¶Sisällysluettelo
¶Pikatiedot
- Eloisa ja älykäs terrieri, jolla on voimakas metsästysvietti ja kotioloissa yllättävän hellyydenkipeä puoli
- Sileä ja kiiltävä musta turkki tan-merkein on helppo pitää puhtaana, ja siitä irtoaa vain vähän karvaa
- Kompakti ja urheilullinen koira sopii niin aktiiviseen kaupunkielämään kuin pihalliseen kotiin
- Suhtautuu vieraisiin usein pidättyvästi tai epäluuloisesti, mutta on omille ihmisilleen syvästi uskollinen
- Tarvitsee säännöllistä aivotyötä ja koulutusta, jotta terävä terrierin mieli pysyy tyytyväisenä
¶Ulkonäkö ja turkki
Manchesterinterrieri on pieni tai keskikokoinen, elegantti terrieri, jonka rakenne on pikemminkin nopea ja ketterä kuin raskas. Aikuisen säkäkorkeus on yleensä noin 38–41 cm, ja paino vastaa hoikkaa, urheilullista rakennetta. Sivulta katsottuna koiran virtaviivaisessa olemuksessa erottuvat hieman kaartuva kaula, syvä rintakehä ja ylösvetäytynyt vatsalinja, jotka viittaavat sen menneisyyteen rotanpyytäjänä.
Pää on pitkä ja kapea, kallo tasainen ja ilme tarkkaavainen ja valpas. Tummat, mantelinmuotoiset silmät antavat koiralle älykkään ja hieman veikeän ilmeen. Korvat voivat olla luonnostaan taittuvat, ja joissakin maissa ja paikallisten sääntöjen mukaan vanhemmissa linjoissa on nähty myös typistettyjä korvia. Nykyisin Euroopassa rodulla näkee kuitenkin enimmäkseen pienet, V:n muotoiset korvat, jotka asettuvat lähelle päätä. Kokonaisvaikutelma on hienostunut mutta silti työkykyinen.
Turkki on yksi manchesterinterrierin tunnusomaisimmista piirteistä. Se on:
- Lyhyt, rungonmyötäinen ja kosketukseltaan hyvin sileä
- Hyväkuntoisena kiiltävä
- Aina musta tan-merkein, jotka erottuvat selvärajaisina
Tan-merkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kuonossa ja poskissa, rinnassa, raajojen alaosissa sekä hännän alla. Hyvät värimerkit ovat monelle kasvattajalle ylpeydenaihe. Värien ei tulisi sekoittua nokisesti, eikä turkissa saisi olla suuria valkoisia laikkuja. Rinnassa voi korkeintaan olla hyvin pieni valkoinen täplä.
Turkinhoito on yksinkertaista. Nopea harjaus pehmeällä kumisukakintaalla kerran tai kahdesti viikossa riittää yleensä poistamaan irtokarvat ja pitämään turkin kiiltävänä. Rodusta lähtee karvaa, mutta monen omistajan mielestä karvanlähtö on varsin hallittavaa verrattuna runsasturkkisempiin rotuihin. Hyvin lyhyen turkin alla iho voi olla herkkä, joten voimakkaita shampoita ja liian tiheää pesua kannattaa välttää. Hellävarainen pesu parin kuukauden välein tai koiran ollessa oikeasti likainen riittää yleensä.
Kylmä ja märkä sää voi tuntua epämukavalta näin sileä- ja niukkaturkkisesta koirasta. Moni manchesterinterrieri arvostaa hyvin istuvaa takkia tai neuletta talvilenkeillä, etenkin tuulisessa tai sateisessa ilmastossa. Säännöllinen kynsien leikkaaminen, korvien tarkistaminen ja hampaiden hoito täydentävät hoitorutiinin ja auttavat tätä eleganttia terrieriä pysymään hyväkuntoisena.
¶Luonne ja persoonallisuus
Manchesterinterrieriä kuvataan usein ”isoksi koiraksi pienessä koossa”, ja kuvaus osuu hyvin kohdalleen. Se on älykäs, itsevarma ja eloisa kumppani, joka kiintyy tiiviisti perheeseensä. Omien ihmistensä seurassa moni manchesterinterrieri on hellä, leikkisä ja välillä varsinainen hassuttelija, joka kaivautuu mielellään peittojen alle tai seuraa omistajaansa huoneesta toiseen.
Vieraisiin rotu voi suhtautua pidättyvästi tai etäisesti. Koira ei yleensä ole aggressiivinen ilman syytä, mutta se ottaa vahtitehtävänsä vakavasti ja ilmoittaa usein haukkumalla jonkun lähestymisestä. Varhainen sosiaalistaminen on tärkeää turhan epäluuloisuuden ja hermostuneisuuden ehkäisemiseksi. Myönteisten kokemusten avulla useimmat manchesterinterrierit oppivat suhtautumaan vieraisiin rauhallisesti, vaikka ne eivät välttämättä koskaan ole yhtä seurallisia kuin jotkin muut rodut.
Hyvin jalostettu ja sosiaalistettu manchesterinterrieri voi olla lapselle omistautunut kumppani, etenkin jos lapsi on jo hieman vanhempi ja osaa kohdella koiraa kunnioittavasti. Rotu on yleensä liian hentorakenteinen ja nopealiikkeinen rajuihin leikkeihin. Lasten on hyvä oppia, miten pientä mutta nopeaa ja helposti innostuvaa koiraa käsitellään. Yhdessäoloa tulee aina valvoa, erityisesti ensimmäisten kuukausien aikana.
Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee yksilöittäin. Monet manchesterinterrierit viihtyvät tuttujen koirien seurassa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä. Jotkut valikoivat koiraseuransa tarkasti tai käyttäytyvät vieraita koiria kohtaan määräilevästi, erityisesti samaa sukupuolta olevien kanssa. Huolellinen tutustuttaminen, tapaamiset puolueettomalla alueella ja omistajan rauhallinen ohjaus auttavat paljon. Tottelevaisuuskoulutus ja luotettava luoksetulo ovat välttämättömiä, jos koiraa pidetään vapaana alueilla, joilla liikkuu muita koiria.
Monelle omistajalle suurin haaste on manchesterinterrierin voimakas saalistusvietti. Rotu kehitettiin jahtaamaan ja tappamaan rottia ja muita pieniä tuhoeläimiä, ja nämä vaistot ovat yhä hyvin vahvoja. Kissojen, kanien tai luonnoneläinten nopeat liikkeet voivat laukaista takaa-ajon, joten varhainen koulutus ja tilanteiden hallinta ovat olennaisia. Monet yksilöt voivat elää sovussa perheen kissan kanssa, jos ne tutustutetaan huolellisesti jo pentuna, mutta pienet lemmikit, kuten jyrsijät, on yleensä parasta pitää kokonaan erillään.
Kotona rotu on tavallisesti melko rauhallinen, kun sen liikunnan ja henkisen aktivoinnin tarpeet täyttyvät. Liian vähäinen tekeminen voi johtaa tylsistymiseen ja ongelmakäytökseen, kuten liialliseen haukkumiseen, kaivamiseen tai tavaroiden tuhoamiseen pureskelemalla. Tämä koira haluaa osallistua, käyttää päätään ja liikkua. Omistaja, joka nauttii tiiviistä vuorovaikutuksesta koiransa kanssa, saa manchesterinterrieristä palkitsevan kumppanin.
¶Koulutus ja liikunta
Manchesterinterrieri oppii hyvin, mutta tuo koulutukseen oman terrierimäisen asenteensa. Se on nokkela, nopea oppimaan ja usein helposti motivoitavissa ruoalla tai leluilla. Samalla se ajattelee itsenäisesti ja tietää vahvasti, mitä haluaa. Koulutus toimii parhaiten, kun se on selkeää, reilua ja johdonmukaisesti palkitsevaa.
Positiiviseen vahvistamiseen perustuvat menetelmät sopivat rodulle erittäin hyvin. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset, joissa palkkana käytetään herkkuja, leluja tai pääsyä mieluisaan puuhaan, auttavat säilyttämään kiinnostuksen. Pitkät ja toistuvat harjoitukset alkavat helposti kyllästyttää, ja pitkästynyt manchesterinterrieri saattaa keksiä omia leikkejään. Selkeät säännöt ja runsas kiittäminen oikeista valinnoista vahvistavat koiran itseluottamusta ja syventävät suhdettanne.
Moni omistaja on saanut hyviä tuloksia seuraavilla tavoilla:
- Pentukurssin ja sosiaalistamisen aloittaminen varhain
- Luotettavan luoksetulon ja hyvien hihnakäytöstapojen asettaminen etusijalle
- Itsehillinnän harjoittelu esimerkiksi ”odota”- ja ”jätä”-vihjeiden sekä rauhallisten tervehdysten avulla
- Hauskoihin lajeihin tutustuminen, kuten hajuleikkeihin, temppuihin tai agilityn alkeisiin
Manchesterinterrieri on aktiivinen ja urheilullinen, mutta sen liikunnantarve ei ole kohtuuton. Terve aikuinen tarvitsee yleensä:
- Vähintään yhden kunnon 45–60 minuutin lenkin päivässä tai kaksi lyhyempää lenkkiä
- Useita lyhyitä leikki- tai koulutushetkiä päivän mittaan
- Säännöllisiä mahdollisuuksia juosta vapaana turvallisella, aidatulla alueella
Osa manchesterinterriereistä sopeutuu hieman vähäisempään liikuntaan, jos ne saavat runsaasti aivotyötä koulutuksen ja aktivointipelien kautta. Hyvin passiiviseen elämäntapaan rotu ei kuitenkaan sovi. Se nauttii erityisesti vauhdikkaasta juoksemisesta, lelujen jahtaamisesta sekä ongelmanratkaisutehtävistä, joissa se saa käyttää nenäänsä ja nopeita reaktioitaan.
Koiraharrastukset voivat tarjota erinomaisen tavan purkaa energiaa. Moni manchesterinterrieri viihtyy esimerkiksi seuraavissa lajeissa:
- Agility
- Rally-toko
- Flyball
- Nosework tai muut hajutyöskentelyleikit
Näissä harrastuksissa koiran luontainen energia ja metsästysvietti saadaan ohjattua tavoitteelliseen tekemiseen. Ne myös vahvistavat itseluottamusta ja tarjoavat tilaisuuksia totutella sosiaalisiin tilanteisiin hallitussa ympäristössä.
Johdonmukaisuus on tärkeää. Ilman selkeitä rajoja manchesterinterrieristä voi tulla vaativa tai äänekäs. Se huomaa nopeasti, millä keinoin saa huomiota, myös haukkumalla tai jatkuvasti vaatimalla. Kun olet kärsivällinen, lempeän jämäkkä ja valmis nauramaan koiran tempauksille samalla kun ohjaat sitä, koulutuksesta tulee hauska yhteinen projekti.
¶Terveys
Manchesterinterrieri on yleisesti ottaen vankkaterve ja pitkäikäinen rotu. Hyvin hoidettuina monet yksilöt elävät 13–15-vuotiaiksi, jotkut pidempäänkin. Kuten kaikilla rotukoirilla, myös tällä rodulla on tiettyjä terveysongelmia, joihin kasvattajat ja omistajat kiinnittävät erityistä huomiota.
Rodulla on raportoitu muun muassa seuraavia sairauksia ja vaivoja:
- Polvilumpion sijoiltaanmeno, jossa polvilumpio voi luiskahtaa pois paikaltaan ja aiheuttaa ontumista
- Lonkkaongelmat joissakin linjoissa, vaikka rotu ei kuulu niistä eniten kärsiviin
- Silmäsairaudet, kuten kaihi ja joissakin populaatioissa perinnöllinen linssiluksaatio eli silmän mykiön sijoiltaanmeno
- Von Willebrandin tauti ja muut veren hyytymishäiriöt tietyissä sukulinjoissa
- Allergiat ja ihon herkkyys, jotka liittyvät erityisesti ruokavalioon, loisiin tai ympäristötekijöihin
Vastuulliset kasvattajat pyrkivät pienentämään perinnöllisten sairauksien riskiä terveystutkimusten avulla. Maasta ja rotuyhdistyksen suosituksista riippuen niihin voivat kuulua:
- Silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemät silmätutkimukset
- Polvitutkimukset
- Lonkkatutkimukset
- Geenitestit tiettyjen sairauksien varalta, jos niitä esiintyy sukulinjassa
Jos olet ostamassa pentua, kysy rohkeasti, mitä tutkimuksia vanhemmille on tehty, ja pyydä nähtäväksi kopiot tuloksista. Hyvä kasvattaja kertoo niistä mielellään.
Päivittäinen hoito on aivan yhtä tärkeää kuin perimä. Manchesterinterrierin pitäminen normaalipainoisena suojaa niveliä ja vähentää monien sairauksien riskiä. Hoikassa koirassa pienikin ylipaino näkyy selvästi, joten koiran kuntoluokkaa kannattaa opetella arvioimaan myös tunnustelemalla.
Säännöllinen hampaiden hoito on välttämätöntä, sillä pienillä roduilla voi olla taipumusta hammaskiveen ja iensairauksiin. Päivittäinen hampaiden harjaaminen ja sopivat purutuotteet voivat parantaa suun terveyttä huomattavasti pitkällä aikavälillä.
Rokotukset, loistorjunta ja vuosittaiset eläinlääkärintarkastukset auttavat havaitsemaan ongelmat varhain. Monet terveysongelmat sydämen sivuäänistä hammassairauksiin ovat helpompia ja edullisempia hoitaa, kun ne huomataan ajoissa.
¶Historia ja alkuperä
Manchesterinterrierin juuret ulottuvat syvälle Britannian työväenkortteleihin ja maaseudulle. Sen suoria esi-isiä olivat pienet mustat tan-merkkiset terrierit, jotka olivat yleisiä 1700- ja 1800-luvuilla. Niitä arvostettiin niiden peräänantamattomuudesta rottien ja muiden tuhoeläinten pyynnissä. Nämä ketterät koirat työskentelivät talleissa, varastoissa ja maatiloilla suojellen ruokavarastoja ja karjaa tauteja levittäviltä jyrsijöiltä.
1800-luvulla rottien tappokilpailut ja muut veriset eläinkamppailut olivat valitettavan suosittuja, ja nämä terrierit tulivat kuuluisiksi nopeudestaan ja tehokkuudestaan rotta-areenoilla. Samaan aikaan haluttiin kehittää sirompi ja hienostuneempi koira, joka voisi kulkea herrasmiesten mukana myös kävelyillä tai ratsastusretkillä. Vanhojen mustien tan-merkkisten terrierien ja whippet-tyyppisten koirien valikoivista risteytyksistä syntyi elegantimpi ja virtaviivaisempi koira, jossa terrierin into säilyi.
Englannin Manchesterista tuli tämän jalostustyön vahva keskus, ja lopulta rodun nimeksi vakiintui manchesterinterrieri. Ajan myötä rodun alkuperäinen käyttö jäi taka-alalle ja siitä tuli yhä enemmän seura- ja näyttelykoira, vaikka jahtaamisen ja metsästämisen vaistot säilyivät vahvoina.
1900-luvulla manchesterinterrierien määrä väheni ajoittain huolestuttavasti, etenkin maailmansotien aikana ja niiden jälkeen, kun koirien pitäminen oli vaikeaa. Omistautuneet kasvattajat tekivät paljon työtä rodun ainutlaatuisen ulkonäön ja luonteen säilyttämiseksi. Joissakin maissa toy- ja standardikokoa on pidetty läheisinä mutta erillisinä muunnoksina, kun taas toisissa ne katsotaan saman rodun osiksi.
Nykyään manchesterinterrieri on yhä monissa osissa maailmaa suhteellisen harvinainen verrattuna yleisempiin seurakoirarotuihin. Rodun harrastajat arvostavat sen yhteyttä perinteiseen brittiläiseen terrierihistoriaan sekä sen nykyelämään sopivaa, kätevää kokoa ja helppohoitoista turkkia. Rotu on nykyisin ennen kaikkea perheen seuralainen ja aktiivinen kumppani koiraharrastuksissa. Vanha rotanpyyntivaisto elää silti vahvana sen innossa jahdata leluja, osallistua hajuleikkeihin ja nauttia vauhdikkaasta tekemisestä.
¶Arki manchesterinterrierin kanssa
Elämä manchesterinterrierin kanssa on sekä palkitsevaa että vaativaa. Tämä koira ei tyydy pelkäksi koristeeksi. Se haluaa osallistua, olla vuorovaikutuksessa ja elää arkea, jossa on riittävästi selkeyttä. Aktiiviselle ihmiselle tai perheelle, joka nauttii kouluttamisesta ja ulkoilusta, rotu voi olla lähes täydellinen valinta.
Manchesterinterrieri sopeutuu hyvin kerrostaloon ja kaupunkielämään, kunhan sen liikunnantarve täyttyy. Kompakti koko ja vähäinen karvanlähtö helpottavat elämää sisätiloissa. Ohuet seinät ja lähellä asuvat naapurit voivat kuitenkin tehdä haukkumisesta todellisen ongelman, ellei siihen puututa koulutuksella ja riittävällä henkisellä aktivoinnilla. Talo ja turvallisesti aidattu piha antavat enemmän vapautta, mutta eivät korvaa lenkkejä ja kunnollisia ulkoiluretkiä.
Päivittäiseen arkeen kuuluu yleensä:
- Aamu- ja iltalenkit
- Lyhyitä koulutus- tai temppuhetkiä
- Yhteisiä lelu- tai hajuleikkejä kotona
- Pelkkää yhdessäoloa, usein koira aivan vieressä käpertyneenä
Manchesterinterrierit ovat usein hyvin kiintyneitä omiin ihmisiinsä, eivätkä välttämättä viihdy säännöllisesti pitkiä aikoja yksin. Asteittainen yksinoloharjoittelu, aktivointilelut ja ennakoitava päivärytmi voivat auttaa ehkäisemään yksinoloon liittyviä ongelmia.
Manchesterinterrierin omistajan on varauduttava laadukkaan ruoan, säännöllisen eläinlääkärinhoidon, rokotusten, loislääkitysten, perushoitotarvikkeiden, vakuutuksen ja varusteiden kustannuksiin. Vaikka rotu syö vähemmän kuin suuret koirat eikä tarvitse kallista ammattilaisen tekemää turkinhoitoa, kustannukset voivat silti kasvaa huomattaviksi 13–15 vuoden eliniän aikana. Moni omistaja ottaa lemmikkivakuutuksen yllättävien eläinlääkärikulujen varalle.
Manchesterinterrierin kanssa hyödyllisiä varusteita ovat yleensä:
- Hyvin istuvat valjaat ja kevyt talutin
- Säähän sopivat takit kylmiin tai märkiin olosuhteisiin
- Monipuoliset lelut, kuten purulelut ja aktivointiruokailijat
- Mukava peti ja usein myös peittoja, sillä moni koira tykkää kaivautua niiden alle
- Turvallinen aitaus tai pitkä liina, joka mahdollistaa hallitun tutkimusretkeilyn ja tavallista vapaamman liikkumisen
Jos kotona on muita lemmikkejä, etenkin pieniä eläimiä, arjen järjestelyt on mietittävä tarkkaan. Metsästysvietti on todellinen, ja sisällä rauhalliselta vaikuttava koirakin voi reagoida nopeaan liikkeeseen. Varhainen ja huolellinen tutustuttaminen sekä selkeät säännöt ovat ratkaisevia, jos eri eläinlajien on tarkoitus asua yhdessä.
Manchesterinterrieri voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi, jos olet valmis käyttämään aikaa koulutukseen ja uuden oppimiseen. Rodun älykkyys ja herkkyys tarkoittavat, että omat tapasi, johdonmukaisuutesi ja mielialasi vaikuttavat voimakkaasti sen käyttäytymiseen.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Manchesterinterrieri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
