¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
- Erittäin älykäs australianpaimenkoiran ja villakoiran risteytys, jota kuvaillaan usein koiramaailman ”ylisuorittajaksi”.
- Yleensä hyvin hellä ja ihmisläheinen koira, joka kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen mutta rakastaa silti koko perhettä.
- Turkin laatu ja värit vaihtelevat suuresti: tiukoista kiharoista loiviin laineisiin ja perinteisestä merlestä yksivärisiin sävyihin.
- Voi parhaiten saadessaan aivojumppaa ja aktiivista tekemistä. Menestyy usein agilityssä, tottelevaisuuskoulutuksessa ja temppujen opettelussa.
- Monista yksilöistä lähtee vain vähän karvaa, mutta turkki on silti vaativa ja tarvitsee säännöllistä harjausta, trimmausta ja muuta hoitoa.
¶Ulkonäkö ja turkki
Koska Aussiedoodle on risteytys, sen ulkonäkö vaihtelee enemmän kuin monilla puhdasrotuisilla koirilla. Tietyt piirteet kuitenkin toistuvat usein. Useimmat Aussiedoodlet ovat keskikokoisia, mutta myös mini- ja jopa toy-kokoisia yksilöitä esiintyy, kun jalostuksessa käytetään pienempiä villakoiria. Tavallisen, isokokoisesta villakoirasta polveutuvan Aussiedoodlen säkäkorkeus on noin 38–51 cm ja paino 13–30 kg vanhempien koosta riippuen. Rakenne on yleensä tasapainoinen ja urheilullinen: koira näyttää ennemmin toimintavalmiilta kuin raskaalta tai hennolta. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen, selkälinja suora ja rintakehä syvä. Vahvat, suorat raajat mahdollistavat ketterän liikkumisen.
Päässä yhdistyvät usein australianpaimenkoiran lempeä ilme ja villakoiran tyylikkyys. Korvat ovat keskipitkät ja kiinnittyvät melko korkealle, mikä luo valppaan ja tarkkaavaisen ilmeen. Ne riippuvat yleensä päänmyötäisesti, ja niitä peittää pidempi tai kihara karva. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai näiden yhdistelmä. Merlevärisillä Aussiedoodleilla esiintyy myös marmoroituneita tai osittain erivärisiä silmiä. Kuono on tavallisesti keskipitkä: se ei ole yhtä siro kuin näyttelyvillakoiralla, mutta on hienopiirteisempi kuin joillakin työlinjaisilla australianpaimenkoirilla.
Suurimmat yksilöiden väliset erot näkyvät turkissa. Mahdollisia turkkityyppejä ovat:
- Loivasti laineikas, pörröinen turkki, joka on pehmeä, hieman vallaton ja tuo mieleen nallekarhun.
- Keskikihara turkki, joka tuntuu kimmoisalta ja suojaa paremmin säältä.
- Tiukasti kihartuva turkki, joka muistuttaa läheisesti villakoiran turkkia ja saattaa sopia paremmin allergiaherkkään kotiin.
Värikirjo on laaja. Yleisiä värejä ovat blue merle, red merle, musta, punainen, kerma ja suklaanruskea sekä kirjavat ja kolmiväriset yhdistelmät, joissa on valkoisia ja tan-merkkejä. Joillakin Aussiedoodleilla säilyvät australianpaimenkoiran näyttävät kuviot, kun taas toiset muistuttavat enemmän yksi- tai kaksivärisiä villakoiria.
Moni olettaa, että vähäinen karvanlähtö tarkoittaa automaattisesti helppohoitoista turkkia. Aussiedoodlen kohdalla asia on yleensä päinvastoin. Myös vähän karvaa pudottavat yksilöt tarvitsevat:
- Harjauksen karstalla ja kammalla vähintään 3–4 kertaa viikossa, jotta ihon lähelle ei muodostu takkuja.
- Silmänympärysten, tassujen ja intiimialueiden säännöllisen siistimisen mukavuuden ja hygienian vuoksi.
- Perusteellisen turkinhoidon 6–8 viikon välein joko kotona, jos koneella leikkaaminen sujuu, tai ammattitrimmaajan luona.
Ilman säännöllistä hoitoa kauniiseen turkkiin voi muodostua nopeasti tiiviitä takkuja etenkin korvien taakse, kainaloihin ja kaulapannan alle. Takut voivat kiristää ihoa ja aiheuttaa epämukavuutta, joten niiden ennaltaehkäisy on tärkeää. Pentua kannattaa totuttaa turkinhoitoon pienestä pitäen lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, joihin yhdistetään herkkuja ja rauhallista kehumista. Monessa perheessä kohtuullisen lyhyt pentuleikkaus koetaan helpommaksi ylläpitää kuin pitkä, liehuva turkki, etenkin jos koira rakastaa mutaa, lunta ja seikkailuja.
¶Luonne ja persoonallisuus
Aussiedoodleja kuvaillaan usein helliksi, nokkeliksi ja loputtoman innokkaiksi. Ne perivät yleensä yhdistelmän australianpaimenkoiran energisyyttä ja keskittymiskykyä sekä villakoiran terävää älyä ja sosiaalisuutta. Tuloksena on koira, joka nauttii vuorovaikutuksesta ja mielekkäästä tekemisestä. Aussiedoodle ei tavallisesti tyydy torkkumaan koko päivää ja kiertämään korttelia kerran illassa. Se on tekijä, ajattelija ja usein myös ongelmanratkaisija, joka haluaa olla mukana perheen arjessa.
Ihmisiä kohtaan Aussiedoodlet ovat yleensä lämpimiä ja ystävällisiä, joskus jopa hieman päällekäyvän innokkaita. Monet tutustuvat mielellään uusiin ihmisiin ja ovat viehättävää seuraa vieraille, kunhan niille asetetaan selkeät rajat. Joillakin paimenkoiratausta näkyy haluna pitää oma ihmisjoukko koossa. Aussiedoodle saattaa tuuppia perheenjäseniä, kulkea heidän ympärillään tai yrittää lempeästi ”koota” eri suuntiin juoksevia lapsia yhteen. Käytös on harvoin aggressiivista, mutta sitä on ohjattava, jotta koira oppii käyttäytymään rauhallisesti ja kohteliaasti myös liikkeen ja innostuksen keskellä.
Hyvin sosiaalistettu Aussiedoodle on lasten seurassa yleensä leikkisä ja uskollinen. Se nauttii usein aktiivisista lapsista, jotka heittävät palloa, opettavat temppuja tai juoksevat pihalla. Nopeat reaktiot ja runsas energia tarkoittavat kuitenkin, että yhdessäoloa on valvottava etenkin pienten lasten kanssa. Jotkin Aussiedoodlet saattavat vauhdikkaissa leikeissä näykkiä kantapäitä tai vaatteita. Tämä vaisto on peräisin australianpaimenkoiralta. Johdonmukainen koulutus sekä toiminnan suuntaaminen leluihin ja tottelevaisuusharjoitteluun auttavat pitämään yhdessäolon turvallisena ja mukavana.
Muiden lemmikkien kanssa Aussiedoodlet ovat usein sosiaalisia, jos ne on totutettu niihin nuoresta asti. Ne voivat elää sopuisasti toisten koirien ja jopa kissojen kanssa, vaikka niiden innokkuus saattaa aluksi olla liikaa herkemmille eläimille. Joissakin linjoissa voi esiintyä voimakasta saalisviettiä, joten pieniin lemmikkeihin, kuten kaneihin tai lintuihin, tutustuttamisessa on oltava huolellinen. Varhainen, myönteinen sosiaalistaminen erilaisissa ympäristöissä on erittäin tärkeää. Retket turvallisiin, koirille sopiviin paikkoihin, automatkat sekä vierailut eri kodeissa ja julkisilla paikoilla auttavat kasvattamaan itsevarman ja sopeutuvan aikuisen koiran.
Omistajien mainitsemia tavallisia haasteita ovat:
- Herkkyys äänensävylle, minkä vuoksi ankara ojentaminen voi aiheuttaa huolta tai stressiä.
- Taipumus tylsistyä ja keksiä omaa viihdettä, jos aivoille ei ole riittävästi tekemistä.
- Yksinoloon liittyvä stressi etenkin yksilöillä, jotka kiintyvät poikkeuksellisen voimakkaasti yhteen ihmiseen.
Ihmisläheisyytensä vuoksi Aussiedoodlen voi olla vaikea viettää pitkiä työpäiviä yksin ilman seuraa, tekemistä tai ulkoiluttajaa. Se viihtyy usein parhaiten kodissa, jossa joku on melko paljon paikalla tai jossa koira pääsee mukaan arjen askareisiin. Vastineeksi se tarjoaa poikkeuksellista uskollisuutta, oppimisen iloa ja riemukasta seuraa, jonka monet omistajat kokevat hyvin palkitsevaksi.
¶Koulutus ja liikunta
Aussiedoodlen kouluttaminen voi olla yhtä aikaa ilo ja haaste. Terävän älynsä ansiosta se oppii uudet vihjeet nopeasti, usein jo muutaman toiston jälkeen. Se oppii myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa, kuten tunnistamaan herkkukaapin äänen tai ennakoimaan seuraavan liikkeesi. Parhaat tulokset saavutetaan kiinnostavalla, vaihtelevalla ja molemminpuoliseen luottamukseen perustuvalla koulutuksella.
Positiivinen vahvistaminen on lähes aina tehokkain lähestymistapa. Aussiedoodlet reagoivat yleensä erinomaisesti seuraaviin palkkioihin:
- Eriarvoiset ruokapalkkiot: helppoihin tehtäviin voi riittää tavallinen nappula, kun taas uusissa tai vaikeissa harjoituksissa käytetään erityisen mieluisia herkkuja.
- Leikki suosikkilelulla palkkioksi nopeasta luoksetulosta tai innokkaasta seuraamisesta.
- Rauhallinen, selkeä kehu, joka kertoo koiralle onnistumisesta kiihdyttämättä sitä liikaa.
Tarkoitukseton toistaminen voi johtaa kyllästymiseen. Sen sijaan, että harjoittelisit pitkään samoja istumisia ja paikallaoloja, sisällytä koulutus arkeen. Pyydä koiraa istumaan ennen oven avaamista, menemään maahan ennen ruokaa, ottamaan katsekontakti ennen tien ylitystä ja odottamaan hetki paikallaan, kun puet kenkiä. Temppujen opettelu on tälle koiralle erityisen mieluisaa. Pyörähtäminen, kumartaminen, jalkojen välistä pujottelu ja erikseen nimettyjen lelujen noutaminen tarjoavat erinomaista aivojumppaa ja vahvistavat samalla suhdettanne.
Liikunnantarpeeltaan Aussiedoodle on yleensä aktiivinen koira. Pelkkä kierros korttelin ympäri riittää harvoin. Useimmat terveet aikuiset nauttivat vähintään 60–90 minuutin päivittäisestä liikunnasta aamuun ja iltaan jaettuna. Siihen voi kuulua reippaita kävelyjä, vapaana juoksemista turvallisilla alueilla, ohjattuja noutoleikkejä tai hölkkää hyväkuntoisen omistajan kanssa. Aivojumppa on yhtä tärkeää. Tylsistymistä ja tuhoavaa käytöstä voi ehkäistä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
- Tarjoa aterioita aktivointileluista tai nuuskumatoista.
- Järjestä kotona lyhyitä hajuleikkejä piilottamalla koiran etsittäväksi herkkuja tai leluja.
- Pidä vain muutaman minuutin mittaisia naksutinkoulutustuokioita, jotka haastavat koiran ajattelua.
Monet Aussiedoodlet pärjäävät erinomaisesti eri koiraurheilulajeissa. Agility sopii niiden nopeudelle ja urheilullisuudelle. Tottelevaisuuskoulutuksessa ja rally-tokossa ne pääsevät näyttämään keskittymiskykyään ja tarkkaa reagointiaan. Musiikin tahtiin suoritettava koiratanssi vetoaa niiden liikunnaniloon ja haluun tehdä tiivistä yhteistyötä oman ihmisen kanssa. Vaikka kilpailuihin ei olisi tarkoitus osallistua, lajikursseilta saa erinomaisia tilaisuuksia sosiaalistamiseen ja suunnitelmalliseen tekemiseen.
Kasvavan koiran liikunnan kuormittavuudessa on oltava tarkkana. Voimakkaasti niveliä kuormittavat lajit ja pitkät juoksulenkit on syytä aloittaa vasta, kun nivelet ovat täysin kehittyneet, yleensä koosta riippuen 12–18 kuukauden iän jälkeen. Pentuvaiheessa useat lyhyet, rauhalliset kävelyt ja runsas vapaa leikki pehmeällä alustalla ovat turvallisempia kuin raskaat, toistuvat suoritukset, kuten esteiden hyppiminen tai polkupyörän vierellä juokseminen.
Jos Aussiedoodle ei saa riittävästi liikuntaa ja aivojumppaa, turhautuminen voi näkyä pureskeluna, kaivamisena, haukkumisena tai perheenjäsenten paimentamisena. Sopivan tekemisen parissa se on kuitenkin usein mallioppilas, joka rakastaa oppimista ja näyttää aidosti nauttivan tehtävistään. Aktiiviselle, ulkoilusta ja koiran kanssa puuhailusta pitävälle omistajalle se voi olla yksi palkitsevimmista koulutettavista.
¶Terveys
Kahden vakiintuneen rodun risteytyksenä Aussiedoodle hyötyy laajasta perimästä, mutta se on silti altis tietyille perinnöllisille terveysongelmille. Vastuulliset kasvattajat panostavat jalostuskoiriensa terveystutkimuksiin sekä australianpaimenkoira- että villakoirapuolella. Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa aina kysyä vanhempien terveystutkimuksista ja niiden tuloksista ennen ostopäätöstä.
Aussiedoodlejen yhteydessä tavallisesti esiin nousevia terveysongelmia ovat:
- Lonkka- ja kyynärniveldysplasia, jotka voivat aiheuttaa nivelkipua ja nivelrikkoa.
- Silmäsairaudet, kuten etenevä verkkokalvon surkastuma, harmaakaihi ja joissakin linjoissa collie eye anomaly eli CEA.
- Epilepsia, joka aiheuttaa kohtauksia ja vaatii elinikäistä hoitoa.
- Kilpirauhasen toimintahäiriöt, jotka voivat vaikuttaa painoon, vireystasoon ja turkin laatuun.
- Allergiat tai ihon herkkyys, jotka voivat ilmetä kutinana, korvatulehduksina tai ruoansulatusvaivoina.
Australianpaimenkoirat voivat kantaa merlegeeniä, joka saa aikaan näyttävän laikukkaan turkkikuvion. Kahden merlevärisen koiran yhdistämiseen liittyy riski tuplamerlepennuista, jotka voivat olla kuuroja, sokeita tai kärsiä merkittävistä silmien kehityshäiriöistä. Eettisesti toimivat Aussiedoodle-kasvattajat välttävät tarkasti merle–merle-yhdistelmiä ja osaavat selittää, miten ne huomioivat turkin värin periytymisen turvallisesti.
Jalostuskoirille suositeltuihin tutkimuksiin kuuluvat usein lonkkien ja kyynärnivelten viralliset tutkimukset, silmäsairauksiin perehtyneen eläinlääkärin tekemät silmätarkastukset sekä geenitestit molemmissa vanhemmissa roduissa tunnetuista sairauksista. Tutkimukset eivät takaa, että jokainen pentu olisi täysin terve, mutta ne pienentävät riskejä merkittävästi ja osoittavat kasvattajan suhtautuvan terveyteen vakavasti.
Aussiedoodlen tyypillinen elinikä on noin 11–14 vuotta, ja jotkin yksilöt elävät hyvällä hoidolla pidempäänkin. Painonhallinnalla on suuri merkitys pitkäaikaiselle terveydelle. Koska koira voi olla hyvin perso ruoalle, herkkuja kertyy helposti liikaa. Kehon kunnon seuraaminen, tasapainoinen ruokavalio ja annoskokojen sovittaminen aktiivisuuteen ovat yksinkertaisia keinoja suojata niveliä ja sisäelimiä vuosien mittaan.
Säännöllinen eläinlääkärinhoito on välttämätöntä. Vuosittaiset terveystarkastukset, suositusten mukaiset rokotukset, hammastarkastukset ja loisten torjunta tukevat hyvää elämänlaatua. Suun terveys jää helposti liian vähälle huomiolle, vaikka hammaskivi ja iensairaudet voivat heikentää sekä koiran oloa että yleisterveyttä. Totuttaminen hampaiden harjaukseen jo nuorena voi ehkäistä monia myöhempiä ongelmia.
Myös psyykkinen hyvinvointi on osa terveyttä. Aussiedoodlet ovat herkkiä, ja jatkuva tylsyys tai yksinäisyys voi johtaa stressikäyttäytymiseen. Seura, koulutus ja virikkeet auttavat ehkäisemään ahdistusta sekä turhautuneilla koirilla joskus esiintyvää toistuvaa nuolemista, pureskelua tai edestakaisin kuljeskelua.
Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa kysyä kasvattajalta erityisesti seuraavat terveyteen liittyvät kysymykset:
- Mitä terveystutkimuksia vanhemmille on tehty, ja saanko nähdä kopiot tuloksista?
- Tiedätkö linjoissasi esiintyvistä perinnöllisistä ongelmista, ja miten huomioit ne jalostuksessa?
- Miten sosiaalistat pentuja ja valmistelet niitä uusiin koteihin niiden psyykkistä hyvinvointia tukien?
Harkitulla jalostuksella, ennaltaehkäisevällä hoidolla ja aktiivisella elämäntavalla useimmat Aussiedoodlet saavat nauttia monista vuosista elinvoimaisina ja ulospäinsuuntautuneina seuralaisina.
¶Historia ja alkuperä
Aussiedoodle kuuluu melko uuteen, tarkoituksella tuotettujen risteytysten suuntaukseen, jonka koiria kutsutaan usein designkoiriksi. Australianpaimenkoira ja villakoira ovat olleet olemassa puhdasrotuisina jo pitkään, mutta niiden tarkoituksellinen risteyttäminen Aussiedoodleiksi alkoi yleistyä 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa erityisesti Pohjois-Amerikassa. Kasvattajat pyrkivät yhdistämään villakoiran älykkyyden, koulutettavuuden ja vähän karvaa pudottavan turkin australianpaimenkoiran paimennuskykyyn, urheilullisuuteen ja omistautuneeseen luonteeseen.
Australianpaimenkoiran nimi on hieman harhaanjohtava. Australiaan viittaavasta nimestään huolimatta rotu kehittyi pääosin Yhdysvalloissa karjatilallisten monipuoliseksi työkoiraksi, etenkin maan länsiosissa. Kestävyydestään, vahvasta paimennusvaistostaan ja ongelmanratkaisukyvystään tunnettu australianpaimenkoira nousi maanviljelijöiden suosioon ja myöhemmin myös niiden perheiden lemmikiksi, jotka arvostivat sen uskollista ja eloisaa luonnetta.
Villakoira puolestaan yhdistetään usein tyylikkäisiin näyttelyihin ja näyttäviin turkkileikkauksiin, mutta sen juuret ovat vesinoudossa. Olipa alkuperä sitten Saksassa tai Ranskassa, villakoiria kehitettiin älykkäiksi ja yhteistyöhaluisiksi koiriksi, jotka noutivat riistaa järvistä ja joista. Ajan myötä niiden allergiaystävällinen, kihara turkki ja nopea oppimiskyky tekivät niistä suosittuja seura- ja harrastuskoiria. Rodussa tunnustettiin kolme pääkokoa: iso, kääpiö ja toy.
Näiden kahden rodun yhdistäminen tarjosi useita houkuttelevia mahdollisuuksia. Kasvattajat toivoivat perheystävällistä koiraa, joka:
- Pudottaisi vähemmän karvaa kuin tavallinen australianpaimenkoira.
- Säilyttäisi työskentelyhalun ja urheilullisen rakenteen, jotka sopivat harrastuksiin ja ulkoiluun.
- Olisi erittäin älykäs ja helposti koulutettava.
Kiinnostuksen kasvaessa Aussiedoodle sai ihailijoita Pohjois-Amerikan lisäksi Euroopassa ja muuallakin. Koska kyseessä on risteytys, suuret kenneljärjestöt eivät tunnusta sitä virallisesti omaksi puhdasrotuiseksi rodukseen. Tyyppi, koko ja turkki vaihtelevat edelleen. Osa kasvattajista keskittyy ensimmäisen sukupolven risteytyksiin, joiden vanhemmat ovat puhdasrotuinen australianpaimenkoira ja puhdasrotuinen villakoira. Toiset kasvattavat useamman sukupolven linjoja ja valitsevat koiria tiettyjen ominaisuuksien, kuten turkin laadun, luonteen tai koon perusteella.
Nykyään Aussiedoodleja pidetään pääasiassa seura- ja aktiivisina perhekoirina. Älykkyyden ja yhteistyöhalun yhdistelmä on tehnyt niistä suosittuja tottelevaisuuskentillä ja agilityradoilla. Jotkin yksilöt toimivat myös terapiakoirina vaistonvaraisen tilannetajunsa ja ihmisläheisyytensä ansiosta. Aussiedoodleja voi tavata vierailuilla hoivakodeissa, lasten lukukoiratoiminnassa tai tukemassa ihmisiä, jotka hyötyvät niiden tuomasta lohdusta.
Koska risteytys on yhä kehittymässä, omistajilla on tärkeä rooli sen tulevaisuuden muovaamisessa. Vastuullinen jalostus, avoin keskustelu terveydestä ja luonteesta sekä sopivien kotien huolellinen valinta auttavat tekemään Aussiedoodle-kannasta ajan mittaan yhtenäisemmän ja sen ominaisuuksista ennakoitavampia. Toistaiseksi Aussiedoodle on elävä ja kehittyvä risteytys, jossa kahden arvostetun työkoirarodun ominaisuudet yhdistyvät ystävälliseksi, nykyajan seuralaiseksi.
¶Arki Aussiedoodlen kanssa
Elämää Aussiedoodlen kanssa kuvaillaan usein arjen jakamiseksi iloisen, energisen ystävän kanssa, jolta ideat eivät lopu kesken. Se haluaa yleensä osallistua kaikkeen aamutoimista viikonlopun seikkailuihin. Tämä voi olla hyvin antoisaa ihmiselle, joka toivoo tiivistä vuorovaikutusta koiransa kanssa, mutta se edellyttää todellista sitoutumista ajan, huomion ja taloudellisten resurssien osalta.
Uuden omistajan kannattaa varautua pentuun, joka on sekä nokkela että vilkas. Ensimmäisen vuoden aikana peruskoulutukseen, sosiaalistamiseen ja maltilliseen liikuntaan kuluu paljon aikaa. Arkeen nuoren Aussiedoodlen kanssa voi kuulua:
- Useita lyhyitä koulutushetkiä päivän mittaan.
- Valvottua leikkiä, jolla puretaan energiaa ja ehkäistään huonekalujen tai kenkien pureskelua.
- Säännöllistä turkinhoidon harjoittelua myönteisten rutiinien luomiseksi.
Aikuinen Aussiedoodle tarvitsee yleensä selkeän päivärytmin. Monelle sopii aamun liikuntahetki, pieni määrä aivotyötä päivällä ja toinen lenkki tai leikkihetki illalla. Jos olet pitkät työpäivät poissa kotoa, mieti, olisiko koiranulkoiluttaja, koirapäivähoito tai joustava työjärjestely mahdollinen. Aussiedoodle ei yleensä viihdy pihakoirana, joka saa vain vähän seuraa.
Aussiedoodlen pitämisen kustannukset ovat usein samaa tasoa kuin muilla keskikokoisilla, aktiivisilla koirilla tai hieman suuremmat etenkin turkinhoidon vuoksi. Vuosittaisiin kuluihin voivat kuulua:
- Laadukas, koiran kokoon ja aktiivisuuteen sopiva ruoka.
- Tavanomainen eläinlääkärinhoito, rokotukset, loishäädöt ja mahdollinen vakuutus.
- Ammattitrimmaus 6–8 viikon välein, jos turkkia ei hoideta kotona.
- Koulutuskurssit tai harrastukset etenkin parin ensimmäisen vuoden aikana.
Aussiedoodlelle sopivia varusteita ovat hyvin istuvat valjaat lenkkeilyyn, kestävä mutta kevyt talutin ja mukava peti rauhallisessa nurkkauksessa. Koska nämä koirat pitävät aivohaasteista, valikoima älypelejä, aktivointiruokintavälineitä ja kestäviä purutuotteita on suureksi avuksi. Monet omistajat hankkivat myös pitkän liinan turvalliseen luoksetuloharjoitteluun sekä hyvin näkyvät varusteet hämärässä ulkoiluun, sillä Aussiedoodlet voivat olla varsin aktiivisia myös iltaisin.
Aussiedoodle voi sopeutua monenlaiseen kotiin omakotitalosta ja puutarhasta kerrostaloasuntoon, kunhan sen liikunnan ja virikkeiden tarpeesta huolehditaan. Turvallisesti aidattu piha on ihanteellinen juoksemiseen ja leikkimiseen, mutta se ei korvaa kunnon lenkkejä ja ohjattua tekemistä. Sisällä koira haluaa yleensä olla ihmistensä lähellä eikä yksin erillisessä huoneessa.
Aussiedoodlea harkitsevan perheen kannattaa pohtia elämäntapaansa rehellisesti. Jos nautit ulkoseikkailuista, kouluttamisesta ja koiran ottamisesta mukaan moniin arjen tilanteisiin, se voi olla upea kumppani. Jos taas toivot rauhallista, vähään liikuntaan tyytyvää seuraa, Aussiedoodle voi tuntua liian vaativalta. Se tuo kotiin innostusta, huumoria ja hellyyttä, mutta myös mutaisia tassuja, levällään olevia leluja ja valppaan seuralaisen, joka huomaa jokaisen liikkeen.
Sopivassa kodissa elämä Aussiedoodlen kanssa on erittäin palkitsevaa. Sen oppimiskyky, usein hassutteleva leikkisyys ja syvä kiintymys omiin ihmisiin luovat erityisen suhteen. Kun omistaja panostaa koulutukseen, turkinhoitoon, terveydenhoitoon ja runsaaseen yhteiseen tekemiseen, vastineena on todennäköisesti monta vuotta seuraa koirasta, joka näyttää aidosti iloitsevan yhteisestä elämästä.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen luonne aussiedoodlella yleensä on?
Useimmat ovat erittäin älykkäitä, ihmisläheisiä ja miellyttämishaluisia sekä luonteeltaan leikkisiä ja energisiä. Ne kiintyvät usein hyvin vahvasti perheeseensä ja voivat olla herkkiä äänensävyille ja käsittelytavoille, joten lempeä ja johdonmukainen koulutus on tärkeää.
Kuinka paljon liikuntaa aussiedoodle oikeasti tarvitsee päivittäin?
Tämä sekoitus on yleensä erittäin energinen ja tarvitsee päivittäin vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa sekä aivotyötä, kuten koulutusta, aktivointileluja tai hajuleikkejä. Ilman riittävää liikuntaa ja henkistä aktivointia koira voi alkaa äännellä runsaasti, tuhota paikkoja tai käyttäytyä kotona paimentavasti.
Ovatko aussiedoodlet hyviä perhekoiria ja miten ne käyttäytyvät lasten kanssa?
Ne voivat olla erinomaisia perhekoiria hellän ja leikkisän luonteensa ansiosta, mutta energisyys ja paimennusvietti voivat saada ne jahtaamaan tai tuuppimaan pieniä lapsia. Varhain aloitettu koulutus, valvonta ja lasten opettaminen rauhalliseen kanssakäymiseen koiran kanssa auttavat ehkäisemään liian rajuja leikkejä ja ylikierroksille joutumista.
Lähteekö aussiedoodleista karvaa, ja ovatko ne todella hypoallergeenisia?
Karvanlähdön määrä voi vaihdella suuresti sen mukaan, ovatko ne perineet turkkinsa villakoiralta vai australianpaimenkoiralta. Monista lähtee vähemmän karvaa kuin tyypillisistä kaksinkertaisen turkin omaavista roduista, mutta mikään koira ei ole täysin allergiaystävällinen. Siksi allergisten kannattaa tutustua koiraan etukäteen ja varautua säännölliseen turkinhoitoon hilseen määrän vähentämiseksi.
Kuinka paljon hoitoa aussiedoodlen turkki vaatii?
Niiden laineikas tai kihara turkki takkuuntuu helposti ja vaatii yleensä harjausta useita kertoja viikossa, pidempänä joskus päivittäinkin. Useimmat omistajat vievät koiransa trimmaajalle 6–8 viikon välein ehkäistäkseen takkuuntumista, pitääkseen turkin helppohoitoisena ja huolehtiakseen silmien ja korvien ympäristön sekä tassujen puhtaudesta.
Millaisille terveysongelmille aussiedoodlet ovat alttiita?
Ne voivat periä kummallakin vanhempaisrodulla esiintyviä terveysongelmia, kuten lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa, silmäsairauksia, kuten kaihia, sekä tiettyjä iho- tai korvaongelmia. Vastuulliset kasvattajat testaavat perinnöllisiä sairauksia, kuten PRA:ta, ja saattavat tutkia myös lääkeaineherkkyyteen vaikuttavan MDR1-geenimutaation.
Kuinka suuriksi aussiedoodlet kasvavat ja mitkä tekijät vaikuttavat niiden aikuiskokoon?
Koko riippuu pitkälti siitä, onko villakoiravanhempi toy-, kääpiö- vai isovillakoira, sekä australianpaimenkoiran sukulinjan koosta. Aikuisen koiran paino voi vaihdella pienempien risteytysten alle 9 kilosta isovillakoiralinjojen yli 27 kiloon, joten ostajan kannattaa selvittää kasvattajalta, minkä kokoiseksi koiran odotetaan kasvavan.
Ovatko aussiedoodlet helppoja kouluttaa, vai voiko niiden älykkyys tehdä kouluttamisesta haastavaa?
Ne oppivat yleensä hyvin nopeasti ja nauttivat koulutuksesta, joten ne reagoivat hyvin positiivisiin, palkitsemiseen perustuviin menetelmiin. Älykkyytensä ja energisyytensä vuoksi ne tarvitsevat kuitenkin selkeät rajat ja säännöllisesti aivojumppaa. Muuten ne saattavat keksiä itselleen tekemistä, jonka omistajat kokevat ongelmalliseksi.
Voiko aussiedoodle asua kerrostaloasunnossa, jos sitä ulkoilutetaan riittävästi?
Kerrostaloasuminen on mahdollista, jos koira saa liikuntaa useita kertoja päivässä, johdonmukaista koulutusta ja virikkeitä mielelle. Haukkuminen, yksinoloon liittyvä ahdistus ja patoutunut energia voivat aiheuttaa ongelmia ahtaissa tiloissa. Siksi rotu sopii paremmin aktiivisille omistajille, joilla on aikaa puuhata koiran kanssa, kuin hyvin vähän liikkuviin koteihin.
Onko aussiedoodleilla voimakas paimennusvietti, ja yrittävätkö ne paimentaa ihmisiä tai muita lemmikkejä?
Monilla on australianpaimenkoiralta perittyä paimennusviettiä, ja innostuessaan ne saattavat kiertää kehää, töniä tai näykkiä kevyesti. Huomion johdonmukainen ohjaaminen muuhun, runsas liikunta ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen voivat vähentää huomattavasti lasten tai muiden lemmikkien paimentamista.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Aussiedoodle muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
