## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Anna Helland

Leif Tjøtta

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Sara Vignes Fjelde

Ann Helen Finnebråten

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Swedish Kennel Club

Danish Kennel Club

Norwegian Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Fédération Cynologique Internationale

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

Marit Cathrine Hjartøy Dysvik

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Société Centrale Canine (France)

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

Eilin Haave-Dadiotis

## Perustiedot

Brysselingriffoni on pieni belgialainen seurakoira, jolla on karkea punainen karvapeite, lyhyt kuono ja valpas ilme. Rotumääritelmän mukainen paino on 3,5–6 kg, mutta säkäkorkeutta ei ole määritelty. Epävarman senttimäärän sijaan kannattaa arvioida mittasuhteita, liikkeitä ja toimintakykyä.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Belgia; FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira.
- **Paino:** Rotumääritelmän mukaan 3,5–6 kg. Virallista säkäkorkeutta ei ole määritelty.
- **Karvapeite:** Karkea ja pohjavillallinen, luonnostaan karhea ja hieman laineikas. Väri on punainen tai punertava; kuonossa sallitaan hieman mustaa.
- **Luonne:** Ihanteena on tasapainoinen, valpas ja tarkkaavainen koira, joka ei ole arka eikä aggressiivinen. Ruotsin kennelliitto kuvaa rotua aktiiviseksi, ystävälliseksi ja nopeaoppiseksi, mutta jokainen koira on arvioitava yksilönä.
- **Keskeiset terveystutkimukset:** Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimuksia. RFG-hengitystutkimusten tuloksia on tallennettu keskitetysti toukokuusta 2026 lähtien, mutta tutkimus ei tällä hetkellä ole jalostuskäytön edellytys.

Brysselingriffoni, belgian griffoni ja petit brabançon ovat kolme erillistä, yhteistä alkuperää olevaa rotua, joita Ruotsin kennelliitto sallii risteytettävän keskenään. Tämä ei kuitenkaan tee mustasta karkeakarvaisesta belgian griffonista tai sileäkarvaisesta petit brabançonista brysselingriffonin karvamuunnosta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Brysselingriffonin tulee olla pieni, vankka ja lähes neliömäinen. Sillä on vahva luusto, mutta sen tulee silti liikkua kevyesti. Pää on runkoon nähden suuri, kuono hyvin lyhyt ja leveä, ja alaleuka ulottuu yläleukaa pidemmälle. Suun ollessa kiinni näkyviin jäävä kieli ei kuulu rodun oikeaan ilmeeseen.

Karvapeite erottaa rodun sen kahdesta lähisukulaisesta. Brysselingriffonilla on karkea karvapeite ja pohjavilla. Karvan tulee tuntua luonnostaan karhealta. Se saa olla hieman laineikasta, mutta ei kiharaa, ja se muodostaa parran, viikset sekä tavallista pidemmät kulmakarvat. Väri on punainen tai punertava, ja kuonossa sallitaan hieman mustaa karvaa. Karkeakarvainen musta tai musta punaruskein merkein oleva koira on belgian griffoni, kun taas petit brabançon on sileäkarvainen ja sillä sallitaan kummankin griffonirodun värit.

Karkea turkki on nypittävä kuolleen karvan poistamiseksi ja oikean karvanlaadun säilyttämiseksi. Ruotsin kennelliitto antaa suuntaa antavaksi ohjeeksi kahdesta neljään trimmauskertaa vuodessa, mutta sama aikataulu ei sovi jokaiselle koiralle. Hoidon tarpeen ratkaisevat turkin kunto, kuolleen karvan määrä ja mahdolliset takut. Tarkista myös, ettei partaan ja kasvoihin ole jäänyt ruokaa, likaa tai kosteutta.

Aloita turkinhoitoon totuttelu varhain lyhyillä, rauhallisilla harjoituksilla liukumattomalla alustalla. Koiran on opittava hyväksymään kampaaminen, tassujen ja kasvojen tutkiminen sekä paikallaan seisominen pelkäämättä.

## Luonne ja persoonallisuus

Brysselingriffonin tulee olla valpas, tarkkaavainen ja itsevarma sekä samalla läheinen seurakoira. Rotumääritelmä kuvaa sitä tasapainoiseksi ja omistajaansa kiintyneeksi koiraksi, joka ei saa olla arka eikä aggressiivinen. Ruotsin kennelliitto nostaa esiin myös hellyyden, ystävällisyyden, uteliaisuuden, oppimiskyvyn ja omapäisyyden.

Tämä on rodun ihanne, ei takuu. Perimä, kokemukset ja tilanne vaikuttavat siihen, miten koira suhtautuu vieraisiin, ääniin, käsittelyyn ja turhautumiseen. Pyydä saada tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, onko koira utelias ilman pitkittynyttä ylikiihtymistä ja pystyykö se palautumaan yllätyksestä.

Nimitykset kuten ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira” kertovat yksilöstä liian vähän. Seurallinen koira voi hakeutua lähelle mutta osata silti levätä omassa rauhassaan; toinen saattaa tarvita enemmän tukea yksinoloon tai vieraiden ihmisten kohtaamiseen. Kysy, miten vanhemmat ja niiden aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät arjessa.

Haukkuminen riippuu koirasta ja sen ympäristöstä. Valpas koira voi reagoida oven ääniin, puheeseen ja ikkunan takana näkyvään liikkeeseen, mutta rodun ei voi luvata olevan hiljainen eikä äänekäs. Palkitse rauhallisesta käyttäytymisestä äänen jälkeen ja varmista, että koira pystyy rauhoittumaan uudelleen.

## Koulutus ja liikunta

Brysselingriffoni tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja oppimista, mutta mikään kiinteä minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Hyvässä päivärytmissä yhdistyvät kävelyt, haisteluun varattu aika, lyhyet koulutustuokiot, leikki ja häiriötön lepo. Sovita tekemisen määrä ikään, kuntoon, kehon kuntoon ja säähän sekä ennen kaikkea siihen, miten koira hengittää ja palautuu.

Rotu oppii helposti, mutta sillä voi olla vahva oma tahto. Lempeät ja miellyttävät menetelmät, joissa toivottua käytöstä palkitaan, luovat paremman pohjan kuin kovat ojennukset. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelyyn, esineistä luopumiseen, omalle paikalle rauhoittumiseen sekä siihen, että koira osallistuu mielellään turkin, kynsien, suun ja silmien tarkastamiseen. Pidä harjoitukset niin lyhyinä, että kiinnostus säilyy, ja lisää vaikeutta vähitellen.

Pelkkä matkan pituus ei ratkaise lenkin laatua. Ruoan etsintä, yksinkertainen hajujälki tai uusi ongelmanratkaisutehtävä voi tarjota tekemistä ilman raskasta fyysistä rasitusta. Rotu on kokoonsa nähden vankka, mutta Ruotsin kennelliitto kehottaa välttämään pienen koiran suorituskyvyn ylittäviä vaatimuksia. Pennut, hyväkuntoiset aikuiset ja iäkkäät koirat tarvitsevat erilaiset suunnitelmat.

Lyhyen kuonon vuoksi hengitys on huomioitava kaikissa liikuntaa koskevissa päätöksissä. Valitse kuumina päivinä viileämmät ulkoiluajat, pidä koira sopivassa painossa ja lopeta ennen kuin läähätys muuttuu voimakkaaksi tai tavanomainen liikkumistapa muuttuu. Selvästi äänekästä hengitystä, hidasta palautumista tai haluttomuutta liikkua ei pidä pitää rodulle normaalina.

## Terveys

Rodun kannalta keskeisimmät terveystutkimukset koskevat polvilumpioita, silmiä ja hengitystoimintaa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan suositus, keskitetysti tallennettu tutkimustulos ja sitova vaatimus sekä tarkistaa tutkitun koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimuksia. Rotukohtaisessa jalostusstrategiassa ohjeistetaan tutkimaan polvet ennen ensimmäistä astutusta ja silmät astutusta edeltävän vuoden aikana. Tämä ei tarkoita, että rodulla olisi pakollinen terveysohjelma. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien tulokset ja keskustele lähisukulaisten polvien ja silmien terveydestä. Yksi todistus ei kuvaa koko suvun tilannetta.

Lyhyt kallo ja kuono lisäävät sekä hengitysvaikeuksien että silmävammojen riskiä. Ruotsissa brysselingriffonien RFG-tuloksia on tallennettu keskitetysti toukokuusta 2026 lähtien. RFG on standardoitu tutkimus, jossa eläinlääkäri tarkistaa koiran tunnistetiedot, kehon kunnon ja sieraimet, kuuntelee hengitystä ennen rasitusta ja arvioi sitä lyhyen liikuntatestin jälkeen. Brysselingriffonilla RFG-tutkimus ei tällä hetkellä ole jalostuskäytön edellytys. Tulos antaa hyödyllistä tietoa tutkitusta koirasta, mutta ei korvaa arkisen hengityksen havainnointia tai tietoa sukulaisista.

Koira, jonka ylähengitystiet toimivat hyvin, hengittää hiljaisesti. Selvä kuorsaus tai tuhina valveilla, työläs sisäänhengitys, hidas palautuminen tai heikko lämmönsieto edellyttävät eläinlääkärin arviota. Oireet saattavat näkyä vain liikunnan aikana. Sinertävä kieli tai ikenet, horjuminen, lyyhistyminen tai tajunnan menetys ovat päivystyksellisiä varoitusmerkkejä.

Suuret silmät ja lyhyt pään muoto tekevät silmien huolellisesta tarkkailusta tärkeää. Ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristellä, pitää silmää kiinni, hieroo sitä tassulla tai silmä punoittaa tai vuotaa. Silmäkipu vaatii kiireellistä hoitoa, sillä esimerkiksi sarveiskalvohaavaumat voivat pahentua nopeasti.

Rodulla esiintyy syringomyeliaa, joka voi aiheuttaa voimakasta kipua, mutta sen yleisyyttä Ruotsissa ei tunneta. Selittämätön kipu, toistuva kiihkeä raapiminen ilman ilmeistä ihoperäistä syytä tai muuttunut liikkuminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Valikoiduista tai jatkotutkimuksiin lähetetyistä ryhmistä saatuja prosenttilukuja ei pidä pitää luotettavana arviona sairauden yleisyydestä koko Ruotsin rotupopulaatiossa.

Pyydä ennen ostopäätöstä:

- molempien vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset tunnistetietoineen ja päivämäärineen,
- mahdollinen RFG-tulos ja selvitys siitä, mitä juuri kyseinen luokitus tarkoittaa,
- mahdollisuus nähdä vanhempien tai aikuisten lähisukulaisten hengitystä levossa ja kohtuullisen liikunnan jälkeen,
- avointa tietoa suvussa esiintyneistä silmävammoista, hengitysvaikeuksista, kipuoireista ja neurologisista oireista.

## Historia ja alkuperä

Brysselingriffonin dokumentoitu alkuperä juontaa pieneen karkeakarvaiseen smousje-koiratyyppiin, jota tavattiin jo pitkään Brysselin seudulla. Nykyisen rotutyypin kehittämiseen käytettiin 1800-luvulla punaista kingcharlesinspanielia ja mopsia.

Rotumääritelmässä todetaan varovaisesti, että näiden valppaiden pikkukoirien kerrottiin vartioineen vaunuja ja pitäneen tallit vapaina jyrsijöistä. Kertomus on syytä esittää jatkossakin historiallisena mainintana, ei todisteena siitä, että jokaisella nykyisellä brysselingriffonilla olisi tietynlaista vartiointi- tai metsästyskäyttäytymistä.

Ensimmäiset Belgian kantakirjaan vuonna 1883 merkityt brysselingriffonit olivat nimeltään Topsy ja Foxine. Rotujen suosio kasvoi vuoden 1900 tienoilla osittain kuningatar Marie-Henrietten kiinnostuksen ansiosta, ja koirien vienti levitti niitä Belgian ulkopuolelle.

Yhteinen historia selittää, miksi brysselingriffonista, belgian griffonista ja petit brabançonista puhutaan usein yhdessä. Nykyinen rotumääritelmä erottaa ne silti selvästi karvapeitteen ja värin perusteella: brysselingriffoni on karkeakarvainen punainen rotu.

## Arki rodun kanssa

Brysselingriffoni voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, rauhallista lepoa ja yksilölle sopivaa koulutusta. Pieni koko ei itsessään ratkaise arjen käytännön kysymyksiä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on tärkeää, että koira osaa rauhoittua äänten jälkeen. Lämpimällä säällä sekä kodin olosuhteiden että lenkkien on mahdollistettava koiran pysyminen viileänä.

Lasten kanssa aikuisen valvonta on tärkeämpää kuin yleistävä arvio rodun sopivuudesta. Brysselingriffoni on kokoonsa nähden vankka, mutta silti pieni koira, joka voi loukkaantua pudotessaan, puristettaessa tai kovakouraisesti nostettaessa. Opeta lapsia antamaan koiran lähestyä itse, jättämään se rauhaan sen syödessä tai nukkuessa ja kunnioittamaan sen lepopaikkaa. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen.

Ei ole takeita siitä, että brysselingriffoni nauttisi jokaisen koiran tai kissan seurasta. Järjestä kissalle omat poistumisreitit, aloita hajujen vaihtamisesta ja portin läpi tapahtuvista kohtaamisista, pidä koira hallinnassa ja palkitse rauhallisuudesta. Keskeytä jahtaaminen ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläimistä jännittyy. Kaksi koiraa tarvitsee erilliset ruokailu- ja lepopaikat.

Yksinoloon totuttelun tulee edetä vähitellen, ei suoraan kokonaiseen työpäivään. Aloita, kun pentu tai aikuinen koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Harjoittele aluksi hyvin lyhyitä erossaoloja ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Etenemistahti on yksilöllinen. Vinkuminen, haukkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, läähätys tai kyvyttömyys levätä kertovat, että harjoittelu on edennyt liian nopeasti ja sitä on helpotettava.

Kun valitset pentua tai aikuista koiraa, tarkista muutakin kuin väri ja viehättävä ilme. Varmista, että koira on rekisteröity brysselingriffoniksi, tarkkaile aikuisten sukulaisten hengitystä ja liikkumista, pyydä polvi-, silmä- ja mahdolliset RFG-tulokset sekä keskustele siitä, miten suvun koirat suhtautuvat käsittelyyn, ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin. Hyvä valinta perustuu dokumentoituihin terveystietoihin ja havaittavaan arkikäyttäytymiseen, ei lupauksiin, joiden väitetään koskevan rodun jokaista yksilöä.

Brysselingriffoni

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Deutscher Club für Griffon Bruxellois (Germany)

Brysselingriffonit ovat pieniä, vankkarakenteisia kääpiökoiria, joilla on ihmismäiset, parrakkaat kasvot ja suuret, tummat silmät. Ne kiintyvät syvästi ja seuraavat omistajaansa kuin varjo. Ne voivat parhaiten saadessaan olla lähellä ihmistään, kun koulutus on lempeää ja palkitsevaa ja päivittäinen liikunta kohtuullista. Karvapeite voi olla karkea tai sileä ja väriltään syvän punainen, musta tai musta ruskein merkein.

Signy Aske

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Lise Grande

Roy Arild Olsen

## Perustiedot

Ranskanbulldoggi on Ranskasta kotoisin oleva pieni, vankkarakenteinen ja seurallinen seurakoira. Sen kuuluu olla vilkas ja aktiivinen, mutta lyhyt kallo ja kuono altistavat hengitysvaikeuksille ja lämmönsäätelyn häiriöille. Rotua harkitsevan onkin arvioitava koiran toimintakykyä ja tutkittua terveyttä yhtä huolellisesti kuin luonnetta ja ulkonäköä.

- **Roturyhmä ja käyttötarkoitus:** FCI:n ryhmä 9, seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset 27–35 cm, nartut 24–32 cm
- **Paino:** urokset 9–14 kg, nartut 8–13 kg
- **Karvapeite:** lyhyt ja sileä, ei pohjavillaa
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** kellanruskea, juovikas ja kirjava, rotumääritelmässä kuvatuin merkein
- **Ihanneluonne:** seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä
- **Tärkeä ruotsalainen terveystutkimus:** RFG-Scheme on ollut pakollinen ennen jalostuskäyttöä SKK:n alaisessa kasvatuksessa 1.1.2025 alkaen

Rotu ei ole itsestään selvä valinta helppohoitoista koiraa etsivälle. Ranskanbulldoggin pitäisi pystyä liikkumaan vapaasti ja hengittämään vaivatta myös liikkuessaan. Äänekäs tai työläs hengitys ei ole viehättävä eikä normaali rotuominaisuus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Ranskanbulldoggin tulee olla tiivisrakenteinen ja lihaksikas, mutta ei raskas, liikuntakyvytön tai liioiteltu. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, pää on leveä ja pystyt ”lepakonkorvat” ovat rodun tunnusomainen piirre. Koko koiran rakenteen tulee mahdollistaa vaivaton liikkuminen: avoimet sieraimet, riittävä kuonon pituus, vapaat liikkeet ja aktiivisuuden mahdollistava runko ovat äärimmäistä ulkonäköä tärkeämpiä.

Rotumääritelmässä annetaan uroksille ja nartuille eri mitat. Urosten säkäkorkeuden tulee olla 27–35 cm ja painon 9–14 kg, narttujen puolestaan 24–32 cm ja 8–13 kg. Nämä painorajat eivät ole jokaisen yksilön tavoitepainoja. Sopiva kuntoluokka riippuu koiran rakenteesta, lihasmassasta ja kehon rasvamäärästä. Ylipaino kuormittaa entisestään hengitystä, niveliä ja selkää.

Karvapeite on lyhyt, sileä, pehmeä ja kiiltävä, eikä siinä ole pohjavillaa. Karvanlähtö pysyy yleensä hallinnassa harjaamalla tarpeen mukaan. Samalla on hyvä tarkistaa kynnet, tassut, korvat, hampaat ja iho. Kasvojen ihopoimut tulee pitää puhtaina ja kuivina, mutta hoidon on perustuttava ihon todelliseen kuntoon. Punoitus, haju, erite, kutina tai aristus vaativat asiantuntijan neuvoja, eivät pelkästään tiheämpää puhdistamista.

Rotumääritelmän mukaiset värit ovat kellanruskea, juovikas ja kirjava. Sininen ja merle eivät ole hyväksyttyjä värejä. ”Harvinaisen värisenä” markkinoitua pentua tulee arvioida samojen tärkeiden tietojen perusteella kuin muitakin pentuja: rekisteröinti, hengitystoiminta, vanhemmat ja kasvattajan jalostusohjelma.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan ranskanbulldoggin tulee olla seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä. Monet yksilöt nauttivat läheisyydestä ja osallistuvat mielellään perheen arkeen. Rotu voi oppia nopeasti, mutta itsenäisyyden ja itsepäisyyden vuoksi selkeät rutiinit ja koiraa motivoivat palkkiot toimivat usein paremmin kuin saman asian toistaminen tai kovat ojennukset.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei jokaista koiraa. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kipu, ympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilön käyttäytymiseen. Koiralla, jonka on vaikea hengittää tai jonka iho, selkä tai nivelet aiheuttavat epämukavuutta, voi myös olla vähemmän kärsivällisyyttä ja heikompi palautumiskyky. Siksi luonnetta tulee arvioida yhdessä fyysisen toimintakyvyn kanssa.

BPH kertoo, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa käyttäytymisen arvioinnissa. Siinä ei anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta, eikä se takaa pennun tulevaa luonnetta. Aiempi ruotsalainen BPH-analyysi kattoi vain pienen osan Ruotsissa syntyneistä ranskanbulldoggeista. Pennunostajalle onkin hyödyllisempää tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn, toimintaan ja lepoon.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on perehtynyt siihen huolellisesti ja valmis palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja mahdolliseen eläinlääkärinhoidon tarpeeseen. Se sopii huonommin tilanteeseen, jossa valinta perustuu lähinnä pieneen kokoon, tiettyyn ulkonäköön tai oletukseen, että lyhytkuonoinen koira tarvitsee automaattisesti hyvin vähän liikuntaa.

## Koulutus ja liikunta

Ranskanbulldoggi tarvitsee päivittäin lenkkeilyä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja arkitaitojen harjoittelua, mutta kaikille koirille sopivaa liikuntamäärää ei voi määritellä minuutteina. Ikä, kunto, sää ja ennen kaikkea koiran hengitys ja palautuminen ratkaisevat, mikä on sopivaa. Lyhytkuonoisilla koirilla läähättäminen viilentää elimistöä tavallista heikommin, joten sama tekeminen voi olla viileänä päivänä helppoa mutta helteellä sopimatonta.

Suunnittele päivään useita koiralle sopivan mittaisia tekemishetkiä yhden pitkän, loppuun asti suoritettavan harjoituksen sijaan. Anna koiran nuuskia, kävellä rauhallisesti vaihtelevassa maastossa ja käyttää päätään etsintätehtävissä ja yksinkertaisessa ongelmanratkaisussa. Kohota kuntoa vähitellen ja tarkkaile koiraa koko tekemisen ajan. Hidasta tai lopeta, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, sieraimet kapenevat, koira käyttää voimakkaasti vatsalihaksiaan hengittämiseen, jää jälkeen tai ei palaudu normaalisti. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot, horjuminen, lyyhistyminen tai tajunnan menetys vaativat välitöntä eläinlääkärinhoitoa.

Kuumalla säällä lenkit on ajoitettava viileämpiin hetkiin, tahtia hidastettava ja koiralle tarjottava varjoa, vettä ja viileä lepopaikka. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon tai muuhun suljettuun tilaan. Koira, jolla on toistuvasti vaikeuksia kohtuullisessa liikunnassa tai lämpimällä säällä, tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kaiken liikunnan välttäminen ei yksin ole ratkaisu.

Panosta kontaktin ottamiseen, rauhalliseen hihnakävelyyn, luoksetuloon, leikin lopettamiseen, rauhoittumiseen sekä suun, korvien, kasvojen ihopoimujen, tassujen ja kynsien tarkastamisen hyväksymiseen. Opeta yksinoloa hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Palkitsemiseen perustuvat menetelmät auttavat koiraa ymmärtämään tehtävät ja helpottavat välttämätöntä käsittelyä.

## Terveys

Ranskanbulldoggin keskeisin terveysongelma, johon on tärkeää perehtyä, on BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä. Siinä lyhentyneen kuonon ja nielun alueella ei ole riittävästi tilaa pehmytkudoksille. Seurauksina voivat olla äänekäs tai työläs hengitys, heikko rasituksensieto, unihäiriöt ja lämmönsäätelyn vaikeudet.

RFG-Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystoimintaa arvioidaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen. Tulos luokitellaan asteikolla 0–3. Ranskanbulldoggit ovat kuuluneet 1.1.2025 alkaen SKK:n tason 2 terveysohjelmaan: jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava tutkimustulos ennen astutusta. Virallinen tulos voidaan rekisteröidä aikaisintaan 24 kuukauden iässä, eikä se saa astutushetkellä olla yli kaksi vuotta vanha. Suositus on aste 0. SKK:n sääntöjen mukaan asteen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jolle on tehty hengitystieleikkaus, ei voida arvioida tässä tutkimusjärjestelmässä.

RFG-tulos kuvaa koiran tilannetta tutkimushetkellä, eikä se poista omien havaintojen tarvetta. Se ei ole elinikäinen takuu eikä kata kaikkia muita terveysriskejä. Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset RFG-luokitukset. Ihanteellista on nähdä vanhemmat sekä levossa että tavallisen liikkumisen jälkeen: hengityksen pitäisi olla vaivatonta, palautumisen kohtuullista ja sierainten avoimet. Älä hyväksy ilmauksia ”testattu” tai ”eläinlääkärin tarkastama” rekisteröidyn tuloksen korvikkeeksi.

Muita dokumentoituja riskejä ovat allergiat ja ihosairaudet, selän, luuston ja nivelten ongelmat, kuten polvilumpion sijoiltaanmeno, sekä ulkonevien silmien vammat. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista iho-ongelmista, ontumisesta, selkäkivuista ja silmävammoista. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee myös, että pennunostaja kysyy aikuisten koirien polvilumpioista, sydämestä ja hengityksestä. Nämä suositukset on erotettava virallisesta RFG-vaatimuksesta.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvasti äänekästä hengitystä, selvästi heikentynyt rasituksen- tai lämmönsieto, hengityksen häiritsemää unta, haiseva tai kipeä iho, toistuvaa ontumista, selkäkipua tai punoittava, vuotava tai kipeä silmä. Varhainen tutkiminen on parempi vaihtoehto kuin odottaa, että ongelmasta tulee ”rodulle tyypillinen”.

## Historia ja alkuperä

Ranskanbulldoggi vakiintui roduksi Pariisissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen koira rekisteröitiin vuonna 1885 ja ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1898. Ranskan kennelliitto tunnusti rodun samana vuonna.

Rotu kehittyi seurakoiraksi, ja sille muodostuivat tiivis runko, leveä pää ja pystyt lepakonkorvat, jotka ovat yhä rotumääritelmän tunnuspiirteitä. Ranskanbulldoggi esitettiin Ruotsissa näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1913. Rodun historiallinen tyyppi selittää sen nykyistä ulkonäköä, mutta nykyjalostuksessa näitä piirteitä ei pidä korostaa niin pitkälle, että hengitys, silmät, selkä, häntä tai liikkuminen kärsivät.

## Arki ranskanbulldoggin kanssa

Ranskanbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin koko ei yksin ratkaise arjen toimivuutta. Olennaista on, että koira saa päivittäin tekemistä, voi levätä häiriöttä ja elää turvallisessa, viileässä ympäristössä. Kerrostalossa porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin kannattaa totutella varhaisella harjoittelulla. Hissin saatavuus tai portaiden määrä voi nousta tärkeäksi, jos koiralla on kipuja tai hengitysvaikeuksia.

Lasten kanssa pätee sama turvallisuussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa yhteisistä tilanteista. Lapset eivät saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa, kiipeillä sen päällä tai jatkaa lähestymistä, kun se yrittää poistua. Järjestä koiralle suojaisa lepopaikka ja opeta sekä lapsia että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pieni koko ja leikkisä luonne eivät automaattisesti tee yksilöstä turvallista lasten seurassa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja niiden aiemmista kokemuksista. Tutustuta eläimet vähitellen niin, että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan, äläkä pakota niitä lähikontaktiin. Sosiaalistaminen voi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia, mutta se ei takaa kaikkien eläinten yhteensopivuutta. Kiinnitä erityistä huomiota stressiin, resurssien puolustamiseen ja siihen, muuttuuko toisen koiran leikki liian rajuksi yksilölle, jonka hengityskyky on rajoittunut.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamerasta voi olla apua sellaisen ahdistuneisuuden tai haukkumisen havaitsemisessa, joka ei näy enää kotiin palatessa. Rotua ei pidä valita, jos tarkoituksena on jättää koira säännöllisesti yksin suurimmaksi osaksi päivää.

Ennen koiran ostamista kaikkien perheenjäsenten pitäisi voida vastata näihin kysymyksiin kyllä:

- Pystymmekö asettamaan esteettömän hengityksen ja terveen fyysisen toimintakyvyn äärimmäisen ulkonäön tai erikoisen värin edelle?
- Voimmeko varmistaa vanhempien henkilöllisyyden, RFG-luokitukset ja tutkimuspäivämäärät sen sijaan, että luottaisimme suullisiin vakuutteluihin?
- Pystymmekö mukauttamaan tekemistä helteen ja koiran voinnin mukaan ilman, että koira jää vaille liikuntaa ja virikkeitä?
- Onko meillä aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia eläinlääkärinhoidosta, jota rodun rakenne saattaa edellyttää?

Jos vastaukset ovat kyllä ja kasvattaja pystyy esittämään todennettavat tulokset, ranskanbulldoggi voi olla vilkas ja läheinen kumppani. Tärkein valinta ei ole äärimmäisin pään muoto tai harvinaisin väri, vaan koira, joka pystyy hengittämään, liikkumaan, palautumaan ja nauttimaan aktiivisesta arjesta.

Ranskanbulldoggi

The French Bulldog Club of England

Dansk Kennel Klub (Denmark)

The Kennel Club (United Kingdom)

Ranskanbulldoggi on pieni, lihaksikas seurakoira, jolla on lyhyt turkki ja lepakkomaiset korvat. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä mutta sisätiloissa rauhallinen, joten se sopii hyvin kerrostaloasumiseen. Se tarvitsee kohtuullisesti ja huolellisesti suunniteltua liikuntaa sekä säännöllistä ihon, korvien ja kynsien hoitoa. Myös sen hengitykseen ja painoon on kiinnitettävä huomiota.

Monica Lerang

## Perustiedot

- Samojedinkoira on keskikokoinen arktinen pystykorva, joka on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Se soveltuu yhä sekä rakenteensa että luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja pitkäkestoiseen työhön.
- Rotumääritelmän mukaan samojedinkoira on reki- ja seurakoira. Se ei siis ole vain valkoinen perhekoira, vaan työtä tekevä arktinen rotu, joka tarvitsee fyysistä tekemistä.
- Aikuinen uros painaa noin 20–25 kg ja narttu 16–20 kg. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Sallittu poikkeama on kolme senttimetriä kumpaankin suuntaan.
- Runsaasta kaksinkertaisesta turkista irtoaa paljon karvaa. Säännöllinen turkinhoito ja karvanlähtöaikojen tavallista työläämpi hoito kuuluvat samojedinkoiran omistajan arkeen.
- Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, avoin, valpas ja eloisa. Rotu on myös itsenäinen, ja saalisvietti, ohjattavuus ja äänekkyys voivat vaihdella huomattavasti yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- Samojedinkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisesti ympäri vuoden ja jolla on aikaa koulutukseen, turkinhoitoon ja arkeen osallistuvaan koiraan.

## Ulkonäkö ja turkki

Samojedinkoiran tulee olla ketterä ja kestävä arktinen pystykorva, pikemminkin urheilullinen kuin raskasrakenteinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja runsaskarvainen häntä kiertyy valppaalla koiralla selän päälle tai kyljelle. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Molemmilla sallitaan kolmen senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan. Suuntaa antava aikuispaino on uroksilla 20–25 kg ja nartuilla 16–20 kg.

Niin sanottu samojedinhymy syntyy mantelinmuotoisista silmistä ja hieman ylöspäin kaartuvista suupielistä. Se kuvaa rodun ilmettä eikä takaa tietynlaista luonnetta. Sen ei myöskään ole osoitettu olevan mekanismi, joka estäisi kuolaamista tai jään muodostumista.

Turkki koostuu lyhyestä, pehmeästä ja tiheästä pohjavillasta sekä pidemmästä, suoremmasta ja karkeammasta peitinkarvasta. Urosten kaulus on usein näyttävämpi, kun taas narttujen turkki on usein hieman lyhyempi ja pehmeämpi. Sallitut värit ovat puhtaanvalkoinen, kermanvärinen sekä valkoinen, jossa on hieman keksinvärisiä merkkejä.

Sovita turkinhoito turkin kuntoon sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin kosteutta ja irtokarvaa voi jäädä. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin ja perusteellisemmin. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja kuivaa koko turkki sen jälkeen huolellisesti, jotta ihon viereen ei jää kosteutta. Turkkia ei yleensä pidä leikata lyhyeksi tai ajella hoidon helpottamiseksi. Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos karvan leikkaaminen on lääketieteellisistä syistä tarpeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, ihmisiä kohtaan avoin, valpas ja eloisa. Rotumääritelmä kuvaa sitä hyvin sosiaaliseksi eikä pidä sitä sopivana vahtikoiraksi. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö tervehtisi ihmisiä samalla tavalla tai että rotunimi takaisi itsevarmuuden kaikissa tilanteissa. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran yksilöllinen luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Ruotsalaisissa jalostustavoitteissa toivotaan helposti lähestyttäviä ja avoimia koiria, jotka ovat luontevia sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Vuosien 2015–2025 BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset vastaavat pääosin tätä tavoitetta. Ne eivät kuitenkaan ennusta yksittäisen pennun kehitystä. Tutustu vanhempiin ja lähisukulaisiin tavallisessa arjessa sen sijaan, että luottaisit vain rotukuvaukseen tai keskiarvoihin.

Itsenäisyys kuuluu rodun työskentelytapaan. Samojedinkoiran tulee pystyä tekemään aloitteita, keskittymään fyysiseen tehtävään ja työskentelemään olematta liiaksi riippuvainen ohjaajastaan. Arjessa samat ominaisuudet voivat näkyä sinnikkyytenä, omina ideoina ja siinä, ettei koira aina päätä seurata sinua. Koulutus sujuu helpommin, kun tehtävä on selkeä, palkkio koiralle mieleinen ja toistoilla on tarkoitus.

Myös saalisviettiä on arvioitava yksilöllisesti. Rotumääritelmän mukaan metsästysvietti on vain heikosti kehittynyt, mutta Ruotsin Kennelliiton nykyisissä pennunostajan ohjeissa varoitetaan, että rodussa voi silti esiintyä voimakasta metsästysviettiä. Älä oleta, että samojedinkoiraa voi pitää turvallisesti vapaana pelkän rodun perusteella.

## Koulutus ja liikunta

Samojedinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja voi yleensä hyvin, kun ainakin osalla siitä on selkeä tarkoitus. Valjakkotyöskentely, vaeltaminen, koirarepun kantaminen ja muut kestävyyttä vaativat lajit ovat lähellä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu ja ongelmanratkaisu tuovat vaihtelua, mutta eivät korvaa mahdollisuutta liikkua ja tehdä fyysistä työtä.

Ruotsin Kennelliitto suosittelee aikuiselle koiralle yleiseksi lähtökohdaksi vähintään tunnin päivittäistä lenkkiä sekä fyysistä harjoittelua kolme tai neljä kertaa viikossa. Pidä tätä suuntaviivana, älä tarkkana annostuksena. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, lämpötilasta, alustasta ja rasituksen voimakkuudesta. Pentujen ja nuorten koirien lihaksistoa ja kuormituksen sietoa tulee kehittää vähitellen, ei aikuisen koiran harjoitusohjelmaa noudattaen.

Koira voi oppia kaksi erillistä sääntöä: työvaljaissa nojataan vetoon ja vedetään vihjeestä, kun taas tavallisessa taluttimessa kuljetaan hihna löysällä. Käytä lajiin sopivia varusteita, opeta selkeät lähtövihjeet ja lisää matkaa, nopeutta ja kuormaa vähitellen. Virallinen rekikoirien käyttötulos osoittaa, että koira on suorittanut määritellyn työn koeolosuhteissa. Se antaa hyödyllistä tietoa käyttöominaisuuksista, mutta ei todista, ettei koiralla olisi nivelsairauksia, sydänsairauksia tai pelkoja tavallisessa arjessa.

Lämpimällä säällä kuormitus on sovitettava olosuhteisiin ja koiran yksilöllisiin reaktioihin. Ajoita raskaammat harjoitukset päivän viileämpiin hetkiin, valitse sopiva alusta, tarjoa vettä ja lopeta, jos koira ei palaudu normaalisti. Yleispätevä lämpötilaraja on harhaanjohtava, sillä ilmankosteus, auringonpaiste, nopeus, kunto ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki lämpökuormaan.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä koskaan yliarvioi sen varmuutta. Pitkä liina tai aidattu alue antaa koiralle liikkumatilaa silloin, kun ympäristö on liian haastava turvalliseen vapaana ulkoiluun. Tämä on erityisen tärkeää, jos koiralla on saalisviettiä tai taipumusta valita omat reittinsä.

## Terveys

Samojedinkoiralla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä. Rodun uuden ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan noin 20–25 prosenttia tutkituista, vuosina 2019–2024 syntyneistä koirista sai lonkkatuloksen C, D tai E. Luku koskee tutkittuja koiria, eikä sitä voi suoraan pitää koko populaation esiintyvyyslukuna. Lonkkatuloksiin kannattaa silti perehtyä pentua valittaessa.

Ruotsiin rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Samojedinkoira kuuluu myös Ruotsin lonkkaindeksijärjestelmään: vanhempien indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa, eikä D- tai E-lonkkaisia koiria saa käyttää jalostukseen. Tilanne on siis moniulotteisempi kuin väite, jonka mukaan jalostusyhdistelmässä voisi käyttää vain A- ja B-lonkkaisia koiria. Tarkista SKK Avelsdata -palvelusta molempien vanhempien tulokset ja astutushetken indeksit sekä sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset.

Rotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tuloksen tulisi olla terve tai sisältää vain ei-perinnölliseksi luokiteltu löydös. Nykyinen jalostusstrategia osoittaa, että vain pieni osa samojedinkoirista kävi silmätutkimuksessa vuosina 2021–2024. Pyydä nähtäväksi varsinainen rekisteröity tulos sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen suvun hyvästä silmäterveydestä.

Myös diabetes eli sokeritauti ansaitsee huomiota. Sekä laaja ruotsalainen vakuutusaineistoon perustuva tutkimus että myöhempi norjalainen tutkimus sijoittivat samojedinkoiran suurimman riskin rotujen joukkoon. Tutkimukset kuvaavat riskiä rotutasolla eivätkä ennusta yksittäisen pennun sairastumista. Kysy lähisukulaisten diagnooseista ja ota koiran terveydessä tapahtuvat muutokset viipymättä puheeksi eläinlääkärin kanssa.

## Historia ja alkuperä

Samojedinkoira on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta, ja sen nimi juontuu samojedikansoista. Eri alueilla koiria käytettiin metsästykseen, vetotöihin ja myöhemmin porojen paimentamiseen. Ne elivät tiiviisti ihmisten rinnalla ja auttoivat rotumääritelmän mukaan myös pitämään ihmiset lämpiminä näiden asumuksissa. Nykyrodun viralliset käyttötarkoitukset ovat rekikoirana ja seurakoirana toimiminen.

Siperiasta Länsi-Eurooppaan tuotu pieni koirajoukko sekä tutkimusretkikuntien hankkimat koirat muodostivat länsimaisen kannan perustan. Ensimmäinen samojedinkoira rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1893. Pohjoismaiselle pystykorvalle julkaistiin ruotsalais-norjalainen rotumääritelmä vuonna 1908, ja ensimmäinen englantilainen samojedinkoiran rotumääritelmä laadittiin vuonna 1909.

Tämä historia selittää, miksi nykyjalostuksessa on kyse muustakin kuin valkoisesta turkista ja ystävällisestä ilmeestä. Ruotsin arktisten koirien yhdistys pyrkii säilyttämään rodun arktiset ominaisuudet ja käytännön kyvyn toimia rekikoirana. Samojedinkoiran valitsevan tulisi siksi olla kiinnostunut sen käyttöominaisuuksista, ei vain ulkonäöstä.

## Arki samojedinkoiran kanssa

Samojedinkoira voi asua kerrostalossa, jos sen tarpeet täytetään asianmukaisesti kodin ulkopuolella. Asunnon kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen liikuntaan, palautumiseen ja säännölliseen ulkoiluun. Jos talon äänieristys on heikko, selvitä, kuinka äänekkäitä pennun lähisukulaiset ovat kotona, ja harjoittele rauhallista käytöstä alusta lähtien. Äänekäs yksilö voi nopeasti häiritä naapureita.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja rauhallisista poissaoloista, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rauhoittua. Jotkin koirat oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Älä suunnittele pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että samojedinkoirasi pärjää automaattisesti yksin kokonaisen työpäivän.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin minkä tahansa koiran kanssa: aikuisen tulee olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rodun ihanteellinen sosiaalisuus on myönteinen lähtökohta, mutta rotunimi ei korvaa valvontaa ja koiran kunnioittavaa kohtelua. Noudata samaa huolellisuutta kissojen ja muiden eläinten kanssa. Kysy vanhempien käyttäytymisestä, järjestä tutustumiset huolellisesti ja tee ratkaisut yksilön saalisvietin ja aiempien kokemusten perusteella.

Turkki näkyy arjessa. Irtokarvaa on siedettävä, turkinhoitoon on varattava aikaa ja kastunut turkki on pystyttävä kuivaamaan perusteellisesti. Samojedinkoira ei ole allergiavapaa: koiran allergeeneja on pääasiassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Allergisen ei pidä tehdä hankintapäätöstä valkoiseen turkkiin, vähäiseen hajuun tai vähäiseen karvanlähtöön liittyvien väitteiden perusteella.

Selvitä, mihin kasvattajan yleiset laatua koskevat väitteet perustuvat. Tarkista vanhempien lonkkatulokset ja ajantasaiset indeksit, silmätulokset, BPH-käyttäytymiskuvaukset ja mahdolliset käyttötulokset. Kysy, miten lähisukulaiset ovat suoriutuneet valjakkotyöskentelystä, käyttäytyneet muiden koirien seurassa, rauhoittuneet kotona, pärjänneet yksin ja selviytyneet lämpimissä olosuhteissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään aikuisen koiran turkin hoito. Käyttötulos kertoo testatuista käyttöominaisuuksista, BPH havaituista reaktioista ja terveysrekisterit tunnetuista tutkimustuloksista. Yhdessä ne antavat paremman pohjan päätökselle, mutta mikään yksittäinen merkintä ei takaa, millaiseksi pentu kasvaa.

Samojedinkoira

Svenska Polarhundklubben (Swedish Polar Dog Club)

Deutscher Club für Nordische Hunde e.V.

Samojedinkoira on keskikokoinen, vahva arktinen pystykorva, jonka samojedikansat jalostivat paimentamaan poroja, vetämään rekiä ja elämään perheiden kanssa samoissa teltoissa. Se tunnetaan ”samojedinhymystään” ja paksusta, vain vähän tuoksuvasta kaksinkertaisesta turkistaan. Se on sosiaalinen, energinen, äänekäs ja älykäs koira, joka tarvitsee tiivistä yhdessäoloa, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä runsaasti liikuntaa.

Line Håland Foldøy

## Perustiedot

Affenpinseri on pieni saksalainen seurakoira, joka on valpas, omapäinen ja vahvasti ihmisiinsä kiintyvä. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka etsii aktiivista arjen kumppania pienessä koossa, arvostaa koiran huumorintajua ja oma-aloitteisuutta sekä osaa kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** Ryhmä 2, Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 25–30 cm
- **Paino:** noin 4–6 kg
- **Rakenne:** tiivis ja mahdollisimman neliömäinen
- **Karvapeite:** karkea ja tiheä; pidemmät, karkeat karvat muodostavat kulmakarvat, parran ja rodulle ominaisen päätä kehystävän karvoituksen
- **Väri Ruotsissa käytössä olevan FCI:n rotumääritelmän mukaan:** puhtaanmusta, pohjavilla musta

Pienen kokonsa ansiosta affenpinseri on helppo ottaa mukaan, mutta passiivinen sylikoira se ei ole. Se tarvitsee lenkkejä, hajutyöskentelyä, uuden oppimista ja mahdollisuuksia osallistua perheen elämään. Pennut ja nuoret koirat voivat olla erityisen vilkkaita.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Affenpinserin tulee olla pieni, karkeakarvainen ja tiivisrakenteinen. Sen kasvoilla on rodulle nimen antanut ilme. Tummat, melko pyöreät silmät, ulkoneva alaleuka ja karkea kasvojen karvoitus luovat niin sanotun apinamaisen ilmeen. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden.

Lyhyen kuonon tulee olla suora, ei ylöspäin kääntynyt, ja sierainten tulee olla hyvin avoimet. Tavoitteena ei siis ole äärimmäisen litteä kuono. Alaleuka ulottuu yläleukaa pidemmälle, mutta kulmahampaat, etuhampaat ja kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni.

Ruotsissa käytössä oleva FCI:n rotumääritelmä edellyttää puhtaanmustaa karvapeitettä ja mustaa pohjavillaa. Historiallisissa kuvauksissa mainitaan useita värejä, ja toisinaan pentuja voi yhä syntyä muunvärisinä. Tämä ei kuitenkaan muuta nykyisessä rotumääritelmässä määriteltyä väriä.

Karvapeitteen hoito on melko yksinkertaista, mutta se vaatii nyppimistä, tavallisesti muutaman kerran vuodessa. Kypsä karva poistetaan, jotta turkin karkea rakenne ja oikea muoto säilyvät. Nyppimiskertojen välillä turkki kammataan tarpeen mukaan. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää partaan, raajojen pidempiin karvoihin ja muihin helposti takkuuntuviin kohtiin. Tarkista myös, etteivät silmien ympärillä olevat karkeat karvat ärsytä silmiä.

Karvatyyppi ei tee affenpinseristä allergiavapaata. Allergiavapaita koirarotuja ei ole, ja koiran allergeeneja on pääasiassa ihossa ja syljessä. Allergisen on siksi arvioitava omaa reaktiotaan juuri kyseiseen koiraan sen sijaan, että luottaisi pelkkään karvatyyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Affenpinseri on tyypillisesti kiintyvä, valpas, rohkea ja itsepäinen. Se haluaa usein olla perheensä lähellä ja huomaa nopeasti ympäristönsä muutokset. Vieraisiin se saattaa suhtautua pidättyvästi. Anna koiran lähestyä omaan tahtiinsa sen sijaan, että pakottaisit sen tervehtimään.

Valppaus voi näkyä haukkumisena jonkun saapuessa, ulko-oven takaa kuuluvien äänien yhteydessä tai jonkin odottamattoman tapahtuessa. Haukkumisen määrä vaihtelee, eikä kukaan voi luvata hiljaista affenpinseriä. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, opeta jatkuvan hälytyshaukun tilalle selkeä vaihtoehtoinen toimintatapa ja järjestä koti niin, ettei koira koe tarvetta vahtia jatkuvasti ikkunoita tai ovea.

Rotumääritelmä kuvaa rodun toivottua luonnetta. Vuosille 2021–2026 julkaistussa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kuitenkin todetaan, että liian harva ruotsalainen affenpinseri oli osallistunut Ruotsin BPH- tai MH-luonnekuvaukseen, jotta rodun luonteesta voitaisiin muodostaa luotettava kokonaiskuva. Väitteet siitä, että jokainen yksilö olisi peloton, hyvin sosiaalinen tai erityisen haukkuherkkä, menevät siis esitettyä näyttöä pidemmälle. Pentua valittaessa vanhempien arkikäyttäytyminen kertoo enemmän kuin rotua koskevat yleistävät lupaukset.

Suhteet muihin koiriin riippuvat yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Affenpinseri voi olla kohtaamisissa hyvin itsevarma, ja sen on opittava ohittamaan ja olemaan muiden koirien seurassa tunkeutumatta niiden tilaan. Rodun aiempi käyttö rottien ja hiirten pyydystäjänä tarkoittaa myös sitä, ettei sitä voi automaattisesti pitää turvallisena vapaana pienten lemmikkien seurassa. Jos kotona on jo kissa, tarvitaan rauhallista tutustuttamista, turvallisia poistumisreittejä ja valvontaa. Rodun historia ei ennusta yksittäisen koiran reaktiota.

## Koulutus ja liikunta

Affenpinseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tarkkaa minuuttimäärää ei ole. Sovita lenkit, leikki ja koulutus koiran ikään, terveyteen, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. Tärkeintä on monipuolinen arki, jossa koira saa liikkua, tutkia ja käyttää päätään.

Nosework, ihmisjäljen seuraaminen, etsintäharjoitukset ja rally-toko voivat sopia rodun uteliaisuudelle ja työskentelyhalulle. Tavallinenkin lenkki muuttuu antoisammaksi, kun koira saa välillä seurata hajuja, etsiä valmiiksi asetettuja esineitä tai ratkaista yksinkertaisen tehtävän. Myös turvalliset tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset ovat hyödyllisiä. Koiraa ei kannata kantaa kaikkien sellaisten esteiden ohi, joista se pystyy selviytymään itse varmasti.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeutta vähitellen. Lyhyet, vaihtelevat harjoitukset onnistuvat yleensä paremmin kuin lukuisat yksitoikkoiset toistot. Panosta erityisesti luoksetuloon, kontaktin ottamiseen ja siihen, että koira osaa irrottaa huomionsa kiinnostavasta asiasta. Älä kuitenkaan koskaan pidä luoksetuloa turvallisuuden takeena liikenteen tai pieneläinten lähellä.

Valppautta ja itsenäisyyttä on helpompi ohjata, kun koira harjoittelee arjen tilanteita jo varhain: vieraiden saapumista, oven ääniä, muiden koirien kohtaamista, käsittelyä ja rauhoittumista samalla, kun lähellä tapahtuu jotakin. Kovat ojennukset voivat aiheuttaa ristiriitoja tai epävarmuutta, eikä niitä tarvita selkeiden rajojen asettamiseen.

## Terveys

Affenpinseriä kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta Ruotsin pieni populaatio vaikeuttaa luotettavien päätelmien tekemistä sairauksien yleisyydestä. Huolellisen pennunostajan kannattaa siksi tutustua sekä virallisiin tutkimustuloksiin että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten terveyteen sen sijaan, että luottaisi yleiseen toteamukseen rodun terveydestä.

Hengitys on tällä hetkellä yksi seurattavista asioista. Affenpinserillä on lyhyt kuono, mutta rotumääritelmä edellyttää hyvin avoimia sieraimia. Toukokuusta 2026 lähtien rodun RFG-Scheme-menetelmällä saadut BOAS-luokitukset voidaan tallentaa Ruotsin Kennelliiton keskitettyyn rekisteriin. Tutkimuksessa arvioidaan koiran hengitystä ennen lyhyttä rasituskoetta ja sen jälkeen. Keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Kysy silti vanhempien hengityksestä, kestävyydestä, palautumisesta ja mahdollisista RFG-luokituksista. Selvästi kuuluvaa hengitysääntä, työlästä hengitystä, sinertäviä limakalvoja, pyörtymistä tai huomattavaa kuumuuden sietämättömyyttä ei pidä kuitata rodulle normaalina.

Toinen seurattava terveysasia on patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. Nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa esitetään vanhempaa, rajallista aineistoa: Ruotsin Kennelliiton vuosien 2011–2018 tiedoissa 90 koiralla oli kirjattu polvitutkimus, ja niistä viidellä todettiin löydös. Erillisessä omistajakyselyssä puolestaan 19 vastaajaa 172:sta ilmoitti koirallaan olevan patellaluksaatio. Luvut eivät kuvaa yksittäisen pennun tämänhetkistä riskiä, mutta ne antavat hyvän syyn kysyä virallisista polvitutkimustuloksista ja suvun polviongelmista.

Jalostusstrategiassa nostetaan tärkeiksi jalostuksessa huomioitaviksi asioiksi myös synnytysvaikeudet ja pentujen kuolemat ennen rekisteröintiä. Aineisto ei ole riittävän ajantasaista luotettavan yleisyyden ilmoittamiseen. Kysy, miten emän ja sen lähisukuun kuuluvien narttujen synnytykset ovat sujuneet, onko keisarileikkauksia tarvittu ja miten aiemmat pentueet ovat kehittyneet. Pyydä kasvattajaa myös kertomaan, miten suunniteltu yhdistelmä edistää tämän pienen populaation geneettistä monimuotoisuutta.

Aloita hampaiden säännöllinen hoito jo pentuna ja pyydä eläinlääkäriä tutkimaan ontuminen, toistuvat hengitysäänet, silmien ärsytys tai muut oireet. Mahdollisten diagnoosien luettelo ei koskaan korvaa yksittäisen koiran tutkimista.

## Historia ja alkuperä

Affenpinseri on vanha saksalainen rotu, joka on kehittynyt karkeakarvaisesta pinseristä. Samantyyppisiä koiria esiintyy vanhassa eurooppalaisessa taiteessa, ja rotu rekisteröitiin Saksassa ensimmäisen kerran vuonna 1879. Se oli suosittu kääpiökoira 1900-luvun alun tienoilla.

Etelä-Saksassa affenpinseriä pidettiin seurakoirana, mutta lähteissä sitä kuvataan myös pienenä maatilan vahtikoirana, joka ilmoitti vieraista ja tappoi rottia ja hiiriä. Tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun valppautta, nopeita reaktioita sekä kiinnostusta etsimiseen ja ongelmanratkaisuun. Se ei kuitenkaan määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Ruotsissa rotua esiintyi pieninä määrinä eri aikoina 1900-luvulla, mutta pysyvää kantaa ei syntynyt. Vuonna 1986 Saksasta tuotiin kaksi koiraa, ja tämä uusi alku mahdollisti rodun vakiintumisen maahan uudelleen.

## Arki affenpinserin kanssa

Affenpinseri voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koira saa lenkkejä, tekemistä, lepoa ja seuraa. Helposti ääniä kantavassa kerrostalossa omistajan on kuitenkin huomioitava rodun valppaus ja harjoiteltava rauhallista suhtautumista ulko-oven takaa kuuluviin ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy pysymään levollisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee huomattavasti. Rotu on vahvasti perheeseensä kiintyvä, joten suunnittele arki oman koirasi mukaan äläkä luota luvattuun tuntimäärään.

Lasten kanssa koiran pieni koko korostaa hellävaraisen käsittelyn tärkeyttä. Pienten lasten ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Lasten ei tule kantaa koiraa, häiritä sitä syödessä tai nukkuessa eikä pitää sitä väkisin paikallaan halattavana. Elämä koiraa kunnioittavassa perheessä voi sujua hyvin, mutta aikuisilla on täysi vastuu sekä koiran tarpeista että lasten turvallisuudesta.

Tapaa ennen pennun ostamista ainakin emä, tarkkaile koirien hengitystä ja liikkumista ja kysy luonteesta, polvitutkimustuloksista, RFG-luokituksista, hampaista, silmistä, synnytyksistä ja aiemmista jälkeläisistä. Pyydä täsmällisiä vastauksia ja todennettavia tuloksia silloin, kun niitä on saatavilla. Affenpinseri sopii parhaiten kotiin, jossa pientä kokoa ei erehdytä pitämään vähäisten tarpeiden merkkinä: se haluaa osallistua, ajatella, liikkua ja tulla otetuksi vakavasti.

Affenpinseri

British Kennel Club

Deutscher Club für Affenpinscher

Svenska Kennelklubben

Société Centrale Canine

Affenpinseri on pieni ja vankkarakenteinen saksalainen kääpiökoirarotu, jolla on karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki ja apinamaiset kasvot. Aikoinaan pelottomana rotanpyytäjänä toiminut affenpinseri on nykyään eloisa seurakoira ja valpas vahti. Se on leikkisä ja kiintyvä mutta myös itsenäinen, ja tarvitsee kärsivällistä koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa sekä päivittäin liikuntaa ja virikkeitä.

Anne Tove Mitchell Jensen

## Perustiedot

Bordercollie on brittiläinen paimenkoira ihmiselle, joka haluaa työskennellä koiransa kanssa, kouluttaa sitä ja tarjota sille mielekkäitä tehtäviä koko sen elämän ajan. Rotu oppii erinomaisesti ja on hyvin kestävä, mutta juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä usein vaativamman kuin ensisijaisesti seurakoiraksi jalostetusta koirasta.

- **Koiratyyppi:** puhdasrotuinen paimenkoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1
- **Koko:** keskikokoinen; uroksen ihannesäkäkorkeus on noin 53 cm, nartut ovat yleensä hieman pienempiä
- **Paino:** noin 12–20 kg sukupuolen ja rakenteen mukaan
- **Elinajanodote:** noin 10–15 vuotta
- **Turkki:** lyhyt tai kohtalaisen pitkä kaksinkertainen karvapeite, useita värejä
- **Tyypilliset piirteet:** valpas, ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen, herkästi reagoiva, älykäs ja vahvasti työskentelyyn motivoitunut
- **Sopii parhaiten:** sitoutuneelle omistajalle, joka nauttii säännöllisestä kouluttamisesta ja osaa opettaa koiralle sekä tekemistä että lepoa

Ennen koiran hankintaa olennaista ei ole se, ulkoileeko perhe tietyn tuntimäärän päivässä, vaan se, löytyykö arjesta aikaa säännölliseen harjoitteluun ja yhteistyöhön. Bordercollien on saatava käyttää päätään ja toteuttaa paimennusviettiään hallitusti, mutta sen on myös opittava rauhoittumaan kotona.

## Ulkonäkö ja turkki

Bordercollie on urheilullinen ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne palvelee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä yhdenmukaisen ulkonäön sijaan. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, sulavat ja tehokkaat. Rotumääritelmän mukainen uroksen ihannesäkäkorkeus on 53 cm ja nartun hieman vähemmän, mutta rodun sisällä sekä koko että rakenne vaihtelevat huomattavasti.

Rotumääritelmässä kuvataan kaksi karvamuunnosta: lyhytkarvainen ja kohtalaisen pitkäkarvainen. Molemmilla on tiheä, rakenteeltaan keskikarkea peitinkarva sekä pehmeä ja tiheä, säältä suojaava pohjavilla. Kohtalaisen pitkä turkki muodostaa selvemmin kauluksen, housukarvat ja tuuhean hännän, kun taas lyhyt turkki on rungonmyötäisempi. Värejä ja kuviointeja on monia. Mustavalkoinen ja kolmivärinen ovat yleisiä, mutta rotumääritelmä sallii laajan värikirjon, kunhan valkoinen ei ole vallitseva väri.

Turkinhoito on pääpiirteissään helppoa. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtoavan pohjavillan poistamiseksi ja takkujen ehkäisemiseksi, etenkin korvien takaa ja hapsukarvojen kohdalta. Runsaan karvanlähdön aikana harjausta tarvitaan tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa. Ulkona työskentelevä tai harjoitteleva koira kannattaa myös tarkastaa tekemisen jälkeen: käy läpi tassut, kynnet, iho ja turkki vammojen, heinänvihneiden, punkkien ja roskien varalta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Bordercollie on tarkkaavainen, yhteistyöhaluinen ja erittäin nopea havaitsemaan toistuvia kaavoja. Se oppii siksi paitsi omistajan tarkoituksella opettamat asiat myös sen, mitkä äänet ennakoivat lenkkiä, miten ihmiset tavallisesti liikkuvat ja millaisella käytöksellä saa aikaan reaktion. Erinomainen koulutettavuus ei automaattisesti tarkoita helppoa arkea: epäselvät rutiinit ja tahaton palkitseminen voivat vakiinnuttaa käyttäytymistä aivan yhtä nopeasti kuin harkittu koulutus.

Paimennus perustuu siihen, että koira havaitsee liikkeen ja vaikuttaa siihen. Arjessa ilman lampaita sama herkkyys voi kohdistua autoihin, polkupyöriin, juoksijoihin, lapsiin tai muihin eläimiin. Tuijottaminen, vaaniminen, kulkureitin katkaiseminen ja jahtaaminen ovat merkkejä, joihin on syytä puuttua varhain. Käytös tulee keskeyttää rauhallisesti ja korvata opetetulla vaihtoehdolla, ei rohkaista sitä huvittavana erikoisuutena.

Bordercollie voi sopia hyvin perheeseen, mutta rotu ei ole yksilöstä ja ympäristöstä riippumatta automaattisesti ”lapsiystävällinen”. Juokseminen, huutaminen ja vauhdikkaat leikit voivat laukaista paimennuskäyttäytymistä tai aiheuttaa stressiä. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi valvottava, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi myös onnistua, etenkin kun tutustuttaminen tehdään harkiten, mutta sitä ei voida taata pelkän rodun perusteella. Kissan on päästävä halutessaan vetäytymään omiin oloihinsa, ja koira on opetettava jättämään se rauhaan.

## Koulutus ja liikunta

Bordercollie tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei voi määrittää. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta, aiemmasta koulutuksesta ja työtehtävistä. Hyvässä arjessa vuorottelevat liikunta, ongelmanratkaisu, yhteistyö ja palautuminen.

Lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, turvallisissa paikoissa vapaana liikkuminen, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, jäljestys, paimennus ja muut koiraurheilulajit tarjoavat koiralle erilaista tekemistä. Valitse lajeja, joissa koiran on kuunneltava ohjaajaa ja tehtävä päätöksiä pelkän kovaa juoksemisen sijaan. Loputon pallonheitto tai muu voimakkaasti kiihdyttävä toisto ei ole hyvä mittari koiran tarpeiden täyttymiselle. Se voi lisätä odotusjännitystä opettamatta koiraa rauhoittumaan.

Pidä harjoitukset lyhyinä, selkeinä ja palkitsemiseen perustuvina. Kiinnitä arkitaitoihin, kuten luoksetuloon, hihnassa kulkemiseen, etäältä pysähtymiseen ja huomion irrottamiseen liikkuvista kohteista, yhtä paljon huomiota kuin temppuihin tai kilpailuliikkeisiin. Palkitse myös rauhallisuudesta: omalla paikalla makaamisesta, odottamisesta ympärillä tapahtuvien asioiden aikana ja nukkumisesta tekemisen jälkeen. Bordercollie, jolle tarjotaan aina vain lisää vauhdikasta tekemistä, voi kehittyä huippukuntoiseksi oppimatta lainkaan lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat hallittuja kokemuksia, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran harjoitusohjelmaa. Vahvista niiden itseluottamusta erilaisissa ympäristöissä, anna kehon kehittyä ja lisää fyysistä kuormitusta sekä tehtävien vaikeutta vähitellen. Jos koira muuttuu lisääntyneestä tekemisestä huolimatta hajamielisemmäksi, ääniherkemmäksi tai alkaa jumiutua asioihin, ratkaisu voi olla parempi tasapaino ja ammattilaisen apu entistä rankemman liikunnan sijaan.

## Terveys

Bordercollieta pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta rodulla tunnetaan sairauksia, joista pennunostajan on hyvä olla tietoinen. Ruotsin kennelliiton ja Svenska Vallhundsklubbenin esiin nostamiin terveysongelmiin kuuluvat lonkkaniveldysplasia (HD), collie eye anomaly eli colliesukuisten koirien silmäanomalia (CEA), muut verkkokalvomuutokset, epilepsia sekä etenkin olkaniveleen kohdistuva osteokondroosi.

Kun harkitset Ruotsiin rekisteröityä pentuetta, tarkista ensin vanhempien viralliset lonkka- ja silmätutkimustulokset. Ruotsin kennelliiton sääntöjen mukaan silmätutkimustuloksen on oltava rekisteröity ennen astutusta, eikä tutkimus yleensä saa olla yli vuoden vanha. Tarkista rekisteröidyt tulokset ja kysy myös sisarusten, vanhempien ja muiden lähisukulaisten epilepsiasta, toistuvista kohtauksista, olkapääongelmista ja varhaisista kuolemista. Kahden vanhemman normaalit tulokset eivät kerro koko sukulinjan terveydestä.

Useisiin rodun perinnöllisiin sairauksiin, kuten CEA:han, IGS:ään, TNS:ään ja sensoriseen neuropatiaan, on saatavilla DNA-testejä. Tarpeelliset testit riippuvat koiran sukujuurista ja ajantasaisista suosituksista. Pyydä kasvattajaa selittämään, mitä on testattu ja miksi. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa terve kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on suunnitella yhdistelmä niin, etteivät pennut voi periä sairausvarianttia molemmilta vanhemmiltaan. DNA-testi ei korvaa kliinistä silmätutkimusta, niveltutkimustuloksia eikä laajempaa tietoa suvun terveydestä.

Bordercollie collapse -oireyhtymää (BCC) sairastava koira voi olla levossa täysin oireeton, mutta muuttua kovan rasituksen aikana tai pian sen jälkeen sekavaksi, horjuvaksi tai kaatua. Koira saattaa näyttää toipuvan 5–30 minuutissa, mutta jokaiseen tällaiseen kohtaukseen on suhtauduttava vakavasti ja sen syy on selvitettävä eläinlääkärissä. BCC ei ole sama asia kuin tavallinen väsymys, lämpöhalvaus tai labradorinnoutajilla yleisemmin tavattava dynamiini 1 -geeniin liittyvä EIC-muoto. Keskeytä tekeminen heti, jos koiran tarkkaavaisuus tai liikkuminen muuttuu poikkeavaksi.

## Historia ja alkuperä

Bordercollie kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla lammastilojen työkoiraksi. Jalostusvalinnat perustuivat pitkään käytännön paimennuskykyyn: koiran piti osata lukea paimennettavia eläimiä, työskennellä etäällä ja vastata ohjaajan merkkeihin vaativissa oloissa. Tämä työtausta selittää rodulle ominaisen katseenkäytön, vaanivan liikkumisen, kestävyyden ja voimakkaan halun hallita liikettä.

FCI luokittelee bordercollien brittiläiseksi paimenkoiraksi, jolta edellytetään käyttökoetta. Ruotsissa käyttöominaisuuksilla on poikkeuksellisen selkeä asema myös rekisteröinnissä. Rotu merkitään Ruotsin kennelliiton erilliseen paimenkoirarekisteriin, REG V:hen. Ruotsissa syntynyt bordercollie voidaan rekisteröidä vain, jos sen molemmat vanhemmat ovat suorittaneet hyväksytysti Svenska Vallhundsklubbenin (SVaK) järjestämän paimennuskokeen tai niillä on hyväksytty vastaava ulkomainen koetulos. Ulkonäkö voi siksi vaihdella enemmän kuin monilla muilla roduilla, ja työskentelykyky säilyy ruotsalaisen jalostusmallin keskiössä.

## Arki bordercollien kanssa

Hyvä arki bordercollien kanssa vaatii suunnittelua, mutta ei jatkuvaa viihdyttämistä. Tavoitteena on koira, joka pystyy tarvittaessa työskentelemään keskittyneesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu. Tällainen tasapaino onnistuu parhaiten kodissa, jossa joku aidosti nauttii koiran kouluttamisesta ja jossa vastuu koiran liikunnasta ei ole lasten varassa.

Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti poissuljettua, eikä suuri piha takaa hyvää elämää. Tärkeämpiä ovat sopivat harjoitteluympäristöt, turvalliset liikuntamahdollisuudet ja arkirutiini, jota pystytään todella ylläpitämään. Vilkkaalla alueella omistajan on pystyttävä hallitsemaan liikenteen, pyöräilijöiden, juoksijoiden, äänten ja kohtaamisten tuomat tilanteet ilman, että koira jumiutuu paimentamiseen tai jatkuvaan valppauteen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen ja koiran iän sekä reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Alkuvaiheen harjoituksia kannattaa harkita kuvattavaksi. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira vaeltelee levottomana, läähättää, haukkuu, rikkoo tavaroita tai ei pysty rauhoittumaan. Toistuvat pitkät työpäivät ilman apua koiran hoitoon ovat tälle rodulle huono lähtökohta.

Ennen kuin ostat pennun Ruotsista, tarkista molemmilta vanhemmilta vähintään kolme asiaa: rekisteröity lonkkatutkimustulos, voimassa oleva silmätutkimustulos ja hyväksytty tulos hyväksytystä paimennuskokeesta. Kysy sen jälkeen lähisukulaisten epilepsiasta ja nivelterveydestä, olennaisista DNA-testeistä, vanhempien käyttäytymisestä sekä levossa että työssä ja kasvattajan tarjoamasta tuesta kaupanteon jälkeen. Sopivimman pennun valinnassa ei ole kyse ”älykkäimmän” yksilön löytämisestä, vaan siitä, että pennun luonne ja työskentelyhalu sopivat siihen, mitä voit tarjota koiralle koko sen elämän ajan.

Bordercollie

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Bordercollie on keskikokoinen, atleettinen paimenkoira, joka tunnetaan herpaantumattomasta keskittymiskyvystään, älykkyydestään ja erittäin suuresta energisyydestään. Se on jalostettu paimentamaan lampaita koko päivän, ja se loistaa niin paimennuksessa, koiraurheilussa kuin koulutuksessakin. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista ohjausta.

Frode Nordbø

## Perustiedot

Italianvinttikoira on vinttikoiraryhmän pienin rotu, mutta rakenteeltaan se on vinttikoira pienoiskoossa. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on molemmilla sukupuolilla 32–38 senttimetriä ja paino enintään 5 kilogrammaa. Virallista vähimmäispainoa tai tarkasti rajattua ”ihannepainoa” ei ole. Painolukeman sijaan tulee arvioida koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa ja kokonaisuuden tasapainoisuutta.

- Rodun alkuperämaa on Italia. Sen FCI-numero on 200, ja se kuuluu ryhmään 10, alaryhmään 3.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta eloisaksi, helläksi ja tottelevaiseksi. Tämä on rotumääritelmän ihanne, ei tae siitä, miten jokainen koira suhtautuu vieraisiin, yksinoloon tai uusiin ympäristöihin.
- Lyhyt ja hienolaatuinen karva suojaa säältä vain vähän. Koira saattaa tarvita vaatetusta kylmällä, märällä tai tuulisella säällä, mutta tarve riippuu koirasta, olosuhteista ja liikkumisen määrästä.
- Liikkuvan kohteen näkeminen voi laukaista takaa-ajon nopeasti. Luoksetulon harjoittelu on tärkeää, mutta liikenteen, luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten läheisyydessä hihna tai turvallisesti aidattu alue on silti turvallinen valinta.
- Nuori koira tarvitsee sekä suojaa huonoilta alastuloilta että vapaata, monipuolista liikkumista, joka kehittää lihaksia, tasapainoa ja luustoa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa jakaa arkensa pienen, nopean ja valppaan koiran kanssa ja pystyy yhdistämään päivittäisen liikunnan järkeviin turvatoimiin. Pieni koko ei tarkoita, ettei koira tarvitsisi liikuntaa.

## Ulkomuoto ja turkki

Italianvinttikoiran tulee olla mittasuhteiltaan neliömäinen tai lähes neliömäinen: rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus tai hieman sitä lyhyempi. Siro luusto, syvä rintakehä, ylös vetäytyvä vatsalinja ja pitkät raajat luovat vinttikoiramaisen siluetin. Siro luusto ei tarkoita heikkoutta, vähäistä lihaksistoa tai alipainoa.

Rotumääritelmä edellyttää joustavaa, tasapainoista ja maatavoittavaa ravia. Liioiteltu, korkea ja lyhyt askel, joka muistuttaa hackney-liikettä, on virhe, vaikka se saattaisi näyttää tyylikkäältä. Laukassa rodun tulee ilmentää vinttikoiran nopeutta ja kimmoisuutta.

Karvan tulee olla kauttaaltaan lyhyttä, silkkistä ja hienolaatuista, ilman hapsuja. FCI:n rotumääritelmä hyväksyy vain yksivärisen mustan, harmaan tai isabellan eri sävyissään. Valkoista sallitaan vain rinnassa ja käpälissä. Punainen, juovikas eli brindle ja muut kuviot eivät siis ole Ruotsissa rotumääritelmän mukaisia värejä, vaikka muiden rekisterien käytännöt tai arkiset värinimitykset voivat aiheuttaa sekaannusta.

Turkinhoito on helppoa ja tehdään tarpeen mukaan. Pyyhi lika pois, poista irtokarvat pehmeällä harjalla tai hoitokintaalla ja pese koira, kun se on likainen. Tarkista samalla iho, kynnet, anturat, korvat ja suu.

Ohut turkki suojaa heikosti tuulelta ja sateelta. Hyvin istuva takki voi tehdä ulkoilusta miellyttävämpää huonolla säällä, mutta kaikille koirille sopivaa yksittäistä lämpötilarajaa ei ole. Tarkkaile vapinaa, jännittynyttä asentoa, haluttomuutta liikkua ja pyrkimystä hakeutua suojaan. Riisu tai säädä vaatetusta, jos koiralle tulee lämmin vauhdin lisääntyessä.

## Luonne ja persoonallisuus

Italianvinttikoiran tulee olla eloisa, hellä ja tottelevainen, ja monet rodun edustajat hakeutuvat lähelle ihmistä. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi hiljainen, viihtyisi sylissä tai osaisi olla yksin ilman harjoittelua. Perimä, kokemukset ja arkiympäristö muovaavat yksilöä.

Rotu voi siirtyä levosta vauhdikkaaseen leikkiin hetkessä. Koira rauhoittuu todennäköisemmin sisällä, kun se saa liikkua, haistella, oppia ja levätä häiriöttä.

Ruotsalaisten BPH- ja MH-luonnekuvausten otokset ovat liian pieniä, jotta niiden perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Tutustu sen sijaan vanhempiin ja aikuisiin sukulaisiin. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, tervehtivät vieraita ihmisiä ja rentoutuvat silloin, kun mitään ei tapahdu.

Lasten kanssa vuorovaikutuksen tapa merkitsee enemmän kuin pelkkä ikä. Aikuisen tulee valvoa leikkiä, koiran on päästävä halutessaan pois, eivätkä lapset saa kantaa sitä tai häiritä sitä sen nukkuessa tai syödessä. Koira voi loukkaantua, jos se putoaa, siihen törmätään tai se osallistuu rajuihin leikkeihin paljon suuremman koiran kanssa. Valitse leikkikaverit leikkityylien yhteensopivuuden mukaan ja keskeytä leikki ennen kuin vauhti karkaa hallinnasta.

Yhteiselo kissojen kanssa voi onnistua rauhallisen ja hallitun tutustuttamisen jälkeen, mutta aiemmat kokemukset eivät takaa turvallista käytöstä ulkona. Liike voi herättää takaa-ajovietin. Linnut, kanit ja pienet jyrsijät tulee pitää fyysisesti erillään koirasta. Sovita porttien, hihnojen ja erillisten huoneiden käyttö koiran todellisen käyttäytymisen mukaan.

## Koulutus ja liikunta

Italianvinttikoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, tilaisuuksia juosta turvallisesti sekä lyhyitä, mielekkäitä harjoitteluhetkiä. Kaikille koirille sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen ratkaisevat, millainen yhdistelmä lenkkejä, leikkiä ja vapaata liikkumista on sopiva.

Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa korostetaan pitkiä lenkkejä, monipuolista harjoittelua ja turvallista vapaana juoksemista. Aidatulla alueella koira voi vaihdella vauhtiaan ilman avoimien alueiden liikenteeseen ja luonnonvaraisiin eläimiin liittyviä riskejä. Tarkista aidat, portit ja maapohja. Harjoittele luoksetuloa ja oma-aloitteista yhteydenpitoa ohjaajaan, mutta älä odota niiden poistavan takaa-ajotaipumusta.

Pentu tarvitsee sopivassa suhteessa fyysisiä haasteita ja suojaa. Rotuyhdistyksen strategiassa suositellaan jo varhain liikkumista erilaisilla alustoilla ja turvallista vapaata liikkumista lihasten ja luuston vahvistamiseksi. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa pitävillä alustoilla. Estä putoamiset korkeilta huonekaluilta, huonot alastulot liukkailla lattioilla ja törmäykset suurempiin koiriin. Totuta pentu portaisiin, hyppäämiseen ja koiraurheiluun vähitellen kehonhallinnan kehittyessä.

Kouluta palkitsemalla ja pidä harjoitukset lyhyinä. Hihnassa kulkeminen, tassujen ja suun rauhallinen käsittely, ovilla odottaminen ja turvallisessa lepopaikassa oleminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Kylmällä tai märällä säällä vaatetus ja useat lyhyemmät ulkoilut voivat toimia paremmin kuin lenkki, jolla koira jäykistyy kylmästä. Valitse suojaisia reittejä ja täydennä tekemistä hajutyöskentelyllä sisällä. Jos koira ontuu, välttää varaamasta painoa jalalle tai kieltäytyy äkillisesti liikkumasta, keskeytä tekeminen ja vie koira eläinlääkärin arvioitavaksi.

## Terveys

Italianvinttikoira ei kuulu Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rotukohtaisen terveysohjelman piiriin. Tämä ei tee terveystutkimuksista merkityksettömiä. Nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia suosittelee jalostukseen suunniteltujen koirien silmätutkimusta ennen astutusta. Lisäksi siinä kannustetaan viralliseen polvitutkimukseen ja sydämen kuunteluun eläinlääkärillä ennen jalostuskäyttöä. Säännöllinen hammashoito on niin ikään tärkeää.

Omistajakyselyt, vakuutustilastot ja eläinlääkärien potilastiedot keräävät tietoa eri tavoin, ja monet ruotsalaiset aineistot ovat pieniä. Niistä ei voi päätellä yksittäisen koiran riskiä varmasti. Silmät, hampaat, polvilumpiot sekä värttinä- ja kyynärluun murtumat ovat silti olennaisia keskustelunaiheita, koska ne toistuvat saatavilla olevassa aineistossa.

On tärkeää erottaa kaksi erilaista hammasongelmaa toisistaan. Säännöllinen suunhoito ja eläinlääkärin tarkastukset auttavat ehkäisemään tavallisia hampaiden kiinnityskudossairauksia. Perinnöllinen kiillehypoplasia eli FEH on sen sijaan peittyvästi periytyvä, ENAM-geeniin liittyvä hammaskiilteen kehityshäiriö. Se voi aiheuttaa kiilteen kuoppaisuutta, värimuutoksia ja hampaiden poikkeavaa muotoa. UC Davis korostaa, ettei FEH-variantti ole yhteydessä hampaiden kiinnityskudossairauksiin. DNA-testitulos ei siis korvaa hammashoitoa.

Primaariseen sulkukulmaglaukoomaan eli PCAG:hen ja etenevään verkkokalvon surkastumaan eli PRA:han on kansainvälisesti saatavilla geneettisiä riskiarvioita. Ne eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, onko koira terve vai sairastuuko se. PCAG-testi koskee kahta toisiinsa kytkeytynyttä riskivarianttia, joita tutkimuksessa löytyi monilta mutta ei kaikilta sairastuneilta koirilta. PRA-tulos yhdistää viisi riskialuetta, ja sairaudesta voi olla muitakin geneettisiä muotoja. Nämä testit eivät ole Ruotsissa rekisteröinnin edellytys eivätkä korvaa silmätutkimusta.

Pienet pennut voivat hypätä korkealta ennen kuin ne osaavat hallita alastuloa, ja ruotsalaisessa aineistossa mainitaan kyynärvarren murtumia. Huolehdi pitävistä lattiapinnoista ja hallitusta leikistä sekä estä putoamiset korkealta. Tervettä pentua ei pidä pitää paikallaan: monipuolinen ja turvallinen liikkuminen auttaa kehoa kehittymään.

Pyydä kasvattajaa näyttämään tutkimus- ja testitulokset sekä selittämään, miten ne on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Kysy myös lähisukulaisten hammas-, silmä-, polvi- ja sydänterveydestä sekä murtumista. Pelkkä ”terveystestattu” ei riitä: kysy testin nimi, päivämäärä, tulos ja rajoitukset.

## Historia ja alkuperä

Rotumääritelmä kuvaa rodun kulkeutuneen faaraoiden hovien pienistä vinttikoirista Kreikan kautta Italiaan 400-luvun eaa. alussa. Sen mukaan rodun merkittävin kehitys tapahtui renessanssiajan hoveissa. Tämä on virallinen historiakuvaus, ei todiste katkeamattomasta sukupuusta nykykoiriin asti tai kaikkien myöhempien kuninkaallistarinoiden paikkansapitävyydestä.

Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodun historialliseksi tehtäväksi pienriistan metsästyksen ja kertoo rodun kehittyneen edelleen Italiassa, Saksassa ja Itävallassa. Seurakoiran rooli ja vinttikoiran ominaisuudet kuuluvat yhteen: nopeat reaktiot, näköhavaintoon perustuva takaa-ajo ja kyky laukata ovat säilyneet.

FCI:n rotumääritelmässä alkuperämaa on Italia, ja rotu kuuluu vinttikoiriin, ei seura- ja kääpiökoirien ryhmään. Sen tarpeita tulee siksi tarkastella pienen vinttikoiran tarpeina, vaikka se nauttisikin lepäämisestä perheen lähellä.

## Arki italianvinttikoiran kanssa

Italianvinttikoira voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos ulos pääsee helposti, se saa päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuden juosta turvallisesti sekä rauhallisen lepopaikan. Rutiinit merkitsevät enemmän kuin kodin koko. Liukkaat lattiat, hallitsemattomat hypyt ja pitkät päivät yksin eivät muutu sopiviksi vain siksi, että koira on pieni.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen. Aloita, kun koira on käynyt ulkona ja on rauhallinen, poistu lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi näyttää, mitä poissaolon aikana tapahtuu, mutta toinen koira ei ole varma ratkaisu. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita tai ei pysty syömään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen. Hae ammattilaisen apua, jos ongelma on voimakas.

Sisäsiisteys on opeteltava taito, ei todistettu rotuvika. Tarjoa usein tilaisuuksia tarpeiden tekemiseen unen, ruokailun ja leikin jälkeen, mene koiran kanssa ulos ja palkitse onnistumisista. Säältä suojautuminen voi auttaa, mutta säännölliset mahdollisuudet ulkoiluun ja valvonta ovat tärkeämpiä kuin erillinen sisävessa.

Laita mattoja kohtiin, joissa koira liukastelee, järjestä rauhallinen lepopaikka ja estä vaaralliset hypyt korkealta. Anna koiran samalla tutustua erilaisiin alustoihin ja käyttää kehoaan. Lasten ja suurempien koirien kanssa tarvitaan valvontaa, kissojen kanssa hidasta tutustuttamista ja mahdollisuus pitää eläimet erillään.

Ennen pennun ostoa kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Milloin vanhempien silmät tutkittiin ja mitkä olivat tulokset?
- Onko vanhemmilla viralliset polvitutkimustulokset, ja kuunteliko eläinlääkäri kummankin sydämen ennen jalostuskäyttöä?
- Käytettiinkö FEH-testiä tai PCAG- tai PRA-riskipaneeleja, ja miten juuri näitä tuloksia tulee tulkita?
- Mitä lähi- ja vanhempien sukulaisten hammasterveydestä, murtumista, silmäongelmista ja polviongelmista tiedetään?
- Miten vanhemmat suhtautuvat uusiin ihmisiin, alustoihin, käsittelyyn, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Miten pentujen tasapainon, lihaksiston, erilaisissa ympäristöissä toimimisen varmuuden ja arkirutiinien kehittymistä on tuettu?

Onnistunut yhteiselo edellyttää vinttikoiran nopeuden ja herkkyyden arvostamista, kykyä tukea turvallista fyysistä kehitystä sekä halua opettaa arjen taitoja askel kerrallaan. Silloin italianvinttikoira voi olla sekä läheinen kumppani että aktiivinen ja kyvykäs pieni koira.

Italianvinttikoira

The Italian Greyhound Club (UK)

Italianvinttikoira on hyvin pieni, siroluustoinen vinttikoira, jolla on lyhyt, vain vähän karvaa pudottava turkki ja elegantit liikkeet. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä. Se tarvitsee lämpöä, lempeää koulutusta, kohtuullisesti liikuntaa ja mahdollisuuksia turvallisiin juoksupyrähdyksiin sekä varovaista käsittelyä hentojen raajojensa suojelemiseksi.

Kristine Gramstad Wedler

Knut Åge Gjersdal

Norjanpystykorva

The British Norwegian Buhund Club

Norjanpystykorva on keskikokoinen, atleettinen skandinaavinen pystykorva, jolla on neliömäinen rakenne, pystyt korvat ja kippura häntä. Tämä ihmisläheinen ja haukkuherkkä maatila- ja paimenkoira on valpas, energinen ja älykäs. Se pärjää erinomaisesti koiraurheilussa ja viihtyy aktiivisessa kodissa, jossa kaivataan omistautunutta vahtikoiraa.

Per Spødervold

## Perustiedot

Beagle on seurallinen ja kestävä metsästyskoira, joka seuraa hajujälkiä erittäin määrätietoisesti. Kätevän kokonsa ansiosta se on helppo ottaa mukaan, mutta sen tarkka hajuaisti, metsästysvietti ja äänenkäyttö vaativat arjessa enemmän ennakointia kuin koiran koko antaisi ymmärtää.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Ajokoira, jolla metsästetään muun muassa jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua
- **Koko:** Säkäkorkeus 33–40 cm ja aikuispaino tavallisesti 10–15 kg
- **Luonne:** Iloinen, avoin, eloisa ja ystävällinen, mutta myös itsenäinen ja sinnikäs
- **Aktiivisuus:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä tilaisuuksia käyttää hajuaistiaan
- **Turkki:** Lyhyt, tiheä ja säänkestävä; helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa
- **Sopii parhaiten:** Ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää seurallisen koiran kanssa ja on valmis panostamaan luoksetuloon sekä huomioimaan äänenkäytön ja suuren ruokahalun

## Ulkonäkö ja turkki

Beagle on tiivisrakenteinen ja vankka koira, jonka tulee näyttää urheilulliselta mutta ei raskastekoiselta. Sen runko on tasapainoinen, raajat vahvat ja rintakehä pitkäkestoiseen työskentelyyn kehittynyt. Pitkät, alas kiinnittyneet korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja koira kantaa vahvaa häntäänsä korkealla liikkuessaan.

Rotumääritelmän mukainen toivottu säkäkorkeus on 33–40 cm. Ruotsalaisten rotutietojen mukaan aikuinen beagle painaa tavallisesti 10–15 kg. Kuntoluokka on kuitenkin vaa'an lukemaa tärkeämpi: lihaksikas työkoira ja vähemmän liikkuva seurakoira voivat painaa eri verran, vaikka ne olisivat samankorkuisia.

Turkki on lyhyt ja tiheä ja suojaa huonolta säältä. Mustan, ruskean ja valkoisen yhdistävä kolmivärisyys on tuttu väritys, mutta rotumääritelmä sallii myös useita kaksivärisiä ja kirjavia värityksiä. Hännänpään tulee olla valkoinen.

Turkinhoito on yksinkertaista. Säännöllinen harjaus poistaa irtokarvaa etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan. Samalla kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja hampaat. Luppakorvat voivat lisätä korvatulehduksen riskiä, mutta terveitä korvia ei pidä puhdistaa turhaan. Jos koira ravistelee päätään tai raapii korviaan tai korvissa on punoitusta, kipua, pahanhajuista eritettä tai toistuvia ongelmia, tilanne on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen beagle on ystävällinen, eloisa ja utelias. Se on luonteeltaan tasainen ja haluaa innokkaasti olla mukana tekemisissä. Rotu on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisten ja muiden koirien kanssa, ja se on usein seurallinen myös kotona. Sitä ei kuitenkaan ole jalostettu odottamaan ohjeita joka käänteessä. Metsästävän beaglen on tehtävä itsenäisiä päätöksiä ja seurattava jälkeä sinnikkäästi, mikä voi arjessa näyttää helposti itsepäisyydeltä.

Monet beaglet elävät sopuisasti lasten ja muiden koirien kanssa. Tämä on rodulle yleinen taipumus, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä tai jokaisen kohtaamisen sujumisesta. Lasten on opittava antamaan koiralle rauha sen syödessä ja levätessä, ja aikuisen tulee aina valvoa aktiivisesti koiran ja pienten lasten yhdessäoloa.

Äänenkäyttö kuuluu rodun työskentelyyn. Beagle voi haukkua tai päästää sointuvaa ajohaukkua seuratessaan hajua, innostuessaan tai hakiessaan kontaktia. Äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Riittävä tekeminen, huolellinen yksinolon harjoittelu ja rauhalliset arkirutiinit voivat vähentää tarpeetonta ääntelyä, mutta täysin hiljaista koiraa tarvitsevan kannattaa valita toinen rotu.

Ruoka motivoi beaglea usein voimakkaasti. Se voi helpottaa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, mutta samalla työtasoille jätetty ruoka, avoimet roska-astiat ja ulkoa löytyvä syötävä voivat muodostua nopeasti ongelmaksi.

## Koulutus ja liikunta

Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja ennen kaikkea mielekästä hajutyöskentelyä. Sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle: ikä, terveydentila, metsästys, liikkumisen vauhti ja muu tekeminen vaikuttavat sopivaan kuormitukseen. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, pidempiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä säännöllisiä etsintä- ja jäljestystehtäviä.

Verijälki, ihmisen jäljen seuraaminen, nosework ja yksinkertaiset etsintäleikit hyödyntävät erinomaisesti rodun suurinta vahvuutta. Metsästyksestä kiinnostunut omistaja voi kehittää beaglen perinteisiä ajokoiran taitoja. Ruotsissa rodulla metsästetään yksin ajavana koirana jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua. Verijälkiharjoittelulla voidaan puolestaan kehittää haavoittuneen riistan etsimisessä tarvittavia taitoja. Jokainen yksilö ei sovellu kaikelle riistalle, vaan metsästystavalla, vauhdilla ja äänenkäytöllä on merkitystä.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Lyhyet harjoitukset, selkeät vihjeet ja koiran aidosti arvostamat palkkiot toimivat kovia ojennuksia paremmin. Osan päivän ruoka-annoksesta voi käyttää koulutukseen, jotta palkkiot eivät kasvata energiansaantia suunniteltua suuremmaksi.

Luoksetulon harjoitteluun on panostettava erityisen huolellisesti. Tuoreen jäljen löytänyt beagle voi pitää hajua ohjaajaansa kiinnostavampana, vaikka luoksetulo onnistuisi rauhallisessa ympäristössä. Aloita ilman häiriöitä, jatka pitkässä liinassa ja lisää haastetta vasta koiran onnistuessa. Moni beagle tarvitsee pitkän liinan tai turvallisesti aidatun alueen voidakseen liikkua vapaammin. Älä päästä koiraa irti liikenteen tai luonnonvaraisten eläinten lähellä vain siksi, että luoksetulo onnistui edellisenä päivänä.

Opeta koira myös rauhoittumaan. Mielekästä tekemistä ja riittävästi lepoa saavan beaglen kanssa arki sujuu usein helpommin kuin jatkuvasti puuhassa pidetyn koiran kanssa.

## Terveys

Beaglea pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta yksittäisillä koirilla voi esiintyä myös harvinaisia sairauksia. Ruotsalaisissa rotutiedoissa mainitaan kilpirauhasen sairaudet, välilevysairaus, epilepsia, steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli aivokalvo- ja valtimotulehdus sekä lonkkaniveldysplasia. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa eli RAS:ssa käsitellään myös perinnöllistä Musladin–Lueken oireyhtymää eli MLS:ää ja Laforan epilepsiaa.

Pyydä kasvattajalta täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien MLS- ja Lafora-geenitestien tulokset? Jos toinen vanhemmista on kantaja, toisen tulee olla geenitestillä terve rodun jalostusstrategian mukaisesti.
- Onko lähisukulaisilla epilepsiaa, aivokalvontulehdusta, selkäsairauksia, kilpirauhasen sairauksia tai muita toistuvia terveysongelmia?
- Miten vanhempien luonnetta ja metsästysominaisuuksia on arvioitu?
- Mitä voimassa olevia suosituksia ja rekisteröintisääntöjä kasvattaja on noudattanut juuri tässä yhdistelmässä?

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vähän, eikä Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ole beaglelle rotukohtaista vaatimusta virallisesta lonkkatutkimustuloksesta. Kysy, mitä kasvattaja on todella tutkinut ja miksi, sen sijaan että olettaisit yhden yleisen tutkimuslistan soveltuvan kaikkiin tilanteisiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua vuosittain.

Painonhallinta on tärkeä osa arkea. Mittaa ruoka-annokset, laske koulutuspalkkiot mukaan päivän ruokamäärään ja seuraa koiran kuntoluokkaa ajan mittaan. Sovita annos ikään, työskentelyyn ja aktiivisuuteen. Pyydä eläinlääkäriltä neuvoa, jos paino nousee tai koira tarvitsee yksilöllisen suunnitelman. Pidä myös ruoka, lääkkeet ja roska-astiat koiran ulottumattomissa: ruokaa rakastava beagle voi olla sekä nopea että kekseliäs.

## Historia ja alkuperä

Beagle kehittyi Isossa-Britanniassa pieneksi ajokoiraksi, jota käytettiin jalan tapahtuvassa metsästyksessä, erityisesti jäniksenpyynnissä. Rodun nimi on dokumentoitu jo 1400-luvulla, mutta nykyinen, tunnistettava rotutyyppi vakiintui vasta 1870-luvulla. Brittiläisessä metsästysperinteessä useat beaglet työskentelivät yhdessä ajueena metsästäjien seuratessa jalan.

Ensimmäiset tunnetut beaglet esitettiin Ruotsissa Göteborgissa vuonna 1891. Rodun kehitys Ruotsissa vauhdittui, kun maan rotuyhdistys Svenska Beagleklubben perustettiin vuonna 1953. Työskentely mukautettiin pohjoismaiseen metsästysperinteeseen: ajueessa metsästämisen sijaan beagle työskentelee tavallisesti yksin, etsii ja nostaa riistan liikkeelle sekä ajaa sitä haukkuen.

Tämä historia näkyy selvästi nykyisessäkin koirassa. Maan tuntumassa työskentelevä nenä, kestävyys, itsenäisyys ja äänenkäyttö eivät ole pieniä erikoisuuksia, jotka voisi erottaa koiran roolista perheenjäsenenä. Ne ovat rodun työskentelyn ydinominaisuuksia, joille on tarjottava sopivasti käyttöä myös kodissa, jossa koiran kanssa ei metsästetä.

## Arki beaglen kanssa

Beagle sopii parhaiten kotiin, jossa arvostetaan aktiivista, seurallista ja hajujen ohjaamaa koiraa sekä osataan ennakoida turvallisuuteen ja äänenkäyttöön liittyviä asioita. Arjen rutiinit ovat kodin kokoa tärkeämpiä. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Huonosti äänieristetyssä talossa on syytä varautua siihen, että rodun äänenkäyttö voi muodostua ongelmaksi.

Piha ei korvaa lenkkejä tai mielekästä työskentelyä, ja aitojen on oltava pitäviä. Aidatun alueen ulkopuolella hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina ovat usein hyödyllisempi ratkaisu kuin täydellisen luoksetulon toivominen. Ruoka ja roska-astiat on säilytettävä koiran ulottumattomissa.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran ikä ja reaktiot huomioiden. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päiväsaikaan ulos vähintään kuuden tunnin välein ja pennut sekä iäkkäät koirat useammin. Tämä on ulkoilua koskeva ohje, ei toteamus siitä, että tietty koira pärjäisi yksin niin pitkään. Ahdistuva, ulvova tai rauhoittumaan kykenemätön beagle tarvitsee pienempiä harjoitteluvaiheita, enemmän seuraa ja itselleen paremmin sopivan päivärytmin.

Kissa voi asua samassa kodissa beaglen kanssa, mutta tutustumisen on edettävä hitaasti ja hallitusti. Kissa tarvitsee koiralta rauhoitettuja tiloja ja esteettömiä poistumisreittejä, eikä koiran saa koskaan antaa harjoitella sen jahtaamista. Kanien, jyrsijöiden ja lintujen kanssa on oltava erityisen varovainen: rodun metsästystaustan vuoksi turvallista yhteiseloa ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Valitse beagle, jos haluat hajutyöskentelyn osaksi arkea ja nautit itsenäisestä, kestävästä koirasta, joka myös pitää ääntä. Valitse toinen rotu, jos haluat hiljaisen koiran, jonka voi huoletta pitää vapaana, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin tai jonka on säännöllisesti vietettävä pitkät työpäivät yksin.

Beagle

The Beagle Club

Beagle on pieni ja vankkarakenteinen ajokoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja tunnusomainen, raikuva haukku. Se on iloinen ja utelias ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, turvallisesti aidatun pihan ja painonhallintaa, mutta sen turkinhoito on helppoa.

Faruk Mujanic

## Perustiedot

Ruotsissa collie rekisteröidään kahtena erillisenä rotuna: pitkäkarvaisena colliena, FCI 156, ja sileäkarvaisena colliena, FCI 296. Niitä käsitellään usein yhdessä, sillä niiden tausta on ollut yhteinen vielä melko hiljattain, niiden säkäkorkeus on samaa luokkaa ja rakenne samankaltainen. Turkki on kuitenkin erilainen. Bordercollie on sen sijaan oma rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, vahvat historialliset yhteydet Skotlantiin.
- **Käyttötarkoitukset:** paimenkoira, työkoira ja seurakoira.
- **Säkäkorkeus:** kummassakin rodussa uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm.
- **Paino:** sileäkarvaisen collien rotumääritelmässä urosten painoksi ilmoitetaan 20,5–29,5 kg ja narttujen 18–25 kg. Pitkäkarvaisen collien rotumääritelmässä ei määritellä virallista painoa.
- **Värit:** soopeli ja valkoinen, kolmivärinen ja sinimarmoroitu eli blue merle.
- **Elinikä:** laajassa brittiläisessä tutkimuksessa collieiden yhteisen ryhmän eliniän mediaani oli 13,3 vuotta. Luku kuvaa suurta koirajoukkoa, eikä se ennusta yksittäisen koiran elinikää.

Collie sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista arkea yhteistyöhaluisen koiran kanssa ja on valmis perehtymään luonteeseen yhtä huolellisesti kuin ulkonäköön. Karvan pituus vaikuttaa selvästi turkinhoitoon, mutta se ei kerro luotettavasti siitä, kuinka energinen, itsevarma tai mutkaton yksittäinen koira on.

## Ulkonäkö ja turkki

Collie on ketterä ja tasapainoinen koira, jossa voima ja liikkuvuus yhdistyvät ilman raskasta tai karkeaa vaikutelmaa. Pitkä, tylpän kiilan muotoinen pää, mantelinmuotoiset silmät ja kärjistään eteenpäin taittuvat korvat luovat rodulle ominaisen ilmeen. Molempien rotujen viralliset säkäkorkeusrajat ovat samat. Sileäkarvaisen collien painorajoja ei pidä käyttää pitkäkarvaisen collien virallisena ohjearvona, sillä sen rotumääritelmässä ei määritellä painoa.

Pitkäkarvaisella colliella on erittäin tiheä kaksinkertainen karvapeite. Peitinkarvan tulee olla suoraa ja karheaa, pohjavillan puolestaan pehmeää, villavaa ja niin tiheää, että iho lähes peittyy. Kauluksessa, rinnassa, raajoissa ja hännässä karva on runsaampaa. Harjaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja kaulapannan alle. Karvanlähtöaikaan turkkia on kammattava tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa.

Sileäkarvaisella colliella on lyhyt, suora ja karhea peitinkarva sekä erittäin tiheä pohjavilla. Turkki on huomattavasti helpompi pitää takuttomana, mutta siitäkin irtoaa karvaa. Karvanlähtöaikaan harjaus poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden tarkistaa ihon, tassujen ja kynsien kunnon. Turkin pitäisi pysyä helppohoitoisena ilman trimmaamista tai leikkaamista.

Molempien rotujen värit ovat soopeli ja valkoinen, kolmivärinen sekä blue merle. Valkoisia merkkejä voi olla muun muassa kauluksessa, rinnassa, raajoissa, tassuissa ja hännänpäässä. Väri on huono peruste pennun valinnalle: terveys, luonne, arkikäyttäytyminen ja kasvattajan tavoitteet ovat tärkeämpiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, aktiivinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka ei ole hermostunut eikä aggressiivinen. Monet colliet oppivat nopeasti, seuraavat tarkasti ohjaajaansa ja osallistuvat mielellään arjen tekemisiin. Tämä on erinomainen pohja koulutukselle, mutta se ei takaa, että jokainen collie olisi itsevarma, hiljainen, mutkaton lasten kanssa tai helppo ensimmäinen koira.

Luonne vaihtelee yksilöittäin ja suvuittain, ja pelokkuuteen on kiinnitetty paljon huomiota ruotsalaisessa jalostustyössä. Älä tyydy yleisluontoisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”herkkä”. Tutustu vanhempien koko MH-luonnekuvaukseen, tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ja kysy, miten koirat reagoivat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uudenlaisiin alustoihin ja yllätyksiin. Yhtä tärkeää on se, kuinka nopeasti ne palautuvat tilanteista.

Colliella on oma luonneindeksi, joka perustuu koiran ja sen sukulaisten MH-tuloksiin. Indeksejä lasketaan uteliaisuudelle ja itsevarmuudelle, sosiaalisuudelle, leikkihalulle, takaa-ajolle ja laukausreaktiolle. Arvo 100 vastaa rodun keskiarvoa, ei hyväksytyn tuloksen rajaa. Indeksiä tulee tarkastella yhdessä koko luonnekuvauksen, laajemman suvun sekä sen kanssa, millaiseen kotiin tai työhön pentue on kasvatettu.

Rotumääritelmät ja Ruotsin Kennelliitto kuvaavat collieita ystävällisiksi koiria ja ihmisiä kohtaan, mutta myös kokemukset, terveys ja koulutus muokkaavat kotikäyttäytymistä. Arvioi yksilöä sen sijaan, että pitäisit karvan pituutta tai rodun nimeä takeena tietynlaisesta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Collie tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tehtäviä, joissa se saa käyttää yhteistyökykyään, keskittymiskykyään ja uteliaisuuttaan. Mikään luotettava minuuttimäärä ei sovi yhtä hyvin pennulle, aikuiselle kilpakoiralle ja seniorille. Sovita rasitus ja tehtävien vaikeus koiran ikään, terveydentilaan, kokemukseen ja palautumiseen.

Yhdistä lenkkeilyyn esimerkiksi jäljestystä, etsintätehtäviä, tokoa, rally-tokoa, agilityä tai yksinkertaisia hajuleikkejä kotona. Vaihtelu on arvokkaampaa kuin pelkkä vauhdin tai matkan lisääminen. Opeta koiraa myös odottamaan ja rauhoittumaan: aktiivisen koiran ei tarvitse käydä ylikierroksilla koko päivää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus, selkeät vihjeet ja vähitellen vaikeutuvat tehtävät sopivat koiralle, joka nauttii yhteistyöstä ihmisen kanssa. Pilko uudet taidot sopivan pieniin osiin, palkitse hyvistä valinnoista ja helpota harjoitusta, jos koira muuttuu epävarmaksi tai sen keskittyminen herpaantuu. Kovat ojennukset eivät ole oikotie itsevarmuuteen.

Collie voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tunnistaa varhaiset huolestumisen merkit ja valitsee pentueen dokumentoitujen luonneominaisuuksien perusteella. Se sopii huonommin ihmiselle, jota viehättää lähinnä ulkonäkö, joka etsii tarkkaa liikunta-aikataulua tai joka odottaa koiran viihdyttävän itseään pihalla.

## Terveys

Pentua valittaessa todelliset tutkimustulokset ovat tärkeämpiä kuin ilmoitus siitä, että vanhemmat on ”testattu”. Pyydä rekisterinumerot ja tarkista lonkkatulokset, MH-tulokset, silmätutkimuslöydökset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Rekisteröintivaatimukset ja jalostussuositukset eivät tarkoita samaa asiaa.

Ruotsin Kennelliiton nykyiset rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmissa collieroduissa, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Jalostukseen käytettävien sileäkarvaisten collieiden lonkkatuloksen tulee olla A tai B. Pitkäkarvaista collieta, jonka lonkkatulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen, ja Ruotsin Kennelliitto suosittelee vanhempien yhdistelmän lonkkaindeksiksi yli 100:aa. Säännöt siis eroavat rotujen välillä.

Säännöt edellyttävät myös tunnettua luonnestatusta. Ruotsissa asuvien, vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneiden vanhempien on suoritettava koko MH-luonnekuvaus niin, että kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Ohjaaja voi kieltäytyä laukausosiosta ilman, että koira menettää tunnetun luonnestatuksensa. MH kuvaa reaktioita; koiraa ei hyväksytä tai hylätä sen perusteella.

Collie eye anomaly eli CEA on synnynnäinen silmän takaosan kehityshäiriö. Sen ilmenemismuodot vaihtelevat CH/CRD-muutoksista, jotka eivät usein aiheuta arjessa havaittavaa näköhaittaa, koloboomaan ja harvinaisempiin seurauksiin, kuten verenvuotoon tai verkkokalvon irtoamiseen. Älä kysy vain, onko koira ”CEA-testattu”, vaan pyydä tarkka diagnoosi ja tieto koiran iästä tutkimushetkellä.

Ruotsin nykyiset rekisteröintisäännöt eivät aseta collieille erillistä silmätutkimusvaatimusta. Rotuyhdistys suosittelee silti pentujen tutkimista ennen luovutusta ja jalostuskoirien tutkimista uudelleen aikuisina. Ruotsin Kennelliiton mukaan CH/CRD havaitaan parhaiten nuorilla pennuilla, tavallisesti 8–10 viikon iässä. Se suosittelee riskiryhmään kuuluvien rotujen aikuisille koirille silmätutkimusta ennen ensimmäistä astutusta.

ABCB1-geenin muunnos, jota kutsutaan yleisesti MDR1:ksi, voi altistaa koiran herkkyydelle tiettyjä lääkkeitä kohtaan. Testaus on merkityksellistä sekä pitkä- että sileäkarvaisille collieille. Suurin riski on koirilla, joilla on muunnoksesta kaksi kopiota, mutta myös yhden kopion kantaja voi saada reaktion. Säilytä testitulos ja näytä se eläinlääkärille ennen lääkityksen antamista. Testi koskee tätä tiettyä lääkeaineherkkyyttä, eikä se ole yleinen todistus koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliitto ei salli kahden merlevärisen collien yhdistelmästä syntyneiden pentujen rekisteröintiä. Myös merlen ja soopelin yhdistämiseen liittyy erityisiä DNA-statusta ja jalostuskäyttörajoituksia koskevia sääntöjä. Pennunostajan kannattaa siksi kysyä, miten vanhempien värit ja mahdollinen merlemuunnos on selvitetty, eikä valita pentua pelkästään sen värityksen perusteella.

## Historia ja alkuperä

Collie on brittiläinen rotu, jolla on vahvat yhteydet Skotlantiin, vaikka sen varhainen alkuperä on epävarma. Rotumääritelmän kuvaamassa taustassa paikalliset koirat sekoittuivat roomalaisten Skotlantiin tuomiin koiriin. Pitkä- ja sileäkarvaiset colliet kehittyivät samasta työkoirakannasta, ja niiden sukulinjat olivat yhteisiä vielä suhteellisen hiljattain.

Collieita esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1861. Kuningatar Viktorian kiinnostus auttoi myöhemmin tekemään niistä suosittuja seura- ja näyttelykoiria. Työominaisuudet säilyivät tärkeinä: elegantti rakenne ja herkkä reagointi ohjaajaan ovat ymmärrettävämpiä paimen- ja työkoiran taustaa vasten kuin pelkkänä ulkonäköihanteena.

1900-luvulla erityisesti pitkäkarvainen collie yhdistettiin vahvasti kuvitteelliseen Lassieen. Eric Knight loi hahmon teoksessaan *Lassie Come-Home*, ja vuoden 1943 elokuvassa käytettiin pitkäkarvaista collieta. Tarinat loivat rodusta sankarillisen mielikuvan, mutta oikeaa koiraa on arvioitava sen oman luonteen, terveyden ja kasvatuksen perusteella.

## Arki collien kanssa

Collie voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä toimintaa. Kerrostalossa omistajan kannattaa myös opettaa koiraa suhtautumaan rauhallisesti yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin ja estää sitä viettämästä koko päivää ikkunaa tai ulko-ovea vahtien.

Aikuisen tulee valvoa koiran ja lasten yhdessäoloa, asettaa selkeät säännöt ja järjestää koiralle lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä kiivetä koiran päälle, halata sitä eikä häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana. Ystävällinenkin koira voi tuntea joutuneensa ahdinkoon, ja innostunut collie saattaa leikkiessään vahingossa kaataa pienen lapsen.

Monet colliet voivat elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Estä jahtaaminen, varmista kissalle esteettömät poistumisreitit äläkä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on vakiintunut. Pienlemmikit tarvitsevat turvallisen asumuksen, johon koira ei pääse eikä jonka vieressä se voi tarkkailla niitä lähietäisyydeltä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhallinen. Pidennä aikaa vasta, kun pentu pystyy rauhoittumaan. Aikuisen koiran kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee yksilöittäin. Käytä ohjenuorana koiran käyttäytymistä yleisen enimmäisajan sijaan.

Ennen ostopäätöstä kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi näihin kysymyksiin:

- Onko pentue pitkä- vai sileäkarvainen, ja millaista arki aikuisten sukulaisten kanssa on?
- Mitkä ovat vanhempien lonkkatulokset ja pitkäkarvaisen collien tapauksessa niiden tämänhetkiset lonkkaindeksit?
- Ovatko molemmat vanhemmat suorittaneet MH-luonnekuvauksen, ja mitä MH, luonneindeksi ja lähisukulaiset kertovat pelokkuudesta ja palautumiskyvystä?
- Milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on tutkinut pennut ja vanhemmat, ja mitä tarkkoja CEA-löydöksiä on kirjattu?
- Mikä on kummankin vanhemman MDR1-status, ja onko yhdistelmässä merlevärisiä koiria?

Pelkkä karvan pituus ei saa ratkaista valintaa. Etsi pentue, jonka terveyttä, luonnetta ja arkikäyttäytymistä voi arvioida myös laajemman suvun perusteella.

Collie

Collie Association (UK)

Collie on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jonka pitkä, kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Lempeä, uskollinen ja herkkä collie kiintyy vahvasti perheeseensä, ja sille sopii parhaiten lempeä koulutus. Se sopeutuu niin kaupunkiin kuin maaseudullekin ja tarvitsee päivittäin aivojumppaa ja liikuntaa voidakseen hyvin.

Koira- ja kissakasvattajat: Sandnes

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet