Belgianpaimenkoira, tervueren

Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Société Royale Saint-Hubert (Belgium)

The Norwegian Kennel Club

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

belgianpaimenkoira, tervueren on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jolla on runsas, pitkä turkki ja valpas, elegantti olemus. Se on uskollinen ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, säännöllistä harjausta sekä lempeää ja johdonmukaista koulutusta voidakseen hyvin aktiivisena perheenjäsenenä.

Liten uppfödning i hemmiljö av Belgisk Vallhund, Tervueren

Silverskallets

## Perustiedot

Ranskanbulldoggi on Ranskasta kotoisin oleva pieni, vankkarakenteinen ja seurallinen seurakoira. Sen kuuluu olla vilkas ja aktiivinen, mutta lyhyt kallo ja kuono altistavat hengitysvaikeuksille ja lämmönsäätelyn häiriöille. Rotua harkitsevan onkin arvioitava koiran toimintakykyä ja tutkittua terveyttä yhtä huolellisesti kuin luonnetta ja ulkonäköä.

- **Roturyhmä ja käyttötarkoitus:** FCI:n ryhmä 9, seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset 27–35 cm, nartut 24–32 cm
- **Paino:** urokset 9–14 kg, nartut 8–13 kg
- **Karvapeite:** lyhyt ja sileä, ei pohjavillaa
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** kellanruskea, juovikas ja kirjava, rotumääritelmässä kuvatuin merkein
- **Ihanneluonne:** seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä
- **Tärkeä ruotsalainen terveystutkimus:** RFG-Scheme on ollut pakollinen ennen jalostuskäyttöä SKK:n alaisessa kasvatuksessa 1.1.2025 alkaen

Rotu ei ole itsestään selvä valinta helppohoitoista koiraa etsivälle. Ranskanbulldoggin pitäisi pystyä liikkumaan vapaasti ja hengittämään vaivatta myös liikkuessaan. Äänekäs tai työläs hengitys ei ole viehättävä eikä normaali rotuominaisuus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Ranskanbulldoggin tulee olla tiivisrakenteinen ja lihaksikas, mutta ei raskas, liikuntakyvytön tai liioiteltu. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, pää on leveä ja pystyt ”lepakonkorvat” ovat rodun tunnusomainen piirre. Koko koiran rakenteen tulee mahdollistaa vaivaton liikkuminen: avoimet sieraimet, riittävä kuonon pituus, vapaat liikkeet ja aktiivisuuden mahdollistava runko ovat äärimmäistä ulkonäköä tärkeämpiä.

Rotumääritelmässä annetaan uroksille ja nartuille eri mitat. Urosten säkäkorkeuden tulee olla 27–35 cm ja painon 9–14 kg, narttujen puolestaan 24–32 cm ja 8–13 kg. Nämä painorajat eivät ole jokaisen yksilön tavoitepainoja. Sopiva kuntoluokka riippuu koiran rakenteesta, lihasmassasta ja kehon rasvamäärästä. Ylipaino kuormittaa entisestään hengitystä, niveliä ja selkää.

Karvapeite on lyhyt, sileä, pehmeä ja kiiltävä, eikä siinä ole pohjavillaa. Karvanlähtö pysyy yleensä hallinnassa harjaamalla tarpeen mukaan. Samalla on hyvä tarkistaa kynnet, tassut, korvat, hampaat ja iho. Kasvojen ihopoimut tulee pitää puhtaina ja kuivina, mutta hoidon on perustuttava ihon todelliseen kuntoon. Punoitus, haju, erite, kutina tai aristus vaativat asiantuntijan neuvoja, eivät pelkästään tiheämpää puhdistamista.

Rotumääritelmän mukaiset värit ovat kellanruskea, juovikas ja kirjava. Sininen ja merle eivät ole hyväksyttyjä värejä. ”Harvinaisen värisenä” markkinoitua pentua tulee arvioida samojen tärkeiden tietojen perusteella kuin muitakin pentuja: rekisteröinti, hengitystoiminta, vanhemmat ja kasvattajan jalostusohjelma.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan ranskanbulldoggin tulee olla seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä. Monet yksilöt nauttivat läheisyydestä ja osallistuvat mielellään perheen arkeen. Rotu voi oppia nopeasti, mutta itsenäisyyden ja itsepäisyyden vuoksi selkeät rutiinit ja koiraa motivoivat palkkiot toimivat usein paremmin kuin saman asian toistaminen tai kovat ojennukset.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei jokaista koiraa. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kipu, ympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilön käyttäytymiseen. Koiralla, jonka on vaikea hengittää tai jonka iho, selkä tai nivelet aiheuttavat epämukavuutta, voi myös olla vähemmän kärsivällisyyttä ja heikompi palautumiskyky. Siksi luonnetta tulee arvioida yhdessä fyysisen toimintakyvyn kanssa.

BPH kertoo, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa käyttäytymisen arvioinnissa. Siinä ei anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta, eikä se takaa pennun tulevaa luonnetta. Aiempi ruotsalainen BPH-analyysi kattoi vain pienen osan Ruotsissa syntyneistä ranskanbulldoggeista. Pennunostajalle onkin hyödyllisempää tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn, toimintaan ja lepoon.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on perehtynyt siihen huolellisesti ja valmis palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja mahdolliseen eläinlääkärinhoidon tarpeeseen. Se sopii huonommin tilanteeseen, jossa valinta perustuu lähinnä pieneen kokoon, tiettyyn ulkonäköön tai oletukseen, että lyhytkuonoinen koira tarvitsee automaattisesti hyvin vähän liikuntaa.

## Koulutus ja liikunta

Ranskanbulldoggi tarvitsee päivittäin lenkkeilyä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja arkitaitojen harjoittelua, mutta kaikille koirille sopivaa liikuntamäärää ei voi määritellä minuutteina. Ikä, kunto, sää ja ennen kaikkea koiran hengitys ja palautuminen ratkaisevat, mikä on sopivaa. Lyhytkuonoisilla koirilla läähättäminen viilentää elimistöä tavallista heikommin, joten sama tekeminen voi olla viileänä päivänä helppoa mutta helteellä sopimatonta.

Suunnittele päivään useita koiralle sopivan mittaisia tekemishetkiä yhden pitkän, loppuun asti suoritettavan harjoituksen sijaan. Anna koiran nuuskia, kävellä rauhallisesti vaihtelevassa maastossa ja käyttää päätään etsintätehtävissä ja yksinkertaisessa ongelmanratkaisussa. Kohota kuntoa vähitellen ja tarkkaile koiraa koko tekemisen ajan. Hidasta tai lopeta, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, sieraimet kapenevat, koira käyttää voimakkaasti vatsalihaksiaan hengittämiseen, jää jälkeen tai ei palaudu normaalisti. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot, horjuminen, lyyhistyminen tai tajunnan menetys vaativat välitöntä eläinlääkärinhoitoa.

Kuumalla säällä lenkit on ajoitettava viileämpiin hetkiin, tahtia hidastettava ja koiralle tarjottava varjoa, vettä ja viileä lepopaikka. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon tai muuhun suljettuun tilaan. Koira, jolla on toistuvasti vaikeuksia kohtuullisessa liikunnassa tai lämpimällä säällä, tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kaiken liikunnan välttäminen ei yksin ole ratkaisu.

Panosta kontaktin ottamiseen, rauhalliseen hihnakävelyyn, luoksetuloon, leikin lopettamiseen, rauhoittumiseen sekä suun, korvien, kasvojen ihopoimujen, tassujen ja kynsien tarkastamisen hyväksymiseen. Opeta yksinoloa hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Palkitsemiseen perustuvat menetelmät auttavat koiraa ymmärtämään tehtävät ja helpottavat välttämätöntä käsittelyä.

## Terveys

Ranskanbulldoggin keskeisin terveysongelma, johon on tärkeää perehtyä, on BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä. Siinä lyhentyneen kuonon ja nielun alueella ei ole riittävästi tilaa pehmytkudoksille. Seurauksina voivat olla äänekäs tai työläs hengitys, heikko rasituksensieto, unihäiriöt ja lämmönsäätelyn vaikeudet.

RFG-Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystoimintaa arvioidaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen. Tulos luokitellaan asteikolla 0–3. Ranskanbulldoggit ovat kuuluneet 1.1.2025 alkaen SKK:n tason 2 terveysohjelmaan: jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava tutkimustulos ennen astutusta. Virallinen tulos voidaan rekisteröidä aikaisintaan 24 kuukauden iässä, eikä se saa astutushetkellä olla yli kaksi vuotta vanha. Suositus on aste 0. SKK:n sääntöjen mukaan asteen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jolle on tehty hengitystieleikkaus, ei voida arvioida tässä tutkimusjärjestelmässä.

RFG-tulos kuvaa koiran tilannetta tutkimushetkellä, eikä se poista omien havaintojen tarvetta. Se ei ole elinikäinen takuu eikä kata kaikkia muita terveysriskejä. Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset RFG-luokitukset. Ihanteellista on nähdä vanhemmat sekä levossa että tavallisen liikkumisen jälkeen: hengityksen pitäisi olla vaivatonta, palautumisen kohtuullista ja sierainten avoimet. Älä hyväksy ilmauksia ”testattu” tai ”eläinlääkärin tarkastama” rekisteröidyn tuloksen korvikkeeksi.

Muita dokumentoituja riskejä ovat allergiat ja ihosairaudet, selän, luuston ja nivelten ongelmat, kuten polvilumpion sijoiltaanmeno, sekä ulkonevien silmien vammat. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista iho-ongelmista, ontumisesta, selkäkivuista ja silmävammoista. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee myös, että pennunostaja kysyy aikuisten koirien polvilumpioista, sydämestä ja hengityksestä. Nämä suositukset on erotettava virallisesta RFG-vaatimuksesta.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvasti äänekästä hengitystä, selvästi heikentynyt rasituksen- tai lämmönsieto, hengityksen häiritsemää unta, haiseva tai kipeä iho, toistuvaa ontumista, selkäkipua tai punoittava, vuotava tai kipeä silmä. Varhainen tutkiminen on parempi vaihtoehto kuin odottaa, että ongelmasta tulee ”rodulle tyypillinen”.

## Historia ja alkuperä

Ranskanbulldoggi vakiintui roduksi Pariisissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen koira rekisteröitiin vuonna 1885 ja ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1898. Ranskan kennelliitto tunnusti rodun samana vuonna.

Rotu kehittyi seurakoiraksi, ja sille muodostuivat tiivis runko, leveä pää ja pystyt lepakonkorvat, jotka ovat yhä rotumääritelmän tunnuspiirteitä. Ranskanbulldoggi esitettiin Ruotsissa näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1913. Rodun historiallinen tyyppi selittää sen nykyistä ulkonäköä, mutta nykyjalostuksessa näitä piirteitä ei pidä korostaa niin pitkälle, että hengitys, silmät, selkä, häntä tai liikkuminen kärsivät.

## Arki ranskanbulldoggin kanssa

Ranskanbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin koko ei yksin ratkaise arjen toimivuutta. Olennaista on, että koira saa päivittäin tekemistä, voi levätä häiriöttä ja elää turvallisessa, viileässä ympäristössä. Kerrostalossa porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin kannattaa totutella varhaisella harjoittelulla. Hissin saatavuus tai portaiden määrä voi nousta tärkeäksi, jos koiralla on kipuja tai hengitysvaikeuksia.

Lasten kanssa pätee sama turvallisuussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa yhteisistä tilanteista. Lapset eivät saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa, kiipeillä sen päällä tai jatkaa lähestymistä, kun se yrittää poistua. Järjestä koiralle suojaisa lepopaikka ja opeta sekä lapsia että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pieni koko ja leikkisä luonne eivät automaattisesti tee yksilöstä turvallista lasten seurassa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja niiden aiemmista kokemuksista. Tutustuta eläimet vähitellen niin, että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan, äläkä pakota niitä lähikontaktiin. Sosiaalistaminen voi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia, mutta se ei takaa kaikkien eläinten yhteensopivuutta. Kiinnitä erityistä huomiota stressiin, resurssien puolustamiseen ja siihen, muuttuuko toisen koiran leikki liian rajuksi yksilölle, jonka hengityskyky on rajoittunut.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamerasta voi olla apua sellaisen ahdistuneisuuden tai haukkumisen havaitsemisessa, joka ei näy enää kotiin palatessa. Rotua ei pidä valita, jos tarkoituksena on jättää koira säännöllisesti yksin suurimmaksi osaksi päivää.

Ennen koiran ostamista kaikkien perheenjäsenten pitäisi voida vastata näihin kysymyksiin kyllä:

- Pystymmekö asettamaan esteettömän hengityksen ja terveen fyysisen toimintakyvyn äärimmäisen ulkonäön tai erikoisen värin edelle?
- Voimmeko varmistaa vanhempien henkilöllisyyden, RFG-luokitukset ja tutkimuspäivämäärät sen sijaan, että luottaisimme suullisiin vakuutteluihin?
- Pystymmekö mukauttamaan tekemistä helteen ja koiran voinnin mukaan ilman, että koira jää vaille liikuntaa ja virikkeitä?
- Onko meillä aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia eläinlääkärinhoidosta, jota rodun rakenne saattaa edellyttää?

Jos vastaukset ovat kyllä ja kasvattaja pystyy esittämään todennettavat tulokset, ranskanbulldoggi voi olla vilkas ja läheinen kumppani. Tärkein valinta ei ole äärimmäisin pään muoto tai harvinaisin väri, vaan koira, joka pystyy hengittämään, liikkumaan, palautumaan ja nauttimaan aktiivisesta arjesta.

Ranskanbulldoggi

The French Bulldog Club of England

Société Centrale Canine (France)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

The Kennel Club (United Kingdom)

Ranskanbulldoggi on pieni, lihaksikas seurakoira, jolla on lyhyt turkki ja lepakkomaiset korvat. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä mutta sisätiloissa rauhallinen, joten se sopii hyvin kerrostaloasumiseen. Se tarvitsee kohtuullisesti ja huolellisesti suunniteltua liikuntaa sekä säännöllistä ihon, korvien ja kynsien hoitoa. Myös sen hengitykseen ja painoon on kiinnitettävä huomiota.

Convent springer

## Perustiedot

Viiriäiskoira (wachtelhund) on aktiivisen metsästäjän metsästyskoira, joka on erikoistunut työskentelemään metsässä. Se ei ole seurakoira, joka lähtee silloin tällöin mukaan jahtiin. Se hakee riistaa itsenäisesti, ajaa sitä kuuluvasti haukkuen ja toimii pääasiassa lyhyesti ajavana koirana sorkkaeläinten ja villisian metsästyksessä. Koulutettu koira voi myös jäljittää haavoittunutta riistaa ja noutaa maalta sekä vedestä.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** Ryhmä 8, noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 48–54 cm ja narttujen 45–52 cm
- **Paino:** noin 18–25 kg, suhteessa koiran kokoon
- **Työskentelytapa:** itsenäinen metsässä tapahtuva haku, lyhyet ja kuuluvasti haukutut ajot, haavoittuneen riistan jäljitys ja noutaminen
- **Sopii parhaiten:** kokeneelle ja aktiiviselle metsästäjälle, jolla on käytössään sopivat metsästysmaat ja aikaa metsästyskoulutukseen
- **Karvapeite:** tiheä pohjavilla ja vahva, yleensä laineikas peitinkarva

Ennen pennun hankintaa tärkeintä ei siis ole pohtia, pystyykö perhe tarjoamaan koiralle paljon liikuntaa, vaan pääseekö koira säännöllisesti metsästämään rodulle ominaiseen tapaan. Lenkit, juoksu ja muu tekeminen kehittävät kuntoa ja yhteistyötä, mutta eivät korvaa rodun varsinaista tehtävää.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Viiriäiskoira (wachtelhund) on keskikokoinen, lihaksikas ja hieman suorakaiteen muotoinen koira, jolla on vahva luusto. Sen tulee näyttää kestävältä käyttökoiralta, eikä se saa koskaan vaikuttaa korkearaajaiselta. Paino vaihtelee koon mukaan, ja nartut ovat usein hieman uroksia kevyempiä.

Karvapeitteessä on tiheä pohjavilla ja vahva, rungonmyötäinen peitinkarva. Peitinkarva on yleensä laineikasta, mutta se voi olla myös kiharaa tai suoraa. Korvissa, raajojen takaosissa ja hännän alapuolella karva on pidempää. Rotumääritelmässä on kaksi pääväriryhmää: yksivärinen ruskea tai harvinaisempi punainen sekä ruskeapäistärikkö tai harvinaisempi punapäistärikkö. Näissä väriryhmissä esiintyy myös kirjavuutta ja tan-merkkejä.

Turkki harjataan ja pestään tarpeen mukaan, mutta sitä ei trimmata. Varpaiden välistä karvaa voi joskus joutua lyhentämään. Metsästyskoiralle työpäivän jälkeinen tarkastus on tiukkaa viikoittaista hoitoaikataulua tärkeämpi: tunnustele iho, raajat ja tassut, poista siemenet ja risut sekä tarkista, ettei koirassa ole haavoja tai punkkeja. Kuivaa märkä koira ja tarkasta korvat. Paha haju, toistuva pään ravistelu, ruskea erite tai korvan ärsytys ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä, eivät kokeilla voimakkaita puhdistusaineita.

## Luonne

Tyypillisen viiriäiskoiran (wachtelhund) tulee olla ystävällinen ja tasapainoinen ilman ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta. Metsässä sillä puolestaan tulee olla voimakas metsästysvietti, rohkeutta ja itsenäisyyttä. Ero on tärkeä: riistaan kohdistuva terävyys on käyttöominaisuus, eikä se ole sama asia kuin aggressiivisuus arjessa.

Rotumääritelmä kuvaa koiraa helposti oppivaksi ja sopeutuvaiseksi, ja rotujärjestö korostaa sekä itsenäisyyttä että yhteistyöhalua. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kotona helppo tai hiljainen. Metsästysvietti, haun laajuus, äänenkäyttö, terävyys, ohjattavuus ja rauhoittumiskyky vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Kysy, miten molemmat vanhemmat käyttäytyvät käytännön metsästyksessä ja sen jälkeen. Pyydä mahdollisuuksien mukaan tietoja myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

Viiriäiskoira (wachtelhund) voi elää tyytyväisenä perheessä, kun aikuiset vastaavat metsästyksestä, koulutuksesta ja palautumisesta. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Yhteiselo muiden koirien kanssa voi sujua hyvin, mutta sosiaalisuus on arvioitava yksilökohtaisesti. Kissaan tai pieneen lemmikkiin tutustuttaminen vaatii erityistä huolellisuutta, ja eläimet on pidettävä erillään aina, kun niitä ei valvota. Varhainen tutustuminen ei poista voimakkaaseen metsästysviettiin liittyviä riskejä eikä takaa, että juuri kyseiset eläimet voivat elää turvallisesti yhdessä.

## Koulutus ja liikunta

Viiriäiskoiran (wachtelhund) koulutuksen ytimessä ovat käytännön metsästys ja suunnitelmallinen perehdyttäminen tehtäviin. Rotu sopii vain aktiiviselle metsästäjälle, jolla on käytössään maastoja, joissa lyhyesti ajava koira voi työskennellä tarkoituksenmukaisesti. Koira tarvitsee myös ympärivuotista kunnon ylläpitoa ja aivotyötä. Yksi tietty päivittäinen minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille, kaikille päiville tai kaikkiin koulutusvaiheisiin.

Lyhyesti ajavan koiran tulee löytää riista, seurata jälkeä tarkasti ja haukkua ajon aikana tasaisesti ja kuuluvasti sekä palata, kun riista poistuu metsästettävältä alueelta. Ruotsin kennelliitto antaa ajon tyypilliseksi kestoksi usein 5–30 minuuttia, mutta voimassa olevassa jalostusstrategiassa selitetään, että kesto riippuu riistakontaktista: koira voi keskeyttää aiemmin, jos eläin siirtyy kauas, ja työskennellä pidempään, jos riista kiertelee alueella tai jää paikalleen. Aika on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen ajon kestosta.

Jo pentuiässä tärkeitä harjoiteltavia asioita ovat:

- yhteydenpito, luoksetulo ja varma paluu ohjaajan luo
- rauhallinen odottaminen sekä kyky siirtyä toiminnasta lepoon
- maastoon, riistaan ja metsästystapaan sopiva haku
- jäljestyksen, noudon ja vesityöskentelyn asteittainen ja hallittu opettaminen
- tassujen, korvien ja kehon rauhallinen käsittely metsästyspäivän jälkeen

Rotujärjestön kokeissa arvioidaan muun muassa kiinnostusta hajujälkeen, hakua metsässä, ajohaukkua, suhtautumista laukauksiin, riistan hakua ja ajamista sekä noutamista. Koetulokset kertovat siksi vanhempien käyttöominaisuuksista enemmän kuin yleisluontoiset kuvaukset, kuten ”käyttölinjainen” tai ”helposti koulutettava”. Metsästyskauden ulkopuolella kuntoa, tottelevaisuutta, jäljestystä, noutoa ja varmuutta vedessä tulee ylläpitää suunnitelmallisesti koiran ikä, terveys ja palautuminen huomioiden.

## Terveys

Voimassa oleva ruotsalainen jalostusstrategia kuvaa viiriäiskoiraa (wachtelhund) yleisesti terveeksi, mutta käyttötarkoituksen vuoksi metsästysvammat ovat merkittävä käytännön terveysriski. Asiakirjassa esitettyjen vakuutustietojen mukaan tapaturmavammat ovat yleisin eläinlääkärikulujen korvaussyy. Tarkasta koira metsästyksen jälkeen ja hakeudu eläinlääkäriin, jos sillä on ontumista, kipua, haavoja, silmävamma tai muutoksia yleisvoinnissa.

Lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä ja kyynärniveldysplasiaa eli ED:tä seurataan röntgenkuvauksilla ja virallisilla lausunnoilla. Ruotsin kennelliiton nykyiset rekisteröintimääräykset edellyttävät, että molemmilla vanhemmilla on viralliset lonkka- ja kyynärtulokset ennen astutusta. Rodulle lasketaan myös HD-indeksi. Röntgenlausunto on jalostuksen työkalu, eikä se yksin kerro, onko koiralla kliinisiä oireita tai kehittyykö niitä myöhemmin.

Ruotsin viiriäiskoirajärjestön pentuvälitysehdot ovat kennelliiton rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Jalostuskoirilta edellytetään muun muassa lonkkatulosta A tai B, kyynärtulosta 0, metsästysominaisuuksien arviointia ja hyväksyttyä suhtautumista laukauksiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset versiot ja erota toisistaan rekisteröinnin vaatimukset ja rotujärjestön oman pentuvälityksen ehdot.

Allergioita ja korvatulehduksia koskevat tiedot eivät ole täysin yhteneviä. Ruotsin kennelliiton rotuesittelyssä todetaan niiden lisääntyneen ja kehotetaan ostajia selvittämään vanhempien ja sisarusten tilanne. Voimassa olevassa jalostusstrategiassa puolestaan todetaan, ettei rodulla ole tunnistettu mitään sille ominaista tai selvästi keskimääräistä yleisempää sairautta. Kysy erikseen suvussa esiintyvästä toistuvasta kutinasta, ihosairauksista ja korvaongelmista olettamatta, että niitä olisi jokaisella viiriäiskoiralla (wachtelhund). Kennelliiton rotuesittelyssä mainitaan myös silmäterveysohjelma, kun taas rotukohtaisissa rekisteröintimääräyksissä luetellaan nimenomaisesti viralliset HD- ja ED-tulokset.

## Historia ja alkuperä

Viiriäiskoira (wachtelhund) on peräisin Saksasta, jossa siitä kehitettiin monipuolinen koira metsä- ja vesilinnustukseen. Samankaltaisia metsästyskoiria on tunnettu useiden vuosisatojen ajan, mutta nykyrodun järjestelmällinen kantakirjajalostus alkoi noin vuonna 1900. Varhaisessa jalostuksessa kehitettiin ruskeaa ja ruskeapäistärikköä värilinjaa metsästysominaisuuksien pysyessä keskiössä.

Rotu saapui Ruotsiin toisen maailmansodan aikana metsästäjien välisten yhteyksien kautta. Ensimmäiset ruotsalaiset rekisteröinnit tehtiin vuonna 1942. Koiria käytettiin siellä muun muassa haukkuen ajavina metsästyskoirina ja vedestä noutavina koirina. Kiinnostus kasvoi huomattavasti 1980-luvulla, kun metsästäjät etsivät tehokasta lyhyesti ajavaa koiraa, ja Ruotsin viiriäiskoirajärjestö perustettiin vuonna 1987. Ruotsalaisessa jalostuksessa on edelleen painotettu vahvasti käytännön metsästystä sekä kokeita, jotka kuvaavat hakua, haukkua, ajoa, suhtautumista laukauksiin ja monipuolisuutta.

## Arki rodun kanssa

Viiriäiskoira (wachtelhund) sopii parhaiten kotiin, jossa aikuinen metsästää aktiivisesti, voi käyttää sopivia metsästysmaita ja haluaa käyttää runsaasti aikaa kehittyäkseen koiranohjaajana. Se on harvoin järkevä ensivalinta ihmiselle, jolla ei ole kokemusta vaativista metsästyskoirista. Kokematon mutta aktiivinen metsästäjä tarvitsee alusta lähtien tiivistä tukea kasvattajalta, rotujärjestöltä ja kokeneilta koiranohjaajilta.

Omakotitalo ja suuri piha eivät korvaa työtä, eikä kerrostalossa asuminen ole automaattisesti mahdotonta. Ratkaisevaa on, tarjoaako arki metsästystä, koulutusta, ulkoilua ja palautumista sekä keinot estää koiran äänenkäyttöä häiritsemästä naapureita. Yksinoloon tulee totutella asteittain aloittamalla lyhyistä ja rauhallisista jaksoista. Arkea ei pidä suunnitella niin, että koira jää säännöllisesti yksin koko työpäiväksi.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset HD- ja ED-tulokset sekä se, miten suunnitellun yhdistelmän indeksit on arvioitu
- metsästyskoetulokset, suhtautuminen laukauksiin ja kokemukset käytännön metsästyksestä
- miten haku, ajon kesto, haukku, paluu ja yhteistyö toteutuvat todellisissa tilanteissa
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet allergiat, korvaongelmat tai muut toistuvat vaivat
- millaiseen metsästykseen ja maastoon pentue on tarkoitettu

Hyvä valinta ei tarkoita kaikkein voimakasviettisimmän pennun etsimistä. Olennaista on valita pentu vanhemmista, joiden dokumentoidut ominaisuudet sopivat siihen metsästykseen ja ohjaukseen, jota pystyt aidosti tarjoamaan.

Viiriäiskoira (wachtelhund)

German Spaniel Club of Germany (Verein Deutsch Wachtelhund e.V.)

The German Kennel Club (VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen)

United Kingdom German Spaniel Club

Svenska Jägareförbundet (Swedish Hunters Association)

Norwegian Kennel Club

Keskikokoinen, vankkarakenteinen saksalainen metsästysspanieli, joka on sopeutunut liikkumaan tiheässä maastossa. Sen turkki on tiheä ja säänkestävä, väriltään ruskea tai ruskeavalkoinen. Erittäin uskollinen ja usein vahvasti yhteen ihmiseen kiintyvä, mutta myös perheystävällinen. Tämä hyvin energinen ja työintoinen metsästyskoira tarvitsee runsaasti rasittavaa liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Rotu on yhä harvinainen Saksan ulkopuolella.

Storåns Kennel

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Soldat Bärs

Belgiangriffoni

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Belgiangriffoni on Brysselistä kotoisin oleva pieni ja vankkarakenteinen kääpiökoira, jolla on ihmismäiset ”apinankasvot” ja suuret silmät. Sen karkea, karkeakarvainen turkki on musta tai musta ruskein merkein. Se on syvästi kiintyvä, herkkä ja ihmisläheinen sekä eloisa, älykäs ja valpas vahtikoira, joka voi parhaiten saadessaan lempeää koulutusta, seuraa ja säännöllistä turkinhoitoa.

## Perustiedot

Brabantingriffoni on pieni belgialainen seurakoira, joka on yleensä valpas, kiintynyt omistajaansa ja innokkaasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 9 ja on kolmen läheistä sukua olevan belgialaisen griffonirodun sileäkarvainen edustaja. Kaksi muuta ovat belgian- ja brysselingriffoni.

- **Alkuperämaa:** Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 3,5–6 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja kiiltävä, enintään 2 cm pitkä
- **Värit:** punainen, musta, musta ruskein merkein tai mustan ja punaisen sekoitus; tumma maski
- **Tyypillisiä piirteitä:** tarkkaavainen, aktiivinen, oppivainen, ystävällinen ja omistajaansa kiintynyt
- **Terveyden keskeiset seuranta-alueet:** hengitys, silmät, polvilumpiot ja hermostoperäisen kivun merkit

Kolmella griffonirodulla on yhteinen tausta, ja Ruotsin kennelliiton mukaan niitä voidaan risteyttää keskenään. Brabantingriffoni erottuu muista ennen kaikkea sileän karvapeitteensä ansiosta, kun taas belgian- ja brysselingriffoni ovat karkeakarvaisia. Rodut rekisteröidään erikseen.

Rotumääritelmän painoraja on luotettavampi ohjenuora kuin verkossa yleisesti esitetyt säkäkorkeudet. Rotumääritelmässä painoksi annetaan 3,5–6 kg, mutta säkäkorkeudelle ei määritellä vaihteluväliä. Kaksi aikuista koiraa voivat siis olla erikorkuisia ja silti molemmat täysin rodunomaisia.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Brabantingriffonin tulee olla pieni, tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on vahva luusto, mutta liikkeet eivät saa olla raskaat. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden. Lyhyt ja leveä pää, selvä alapurenta sekä suuret, tummat silmät luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Rodunomaisuutta ei pidä sekoittaa liioiteltuihin piirteisiin. Sierainten tulee olla hyvin avoimet, silmien suuret mutta eivät koskaan ulkonevat ja alaleuan leveä. Kieli tai hampaat eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Koiraa arvioitaessa on tärkeämpää kiinnittää huomiota vapaaseen hengitykseen, avoimiin sieraimiin ja terveisiin silmiin kuin mahdollisimman litteisiin kasvoihin.

Karvapeite on karhea, kiiltävä ja enintään 2 cm pitkä. Se ei vaadi trimmausta. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, esimerkiksi irtokarvan tai lian poistamiseksi.

Hyväksytyt värit ovat punainen, musta, musta ruskein merkein sekä mustan ja punaisen sekoitus. Tumma maski kuuluu toivottuun ulkonäköön. Vanhemmilla koirilla maski voi olla harmaa tai harmaakarvainen.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta se ei tee rodusta allergiatonta. Allergiattomia koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä vaihtelee yksilöiden välillä jopa saman pentueen sisällä. Koira-allergisen kannattaa siksi arvioida, miten hän reagoi juuri kyseiseen koiraan, eikä tehdä valintaa pelkän karvan pituuden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Brabantingriffoni on pohjimmiltaan tarkkaavainen seurakoira, joka osallistuu mielellään perheen elämään. Rotumääritelmässä belgialaisia griffoneita kuvataan älykkäiksi, tasapainoisiksi ja valppaiksi. Ruotsin kennelliitto puolestaan kuvailee rotua aktiiviseksi, oppivaiseksi, kiintyväksi ja ystävälliseksi.

Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö reagoisi samalla tavalla. Perimä, varhainen kasvuympäristö, sosiaalistaminen, koulutus ja terveys vaikuttavat kaikki siihen, kuinka itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton koirasta tulee. Aikuisen koiran tulisi osata rauhoittua tekemisen jälkeen ja kohdata ihmisiä ilman jatkuvaa pelkoa tai aggressiivisuutta. Kun käyt katsomassa pentuetta, pyri tapaamaan emä ja kysy, miten lähisukulaiset pärjäävät arjessa.

Rodun tarkkaavaisuudesta voi olla hyötyä keskittymisharjoituksissa, arkitottelevaisuudessa ja yksinkertaisissa hajuleikeissä. Palkitse rauhallista käytöstä alusta asti ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka, jotta se oppii myös rauhoittumaan.

Brabantingriffoni voi sopia sekä kokeneelle omistajalle että hyvin valmistautuneelle ensikertalaiselle, mutta pieni koko ei tarkoita, että koira pärjäisi vähällä huolenpidolla. Se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä hoitoa sekä omistajan, joka suhtautuu hengityksen ja silmien terveyteen vakavasti. Valitse omaan elämääsi sopiva koirayksilö ja kasvattaja sen sijaan, että luottaisit lupauksiin rodun helppoudesta.

## Koulutus ja liikunta

Brabantingriffoni tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja aikaa palautumiseen, mutta kaikille koirille ei sovi samanpituinen lenkki. Terve yksilö voi nauttia kävelyistä, erilaisiin ympäristöihin tutustumisesta, leikistä, arjen harjoittelusta ja hajutyöskentelystä. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon ja lämpötilaan sekä ennen kaikkea siihen, miten koira hengittää ja palautuu.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat usein pienelle, nopeasti oppivalle seurakoiralle. Palkitse toivottua käytöstä, jaa uudet taidot sopivan pieniin osiin ja lisää vaikeutta vasta, kun koira on tilanteessa rento. Totuta koira vähitellen myös suun ja kasvojen tutkimiseen. Tämä helpottaa hampaiden harjausta ja silmien tarkistamista.

Lyhyen kuonon vuoksi rasituksen on määräydyttävä sen mukaan, miten koiran hengitys sujuu. Hidasta tai lopeta tekeminen, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkäämmäksi, koira haukkoo henkeä, ei palaudu normaalisti tai näyttää siltä, ettei sen lämmönsäätely toimi. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai huomattava hengitysvaikeus ovat hätämerkkejä, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Ole erityisen varovainen kuumalla ja kostealla säällä. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja anna koiran levätä ennen kuin sen olo käy tukalaksi. Jos koira ei toistuvasti selviydy tavallisesta kävelystä tai leikistä hengityksensä vuoksi, se on tutkittava. Tätä ei pidä sivuuttaa lyhytkuonoiselle rodulle normaalina ominaisuutena.

Pennun liikuntaa ei pidä suunnitella samalla tavalla kuin aikuisen koiran. Anna sen kehon kehittyä monipuolisen, omaehtoisen liikkumisen, lyhyiden tutkimishetkien ja runsaan levon avulla. Lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen pennun liikkumista, hengitystä ja palautumista seuraten.

## Terveys

Brabantingriffonin tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin, polvilumpioihin ja hermostoperäisen kivun merkkeihin. Jonkin terveysongelman esiintyminen rodussa ei tarkoita, että jokainen koira kärsisi siitä. Olennaisia ovat yksittäisen koiran tutkimustulokset ja toimintakyky.

Rotu on lyhytkuonoinen, mikä voi lisätä BOAS-oireyhtymän eli ylähengitysteiden ahtaudesta johtuvien hengitysvaikeuksien riskiä. Ruotsin kennelliitto on sisällyttänyt rodun pään muotoa ja hengitystä koskeviin rotukohtaisiin erityisohjeisiinsa. Käytännössä kannattaa siksi kiinnittää huomiota hiljaiseen ja vaivattomaan hengitykseen levossa, hyvin avoimiin sieraimiin sekä normaaliin palautumiseen liikunnan jälkeen. Kuorsausta muistuttavaa ääntä hereillä, lisääntynyttä hengitystyötä, heikkoa kestävyyttä tai huonoa lämmönsietoa ei pidä pitää viehättävinä rotuominaisuuksina.

RFG Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystä arvioidaan ennen kolmen minuutin rasituskoetta ja sen jälkeen. Eläinlääkäri tutkii muun muassa sierainten muodon, kuuntelee sydämen ja keuhkot sekä luokittelee BOAS-oireet asteikolla 0–3. Luokka 0 tarkoittaa, ettei koiralla tutkimushetkellä ole kliinisiä oireita. Luokka 1 tarkoittaa lieviä oireita, jotka eivät vaikuta suorituskykyyn. Luokat 2 ja 3 kuvaavat vastaavasti kohtalaista ja vakavaa kliinistä haittaa.

Toukokuusta 2026 lähtien brabantingriffonin RFG-tuloksia voidaan tallentaa keskitetysti Ruotsin kennelliiton rekisteriin. Virallinen tulos rekisteröidään aikaisintaan 24 kuukauden iässä; sitä aiempi tulos merkitään alustavaksi. Brabantingriffonin tulosten keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että RFG-tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitosta. Pennunostaja voi kysyä, onko vanhemmat tutkittu, mihin luokkiin ne on arvioitu ja miten ne selviytyvät tavallisesta liikunnasta ja lämpimästä säästä.

Rodussa esiintyy polvilumpio-ongelmia ja tiettyjä silmäsairauksia. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että jalostuskoirat tutkitaan polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation varalta ennen ensimmäistä astutusta ja että niille tehdään silmätutkimus astutusta edeltävän vuoden aikana. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun koirien terveydestä. Kysy myös lähisukulaisten sarveiskalvovaurioista ja muista silmäongelmista, sillä pään rakenne voi jättää silmät alttiimmiksi vaurioille.

Rodussa esiintyy syringomyeliaa, joka voi aiheuttaa voimakasta kipua, mutta sen yleisyyttä ruotsalaisilla koirilla ei tunneta. Vimmainen raapiminen, poikkeava liikkuminen tai selittämätön kipu esimerkiksi hihnassa kävellessä voivat antaa aiheen eläinlääkärin neurologiseen arvioon. Näillä oireilla voi olla useita syitä, eikä niiden perusteella pidä tehdä diagnoosia kotona.

Ota nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää silmäänsä, räpytellä toistuvasti tai hangata silmää, jos silmä vuotaa tai koira vaikuttaa kivuliaalta. Hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä apua. Varhainen hoito on erityisen tärkeää, kun silmät ovat suuret ja kuono hyvin lyhyt.

## Historia ja alkuperä

Brabantingriffoni kehitettiin Belgiassa samasta koirakannasta kuin belgian- ja brysselingriffoni. Rotumääritelmän mukaan kaikkien kolmen taustalla on Brysselin seudulla tavattu pieni, karkeakarvainen koiratyyppi, joka tunnettiin nimellä Smousje. Nämä koirat työskentelivät tallien ympäristössä, missä ne auttoivat pitämään jyrsijöitä kurissa ja niiden kerrottiin vartioivan vaunuja.

1800-luvulla risteytykset muun muassa mopsin ja punaisen kingcharlesinspanielin kanssa muovasivat nykyistä griffonityyppiä. Nämä risteytykset toivat mukanaan sileän mustan karvapeitteen ja vakiinnuttivat rotutyyppiä. Ensimmäiset griffonit merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1883, ja myöhemmin näitä pieniä koiria alettiin arvostaa seurakoirina myös Belgian ulkopuolella.

Sileäkarvainen muunnos tuli tunnetuksi brabantingriffonina. Nykyään kolmella griffonirodulla on omat FCI-numeronsa, ja ne eroavat toisistaan pääasiassa karvapeitteen ja värin perusteella. Yhteinen alkuperä näkyy kuitenkin yhä sekä rotumääritelmässä että ruotsalaisissa jalostuskäytännöissä. Historia selittää rotujen sukulaisuuden, mutta sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen koiran luonnetta tai terveyttä.

## Arki rodun kanssa

Brabantingriffoni sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, arkeen aktiivisesti osallistuvan seurakoiran ja pystyy mukauttamaan rutiineja koiran hengityksen, aktiivisuustason ja seurantarpeen mukaan. Se voi elää hyvin kerrostaloasunnossa, kunhan se pääsee säännöllisesti tarpeilleen, saa sopivasti tekemistä ja rauhallista palautumisaikaa sekä oppii suhtautumaan rauhallisesti rappukäytävän ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava. Näin pientä koiraa ei pidä nostella, jahdata eikä häiritä sen syödessä tai levätessä. Järjestä koiralle oma turvallinen paikka ja opeta lasta odottamaan, että koira tulee itse lähelle. Se, miten hyvin koira tulee toimeen toisen koiran tai kissan kanssa, riippuu yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Yksinoloon totuttaminen aloitetaan vähitellen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kodissaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aikuisen koiran yksinolon sietoa kehitetään pienin askelin niin, ettei koira pelästy. Järjestä koiralle hoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäiväsi on säännöllisesti pidempi kuin aika, jonka koira pystyy olemaan yksin ahdistumatta.

Suunhoito on tärkeä osa säännöllistä hoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen vähitellen ja pyydä eläinlääkäriltä apua sopivan harjaustiheyden määrittämiseen. Hampaita puhdistavat purutuotteet voivat täydentää hoitoa, mutta ne eivät korvaa mekaanista puhdistusta.

Ennen ostoa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat hengittävät levossa, liikkuessa ja lämpimällä säällä?
- Onko niillä rekisteröityjä RFG-tuloksia, ja mihin luokkiin ne on arvioitu?
- Milloin polvilumpiot ja silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tuloksia on rekisteröity?
- Onko lähisukulaisilla ollut toistuvia sarveiskalvovaurioita, selittämätöntä kipua tai neurologisia oireita?
- Miten pennut on totutettu ihmisiin, arjen ääniin, käsittelyyn ja lepäämiseen?
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa, jos oston jälkeen herää kysymyksiä?

Sopivasta koirasta voi tulla uskollinen, harjoittelusta nauttiva kumppani. Olennaista ei ole vain pieni koko tai sileä turkki, vaan vapaa hengitys, terveet silmät, tasapainoinen luonne ja aktiiviselle seurakoiralle sopiva arki.

Brabantingriffoni

Brabantingriffoni on pienikokoinen, vankkarakenteinen belgialainen seurakoira, jolla on sileä, kiiltävä turkki ja suuret, tummat, lähes inhimilliset silmät. Se on uskollinen, herkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja sopii kaupunkiasumiseen. Se tarvitsee päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa ja viihtyy parhaiten kodissa, jossa se joutuu harvoin olemaan yksin.

Ratcatcher's

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Betas

## Rotu lyhyesti

Venäjänvinttikoira on suuri venäläinen vinttikoira, jossa yhdistyvät rauhallinen käytös kotona, voimakas saalistusvietti ja erittäin nopea laukka. Ruotsissa rotua pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta sen alkuperäinen työskentelytapa elää edelleen maastojuoksussa, jossa koira ajaa keinoviehettä hallituissa olosuhteissa.

- Urosten toivottu säkäkorkeus on 75–85 cm ja narttujen 68–78 cm.
- Rotu on sisätiloissa yleensä hiljainen ja luonteeltaan itsenäinen. Ihmisiin se suhtautuu neutraalisti tai ystävällisesti.
- Kaukana näkyvä nopea liike voi laukaista takaa-ajon, joten talutin, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on olennainen osa arkea.
- Pitkä, silkkinen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja karvaa voi ajoittain lähteä runsaasti.
- Venäjänvinttikoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa suurta ja herkkää koiraa eikä odota voivansa pitää sitä vapaana avoimessa maastossa.

## Ulkonäkö ja turkki

Venäjänvinttikoira on korkea, hoikka ja hieman pitkänomainen, mutta sen tulee olla myös vahva ja lihaksikas. Pitkä ja kapea pää, syvä rintakehä, selvästi kuroutunut vatsalinja ja loivasti kaartuva ylälinja muodostavat rodulle ominaisen siluetin. Luuston tulee olla vahva olematta karkea. Rodulle tyypillinen ravi on pitkäaskelista ja vaivatonta. Saalista ajaessaan koira siirtyy erittäin nopeaan laukkaan.

Karvapeite on pitkä, kevyt ja silkkinen. Se voi olla laineikas tai muodostaa suuria kiharoita. Päässä, korvissa ja raajojen sisäpinnoilla karva on lyhyempää. Pidempää hapsukarvaa on muun muassa kaulassa, rinnassa, raajojen takaosissa ja hännässä. Rodussa esiintyy monia värejä ja väriyhdistelmiä.

Turkki on hyvä harjata pari kertaa viikossa ja karvanlähtöaikana useammin. Harjaa karva ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja pitkiin hapsukarvoihin, joihin voi kätkeytyä takkuja. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja suu. Turkin ei tarvitse olla näyttelykunnossa pysyäkseen terveenä, mutta takkujen ei saa antaa kiristää ihoa. Venäjänvinttikoira ei ole hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa pitää kotinsa vapaana koirankarvoista.

## Luonne ja persoonallisuus

Venäjänvinttikoira on yleensä rauhallinen, älykäs ja itsenäinen, ja se havainnoi tarkasti ympärillään tapahtuvaa liikettä. Rotumääritelmän mukaan se suhtautuu ihmisiin neutraalisti tai ystävällisesti. Monet yksilöt ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä ja haukkuvat vähän, mutta se ei tarkoita arkuutta tai etäisyyttä omaan perheeseen. Itsevarma venäjänvinttikoira voi olla hyvin kiintynyt läheisiinsä hakematta jatkuvasti ihmiseltä ohjeita.

Rodun rauhallinen maine ei takaa, että jokainen yksilö sopisi yhteen kaikkien lasten tai koirien kanssa. Varhainen, koiran ehdoilla etenevä sosiaalistaminen ja vanhempien luonne ovat hyvin tärkeitä. Koiran ja pienen lapsen yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Koska venäjänvinttikoira on suuri ja nopea, myös ulkoilutuksen tulee olla aikuisen vastuulla.

Monet venäjänvinttikoirat tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Yhteiselo myös kodin tutun kissan kanssa voi onnistua, etenkin huolellisen tutustuttamisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona nopeasti liikkuvien kissojen tai muiden pieneläinten lähellä. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa korostetaan juuri tätä eroa: koira voi suhtautua oman talouden eläimeen aivan eri tavalla kuin ulkona pakenevaan eläimeen.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus sujuu parhaiten rauhallisena yhteistyönä, jossa käytetään selkeitä palkkioita, lyhyitä harjoituksia ja tarkoituksenmukaista vaihtelua. Venäjänvinttikoira on älykäs, mutta se on jalostettu tekemään nopeita päätöksiä kaukana ohjaajasta. Toistaminen ilman selvää tarkoitusta voi siksi heikentää sen kiinnostusta, kun taas kovat menetelmät vaarantavat sekä koiran hyvinvoinnin että suhteen ihmiseen. Aloita jo varhain kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen, ovilla ja porteilla pysähtymisen, yhteistyöhön perustuvien hoitotoimien sekä varman luoksetulovihjeen harjoittelu.

Luoksetulo on tärkeä taito, mutta turvallisuutta ei saa rakentaa yksin sen varaan. Kun venäjänvinttikoira näkee mahdollisen saaliin, päätös takaa-ajosta voi syntyä hetkessä. Käytä talutinta tai pitkää liinaa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen kokonaan aidattu alue. Ruotsissa koirat eivät saa juosta vapaina alueilla, joilla voi olla luonnonvaraisia eläimiä, 1. maaliskuuta ja 20. elokuuta välisenä aikana. Muulloinkin omistajan on estettävä koiraa ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä.

Aikuinen venäjänvinttikoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, jossa yhdistyvät kävelylenkit, haistelun ja tutkimisen mahdollisuudet, lyhyet koulutushetket sekä tilaisuudet juosta kunnolla turvallisessa ympäristössä. Kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita liikunnan määrä koiran ikään, terveyteen, maastoon ja palautumiseen. Maastojuoksu voi tarjota terveelle, täysikasvuiselle koiralle hallitun tavan toteuttaa rodunomaista käyttäytymistä.

Pennut kasvavat nopeasti ja voivat saavuttaa suuren juoksunopeuden jo nuorina. Lisää lenkkien ja harjoittelun määrää vähitellen äläkä teetä pennulla pitkiä, toistavia tai voimakkaasti kuormittavia harjoituksia. Vapaa liikkuminen omaan tahtiin turvallisella alustalla, riittävä lepo ja kasvattajan sekä eläinlääkärin kanssa suunniteltu ruokinta luovat paremman perustan kuin pennun väsyttäminen uuvuksiin.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa venäjänvinttikoiraa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, eikä erilliselle terveysohjelmalle ole katsottu olevan tarvetta. Tämä ei tarkoita, ettei rodussa esiintyisi sairauksia tai että kaikki sukulinjat olisivat samanlaisia. Osa tiedoista perustuu omistajakyselyihin ja vanhempiin vakuutustilastoihin, joten prosenttilukuja ei tule pitää yksittäisen koiran tarkkana sairastumisriskinä.

Ruotsissa vuonna 2021 tehdyssä terveyskyselyssä ruoansulatuskanavan vaivat olivat yleisimmin ilmoitettu ongelmaryhmä, vaikka diagnoosi puuttui usein. Kyselyssä mainitaan rodussa esiintyneiden syöpien joukossa myös osteosarkooma eli eräs luusyövän muoto. Älä kysy vain tavanomaisia tutkimustuloksia. Pyydä kasvattajaa kertomaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä, mukaan lukien ruoansulatuskanavan vaivat, mahalaukun laajentuma ja kiertymä, syövät, äkilliset kuolemat sekä luonne.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on välittömästi hengenvaarallinen hätätilanne, jota esiintyy useimmiten suurilla koirilla. Tulokseton yökkäily, levottomuus, nopeasti turpoava vatsa ja voimakas kipu vaativat välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin ja kiireellistä lähtöä klinikalle. Keskustele ehkäisevistä käytännöistä eläinlääkärin kanssa. Ruotsin kennelliitto neuvoo välttämään liikuntaa juuri ennen ruokintaa ja muutaman tunnin ajan sen jälkeen.

Degeneratiivisen myelopatian eli DM:n DNA-testin tulosta on tulkittava harkiten. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa sitä kuvataan riskitestiksi, ei diagnoosiksi, ja useat muut sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Tulosta on siksi arvioitava yhdessä suvun terveystietojen ja eläinlääkärin asiantuntemuksen kanssa, eikä sitä pidä käyttää yksinään ennusteena koiran tulevaisuudesta.

## Historia ja alkuperä

Venäjänvinttikoira kehitettiin Venäjällä nopeaksi, vahvaksi ja säänkestäväksi metsästyskoiraksi. FCI:n virallinen historiaosuus kuvaa rodun kehitystä 1400-luvulta lähtien ja kertoo, kuinka useat vinttikoiratyypit ja paikalliset koiratyypit vaikuttivat nykyisen venäjänvinttikoiran syntyyn. Koirilla metsästettiin pääasiassa jäniksiä ja kettuja sekä vähäisemmässä määrin susia.

Venäjän aatelisto järjesti 1700- ja 1800-luvuilla suuria metsästyksiä, joihin osallistui lukuisia vinttikoiria, ajokoiria ja ratsastajia. Tehtävä edellytti koiralta kykyä havaita liike, kiihdyttää nopeasti ja toimia ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Tämä selittää pitkälti rodun nykyistä yhdistelmää rauhallisuutta, itsenäisyyttä ja voimakasta reagointia näköärsykkeisiin.

Moskovan metsästysseura hyväksyi yhteisen rotumääritelmän vuonna 1888. Sen pääperiaatteet ovat säilyneet nykyisessä rotumääritelmässä. Ruotsissa venäjänvinttikoira on nykyään ennen kaikkea seurakoira. Maastojuoksussa se pääsee toteuttamaan luontaista liikkumistapaansa ja metsästyskäyttäytymisensä piirteitä ilman elävää saalista.

## Arki venäjänvinttikoiran kanssa

Elämä venäjänvinttikoiran kanssa vaatii enemmän suunnittelua kuin sen rauhallinen sisäkäytös saattaa aluksi antaa ymmärtää. Kodissa on oltava riittävästi tilaa, jotta näin suuri koira voi kääntyä, maata täydessä pituudessaan ja liikkua liukastumatta. Kerrostaloasuntokin voi sopia, jos portaissa kulkeminen, kuljetukset, turkinhoito, tarpeilla käynnit ja pääsy turvalliselle juoksualueelle on järjestetty asianmukaisesti. Oma piha ei kuitenkaan korvaa lenkkejä eikä muuta tekemistä. Tavallinen aita ei automaattisesti tee alueesta turvallista juoksupaikkaa: arvioi aidan korkeus, portit ja heikot kohdat juuri oman koirasi kannalta.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, ja sen sujumista on arvioitava koirakohtaisesti. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas yksinoloon hyvin totutettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, pennut ja iäkkäät koirat useammin. Suunnittele arki koiran todellisten reaktioiden perusteella äläkä oleta, että hiljainen koira on aina tyytyväinen.

Ennen koiran hankintaa sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

- Voinko tarjota turvallista päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä mahdollisuuksia juosta kokonaan aidatulla alueella?
- Hyväksynkö sen, että koiran on usein pysyttävä taluttimessa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä tai pieneläimiä?
- Onko minulla riittävästi tilaa, sopiva auto tai muu kuljetusjärjestely sekä varaa hyvin suuren koiran kuluihin?
- Pystynkö hoitamaan pitkää turkkia ja elämään runsaan karvanlähdön kanssa?
- Pystyykö kasvattaja kertomaan usean sukupolven luonteesta, terveydestä ja eliniästä sen sijaan, että näyttäisi vain yksittäisiä tutkimustuloksia?

Ihmiselle, joka arvostaa itsenäisen koiran kumppanuutta ja pystyy käytännössä huomioimaan saalistusvietin, suuren koon ja liikunnantarpeen, venäjänvinttikoira voi olla rauhallinen ja läheinen perheenjäsen, jonka henkeäsalpaava nopeus pääsee oikeuksiinsa sopivassa ympäristössä.

Venäjänvinttikoira

The Borzoi Club

Svenska Vinthundklubben (Swedish Sighthound Club)

Verein für Deutsche Windhunde (German Sighthound Association)

Venäjänvinttikoira on kookas ja elegantti venäläinen vinttikoira, jolla on hulmuava, laineikas turkki ja pitkä, kapea pää. Sisätiloissa se on rauhallinen, herkkä ja kissamainen, mutta ulkona se pystyy äkillisiin, vauhdikkaisiin pyrähdyksiin. Sillä on voimakas takaa-ajovietti, ja se tarvitsee lempeää koulutusta, sosiaalistamista ja turvallisesti aidattuja alueita vapaaseen liikuntaan.

Borscana

## Perustiedot

Alaskanmalamuutti on suuri ja voimakas rekikoira ihmiselle, joka nauttii aktiivisesta ulkoilmaelämästä ja pystyy tarjoamaan koiralle työtä, koulutusta ja tiivistä yhdessäoloa. Rotu kehitettiin vetämään raskaita kuormia pitkiä matkoja, ei voittamaan lyhyitä nopeuskilpailuja. Alaskanmalamuutti on vahva, itsenäinen ja tottunut käyttämään omaa harkintaansa.

- FCI luokittelee rodun ryhmään 5 pohjoismaisten rekikoirien joukkoon. Rodun alkuperämaa on Yhdysvallat.
- Rotumääritelmän mukaan kuormanvetoon ihanteellinen koko on uroksilla 63,5 cm ja 38 kg sekä nartuilla 58,5 cm ja 34 kg. Koko vaihtelee luonnostaan, ja toimintakyky sekä mittasuhteet ovat tarkkoja mittoja tärkeämpiä.
- Alaskanmalamuutilla on karkea peitinkarva ja tiheä, villava pohjavilla, jotka suojaavat sitä ankarassa ilmastossa. Karvanlähtö on runsasta karvanvaihtoaikoina.
- Ihanteellinen alaskanmalamuutti on ystävällinen, kiintyvä ja seurallinen ihmisiä kohtaan. Sen voima, saalisvietti ja itsenäisyys edellyttävät silti osaavaa omistajaa.
- Hyvään arkeen kuuluu päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllisiä tehtäviä, joissa koira pääsee käyttämään kestävyyttään.

Rotu on harvoin oikea valinta, jos etsit ennen kaikkea helposti ohjattavaa koiraa lyhyille kävelylenkeille. Se voi sopia sinulle, jos ulkoilu kuuluu jo arkeesi ja nautit pitkäjänteisestä kouluttamisesta koiran kanssa, joka ei tottele käskyjä automaattisesti.

## Ulkonäkö ja turkki

Alaskanmalamuutin tulee näyttää siltä työkoiralta, joka se on: voimakkaalta ja lihaksikkaalta mutta samalla liikkuvalta, tasapainoiselta ja kestävältä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, rintakehä syvä ja käpälät suuret ja vahvat. Liikkeiden tulee olla vakaat ja taloudelliset, eivät koskaan kömpelöt tai jäykät.

Pää on leveä ja ilme pehmeä. Silmien tulee olla ruskeat ja mantelinmuotoiset; siniset silmät ovat rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Kun koira ei työskentele, runsaskarvainen häntä kaartuu selän päälle löyhänä, hulmuavana töyhtönä. Se ei saa kiertyä tiukasti selkää vasten.

Turkki koostuu karkeasta peitinkarvasta sekä tiheästä, rasvaisesta ja villavasta pohjavillasta, jonka pituudeksi rotumääritelmä kuvaa noin 2,5–5 cm. Karva on kyljissä lyhyttä tai keskipitkää ja pidempää kaulassa, lapojen ympärillä, selässä, takaosassa ja hännässä. Pitkä ja pehmeä turkki ei kuulu rodun ihanteeseen. Tavalliset värit vaihtelevat vaaleanharmaasta mustaan ja soopelista punaiseen. Valkoinen on vallitseva väri rungon alapuolella, osassa raajoja ja pään merkeissä. Kokovalkoinen on ainoa sallittu yksivärinen väritys.

Turkin arkinen hoito on ennen kaikkea sen tunnustelua käsin ja irtonaisen pohjavillan harjaamista pois ennen kuin se tiivistyy. Runsaan karvanvaihdon aikana turkki vaatii enemmän huomiota. Tarkista samalla iho, käpälät, kynnet sekä kohdat, joihin voi jäädä kosteutta tai roskia. Rotumääritelmän mukaan turkki tulee esittää luonnollisena eikä sitä saa trimmata lukuun ottamatta käpälien siistimistä. Lääketieteellisissä tarpeissa on kuitenkin noudatettava ensisijaisesti eläinlääkärin ohjeita.

Paksun turkin vuoksi lämpimään säähän on varauduttava huolellisesti. Ajoita raskas liikunta viileämpiin ajankohtiin, huolehdi vedestä, varjosta ja hyvästä ilmanvaihdosta sekä seuraa koiran palautumista. Jatkuva läähätys, runsas kuolaaminen, punoittavat tai kuivat ikenet, levottomuus, sekavuus, voimattomuus tai lyyhistyminen voivat olla lämpöhalvauksen merkkejä ja vaativat nopeaa eläinlääkärin hoitoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Alaskanmalamuutin tulee olla kiintyvä ja ystävällinen, mutta sen seurallisuuteen yhdistyy vahva itsenäisyys. Sitä ei ole jalostettu yhden ihmisen koiraksi, ja se haluaa usein osallistua perheen tekemisiin. Rotumääritelmän ystävällisyys on kuitenkin jalostuksen tavoite, ei takuu siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy kaikissa tilanteissa.

Arktisena työkoirana alaskanmalamuutin on täytynyt osata tehdä yhteistyötä ilman jatkuvaa yksityiskohtaista ohjausta. Se voi ymmärtää tehtävän nopeasti ja silti valita jotain muuta, jos palkkio, opittu tapa tai ympäristö houkuttelee enemmän. Koulutus onnistuu parhaiten, kun säännöt ovat selkeät, palkkiot koiralle arvokkaita ja samasta käytöksestä palkitaan johdonmukaisesti.

Rodun luontainen saalisvietti vaikuttaa sekä vapaana pitämiseen että yhteiseloon muiden eläinten kanssa. Jotkut yksilöt voivat huolellisen tutustuttamisen jälkeen elää ongelmitta kissan tai pienemmän koiran kanssa, kun taas toiset on pidettävä pysyvästi erillään pienistä lemmikeistä. Arvioi koiran todellista taustaa ja käytöstä sen sijaan, että luottaisit rotua koskeviin yleistyksiin tai pennun varhaiseen rauhallisuuteen. Rotuyhdistyksen jalostusstrategian mukaan rodun tulee olla sosiaalisesti toimiva muiden koirien kanssa eikä aggressiivinen käytös ole toivottavaa, mutta yksilöt ja koirien väliset suhteet vaihtelevat.

## Koulutus ja liikunta

Alaskanmalamuutti tarvitsee paljon muutakin kuin pääsyn pihalle: päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja säännöllistä tekemistä, joka sopii kestävyyteen jalostetulle rekikoiralle. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, säästä, terveydestä ja itse tekemisestä. Arvioi koiran innokkuutta, liikkumista ja palautumista sen sijaan, että tavoittelisit tiettyä minuuttimäärää.

Vetotyö, kantorepun kantaminen, pitkät retket, juoksu ja jäljestys voivat tarjota rodulle mielekästä työtä. Kuormituksen kasvaessa oikein istuvat valjaat, turvalliset varusteet ja kokeneen rekikoiraharrastajan opastus ovat tärkeitä. Pentu tarvitsee aluksi erilaisiin ympäristöihin tutustumista, leikkiä, arkitaitoja ja asteittaista lihaskunnon kehittämistä. Ruotsin virallisiin polaarikoirien käyttökokeisiin koira saa osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä. Kyse on osallistumisen ikärajasta, ei osoituksesta siitä, että jokainen kaksivuotias olisi valmis raskaaseen työhön.

Harjoittele arkitaitoja lyhyissä, selkeissä jaksoissa:

- Opeta vetotyön ja tavallisen kävelylenkin ero käyttämällä eri varusteita, vihjeitä ja lähtörutiineja.
- Palkitse koiraa hihnan pysymisestä löysällä ja aloita harjoittelu ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa.
- Rakenna luoksetuloa vähitellen turvallisesti aidatulla alueella tai pitkässä liinassa, mutta älä suunnittele arkea sen varaan, että koiran täytyy olla vapaana alueilla, joilla liikkuu villieläimiä.
- Harjoittele taukoja ja palautumista yhtä järjestelmällisesti kuin nopeutta ja voimaa.
- Täydennä liikuntaa hajutyöskentelyllä, ongelmanratkaisulla ja uusiin ympäristöihin tutustumisella.

Jos koiran liikkuminen heikkenee, se ei palaudu normaalisti tai muuttuu haluttomaksi työskentelemään, vähennä kuormitusta ja selvitä syy. Rodun sitkeys ei tarkoita, että koiran pitäisi työskennellä kivusta tai lämpökuormituksesta huolimatta.

## Terveys

Alaskanmalamuutilla lonkat, kyynärät, silmät ja polyneuropatia ovat tärkeimmät dokumentoidut terveyskohteet, jotka on syytä selvittää ennen pennun ostamista. Olennaista on erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimus rotuyhdistyksen laajemmista jalostussuosituksista.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia. Rotuyhdistys suosittelee molemmille vanhemmille lonkkatulosta A tai B ja kyynärtulosta 0. Lisäksi se suosittelee, että kummallakin vanhemmalla on enintään 24 kuukautta ennen astutusta tehty silmätarkastus, jossa ei ole todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Ruotsin jalostusstrategian luvut osoittavat, miksi myös suvun laajempi terveystilanne on tärkeä. Vuosina 2020–2023 lonkkakuvatuista koirista 78 prosentilla oli tulos A tai B ja 22 prosentilla C tai D. Kyynärtutkituista koirista 95–97 prosenttia sai tuloksen 0. Vuosina 1990–2023 silmätarkastetuista 1 240 koirasta 12 prosentilla todettiin kaihi, ja 82 prosenttia oli täysin vapaita kirjatuista perinnöllisistä silmäsairauksista. Luvut koskevat kyseisinä ajanjaksoina tutkittuja koiria, eivätkä ne kuvaa yksittäisen pennun riskiä. Pyydä tuloksia vanhempien lisäksi sisaruksista, aiemmista pentueista ja muista lähisukulaisista, älä vain kahta tutkimuslausuntoa.

Alaskanmalamuutin polyneuropatia eli AMPN on perinnöllinen neurologinen sairaus. Varhaisia oireita voivat olla käheä haukku tai äänekäs hengitys sekä takaraajojen heikentynyt koordinaatio. Oireet alkavat tavallisesti 4–14 kuukauden iässä. Tunnettu NDRG1-geenimuunnos periytyy autosomaalisesti peittyvästi:

- Geenimuunnoksesta vapaa koira ei kanna testattua muunnosta.
- Kantajalla on yksi kopio muunnoksesta. Se ei sairastu tämän nimenomaisen muunnoksen vuoksi, mutta voi periyttää sen jälkeläisilleen.
- Geneettisesti sairaalla koiralla on kaksi kopiota muunnoksesta, eikä sitä saa käyttää jalostukseen. Kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Rotuyhdistys suosittelee, että vähintään toinen vanhemmista on todettu DNA-testillä vapaaksi tai osoitettu vanhempiensa tulosten perusteella vapaaksi. Testi kattaa vain NDRG1-geenimuunnoksen eikä sulje pois muita neurologisia ongelmia. Tarkista sekä testitulokset että laajempi terveyshistoria.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen alaskanmalamuutti on Yhdysvalloissa uudelleen luotu rotu, jonka esikuvana oli Luoteis-Alaskan voimakas kuormanveto- ja rekikoiratyyppi. Inuiittiyhteisöjen pitämät malamuuttityyppiset koirat toimivat rodun mallina, mutta on täsmällisempää puhua uudelleen luodusta rodusta kuin muinaisajoista täysin muuttumattomana säilyneestä sukulinjasta.

1800-luvun lopun kultaryntäys synnytti suuren rekikoirien tarpeen, ja monenlaisia koiria risteytettiin kuljetus- ja kilpailukäyttöön. Yhdysvalloissa alettiin 1920-luvulla kerätä koiria, jotka vastasivat käsitystä sitkeästä, raskaiden kuormien vetämiseen soveltuvasta koirasta. Ruotsin jalostusstrategian mukaan niin sanottu Kotzebue-linja sai alkunsa kuudesta tai seitsemästä yksilöstä. American Kennel Club hyväksyi alaskanmalamuutin roduksi vuonna 1935.

Rodun käyttötarkoitus on yhä keskeinen osa rotumääritelmää ja pohjoismaista jalostusta. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1976, ja käyttökokeilla arvioidaan edelleen voimaa, kestävyyttä ja työhalua. Rotua ei tule arvioida pelkästään susimaisen ulkonäön tai turkin runsauden perusteella.

## Arki alaskanmalamuutin kanssa

Sujuva arki alaskanmalamuutin kanssa edellyttää, että sen aktiivisuuteen, voimaan, saalisviettiin, lämpimään säähän ja sosiaalisiin tarpeisiin varaudutaan. Omakotitalo pihoineen ei yksin täytä näitä tarpeita, eikä kerrostaloasuminen ole automaattisesti mahdotonta. Arvioi liikunta- ja turvalliset harjoittelumahdollisuudet, viileä lepopaikka, portaissa kulkemisen sujuvuus, ääntelyn mahdollinen vaikutus naapureihin sekä järjestelyt niihin hetkiin, kun koira ei pääse mukaan.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, kun taas turvalliseksi olonsa tunteva, yksinoloon totutettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Yksinoloaikaa tulee pidentää koiran yksilöllisten reaktioiden mukaan. Ruotsin maatalousviranomaisen ohje tarjota koiralle mahdollisuus tarpeiden tekemiseen vähintään kuuden tunnin välein päiväsaikaan ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä ei sovi koiran tarpeisiin.

Lasten kanssa pätee kaksi yksinkertaista sääntöä: aikuisen on aina oltava läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Näin voimakkaan koiran ulkoilusta ja fyysisesti vaativasta tekemisestä vastaa myös aikuinen. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois.

Jos kotona on kissa, pieniä lemmikkejä tai useita koiria, ne on voitava erottaa toisistaan fyysisesti. Kysy kasvattajalta vanhempien saalisvietistä, suhtautumisesta ruoan ja muiden tärkeiden asioiden jakamiseen sekä arjesta muiden koirien kanssa. Kysy myös, miten juuri kyseinen pentu on reagoinut erilaisissa tilanteissa. Varhainen sosiaalistaminen auttaa, mutta ei poista saalisviettiä eikä takaa tulevaa yhteensopivuutta.

Tarkista ennen ostoa:

- Ruotsin kennelliiton rekisteröinti ja vanhempien viralliset lonkkatulokset.
- Rotuyhdistyksen suositusten mukaiset lonkka-, kyynär-, silmä- ja AMPN-tulokset, mukaan lukien tutkimuspäivämäärät ja suvun terveyshistoria.
- Miten vanhemmat työskentelevät, palautuvat ja käyttäytyvät ihmisten ja koirien kanssa arjessa.
- Onko vähintään toinen vanhemmista suorittanut hyväksytyn vetokokeen ja miten kasvattaja vaalii rodun työskentelykykyä.
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa vetotyöhön kouluttamiseen, terveyteen, ruokintaan ja mahdolliseen uudelleensijoitukseen.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta virheille jää vähän tilaa, kun itsenäinen koira kasvaa täysikokoiseksi ja voimakkaaksi. Kasvattajan, rotuyhdistyksen ja kokeneen kouluttajan käytännön tuen tulisi olla saatavilla jo ennen ongelmien ilmaantumista. Parhaiten alaskanmalamuutti sopii kotiin, jossa sen työominaisuuksia arvostetaan yhtä paljon kuin sen ulkonäköä.

Alaskanmalamuutti

The Alaskan Malamute Club of the United Kingdom

Alaskanmalamuutti on suuri ja voimakas arktinen rekikoira, jonka mahlemut-inuiitit jalostivat vetämään raskaita kuormia. Sillä on tiheä kaksinkertainen turkki, josta lähtee runsaasti karvaa. Se on ystävällinen ja sosiaalinen, ja sillä on voimakas saalistusvietti ja työskentelyhalu. Se tarvitsee paljon liikuntaa ja voi olla itsenäinen ja haastava koulutettava.

Coldspeed

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Sörsyltas

## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Team Oldenburgs

## Rotu lyhyesti

Bostoninterrieri on pieni amerikkalainen seurakoira, jonka tulee rotumääritelmän mukaan olla ystävällinen, eloisa ja älykäs. Se on usein seurallinen ja innokas osallistumaan, mutta lyhyen kuonon vuoksi hengitykseen ja lämmönsäätelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä pentua valittaessa että päivittäistä liikuntaa suunniteltaessa.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Yhdysvallat; FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira.
- **Koko:** Rotumääritelmässä on kolme painoluokkaa: alle 6,8 kg, 6,8–9 kg ja 9–11,3 kg. Virallista säkäkorkeutta ei ole määritelty.
- **Karvapeite:** Lyhyt, sileä ja helppohoitoinen.
- **Aktiivisuus:** Eloisa koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Määrä sovitetaan yksilön hengityksen, iän ja kunnon sekä sääolojen mukaan.
- **Ennen ostoa:** Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien hengitystoiminnan arvioinnin, silmätutkimuksen ja polvitutkimuksen tulokset sekä DNA-status varhain puhkeavan nuoruusiän kaihin osalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Bostoninterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, tasapainoinen ja vapaasti liikkuva, eikä mikään sen piirre saa olla liioiteltu. Pää on lyhyt, ja rotumääritelmän mukaan kuonon pituus saa olla enintään kolmasosa kallon pituudesta. Sierainten tulee olla avoimet, silmät eivät saa olla liian ulkonevat ja lyhyen hännän tulee olla synnynnäinen.

Hyväksytyt värit ovat juovikas, seal tai musta valkoisin merkein. Valkoiset merkit ovat tärkeä osa rodun ulkonäköä, mutta väri ja merkkien symmetria eivät kerro terveydestä. Toimintakyky on tärkeämpää: koiran tulee pystyä hengittämään vapaasti, liikkumaan esteettömästi ja sulkemaan silmäluomensa kunnolla.

Lyhyt, tiivis karvapeite on yleensä helppohoitoinen. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan ja tarkista kynnet, hampaat, korvat ja silmät säännöllisesti.

## Luonne ja persoonallisuus

Bostoninterrierin tulee olla ystävällinen, eloisa ja älykäs. Monet yksilöt hakeutuvat aktiivisesti ihmisten seuraan ja haluavat osallistua arjen puuhiin. Tämä ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira viihtyisi lasten tai vieraiden koirien kanssa tai tuntisi olonsa mukavaksi uusissa ympäristöissä.

Perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja koulutus muovaavat koirayksilöä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät tavallisessa arjessa: kuinka ne palautuvat yllättävistä tilanteista, tervehtivät ihmisiä, suhtautuvat muihin koiriin ja rauhoittuvat kotona. Jos mahdollista, tapaa emä ja seuraa sitä tavallisessa tilanteessa, älä vain pentujen ollessa innoissaan.

Rotu voi olla sekä leikkisä että keskittymiskykyinen. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät tauot sopivat sille yleensä paremmin kuin kovat ojennukset tai pitkät, toistuvat harjoitukset. Opeta jo varhain rauhallista käytöstä, silmien ja tassujen käsittelyyn tottumista, luoksetuloa ja odottamista ilman liiallista kiihtymistä.

## Koulutus ja liikunta

Bostoninterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa turvallista minuuttimäärää ei ole. Yhdistä lenkkeihin hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutustuokioita, leikkiä ja rauhallista palautumista. Terve, hyvin hengittävä koira voi nauttia monenlaisista koiraharrastuksista. Jos hengitys muuttuu äänekkääksi tai työlääksi, koira tarvitsee eläinlääkärin arvion ja sille sopivaksi mukautettua liikuntaa.

Arvioi liikunnan sopivuutta koiran hengityksen ja palautumisen perusteella, älä sen mukaan, kuinka innokkaasti se haluaisi jatkaa. Keskeytä liikunta ja vie koira viileään, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, koiran vauhti hidastuu, palautuminen on vaikeaa tai koira vaikuttaa poikkeuksellisen kuumalta. Sinertävät limakalvot, voimattomuus, lyyhistyminen tai selvä hengitysvaikeus vaativat välitöntä eläinlääkärin päivystyshoitoa.

Lyhytkuonoiset koirat ovat erityisen herkkiä kuumuudelle, koska läähättäminen viilentää niitä tavallista heikommin. Ulkoiluta koiraa päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja vältä rasittavaa liikuntaa kuumalla tai kostealla säällä. Ylipaino lisää hengitysteiden ja nivelten kuormitusta, joten seuraa koiran kuntoluokkaa pelkän vaa'an lukeman sijaan.

## Terveys

Bostoninterrierin tärkeimmät terveystutkimukset koskevat hengitystoimintaa, silmien terveyttä, polvilumpioita ja varhain puhkeavaa nuoruusiän kaihia. Pyydä molempien vanhempien varsinaiset tutkimustulokset nähtäväksi. Energinen olemus tai hiljainen hengitys lyhyen tapaamisen aikana ei korvaa dokumentoituja tuloksia.

BOAS on yhteisnimitys hengitysongelmille, joita voi syntyä, kun lyhyt kuono sekä nenän ja nielun pehmytkudokset ahtauttavat ilmankulkua. Kuorsausta ei siksi pidä automaattisesti pitää harmittomana rotuominaisuutena. Tarkkaile levossa kuuluvaa hengitysääntä, työlästä sisäänhengitystä, heikkoa kestävyyttä, pitkittynyttä palautumista, häiriintynyttä unta, huonoa kuumuudensietoa ja pyörtymistä.

RFG-arviointi on eläinlääkärin tekemä standardoitu hengitystoiminnan arviointi. Koira tutkitaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen, ja se saa arvosanan 0–3. Arvosana 0 tarkoittaa, ettei koiralla ole arviointihetkellä kliinisiä oireita. Arvosanat 2 ja 3 kertovat kliinisestä hengitystoiminnan heikentymisestä. Vähintään 24 kuukauden ikäisten koirien tulokset rekisteröidään keskitetysti, kun taas nuorempien koirien tulokset kirjataan alustavina.

Toukokuusta 2026 lähtien bostoninterrierien RFG-tuloksia on voitu rekisteröidä keskitetysti Ruotsin Kennelliittoon, mutta arviointi ei tällä hetkellä ole rodulla pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Tätä ei pidä sekoittaa Ruotsin Kennelliiton yleiseen jalostussuositukseen, jossa ensisijaisesti suositellaan arvosanan 0 saaneita koiria, eikä rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoihin.

Silmät ovat suhteellisen suuret ja alttiit vaurioille. Ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristellä, pitää toista silmää kiinni, hieroo silmää tassullaan tai silmä punoittaa, vuotaa tai samentuu. Silmäkipu on päivystyksellinen vaiva. Varhain puhkeava nuoruusiän kaihi on peittyvästi periytyvä sairaus, joka vaikuttaa molempiin silmiin ja voi aiheuttaa sokeutumisen jo nuorena. DNA-testillä voidaan selvittää, onko koira geenivirheestä vapaa, kantaako se yhtä kopiota sairausmuunnoksesta vai onko se perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Kahden kantajan yhdistelmästä voi syntyä geneettisesti sairaita pentuja, joten tällaisia yhdistelmiä tulee välttää.

Rodulla esiintyy myös polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota, jossa polvilumpio voi luiskahtaa pois paikaltaan. Kun pentue halutaan Svenska Bostonterrierklubbenin pentuvälitykseen, yhdistys pyytää tiedot vanhempien viimeisimmistä silmätutkimuksista, polvitutkimusten tuloksista sekä nuoruusiän kaihin DNA-testistä tai todistuksen siitä, että koirat ovat vanhempiensa perusteella geenivirheestä vapaita. Nämä ovat ostajalle arvokkaita tietoja, mutta niitä ei pidä esittää kaikkia pentueita koskevana sitovana rekisteröintivaatimuksena.

## Historia ja alkuperä

Bostoninterrieri kehitettiin Bostonissa ja sen ympäristössä Massachusettsissa 1800-luvun loppupuolella. Tavoitteellinen jalostus alkoi muotoutua noin vuosina 1870–1890, mutta varhaisimpia risteytyksiä ei ole kattavasti dokumentoitu. Rodun voidaan siksi sanoa polveutuvan tuon ajan bulldoggi- ja terrierityyppisistä koirista, mutta tarkkaa yhdistelmää ei voida varmuudella nimetä.

American Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1893. Ajan myötä se kehittyi raskaammista edeltäjistään nykyisen rotumääritelmän kuvaamaksi pienemmäksi ja tyylikkääksi seurakoiraksi. Bostoninterrieri on nykyään kansainvälisesti tunnustettu rotu, jonka alkuperämaa on Yhdysvallat.

## Arki bostoninterrierin kanssa

Bostoninterrieri voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, mutta kodin koko ei ratkaise arjen sujumista. Koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, rauhallisen lepopaikan sekä harjoitusta siihen, että se osaa asettua aloilleen silloin, kun mitään ei tapahdu. Haukkuminen ja ääniherkkyys vaihtelevat yksilöittäin. Jos kodin hiljaisuus on tärkeää, kysy vanhempien käyttäytymisestä kotona.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ilman ahdistusta vaihtelee paljon. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista erossaoloista ja pidennä aikaa vain, jos koira pystyy rauhoittumaan. Ruotsissa pidettävien koirien osalta Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa, että koirien on saatava päivittäin liikuntaa ja henkistä aktivointia ja että ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin.

Lasten kanssa aikuisen valvonta ja suojaisa lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin rodun maine perhekoirana. Lasten ei pidä nostaa koiraa, vetää sitä korvista tai lähestyä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Kissoihin ja muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Aiemmat kokemukset ja koirayksilön käyttäytyminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

Pyydä ennen ostoa kasvattajalta nähtäväksi ja selvitettäväksi:

- molempien vanhempien RFG-tulokset ja niiden ikä arviointihetkellä;
- viimeisimmät silmä- ja polvitutkimustulokset;
- rekisteröity DNA-status varhain puhkeavan nuoruusiän kaihin osalta sekä se, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa;
- miten lähisukulaiset voivat hengityksen, silmien ja polvien osalta ja millainen niiden luonne on arjessa;
- miten pennut totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin alustoihin, ihmisiin ja tavallisiin kodin ääniin.

Näin saat päätöksellesi paremman pohjan kuin lupauksista, joiden mukaan rotu on aina helppo, hiljainen tai ongelmaton.

Bostoninterrieri

Bostoninterrieri on pieni, vankkarakenteinen ja ihmisläheinen seurakoira, jolla on neliömäinen runko ja lyhyt, smokkikuvioinen turkki. Se on iloinen, hellä ja sopeutuvainen koira, joka nauttii niin leikkimisestä kuin rentoutumisesta perheensä kanssa. Turkinhoito on helppoa, mutta lyhyt kuono ja ulkonevat silmät vaativat erityistä huolenpitoa.

## Perustiedot

Tanskandoggi (grand danois) on erittäin kookas saksalainen koirarotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seurakoirana. Siinä yhdistyvät voima ja tyylikäs rakenne, ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla ystävällinen, lempeä ja itsevarma. Suuri koko vaikuttaa kaikkeen koiranpidossa: arjen käytöstavat, kuljetukset, asuminen, eläinlääkärikäynnit ja kustannukset vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 2, pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** rotumääritelmän mukaan seura-, vahti- ja suojelukoira; nykyisin ensisijaisesti seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset vähintään 80 cm, mieluiten enintään 90 cm; nartut vähintään 72 cm, mieluiten enintään 84 cm
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, tiheä, tiiviisti rungonmyötäinen ja kiiltävä, ei pohjavillaa
- **Luonne:** ystävällinen, lempeä ja omistautunut; voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi
- **Kysy kasvattajalta:** lonkkakuvaustuloksista, suvun sydäntutkimuksista sekä mahdollisista mahalaukun laajentuma- ja kiertymätapauksista

Rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Rotuoppaissa esitettyjä painolukuja tulee siksi pitää suuntaa antavina arvioina, ei yksittäisen koiran kuntoluokan, mittasuhteiden ja terveyden arvioinnin korvikkeena.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskandoggi on korkea, voimakas ja ääriviivoiltaan lähes neliömäinen, mutta se ei saa vaikuttaa raskaalta tai kömpelöltä. Etenkin urosten tulisi olla hyvin lähellä neliömäistä, kun taas nartut voivat olla rungoltaan hieman pidempiä. Pää on pitkä ja selväpiirteinen, luonnolliset korvat riippuvat, ja kokonaisvaikutelmassa voiman ja tyylikkyyden tulee olla tasapainossa.

Nykyinen rotumääritelmä jakaa värit kolmeen muunnokseen: keltainen tai juovikas; harlekiini, merle tai musta; sekä sininen. Merle kuuluu siis nykyiseen rotumääritelmään, vaikka tämä ei aina käy ilmi vanhemmista rotukuvauksista. Jokaiselle värille on yksityiskohtaiset vaatimuksensa, mutta pennunostajan kannattaa asettaa terveys, luonne ja terve rakenne tietyn värityksen edelle.

Karvapeite on helppohoitoinen mutta ei täysin huoltovapaa. Pehmeä harja tai kuminen harjauskinnas poistaa irtokarvaa etenkin keväällä ja syksyllä, jolloin karvanlähtö on usein selvempää. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja tarkista samalla iho, kynnet, tassut, hampaat ja riippuvat korvat. Koska tanskandoggilla ei ole eristävää pohjavillaa, se voi tarvita suojaa kylmältä, tuulelta tai sateelta. Arvioi suojan tarve yksilön, sen aktiivisuuden ja olosuhteiden perusteella, älä tietyn lämpötilarajan mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen tanskandoggin tulee olla ystävällinen, lempeä, itsevarma ja ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei tule olla aggressiivinen. Monia viehättää rodun tiivis suhde perheeseensä, mutta nimitys ”lempeä jättiläinen” ei takaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Suuri koko korostaa niin hyviä kuin huonojakin tapoja. Hihnassa vetävää, ihmisiä vasten hyppivää tai vierasta kohti ryntäävää koiraa on vaikea hallita, vaikka sen aikeet olisivat ystävälliset. Rauhallisten tervehdysten, löysällä hihnalla kävelyn, luoksetulon, odottamisen ja yhteistyössä tapahtuvan käsittelyn harjoittelu jo varhain onkin perusturvallisuutta, ei vain käytöstapojen hiomista. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodulta toivottuun yhteistyöhaluun. Kovat menetelmät voivat synnyttää epävarmuutta eivätkä korvaa puutteellista koulutusta.

Luonteissa on eroja sekä yksilöiden että sukulinjojen välillä. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita lähisukulaisia, kysy niiden suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja uusiin ympäristöihin sekä pyydä nähtäväksi virallisten luonnearviointien tulokset, jos niitä on saatavilla. Aiemmasta koirakokemuksesta on hyötyä, etenkin jos ei ole ennen kouluttanut näin suurta koiraa.

## Koulutus ja liikunta

Tanskandoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta määrän tulee vastata sen ikää, terveyttä, kuntoa ja palautumista. Kaikille aikuisille koirille tai pennuille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimääräistä ohjetta ei ole. Säännölliset lenkit, mahdollisuus haistella ja liikkua vaihtelevassa maastossa sekä lyhyet koulutushetket luovat paremman perustan kuin satunnaiset raskaat retket.

Pennut kasvavat pitkään, eikä niitä pidä kuormittaa liikaa mutta ei myöskään pitää toimettomina. Anna pennun kehittää koordinaatiotaan ja voimiaan vapaalla mutta valvotulla liikkumisella sekä vähitellen pitenevillä lenkeillä. Rajoita kehon kehittyessä toistuvia hyppyjä, äkkikäännöksiä, pitkiä juoksulenkkejä pyörän tai juoksijan rinnalla sekä rajua leikkiä liukkailla lattioilla. Sopiva etenemistahti vaihtelee yksilöittäin. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta, jos pentu ontuu, on jäykkä tai palautuu huonosti.

Jättirodun pentu tarvitsee suurten tai jättikokoisten rotujen kasvuun suunniteltua täysravintoa. Tavoitteena on tasainen kasvu ja hoikka, terve kuntoluokka, ei mahdollisimman nopea kasvu. Älä lisää täysravintoon kalsiumia tai muita kivennäisaineita ilman eläinlääkärin ohjetta. Jättiroduilla luuston kehitys voi olla yhä kesken noin 15–16 kuukauden iässä, mutta aikataulu vaihtelee yksilöittäin.

Aseta etusijalle taidot, joiden ansiosta aikuinen koira on turvallinen ja hallittavissa: paikallaan seisominen, vaa’alle nouseminen, kynsienhoidon ja tutkimisen hyväksyminen, esineistä luopuminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ryntäämättä. Hajutyöskentely, arjen tottelevaisuustaidot ja ongelmanratkaisutehtävät tarjoavat aivojumppaa rasittamatta kehoa voimakkaasti.

## Terveys

Tulevan omistajan kannattaa keskustella kasvattajan kanssa avoimesti useista merkittävistä terveysriskeistä, etenkin mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä, dilatoivasta kardiomyopatiasta ja lonkkaniveldysplasiasta. Tanskandoggin keskimääräinen elinikä on myös lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Elinikää koskevat luvut kuvaavat kuitenkin tiettyä tutkimusjoukkoa, eikä niiden perusteella voi ennustaa yksittäisen koiran elinikää.

**Mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV on äkillinen, hengenvaarallinen hätätilanne.** Hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, jos koira yrittää toistuvasti oksentaa tuloksetta, muuttuu levottomaksi, kuolaa, sen vatsa turpoaa, se heikkenee tai lyyhistyy. Älä jää odottamaan oireiden helpottamista. GDV:n syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, eikä sitä tunneta täysin, joten mikään ruokintarutiini ei takaa sen ehkäisyä. Kysy, onko lähisukulaisilla ollut tätä ongelmaa, ja selvitä etukäteen, mikä päivystävä eläinsairaala voi ottaa koiran vastaan. Ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta voi keskustella eläinlääkärin kanssa. Se pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä mahalaukun laajentumista.

**Dilatoiva kardiomyopatia eli DCM voi olla koiralla jo ennen selviä oireita.** Eläinlääkärin tekemään sydäntutkimukseen voi kuulua sydämen ultraäänitutkimus, EKG tai pitkäaikais-EKG sekä joskus verestä mitattavia merkkiaineita. Normaali tulos kertoo koiran tilanteesta tutkimushetkellä, eikä ole elinikäinen takuu. Kysy, mitä sydäntutkimuksia vanhemmille ja vanhemmille sukulaisille on tehty, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä ja onko suvussa esiintynyt DCM:ää tai äkkikuolemia.

**Ruotsin lonkkaniveldysplasiaa koskevat vaatimukset eivät ole samat kuin rotuyhdistyksen suositus.** Jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tanskandoggin virallinen lonkkakuvaus voidaan tehdä aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt kieltävät E-lonkkaisten koirien jalostuskäytön ja sallivat D-lonkkaisen koiran käytön vain A- tai B-lonkkaisen parina. Koiria, joilla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, ei saa käyttää jalostukseen. Ruotsin tanskandoggiyhdistys menee pidemmälle ja suosittelee, että jalostuskoirat ovat lonkiltaan terveitä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaisuun ”terveystutkittu”.

Ruotsin kennelliitto mainitsee rodulla myös nielurisatulehdukset. Arvioinneissa kiinnitetään erityistä huomiota löysiin silmäluomiin, heikkoihin käpäliin, etu- ja takaosan rakenteeseen, liioiteltuihin rotupiirteisiin sekä luonteeseen. Vastuullisen kasvattajan tulee osata kertoa sekä sukulinjan vahvuuksista että ongelmista, myös siitä, miten vanhemmat sukulaiset ovat voineet.

## Historia ja alkuperä

Tanskandoggi on saksalainen rotu englanninkielisestä nimestään Great Dane ja Ruotsissa sekä useissa muissa maissa käytetystä ranskankielisestä nimestä Grand danois huolimatta. Alkuperämaassaan sen nimi on Deutsche Dogge.

Rodun virallisessa historiassa edeltäjiksi mainitaan muun muassa bullenbeisser sekä villisianmetsästykseen käytetyt koirat, jotka olivat tyypiltään raskaan mastiffin ja nopeamman vinttikoiran väliltä. Berliinissä vuonna 1878 tuomarit ja kasvattajat sopivat eri nimitysten yhdistämisestä Deutsche Dogge -nimen alle. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1880, ja saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888.

Ruotsissa järjestelmällinen jalostus alkoi vuonna 1908. Vanhemmat kuvaukset ulottavat rodun tarinan paljon kauemmas menneisyyteen, mutta väitteitä kelttien sotakoirista tai antiikista jatkuneesta katkeamattomasta sukulinjasta on huomattavasti vaikeampi todentaa. Dokumentoidut saksalaiset merkkipaalut antavat luotettavamman kuvan nykyisen rodun kehityksestä.

## Arki rodun kanssa

Tanskandoggi voi asua kerrostalossa, jos sen liikunnan, levon ja koulutuksen tarpeista huolehditaan, mutta kodin ja arjen on sovittava jättikokoiselle koiralle. Talo suurella pihalla ei korvaa lenkkejä tai seuraa, eikä pieni koti ole automaattisesti sopimaton. Käytännön kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yksinkertainen jako omakotitaloon ja kerrostaloon.

Onko kodissa tilaa suurelle, hyvin tukevalle pedille, jossa koira saa levätä rauhassa? Ovatko lattiat pitävät? Mahtuuko koira matkustamaan autossa turvallisesti, ja voisiko se käyttää ramppia vanhana tai loukkaantuneena? Jos hissi menee rikki, onnistuuko arki portaiden kanssa? Miten kaksi aikuista veisi sairaan koiran eläinlääkäriin, jos se ei pystyisi kävelemään? Vastaukset kertovat enemmän kuin pelkkä osoite.

Rotu voi elää lapsiperheessä, mutta ystävälliset aikeet eivät poista suuren koon aiheuttamaa fyysistä riskiä. Nuori tai innostunut tanskandoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa lapset jättävät sen rauhaan. Aikuisen on vastattava ulkoilutuksesta ja käsittelystä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Kukaan ei voi luvata, että tietty tanskandoggi elää turvallisesti kissan tai toisen koiran kanssa. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja liian raju leikki sekä järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja tiloja ja korkealla olevia pakoreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään, ennen kuin niiden vuorovaikutus on luotettavasti rauhallista ja turvallista.

Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua voi jättää yksin. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan, pidennä aikaa vähitellen ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä on pidempi kuin koira jaksaa olla yksin. Jättikokoisen koiran ahdistus voi nopeasti vaikuttaa koko kotiin, joten yksinoloa on opetettava ja seurattava sen sijaan, että sitä pidettäisiin rodulle luontaisena taitona.

Tanskandoggi (grand danois)

The Great Dane Club of Germany (Deutscher Doggen-Club 1888 e.V.)

The Great Dane Club of UK

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Tanskandoggi (grand danois) on jättikokoinen ja elegantti koira, joka kuuluu korkeimpiin koirarotuihin. Aiemmin sitä käytettiin villisikojen metsästykseen ja kartanoiden vartiointiin, mutta nykyään se on uskollinen ja ihmisläheinen seurakoira. Sisätiloissa se on rauhallinen, ja sen liikunnantarve on kohtuullinen. Se tarvitsee tilaa, huolellista koulutusta, terveydenhoitoa ja päivittäin läheistä yhdessäoloa ihmisten kanssa.

## Rotu lyhyesti

Englanninbulldoggi on brittiläinen, FCI:n tunnustama seurakoirarotu, joka kuuluu ryhmään 2. Se on tiivisrakenteinen ja voimakas, mutta rotutyyppi ei saa koskaan mennä vaivattoman hengityksen, terveiden liikkeiden tai silmien ja ihon terveyden edelle.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** uroksilla noin 25 kg ja nartuilla noin 23 kg
- **Säkäkorkeus:** nykyinen FCI:n rotumääritelmä ei määrittele virallista säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja rungonmyötäinen
- **Ihanneluonne:** valpas, rohkea, uskollinen, luotettava ja lempeä
- **Tärkeintä pentua hankittaessa:** tarkista dokumentoidut hengitystutkimusten tulokset ja seuraa, miten vanhemmat hengittävät, liikkuvat ja palautuvat rasituksesta

Rotu voi sopia ihmiselle, joka haluaa seurallisen, perheensä lähellä viihtyvän kumppanin ja on valmis valitsemaan kasvattajan erityisen huolellisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii koiraa raskaaseen liikuntaan tai ei pysty mukauttamaan arkea lämpimään säähän ja koiran hengitykseen.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Englanninbulldoggin tulee olla matala, leveä, lihaksikas ja tiivisrakenteinen ilman liioiteltuja piirteitä. Pää on suuri suhteessa runkoon, mutta rotumääritelmässä todetaan selvästi, ettei se saa haitata koiran tasapainoa tai liikkumista. Hengitysvaikeudet eivät ole toivottu rotuominaisuus.

Kirsun tulee olla musta ja leveä sekä sierainten suuret ja avoimet. Kasvoissa voi olla hienoja ryppyjä, mutta ihoa ei saa olla niin paljon, että se haittaa silmiä, kirsua tai hengitystä. Silmissä ei saa olla ilmeisiä ongelmia. Häntä on luonnostaan lyhyt, mutta se ei saa olla sisäänpäin kääntynyt tai niin tiiviisti painunut, että se aiheuttaa iho-ongelmia tai vaikeuttaa ulostamista. Liikkeiden tulee olla terveet ja vapaat.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppo pitää puhtaana. Hyväksyttyjä värejä ovat juovikas, punaisen eri sävyt, kellanruskea, vaalea kellanruskea, valkoinen ja kirjava. Musta, musta punaruskein merkein ja pigmentitön kirsu eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta ihopoimut vaativat huomiota. Tarkista kasvojen poimut ja mahdolliset hännänympäryksen poimut, puhdista ne tarvittaessa ja kuivaa iho huolellisesti. Punoitus, haju, kosteus, kutina tai arkuus edellyttävät eläinlääkärin arviota, eivät vain puhdistamisen lisäämistä. Totuta koira jo nuorena siihen, että sen ihoa, silmiä, korvia, tassuja, hampaita ja häntää tutkitaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on valpas, rohkea, uskollinen ja lempeä koira, mutta luonne vaihtelee yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Englanninbulldoggi voi olla hyvin ihmisläheinen ja seurallinen, mutta sen voima ja innokkuus saattavat joskus näkyä rajuna tai tungettelevana käytöksenä.

Arvioi yksittäistä koiraa, älä pelkkää rotukuvausta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia tavallisessa arkiympäristössä. Niiden tulisi pystyä kohtaamaan ihmisiä ilman voimakasta pelkoa tai aiheetonta aggressiivisuutta ja rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aikuisen valvonta on välttämätöntä koiran ja lasten ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lapsille tulee opettaa, ettei koiran päälle saa kiivetä, sitä ei saa herättää eikä sen kasvojen poimuja tai häntää käsitellä. Vankkarakenteinen englanninbulldoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen, vaikka se olisi liikkeellä ystävällisin aikein.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Osa yksilöistä elää hyvin yhdessä koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Varhainen sosiaalistaminen, rauhallinen tutustuttaminen ja mahdollisuus pitää eläimet aluksi erillään ovat hyödyllisempiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu tulee aina toimeen muiden lemmikkien kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Englanninbulldoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu sen hengityksestä, lämmönsiedosta ja palautumisnopeudesta, ei tietystä minuuttimäärästä. Rauhallinen arkitaitojen harjoittelu, hajutyöskentely, ongelmanratkaisu ja koiran omaan tahtiin tehdyt kävelyt tarjoavat mielekästä tekemistä. Tarkoituksena ei ole uuvuttaa koiraa.

Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat sitä keskittymään. Panosta ohjaajan kuuntelemiseen, luoksetuloon, yhteistyöhön hoitotilanteissa ja rauhoittumiseen. Koira on kokoonsa nähden vahva, joten löysällä hihnalla kävelemistä ja rauhallista tervehtimistä kannattaa opettaa varhain.

Mukauta liikunta säähän ja alustan olosuhteisiin. Kuumalla tai kostealla säällä lyhytkalloisen koiran voi olla vaikeampi viilentää itseään. Keskeytä liikunta, jos koiran hengitys alkaa selvästi kuulua, se käyttää vatsalihaksiaan voimakkaasti hengittämiseen, läähättää palautumatta, nyökyttää päätään hengityksen tahdissa, jää jälkeen tai vaikuttaa poikkeuksellisen väsyneeltä. Lyyhistyminen, pyörtyminen, sinertävät tai hyvin kalpeat limakalvot ja vaikea hengitysvaikeus vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Terveen yksilön tulisi pystyä kävelemään, leikkimään ja tutkimaan ympäristöään ilman, että hengitys muodostuu esteeksi. Kuorsausta, karkeita hengitysääniä ja hidasta palautumista ei pidä kuitata viehättävinä erikoisuuksina.

## Terveys

Hengitystoiminta on rodun tärkein rotukohtainen terveyskysymys. BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä voi vaikuttaa koiran kykyyn leikkiä, syödä, nukkua, liikkua ja säädellä ruumiinlämpöään. Riski liittyy lyhyeen kalloon ja pehmytkudoksiin, joiden on mahduttava hengitysteihin. Oireyhtymä ei vaikuta kaikkiin englanninbulldoggeihin yhtä voimakkaasti, ja sen vaikeusaste voi muuttua iän, kuntoluokan ja muiden yksilöllisten tekijöiden myötä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-S-terveysohjelmaan. Jotta pentue voidaan rekisteröidä, molemmille vanhemmille on tehtävä virallinen RFG-S-arviointi ennen astutusta. Koiran on oltava virallisessa arvioinnissa vähintään 24 kuukauden ikäinen, eikä todistus saa olla astutushetkellä yli 24 kuukautta vanha. Arvioinnissa tutkitaan sieraimet, kuntoluokka, sydän ja keuhkot sekä tehdään reipas kolmen minuutin kävelytesti, johon kuuluvat tarkastukset ennen rasitusta ja sen jälkeen.

RFG-S-arvioinnissa hengitystoiminta luokitellaan asteikolla 0–3. Luokat 0 ja 1 katsotaan kliinisesti oireettomiksi, kun taas luokat 2 ja 3 tarkoittavat, että koiralla on kliinisiä BOAS-oireita. Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan luokkaan 2 tai 3 arvioituja koiria tai koiria, joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen. Tulos on tärkeä tarkistuspiste, ei elinikäinen takuu: BOAS voi kehittyä myöhemmin, joten koira saatetaan joutua arvioimaan uudelleen.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien voimassa olevat tulokset ja tarkista ne itse Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannoista. Tarkkaile koiria myös levossa ja kevyen liikunnan jälkeen: hengityksen tulisi olla hiljaista ja vaivatonta, sierainten avoimet ja palautumisen kohtuullisen nopeaa. Koiralle tai sen lähisukulaisille tehdyt hengitystieleikkaukset ovat tärkeä tieto. Koira, jonka hengitysteitä on avarrettu leikkauksella, ei voi saada virallista RFG-S-tulosta.

Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa arvosteluohjeissa kiinnitetään huomiota myös liikkeisiin, ihoon, silmiin ja häntään. Etsi koiraa, joka liikkuu vapaasti, jonka silmät ovat terveet ja ärsytyksettömät ja jonka ihopoimut eivät ole tulehtuneet. Hännän tulee olla helposti puhtaana pidettävä, eikä se saa painua tiiviisti peräaukon päälle. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen kuormitusta. Hakeudu eläinlääkärin arvioon, jos koiralle ilmaantuu uusia hengitysääniä, sen kestävyys heikkenee, se sietää huonosti lämpöä tai sillä on toistuvia iho-ongelmia, silmien ärsytystä, ontumista tai hännänympäryksen ongelmia.

## Historia ja alkuperä

Englanninbulldoggin dokumentoidut juuret ovat Isossa-Britanniassa. Sana ”bulldog” tunnetaan kirjallisista lähteistä 1630-luvulta, ja tämäntyyppisiä koiria käytettiin aiemmin härkien syöttiotteluissa. Kun tällaiset eläinottelut kiellettiin vuonna 1835, rodun käyttötarkoitus ja kehityssuunta muuttuivat.

Bulldoggeja alkoi esiintyä koiranäyttelyissä noin vuonna 1860. Kun taistelukoirasta tuli seura- ja näyttelykoira, myös tavoiteltu luonne muuttui kohti nykyisessä rotumääritelmässä kuvattua lempeää ja luotettavaa koiraa. Vanhat kertomukset siitä, mistä keskiaikaisista koirista rotu tarkalleen kehittyi, ovat epävarmempia, eikä niitä pidä sekoittaa dokumentoituun historiaan.

Rotu on ollut pitkään brittiläinen symboli, mutta sen tärkein perintö nykypäivänä ei ole äärimmäinen ulkomuoto. Nykyinen rotumääritelmä korostaa sen sijaan, että liioitellut piirteet, hengitysvaikeudet, epäterveet liikkeet ja ilmeiset silmäongelmat eivät ole toivottuja.

## Arki rodun kanssa

Englanninbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan arjessa on ulkoilua, tekemistä, lepoa ja koiralle sopiva lämpötila. Kodin kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päästä säännöllisesti ulos ja ehkäistä ylikuumenemista. Vaikeasti hengittävä bulldoggi ei sovellu paremmin vähäliikuntaiseen elämään vain siksi, että se liikkuu vähän.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja turvallisista jaksoista ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rauhallisena. Aikuisten koirien yksinolon sietokyky vaihtelee, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Suunnittele pentuaika ja työpäivien järjestelyt ennen hankintaa sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän automaattisesti tietyn ajan yksin.

Valitse kasvattaja koirien toimintakyvyn ja kasvattajan avoimuuden perusteella, älä pelkän pään muodon, värin tai palkintojen vuoksi. Pyydä selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mikä on kummankin vanhemman RFG-S-luokka, milloin arvioinnit on tehty ja voiko tulokset tarkistaa?
- Voitko nähdä vanhempien liikkuvan ja palautuvan ilman voimakkaita hengitysääniä tai hengitysponnistelua?
- Esiintyykö lähisukulaisilla toistuvia iho-, silmä-, liikkumis- tai häntäongelmia?
- Voiko häntää liikuttaa ja pitää puhtaana ilman kipua tai tiukkoja ihopoimuja?
- Miten astutukset ja synnytykset ovat sujuneet sukulinjassa, ja ovatko nartut pystyneet synnyttämään luonnollisesti?
- Miten pentuja sosiaalistetaan ja miten vanhempien luonnetta arvioidaan?

Hyvä valinta on yksilö, joka pystyy elämään tavallista koiran elämää, hengittämään vaivattomasti ja liikkumaan terveesti ja jonka luonne on tasapainoinen. Se on tärkeämpää kuin mahdollisimman lyhyt kuono, leveä etuosa tai raskas rakenne.

Englanninbulldoggi

The Bulldog Club Inc. (UK)

Englanninbulldoggi on tiivisrakenteinen, lihaksikas seurakoira, jolla on leveä rintakehä, ryppyiset kasvot ja lyhyt turkki. Se on rauhallinen ja hellä, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein hyvin lapsirakas. Se tarvitsee kevyttä, kohtuullista liikuntaa sekä hengityksen, ihon ja nivelten terveydestä huolehtimista läpi elämän.

Lacadorzos

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Everyday Working

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Creamtoffees

## Perustiedot

- Berninpaimenkoira on suuri sveitsiläinen maatiaiskoira, jota käytettiin alun perin vartiointiin, vetotöihin ja karjanajoon. Nykyään se on ennen kaikkea seurakoira ja monipuolinen työkoira.
- Urosten säkäkorkeus on 64–70 cm, ihannekorkeus 66–68 cm. Narttujen säkäkorkeus on 58–66 cm, ihannekorkeus 60–63 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- Rodun tulee olla itsevarma, tarkkaavainen, hyväntahtoinen ja perheeseensä kiintynyt sekä vieraita kohtaan ystävällinen.
- Aikuinen koira tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja tekemistä. Pennuille ja nuorille koirille ei pidä teettää suunnitelmallista kuntovalmennusta eikä raskasta fyysistä rasitusta.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite tarvitsee tavallisesti perusteellisen harjauksen kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan useammin.
- Ruotsissa molemmilla vanhemmilla on oltava viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset ennen astutusta. Histiosyyttisen sarkooman HS-testi arvioi sairastumisriskiä, mutta ei osoita koiraa terveeksi tai sairaaksi.
- Kasvainsairaudet ja lyhyt elinikä ovat rodun vakavimmat terveyshuolet. Siksi sukulaisten elinikä ja dokumentoidut kuolinsyyt ovat tärkeitä pennun valinnassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Berninpaimenkoira on suuri ja voimakas, mutta sen tulee olla myös liikkuva, sopusuhtainen ja tasapainoinen. Rungon pituus on noin kymmenen prosenttia säkäkorkeutta suurempi, ja yleisvaikutelman tulee olla pikemminkin tiivis kuin pitkänomainen. Raskas olemus ei tarkoita oikeaa rotutyyppiä: koiran tulee liikkua vapaasti ja kantaa suuri kokonsa olematta ylipainoinen.

Urosten säkäkorkeuden tulee olla 64–70 cm, mieluiten 66–68 cm. Narttujen vastaavat mitat ovat 58–66 cm ja 60–63 cm. Rotumääritelmä ei anna painoväliä. Arvioi aikuisen koiran mittasuhteita, lihaksistoa ja kuntoluokkaa sen sijaan, että tavoittelisit tiettyä vaakalukemaa.

Pään tulee olla voimakas mutta ei liian raskas. Silmät ovat tummanruskeat ja mantelinmuotoiset, korvat keskikokoiset ja kolmionmuotoiset. Tuuhea häntä ulottuu vähintään kintereeseen. Levossa se riippuu alhaalla, mutta liikkeessä se voi nousta selkälinjan tasolle.

Karvapeite on pitkä ja kiiltävä, joko suora tai hieman laineikas. Pohjaväri on pikimusta, ja poskissa, silmien yläpuolella, raajoissa ja rinnassa on täyteläisen ruosteenruskeat merkit. Valkoista on muun muassa symmetrisenä piirtona päässä sekä kurkussa ja rinnassa. Valkoiset käpälät ja valkoinen hännänpää ovat toivottavia, mutta merkkien symmetrisyys ei kerro mitään koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliiton rotuopas suosittelee harjaamista tai kampaamista kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan päivittäin. Sovita hoitoväli koiran ja vuodenajan mukaan. Käy turkki läpi ihoa myöten ja tarkista korvantaustat, kainalot ja hapsut, joihin voi piiloutua takkuja. Tunnustele samalla mahdolliset patit, aristavat kohdat ja ihomuutokset.

Ajoita kesän pidemmät ulkoilut päivän viileämpiin hetkiin, tarjoa varjoa ja vettä ja anna koiran levätä, jos se ei palaudu normaalisti. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon, edes varjoon tai ikkuna raollaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen berninpaimenkoiran tulee olla itsevarma, hyväntahtoinen ja yhteistyöhaluinen, ei pelokas tai aggressiivinen. Rotumääritelmä kuvaa sitä myös tarkkaavaiseksi ja valppaaksi koiraksi, joka on kiintynyt perheeseensä ja suhtautuu vieraisiin ystävällisesti. Tämä on jalostuksen ja luonteen tavoite, ei lupaus jokaisesta pennusta tai kaikista tilanteista.

Rotu on usein seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta tämänkokoinen riehakas nuori koira voi kaataa lapsen, vetää aikuisen pois tasapainosta tai tunkea vieraan iholle ilman minkäänlaista aggressiivista tarkoitusta. Opeta jo varhain pitämään kaikki neljä tassua maassa, tervehtimään rauhallisesti, kävelemään löysällä hihnalla ja rauhoittumaan omalle paikalle.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun täytyy tervehtiä kaikkia. Tarjoa sille rauhallisia kokemuksia ihmisistä, koirista, liikenteestä, erilaisista alustoista, käsittelystä ja ympäristöistä ja anna sen myös tarkkailla etäältä. Toistuva pelokkuus on otettava vakavasti sen sijaan, että se sivuutettaisiin rodun ”herkkyytenä”.

Berninpaimenkoira voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa, mutta ratkaisevaa on koirayksilö ja se, miten tutustuminen toteutetaan. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä tai häiritä sitä sen nukkuessa. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja aikuisen tulee aina valvoa koirien ja pienten lasten yhdessäoloa.

## Koulutus ja liikunta

Aikuinen berninpaimenkoira tarvitsee joka päivä kunnolla liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita määrä koiran ikään, kuntoluokkaan, terveyteen, fyysiseen kuntoon, alustaan ja lämpötilaan. Lenkit, joilla on aikaa haistella, arjen taitojen harjoittelu, hajutyöskentely ja leikki muodostavat paremman arjen kuin pelkkä koiran väsyttäminen.

Pentujen ja nuorten koirien kohdalla Ruotsin Kennelliitto erottaa omaehtoisen liikkumisen tarkoituksellisesta liikuntaharjoittelusta. Anna koiran liikkua omaan tahtiinsa ja levätä tarvittaessa. Suunnitelmalliset juoksulenkit, toistuva hyppiminen ja raskaat vetotyöt saavat odottaa, kunnes koira on fyysisesti täysikasvuinen. Älä nojaa yksinkertaiseen viiden minuutin sääntöön, vaan sovita aktiivisuus koiran liikkumisen, väsymisen ja palautumisen mukaan.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset toimivat hyvin. Panosta taitoihin, joiden opettaminen vaikeutuu, jos ne jätetään siihen asti, että koira on saavuttanut täyden kokonsa:

- kävely löysällä hihnalla ja kääntyminen ohjaajan mukana
- tervehtiminen hyppimättä tai nojaamatta koko painolla ihmistä vasten
- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan häiriöiden keskellä
- odottaminen oviaukoissa sekä rauhallinen autoon nouseminen ja sieltä poistuminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittely yhteistyössä koiran kanssa

Rodun työtaustaa voi hyödyntää hajutyöskentelyssä, tottelevaisuuskoulutuksessa, rally-tokossa, koirarepun kantamisessa tai rotuyhdistyksen veto- ja käyttökokeissa. Kuorman vetäminen edellyttää sopivia varusteita, asteittaista harjoittelua sekä fyysisesti täysikasvuista ja tervettä koiraa.

## Terveys

Terveyden ja pitkäikäisyyden tulee painaa paljon berninpaimenkoiraa valittaessa. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa kasvainsairaudet nimetään rodun suurimmaksi terveysongelmaksi, ja siinä todetaan myös lyhyen eliniän olevan yhä ongelma. Kukaan ei silti voi luvata, kuinka monta vuotta yksittäinen koira elää.

Jalostusstrategiassa esitetyssä ruotsalaisessa vakuutusaineistossa vuosilta 2016–2021 kuoliniän mediaani oli 5,5 vuotta. Sveitsiläisessä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin vuosina 2001–2002 syntyneitä rotuyhdistykseen rekisteröityjä koiria, eliniän mediaani oli 8,4 vuotta. Koirapopulaatiot, ajanjaksot ja menetelmät eroavat toisistaan, joten luvut eivät ole keskenään samanlaisia ennusteita. Ne osoittavat, miksi lähisukulaisten terveys ja pitkäikäisyys ovat hyödyllisempää tietoa kuin yksi yleinen elinikähaarukka.

Kasvainsairaudet aiheuttivat yli puolet kuolemista sekä sveitsiläisessä että alankomaalaisessa tutkimuksessa. Histiosyyttinen sarkooma on se kasvaintyyppi, johon rodun terveysohjelmassa erityisesti keskitytään. HS-testi jakaa koirat rodun sisällä tavanomaista pienemmän, keskimääräisen tai tavanomaista suuremman perinnöllisen riskin ryhmiin. Se ei ole diagnostinen testi: pienemmän riskin koira voi silti sairastua, ja suuremman riskin koira voi pysyä terveenä.

HSIMS arvioi suunnitellun yhdistelmän riskiä vanhempien HS-tulosten perusteella. Sitä on tarkasteltava yhdessä pitkäikäisyyden, muiden terveystekijöiden, sukulaisuuden ja toimintakyvyn kanssa. Valinta pelkästään pienimmän riskin perusteella kaventaisi perinnöllistä monimuotoisuutta. Ruotsin jalostusstrategia suosittelee HS-testausta, mutta se ei ole Ruotsin Kennelliittoon rekisteröinnin edellytys. Vuodesta 2025 lähtien Ruotsin sveitsinpaimenkoirayhdistyksen pentuvälitys on kuitenkin edellyttänyt molempien vanhempien testaamista.

Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkka- ja kyynärniveldysplasialausunto ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon. Koiria, joiden lonkkatulos on D tai E tai kyynärtulos 2 tai 3, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostusstrategia suosittelee lisäksi kyynärniveliltään terveitä vanhempia ja yli 100:n yhdistettyä lonkka- ja kyynärnivelindeksiä. Indeksi 100 vastaa rodun keskiarvoa, ja laskennassa hyödynnetään myös sukulaisten tietoja. Siksi indeksit ja tutkittujen pentuesisarusten tulokset kertovat enemmän kuin yksi yksittäinen tutkimustulos.

Munuaisdysplasia eli RD on vakava munuaisten kehityshäiriö, jota esiintyy pääasiassa nuorilla koirilla. Varmistetut tapaukset kirjataan keskitetysti, ja varma diagnoosi edellyttää munuaiskudoksen tutkimista. Familiaalinen nefropatia on toinen rodulla todettu munuaissairaus, jota esiintyy useammin nuorilla aikuisilla. Ei ole olemassa yksinkertaista DNA-testiä, jolla voitaisiin osoittaa, ettei suunniteltuun yhdistelmään liity näiden sairauksien perinnöllistä riskiä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärtulokset sekä suunnitellun yhdistelmän ajantasaiset indeksit
- kuinka monta pentuesisarusta ja aiempaa jälkeläistä on tutkittu ja millaisin tuloksin
- HS-tulokset sekä se, miten HSIMS ja perinnöllinen monimuotoisuus on otettu huomioon
- vanhempien, sisarusten ja vanhempien sukulaisten munuaissairaudet, kasvaindiagnoosit, eliniät ja varmistetut kuolinsyyt

## Historia ja alkuperä

Berninpaimenkoiran dokumentoitu historia ulottuu Sveitsin Bernin ympäristön alppiseutujen maatilakoiriin. Se vartioi tiloja, veti kuormia ja auttoi karjan käsittelyssä. Koiria kutsuttiin nimellä Dürrbächler Riggisbergin lähellä sijaitsevan Dürrbachin majatalon mukaan. Pitkäkarvainen, kolmivärinen koiratyyppi oli siellä yleinen.

Dürrbächler-koiria esitettiin koiranäyttelyissä vuosina 1902, 1904 ja 1907. Marraskuussa 1907 Burgdorfin seudun kasvattajat perustivat Schweizerischen Dürrbach-Klub -yhdistyksen yhtenäistääkseen koirien tyyppiä ja määritelläkseen niiden ominaisuudet. Nimi berninpaimenkoira vakiintui myöhemmin suhteessa muihin sveitsinpaimenkoirarotuihin.

Väite rodun polveutumisesta roomalaisista mastiffeista toistuu usein, mutta se ei kuulu luotettavasti dokumentoituun historiaan. Varmennettu historia keskittyy Bernin seudun paikallisiin maatilakoiriin, niiden vartiointi-, veto- ja karjatyöhön sekä rodun järjestelmälliseen kehittämiseen 1900-luvun alussa.

## Arki berninpaimenkoiran kanssa

Berninpaimenkoira tarvitsee arjessa toimivia tilaratkaisuja, ei vain riittävästi lattiapinta-alaa. Kerrostaloasuminen voi onnistua, mutta selvitä portaiden, hissin, liukkaiden lattioiden ja sopivien ulkoilualueiden toimivuus sekä se, miten sairastunutta koiraa voisi kuljettaa. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä.

Varaudu suureen petiin, koiralle sopivaan autoon ja valjaisiin, ruoka- ja vakuutuskuluihin sekä paikkaan, jossa märkä turkki voi kuivua. Lisää tarvittaessa liukuesteitä. Nämä käytännön asiat on parempi ratkaista koiran ollessa nuori kuin vasta sen ollessa kipeä.

Yksinoloa on harjoiteltava koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista koiran ollessa rauhallinen ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy asettumaan makuulle ja rentoutumaan. Jatkuva vinkuminen, edestakainen kuljeskelu, läähätys tai raapiminen kertoo, että harjoitus oli liian vaikea. Rodun kiintymys perheeseen ei tarkoita, että koiralle kehittyisi ero-ongelmia, mutta se ei myöskään takaa, että koira pärjäisi yksin kokonaisen työpäivän.

Tutustuta koirat ja kissat toisiinsa vähitellen. Pidä ne aluksi erillään, anna niiden tottua toistensa hajuun, järjestä kissalle koiralta rauhoitettu paikka ja estä koiraa jahtaamasta sitä. Lyhyitä kohtaamisia portin läpi tai koiran ollessa hihnassa voi pidentää, kun molemmat eläimet ovat rentoja. Sama rauhallinen periaate pätee muiden koirien kohtaamiseen. Berninpaimenkoiran koon vuoksi hihnakäytöksen opettaminen varhain on erityisen tärkeää.

Hyvä kasvattaja osaa kertoa suvun vahvuuksista ja ongelmista ja esittää asiakirjat, ei pelkkiä testien nimiä. Valitse yhdistelmä, jossa terveyttä, luonnetta, toimintakykyä ja perinnöllistä monimuotoisuutta on tarkasteltu kokonaisuutena. Avoimuus sairaista ja kuolleista sukulaisista on vähintään yhtä arvokasta kuin vanhempien hyvät tulokset.

Berninpaimenkoira

Norsk Kennel Klub (Norway)

Deutscher Club für Berner Sennenhunde e.V. (Germany)

Sveitsiläinen, maatilakoiraksi jalostettu suurikokoinen koira, jolla on vahva, tasapainoinen rakenne ja paksu kolmivärinen turkki. Berninpaimenkoira on hellä ja ihmisläheinen sekä yleensä lempeä lapsia kohtaan. Se tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, viileän ilmaston, säännöllistä turkinhoitoa ja lempeää koulutusta. Terveystutkimukset ovat erityisen tärkeitä nivelongelmien ja syöpäsairauksien vuoksi.

Vi är en kennel som håller till mellan Sala o Västerås
Förhoppningen är 1-2 kullar per år
Har fyra vuxna hundar hemma, älskar åka på utställningar i hela vårt avlånga land!
Just nu åker vi med mamma Ellen i veteranklass, sonen Ibra i ökl o dotter Flora i champklass

Behrens kennel

## Perustiedot

Venäjäntoy on hyvin pieni venäläinen seurakoira, jossa siro rakenne yhdistyy valppaaseen ja aktiiviseen luonteeseen. Rotu on FCI:n hyväksymä, ja siitä on kaksi karvanlaatumuunnosta: lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen.

- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 22–27 cm ja paino enintään 3 kg. Samat mitat koskevat sekä uroksia että narttuja.
- Venäjäntoyn tulee olla aktiivinen, hyvin iloinen, utelias ja vahvasti omistajaansa kiintynyt, mutta ei arka eikä aggressiivinen.
- Lyhytkarvaisella muunnoksella on lyhyt, kiiltävä karvapeite ilman pohjavillaa. Pitkäkarvaisella muunnoksella karva on kohtalaisen pitkää, ja korvissa, raajoissa ja hännässä on selvät hapsut.
- Venäjäntoy tarvitsee päivittäin ulkoilua, leikkiä ja aivojumppaa. Pienestä koostaan huolimatta sitä ei pidä kohdella koriste-esineenä.
- Koira on kevytrakenteinen ja hentoluustoinen. Siksi yhdessäolon lasten ja suurempien koirien kanssa tulee olla rauhallista ja tarkasti valvottua.
- Ruotsissa jalostuskoirilta vaaditaan virallinen polvitutkimustulos pentueen rekisteröintiä varten. Rotuyhdistyksellä on lisäksi omat ajantasaiset linjauksensa polvituloksista ja silmätutkimuksista.

Rotu voi sopia ihmiselle, joka haluaa herkästi reagoivan koiran tiiviiksi arjen kumppaniksi ja nauttii lyhyistä koulutustuokioista, kävelyistä ja yhteisestä tekemisestä. Se sopii huonommin kotiin, jossa näin pieni koira voisi pudota sylistä, jäädä jalan alle tai joutua rajujen leikkien keskelle.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Venäjäntoy on pieni, tyylikäs ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Sillä on pitkät raajat, hento luusto ja kuiva lihaksisto. Sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä, ei raskaalta eikä liioitellun hauraalta. Suuret, ohuet ja pystyt korvat ovat rodulle tunnusomainen piirre. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 22–27 cm ja paino enintään 3 kg. Ihannemitoiksi mainitaan 25 cm ja 2,3 kg. Yksikään kasvattaja ei voi luvata yksittäisen pennun lopullista kokoa, joten tutustu molempiin vanhempiin ja niiden lähisukuisiin aikuisiin koiriin.

Molemmat karvanlaatumuunnokset kuuluvat samaan rotuun. Lyhyt karvapeite on lyhyttä, rungonmyötäistä ja kiiltävää, eikä siinä ole pohjavillaa tai karvattomia kohtia. Pitkäkarvaisella muunnoksella rungon ja kaulan karva on noin 3–5 cm pitkää. Sen tulee olla rungonmyötäistä ja suoraa tai hieman laineikasta, ja raajoissa sekä hännässä tulee olla selvät hapsut. Aikuisen pitkäkarvaisen koiran korvien pitkä karva muodostaa rodulle ominaiset hapsut.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, sininen tai hyvin vaalea laimentunut sävy tan-merkein sekä punaisen eri sävyt tummilla karvankärjillä tai ilman niitä, kerma ja kellanruskea. Pienet värierot eivät kerro mitään koiran luonteesta tai kyvystä selviytyä arjessa.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Tarkista iho ja karvapeite säännöllisesti, kampaa pitkäkarvaisen muunnoksen hapsut ennen takkujen muodostumista ja pese koira sen ollessa likainen. Hoitoväli riippuu karvan määrästä, säästä ja elämäntavasta, ei kiinteästä viikkoaikataulusta. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Luonnollinen häntä on keskipitkä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen venäjäntoyn tulee olla aktiivinen, hyvin iloinen, utelias ja läheisesti omaan ihmiseensä kiintynyt. Tämä kuvaa rodun ihannetta, eikä takaa, että jokainen yksilö reagoisi samalla tavalla. Perimä, kasvatus, kokemukset ja itse tilanne vaikuttavat kaikki siihen, suhtautuuko koira vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin luottavaisesti, varovaisesti vai pelokkaasti.

Monet yksilöt huomaavat äänet ja liikkeen nopeasti. Haukkumisesta voikin tulla arjen haaste etenkin kerrostalon porraskäytävässä tai ikkunoiden äärellä. Aloita rauhallisen käytöksen palkitseminen varhain, opeta koira siirtymään vihjeestä pois ovelta tai ikkunan luota ja tarjoa sille häiriötön lepopaikka. Koiran nostaminen syliin aina jotakin tapahtuessa ratkaisee harvoin taustalla olevaa ongelmaa. Koiran on saatava tuellasi harjoitella selviytymistä tilanteissa, jotka ovat haastavia mutta vielä hallittavissa.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että pentu näkee ihmisiä, koiria, liikennettä, erilaisia alustoja ja muita tavallisia arjen asioita ilman, että sen sietokyky ylittyy. Valitse rauhallisia koirakontakteja ja anna pennun ottaa etäisyyttä. Rotu on niin pieni, että ystävällinenkin mutta vauhdikas suuri koira voi vahingoittaa sitä tahattomasti.

Kun arvioit pennun todennäköistä luonnetta, tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia sukulaisia. Kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin sekä miten ne palautuvat säikähdyksestä. BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa lisätietoa siihen osallistuneiden koirien reaktioista, mutta se ei ole yksinkertainen hyväksytty–hylätty-testi.

## Koulutus ja liikunta

Venäjäntoy tarvitsee joka päivä liikuntaa, tutkittavaa ja opittavaa. Pieni koko ei poista lenkkeilyn tai aivotyöskentelyn tarvetta, vaikka määrän ja kuormittavuuden on sovittava koiran ikään, terveydentilaan, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. Hyvään päivärytmiin kuuluu useita ulkoilukertoja, haisteluun aikaa jättäviä kävelyjä, leikkiä, lyhyitä taitoharjoituksia ja rauhoittumista. Rodulle ei ole olemassa mitään virallista minuuttimäärää, joka sopisi jokaiselle yksilölle.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii tälle nopeaoppiselle koiralle, joka tekee usein mielellään yhteistyötä omistajansa kanssa. Tärkeimpiä taitoja ovat luoksetulo, rauhalliset koirakohtaamiset, löysällä hihnalla kulkeminen, tassujen ja suun käsittelyyn tottuminen sekä omalla paikalla rentoutuminen. Harjoitelkaa myös ovella odottamista ja opeta koiralle, ettei sylistä tai huonekaluilta hypätä omin päin. Enintään 3 kg painavalle koiralle hallitut liikkeet ja turvalliset arkirutiinit ovat tärkeitä.

Rotu voi nauttia esimerkiksi rally-tokosta, hajutyöskentelystä, jäljestämisestä, koiratanssista ja agilitystä, kun välineet ja alustat sopivat sen kokoon. Harrastuksen tulee vahvistaa itseluottamusta ja yhteistyötä, ei pelkästään nostaa kierroksia. Jos koiran keskittyminen herpaantuu, haukkuminen lisääntyy tai rauhoittuminen vaikeutuu, se voi tarvita helpompia tehtäviä ja enemmän palautumista eikä välttämättä lisää liikuntaa.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää voimaansa ilman pitkiä pakkotahtisia matkoja tai toistuvia korkeita hyppyjä. Lisää vaatimuksia vähitellen. Kylmä ja märkä sää sekä kova helle voivat vaikuttaa hyvin pieneen koiraan nopeasti, joten sovita ulkoilu sen mukaan, miten koira todella liikkuu ja voi.

## Terveys

Ruotsissa venäjäntoyn tärkeimmät todennettavat terveystarkastukset liittyvät polviin, silmiin ja suuhun. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Tutkimukset antavat tulevalle omistajalle selkeät tiedot tarkistettavaksi ja kasvattajalle tutkittua tietoa yhdistelmävalintojen pohjaksi.

Venäjäntoy kuuluu Ruotsissa patellaluksaation eli polvilumpion sijoiltaanmenon terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta kirjattu virallinen polvitutkimustulos. Tutkimuksen voi tehdä koiran täytettyä 12 kuukautta eläinlääkäri, jolla on siihen vaadittu erikoispätevyys. Tulokset luokitellaan asteikolla 0–3. Tarkista koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos sen sijaan, että tyytyisit pelkkään ilmoitukseen polvien ”tarkastamisesta”.

Ruotsin venäjäntoy-yhdistyksen jalostuslinjaus on varsinaista rekisteröintivaatimusta tiukempi. Yhdistyksen 18. maaliskuuta 2026 voimaan tulleen linjauksen mukaan heikoin sallittu tulos on 0/1, ja tällaisen koiran saa yhdistää vain koiraan, jonka tulos on 0/0. Yhdistys edellyttää myös enintään vuoden vanhaa virallista silmätutkimuslausuntoa kasvattaja-, pentuvälitys- ja jalostusuroslistoilleen. Yhdistyksen linjaus on tärkeää erottaa Ruotsin Kennelliiton sitovasta rekisteröintisäännöstä.

Rodulla on dokumentoitu yksittäisiä löydöksiä, kuten erilaisia kaihimuotoja, etenevää verkkokalvon surkastumaa ja lasiaisen esiinluiskahdusta. Tämä puoltaa ajantasaisten silmätulosten tarkistamista, mutta ei tarkoita, että jokaisella venäjäntoylla olisi sama riski tai että yksi vanha tutkimus kuvaisi silmien tilaa koko elämän ajan. Jos tuloksessa on löydös, pyydä sen tarkka diagnoosinimi ja tutkineen eläinlääkärin suositus.

Hampaat tarvitsevat huomiota pentuiästä lähtien. Tarkista, että maitohampaat irtoavat pysyvien hampaiden puhjetessa, ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan mahdolliset paikoilleen jääneet maitohampaat. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain, mieluiten päivittäin, plakin ja hammaskiven vähentämiseksi. Sydänsairauksia, hypoglykemiaa eli alhaista verensokeria tai yleistä DNA-testien tarvetta koskeville väitteille ei ole riittävän ajantasaista rotukohtaista näyttöä, jotta ne voitaisiin esittää kaikkia rodun koiria koskevina riskeinä. Tällaiset kysymykset edellyttävät eläinlääkärin yksilöllistä arviota.

## Historia ja alkuperä

Venäjäntoyn varhaisinta alkuperää ei tunneta täysin, joten luotettava historiakuvaus alkaa rodun dokumentoidusta kehityksestä 1900-luvulla. Englanninkääpiöterrieri oli suosittu pieni koira Venäjällä vuosisadan alussa. Vuosina 1920–1950 lähes kaikki järjestäytynyt jalostus Neuvostoliitossa loppui ja koirien määrä väheni jyrkästi.

1950-luvun puolivälissä venäläiset kasvattajat alkoivat rakentaa uudelleen omanlaistaan kääpiöterrierityyppiä. Monilla koirilla ei ollut sukutaulua, ja uusi rotumääritelmä alkoi poiketa selvästi englanninkääpiöterrierin määritelmästä. Venäjäntoy kehittyi sittemmin omaksi rodukseen.

Pitkäkarvaisen muunnoksen alku on dokumentoitu poikkeuksellisen hyvin. Lokakuun 12. päivänä 1958 kahdelle lyhytkarvaiselle koiralle syntyi urospentu. Toisen vanhemman karva oli hieman tavallista pidempää. Pennulle kasvoi pitkät hapsut korviin ja raajoihin. Kasvattajat säilyttivät ominaisuuden moskovalaisen kasvattajan Jevgenija Fominitšna Žarovan johdolla, ja muunnos tuli tunnetuksi Moskovan pitkäkarvaisena kääpiöterrierinä.

FCI hyväksyi rodun väliaikaisesti vuonna 2006 ja lopullisesti vuonna 2017. Ruotsissa rotu hyväksyttiin vuonna 2006. Samana vuonna sen nimeksi muutettiin Russkiy Toy ja se sijoitettiin ryhmään 9, seura- ja kääpiökoiriin. Nykyään lyhytkarvaiset ja pitkäkarvaiset koirat ovat saman hyväksytyn rodun kaksi muunnosta.

Vanhemmissa rotukirjoituksissa esiintyy tarinoita aatelisnaisista, rottien pyydystämisestä ja ”elävistä ovikelloista”, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa varhaishistoriaa kuvataan vaikeasti selvitettäväksi ja pitkälti kuulopuheisiin perustuvaksi. Näitä kertomuksia ei siksi pidä esittää varmoina historiallisina tosiasioina.

## Arki rodun kanssa

Venäjäntoy voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koira pääsee säännöllisesti ulos ja saa tekemistä, lepoa ja koulutusta. Kerrostalossa on kiinnitettävä erityistä huomiota ääniin, ovista kulkemiseen ja haukkumiseen. Pieni koko ei tarkoita, että lenkit voisi korvata kantamisella tai sisävessalla.

Lasten kanssa olennaista ei ole kysyä, onko rotu ”lapsiystävällinen”, vaan pystyvätkö aikuiset suojelemaan sekä koiraa että lasta. Pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten ei pidä kantaa tai jahdata koiraa eikä häiritä sitä syömisen tai levon aikana. Järjestä koiralle turvallinen paikka, johon lapsi ei seuraa sitä. Jo vahingossa tapahtuva putoaminen voi vahingoittaa enintään 3 kg painavaa koiraa.

Samaa huolellisuutta tarvitaan suurempien koirien kanssa. Valitse rauhallisia leikkikavereita, keskeytä fyysisesti rajut leikit äläkä kokeile, miten koirat selviävät kokoerosta. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa voi onnistua, mutta se riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Aloita etäältä lyhyillä, hallituilla tapaamisilla. Kissalla tulee olla omat erilliset ruoka-, vesi- ja lepopaikkansa sekä turvallinen pakoreitti.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä etäisyyksistä ja poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi auttaa havaitsemaan levottoman edestakaisen kävelyn, ääntelyn tai yritykset seurata perään. Ruotsin maatalousviraston ohje, jonka mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei kerro siitä, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin. Pennut, vanhat koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiheämpää valvontaa ja ulkoilua.

Tarkista ennen ostoa:

- että vanhempien nimet ja rekisterinumerot täsmäävät eri asiakirjoissa ja todistuksissa,
- molempien vanhempien viralliset polvitutkimustulokset ja tutkimuspäivät,
- ajantasaiset silmätulokset ja mahdollisten löydösten merkitys,
- miten pennun ja sen aikuisten sukulaisten hampaita, liikkumista ja luonnetta on seurattu,
- miten kasvattaja totuttaa pennut käsittelyyn, arjen ääniin, erilaisiin alustoihin ja hyvin lyhyisiin erossaoloihin.

Sopivassa kodissa venäjäntoy nähdään oikeana koirana pienoiskoossa: aktiivisena, nopeaoppisena ja sosiaalisena, mutta myös fyysisesti haavoittuvana tilanteissa, joista suurempi koira saattaisi selvitä helposti.

Venäjäntoy

Pikkuruinen, elegantti kääpiökoira (1–3 kg, 20–28 cm), josta on lyhyt- ja pitkäkarvainen muunnos. Eloisa ja urheilullinen venäjäntoy kiintyy vahvasti perheeseensä ja valitsee usein yhden suosikki-ihmisen. Se on valpas ja haukkuherkkä, ja sille sopivat lempeä, johdonmukainen koulutus ja kohtuullinen liikunta. Hennon rakenteensa vuoksi se tarvitsee varovaista käsittelyä.

Formositas

Norwegian Lundehund

Swedish Kennel Club

Fédération Cynologique Internationale

Dansk Kennel Klub

The Norwegian Lundehund is a rare, small spitz-type dog with at least six toes per foot, great flexibility, and a weather-resistant double coat. Once used to hunt puffins on Norwegian cliffs, it is now an active, alert companion needing gentle training and regular mental and physical exercise.

Boromir

Grand basset griffon vendéen

Verein für Deutsche Spitze e.V. (German Spitz Club)

Keskikokoinen, olemukseltaan rustiikkinen ranskalainen ajokoira, jolla on karkea, säänkestävä turkki ja pitkät korvat. Iloinen, seurallinen ja hellä, mutta myös itsenäinen ja vahvasti hajuaistinsa ohjaama. Tarvitsee turvallisesti aidatun pihan, varman luoksetulon ja runsaasti liikuntaa. Turkki vaatii säännöllistä harjausta, korvat säännöllistä hoitoa ja paino seurantaa.

Bustassen

## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Kennel Cao-Mei’s
Välkommen till min kennel i Köping, där min passion för shih tzu blomstrar. Med en hunduppfödning och kärlek till våra fyrbenta vänner strävar jag efter att föda upp shih tzu med god hälsa, temperament och skönhet i fokus. Mitt mål är att föda upp hundar som berikar ditt hem med glädje och kärlek.

Välkommen till en värld av lojalitet, charm och omsorgsfullt uppfödda shih tzu från min kennel.

Cao-Mei’s

Yanx’s

## Perustiedot

Mopsi on pieni ja tiivisrakenteinen seurakoira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen kumppanin arkeen ja on valmis seuraamaan säännöllisesti koiran hengitystä, silmiä, ihopoimuja, hampaita ja painoa.

- **Alkuperämaa:** Kiina; rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **FCI-numero:** 253
- **Rotumääritelmän ihannepaino:** 6,3–8,1 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei ilmoiteta säkäkorkeutta
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** hopea, aprikoosi, kellanruskea ja musta
- **Karvapeite:** lyhyt, hienolaatuinen, sileä ja pehmeä
- **Perinteinen käyttötarkoitus:** seurakoira

Ihannepaino kuvaa rodun tavoiteltua rakennetta, eikä se ole jokaisen koiran yksilöllinen tavoitepaino. Mopsin tulee olla kokoonsa nähden lihaksikas ja voimakas, mutta ei ylipainoinen. Painoa onkin arvioitava yhdessä koiran rakenteen, sukupuolen ja kuntoluokan kanssa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mopsin tulee olla selvästi neliömäinen, tiivis ja voimakasrakenteinen, mutta silti vaivattomasti liikkuva. Rodulle ominaisia piirteitä ovat korkealle kiinnittynyt, tiukasti kiertyvä häntä sekä vaaleiden värimuunnosten tumma maski. Rotumääritelmässä annetaan ihannepaino mutta ei säkäkorkeutta, joten väitteiden virallisesta säkäkorkeusvälistä ei pidä antaa ohjata koiran valintaa.

Mopsin pään tulee olla sekä rodunomainen että toimiva. Sierainten tulee olla avoimet, kuonopoimu ei saa peittää nenää tai haitata nenän tai silmien toimintaa, eivätkä silmät saa olla ulkonevat. Tarkkaile koiraa sekä levossa että liikkumisen jälkeen: vaivaton hengitys, kirkkaat silmät ja vakaat liikkeet ovat tärkeämpiä kuin erityisen lyhyt kuono tai runsaat poimut.

Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaaminen poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden huomata ihomuutoksia. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin, eikä lyhyt turkki tee rodusta hypoallergeenista.

Sovita kasvojen ihopoimujen hoito koiran oman ihon tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kaikille mopseille sopivaksi oletettua aikataulua. Ihon tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla punoitusta tai haavaumia. Arkuus, erite tai voimakas haju ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että kokeilisit omin päin erilaisia tuotteita. Tarkista myös kynnet, korvat ja suu säännöllisesti ja totuta koira käsittelyyn pienin askelin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa mopsia viehättäväksi, arvokkaaksi ja älykkääksi koiraksi, joka on tasaluonteinen, iloinen ja eloisa. Seurakoiraksi jalostettuna se haluaa usein olla lähellä ja mukana arjen tekemisissä. Tämä sopii ihmiselle, joka haluaa viettää paljon aikaa koiransa kanssa, mutta kaikki mopsit eivät silti ole samanlaisia.

Ruotsissa liian harva mopsi on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja ja yksityiskohtaisia päätelmiä koko maan mopsikannasta. Kasvatus, kokemukset ja terveys vaikuttavat kaikki koiran itsevarmuuteen, aktiivisuuteen, haukkuherkkyyteen ja suhtautumiseen vieraisiin ihmisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä huomiota koiriin, jotka rauhoittuvat uusien kokemusten jälkeen ja pystyvät olemaan seurallisia kiihtymättä liikaa.

Mopsi voi elää onnellisesti lasten, koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon sujumista. Aikuisen tulee olla läsnä lasten ja koirien ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Muihin eläimiin tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen niin, että eläimillä on tilaa vetäytyä erilleen. Uutta kotia etsivän aikuisen koiran oma tausta kertoo usein enemmän kuin yleinen väite rodusta.

Myös kipu tai muu epämukavuus voi muuttaa käyttäytymistä. Jos koira alkaa äkillisesti vältellä kosketusta, muuttuu levottomaksi, menettää kiinnostuksensa liikkumiseen tai sen luonne muuttuu, se tarvitsee terveydentilan arvioinnin eikä vain lisää koulutusta.

## Koulutus ja liikunta

Mopsi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, fyysinen kunto, kuntoluokka, lämpötila ja ennen kaikkea hengityskyky ratkaisevat, kuinka kuormittavaa tekeminen on. Rauhallisia kävelyjä, hajutyöskentelyä ja yksinkertaisten arkitaitojen harjoittelua voi yhdistellä yksilön tarpeisiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin yhteistyön, luoksetulon, hihnassa kulkemisen ja hoitotoimiin osallistumisen harjoitteluun. Pidä tehtävät selkeinä ja pidä tauko jo ennen kuin koira väsyy tai turhautuu. Ruoka voi olla hyvä palkkio, mutta laske koulutusherkut mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen, jotta harjoittelu ei johda painonnousuun.

Tarkkaile koiran vointia sen sijaan, että vertailisit kävelymatkoja. Mopsin tulisi pystyä liikkumaan ilman äänekästä hengitystä tai selvää ponnistelua ja palautumaan ilman pitkään jatkuvaa hengitysvaikeutta. Keskeytä tekeminen ja vie koira viileään, rauhalliseen paikkaan, jos sen hengitys muuttuu selvästi raskaammaksi, se alkaa heiketä tai ei halua jatkaa. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai pyörtyminen ovat merkkejä hätätilanteesta.

Lämmin ja kostea sää voi vaikeuttaa lyhytkuonoisen koiran lämmönsäätelyä. Ajoita liikunta päivän viileämpiin hetkiin, valitse rauhallisempi tahti ja vältä kovaa rasitusta. Kaikille mopseille yhteistä turvallista lämpötilarajaa ei ole. Anna koiran hengityksen, palautumisen ja käyttäytymisen ratkaista, mikä sille sopii.

Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää liikkeidensä hallintaa ilman pitkiä, kuormittavia harjoituksia. Hyvin hengittävä ja hyväkuntoinen aikuinen mopsi pystyy usein muuhunkin kuin lyhyisiin korttelikierroksiin, mutta rasitusta on lisättävä vähitellen. Jos hengitys rajoittaa koiran toimintaa toistuvasti, se tarvitsee eläinlääkärin arvion. Tätä ei pidä kuitata lyhytkuonoiselle koiralle normaalina ominaisuutena.

## Terveys

Hengitys on mopsin tärkein seurattava terveysasia. Lyhytkuonoisten koirien ahtauttavassa hengitystieoireyhtymässä eli BOASissa ahtaat ylähengitystiet vaikeuttavat hengittämistä. Oireita voivat olla työläs tai äänekäs hengitys, huono palautuminen, heikko lämmön- ja rasituksensieto sekä häiriintynyt uni. Hengitystieongelmiin voi liittyä myös ruoan tai nesteen takaisinvirtausta. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Ruotsissa mopsi kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-Scheme-terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta voimassa oleva virallinen RFG-tulos. Viralliseen arviointiin voi osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä, ja todistus saa olla astutushetkellä enintään 24 kuukautta vanha. Koiria, joiden BOAS-luokka on 2 tai 3 tai joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen.

Luokka 0 tarkoittaa, että koira on arviointihetkellä kliinisesti oireeton eikä sillä ole BOASiin liittyviä hengitysongelmia. Luokka 1 tarkoittaa, että koira on kliinisesti oireeton, mutta sillä on lieviä merkkejä, jotka eivät vaikuta suoriutumiseen rasituskokeessa. Tulos kuvaa koiran tilannetta arviointihetkellä, eikä se ole elinikäinen takuu. Pentua valitessasi pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset, arviointipäivämäärät ja sierainten arviot. Pentu on liian nuori saadakseen oman virallisen tuloksen.

Myös silmien seuranta on tärkeää. Ulkonevat silmät altistuvat helpommin vammoille, ja väärään suuntaan kasvavat karvat, sisäänpäin kiertyvät silmäluomet tai kuivasilmäisyys voivat ärsyttää sarveiskalvoa. Silmien siristely, lisääntynyt kyynelvuoto, punoitus, sameus, värimuutokset tai silmän hankaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä viipymättä. Sarveiskalvohaava voi olla hyvin kivulias, vaikka sitä olisi vaikea havaita ilman erityistä väriainetta.

Kasvojen ihopoimut, suu ja kuntoluokka vaativat huomiota läpi elämän. Kuivaa poimut niiden kostuessa ja hae apua, jos iho tulehtuu. Totuta koira hampaiden harjaukseen jo nuorena ja tarkista hampaat ja ikenet säännöllisesti. Pyydä eläinlääkäriä näyttämään myös, miten kuntoluokkaa arvioidaan, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen ja liikkumisen kuormitusta.

Ruotsin rotuyhdistys MopsOrden suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpioiden sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota sekä mopseilla esiintyvää tulehduksellista aivosairautta NME/PDE:tä koskeva tila tunnetaan. Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eikä niitä pidä sekoittaa rekisteröinnin edellyttämään pakolliseen RFG-vaatimukseen. NME-DNA-testi kertoo perinnöllisestä alttiudesta; se ei osoita, että koiralla on sairaus tai että se varmasti sairastuu siihen. Pyydä kasvattajaa selittämään sekä tulokset että yhdistelmän valintaperusteet. Geenimerkkitestiä ei pidä tulkita todistukseksi koiran kaikinpuolisesta terveydestä.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa mopsien eliniän mediaani oli 11,6 vuotta. Tutkimus kuvaa siihen osallistuneita brittiläisiä koiria, eikä se ennusta yksittäisen Ruotsissa elävän koiran elinikää. Hengitys, kuntoluokka, silmät, hampaat, yleisterveys ja eläinlääkärin hoidon saatavuus vaikuttavat kaikki elämänlaatuun vuosien varrella.

## Historia ja alkuperä

Mopsin virallinen alkuperämaa on Kiina, kun taas Iso-Britannia on sen kotimaa ja vastaa rotumääritelmästä. Rodun varhaishistoriaa ei ole dokumentoitu kattavasti. Tarinoita kiinalaisista palatsikoirista, hollantilaisista kauppalaivoista ja kuninkaallisista onkin parempi pitää rotuun liittyvänä perimätietona kuin täysin todennettuna historiana.

Myöhemmältä ajalta on varmempia virstanpylväitä. Mopsi mainittiin ruotsalaisessa akateemisessa väitöskirjassa vuonna 1753. Rotua esitettiin brittiläisessä koiranäyttelyssä vuonna 1861, ja Englannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1883. Isossa-Britanniassa kehittyessään mopsi sai suuren osan nykyisessä rotumääritelmässä kuvatusta ulkomuodostaan.

Rodun historia selittää sen roolin seurakoirana, mutta vanhoilla ihanteilla ei pidä puolustella liioiteltuja piirteitä. Nykyinen rotumääritelmä edellyttää muun muassa avoimia sieraimia, silmiä, jotka eivät ole ulkonevat, ja vaivattomia liikkeitä. Rodunomaisen mopsin tulee myös pärjätä hyvin arjessa.

## Arki mopsin kanssa

Mopsi voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki on. Olennaisia ovat säännölliset tarpeidentekoulkoilut, koiralle sopiva tekeminen, viileä lepopaikka ja mahdollisuus olla perheen lähellä olematta jatkuvasti huomion keskipisteenä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, kannattaa myös opettaa koiraa jo varhain suhtautumaan rauhallisesti käytävästä ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, pidennä aikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira ahdistuu. Se, kuinka pitkään aikuinen mopsi pystyy olemaan rauhallisesti yksin, riippuu yksilöstä, sen kokemuksista, iästä ja terveydestä. Pentu tarvitsee aikuista tiheämmin valvontaa ja ulospääsyä tarpeilleen.

Ennen pennun valintaa on erityisen hyödyllistä:

- seurata vanhempien liikkumista ja kuunnella niiden hengitystä ennen liikuntaa ja sen jälkeen
- tarkistaa molempien vanhempien voimassa olevat viralliset RFG-tulokset ja arviointipäivämäärät
- kysyä suvun silmistä, ihosta, hampaista, polvilumpioista ja NME/PDE:stä
- tarkistaa, että sieraimet ovat avoimet eikä kuonopoimu haittaa silmien tai nenän toimintaa
- valita kasvattaja, joka osaa kertoa yhdistelmän vahvuuksista ja heikkouksista
- varautua eläinlääkärin hoitoon sekä hengityksen, silmien, suun, ihon ja kuntoluokan jatkuvaan seurantaan.

Mopsi sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa seurallista, pienikokoista kumppania ja antaa koiran hengityksen ja jaksamisen ohjata arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa koiran raskaaseen liikuntaan säässä kuin säässä tai ei halua käyttää aikaa terveydentilan seurantaan ja ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mopsi

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Association of Veterinarians for Animal Rights (AVAR) - Germany

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on ryppyiset kasvot, kippura häntä ja ilmeikkäät silmät. Mopsi painaa yleensä 6–8 kg ja sopii kaupunkikotiin. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä koira, joka tarvitsee kohtuullisesti kevyttä liikuntaa, läheistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista painonhallintaa. Lyhyen kuononsa vuoksi se vaatii erityistä huolenpitoa helteellä.

Koira- ja kissakasvattajat: Västerås

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet