Eurasier myynnissä

Tämä rotu on yleensä rauhallinen ja lempeä sekä hyvin kiintynyt perheeseensä. Se muodostaa usein erityisen vahvan siteen yhteen ihmiseen. Vieraita kohtaan se on tavallisesti pikemminkin pidättyväinen ja etäinen kuin avoin, mutta asianmukaisesti sosiaalistettuna sen ei pitäisi olla pelokas tai aggressiivinen.

Ne ovat kohtalaisen aktiivisia ja tarvitsevat yleensä noin 60–90 minuuttia liikuntaa päivän mittaan jaettuna. Päivittäiset kävelylenkit, vapaa liikkuminen turvallisella alueella sekä aivojumppa, kuten koulutus tai hajuleikit, riittävät yleensä terveelle aikuiselle koiralle.

Ne voivat sopia hyvin harkitseville ensikertalaisille, jotka ovat valmiita panostamaan varhaiseen sosiaalistamiseen sekä johdonmukaiseen ja lempeään koulutukseen. Herkkyytensä vuoksi ne eivät reagoi hyvin koviin koulutusmenetelmiin, mutta rauhallinen ohjaus ja ennakoitava arki toimivat niille hyvin.

Tämä rotu on kehitetty ihmisläheisemmäksi ja yhteistyöhaluisemmaksi kuin monet perinteiset pystykorvarodut. Sillä on silti itsenäinen puolensa, eikä se välttämättä työskentele yhtä intensiivisesti kuin paimenkoirat. Se pysyttelee kuitenkin yleensä lähempänä perhettään ja lähtee harvemmin omille teilleen, kun sillä on vahva side perheeseensä ja se on hyvin koulutettu.

Niillä on paksu kaksinkertainen turkki, joka tarvitsee yleensä harjausta muutaman kerran viikossa ja kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina päivittäin. Turkkia ei pidä leikata, sillä se suojaa ihoa. Säännöllinen irtokarvan poistaminen, kynsien hoito ja korvien tarkistaminen ovat kuitenkin tärkeitä.

Tärkeimmät terveyshuolet ovat lonkka- ja kyynärniveldysplasia, tietyt silmäsairaudet sekä joissakin sukulinjoissa kilpirauhasongelmat. Vastuulliset kasvattajat teettävät koirilleen terveystutkimuksia, mutta omistajien on silti hyvä tarkkailla koiran ikääntyessä pieniäkin muutoksia liikkumisessa, silmien ärsytystä sekä selittämättömiä painon tai turkin muutoksia.

Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat joka päivä riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Sisätiloissa ne ovat yleensä rauhallisia eivätkä kovin taipuvaisia yliaktiivisuuteen, mikä helpottaa sopeutumista. Ne saattavat silti haukkua rappukäytävän äänille, joten haukkumisen hillitsemistä kannattaa harjoitella jo varhain.

Ne ovat yleensä kärsivällisiä ja lempeitä niitä kunnioittavasti kohtelevia lapsia kohtaan ja viihtyvät usein perheen lähellä ilman jatkuvaa silittelyä tai sylissä pitämistä. Kun tutustuttaminen tehdään huolellisesti ja yhdessäoloa valvotaan, ne tulevat yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja voivat elää myös kissojen kanssa. Parhaiten niille sopii kuitenkin rauhallinen ja vakaa koti.

Ne ovat yleensä hiljaisempia kuin monet muut pystykorvat, mutta ilmoittavat haukkumalla epätavallisista äänistä tai vieraista. Liiallinen haukkuminen ei ole tyypillistä hyvin sosiaalistetuille yksilöille, mutta tylsistyminen tai mielekkään tekemisen puute voi lisätä ääntelyä.

Ne ovat älykkäitä ja oppimiskykyisiä, mutta voivat olla herkkiä ja toisinaan itsepäisiä, etenkin jos samoja harjoituksia toistetaan paljon. Lyhyet, myönteiset koulutushetket, joissa käytetään palkkioita, pidetään rajat selkeinä ja vältetään painostusta, ovat yleensä tehokkain tapa kouluttaa niitä.