¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Älykäs saksalainen käyttökoirarotu, joka on kehitetty maatilojen ja kartanoiden monipuoliseksi vartijaksi
- Erittäin uskollinen perheelleen, mutta usein pidättyväinen tai etäinen vieraita kohtaan
- Voimakas ja urheilullinen koira, joka tarvitsee sekä aivotyötä että liikuntaa pysyäkseen tasapainoisena
- Keskipitkä, säänkestävä turkki, jonka kolme värivaihtoehtoa ovat musta, musta merkein ja vaalea
- Luonteeltaan vakaa mutta hitaasti kypsyvä koira, joka aikuistuu henkisesti yleensä noin kolmivuotiaana
¶Ulkonäkö ja turkki
Hovawart on suuri ja voimakas koira, jonka ulkomuoto on luonnollinen ja liioittelematon. Ensi silmäyksellä monelle tulee mieleen hieman kevyempi ja urheilullisempi kultainennoutaja tai kevytrakenteisempi newfoundlandinkoira, mutta hovawartilla on oma selvästi erottuva olemuksensa. Urosten säkäkorkeus on yleensä noin 63–70 senttimetriä ja hieman pienempien narttujen noin 58–65 senttimetriä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, mikä antaa koiralle vaikuttavan mutta ketterän olemuksen. Rintakehä on syvä muttei tynnyrimäinen, ja selkälinja on suora ja vahva. Näiden mittasuhteiden ansiosta hovawart liikkuu kestävästi ja pystyy ravaamaan pitkään ilman, että sen voimat ehtyvät tai liike muuttuu epävakaaksi.
Pää on vahva mutta ei karkea, ja leveä kallo kapenee loivasti kohti kuonoa. Otsapenger erottuu selvästi, mutta ei ole jyrkkä. Silmät ovat keskikokoiset, soikeat ja tavallisesti lämpimän ruskeat. Ne antavat koiralle rauhallisen ja tarkkaavaisen ilmeen. Kolmionmuotoiset korvat ovat korkealle kiinnittyneet ja riippuvat päänmyötäisesti kehystäen kasvoja ja korostaen lempeää ilmettä. Häntä on runsaskarvainen ja kaartuu loivasti koiran liikkuessa luontevasti. Se ei nouse liian korkealle eikä kierry tiukalle kippuralle.
Hovawartin turkki on keskipitkä ja hieman laineikas. Raajojen takaosissa, hännässä ja rungon alapuolella on runsaat hapsut. Tiheä pohjavilla auttaa koiraa työskentelemään mukavasti huonollakin säällä. Rodulla on kolme hyväksyttyä väriä:
- Musta
- Musta merkein
- Vaalea
Mustan hovawartin turkki on yksivärisen musta ja hyväkuntoisena kauniin kiiltävä. Mustilla merkein -värisillä koirilla on selvärajaiset merkit kasvoissa, rinnassa, raajojen alaosissa ja hännän alla. Vaaleiden hovawartien väri vaihtelee vaaleasta hunajansävystä syvempään kullanväriin. Väristä riippumatta karvan tulee tuntua vahvalta ja runsaalta, mutta turkki ei saa olla ylipitkä tai liioiteltu. Se on tarkoitettu työskentelyyn, ei pelkäksi koristeeksi.
Näin suuren koiran turkinhoito on varsin kohtuullista, kunhan siitä huolehditaan säännöllisesti. Perusteellinen harjaus kaksi tai kolme kertaa viikossa pitää yleensä takut loitolla ja levittää ihon luonnollista rasvaa karvapeitteeseen. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvantaustoihin, kaulapannan alle, kainaloihin ja takaraajojen housukarvoihin. Kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina päivittäinen harjaus auttaa hallitsemaan irtoavan pohjavillan suurta määrää.
Pesua tarvitaan vain, kun koira on likainen tai on kierinyt jossakin epämiellyttävässä. Turkki hylkii luonnostaan likaa, joten suuri osa mudasta varisee pois itsestään sen kuivuttua. Karvaa tarvitsee harvoin leikata lukuun ottamatta varvasvälien ylimääräisten karvojen kevyttä siistimistä ja mahdollisesti korvien ympärysten siistimistä ilmanvaihdon parantamiseksi. Kynnet on tarkistettava ja leikattava säännöllisesti, etenkin jos koira liikkuu enimmäkseen pehmeällä alustalla. Yksinkertaisella mutta säännöllisellä hoidolla hovawart säilyttää jalon, luonnollisen ulkomuotonsa ja voi hyvin säällä kuin säällä.
¶Luonne ja käyttäytyminen
Hovawart on ennen kaikkea perheensä vartija, ja tämä tausta näkyy koko sen luonteessa. Se on syvästi uskollinen koira, joka muodostaa ihmisiinsä vahvan, usein hyvin tiiviin siteen. Monet omistajat kuvailevat hovawartiaan varjoksi, joka seuraa heitä hiljaa huoneesta toiseen, tarkkailee aina ympäristöään mutta ei vaadi jatkuvasti huomiota. Se nauttii saadessaan osallistua perheen elämään, olipa kyse retkeilystä, pihaleikeistä tai vain lepäämisestä jalkojesi juuressa työskennellessäsi.
Hyvin jalostettu ja huolellisesti sosiaalistettu hovawart on lasten kanssa yleensä kärsivällinen, rauhallinen ja varovainen. Se suhtautuu usein itse omaksumaansa suojelijan tehtävään vakavasti ja saattaa asettua lapsen ja vieraalta vaikuttavan asian väliin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kyseessä on suuri ja vahva koira. Nuori hovawart voi olla riehakas ja kaataa leikkiessään pienen lapsen vahingossa. Kuten kaikkien rotujen kohdalla, yhdessäoloa on valvottava, koiraa ohjattava lempeästi ja lapsille opetettava koiran oman tilan kunnioittamista. Yhdessä kasvaessaan ja reilun kohtelun myötä hovawartin ja lasten välille voi muodostua hyvin erityinen suhde.
Vieraita kohtaan rotu on tavallisesti pikemminkin pidättyväinen kuin avoimen seurallinen. Hovawart ei yleensä juokse jokaista vierasta vastaan häntä heiluen ja sydän avoinna. Sen sijaan se tarkkailee uusia ihmisiä rauhallisesti, joskus vakavailmeisenä, ja päättää itse, onko tulija tervetullut. Varhainen tutustuttaminen erilaisiin ihmisiin, ääniin ja ympäristöihin on tärkeää turhan epäluuloisuuden tai arkuuden ehkäisemiseksi. Kun hovawart hyväksyy jonkun turvalliseen lähipiiriinsä, se on usein lämmin ja hellä myös tätä kohtaan.
Muiden koirien ja lemmikkien kanssa toimeen tulemiseen vaikuttavat paljon yksilön luonne ja varhaiset kokemukset. Monet hovawartit elävät sopuisasti muiden koirien kanssa, etenkin jos ne on totutettu toisiinsa huolellisesti pentuina. Hovawart voi kuitenkin olla hyvin itsevarma eikä aina väisty, jos sitä haastetaan. Joissakin sukulinjoissa samaa sukupuolta olevien koirien väliset jännitteet eivät ole harvinaisia. Osa hovawarteista tulee erinomaisesti toimeen kissojen ja pieneläinten kanssa, varsinkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä. Toisilla taas voi olla ulkona voimakkaampi taipumus lähteä niiden perään. Rauhallinen tutustuttaminen ja selkeät säännöt ovat sopuisan yhteiselon avaimia.
Yksi rodun haasteista on itsenäisyys. Verrattuna hyvin ohjaajahakuisiin rotuihin, kuten bordercollieen, hovawart ajattelee usein itse ja kyseenalaistaa käskyjä. Tämä piirre juontuu sen taustasta vahti- ja maatilakoirana, jonka oli tehtävä päätöksiä ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Siksi se voi olla itsepäinen tai reagoida hitaasti, jos se ei näe pyynnössäsi järkeä. Samalla hovawart on hyvin älykäs ja herkkä, joten kovat menetelmät tai huutaminen voivat helposti vahingoittaa luottamusta.
Toinen rodulle tyypillinen piirre on voimakas vartiointivietti. Hovawart ottaa luontaisesti vastuuta kodista ja pihasta. Se haukkuu jonkun lähestyessä tonttia tai kuullessaan yöllä poikkeavia ääniä. Monet omistajat arvostavat tätä valppautta, mutta kaupunkiympäristössä tai naapurien asuessa lähellä sitä on ohjattava huolellisesti. Hyvä sosiaalistaminen, selkeät säännöt siitä, kuka saa tulla sisään, ja luotettavan hiljenemisvihjeen opettaminen auttavat ehkäisemään liiallista haukkumista.
Arjessa tasapainoinen hovawart on sisällä rauhallinen, perhettään kohtaan hellä, vieraille hieman vakava ja aina valmis lenkille tai leikkiin. Rotu ei nauti jatkuvasta kiireestä ja stressistä, mutta se tarvitsee selkeää arkea, seuraa, tehtäviä ja säännöllistä liikuntaa. Pitkiksi päiviksi yksin tai ilman ohjausta jätettynä sille voi kehittyä ongelmakäyttäytymistä, kuten tuhoamista, hermostuneisuutta tai tilanteeseen sopimatonta vartiointia. Oikeassa kodissa sen vakaa luonne, rohkeus ja omistautuminen tekevät siitä kuitenkin poikkeuksellisen hienon kumppanin.
¶Koulutus ja liikunta
Hovawartin kouluttaminen on palkitsevaa ja ajoittain varsin haastavaa. Rodussa yhdistyvät älykkyys, vahva luonne ja syvä vastuuntunto. Se pystyy oppimaan monimutkaisia tehtäviä ja menestymään monissa koiraharrastuksissa, mutta sen on ymmärrettävä, miksi jokin asia kannattaa tehdä. Mekaaninen, toistoon perustuva harjoittelu sopii sille harvoin. Parhaiten se oppii kärsivällisellä ja johdonmukaisella koulutuksella, joka kunnioittaa sen luonnetta ja rakentaa yhteistyötä.
Palkitseminen ruoalla, leluilla ja aidolla kehulla toimii hyvin. Hovawart nauttii aivojensa käyttämisestä ja onnistumisen kokemuksista. Lyhyet, vaihtelevat harjoitukset auttavat sitä keskittymään ja ehkäisevät kyllästymistä. Hyvin nuoren koiran huomio voi herpaantua helposti, joten leikin, yksinkertaisten tottelevaisuusharjoitusten ja pienten pulmatehtävien, kuten piilotettujen herkkujen etsimisen, yhdistäminen voi olla tehokasta. Samalla selkeät rajat ja hyvät käytöstavat on opetettava varhain. Ihmisiä vasten hyppiminen, raju hampaiden käyttö leikeissä tai hallitsematon haukkuminen voivat pennulla tuntua suloisilta, mutta täysikasvuiselta vartijakoiralta ne eivät ole hyväksyttävää käytöstä.
Koska hovawart kypsyy hitaasti, täydellistä tottelevaisuutta ei pidä odottaa liian varhain. Monet nuoret hovawartit käyvät läpi vaiheen, jossa ne kokeilevat rajoja ja näyttävät ”unohtavan” pentuna oppimansa asiat. Rauhallisuus, keskeisten harjoitusten kertaaminen ja ennakoitavat rutiinit auttavat yleensä tämän vaiheen yli. Kovat ojennukset synnyttävät helposti vastustelua tai ahdistusta. Reilu ohjaus sen sijaan ansaitsee koiran kunnioituksen. Hovawart ei kaipaa määräilevää kersanttia vaan itsevarman ja luotettavan kumppanin.
Aivotyö on aivan yhtä tärkeää kuin liikunta. Rotu on kehitetty tarkkailemaan, ajattelemaan ja tekemään päätöksiä. Erityisen mielekkäitä sille ovat ongelmanratkaisua ja hajuaistin käyttöä sisältävät tehtävät:
- Jäljestys ja henkilöjäljestys eli mantrailing
- Etsintä- ja pelastustyötä mukailevat leikit
- Hajuerottelu ja esine-etsintä
- Tarkkuutta ja keskittymistä vaativat tottelevaisuus- ja rally-tokoharjoitukset
Monet hovawartit menestyvät hyvin esimerkiksi tokossa, jäljestyksessä, mantrailingissa, agilityssa ja koirajuoksussa, kunhan harjoittelu pysyy reiluna ja kannustavana. Niitä toimii myös käytännön tehtävissä, kuten pelastuskoirina, terapiavierailuilla ja joissakin maissa kokeneiden ohjaajien avustajakoirina. Suojeluviettiä voidaan suunnata hallittuun suojeluharrastukseen, mutta tämä edellyttää huolellista koirien valintaa, eettisesti toimivia kouluttajia sekä vakauden ja hallinnan asettamista etusijalle.
Liikunnantarve on kohtalainen tai suuri. Hovawart ei ole sohvaperuna, mutta ei myöskään tauotta käyvä kestävyysurheilija. Aikuinen hovawart tarvitsee yleensä vähintään 1,5–2 tuntia monipuolista tekemistä päivässä. Siihen kuuluu esimerkiksi:
- Yksi tai kaksi kunnon lenkkiä, joilla on aikaa haistella ja liikkua vapaasti
- Mahdollisuuksia juosta vapaana turvallisilla alueilla
- Ohjattuja leikkejä, kuten noutamista, yhteisillä säännöillä leikittäviä vetoleikkejä tai lyhyitä agilityharjoituksia
- Säännöllisiä, aivoja aktivoivia koulutustehtäviä
Nuorta koiraa ei pidä rasittaa liikaa kovilla alustoilla, etenkään pitkillä juoksulenkeillä tai toistuvilla hypyillä, sillä sen nivelet kehittyvät vielä. Vapaa leikki pehmeällä alustalla ja useat lyhyemmät lenkit sopivat sille paremmin kuin yksi erittäin pitkä marssi. Uiminen on turvallisissa olosuhteissa erinomainen, niveliä vähän kuormittava tapa kehittää lihaksia ja kestävyyttä.
Johdonmukaisuus on hovawartin kanssa elämisen kultainen sääntö. Se huomaa nopeasti sääntöjen aukot ja kokeilee, tarkoitatko todella sitä, mitä sanot. Jos sallit käytöksen yhtenä päivänä ja kiellät sen seuraavana, seurauksena on hämmennystä ja ristiriitoja. Kun odotuksesi sen sijaan pysyvät samoina, ohjauksesi on rauhallista ja harjoittelu tarjoaa pieniä onnistumisia, saat kumppanin, joka työskentelee kanssasi mielellään ja ylpeänä.
¶Terveys
Hovawartia pidetään yleensä vankkana ja kokoonsa nähden melko terveenä rotuna, mutta vastuullisen omistajan on silti hyvä tuntea mahdolliset terveysongelmat. Huolellisella jalostuksella ja säännöllisellä eläinlääkärin hoidolla on suuri merkitys rodun hyvinvoinnille ja pitkäikäisyydelle.
Suurena ja syvärintaisena koirana hovawartilla voi esiintyä lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa. Nämä ovat nivelten kehityshäiriöitä, joissa nivelpinnat eivät sovi kunnolla yhteen. Ne voivat myöhemmin johtaa nivelrikkoon ja kipuun. Vastuulliset kasvattajat kuvauttavat jalostuskoiriensa lonkat ja kyynärnivelet, hankkivat niistä viralliset lausunnot ja pienentävät riskiä huolellisilla jalostusvalinnoilla. Pennunostajan kannattaa aina pyytää nähtäväksi molempien vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset.
Rodulla voi esiintyä myös seuraavia sairauksia:
- Tiettyjä syöpätyyppejä vanhemmilla koirilla
- Kilpirauhasen vajaatoimintaa, jossa kilpirauhanen ei tuota riittävästi hormoneja
- Silmäongelmia, kuten kaihia tai joissakin sukulinjoissa lieviä silmäluomien ongelmia
- Degeneratiivista myelopatiaa, joka on useilla suurilla roduilla tavattava etenevä selkäydinsairaus
Kaikki hovawartit eivät sairastu näihin, mutta riskien tiedostaminen on tärkeää. Vastuulliset kasvattajat teettävät suositellut terveystutkimukset, joita voivat olla:
- Lonkka- ja kyynärnivelten dysplasiatutkimukset
- Pätevöityneen silmätarkastuseläinlääkärin tekemät silmätutkimukset
- Maassa saatavilla olevat geenitestit olennaisten sairauksien, kuten degeneratiivisen myelopatian, varalta
- Joillakin alueilla lisätutkimukset, kuten sydäntutkimukset, paikallisen rotujärjestön sääntöjen mukaan
Hovawartin tyypillinen elinikä on noin 10–14 vuotta, ja monet säilyvät hyvin hoidettuina hyväkuntoisina vanhuuteen asti. Normaalipainossa pitäminen on yksi tehokkaimmista tavoista, joilla omistaja voi tukea koiransa pitkäaikaista terveyttä. Ylimääräiset kilot kuormittavat turhaan niveliä, sydäntä ja sisäelimiä. Koska rotu motivoituu ruoasta, herkkuja tulee helposti annettua liikaa. Siksi palkkiot on tärkeää huomioida päivän kokonaisruokamäärässä.
Toinen syvärintaisten rotujen huolenaihe on mahalaukun laajentuma ja kiertymä. Kyseessä on vakava hätätilanne, jossa mahalaukku täyttyy kaasulla ja voi kiertyä. Kaikki hovawartit eivät saa mahalaukun kiertymää, mutta omistajan on tunnettava sen oireet: vatsan turpoaminen, levottomuus, tuloksettomat oksennusyritykset ja äkillinen heikkous. Epäilytilanteessa on hakeuduttava välittömästi eläinlääkäriin. Riskiä voi pyrkiä pienentämään jakamalla ruoan kahteen tai kolmeen pienempään ateriaan yhden suuren sijaan, välttämällä raskasta liikuntaa heti ruokailun jälkeen ja huolehtimalla rauhoittumisesta isompien aterioiden jälkeen.
Säännöllinen perusterveydenhoito on tärkeää. Rokotukset, loistorjunta ja hampaiden hoito auttavat ehkäisemään monia ongelmia. Suurilla koirilla voi toisinaan esiintyä hampaiden kulumista tai hammaskiven kertymistä, joten hampaiden harjaukseen kannattaa totutella vähitellen. Korvat on hyvä tarkistaa viikoittain punoituksen ja pahan hajun varalta, etenkin jos koira ui usein.
Koska hovawart kypsyy hitaasti, sen nivelet ja kasvulevyt tarvitsevat aikaa kehittyäkseen. Nuoren koiran liiallinen harjoittaminen tai toistuva korkealta hyppääminen voi altistaa myöhemmille ongelmille. Järkevä yhdistelmä vapaata leikkiä, ikään sopivaa liikuntaa ja huolellisesti suunniteltua ruokintaa tukee tervettä kasvua. Hyvä kasvattaja ja eläinlääkäri voivat neuvoa uutta omistajaa ruokinnassa, tarvittaessa ravintolisien käytössä sekä siinä, millainen liikunta sopii pennulle ja nuorelle koiralle.
Vaikka hovawart ei siis ole erityisen herkkä rotu, se on silti suuri elävä olento monine tarpeineen. Sen hyvinvointi edellyttää panostamista terveystutkimuksiin, laadukkaaseen ruokaan ja jatkuvaan eläinlääkärin hoitoon. Vastuullisen kasvattajan valinta, painon seuranta ja harkittu päivittäinen hoito tukevat kaikki pitkää, aktiivista ja hyvää elämää.
¶Historia ja alkuperä
Hovawart on vanha saksalainen rotu, jonka juuret ulottuvat keskiajalle. Nimen arvellaan juontuvan vanhoista saksan sanoista, jotka muistuttavat sanaa ”Hofwart” ja tarkoittavat maatilan tai kartanon vartijaa. Historiallisissa teksteissä ja maalauksissa kuvataan suuria, pitkäkarvaisia koiria, jotka vartioivat maatiloja, karjaa ja linnoja Keski-Euroopassa. Nämä varhaiset vartijakoirat suojelivat perheitään ja niiden omaisuutta varkailta, pedoilta ja tunkeilijoilta ja toimivat usein pitkälti oman harkintansa varassa.
1800-luvun loppuun mennessä monet perinteiset maatilakoirarodut olivat kuitenkin taantumassa eri puolilla Eurooppaa. Teollistuminen, maatalouden muutokset ja ulkomaisten rotujen kasvava suosio ajoivat vanhoja koiratyyppejä kohti häviämistä. Saksassa joukko omistautuneita koiraharrastajia alkoi 1900-luvun alussa etsiä jäljellä olevia vanhan hovawart-tyypin mukaisia koiria. He kiersivät maaseudulla, erityisesti Schwarzwaldin alueella, etsien vahvoja ja luotettavia maatilakoiria, joiden ulkonäkö ja luonne olivat sopivia.
Näitä kantakoiria käytettiin sitten harkitusti jalostukseen, ja niitä risteytettiin joissakin tapauksissa muiden käyttökoirarotujen, kuten saksanpaimenkoirien, leonberginkoirien ja mahdollisesti newfoundlandinkoirien, kanssa. Tavoitteena oli vakiinnuttaa vartiointikykyä, rohkeutta ja kiintymystä perheeseen. Tiukan valinnan myötä nykyinen hovawart-tyyppi muotoutui vähitellen. Rotu tunnustettiin Saksassa virallisesti 1930-luvulla.
Toinen maailmansota oli hovawartille monien muiden eurooppalaisten rotujen tavoin vakava takaisku. Koiramäärät vähenivät ja jalostustyö häiriintyi. Sodan jälkeen sitoutuneet harrastajat elvyttivät kannan jälleen painottaen aina työskentelykykyä ja tasapainoista luonnetta pelkän näyttävän ulkomuodon sijaan. Saksalainen rotujärjestö laati terveydelle ja luonteelle selkeät ohjeet, jotka vaikuttavat yhä vastuullisten kasvattajien työhön eri puolilla maailmaa.
Nykyään hovawart on kotimaansa ulkopuolella edelleen melko harvinainen, mutta sillä on omistautuneita harrastajia monissa Euroopan maissa ja muuallakin, kuten Skandinaviassa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa. Hovawartia arvostetaan edelleen perheen vartijana, mutta sitä nähdään myös monissa muissa tehtävissä. Monet menestyvät jäljestyksessä, pelastuskoiratoiminnassa, mantrailingissa, tottelevaisuudessa ja tietyissä suojelulajeissa. Joitakin yksilöitä toimii terapiatoiminnassa tai avustajakoirina, joissa niiden rauhallista olemusta ja vahvaa sidettä ohjaajaan voidaan hyödyntää myönteisellä tavalla.
Näistä nykyisistä tehtävistä huolimatta rodun alkuperäinen käyttötarkoitus näkyy siinä yhä. Hyvä hovawart on luontaisesti reviiritietoinen ja kotiinsa kiintynyt, valpas mutta ei hermostunut sekä herkkä huomaamaan perheensä mielialat. Tavallaan hovawartin omistaminen yhdistää nykyihmisen vuosisatojen takaiseen eurooppalaiseen maatila- ja kartanoelämään, jossa luotettava koira portilla oli keskeinen osa kodin turvallisuutta. Tämä historia selittää rodun omistautuneisuutta, suojelunhalua ja toisinaan itsenäistä ajattelua. Se ei ole kaupunkielämään luotu koristeellinen seurakoira, vaan työskentelevä vartija, joka on sopeutunut sen perintöä ja luonnetta arvostavien nykyperheiden elämään.
¶Elämä hovawartin kanssa
Elämä hovawartin kanssa on pitkäaikainen sitoumus, joka vaikuttaa arjen rutiineihin asuinpaikasta vapaa-ajan viettoon. Oikealle ihmiselle tai perheelle rotu tarjoaa syvää kumppanuutta, turvallisuutta ja iloa. Jos taas etsii helppoa, vähällä hoidolla pärjäävää lemmikkiä, joka sopii ilman erityistä harkintaa joka tilanteeseen, hovawart ei välttämättä ole paras valinta.
Tulevan omistajan kannattaa ensin pohtia asuinympäristöään. Ihanteellinen koti on talo, jossa on turvallinen, hyvin aidattu piha. Hovawart pitää alueensa kiertämisestä ja tarkkailusta, ja oma ulkotila antaa sille mahdollisuuden toteuttaa tätä luontaista tarvetta. Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti poissuljettua, varsinkaan jos puistoihin ja luontoon pääsee helposti. Tällaisessa ympäristössä on kuitenkin oltava valmis panostamaan tavallista enemmän selkeään arkeen, sosiaalistamiseen ja liikuntaan. Tylsistynyt vartijakoira, joka kuuntelee ohuiden seinien läpi jokaista ääntä, voi helposti alkaa haukkua häiritsevästi.
Myös ajankäyttö on ratkaiseva tekijä. Tämä rotu ei voi hyvin, jos se jätetään säännöllisesti yksin pitkiksi työpäiviksi. Vaikka aikuinen hovawart voi oppia olemaan yksin kohtuullisia aikoja, sen arkeen pitäisi kuulua runsaasti seuraa, aivotyötä ja liikuntaa. Usein sille sopii parhaiten perhe, jossa joku työskentelee kotona tai aikataulut voidaan järjestää niin, että koiralla on seuraa suurimman osan päivästä. Johdonmukaiset rutiinit, kuten säännölliset lenkki-, ruokailu- ja lepoajat, auttavat hovawartia tuntemaan olonsa turvalliseksi ja vähentävät stressiä.
Suuren ja aktiivisen koiran omistamisesta syntyy jatkuvia kustannuksia. Niitä ovat tavallisesti:
- Laadukas suurten rotujen ruoka, jota saatetaan joutua vaihtamaan kasvun, aktiivisuuden ja iän mukaan
- Säännöllinen eläinlääkärin hoito, rokotukset ja loistorjunta
- Vakuutus, joka voi joissakin maissa olla suurelle koiralle huomattava menoerä
- Koulutuskurssit sekä mahdolliset koiraharrastukset tai käyttökokeet
- Varusteet, kuten kestävät hihnat, hyvin istuvat valjaat, pedit, turkinhoitovälineet ja turvalliset lelut
Vuotuiset kulut voivat helposti nousta useisiin satoihin tai yli tuhanteen paikallisessa valuutassa asuinmaasta ja harrastusaktiivisuudesta riippuen. Lisäksi yllättävät eläinlääkärikulut ovat aina mahdollisia. Hätätilanteisiin kannattaa varata rahaa tai harkita kattavaa lemmikkivakuutusta.
Erityisen hyödyllisiä varusteita hovawartin omistajalle ovat:
- Vahva ja mukava kaulapanta sekä kestävä tavallinen talutin kelataluttimen sijaan
- Hyvin suunnitellut valjaat jäljestykseen, retkeilyyn tai koirajuoksuun
- Suuri, tukeva peti tai patja, joka suojaa niveliä
- Laadukas harja ja kampa säännölliseen turkinhoitoon
- Ruokapulmalelut ja hajuleikkien tarvikkeet, kuten herkkupallot tai pienet astiat ruoan piilottamiseen
Kotona selkeät säännöt auttavat kaikkia rentoutumaan. Päätä jo varhain, saako koira tulla huonekaluille, missä se nukkuu ja miten vieraat otetaan vastaan. Opeta kohtelias tervehtiminen, esimerkiksi istuminen hyppimisen sijaan, ja harjoittele omalle matolle tai pedille menemistä ovikellon soidessa. Näin vartijakoira ei ota ulko-ovea hallintaansa ja ala itse päättää vieraiden vastaanottamisesta.
Rodun suojeleva luonne edellyttää huolellista suunnittelua myös silloin, kun lasten kavereita tulee kylään tai tontille saapuu työntekijöitä. Oma häkki tai erillinen huone, jossa koira voi rauhoittua purtavan tai lelun kanssa, on usein hyvä ratkaisu, kunnes tiedät, miten juuri sinun hovawartisi reagoi. Monet koirat hyväksyvät vieraat rauhallisesti huomattuaan tilanteen olevan hallinnassa, mutta sinun vastuullasi on hoitaa tutustuminen ja varmistaa turvallisuus.
Hovawartin kanssa sosiaalinen elämä voi olla rikasta. Monet omistajat solmivat vahvoja ystävyyssuhteita koulutuskerhoissa tai rotuyhdistyksissä, joissa he tapaavat muita tätä erityistä koiraa arvostavia ihmisiä. Säännölliset yhteislenkit, jälkipäivät tai käyttökokeet tarjoavat koiralle mielekästä tekemistä ja omistajalle kokeneiden ohjaajien neuvoja. Tämä tuki on erityisen arvokasta haastavassa nuoruusvaiheessa.
Arjessa on luvassa sekä rauhaa että toimintaa. Riittävästi liikuntaa saanut hovawart on kotona yleensä hiljainen ja makoilee mielellään lähelläsi maailman menoa tarkkaillen. Se nauttii usein lempeästä fyysisestä läheisyydestä, kuten jalkojasi vasten nojautumisesta tai päänsä lepuuttamisesta jalkateräsi päällä. Samalla se pysyy valppaana ja reagoi nopeasti poikkeaviin ääniin, toisinaan syvällä, kumisevalla haukulla, joka saattaa yllättää vieraat. Ajan mittaan moni omistaja oppii arvostamaan tätä turvallisuudentunnetta.
Viime kädessä elämä hovawartin kanssa tarkoittaa arjen jakamista ajattelevan, tuntevan ja itsenäisen vartijan kanssa, joka antaa kaikkensa perheelleen. Jos sinulla on aikaa, kärsivällisyyttä, tilaa ja kiinnostusta kouluttamiseen ja yhteistyöhön, hovawartista voi tulla paitsi lemmikki myös todellinen kumppani kaikilla elämänalueilla.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen hovawart on yleensä luonteeltaan perheenjäsenten ja vieraiden seurassa?
Tämä rotu on yleensä hyvin omistautunut ja hellä perhettään kohtaan, mutta suhtautuu vieraisiin luontaisesti varautuneesti tai epäluuloisesti. Monet rodun edustajat ovat itsevarmoja, rauhallisia ja tasapainoisia, kun jalostus ja koulutus on hoidettu hyvin. Niillä on silti vahva suojeluvietti, minkä vuoksi ne tarvitsevat huolellista sosiaalistamista jo pentuiästä lähtien.
Kuinka paljon liikuntaa hovawart oikeasti tarvitsee päivittäin?
Useimmat aikuiset koirat tarvitsevat päivittäin vähintään 1,5–2 tuntia liikuntaa sekä säännöllisesti aivojumppaa, kuten jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua tai hajutyöskentelyä. Rotu on jalostettu maatilan työ- ja vahtikoiraksi, joten lyhyt lenkki korttelin ympäri ei riitä pitämään koiraa tasapainoisena ja rentona kotona.
Sopiiko hovawart ensimmäiseksi koiraksi?
Tämä rotu on useimmille ensikertalaisille liian itsenäinen, voimakastahtoinen ja suojelunhaluinen. Rodun koirat reagoivat parhaiten rauhalliseen, johdonmukaiseen ohjaukseen ja selkeisiin sääntöihin. Kokemuksesta keskikokoisista tai suurista käyttökoiraroduista onkin paljon apua niiden luonteen ja koulutustarpeiden huomioimisessa.
Miten hovawart eroaa luonteeltaan kultaisestanoutajasta tai saksanpaimenkoirasta?
Moniin kultaisiinnoutajiin verrattuna ne suhtautuvat yleensä varautuneemmin vieraisiin ja niillä on voimakkaampi vartiointivietti. Moniin saksanpaimenkoiriin verrattuna ne ovat usein hieman itsenäisempiä ja vähemmän kiihkeitä, mutta tarvitsevat silti yhtä paljon koulutusta, sosiaalistamista ja liikuntaa.
Ovatko hovawartit luonnostaan hyviä vahtikoiria vai vaatiiko se erityistä koulutusta?
Niillä on luontainen vartiointi- ja reviirinsuojeluvaisto, joten monet niistä varoittavat ja puolustavat ilman juurikaan varsinaista suojelukoulutusta. Ennen kaikkea ne tarvitsevat huolellista sosiaalistamista, tottelevaisuusharjoittelua ja selkeät rajat, jotta niiden vartiointikäyttäytyminen pysyy hallittuna ja tilanteeseen sopivana eikä muutu levottomaksi tai ylireagoivaksi.
Mille terveysongelmille hovawartit ovat alttiimpia?
Tärkeimpiä terveyshuolia ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, tietyt nivelvaivat sekä toisinaan kilpirauhas- tai silmäongelmat. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat yleensä jalostuskoiriensa lonkat ja kyynärnivelet, joten on tärkeää kysyä tutkimustuloksista ja välttää pentuja, joiden vanhempia ei ole tutkittu.
Kuinka paljon hoitoa hovawartin turkki vaatii ja kuinka paljon siitä lähtee karvaa?
Niillä on pitkä, säänkestävä turkki, joka on yleensä harjattava muutaman kerran viikossa takkujen ehkäisemiseksi ja irtokarvojen poistamiseksi. Keväisin ja syksyisin karvanlähtö on usein runsasta, ja silloin tiheämpi harjaus auttaa pitämään irtokarvat ja takut kurissa.
Voiko hovawart asua kerrostaloasunnossa tai pienessä kodissa, jos se saa riittävästi liikuntaa?
Se on mahdollista, mutta ei ihanteellista, sillä kyseessä on suuri ja aktiivinen vartijarotu, joka hyötyy tilasta ja turvallisesti aidatusta pihasta. Kerrostalossa asuessaan se tarvitsee päivittäin säännöllistä ja monipuolista liikuntaa sekä huolellista koulutusta haukkumisen ja luontaisen vahtimiskäyttäytymisen hallitsemiseksi.
Tulevatko hovawartit hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa?
Monet ovat lempeitä ja kärsivällisiä oman perheen lasten kanssa, kun ne kasvavat yhdessä lasten kanssa ja yhdessäoloa valvotaan. Koirien koon ja voiman vuoksi aikuisten on kuitenkin aina valvottava niiden ja lasten välistä kanssakäymistä. Varhainen, hallittu sosiaalistaminen muihin koiriin ja pieniin lemmikkeihin on tärkeää, sillä jotkut yksilöt voivat olla valikoivia seuransa suhteen tai reviiritietoisia etenkin aikuistuessaan.
Kuinka helposti hovawartit oppivat, ja millainen koulutustapa sopii niille parhaiten?
Ne ovat älykkäitä ja oppivaisia, mutta myös itsenäisiä ja toisinaan hitaasti kypsyviä. Siksi koulutuksen tulee olla johdonmukaista, reilua ja kärsivällistä, ei kovakouraista tai toistavaa. Lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset, joissa yhdistyvät tottelevaisuus, hajutyöskentely ja ongelmanratkaisu, sopivat niille yleensä paremmin kuin samojen harjoitusten pitkäkestoinen toistaminen.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Hovawart muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
