## Perustiedot

Beagle on seurallinen ja kestävä metsästyskoira, joka seuraa hajujälkiä erittäin määrätietoisesti. Kätevän kokonsa ansiosta se on helppo ottaa mukaan, mutta sen tarkka hajuaisti, metsästysvietti ja äänenkäyttö vaativat arjessa enemmän ennakointia kuin koiran koko antaisi ymmärtää.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Ajokoira, jolla metsästetään muun muassa jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua
- **Koko:** Säkäkorkeus 33–40 cm ja aikuispaino tavallisesti 10–15 kg
- **Luonne:** Iloinen, avoin, eloisa ja ystävällinen, mutta myös itsenäinen ja sinnikäs
- **Aktiivisuus:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä tilaisuuksia käyttää hajuaistiaan
- **Turkki:** Lyhyt, tiheä ja säänkestävä; helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa
- **Sopii parhaiten:** Ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää seurallisen koiran kanssa ja on valmis panostamaan luoksetuloon sekä huomioimaan äänenkäytön ja suuren ruokahalun

## Ulkonäkö ja turkki

Beagle on tiivisrakenteinen ja vankka koira, jonka tulee näyttää urheilulliselta mutta ei raskastekoiselta. Sen runko on tasapainoinen, raajat vahvat ja rintakehä pitkäkestoiseen työskentelyyn kehittynyt. Pitkät, alas kiinnittyneet korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja koira kantaa vahvaa häntäänsä korkealla liikkuessaan.

Rotumääritelmän mukainen toivottu säkäkorkeus on 33–40 cm. Ruotsalaisten rotutietojen mukaan aikuinen beagle painaa tavallisesti 10–15 kg. Kuntoluokka on kuitenkin vaa'an lukemaa tärkeämpi: lihaksikas työkoira ja vähemmän liikkuva seurakoira voivat painaa eri verran, vaikka ne olisivat samankorkuisia.

Turkki on lyhyt ja tiheä ja suojaa huonolta säältä. Mustan, ruskean ja valkoisen yhdistävä kolmivärisyys on tuttu väritys, mutta rotumääritelmä sallii myös useita kaksivärisiä ja kirjavia värityksiä. Hännänpään tulee olla valkoinen.

Turkinhoito on yksinkertaista. Säännöllinen harjaus poistaa irtokarvaa etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan. Samalla kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja hampaat. Luppakorvat voivat lisätä korvatulehduksen riskiä, mutta terveitä korvia ei pidä puhdistaa turhaan. Jos koira ravistelee päätään tai raapii korviaan tai korvissa on punoitusta, kipua, pahanhajuista eritettä tai toistuvia ongelmia, tilanne on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen beagle on ystävällinen, eloisa ja utelias. Se on luonteeltaan tasainen ja haluaa innokkaasti olla mukana tekemisissä. Rotu on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisten ja muiden koirien kanssa, ja se on usein seurallinen myös kotona. Sitä ei kuitenkaan ole jalostettu odottamaan ohjeita joka käänteessä. Metsästävän beaglen on tehtävä itsenäisiä päätöksiä ja seurattava jälkeä sinnikkäästi, mikä voi arjessa näyttää helposti itsepäisyydeltä.

Monet beaglet elävät sopuisasti lasten ja muiden koirien kanssa. Tämä on rodulle yleinen taipumus, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä tai jokaisen kohtaamisen sujumisesta. Lasten on opittava antamaan koiralle rauha sen syödessä ja levätessä, ja aikuisen tulee aina valvoa aktiivisesti koiran ja pienten lasten yhdessäoloa.

Äänenkäyttö kuuluu rodun työskentelyyn. Beagle voi haukkua tai päästää sointuvaa ajohaukkua seuratessaan hajua, innostuessaan tai hakiessaan kontaktia. Äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Riittävä tekeminen, huolellinen yksinolon harjoittelu ja rauhalliset arkirutiinit voivat vähentää tarpeetonta ääntelyä, mutta täysin hiljaista koiraa tarvitsevan kannattaa valita toinen rotu.

Ruoka motivoi beaglea usein voimakkaasti. Se voi helpottaa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, mutta samalla työtasoille jätetty ruoka, avoimet roska-astiat ja ulkoa löytyvä syötävä voivat muodostua nopeasti ongelmaksi.

## Koulutus ja liikunta

Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja ennen kaikkea mielekästä hajutyöskentelyä. Sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle: ikä, terveydentila, metsästys, liikkumisen vauhti ja muu tekeminen vaikuttavat sopivaan kuormitukseen. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, pidempiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä säännöllisiä etsintä- ja jäljestystehtäviä.

Verijälki, ihmisen jäljen seuraaminen, nosework ja yksinkertaiset etsintäleikit hyödyntävät erinomaisesti rodun suurinta vahvuutta. Metsästyksestä kiinnostunut omistaja voi kehittää beaglen perinteisiä ajokoiran taitoja. Ruotsissa rodulla metsästetään yksin ajavana koirana jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua. Verijälkiharjoittelulla voidaan puolestaan kehittää haavoittuneen riistan etsimisessä tarvittavia taitoja. Jokainen yksilö ei sovellu kaikelle riistalle, vaan metsästystavalla, vauhdilla ja äänenkäytöllä on merkitystä.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Lyhyet harjoitukset, selkeät vihjeet ja koiran aidosti arvostamat palkkiot toimivat kovia ojennuksia paremmin. Osan päivän ruoka-annoksesta voi käyttää koulutukseen, jotta palkkiot eivät kasvata energiansaantia suunniteltua suuremmaksi.

Luoksetulon harjoitteluun on panostettava erityisen huolellisesti. Tuoreen jäljen löytänyt beagle voi pitää hajua ohjaajaansa kiinnostavampana, vaikka luoksetulo onnistuisi rauhallisessa ympäristössä. Aloita ilman häiriöitä, jatka pitkässä liinassa ja lisää haastetta vasta koiran onnistuessa. Moni beagle tarvitsee pitkän liinan tai turvallisesti aidatun alueen voidakseen liikkua vapaammin. Älä päästä koiraa irti liikenteen tai luonnonvaraisten eläinten lähellä vain siksi, että luoksetulo onnistui edellisenä päivänä.

Opeta koira myös rauhoittumaan. Mielekästä tekemistä ja riittävästi lepoa saavan beaglen kanssa arki sujuu usein helpommin kuin jatkuvasti puuhassa pidetyn koiran kanssa.

## Terveys

Beaglea pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta yksittäisillä koirilla voi esiintyä myös harvinaisia sairauksia. Ruotsalaisissa rotutiedoissa mainitaan kilpirauhasen sairaudet, välilevysairaus, epilepsia, steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli aivokalvo- ja valtimotulehdus sekä lonkkaniveldysplasia. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa eli RAS:ssa käsitellään myös perinnöllistä Musladin–Lueken oireyhtymää eli MLS:ää ja Laforan epilepsiaa.

Pyydä kasvattajalta täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien MLS- ja Lafora-geenitestien tulokset? Jos toinen vanhemmista on kantaja, toisen tulee olla geenitestillä terve rodun jalostusstrategian mukaisesti.
- Onko lähisukulaisilla epilepsiaa, aivokalvontulehdusta, selkäsairauksia, kilpirauhasen sairauksia tai muita toistuvia terveysongelmia?
- Miten vanhempien luonnetta ja metsästysominaisuuksia on arvioitu?
- Mitä voimassa olevia suosituksia ja rekisteröintisääntöjä kasvattaja on noudattanut juuri tässä yhdistelmässä?

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vähän, eikä Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ole beaglelle rotukohtaista vaatimusta virallisesta lonkkatutkimustuloksesta. Kysy, mitä kasvattaja on todella tutkinut ja miksi, sen sijaan että olettaisit yhden yleisen tutkimuslistan soveltuvan kaikkiin tilanteisiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua vuosittain.

Painonhallinta on tärkeä osa arkea. Mittaa ruoka-annokset, laske koulutuspalkkiot mukaan päivän ruokamäärään ja seuraa koiran kuntoluokkaa ajan mittaan. Sovita annos ikään, työskentelyyn ja aktiivisuuteen. Pyydä eläinlääkäriltä neuvoa, jos paino nousee tai koira tarvitsee yksilöllisen suunnitelman. Pidä myös ruoka, lääkkeet ja roska-astiat koiran ulottumattomissa: ruokaa rakastava beagle voi olla sekä nopea että kekseliäs.

## Historia ja alkuperä

Beagle kehittyi Isossa-Britanniassa pieneksi ajokoiraksi, jota käytettiin jalan tapahtuvassa metsästyksessä, erityisesti jäniksenpyynnissä. Rodun nimi on dokumentoitu jo 1400-luvulla, mutta nykyinen, tunnistettava rotutyyppi vakiintui vasta 1870-luvulla. Brittiläisessä metsästysperinteessä useat beaglet työskentelivät yhdessä ajueena metsästäjien seuratessa jalan.

Ensimmäiset tunnetut beaglet esitettiin Ruotsissa Göteborgissa vuonna 1891. Rodun kehitys Ruotsissa vauhdittui, kun maan rotuyhdistys Svenska Beagleklubben perustettiin vuonna 1953. Työskentely mukautettiin pohjoismaiseen metsästysperinteeseen: ajueessa metsästämisen sijaan beagle työskentelee tavallisesti yksin, etsii ja nostaa riistan liikkeelle sekä ajaa sitä haukkuen.

Tämä historia näkyy selvästi nykyisessäkin koirassa. Maan tuntumassa työskentelevä nenä, kestävyys, itsenäisyys ja äänenkäyttö eivät ole pieniä erikoisuuksia, jotka voisi erottaa koiran roolista perheenjäsenenä. Ne ovat rodun työskentelyn ydinominaisuuksia, joille on tarjottava sopivasti käyttöä myös kodissa, jossa koiran kanssa ei metsästetä.

## Arki beaglen kanssa

Beagle sopii parhaiten kotiin, jossa arvostetaan aktiivista, seurallista ja hajujen ohjaamaa koiraa sekä osataan ennakoida turvallisuuteen ja äänenkäyttöön liittyviä asioita. Arjen rutiinit ovat kodin kokoa tärkeämpiä. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Huonosti äänieristetyssä talossa on syytä varautua siihen, että rodun äänenkäyttö voi muodostua ongelmaksi.

Piha ei korvaa lenkkejä tai mielekästä työskentelyä, ja aitojen on oltava pitäviä. Aidatun alueen ulkopuolella hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina ovat usein hyödyllisempi ratkaisu kuin täydellisen luoksetulon toivominen. Ruoka ja roska-astiat on säilytettävä koiran ulottumattomissa.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran ikä ja reaktiot huomioiden. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päiväsaikaan ulos vähintään kuuden tunnin välein ja pennut sekä iäkkäät koirat useammin. Tämä on ulkoilua koskeva ohje, ei toteamus siitä, että tietty koira pärjäisi yksin niin pitkään. Ahdistuva, ulvova tai rauhoittumaan kykenemätön beagle tarvitsee pienempiä harjoitteluvaiheita, enemmän seuraa ja itselleen paremmin sopivan päivärytmin.

Kissa voi asua samassa kodissa beaglen kanssa, mutta tutustumisen on edettävä hitaasti ja hallitusti. Kissa tarvitsee koiralta rauhoitettuja tiloja ja esteettömiä poistumisreittejä, eikä koiran saa koskaan antaa harjoitella sen jahtaamista. Kanien, jyrsijöiden ja lintujen kanssa on oltava erityisen varovainen: rodun metsästystaustan vuoksi turvallista yhteiseloa ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Valitse beagle, jos haluat hajutyöskentelyn osaksi arkea ja nautit itsenäisestä, kestävästä koirasta, joka myös pitää ääntä. Valitse toinen rotu, jos haluat hiljaisen koiran, jonka voi huoletta pitää vapaana, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin tai jonka on säännöllisesti vietettävä pitkät työpäivät yksin.

Beagle

The Beagle Club

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale

Société Centrale Canine (France)

Beagle on pieni ja vankkarakenteinen ajokoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja tunnusomainen, raikuva haukku. Se on iloinen ja utelias ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, turvallisesti aidatun pihan ja painonhallintaa, mutta sen turkinhoito on helppoa.

## Perustiedot

Dreeveri on matalaraajainen ruotsalainen ajokoira, jota käytetään pääasiassa jäniksen, ketun, metsäkauriin ja muiden hirvieläinten metsästykseen. Siinä yhdistyvät voimakas metsästysvietti, itsenäinen työskentely metsässä ja rauhallinen perusluonne. Rotu sopii parhaiten metsästäjälle tai kotiin, joka pystyy tarjoamaan sille aitoa hajutyöskentelyä ja hallitsemaan sen äänenkäyttöä ja jälkien seuraamisen halua arjessa.

- **Käyttötarkoitus:** monipuolinen ajokoira, joka etsii riistan, seuraa sen jälkeä ja ajaa haukkuen. Jälkitarkkuus, sopiva ajovauhti ja kyky päättää pitkä ajo ovat tärkeitä käyttöominaisuuksia.
- **Koko:** uroksen säkäkorkeus on 32–38 senttimetriä, ihannekorkeus 35 senttimetriä. Nartun säkäkorkeus on 30–36 senttimetriä, ihannekorkeus 33 senttimetriä.
- **Luonne:** rotumääritelmä kuvaa dreeveriä tarkkaavaiseksi ja rauhalliseksi. Aggressiivisuus, hermostuneisuus ja arkuus eivät kuulu rodun toivottuun luonteeseen.
- **Aktiivisuus:** voimakas työskentelyhalu ja erinomainen kestävyys. Pelkät hihnalenkit riittävät harvoin koiran ainoaksi tekemiseksi.
- **Karvapeite:** karkea, suora ja rungonmyötäinen karva, joka on melko helppohoitoinen.
- **Keskeinen terveysriski:** metsästykseen liittyvä keuhkopöhö, jota kutsutaan myös metsästyspöhöksi, on rodun selkeimmin dokumentoitu erityinen terveysongelma.

Dreeveri voi olla ihana perheenjäsen, mutta se ei ole mutkaton seurakoira. Jos toiveena on koira, joka voi olla usein vapaana, käyttää nenäänsä vain vähän ja pysyy hiljaisena kerrostalossa, kannattaa harkita toista rotua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dreeverin tulee olla pitkärunkoinen ja matalaraajainen, mutta samalla vahva, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne on tarkoitettu vaativassa maastossa työskentelyyn, eikä sen tule näyttää liioitellun pitkältä tai raskaalta. Maavaran tulee olla noin 40 prosenttia säkäkorkeudesta, ja liikkeiden tulee olla tasaiset, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.

Rotumääritelmässä ilmoitetaan säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Vaa'an lukemaa tärkeämpi onkin koiran kokonaiskunto: kylkiluiden tulee tuntua helposti, vyötärön erottua ja lihaksia olla riittävästi työtä varten. Pentua valittaessa vapaat liikkeet, hyvin rakentuneet eturaajat ja riittävä maavara ovat hyödyllisempiä arviointiperusteita kuin lupaus tietystä aikuispainosta.

Karva on karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Se on lyhyempää päässä, korvissa ja raajojen alaosissa sekä hieman pidempää kaulassa, selässä ja reisien takaosissa. Hännän alapuoli on tuuhea mutta ei hapsuinen. Kaikki värit valkoisin merkein ovat sallittuja lukuun ottamatta valkovoittoista, merleä ja maksanruskeaa. Valkoisten merkkien tulee näkyä useasta suunnasta.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta työskentelevä koira tarvitsee muutakin kuin harjausta. Poista irtokarva tarpeen mukaan ja pese koira sen ollessa likainen, ei kiinteän aikataulun mukaan. Tarkista metsästyksen tai tiheikössä liikkumisen jälkeen tassut, kynnet, iho, silmät ja korvat haavojen, roskien ja punkkien varalta. Pidä kynnet niin lyhyinä, etteivät ne haittaa tassun asettumista maahan.

## Luonne ja persoonallisuus

Dreeverin tulee olla rauhallinen ja tarkkaavainen, mutta se on jalostettu myös tekemään päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Kotona itsepäisyytenä näyttäytyvä käytös on usein metsässä tarvittavaa itsenäisyyttä. Kun koira löytää kiinnostavan riistan hajun, kaikki muu voi nopeasti jäädä jäljen seuraamisen varjoon.

Sopivilla arkirutiineilla dreeveri pystyy siirtymään intensiivisestä ulkotyöskentelystä rauhalliseen kotioleiluun. Tämä ei kuitenkaan takaa, että jokainen yksilö olisi hiljainen, helposti ohjattava tai kaikkien kanssa seurallinen. Perimä, kokemukset, koulutus sekä aktiivisuuden ja levon tasapaino vaikuttavat kaikki.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Rodun rauhallinen perusluonne ei korvaa valvontaa, eikä lasten pidä olla vastuussa koirasta, joka saattaa lenkillä syöksähtää hajun perään.

Dreeverin sopivuus asumaan muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa riippuu yksilöstä. Se voi oppia elämään kissan kanssa, etenkin jos tutustuminen aloitetaan varhain ja rauhallisesti, mutta metsästysvietin vuoksi onnistumista ei pidä koskaan luvata. Estä kissan jahtaaminen heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, järjestä kissalle omia turvallisia alueita äläkä jätä eläimiä keskenään valvomatta, ennen kuin tiedät, miten ne käyttäytyvät toistensa seurassa. Pienet lemmikit tarvitsevat turvallisen tilan, johon koira ei pääse.

Ääni on koiran työväline: metsästäjä seuraa ajon kulkua koiraa kuuntelemalla. Tämä ei tarkoita, että jokainen dreeveri haukkuisi paljon sisällä, mutta äänenkäyttö on huomioitava ennen koiran hankintaa, etenkin kerrostalossa. Toistuva haukkuminen tai ulvominen yksin jäädessä on merkki siitä, että järjestelyjä on muutettava, ei väistämätön rotuominaisuus.

## Koulutus ja liikunta

Dreeverit oppivat parhaiten selkeiden rutiinien, mieluisten palkkioiden ja vähitellen kasvavan vaikeustason avulla. Kovat ojennukset eivät tee metsästyskoirasta turvallisempaa. Rodun motivaation huomioiva palkitsemiseen perustuva koulutus luo paremman pohjan luottamukselle ja yhteistyölle.

Aloita luoksetulon harjoittelu häiriöttömässä paikassa. Palkitse viipymättä, vapauta koira usein takaisin nuuskimaan ja siirry pitkän liinan käyttöön ennen vaikeustason nostamista. Näin luoksetulo ei aina tarkoita hauskanpidon päättymistä. Hyvin opetettu luoksetulo vähentää riskejä, mutta ei tee metsästysvietistä vaaratonta. Riistarikkailla alueilla pitkä liina, turvallinen aitaus tai huolellisesti suunnitellut metsästyskäytännöt ovat usein turvallisempi vaihtoehto kuin tottelevaisuuden pitävyyden kokeileminen.

Kaikille dreevereille sopivaa tarkkaa liikunnan aikamäärää ei ole. Hyvään päivärytmiin kuuluu liikuntaa, hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutushetkiä ja palautumista. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, metsästyskauteen ja yksilöllisiin tarpeisiin. Rakenna kestävyyttä vähitellen ennen kautta sen sijaan, että huonokuntoinen koira joutuisi siirtymään rauhallisista viikoista suoraan pitkään metsästyspäivään.

Rodun kykyjä hyödyntävää tekemistä ovat esimerkiksi:

- riistan jäljestäminen tai ihmisen tekemän jäljen seuraaminen siten, että jäljellä on selkeä alku ja loppu;
- etsintäharjoitukset, joissa koira käyttää nenäänsä järjestelmällisesti;
- lenkit vaihtelevassa maastossa niin, että koiralla on aikaa tutkia hajuja;
- ajokokeet ja metsästyskoulutus asiantuntevassa ohjauksessa, jos koira on tarkoitettu metsästyskäyttöön.

Metsästys on muutakin kuin liikuntaa. Dreeverin tulee etsiä ja saada liikkeelle jänis, kettu, metsäkauris tai muu hirvieläin sekä ajaa sitä jälkitarkasti ja kuuluvasti haukkuen. Yhteistyön on sujuttava riittävän hyvin, jotta metsästys pysyy hallinnassa. Metsästämättömän omistajan tehtävä on siksi vaativampi kuin yhden erityisen pitkän lenkin lisääminen arkeen: koira tarvitsee säännöllistä, suunnitelmallista työtä, jossa se pääsee käyttämään nenäänsä, kestävyyttään ja ongelmanratkaisukykyään.

## Terveys

Dreeveriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta metsästykseen liittyvä keuhkopöhö on erityinen ongelma, joka jokaisen nykyisen ja tulevan omistajan tulisi tuntea. Se aiheuttaa äkillisiä hengitysvaikeuksia metsästyksen aikana tai sen jälkeen. Kyseessä on ei-sydänperäinen keuhkopöhö, jonka tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta.

Varoitusmerkkejä ovat yskä, poikkeavan nopea tai työläs hengitys sekä rasitukseen nähden suhteeton väsymys. Sairastuneen koiran voi olla vaikea asettua makuulle, se saattaa istua pää ja kaula ojennettuina tai lopettaa haukkumisen ajon aikana. Keskeytä rasitus ja ota yhteys eläinlääkäriin, jos koiralle tulee tällaisia oireita. Älä odota seuraavaan metsästyspäivään nähdäksesi, toistuvatko ne.

Perinnöllisyys vaikuttaa riskiin, ja Ruotsin dreeveriyhdistyksen jalostusstrategiassa on erityisiä ohjeita keuhkopöhön vähentämiseksi. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten sekä emän että isän suvun tapaukset on arvioitu ja miltä suunniteltu yhdistelmä näyttää DreverData-järjestelmässä. Kysy myös lähisukulaisten suoriutumisesta metsästyksessä: normaali hengitys ja palautuminen työn jälkeen ovat tärkeää tietoa.

Älä arvioi dreeverin kasvattajaa muilta roduilta lainatun yleisluontoisen lonkka-, kyynär- ja silmätutkimuslistan perusteella. Noudata dreeveriä koskevia ajantasaisia suosituksia. Tarkista vanhempien tunnistetiedot, metsästyskoe- ja näyttelytulokset, luonne, terveyshistoria ja sukulaisuus Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen tiedoista. Pyydä avoimia vastauksia myös ongelmista, joihin ei ole yksinkertaista testiä.

Hyvä päivittäinen hoito on silti tärkeää. Pidä koira hoikkana ja lihaksikkaana, kohota kuntoa vähitellen ja varaa kovan rasituksen jälkeen aikaa jäähdyttelyyn. Tarkista koira metsästyksen jälkeen ja hakeudu eläinlääkäriin vammojen, kivun, poikkeavan liikkumisen tai muuttuneen hengityksen vuoksi. Varma lupaus tietystä eliniästä on vähemmän hyödyllinen kuin dokumentoitu tieto suvun terveydestä ja kasvattajan avoimuus sen suhteen.

## Historia ja alkuperä

Dreeveri on tunnustettuna rotuna ruotsalainen, mutta sen juuret ovat Manner-Euroopassa. Westfalenindreevereitä tuotiin Etelä-Ruotsiin 1910-luvulla, ja ensimmäinen rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1913. Taustalla olevaa dachsbracke-tyyppiä oli kehitetty 1800-luvulla muun muassa Etelä-Saksassa, Tirolissa ja Sveitsissä.

Ruotsissa metsästäjät arvostivat matalaraajaisen koiran tapaa ajaa metsäkaurista ja myöhemmin myös jänistä, kettua ja muita hirvieläimiä. Ruotsin dachsbracke-yhdistys perustettiin vuonna 1944. Vuonna 1947 ruotsalainen muunnos sai nimekseen dreeveri, ja yhdistyksestä tuli Ruotsin dreeveriyhdistys. Ruotsin Kennelliitto tunnusti dreeverin ruotsalaiseksi roduksi vuonna 1953.

Rotua on edelleen jalostettu toimivaksi metsästyskoiraksi. Tämä selittää sekä sen vankan rakenteen että nykyisen voimakkaan metsästysvietin. Dreeverin rotuidentiteetti ei perustu vain ulkonäköön vaan myös kykyyn seurata jälkeä tarkasti ruotsalaisessa maastossa, haukkua selkeästi ja pitää yllä riistan ajamiseen sopivaa vauhtia.

## Arki dreeverin kanssa

Dreeveri on omimmillaan kodissa, jossa metsästys tai säännöllinen jäljestystyö kuuluu elämään suunnitellusti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Se voi asua omakotitalossa tai kerrostalossa, mutta asuntotyyppi ei itsessään täytä rodun tarpeita. Kerrostalossa asuvan on järjestettävä päivittäistä työskentelyä ulkona ja ehkäistävä häiritsevää äänenkäyttöä. Omakotitalossa asuvan on yhtä lailla koulutettava koiraa ja huolehdittava porttien ja aitojen turvallisuudesta.

Käy nämä käytännön asiat läpi ennen hankintaa:

- **Työskentely:** kuka huolehtii säännöllisestä hajutyöskentelystä ja kuntoharjoittelusta metsästyskauden ulkopuolella?
- **Turvallisuus:** voitko käyttää pitkää liinaa ja turvallisia aitauksia sekä noudattaa luotettavia toimintatapoja ovilla, autojen läheisyydessä ja metsästysmailla?
- **Äänenkäyttö:** sopiiko voimakas ääni kotiisi, ja onko sinulla suunnitelma sen varalle, että koira alkaa haukkua stressin tai tekemisen puutteen vuoksi?
- **Yksinolo:** onko sinulla aikaa opettaa yksinoloa vähitellen ja järjestää apua, jos koira ei selviydy työpäivien aikaisista järjestelyistä? Dreeverin ei pidä odottaa viettävän kokonaista työpäivää yksin.
- **Lapset ja lemmikit:** voiko aikuinen valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja voidaanko kissoille tai pienille lemmikeille järjestää omat turvalliset alueet?
- **Kasvattaja:** osaako kasvattaja kertoa käyttöominaisuuksista, luonteesta, suvussa esiintyneestä keuhkopöhöstä ja yhdistelmän perusteista antamatta lupauksia, joita kukaan ei voi pitää?

Dreeveri voi olla ensimmäinen koira, mutta vain ihmiselle, joka on valmis perehtymään ajokoiran työskentelyyn ja hakemaan tukea kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta. Metsästäjälle, joka arvostaa itsenäistä ja perusluonteeltaan rauhallista koiraa, se voi olla sekä taitava metsästyskumppani että läheinen perheenjäsen. Helposti ohjattavaa seurakoiraa etsivälle dreeveri on harvoin paras valinta.

Dreeveri

Svenska Dreverklubben

The Swedish Kennel Club

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Dreeveri on vankkarakenteinen ruotsalainen ajokoira, joka on matala ja pitkärunkoinen mutta vahva ja kestävä. Se on jalostettu jäljittämään ja ajamaan riistaa tasaiseen tahtiin. Sillä on kuuluva haukku ja voimakas metsästysvietti, ja se tarvitsee runsaasti liikuntaa. Ystävällinen ja hellyydenkipeä dreeveri on turkiltaan helppohoitoinen ja sopii aktiiviseen, ulkoilusta nauttivaan kotiin.

Välkomna till Sjögärde Brännas Kennel, där vi föder upp beagle i hemmamiljö - beläget i Tostared, Marks kommun. 

Målsättningen är att föda upp rastypiska beaglar med härligt temperament och mycket jaktlust!

Sjögärde Brännas

## Perustiedot

Suomenlapinkoira on suomalainen paimentava ja vartioiva koira, jonka juuret ovat poronhoidossa. Nykyään useimmat elävät kuitenkin aktiivisina seurakoirina. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka viihtyy paljon ulkona, tarjoaa koiralle monipuolista koulutusta ja osaa opettaa sitä myös rauhoittumaan. Ystävällisyys on rodulle tyypillistä, mutta se ei kerro, kuinka seurallinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksittäisestä pennusta tulee.

- **Alkuperämaa:** Suomi
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** porojen paimentaminen ja vartiointi
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla 49 cm ja nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Karvapeite:** pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Väri:** kaikki värit ovat sallittuja, mutta päävärin on oltava hallitseva
- **Sopii parhaiten:** aktiiviseen kotiin, jossa nautitaan yhdessä tekemisestä, ulkoilusta ja valppaasta koirasta
- **Tärkeitä arvioitavia asioita:** äänenkäyttö, kyky rauhoittua, vanhempien luonne ja dokumentoidut terveystutkimukset

Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa. Myös säkäkorkeus kuvaa rotutyyppiä eikä lupaa tarkkaa kokoa: rotumääritelmän mukaan tyyppi on kokoa tärkeämpi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Pää on melko leveä, korvat ovat pystyt tai taittokorvat, ja runsaskarvainen häntä kaartuu liikkeessä selän päälle tai sivulle. Levossa häntä voi riippua.

Kaksinkertainen karvapeite koostuu pitkästä, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Uroksilla kaulus on usein näyttävämpi. Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan yksi pääväri on hallitseva. Siksi kaksi rodulle tyypillistä suomenlapinkoiraa voivat näyttää hyvinkin erilaisilta.

Turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja runsaan karvanlähdön aikaan sitä on hoidettava tavallista useammin. Käy turkki läpi pohjavillaan asti erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan kohdalta. Pese koira vain tarvittaessa. Tavallinen turkinhoito perustuu harjaamiseen, ei turkin leikkaamiseen lyhyeksi. Jos turkki on leikattava lääketieteellisestä syystä, noudata eläinlääkärin ohjeita.

Karvanlähdön ja turkin määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan. Karvatonta kotia toivovan tai yhteen kiinteään viikoittaiseen turkinhoitopäivään luottavan on syytä muuttaa lähestymistapaansa: tunnustele turkkia käsin ja käy sitä läpi kammalla, ja sovita hoitorutiini oman koiran tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa suomenlapinkoiraa älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Arjessa monissa yksilöissä yhdistyvät työskentelyhalu, tarkkaavaisuus ja halu pysytellä perheen lähellä. Suomenlapinkoira on silti paimentava ja vartioiva pystykorva, ei automaattisesti hiljainen tai kaikissa tilanteissa vaivaton koira.

Rotu käyttää herkästi ääntään. Osa koirista ilmoittaa äänistä, kodin ulkopuolella liikkuvista ihmisistä tai ympäristön liikkeestä, kun taas toiset ovat huomattavasti hiljaisempia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat ovikelloon, vieraisiin, ohittaviin koiriin ja rauhallisiin hetkiin sisällä. Se kertoo enemmän kuin yleinen väite koko rodun äänekkyydestä.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2019 BPH-käyttäytymisanalyysi antaa hyödyllisen mutta rajallisen kuvan. Siinä oli mukana 229 arvioitua koiraa, ja Ruotsissa syntyneet 212 osallistujaa edustivat vain noin kolmea prosenttia raportin syntymävuosiluokkien Ruotsissa syntyneistä koirista. Rodun keskiarvona oli vieraiden ihmisten maltillinen tervehtiminen, mutta vaihtelu oli suurta: osa koirista tuskin tervehti, osa tervehti hyvin innokkaasti. Rodun keskiarvo voi kuvata koirakantaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun ominaisuuksia.

Vanhempien BPH- tai MH-kuvausten tuloksiin kannattaa tutustua, mutta lue koko arvio ja kysy myös koirien arkikäyttäytymisestä. Rauhallinen palautuminen yllätyksestä, kodin arkeen sopiva äänenkäyttö ja kyky rentoutua ovat perhe-elämässä usein tärkeämpiä kuin innokas tervehtiminen.

## Koulutus ja liikunta

Suomenlapinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa, mielekästä tekemistä ja kykyä rauhoittua, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia haistella ja tutkia, lyhyitä yhteistyöhön perustuvia harjoituksia sekä rauhallisempia palautumispäiviä. Jäljestys, hajutyöskentely, toko, rally-toko, agility ja huolellisesti ohjattu paimennus ovat esimerkkejä lajeista, jotka voivat sopia eri yksilöille.

Arvioi sopivaa tasapainoa koiran käyttäytymisen perusteella. Sopivasti tekemistä saava koira pystyy työskentelemään innokkaasti ja sen jälkeen rauhoittumaan. Levoton edestakaisin kulkeminen, jatkuva ympäristön tarkkailu, univaikeudet tai alati kasvavat vaatimukset tekemisestä voivat kertoa siitä, että koira tarvitsee enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumista tukevia rutiineja, eivät vain pidempiä harjoituksia.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluiseen luonteeseen. Aloita jo varhain kontaktin, luoksetulon ja häiriöistä oma-aloitteisen irrottautumisen harjoittelu. Harjoittele ensin riittävän kaukana häiriöistä ja käytä pitkää liinaa, kun luoksetulo ei vielä ole varma. Paimennustausta voi tehdä liikkeestä kiinnostavaa, mutta metsästys- ja paimennusvietti vaihtelevat. Sovita harjoittelu oman koirasi ominaisuuksiin.

Haukkumista harjoiteltaessa tavoitteena ei ole rangaista koiraa ilmoittamisesta vaan tehdä tilanteesta sille selkeä. Osoita huomanneesi haukun aiheuttajan, palkitse tauosta ja opeta koira siirtymään rauhalliseen paikkaan pois ikkunoiden tai oven luota. Vähennä mahdollisuuksia jatkuvaan vartiointiin. Jos haukkumisen taustalla on pelko, yksinolon vaikeus tai voimakas stressi, puutu syyhyn sen sijaan, että vain vaientaisit koiran.

## Terveys

Rodun jalostusstrategian mukaan suomenlapinkoiralla ei ole merkittäviä yleisiä fyysisiä terveysongelmia, mutta useat perinnölliset sairaudet on silti huomioitava jalostuksessa. Pennunostajalle tärkeimmät tarkistettavat asiat ovat lonkat, silmät ja oikein tulkitut DNA-testitulokset. Kyynärniveltulokset ja käyttäytymiskuvaukset antavat lisätietoa.

Viralliset vaatimukset on erotettava rotuyhdistyksen tiukemmista kriteereistä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista lonkkatulosta ennen astutusta. Jotta pentue pääsee Ruotsin suomenlapinkoirien rotuyhdistyksen pentulistalle, lisäkriteereihin kuuluvat hyväksyttävät lonkkatulokset, enintään 24 kuukautta vanha silmätutkimus ja DNA-tulosten perusteella sopiva yhdistelmä. Jos vanhempien kyynärnivelet on tutkittu, niiden on oltava terveet. Tämä ei tarkoita, että silmätutkimukset, kyynärniveltutkimukset ja kaikki DNA-testit olisivat sellaisinaan Ruotsin kennelliiton virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Prcd-PRA on yksi etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, kun taas Pompen tauti eli GSDII on vakava glykogeenin kertymäsairaus. Molemmat periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti eli peittyvästi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Kantaja voidaan yhdistää geenitestillä terveeksi todettuun tai perimän perusteella terveeseen kumppaniin ilman, että pennut sairastuvat kyseisen mutaation aiheuttamaan tautiin. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Prcd-PRA-testi kattaa vain kyseisen PRA-muodon, ei kaikkia silmäsairauksia, joten ajantasainen silmätutkimus on edelleen tärkeä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään alkuperäiset tai rekisteristä riippumattomasti tarkistettavat tulokset ja selvitä seuraavat asiat:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja mielellään myös yhdistelmän ennustettu lonkkaindeksi
- kummankin koiran silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos
- yhdistelmän prcd-PRA- ja GSDII-status, ei pelkästään mainintaa ”testattu”
- kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- BPH- tai MH-kuvausten tulokset sekä vanhempien käyttäytyminen kotona, äänten yhteydessä ja yllättävien tilanteiden jälkeen
- lähisukulaisilla ilmoitetut terveysongelmat

Mikään tutkimuslista ei takaa tervettä pentua. Se voi kuitenkin osoittaa, onko kasvattaja tehnyt olennaiset tutkimukset, ymmärtänyt tulokset ja valinnut yhdistelmän, joka pienentää tunnettuja riskejä poistamatta terveitä kantajia tarpeettomasti geenipoolista.

## Historia ja alkuperä

Suomenlapinkoiran nykyinen rotuhistoria alkaa Suomesta. Rotumääritelmän mukaan saamelaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria porojen paimentamiseen ja vartiointiin Pohjois-Fennoskandiassa ja Venäjällä. Ilmaus ”muistuttavia koiria” on olennainen: se kertoo vanhasta työtehtävästä ja koiratyypistä, mutta ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisista koirista nykyrotuun.

Rodun nykyaikaisen kehityksen virstanpylväät tunnetaan tarkemmin. Suomen Kennelliitto hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967, rotutyyppi vakiintui 1970-luvulla ja nykyinen nimi suomenlapinkoira otettiin käyttöön vuonna 1993. Tämän kehityksen aikana pitkäkarvaisempi lapinkoiratyyppi erotettiin pidempirunkoisesta ja lyhytkarvaisemmasta lapinporokoirasta.

Poropaimennustausta auttaa ymmärtämään, miksi rotumääritelmässä yhdistyvät valppaus ja rohkeus sekä rauhallisuus ja oppimishalukkuus. Työkoiran oli reagoitava liikkeeseen ja pidettävä yhteyttä ohjaajaansa aiheuttamatta tokassa tarpeetonta häiriötä. Sama monipuolisuus näkyy nykyään rodun tehtävässä aktiivisena seurakoirana ja useissa koiraurheilulajeissa, vaikka vain harvat yksilöt työskentelevät nykyisin porojen parissa.

## Arki suomenlapinkoiran kanssa

Suomenlapinkoira voi olla erinomainen perhekoira kodissa, jossa liikunta, turkinhoito, äänenkäyttö ja tiivis yhteistyö tuntuvat luontevilta. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa aina hiljaisen, hyvin vähän karvaa pudottavan koiran tai koiran, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ilman muuta tekemistä.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen on valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä. Ystävällinenkin koira voi kokea olevansa ahdistettu nurkkaan, kun se nukkuu, syö tai yrittää poistua tilanteesta. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhallista yhdessäoloa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Älä oleta, että rodun nimi takaa vähäisen saalistusvietin tai välittömän ystävyyden. Kysy, miten vanhemmat ja pentu ovat käyttäytyneet muiden eläinten seurassa. Järjestä ensikohtaamiset niin, että tilaa on riittävästi ja eläimet on helppo erottaa toisistaan, ja anna jokaiselle omat resurssit ja lepopaikat.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa runsaasti monipuolista ulkoilua ja omistaja harjoittelee aktiivisesti ilmoitushaukun hallintaa porraskäytävissä, hisseissä ja ikkunoiden äärellä. Kodin koko ei ratkaise tekemisen tarvetta eikä haukkumista. Päivittäiset rutiinit ja ympäristön äänet ovat tärkeämpiä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee suuresti, eikä toinen koira ole varma ratkaisu ero-ongelmiin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan yksin jäädessään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja harkitse ammattilaisen apua.

Harkittu ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin rodun ystävälliseen maineeseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kuuntele niiden reaktioita arjen ääniin, tarkkaile niiden kykyä rauhoittua ja pyydä kasvattajaa selittämään sekä terveystiedot että koirien luonne. Näin on paljon helpompi arvioida, sopiiko suomenlapinkoira omaan kotiisi.

Suomenlapinkoira

The Finnish Lapphund Club Of Great Britain

Suomen Kennelliitto (The Finnish Kennel Club)

Verein für Finnische Lapphunde Deutschland e.V.

Suomenlapinkoirat ovat keskikokoisia, vankkarakenteisia arktisia pystykorvia, joilla on paksu kaksinkertainen turkki ja ystävällinen, valpas luonne. Porojen paimentamiseen jalostetut koirat ovat ihmisläheisiä, älykkäitä ja herkkähaukkuisia. Ne voivat parhaiten saadessaan päivittäin liikuntaa, aivojumppaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa.

Vi har en liten uppfödning av Finsk lapphund sedan 2002. Vallarjäntans kennel föder upp i snitt 1 kull per år. Vi hälsotestar alla våra avelsdjur noga. Vårt mål är friska hundar med bra mentalitet som uppfyller raskraven. Våra valpar växer mest upp på landet I Arvika I Värmlsnf

Vallarjäntans

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Swedish Kennel Club

Norwegian Kennel Club

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

Me&MyDogs

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Spiritfire

## Perustiedot

Schapendoes on kevytrakenteinen hollantilainen paimenkoira, jossa yhdistyvät työinto, nopeus ja itsenäisyys sekä syvä kiintymys tuttuihin ihmisiin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja liikkua sen kanssa ja jolla on aikaa pitkän turkin hoitoon, etenkin nuoren koiran vaihtaessa pentuturkkia aikuisen karvapeitteeseen.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 1, lammas- ja karjakoirat
- **Alkuperämaa:** Alankomaat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Lampaiden paimennus
- **Säkäkorkeus:** Urokset 43–50 cm, nartut 40–47 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta painorajoja
- **Karvapeite:** Pitkä ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, jonka karva on hienoa, kuivaa ja hieman laineikasta
- **Aktiivisuus:** Energinen paimenkoira, joka tarvitsee sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä

Rodusta käytetään usein yksinkertaisesti nimeä schapendoes. Pörröisen turkin alla on ketterä työkoira, jonka tulee pystyä laukkaamaan, hyppäämään ja kääntymään nopeasti.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Schapendoesin tulee olla kevytrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sen liikkeiden tulee olla vapaat ja joustavat. Runsas karvapeite saa koiran näyttämään todellista kokoaan suuremmalta.

Urosten säkäkorkeuden tulee olla 43–50 cm ja narttujen 40–47 cm. Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Korkeus, kevyt rakenne, lihaksisto ja kehon kunto kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yleinen kilomääräinen vaihteluväli.

Häntä on pitkä ja runsaskarvainen, mutta koiran ei kuulu kantaa sitä aina samassa asennossa. Levossa häntä riippuu alhaalla. Ravissa se voi olla melko korkealla ja heilua kevyesti puolelta toiselle, kun taas laukassa se ojentuu suoraksi ja toimii hypätessä peräsimenä. Valpas koira voi nostaa häntäänsä, mutta se ei saa olla jäykästi selän päällä.

Karvapeitteessä on tiheä pohjavilla ja pitkä peitinkarva, jonka pituus takaosassa on vähintään 7 cm. Karvan tulee olla hienoa, kuivaa ja hieman laineikasta sekä kohota tupsuina irti ihosta. Selvästi kihara, kähärä tai silkkinen karvapeite ei ole rotumääritelmän mukainen. Runsas otsatukka, viikset ja parta luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Kaikki värit hyväksytään, mutta rotumääritelmässä suositaan sävyjä siniharmaasta mustaan.

Turkinhoidon tarve muuttuu koiran kasvaessa. Pentuturkki voi olla melko helppohoitoinen, mutta aikuisen karvapeitteeseen siirryttäessä turkissa on usein pehmeämpää, herkästi takkuuntuvaa karvaa. Aikuisen karvapeite kehittyy vähitellen ja voi olla täysin valmis vasta noin kahden–kolmen vuoden iässä. Turkin vaihtumisvaiheessa osa koirista tarvitsee kampaamista huomattavasti useammin kuin aikuinen koira.

Perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa on järkevä lähtökohta, mutta sopiva hoitoväli määräytyy turkin kunnon mukaan. Käy turkki läpi pienissä osissa ja tarkista kammalla ihoon asti etenkin korvantaustat, parta ja kauluri, etujalkojen kainalot, vatsa ja takaosa. Jos kampa ei kulje karvan läpi vastuksetta, turkki kaipaa selvittämistä.

Turkkiin voi tarttua soraa, oksia, siemeniä, mutaa ja lunta. Myös pohjavillaa irtoaa ajoittain, vaikka karvaa ei aina päädy lattialle samalla tavalla kuin lyhytkarvaisesta koirasta. Tämä ei tee rodusta allergiaystävällistä. Koira-allergiaa aiheuttavat pääasiassa ihosta ja syljestä peräisin olevat allergeenit, eikä minkään rodun voida taata sopivan allergiselle.

## Luonne

Rotumääritelmä kuvaa schapendoesia tarkkaavaiseksi, rohkeaksi, älykkääksi, valppaaksi, iloiseksi, eloisaksi ja ystävälliseksi. Sen tulee olla kiintynyt ja uskollinen tutuille ihmisille. Paimenkoiratausta näkyy usein siinä, kuinka nopeasti se huomaa liikkeen ja ympäristön muutokset.

Tämä on rodun ihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa, joka perustui vuoteen 2015 mennessä tehtyihin vanhempiin käyttäytymisarviointeihin, mainittiin äänten ja yllätysten aiheuttamia pako- ja pelkoreaktioita sekä joidenkin koirien haluttomuutta tutkia niitä pelästyttäneitä asioita. Aineisto on rajallinen ja vanha, mutta se nostaa varmuuden ja pelästymisestä palautumisen tärkeiksi kysymyksiksi. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä siitä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja uusiin ympäristöihin. Pyydä myös nähtäväksi mahdolliset BPH- tai MH-luonnekuvausten tulokset.

Valppaus voi tarkoittaa sitä, että koira ilmoittaa vieraasta tai kodin ulkopuolella tapahtuvasta muutoksesta. Opeta jo varhain, että lyhyen ilmoituksen jälkeen rauhoitutaan. Estä pääsy ikkunalle, jos ulos tarkkailu laukaisee haukkumisen, palkitse hiljaisuudesta ja opeta koira menemään omalle paikalleen, kun joku tulee ovelle.

Schapendoes voi elää hyvin lasten kanssa, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja aikuinen ohjaa yhdessäoloa. Lasten ei pidä vetää koiraa turkista, häiritä lepäävää koiraa tai leikkiä sen kanssa ilman valvontaa. Leikkisyys ja nopeat liikkeet voivat myös johtaa törmäyksiin tai paimennusta muistuttavaan kiertelyyn. Toimeentulo koirien, kissojen ja pienten lemmikkien kanssa riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Paimenkoiratausta ei takaa ongelmattomia suhteita.

## Koulutus ja liikunta

Schapendoes tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää tuntimäärää ei ole. Sovita kuormitus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja rauhoittumiskykyyn. Tasapainota lenkit, haistelumahdollisuudet ja keskittymistä vaativat tehtävät häiriöttömällä levolla.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, tottelevaisuuskoulutuksesta, koiratanssin seuraamisohjelmista, hajutyöskentelystä, jäljestyksestä, verijäljestä ja paimennuksesta. Kilpaileminen ei ole välttämätöntä, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa yhdistyvät nopea päätöksenteko, kehonhallinta ja yhteistyö. Vauhdikkaan liikunnan vastapainoksi tarvitaan rauhallista tekemistä ja lepoa.

Itsenäinen työskentely kuului rodun alkuperäiseen tehtävään. Koulutuksessa tämä voi näkyä oma-aloitteisuutena tai kyllästymisenä toistuviin harjoituksiin. Pidä harjoitukset lyhyinä, vaihtele palkkioita ja lisää vaikeutta vähitellen. Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää tietoa ilman pelkoa tai kipua.

Tärkeitä varhain opeteltavia taitoja ovat:

- luoksetulo ja yhteyden säilyttäminen ohjaajaan liikkeen, ihmisten ja muiden koirien lähellä
- rauhallinen oleilu ovien ja ikkunoiden luona sekä yhteisistä käytävistä kuuluvien äänten keskellä
- löysällä hihnalla kulkeminen ja häiriöiden ohittaminen ilman paimentamista tai leikkiin ryntäämistä
- rento suhtautuminen turkin, korvien, tassujen, suun ja koko kehon käsittelyyn
- kehonhahmotus ennen korkeita hyppyjä ja vaativaa agilityharjoittelua
- selkeä vihje, joka kertoo tekemisen päättyneen ja lepoajan alkaneen.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä harjoittaa aikuisten urheilukoirien tavoin. Kehitä tasapainoa ja koordinaatiota monipuolisella liikkumisella ja vältä toistuvaa voimakkaasti kuormittavaa harjoittelua, kunnes koira on fyysisesti kypsä.

## Terveys

Pyydä nähtäväksi ajantasaiset silmätutkimus- ja gPRA-tulokset sekä saatavilla olevat tiedot lonkista, kyynärnivelistä ja luonteesta. Tarkista kunkin koiran tunnistetiedot ja tutkimusten päivämäärät.

gPRA on etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka liittyy schapendoesilla CCDC66-geenin mutaatioon. Sairaus vaurioittaa vähitellen verkkokalvon valoherkkiä soluja ja voi aiheuttaa hämäräsokeutta, etenevää näön heikkenemistä ja lopulta sokeutumisen. Rotukohtaisen mutaation toteamiseen on saatavilla suora DNA-testi.

DNA-testi osoittaa, onko koira geneettisesti terve, kantaja vai onko sillä kaksi kopiota sairausmuunnoksesta:

- Geneettisesti terveellä koiralla ei ole testattua sairausmuunnosta.
- Kantajalla on yksi kopio. Kantajaa ei pidä sekoittaa koiraan, jolla on kaksi kopiota, mutta se voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen.
- Koiralla, jolla on kaksi kopiota, on riski sairastua testattuun gPRA:n muotoon.

Sairaus periytyy yksinkertaisesti autosomaalisesti peittyvästi. Tunnetun kantajan saa siksi yhdistää vain koiraan, joka on geneettisesti terve tai todistetusti terve vanhempiensa perusteella. Tällaisen yhdistelmän pennut eivät voi periä kahta kopiota kyseisestä testatusta muunnoksesta, vaikka osa voi olla kantajia. Olennaista on, että yhdistelmä on turvallinen ja tulokset voidaan varmistaa.

DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin. DNA-testi koskee tunnettua CCDC66-muunnosta, kun taas silmätutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä näkyviä muutoksia. Terve DNA-tulos ei siis sulje pois kaikkia mahdollisia silmäsairauksia, eikä löydöksetön silmätutkimus kerro koiran geneettistä gPRA-statusta.

Vuonna 2016 tarkistettu, julkaistu ruotsalainen rotukohtainen jalostusstrategia edellyttää jalostuskoirilta gPRA-testausta ja silmätutkimuksia sekä suosittelee lonkkien ja kyynärnivelten tutkimista. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan ole rotukohtaista vaatimusta lonkka- tai kyynärniveltutkimuksesta, silmätutkimuksesta tai gPRA-testistä ennen schapendoespentueen rekisteröintiä. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun vanhemmilla ei siis automaattisesti ole näitä tuloksia. Kennelliiton yleinen sääntö vakavista, yksinkertaisesti peittyvästi periytyvistä sairauksista pätee silti silloin, kun DNA-tulos tunnetaan: kantajan saa yhdistää vain terveeseen koiraan, eikä koiraa, jolla on kaksi kopiota sairausmuunnoksesta, saa käyttää jalostukseen.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman gPRA-tulos tai todistus terveydestä vanhempien perusteella
- ajantasaiset silmätutkimuslausunnot kokonaisuudessaan
- viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- tiedot vanhempien lähisukulaisten näöstä, nivelistä, liikkumisesta ja peloista niiden ikäännyttyä.

## Historia ja alkuperä

Schapendoes kehittyi Alankomaissa paimenkoiraksi, ja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sitä tavattiin kaikkialla, missä oli nummia, paimenia ja lammaslaumoja. Koirilta vaadittiin kestävyyttä, ketteryyttä, nopeutta ja kykyä tehdä päätöksiä kaukana paimenesta.

P. M. C. Toepoelia pidetään rodun perustajana. Vuosina 1940–1945 lähes kadonneen tyypin edustajia koottiin jalostusta varten. Alankomaiden rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947, Raad van Beheer myönsi rodulle alustavan hyväksynnän vuonna 1952, ja vuonna 1954 laadittiin rotumääritelmä ja avattiin kantakirja.

Rotumääritelmän historiaosuudessa vuosi 1971 mainitaan rodun lopullisen hyväksymisen ajankohtana. FCI:n omassa roturekisterissä lopullisen FCI-hyväksynnän päivämääräksi annetaan kuitenkin 17. toukokuuta 1991. Vuotta 1971 ei siksi pidä ilman selitystä esittää lopullisen FCI-hyväksynnän ajankohtana. Nykyinen virallinen rotumääritelmä hyväksyttiin FCI:ssä vuonna 1992 ja julkaistiin vuonna 1999.

Rotumääritelmä sijoittaa schapendoesin eurooppalaisten pitkäkarvaisten paimenkoirien joukkoon, johon kuuluvat muun muassa partacollie, puli, polski owczarek nizinny, vanhaenglanninlammaskoira, briardi ja bergamasco. Tämä kuvaa laajaa historiallista sukulaisuutta, ei näiden rotujen äskettäistä risteytystä.

## Arki schapendoesin kanssa

Schapendoes voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun se saa tekemistä ja lepoa ja sitä totutetaan arjen ääniin. Heikosti äänieristetyssä rakennuksessa käytävällä liikkuvien ihmisten, hissin ovien ja ikkunan takana näkyvän liikkeen on muututtava tavallisiksi tapahtumiksi pitkän hälytyshaukun sijaan. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä.

Varaudu siihen, että turkki tuo ulkoa kaikenlaista sisälle. Metsälenkin jälkeen voi olla tarpeen poistaa oksia ja siemeniä, availla kosteita karvaosioita sekä tarkistaa tassut ja iho. Nuoruusiän turkinvaihdon aikana hoitoon voi kulua huomattavasti enemmän aikaa kuin aikuisella koiralla. Opeta pentu hyväksymään järjestelmällinen turkinhoito liukumattomalla alustalla.

Rotu viihtyy perheensä lähellä, joten yksinoloon tulee totutella pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on saanut liikkua ja tehdä tarpeensa. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään. Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, läähätys tai tuhoaminen kertovat liian vaikeasta harjoituksesta, eivät siitä, että koira pitäisi jättää pidemmäksi aikaa yksin ”tottumaan”.

Schapendoes sopii ihmiselle, joka haluaa nopean, iloisen ja innokkaan harrastuskaverin ja arvostaa koiran oma-aloitteisuutta. Se sopii huonommin, jos edellytyksenä ovat hyvin vähäinen liikunnan ja tekemisen tarve, minimaalinen turkinhoito tai koira, joka on ilman opettelua hiljainen ja varma kaikkialla. Valitse kasvattaja varmennettujen gPRA- ja silmätutkimustulosten, niveliä ja luonnetta koskevan avoimen tiedon sekä aikuisten koirien arkikäyttäytymisen perusteella.

Schapendoes

Dutch Schapendoes Club of the Netherlands

Deutsche Kynologische Gesellschaft (Germany)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Schapendoes on keskikokoinen, pörröturkkinen hollantilainen paimenkoira, joka on eloisa ja ketterä ja liikkuu joustavin, pomppivin askelin. Iloisena, ihmisläheisenä ja leikkisänä se sopii aktiivisille perheille. Se on älykäs mutta itsenäinen ja tarvitsee positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, säännöllisiä aivopähkinöitä ja tiheää turkinhoitoa.

Vi bedriver en uppfödning i lite skala strax utanför Göteborg. Inga hundköp genomförs utan personliga möten och inga beslut stressas fram.

Izzidoes

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Happy Luuke’s

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Jag har haft hund hela mitt liv och alltid haft intresse för lydnad och uppfödning. Jag är utbildad djurvårdare så detta har varit mitt intresse länge. Golden var en ras som intresserade mig så när läget kom så köpte jag Kira och hennes första kull hade hon 2023. Jag vill med min kennel föda upp friska och trevliga hundar. Golden är en aktiv hund som kräver någon typ av aktivering så rätt hem är otroligt viktigt. Jag vill ha god kontakt och relation med mina valpköpare.

Norrängegård

## Perustiedot

Ranskanbulldoggi on Ranskasta kotoisin oleva pieni, vankkarakenteinen ja seurallinen seurakoira. Sen kuuluu olla vilkas ja aktiivinen, mutta lyhyt kallo ja kuono altistavat hengitysvaikeuksille ja lämmönsäätelyn häiriöille. Rotua harkitsevan onkin arvioitava koiran toimintakykyä ja tutkittua terveyttä yhtä huolellisesti kuin luonnetta ja ulkonäköä.

- **Roturyhmä ja käyttötarkoitus:** FCI:n ryhmä 9, seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset 27–35 cm, nartut 24–32 cm
- **Paino:** urokset 9–14 kg, nartut 8–13 kg
- **Karvapeite:** lyhyt ja sileä, ei pohjavillaa
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** kellanruskea, juovikas ja kirjava, rotumääritelmässä kuvatuin merkein
- **Ihanneluonne:** seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä
- **Tärkeä ruotsalainen terveystutkimus:** RFG-Scheme on ollut pakollinen ennen jalostuskäyttöä SKK:n alaisessa kasvatuksessa 1.1.2025 alkaen

Rotu ei ole itsestään selvä valinta helppohoitoista koiraa etsivälle. Ranskanbulldoggin pitäisi pystyä liikkumaan vapaasti ja hengittämään vaivatta myös liikkuessaan. Äänekäs tai työläs hengitys ei ole viehättävä eikä normaali rotuominaisuus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Ranskanbulldoggin tulee olla tiivisrakenteinen ja lihaksikas, mutta ei raskas, liikuntakyvytön tai liioiteltu. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, pää on leveä ja pystyt ”lepakonkorvat” ovat rodun tunnusomainen piirre. Koko koiran rakenteen tulee mahdollistaa vaivaton liikkuminen: avoimet sieraimet, riittävä kuonon pituus, vapaat liikkeet ja aktiivisuuden mahdollistava runko ovat äärimmäistä ulkonäköä tärkeämpiä.

Rotumääritelmässä annetaan uroksille ja nartuille eri mitat. Urosten säkäkorkeuden tulee olla 27–35 cm ja painon 9–14 kg, narttujen puolestaan 24–32 cm ja 8–13 kg. Nämä painorajat eivät ole jokaisen yksilön tavoitepainoja. Sopiva kuntoluokka riippuu koiran rakenteesta, lihasmassasta ja kehon rasvamäärästä. Ylipaino kuormittaa entisestään hengitystä, niveliä ja selkää.

Karvapeite on lyhyt, sileä, pehmeä ja kiiltävä, eikä siinä ole pohjavillaa. Karvanlähtö pysyy yleensä hallinnassa harjaamalla tarpeen mukaan. Samalla on hyvä tarkistaa kynnet, tassut, korvat, hampaat ja iho. Kasvojen ihopoimut tulee pitää puhtaina ja kuivina, mutta hoidon on perustuttava ihon todelliseen kuntoon. Punoitus, haju, erite, kutina tai aristus vaativat asiantuntijan neuvoja, eivät pelkästään tiheämpää puhdistamista.

Rotumääritelmän mukaiset värit ovat kellanruskea, juovikas ja kirjava. Sininen ja merle eivät ole hyväksyttyjä värejä. ”Harvinaisen värisenä” markkinoitua pentua tulee arvioida samojen tärkeiden tietojen perusteella kuin muitakin pentuja: rekisteröinti, hengitystoiminta, vanhemmat ja kasvattajan jalostusohjelma.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan ranskanbulldoggin tulee olla seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä. Monet yksilöt nauttivat läheisyydestä ja osallistuvat mielellään perheen arkeen. Rotu voi oppia nopeasti, mutta itsenäisyyden ja itsepäisyyden vuoksi selkeät rutiinit ja koiraa motivoivat palkkiot toimivat usein paremmin kuin saman asian toistaminen tai kovat ojennukset.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei jokaista koiraa. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kipu, ympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilön käyttäytymiseen. Koiralla, jonka on vaikea hengittää tai jonka iho, selkä tai nivelet aiheuttavat epämukavuutta, voi myös olla vähemmän kärsivällisyyttä ja heikompi palautumiskyky. Siksi luonnetta tulee arvioida yhdessä fyysisen toimintakyvyn kanssa.

BPH kertoo, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa käyttäytymisen arvioinnissa. Siinä ei anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta, eikä se takaa pennun tulevaa luonnetta. Aiempi ruotsalainen BPH-analyysi kattoi vain pienen osan Ruotsissa syntyneistä ranskanbulldoggeista. Pennunostajalle onkin hyödyllisempää tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn, toimintaan ja lepoon.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on perehtynyt siihen huolellisesti ja valmis palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja mahdolliseen eläinlääkärinhoidon tarpeeseen. Se sopii huonommin tilanteeseen, jossa valinta perustuu lähinnä pieneen kokoon, tiettyyn ulkonäköön tai oletukseen, että lyhytkuonoinen koira tarvitsee automaattisesti hyvin vähän liikuntaa.

## Koulutus ja liikunta

Ranskanbulldoggi tarvitsee päivittäin lenkkeilyä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja arkitaitojen harjoittelua, mutta kaikille koirille sopivaa liikuntamäärää ei voi määritellä minuutteina. Ikä, kunto, sää ja ennen kaikkea koiran hengitys ja palautuminen ratkaisevat, mikä on sopivaa. Lyhytkuonoisilla koirilla läähättäminen viilentää elimistöä tavallista heikommin, joten sama tekeminen voi olla viileänä päivänä helppoa mutta helteellä sopimatonta.

Suunnittele päivään useita koiralle sopivan mittaisia tekemishetkiä yhden pitkän, loppuun asti suoritettavan harjoituksen sijaan. Anna koiran nuuskia, kävellä rauhallisesti vaihtelevassa maastossa ja käyttää päätään etsintätehtävissä ja yksinkertaisessa ongelmanratkaisussa. Kohota kuntoa vähitellen ja tarkkaile koiraa koko tekemisen ajan. Hidasta tai lopeta, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, sieraimet kapenevat, koira käyttää voimakkaasti vatsalihaksiaan hengittämiseen, jää jälkeen tai ei palaudu normaalisti. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot, horjuminen, lyyhistyminen tai tajunnan menetys vaativat välitöntä eläinlääkärinhoitoa.

Kuumalla säällä lenkit on ajoitettava viileämpiin hetkiin, tahtia hidastettava ja koiralle tarjottava varjoa, vettä ja viileä lepopaikka. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon tai muuhun suljettuun tilaan. Koira, jolla on toistuvasti vaikeuksia kohtuullisessa liikunnassa tai lämpimällä säällä, tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kaiken liikunnan välttäminen ei yksin ole ratkaisu.

Panosta kontaktin ottamiseen, rauhalliseen hihnakävelyyn, luoksetuloon, leikin lopettamiseen, rauhoittumiseen sekä suun, korvien, kasvojen ihopoimujen, tassujen ja kynsien tarkastamisen hyväksymiseen. Opeta yksinoloa hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Palkitsemiseen perustuvat menetelmät auttavat koiraa ymmärtämään tehtävät ja helpottavat välttämätöntä käsittelyä.

## Terveys

Ranskanbulldoggin keskeisin terveysongelma, johon on tärkeää perehtyä, on BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä. Siinä lyhentyneen kuonon ja nielun alueella ei ole riittävästi tilaa pehmytkudoksille. Seurauksina voivat olla äänekäs tai työläs hengitys, heikko rasituksensieto, unihäiriöt ja lämmönsäätelyn vaikeudet.

RFG-Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystoimintaa arvioidaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen. Tulos luokitellaan asteikolla 0–3. Ranskanbulldoggit ovat kuuluneet 1.1.2025 alkaen SKK:n tason 2 terveysohjelmaan: jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava tutkimustulos ennen astutusta. Virallinen tulos voidaan rekisteröidä aikaisintaan 24 kuukauden iässä, eikä se saa astutushetkellä olla yli kaksi vuotta vanha. Suositus on aste 0. SKK:n sääntöjen mukaan asteen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jolle on tehty hengitystieleikkaus, ei voida arvioida tässä tutkimusjärjestelmässä.

RFG-tulos kuvaa koiran tilannetta tutkimushetkellä, eikä se poista omien havaintojen tarvetta. Se ei ole elinikäinen takuu eikä kata kaikkia muita terveysriskejä. Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset RFG-luokitukset. Ihanteellista on nähdä vanhemmat sekä levossa että tavallisen liikkumisen jälkeen: hengityksen pitäisi olla vaivatonta, palautumisen kohtuullista ja sierainten avoimet. Älä hyväksy ilmauksia ”testattu” tai ”eläinlääkärin tarkastama” rekisteröidyn tuloksen korvikkeeksi.

Muita dokumentoituja riskejä ovat allergiat ja ihosairaudet, selän, luuston ja nivelten ongelmat, kuten polvilumpion sijoiltaanmeno, sekä ulkonevien silmien vammat. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista iho-ongelmista, ontumisesta, selkäkivuista ja silmävammoista. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee myös, että pennunostaja kysyy aikuisten koirien polvilumpioista, sydämestä ja hengityksestä. Nämä suositukset on erotettava virallisesta RFG-vaatimuksesta.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvasti äänekästä hengitystä, selvästi heikentynyt rasituksen- tai lämmönsieto, hengityksen häiritsemää unta, haiseva tai kipeä iho, toistuvaa ontumista, selkäkipua tai punoittava, vuotava tai kipeä silmä. Varhainen tutkiminen on parempi vaihtoehto kuin odottaa, että ongelmasta tulee ”rodulle tyypillinen”.

## Historia ja alkuperä

Ranskanbulldoggi vakiintui roduksi Pariisissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen koira rekisteröitiin vuonna 1885 ja ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1898. Ranskan kennelliitto tunnusti rodun samana vuonna.

Rotu kehittyi seurakoiraksi, ja sille muodostuivat tiivis runko, leveä pää ja pystyt lepakonkorvat, jotka ovat yhä rotumääritelmän tunnuspiirteitä. Ranskanbulldoggi esitettiin Ruotsissa näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1913. Rodun historiallinen tyyppi selittää sen nykyistä ulkonäköä, mutta nykyjalostuksessa näitä piirteitä ei pidä korostaa niin pitkälle, että hengitys, silmät, selkä, häntä tai liikkuminen kärsivät.

## Arki ranskanbulldoggin kanssa

Ranskanbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin koko ei yksin ratkaise arjen toimivuutta. Olennaista on, että koira saa päivittäin tekemistä, voi levätä häiriöttä ja elää turvallisessa, viileässä ympäristössä. Kerrostalossa porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin kannattaa totutella varhaisella harjoittelulla. Hissin saatavuus tai portaiden määrä voi nousta tärkeäksi, jos koiralla on kipuja tai hengitysvaikeuksia.

Lasten kanssa pätee sama turvallisuussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa yhteisistä tilanteista. Lapset eivät saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa, kiipeillä sen päällä tai jatkaa lähestymistä, kun se yrittää poistua. Järjestä koiralle suojaisa lepopaikka ja opeta sekä lapsia että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pieni koko ja leikkisä luonne eivät automaattisesti tee yksilöstä turvallista lasten seurassa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja niiden aiemmista kokemuksista. Tutustuta eläimet vähitellen niin, että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan, äläkä pakota niitä lähikontaktiin. Sosiaalistaminen voi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia, mutta se ei takaa kaikkien eläinten yhteensopivuutta. Kiinnitä erityistä huomiota stressiin, resurssien puolustamiseen ja siihen, muuttuuko toisen koiran leikki liian rajuksi yksilölle, jonka hengityskyky on rajoittunut.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamerasta voi olla apua sellaisen ahdistuneisuuden tai haukkumisen havaitsemisessa, joka ei näy enää kotiin palatessa. Rotua ei pidä valita, jos tarkoituksena on jättää koira säännöllisesti yksin suurimmaksi osaksi päivää.

Ennen koiran ostamista kaikkien perheenjäsenten pitäisi voida vastata näihin kysymyksiin kyllä:

- Pystymmekö asettamaan esteettömän hengityksen ja terveen fyysisen toimintakyvyn äärimmäisen ulkonäön tai erikoisen värin edelle?
- Voimmeko varmistaa vanhempien henkilöllisyyden, RFG-luokitukset ja tutkimuspäivämäärät sen sijaan, että luottaisimme suullisiin vakuutteluihin?
- Pystymmekö mukauttamaan tekemistä helteen ja koiran voinnin mukaan ilman, että koira jää vaille liikuntaa ja virikkeitä?
- Onko meillä aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia eläinlääkärinhoidosta, jota rodun rakenne saattaa edellyttää?

Jos vastaukset ovat kyllä ja kasvattaja pystyy esittämään todennettavat tulokset, ranskanbulldoggi voi olla vilkas ja läheinen kumppani. Tärkein valinta ei ole äärimmäisin pään muoto tai harvinaisin väri, vaan koira, joka pystyy hengittämään, liikkumaan, palautumaan ja nauttimaan aktiivisesta arjesta.

Ranskanbulldoggi

The French Bulldog Club of England

Svenska Kennelklubben (Sweden)

The Kennel Club (United Kingdom)

Ranskanbulldoggi on pieni, lihaksikas seurakoira, jolla on lyhyt turkki ja lepakkomaiset korvat. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä mutta sisätiloissa rauhallinen, joten se sopii hyvin kerrostaloasumiseen. Se tarvitsee kohtuullisesti ja huolellisesti suunniteltua liikuntaa sekä säännöllistä ihon, korvien ja kynsien hoitoa. Myös sen hengitykseen ja painoon on kiinnitettävä huomiota.

Alphöjden's kennel har funnits sedan 1980 och är en kennel som försöker göra sitt bästa för både valpköpare och hundar. Ställer ut våra avelsdjur för att följa SKK och rasklubbens motto. Och/eller görs BPH ett slags mentaltest. De hundar som används i avel är testade. hjärta u.a patella 0/0 samt hanarna testade cataract Negativt. Vi Boas testar. Självklart används inga som har andnings, rygg eller andra kända sjukdomar i avel. Någon aggressivitet är oacceptabelt.

Alphöjden’s

My Little One

Norra Ny-s

## Perustiedot

Italianvinttikoira on vinttikoiraryhmän pienin rotu, mutta rakenteeltaan se on vinttikoira pienoiskoossa. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on molemmilla sukupuolilla 32–38 senttimetriä ja paino enintään 5 kilogrammaa. Virallista vähimmäispainoa tai tarkasti rajattua ”ihannepainoa” ei ole. Painolukeman sijaan tulee arvioida koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa ja kokonaisuuden tasapainoisuutta.

- Rodun alkuperämaa on Italia. Sen FCI-numero on 200, ja se kuuluu ryhmään 10, alaryhmään 3.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta eloisaksi, helläksi ja tottelevaiseksi. Tämä on rotumääritelmän ihanne, ei tae siitä, miten jokainen koira suhtautuu vieraisiin, yksinoloon tai uusiin ympäristöihin.
- Lyhyt ja hienolaatuinen karva suojaa säältä vain vähän. Koira saattaa tarvita vaatetusta kylmällä, märällä tai tuulisella säällä, mutta tarve riippuu koirasta, olosuhteista ja liikkumisen määrästä.
- Liikkuvan kohteen näkeminen voi laukaista takaa-ajon nopeasti. Luoksetulon harjoittelu on tärkeää, mutta liikenteen, luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten läheisyydessä hihna tai turvallisesti aidattu alue on silti turvallinen valinta.
- Nuori koira tarvitsee sekä suojaa huonoilta alastuloilta että vapaata, monipuolista liikkumista, joka kehittää lihaksia, tasapainoa ja luustoa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa jakaa arkensa pienen, nopean ja valppaan koiran kanssa ja pystyy yhdistämään päivittäisen liikunnan järkeviin turvatoimiin. Pieni koko ei tarkoita, ettei koira tarvitsisi liikuntaa.

## Ulkomuoto ja turkki

Italianvinttikoiran tulee olla mittasuhteiltaan neliömäinen tai lähes neliömäinen: rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus tai hieman sitä lyhyempi. Siro luusto, syvä rintakehä, ylös vetäytyvä vatsalinja ja pitkät raajat luovat vinttikoiramaisen siluetin. Siro luusto ei tarkoita heikkoutta, vähäistä lihaksistoa tai alipainoa.

Rotumääritelmä edellyttää joustavaa, tasapainoista ja maatavoittavaa ravia. Liioiteltu, korkea ja lyhyt askel, joka muistuttaa hackney-liikettä, on virhe, vaikka se saattaisi näyttää tyylikkäältä. Laukassa rodun tulee ilmentää vinttikoiran nopeutta ja kimmoisuutta.

Karvan tulee olla kauttaaltaan lyhyttä, silkkistä ja hienolaatuista, ilman hapsuja. FCI:n rotumääritelmä hyväksyy vain yksivärisen mustan, harmaan tai isabellan eri sävyissään. Valkoista sallitaan vain rinnassa ja käpälissä. Punainen, juovikas eli brindle ja muut kuviot eivät siis ole Ruotsissa rotumääritelmän mukaisia värejä, vaikka muiden rekisterien käytännöt tai arkiset värinimitykset voivat aiheuttaa sekaannusta.

Turkinhoito on helppoa ja tehdään tarpeen mukaan. Pyyhi lika pois, poista irtokarvat pehmeällä harjalla tai hoitokintaalla ja pese koira, kun se on likainen. Tarkista samalla iho, kynnet, anturat, korvat ja suu.

Ohut turkki suojaa heikosti tuulelta ja sateelta. Hyvin istuva takki voi tehdä ulkoilusta miellyttävämpää huonolla säällä, mutta kaikille koirille sopivaa yksittäistä lämpötilarajaa ei ole. Tarkkaile vapinaa, jännittynyttä asentoa, haluttomuutta liikkua ja pyrkimystä hakeutua suojaan. Riisu tai säädä vaatetusta, jos koiralle tulee lämmin vauhdin lisääntyessä.

## Luonne ja persoonallisuus

Italianvinttikoiran tulee olla eloisa, hellä ja tottelevainen, ja monet rodun edustajat hakeutuvat lähelle ihmistä. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi hiljainen, viihtyisi sylissä tai osaisi olla yksin ilman harjoittelua. Perimä, kokemukset ja arkiympäristö muovaavat yksilöä.

Rotu voi siirtyä levosta vauhdikkaaseen leikkiin hetkessä. Koira rauhoittuu todennäköisemmin sisällä, kun se saa liikkua, haistella, oppia ja levätä häiriöttä.

Ruotsalaisten BPH- ja MH-luonnekuvausten otokset ovat liian pieniä, jotta niiden perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Tutustu sen sijaan vanhempiin ja aikuisiin sukulaisiin. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, tervehtivät vieraita ihmisiä ja rentoutuvat silloin, kun mitään ei tapahdu.

Lasten kanssa vuorovaikutuksen tapa merkitsee enemmän kuin pelkkä ikä. Aikuisen tulee valvoa leikkiä, koiran on päästävä halutessaan pois, eivätkä lapset saa kantaa sitä tai häiritä sitä sen nukkuessa tai syödessä. Koira voi loukkaantua, jos se putoaa, siihen törmätään tai se osallistuu rajuihin leikkeihin paljon suuremman koiran kanssa. Valitse leikkikaverit leikkityylien yhteensopivuuden mukaan ja keskeytä leikki ennen kuin vauhti karkaa hallinnasta.

Yhteiselo kissojen kanssa voi onnistua rauhallisen ja hallitun tutustuttamisen jälkeen, mutta aiemmat kokemukset eivät takaa turvallista käytöstä ulkona. Liike voi herättää takaa-ajovietin. Linnut, kanit ja pienet jyrsijät tulee pitää fyysisesti erillään koirasta. Sovita porttien, hihnojen ja erillisten huoneiden käyttö koiran todellisen käyttäytymisen mukaan.

## Koulutus ja liikunta

Italianvinttikoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, tilaisuuksia juosta turvallisesti sekä lyhyitä, mielekkäitä harjoitteluhetkiä. Kaikille koirille sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen ratkaisevat, millainen yhdistelmä lenkkejä, leikkiä ja vapaata liikkumista on sopiva.

Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa korostetaan pitkiä lenkkejä, monipuolista harjoittelua ja turvallista vapaana juoksemista. Aidatulla alueella koira voi vaihdella vauhtiaan ilman avoimien alueiden liikenteeseen ja luonnonvaraisiin eläimiin liittyviä riskejä. Tarkista aidat, portit ja maapohja. Harjoittele luoksetuloa ja oma-aloitteista yhteydenpitoa ohjaajaan, mutta älä odota niiden poistavan takaa-ajotaipumusta.

Pentu tarvitsee sopivassa suhteessa fyysisiä haasteita ja suojaa. Rotuyhdistyksen strategiassa suositellaan jo varhain liikkumista erilaisilla alustoilla ja turvallista vapaata liikkumista lihasten ja luuston vahvistamiseksi. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa pitävillä alustoilla. Estä putoamiset korkeilta huonekaluilta, huonot alastulot liukkailla lattioilla ja törmäykset suurempiin koiriin. Totuta pentu portaisiin, hyppäämiseen ja koiraurheiluun vähitellen kehonhallinnan kehittyessä.

Kouluta palkitsemalla ja pidä harjoitukset lyhyinä. Hihnassa kulkeminen, tassujen ja suun rauhallinen käsittely, ovilla odottaminen ja turvallisessa lepopaikassa oleminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Kylmällä tai märällä säällä vaatetus ja useat lyhyemmät ulkoilut voivat toimia paremmin kuin lenkki, jolla koira jäykistyy kylmästä. Valitse suojaisia reittejä ja täydennä tekemistä hajutyöskentelyllä sisällä. Jos koira ontuu, välttää varaamasta painoa jalalle tai kieltäytyy äkillisesti liikkumasta, keskeytä tekeminen ja vie koira eläinlääkärin arvioitavaksi.

## Terveys

Italianvinttikoira ei kuulu Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rotukohtaisen terveysohjelman piiriin. Tämä ei tee terveystutkimuksista merkityksettömiä. Nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia suosittelee jalostukseen suunniteltujen koirien silmätutkimusta ennen astutusta. Lisäksi siinä kannustetaan viralliseen polvitutkimukseen ja sydämen kuunteluun eläinlääkärillä ennen jalostuskäyttöä. Säännöllinen hammashoito on niin ikään tärkeää.

Omistajakyselyt, vakuutustilastot ja eläinlääkärien potilastiedot keräävät tietoa eri tavoin, ja monet ruotsalaiset aineistot ovat pieniä. Niistä ei voi päätellä yksittäisen koiran riskiä varmasti. Silmät, hampaat, polvilumpiot sekä värttinä- ja kyynärluun murtumat ovat silti olennaisia keskustelunaiheita, koska ne toistuvat saatavilla olevassa aineistossa.

On tärkeää erottaa kaksi erilaista hammasongelmaa toisistaan. Säännöllinen suunhoito ja eläinlääkärin tarkastukset auttavat ehkäisemään tavallisia hampaiden kiinnityskudossairauksia. Perinnöllinen kiillehypoplasia eli FEH on sen sijaan peittyvästi periytyvä, ENAM-geeniin liittyvä hammaskiilteen kehityshäiriö. Se voi aiheuttaa kiilteen kuoppaisuutta, värimuutoksia ja hampaiden poikkeavaa muotoa. UC Davis korostaa, ettei FEH-variantti ole yhteydessä hampaiden kiinnityskudossairauksiin. DNA-testitulos ei siis korvaa hammashoitoa.

Primaariseen sulkukulmaglaukoomaan eli PCAG:hen ja etenevään verkkokalvon surkastumaan eli PRA:han on kansainvälisesti saatavilla geneettisiä riskiarvioita. Ne eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, onko koira terve vai sairastuuko se. PCAG-testi koskee kahta toisiinsa kytkeytynyttä riskivarianttia, joita tutkimuksessa löytyi monilta mutta ei kaikilta sairastuneilta koirilta. PRA-tulos yhdistää viisi riskialuetta, ja sairaudesta voi olla muitakin geneettisiä muotoja. Nämä testit eivät ole Ruotsissa rekisteröinnin edellytys eivätkä korvaa silmätutkimusta.

Pienet pennut voivat hypätä korkealta ennen kuin ne osaavat hallita alastuloa, ja ruotsalaisessa aineistossa mainitaan kyynärvarren murtumia. Huolehdi pitävistä lattiapinnoista ja hallitusta leikistä sekä estä putoamiset korkealta. Tervettä pentua ei pidä pitää paikallaan: monipuolinen ja turvallinen liikkuminen auttaa kehoa kehittymään.

Pyydä kasvattajaa näyttämään tutkimus- ja testitulokset sekä selittämään, miten ne on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Kysy myös lähisukulaisten hammas-, silmä-, polvi- ja sydänterveydestä sekä murtumista. Pelkkä ”terveystestattu” ei riitä: kysy testin nimi, päivämäärä, tulos ja rajoitukset.

## Historia ja alkuperä

Rotumääritelmä kuvaa rodun kulkeutuneen faaraoiden hovien pienistä vinttikoirista Kreikan kautta Italiaan 400-luvun eaa. alussa. Sen mukaan rodun merkittävin kehitys tapahtui renessanssiajan hoveissa. Tämä on virallinen historiakuvaus, ei todiste katkeamattomasta sukupuusta nykykoiriin asti tai kaikkien myöhempien kuninkaallistarinoiden paikkansapitävyydestä.

Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodun historialliseksi tehtäväksi pienriistan metsästyksen ja kertoo rodun kehittyneen edelleen Italiassa, Saksassa ja Itävallassa. Seurakoiran rooli ja vinttikoiran ominaisuudet kuuluvat yhteen: nopeat reaktiot, näköhavaintoon perustuva takaa-ajo ja kyky laukata ovat säilyneet.

FCI:n rotumääritelmässä alkuperämaa on Italia, ja rotu kuuluu vinttikoiriin, ei seura- ja kääpiökoirien ryhmään. Sen tarpeita tulee siksi tarkastella pienen vinttikoiran tarpeina, vaikka se nauttisikin lepäämisestä perheen lähellä.

## Arki italianvinttikoiran kanssa

Italianvinttikoira voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos ulos pääsee helposti, se saa päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuden juosta turvallisesti sekä rauhallisen lepopaikan. Rutiinit merkitsevät enemmän kuin kodin koko. Liukkaat lattiat, hallitsemattomat hypyt ja pitkät päivät yksin eivät muutu sopiviksi vain siksi, että koira on pieni.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen. Aloita, kun koira on käynyt ulkona ja on rauhallinen, poistu lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi näyttää, mitä poissaolon aikana tapahtuu, mutta toinen koira ei ole varma ratkaisu. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita tai ei pysty syömään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen. Hae ammattilaisen apua, jos ongelma on voimakas.

Sisäsiisteys on opeteltava taito, ei todistettu rotuvika. Tarjoa usein tilaisuuksia tarpeiden tekemiseen unen, ruokailun ja leikin jälkeen, mene koiran kanssa ulos ja palkitse onnistumisista. Säältä suojautuminen voi auttaa, mutta säännölliset mahdollisuudet ulkoiluun ja valvonta ovat tärkeämpiä kuin erillinen sisävessa.

Laita mattoja kohtiin, joissa koira liukastelee, järjestä rauhallinen lepopaikka ja estä vaaralliset hypyt korkealta. Anna koiran samalla tutustua erilaisiin alustoihin ja käyttää kehoaan. Lasten ja suurempien koirien kanssa tarvitaan valvontaa, kissojen kanssa hidasta tutustuttamista ja mahdollisuus pitää eläimet erillään.

Ennen pennun ostoa kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Milloin vanhempien silmät tutkittiin ja mitkä olivat tulokset?
- Onko vanhemmilla viralliset polvitutkimustulokset, ja kuunteliko eläinlääkäri kummankin sydämen ennen jalostuskäyttöä?
- Käytettiinkö FEH-testiä tai PCAG- tai PRA-riskipaneeleja, ja miten juuri näitä tuloksia tulee tulkita?
- Mitä lähi- ja vanhempien sukulaisten hammasterveydestä, murtumista, silmäongelmista ja polviongelmista tiedetään?
- Miten vanhemmat suhtautuvat uusiin ihmisiin, alustoihin, käsittelyyn, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Miten pentujen tasapainon, lihaksiston, erilaisissa ympäristöissä toimimisen varmuuden ja arkirutiinien kehittymistä on tuettu?

Onnistunut yhteiselo edellyttää vinttikoiran nopeuden ja herkkyyden arvostamista, kykyä tukea turvallista fyysistä kehitystä sekä halua opettaa arjen taitoja askel kerrallaan. Silloin italianvinttikoira voi olla sekä läheinen kumppani että aktiivinen ja kyvykäs pieni koira.

Italianvinttikoira

The Italian Greyhound Club (UK)

Italianvinttikoira on hyvin pieni, siroluustoinen vinttikoira, jolla on lyhyt, vain vähän karvaa pudottava turkki ja elegantit liikkeet. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä. Se tarvitsee lämpöä, lempeää koulutusta, kohtuullisesti liikuntaa ja mahdollisuuksia turvallisiin juoksupyrähdyksiin sekä varovaista käsittelyä hentojen raajojensa suojelemiseksi.

Bello Veloce

En mindre kennel i hemmamiljö, där jag ser temperament som en viktig faktor i min uppfödning. Jag bor i lägenhet, och har max en kull per år, behöver inte avla för avlandets skull, utan ser helst till att avla med friska, hälsokollade och trevliga individer.
Kennel Citlali finns i Edsele, som ligger i Sollefteå kommun, i Västernorrland.

Citlali

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Blizzbogårdens

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Jag föder upp mittelspitz i liten skala i hemmamiljö utanför Stockholm. Jag har 30 års erfarenhet av tyska spetsar. För oss föds valpar sällan ur noga genomtänkta kombinationer. Fokus ligger alltid på hälsa, bra mentalitet och individer som följer rasstandarden. Vi letar efter kärleksfulla och aktiva hem för våra valpar.  Välkomna att kontakta oss!

Your Treat

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Cazastar

## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Björnbrisens

## Perustiedot

Viiriäiskoira (wachtelhund) on aktiivisen metsästäjän metsästyskoira, joka on erikoistunut työskentelemään metsässä. Se ei ole seurakoira, joka lähtee silloin tällöin mukaan jahtiin. Se hakee riistaa itsenäisesti, ajaa sitä kuuluvasti haukkuen ja toimii pääasiassa lyhyesti ajavana koirana sorkkaeläinten ja villisian metsästyksessä. Koulutettu koira voi myös jäljittää haavoittunutta riistaa ja noutaa maalta sekä vedestä.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** Ryhmä 8, noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 48–54 cm ja narttujen 45–52 cm
- **Paino:** noin 18–25 kg, suhteessa koiran kokoon
- **Työskentelytapa:** itsenäinen metsässä tapahtuva haku, lyhyet ja kuuluvasti haukutut ajot, haavoittuneen riistan jäljitys ja noutaminen
- **Sopii parhaiten:** kokeneelle ja aktiiviselle metsästäjälle, jolla on käytössään sopivat metsästysmaat ja aikaa metsästyskoulutukseen
- **Karvapeite:** tiheä pohjavilla ja vahva, yleensä laineikas peitinkarva

Ennen pennun hankintaa tärkeintä ei siis ole pohtia, pystyykö perhe tarjoamaan koiralle paljon liikuntaa, vaan pääseekö koira säännöllisesti metsästämään rodulle ominaiseen tapaan. Lenkit, juoksu ja muu tekeminen kehittävät kuntoa ja yhteistyötä, mutta eivät korvaa rodun varsinaista tehtävää.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Viiriäiskoira (wachtelhund) on keskikokoinen, lihaksikas ja hieman suorakaiteen muotoinen koira, jolla on vahva luusto. Sen tulee näyttää kestävältä käyttökoiralta, eikä se saa koskaan vaikuttaa korkearaajaiselta. Paino vaihtelee koon mukaan, ja nartut ovat usein hieman uroksia kevyempiä.

Karvapeitteessä on tiheä pohjavilla ja vahva, rungonmyötäinen peitinkarva. Peitinkarva on yleensä laineikasta, mutta se voi olla myös kiharaa tai suoraa. Korvissa, raajojen takaosissa ja hännän alapuolella karva on pidempää. Rotumääritelmässä on kaksi pääväriryhmää: yksivärinen ruskea tai harvinaisempi punainen sekä ruskeapäistärikkö tai harvinaisempi punapäistärikkö. Näissä väriryhmissä esiintyy myös kirjavuutta ja tan-merkkejä.

Turkki harjataan ja pestään tarpeen mukaan, mutta sitä ei trimmata. Varpaiden välistä karvaa voi joskus joutua lyhentämään. Metsästyskoiralle työpäivän jälkeinen tarkastus on tiukkaa viikoittaista hoitoaikataulua tärkeämpi: tunnustele iho, raajat ja tassut, poista siemenet ja risut sekä tarkista, ettei koirassa ole haavoja tai punkkeja. Kuivaa märkä koira ja tarkasta korvat. Paha haju, toistuva pään ravistelu, ruskea erite tai korvan ärsytys ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä, eivät kokeilla voimakkaita puhdistusaineita.

## Luonne

Tyypillisen viiriäiskoiran (wachtelhund) tulee olla ystävällinen ja tasapainoinen ilman ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta. Metsässä sillä puolestaan tulee olla voimakas metsästysvietti, rohkeutta ja itsenäisyyttä. Ero on tärkeä: riistaan kohdistuva terävyys on käyttöominaisuus, eikä se ole sama asia kuin aggressiivisuus arjessa.

Rotumääritelmä kuvaa koiraa helposti oppivaksi ja sopeutuvaiseksi, ja rotujärjestö korostaa sekä itsenäisyyttä että yhteistyöhalua. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kotona helppo tai hiljainen. Metsästysvietti, haun laajuus, äänenkäyttö, terävyys, ohjattavuus ja rauhoittumiskyky vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Kysy, miten molemmat vanhemmat käyttäytyvät käytännön metsästyksessä ja sen jälkeen. Pyydä mahdollisuuksien mukaan tietoja myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

Viiriäiskoira (wachtelhund) voi elää tyytyväisenä perheessä, kun aikuiset vastaavat metsästyksestä, koulutuksesta ja palautumisesta. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Yhteiselo muiden koirien kanssa voi sujua hyvin, mutta sosiaalisuus on arvioitava yksilökohtaisesti. Kissaan tai pieneen lemmikkiin tutustuttaminen vaatii erityistä huolellisuutta, ja eläimet on pidettävä erillään aina, kun niitä ei valvota. Varhainen tutustuminen ei poista voimakkaaseen metsästysviettiin liittyviä riskejä eikä takaa, että juuri kyseiset eläimet voivat elää turvallisesti yhdessä.

## Koulutus ja liikunta

Viiriäiskoiran (wachtelhund) koulutuksen ytimessä ovat käytännön metsästys ja suunnitelmallinen perehdyttäminen tehtäviin. Rotu sopii vain aktiiviselle metsästäjälle, jolla on käytössään maastoja, joissa lyhyesti ajava koira voi työskennellä tarkoituksenmukaisesti. Koira tarvitsee myös ympärivuotista kunnon ylläpitoa ja aivotyötä. Yksi tietty päivittäinen minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille, kaikille päiville tai kaikkiin koulutusvaiheisiin.

Lyhyesti ajavan koiran tulee löytää riista, seurata jälkeä tarkasti ja haukkua ajon aikana tasaisesti ja kuuluvasti sekä palata, kun riista poistuu metsästettävältä alueelta. Ruotsin kennelliitto antaa ajon tyypilliseksi kestoksi usein 5–30 minuuttia, mutta voimassa olevassa jalostusstrategiassa selitetään, että kesto riippuu riistakontaktista: koira voi keskeyttää aiemmin, jos eläin siirtyy kauas, ja työskennellä pidempään, jos riista kiertelee alueella tai jää paikalleen. Aika on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen ajon kestosta.

Jo pentuiässä tärkeitä harjoiteltavia asioita ovat:

- yhteydenpito, luoksetulo ja varma paluu ohjaajan luo
- rauhallinen odottaminen sekä kyky siirtyä toiminnasta lepoon
- maastoon, riistaan ja metsästystapaan sopiva haku
- jäljestyksen, noudon ja vesityöskentelyn asteittainen ja hallittu opettaminen
- tassujen, korvien ja kehon rauhallinen käsittely metsästyspäivän jälkeen

Rotujärjestön kokeissa arvioidaan muun muassa kiinnostusta hajujälkeen, hakua metsässä, ajohaukkua, suhtautumista laukauksiin, riistan hakua ja ajamista sekä noutamista. Koetulokset kertovat siksi vanhempien käyttöominaisuuksista enemmän kuin yleisluontoiset kuvaukset, kuten ”käyttölinjainen” tai ”helposti koulutettava”. Metsästyskauden ulkopuolella kuntoa, tottelevaisuutta, jäljestystä, noutoa ja varmuutta vedessä tulee ylläpitää suunnitelmallisesti koiran ikä, terveys ja palautuminen huomioiden.

## Terveys

Voimassa oleva ruotsalainen jalostusstrategia kuvaa viiriäiskoiraa (wachtelhund) yleisesti terveeksi, mutta käyttötarkoituksen vuoksi metsästysvammat ovat merkittävä käytännön terveysriski. Asiakirjassa esitettyjen vakuutustietojen mukaan tapaturmavammat ovat yleisin eläinlääkärikulujen korvaussyy. Tarkasta koira metsästyksen jälkeen ja hakeudu eläinlääkäriin, jos sillä on ontumista, kipua, haavoja, silmävamma tai muutoksia yleisvoinnissa.

Lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä ja kyynärniveldysplasiaa eli ED:tä seurataan röntgenkuvauksilla ja virallisilla lausunnoilla. Ruotsin kennelliiton nykyiset rekisteröintimääräykset edellyttävät, että molemmilla vanhemmilla on viralliset lonkka- ja kyynärtulokset ennen astutusta. Rodulle lasketaan myös HD-indeksi. Röntgenlausunto on jalostuksen työkalu, eikä se yksin kerro, onko koiralla kliinisiä oireita tai kehittyykö niitä myöhemmin.

Ruotsin viiriäiskoirajärjestön pentuvälitysehdot ovat kennelliiton rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Jalostuskoirilta edellytetään muun muassa lonkkatulosta A tai B, kyynärtulosta 0, metsästysominaisuuksien arviointia ja hyväksyttyä suhtautumista laukauksiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset versiot ja erota toisistaan rekisteröinnin vaatimukset ja rotujärjestön oman pentuvälityksen ehdot.

Allergioita ja korvatulehduksia koskevat tiedot eivät ole täysin yhteneviä. Ruotsin kennelliiton rotuesittelyssä todetaan niiden lisääntyneen ja kehotetaan ostajia selvittämään vanhempien ja sisarusten tilanne. Voimassa olevassa jalostusstrategiassa puolestaan todetaan, ettei rodulla ole tunnistettu mitään sille ominaista tai selvästi keskimääräistä yleisempää sairautta. Kysy erikseen suvussa esiintyvästä toistuvasta kutinasta, ihosairauksista ja korvaongelmista olettamatta, että niitä olisi jokaisella viiriäiskoiralla (wachtelhund). Kennelliiton rotuesittelyssä mainitaan myös silmäterveysohjelma, kun taas rotukohtaisissa rekisteröintimääräyksissä luetellaan nimenomaisesti viralliset HD- ja ED-tulokset.

## Historia ja alkuperä

Viiriäiskoira (wachtelhund) on peräisin Saksasta, jossa siitä kehitettiin monipuolinen koira metsä- ja vesilinnustukseen. Samankaltaisia metsästyskoiria on tunnettu useiden vuosisatojen ajan, mutta nykyrodun järjestelmällinen kantakirjajalostus alkoi noin vuonna 1900. Varhaisessa jalostuksessa kehitettiin ruskeaa ja ruskeapäistärikköä värilinjaa metsästysominaisuuksien pysyessä keskiössä.

Rotu saapui Ruotsiin toisen maailmansodan aikana metsästäjien välisten yhteyksien kautta. Ensimmäiset ruotsalaiset rekisteröinnit tehtiin vuonna 1942. Koiria käytettiin siellä muun muassa haukkuen ajavina metsästyskoirina ja vedestä noutavina koirina. Kiinnostus kasvoi huomattavasti 1980-luvulla, kun metsästäjät etsivät tehokasta lyhyesti ajavaa koiraa, ja Ruotsin viiriäiskoirajärjestö perustettiin vuonna 1987. Ruotsalaisessa jalostuksessa on edelleen painotettu vahvasti käytännön metsästystä sekä kokeita, jotka kuvaavat hakua, haukkua, ajoa, suhtautumista laukauksiin ja monipuolisuutta.

## Arki rodun kanssa

Viiriäiskoira (wachtelhund) sopii parhaiten kotiin, jossa aikuinen metsästää aktiivisesti, voi käyttää sopivia metsästysmaita ja haluaa käyttää runsaasti aikaa kehittyäkseen koiranohjaajana. Se on harvoin järkevä ensivalinta ihmiselle, jolla ei ole kokemusta vaativista metsästyskoirista. Kokematon mutta aktiivinen metsästäjä tarvitsee alusta lähtien tiivistä tukea kasvattajalta, rotujärjestöltä ja kokeneilta koiranohjaajilta.

Omakotitalo ja suuri piha eivät korvaa työtä, eikä kerrostalossa asuminen ole automaattisesti mahdotonta. Ratkaisevaa on, tarjoaako arki metsästystä, koulutusta, ulkoilua ja palautumista sekä keinot estää koiran äänenkäyttöä häiritsemästä naapureita. Yksinoloon tulee totutella asteittain aloittamalla lyhyistä ja rauhallisista jaksoista. Arkea ei pidä suunnitella niin, että koira jää säännöllisesti yksin koko työpäiväksi.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset HD- ja ED-tulokset sekä se, miten suunnitellun yhdistelmän indeksit on arvioitu
- metsästyskoetulokset, suhtautuminen laukauksiin ja kokemukset käytännön metsästyksestä
- miten haku, ajon kesto, haukku, paluu ja yhteistyö toteutuvat todellisissa tilanteissa
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet allergiat, korvaongelmat tai muut toistuvat vaivat
- millaiseen metsästykseen ja maastoon pentue on tarkoitettu

Hyvä valinta ei tarkoita kaikkein voimakasviettisimmän pennun etsimistä. Olennaista on valita pentu vanhemmista, joiden dokumentoidut ominaisuudet sopivat siihen metsästykseen ja ohjaukseen, jota pystyt aidosti tarjoamaan.

Viiriäiskoira (wachtelhund)

German Spaniel Club of Germany (Verein Deutsch Wachtelhund e.V.)

The German Kennel Club (VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen)

United Kingdom German Spaniel Club

Svenska Jägareförbundet (Swedish Hunters Association)

Keskikokoinen, vankkarakenteinen saksalainen metsästysspanieli, joka on sopeutunut liikkumaan tiheässä maastossa. Sen turkki on tiheä ja säänkestävä, väriltään ruskea tai ruskeavalkoinen. Erittäin uskollinen ja usein vahvasti yhteen ihmiseen kiintyvä, mutta myös perheystävällinen. Tämä hyvin energinen ja työintoinen metsästyskoira tarvitsee runsaasti rasittavaa liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Rotu on yhä harvinainen Saksan ulkopuolella.

Mia heter jag och bor i Nyköping i Sörmland. Fick hem min första wachtel i slutet på 90-talet, Hemfjärdens Molly. Där blev det kärlek vid första ögonkastet. Både vad det gäller jakten med wachteln och rasens egenskaper i familjelivet. Min första kull föddes 1999 och sen har det kommit valpar lite dåd och då.

Damwild´s

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

En liten kennel I Norduppland ca 3mil Söder om Gävle

Taxsamhetens

Chi so Pretty

Kromfohrländer

Kromfohrländer Club e.V. (Germany)

Kromfohrländer on harvinainen saksalainen seurakoira, joka on keskikokoinen ja urheilullinen. Sen valkoruskea turkki voi olla karkea- tai sileäkarvainen. Rotu kiintyy syvästi perheeseensä ja suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa mutta runsaasti virikkeitä mielelleen ja loistaa esimerkiksi agilityssä ja temppujen opettelussa.

Jag har fött upp hundar i många år och har stor erfarenhet av hur man ger valparna en bra första tid
Jag är noga med att bara använda friska och trevliga hundar i min avel. 
Jag har flera uppfödningar som är framgångsrika i både uppfödning, agility och annat
När man köper valp av mig får man med "min Valpbok" med mycket råd och tips om just Kromfohrländer, jag ger även support vid minsta problem
Jag vill verkligen det bästa för varje hund och familj

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet