## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Anchis golden heart

## Perustiedot

- Belgianpaimenkoira malinois on belgianpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos. FCI:n ja Ruotsin Kennelliiton mukaan malinois, groenendael, tervueren ja laekenois ovat saman rodun neljä muunnosta, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea karvapeitteen ja värin perusteella.
- Malinois on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii 2 cm:n poikkeaman alaspäin ja 4 cm:n poikkeaman ylöspäin.
- Rotu on valpas ja nopea sekä ajatuksissaan että toiminnassaan, ja se on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Nopea oppiminen ei tee malinois’sta helppoa arjessa: koulutuksessa on kehitettävä myös rauhallista käytöstä, itsehillintää ja palautumiskykyä.
- Malinois sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa harjoitella säännöllisesti ja voi tarjota päivittäin sekä liikuntaa että nenä- ja aivotyötä. Pelkät pitkät lenkit riittävät harvoin kokonaisuudeksi.
- Perhekoiran, urheilukoiran ja virkakoiran roolit eivät sulje toisiaan pois, mutta kasvattajan ja pentueen valinnalla on suuri merkitys. Tarkastele vanhempien arkikäytöstä, luonnearvioita, käyttötuloksia, terveyttä ja aiempia jälkeläisiä, älä pelkkää rodun nimeä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Malinois’n tulee olla keskikokoinen, neliömäinen ja voimakas mutta ei raskaan näköinen. Rungon pituuden tulisi siis olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, eikä koira saa antaa selvästi pitkärunkoista vaikutelmaa. Pää on kuiva ja selväpiirteinen, korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja eloisat.

Rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm alaspäin ja 4 cm ylöspäin. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut noin 20–25 kg. Luvut kuvaavat normaalikuntoista aikuista koiraa. Mittasuhteet, lihaksisto ja kehon kunto kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema.

Malinois on lyhytkarvainen. Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa sekä hieman runsaampaa kaulalla, reisissä ja hännässä. Pohjavilla on tiheä. Karvapeitteen tulee olla kellanruskea mustin karvankärjin, ja koiralla tulee olla selvä musta maski. Vähäinen valkoinen väri eturinnassa ja varpaissa sallitaan, mutta suuret valkoiset merkit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkki ei vaadi vaativaa ammattimaista hoitoa. Harjaa koiraa, kun karvaa irtoaa, ja pese se, kun se on oikeasti likainen. Karvanlähtöaikaan tiheämpi harjaus on hyödyksi. Metsässä, pitkässä heinikossa tai vedessä työskentelyn jälkeen kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja korvat. Lyhyt turkki helpottaa tarkastamista, mutta ei korvaa koiran kehon säännöllistä tunnustelua käsin.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen malinois on valpas, aktiivinen ja hyvin toimintavalmis. Samalla rodun ihanteena on itsevarma koira, joka ei ole pelokas eikä aggressiivinen. Voimakas intensiteetti ei tarkoita heikkoa tunteiden säätelyä, eikä jatkuvasti stressaantunut koira ole rodulle tyypillisempi vain siksi, että se on nopea.

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Ruotsin Kennelliitto kehottaa tulevia omistajia varautumaan eroihin sekä muunnosten että yksittäisten koirien välillä. Siksi esimerkiksi nimitys ”käyttö-, virka- tai näyttelylinjainen” ei yksin riitä päätöksen pohjaksi. Pyydä nähdä, miten vanhemmat tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, suhtautuvat käsittelyyn, ohittavat muita koiria ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Tutustu koko MH-luonnekuvaukseen eli ruotsalaiseen Mentalbeskrivning Hund -kuvaukseen ja kysy, miten sisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät tavallisessa arjessa.

Perheeseen sopiva ja asianmukaisesti ohjattu malinois voi elää hyvin lasten kanssa, mutta sen nopeus ja nopeat reaktiot edellyttävät aikuisen valvontaa. Sekä lapsilla että koiralla tulee olla paikka, jossa ne saavat levätä häiriöttä. Rajut leikit on lopetettava ennen kuin koira alkaa jahdata liikettä tai kiihtyy liikaa. Pienten lasten vastuulle ei saa koskaan jättää koulutusta tai ulkoilutusta. Sama varovaisuus koskee kissoja, pieneläimiä ja vieraita koiria: yhteiselon onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja varmista, että ne voidaan pitää erillään.

## Koulutus ja liikunta

Malinois tarvitsee päivittäin sekä fyysistä että henkistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa, luotettavasti perusteltua tuntimäärää ei ole. Suunnitelman tulee perustua ikään, terveyteen, kuntoon, työn laatuun ja palautumiskykyyn. Tasapainoiseen viikkoon voi kuulua lenkkeilyä ja kunnon kehittämistä sekä jäljestystä, hajutyöskentelyä, tottelevaisuusharjoittelua, palveluskoiralajeja tai muuta tavoitteellista tekemistä. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman paljon, vaan kehittää hyödyllisiä taitoja ja kestävää arkirutiinia.

Harjoittele jo varhain yhteistyöhalua, luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista, käsittelyä, pysähtymis- ja vapautusvihjeitä sekä odottamista ja lepäämistä. Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, sopia yksilölle ja vaikeutua vähitellen koiran kehittyessä. Lyhyet, selkeät harjoitukset taukoineen tuottavat usein parempaa työskentelyä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran tarkkuus heikkenee tai se kiihtyy liikaa.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä liikuttaa kuin täysikasvuisia virkakoiria. Kehitä voimaa, varmuutta erilaisissa ympäristöissä ja kehonhallintaa vähitellen. Älä anna toistuvan pallon jahtaamisen, hyppimisen tai pitkien juoksulenkkien muodostaa koko liikuntaohjelmaa. Seuraa liikkumista ja palautumista. Jäykkyys, ontuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen tai kyvyttömyys rauhoittua liikunnan jälkeen ovat syitä vähentää kuormitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kokeneeseen kouluttajaan.

Myös ensikertalainen voi onnistua, mutta opittavaa on paljon ja nopeasti. Realistiseen suunnitelmaan kuuluvat mahdollisuus saada apua palveluskoirayhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta, kasvattajan tuki sekä selkeä käsitys siitä, mitä koiran kanssa tehdään pimeinä arki-iltoina ja silloin, kun kilpailuja tai virkatehtäviä ei ole.

## Terveys

Belgianpaimenkoiraa kuvataan yleisesti terveeksi ja hyväkuntoiseksi roduksi, mutta lonkkiin, kyynärniveliin, epileptistyyppisiin kohtauksiin ja selkäongelmiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ennen pennun ostamista on tärkeää erottaa sitovat rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen tiukemmista jalostussuosituksista ja tarkastella sukua laajemmin kuin vain vanhempien yksittäisiä tuloksia.

Ruotsiin rekisteröitävässä jalostuksessa Ruotsin Kennelliiton nykyiset säännöt edellyttävät virallista lonkka- ja kyynärnivelstatusta sekä tunnettua luonnetta niiltä vanhemmilta, joita kyseiset määräykset koskevat. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tunnettu luonne tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Yleisempi ruotsalainen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH) ei korvaa tätä vaatimusta belgianpaimenkoirilla. Rotukohtainen jalostusstrategia (RAS) suosittelee lisäksi A- tai B-lonkkia, terveitä kyynärniveliä ja arvosanaa 1 tai 2 MH:n ampumisosiossa. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset ja tarkista myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedot.

Epilepsiaa koskevia tietoja on tulkittava huolellisesti. Vanhemmassa RAS-kyselyssä raportoitiin kohtauksia tai epileptistyyppisiä oirejaksoja pienellä osalla malinois’ista, mutta omistajien ilmoitukset eivät vastaa eläinlääkärin diagnooseja. Luvut eivät myöskään kerro, kuinka yleinen ongelma rodussa on nykyään. Tutkimuksissa on osoitettu belgianpaimenkoirien epilepsiaan liittyvän perinnöllinen osuus, ja vahvin julkaistu näyttö koskee groenendael- ja tervueren-muunnoksia. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten kohtauksista sen sijaan, että luottaisit laajaan kaupalliseen DNA-testipakettiin.

RAS-kyselyssä nousi esiin myös malinois’ien selkäongelmia, mutta nämäkin tiedot perustuivat omistajien ilmoituksiin vanhemmassa aineistossa, eikä niitä pidä tulkita nykyisiksi yleisyysluvuiksi. Kysy suvussa esiintyneestä spondyloosista, lanne-ristiselän ongelmista, toistuvasta ontumisesta ja työskentelyyn liittyvistä vammoista. Aktiivisen koiran kannalta rehellinen tieto suvun terveydestä, viralliset niveltulokset ja suunnitelma kunnon asteittaiseen kehittämiseen ovat hyödyllisempiä kuin pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista.

## Historia ja alkuperä

Malinois on lähtöisin Belgiasta, ja se kehittyi paikallisista paimenkoirista, joita käytettiin 1800-luvun lopulla. Belgianpaimenkoirayhdistys perustettiin Brysselissä vuonna 1891. Samana vuonna eläinlääketieteen professori Adolphe Reul kokosi yhteen 117 koiraa määritelläkseen ja valitakseen yhtenäisemmän tyypin. Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä oli valmis vuoteen 1892 mennessä.

Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901, ja noin vuoteen 1910 mennessä tyypin ja luonteen katsottiin vakiintuneen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä belgianpaimenkoira on yksi rotu, jolla on neljä muunnosta: lyhytkarvainen malinois, pitkäkarvaiset groenendael ja tervueren sekä karkeakarvainen laekenois. Malinois on saanut nimensä Malinesista, joka on Mechelenin kaupungin ranskankielinen nimi. Lyhytkarvainen tyyppi kehitettiin siellä.

Perinteisen paimennustyön tarpeen vähentyessä myös koirien työ muuttui. Karjan parissa ja maatiloilla tarvittaville ominaisuuksille — tarkkaavaisuudelle, ketteryydelle, kestävyydelle ja tiiviille yhteistyölle — löytyi uusia käyttökohteita palveluskoirakokeista, etsinnästä, vartioinnista ja virkatyöstä. Tämä tausta selittää rodun kyvykkyyttä, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö sopisi automaattisesti kaikkiin tehtäviin.

## Arki rodun kanssa

Arki malinois’n kanssa sujuu parhaiten, kun tekeminen, palautuminen ja kodin säännöt on suunniteltu jo ennen koiran saapumista. Suuri tyhjä piha ei korvaa yhteistä työskentelyä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton koti. Olennaista on, saako koira päivittäin liikuntaa ja henkistä tekemistä, oppiiko se olemaan rauhallinen sisällä ja pystytäänkö sen kanssa toimimaan turvallisesti porraskäytävissä, joukkoliikenteessä ja muita koiria ohitettaessa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aikuinen koira, joka on tottunut olemaan yksin ja suhtautuu siihen rauhallisesti, pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta pientä pentua ei voi jättää yksin. Ruotsin maatalousvirasto suosittelee myös, että koirat ulkoilutetaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin. Kyse on hoidon vähimmäisvaatimuksesta, ei tavoiteajasta, jonka malinois’n pitäisi olla yksin. Koiran todellinen reagointi ratkaisee, onko harjoittelussa edettävä hitaammin.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä koulutustavoite ja päivittäin aikaa sekä tekemiselle että levolle.
- Olen tavannut vanhemmat tai saanut luotettavaa tietoa niiden arkikäytöksestä, MH-tuloksista, työskentelykyvystä ja palautumisesta.
- Olen tarkistanut viralliset lonkka-, kyynärnivel- ja luonnetiedot sekä kysynyt lähisuvun epileptistyyppisistä kohtauksista, selkäongelmista ja luonteesta.
- Minulla on lasten, vieraiden ja muiden eläinten varalle suunnitelma, joka perustuu valvontaan, erillään pitämiseen ja asteittaiseen harjoitteluun.
- Saan asiantuntevaa apua, jos koiran intensiteettiä, pelkoa, jahtaamiskäyttäytymistä tai stressiä on vaikea hallita.

Oikealle ohjaajalle malinois on poikkeuksellisen monipuolinen koulutuskumppani. Kestävä valinta ei kuitenkaan ole kaikkein räjähtävimmältä vaikuttava pentu, vaan yksilö, jonka ominaisuudet, sukutausta ja jalostuksen tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka voit sille aidosti tarjota.

Belgianpaimenkoira malinois

Société Centrale Canine (France)

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgianpaimenkoira malinois on keskikokoinen tai suuri, hoikka ja erittäin atleettinen paimenkoira, jolla on lyhyt kellanruskea turkki ja musta maski. Se on äärimmäisen älykäs, kiihkeä, uskollinen ja ihmiskeskeinen. Se tarvitsee selkeät rajat, päivittäistä aivotyötä ja runsaasti liikuntaa. Se viihtyy parhaiten kokeneen, hyvin aktiivisen omistajan kanssa.

Cranking's Kennel

Tjotjos kennel

Snuzze Tassar

## Perustiedot

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni ja valpas seura- ja vahtikoira, joka viihtyy perheensä lähellä ja huomaa nopeasti, mitä ympärillä tapahtuu. Se sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisen pienen koiran seurasta, kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti sekä auttaa koiraa erottamaan tavalliset arjen äänet tilanteista, jotka todella vaativat huomiota.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Rotutyyppi:** Yksi saksanpystykorvan viidestä kokomuunnoksesta
- **Käyttötarkoitus:** Seura- ja vahtikoira
- **Säkäkorkeus:** Ihannekorkeus on 27 cm, ja sallittu poikkeama on 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei aseteta tarkkaa painoa. Käytännön suuntaviivana monet kleinspitzit painavat noin 5–8 kg, mutta sopiva kuntoluokka ja mittasuhteet ovat tiettyä kilomäärää tärkeämpiä
- **Karvapeite:** Pitkä, suora peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla
- **Tyypillisiä piirteitä:** Valpas, eloisa, oppivainen ja usein pidättyväinen vieraita kohtaan

Kleinspitz on oma virallisesti tunnustettu kokomuunnoksensa, ei risteytys. Sen kokorajat ovat kuitenkin lähellä mittelspitzin ja pomeranianin kokorajoja. Ruotsissa sallitaan tietyin ehdoin vierekkäisten kokomuunnosten välisiä parituksia. Pennut rekisteröidään aluksi suuremman vanhemman kokomuunnokseen, ja myöhemmin näyttelyssä mitattavan koiran lopullinen kokomuunnos voidaan määrittää 15 kuukauden iästä alkaen. Pennunostajan kannattaakin kysyä molempien vanhempien koosta ja siitä, miten kasvattaja hoitaa kokomuunnoksen rekisteröinnin.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kleinspitzin tulee olla tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on suippo kuono, pienet pystyt korvat ja korkealle kiinnittynyt, selän päällä kannettu häntä. Runsas karvapeite muodostaa kaulan ympärille selvän kaulurin ja takaraajoihin housukarvoituksen. Karvapeitteen alla rungon tulee olla sopusuhtainen, ja liikkeiden tulee olla sujuvat ja joustavat.

Rodun ihannesäkäkorkeus on 27 cm, ja sallittu vaihteluväli on 24–30 cm. Tarkan kilomäärän sijaan rotumääritelmä suhteuttaa painon koiran kokoon. Arvioi koiran kuntoluokkaa tunnustelemalla ja tarvittaessa eläinlääkärin avulla: runsas turkki voi peittää ylipainon ja saada myös hoikan koiran näyttämään todellista painavammalta.

Hyväksyttyjä värejä ovat valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat tarkasti määritellyt värimuunnokset, kuten kermanvärinen, oranssisoopeli, musta ruskein merkein ja valkopohjainen kirjava. Merle ei kuulu rotumääritelmän hyväksymiin väreihin. Väri on ulkonäköseikka, eikä sitä saa koskaan asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti harkitun parituksen edelle.

Karvapeite koostuu suorasta, karheammasta peitinkarvasta ja lyhyestä, tiheästä, pumpulimaisesta pohjavillasta. Harjaa tai kampaa turkki ihoa myöten noin kerran viikossa ja karvanlähtöaikoina useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden ja kaulapannan alle jääviin kohtiin. Turkkia ei tule säännönmukaisesti muotoilla runsaasti leikkaamalla. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Kleinspitz on yleensä eloisa, tarkkaavainen ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintynyt, mutta se ei välttämättä suhtaudu seurallisesti kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin. Rotumääritelmä kuvaa koiraa, joka on luonnostaan varautunut vieraita kohtaan olematta kuitenkaan pelokas tai aggressiivinen. Arjessa tämä voi tarkoittaa sitä, että koira tarkkailee vierasta mieluummin ensin ennen kuin hakeutuu tämän luo.

Haukkuherkkyys on tärkeä huomioida rotua valittaessa. Kleinspitz reagoi usein nopeasti ääniin, porraskäytävässä liikkumiseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Tavoitteena ei tarvitse olla täysin äänetön koira, vaan koira, joka voi ilmoittaa havainnostaan ja rauhoittua sen jälkeen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, lisää etäisyyttä toistuvasti haukkumista laukaiseviin ärsykkeisiin äläkä vahingossa vahvista jokaista hälytystä ryntäämällä koiran kanssa ikkunaan.

Standardoituun BPH-käyttäytymiskuvaukseen on osallistunut vasta pieni joukko kleinspitzejä, joiden omistajat ovat itse valinneet osallistumisen. Keskimäärin ryhmän koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja osoittivat vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä, mutta ne eivät myöskään olleet erityisen seurallisia vieraita kohtaan. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät rodun jokaista yksilöä. Vanhempien käyttäytyminen, varhaiset kokemukset ja kasvattajan tarjoama kasvuympäristö kertovat yksittäisestä pennusta enemmän kuin pelkkä rotunimi.

Rodun saalistusviettiä kuvataan usein vähäiseksi, mutta se ei takaa varmaa luoksetuloa. Uteliaisuus ja innostus voivat silti saada kleinspitzin jahtaamaan lintuja, luonnoneläimiä tai polkupyöriä. Harjoittele luoksetuloa asteittain ja käytä pitkää liinaa siellä, missä ympäristö sitä edellyttää.

## Koulutus ja liikunta

Kleinspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä mielelle, mutta liikunnan määrä tulee sovittaa koiran ikään, terveyteen ja kokemukseen yleispätevän minuuttimäärän sijaan. Useat lenkit, mahdollisuudet haistella ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät sopivat sille usein paremmin kuin yksi pitkä ja yksitoikkoinen ulkoilu.

Rotu on nopea ja oppivainen, joten palkitsemiseen perustuva koulutus toimii hyvin, mutta myös epäselvät säännöt tulevat nopeasti esiin. Etene pienin askelin ja palkitse toivomastasi käytöksestä: kaikkien neljän tassun pitämisestä lattialla tervehdittäessä, kontaktista ennen oven avaamista ja hiljentymisestä ilmoitushaukun jälkeen. Kovat rangaistukset voivat aiheuttaa pelkoa tai lisätä ääntelyä, eivätkä ne kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen.

Hajutyöskentely, temput, tasapainoharjoitukset ja arkitottelevaisuus tuovat hyödyllistä vaihtelua. Terve aikuinen kleinspitz voi nauttia myös pidemmistä lenkeistä, mutta kuntoa on rakennettava vähitellen. Pennun tulee saada liikkua vapaasti ja monipuolisesti ilman pakotettuja lenkkimatkoja tai toistuvaa hyppimistä. Pieni koko ei tee koirasta haurasta koriste-esinettä, mutta sitä on suojeltava putoamisilta, rajuilta leikeiltä ja rasitukselta, johon se ei ole vielä valmis.

Totuta koira jo varhain turkin ja hampaiden harjaukseen, kynsien leikkaamiseen ja tutkimiseen. Lyhyet, myönteiset käsittelyharjoitukset helpottavat säännöllistä hoitoa ja auttavat huomaamaan muutokset ihossa, silmissä, suussa tai liikkumisessa.

## Terveys

Kleinspitziä pidetään yleisesti melko terveenä pienenä rotuna, mutta harkittu pennun hankinta edellyttää muutakin kuin yleisluontoista vakuuttelua terveistä sukulinjoista. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja kysy, mitä ongelmia lähisukulaisilla on todellisuudessa esiintynyt.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet ovat terveet eikä niiden silmissä ole todettu poikkeavuuksia. Polvilumpiolöydökset kirjataan asteikolla 0–3, joten varsinainen tulos on aina huomioitava: pelkkä maininta siitä, että koiran polvet on tutkittu, ei kerro tutkimuksen löydöksistä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt silmätarkastuseläinlääkäri. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan koiran silmien tilanteesta, ei elinikäistä takuuta.

Polvi- ja silmätutkimuksia koskevia suosituksia ei pidä sekoittaa keskitettyyn terveysohjelmaan tai kleinspitzin erilliseen rekisteröintiehtoon. Pennunostajan kannalta olennaisia ovat todelliset tutkimustulokset, tutkimusten ajankohdat ja se, miten kasvattaja hyödyntää tuloksia jalostuspäätöksissään.

Suhtaudu varauksella yleisluontoisiin väitteisiin PRA:n DNA-testeistä. Testi, joka tunnistaa tietyn geenimuunnoksen toisella rodulla, ei sulje pois kaikkia etenevän verkkokalvon surkastuman muotoja kleinspitzillä. Silmätutkimuksia, sukulaisten terveystietoja ja löydösten avointa raportointia ei siksi voi korvata epämääräisellä toteamuksella, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pienten saksanpystykorvien kuvauksissa mainitaan poikkeavaa karvanlähtöä, mutta termejä BSD ja ”black skin disease” käytetään epävirallisina kattokäsitteinä, ei yhden varmistetun diagnoosin niminä. Poikkeavasta karvanlähdöstä kärsivä koira tarvitsee eläinlääkärin tutkimuksia, ei rotuun tai ulkonäköön perustuvaa diagnoosia.

Kuten muillakin koirilla, painonhallinta ja hampaiden hoito ovat osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain ja tee siitä rauhallinen päivittäinen rutiini.

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – kleinspitz on nykymuodossaan lähtöisin Saksasta, ja se kuuluu FCI:n pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään. FCI:n rotumääritelmä kattaa kaikki viisi saksanpystykorvamuunnosta: wolfspitz/keeshond, grosspitz, mittelspitz, kleinspitz ja pomeranian.

Saksanpystykorvaa on historiallisesti kuvattu vahti- ja seurakoiraksi. Rotu sai FCI:n lopullisen hyväksynnän vuonna 1957, mutta rotumääritelmän sanamuotoja ja kokorajoja on sittemmin muutettu. Vanhemmissa kuvauksissa saksanpystykorvat yhdistetään hyvin varhaisiin eurooppalaisiin koiratyyppeihin, mutta näitä alkuperäkertomuksia on syytä pitää koirahistoriallisena perinteenä eikä nykyisen kleinspitzin todistettuna polveutumishistoriana.

Yhteinen rotumääritelmä selittää, miksi kokomuunnosten välisillä rajoilla on edelleen käytännön merkitystä jalostuksessa ja rekisteröinnissä. Kleinspitz ei siis ole vain arkikielinen ”pieni pystykorva”, vaan kokomuunnos, jonka tulee vastata rotumääritelmän mittoja ja yleisvaikutelmaa.

## Arki rodun kanssa

Kleinspitz voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Heikosti äänieristetyssä asunnossa tulevan omistajan on kuitenkin suhtauduttava rodun herkkään ilmoitushaukun taipumukseen vakavasti ja suunniteltava rauhoittumisen harjoittelu alusta lähtien.

Lapsiperheessä kleinspitzistä voi tulla innokkaasti perheen elämään osallistuva koira, mutta aikuisten on aina vastattava lasten ja koiran yhdessäolosta. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja lasten on opittava olemaan häiritsemättä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Pienen kokonsa vuoksi kleinspitzin nostamisessa ja vauhdikkaissa leikeissä on oltava erityisen huolellinen. Mitään koiraa ei rodusta riippumatta saa jättää yksin pienten lasten kanssa.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä ja tutustuttamisesta kuin rodusta. Ensikohtaamisten tulee olla rauhallisia ja asteittaisia, ja eläimillä on oltava mahdollisuus pitää etäisyyttä sekä omat ruoka- ja lepopaikat ja muut tärkeät resurssit. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista auttaa, mutta ei takaa jokaisen yhdistelmän toimivuutta.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissa. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa ilman stressiä vaihtelee suuresti. Pidennä yksinoloaikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin, tuhota tavaroita tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Kleinspitz sopii siis parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran, on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja haluaa harjoitella koiran kanssa ääniin suhtautumista, varmuutta sosiaalisissa tilanteissa sekä arjen taitoja. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii hiljaista ja itsenäistä koiraa, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ja voi olla yksin pitkien työpäivien ajan.

Saksanpystykorva – kleinspitz

VDH (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni, neliömäinen seurakoira, jolla on kettumainen ilme, tiheä kaksinkertainen turkki ja kippura häntä. Se on valpas, eloisa ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyvä koira, joka sopeutuu hyvin niin kaupunkiin kuin maallekin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, liikuntaa ja koulutusta ja voi olla haukkuherkkä ja tarkkaavainen vahti.

Raizen Hof

Superioue's Kennel

## Rotu lyhyesti

Englanninspringerspanieli on aktiivinen brittiläinen metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään riistaa, ajamaan sen liikkeelle suojapaikoistaan ja noutamaan saaliin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa tarjota koiralleen päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä esimerkiksi metsästyksen, koiraurheilun tai monipuolisen ulkoilmaelämän parissa.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä. Painoa ei ole määritelty, joten kiinteä painohaitari ei ole kaikille koirille käyttökelpoinen vertailukohta.
- **Tyyppi:** Rodussa on jo pitkään ollut erilaisia jalostuslinjoja, etenkin käyttö- ja näyttelypainotteisia. Kasvattajan tavoitteet ja vanhempien ominaisuudet kertovat pennun mahdollisesti perimistä piirteistä enemmän kuin pelkkä linjan nimitys.
- **Luonne:** Ihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira. Yksilöt eroavat silti toisistaan esimerkiksi aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja herkkyyden suhteen.
- **Aktiivisuus:** Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle.
- **Turkki:** Tiheä, suora ja säänkestävä. Hapsut vaativat säännöllistä harjausta ja siistimistä.
- **Sopiva koti:** Hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja viettää paljon aikaa ulkona. Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koiran odotetaan usein tyytyvän lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninspringerspanieli on vahva ja tiivisrakenteinen koira, jonka ääriviivat ovat tasapainoiset ja tyylikkäät. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä, mutta virallista painohaitaria ei ole. Koiraa ei pidä arvioida mielivaltaisesti valitun vaakalukeman perusteella. Arvioi sen sijaan sen kuntoluokkaa: vyötärön tulisi erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla.

Turkin tulee olla tiheä ja suora sekä suojata säältä olematta karkea. Korvien, raajojen ja rungon pidemmät karvat muodostavat kohtuulliset hapsut. Sallitut värit ovat maksanruskeavalkoinen ja mustavalkoinen, molemmat joko tan-merkein tai ilman.

Perusteellinen harjaus noin kerran viikossa on monelle koiralle hyvä lähtökohta, mutta todellinen hoitotarve riippuu turkin määrästä, vuodenajasta ja koiran tekemisistä. Kiinnitä metsälenkkien, uimisen ja märällä säällä ulkoilun jälkeen erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, korvahapsuihin ja tassuihin, sillä niihin voi kertyä roskia ja takkuja. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua. Turkkia on leikattava ja siistittävä säännöllisesti, mutta hoitovälin tulee määräytyä karvan pituuden ja laadun, ei tiukan kalenterin mukaan.

Runsaskarvaiset riippukorvat on tarkastettava säännöllisesti. Siisti tarvittaessa korvien sisäpinnan pitkiä karvoja ja tarkasta korvat uimisen jälkeen. Paha haju, punoitus, erite tai toistuva raapiminen ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä sen sijaan, että korvien puhdistamista vain jatkettaisiin syytä selvittämättä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka nauttii työskentelystä ohjaajansa kanssa. Selvä arkuus ja aggressiivisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Näiden piirteiden ansiosta englanninspringerspanieli on houkutteleva harrastus- ja työkaveri, mutta ne eivät takaa, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa.

Myös BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat, ettei rodun keskiarvo kerro kaikkea. Saman rodun koirat voivat reagoida eri tavoin sosiaalisissa tilanteissa, leikkiessään ja kohdatessaan jotakin odottamatonta. Rodussa on myös erilaisia jalostuslinjoja, joita ei ole aina arvioitu erikseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa, mitä ominaisuuksia jalostuksessa on painotettu ja onko saatavilla BPH-kuvausten tai muiden olennaisten testien tuloksia.

Rotu tarvitsee tilaisuuksia käyttää uteliaisuuttaan ja työskentelyhaluaan. Aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa tarpeeseen olla jatkuvasti liikkeessä. Työskentelyn ja levon välillä vaihtamista kannattaa opettaa alusta lähtien selkeiden rutiinien, rauhallisten taukojen ja sopivan haastavien tehtävien avulla.

## Koulutus ja liikunta

Rodun alkuperäinen työskentelyketju – riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen – selittää suuren osan sen koulutustarpeista. Monet yksilöt nauttivat maaston ja kasvillisuuden tutkimisesta, esineiden kantamisesta ja tiiviistä yhteistyöstä ohjaajan kanssa. Lenkit voivatkin olla antoisampia, kun niihin sisältyy välillä hajutyöskentelyä, noutoja, helppoja etsintätehtäviä tai muuta yhteistä harjoittelua.

Kaikille koirille sopivaa päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Hyväkuntoinen ja terve aikuinen kestää huomattavasti enemmän kuin pentu, iäkäs koira tai tauon jälkeen liikuntaan palaava koira. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Yhdistä rauhallisia kävelyjä, vaihtelevassa maastossa liikkumista, aivotyötä ja lepoa sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiran joka päivä raskaalla liikunnalla.

Yhteydenpito ohjaajaan, luoksetulo ja paikallaan pysyminen hajuista tai liikkeestä huolimatta ovat erityisen hyödyllisiä taitoja. Aloita helpoista tilanteista ja lisää häiriöitä vähitellen. Myönteiset, palkitsemiseen perustuvat menetelmät ja lyhyet harjoitukset auttavat säilyttämään koiran itseluottamuksen ja yhteistyöhalun. Pitkä liina voi lisätä turvallisuutta harjoittelussa, mutta sen käyttö ei osoita, että koira olisi myöhemmin luotettavasti hallinnassa vapaana kaikkialla.

Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa takaa luonnonvaraisia eläimiä, ellei kyse ole metsästyksestä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiran on oltava erityisen tarkasti hallinnassa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä. Jos koira on voimakkaasti kiinnostunut riistasta, omistajan on pystyttävä estämään sitä lähtemästä takaa-ajoon.

## Terveys

Englanninspringerspanielia kuvataan yleensä terveeksi roduksi. Pentua hankittaessa on silti tärkeää erottaa viralliset vaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Pitkä luettelo kaikista rodulla joskus todetuista sairauksista on vähemmän hyödyllinen kuin ajantasaiset tiedot juuri kyseisten vanhempien ja niiden sukujen tutkimustuloksista.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on Ruotsin kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että lonkat on tutkittu ja niistä on saatavilla lausunto. Se ei tarkoita, että kaikki tulokset olisivat automaattisesti yhtä sopivia jalostukseen. Springerklubbenilla on tarkempia jalostussuosituksia lonkkatuloksista ja yhdistelmistä. Pyydä nähtäväksi vanhempien todelliset tulokset ja selvitys siitä, miten suunniteltu yhdistelmä noudattaa yhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Rotuyhdistys suosittelee myös, että jalostuskoirille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta. Silmän kammiokulmaa arvioiva gonioskopia ennen koiran ensimmäistä astutusta kuuluu yhdistyksen ohjeisiin. Tarkista lausunnoista tutkimuspäivä, diagnoosit ja mahdolliset jatkoseurantaohjeet. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”testattu”.

Fukosidoosi on peittyvästi periytyvä entsyymipuutos, joka voi vaikuttaa keskushermostoon. Kantaja ei sairastu kyseisen geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Saatavilla olevan DNA-testin avulla kasvattaja voi osoittaa vanhempien perimästatuksen ja välttää yhdistelmän, josta voisi syntyä sairaita pentuja. Varmennettujen tulosten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin saman testipaketin vaatiminen jokaiselta koiralta.

Tarkasta arjessa korvat ja seuraa koiran kuntoluokkaa säännöllisesti. Toistuvat korvavaivat, silmämuutokset, ontuminen ja muut oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Älä oleta ongelman olevan harmiton vain siksi, että joku kutsuu sitä ”rodulle tyypilliseksi”.

## Historia ja alkuperä

Englanninspringerspanieli on lähtöisin Britannian vanhasta spanieliperinteestä. Näitä koiria käytettiin riistan etsimiseen ja liikkeelle ajamiseen metsästettäessä verkoilla, haukoilla tai englanninvinttikoirilla. Ampuma-aseilla metsästämisen kehittyessä niiden tehtäväksi tuli etsiä riistaa metsästäjän edestä, ajaa se liikkeelle ja noutaa saalis.

Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen esiin piilopaikastaan. Britannian Kennel Club tunnusti englanninspringerspanielin omaksi rodukseen vuonna 1902. Ruotsin Springerklubben perustettiin vuonna 1982.

Jalostus on kulkenut eri suuntiin jo pitkään. Käyttölinjoissa valinta on perustunut ensisijaisesti työskentelyominaisuuksiin, kun taas toisissa linjoissa on painotettu enemmän rakennetta ja näyttelymenestystä. Ero on tärkeä sekä historian että käytännön kannalta, mutta se ei tarkoita kahta yksiselitteistä luonnetyyppiä. Molempien suuntausten sisällä on vaihtelua, ja nykyiset koirat voivat osallistua monenlaiseen toimintaan. Ostajan kannattaa siksi arvioida kyseisen kasvattajan tavoitteita, vanhempia ja laajempaa sukua sen sijaan, että luottaisi pelkkään linjan nimitykseen.

## Arki rodun kanssa

Englanninspringerspanieli voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja aikaa palautua sekä pääsee luontoon tai muihin sopiviin harjoitteluympäristöihin. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä omistajan kanssa. Ratkaisevaa on koiran päivän sisältö, ei se, onko koti omakotitalossa vai kerrostalossa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Yksilöissä on eroja, joten arkea ei pidä järjestää sen oletuksen varaan, että rotunimi takaisi koiran pärjäävän yksin tietyn tuntimäärän.

Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rotumääritelmän kuvaus ystävällisestä koirasta ei koskaan korvaa valvontaa. Noudata samaa huolellisuutta muiden eläinten kanssa. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä takaa-ajo, pidä tapaamiset lyhyinä ja hallittuina ja varmista kissalle omat poistumisreitit. Se, tuleeko tietty koira toimeen kissojen tai muiden koirien kanssa, riippuu yksilöstä, sen aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta.

Pentua harkittaessa kannattaa selvittää erityisesti:

- kasvattajan tavoitteet ja se, sopiiko koirien työskentelyhalun voimakkuus omaan arkeen
- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ei vain sitä, että lonkat on kuvattu
- silmätutkimusten päivämäärät ja täydelliset tulokset, myös mahdollisen gonioskopian osalta
- varmennettu fukosidoosistatus silloin, kun se on yhdistelmän kannalta olennaista
- vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen arjessa, mielellään täydennettynä BPH-kuvausten tai käyttökokeiden tuloksilla
- miten pentuja totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin ympäristöihin ja tavalliseen perhe-elämään.

Paras kumppani on koira, jonka todennäköinen aktiivisuustaso, työskentelyhalu ja herkkyys sopivat omistajan todelliseen arkeen. Englanninspringerspanielin kohdalla tämä arvio on arvokkaampi kuin lupaukset siitä, että rotu olisi aina helppo, lapsiystävällinen tai samanlainen jalostussuunnasta riippumatta.

Englanninspringerspanieli

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Englanninspringerspanieli on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jonka hapsuinen ja säänkestävä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on iloinen, rakastava ja ihmisrakas koira, joka tarvitsee päivittäin 1,5–2 tuntia liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleisesti terve ja aktiivinen ja sopii ulkoilusta nauttivaan kotiin, jossa sen kanssa tekemiseen sitoudutaan.

Kennel Larix

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Ricebo

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Swedish Kennel Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

Magical Spirit's kennel

Team Cozco

Pink butterfly's

## Perustiedot

Walesinspringerspanieli on oma brittiläinen rotunsa, ei englanninspringerspanielin punavalkoinen muunnos. Se on jalostettu riistan ylösajoon ja noutamiseen, ja se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tiiviin perhe-elämän säännölliseen koulutukseen ja ulkoiluun.

- Rotu on keskikokoinen ja tiivisrakenteinen. Uroksen säkäkorkeus on noin 48 cm ja nartun noin 46 cm.
- Rotumääritelmä sallii ainoastaan syvän punaisen ja valkoisen värityksen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä, silkkistä ja tiheää. Hapsutuksen tulee olla kohtuullista.
- Tyypillinen walesinspringerspanieli on ystävällinen, iloinen, työintoinen ja aktiivinen, mutta yksilöiden luonteissa on eroja.
- Rotu tarvitsee muutakin kuin korttelin ympäri kävelyä. Hajutyöskentely, yhteistyö ja mahdollisuudet liikkua vaihtelevassa maastossa ovat tärkeä osa arkea.
- Ruotsissa pentujen rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkkatutkimustulos. Kirjattu tutkimustulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia.
- Yhteiselo lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa voi sujua hyvin, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Koirayksilö, kasvatus, tutustuttaminen ja aikuisen valvonta ovat kaikki tärkeitä.

Ennen kaikkea tämä rotu sopii ihmiselle, joka nauttii koiran kanssa tekemisestä. Walesinspringerspanielin on opittava myös lepäämään, odottamaan ja olemaan rauhallisesti lyhyitä aikoja yksin. Jatkuva tekeminen ilman kykyä rauhoittua ei luo tasapainoista arkea.

## Ulkonäkö ja turkki

Walesinspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen ja ketterä spanieli, jonka rakenne soveltuu pitkäkestoiseen työskentelyyn. Runko on tiivis mutta ei raskas, ja liikkeiden tulee olla voimakkaat ja maatavoittavat. Urosten säkäkorkeus on noin 48 cm ja narttujen noin 46 cm, mutta terve rakenne ja kokonaisuuden toimivuus ovat tärkeämpiä kuin se, osuuko yksittäisen koiran korkeus sentilleen näihin lukemiin.

Väritys erottaa rodun selvästi muista spanieleista: rotumääritelmä sallii vain syvän punaisen ja valkoisen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä sekä silkkistä ja tiheää. Raajoissa, korvissa ja hännässä on hapsutusta, mutta sen tulee olla kohtuullista. Erittäin runsas, kihara tai helposti takkuuntuva turkki ei vastaa rotumääritelmän kuvaamaa käytännöllistä karvapeitettä.

Turkinhoito onnistuu kotona, mutta siitä on tehtävä säännöllinen rutiini. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin:

- korvat ja hapsut metsälenkkien, uimisen ja pitkässä heinikossa liikkumisen jälkeen
- kainalot, nivuset ja korvantaustat, joihin voi alkaa muodostua takkuja
- tassut ja anturoiden väliset karvat etenkin märällä tai lumisella säällä
- iho ja korvat, jos koira alkaa rapsuttaa itseään, ravistella päätään tai haista poikkeavalta

Harjaa turkki, kun siihen alkaa jäädä irtokarvaa tai muodostua takkuja, ja poista roskat ennen kuin ne tarttuvat tiukasti kiinni. Kuivaa korvat ja turkki uimisen jälkeen, mutta älä puhdista tervettä korvakäytävää rutiininomaisesti ilman tarvetta. Ruotsin kennelliitto suosittelee yleisohjeena trimmausta kolmesta neljään kertaa vuodessa, kun taas rotuyhdistys korostaa tarpeen vaihtelevan yksilöittäin. Sopiva ajankohta määräytyy karvan kasvun, tassujen pidon ja korvien ympäristön ilmanvaihdon mukaan. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän kalenterin mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Walesinspringerspanielin tulee olla ystävällinen, iloinen ja hyvin aktiivinen, ei aggressiivinen tai hermostunut. Työskentelevältä spanielilta odotetaan yhteistyökykyä, yhteydenpitoa ohjaajaan sekä kykyä vuorotella toiminnan ja levon välillä. Nämä ominaisuudet voivat tehdä rodun kouluttamisesta palkitsevaa, mutta ne eivät tarkoita, että jokainen walesinspringerspanieli olisi helppo koira jokaiseen kotiin.

Monet walesinspringerspanielit haluavat pysytellä lähellä omia ihmisiään ja osallistua arkeen. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen kontaktin hakemista. Voimakasta pelokkuutta, jatkuvaa stressiä tai kyvyttömyyttä rauhoittua ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä. Rotuyhdistys huomauttaa myös, että suhteellisen harvat koirat ovat osallistuneet virallisiin käyttäytymisen arviointeihin. Siksi laajat yleistykset koko rodun luonteesta olisivat harhaanjohtavia.

Kun tapaat kasvattajan, älä tyydy kuvaukseen ”ystävällinen perhekoira”. Pyydä saada tavata emä tavallisessa arkitilanteessa ja kysy, miten vanhemmat, sisarukset ja aiemmat jälkeläiset suhtautuvat vieraisiin paikkoihin, ihmisiin, ääniin, lepoon ja yksinoloon. Koira, joka palautuu nopeasti yllättävästä tilanteesta ja pystyy rauhoittumaan uudelleen, kertoo arjesta enemmän kuin pelkät tittelit tai innokas ensitervehdys.

Lasten seurassa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Nuori, innokas walesinspringerspanieli saattaa tervehtiä ihmisiä riehakkaasti ja kantaa esineitä suussaan, vaikka sen tarkoitus olisi ystävällinen. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai halutessa vetäytyä pois.

## Koulutus ja liikunta

Walesinspringerspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä, mutta kaikille koirille sopivaa virallista tuntimäärää ei ole. Hyvä suunnitelma tarjoaa koiralle riittävästi tekemistä ilman, että se jää ylivireiseksi, kipeytyy tai ei ehdi palautua.

Rodun alkuperäinen työ selittää sen koulutustarpeita. Spanieli etsii riistaa maastosta ohjaajan edestä, ajaa sen liikkeelle ampumatilaisuutta varten ja noutaa sen jälkeen saaliin. Arjessa samat ominaisuudet näkyvät kiinnostuksena hajuihin, liikkeeseen ja esineisiin. Koulutuksessa kannattaa siksi painottaa seuraavia asioita:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan, aluksi helpossa ympäristössä ja vähitellen suuremmissa häiriöissä
- pitkän liinan käyttö kaikkialla, missä koiraa ei vielä voi turvallisesti pitää vapaana
- maltti: rauhallinen odottaminen, kun jokin liikkuu tai muut koirat työskentelevät
- esineiden kantaminen ja luovuttaminen ilman ristiriitoja
- selkeä taukovihje ja rauhallinen paikka, johon koira voi asettua lepäämään

Tuo lenkkeihin vaihtelua etsintäleikeillä, jäljestyksellä, noutamisella tai muilla tehtävillä, joissa tarvitaan sekä hajuaistia että yhteistyötä. Myös agility, rally-toko ja toko voivat sopia yksilölle. Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman montaa harrastusta vaan löytää kokonaisuus, jossa koira pystyy työskentelemään keskittyneesti ja sen jälkeen lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat lyhyitä harjoituksia, vapaata liikkumista sopivassa maastossa ja kuormituksen asteittaista lisäämistä. Älä yritä väsyttää niitä pitkillä, yksitoikkoisilla matkoilla tai toistuvalla hyppimisellä. Sovita aikuisen koiran liikuntamäärä sen kuntoon, terveyteen, lämpötilaan ja edellisen päivän tekemiseen. Jäykkyys, tavallista hitaampi palautuminen, levottomuus liikunnan jälkeen tai heikentynyt uni ovat merkkejä siitä, että arjen rytmiä on muutettava.

## Terveys

Walesinspringerspanielia pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta tulevan omistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin ja silmiin sekä kysyä lähisukulaisten iho- ja korvaongelmista. Terveystutkimukset vähentävät epävarmuutta, mutta ne eivät takaa yksittäisen koiran pysymistä terveenä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin kennelliiton lonkkaniveldysplasiaohjelman tasolle 2. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja kysy myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. ”Lonkkakuvattu” kertoo vain siitä, että tutkimus on tehty, ei siitä, millaisen tuloksen koira sai.

Silmien terveys on erotettava Ruotsin lonkkatutkimusvaatimuksesta. Ruotsin rekisteröintisäännöt eivät edellytä tältä rodulta silmätutkimustulosta, mutta walesinspringerspanielien rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille gonioskopiaa eli kammiokulman tutkimusta. Tutkimuksessa arvioidaan silmän nesteen poistumisreittiä, ja sitä hyödynnetään glaukooman eli silmänpainetaudin vähentämiseen tähtäävässä työssä. Kyseessä on vakava silmäsairaus, jota rotuyhdistys seuraa erityisen tarkasti. Kysy ajantasaisista silmä- ja gonioskopiatuloksista, lähisukulaisten löydöksistä sekä siitä, miten kasvattaja on huomioinut tulokset yhdistelmää suunnitellessaan.

Rotuyhdistyksen terveyskysely nostaa myös korvat, kutinan, ihon ja silmät seurattaviksi osa-alueiksi. Tämä ei tarkoita, että jokaisella walesinspringerspanielilla olisi näitä ongelmia. Tarkista koira uimisen sekä märässä tai tiheässä kasvillisuudessa liikkumisen jälkeen. Kysy eläinlääkärin neuvoa, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta, epämiellyttävää hajua, pään ravistelua, kipua tai näkökyvyn muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Walesinspringerspanieli kehittyi Walesin punavalkoisista spanieleista, ja se tunnustettiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1902. Walesin punavalkoisista spanieleista on kirjallisia mainintoja jo 1300-luvulta, mutta vanhoja alkuperäkertomuksia ei pidä esittää tarkempina kuin mitä todisteet tukevat.

Koiria käytettiin pääasiassa metsästykseen. Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen liikkeelle suojasta, ei siihen, että rotu olisi englanninspringerspanielin muunnos. Nykyisen rodun työhön kuuluvat riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1963, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1965. Ruotsin walesinspringerspanieliyhdistys perustettiin vuonna 1980. Nykyään rotua käytetään metsästykseen ja haavoittuneen riistan jäljestämiseen sekä aktiivisena seura- ja harrastuskoirana, mutta sen alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen avain sen tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen.

## Arki rodun kanssa

Walesinspringerspanieli voi asua niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, kunhan arjessa on riittävästi tekemistä, palautumisaikaa ja mahdollisuuksia päästä hyville ulkoilualueille. Suuri piha ei korvaa yhteistä harjoittelua, eikä kerrostaloasunto ole itsessään ongelma. Aktiivinen ulkoiluelämä tuo kuitenkin mukanaan märkää turkkia, hiekkaa, siemeniä ja kuraisia tassuja, joihin on varauduttava.

Opeta yksinoloa vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja hyvin harjoitellutkin aikuiset koirat pärjäävät tavallisesti yksin vain muutamia tunteja päivässä. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koira tulee viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee tarpeilla käynnin ja ulkoilun väliä, ei tavoiteltavaa yksinoloaikaa. Järjestä apua, jos työpäivät tai matkat pitävät sinut poissa pidempään kuin koira pystyy rauhallisesti olemaan yksin.

Rotu voi elää muiden koirien kanssa, mutta valitse koirakaverit ja tutustumistavat yksilöiden mukaan. Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan suurempaa varovaisuutta, sillä ylösajava koira voi reagoida äkilliseen liikkeeseen. Varhainen totuttaminen voi auttaa, mutta turvallisuutta ei pidä perustaa oletukseen ”kiltistä rodusta”. Käytä portteja, erillisiä lepopaikkoja ja valvottuja kohtaamisia, kunnes tiedät, miten eläimet käyttäytyvät yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiset lonkkatulokset molemmilla vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on?
- Onko vanhemmille tehty silmätutkimus ja gonioskopia, ja millaisia löydöksiä suvussa esiintyy?
- Miten ne suhtautuvat uusiin paikkoihin, ihmisiin, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Millaista metsästysviettiä, ohjattavuutta ja rauhoittumiskykyä aiemmat jälkeläiset ovat osoittaneet?
- Millaista turkinhoitoa ja tekemistä kasvattajan omien koirien arkeen kuuluu?

Walesinspringerspanieli sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen työskentelykumppanin eikä passiivisesti mukana kulkevaa koiraa. Kun pystyt tarjoamaan hajutyöskentelyä, selkeää koulutusta, rauhallista palautumista ja runsaasti yhteistä aikaa, rodun työinto voi saada mielekkään paikan perheen arjessa.

Walesinspringerspanieli

The Welsh Springer Spaniel Club of UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Keskikokoinen, urheilullinen ja punavalkoinen walesinspringerspanieli on kotoisin Walesista, ja se on jalostettu luotettavaksi metsästyskoiraksi. Se on hellä ja ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Rotu on herkkä ja yleensä terve. Sillä on säänkestävä turkki, ja se viihtyy mudassa ja vedessä.

Werinas

Korv

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Royal Crystal

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Tigervargens

## Rotu lyhyesti

Venäjänbolonka on pieni ja eloisa seurakoira, joka viihtyy yleensä lähellä ihmisiään. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi tai perheeseen, jossa ollaan valmiita säännölliseen koulutukseen, mutta pieni koko ei tee siitä vaivatonta valintaa. Turkki tarvitsee jatkuvaa hoitoa, yksinoloon on totuteltava vähitellen, ja yksittäisen koiran luonne merkitsee enemmän kuin rodusta esitetyt yleiskuvaukset.

- Pohjoismaiset kennelliitot ovat hyväksyneet rodun kansallisesti ja sijoittaneet sen ryhmään 9, mutta FCI ei ole hyväksynyt sitä.
- Toivottu enimmäissäkäkorkeus on 26 cm ja ihannepaino 3–4 kg.
- Turkki on pitkä, tiheä ja kihara tai laineikas. Karvaa irtoaa usein melko vähän, mutta se ei tee rodusta allergiavapaata.
- Rotumääritelmän mukaan koiran tulee olla kiintyvä, eloisa ja iloinen. Ruotsista saatua käyttäytymistietoa on kuitenkin liian vähän, jotta jokaisen yksilön ominaisuuksista voisi antaa varmoja lupauksia.
- Pennunostajan kannattaa tarkistaa tallennetut polvi- ja silmätutkimustulokset sekä prcd-PRA-testitulokset ja kysyä myös vanhempien käyttäytymisestä arjen tilanteissa.

## Ulkonäkö ja turkki

Venäjänbolonkan tulee olla pieni ja tiivisrakenteinen, ja sen rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukaan rungon pituus saa ylittää säkäkorkeuden enintään 15 prosentilla. Runsas turkki voi saada koiran näyttämään todellista pyöreämmältä, joten sen kuntoluokkaa ja rakennetta on arvioitava katsomisen lisäksi tunnustelemalla.

Turkin tulee olla pitkä, tiheä ja kohtalaisen paksu sekä suurikiharainen tai laineikas. Pohjavillaa voi olla kohtalaisesti tai ei lainkaan. Kaikki värit ovat sallittuja lukuun ottamatta yksiväristä valkoista, täplikästä tai kirjavaa väritystä sekä merleä. Leuassa, kurkussa, eturinnassa tai varpaissa voi olla hyvin pieni, tuskin havaittava valkoinen merkki. Suuremmat valkoiset alueet eivät siis kuulu hyväksyttyyn väritykseen.

Turkki on kammattava säännöllisesti läpi ihoa myöten. Pitkä, pehmeä karva takkuuntuu herkimmin hankaukselle alttiista kohdista, kuten kainaloista, nivusista, korvien takaa sekä valjaiden tai pannan alta. Koko turkin hoitoväli riippuu karvan laadusta ja pituudesta sekä koiran arjesta, mutta helposti takkuuntuvat kohdat kannattaa tarkistaa usein. Pienet takut on hyvä selvittää hellästi ennen kuin ne tiivistyvät huopuneiksi paakuiksi. Totuta pentu alusta lähtien kampaamiseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin paikallaanoloihin luistamattomalla alustalla.

Virallisen näyttelystandardin mukaisesti esitettävän koiran turkkia ei saa leikata eikä trimmata tassukarvojen siistimistä lukuun ottamatta. Pään karvat saa sitoa ylös, jos ne putoavat silmien eteen. Tämä sääntö koskee rodun esittämistä rotumääritelmän mukaisesti. Arjessa turkkia on silti hoidettava niin, ettei siitä aiheudu epämukavuutta iholle, silmien ympärille tai tassuihin.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa venäjänbolonkan kiintyväksi, eloisaksi, iloiseksi ja seuralliseksi seurakoiraksi. Moni toivookin bolonkasta koiraa, joka osallistuu mielellään perheen elämään ja kulkee vaivattomasti mukana. Toive on kohtuullinen, mutta se ei takaa, että jokainen koira suhtautuisi automaattisesti luottavaisesti vieraisiin, pysyisi hiljaisena kerrostalossa tai kokisi kaikki kohtaamiset helpoiksi.

Ruotsin koirakannasta on vain vähän tietoa. Nykyisen jalostuksen tavoiteohjelman aineistoon kuului muun muassa vain 20 suoritettua BPH-käyttäytymiskuvausta ja 139 vastausta terveys- ja käyttäytymiskyselyyn. Tämä ei riitä varmoihin päätelmiin koko rodusta. Kyselyyn vastanneista 18,7 prosenttia ilmoitti, ettei ollut tyytyväinen koiransa käyttäytymiseen. Kyse on kuitenkin kyselytuloksesta, ei luotettavasta arviosta koko koirakannassa. Tuloksen tärkein anti on osoittaa, miksi rodun ystävällinen luonnekuvaus ei korvaa suunnitellun pentueen vanhempien arviointia.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja muihin koiriin sekä kuinka helposti ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Mahdolliset BPH-tulokset voivat tuoda hyödyllisiä lisähavaintoja, mutta lue koko kuvaus sen sijaan, että etsisit yhtä hyväksymisrajaa. Haukkuminen ja kiinnostus takaa-ajoon voivat vaihdella sekä yksilön että ympäristön mukaan. Tietoa ei ole riittävästi, jotta koko rodulle voisi luvata tiettyä tasoa näissä ominaisuuksissa.

## Koulutus ja liikunta

Venäjänbolonka tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja lepoa, mutta rodulle ei ole perusteltua, minuutteina ilmaistavaa liikuntasuositusta. Tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä koulutustuokioita. Sovita tekemisen kesto ja vaativuus koiran ikään, kuntoon ja palautumiseen. Koira, jonka on vaikea rauhoittua, saattaa tarvita vähemmän kiihdyttävää tekemistä ja enemmän palautumista. Keskittymisensä menettävä ja omaa viihdettä keksivä koira taas voi hyötyä tarkoituksenmukaisemmista virikkeistä.

Kouluta palkitsemalla, etene pienin askelin ja huomioi, mikä juuri omaa koiraasi motivoi. Aloita varhain arkea helpottavista taidoista: kontaktista, luoksetulosta, ovella odottamisesta, rauhallisesta hihnakävelystä, omalle paikalle rauhoittumisesta sekä turkin ja tassujen hoidon hyväksymisestä. Vie pentu usein ulos nukkumisen, syömisen ja leikin jälkeen, kehu ulos tarpeiden tekemisestä äläkä rankaise sisälle sattuvista vahingoista. Palkitse rauhallista käytöstä jo ennen kuin koira kiihtyy ja alkaa haukkua ääniä tai vieraita. Vähennä samalla ympäristön ärsykkeitä, jotka ylläpitävät käytöstä.

Pieni koko ei ole syy kantaa koiraa tilanteesta toiseen. Anna sen liikkua, tutkia ja ratkaista sopivan kokoisia pulmia omin jaloin. Vältä kuitenkin vaatimuksia, jotka eivät sovi nuorelle tai vielä harjaantumattomalle koiralle. Rotua kuvataan koulutettavaksi, ja koira voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, rally-tokosta tai muista koiran ja ohjaajan yhteistyöhön perustuvista lajeista.

## Terveys

Rodun yleisimmistä terveysongelmista Ruotsissa ei ole riittävästi tietoa luotettavan kokonaiskuvan muodostamiseen. Nykyistä jalostuksen tavoiteohjelmaa laadittaessa maassa oli vähän rodun koiria, terveyskyselyyn saatiin 139 vastausta eikä rotukohtaisia vakuutustilastoja ollut saatavilla. Siksi ei ole perusteltua esittää pitkää listaa sairauksista, jotka olisivat tässä rodussa poikkeuksellisen yleisiä. Pennunostaja saa parempaa tietoa tutustumalla vanhempien ja lähisukulaisten tallennettuihin tutkimustuloksiin.

Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on tiedossa oleva polvitutkimustulos. Tutkimuksessa eläinlääkäri arvioi, pysyykö polvilumpio vakaasti paikallaan vai voiko sen siirtää pois paikaltaan. Tavoitteena on yhdistää kaksi polviltaan tervettä koiraa. Suosituksen mukaan asteen 1 tuloksen saanut koira tulee yhdistää vain polviltaan terveeseen koiraan, eikä asteen 2 tai sitä huonomman tuloksen saaneita koiria tule käyttää jalostukseen.

Silmien osalta suosituksena on terve silmätutkimustulos enintään vuotta ennen astutusta. Yhdistys suosittelee myös tallennettua prcd-PRA-geenitestitulosta: kantaja tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, ei toiseen kantajaan. Prcd-PRA-geenitesti kertoo vain tutkittavasta geenimuunnoksesta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmämuutoksia, joten se ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Nämä ovat rotuyhdistyksen jalostussuosituksia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei ole rotukohtaista ehtoa, joka edellyttäisi juuri näitä tuloksia pentueen rekisteröimiseksi. Ero on tärkeä: rekisteröity pentu voi olla yhdistelmästä, joka ei noudata kaikkia yhdistyksen suosituksia. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset tai tarkista ne Ruotsin Kennelliiton koiratietokannasta. Kysy myös, miten kasvattaja on huomioinut lähisukulaisten terveyden.

## Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin seurakoiraksi entisessä Neuvostoliitossa. Nykyisen rotumääritelmän mukaan jalostus alkoi vuonna 1951 pienistä koirista, joiden alkuperää ei tunnettu. Tämä varovainen kuvaus on luotettavampi kuin yksityiskohtaiset kertomukset, joissa nimetään tiettyjä kantarotuja ilman vahvaa dokumentaatiota.

Ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1966. Kiinnostus rotuun ja koirien määrä kasvoivat 1970- ja 1980-luvuilla, ja kansallinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1999. Rotumääritelmää uudistettiin vuosina 2010 ja 2019. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 2006, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 2007. Vuodesta 2013 lähtien rotu on ollut kansallisesti hyväksytty ja sillä on ollut oikeus osallistua pohjoismaisten kenneljärjestöjen näyttelyihin, vaikka FCI ei edelleenkään ole hyväksynyt sitä.

## Arki venäjänbolonkan kanssa

Venäjänbolonka voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa sopivasti ulkoilua tarpeiden tekemistä varten, tekemistä ja lepoa sekä opetusta rauhalliseen suhtautumiseen porraskäytävästä tai oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, miten arki järjestetään. Jos etsii pientä koiraa vähän liikuntaa sisältävään elämäntapaan, valintaa kannattaa harkita uudelleen: rodun pieni koko vähentää sen viemää tilaa, ei seuran, liikkumisen ja oppimisen tarvetta.

Yksinoloon on totuteltava hyvin pienin ja rauhallisin askelin. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita, kun koiralla on turvallinen olo ja se on käynyt ulkona. Poistu hetkeksi ja palaa ennen kuin koira huolestuu. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään. Järjestä apua, jos työpäivä edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää ahdistumatta.

Pienet lapset tarvitsevat aikuisen valvontaa koiran seurassa. Näin pieni koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä pienten lasten pidä nostella, kantaa tai jahdata sitä. Opeta lasta kutsumaan koiraa luokseen tarttumisen sijaan ja anna koiran poistua tilanteesta. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kertoo kodin turvallisuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle korkealla kulkevia poistumisreittejä ja koiralta rajattu alue, estä jahtaaminen, pidä koira hihnassa ensimmäisissä hallituissa kohtaamisissa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden vuorovaikutus on pysynyt rauhallisena pidemmän aikaa. Pienet lemmikkieläimet on aina pidettävä turvallisesti erillään koirasta.

Rodusta saattaa irrota vähemmän karvaa kuin monista muista koirista, mutta se ei ole hypoallergeeninen. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee jopa saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei osoita, että koira tuottaisi vähemmän allergeeneja. Koira-allergisen tulee siksi tukeutua terveydenhuollon ammattilaisen neuvoihin, ei tiettyyn rotuun liitettyyn lupaukseen.

Keskity ennen ostoa konkreettisiin selvityksiin: tapaa emä mahdollisuuksien mukaan ja tarkkaile, miten se palautuu tavallisista arjen tilanteista, pyydä polvi-, silmä- ja prcd-PRA-tulokset, keskustele turkinhoidon todellisesta työmäärästä ja suunnittele yksinolo sekä arki lasten tai muiden eläinten kanssa omassa kodissasi. Näin arvioit, sopivatko juuri kyseinen koira ja sen jalostuksessa tehdyt valinnat omaan elämääsi, sen sijaan että luottaisit pieneen kokoon tai ihannoituun rotukuvaukseen.

Venäjänbolonka

Svenska Kennelklubben (SKK)

Deutscher Verband der Gebrauchshundsportvereine (DVG)

Pieni ja vankkarakenteinen venäjänbolonka on venäläinen kääpiökoirarotu, jolla on pitkä, laineikas ja vain vähän karvaa pudottava turkki. Värivaihtoehtoja on useita. Se on hellä, ihmisläheinen ja herkkä koira, joka voi parhaiten saadessaan tiivistä yhdessäoloa ja kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa. Älykäs venäjänbolonka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, mutta tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Sweet Dalm

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Sweet Desires Kennel

## Rotu lyhyesti

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen espanjalainen työkoira, joka oppii nopeasti, on valpas ja tarvitsee sekä liikuntaa että aivotyötä. Se sopii parhaiten sitoutuneelle omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa säännöllisesti, pystyy panostamaan huolelliseen varhaiseen sosiaalistamiseen ja on valmis opettelemaan rodun poikkeuksellisen turkinhoidon.

- **Alkuperä:** Espanja, jossa rodun historiallisesti suurin kanta on ollut Andalusiassa.
- **Käyttötarkoitus:** Vesikoira, metsästyskoira ja paimenkoira; Ruotsissa ensisijaisesti aktiivinen seura- ja harrastuskoira.
- **Koko:** Urokset 44–50 cm ja 18–22 kg, nartut 40–46 cm ja 14–18 kg.
- **Luonne:** Rotumääritelmän mukaan uskollinen, työteliäs, valpas, nopea oppimaan ja sopeutuvainen. Sosiaalisuudessa ja pelokkuudessa on kuitenkin huomattavia yksilöllisiä eroja.
- **Turkki:** Aina kihara ja villava. Turkkia ei harjata, vaan se pidetään kunnossa leikkaamalla se tasapituiseksi ja erottelemalla kiharoita tai nyörejä huolellisesti.
- **Arjen vaatimukset:** Varaudu voimakkaaseen, terävään haukkuun, suureen tekemisen tarpeeseen ja siihen, että koiralle on opetettava sekä aktiivista toimintaa että rauhoittumista.

Kihara ulkomuoto voi antaa vaikutelman helposta perhekoirasta, mutta työkoiratausta merkitsee enemmän kuin kampaus. Jos espanjanvesikoira saa vain tavalliset päivittäiset lenkkinsä, se voi keksiä itselleen tehtäviä, kuten ikkunan vahtimisen tai ääniin reagoimisen.

## Ulkonäkö ja turkki

Espanjanvesikoira on olemukseltaan rustiikkinen ja urheilullinen sekä hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaiset mitat eroavat uroksilla ja nartuilla: uroksen säkäkorkeus on 44–50 cm ja paino 18–22 kg, nartun säkäkorkeus 40–46 cm ja paino 14–18 kg. Enintään kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan voidaan sallia, jos koiran mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkin on oltava aina kihara ja rakenteeltaan villava. Lyhyt turkki muodostaa kiharoita, kun taas pitkä turkki voi nyörittyä. Turkin saa leikata, mutta silloin se tulee leikata tasaisesti koko kehosta, ei muotoilla koristeelliseksi leikkaukseksi. Karvanlaatu ja aluskarvan määrä vaihtelevat yksilöittäin, joten kahden espanjanvesikoiran turkinhoitotarpeet voivat olla hyvinkin erilaiset.

Tätä turkkia ei harjata eikä kammata tavallisen pitkän turkin tapaan. Kiharat ja nyörit erotellaan varovasti sormin. Jos ihon lähelle on muodostunut tiivistä huopaa, turkki on leikattava, sillä se kiristää ja voi aiheuttaa kipua. Kiinnitä erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, tassuihin, kaulapannan tai valjaiden alle jääviin kohtiin sekä riippuviin korviin. Pese koira sen ollessa likainen ja leikkaa turkki, kun sen pituus tai takkuuntuminen sitä edellyttää. Yksi kiinteä hoitoaikataulu ei sovi kaikille turkeille.

Hyväksytyt värit ovat yksivärinen valkoinen, musta tai kastanjanruskea sekä kaksivärinen valkomusta tai valkoinen ja kastanjanruskea. Kolmivärinen, musta tan-merkein ja ruskea tan-merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Häntä voi olla täyspitkä tai luonnostaan lyhyt eripituisina muunnoksina. Ruotsissa rodun häntä kirjataan rekisteriin puuttuvaksi, töpöksi, lyhyeksi, täyspitkäksi tai typistetyksi. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, vaikka kansainvälinen rotumääritelmä yhä kuvailee sitä. Ruotsissa syntyneen pennun lyhyen hännän tulisi siis olla luonnollinen, ei ulkonäön vuoksi muokattu.

Rodusta irtoaa tavallisesti hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosta irtoavissa hiukkasissa ja syljessä, ja ihmisten reaktiot vaihtelevat. Allergisen henkilön tulisi siksi tavata kyseinen koirayksilö useita kertoja sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa espanjanvesikoiraa uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, työteliääksi, valppaaksi, tasapainoiseksi ja poikkeuksellisen nopeaksi oppimaan. Kuvaus kertoo hyödyllisesti jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa, että jokainen koira olisi helppo, peloton tai kaikkien kanssa seurallinen.

Rotu suhtautuu vieraisiin ihmisiin usein pidättyvästi tai vain kohtalaisen kiinnostuneesti. Pidättyvyys ei ole sama asia kuin pelko: itsevarma koira voi jättää tervehtimättä ja silti hyväksyä tarvittaessa käsittelyn. Jatkuvaa pakenemista, voimakasta ahdistusta, hidasta palautumista tai uhkaavia reaktioita ei pidä sivuuttaa rodulle tyypillisenä käytöksenä.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa kuvataan luonteen suurta vaihtelua ja asetetaan selkeäksi tavoitteeksi pelokkuuden vähentäminen. Myös ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksissa näkyy vaihtelua tervehtimisessä, leikissä, uteliaisuudessa ja yllätyksiin reagoimisessa. Suomalaisessa 5 932 koiran tutkimuksessa espanjanvesikoira kuului rotuihin, joilla esiintyi eniten vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa pelkoa. Vähäisempi sosiaalistaminen 7–16 viikon iässä oli yhteydessä suurempaan riskiin. Tulos koskee ryhmää eikä määritä jokaista yksilöä, mutta se korostaa rauhallisen, varhaisen ympäristöön tutustumisen merkitystä.

Ruotsissa rodulle on ollut vuodesta 2024 lähtien käytössä luonneindeksi, joka kattaa sosiaalisuuden, leikkisyyden, ympäristövarmuuden ja uhkatilanteisiin liittyvän käyttäytymisen. Se on jalostuksen työkalu, ei todistus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Tarkastele vanhempien BPH-tuloksia ja indeksiä sekä tapaa koirat itse: miten ne palautuvat yllätyksistä, hyväksyvät käsittelyn ja käyttäytyvät arkitilanteissa?

Valppaus ilmenee usein korkeana, melko terävänä haukkuna. Opeta koiraa jo nuorena huomaamaan ääni ja sen jälkeen jättämään se sikseen. Kaiken vahtimistaipumuksen poistaminen ei ole realistista, mutta koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjaajaansa.

## Koulutus ja liikunta

Espanjanvesikoiran on saatava käyttää sekä kehoaan että aivojaan päivittäin. Tietty tuntimäärä kertoo kuitenkin vähemmän kuin tekemisen sisältö ja koiran palautuminen. Toimivaan viikkoon kuuluu monipuolista liikkumista, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja tietoista levon harjoittelua.

Rotu oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pienin askelin etenevä, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii sen oppimiskykyyn ja vähentää ristiriitoja herkän tai valppaan koiran kanssa. Tärkeimpiä harjoiteltavia asioita ovat löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, esineistä luopuminen, rauhallinen käytös ovilla ja ikkunoilla, tassujen ja korvien käsittely sekä selkeä vihje omalle paikalle rauhoittumiseen.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pentu altistetaan mahdollisimman monelle asialle lyhyessä ajassa. Anna sen sen sijaan tutustua ihmisiin, ääniin, alustoihin, liikenteeseen, veteen ja muihin koiriin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy vielä ajattelemaan, ottamaan palkkion vastaan ja palautumaan. Älä pakota tervehtimään. Yksi hyvä kokemus on arvokkaampi kuin monta liian kuormittavaa kohtaamista.

Hajutyöskentely, ihmis- tai riistajälki, erikoisetsintä, nosework, tottelevaisuus, rally-toko ja agility ovat esimerkkejä rodulle mahdollisesti sopivista harrastuksista. Vesityöskentely voi sopia erinomaisesti, mutta rodun nimi ei takaa, että jokainen koira haluaa uida. Tutustuta koira veteen vähitellen ja anna sen varmuuden määrätä etenemistahti.

Aikuinen koira tarvitsee kunnon lenkkejä ja keskittymistä vaativia tehtäviä. Arvioi sopivaa määrää koiran lihavuuskunnon, fyysisen kunnon, unen, rauhoittumiskyvyn ja seuraavan päivän voinnin perusteella. Voimakkaasti kierroksilla oleva koira ei aina tarvitse lisää vauhtia, vaan se voi kaivata hajutyöskentelyä tai rauhoittumisen harjoittelua. Pennulle sopivat lyhyet tutkimusretket, vapaa leikki, yksinkertaiset harjoitukset ja runsas lepo. Lisää pidempiä matkoja, hyppyjä ja raskaampaa työskentelyä vähitellen.

## Terveys

Rodun selkein sitova ruotsalainen jalostusvaatimus koskee lonkkia: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että Ruotsissa syntyneiden vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo olisi astutushetkellä yli 100.

Yhdistys suosittelee myös BPH-kuvausta, ajantasaista silmätutkimusta sekä DNA-tietoja prcd-PRA:n ja neuroaksonaalisen dystrofian eli NAD:n osalta. Näitä suosituksia ei pidä sekoittaa viralliseen lonkkatutkimusvaatimukseen. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset, tutkimuspäivämäärät ja suunnitellun vanhempaisyhdistelmän tiedot sen sijaan, että tyytyisit mainintaan koirien ”terveystutkimuksista”.

Prcd-PRA on perinnöllinen verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi tunnistaa vain prcd-muunnoksen. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa rodun prcd-PRA-tuloksia keskitettyyn rekisteriin, mutta tämä tallennus ei itsessään ole erillinen rotukohtainen pentueen rekisteröintivaatimus. Kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan ilman, että yhdistelmästä odotetaan sairaita pentuja. Kahta kantajaa ei kuitenkaan saa yhdistää, eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen.

NAD on vakava neurologinen sairaus, joka on dokumentoiduissa tapauksissa alkanut koiran ensimmäisen elinvuoden aikana ja vaikuttanut liikkumiseen, koordinaatioon ja käyttäytymiseen. Rodussa tehdyissä tutkimuksissa on tunnistettu TECPR2-geenimuunnos ja saatu näyttöä peittyvästä periytymisestä. Rotuyhdistys suosittelee geneettisesti terveitä koiria tai kantajia vain yhdistettyinä geneettisesti terveeseen koiraan. Ruotsin kennelliitto ei tallenna NAD-tuloksia, joten pyydä nähtäväksi laboratoriotodistus ja tarkista molempien vanhempien tulokset.

Ruotsalainen jalostusstrategia pohjautuu osittain terveyskyselyyn, johon saatiin 871 täydellistä omistajavastausta. Tällainen kysely antaa yleiskuvan, mutta se ei vastaa eläinlääkärin diagnosoimiin tapauksiin perustuvaa tietoa sairauksien yleisyydestä. Pitkän yleisluonteisen diagnoosiluettelon sijaan kannattaa kysyä dokumentoituja tuloksia sekä tietoja vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten sairauksista.

Ilmoitettu elinikähaarukka ei ennusta yksittäisen koiran elinikää. Vastuullinen jalostus, sopiva lihavuuskunto, esteetön liikkuminen, kivuton iho ja nopea hakeutuminen eläinlääkäriin oireiden ilmaantuessa ovat hyödyllisempiä lähtökohtia espanjanvesikoiran valintaan ja hoitoon.

## Historia ja alkuperä

Espanjanvesikoiria on ollut Iberian niemimaalla jo pitkään. FCI:n rotumääritelmä kuvaa rodun yhteistä alkuperää vanhan ranskalaisen vesikoiratyypin, barbet’n, kanssa sekä Andalusian runsasta koirakantaa, jonka koiria kutsuttiin ”turkkilaisiksi koiriksi”. Varhaisesta historiasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, ja myös ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitellään useita teorioita.

Työtehtävät vaihtelivat alueittain. Rotumääritelmässä kuvataan paimennusta, metsästystä ja kalastajien auttamista erityisesti alueilla, joilla villava turkki suojasi sekä märissä että kuivissa oloissa. Sen sijaan kaikille yksityiskohtaisille kertomuksille verkkojen noutamisesta, viestien kuljettamisesta veneiden välillä tai yhdestä tietystä reitistä, jota pitkin koirat saapuivat Espanjaan, ei ole riittävää näyttöä.

Nykyinen rotu alkoi muotoutua, kun harrastajat ryhtyivät vuodesta 1975 lähtien valitsemaan koiria ja laatimaan rotumääritelmää. Kolme perinteistä tyyppiä tunnetaan nimillä North, Sierra ja Marismeño, mutta nykyinen kanta on sekoittunut ja muodostaa yhden rodun. FCI hyväksyi rodun alustavasti vuonna 1989 ja lopullisesti vuonna 1999. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1997; niiden tarkasta määrästä on eriäviä tietoja.

## Arki rodun kanssa

Espanjanvesikoirasta voi tulla läheinen ja hauska perheenjäsen, mutta se tarvitsee muutakin kuin tilaisuuden purkaa energiaansa. Arkeen on kuuluttava koulutusta, palautumista, turkin ja korvien tarkistamista sekä harkittua vahtimistaipumuksen hallintaa ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Lasten kanssa perussääntöjä ovat aikuisen valvonta ja koiran rauhallinen lepopaikka. Vilkas koira voi kaataa juoksevan lapsen tai yrittää ohjailla tätä ilman aggressiivista tarkoitusta. Lapset eivät saa vetää koiraa kiharoista eivätkä häiritä sitä sen syödessä tai levätessä. Arvioi vanhempien varmuutta ja palautumiskykyä sen sijaan, että olettaisit rodun nimen takaavan sopivuuden perheeseen.

Rotu voi elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta suhteen toimivuus riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä kohtaamiset rauhallisina, estä jahtaaminen ja järjestä kissalle turvallisia pakoreittejä. Pieneläimet tarvitsevat omat erilliset, turvalliset tilansa. Rodun paimennus-, metsästys- ja vahtitaustan vuoksi ei ole viisasta luvata, että jokainen espanjanvesikoira olisi luotettava kaikkien eläinten seurassa.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä ja osaa rauhoittua. Sen voimakas haukku ja mahdollinen herkkyys ihmisille, äänille ja liikkeelle tekevät kuitenkin huonosti äänieristetystä tai hyvin vilkkaasta kodista vaativamman ympäristön. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, tehtäviä eikä sosiaalistamista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Jos koira seuraa omistajaansa kaikkialle eikä koskaan harjoittele lepäämistä portin takana tai toisessa huoneessa, pidemmät poissaolot voivat muodostua tarpeettoman vaikeiksi. Järjestä koiralle muuta hoitoa, jos työpäivä tarkoittaa säännöllisesti monen tunnin poissaoloa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää älykkään, nopean ja valppaan harrastuskumppanin kanssa ja on valmis seuraamaan turkin kuntoa ja terveyttä huolellisesti. Se sopii huonommin, jos toiveena on luonnostaan kaikkien kanssa seurallinen koira, hyvin hiljainen koti, vähäinen koulutustarve tai kihara turkki, jota voi harjata tavalliseen tapaan.

Espanjanvesikoira (perro de agua español)

Verein für Deutsche Wachtelhunde e.V. (Germany)

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen, kiharakarvainen espanjalainen työkoirarotu, jota on käytetty paimennukseen ja vesityöskentelyyn. Se on uskollinen ja kiintyy usein erityisesti yhteen ihmiseen. Rotu on energinen, älykäs ja vieraita kohtaan pidättyväinen sekä luontaisesti valpas vahtikoira. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja turkilleen sopivaa erityishoitoa.

Nubbelundas

Torekovs Hundpensionat/Hundfrisör

## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet