Rodun Bernhardinkoira kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä lempeitä, kärsivällisiä ja suvaitsevaisia, joten ne sopivat hyvin perheisiin, joissa lapset osaavat kohdella koiraa kunnioittavasti. Suurin huolenaihe on niiden koko, sillä innostunut koira voi vahingossa kaataa pienen lapsen. Koulutus on tärkeää aloittaa varhain, ja pienten lasten ja koiran yhteistä touhua on valvottava. Hyvin sosiaalistettuina ne ovat yleensä helliä ja suojelevia olematta aggressiivisia.

Koostaan huolimatta ne eivät ole erityisen kestäviä eivätkä tarvitse rankkaa liikuntaa. Useimmille riittää yksi tai kaksi rauhallista kävelylenkkiä päivässä sekä hieman kevyttä leikkiä, mieluiten päivän viileämpinä aikoina. Liiallinen liikunta voi rasittaa nuoren koiran kehittyviä niveliä, joten pentujen ja kasvuikäisten koirien liikunnan määrää ja rasittavuutta on syytä säädellä. Aivojumppa ja yhdessäolo ovat yhtä tärkeitä kuin liikunta.

Monet rodun koirat kuolaavat runsaasti etenkin juotuaan, syötyään, innostuessaan tai kun niillä on kuuma. Rodulle tyypillisten löysien huulten ja raskaiden, roikkuvien poskien vuoksi kuolaaminen on useimmilla koirilla väistämätöntä. Omistajat pitävät usein imukykyisiä liinoja käden ulottuvilla ja saattavat totuttaa koiran siihen, että sen suu pyyhitään ruokailun jälkeen. Kuolaamista voi joskus vähentää valitsemalla koiran sukulinjasta, jossa huulet ovat hieman tiiviimmät, mutta kokonaan sitä ei näin voi estää.

Suuren kokonsa vuoksi ne ovat alttiita tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasialle sekä ristisidevammoille. Myös sydänsairaudet, tietyt syövät, mahalaukun laajentuma ja kiertymä sekä silmäsairaudet, kuten silmäluomen sisäänpäin kääntyminen eli entropion, ovat huolenaiheita. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoirat näiden ongelmien varalta eivätkä käytä sairaita koiria jalostukseen. Normaalipainon ylläpitäminen ja pentujen liian nopean kasvun välttäminen voivat auttaa pienentämään joitakin riskejä.

Ne voivat sopeutua pienempiinkin tiloihin, kunhan ne pääsevät päivittäin riittävästi lenkille ja saavat levätä mukavassa paikassa. Rauhallisuus sisätiloissa helpottaa sopeutumista, mutta suuren koon, karvanlähdön ja kuolaamisen vuoksi omistajien on suhtauduttava realistisesti niiden aiheuttamaan sotkuun ja tilantarpeeseen. Hissi tai helppokulkuiset portaat ovat tärkeitä koirien ikääntyessä ja nivelten heikentyessä. Myös riittävä viilennys ja ilmanvaihto ovat välttämättömiä etenkin lämpimässä ilmastossa.

Ne soveltuvat huomattavasti paremmin viileään tai kylmään ilmastoon, ja kuumuus voi olla niille vaikeaa. Paksu turkki ja suuri kehon massa altistavat ne ylikuumenemiselle, joten lämpimänä vuodenaikana ne tulisi pitää ilmastoiduissa tiloissa tai varjossa, ja raikasta vettä on oltava jatkuvasti saatavilla. Liikuntaa tulisi rajoittaa päivän kuumimpina hetkinä, ja koiria on tarkkailtava huolellisesti lämpörasituksen merkkien varalta. Turkin leikkaaminen lyhyemmäksi kesäksi voi auttaa, mutta sitä ei saa koskaan ajaa ihoa myöten.

Niistä lähtee runsaasti karvaa, etenkin kevään ja syksyn karvanlähtöaikoina. Sekä lyhyt- että pitkäkarvaiset yksilöt tarvitsevat säännöllistä harjausta useita kertoja viikossa irtokarvan poistamiseksi ja takkuuntumisen ehkäisemiseksi. Korvien säännöllinen puhdistus, kynsien leikkaus sekä suun ja kaulan alueen ihopoimujen tarkistaminen ovat tärkeitä tulehdusten ehkäisemiseksi. Omistajien kannattaa varautua siihen, että lattioilla ja huonekaluilla on selvästi havaittavissa karvaa ja kuolaa.

Ruokintakulut ovat koirien suuren koon vuoksi huomattavat, usein moninkertaiset keskikokoisen koiran ruokintakuluihin verrattuna. Niille tulisi antaa laadukasta, suurille tai jättikokoisille roduille tarkoitettua ruokaa, joka tukee nivelten terveyttä ja auttaa ehkäisemään pentujen liian nopeaa kasvua. Päivittäinen ruoka-annos jaetaan yleensä kahteen tai useampaan pienempään ateriaan mahalaukun laajentuman ja kiertymän riskin vähentämiseksi. Koiran pitäminen hoikkana on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuren koon tavoittelu.

Ne ovat älykkäitä ja yleensä miellyttämishaluisia, mutta saattavat aikuistua hitaasti ja olla hieman itsepäisiä. Lyhyet, johdonmukaiset ja palkitsemiseen perustuvat koulutustuokiot toimivat parhaiten. Suuren kokonsa vuoksi niiden on tärkeää oppia perustottelevaisuutta ja hyvät hihnakäytöstavat jo nuorena. Ne nauttivat yleensä enemmän tiiviistä yhteistyöstä omien ihmistensä kanssa kuin rankoista, toistuvista harjoituksista.

Rotu kehitettiin Sveitsin Alpeilla pelastus- ja seurakoiraksi, ja sen edustajat auttoivat löytämään ja auttamaan lumeen eksyneitä matkalaisia. Tämä tausta näkyy niiden vahvassa kiintymyksessä ihmisiin, valppaassa luonteessa ja halussa kestää ankariakin oloja perheensä vuoksi. Monilla on edelleen vaisto pysytellä lähellä ja tarkistaa, että perheenjäsenillä on kaikki hyvin. Ne ovat yleensä pikemminkin hoivaavia ja suojelevia kuin voimakkaasti saalisviettisiä tai itsenäisiä.