¶Sisällysluettelo
¶Rotu lyhyesti
- Yksi pienimmistä työterriereistä, mutta silti vankka, sitkeä ja täynnä itseluottamusta.
- Jalostettiin alun perin Australiassa maatilojen monipuoliseksi työkoiraksi ja tuhoeläinten pyytäjäksi, joka oli myös uskollinen seuralainen kotona.
- Tunnusomainen säänkestävä, karkea turkki ja viehättävä, pehmeämmästä karvasta muodostuva päälakitupsu.
- Yleensä eloisa ja temperamenttinen, mutta yhteistyöhaluisempi ja ihmisläheisempi kuin monet muut terrierirodut.
- Uskollinen vahtikoira, joka ilmoittaa luotettavasti poikkeavista tapahtumista eikä tarvitse valtavia määriä liikuntaa.
¶Ulkonäkö ja turkki
Australianterrieri on pieni mutta vahvarakenteinen koira, joka on jalostettu työskentelemään koko päivän vaativissa oloissa iloista luonnettaan menettämättä. Ensi silmäyksellä se näyttää tiiviiltä ja hieman korkeuttaan pidemmältä. Tämä suorakaiteinen yleisvaikutelma on yksi rodun tunnusmerkeistä. Kun koiran selkää ja kylkiä tunnustelee, rungon tulee tuntua jämäkältä ja lihaksikkaalta, ei hentoluiselta tai hauraalta. Pienestä koostaan huolimatta australianterrieri ei saa koskaan vaikuttaa lelumaiselta. Se on aito työterrieri kätevän kokoisessa paketissa.
Aikuisen koiran säkäkorkeus on yleensä noin 25 senttimetriä ja paino tavallisesti 6–7 kilogrammaa sukupuolen ja kunnon mukaan. Pää on runkoon nähden pitkä, kuono vahva ja ilme tarkkaavainen ja älykäs. Keskikokoiset, tummat silmät antavat koiralle valppaan ja eloisan ilmeen, jota monet omistajat pitävät erityisen viehättävänä. Korvat ovat pienet, V-muotoiset ja pystyt, mikä korostaa rodun eloisaa ja tarkkaavaista olemusta. Häntä on yleensä korkealle kiinnittynyt ja iloisesti kannettu, mutta se ei kierry selän päälle.
Yksi australianterrierin tunnistettavimmista piirteistä on sen turkki. Rungon karva on karkeaa, suoraa, noin 5–6 senttimetriä pitkää ja rungonmyötäistä. Sen tehtävänä on kestää säätä ja suojata koiraa piikkisiltä pensailta, vaikeakulkuiselta maastolta ja Australian ankarilta ilmasto-oloilta. Kaulan ympärillä on usein selvästi erottuva, hieman pidemmästä karvasta muodostuva kauluri, joka antaa lisäsuojaa ja korostaa rodun ominaista siluettia. Päälaella on pehmeämpi ja vaaleampi karvatupsu, joka erottuu rungon karkeasta karvasta ja kehystää kasvoja.
Tavallisia värejä ovat sininen ruskein merkein, hiekanvärinen ja punainen. Sinisillä ja ruskeamerkkisillä koirilla runko on tumman- tai teräksensininen, ja kasvoissa, raajoissa sekä hännän alla on täyteläisen lämpimän ruskeat merkit. Hiekanväriset ja punaiset koirat ovat yksivärisiä, ja sävyt vaihtelevat vaaleasta vehnänväristä syvempään punaiseen. Kirsun tulee olla musta. Valkoiset merkit rungossa eivät ole toivottuja näyttelykehässä, vaikka rinnassa voi esiintyä pieni valkoinen täplä.
Vaikka australianterrierin turkki on tarkoitettu ulkotöihin, sen hoito on säännöllisesti tehtynä yllättävän helppoa. Karkeaa turkkia ei tarvitse leikata koneella kuten joidenkin muiden rotujen turkkia. Koneella leikkaaminen voi päinvastoin pehmentää karvan rakennetta ja heikentää sen säänkestävyyttä. Sen sijaan suositellaan nyppimistä eli kuolleiden karvojen hellävaraista poistamista muutaman kerran vuodessa, etenkin näyttelykoirilla. Seurakoiran turkki pysyy siistinä ja koiran olo mukavana seuraavalla säännöllisellä hoidolla:
- Harjaus kerran tai kaksi viikossa karstalla tai piikkiharjalla
- Raajojen ja kasvojen pidempien karvojen läpikäynti kammalla
- Tassujen ympärysten ja hännänalusen karvojen tarkistaminen ja siistiminen
Rodusta lähtee karvaa, mutta yleensä melko vähän ja hallittavasti, etenkin jos kuollut karva poistetaan säännöllisesti.
Koira kannattaa pestä vain tarvittaessa miedolla koirashampoolla, jotta turkin luontaiset, säänkestävyyttä tukevat rasvat eivät huuhtoudu pois. Pystykorvat pysyvät tavallisesti puhtaampina ja kuivempina kuin luppakorvaisilla roduilla, mutta nekin on hyvä tarkistaa viikoittain. Pienten aktiivisten koirien kynnet kasvavat usein nopeasti, joten ne kannattaa leikata muutaman viikon välein. Näillä yksinkertaisilla hoitotoimilla australianterrieri pysyy siistinä ja valmiina niin maaseudun seikkailuihin kuin rentoon kotonaoloonkin.
¶Luonne ja persoonallisuus
Australianterrierissä yhdistyvät aito terrierin temperamentti sekä hellä ja perhekeskeinen luonne. Rodun kanssa elävät kuvailevat sitä usein suureksi koirapersoonaksi pienessä, helposti hallittavassa kehossa. Tämä koira haluaa osallistua kaikkeen: seurata sinua huoneesta toiseen, valvoa puutarhatöitä tai käpertyä illalla lähellesi. Se nauttii ihmisten seurasta ja kiintyy yleensä syvästi perheeseensä.
Tyypillisen terrierin tavoin australianterrieri on itsevarma, valpas ja toisinaan hieman liiankin varma itsestään. Se on jalostettu ajattelemaan itsenäisesti, tekemään nopeita päätöksiä ja kohtaamaan itseään suurempia eläimiä, kuten käärmeitä ja pieniä petoeläimiä. Tämä tausta selittää, miksi rotu ilmoittaa usein vierailijoista rohkeasti ulko-ovella pienestä koostaan huolimatta. Monet omistajat arvostavat tätä luontaista vahtimistaipumusta. Australianterrieri pysyy harvoin hiljaa, jos kodin ympäristössä tapahtuu jotakin poikkeavaa. Hyvällä, varhain aloitetulla koulutuksella useimmat oppivat kuitenkin ”riittää”- tai ”hiljaa”-vihjeen ja rauhoittuvat, kun omistaja osoittaa kaiken olevan kunnossa.
Perheensä kanssa australianterrierit ovat yleensä helliä, uskollisia ja toisinaan hieman hassuttelevia. Ne nauttivat usein leikeistä, tempuista ja yhteisestä tekemisestä sekä haluavat olla siellä, missä tapahtuu. Ne kiintyvät usein erityisen vahvasti yhteen tai kahteen ihmiseen, mutta suhtautuvat silti muihin kohteliaasti ja ystävällisesti. Jotkut voivat olla aluksi varautuneita vieraita kohtaan, mutta selvä arkuus ei ole rodulle tyypillistä eikä sitä pidä vahvistaa. Rauhalliset ja myönteiset tutustumiset pennusta lähtien auttavat koiraa kasvamaan tasapainoiseksi aikuiseksi.
Australianterrieri voi olla lapsille ihastuttava kumppani, kunhan suhde perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen. Pieni koko tekee rodusta houkuttelevan perheille, mutta on tärkeää muistaa, ettei koira ole lelu. Australianterrierit ovat vankkoja ja yleensä kärsivällisiä, mutta ne eivät pidä kovakouraisesta käsittelystä. Lapsille on välttämätöntä opettaa, miten koiraa silitetään hellästi, miten sen kanssa leikitään ja miten sen omaa tilaa kunnioitetaan. Kun lapset ovat ystävällisiä ja käyttäytyvät ennakoitavasti, australianterrieri vastaa usein leikkisällä hellyydellä. Se osallistuu mielellään perheen puuhiin, kuten kävelyihin ja noutoleikkeihin, tai loikoilee lähellä lasten tehdessä läksyjä.
Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee. Monet australianterrierit elävät sopuisasti muiden koirien kanssa, etenkin jos ne on sosiaalistettu nuoresta pitäen ja tutustutettu huolellisesti. Klassinen terrierin kovuus voi silti nousta esiin, erityisesti samaa sukupuolta olevien tai niitä haastavien koirien kanssa. Kohtaamisia kannattaa valvoa etenkin vilkkaissa koirapuistoissa, ja oman koiran sietorajat on hyvä oppia tuntemaan. Rauhallisten tervehtimisten, hihnakäytöksen ja luoksetulon varhainen harjoittelu auttaa ehkäisemään ristiriitoja.
Muiden pienten lemmikkien, kuten kanien, marsujen ja lemmikkilintujen, kanssa tarvitaan varovaisuutta. Australianterrierin tausta tuhoeläinten pyytäjänä tarkoittaa, että sen takaa-ajo- ja metsästysvietti voi olla voimakas. Jotkut yksilöt voivat oppia elämään kissojen kanssa rauhallisesti, etenkin jos ne kasvavat yhdessä, mutta tätä ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Turvalliset rajaukset ja huolellinen tutustuttaminen ovat tärkeitä, ja pienet saaliseläimet on pidettävä turvallisissa tiloissa erillään koirasta.
Rodun tavallisia käytöshaasteita ovat:
- Haukkuminen äänille, ohikulkijoille tai muille eläimille
- Pihalla kaivaminen, joka oli aikanaan hyödyllinen työominaisuus
- Luonnoneläinten tai naapuruston kissojen jahtaaminen
- Itsepäisyys luoksetulossa, kun jokin kiinnostava vie huomion
Nämä haasteet eivät kerro ”huonosta” koirasta vaan nokkelasta terrieristä, joka toimii vaistojensa mukaan. Australianterrierin kanssa hyvin pärjääviä omistajia yhdistävät yleensä johdonmukaisuus, kärsivällisyys ja halu ohjata koiran energia sallittuun tekemiseen. Selkeä päivärytmi, ymmärrettävät säännöt ja runsas myönteinen huomio auttavat australianterrieriä kasvamaan uskolliseksi ja hurmaavaksi kumppaniksi, joka tuo kotiin persoonallisuutta ja elämää.
¶Koulutus ja liikunta
Australianterrierit ovat älykkäitä, temperamenttisia ja yllättävän nopeita oppimaan, etenkin kun koulutus on hauskaa ja innostavaa. Samalla niissä on terriereille tyypillistä itsenäisyyttä. Ne oppivat hyvin johdonmukaisilla, palkitsemiseen perustuvilla menetelmillä, mutta voivat vetäytyä tai muuttua itsepäisiksi, jos koulutus on kovakouraista tai liian toistavaa. Lyhyet, vaihtelevat ja hyväntuuliset harjoitukset ovat yleensä avain onnistumiseen.
Ensimmäisistä kotipäivistä lähtien peruskoulutuksessa kannattaa keskittyä vahvan suhteen ja selkeän viestinnän rakentamiseen. Yksinkertaiset vihjeet, kuten ”tänne”, ”istu”, ”paikka” ja ”jätä”, luovat pohjan hyvälle käytökselle. Koska australianterriereillä on usein voimakas takaa-ajovietti, luotettava luoksetulo on erityisen tärkeää. Harjoittelu pitkässä liinassa turvallisilla alueilla sekä runsas palkitseminen erityisen mieluisilla herkuilla tai leikillä auttavat tekemään paluusta omistajan luo retken parhaan hetken. Nuoren australianterrierin ei kannata antaa toistuvasti jättää luoksetulokutsua huomiotta häiriöiden keskellä, sillä tämä nokkela rotu omaksuu tavat nopeasti.
Pentukurssit ovat hyvin hyödyllisiä paitsi vihjeiden oppimisen myös sosiaalistumisen kannalta. Tutustuminen erilaisiin ystävällisiin ihmisiin, lapsiin ja koiriin sekä erilaisiin ympäristöihin auttaa ehkäisemään myöhempää pelokkuutta ja ylireagointia. Herkkuihin, leluihin ja kehuihin perustuva positiivinen vahvistaminen toimii erityisen hyvin. Monet australianterrierit nauttivat omasta ”työstä”. Temppujen opettelu, tottelevaisuusharjoitukset ja pienet tehtävät, kuten lelun kantaminen tai piilotettujen herkkujen etsiminen, tarjoavat tekemistä niiden aktiiviselle mielelle.
Liikunnan suhteen australianterrieri on sopeutuvainen. Se ei tarvitse yhtä suuria liikuntamääriä kuin jotkin työkoirarodut, mutta on silti eloisa ja energinen koira, joka tarvitsee päivittäin mahdollisuuksia purkaa energiaansa. Tyypilliselle aikuiselle koiralle sopii:
- Yksi tai kaksi reipasta kävelyä päivässä, yhteensä noin 45–60 minuuttia
- Lisäksi leikkiä, kuten nouto-, veto- tai takaa-ajoleikkejä turvallisesti aidatulla alueella
- Säännöllisiä mahdollisuuksia haistella, tutkia ja tutustua ympäristöön
Aivotyö on yhtä tärkeää kuin fyysinen liikunta. Aktivointiruokailu, hajuleikit ja yksinkertaiset kotona toteutetut agilitytehtävät auttavat väsyttämään koiraa myönteisellä tavalla. Monet australianterrierit pärjäävät erinomaisesti lajeissa, joissa ne saavat käyttää ketteryyttään ja nopeaa ajatteluaan, kuten:
- Agility
- Rally-toko
- Nosework ja muut hajutyöskentelyleikit
- Luolakokeet ja vastaavat terrierien taipumuksia hyödyntävät kokeet siellä, missä niitä järjestetään
Nämä harrastukset hyödyntävät koiran luontaisia vaistoja ja auttavat ohjaamaan metsästys- ja takaa-ajoviettiä hallitussa ympäristössä.
Omistajan on hyvä muistaa, että vapaana ulkoiluttaminen vaatii varovaisuutta. Australianterrierit ovat pieniä mutta hyvin nopeita, ja oravan tai muun liikkuvan kohteen perään lähdettyään moni jättää kutsut kuulematta. Aidatut pihat, pitkät liinat ja turvalliset ulkoilualueet ovat arvokkaita apuja. Jos suunnittelet retkeilyä tai kävelyjä avoimessa maastossa, varman luoksetulon ja hätätilanteisiin tarkoitetun vihjeen opettaminen jo nuorelle koiralle kannattaa asettaa etusijalle.
Tylsistyminen on tavallinen haaste. Ilman riittävää tekemistä australianterrieristä voi tulla äänekäs tai tuhoisa, tai se voi keksiä itse omat viihdykkeensä. Lelujen vaihtelu, turvallisen kaivupaikan järjestäminen pihalle ja purtavan tarjoaminen voivat auttaa. Sekä henkisesti että fyysisesti sopivasti väsynyt australianterrieri on yleensä tyytyväinen ja hellä kotikumppani.
Koulutuksessa oikeudenmukaisuus ja johdonmukaisuus ovat tärkeitä. Rotu huomaa nopeasti sääntöjen epäjohdonmukaisuudet. Jos koira oppii, että vieraita vasten hyppääminen tuottaa joskus huomiota, se jatkaa yrittämistä. Selkeät rajat, kuten ”tervehditään kaikki neljä tassua maassa” tai ”ovesta pääsee ulos vasta hiljaa”, kannattaa opettaa varhain ja pitää samoina. Kun australianterrierit ymmärtävät säännöt, ne tekevät mielellään yhteistyötä. Monet omistajat yllättyvätkin siitä, miten luotettava ja hyväkäytöksinen näin eloisa pieni terrieri voi olla.
¶Terveys
Australianterrieriä pidetään yleisesti kestävänä ja terveenä rotuna. Sen elinikä on usein 12–15 vuotta, ja moni yksilö elää hyvällä hoidolla pidempäänkin. Kuten kaikilla roduilla, myös sillä esiintyy kuitenkin joitakin terveysongelmia, joista tulevien omistajien ja kasvattajien on hyvä olla tietoisia. Niiden tunteminen auttaa valitsemaan vastuullisen kasvattajan, suunnittelemaan säännöllisen eläinlääkärinhoidon ja seuraamaan oman koiran vointia sen ikääntyessä.
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia voi toisinaan esiintyä. Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yksi pienillä roduilla tavallisesti mainituista vaivoista, eikä australianterrieri ole poikkeus. Oireena voi olla ajoittainen ontuminen tai yhden jalan jättäminen hetkeksi pois askelluksesta. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat usein jalostuskoiriensa polvet, ja omistajan kannattaa kertoa eläinlääkärille varhain kaikista poikkeavista muutoksista koiran liikkumisessa.
Lonkkavika on harvinaisempi kuin suurilla roduilla, mutta mahdollinen. Huolelliset kasvattajat voivat tutkituttaa lonkat riskin pienentämiseksi. Perimällä on merkitystä, mutta myös australianterrierin pitäminen normaalipainoisena ja kasvavien nivelten liiallisen tärähdysrasituksen välttäminen pentuaikana tukevat pitkäaikaista liikuntaterveyttä.
Joillakin australianterriereillä voi olla alttiutta silmäsairauksiin, kuten kaihiin tai muihin perinnöllisiin silmätauteihin. Monissa maissa jalostuskoirille suositellaan silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemää silmätutkimusta. Omistajan kannattaa huolehtia säännöllisistä tarkastuksista ja tarkkailla muutoksia näössä, silmien samentumista tai silmävaivoihin viittaavaa oireilua, jotta ongelmat havaitaan varhain.
Rodulla voi esiintyä allergisia ihosairauksia ja yliherkkyyksiä. Oireita voivat olla jatkuva kutina, korvien ärsytys tai toistuvat ihotulehdukset. Taipumus ei ole vain australianterrierille ominainen, mutta sen vuoksi laadukas ruokavalio, säännöllinen kirpputorjunta ja pitkittyvien iho-oireiden nopea eläinlääkärinhoito ovat järkeviä panostuksia. Karkea turkki suojaa hyvin, mutta sen alla oleva iho tarvitsee silti huolenpitoa.
Hormonaalisia sairauksia, kuten diabetesta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa, esiintyy toisinaan. Ne puhkeavat usein keski-ikäisillä tai vanhemmilla koirilla, ja niitä voidaan yleensä hoitaa hyvin eläinlääkärin ohjauksessa lääkityksellä ja ruokavaliolla. Tavalliset oireet, kuten painonmuutokset, lisääntynyt jano, turkin muutokset ja väsymys, on hyvä tunnistaa, jotta apua osaa hakea ajoissa.
Hampaiden terveyteen on syytä kiinnittää huomiota, kuten monilla muillakin pienillä roduilla. Hammaskiveä ja iensairauksia voi kehittyä nopeasti, jos hampaita ei puhdisteta. Hampaiden harjaukseen totuttaminen pennusta lähtien, sopivien hampaita hoitavien purutuotteiden tarjoaminen ja säännölliset hammastarkastukset ovat käytännöllisiä tapoja suojella koiran hampaita ja yleisterveyttä.
Pennunostajan kannattaa aina kysyä kasvattajalta:
- Mitä terveystutkimuksia vanhemmille on tehty
- Mitä tunnettuja sairauksia suvussa esiintyy
- Kuinka pitkäikäisiä sukulaiskoirat ovat keskimäärin olleet
Vastuullinen kasvattaja keskustelee näistä avoimesti ja voi antaa kopiot tutkimustuloksista. Hyvä kasvattaja kiinnittää huomiota myös luonteeseen ja kokonaisvaltaiseen terveyteen, ei vain hyväksyttyihin tutkimustuloksiin.
Säännöllinen ennaltaehkäisevä hoito on terveyden ylläpitämisen perusta. Siihen kuuluvat yleensä eläinlääkärin suosittelemat rokotukset, loistorjunta, painonseuranta sekä terveystarkastukset kerran tai kahdesti vuodessa, etenkin australianterrierin ikääntyessä. Koska rotu on aktiivinen ja valpas, sairauden ensimmäiset hienovaraiset merkit voivat joskus jäädä huomaamatta. Säännölliset eläinlääkärikäynnit tarjoavat mahdollisuuden havaita ongelmat ennen kuin ne muuttuvat vakaviksi.
Harkitun jalostuksen, järkevien elintapojen ja huolellisen hoidon avulla australianterrieri elää yleensä pitkän ja aktiivisen elämän. Monet omistajat huomaavat koiransa pysyvän leikkisänä ja virkeänä vielä vanhanakin, vaikka tahti hieman rauhoittuu. Sopiva ravinto, liikunta, aivojumppa ja eläinlääkärin tuki auttavat pitämään australianterrierin terveenä ja tyytyväisenä monien vuosien ajan.
¶Historia ja alkuperä
Australianterrierin juuret ovat tiukasti Australian varhaisten uudisasukkaiden käytännön tarpeissa. Eurooppalaisten siirtolaisten saapuessa Australiaan he kohtasivat ankaria olosuhteita, vierasta eläimistöä ja merkittäviä tuhoeläinongelmia kotien, maatilojen ja kultakenttien ympärillä. He tarvitsivat pieniä, sitkeitä koiria, jotka pyydystivät rottia ja hiiriä, varoittivat tunkeilijoista ja kestivät ankaraa ilmastoa mutta mahtuivat myös vaatimattomiin asuintiloihin. Näistä tarpeista kehittyi vähitellen australianterrieri omaksi rodukseen.
Rodun varhaiseen kehitykseen uskotaan vaikuttaneen useiden Britanniasta Australiaan 1800-luvulla tuotujen terrierityyppien. Näihin luetaan karkeakarvainen terrierityyppi, nykyisten cairnterrierien ja skotlanninterrierien edeltäjät sekä todennäköisesti dandiedinmontinterrieri ja yorkshirenterrieri. Käytännönläheisellä, ulkonäön sijasta työominaisuuksiin keskittyvällä jalostuksella uudisasukkaat loivat pienen, säänkestävän koiran, joka ei pelännyt kohdata käärmeitä tai muita uhkia.
Näitä koiria arvostettiin maatilojen ja kaivosten tuhoeläinten torjunnan lisäksi myös seurakoirina. Syrjäiset uudistilat saattoivat olla yksinäisiä paikkoja, ja uskollinen, nokkela pieni terrieri oli ihanteellinen kumppani sekä kotona että työssä. Australianterrieri tuli tunnetuksi koirana, joka pystyi asumaan sisällä perheen kanssa ja tekemään silti pitkiä työpäiviä ulkona. Tämä työkoiran ja seuralaisen yhdistelmä on yhä keskeinen osa rodun luonnetta.
1800-luvun loppupuolella kiinnostus rodun yhtenäistämiseen kasvoi. Australianterrieri tunnetaan yhtenä ensimmäisistä australialaisista alkuperäisroduista, joiden jalostus ja näyttelytoiminta järjestettiin virallisesti. Koiraharrastajat alkoivat kirjata toivottuja ominaisuuksia ja esittää terriereitä koiranäyttelyissä, joissa niiden tunnusomainen päälakitupsu sekä tiivis ja vankka rakenne herättivät huomiota. Vähitellen muodostui selkeä rotutyyppi, ja australianterrierin nimi otettiin virallisesti käyttöön.
Kenneljärjestöjen tunnustukset seurasivat 1900-luvun alussa sekä Australiassa että ulkomailla. Rodun levitessä muihin maihin kasvattajat pyrkivät säilyttämään sen työhalun ja kestävyyden samalla, kun ulkonäköä jalostettiin kehittyvien rotumääritelmien mukaiseksi. Pienestä koostaan huolimatta se säilyi hyvin käytännöllisenä työkoirana. Maatiloilta ja maaseudulta kerrotuissa tarinoissa australianterrierit kohtaavat pelottomasti käärmeitä tai puhdistavat sinnikkäästi latoja jyrsijöistä – tehtäviä, jotka olisivat haastavia monille suuremmillekin roduille.
Nykyään useimmat australianterrierit elävät rakastettuina perhekoirina tuhoeläinten pyytämisen sijaan, mutta niiden historian jäljet näkyvät helposti. Valppaus, innokas pihan partiointi, kaivamisen ilo ja nopea reagointi pensaiden rapinaan kertovat kaikki rodun alkuperästä. Nykyisin niitä nähdään monissa tehtävissä:
- Perhekoirina niin kaupunkiasunnoissa kuin maaseudun kodeissa
- Agilityn, tottelevaisuuden ja luolakokeiden kaltaisten koiraharrastusten parissa
- Uskollisina vahtikoirina, jotka ilmoittavat ajoissa vierailijoista tai epätavallisista tapahtumista
Vaikka australianterrieri on siirtynyt Australian syrjäseutujen maatiloilta esikaupunkien olohuoneisiin, se on säilyttänyt alkuperäisen arvonsa perustana olleet ominaisuudet: rohkeuden, pieneen kokoon yhdistyvän sitkeyden, terävän älyn ja vahvan siteen omiin ihmisiinsä. Monelle omistajalle elämä tämän rodun kanssa merkitsee arjen jakamista paitsi eloisan ja hellän kumppanin myös pienen Australian historian palasen kanssa.
¶Arki australianterrierin kanssa
Australianterrierin valitseminen tarkoittaa nokkelan, aktiivisen ja persoonallisen koiran toivottamista kotiin. Pienestä koostaan huolimatta sen läsnäolo tuntuu paljon suuremmalta. Se haluaa yleensä osallistua arjen jokaiseen osa-alueeseen. Monelle juuri tämä läheinen kumppanuus on yksi rodun suurimmista iloista, mutta siihen liittyy myös vastuuta ja sitoutumista.
Pohdi ensin omaa elämäntapaasi. Australianterrierit eivät tarvitse loputtomasti liikuntaa, mutta ne tarvitsevat päivittäistä toimintaa ja aivotyötä. Koti, jossa kaikki ovat hyvin pitkiä aikoja poissa ja koira jää yksin ilman seuraa tai virikkeitä, ei ole ihanteellinen. Vähitellen harjoittelemalla ne voivat oppia pärjäämään kohtuullisia aikoja yksin, mutta parhaiten ne voivat silloin, kun ne ovat aidosti mukana perheen arjessa. Australianterrierin ottaminen mukaan kävelyille, koirat salliviin asiointipaikkoihin ja perheen tekemisiin auttaa ehkäisemään tylsistymistä ja käytösongelmia.
Tilantarve on melko pieni. Rotu voi sopeutua erittäin hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan se saa päivittäiset kävelynsä ja aktiivista leikkiä. Turvallisesti aidattu piha on etu, mutta ei välttämättömyys. Jos käytössä on piha, jonkinasteiseen kaivamiseen kannattaa varautua etenkin pehmeässä ja houkuttelevassa maassa. Oman kaivupaikan varaaminen pihan nurkasta ja esimerkiksi lelujen hautaaminen sinne voi auttaa säästämään tärkeät kukkapenkit ja antaa samalla koiralle mahdollisuuden toteuttaa luontaista käyttäytymistään.
Australianterrierit voivat olla äänekkäitä. Se tekee niistä hyviä vahtikoiria, mutta myös naapurit voivat huomata asian, jos haukkuminen ei pysy hallinnassa. ”Hiljaa”-vihjeen opettaminen ja rauhallisen käytöksen palkitseminen jo nuoresta pitäen voivat auttaa paljon. Riittävä liikunta ja aivotyö vähentävät myös häiritsevää haukkumista, sillä väsynyt koira on yleensä hiljaisempi.
Taloudellisesti australianterrierin pitäminen vastaa pitkälti muiden pienten rotukoirien omistamista. Tavallisiin vuosikuluihin kuuluvat:
- Laadukas, koiran ikään ja aktiivisuuteen sopiva ruoka
- Säännöllinen eläinlääkärinhoito, rokotukset ja loistorjunta
- Eläinvakuutus, joka voi auttaa yllättävissä hoitokuluissa
- Turkinhoitovälineet tai satunnaiset käynnit trimmaajalla
- Kuluvien lelujen, petien, taluttimien ja muiden tarvikkeiden uusiminen
Vaikka kustannukset vaihtelevat maittain ja elämäntavan mukaan, sekä säännöllisiin menoihin että hätätilanteisiin on järkevää varautua. Jotkut omistajat panostavat koulutuskursseihin tai koiraharrastuksiin, jotka tuovat iloa mutta myös lisäkuluja.
Tarvikkeista erityisen hyödyllisiä ovat:
- Turvallinen, hyvin istuva panta tai valjaat ja kestävä talutin
- Mukava peti tai häkki, joka tarjoaa turvallisen lepopaikan
- Tukevat ja helposti puhdistettavat ruoka- ja vesikupit
- Valikoima kestäviä leluja pureskeluun, jahtaamiseen ja ongelmanratkaisuun
- Turkinhoitovälineet, kuten karsta, metallikampa ja kynsisakset sekä mahdollisesti trimmausveitsi, jos aiot ylläpitää karkeaa turkkia nyppimällä
Häkki voi olla erityisen hyödyllinen pentuaikana sisäsiisteyden opettelussa ja rauhallisena vetäytymispaikkana, kun koira tarvitsee lepoa. Monet australianterrierit arvostavat omaa pesää, kunhan siihen liittyvät kokemukset ovat myönteisiä eikä sitä koskaan käytetä rangaistuksena.
Sosiaalinen elämä australianterrierin kanssa on usein vilkasta. Se nauttii tapahtumien keskellä olemisesta, tuttujen tervehtimisestä ja kaiken ympärillä tapahtuvan tarkkailusta. Huolellisen tutustuttamisen ja varhaisen sosiaalistamisen avulla se voi sopia hyvin lapsiperheeseen ja muiden lemmikkien joukkoon, vaikka valvonta ja tilanteiden hallinta ovat aina tärkeitä. Perheen kannattaa sopia yhteisistä säännöistä: missä koira saa olla, millaiset leikit ovat sallittuja ja miten ruokinta ja herkut hoidetaan. Näin koira ei saa ristiriitaisia viestejä.
Ajattele lopuksi myös pitkää aikaväliä. Australianterrieri voi olla osa elämääsi selvästi yli vuosikymmenen. Pentu tarvitsee paljon aikaa ja energiaa sisäsiisteyden opetteluun, sosiaalistamiseen ja jatkuvaan koulutukseen. Aikuinenkin koira tarvitsee selkeän arjen, liikuntaa ja seuraa. Iäkäs australianterrieri on usein yhä virkeä ja iloinen, mutta sen ruokavaliota, liikuntaa ja eläinlääkärinhoitoa voi olla tarpeen mukauttaa. Rotuun sitoutuminen tarkoittaa valmiutta sopeutua koiran mukana sen jokaisessa elämänvaiheessa.
Pientä koiraa, suurta persoonaa, vahvaa uskollisuutta ja kunnon annosta terrierin temperamenttia arvostavalle elämä australianterrierin kanssa on hyvin palkitsevaa. Kun koulutus, yhdessäolo ja hoito ovat tasapainossa, tästä sitkeästä pienestä koirasta tulee luotettava ystävä, joka tuo arkeen lämpöä, huumoria ja ripauksen australialaista periksiantamattomuutta.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen australianterrierin luonne on yleensä perheenjäsenten ja vieraiden seurassa?
Tämä itsevarma ja temperamenttinen terrieri on yleensä hyvin omistautunut perheelleen ja kiintyy usein erityisen läheisesti yhteen ihmiseen. Vieraita kohtaan se voi olla varautunut tai hieman peloton ja äänekäs, mutta varhainen sosiaalistaminen auttaa sitä käyttäytymään kohteliaasti ja pysymään hallinnassa uusissa tilanteissa.
Kuinka paljon liikuntaa australianterrieri oikeastaan tarvitsee pienestä koostaan huolimatta?
Pienestä koostaan huolimatta se on aktiivinen työterrieri, joka tarvitsee päivittäin vähintään 45–60 minuuttia liikuntaa sekä aivojumppaa. Useat reippaat kävelylenkit, valvottu leikkiminen vapaana turvallisella alueella ja lyhyet koulutushetket riittävät yleensä täyttämään sen tarpeet.
Sopivatko australianterrierit kerrostaloasuntoon vai tarvitsevatko ne oman pihan?
Ne voivat sopeutua hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan ne saavat riittävästi suunnitelmallista liikuntaa ja virikkeitä. Turvallisesti aidatusta pihasta on hyötyä, mutta se ei ole välttämätön. Tärkeämpää on päivittäinen liikunta, koulutus ja ääniin tai ohikulkijoihin kohdistuvan haukkumistaipumuksen hallinta.
Miten australianterrierit tulevat toimeen muiden lemmikkien, erityisesti kissojen ja pieneläinten kanssa?
Ne on jalostettu metsästämään jyrsijöitä, joten monilla on edelleen voimakas saalistusvietti pieniä karvaisia eläimiä kohtaan. Huolellisen tutustuttamisen ja johdonmukaisen valvonnan avulla jotkut tulevat hyvin toimeen perheen kissojen kanssa, mutta niitä ei yleensä voi pitää luotettavina pienten lemmikkien, kuten kanien tai hamstereiden, seurassa.
Millaista hoitoa australianterrierin karkea turkki vaatii?
Säänkestävä, karkea turkki tarvitsee viikoittaista harjausta ja ajoittaista nyppimistä, jotta se ei muutu pehmeäksi ja pörröiseksi. On suositeltavaa turvautua ammattilaisen apuun tai opetella oikea nyppimistekniikka kotona, sillä säännöllinen koneella leikkaaminen voi muuttaa turkin rakennetta ja heikentää sen luonnollista suojaa.
Mitkä ovat australianterrierien yleisimmät terveysongelmat?
Ne ovat yleensä perusterveitä, mutta niillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa, ristisideongelmia, diabetesta ja tiettyjä allergioita. Vastuulliset kasvattajat tutkituttavat koirat tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien varalta ja seuraavat veriarvoja koiran ikääntyessä. Omistajien on hyvä tarkkailla muutoksia koiran liikkumisessa, painossa ja janossa.
Haukkuvatko australianterrierit paljon, ja voiko haukkumista hillitä?
Ne ovat luonnostaan valppaita ja haukkuherkkiä, mikä juontaa juurensa niiden taustaan vahtikoirina ja tuhoeläinten metsästäjinä. Varhain aloitetulla koulutuksella, selkeillä rutiineilla ja opettamalla niille luotettavasti toimiva ”hiljaa”-vihje haukkumista voidaan vähentää, mutta täysin hiljaisia koiria niistä tuskin tulee.
Kuinka helppo australianterrieri on kouluttaa ensimmäistä koiraansa hankkivalle?
Ne ovat älykkäitä ja oppivat nopeasti, mutta niillä on myös terriereille tyypillinen vahva itsenäinen luonne. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät rajat toimivat hyvin, mutta ensikertalaisten koiranomistajien kannattaa varautua jonkinasteiseen itsepäisyyteen ja periksiantamattomuuteen murrosiässä.
Sopiiko australianterrieri perheeseen, jossa on pieniä lapsia?
Ne voivat tulla hyvin toimeen lasten kanssa, kun lapset kohtelevat niitä kunnioittavasti ja yhdessäoloa valvotaan. Tuttujen lasten kanssa ne ovat usein leikkisiä ja helliä. Vaikka ne ovat pieniä ja vankkarakenteisia, ne voivat reagoida kovakouraiseen käsittelyyn. Siksi aikuisten on tärkeää valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa tarkasti ja opettaa lapsille, miten koiraa käsitellään oikein.
Millainen ilmasto sopii parhaiten australianterrierille?
Karhea, säänkestävä turkki auttaa niitä sopeutumaan erilaisiin ilmastoihin, etenkin viileisiin tai lauhkeisiin oloihin. Ne sietävät kuumuutta heikommin kuin niiden australialaisen alkuperän perusteella voisi olettaa, joten lämpimällä säällä ne tarvitsevat varjoa, raikasta vettä ja lepoa sisätiloissa. Keskipäivän liikuntaa on syytä rajoittaa.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Australianterrieri muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
