## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

The Kennel Club (UK)

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Vår Kennel består av ett gäng dvärgschnauzer. i olika färger.
Har ägt dvärgschnauzer sedan 1984, men startade kenneln 2004.

Catinel

## Perustiedot

Basenji on pieni, kevytrakenteinen alkukantainen metsästyskoira Keski-Afrikasta. Se ei hauku tavalliseen tapaan, mutta äänetön se ei ole: rotu viestii muun muassa jodlaamalla, kujertamalla ja monilla muilla äänillä. Basenji sopii ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä koiraa ja pystyy huomioimaan sen metsästysvietin turvallisesti.

- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
- **Alkuperä ja vastuumaa:** rotu on peräisin Keski-Afrikasta, ja sen vastuumaa FCI:ssä on Iso-Britannia.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** metsästys, muun muassa riistan ajaminen ansoihin. Nykyisin basenji on Ruotsissa ensisijaisesti seurakoira.
- **Koko:** rotumääritelmän ihannekoko on uroksilla 43 cm ja 11 kg sekä nartuilla 40 cm ja 9,5 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen.
- **Ääntely:** ei hauku, mutta ei ole mykkä. Sen tunnusomaista ääntä kuvaillaan kujerruksen ja jodlauksen sekoitukseksi.
- **Luonne:** älykäs, itsenäinen, kiintyvä ja valpas. Osa yksilöistä suhtautuu vieraisiin pidättyvästi.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee säännöllistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja koulutusta, jonka koira kokee mielekkääksi.
- **Jalostuksessa huomioitavat keskeiset terveysasiat:** Fanconin oireyhtymä, PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA sekä silmätutkimukset.
- **Kiiman vuodenaikaisuus:** monien basenjinarttujen kiimakierto on vuodenaikaan sidottu. Pohjoismaissa kiima on usein kerran vuodessa syksyllä, mutta poikkeuksiakin esiintyy.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Basenji on rungon pituuteen nähden korkearaajainen, ja sen tulee näyttää kevyeltä, tasapainoiselta ja ketterältä. Pää on hienopiirteinen, korvat ovat pienet ja pystyt, ja otsa rypistyy koiran höristäessä korviaan. Rintakehästä vatsalinja kohoaa selvästi erottuvaan vyötäröön, ja häntä kiertyy tiukalle kippuralle selän päälle. Rotumääritelmän mitat ovat ihanteita, joten jos aikuiskoolla on sinulle merkitystä, tutustu vanhempiin ja muihin aikuisiin lähisukulaisiin.

Karvapeite on lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen. Hyväksyttyjä värejä ovat mustavalkoinen, punavalkoinen, musta punaruskein ja valkoisin merkein sekä brindle, jossa punaisella pohjalla on mustia raitoja. Valkoista tulee olla käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Valkoiset raajat, otsapiirto ja kaulus ovat sallittuja.

Lyhyt turkki on melko helppo pitää puhtaana. Tarkista iho ja turkki säännöllisesti ja harjaa, kun irtokarvaa tai likaa on tarpeen poistaa. Lyhyt karvapeite ei kuitenkaan tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja esiintyy pääasiassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä. Allergisen kannattaa siksi arvioida tilannetta juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella lääkärin kanssa ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Basenjissa yhdistyvät läheinen suhde omiin ihmisiin ja vahva kyky tehdä omia päätöksiä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, kiintyväksi ja valppaaksi, mutta se ei ole itsestään selvästi miellyttämishaluinen. Rauhallisessa ympäristössä viehättävältä ja kekseliäältä vaikuttava käytös voi muuttua turvallisuusriskiksi, kun koira näkee tai haistaa jotakin, jota se haluaa lähteä seuraamaan.

Rotumääritelmän mukaan basenji voi olla hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Anna pennun tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin omaan tahtiinsa. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ja käsittelyyn.

Basenji voi elää tyytyväisenä lapsiperheessä, mutta rotu ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee valvoa pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lasten tulee jättää koira rauhaan, kun se nukkuu, syö tai siirtyy pois. Arvioi yksittäisen koiran viestejä ja taustaa etenkin silloin, kun harkitset aikuista kodinvaihtajaa.

Suhtautuminen muihin koiriin, kissoihin ja pieneläimiin vaihtelee. Rodun metsästystaustan vuoksi nopea liike voi käynnistää takaa-ajon myös koiralla, joka on sisällä rauhallinen perheen kissan kanssa. Rakenna yhteiseloa hitaalla tutustuttamisella, erillisillä turvallisilla alueilla ja estämällä koiraa harjoittelemasta jahtaamista. Tuttuus kotona ei automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona vieraiden kissojen tai pieneläinten lähellä.

## Koulutus ja liikunta

Basenji tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Yhdistä kävelyjä, haistelumahdollisuuksia, lyhyitä koulutushetkiä ja vapaampaa liikkumista täysin turvallisessa paikassa. Sovita liikunnan määrä ja rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun yhteistyö on palkitsevaa. Käytä palkkiona ruokaa, leikkiä, liikettä tai pääsyä tutkimaan jotakin koiraa kiinnostavaa. Lyhyet, selkeät ja vaihtelevat tehtävät toimivat usein paremmin kuin saman asian toistuva hiominen. Palkitsemiseen perustuvien menetelmien hyödyistä oppimiselle ja hyvinvoinnille on parempaa näyttöä kuin kivun, pelottelun tai fyysisten ojennusten käytöstä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä luota siihen ainoana turvakeinona. Paikoissa, joissa voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, hihna, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on turvallisempi ratkaisu kuin odotus siitä, että koulutus voittaisi metsästysvietin. Varmista, että portit ja aidat ovat turvallisia juuri omalle koirallesi. Järjestely ei ole turvallinen vain siksi, että se on toiminut toisella basenjilla.

Jäljestys, hajutyöskentely ja maastojuoksu, jossa koira ajaa keinotekoista viehettä, voivat tarjota hallittuja tapoja käyttää rodun metsästys- ja jäljestämiskykyjä. Yhtä tärkeitä taitoja ovat kontaktin ottaminen, löysällä hihnalla kävely, löydettyjen esineiden vaihtaminen palkkioon, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Pennun kanssa tärkeintä on rauhallinen maailmaan tutustuminen, leikin kautta oppiminen ja fyysisen kuormituksen asteittainen lisääminen.

## Terveys

Parhaiten dokumentoidut jalostuksessa huomioitavat terveysongelmat ovat Fanconin oireyhtymä ja silmäsairaudet, erityisesti PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, mitä kukin tutkimus kattaa. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä.

Fanconin oireyhtymä on perinnöllinen sairaus, jossa munuaistiehyet eivät ime elektrolyyttejä ja ravintoaineita normaalisti takaisin elimistöön. Tärkeitä aineita menetetään siksi virtsan mukana. Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä glukoosi virtsassa ovat tunnettuja merkkejä ja vaativat eläinlääkärin arviota. Basenjeille on saatavilla DNA-testi. Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Silmien terveyden arviointiin tarvitaan muutakin kuin yksi DNA-tulos. PRA-BJ1-testi koskee yhtä tunnistettua geenimuunnosta, kun taas toinen basenjien retinopatian/PRA:n muoto todetaan silmätutkimuksessa. Terve PRA-BJ1-testitulos ei siis sulje pois kaikkia perinnöllisiä silmäsairauksia. Rodulla esiintyy myös sikiöaikaisten silmäkalvojen jäänteitä eli PPM:ää. Lievät löydökset eivät yleensä vaikuta näköön, mutta laajemmat löydökset on arvioitava erikseen.

On tärkeää erottaa sitovat säännöt rotuyhdistyksen jalostustyöstä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä basenjilta rotukohtaisesti virallista lonkkakuvaus-, silmätutkimus- tai DNA-tulosta. Rodun erityismääräys koskee värikoodausta. Vuonna 2024 hyväksytyssä jalostusstrategiassa puolestaan kuvataan yhdistyksen pentuvälitys sekä Fanconin oireyhtymää, PRA-BJ1:tä, silmätutkimuksia ja lonkkakuvauksia koskevat vaatimukset tai suositukset. SKK-rekisteröinti ei siis osoita, että kaikki nämä tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajalta asiakirjat, joista näkyvät koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos. Tarkista erityisesti:

- molempien vanhempien Fanconi-tulokset ja se, että mahdollinen kantaja on yhdistetty geneettisesti terveeseen koiraan
- molempien vanhempien PRA-BJ1-tulokset sekä ajantasaiset silmätutkimustulokset
- onko vanhempien lonkat kuvattu lonkkaniveldysplasian eli HD:n varalta, vaikka rotuyhdistys suosittelee tätä eikä edellytä sitä
- onko pennun eläinlääkärintarkastuksessa todettu napatyrä; pieni rasvaa sisältävä tyrä ei ole sama asia kuin suuri tyrä
- vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla lähisukulaisilla toistuvat munuais-, silmä-, liikkumis- tai luonneongelmat.

## Historia ja alkuperä

Basenji on kotoisin Keski-Afrikasta, jossa sitä on käytetty metsästykseen, muun muassa riistan ajamiseen ansoihin. Koirat metsästävät sekä näön että hajuaistin avulla. Työ vaatii niin yhteistyötä kuin itsenäisiä päätöksiäkin, mikä auttaa ymmärtämään rodulle ominaista läheisen kiintymyksen ja omatoimisuuden yhdistelmää.

Rodun dokumentoitu länsimainen jalostushistoria pääsi vauhtiin Englannissa 1930-luvulla. Afrikan ulkopuolinen jalostus perustui aluksi harvoihin koiriin, joten geenipohja oli kapea. Myöhemmät tuonnit Kongosta, muun muassa 1980-luvun lopulla ja 2000-luvulla, toivat mukaan uutta perimää.

Basenji saapui Ruotsiin vuonna 1951 Englannista tuotujen koirien myötä, mutta kasvatus vilkastui vasta 1970-luvulla. Brindle hyväksyttiin rotumääritelmään vuonna 1999 myöhempien Afrikan-tuontien jälkeen.

Vanhoissa kuvissa esiintyy basenjia muistuttavia koiria, ja rotua kuvaillaan usein hyvin ikivanhaksi. Yhtäläisyydet osoittavat, että koiratyypillä on syvät historialliset juuret, mutta ne eivät todista katkeamatonta polveutumisketjua antiikista nykyiseen rekisteröityyn basenjiin. On täsmällisempää erottaa vanha koiratyyppi nykyisen rodunjalostuksen dokumentoidusta historiasta.

## Arki basenjin kanssa

Se, ettei basenji hauku muiden koirien tavoin, ei tarkoita hiljaista kotia. Jodlaus, ulvonta ja vinkuminen voivat kuulua kauas, ja äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun liikunta, hajutyöskentely, lepo ja turvallinen ulkoilu on järjestetty asianmukaisesti. Asumismuoto ei korvaa tekemistä eikä rauhoittumisen harjoittelua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Siirry aluksi vain hetkeksi portin taakse tai oven ulkopuolelle ja pidennä aikaa koiran pysyessä rauhallisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, eikä aikuisen koiran kykyä olla yksin voi päätellä rodusta. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset osaavat levätä ja selviytyvät lyhyistä erohetkistä. Järjestä apua, jos arkesi edellyttää koiralta enemmän kuin se pystyy levollisesti sietämään.

Jos kotona on kissa, järjestä sille ensin koiralta rauhoitettu alue, omat ruoka- ja vesipaikat, hiekkalaatikko sekä pakoreitit. Aloita pitämällä eläimet erillään ja tutustuttamalla niitä toistensa hajuihin. Siirry sitten lyhyisiin kohtaamisiin portin läpi koiran ollessa hihnassa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Estä jokainen jahtaamisyritys. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin molemmat ovat pysyneet toistuvasti rauhallisina. Jos koira jää jatkuvasti tuijottamaan kissaa tai jahtaa sitä, pidä eläimet erillään.

Monien basenjinarttujen kiimakierto on selvästi vuodenaikaan sidottu, ja Pohjoismaissa kiima osuu usein syksyyn. Siksi monet pentueet syntyvät loppuvuodesta. Myös pääasiallisen kiimakauden ulkopuolisia kiimoja on dokumentoitu. Älä suunnittele koiran arjen järjestelyjä tai pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että jokaiselle nartulle tulee poikkeuksetta yksi kiima aina täsmälleen samaan aikaan.

Ennen kuin valitset basenjin, varmista, että voit vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Haluan elää itsenäisen koiran kanssa ja osaan kouluttaa sitä vaatimatta ehdotonta tottelevaisuutta.
- Voin tarjota päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja hallittuja mahdollisuuksia käyttää koiran luontaisia kykyjä.
- Minulla on turvallinen suunnitelma hihnan, pitkän liinan tai aitauksen käytöstä kaikkialla, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä.
- Kaikki kodissa asuvat osaavat kunnioittaa koiran lepopaikkaa ja tunnistaa, milloin se haluaa omaa tilaa.
- Olen nähnyt vanhempien varsinaiset Fanconi-, PRA-BJ1- ja silmätutkimustulokset ja ymmärrän, mitä ne merkitsevät yhdessä.
- Olen kysynyt ääntelystä, yksinolosta, jahtaamisesta, napatyristä ja aikuisten lähisukulaisten terveydestä enkä ole vain käynyt katsomassa pentuja.

Basenji on oikea valinta silloin, kun itsenäisyys, metsästysvietti ja poikkeava ääntely hyväksytään osaksi arkea eikä niitä pidetä yksityiskohtina, jotka koulutus poistaa. Turvallisten rutiinien ja palkitsemiseen perustuvan yhteistyön avulla rodusta voi saada läheisen ja omaleimaisen kumppanin.

Basenji

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

The Basenji Club of Great Britain

Basenji on pieni, urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka säkäkorkeus on 40–43 cm ja paino 9–12 kg. Sillä on lyhyt turkki, kippura häntä ja ryppyinen otsa. Sitä kutsutaan usein ”haukkumattomaksi”, sillä haukkumisen sijaan se jodlaa. Basenji on siisti, itsenäinen, älykäs ja voimakastahtoinen. Se tarvitsee kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, turvallisesti aidatun alueen sekä säännöllisesti liikuntaa ja aivojumppaa.

Bor i Södra Sverige.  Mer info på hemsidan

Kennel Wazin

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

## Perustiedot

- Belgianpaimenkoira malinois on belgianpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos. FCI:n ja Ruotsin Kennelliiton mukaan malinois, groenendael, tervueren ja laekenois ovat saman rodun neljä muunnosta, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea karvapeitteen ja värin perusteella.
- Malinois on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii 2 cm:n poikkeaman alaspäin ja 4 cm:n poikkeaman ylöspäin.
- Rotu on valpas ja nopea sekä ajatuksissaan että toiminnassaan, ja se on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Nopea oppiminen ei tee malinois’sta helppoa arjessa: koulutuksessa on kehitettävä myös rauhallista käytöstä, itsehillintää ja palautumiskykyä.
- Malinois sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa harjoitella säännöllisesti ja voi tarjota päivittäin sekä liikuntaa että nenä- ja aivotyötä. Pelkät pitkät lenkit riittävät harvoin kokonaisuudeksi.
- Perhekoiran, urheilukoiran ja virkakoiran roolit eivät sulje toisiaan pois, mutta kasvattajan ja pentueen valinnalla on suuri merkitys. Tarkastele vanhempien arkikäytöstä, luonnearvioita, käyttötuloksia, terveyttä ja aiempia jälkeläisiä, älä pelkkää rodun nimeä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Malinois’n tulee olla keskikokoinen, neliömäinen ja voimakas mutta ei raskaan näköinen. Rungon pituuden tulisi siis olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, eikä koira saa antaa selvästi pitkärunkoista vaikutelmaa. Pää on kuiva ja selväpiirteinen, korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja eloisat.

Rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm alaspäin ja 4 cm ylöspäin. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut noin 20–25 kg. Luvut kuvaavat normaalikuntoista aikuista koiraa. Mittasuhteet, lihaksisto ja kehon kunto kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema.

Malinois on lyhytkarvainen. Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa sekä hieman runsaampaa kaulalla, reisissä ja hännässä. Pohjavilla on tiheä. Karvapeitteen tulee olla kellanruskea mustin karvankärjin, ja koiralla tulee olla selvä musta maski. Vähäinen valkoinen väri eturinnassa ja varpaissa sallitaan, mutta suuret valkoiset merkit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkki ei vaadi vaativaa ammattimaista hoitoa. Harjaa koiraa, kun karvaa irtoaa, ja pese se, kun se on oikeasti likainen. Karvanlähtöaikaan tiheämpi harjaus on hyödyksi. Metsässä, pitkässä heinikossa tai vedessä työskentelyn jälkeen kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja korvat. Lyhyt turkki helpottaa tarkastamista, mutta ei korvaa koiran kehon säännöllistä tunnustelua käsin.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen malinois on valpas, aktiivinen ja hyvin toimintavalmis. Samalla rodun ihanteena on itsevarma koira, joka ei ole pelokas eikä aggressiivinen. Voimakas intensiteetti ei tarkoita heikkoa tunteiden säätelyä, eikä jatkuvasti stressaantunut koira ole rodulle tyypillisempi vain siksi, että se on nopea.

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Ruotsin Kennelliitto kehottaa tulevia omistajia varautumaan eroihin sekä muunnosten että yksittäisten koirien välillä. Siksi esimerkiksi nimitys ”käyttö-, virka- tai näyttelylinjainen” ei yksin riitä päätöksen pohjaksi. Pyydä nähdä, miten vanhemmat tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, suhtautuvat käsittelyyn, ohittavat muita koiria ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Tutustu koko MH-luonnekuvaukseen eli ruotsalaiseen Mentalbeskrivning Hund -kuvaukseen ja kysy, miten sisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät tavallisessa arjessa.

Perheeseen sopiva ja asianmukaisesti ohjattu malinois voi elää hyvin lasten kanssa, mutta sen nopeus ja nopeat reaktiot edellyttävät aikuisen valvontaa. Sekä lapsilla että koiralla tulee olla paikka, jossa ne saavat levätä häiriöttä. Rajut leikit on lopetettava ennen kuin koira alkaa jahdata liikettä tai kiihtyy liikaa. Pienten lasten vastuulle ei saa koskaan jättää koulutusta tai ulkoilutusta. Sama varovaisuus koskee kissoja, pieneläimiä ja vieraita koiria: yhteiselon onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja varmista, että ne voidaan pitää erillään.

## Koulutus ja liikunta

Malinois tarvitsee päivittäin sekä fyysistä että henkistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa, luotettavasti perusteltua tuntimäärää ei ole. Suunnitelman tulee perustua ikään, terveyteen, kuntoon, työn laatuun ja palautumiskykyyn. Tasapainoiseen viikkoon voi kuulua lenkkeilyä ja kunnon kehittämistä sekä jäljestystä, hajutyöskentelyä, tottelevaisuusharjoittelua, palveluskoiralajeja tai muuta tavoitteellista tekemistä. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman paljon, vaan kehittää hyödyllisiä taitoja ja kestävää arkirutiinia.

Harjoittele jo varhain yhteistyöhalua, luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista, käsittelyä, pysähtymis- ja vapautusvihjeitä sekä odottamista ja lepäämistä. Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, sopia yksilölle ja vaikeutua vähitellen koiran kehittyessä. Lyhyet, selkeät harjoitukset taukoineen tuottavat usein parempaa työskentelyä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran tarkkuus heikkenee tai se kiihtyy liikaa.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä liikuttaa kuin täysikasvuisia virkakoiria. Kehitä voimaa, varmuutta erilaisissa ympäristöissä ja kehonhallintaa vähitellen. Älä anna toistuvan pallon jahtaamisen, hyppimisen tai pitkien juoksulenkkien muodostaa koko liikuntaohjelmaa. Seuraa liikkumista ja palautumista. Jäykkyys, ontuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen tai kyvyttömyys rauhoittua liikunnan jälkeen ovat syitä vähentää kuormitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kokeneeseen kouluttajaan.

Myös ensikertalainen voi onnistua, mutta opittavaa on paljon ja nopeasti. Realistiseen suunnitelmaan kuuluvat mahdollisuus saada apua palveluskoirayhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta, kasvattajan tuki sekä selkeä käsitys siitä, mitä koiran kanssa tehdään pimeinä arki-iltoina ja silloin, kun kilpailuja tai virkatehtäviä ei ole.

## Terveys

Belgianpaimenkoiraa kuvataan yleisesti terveeksi ja hyväkuntoiseksi roduksi, mutta lonkkiin, kyynärniveliin, epileptistyyppisiin kohtauksiin ja selkäongelmiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ennen pennun ostamista on tärkeää erottaa sitovat rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen tiukemmista jalostussuosituksista ja tarkastella sukua laajemmin kuin vain vanhempien yksittäisiä tuloksia.

Ruotsiin rekisteröitävässä jalostuksessa Ruotsin Kennelliiton nykyiset säännöt edellyttävät virallista lonkka- ja kyynärnivelstatusta sekä tunnettua luonnetta niiltä vanhemmilta, joita kyseiset määräykset koskevat. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tunnettu luonne tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Yleisempi ruotsalainen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH) ei korvaa tätä vaatimusta belgianpaimenkoirilla. Rotukohtainen jalostusstrategia (RAS) suosittelee lisäksi A- tai B-lonkkia, terveitä kyynärniveliä ja arvosanaa 1 tai 2 MH:n ampumisosiossa. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset ja tarkista myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedot.

Epilepsiaa koskevia tietoja on tulkittava huolellisesti. Vanhemmassa RAS-kyselyssä raportoitiin kohtauksia tai epileptistyyppisiä oirejaksoja pienellä osalla malinois’ista, mutta omistajien ilmoitukset eivät vastaa eläinlääkärin diagnooseja. Luvut eivät myöskään kerro, kuinka yleinen ongelma rodussa on nykyään. Tutkimuksissa on osoitettu belgianpaimenkoirien epilepsiaan liittyvän perinnöllinen osuus, ja vahvin julkaistu näyttö koskee groenendael- ja tervueren-muunnoksia. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten kohtauksista sen sijaan, että luottaisit laajaan kaupalliseen DNA-testipakettiin.

RAS-kyselyssä nousi esiin myös malinois’ien selkäongelmia, mutta nämäkin tiedot perustuivat omistajien ilmoituksiin vanhemmassa aineistossa, eikä niitä pidä tulkita nykyisiksi yleisyysluvuiksi. Kysy suvussa esiintyneestä spondyloosista, lanne-ristiselän ongelmista, toistuvasta ontumisesta ja työskentelyyn liittyvistä vammoista. Aktiivisen koiran kannalta rehellinen tieto suvun terveydestä, viralliset niveltulokset ja suunnitelma kunnon asteittaiseen kehittämiseen ovat hyödyllisempiä kuin pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista.

## Historia ja alkuperä

Malinois on lähtöisin Belgiasta, ja se kehittyi paikallisista paimenkoirista, joita käytettiin 1800-luvun lopulla. Belgianpaimenkoirayhdistys perustettiin Brysselissä vuonna 1891. Samana vuonna eläinlääketieteen professori Adolphe Reul kokosi yhteen 117 koiraa määritelläkseen ja valitakseen yhtenäisemmän tyypin. Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä oli valmis vuoteen 1892 mennessä.

Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901, ja noin vuoteen 1910 mennessä tyypin ja luonteen katsottiin vakiintuneen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä belgianpaimenkoira on yksi rotu, jolla on neljä muunnosta: lyhytkarvainen malinois, pitkäkarvaiset groenendael ja tervueren sekä karkeakarvainen laekenois. Malinois on saanut nimensä Malinesista, joka on Mechelenin kaupungin ranskankielinen nimi. Lyhytkarvainen tyyppi kehitettiin siellä.

Perinteisen paimennustyön tarpeen vähentyessä myös koirien työ muuttui. Karjan parissa ja maatiloilla tarvittaville ominaisuuksille — tarkkaavaisuudelle, ketteryydelle, kestävyydelle ja tiiviille yhteistyölle — löytyi uusia käyttökohteita palveluskoirakokeista, etsinnästä, vartioinnista ja virkatyöstä. Tämä tausta selittää rodun kyvykkyyttä, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö sopisi automaattisesti kaikkiin tehtäviin.

## Arki rodun kanssa

Arki malinois’n kanssa sujuu parhaiten, kun tekeminen, palautuminen ja kodin säännöt on suunniteltu jo ennen koiran saapumista. Suuri tyhjä piha ei korvaa yhteistä työskentelyä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton koti. Olennaista on, saako koira päivittäin liikuntaa ja henkistä tekemistä, oppiiko se olemaan rauhallinen sisällä ja pystytäänkö sen kanssa toimimaan turvallisesti porraskäytävissä, joukkoliikenteessä ja muita koiria ohitettaessa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aikuinen koira, joka on tottunut olemaan yksin ja suhtautuu siihen rauhallisesti, pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta pientä pentua ei voi jättää yksin. Ruotsin maatalousvirasto suosittelee myös, että koirat ulkoilutetaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin. Kyse on hoidon vähimmäisvaatimuksesta, ei tavoiteajasta, jonka malinois’n pitäisi olla yksin. Koiran todellinen reagointi ratkaisee, onko harjoittelussa edettävä hitaammin.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä koulutustavoite ja päivittäin aikaa sekä tekemiselle että levolle.
- Olen tavannut vanhemmat tai saanut luotettavaa tietoa niiden arkikäytöksestä, MH-tuloksista, työskentelykyvystä ja palautumisesta.
- Olen tarkistanut viralliset lonkka-, kyynärnivel- ja luonnetiedot sekä kysynyt lähisuvun epileptistyyppisistä kohtauksista, selkäongelmista ja luonteesta.
- Minulla on lasten, vieraiden ja muiden eläinten varalle suunnitelma, joka perustuu valvontaan, erillään pitämiseen ja asteittaiseen harjoitteluun.
- Saan asiantuntevaa apua, jos koiran intensiteettiä, pelkoa, jahtaamiskäyttäytymistä tai stressiä on vaikea hallita.

Oikealle ohjaajalle malinois on poikkeuksellisen monipuolinen koulutuskumppani. Kestävä valinta ei kuitenkaan ole kaikkein räjähtävimmältä vaikuttava pentu, vaan yksilö, jonka ominaisuudet, sukutausta ja jalostuksen tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka voit sille aidosti tarjota.

Belgianpaimenkoira malinois

Société Centrale Canine (France)

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgianpaimenkoira malinois on keskikokoinen tai suuri, hoikka ja erittäin atleettinen paimenkoira, jolla on lyhyt kellanruskea turkki ja musta maski. Se on äärimmäisen älykäs, kiihkeä, uskollinen ja ihmiskeskeinen. Se tarvitsee selkeät rajat, päivittäistä aivotyötä ja runsaasti liikuntaa. Se viihtyy parhaiten kokeneen, hyvin aktiivisen omistajan kanssa.

Kjegus Kennel

Diamonds paw swe

## Perustiedot

- Saluki on itsenäinen, Lähi-idästä kotoisin oleva vinttikoira, joka on jalostettu metsästämään näön avulla ja ajamaan riistaa suurella nopeudella.
- Rotumääritelmässä keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi annetaan 58–71 cm, ja narttujen todetaan olevan suhteessa pienempiä. Virallista painoa ei määritellä.
- Rodusta on hapsukarvainen ja sileäkarvainen muunnos. Sileäkarvaiselta muunnokselta puuttuvat pidemmät karvat esimerkiksi raajoista, reisistä ja hännästä.
- Tyypillinen saluki voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei kuulu olla arka tai aggressiivinen.
- Voimakas takaa-ajovietti on yleinen. Luotettava luoksetulo on tärkeä taito, mutta sekään ei tee kaikista paikoista turvallisia koiran vapaana pitämiseen.
- Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa, aivotyötä ja huolellisesti suunniteltuja mahdollisuuksia juosta vapaana niin, ettei se pääse villieläinten perään.

## Ulkonäkö ja turkki

Saluki on pitkäraajainen, urheilullinen vinttikoira, jossa tulisi yhdistyä tyylikkyys, voima, nopeus ja kestävyys. Sen runko on suunnilleen yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja taloudelliset. Hoikka olemus ei tarkoita, että koiran pitäisi näyttää heikolta.

Rotumääritelmässä keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi annetaan 58–71 cm, ja narttujen todetaan olevan suhteessa pienempiä. Virallista painoa ei määritellä. Koiran mittasuhteet, lihaksisto ja kuntoluokka kertovat siksi enemmän kuin jokin oletettu ihannepaino. Rodun alkuperäalueella eri heimot kehittivät paikalliseen riistaan ja maastoon sopivia tyyppejä. Rotumääritelmässä tätä vaihtelua pidetään rodulle tyypillisenä ja toivottavana.

Salukista on kaksi karvamuunnosta. Hapsukarvaisen muunnoksen runkokarva on pehmeää, sileää ja silkkistä, ja raajojen takaosissa, reisissä ja hännässä on pidempää karvaa. Hapsuja voi olla myös korvissa ja joskus kurkun alueella. Sileäkarvainen muunnos on perustyypiltään samanlainen, mutta siltä puuttuvat hapsut. Ruotsin rekisteröinnissä muunnosten tunnukset ovat vastaavasti L ja SL. Rotumääritelmä sallii kaikki värit ja väriyhdistelmät, mutta brindleä pidetään ei-toivottavana.

Sileä turkki on helppohoitoinen, ja koiran voi pestä tarvittaessa. Hapsukarvaisella muunnoksella erityisesti korvat, raajat, reidet ja häntä tarvitsevat säännöllistä kampaamista. Ruotsin Kennelliitto suosittelee sitä noin kerran viikossa. Tarkista turkki pensaikossa, pitkässä heinikossa ja mudassa tehtyjen lenkkien jälkeen. Hapsukarvaisille pennuille ja nuorille koirille voi kasvaa villavampaa pentukarvaa, joka takkuuntuu helposti irrotessaan.

Lyhyt tai helppohoitoinen turkki ei tee rodusta allergiatonta. Allergiattomia koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä voi vaihdella yksilöittäin jopa saman pentueen sisällä. Koira-allergisen on siksi perustettava päätöksensä siihen, miten hän reagoi juuri kyseiseen koiraan, ja kysyttävä neuvoa terveydenhuollosta sen sijaan, että valitsisi salukin turkin pituuden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Saluki on usein arvokas, älykäs ja itsenäinen koira, jonka side perheeseen on selvä mutta hillitty. Se voi pysytellä etäällä vieraista ihmisistä tai olla hakeutumatta heidän seuraansa. Tämä on rodulle tyypillistä pidättyvyyttä, kunhan koira antaa käsitellä itseään eikä osoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Salukin ei tarvitse tervehtiä kaikkia, mutta sen tulisi selviytyä arjesta luottavaisin mielin.

Nuoret koirat voivat olla huomattavasti vilkkaampia ja kekseliäämpiä kuin aikuisen rodun kuvaus antaa ymmärtää. Tarjoa pennulle rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, paikoista ja käsittelystä. Älä pakota sitä kontaktiin vieraiden kanssa, vaan anna sille aikaa ja palkitse rohkeasta käytöksestä.

Rodun luonnetta ei vielä voida kuvata luotettavan ruotsalaisen BPH-profiilin perusteella, sillä aineistoa ei ole riittävästi. Vuoden 2024 loppuun mennessä 56 salukia oli suorittanut BPH-kuvauksen, kun rotuyhdistyksen RAS-asiakirjan mukaan analyysiin tarvitaan 200 koiraa. Tapaa emä ja muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat vieraisiin ihmisiin ja siirtyvät toiminnasta lepoon.

Lasten kanssa yhdessäolon sujumiseen vaikuttaa enemmän vuorovaikutus kuin koiran rotu. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä. Lapsille on opetettava, ettei nukkuvaa tai syövää koiraa häiritä, sen päälle kiivetä tai sen turkista vedetä. Rauhallinen ja hyvin sosiaalistettu saluki voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun kaikilla on selkeät rajat.

Toimeentulo muiden koirien kanssa vaihtelee. Takaa-ajovietti on huomioitava erikseen, jos kodissa on kissa, kani, lintu tai muu pieneläin. Oman perheen kissan hyväksyminen ei kerro siitä, miten koira suhtautuu vieraisiin kissoihin ulkona. Suunnittele tutustumiset rauhallisiksi ja huolehdi eläinten turvallisesta erottamisesta silloin, kun aikuinen ei valvo niitä.

## Koulutus ja liikunta

Saluki tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira tarvitsee päivittäisiä lenkkejä, mahdollisuuksia tutkia ympäristöään ja tilaisuuksia liikkua vauhdikkaammin. Sovita kuormitus ikään, kuntoon, maastoon, säähän ja palautumiseen. Levottomuus voi myös kertoa siitä, että koira tarvitsee hajutyöskentelyä, koulutusta tai parempaa lepoa.

Koulutus sujuu parhaiten, kun se on selkeää ja koiralle palkitsevaa. Käytä palkkioita, joita juuri kyseinen koira todella arvostaa, ja rakenna taidot pienin askelin. Erityisen hyödyllisiä taitoja ovat luoksetulo, hihnassa kulkeminen, kontaktin ottaminen, käsiteltävänä oleminen ja toiminnan keskeyttäminen. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein toimivia, mutta mikään kiinteä aikaraja ei sovi jokaiselle salukille.

Takaa-ajovietti on keskeisin turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Ruotsin Kennelliitto toteaa, että useimmilla salukeilla on voimakas halu lähteä takaa-ajoon ja että vapaana pitämiseen sopivat paikat on valittava huolellisesti silloinkin, kun perustottelevaisuus on hyvä. Arvioi koko ympäristö: aidat ja portit, teiden läheisyys, näkyvissä olevat villieläimet, muut eläimet sekä riski siitä, että koira ehtii kiihdyttää vauhtiin ennen kuin pystyt reagoimaan. Aidatun alueen on oltava turvallinen juuri kyseiselle koiralle. Mikään mielivaltainen aidan korkeussuositus ei korvaa tätä arviota.

Vinttikoirien maastojuoksu voi tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajoviettiä, mutta lajin harrastaminen ei ole välttämätöntä. Koira ajaa radalla keinoviehettä, ja kilpailemiseen tarvitaan Ruotsin Vinttikoiraliiton myöntämä kilpailulisenssi. Toiset yksilöt voivat nauttia jäljestämisestä, tottelevaisuusharjoittelusta tai hajutyöskentelystä. Valitse tekeminen koiran motivaation ja fyysisen kunnon mukaan.

Kasvavan pennun liikkumista ei pidä rajoittaa mekaanisella viiden minuutin säännöllä. Anna sen liikkua monipuolisesti omaan tahtiinsa, totuta sitä vähitellen uusiin matkoihin ja alustoihin ja lopeta, jos sen liikkuminen muuttuu tai palautuminen heikkenee. Siirrä suunnitelmallinen, toistuva ja voimakkaasti kuormittava liikunta siihen asti, että koira on siihen fyysisesti valmis. Pyydä eläinlääkäriltä tai koirien fysioterapiaan perehtyneeltä fysioterapeutilta yksilölliset ohjeet ennen pidempiä juoksulenkkejä tai ohjattua harjoittelua. Pelkän rodun perusteella ei voi määrittää tarkkaa aloitusajankohtaa.

## Terveys

Salukin kohdalla erityisen olennaisia ovat NCL, sydämen tutkiminen ja kilpirauhaskokeiden oikea tulkinta. Keskity dokumentoituihin diagnooseihin ja todennettaviin tuloksiin pitkien, epämääräisten sairausluetteloiden sijaan.

NCL eli neuronaalinen seroidilipofuskinoosi on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa myös verkkokalvoon. Salukien DNA-testillä todettava geenimuunnos periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Kantaja ei sairastu, mutta kahta kantajaa ei saa parittaa keskenään, eikä koiraa, jolla on kaksi kopiota sairauteen liittyvästä geenimuunnoksesta, saa käyttää jalostukseen. Ruotsin Kennelliitto on tallentanut tuloksia keskitetysti vuodesta 2021 lähtien. Tuloksen rekisteröinti on vapaaehtoista, mutta sitä ei pidä sekoittaa paritusta koskeviin sääntöihin. Pyydä molempien vanhempien todennettavat tulokset ja perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.

Rodussa esiintyy sydänsairauksia, mutta vuoden 2025 RAS-asiakirjassa kuvataan vain pieni määrä dokumentoituja dilatoivan kardiomyopatian eli DCM:n tapauksia ja todetaan synnynnäisten vikojen olevan harvinaisia. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille sydämen ultraäänitutkimusta ennen astutusta siten, että tutkimus on enintään 12 kuukautta vanha. Salukin sydämen normaalit mitta-arvot voivat poiketa jonkin verran keskivertokoiran arvoista, joten eläinlääkärin on käytettävä asianmukaisia viitearvoja.

Terveiden salukien kilpirauhashormoniarvot voivat olla yleisiä laboratorion viitearvoja matalammat. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei siksi pidä diagnosoida pelkän matalan tyroksiiniarvon perusteella, vaan eläinlääkärin on arvioitava oireet yhdessä asianmukaisten tutkimusten kanssa.

Ruotsin nykyisessä rekisteröintiehtojen taulukossa salukille ei aseteta erityisiä lonkka-, silmä- tai sydäntutkimuksia koskevia vaatimuksia. Rodun oma merkintä koskee karvamuunnosta. Tämä ei tarkoita, etteikö tutkimuksista olisi hyötyä. Rotuyhdistyksen suositukset, vapaaehtoisesti rekisteröidyt tulokset ja pakolliset vaatimukset ovat eri asioita. Tarkista ajantasaiset säännöt ja pyydä nähtäväksi tuloksia koskevat asiakirjat.

Ennen koiran ostamista kannattaa kysyä esimerkiksi seuraavista asioista:

- vanhempien NCL-status ja se, miksi yhdistelmä on geneettisesti turvallinen
- kummankin jalostuskoiran ajantasainen sydämen ultraäänitutkimus rotuyhdistyksen suosituksen mukaisesti
- vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten sairaudet ja kuolinsyyt
- miten mahdollisia kilpirauhastuloksia on tulkittu suhteessa oireisiin
- mitkä tulokset voidaan varmistaa Ruotsin Kennelliiton järjestelmistä.

## Historia ja alkuperä

Saluki on lähtöisin Lähi-idästä, ja sitä käytettiin metsästyskoirana laajalla alueella. Se metsästi näön avulla ja tarvitsi nopeuden, kestävyyden ja voiman lisäksi kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tämä tausta näkyy sekä sen rakenteessa että luonteessa.

FCI:n historiakuvauksessa korostetaan vaihtelua yhden alkuperäisen mallin sijaan. Eri heimot pitivät koiria, jotka soveltuivat paikalliseen riistaan ja maastoon. Eurooppaan päätyneet koirat edustivat siksi erilaisia maastoja ja tyyppejä. Alueen perinteisiin kuului, että salukeja saatettiin antaa kunnianosoituksina.

Ensimmäinen virallinen eurooppalainen rotumääritelmä laadittiin Britanniassa vuonna 1923 kattamaan alkuperäiset tyypit. Tämä on varmempaa historiatietoa kuin usein toistetut tarkat vuosiluvut, yhteydet faaraoihin ja kuninkaalliset arvonimet. Rodun pitkä historia ei tee jokaisesta suositusta alkuperätarinasta totta.

## Arki salukin kanssa

Saluki voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun arjessa on riittävästi toimintaa, palautumista ja turvallisuutta. Sinun on pystyttävä tarjoamaan koiralle liikuntaa ilman riskialtista vapaana pitämistä, pääsemään sopiville liikuntapaikoille ja hallitsemaan villieläimiin, liikenteeseen ja pieneläimiin liittyvät tilanteet. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai yhteistä aikaa.

Koiran on saatava levätä häiriöttä ja tottua kodin ääniin ja rutiineihin. Valitse sade- tai pakkassuoja karvamuunnoksen, kuntoluokan, iän, aktiivisuuden ja sään mukaan sen sijaan, että olettaisit kaikkien salukien sietävän sääoloja samalla tavalla. Tarkista hapsut vaikeakulkuisessa maastossa tehtyjen lenkkien jälkeen.

Yksinolo on opeteltava taito, ei rodun perusteella taattu ominaisuus. Pientä pentua ei voi vielä jättää yksin, ja harjoittelu tulee aloittaa vasta, kun se tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja seuraa koiran todellista reaktiota. Yksinoloon asianmukaisesti totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta kokonainen työpäivä ilman ulkoilua tai sosiaalista kontaktia ei ole kohtuullinen säännöllinen järjestely.

Rotu sopii omistajalle, joka arvostaa yhteistyöhön kykenevää koiraa, joka ei jatkuvasti odota ohjeita. Aseta johdonmukaiset rajat ja hyväksy, että turvallisuus menee joskus vapaana pitämisen toiveen edelle. Jos kodissa on lapsia tai pieneläimiä, kaikkien perheenjäsenten on noudatettava samoja ovia, portteja, lepoa ja valvontaa koskevia sääntöjä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten aikuiset koirat käyttäytyvät näyttelykehän ulkopuolella: kotona, lenkillä, rauhoittuessaan toiminnan jälkeen ja vieraiden ihmisten seurassa. Kysy, missä hänen koiransa voivat juosta turvallisesti, miten hän opettaa arjen taitoja ja miten hän seuraa terveyttä ja luonnetta. Vastaukset kertovat sopivuudesta enemmän kuin yleiset luonnehdinnat, kuten ”rauhallinen”, ”herkkä” tai ”perhekoira”.

Saluki

Deutscher Windhundzucht- und Rennverband (DWZRV)

Norwegian Kennel Club

Saluki on ikivanha, elegantti vinttikoira, joka tunnetaan nopeudestaan, kestävyydestään sekä rauhallisesta ja herkästä luonteestaan. Se on lempeä mutta itsenäinen ja tarvitsee ystävällistä koulutusta, turvallisen alueen vauhdikkaaseen juoksemiseen sekä hienolaatuisen turkkinsa kohtuullista hoitoa. Sen voimakas takaa-ajo- ja saalistusvietti on otettava huolellisesti huomioon.

Adaa Jemil's Salukis

Kennel Levannim's

Norwegian Lundehund

Swedish Kennel Club

Fédération Cynologique Internationale

Dansk Kennel Klub

The Norwegian Lundehund is a rare, small spitz-type dog with at least six toes per foot, great flexibility, and a weather-resistant double coat. Once used to hunt puffins on Norwegian cliffs, it is now an active, alert companion needing gentle training and regular mental and physical exercise.

Uppfödning i liten skala, engagerad uppfödare som vill vara med och bidra till rasens överlevnad. Norsk lundehund är en hundras från Norge. Den hör till de nordiska jaktspetsarna, men eftersom jakten på lunnefågel sedan länge upphört är den framförallt sällskapshund, lämplig för olika hundsporter.
Lundehunden är vaksam, intelligent och livlig. Den har lätt till skall och är en glad familjehund som är oerhört flockkär.

Into the wild

Puli

The Kennel Club (UK) - Puli

Svenska Kennelklubben (Sweden) - Puli

Fédération Cynologique Internationale (FCI) - Puli

Deutscher Club für Ungarische Hirtenhunde e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France) - Puli

Puli on pienikokoinen unkarilainen paimenkoira, joka on tunnetun, moppia muistuttavan nyöriturkkinsa alla ketterä ja urheilullinen. Älykäs, itsenäinen ja eloisa puli kiintyy vahvasti perheeseensä. Se tarvitsee johdonmukaista koulutusta, runsaasti aktivointia ja liikuntaa sekä paneutumista turkin erityiseen hoitoon.

Xaida'z kennel

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

Quipus kennel

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Nipper Tippa Kennel

Cooktown

## Rotu lyhyesti

Amerikanstaffordshirenterrieri, jota kutsutaan usein amstaffiksi, on yhdysvaltalainen terrieri ja kuuluu FCI:n ryhmään 3. Tämä tiivisrakenteinen ja poikkeuksellisen voimakas koira on nykyään pääasiassa seurakoira. Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisesta kouluttamisesta ja on valmis kantamaan vastuun voimakkaasta koirasta arjen tilanteissa.

- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm.
- Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa-antavat painot ovat uroksille 28–33 kg ja nartuille 19–25 kg, mutta terve kuntoluokka ja tasapainoiset mittasuhteet ovat yksittäistä lukemaa tärkeämpiä.
- Karva on lyhyttä, tiivistä, jäykkää ja kiiltävää, ja turkki on yleensä helppohoitoinen.
- Ihanteena on valpas, rohkea ja ympäristöstään kiinnostunut koira. Ruotsin Kennelliitto kuvaa amstaffia myös sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi, mutta yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.
- Koiran kanssa matkustavan on tarkistettava reitti etukäteen: amerikanstaffordshirenterrieri kuuluu kiellettyihin rotuihin sekä Norjassa että Tanskassa.

Amerikanstaffordshirenterrieri on tunnustettu rotu, jolla on oma rotumääritelmänsä. Leveä kallo, lyhyt karva ja lihaksikas runko eivät siis yksin riitä osoittamaan koiraa amstaffiksi. Pennun hankintaa harkitsevalle rekisteröity sukutaulu ja tiedot vanhemmista ovat paljon hyödyllisempiä kuin ulkonäköön perustuvat oletukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanstaffordshirenterrierin tulee olla kokoonsa nähden voimakas, lihaksikas ja tiivisrakenteinen mutta silti ketterä ja liikkuva. Rakenteen tulee näyttää tasapainoiselta, ei niin raskaalta tai liioitellulta, että se haittaa liikkumista. Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm. Rotumääritelmä edellyttää korkeuden ja painon olevan oikeassa suhteessa, mutta siinä ei anneta painoväliä. Ruotsin Kennelliiton ilmoittamat painot ovat siis käytännön suuntaviivoja, eivät tavoitepainoja, joihin jokaisen koiran pitäisi yltää.

Karva on rungonmyötäistä, lyhyttä, jäykkää ja kiiltävää. Pehmeä harja tai kuminen sukimiskinnas riittää usein irtokarvojen poistamiseen, ja koiran voi pestä silloin, kun siihen on todellinen tarve. Totuta pentu rauhallisesti tassujen, kynsien, korvien, suun ja ihon tarkistamiseen. Näin sekä arkinen hoito että myöhemmät eläinlääkärin tutkimukset sujuvat helpommin.

Yksiväriset, moniväriset ja laikulliset väritykset ovat sallittuja. Kokonaan valkoinen tai yli 80-prosenttisesti valkoinen väritys, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia. Väri ei ennusta luotettavasti luonnetta tai terveyttä. Punoitusta, kutinaa, jatkuvaa tassujen nuolemista tai korvissa tapahtuvia muutoksia tulee arvioida oireina, eikä niitä pidä selittää turkin värillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanstaffordshirenterrierin tulisi olla valpas, utelias ja rohkea, mutta rotukuvaukset kertovat ihanteesta ja rodun keskimääräisistä ominaisuuksista, eivät jokaisen koiran luonteesta. Ruotsin Kennelliiton käyttäytymisen arviointiaineistossa rodun sosiaalisuus ja energisyys ovat keskimäärin melko korkealla tasolla, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua. Kasvatuksella, kokemuksilla ja koulutuksella on merkitystä, mutta pentua valittaessa kannattaa huomioida myös lähisukulaisten käyttäytyminen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan vanhempien BPH-käyttäytymiskuvausten tuloksia ja mahdollisia luonneindeksejä konkreettisten arkiesimerkkien avulla. Selvitä, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uusiin alustoihin, käsittelyyn ja muihin koiriin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita lähisukulaisia. Pelkkä kuvaus ”sosiaalinen” kertoo paljon vähemmän kuin se, miten koira palautuu yllättävän tapahtuman jälkeen.

Rotu on fyysisesti voimakas, ja koira voi käyttää voimaansa määrätietoisesti. Rauhalliset, hallitut kohtaamiset ovat siksi arvokkaampia kuin oletus siitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Rodun tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä, voiko amstaff elää turvallisesti tietyn koiran, kissan tai pieneläimen kanssa. Arvioi kyseisen koiran aiempia kokemuksia, kiinnostusta jahtaamiseen tai leikkimiseen sekä kykyä irrottaa huomionsa tilanteesta ja rauhoittua.

Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista, että kissalla on suojaisia paikkoja ja mahdollisuus poistua milloin tahansa. Käytä porttia tai muuta turvallista estettä, pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin tunnet niiden käyttäytymisen hyvin. Hyväksy myös se, ettei joidenkin eläinten yhteiselo ole koskaan turvallista.

Amerikanstaffordshirenterrieri voi elää lapsiperheessä, mutta aikuisen on aina vastattava lasten ja koiran välisistä tilanteista. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman suojaisan paikan. Rodun voimakkuuden vuoksi lasten ei pidä käsitellä koiraa yksin tilanteissa, joissa äkillistä ryntäystä tai toisen koiran kohtaamista voi olla vaikea hallita.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanstaffordshirenterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja kivusta tai nivelsairaudesta kärsivä koira tarvitsevat erilaiset suunnitelmat. Sovita aktiivisuuden määrä koiran ikään, terveyteen, palautumiseen ja siihen, miten se käyttäytyy kotona liikunnan jälkeen. Tavoitteena on hyväkuntoinen koira, joka osaa vuorotella aktiivisuuden ja levon välillä, ei koiran väsyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Lenkkeilyyn voi yhdistää hajutyöskentelyä, jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua ja lyhyitä ongelmanratkaisutehtäviä. Ruotsin Kennelliitto nostaa sopiviksi harrastuksiksi noseworkin, jäljestyksen ja tottelevaisuuden. Lisää harjoittelun kestoa ja kuormitusta vähitellen ja pidä koira terveessä kuntoluokassa. Jos koiran liikkuminen muuttuu äkillisesti, se epäröi autoon hyppäämistä tai palautuu aiempaa hitaammin, pyydä eläinlääkäriä selvittämään syy. Älä yritä korjata muutosta lisäämällä liikuntaa.

Arkitaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa varhain palkitsemisen, selkeiden rutiinien ja sopivan pienten harjoitusaskelten avulla. Voimakkaalle amerikanstaffordshirenterrierille erityisen hyödyllisiä taitoja ovat:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja kääntyminen pois lähestyvän koiran luota;
- hyvin harjoiteltu luoksetulo sekä vihje esineen tai tilanteen jättämiseen;
- rauhallinen tervehtiminen ilman hyppimistä tai vetämistä;
- rauhallinen odottaminen ja asettuminen lepäämään portin tai muun esteen taakse;
- tassujen, kynsien, korvien, suun ja kehon käsittelyyn rentoutuminen.

Kipuun, pelkoon tai koviin ojennuksiin perustuva koulutus voi vahingoittaa sekä luottamusta että oppimista. Palkitse toivottua käytöstä, helpota harjoitusta koiran kohdatessa vaikeuksia ja hae ajoissa apua asiantuntevalta kouluttajalta, jos koiran voimaa tai reaktioita on vaikea hallita.

## Terveys

Amerikanstaffordshirenterrierin kohdalla kannattaa kysyä erityisesti lonkkien, kyynärnivelten, ihon ja ristisiteiden terveydestä. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulla lonkka- ja kyynärniveldysplasian, ristisideongelmat sekä ihosairaudet, joihin liittyy kutinaa, ihottumaa, tassujen punoitusta ja allergiaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Pyydä tarkkoja tietoja vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista pentueista sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun ”terveistä linjoista”.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Amerikanstaffordshirenterriereiltä vaaditaan myös virallinen kyynärnivelkuvaustulos. Rekisteriin kirjattu tulos tarkoittaa vain sitä, että tutkimus on tehty, ei välttämättä sitä, että nivel on terve. Tarkista siis varsinaiset tulokset. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa suositellaan lisäksi, että suunnitellun pentueen alustavat lonkka- ja kyynärnivelindeksit ylittävät 100. Kyseessä on jalostussuositus, jota ei pidä sekoittaa rekisteröintivaatimuksiin.

NCL-A on perinnöllinen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. Ensioireet ilmaantuvat usein 3–5 vuoden iässä. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, ja sen penetranssi on epätäydellinen. DNA-testin tulos kirjataan normaaliksi, kantajaksi tai geneettisesti sairaaksi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja selvitä, miten ne on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.

Kun arvioit pentuetta, tarkista:

- vanhempien tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä pentueen alustavat indeksit;
- NCL-A-status ja tulosten vaikutus suunniteltuun yhdistelmään;
- BPH-kuvaukset ja mahdolliset luonneindeksit sekä niitä täydentävät esimerkit lähisukulaisten arkikäyttäytymisestä;
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet ihosairaudet, ristisidevammat ja muut toistuvat ongelmat.

## Historia ja alkuperä

Amerikanstaffordshirenterrieri kehittyi Yhdysvalloissa bull-and-terrier-tyyppisistä koirista, joita siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvulla. Rodun yhdysvaltalaisen kattojärjestön tietojen mukaan tämäntyyppisiä koiria oli maassa noin vuoteen 1870 mennessä. Rodun historiaan kuuluu koiratappelutausta, mutta nykyrodun virallista rotumääritelmää ja jalostusta tulee arvioida tämän päivän toimintakykyä, terveyttä ja luonnetta koskevien odotusten pohjalta.

Vuonna 1936 American Kennel Club hyväksyi koirat kantakirjaansa staffordshirenterriereinä. Nimi muutettiin amerikanstaffordshirenterrieriksi 1. tammikuuta 1972, jotta rotu erottuisi vasta tunnustetusta staffordshirenbullterrieristä. Ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1991.

Nämä vuosiluvut selittävät nimenmuutoksia, mutta ne eivät tee kaikista samannäköisistä koirista samanrotuisia. Nykyiselle pennunostajalle todennettava sukutaulu, dokumentoidut terveystiedot ja lähisukulaisten tunteminen ovat arvokkaampia kuin epämääräiset nimitykset, kuten ”pitbull-tyyppinen”.

## Arki rodun kanssa

Amerikanstaffordshirenterrieri voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja palautumisaikaa ja sen arjessa on turvalliset rutiinit. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Kerrostalossa omistajan on pystyttävä hallitsemaan koira turvallisesti käytävissä, hisseissä ja ahtaissa tiloissa, ehkäisemään häiritsevää melua ja järjestämään ulkoilut niin, etteivät vaikeat koirakohtaamiset hallitse jokaista lenkkiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tulisi jättää huolellisen harjoittelun jälkeen yksin vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Ruotsin sääntö, jonka mukaan koirat on tavallisesti vietävä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei ole suositus yksinolon kestosta. Suunnittele pentuaika, työpäivien järjestelyt ja varahoito jo ennen koiran saapumista.

Mieti myös koiran fyysistä hallintaa. Valjaiden tai pannan on istuttava turvallisesti, hihnasta on saatava pitävä ote ja ulkoiluttajan on pystyttävä pitelemään koira yllättävässä tilanteessa. Tämä ei puolla kovia menetelmiä, vaan on rodun voimakkuudesta johtuva käytännön vaatimus. Ennakointi, etäisyyden ottaminen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen ehkäisevät enemmän ongelmia kuin liian myöhään annetut ojennukset.

Matkustaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Amerikanstaffordshirenterrierit ja niiden risteytykset ovat Norjassa kiellettyjä, eikä niitä saa tuoda maahan. Myös Tanska kieltää rodun ja sen risteytysten tuomisen maahan oleskelua varten. Tanskassa on rajattu poikkeus, joka sallii suoran kauttakulun autolla ilman tarpeettomia pysähdyksiä, mutta se ei oikeuta lomailemaan maassa eikä koske junamatkustamista. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina Norjan Mattilsynetin ja Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviranomaisen ajantasaiset ohjeet ennen matkan varaamista tai reitin valintaa.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii suunnitelmallisesta kouluttamisesta, pystyy tarjoamaan päivittäin tekemistä ja kykenee hallitsemaan koiraa, joka on sekä sosiaalinen että fyysisesti vaativa. Jos kotitaloudessa ei ole aikaa yksinoloharjoitteluun, turvallisiin tutustumisiin, hihnataitojen opettamiseen ja huolelliseen terveyden seurantaan, vähemmän voimakas tai vähemmän vaativa rotu on usein parempi valinta.

Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri on lihaksikas, keskikokoinen ja ihmisläheinen koira, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki. Värivaihtoehtoja on monia. Se on hellä ja energinen ja oppii hyvin, kun sitä koulutetaan johdonmukaisesti ja positiivisin menetelmin. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa, sosiaalistamista ja vastuullista hallintaa.

Ultimate Navy´s

## Perustiedot

Staffordshirenbullterrieri on brittiläinen, tiivisrakenteinen terrieri, joka on kokoonsa nähden erittäin voimakas. Se on oma tunnustettu rotunsa, eikä sama rotu kuin amerikanstaffordshirenterrieri, bullterrieri tai amerikanbully. Sopivan omistajan kanssa se voi olla läheinen ja aktiivinen kumppani. Valinnan tulee kuitenkin perustua yksittäisen koiran luonteeseen, käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja perheen kykyyn hallita voimakasta ja nopeaa koiraa – ei lempinimiin tai stereotypioihin.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Midlandsissa ja Staffordshiressa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 3, terrierit
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 35,5–40,5 cm
- **Paino:** uroksilla 12,7–17 kg ja nartuilla 11–15,4 kg
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja tiivis
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa kouluttaa palkitsemalla, osaa lukea koiran kehonkieltä ja on suunnitellut harkitusti koirakohtaamiset, liikunnan ja palautumisen

Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, kiintymystä osoittavaksi, rohkeaksi ja luotettavaksi. Tämä on jalostustavoite, ei takuu jokaisen yksilön ominaisuuksista. Varhainen kasvuympäristö, terveys, kokemukset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki arkeen. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos hän on valmis harjoittelemaan arjen hallintataitoja ja ehkäisemään vaikeita tilanteita ennalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Staffordshirenbullterrierissä tulisi yhdistyä lihasvoima, tasapainoinen rakenne, ketteryys ja vapaat liikkeet. Rintakehä on leveä, runko tiivis ja pää lyhyt ja syvä, kallo leveä. Suurempi paino ei tarkoita parempaa rotutyyppiä. Korkeuden ja painon tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja liian painavaksi kasvava koira menettää rodulta edellytettyä liikkuvuutta.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 35,5–40,5 cm. Urosten tulisi painaa 12,7–17 kg ja narttujen 11–15,4 kg. Painohaarukan yläraja ei ole itseisarvoinen tavoite, vaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, sukupuolta ja rakennetta on arvioitava kokonaisuutena.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Poista irtokarva ja pese koira tarpeen mukaan kiinteän pesuaikataulun sijaan. Kutinaa, toistuvaa punoitusta tai tassujen nuolemista ei pidä kuitata tavallisena turkinhoito-ongelmana.

Hyväksytyt värit ovat punainen, kellanruskea, valkoinen, musta ja sininen valkoisin merkein tai ilman sekä kaikki juovikkaan eli brindlen sävyt valkoisin merkein tai ilman. Maksanruskea sekä musta ruskein merkein ovat rotumääritelmän mukaan ehdottoman ei-toivottuja. Sininen on hyväksytty väri, mutta väriä ei koskaan pidä asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti suunnitellun jalostusyhdistelmän edelle.

Rodun pää on suhteellisen lyhyt, mutta hengityksen tulee olla vapaata ja hiljaista. Toistuvaa tuhisemista, selvästi äänekästä hengitystä kohtuullisessa rasituksessa tai voimakasta kuorsaamista nukkuessa ei pidä selittää rodulle normaaliksi. Pään ja hengitysteiden toimivuutta arvioidaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Staffordshirenbullterrierin odotetaan olevan ihmisiin kiintyvä, rohkea ja luonteeltaan tasapainoinen, mutta ruotsalaiset käyttäytymiskuvaukset osoittavat suurta yksilöllistä vaihtelua. Koira voi olla avoin ja energinen, pidättyväisempi tai herkästi kuormittuva. Vanhempien ja lähisukulaisten arjesta saadut konkreettiset esimerkit ovat siksi hyödyllisempiä kuin väitteet siitä, miten rotu ”aina” käyttäytyy.

Voimakas ja pitkään jatkuva tervehtiminen ei osoita, että koira olisi sosiaalisesti varma. Se voi kertoa myös korkeasta viretilasta tai sosiaalisesta stressistä. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan uudelleen, ja sillä on oltava mahdollisuus vetäytyä kontaktista. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ja äärimmäinen arkuus eivät kuulu rodun ihanteeseen, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ei kerro, miten se käyttäytyy muiden koirien kanssa. Rodun historian ja ruotsalaisen rotuyhdistyksen kuvaaman vaihtelun vuoksi leikkikaverit kannattaa valita huolellisesti. Ei pidä olettaa, että aikuinen koira viihtyy vieraassa koiraryhmässä tai koirapuistossa. Kaikki staffordshirenbullterrierit eivät ole aggressiivisia muita koiria kohtaan. Ratkaisujen tulee perustua koiran todelliseen leikkityyliin, kykyyn irrottautua tilanteesta, jännittyneisyyteen ja kokemuksiin – ei sukupuoleen tai rotunimikkeeseen perustuviin sääntöihin.

BPH, MH ja ruotsalainen luonneindeksi voivat antaa hyödyllistä tietoa vanhemmista ja sukulaisista, mutta ne eivät ennusta pennun koko persoonallisuutta. Kysy, miten koirat reagoivat yllätyksiin, ihmisiin, käsittelyyn, laukauksiin ja koirakohtaamisiin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat.

Lempinimi ”lastenhoitajakoira” ei ole turvallisuusarvio. Myös hyvin ihmisläheinen koira voi stressaantua, olla kivulias tai reagoida nopeasti. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi aina valvottava tarkkaavaisen aikuisen, joka osaa lukea tilannetta ja puuttua siihen ajoissa.

## Koulutus ja liikunta

Staffordshirenbullterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa yhtä liikuntamäärää ei ole. Hyvään viikkoon voi kuulua lenkkejä erilaisissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja rauhallisia päiviä. Määrää tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen, lämpötilaan, rasituksen voimakkuuteen ja palautumiseen.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun energisyyteen ja yhteistyöhaluun. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo tai pitkän liinan käyttö, muiden koirien ohittaminen, tekemisen keskeyttäminen, rauhallinen tervehtiminen, odottaminen, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Tavoitteena ei ole sokea tottelevaisuus, vaan koira, joka pystyy tekemään hyviä valintoja myös innostuneena.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi leikkiä kaikkien kanssa. Muutama huolella valittu koirakaveri, selkeät tauot ja hallitut kohtaamiset tarjoavat usein paremmat lähtökohdat kuin kaoottinen koirapuisto. Keskeytä tilanne, jos koirien kehot jäykistyvät, leikki muuttuu yksipuoliseksi, kierrokset vain nousevat tai toinen koira yrittää päästä pois. Harjoitelkaa rauhallista oleskelua etäämmällä sen sijaan, että menisitte aina lähelle.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöä, leikkiä ja kehittää kehonhallintaansa ilman pitkäkestoista, toistuvaa tai pakotettua liikuntaa. Aikuisille koirille esimerkiksi nosework, toko, rally-toko ja koiralle sovitettu agility voivat tarjota sekä aivotyötä että yhteistyötä. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen.

Kuumalla säällä tai rasittavassa liikunnassa anna koiran hengityksen ja palautumisen ohjata toimintaa. Hakeudu eläinlääkäriin, jos hengitys muuttuu selvästi työlääksi tai äänekkääksi, koira horjuu tai sen hengitys ei palaudu normaaliksi. Tällaisia oireita ei pidä hyväksyä osaksi rodun ulkomuotoa.

## Terveys

Allergiat ja atooppiset ihosairaudet kuuluvat staffordshirenbullterrierien tämänhetkisiin keskeisiin terveyskysymyksiin Ruotsissa. Älä kysy vain, onko vanhemmalla tutkimustulos, vaan selvitä myös vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten kutina, korvavaivat, tassuongelmat ja muut iho-oireet. Toistuvat iho-oireet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja arkeen pitkään.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen nykyisessä työssä korostuvat myös nivelet ja liikkuminen – erityisesti lonkat, kyynärpäät ja polvet – sekä silmät, hampaat, purenta ja hengitys. Rodulla esiintyy sarveiskalvovaurioita ja väärään suuntaan kasvavia ripsiä, ja virheasentoiset kulmahampaat voivat vaurioittaa suun kudoksia. Pyydä saada nähdä, miten vanhemmat liikkuvat ja hengittävät tavallisessa toiminnassa, eivät vain näyttelyasentoon aseteltuina.

Terveysvaatimukset ja suositukset ovat eri asioita. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä staffordshirenbullterrierin vanhemmilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiettyä terveystutkimustulosta. Rotuyhdistyksen nykyinen jalostusstrategia suosittelee silti, että molemmilla vanhemmilla on lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä BPH- tai MH-kuvauksella selvitetyt luonneominaisuudet. Ostajan tulee pyytää nähtäväksi varsinaiset tulokset silloinkin, kun ne eivät ole rekisteröinnin ehto.

L2Hga ja HC ovat kaksi erillistä peittyvästi periytyvää sairautta, joihin on olemassa DNA-testit. Ruotsin Kennelliitto tallentaa L2Hga-tulokset keskitetysti terveysohjelman tasolla 1. Kantaja ei sairastu kyseisen peittyvän geenimuunnoksen vuoksi, mutta sen saa yhdistää vain geenimuunnoksesta vapaaksi todettuun koiraan. Koiraa, joka on perinyt sairausmuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, ei tule käyttää jalostukseen. Tarkista suunnitellun yhdistelmän koirien tunnistetiedot, testien päivämäärät ja tulokset. DNA-testi ei kerro mitään allergioista, nivelistä, hengityksestä tai yleisterveydestä.

Nykyisessä jalostusstrategiassaan rotuyhdistys suosittelee välttämään kahden sinisen tai kahden valkoisen koiran yhdistämistä. Tämä on jalostusyhdistelmiä koskeva suositus, ei todiste siitä, että jokainen sininen tai valkoinen koira olisi sairas. Älä koskaan valitse pentua ensisijaisesti poikkeavan värin vuoksi äläkä tyydy puutteellisempiin asiakirjoihin saadaksesi tietyn ulkonäön.

## Historia ja alkuperä

Staffordshirenbullterrieri kehittyi Englannin Midlandsissa ja Staffordshiren alueella vanhoista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. Sen taustaan kuuluvat aikakauden veriset eläintaistelut ja koiratappelut. Kun kytkettyjen eläinten kimppuun usuttaminen kiellettiin vuonna 1835, koiratappelut jatkuivat laittomina. Samalla koirat elivät tiiviisti omistajiensa rinnalla. Tämä historia on syytä kuvata avoimesti, mutta se ei tee jokaisesta nykykoirasta aggressiivista eikä sitä pidä käyttää riskialttiin käyttäytymisen romantisointiin.

Työ yhtenäisen rodun kehittämiseksi vauhdittui 1900-luvulla. Britannian Kennel Club tunnusti staffordshirenbullterrierin 25. toukokuuta 1935. Tämä loi perustan kirjalliselle rotumääritelmälle ja järjestelmällisemmälle jalostukselle, jonka tavoitteena oli voimakas, ketterä ja tasapainoinen terrieri. Ensimmäinen tunnettu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1962.

Nykyistä rotua tulee arvioida tämän päivän toimintakyvyn, terveyden ja luonteen perusteella. Historia selittää, miksi voimaan, kestävyyteen ja koirakohtaamisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta se ei koskaan korvaa yksilöllistä arviota.

## Arki rodun kanssa

Staffordshirenbullterrierit voivat elää lasten kanssa, mutta yksikään koira ei ole lastenhoitaja. Aikuisen tulee ohjata yhdessäoloa, koiralle on annettava rauha nukkua ja syödä, ja sekä lapsella että koiralla on oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai ottaa siltä tavaroita.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienempien eläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Aiempi rauhallinen yhteiselo on hyödyllinen tieto, mutta ei tae tulevasta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä ne fyysisesti erillään, kun kukaan ei voi valvoa, ja tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Keskeytä jahtaaminen, tuijottamiseen lukkiutuminen tai kiihtyminen jo varhain.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran toiminnan, tarpeidentekoulkoilujen ja palautumisen tarpeet täyttyvät ja omistaja pystyy hallitsemaan meluun ja kohtaamisiin liittyvät tilanteet porraskäytävissä ja sisäänkäynneillä. Totuta koira yksinoloon vähitellen ja seuraa sen käyttäytymistä, mieluiten kameran avulla. Koko rodulle sopivaa yhtä yksinoloaikaa ei ole. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää koiran tavanomaiseen säilyttämiseen eikä tavallisena ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Pyydä ennen ostoa muutakin kuin luettelo tutkimusten nimistä:

- Tarkista koiran rekisteröity rotu ja sukutaulu, jotta sitä ei sekoiteta muihin bull-and-terrier-rotuihin.
- Pyydä nähtäväksi lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten ihosta, korvista, tassuista, hampaista, purennasta, hengityksestä ja liikkumisesta.
- Tarkastele BPH- ja MH-tuloksia tai luonneindeksiä yhdessä konkreettisten arjen ja koirakohtaamisten esimerkkien kanssa.
- Selvitä, miksi kasvattaja valitsi juuri nämä kaksi koiraa ja mitä heikkouksia yhdistelmällä pyritään parantamaan.

Tärkein kysymys ei ole, onko rotu ”kiltti” vai ”kova”, vaan sopivatko koiran ominaisuudet kotiisi ja pystytkö tarjoamaan sille turvallista koulutusta, sopivaa tekemistä, lepoa ja sopivaa seuraa.

Staffordshirenbullterrieri

The Staffordshire Bull Terrier Club of Great Britain

American Kennel Club (AKC) - Though not EU, it is a well-established source

Staffordshirenbullterrieri on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja vahva englantilainen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se tunnetaan syvästä kiintymyksestään ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tämä eloisa ja herkkä koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, positiivista koulutusta, kestäviä puruleluja ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Twilight Angel's kennel

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

Magical Spirit's kennel

husky

Bästisen kennel

Mussebo kennel

## Perustiedot

Dobermanni on saksalainen käyttökoirarotu ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja pitää sen tiiviisti mukana arjessa. Rotu oppii nopeasti, on fyysisesti vahva ja kiintyy usein hyvin läheisesti perheeseensä. Se tarvitsee omistajan, joka tarjoaa sekä tavoitteellista tekemistä että selkeitä lepohetkiä — pelkät pitkät lenkit eivät riitä.

- **Sopii hyvin, jos:** haluat harjoitella aktiivisesti arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä tai koiraurheilua ja sinulla on päivittäin aikaa yhdessäoloon.
- **Sopii huonommin, jos:** koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin kokonaisia työpäiviä tai sen odotettaisiin pääosin huolehtivan itse liikunnastaan.
- **Tärkein kysymys pentua hankittaessa:** mitä vanhempien ja lähisukulaisten sydänterveydestä ja luonteesta tiedetään, ja pystyykö kasvattaja näyttämään päivätyt tutkimustulokset?
- **Koko:** rotumääritelmän mukaan urokset 68–72 cm ja noin 40–45 kg, nartut 63–68 cm ja noin 32–35 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, ei pohjavillaa. Helppohoitoinen, mutta suojaa vain rajallisesti kylmältä ja märältä säältä.
- **Keskeinen terveyshaaste:** dilatoiva kardiomyopatia eli DCM, joka voi kehittyä ilman näkyviä oireita.

Dobermanni voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, mutta koulutus ja turvallisen käsittelyn harjoittelu on aloitettava heti. Hyvä pentukurssi, kouluttajan jatkuva tuki ja realistinen arkisuunnitelma ovat tärkeämpiä kuin se, onko omistajalla aiempaa koirakokemusta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dobermanni on keskikokoinen, voimakas ja lähes neliömäinen koira, jonka olemuksessa lihaksikkuuden tulisi yhdistyä tyylikkyyteen. FCI:n rotumääritelmä hyväksyy kaksi väriä: mustan ja ruskean, molemmat selvärajaisin ruosteenpunaisin merkein.

Korvat jätetään luonnollisiksi, ja ihannetapauksessa ne riippuvat poskienmyötäisesti. Myös häntä on luonnollinen, ja ihanteena on korkealla kannettu, hieman kaartuva häntä. Ruotsissa korvien ja hännän typistäminen on kiellettyä, ellei toimenpide ole eläinlääketieteellisistä syistä välttämätön.

Lyhyt ja sileä karvapeite tarvitsee tavallisesti vain satunnaista harjausta ja pesun koiran likaannuttua. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja tassut. Turkissa ei ole pohjavillaa, ja lyhytkarvaiset koirat voivat palella nopeammin kuin runsasturkkiset rodut. Huomioi yksilö, sää ja tekeminen: hyvin istuva takki voi olla tarpeen kylmällä tai märällä säällä sekä paikallaan oltaessa. Kuivaa koira märän lenkin jälkeen ja pidä se liikkeessä, kun ulkoilette kylmällä säällä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, rauhallinen, itsevarma ja työhaluinen koira, jolla on hyvä yhteys ohjaajaansa. Monet dobermannit ovat leikkisiä, tarkkaavaisia ja vahvasti perheeseensä kiintyneitä. Ne huomaavat ympäristön muutokset nopeasti ja haluavat yleensä olla mukana tekemisessä, mikä voi luoda hyvin tiiviin yhteistyösuhteen.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen koiran ominaisuuksia. Ruotsin kennelliiton ja rotuyhdistyksen tietojen perusteella sosiaalisuuteen ja pelkoihin on edelleen suhtauduttava vakavasti. Tutustu kummankin vanhemman koko MH-luonnekuvausprofiiliin sen sijaan, että tarkistaisit vain niiden ”käyneen MH:ssa”. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita, eikä siitä anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta. Kiinnitä erityistä huomiota ihmiskontakteihin, pelkoihin, palautumiseen ja laukausreaktioihin. Kysy myös, miten sisarukset ja vanhemmat sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

Dobermanneilla on usein kiinnostusta takaa-ajoon, ja ne voivat reagoida liikkeeseen nopeasti. Se, voiko koira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Rotu ei koskaan takaa ongelmattomia suhteita muihin eläimiin. Pyydä kasvattajaa kuvailemaan vanhempien sosiaalista käyttäytymistä konkreettisesti ja järjestä uusiin eläimiin tutustuminen rauhallisesti ja hallitusti.

## Koulutus ja liikunta

Dobermanni tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta ja kunnosta. Aikuisen koiran arjessa on hyvä yhdistää lenkkeily ja vapaa liikkuminen lyhyisiin harjoituksiin, hajutyöskentelyyn ja palautumiseen.

Panosta taitoihin, joiden ansiosta vahvan ja valppaan koiran kanssa on turvallista elää:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja yhteyden pitäminen ohjaajaan häiriöistä huolimatta
- luoksetulo sekä huomion irrottaminen riistasta ja muusta liikkeestä
- rauhallinen käytös ovella, vieraiden kanssa, muiden koirien lähellä ja käsiteltäessä
- odottaminen, rauhoittuminen ja esineistä luopuminen vihjeestä
- hajutyöskentely, jäljestys tai etsintä, jossa koiralla on selkeä ratkaistava tehtävä

Kouluta palkitsemalla, selkeästi ja johdonmukaisesti. Kovat vaatimukset ilman ymmärrettävää ohjausta eivät luo tasapainoista käytöstä. Vaihtele tehtäviä ja lopeta harjoittelu silloin, kun koira vielä onnistuu. Dobermannin on opittava myös rauhoittumaan: vauhdin lisääminen ei aina ratkaise stressiä tai levottomuutta.

Pennuille ja nuorille koirille ei sovi aikuisen koiran liikuntaohjelma. Keskity leikkiin, asteittaiseen ympäristöön tutustumiseen, kehonhallintaan ja lyhyisiin taitoharjoituksiin. Lisää kuormitusta koiran kypsyessä. Jos suunnittelet pyöräilyä koiran kanssa, pitkiä juoksulenkkejä tai vaativaa koiraurheilua, ajoita aloitus koiran yksilöllisen kehityksen ja eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

## Terveys

DCM on tärkein terveysriski, johon on syytä perehtyä ennen dobermannin hankintaa. Sairaus heikentää sydänlihasta ja voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Se voi olla esikliinisessä vaiheessa, jolloin koira vaikuttaa terveeltä. Yksittäinen normaali tutkimustulos ei sulje pois sairauden kehittymistä myöhemmin.

Kattavaan DCM-seulontaan kuuluvat sekä sydämen ultraäänitutkimus että 24 tunnin Holter-EKG. Ultraäänellä arvioidaan muun muassa sydämen mittoja ja pumppaustoimintaa, kun taas Holter rekisteröi sydämen rytmiä kokonaisen vuorokauden ajan. Tulokset tallennetaan keskitetysti Ruotsin kennelliiton tason 1 terveysohjelmassa, mutta taso 1 ei tarkoita, että tutkimus olisi rekisteröinnin edellytys. Koiran on oltava vähintään kolmivuotias saadakseen virallisen normaalin tuloksen, ja tulos on voimassa 12 kuukautta. Ruotsin dobermanniyhdistys suosittelee, että vähintään kolmivuotiaille jalostuskoirille tehdään kattava seulonta astutusta edeltävän vuoden aikana.

Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman tutkimuspäivämäärä ja molempien tutkimusosien tulokset. Kysy myös vanhempien lähisukulaisten sydänterveydestä, eliniästä ja kuolinsyistä. DNA-testi ei korvaa sydämen ultraäänitutkimusta ja Holter-seurantaa, eikä ilmaus ”sydäntutkittu” riitä ilman tietoa tutkimusmenetelmästä, päivämäärästä ja tuloksesta.

Muita rodulla todettuja ongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, silmäsairaus PHTVL/PHPV, veren hyytymiseen vaikuttava von Willebrandin tauti sekä kaularankaan ja hermostoon vaikuttava Wobblerin oireyhtymä. Wobblerin oireyhtymä voi aiheuttaa muun muassa niskakipua tai liikkeiden koordinaatiovaikeuksia. Tällaiset muutokset sekä pyörtyminen tai selvästi heikentynyt rasituksensieto edellyttävät eläinlääkärin arviota.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää vanhemmilta virallista lonkkatutkimustulosta. Ruotsissa asuvilla, vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneillä vanhemmilla on lisäksi oltava ”tunnettu luonnestatus”. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tämä tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu; ohjaaja voi kieltäytyä laukausosiosta. Rodulla on HD-indeksi, ja vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. D- tai E-lonkkaisia koiria ei saa käyttää jalostukseen.

Julkaistu rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee vWD-testiä, ellei koiran geneettistä terveystilannetta voida osoittaa vanhempien perusteella. Vähintään toisen vanhemman tulee olla geneettisesti terve. Strategiassa käsitellään myös PHTVL/PHPV:tä. Erota tällaiset rotuyhdistyksen suositukset Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöistä ja pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset. Tarkista tiedot itse Ruotsin kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-palvelusta. Terveet ja tutkitut vanhemmat pienentävät riskiä, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Dobermanni kehitettiin Saksan Apoldassa 1870-luvulla, ja se on saanut nimensä Friedrich Louis Dobermannin mukaan. Hän työskenteli muun muassa veronkantajana ja koiranpyydystäjänä ja valitsi jalostukseen koiria, joilla oli selviä vartiointi- ja käyttöominaisuuksia. FCI:n historiakuvauksessa tärkeiksi kantakoiriksi mainitaan erityisesti aikakauden ”teurastajankoirat”, jotka olivat rottweilerin edeltäjiä, sekä Thüringenin musta, ruosteenpunaisin merkein värittynyt paimenkoiratyyppi.

Koiria käytettiin jo varhain maatila-, vartio- ja poliisikoirina. Tämä auttaa ymmärtämään rodun tarkkaavaisuuden, rohkeuden, ohjaajayhteyden ja työhalun yhdistelmää. Nykyään dobermanni on yhä käyttö- ja harrastuskoira, mutta se voi olla myös seura- ja perhekoira kodissa, joka pystyy vastaamaan sen tarpeeseen tehdä yhteistyötä ja mielekkäitä tehtäviä.

## Arki dobermannin kanssa

Dobermanni ei vaadi tietynlaista asuntoa, mutta se tarvitsee toimivan arjen. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa ulkona riittävästi tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä valpastu jokaisesta äänestä. Mieti käytännössä asuntojen välillä kantautuvia ääniä, ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallista lepopaikkaa.

Rotu haluaa usein pysyä lähellä ihmisiään, eikä sille sovi säännöllinen yksinolo kokonaisten päivien ajan. Pientä pentua ei voi jättää yksin. Yksinoloon totutettu aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Pidennä yksinoloa pienin askelin ja järjestä apua, jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, tuhoaa tavaroita tai osoittaa muuten ahdistusta.

Tasapainoinen ja hyvin koulutettu dobermanni voi olla lapsiperheen läheinen jäsen, mutta sen koko ja nopeus edellyttävät aikuisen valvontaa. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei pysty fyysisesti hallitsemaan.

Ennen hankintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystynkö tarjoamaan koiralle joka päivä sekä tekemistä että palautumista? Pystynkö käsittelemään vahvaa koiraa turvallisesti yllättävässä tilanteessa? Voiko kasvattaja näyttää selkeät, päivätyt tiedot sydämistä, lonkista, luonteesta ja lähisukulaisista? Jos yksikin vastaus on ei, on viisaampaa odottaa tai valita vähemmän vaativa rotu.

Dobermanni

Verein für Deutsche Hunde (VDH)

Dobermann Club of the United Kingdom

Dobermanni on keskisuuri–suuri, urheilullinen saksalainen käyttökoira, jolla on lyhyt, sileä turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on erittäin älykäs, uskollinen ja ihmisläheinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja tiivistä yhdessäoloa. Dobermanni on luonnostaan valpas, ja sen luonteeseen vaikuttavat suuresti jalostus ja sosiaalistaminen.

Lealines

Mixed Dream's

## Perustiedot

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, aktiivinen terrieri, joka on kotoisin Irlannista. Rotu kehittyi monipuoliseksi maatilan työkoiraksi, mutta nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana. Sitä kuvataan yleensä eloisaksi, kiintyväksi, älykkääksi ja kekseliääksi, mutta myös itsenäiseksi. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää aikaa koulutukseen, liikuntaan ja turkinhoitoon.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 3, terrierit
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Maatilan työt, tuhoeläinten torjunta ja metsästys
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 46–48 cm ja paino noin 18–20,5 kg; nartun tulee olla hieman pienempi
- **Turkki:** Yksinkertainen, pehmeä ja silkkinen, väriltään vehnän eri sävyjä
- **Aktiivisuus:** Aktiivinen; tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä myös mielelle
- **Turkinhoito:** Vaativaa ja säännöllistä

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa seurallista ja selvästi terrierimäistä koiraa sekä pystyy tarjoamaan sille arjen koulutusta, monipuolista tekemistä ja huolellista turkinhoitoa. Se ei ole paras valinta, jos toiveena on koira, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin, tarvitsee hyvin vähän hoitoa tai on kaikissa tilanteissa helppo kouluttaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninvehnäterrieri on tiivisrakenteinen ja vankka olematta raskas. Sen runko on suunnilleen yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus, ja kokonaisvaikutelmassa tulisi yhdistyä voima ja ketteryys. Pienet, eteenpäin taittuvat korvat, tummat silmät, parta ja otsan päälle laskeutuva karva luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Aikuisen koiran turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla yksinkertainen; pohjavillaa sallitaan vain korvissa. Karvan tulee tuntua pehmeältä ja silkkiseltä, ei karkealta tai villavalta. Väri vaihtelee vaaleasta vehnänväristä lämpimämpään, kullanpunertavaan sävyyn. Turkki voi olla laineikas tai löyhästi kihartuva.

Irlanninvehnäterrierin pentu ei välttämättä näytä aikuiselta koiralta. Pennun turkki voi olla punertava tai harmahtava, ja sillä voi olla tumma maski sekä tummat karvankärjet. Sekä väri että karvan laatu muuttuvat useassa vaiheessa, ja lopullinen aikuisen turkki kehittyy yleensä puolentoista ja kahden ja puolen vuoden iän välillä. Pelkän pennun värin tai turkin pehmeyden perusteella ei siis voi päätellä tarkasti, millainen turkista tulee aikuisena.

Turkista irtoaa kotiin usein vähemmän karvaa kuin roduista, joilla on voimakas kausittainen karvanlähtö, mutta se ei pysy kunnossa itsestään. Irtoava karva voi jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista. Monelle aikuiselle koiralle perusteellinen kampaus kerran viikossa on sopiva lähtökohta, kun taas pentuturkin vaihtuessa kampausta voidaan tarvita useita kertoja viikossa. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen ja kennelliiton ohjeissa suositellaan myös säännöllisiä pesuja sekä turkin leikkaamista useita kertoja vuodessa. Sopiva hoitoväli riippuu turkin laadusta ja pituudesta sekä koiran päivittäisestä tekemisestä.

Rotua ei pidä kuvata allergiattomaksi. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Koira-allergisen on siksi syytä pyytää asianmukaista terveydenhuollon neuvontaa ja tavata kyseinen koira useita kertoja ennen ostopäätöksen harkitsemista.

## Luonne

Tyypillinen irlanninvehnäterrieri on eloisa, perheensä seurassa viihtyvä ja nopeasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Rotumääritelmä kuvaa sitä temperamenttiseksi, kiintyväksi, uskolliseksi ja älykkääksi. Sen itsenäinen terrieriluonne voi kuitenkin tulla esiin, kun jokin ympäristössä tuntuu omistajan suunnitelmia kiinnostavammalta.

Luonteessa on eroja niin yksilöiden kuin sukulinjojen välillä. Ruotsalaisiin käyttäytymiskuvauksiin osallistuneista koirista useimmilla on havaittu vain vähän aggressiivisia reaktioita, mutta tulokset osoittavat myös selvää vaihtelua rodun sisällä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, äkillisiin ääniin ja käsittelyyn sekä miten ne palautuvat yllätyksistä. Jos vanhemmat ovat osallistuneet BPH- tai MH-käyttäytymiskuvaukseen, tulokset voivat antaa konkreettisempaa tietoa kuin yleiset väitteet rodusta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, kun sekä koira että lapsi oppivat kunnioittamaan toistensa rajoja. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Suhtautuminen muihin koiriin ja muihin eläinlajeihin vaihtelee yksilöittäin. Varhaiset, rauhalliset tutustumiset ja harkitut arjen järjestelyt ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että kaikki rodun koirat käyttäytyisivät samalla tavalla.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninvehnäterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään. Kaikille yksilöille sopivaa, kiinteää liikuntamäärää ei ole. Nuori, kasvava koira, hyväkuntoinen aikuinen ja ikääntynyt koira tarvitsevat erilaista rasitusta, ja liikunta tulee sovittaa kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.

Rotu voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, jäljestämisestä, rally-tokosta, agilitystä ja tavallisesta arkitaitojen harjoittelusta. Vaihtelu on usein palkitsevampaa kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Etsintäleikit, kontaktiharjoitukset, kehonhallinta ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät voivat auttaa löytämään paremman tasapainon aktiivisuuden ja levon välille.

Aloita luoksetulon, hihnassa kulkemisen, käsittelyn ja rauhoittumisen harjoittelu varhain. Ruotsin Kennelliitto huomauttaa, että rotu voi olla utelias ja lähteä omille seikkailuilleen, joten pihan aitausten on oltava turvalliset. Harjoittele luoksetuloa järjestelmällisesti, mutta käytä hihnaa tai pitkää liinaa paikoissa, joissa luoksetulon epäonnistuminen voisi aiheuttaa vaaran.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin älykkäälle ja itsenäiselle koiralle: palkitse toivotusta käytöksestä, tee tehtävästä selkeä ja lisää vaikeutta pienin askelin. Kovat rankaisut ovat tarpeettomia ja voivat aiheuttaa stressiä sekä heikentää yhteistyötä. Lyhyet, innostavat harjoitukset selkeine taukoineen onnistuvat yleensä paremmin kuin pitkät toistot.

## Terveys

Monet irlanninvehnäterrierit pysyvät aktiivisina pitkälle vanhuuteen, mutta rodulla on terveysriskejä, jotka pennunostajan on hyvä tuntea. Ruotsalaisissa rotutiedoissa nostetaan esiin erityisesti munuais- ja ruoansulatuskanavan ongelmat sekä eräät iho- ja korvavaivat. Rodulla tunnettu riski ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Kaksi tärkeää käsitettä ovat PLN ja PLE. **PLN** eli proteiinia hukkaava nefropatia tarkoittaa valkuaisaineiden menetystä munuaisten kautta. **PLE** eli proteiinia hukkaava enteropatia on yhteisnimitys tiloille, joissa valkuaisaineita menetetään suoliston kautta. Nämä sairaudet voivat olla vakavia ja puhjeta vasta aikuisiällä. PLN:ään liittyvien riskivarianttien tunnistamiseen on saatavilla DNA-testi, mutta sen tulos ei yksin ole diagnoosi: riskivariantteja kantava koira ei välttämättä sairastu, ja myös muut tekijät vaikuttavat sairastumiseen. PLE:tä varten ei ole vastaavaa geenitestiä.

Toistuva ripuli tai oksentelu, selittämätön laihtuminen, turvotus, lisääntynyt jano tai lisääntynyt virtsaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eivätkä ne osoita koiran sairastavan PLE:tä tai PLN:ää, mutta niitä ei pidä sivuuttaa rodulla, jolla riski tunnetaan.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostussuosituksiin kuuluvat tiedossa oleva lonkkakuvaustulos ja mikroftalmian DNA-testitulos. Mikroftalmia on tila, jossa silmä ei ole kehittynyt normaalisti. Yhdistyksellä on myös erillisiä suosituksia, jotka koskevat munuaisdysplasiaa, PLE:tä tai PLN:ää sairastavien koirien lähisukulaisia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan aseteta tämän rodun pentujen rekisteröinnille rotukohtaista vaatimusta vanhempien virallisista lonkkakuvaustuloksista. Pennun rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon ei siis automaattisesti tarkoita, että kaikki rotuyhdistyksen suosittelemat tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajaa esittämään:

- vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset
- mikroftalmian DNA-testitulokset
- PLN-testitulokset, jos testi on tehty, sekä tasapainoinen selitys tuloksen merkityksestä
- tiedot lähisuvussa esiintyneistä PLE-, PLN- ja munuaisdysplasiatapauksista
- tietoa vanhempien ja vanhempien sukulaisten terveydestä pidemmältä ajalta

## Historia ja alkuperä

Irlanninvehnäterrieri on kotoisin Irlannista ja yksi maan neljästä terrierirodusta. Sen varhaista historiaa ei tunneta tarkasti. Kirjallisia mainintoja pehmeäturkkisista koirista on noin 200 vuoden takaa, mutta väitteisiin tätä tarkemmasta tai vanhemmasta alkuperästä on syytä suhtautua epävarmoina.

Pienviljelijät käyttivät näitä terriereitä monenlaisiin maatilan tehtäviin, kuten tuhoeläinten torjuntaan ja yleisiin tilan töihin. Koirilla metsästettiin myös mäyriä ja saukkoja. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1937, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1957.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1965, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1967. Siellä siitä on tullut pääasiassa seura- ja harrastuskoira, vaikka sen työinto näkyy yhä esimerkiksi jäljestämisessä, hajutyöskentelyssä, tottelevaisuudessa ja agilityssä.

## Arki irlanninvehnäterrierin kanssa

Elämä irlanninvehnäterrierin kanssa on aktiivista ja seurallista. Rotu voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossa, kunhan se saa liikuntaa, mielekästä tekemistä, säännöllisiä ulkoilukertoja ja riittävästi lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki käytännössä on.

Varaa turkinhoitoon aikaa joka viikko ja varaudu suurempaan työmäärään nuoren koiran turkin vaihtuessa. Pyydä kasvattajaa näyttämään käytännössä, miten turkki kammataan, pestään ja leikataan. Kiinnitä erityistä huomiota partaan, jalkoihin, kainaloihin, nivusiin ja korvien taustoihin, joissa kosteus ja hankaus voivat helposti aiheuttaa takkuja.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Yksinoloon asianmukaisesti totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Järjestä pentuajaksi runsaasti seuraa ja rakenna arki niin, että koira voi osallistua perheen elämään.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa iloisen ja aloitekykyisen terrierin ja pitää koulutusta sekä turkinhoitoa osana koiran omistamista. Se sopii huonommin kotiin, jossa ehdottomina vaatimuksina ovat vähäinen hoidon tarve, pitkät yksinoloajat tai koira, joka asettaa yhteistyön aina oman uteliaisuutensa edelle. Valitse kasvattaja dokumentoidun terveyden, tasapainoisen luonteen ja sukulinjasta avoimesti annettujen tietojen perusteella, älä pelkästään pennun värin tai sellaisten lupausten pohjalta, että rotu olisi helppohoitoinen tai allergiaystävällinen.

Irlanninvehnäterrieri

Irish Soft Coated Wheaten Terrier Club of Great Britain

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Norsk Terrier Klub (Norway)

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, urheilullinen terrieri, joka on siirtynyt irlantilaisilta maatiloilta perheiden seurakoiraksi. Se tunnetaan silkkisestä, vehnänvärisestä ja vain vähän karvaa pudottavasta turkistaan, iloisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan sekä runsaasta turkinhoidon tarpeestaan. Se on eloisa mutta koulutettavissa ja yleensä terve, joskin rodulla esiintyy joitakin sille ominaisia terveysriskejä.

Koira- ja kissakasvattajat: Lund

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet