¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Voimakas vahtikoira, joka jalostettiin alun perin ottamaan salametsästäjät hiljaa kiinni ja pitämään heidät aloillaan englantilaisilla maatiloilla öisin
- Rauhallinen ja itsevarma luonne: ehkäisee mieluummin ongelmia kuin aiheuttaa niitä
- Lyhyt ja helppohoitoinen turkki, mutta vankka ja lihaksikas keho tarvitsee tilaa ja määrätietoista ohjausta
- Erittäin uskollinen perheelleen ja muodostaa usein erityisen läheisen suhteen yhteen ihmiseen
- Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja sosiaalistamista jo pentuna, jotta luontainen suojeluvietti pysyy tasapainossa
¶Ulkonäkö ja turkki
Bullmastiffi on suuri ja vankkarakenteinen koira, jonka runko on voimakas ja tiivis. Ensivaikutelma on vaikuttava, mutta koira ei saa näyttää karkeatekoiselta tai kömpelöltä. Aikuisen uroksen säkäkorkeus on yleensä noin 64–69 cm ja hieman pienemmän nartun 61–66 cm. Paino on tavallisesti noin 45–59 kg sukupuolen, rakenteen ja kunnon mukaan. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Leveä rintakehä, hyvin kaareutuneet kylkiluut sekä vahvat ja suorat raajat saavat liikkeen näyttämään voimakkaalta mutta hallitulta.
Pää on yksi rodun tunnusomaisimmista piirteistä. Se on leveä ja neliömäinen, otsapenger on selvä ja kuono lyhyt ja leveä. Kalloa lyhyempi kuono antaa bullmastiffille sen ominaisen ilmeen. Koiran ollessa tarkkaavainen otsalle muodostuu jonkin verran ryppyjä, jotka korostavat valpasta ja älykästä ilmettä. Silmät ovat keskikokoiset, tummat tai pähkinänruskeat ja kaukana toisistaan. V:n muotoiset korvat kiinnittyvät korkealle pään sivuille ja riippuvat poskienmyötäisesti korostaen pään neliömäisyyttä.
Bullmastiffin karvapeite on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen. Sen kuuluu tuntua napakalta, ei silkkiseltä. Tällainen turkki suojaa hyvin vaatimatta monimutkaista hoitoa, mitä monet omistajat arvostavat. Hyväksyttyjä värejä ovat juovikas eli brindle, kellanruskea ja punainen eri sävyineen. Kuonossa on aina musta maski. Pieni valkoinen merkki rinnassa sallitaan, mutta laajat valkoiset merkit eivät ole rodulle tyypillisiä.
Turkinhoito on melko vaivatonta, mutta säännöllinen hoito auttaa hallitsemaan karvanlähtöä ja pitää ihon terveenä. Viikoittainen harjaus kumisella hoitokintaalla tai pehmeällä harjasharjalla riittää yleensä poistamaan irtokarvat ja levittämään ihon luonnollista rasvaa. Karvanlähtöaikoina harjaaminen kaksi tai kolme kertaa viikossa voi vähentää karvojen määrää kotona. Lyhyttä turkkia ei tarvitse pestä usein. Pesu parin kuukauden välein tai koiran likaantuessa tai alkaessa selvästi haista on yleensä riittävä. Käytä aina mietoa koirashampoota, jotta iho ei kuivu.
Kasvojen ihopoimuihin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vaikka bullmastiffi ei ole yhtä ryppyinen kuin jotkin muut rodut, mataliinkin poimuihin voi kertyä kosteutta ja likaa. Kasvojen hellävarainen pyyhkiminen kostealla liinalla ja huolellinen kuivaaminen auttavat ehkäisemään ärsytystä. Myös korvien, hampaiden ja kynsien säännöllinen tarkistaminen on tärkeää. Puhdista korvat tarvittaessa koirille tarkoitetulla korvanpuhdistusaineella, harjaa hampaat useita kertoja viikossa ja pidä kynnet sopivan lyhyinä. Vaikka turkinhoito on moniin muihin rotuihin verrattuna helppoa, bullmastiffin koko edellyttää hoitohetkien hyvää järjestelyä. Liukumaton alusta ja palkkiot auttavat koiraa pysymään rauhallisena ja yhteistyöhaluisena.
¶Luonne ja persoonallisuus
Bullmastiffin luonne on yksi sen suurimmista vahvuuksista. Vaikuttavasta koostaan ja vahtikoirataustastaan huolimatta huolellisesti jalostettu ja hyvin kasvatettu bullmastiffi on yleensä rauhallinen, itsevarma ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Monet omistajat kuvailevat näitä koiria ”hiljaisiksi varjoiksi”, jotka viihtyvät ihmistensä lähellä ja siirtyvät huoneesta toiseen pitääkseen kaikkea silmällä. Ne eivät tavallisesti vaadi jatkuvasti huomiota innokkaasti touhottaen, mutta haluavat olla lähellä ja mukana arjessa.
Perheenjäseniään kohtaan bullmastiffi on yleensä lempeä ja hellä. Se muodostaa usein hyvin vahvoja kiintymyssuhteita ja saattaa valita yhden ihmisen tärkeimmäksi henkilöksi, vaikka suhtautuu rakastavasti myös muihin perheenjäseniin. Tämä vahva side on yksi syy siihen, miksi pitkät yksinolot eivät sovi rodulle. Jos bullmastiffi jätetään päivittäin yksin moneksi tunniksi, se voi pitkästyä, ahdistua tai alkaa tuhota paikkoja. Se viihtyy parhaiten kodissa, jossa joku on paikalla suuren osan päivästä tai jossa arjen rutiinit ovat ennakoitavia ja turvallisuutta tuovia.
Lasten kanssa bullmastiffi voi olla kärsivällinen ja suvaitsevainen kumppani, etenkin jos se on kasvanut heidän kanssaan pennusta lähtien. Rauhallinen luonne sopii usein perhe-elämään, ja monet bullmastiffit suhtautuvat lasten ääniin ja liikkumiseen tyynesti. Koon ja painon vuoksi yhdessäoloa on kuitenkin ehdottomasti valvottava. Ystävällinenkin bullmastiffi voi leikkiessään vahingossa tönäistä tai kaataa pienen lapsen. Lasten opettaminen kunnioittamaan koiran omaa tilaa, välttämään kovakouraista käsittelyä ja tunnistamaan koiran kehonkielen perusasioita on aivan yhtä tärkeää kuin koiran kouluttaminen.
Vieraisiin bullmastiffi suhtautuu yleensä pikemminkin pidättyvästi kuin avoimesti. Se on luontainen vahtikoira, joten se ei tavallisesti tervehdi tuntemattomia lämpimästi heti ensi tapaamisella. Sen sijaan se tarkkailee rauhallisesti. Hyvin sosiaalistetun bullmastiffin ei pitäisi olla aiheetta aggressiivinen, mutta se saattaa asettua omistajansa ja vieraan väliin tai jäädä lähelle seuraamaan tilannetta, kunnes toteaa kaiken olevan turvallista. Omistajan kutsumat ja tervetulleiksi toivottamat vieraat hyväksytään yleensä, vaikka koira saattaa mieluummin pysytellä hiljaa lähistöllä kuin hakea aktiivisesti huomiota.
Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee paljon. Jotkut bullmastiffit elävät sopuisasti muiden koirien kanssa, etenkin jos ne ovat eri sukupuolta ja tutustuttaminen tehdään huolellisesti. Toiset ovat valikoivampia tai sietävät muita koiria huonommin, erityisesti samaa sukupuolta olevia tai niitä haastavia koiria. Varhainen sosiaalistaminen, rauhallinen tutustuttaminen ja tilanteiden hyvä hallinta julkisilla paikoilla ovat olennaisia. Koirapuistot, joissa on paljon vieraita koiria vapaana, eivät yleensä ole bullmastiffille ihanteellisia ympäristöjä. Hallitut hihnalenkit, ohjatut leikkihetket tuttujen koirien kanssa ja koulutustunnit ovat turvallisempia vaihtoehtoja.
Kotona bullmastiffi on yleensä rento ja melko rauhallinen, kunhan sen liikunnantarve täyttyy. Monet torkkuvat tyytyväisinä omistajansa jalkojen lähellä ja nousevat vain tutkimaan epätavallisia ääniä. Ne voivat kuitenkin innostua lyhyiksi hetkiksi yllättävän leikkisiksi ja hassutteleviksi, varsinkin nuorina. Omistajan kannattaa varautua siihen, että muuten arvokas koira saa toisinaan riehakkaan hepulikohtauksen. Sisällä on oltava riittävästi tilaa, jotta suuri koira voi liikkua turvallisesti.
Rodulle tavallisia haasteita ovat:
- Itsepäisyys tai itsenäisyys, kun koiraa pyydetään tekemään jotakin sen mielestä tylsää
- Suojeluvietti, joka voi ilman oikeanlaista ohjausta johtaa liialliseen vahtimiseen
- Kuolaaminen, erityisesti ruoan äärellä tai juomisen jälkeen
- Taipumus unohtaa oma koko ja yrittää sylikoiraksi
Bullmastiffin omistajan on arvostettava sen rauhallisen kiintymyksen ja luontaisen suojeluvietin yhdistelmää. Kun näitä ominaisuuksia ohjataan myönteisillä kokemuksilla, koulutuksella ja selkeillä rajoilla, tuloksena on uskollinen ja vakaa kumppani, joka sopii hyvin perhe-elämään.
¶Koulutus ja liikunta
Bullmastiffin kouluttaminen vaatii harkittua tasapainoa määrätietoisuuden, reiluuden ja kärsivällisyyden välillä. Nämä koirat ovat älykkäitä ja oppivaisia, mutta niillä ei yleensä ole samanlaista miellyttämisenhalua kuin joillakin työ- tai paimenkoiraroduilla. Ne haluavat pikemminkin ymmärtää, miksi jokin asia kannattaa tehdä. Tämä voi näyttää itsepäisyydeltä, vaikka kyse on usein harkitsevasta ja rauhallisesti punnitsevasta luonteesta. Jos harjoittelu muuttuu toistavaksi tai kovakouraiseksi, koira voi yksinkertaisesti menettää kiinnostuksensa.
Palkitsemiseen perustuvat koulutusmenetelmät toimivat bullmastiffilla erittäin hyvin. Ruokapalkkiot, lelut, kehut ja rauhallinen hellyys auttavat pitämään sen kiinnostuneena ja yhteistyöhaluisena. Lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset toimivat yleensä paremmin kuin pitkät, tiiviit harjoittelujaksot. Esimerkiksi muutaman istumisen, maahanmenon ja luoksetulon harjoitteleminen lenkillä tai koulutuksen liittäminen ruokailun ja ulkoilun kaltaisiin arkirutiineihin tekee oppimisesta käytännöllistä ja kiinnostavaa. Johdonmukaisuus on välttämätöntä. Bullmastiffi huomaa nopeasti, jos säännöt vaihtelevat päivästä toiseen, ja se voi johtaa hämmennykseen ja rajojen kokeilemiseen.
Varhaisessa koulutuksessa kannattaa keskittyä seuraaviin asioihin:
- Luotettava luoksetulo myös häiriöiden keskellä
- Käveleminen vetämättä hihnassa koiran paino ja voima huomioiden
- Rauhallinen tervehtiminen ja itsehillintä ovilla ja porteilla
- Käsittelyyn ja hoitotoimiin totuttaminen, jotta suurta koiraa on helppo käsitellä eläinlääkärissä tai trimmaajalla
Koska bullmastiffi kasvaa nopeasti suureksi, hihnakäytös ja perustottelevaisuus eivät ole valinnaisia taitoja. Nuoresta bullmastiffista, joka vetää, hyppii tai jättää vihjeet huomiotta, tulee pian monelle vaikeasti ja mahdollisesti vaarallisesti hallittava. Pentukurssit ja perustottelevaisuuskurssit ovat hyödyllisiä paitsi taitojen oppimisen myös hallitussa ympäristössä ihmisiin ja muihin koiriin sosiaalistumisen kannalta.
Bullmastiffin liikunnantarve on suureksi työkoiraroduksi kohtuullinen. Se ei ole kestävyysjuoksija, mutta tarvitsee säännöllistä liikuntaa lihaskunnon, nivelten terveyden ja henkisen tasapainon ylläpitämiseksi. Aikuiselle koiralle tavallinen rytmi on kaksi kunnon lenkkiä päivässä ja lisäksi vapaata liikkumista turvallisesti aidatulla pihalla. Tarkka määrä riippuu iästä, terveydestä ja yksilöllisestä luonteesta. Osa bullmastiffeista tyytyy rauhallisiin kävelyihin ja leppoisiin leikkeihin, kun taas toiset nauttivat vauhdikkaammista leikeistä tai pidemmistä retkistä.
Kasvavan pennun niveliä on tärkeää suojella. Ensimmäisen vuoden aikana ja erityisesti ensimmäisten 6–8 kuukauden aikana on vältettävä pakotettua pitkien matkojen juoksemista, toistuvaa hyppimistä ja runsasta portaiden kulkemista. Lyhyet ja toistuvat kävelyt pehmeällä alustalla, vapaa leikki nurmikolla ja rauhallinen ympäristön tutkiminen ovat parempia kuin pitkät, ennalta määrätyt liikuntasuoritukset. Hyvä nyrkkisääntö on pidentää lenkkejä vähitellen iän mukaan ja lopettaa liikunta silloin, kun pentu olisi vielä halukas jatkamaan, ei vasta sen uuvuttua.
Aivojumppa on yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta. Bullmastiffi nauttii ongelmanratkaisusta ja käytännön tehtävistä. Rodulle sopivat usein esimerkiksi:
- Hajuaistia hyödyntävät leikit, kuten herkkujen tai lelujen etsiminen pihalta
- Yksinkertaiset jäljestysharjoitukset, joissa seurataan omistajan jättämää hajujälkeä
- Tottelevaisuus- ja käytösharjoitukset, joilla on selkeät arjessa hyödylliset tavoitteet
- Hallitut vetoleikit, joiden yhteydessä voi opettaa hyödyllisen irrotusvihjeen
Jotkut bullmastiffit nauttivat myös fyysisesti kevyistä koiraharrastuksista, kuten hajutyöskentelystä tai rally-tokosta, kunhan niihin tutustutaan rauhallisesti ja kannustavasti. Voimakkaasti kuormittavat lajit, kuten vauhdikas ja runsaasti hyppyjä sisältävä agility, eivät yleensä sovi niiden raskaalle rakenteelle.
Vahtikäyttäytymistä on ohjattava huolellisesti. Bullmastiffi ei tarvitse erityistä suojelukoulutusta. Tällainen koulutus voi päinvastoin helposti horjuttaa koiran luontaista harkintakykyä ja itsehillintää. Perustottelevaisuus, hyvä sosiaalistaminen sekä rauhallinen ja varma omistaja riittävät yleensä siihen, että bullmastiffista kasvaa luotettava perheen suojelija, joka toimii todellisessa tarpeessa mutta elää muuten rauhallisesti.
Pohjimmiltaan bullmastiffin koulutuksessa ja liikunnassa on kyse luottamuksen ja yhteistyön rakentamisesta. Kun tämä suuri ja harkitseva koira ymmärtää, mitä siltä odotetaan, ja tuntee olonsa turvalliseksi ihmistensä kanssa, se voi olla yksi vakaimmista ja luotettavimmista koirakumppaneista.
¶Terveys
Bullmastiffi on yleisesti vankka ja kestävä rotu, mutta kaikkien suurten koirien tavoin sillä on alttiutta tiettyihin terveysongelmiin, joista vastuullisten omistajien ja kasvattajien on hyvä olla tietoisia. Näiden riskien tunteminen auttaa ehkäisemään ongelmia, havaitsemaan ne ajoissa ja tarjoamaan asianmukaista hoitoa koiran koko elämän ajan.
Nivelten ja luuston ongelmat kuuluvat merkittävimpiin terveyshuoliin. Lonkka- ja kyynärniveldysplasia ovat melko yleisiä suurilla ja painavilla roduilla. Niissä nivelen kehitys on poikkeavaa, mikä voi aiheuttaa kipua, jäykkyyttä ja nivelrikkoa. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoiriensa lonkat ja kyynärnivelet yleensä virallisesti. Omistaja voi tukea nivelten terveyttä erityisesti pitämällä koiran normaalipainoisena, tarjoamalla sopivaa liikuntaa ja välttämällä liiallista kuormitusta kasvuaikana. Jos bullmastiffilla on vaikeuksia nousta ylös, haluttomuutta hypätä, ontumista tai vähentynyttä aktiivisuutta, eläinlääkärin tutkimus on tärkeä.
Toinen suurten ja syvärintaisten koirien terveysriski on mahalaukun laajentuma ja kiertymä. Kyseessä on vakava, hengenvaarallinen tila, jossa mahalaukku täyttyy kaasulla ja saattaa kiertyä. Se kehittyy nopeasti ja vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa. Tyypillisiä oireita ovat turvonnut tai kireä vatsa, levottomuus, tuloksettomat oksennusyritykset, kalpeat ikenet ja kivun merkit. Riskin vähentämiseksi monet omistajat jakavat ruoan useaan pieneen ateriaan yhden suuren sijaan, välttävät raskasta liikuntaa ruokailun yhteydessä ja pyrkivät ehkäisemään ruoan hotkimista. Osa omistajista keskustelee eläinlääkärin kanssa myös ehkäisevästä leikkauksesta, kuten mahalaukun kiinnityksestä eli gastropeksiasta, erityisesti jos suvussa on esiintynyt mahalaukun kiertymää.
Lyhyen kuononsa vuoksi bullmastiffilla voi esiintyä jonkinasteisia lyhytkalloisuuteen liittyviä hengitysvaikeuksia, etenkin jos se on rotumääritelmän ihannetta raskasrakenteisempi tai ylipainoinen. Vastuullisessa jalostuksessa tavoitellaan toimivia ja avoimia hengitysteitä sekä hyvin avoimia sieraimia äärimmäisen lyhyen kuonon sijaan. Omistajan on tarkkailtava hengitysvaikeuksien merkkejä, kuten äänekästä hengitystä levossa, huonoa rasituksensietoa leudolla säällä tai ylikuumenemista. Kuumalla tai kostealla säällä koiralle on järjestettävä varjoa ja viileitä lepopaikkoja, ja kohtuullinen liikunta on ajoitettava päivän viileimpiin hetkiin.
Rodulla voi esiintyä silmäluomien sisäänpäin kiertymistä eli entropionia ja ulospäin kiertymistä eli ektropionia. Hoitamattomina ne voivat aiheuttaa ärsytystä tai toistuvia tulehduksia. Vastuulliset kasvattajat teettävät jalostuskoirilleen yleensä silmäeläinlääkärin tutkimuksen, ja pennunostaja voi kysyä kasvattajan linjoissa tehdyistä silmätutkimuksista. Myös silmien säännöllinen tarkistaminen kotona punoituksen, vuodon tai siristelyn varalta on hyödyllistä.
Bullmastiffeilla voi esiintyä myös tiettyjä sydänsairauksia, kuten sydänlihassairautta eli kardiomyopatiaa, sekä joitakin syöpiä, jotka ovat valitettavasti yleisempiä suurilla, iäkkäillä koirilla. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, joihin kuuluu sydämen kuuntelu sekä painon ja yleiskunnon seuranta, auttavat havaitsemaan varhaisia merkkejä. Iäkkäille koirille voidaan suositella verikokeita ja kuvantamistutkimuksia, jotta elintoimintojen muutokset huomattaisiin ajoissa.
Bullmastiffin tyypillinen elinikä on noin 8–10 vuotta. Osa koirista elää pidempään, kun hoito on hyvää eikä vakavia perinnöllisiä sairauksia ole. Ravinnolla on keskeinen merkitys kokonaisterveydelle. Laadukas, suurille roduille suunniteltu ruoka tukee luuston ja nivelten kehitystä erityisesti kasvuaikana. Aikuisen koiran annoskokoja on syytä seurata tarkasti, sillä jo muutama ylimääräinen kilo lisää huomattavasti nivelten ja sydämen kuormitusta. Kylkiluiden pitäisi tuntua helposti mutta ei näkyä, ja vyötärön tulisi erottua ylhäältä katsottuna.
Jalostukseen käytettäville bullmastiffeille suositellaan tavallisesti seuraavia terveystutkimuksia:
- Lonkkien ja kyynärnivelten tutkimukset
- Silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemä silmätutkimus
- Sydäntutkimus kansallisen rotujärjestön suositusten mukaisesti
Pennun hankintaa suunnittelevan kannattaa kysyä kasvattajalta avoimesti tutkimustuloksista, suvussa tavatuista terveysongelmista sekä siitä, miten kasvattaja edistää terveyttä ja pitkäikäisyyttä.
Myös rokotukset, loistorjunta, hampaiden hoito ja kynsien leikkaaminen edistävät merkittävästi bullmastiffin hyvinvointia. Nämä koirat voivat sietää kipua näyttämättä sitä ulospäin ja peittää epämukavaa oloaan. Koiransa hyvin tunteva omistaja huomaa usein pienet muutokset, kuten vähentyneen lenkkeilyinnon tai muuttuneen asennon, jotka voivat kertoa eläinlääkärikäynnin tarpeesta. Huolellinen ja ennakoiva terveydenhoito auttaa tekemään bullmastiffin elinvuosista mahdollisimman aktiivisia ja mukavia.
¶Historia ja alkuperä
Bullmastiffin historia liittyy tiiviisti Englannin maaseutuun ja suurten maatilojen suojeluun. Rotu kehitettiin 1800-luvulla, jolloin salametsästys oli maanomistajille vakava ongelma. Riistanvartijat tarvitsivat koiran, joka auttaisi ottamaan salametsästäjät kiinni öisin ja pitämään heidät aloillaan aiheuttamatta vakavia vammoja. Tuon ajan perinteinen mastiffi oli suuri ja voimakas, mutta sitä pidettiin usein liian hitaana nopeaan takaa-ajoon. Aikakauden bulldoggi, joka poikkesi huomattavasti nykyisestä näyttelybulldogista, oli ketterämpi ja erittäin sitkeä, mutta siltä puuttuivat miehen fyysiseen taltuttamiseen tarvittava koko ja vaikuttavuus.
Yhdistääkseen näiden kahden koiratyypin parhaat ominaisuudet riistanvartijat alkoivat risteyttää mastiffeja ja bulldoggeja ja kehittivät yhdistelmää useiden sukupolvien ajan. Tuloksena oli bullmastiffi, jota kutsuttiin toisinaan ”riistanvartijan yökoiraksi”. Ihanteellinen koira jäljesti hiljaa, liikkui nopeasti ja käytti sitten painoaan kaataakseen tunkeutujan ja pitääkseen tämän maassa riistanvartijan saapumiseen asti. Tehtävä vaati rohkeutta, itsehillintää ja luotettavaa luonnetta. Koiran oli suhtauduttava työhönsä vakavasti mutta toteltava ohjaajansa käskyjä eikä se saanut toimia hallitsemattoman aggressiivisesti.
Yhteiskunnan ja lainsäädännön muuttuessa sekä suurten yksityisten maatilojen eristyneisyyden vähentyessä riistanvartijoiden koirien tarve pieneni. Bullmastiffin vaikuttava olemus ja uskollinen luonne eivät kuitenkaan jääneet huomaamatta. Rotu siirtyi vähitellen pelkistä työtehtävistä laajempaan tietoisuuteen. Kenneljärjestöt alkoivat tunnustaa rotua ja yhtenäistää sen tyyppiä 1900-luvun alussa. Huolellisesti laaditut rotumääritelmät kuvasivat ihanteellisen ulkonäön ja luonteen.
Ajan myötä omistautuneet kasvattajat keskittyivät rotutyypin vakiinnuttamiseen, rakenteen parantamiseen ja bullmastiffin omaleimaisen luonteen säilyttämiseen. He pyrkivät säilyttämään koiran luontaisen vahtivietin mutta samalla lieventämään osaa siitä terävyydestä, jota varhaisissa työtehtävissä ehkä tarvittiin. Tavoitteeksi tuli luotettava perheen suojelija, joka ehkäisisi edelleen uhkia mutta eläisi rauhallisesti kodin arjessa.
Nykyisin bullmastiffi on ennen kaikkea seura- ja perhekoira, joka myös suojelee perhettään. Monet toimivat yhä kotien, maatilojen ja yritysten vahtikoirina, ja niiden vaikuttavaa ulkonäköä ja vakaata luonnetta arvostetaan. Osa työskentelee erikoistuneemmissa tehtävissä. Joissakin maissa bullmastiffeja on käytetty turvallisuuspalveluissa tai partiokoirina, joissa niiden voima ja olemus ovat eduksi. Samaan aikaan suuri osa elää rauhallisempaa elämää rakastettuina perheenjäseninä: ne kulkevat omistajiensa mukana lenkeillä, rentoutuvat pihalla ja tuovat vakaalla läsnäolollaan hiljaista turvallisuudentunnetta.
Näyttelyissä bullmastiffi kuuluu kenneljärjestöstä riippuen työkoira- tai käyttökoiraryhmään. Ulkomuotonäyttelyt ovat auttaneet säilyttämään rotutyypin yhtenäisenä eri maissa, ja kansalliset rotujärjestöt edistävät vastuullista jalostusta, tiedon jakamista ja terveyshankkeita. Rotu on edelleen harvinaisempi kuin jotkin muut suuret vahtikoirarodut. Monet harrastajat arvostavat tätä, sillä se mahdollistaa tiiviimmän kasvattaja- ja omistajayhteisön, joka keskittyy laadun säilyttämiseen suosion tavoittelun sijaan.
Vaikka salametsästäjien kiinniottaminen pimeässä on vaihtunut rauhallisiin uniin olohuoneen lattialla, bullmastiffin historian ydin näkyy yhä nykykoirassa. Hiljainen itsevarmuus, valmius puuttua tilanteeseen todellisessa tarpeessa ja vahva uskollisuus omille ihmisille ovat samoja ominaisuuksia, jotka tekivät siitä arvostetun riistanvartijan kumppanin yli sata vuotta sitten. Taustan tunteminen auttaa ymmärtämään rodun nykyistä käyttäytymistä ja muistuttaa omistajaa siitä, että rauhallisen ulkokuoren alla on työkoiraperintö, jota on kunnioitettava ja ohjattava harkiten.
¶Arki bullmastiffin kanssa
Elämä bullmastiffin kanssa on sekä palkitsevaa että vaativaa. Rotua ei kannata valita hetken mielijohteesta vain siksi, että haluaa suuren ja vaikuttavan koiran. Kyseessä on vakava sitoutuminen suureen ja voimakkaaseen eläimeen, joka tarvitsee omistajaltaan paljon ohjausta, seuraa ja selkeitä rutiineja. Kun nämä tarpeet täyttyvät, bullmastiffi voi olla yksi vakaimmista ja turvallisuudentunnetta tuovimmista kumppaneista, joita perhe voi toivoa.
Tulevan omistajan kannattaa ensin pohtia, millaiset tilat ja elämäntavan hän voi koiralle tarjota. Bullmastiffi ei tarvitse valtavaa tonttia, mutta sillä on oltava riittävästi tilaa liikkua mukavasti. Ihanteellinen koti on talo, josta pääsee suoraan turvallisesti aidatulle pihalle. Kerrostaloasuminen voi onnistua kokeneelta omistajalta, jos talossa on hissi, lähellä on turvallisia ulkoilupaikkoja ja säännölliseen ulkoiluun on selkeä suunnitelma. Portaat voivat kuitenkin rasittaa kasvavan koiran niveliä ja olla hankalia iäkkäälle koiralle. Sisällä tukevat kalusteet ja esteettömät kulkureitit vähentävät törmäilyä ja vahinkoja, joita heiluva häntä tai innokas käännähdys voi aiheuttaa.
Myöskään taloudellista sitoutumista ei pidä aliarvioida. Suuren koiran ylläpito maksaa enemmän kuin pienen. Vuotuisia kuluja ovat tavallisesti:
- Laadukas suurille roduille tarkoitettu ruoka, jonka kustannukset voivat koiran koon vuoksi olla huomattavat
- Tavanomainen eläinlääkärinhoito, kuten rokotukset, loistorjunta ja terveystarkastukset
- Eläinvakuutus, joka on usein suositeltava suurille, tietyille terveysongelmille alttiille roduille
- Ajoittainen erikoiseläinlääkärin hoito esimerkiksi nivel- tai silmäongelmiin
- Varusteet, kuten vahvat hihnat, hyvin istuvat valjaat, suuret pedit ja turvalliset kuljetushäkit
Monet omistajat varaavat rahaa myös koulutuskursseihin, loma-aikojen hoitopaikkaan tai koiranhoitajaan sekä sellaisten tavaroiden uusimiseen, jotka voivat bullmastiffin painon ja käytön vuoksi kulua tavallista nopeammin.
Rodun arki rakentuu rauhallisten rutiinien ympärille. Useimmat bullmastiffit ovat tyytyväisiä, kun ne saavat:
- Kaksi kunnon lenkkiä päivässä
- Säännöllisiä tilaisuuksia tarpeiden tekemiseen ja jaloitteluun turvallisella alueella
- Aikaa ihmistensä lähellä joko leväten tai rauhallisesti yhdessä puuhaillen
- Lyhyitä koulutushetkiä tai aivojumppaa viikon mittaan
Ne eivät pärjää hyvin yksin hyvin pitkien työpäivien ajan, varsinkaan ilman aiempaa yksinoloharjoittelua. Jos perhe on poissa pitkiä aikoja, luotettava koiranhoitaja, koiraystävällinen työpaikka tai kotona oleva perheenjäsen on tärkeä järjestely.
Bullmastiffin hyödyllisiin varusteisiin kuuluu leveä, hyvin pehmustettu panta tai oikein istuvat valjaat, jotka eivät rajoita lapojen liikettä. Hyvin ohuet pannat voivat tuntua epämukavilta ja aiheuttaa vaurioita. Koiran voiman vuoksi vahva ja käteen sopiva hihna, josta saa hyvän otteen, on välttämätön. Matkustaessa turvallinen häkki tai tukeva koirakalteri autossa suojaa sekä koiraa että matkustajia. Koska bullmastiffit pitävät pehmeistä lepopaikoista, paksu ja tukeva, niveliä pehmustava peti on järkevä hankinta.
Varhainen sosiaalistaminen on keskeinen osa elämää bullmastiffin kanssa. Pentu on tutustutettava huolellisesti ja myönteisten kokemusten kautta monenlaisiin ihmisiin, ympäristöihin, ääniin ja muihin eläimiin. Tämä auttaa ehkäisemään liiallista epäluuloisuutta myöhemmin. Hallitut käynnit kaupunkikaduilla, rauhalliset kohtaamiset ystävällisten kotivieraiden kanssa sekä erilaisiin alustoihin ja ympäristöihin tutustuminen vahvistavat itseluottamusta. Samalla lepo on tärkeää. Nuori bullmastiffi kasvaa nopeasti ja tarvitsee paljon unta, jotta se ei muutu yliväsyneeksi ja ärtyisäksi.
Omistajan on huomioitava myös koon mukanaan tuomat käytännön asiat, kuten:
- Koiran opettaminen odottamaan rauhallisesti ennen ovesta kulkemista sekä turvallisuuden että hallinnan vuoksi
- Hyvien tapojen harjoittelu ruoan lähellä, sillä bullmastiffi yltää helposti nappaamaan ruokaa työtasoilta
- Kuolan hallinta etenkin juomisen jälkeen tai ruokaa odotellessa sijoittamalla pyyhkeitä tai mattoja sopiviin paikkoihin
- Sen suunnittelu, missä koira oleskelee perhejuhlien, pienten lasten vierailujen tai muun vilkkaan toiminnan aikana
Hyvät käytöstavat eivät ole vain mukava lisä, vaan turvallisen ja sopuisan arjen edellytys. Vetävä, hyppivä tai resurssejaan puolustava 50-kiloinen koira voi muuttua nopeasti vaikeaksi hallita. Koulutukseen alusta asti käytetty aika ehkäisee monia myöhempiä ongelmia.
Bullmastiffit ovat usein herkkiä ja syvästi perheeseensä kiintyneitä. Kovakourainen käsittely, huutaminen tai arvaamattomasti vaihtuvat säännöt voivat horjuttaa niiden itseluottamusta. Ne vastaavat parhaiten rauhalliseen ja varmaan omistajaan, joka toimii selkeästi ja johdonmukaisesti. Kun rajat ovat lempeät mutta pitävät ja vakaassa ympäristössä annetaan runsaasti hellyyttä, useimmat bullmastiffit asettuvat rentoon arkirytmiin. Ne vaikuttavat onnellisimmilta silloin, kun kokevat tehtäväkseen pitää hiljaa huolta omista ihmisistään, olipa koti vilkas lapsiperhe tai yhden omistautuneen ihmisen talous.
Hyvin valmistautuneelle omistajalle elämä bullmastiffin kanssa tarjoaa vaikeasti korvattavaa turvallisuudentunnetta ja kumppanuutta. Sen hiljainen läsnäolo, lempeä kiintymys ja horjumaton uskollisuus luovat vahvan siteen. Kun omistaja ymmärtää koiran tarvitsevan ohjausta, tilaa ja sen voiman kunnioittamista, tämä vaikuttava rotu voi kukoistaa turvallisena ja rakastavana perheenjäsenenä.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Sopiiko bullmastiffi perhekoiraksi lapsiperheeseen?
Tämän rodun koirat ovat yleensä lempeitä ja suojelevia lapsia kohtaan, etenkin oman perheen lapsia. Suuren koon ja voiman vuoksi niiden ja lasten yhdessäoloa on tärkeää valvoa, varsinkin pienten lasten kanssa, sillä koira saattaa vahingossa kaataa heidät. Varhainen sosiaalistaminen ja selkeät rajat auttavat koiraa oppimaan rauhalliseksi ja muut huomioon ottavaksi seuralaiseksi. Perheen on myös oltava valmis hallitsemaan voimakasta koiraa, jolla on luontainen vartiointivietti.
Kuinka paljon liikuntaa bullmastiffi oikeasti tarvitsee?
Tämä työkoirarotu on energiatasoltaan melko rauhallinen tai kohtalaisen aktiivinen ja tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä ja jonkin verran leikkiä rankan juoksun tai pitkien hölkkälenkkien sijaan. Useimmille aikuisille koirille riittää yleensä kaksi tai kolme kohtuullista kävelylenkkiä sekä lyhyitä koulutus- tai leikkihetkiä päivässä. Liiallinen, toistuva ja niveliin kohdistuvia iskuja sisältävä liikunta voi rasittaa niveliä etenkin nuorena. Koulutuksen ja hajuleikkien tarjoama aivotyö on aivan yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta.
Voiko bullmastiffi asua kerrostalossa tai pienessä kodissa?
Koostaan huolimatta monet pärjäävät hyvin kerrostaloasunnossa tai pienemmässä kodissa, kunhan ne saavat säännöllisesti päivittäistä liikuntaa ja seuraa ihmisiltä. Sisätiloissa ne ovat yleensä rauhallisia eivätkä tarvitse suurta pihaa, mutta niillä on oltava riittävästi tilaa liikkua vaivattomasti. Portaissa kulkeminen voi olla joillekin vaikeaa, etenkin jos niillä on nivelvaivoja. Tiiviisti rakennetussa asuinympäristössä hyvät hihnakäytöstavat ja säännöllinen ulkoilu ovat välttämättömiä.
Ovatko bullmastiffit aggressiivisia tai vaarallisia vieraita kohtaan?
Niitä on alun perin jalostettu hiljaisiksi vartijoiksi, joten ne suhtautuvat luonnostaan varauksellisesti vieraisiin ihmisiin mutta ovat perheilleen omistautuneita. Vastuullisen jalostuksen, varhaisen sosiaalistamisen ja järkevän käsittelyn ansiosta useimmat ovat vakaita ja hillittyjä eivätkä avoimen aggressiivisia. Puutteellinen sosiaalistaminen, kovat koulutusmenetelmät tai liialliseen suojelukäyttäytymiseen kannustaminen voivat aiheuttaa vakavia käytösongelmia. Omistajilla on oltava riittävästi kokemusta, jotta he pystyvät hallitsemaan suurta koiraa, jolla on voimakas suojeluvietti.
Mitkä ovat bullmastiffien yleisimmät terveysongelmat?
Ne ovat alttiita useille tuki- ja liikuntaelinsairauksille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle sekä painonsa vuoksi ristisiderepeämille. Muita terveysriskejä ovat tietyt syövät, mahalaukun laajentuma ja kiertymä, sydänsairaudet sekä silmäongelmat. Vastuulliset kasvattajat teettävät nivel-, sydän- ja silmätutkimuksia riskien pienentämiseksi. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, painonhallinta ja nopea reagointi ontumiseen tai poikkeavaan väsymykseen ovat erityisen tärkeitä.
Kuinka paljon bullmastiffi tarvitsee turkinhoitoa ja kuinka paljon se kuolaa?
Niillä on lyhyt turkki, josta irtoaa karvaa kohtalaisesti. Yleensä turkinhoitoon riittävät viikoittainen harjaus ja säännöllinen pesu. Monille omistajille suurempi haaste on kuolaaminen, joka voi olla runsasta etenkin juomisen, syömisen tai liikunnan jälkeen. Kasvojen ihopoimut ja huulet tulee pyyhkiä ja pitää puhtaina ärsytyksen ja tulehdusten ehkäisemiseksi. Myös kynsien leikkaaminen ja korvien tarkistaminen ovat tärkeitä koiran painon ja korvien muodon vuoksi.
Minkä ikäisenä bullmastiffien kasvu ja vankistuminen päättyvät?
Ne kasvavat nopeasti korkeutta ensimmäisen vuoden aikana, mutta vankistuvat ja saavat lisää lihasmassaa noin 2–3 vuoden ikään asti. Etenkin urokset voivat näyttää nuorina honteloilta ennen kuin ne saavuttavat täysikasvuisen koiran vankan rakenteen. Niveliä säästävä liikunta ja huolellisesti suunniteltu ruokinta ovat erityisen tärkeitä tämän pitkän kasvuvaiheen aikana. Liiallinen ruokinta kasvun nopeuttamiseksi voi lisätä tuki- ja liikuntaelinongelmien riskiä.
Sopiiko bullmastiffi ensimmäiseksi koiraksi?
Niiden rauhallinen luonne voi viehättää, mutta koko, voima ja vartiointivietti tekevät niistä monelle ensikertalaiselle haastavia koiria. Ne tarvitsevat johdonmukaista ja varmaotteista käsittelyä, varhain aloitettua koulutusta ja huolellista sosiaalistamista. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on syytä varautua tiiviiseen yhteistyöhön vastuullisen kasvattajan ja kokeneen koirankouluttajan kanssa. On tärkeää ymmärtää realistisesti, millaisia fyysisiä vaatimuksia ja oikeudellisia vastuita jättikokoisen vartijakoiran omistamiseen liittyy.
Tulevatko bullmastiffit toimeen muiden koirien ja lemmikkien kanssa?
Monet tulevat hyvin toimeen kodin muiden lemmikkien kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä pienestä pitäen. Aggressiivisuus samaa sukupuolta olevia koiria kohtaan tai vieraiden koirien huono sietäminen ei kuitenkaan ole rodulla harvinaista. Huolellinen tutustuttaminen, valvonta ja varhainen sosiaalistaminen auttavat, mutta omistajien ei pidä odottaa koiran tulevan toimeen kaikkien koirien kanssa. Turvallisuuden kannalta on tärkeää, että piha on aidattu kunnolla ja että usean koiran taloudessa arki järjestetään harkiten.
Millainen koulutus sopii parhaiten bullmastiffille?
Ne oppivat hyvin rauhallisessa ja johdonmukaisessa koulutuksessa, jossa käytetään palkkioita ja asetetaan selkeät mutta reilut rajat. Kovat tai liian fyysiset menetelmät voivat heikentää luottamusta ja herättää vastustusta näin voimakkaassa koirassa. Erityisen tärkeitä ovat lyhyet ja mielekkäät harjoitukset, jotka kehittävät itsehillintää ja hyviä käytöstapoja ihmisten ja muiden eläinten seurassa. Kun hihnassa kulkemista, luoksetuloa ja rauhallista tervehtimistä harjoitellaan jo varhain, luodaan pohja turvalliselle käytökselle aikuisiässä.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Bullmastiffi muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
