## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Vainanens

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Milegårdens

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Glimmerns

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Swedish Kennel Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Midnight Runner

## Perustiedot

- Bernhardinkoira on sveitsiläinen jättirotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seura-, vahti- ja maatilan koirana. Rotua käytetään myös jäljestys- ja etsintätehtävissä.
- Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 70–90 cm ja narttujen 65–80 cm. Ruotsin Kennelliitto antaa suuntaa antavaksi painoksi noin 60–100 kg, mutta itse rotumääritelmässä painoa ei määritellä.
- Rodusta on lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen muunnos. Molemmilla on runsas aluskarva.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta ystävälliseksi, valppaaksi ja rauhallisesta eloisaan vaihtelevaksi. Tämä on ihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.
- Suuri koko vaikuttaa kaikkeen arjessa: tilantarve, kuljetukset, koulutus, ruokinta ja eläinlääkärinhoito vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Bernhardinkoiran tulee olla suuri ja voimakas mutta silti sopusuhtainen ja terveesti liikkuva. Rotumääritelmän mukainen enimmäissäkäkorkeus on uroksilla 90 cm ja nartuilla 80 cm, mutta tätä korkeampi koira voidaan hyväksyä, jos se on sopusuhtainen ja liikkuu oikein. Tämä ei poista rotumääritelmän ylärajoja eikä tarkoita, että mahdollisimman suuri koira olisi ihanne. Kun tapaat aikuisia koiria, kiinnitä huomiota siihen, kantavatko ne painonsa vaivatta ja liikkuvatko ne vakaasti ja helposti.

Lyhytkarvaisella muunnoksella on tiheä, kiiltävä ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä runsas aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on suoraa ja keskipitkää, ja silläkin on runsas aluskarva. Karva voi olla hieman laineikasta lantion ja lonkkien alueella, ja raajoissa on hapsut. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on punaisia laikkuja tai selän ja kyljet peittävä punainen mantteli. Punaisen sävyt vaihtelevat kirkkaanpunaisesta tummanpunaiseen, ja tumma maski on toivottava.

Turkkia hoidetaan karvatyypin ja sen todellisen kunnon mukaan. Pitkäkarvainen muunnos tarvitsee perusteellisen harjauksen vähintään kerran viikossa takkujen ehkäisemiseksi ja useammin silloin, kun aluskarvaa irtoaa tai turkki on kastunut ja likaantunut. Myös lyhyt turkki on käytävä läpi, jotta irtoava aluskarva, ihomuutokset ja aristavat kohdat huomataan. Kiinnitä erityistä huomiota tiheäkarvaisiin alueisiin sekä pannan ja valjaiden alle jääviin kohtiin. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

Osa bernhardinkoirista kuolaa runsaasti, osa huomattavasti vähemmän. Jos kuolan määrä voi vaikuttaa rotuvalintaasi, tapaa koiran aikuisia sukulaisia. Pyyhkeen pitäminen vesikupin lähellä on yleensä realistisempaa kuin kuolaamattoman koiran odottaminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen bernhardinkoiran tulisi olla ystävällinen ja valpas, ja sen temperamentti voi vaihdella rauhallisesta melko eloisaan. Ruotsin Kennelliitto kuvaa rotua tasapainoiseksi ja perhekeskeiseksi, mutta nimitys ”lastenhoitajakoira” on harhaanjohtava. Minkään koiran ei pidä odottaa sietävän päällään kiipeilyä, tiukkoja halauksia tai häirintää syödessään tai levätessään.

Lasten seurassa koiran koko on aivan yhtä tärkeä huomioitava asia kuin sen luonne. Vastuullisen aikuisen on aina ohjattava yhdessäoloa, opetettava lasta antamaan koiran poistua tilanteesta ja estettävä rajut leikit, joissa joku voi kaatua. Rauhallinen yksilö voi sopia lapsiperheeseen erittäin hyvin, mutta arvioi aina kyseistä koiraa sen sijaan, että luottaisit rodun maineeseen.

Samaa huolellisuutta tarvitaan muiden koirien ja kissojen seurassa. Rotumääritelmä ei takaa yhteensopivuutta muiden eläinlajien kanssa. Tutustuta eläimet toisiinsa hallitusti, järjestä niille erilliset lepopaikat ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Ystävällinenkin leikki voi olla pienelle koiralle tai kissalle vaarallista kokoeron vuoksi. Kysy kasvattajalta, miten pentueen vanhemmat suhtautuvat vieraisiin koiriin, vierailijoihin, käsittelyyn ja odottamattomiin ääniin. Tämä kertoo enemmän kuin yleiset väitteet siitä, että rotu olisi aina sosiaalinen, hiljainen tai suojeleva.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus kannattaa aloittaa silloin, kun bernhardinkoira on vielä kokonsa puolesta helposti hallittavissa. Tärkeimpiä taitoja ovat löysällä hihnalla kulkeminen, ihmisten rauhallinen tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa, luoksetulo ja odottaminen pyydettäessä. Opeta pentu myös suhtautumaan rennosti suun tutkimiseen, tassujen käsittelyyn ja kehon tarkistamiseen. Varhainen sosiaalistaminen, hihnakäytöksen harjoittelu ja pentukurssit ovat erityisen arvokkaita näin suureksi kasvavalle koiralle. Etene pienin askelin ja palkitse rauhallisesta käytöksestä, jota haluat nähdä jatkossakin.

Rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivan minuuttimäärän antaminen olisi harhaanjohtavaa. Lenkkien, etsintäleikkien ja jäljestysharjoitusten sopiva kesto ja kuormittavuus riippuvat koiran iästä, terveydestä ja kunnosta sekä säästä. Rauhallinen olemus ei tarkoita, että koira pärjäisi ilman liikuntaa. Hyvä lihaskunto ja turvalliset arkirutiinit ovat näin painavalle koiralle tärkeitä.

Pennut kasvavat nopeasti. Ruotsin Kennelliitto suosittelee välttämään pitkiä kävelylenkkejä ensimmäisen vuoden aikana. Anna pennun sen sijaan liikkua lyhyemmissä jaksoissa, tutustua erilaisiin ympäristöihin ja levätä tekemisten välillä. Lisää matkaa ja vaikeustasoa vähitellen koiran yksilöllisen kehityksen mukaan sen sijaan, että noudattaisit kaikille koirille sopivaksi oletettua ikärajaa.

Ole erityisen varovainen lämpimällä säällä. Paksuturkkiset koirat kuuluvat niihin, jotka voivat olla tavallista herkempiä kuumuudelle. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja lopeta liikunta, jos koira läähättää jatkuvasti, kuolaa poikkeuksellisen paljon, sen limakalvot ovat kuivat ja punaiset tai se vaikuttaa sekavalta tai heikolta. Jos epäilet lämpöhalvausta, viilennä koiraa viileällä, ei jääkylmällä vedellä ja ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Ruotsissa keskeisiä huomioitavia asioita ovat niveltutkimusten tulokset, terve rakenne ja mahalaukun laajentuman ja kiertymän oireiden tunnistaminen. Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja kyynärniveldysplasiaa, joista käytetään tavallisesti lyhenteitä HD ja ED. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD- ja ED-tulos ennen astutusta. Bernhardinkoiran viralliset lonkkakuvat otetaan aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tiedossa oleva tutkimustulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu; se ei automaattisesti tarkoita, ettei koiralla olisi dysplasiaa. Pyydä nähtäväksi varsinaiset lausunnot äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että vanhemmat on ”tutkittu”. Ruotsin Kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan jalostukseen ei saa käyttää koiraa, jonka ED-aste on 2 tai 3, jolla on kliininen kyynärniveldysplasia tai jolle on tehty sen vuoksi leikkaus.

Rotu kuuluu myös Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisten erityisohjeiden eli BSI-ohjeiden piiriin. Niissä kiinnitetään huomiota ylikokoiseen ja liian raskaaseen päähän, kasvojen liialliseen ihoon, löysiin huulitaskuihin sekä löysiin, liian suuriin tai sisäänpäin kiertyneisiin silmäluomiin. Ostajalle nämä antavat konkreettisia tarkkailukohteita: silmien tulee näyttää terveiltä, iho ei saa olla ärtynyt, suun ja hampaiden tulee toimia kunnolla ja koiran tulee liikkua voimakkaasti mutta vaivatta. Näyttävä ulkomuoto ei saa koskaan mennä toimivuuden edelle.

Eräässä eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa bernhardinkoirilla todettiin suurentunut mahalaukun laajentuman ja kiertymän riski. Kyse on äkillisestä, hengenvaarallisesta hätätilanteesta, jossa aika on ratkaiseva tekijä. Tulokseton yökkäily, nopeasti turpoava vatsa, levottomuus, läähätys, vatsakipu ja vaikeus asettua makuulle edellyttävät välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin. Älä jää odottamaan, menevätkö oireet ohi. Mikään yksinkertainen kotirutiini ei poista riskiä kokonaan. Keskustele eläinlääkärin kanssa juuri oman koirasi riskistä ja mahdollisista ehkäisevistä toimenpiteistä.

Nopeasti kasvava pentu tarvitsee sille sopivaa ruokaa kasvua vastaavia määriä. Noudata kasvattajan ja eläinlääkärin ohjeita ja seuraa koiran kehon kuntoa ja liikkumista kasvun aikana sen sijaan, että yrittäisit saada pennun kasvamaan mahdollisimman nopeasti.

## Historia ja alkuperä

Bernhardinkoiran dokumentoitu historia alkaa Sveitsin ja Italian väliseltä Ison Sankt Bernhardin solalta. Sinne perustettiin majatalo 1000-luvulla. Majatalossa pidettiin suuria vuoristokoiria suojelu- ja vartiointitehtävissä 1600-luvun puolivälistä lähtien. Niitä näkyy vuodelta 1695 peräisin olevissa kuvissa ja mainitaan majatalon asiakirjoissa vuodesta 1707 alkaen. Myöhemmin koirat kulkivat matkalaisten mukana ja etsivät lumeen ja sumuun eksyneitä ihmisiä.

Vuosina 1800–1814 elänyt Barry on rodun kuuluisin pelastuskoira, ja sveitsiläisissä historiallisissa kertomuksissa sen kerrotaan pelastaneen yli 40 ihmistä. Kyse on historiallisesta tiedosta, ei jokaisen yksittäisen pelastustehtävän nykyaikaisesta dokumentoinnista. Kaulassa riippuva pieni viinatynnyri kuuluu ennen kaikkea rodun tunnettuun mielikuvaan. Sen alkuperästä kiistellään, ja Ruotsin Kennelliiton lähteissä tynnyriä kuvataan myytiksi, ei todellisissa pelastustehtävissä käytetyksi varusteeksi.

Vuonna 1867 Heinrich Schumacher alkoi pitää koiristaan sukutaulukirjanpitoa. Kun Sveitsin kantakirja avattiin vuonna 1884, sen ensimmäinen koira oli Leon-niminen bernhardinkoira. Sveitsin rotuyhdistys perustettiin samana vuonna. Vuonna 1887 rotumääritelmä hyväksyttiin ja bernhardinkoira julistettiin virallisesti sveitsiläiseksi roduksi. Nykyisin koirat elävät pääasiassa seura- ja maatilan koirina, vaikka jäljestys- ja etsintätyö yhdistävät niitä edelleen niiden historiaan.

## Arki bernhardinkoiran kanssa

Elämä bernhardinkoiran kanssa vaatii koiran koon huomioimista suunnittelussa. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti sopimaton, mutta koiran on pystyttävä kääntymään, lepäämään ja kulkemaan kodissa ilman ahtautta. Mieti portaiden käyttöä, hissin mahdollista rikkoutumista, autoon pääsemistä ja sitä, miten auttaisit sairasta tai iäkästä koiraa. Myös ruoka, tukevat varusteet, kuljetukset ja eläinlääkärinhoito maksavat usein enemmän kuin pienemmän koiran kohdalla, vaikka tarkkaa summaa ei voikaan ennustaa.

Älä oleta bernhardinkoiran pärjäävän yksin koko työpäivää. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisellekin koiralle yksinolo on ensin opetettava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Yksinoloon opetettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin, mutta kaikille yksilöille sopivaa aikarajaa ei ole.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa:

1. Pyydä vanhempien tarkat viralliset HD- ja ED-tulokset ja kysy, onko lähisukulaisilla ollut nivel- tai liikkumisongelmia.
2. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia koiria ja tarkkaile niiden luonnetta, silmiä, ihoa, suuta, liikkumista ja suhtautumista käsittelyyn – älä pelkästään kokoa ja pään tyyppiä.
3. Tee realistinen suunnitelma kodin tiloista, autosta, lämpimän sään järjestelyistä, yksinolosta, arjen koulutuksesta ja avusta siltä varalta, ettei koira jonain päivänä pysty kävelemään omin voimin.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa hyvin suurta koiraa mutta asettaa toimintakyvyn, rauhalliset arkitaidot ja yhteisen arjen mahdollisimman suuren koon tai romantisoitujen pelastuskoiramyyttien edelle.

Bernhardinkoira

Deutscher Club für Leonberger Hunde (DCLH)

Vétérinaire Santé (France)

Suuri ja lempeä vuoristokoira, jonka sveitsiläiset munkit kehittivät pelastus- ja seurakoiraksi. Bernhardinkoira on rauhallinen ja hellä etenkin lasten kanssa, mutta se on hyvin kookas, kuolaa paljon ja siitä lähtee runsaasti karvaa. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, huolellista nivelten ja terveyden hoitoa sekä tiivistä osallistumista perheen arkeen.

Baggemålas paradis

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Söta Små Tassar

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Jaktiverns

## Rotu lyhyesti

Englanninbulldoggi on brittiläinen, FCI:n tunnustama seurakoirarotu, joka kuuluu ryhmään 2. Se on tiivisrakenteinen ja voimakas, mutta rotutyyppi ei saa koskaan mennä vaivattoman hengityksen, terveiden liikkeiden tai silmien ja ihon terveyden edelle.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** uroksilla noin 25 kg ja nartuilla noin 23 kg
- **Säkäkorkeus:** nykyinen FCI:n rotumääritelmä ei määrittele virallista säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja rungonmyötäinen
- **Ihanneluonne:** valpas, rohkea, uskollinen, luotettava ja lempeä
- **Tärkeintä pentua hankittaessa:** tarkista dokumentoidut hengitystutkimusten tulokset ja seuraa, miten vanhemmat hengittävät, liikkuvat ja palautuvat rasituksesta

Rotu voi sopia ihmiselle, joka haluaa seurallisen, perheensä lähellä viihtyvän kumppanin ja on valmis valitsemaan kasvattajan erityisen huolellisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii koiraa raskaaseen liikuntaan tai ei pysty mukauttamaan arkea lämpimään säähän ja koiran hengitykseen.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Englanninbulldoggin tulee olla matala, leveä, lihaksikas ja tiivisrakenteinen ilman liioiteltuja piirteitä. Pää on suuri suhteessa runkoon, mutta rotumääritelmässä todetaan selvästi, ettei se saa haitata koiran tasapainoa tai liikkumista. Hengitysvaikeudet eivät ole toivottu rotuominaisuus.

Kirsun tulee olla musta ja leveä sekä sierainten suuret ja avoimet. Kasvoissa voi olla hienoja ryppyjä, mutta ihoa ei saa olla niin paljon, että se haittaa silmiä, kirsua tai hengitystä. Silmissä ei saa olla ilmeisiä ongelmia. Häntä on luonnostaan lyhyt, mutta se ei saa olla sisäänpäin kääntynyt tai niin tiiviisti painunut, että se aiheuttaa iho-ongelmia tai vaikeuttaa ulostamista. Liikkeiden tulee olla terveet ja vapaat.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppo pitää puhtaana. Hyväksyttyjä värejä ovat juovikas, punaisen eri sävyt, kellanruskea, vaalea kellanruskea, valkoinen ja kirjava. Musta, musta punaruskein merkein ja pigmentitön kirsu eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta ihopoimut vaativat huomiota. Tarkista kasvojen poimut ja mahdolliset hännänympäryksen poimut, puhdista ne tarvittaessa ja kuivaa iho huolellisesti. Punoitus, haju, kosteus, kutina tai arkuus edellyttävät eläinlääkärin arviota, eivät vain puhdistamisen lisäämistä. Totuta koira jo nuorena siihen, että sen ihoa, silmiä, korvia, tassuja, hampaita ja häntää tutkitaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on valpas, rohkea, uskollinen ja lempeä koira, mutta luonne vaihtelee yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Englanninbulldoggi voi olla hyvin ihmisläheinen ja seurallinen, mutta sen voima ja innokkuus saattavat joskus näkyä rajuna tai tungettelevana käytöksenä.

Arvioi yksittäistä koiraa, älä pelkkää rotukuvausta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia tavallisessa arkiympäristössä. Niiden tulisi pystyä kohtaamaan ihmisiä ilman voimakasta pelkoa tai aiheetonta aggressiivisuutta ja rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aikuisen valvonta on välttämätöntä koiran ja lasten ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lapsille tulee opettaa, ettei koiran päälle saa kiivetä, sitä ei saa herättää eikä sen kasvojen poimuja tai häntää käsitellä. Vankkarakenteinen englanninbulldoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen, vaikka se olisi liikkeellä ystävällisin aikein.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Osa yksilöistä elää hyvin yhdessä koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Varhainen sosiaalistaminen, rauhallinen tutustuttaminen ja mahdollisuus pitää eläimet aluksi erillään ovat hyödyllisempiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu tulee aina toimeen muiden lemmikkien kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Englanninbulldoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu sen hengityksestä, lämmönsiedosta ja palautumisnopeudesta, ei tietystä minuuttimäärästä. Rauhallinen arkitaitojen harjoittelu, hajutyöskentely, ongelmanratkaisu ja koiran omaan tahtiin tehdyt kävelyt tarjoavat mielekästä tekemistä. Tarkoituksena ei ole uuvuttaa koiraa.

Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat sitä keskittymään. Panosta ohjaajan kuuntelemiseen, luoksetuloon, yhteistyöhön hoitotilanteissa ja rauhoittumiseen. Koira on kokoonsa nähden vahva, joten löysällä hihnalla kävelemistä ja rauhallista tervehtimistä kannattaa opettaa varhain.

Mukauta liikunta säähän ja alustan olosuhteisiin. Kuumalla tai kostealla säällä lyhytkalloisen koiran voi olla vaikeampi viilentää itseään. Keskeytä liikunta, jos koiran hengitys alkaa selvästi kuulua, se käyttää vatsalihaksiaan voimakkaasti hengittämiseen, läähättää palautumatta, nyökyttää päätään hengityksen tahdissa, jää jälkeen tai vaikuttaa poikkeuksellisen väsyneeltä. Lyyhistyminen, pyörtyminen, sinertävät tai hyvin kalpeat limakalvot ja vaikea hengitysvaikeus vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Terveen yksilön tulisi pystyä kävelemään, leikkimään ja tutkimaan ympäristöään ilman, että hengitys muodostuu esteeksi. Kuorsausta, karkeita hengitysääniä ja hidasta palautumista ei pidä kuitata viehättävinä erikoisuuksina.

## Terveys

Hengitystoiminta on rodun tärkein rotukohtainen terveyskysymys. BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä voi vaikuttaa koiran kykyyn leikkiä, syödä, nukkua, liikkua ja säädellä ruumiinlämpöään. Riski liittyy lyhyeen kalloon ja pehmytkudoksiin, joiden on mahduttava hengitysteihin. Oireyhtymä ei vaikuta kaikkiin englanninbulldoggeihin yhtä voimakkaasti, ja sen vaikeusaste voi muuttua iän, kuntoluokan ja muiden yksilöllisten tekijöiden myötä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-S-terveysohjelmaan. Jotta pentue voidaan rekisteröidä, molemmille vanhemmille on tehtävä virallinen RFG-S-arviointi ennen astutusta. Koiran on oltava virallisessa arvioinnissa vähintään 24 kuukauden ikäinen, eikä todistus saa olla astutushetkellä yli 24 kuukautta vanha. Arvioinnissa tutkitaan sieraimet, kuntoluokka, sydän ja keuhkot sekä tehdään reipas kolmen minuutin kävelytesti, johon kuuluvat tarkastukset ennen rasitusta ja sen jälkeen.

RFG-S-arvioinnissa hengitystoiminta luokitellaan asteikolla 0–3. Luokat 0 ja 1 katsotaan kliinisesti oireettomiksi, kun taas luokat 2 ja 3 tarkoittavat, että koiralla on kliinisiä BOAS-oireita. Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan luokkaan 2 tai 3 arvioituja koiria tai koiria, joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen. Tulos on tärkeä tarkistuspiste, ei elinikäinen takuu: BOAS voi kehittyä myöhemmin, joten koira saatetaan joutua arvioimaan uudelleen.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien voimassa olevat tulokset ja tarkista ne itse Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannoista. Tarkkaile koiria myös levossa ja kevyen liikunnan jälkeen: hengityksen tulisi olla hiljaista ja vaivatonta, sierainten avoimet ja palautumisen kohtuullisen nopeaa. Koiralle tai sen lähisukulaisille tehdyt hengitystieleikkaukset ovat tärkeä tieto. Koira, jonka hengitysteitä on avarrettu leikkauksella, ei voi saada virallista RFG-S-tulosta.

Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa arvosteluohjeissa kiinnitetään huomiota myös liikkeisiin, ihoon, silmiin ja häntään. Etsi koiraa, joka liikkuu vapaasti, jonka silmät ovat terveet ja ärsytyksettömät ja jonka ihopoimut eivät ole tulehtuneet. Hännän tulee olla helposti puhtaana pidettävä, eikä se saa painua tiiviisti peräaukon päälle. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen kuormitusta. Hakeudu eläinlääkärin arvioon, jos koiralle ilmaantuu uusia hengitysääniä, sen kestävyys heikkenee, se sietää huonosti lämpöä tai sillä on toistuvia iho-ongelmia, silmien ärsytystä, ontumista tai hännänympäryksen ongelmia.

## Historia ja alkuperä

Englanninbulldoggin dokumentoidut juuret ovat Isossa-Britanniassa. Sana ”bulldog” tunnetaan kirjallisista lähteistä 1630-luvulta, ja tämäntyyppisiä koiria käytettiin aiemmin härkien syöttiotteluissa. Kun tällaiset eläinottelut kiellettiin vuonna 1835, rodun käyttötarkoitus ja kehityssuunta muuttuivat.

Bulldoggeja alkoi esiintyä koiranäyttelyissä noin vuonna 1860. Kun taistelukoirasta tuli seura- ja näyttelykoira, myös tavoiteltu luonne muuttui kohti nykyisessä rotumääritelmässä kuvattua lempeää ja luotettavaa koiraa. Vanhat kertomukset siitä, mistä keskiaikaisista koirista rotu tarkalleen kehittyi, ovat epävarmempia, eikä niitä pidä sekoittaa dokumentoituun historiaan.

Rotu on ollut pitkään brittiläinen symboli, mutta sen tärkein perintö nykypäivänä ei ole äärimmäinen ulkomuoto. Nykyinen rotumääritelmä korostaa sen sijaan, että liioitellut piirteet, hengitysvaikeudet, epäterveet liikkeet ja ilmeiset silmäongelmat eivät ole toivottuja.

## Arki rodun kanssa

Englanninbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan arjessa on ulkoilua, tekemistä, lepoa ja koiralle sopiva lämpötila. Kodin kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päästä säännöllisesti ulos ja ehkäistä ylikuumenemista. Vaikeasti hengittävä bulldoggi ei sovellu paremmin vähäliikuntaiseen elämään vain siksi, että se liikkuu vähän.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja turvallisista jaksoista ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rauhallisena. Aikuisten koirien yksinolon sietokyky vaihtelee, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Suunnittele pentuaika ja työpäivien järjestelyt ennen hankintaa sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän automaattisesti tietyn ajan yksin.

Valitse kasvattaja koirien toimintakyvyn ja kasvattajan avoimuuden perusteella, älä pelkän pään muodon, värin tai palkintojen vuoksi. Pyydä selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mikä on kummankin vanhemman RFG-S-luokka, milloin arvioinnit on tehty ja voiko tulokset tarkistaa?
- Voitko nähdä vanhempien liikkuvan ja palautuvan ilman voimakkaita hengitysääniä tai hengitysponnistelua?
- Esiintyykö lähisukulaisilla toistuvia iho-, silmä-, liikkumis- tai häntäongelmia?
- Voiko häntää liikuttaa ja pitää puhtaana ilman kipua tai tiukkoja ihopoimuja?
- Miten astutukset ja synnytykset ovat sujuneet sukulinjassa, ja ovatko nartut pystyneet synnyttämään luonnollisesti?
- Miten pentuja sosiaalistetaan ja miten vanhempien luonnetta arvioidaan?

Hyvä valinta on yksilö, joka pystyy elämään tavallista koiran elämää, hengittämään vaivattomasti ja liikkumaan terveesti ja jonka luonne on tasapainoinen. Se on tärkeämpää kuin mahdollisimman lyhyt kuono, leveä etuosa tai raskas rakenne.

Englanninbulldoggi

The Bulldog Club Inc. (UK)

Englanninbulldoggi on tiivisrakenteinen, lihaksikas seurakoira, jolla on leveä rintakehä, ryppyiset kasvot ja lyhyt turkki. Se on rauhallinen ja hellä, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein hyvin lapsirakas. Se tarvitsee kevyttä, kohtuullista liikuntaa sekä hengityksen, ihon ja nivelten terveydestä huolehtimista läpi elämän.

Woof house

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Liten kärleksfull kennel i hemmiljö. Vi bor på landet men ändå inte. Valparna växer upp i hemmet med våra hundar. Vi är noga med vem vi säljer våra valpar till så vi har ingen kölista. Stort välkommen att kontakta oss om ni är intresserade av en ny familjemedlem 🌸

Triple L Poms

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Société Centrale Canine (France)

The Kennel Club (United Kingdom)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Vegeljung :s kennel

## Perustiedot

Staffordshirenbullterrieri on brittiläinen, tiivisrakenteinen terrieri, joka on kokoonsa nähden erittäin voimakas. Se on oma tunnustettu rotunsa, eikä sama rotu kuin amerikanstaffordshirenterrieri, bullterrieri tai amerikanbully. Sopivan omistajan kanssa se voi olla läheinen ja aktiivinen kumppani. Valinnan tulee kuitenkin perustua yksittäisen koiran luonteeseen, käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja perheen kykyyn hallita voimakasta ja nopeaa koiraa – ei lempinimiin tai stereotypioihin.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Midlandsissa ja Staffordshiressa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 3, terrierit
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 35,5–40,5 cm
- **Paino:** uroksilla 12,7–17 kg ja nartuilla 11–15,4 kg
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja tiivis
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa kouluttaa palkitsemalla, osaa lukea koiran kehonkieltä ja on suunnitellut harkitusti koirakohtaamiset, liikunnan ja palautumisen

Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, kiintymystä osoittavaksi, rohkeaksi ja luotettavaksi. Tämä on jalostustavoite, ei takuu jokaisen yksilön ominaisuuksista. Varhainen kasvuympäristö, terveys, kokemukset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki arkeen. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos hän on valmis harjoittelemaan arjen hallintataitoja ja ehkäisemään vaikeita tilanteita ennalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Staffordshirenbullterrierissä tulisi yhdistyä lihasvoima, tasapainoinen rakenne, ketteryys ja vapaat liikkeet. Rintakehä on leveä, runko tiivis ja pää lyhyt ja syvä, kallo leveä. Suurempi paino ei tarkoita parempaa rotutyyppiä. Korkeuden ja painon tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja liian painavaksi kasvava koira menettää rodulta edellytettyä liikkuvuutta.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 35,5–40,5 cm. Urosten tulisi painaa 12,7–17 kg ja narttujen 11–15,4 kg. Painohaarukan yläraja ei ole itseisarvoinen tavoite, vaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, sukupuolta ja rakennetta on arvioitava kokonaisuutena.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Poista irtokarva ja pese koira tarpeen mukaan kiinteän pesuaikataulun sijaan. Kutinaa, toistuvaa punoitusta tai tassujen nuolemista ei pidä kuitata tavallisena turkinhoito-ongelmana.

Hyväksytyt värit ovat punainen, kellanruskea, valkoinen, musta ja sininen valkoisin merkein tai ilman sekä kaikki juovikkaan eli brindlen sävyt valkoisin merkein tai ilman. Maksanruskea sekä musta ruskein merkein ovat rotumääritelmän mukaan ehdottoman ei-toivottuja. Sininen on hyväksytty väri, mutta väriä ei koskaan pidä asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti suunnitellun jalostusyhdistelmän edelle.

Rodun pää on suhteellisen lyhyt, mutta hengityksen tulee olla vapaata ja hiljaista. Toistuvaa tuhisemista, selvästi äänekästä hengitystä kohtuullisessa rasituksessa tai voimakasta kuorsaamista nukkuessa ei pidä selittää rodulle normaaliksi. Pään ja hengitysteiden toimivuutta arvioidaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Staffordshirenbullterrierin odotetaan olevan ihmisiin kiintyvä, rohkea ja luonteeltaan tasapainoinen, mutta ruotsalaiset käyttäytymiskuvaukset osoittavat suurta yksilöllistä vaihtelua. Koira voi olla avoin ja energinen, pidättyväisempi tai herkästi kuormittuva. Vanhempien ja lähisukulaisten arjesta saadut konkreettiset esimerkit ovat siksi hyödyllisempiä kuin väitteet siitä, miten rotu ”aina” käyttäytyy.

Voimakas ja pitkään jatkuva tervehtiminen ei osoita, että koira olisi sosiaalisesti varma. Se voi kertoa myös korkeasta viretilasta tai sosiaalisesta stressistä. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan uudelleen, ja sillä on oltava mahdollisuus vetäytyä kontaktista. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ja äärimmäinen arkuus eivät kuulu rodun ihanteeseen, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ei kerro, miten se käyttäytyy muiden koirien kanssa. Rodun historian ja ruotsalaisen rotuyhdistyksen kuvaaman vaihtelun vuoksi leikkikaverit kannattaa valita huolellisesti. Ei pidä olettaa, että aikuinen koira viihtyy vieraassa koiraryhmässä tai koirapuistossa. Kaikki staffordshirenbullterrierit eivät ole aggressiivisia muita koiria kohtaan. Ratkaisujen tulee perustua koiran todelliseen leikkityyliin, kykyyn irrottautua tilanteesta, jännittyneisyyteen ja kokemuksiin – ei sukupuoleen tai rotunimikkeeseen perustuviin sääntöihin.

BPH, MH ja ruotsalainen luonneindeksi voivat antaa hyödyllistä tietoa vanhemmista ja sukulaisista, mutta ne eivät ennusta pennun koko persoonallisuutta. Kysy, miten koirat reagoivat yllätyksiin, ihmisiin, käsittelyyn, laukauksiin ja koirakohtaamisiin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat.

Lempinimi ”lastenhoitajakoira” ei ole turvallisuusarvio. Myös hyvin ihmisläheinen koira voi stressaantua, olla kivulias tai reagoida nopeasti. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi aina valvottava tarkkaavaisen aikuisen, joka osaa lukea tilannetta ja puuttua siihen ajoissa.

## Koulutus ja liikunta

Staffordshirenbullterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa yhtä liikuntamäärää ei ole. Hyvään viikkoon voi kuulua lenkkejä erilaisissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja rauhallisia päiviä. Määrää tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen, lämpötilaan, rasituksen voimakkuuteen ja palautumiseen.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun energisyyteen ja yhteistyöhaluun. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo tai pitkän liinan käyttö, muiden koirien ohittaminen, tekemisen keskeyttäminen, rauhallinen tervehtiminen, odottaminen, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Tavoitteena ei ole sokea tottelevaisuus, vaan koira, joka pystyy tekemään hyviä valintoja myös innostuneena.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi leikkiä kaikkien kanssa. Muutama huolella valittu koirakaveri, selkeät tauot ja hallitut kohtaamiset tarjoavat usein paremmat lähtökohdat kuin kaoottinen koirapuisto. Keskeytä tilanne, jos koirien kehot jäykistyvät, leikki muuttuu yksipuoliseksi, kierrokset vain nousevat tai toinen koira yrittää päästä pois. Harjoitelkaa rauhallista oleskelua etäämmällä sen sijaan, että menisitte aina lähelle.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöä, leikkiä ja kehittää kehonhallintaansa ilman pitkäkestoista, toistuvaa tai pakotettua liikuntaa. Aikuisille koirille esimerkiksi nosework, toko, rally-toko ja koiralle sovitettu agility voivat tarjota sekä aivotyötä että yhteistyötä. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen.

Kuumalla säällä tai rasittavassa liikunnassa anna koiran hengityksen ja palautumisen ohjata toimintaa. Hakeudu eläinlääkäriin, jos hengitys muuttuu selvästi työlääksi tai äänekkääksi, koira horjuu tai sen hengitys ei palaudu normaaliksi. Tällaisia oireita ei pidä hyväksyä osaksi rodun ulkomuotoa.

## Terveys

Allergiat ja atooppiset ihosairaudet kuuluvat staffordshirenbullterrierien tämänhetkisiin keskeisiin terveyskysymyksiin Ruotsissa. Älä kysy vain, onko vanhemmalla tutkimustulos, vaan selvitä myös vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten kutina, korvavaivat, tassuongelmat ja muut iho-oireet. Toistuvat iho-oireet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja arkeen pitkään.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen nykyisessä työssä korostuvat myös nivelet ja liikkuminen – erityisesti lonkat, kyynärpäät ja polvet – sekä silmät, hampaat, purenta ja hengitys. Rodulla esiintyy sarveiskalvovaurioita ja väärään suuntaan kasvavia ripsiä, ja virheasentoiset kulmahampaat voivat vaurioittaa suun kudoksia. Pyydä saada nähdä, miten vanhemmat liikkuvat ja hengittävät tavallisessa toiminnassa, eivät vain näyttelyasentoon aseteltuina.

Terveysvaatimukset ja suositukset ovat eri asioita. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä staffordshirenbullterrierin vanhemmilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiettyä terveystutkimustulosta. Rotuyhdistyksen nykyinen jalostusstrategia suosittelee silti, että molemmilla vanhemmilla on lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä BPH- tai MH-kuvauksella selvitetyt luonneominaisuudet. Ostajan tulee pyytää nähtäväksi varsinaiset tulokset silloinkin, kun ne eivät ole rekisteröinnin ehto.

L2Hga ja HC ovat kaksi erillistä peittyvästi periytyvää sairautta, joihin on olemassa DNA-testit. Ruotsin Kennelliitto tallentaa L2Hga-tulokset keskitetysti terveysohjelman tasolla 1. Kantaja ei sairastu kyseisen peittyvän geenimuunnoksen vuoksi, mutta sen saa yhdistää vain geenimuunnoksesta vapaaksi todettuun koiraan. Koiraa, joka on perinyt sairausmuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, ei tule käyttää jalostukseen. Tarkista suunnitellun yhdistelmän koirien tunnistetiedot, testien päivämäärät ja tulokset. DNA-testi ei kerro mitään allergioista, nivelistä, hengityksestä tai yleisterveydestä.

Nykyisessä jalostusstrategiassaan rotuyhdistys suosittelee välttämään kahden sinisen tai kahden valkoisen koiran yhdistämistä. Tämä on jalostusyhdistelmiä koskeva suositus, ei todiste siitä, että jokainen sininen tai valkoinen koira olisi sairas. Älä koskaan valitse pentua ensisijaisesti poikkeavan värin vuoksi äläkä tyydy puutteellisempiin asiakirjoihin saadaksesi tietyn ulkonäön.

## Historia ja alkuperä

Staffordshirenbullterrieri kehittyi Englannin Midlandsissa ja Staffordshiren alueella vanhoista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. Sen taustaan kuuluvat aikakauden veriset eläintaistelut ja koiratappelut. Kun kytkettyjen eläinten kimppuun usuttaminen kiellettiin vuonna 1835, koiratappelut jatkuivat laittomina. Samalla koirat elivät tiiviisti omistajiensa rinnalla. Tämä historia on syytä kuvata avoimesti, mutta se ei tee jokaisesta nykykoirasta aggressiivista eikä sitä pidä käyttää riskialttiin käyttäytymisen romantisointiin.

Työ yhtenäisen rodun kehittämiseksi vauhdittui 1900-luvulla. Britannian Kennel Club tunnusti staffordshirenbullterrierin 25. toukokuuta 1935. Tämä loi perustan kirjalliselle rotumääritelmälle ja järjestelmällisemmälle jalostukselle, jonka tavoitteena oli voimakas, ketterä ja tasapainoinen terrieri. Ensimmäinen tunnettu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1962.

Nykyistä rotua tulee arvioida tämän päivän toimintakyvyn, terveyden ja luonteen perusteella. Historia selittää, miksi voimaan, kestävyyteen ja koirakohtaamisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta se ei koskaan korvaa yksilöllistä arviota.

## Arki rodun kanssa

Staffordshirenbullterrierit voivat elää lasten kanssa, mutta yksikään koira ei ole lastenhoitaja. Aikuisen tulee ohjata yhdessäoloa, koiralle on annettava rauha nukkua ja syödä, ja sekä lapsella että koiralla on oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai ottaa siltä tavaroita.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienempien eläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Aiempi rauhallinen yhteiselo on hyödyllinen tieto, mutta ei tae tulevasta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä ne fyysisesti erillään, kun kukaan ei voi valvoa, ja tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Keskeytä jahtaaminen, tuijottamiseen lukkiutuminen tai kiihtyminen jo varhain.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran toiminnan, tarpeidentekoulkoilujen ja palautumisen tarpeet täyttyvät ja omistaja pystyy hallitsemaan meluun ja kohtaamisiin liittyvät tilanteet porraskäytävissä ja sisäänkäynneillä. Totuta koira yksinoloon vähitellen ja seuraa sen käyttäytymistä, mieluiten kameran avulla. Koko rodulle sopivaa yhtä yksinoloaikaa ei ole. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää koiran tavanomaiseen säilyttämiseen eikä tavallisena ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Pyydä ennen ostoa muutakin kuin luettelo tutkimusten nimistä:

- Tarkista koiran rekisteröity rotu ja sukutaulu, jotta sitä ei sekoiteta muihin bull-and-terrier-rotuihin.
- Pyydä nähtäväksi lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten ihosta, korvista, tassuista, hampaista, purennasta, hengityksestä ja liikkumisesta.
- Tarkastele BPH- ja MH-tuloksia tai luonneindeksiä yhdessä konkreettisten arjen ja koirakohtaamisten esimerkkien kanssa.
- Selvitä, miksi kasvattaja valitsi juuri nämä kaksi koiraa ja mitä heikkouksia yhdistelmällä pyritään parantamaan.

Tärkein kysymys ei ole, onko rotu ”kiltti” vai ”kova”, vaan sopivatko koiran ominaisuudet kotiisi ja pystytkö tarjoamaan sille turvallista koulutusta, sopivaa tekemistä, lepoa ja sopivaa seuraa.

Staffordshirenbullterrieri

The Staffordshire Bull Terrier Club of Great Britain

American Kennel Club (AKC) - Though not EU, it is a well-established source

Staffordshirenbullterrieri on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja vahva englantilainen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se tunnetaan syvästä kiintymyksestään ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tämä eloisa ja herkkä koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, positiivista koulutusta, kestäviä puruleluja ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Devils Angel

## Rotu lyhyesti

Amerikanstaffordshirenterrieri, jota kutsutaan usein amstaffiksi, on yhdysvaltalainen terrieri ja kuuluu FCI:n ryhmään 3. Tämä tiivisrakenteinen ja poikkeuksellisen voimakas koira on nykyään pääasiassa seurakoira. Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisesta kouluttamisesta ja on valmis kantamaan vastuun voimakkaasta koirasta arjen tilanteissa.

- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm.
- Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa-antavat painot ovat uroksille 28–33 kg ja nartuille 19–25 kg, mutta terve kuntoluokka ja tasapainoiset mittasuhteet ovat yksittäistä lukemaa tärkeämpiä.
- Karva on lyhyttä, tiivistä, jäykkää ja kiiltävää, ja turkki on yleensä helppohoitoinen.
- Ihanteena on valpas, rohkea ja ympäristöstään kiinnostunut koira. Ruotsin Kennelliitto kuvaa amstaffia myös sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi, mutta yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.
- Koiran kanssa matkustavan on tarkistettava reitti etukäteen: amerikanstaffordshirenterrieri kuuluu kiellettyihin rotuihin sekä Norjassa että Tanskassa.

Amerikanstaffordshirenterrieri on tunnustettu rotu, jolla on oma rotumääritelmänsä. Leveä kallo, lyhyt karva ja lihaksikas runko eivät siis yksin riitä osoittamaan koiraa amstaffiksi. Pennun hankintaa harkitsevalle rekisteröity sukutaulu ja tiedot vanhemmista ovat paljon hyödyllisempiä kuin ulkonäköön perustuvat oletukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanstaffordshirenterrierin tulee olla kokoonsa nähden voimakas, lihaksikas ja tiivisrakenteinen mutta silti ketterä ja liikkuva. Rakenteen tulee näyttää tasapainoiselta, ei niin raskaalta tai liioitellulta, että se haittaa liikkumista. Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm. Rotumääritelmä edellyttää korkeuden ja painon olevan oikeassa suhteessa, mutta siinä ei anneta painoväliä. Ruotsin Kennelliiton ilmoittamat painot ovat siis käytännön suuntaviivoja, eivät tavoitepainoja, joihin jokaisen koiran pitäisi yltää.

Karva on rungonmyötäistä, lyhyttä, jäykkää ja kiiltävää. Pehmeä harja tai kuminen sukimiskinnas riittää usein irtokarvojen poistamiseen, ja koiran voi pestä silloin, kun siihen on todellinen tarve. Totuta pentu rauhallisesti tassujen, kynsien, korvien, suun ja ihon tarkistamiseen. Näin sekä arkinen hoito että myöhemmät eläinlääkärin tutkimukset sujuvat helpommin.

Yksiväriset, moniväriset ja laikulliset väritykset ovat sallittuja. Kokonaan valkoinen tai yli 80-prosenttisesti valkoinen väritys, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia. Väri ei ennusta luotettavasti luonnetta tai terveyttä. Punoitusta, kutinaa, jatkuvaa tassujen nuolemista tai korvissa tapahtuvia muutoksia tulee arvioida oireina, eikä niitä pidä selittää turkin värillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanstaffordshirenterrierin tulisi olla valpas, utelias ja rohkea, mutta rotukuvaukset kertovat ihanteesta ja rodun keskimääräisistä ominaisuuksista, eivät jokaisen koiran luonteesta. Ruotsin Kennelliiton käyttäytymisen arviointiaineistossa rodun sosiaalisuus ja energisyys ovat keskimäärin melko korkealla tasolla, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua. Kasvatuksella, kokemuksilla ja koulutuksella on merkitystä, mutta pentua valittaessa kannattaa huomioida myös lähisukulaisten käyttäytyminen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan vanhempien BPH-käyttäytymiskuvausten tuloksia ja mahdollisia luonneindeksejä konkreettisten arkiesimerkkien avulla. Selvitä, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uusiin alustoihin, käsittelyyn ja muihin koiriin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita lähisukulaisia. Pelkkä kuvaus ”sosiaalinen” kertoo paljon vähemmän kuin se, miten koira palautuu yllättävän tapahtuman jälkeen.

Rotu on fyysisesti voimakas, ja koira voi käyttää voimaansa määrätietoisesti. Rauhalliset, hallitut kohtaamiset ovat siksi arvokkaampia kuin oletus siitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Rodun tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä, voiko amstaff elää turvallisesti tietyn koiran, kissan tai pieneläimen kanssa. Arvioi kyseisen koiran aiempia kokemuksia, kiinnostusta jahtaamiseen tai leikkimiseen sekä kykyä irrottaa huomionsa tilanteesta ja rauhoittua.

Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista, että kissalla on suojaisia paikkoja ja mahdollisuus poistua milloin tahansa. Käytä porttia tai muuta turvallista estettä, pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin tunnet niiden käyttäytymisen hyvin. Hyväksy myös se, ettei joidenkin eläinten yhteiselo ole koskaan turvallista.

Amerikanstaffordshirenterrieri voi elää lapsiperheessä, mutta aikuisen on aina vastattava lasten ja koiran välisistä tilanteista. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman suojaisan paikan. Rodun voimakkuuden vuoksi lasten ei pidä käsitellä koiraa yksin tilanteissa, joissa äkillistä ryntäystä tai toisen koiran kohtaamista voi olla vaikea hallita.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanstaffordshirenterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja kivusta tai nivelsairaudesta kärsivä koira tarvitsevat erilaiset suunnitelmat. Sovita aktiivisuuden määrä koiran ikään, terveyteen, palautumiseen ja siihen, miten se käyttäytyy kotona liikunnan jälkeen. Tavoitteena on hyväkuntoinen koira, joka osaa vuorotella aktiivisuuden ja levon välillä, ei koiran väsyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Lenkkeilyyn voi yhdistää hajutyöskentelyä, jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua ja lyhyitä ongelmanratkaisutehtäviä. Ruotsin Kennelliitto nostaa sopiviksi harrastuksiksi noseworkin, jäljestyksen ja tottelevaisuuden. Lisää harjoittelun kestoa ja kuormitusta vähitellen ja pidä koira terveessä kuntoluokassa. Jos koiran liikkuminen muuttuu äkillisesti, se epäröi autoon hyppäämistä tai palautuu aiempaa hitaammin, pyydä eläinlääkäriä selvittämään syy. Älä yritä korjata muutosta lisäämällä liikuntaa.

Arkitaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa varhain palkitsemisen, selkeiden rutiinien ja sopivan pienten harjoitusaskelten avulla. Voimakkaalle amerikanstaffordshirenterrierille erityisen hyödyllisiä taitoja ovat:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja kääntyminen pois lähestyvän koiran luota;
- hyvin harjoiteltu luoksetulo sekä vihje esineen tai tilanteen jättämiseen;
- rauhallinen tervehtiminen ilman hyppimistä tai vetämistä;
- rauhallinen odottaminen ja asettuminen lepäämään portin tai muun esteen taakse;
- tassujen, kynsien, korvien, suun ja kehon käsittelyyn rentoutuminen.

Kipuun, pelkoon tai koviin ojennuksiin perustuva koulutus voi vahingoittaa sekä luottamusta että oppimista. Palkitse toivottua käytöstä, helpota harjoitusta koiran kohdatessa vaikeuksia ja hae ajoissa apua asiantuntevalta kouluttajalta, jos koiran voimaa tai reaktioita on vaikea hallita.

## Terveys

Amerikanstaffordshirenterrierin kohdalla kannattaa kysyä erityisesti lonkkien, kyynärnivelten, ihon ja ristisiteiden terveydestä. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulla lonkka- ja kyynärniveldysplasian, ristisideongelmat sekä ihosairaudet, joihin liittyy kutinaa, ihottumaa, tassujen punoitusta ja allergiaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Pyydä tarkkoja tietoja vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista pentueista sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun ”terveistä linjoista”.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Amerikanstaffordshirenterriereiltä vaaditaan myös virallinen kyynärnivelkuvaustulos. Rekisteriin kirjattu tulos tarkoittaa vain sitä, että tutkimus on tehty, ei välttämättä sitä, että nivel on terve. Tarkista siis varsinaiset tulokset. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa suositellaan lisäksi, että suunnitellun pentueen alustavat lonkka- ja kyynärnivelindeksit ylittävät 100. Kyseessä on jalostussuositus, jota ei pidä sekoittaa rekisteröintivaatimuksiin.

NCL-A on perinnöllinen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. Ensioireet ilmaantuvat usein 3–5 vuoden iässä. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, ja sen penetranssi on epätäydellinen. DNA-testin tulos kirjataan normaaliksi, kantajaksi tai geneettisesti sairaaksi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja selvitä, miten ne on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.

Kun arvioit pentuetta, tarkista:

- vanhempien tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä pentueen alustavat indeksit;
- NCL-A-status ja tulosten vaikutus suunniteltuun yhdistelmään;
- BPH-kuvaukset ja mahdolliset luonneindeksit sekä niitä täydentävät esimerkit lähisukulaisten arkikäyttäytymisestä;
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet ihosairaudet, ristisidevammat ja muut toistuvat ongelmat.

## Historia ja alkuperä

Amerikanstaffordshirenterrieri kehittyi Yhdysvalloissa bull-and-terrier-tyyppisistä koirista, joita siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvulla. Rodun yhdysvaltalaisen kattojärjestön tietojen mukaan tämäntyyppisiä koiria oli maassa noin vuoteen 1870 mennessä. Rodun historiaan kuuluu koiratappelutausta, mutta nykyrodun virallista rotumääritelmää ja jalostusta tulee arvioida tämän päivän toimintakykyä, terveyttä ja luonnetta koskevien odotusten pohjalta.

Vuonna 1936 American Kennel Club hyväksyi koirat kantakirjaansa staffordshirenterriereinä. Nimi muutettiin amerikanstaffordshirenterrieriksi 1. tammikuuta 1972, jotta rotu erottuisi vasta tunnustetusta staffordshirenbullterrieristä. Ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1991.

Nämä vuosiluvut selittävät nimenmuutoksia, mutta ne eivät tee kaikista samannäköisistä koirista samanrotuisia. Nykyiselle pennunostajalle todennettava sukutaulu, dokumentoidut terveystiedot ja lähisukulaisten tunteminen ovat arvokkaampia kuin epämääräiset nimitykset, kuten ”pitbull-tyyppinen”.

## Arki rodun kanssa

Amerikanstaffordshirenterrieri voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja palautumisaikaa ja sen arjessa on turvalliset rutiinit. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Kerrostalossa omistajan on pystyttävä hallitsemaan koira turvallisesti käytävissä, hisseissä ja ahtaissa tiloissa, ehkäisemään häiritsevää melua ja järjestämään ulkoilut niin, etteivät vaikeat koirakohtaamiset hallitse jokaista lenkkiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tulisi jättää huolellisen harjoittelun jälkeen yksin vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Ruotsin sääntö, jonka mukaan koirat on tavallisesti vietävä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei ole suositus yksinolon kestosta. Suunnittele pentuaika, työpäivien järjestelyt ja varahoito jo ennen koiran saapumista.

Mieti myös koiran fyysistä hallintaa. Valjaiden tai pannan on istuttava turvallisesti, hihnasta on saatava pitävä ote ja ulkoiluttajan on pystyttävä pitelemään koira yllättävässä tilanteessa. Tämä ei puolla kovia menetelmiä, vaan on rodun voimakkuudesta johtuva käytännön vaatimus. Ennakointi, etäisyyden ottaminen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen ehkäisevät enemmän ongelmia kuin liian myöhään annetut ojennukset.

Matkustaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Amerikanstaffordshirenterrierit ja niiden risteytykset ovat Norjassa kiellettyjä, eikä niitä saa tuoda maahan. Myös Tanska kieltää rodun ja sen risteytysten tuomisen maahan oleskelua varten. Tanskassa on rajattu poikkeus, joka sallii suoran kauttakulun autolla ilman tarpeettomia pysähdyksiä, mutta se ei oikeuta lomailemaan maassa eikä koske junamatkustamista. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina Norjan Mattilsynetin ja Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviranomaisen ajantasaiset ohjeet ennen matkan varaamista tai reitin valintaa.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii suunnitelmallisesta kouluttamisesta, pystyy tarjoamaan päivittäin tekemistä ja kykenee hallitsemaan koiraa, joka on sekä sosiaalinen että fyysisesti vaativa. Jos kotitaloudessa ei ole aikaa yksinoloharjoitteluun, turvallisiin tutustumisiin, hihnataitojen opettamiseen ja huolelliseen terveyden seurantaan, vähemmän voimakas tai vähemmän vaativa rotu on usein parempi valinta.

Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri on lihaksikas, keskikokoinen ja ihmisläheinen koira, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki. Värivaihtoehtoja on monia. Se on hellä ja energinen ja oppii hyvin, kun sitä koulutetaan johdonmukaisesti ja positiivisin menetelmin. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa, sosiaalistamista ja vastuullista hallintaa.

Amis a Jamais

## Perustiedot

Suomenpystykorva on suomalainen pohjoismainen metsästyskoira, joka on kehitetty ensisijaisesti metsäkanalintujen metsästykseen. Se hakee riistaa itsenäisesti, ajaa linnun lentoon ja ilmaisee haukullaan linnun sijainnin puussa metsästäjän lähestyessä. Haukkuminen kuuluu siis rodun työskentelyyn, eikä se ole vain arkinen tapa, jonka voisi helposti kouluttaa pois.

- **Alkuperämaa:** Suomi
- **Roturyhmä:** Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Haukkuva lintukoira, ensisijaisesti metsäkanalintujen metsästykseen
- **Säkäkorkeus:** Urokset 44–50 cm ja nartut 39–45 cm
- **Yleisvaikutelma:** Hieman keskikokoa pienempi, kevytrakenteinen ja lähes neliömäinen
- **Karvapeite:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä pohjavilla ja punainen tai kullanpunainen peitinkarva
- **Tyypillisiä piirteitä:** Vilkas, määrätietoinen, itsenäinen ja hyvin haukkuherkkä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota sen työskentelyhalulle sopivan kanavan, mieluiten metsästyksen tai huolellisesti suunniteltujen haju- ja etsintätehtävien kautta. Hiljaista seurakoiraa tai vapaana aina lähellä pysyvää koiraa etsivän kannattaa harkita rodun valintaa hyvin tarkkaan.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Suomenpystykorvan rakenne soveltuu ketterään työskentelyyn metsässä. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, jolloin kokonaisvaikutelma on kevyt, kiinteä ja lähes neliömäinen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä urosten säkäkorkeus on 44–50 cm ja ihannekorkeus 47 cm. Nartuilla vastaavat mitat ovat 39–45 cm ja 42 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Muualla esitetyt painoluvut ovat siis suuntaa antavia eivätkä virallisen rotumääritelmän vaatimuksia. Koiran kuntoluokka, rakenne ja työskentelykunto kertovat yksilöstä enemmän.

Pää on selväpiirteinen ja kiilamainen, korvat ovat pienet, teräväkärkiset ja pystyt, ja tuuhea häntä kiertyy eteenpäin selän päälle. Liikkeiden tulee olla kevyet ja vaivattomat. Nämä ominaisuudet tukevat kestävän työkoiran toimintaa eivätkä ole vain näyttelykehässä arvioitavia yksityiskohtia.

Karvapeite koostuu pehmeästä, tiheästä ja vaaleasta pohjavillasta sekä suoreasta ja karheammasta peitinkarvasta. Peitinkarva on rungosta koholla erityisesti kaulassa ja selässä, kun taas päässä ja raajoissa karva on lyhyempää. Reisien takaosissa ja hännässä karvoitus on runsaampaa. Värin tulee olla punainen tai kullanpunainen. Vaaleampia sävyjä on muun muassa rinnassa, vatsassa, raajojen sisäpinnoilla ja hännän alapuolella. Pieni valkoinen merkki rinnassa ja vähäinen valkoinen väri käpälissä sallitaan.

Kampaa turkki riittävän usein, jotta huomaat irtoavan pohjavillan ja takut. Tämä on erityisen tärkeää karvanlähtöaikoina, jolloin irtokarvan määrä voi lisääntyä huomattavasti. Sopiva hoitoväli riippuu vuodenajasta, turkin määrästä ja koiran arjesta. Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan, ja tarkista samalla iho, kynnet, korvat ja tassut. Suomenpystykorvan ei pidä olettaa sopivan allergiselle: allergiavapaita koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin karvanlähdön määrästä riippumatta.

## Luonne ja persoonallisuus

Suomenpystykorvan tulee olla vilkas, tarmokas, rohkea ja määrätietoinen. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei tule olla aggressiivinen. Arjessa tämä tarkoittaa usein valpasta koiraa, joka huomaa liikkeet ja äänet nopeasti ja kommentoi niitä mielellään haukkumalla.

Rodun itsenäisyys juontaa juurensa metsästykseen. Koiran on osattava hakea riistaa, tehdä päätöksiä ja jatkaa työskentelyä ilman jatkuvaa ohjausta mutta silti yhteistyössä metsästäjän kanssa. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi vaikea kouluttaa. Se tarkoittaa, että ohjaajan on tehtävä kontaktista ja yhteistyöstä palkitsevaa sen sijaan, että hän tukeutuisi käskyjen toistamiseen.

Suomenpystykorvan yhteiselo lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, sen kokemuksista ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Hyvin sosiaalistettu koira voi sopeutua perhe-elämään mainiosti, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Lasten ja koirien yhdessäoloon tarvitaan aina rauhalliset pelisäännöt ja aikuisen valvontaa. Nopeasti liikkuvat pieneläimet voivat herättää metsästysvietin, joten tutustumisen on oltava hallittua ja eläimet on voitava pitää erillään silloin, kun niitä ei valvota.

Kysy kasvattajalta, miten pentueen vanhemmat käyttäytyvät kotona, vieraiden ihmisten seurassa ja metsästystilanteissa. Jos mahdollista, tapaa aikuinen emä ja seuraa, miten se palautuu toiminnan ja yllättävien tilanteiden jälkeen. Tämä kertoo enemmän kuin yleinen luonnehdinta rodun ”perheystävällisyydestä”.

## Koulutus ja liikunta

Suomenpystykorva tarvitsee säännöllistä liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään hajuaistiaan, etsintähaluaan ja ongelmanratkaisukykyään. Kaikille koirille sopivaa päivittäistä lenkkimäärää ei ole. Arvioi sen sijaan, pystyykö koira keskittymään, rauhoittumaan tekemisen jälkeen ja pysymään sopivassa kuntoluokassa ilman jatkuvaa levottomuutta tai liiallista väsymystä.

Metsästys ja metsästyskoulutus ovat lähimpänä rodun alkuperäistä työtä. Myös koira, jonka kanssa ei metsästetä, tarvitsee arkeensa tavoitteellista tekemistä, kuten etsintätehtäviä metsässä, jäljestystä, piilotettujen esineiden tai ruoan etsimistä sekä lyhyitä harjoituksia, joissa tarvitaan sekä nenää että ajattelua. Pelkkä reipas liikunta ei aina tuota samanlaista tyydytystä kuin etsintätehtävä, jolla on selkeä tavoite ja päätös.

Palkitsemiseen perustuva johdonmukainen koulutus sopii koiralle, joka haluaa kokea tehtävän mielekkääksi. Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, hihnakäytöksen, käsittelyn ja haukkumisen lopettavan rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitse oma-aloitteisesta yhteydenpidosta ja huomion kääntämisestä pois häiriöistä. Aloita tilanteista, joissa onnistuminen on todennäköistä, ja lisää vaikeutta vähitellen.

Luoksetulon varmuuteen ei pidä luottaa silloin, kun metsästysvietti on herännyt. Käytä pitkää liinaa siellä, missä se on sallittua ja turvallista, ja päästä koira vapaaksi vain, kun lainsäädäntö, luonnoneläimet, liikenne ja kyseisen yksilön koulutustaso sen sallivat. Turvallisesti aidattu alue on varmempi vaihtoehto, kun haluat tarjota koiralle vapautta kokeilematta epävarman luoksetulon toimivuutta.

Pentu tarvitsee liikuntaa, tutustumista arjen ympäristöihin ja mahdollisuuksia tutkimiseen, mutta ei pitkiä, toistavia harjoituksia tai jäykkää minuuttiaikataulua. Vaihtele alustoja ja tekemisen laatua, anna pennun määrätä tahti ja lisää kuormitusta vähitellen. Jos pentu hidastaa vauhtiaan ulkoilun aikana tai on sen jälkeen poikkeuksellisen uupunut, rasitus oli liian suuri. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat harjoitteluun alusta lähtien.

## Terveys

Suomenpystykorvaa kuvataan yleensä terveeksi roduksi, mutta ennen pennun ostamista kannattaa kysyä erityisesti kolmesta asiasta: epilepsiasta, polvilumpion sijoiltaanmenosta ja hammaspuutoksista. Tämä on hyödyllisempää kuin kaikkien koirilla yleisesti esiintyvien sairauksien luetteleminen.

Rodussa on todettu epileptisiä kohtauksia, ja ruotsalainen rotujärjestö hyödyntää jalostustyössään sukutietoja ja erityistä EP-indeksiä. Indeksi on riskienhallinnan työkalu, ei diagnoosi tai takuu yksittäisen pennun terveydestä. Pyydä kasvattajaa selittämään, miten suunnitellun yhdistelmän EP-indeksiä ja suvussa tiedossa olevia kohtauksia on arvioitu. Kaikki koiran kohtausmaiset oireet edellyttävät eläinlääkärin arviota.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Rotujärjestö suosittelee, että jalostuskoirilla on kirjattu tutkimustulos eläinlääkäriltä, jolla on oikeus tehdä kyseinen tutkimus. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset sen sijaan, että tyytyisit pelkkään suulliseen vakuutukseen terveistä polvista. Rodussa esiintyy myös hammaspuutoksia, erityisesti välihampaiden puuttumista. Pyydä nähtäväksi kirjattu hammastarkastuksen tulos ja kysy, tiedetäänkö lähisukulaisilla olevan hammaspuutoksia.

Suositus on tärkeää erottaa virallisesta vaatimuksesta. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä suomenpystykorvalla ei ole rotukohtaista terveysohjelmamerkintää eikä lonkka-, polvi- tai silmätutkimuksiin liittyviä erityisiä rekisteröintiehtoja. Tämä ei tarkoita, ettei terveystutkimuksista olisi hyötyä. Ostajan on siis selvitettävä, mitkä tutkimukset on todella tehty ja miten rotujärjestön ajantasaisia suosituksia on noudatettu, eikä oletettava rekisteröinnin automaattisesti kattavan niitä.

Käytännöllinen muistilista ennen pennun ostamista:

- pyydä molempien vanhempien kirjatut polvitutkimustulokset;
- pyydä hammastarkastusten tiedot ja kysy lähisukulaisten tiedossa olevista hammaspuutoksista;
- pyydä kasvattajaa selittämään epilepsiaan liittyvät tiedot, EP-indeksi ja suvussa tiedossa olevat kohtaukset;
- tutustu eläinlääkärintodistukseen ja vakuutusehtoihin ennen sopimuksen allekirjoittamista;
- kysy, mitä terveystietoja kasvattaja toivoo sinun ilmoittavan koiran varttuessa.

## Historia ja alkuperä

Suomenpystykorva on kehittynyt Suomen alkuperäisestä koirakannasta, ja se liittyy läheisesti metsäkanalintujen metsästykseen. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1892, ja ensimmäinen rodun näyttely järjestettiin samana vuonna. Ensimmäinen haukkuvien lintukoirien koe pidettiin vuonna 1897. Suomenpystykorva nimettiin Suomen kansalliskoiraksi vuonna 1979.

Rodun työskentelytapa selittää pitkälti sen rakennetta ja luonnetta. Koira hakee metsästä linnun ja ilmaisee pitkäkestoisella haukulla sen istumapaikan ohjaten metsästäjän huomion oikeaan puuhun. Kyky itsenäiseen työskentelyyn, ketterään liikkumiseen maastossa ja äänenkäyttöön on siksi säilynyt keskeisenä osana rotua.

Vuonna 2006 karjalais-suomalainen laika yhdistettiin suomenpystykorvaan saman FCI:n rotumääritelmän alle. Tämä on dokumentoitu osa rodun lähihistorian järjestöllisiä ratkaisuja, mutta se ei muuta ostajan kannalta tärkeintä kysymystä: miten kasvattaja tasapainottaa metsästysominaisuudet, luonteen, terveyden ja perinnöllisen monimuotoisuuden suunnittelemassaan pentueessa.

## Arki rodun kanssa

Arki suomenpystykorvan kanssa sujuu parhaiten, kun metsästysvietti ja haukkuminen otetaan alusta asti todellisina rotuominaisuuksina eivätkä ne tule yllätyksenä vasta hankinnan jälkeen. Rotu voi asua omakotitalossa tai kerrostalossa, mutta asumismuotoa tärkeämpiä ovat ääniympäristö, päivittäinen ulkoilu ja mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen. Heikosti äänieristetyssä kerrostaloasunnossa tarvitaan harkittu suunnitelma ovelta kuuluviin ääniin reagoimiseen, ikkunasta tarkkailuun, lepoon ja naapureiden huomioimiseen. Mikään vastuullinen suunnitelma ei voi luvata, että koirasta tulee täysin hiljainen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira on rento, syönyt, liikkunut ja tehnyt tarpeensa. Älä pidennä aikaa vain kellon perusteella, vaan helpota harjoitusta, jos koira alkaa kuljeskella levottomasti, haukkua tai yrittää paeta tai jos sen on vaikea rauhoittua. Pentua ei pidä jättää pitkäksi aikaa ahdistuneena ”tottumaan” yksinoloon.

Turvalliset rutiinit helpottavat arkea: käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä luonnoneläimet ja liikenne tekevät vapaana ulkoilusta sopimatonta, tarjoa turvallinen lepopaikka, estä tarvittaessa näkyvyys haukkumista laukaiseviin ärsykkeisiin ja järjestä säännöllisesti tehtäviä, joissa koira saa etsiä ja onnistua. Tekemisen jälkeen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan. Jos liikunnan lisääminen vain kiihdyttää koiraa entisestään, muuta rasituksen, hajutyöskentelyn ja palautumisen keskinäistä tasapainoa.

Suomenpystykorva sopii hyvin metsästäjälle tai aktiiviselle ohjaajalle, joka arvostaa itsenäistä ja itseään äänekkäästi ilmaisevaa työkaveria. Se sopii huonommin ihmiselle, joka tarvitsee hiljaisen koiran, odottaa luotettavaa vapaana liikkumista ilman perusteellista koulutusta tai haluaa rauhallisen ja vähään toimintaan tyytyvän seuralaisen. Näiden erojen rehellinen tunnistaminen auttaa valitsemaan rodun oikeista syistä.

Suomenpystykorva

The Finnish Spitz Club of Great Britain

The Finnish Spitz Club (UK)

Denmark Kennel Club

Suomenpystykorva on Suomen kansalliskoira. Se on keskikokoinen, kettumainen ja kullanpunainen pystykorva, joka on jalostettu haukkuvaksi lintukoiraksi. Se on eloisa, älykäs ja äänekäs sekä perhettään kohtaan hellä, mutta vieraita kohtaan pidättyväinen. Suomenpystykorva tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja aivojumppaa, ja se elää tyypillisesti 13–15-vuotiaaksi.

Uppfödning av Finsk Spets med fokus på lugna /stabila individer med friska väl jagande individer/blodslinjer.
Kenneln har lång erfarenhet av Hundar och framför allt finsk spets.

Röskallens

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Kooikerhondje on kotoisin Alankomaista ja kuuluu FCI:n noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään.
- **Koko:** Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 38–42 cm:n ja nartuille 35–40 cm:n säkäkorkeuden, mutta painoa siinä ei määritellä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Koira houkutteli sorsia alankomaalaiseen eendenkooi-pyyntijärjestelmään. Se ei metsästänyt sorsia vaan herätti niiden uteliaisuuden näyttäytymällä näkösuojien välistä ja heiluttamalla valkoista häntäänsä.
- **Luonne:** Rodun tulee olla eloisa, valpas, ystävällinen ja työskentelyhaluinen. Monet yksilöt ovat läheisiä perheensä kanssa mutta varautuneita vieraita kohtaan. Yksilöllinen vaihtelu on huomattavaa.
- **Liikunnan ja tekemisen tarve:** Tämä pieni metsästyskoira reagoi nopeasti. Se tarvitsee monipuolisia lenkkejä, nenä- ja aivotyötä sekä harjoitusta rauhoittumiseen toiminnan jälkeen.
- **Turkki:** Keskipitkä turkki on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Koira esitetään luonnollisessa turkissa ilman trimmausta. Korvien mustat karvankärjet ovat toivottavat mutta eivät pakolliset.
- **Ennen pennun ostamista:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset polvi- ja silmätutkimustulokset sekä von Willebrandin taudin, ENM:n ja polymyosiitin testitulokset. Kysy myös, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän luonnetta, terveyttä ja sukulaisuutta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kooikerhondje on pieni ja ketterä metsästyskoira, jonka runko on lähes neliömäinen ja liikkeet kevyet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Sallitut vaihteluvälit ovat uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 35–40 cm. Virallinen rotumääritelmä ei määrittele painoa, joten rotuoppaissa usein mainitut painot ovat vain suuntaa antavia eivätkä osa rotumääritelmää. Kuntoluokka, rakenne ja lihasmassa kertovat yksittäisestä koirasta enemmän kuin yleinen vaa'an lukema.

Karvapeite on keskipitkä, tiheä ja suora tai hieman laineikas, ja siinä on pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Päässä on väriä silmien ympärillä ja poskissa, ja värialueita erottaa valkoinen piirto. Korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja niissä on hapsut. Pitkät mustat karvankärjet eli korvakorut ovat toivottavat mutta eivät välttämättömät. Runsaskarvaisessa hännässä on valkoinen puuhka.

Turkin kuuluu säilyttää luonnollinen ulkonäkönsä, eikä sitä tavallisesti tarvitse muotoilla tai trimmata kauttaaltaan. Tarkista korvien takana, jaloissa ja hännän alla olevat hapsut sormin, kammalla tai harjalla. Harjaa turkki, kun huomaat takun alkuja tai kun siihen on ulkoillessa tarttunut siemeniä ja risuja, sekä tavallista useammin karvanlähtöaikaan. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän viikkoaikataulun noudattaminen, sillä turkin runsaus, aktiivisuus ja vuodenaika vaihtelevat.

Pese koira, kun se on likainen, ja kuivaa korvat ja turkki huolellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Tarkista samalla kynnet, tassut, iho ja korvat. Ihon punoitus, voimakas haju, aristus tai toistuva kutina on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Rodusta lähtee karvaa, eikä sitä voi kuvata hypoallergeeniseksi. Allergiset reaktiot eivät johdu pelkästään turkista, eikä minkään rodun voida taata sopivan tietylle allergiselle ihmiselle. Epävarmassa tilanteessa kannattaa viettää aikaa useiden aikuisten koirien kanssa niiden kodeissa ennen päätöksen tekemistä.

## Luonne ja persoonallisuus

Kooikerhondje on yleensä nopea, tarkkaavainen ja hyvin tietoinen ympäristönsä tapahtumista. Rotumääritelmä kuvaa sitä eloisaksi, ketteräksi, itsevarmaksi ja sitkeäksi koiraksi, joka on ystävällinen ja valpas olematta tarpeettoman äänekäs. Tämä on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Ruotsin ja Alankomaiden rotuyhdistykset kuvaavat selvää vaihtelua: jotkin koirat tervehtivät uusia ihmisiä mielellään, kun taas toiset tarkkailevat ensin mieluummin etäältä.

Varautuneisuus ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Rauhallisen, varautuneen koiran tulee saada kieltäytyä tutustumisesta. Pyydä vieraita olemaan aluksi huomioimatta koiraa ja anna sen itse päättää, lähestyykö se heitä. Nurkkaan ahdistettu koira voi yrittää puolustaa omaa tilaansa, joten pakotetut tervehtimiset ovat harvoin hyvää sosiaalistamista. Aggressiivisuus ja liiallinen arkuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.

Monet kooikerhondjet huomaavat liikkeet, äänet ja mielialojen muutokset hyvin nopeasti. Kovat ojennukset tai ennakoimaton arki voivat siksi aiheuttaa epävarmuutta. Selkeät rutiinit, lempeät rajat ja toivotusta käytöksestä palkitseminen ohjaavat paremmin. Sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisia kokemuksia ja niiden jälkeistä palautumisaikaa. Se ei ole kilpailu siitä, kuinka monta ihmistä ja koiraa pentu saadaan tervehtimään.

Muiden koirien seurassa kooikerhondje voi olla seurallinen, valikoiva tai tiukka omasta tilastaan. Valitse sille tasapainoisia leikkikavereita. Pyydä saada tavata emä ja selvitä, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin. BPH-luonnekuvauksen tulokset voivat antaa hyödyllistä kuvailevaa tietoa, mutta BPH ei ole hyväksytty–hylätty-testi eikä se voi ennustaa pennun tulevaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Kooikerhondje tarvitsee sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä. Terve aikuinen koira voi nauttia pitkistä lenkeistä, vaihtelevista maastoista, hajutyöskentelystä, noutamisesta sekä agilityn, rally-tokon tai tokon kaltaisista harrastuksista. Mikään tietty päivittäinen liikuntamäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivan määrän ratkaisevat ikä, terveys, kunto ja kyseisen päivän tekemisen kuormittavuus.

Arvioi kokonaisuuden tasapainoa. Koira, joka pystyy työskentelemään keskittyneesti, rauhoittuu sen jälkeen ja liikkuu seuraavana päivänä vaivattomasti, on todennäköisesti saanut sopivasti kuormitusta. Levottomuus voi johtua myös liiallisesta kiihdyttävästä toiminnasta tai siitä, ettei koira ole koskaan oppinut rentoutumaan. Jäykkyyden, ontumisen tai selvän kestävyyden muutoksen syy tulee selvittää sen sijaan, että harjoittelua vain jatkettaisiin oireista huolimatta.

Anna tehtävän vaikeuden ja koiran keskittymiskyvyn määrittää harjoituksen pituus. Palkitse ruoalla, leikillä tai mahdollisuudella mieluisaan tekemiseen ja vuorottele tarkkuutta vaativia tehtäviä helpompien onnistumisten kanssa. Luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, käsittelyyn tottuminen, odottaminen ja turvalliseen lepopaikkaan rauhoittuminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Pennun on saatava tutkia ympäristöään, kehittää koordinaatiotaan ja pitää runsaasti taukoja. Vältä ohjeita, joissa lenkin pituus lasketaan pelkän iän perusteella. Alusta, vauhti, leikin kuormittavuus ja pennun väsymisen merkit ovat aivan yhtä tärkeitä. Toistuvat jyrkät käännökset, korkeat hypyt ja jatkuva pallonheitto voivat odottaa, kunnes koiran voima ja kehonhallinta ovat kehittyneet pidemmälle.

Rotu voi reagoida nopeasti liikkeeseen ja ympäristön tapahtumiin. Harjoittele huomion suuntaamista ohjaajaan ja luoksetuloa pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista. Valitse paikat sen mukaan, kuinka hyvin juuri kyseinen koira on hallinnassa. Rodun aiempi käyttö tuhoeläinten torjunnassa antaa aihetta varovaisuuteen pieneläinten lähellä, mutta metsästyskiinnostus vaihtelee, eikä sitä pidä olettaa yhtä voimakkaaksi kaikilla yksilöillä.

## Terveys

Pennunostajan kannattaa keskittyä dokumentoituihin tuloksiin ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta. Polvien ja silmien terveys, tyypin III von Willebrandin tauti, perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia ja polymyosiitti ovat kooikerhondjella tärkeitä huomioitavia asioita. Myös lonkkatulokset voivat kuulua Ruotsin rotuyhdistyksen suosituksiin. Tutkimuksen tekeminen ei tarkoita samaa kuin hyvä tutkimustulos, eikä rotuyhdistyksen suositus välttämättä ole sitova rekisteröintiehto.

**Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaanmenossa** polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin Kennelliitto ilmoitti huhtikuussa 2026, että rodun terveysohjelma oli siirretty tasolta 2 pelkkään tulosten keskitettyyn rekisteröintiin. Keskitetty rekisteröinti tarkoittaa, että tutkimus on vapaaehtoinen, mutta Ruotsin Kennelliitto tallentaa tuloksen, kun tutkimus on tehty sen ohjeiden mukaisesti. Vanhoissa säännöissä ja verkkosivuilla voi yhä näkyä aiempi vaatimus. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset polvitutkimustulokset ja tarkista, mitkä säännöt olivat voimassa astutushetkellä. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”tutkittu”.

**Tyypin III von Willebrandin tauti eli VWD** on vakava perinnöllinen verenvuototauti, jota on esiintynyt rodussa. Siihen on saatavilla DNA-testi, ja Ruotsin Kennelliitto voi rekisteröidä hyväksymänsä tulokset keskitetysti. Keskitetty rekisteröinti ei itsessään määrää, millaisia yhdistelmiä saa tehdä. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman DNA-tulos tai todennettava todistus siitä, että koira on vanhempiensa perusteella vapaa sairauden aiheuttavasta geenimuunnoksesta. Kasvattajan tulee osata selittää, miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

**Perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia eli ENM** on etenevä neurologinen sairaus. Sairastuneilla nuorilla koirilla ensioire voi olla takajalkojen lievä koordinaatiohäiriö, usein 6–15 kuukauden iässä. Sen jälkeen kävely vaikeutuu vähitellen. Sairauteen on saatavilla DNA-testi, ja sen periytymistä käsitellään yksinkertaisena resessiivisenä eli peittyvänä ominaisuutena: kantaja ei sairastu geenimuunnoksen vuoksi, mutta pentu voi periä kaksi riskikopiota, jos molemmat vanhemmat siirtävät muunnoksen sille. Pyydä molempien vanhempien varmennetut tulokset ja selkeä perustelu yhdistelmälle.

**Perinnöllinen polymyosiitti** on monimutkaisempi sairaus. Se voi aiheuttaa lihasheikkoutta, jäykkää liikkumista ja heikentynyttä kestävyyttä, syömis-, juomis- tai nielemisvaikeuksia tai molempia oirekokonaisuuksia samanaikaisesti. Tutkimuksissa sairaus on yhdistetty DNA-muunnokseen, jonka penetranssi on matala. Tämä tarkoittaa, että muunnos lisää riskiä mutta ei ratkaise sitä, sairastuuko koira. Tulosta ei voi pelkistää luokkiin ”terve, kantaja tai sairas”, eikä DNA-tulos ole diagnoosi. Kasvattajan tulee osata selittää, miten vanhempien tulokset ja suvun terveystiedot ovat vaikuttaneet yhdistelmän valintaan.

Pyydä myös silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisilla todetuista sairauksista. Vastuullinen kasvattaja näyttää alkuperäiset tulokset tai todennettavan rekisterimerkinnän, keskustelee sekä vahvuuksista että riskeistä ja perustelee yhdistelmän. Tarkista ostohetkellä Ruotsin Kennelliiton voimassa olevat säännöt ja rotuyhdistyksen suositukset, sillä molemmat voivat muuttua.

## Historia ja alkuperä

Kooikerhondje kehitettiin Alankomaissa poikkeukselliseen tehtävään eendenkooi-sorsapyydyksellä, joka koostui lammesta, näkösuojista ja kapenevista pyyntikäytävistä. Koira liikkui rauhallisesti näkösuojien välistä esiin ja takaisin niin, että sen valkoinen, heiluva häntä vilahteli näkyvissä. Kesyt sorsat seurasivat, koska ne yhdistivät koiran ruokaan, ja villisorsat tulivat perässä uteliaisuuttaan. Kun linnut olivat edenneet riittävän pitkälle pyyntikäytävään, kooiker eli pyydyksen hoitaja otti tehtävän hoitaakseen. Koiran tehtävä oli houkutella sorsia, ei ajaa niitä takaa tai noutaa niitä.

Maatilalla sama koira saattoi torjua tuhoeläimiä, pitää seuraa ja ilmoittaa tulijoista. Tämä työ auttaa ymmärtämään rodun nopeuden, itsenäisyyden ja ohjaajan kanssa tehtävän yhteistyön yhdistelmää, mutta ei määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Nykyistä rotua muistuttavia koiria esiintyy vanhassa alankomaalaisessa taiteessa, mutta nykyrodun dokumentoitu elvytystyö alkoi 1940-luvulla. Paronitar van Hardenbroek van Ammerstol etsi vanhan tyypin koiria, ja Tommie-nimisestä nartusta tuli tärkeä kantakoira. Alankomaiden kennelliitto hyväksyi väliaikaisen rotumääritelmän vuonna 1966 ja tunnusti rodun virallisesti vuonna 1971.

Ensimmäinen kooikerhondje saapui Ruotsiin vuonna 1994, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1996. Rodun kapea kantapohja ja jalostuskoirien kansainvälinen vaihto ovat tärkeää taustaa nykyiselle työlle, jossa hyödynnetään dokumentoituja terveystietoja ja vaalitaan geneettistä monimuotoisuutta. Siksi on erityisen arvokasta, että kasvattaja keskustelee koko yhdistelmästä eikä esittele vain yhtä testitulosta.

## Arki rodun kanssa

Arki kooikerhondjen kanssa sujuu parhaiten, kun sekä toiminnalle että levolle on selkeä paikkansa. Piha ei korvaa yhteisiä lenkkejä, uusia ympäristöjä ja harjoittelua. Jos koira kiihtyy rappukäytävän äänistä tai ikkunan takana näkyvästä liikkeestä, lisää etäisyyttä ärsykkeisiin, estä tarvittaessa näkyvyys, järjestä turvallinen lepopaikka ja palkitse rauhallisuudesta jo ennen haukkumisen alkamista.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa liikuntaa, hajutyöskentelyä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat äänien kantautuminen, ulkoilumahdollisuudet ja omistajan arkirutiinit. Erityisen ääniherkän tai haukkuherkän koiran voi olla vaikea asua huonosti äänieristetyssä talossa. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät vastaavanlaisissa kodeissa.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisten valvontaa, hellävaraista käsittelyä ja suojaisa lepopaikka. Lasten ei pidä seurata koiraa, häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana eikä halata sitä, kun se yrittää poistua. Lasten seurassa viihtyvä kooikerhondje voi olla hyvä perhekoira, mutta rotunimi ei takaa äkillisten liikkeiden ja kovien äänien sietämistä. Pyydä kasvattajaa auttamaan perheeseen sopivan pennun valinnassa ja ottamaan huomioon aikuisten sukulaisten käyttäytyminen.

Tutustuta koira muihin eläimiin yhtä rauhallisesti. Monet kooikerhondjet elävät sopuisasti koirien tai kissojen kanssa, kun kaikilla eläimillä on paikka, johon vetäytyä. Pienlemmikkien turvaksi tarvitaan fyysinen este, eikä niitä saa koskaan käyttää metsästyskiinnostuksen ”testaamiseen”. Älä jätä eläimiä keskenään liian varhain, vaikka ensimmäinen kohtaaminen olisi sujunut hyvin.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään ahdistumatta. Kamera voi paljastaa varhaisia merkkejä, kuten edestakaisin kulkemista, läähätystä tai jatkuvaa ääntelyä. Rodulle ei ole yhteistä sopivaa yksinolon tuntimäärää, eikä paniikkiin joutuvaa koiraa pidä jättää pidemmäksi aikaa yksin siinä toivossa, että se ”tottuisi”.

Rotu ei edellytä kokenutta kilpakoiraharrastajaa, mutta se on harvoin vaivaton ensivalinta ihmiselle, joka haluaa kaikkia automaattisesti rakastavan ja ilman harkittua koulutusta mukana kulkevan koiran. Ensikertalainenkin voi onnistua hyvin asiantuntevan kasvattajan ja palkitsemiseen perustuvan koulutusohjaajan tuella. Olennaista on, nautitko nopeasta ja yksilöllisestä koirasta ja oletko valmis huomioimaan sekä sen kyvykkyyden että oman tilan tarpeen.

Kooikerhondje

The Nederlandse Kooikerhondje (UK) Club

Raad van Beheer (Dutch Kennel Club)

Societé Centrale Canine (French Kennel Club)

FCI (Fédération Cynologique Internationale)

Keskikokoinen tai pienehkö hollantilainen metsästyskoira, jolla on oranssinpunavalkoinen turkki, mustat korvankärjet ja tuuhea valkoinen häntä. Perhettään kohtaan hellä, vieraita kohtaan pidättyväinen, älykäs ja herkkä. Tarvitsee päivittäin liikuntaa, koulutusta ja seuraa. Yleensä terve rotu, jolla seurataan joidenkin perinnöllisten sairauksien esiintymistä.

Vi föder upp Kooikerhondje och shetland sheepdog i familjemiljö.
Fokus på aktiva och friska hundar med bra mentalitet.

Ayarips

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

uppfödare sedan 2000.
Vi har målsättning att föda upp sunda och rastypiska hundar.
Erbjuder livslång support för er hund, naturligtvis på era villkor.
Krav på våra valpköpare är inte att man tävlar, utan att man erbjuder ett bra hundliv🤗

WildN'Beauty's Kennel

Mälaröarnas

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

White vision's kennel

Perronovas

## Perustiedot

American bully on Yhdysvalloissa kehitetty nykyaikainen koirarotu, joka on jalostettu ensisijaisesti seurakoiraksi. United Kennel Club (UKC) tunnusti rodun vuonna 2013, mutta Ruotsin kennelliitto (SKK) ei tunnusta sitä, joten american bullya ei voi rekisteröidä SKK:hon. Tarkista aina, mihin rekisteriin kasvattaja viittaa ja mitkä asiakirjat todella kuuluvat kyseiselle koiralle.

Pocket, Standard, Classic ja XL eivät ole neljä eri rotua. Ne ovat eri rekisterien käyttämiä koko- tai tyyppinimityksiä, joiden määritelmät poikkeavat osittain toisistaan. UKC:n jaottelu on Pocket, Standard/Classic ja XL, ja se perustuu pääasiassa säkäkorkeuteen ja rakenteeseen, ei tiettyyn painoon. Classic on yhtä korkea kuin Standard, mutta sen luusto on kevyempi ja kokonaismassa pienempi. XL-nimitys kertoo siis vähemmän kuin vanhempien säkäkorkeudet, rakenne ja dokumentoidut mitat täysikasvuisina.

Rotumääritelmän ihanne on itsevarma, ystävällinen ja eloisa seurakoira, jolla on voimakas runko. Tämä on jalostustavoite, ei tae jokaisen koiran ominaisuuksista. Terve, toimiva rakenne, luonne ja hallittavuus ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen pään muoto, mahdollisimman leveä rintakehä tai suuri paino.

## Ulkonäkö ja turkki

American bullyn tulisi olla tiivisrakenteinen ja vahvasti lihaksikas mutta samalla aktiivinen, ketterä ja liikkeiltään hyvin koordinoitu. UKC:n rotumääritelmän mukaan Pocket-urosten säkäkorkeus on noin 36 senttimetristä alle 43 senttimetriin ja narttujen noin 33 senttimetristä alle 41 senttimetriin. Standard-urokset ovat noin 43–51 senttimetriä ja nartut 41–48 senttimetriä korkeita. XL-urosten säkäkorkeus on yli 51 ja enintään noin 58 senttimetriä, narttujen yli 48 ja enintään noin 56 senttimetriä. Classic on Standardin korkuinen mutta kevytrakenteisempi. Muut rekisterit, kuten American Bully Kennel Club, jakavat muunnokset ja niiden kokorajat hieman eri tavoin. Selvitä, minkä rekisterin määritelmään kokoluokitus perustuu.

UKC ei määrittele painorajoja, jotka ratkaisisivat koiran kokoluokan. Kaksi samankorkuista koiraa voivat painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Katso molempia vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös täysikasvuisia sukulaisia sen sijaan, että luottaisit luvattuun aikuispainoon.

Rakenteen on toimittava myös liikkeessä. Koiran tulisi pystyä kävelemään ja ravaamaan ilman, että sen jalat menevät ristiin, rintakehä haittaa etujalkojen liikettä tai liiallinen massa tekee liikkumisesta vaivalloista. UKC pitää vakavina rakennevirheinä kuonoa, joka on niin lyhyt, että se häiritsee normaalia hengitystä, liikkumista haittaavan leveää rintakehää sekä voimakkaasti kaareutuneita eturaajoja. Koiraa arvioidessasi painota vapaita liikkeitä, avoimia sieraimia ja vaivatonta hengitystä enemmän kuin liioiteltua ulkomuotoa.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtokarvan poistamiseksi. Tarkista myös ihopoimut, tassut, kynnet, korvat ja hampaat. Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan.

Myös värivaatimukset riippuvat rekisteristä. UKC hyväksyy monia värejä, mutta merle on hylkäävä virhe. Muilla rekistereillä voi olla erilaiset säännöt. Yhdysvaltalainen UKC:n rotumääritelmä sallii sekä luonnolliset että typistetyt korvat, mutta Ruotsissa korvien typistäminen on kielletty ilman lääketieteellistä syytä. Siksi luonnolliset korvat ovat Ruotsissa normaali valinta.

## Luonne ja käyttäytyminen

UKC:n ihanteen mukaan american bullyn tulisi olla itsevarma, lempeä ja ihmisystävällinen, ja ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta pidetään rodulle epätyypillisenä. Nämä sanat kuvaavat sitä, millaiseksi rekisteri rodun haluaa. Ne eivät korvaa yksittäisen koiran, sen vanhempien, kasvuolojen ja kokemusten arviointia.

Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja tarkkaile, miten se suhtautuu vieraisiin, käsittelyyn ja arjen ääniin. Kysy, miten molemmat vanhemmat reagoivat säikähdettyään: pystyvätkö ne rauhoittumaan ja hakemaan tukea vai jäävätkö stressi ja pelko päälle? Aikuisen koiran huomion pitäisi olla ohjattavissa muualle ja koiran hallittavissa ilman, että omistajan tarvitsee turvautua fyysiseen voimaan.

American bully voi sopia hyvin lapsiperheeseen, mutta rodun nimi ei takaa sitä. Vastuullisen aikuisen on aina oltava läsnä, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, johon lapset eivät seuraa sitä. Jos koira on lasta vahvempi, aikuisen tulee pitää taluttimesta kiinni. Arvioi myös, miten koira reagoi jonkun lähestyessä sen ruokaa, leluja tai nukkumapaikkaa, ja hae apua ajoissa, jos käytös huolestuttaa.

Sama yksilöllinen arviointi koskee suhtautumista muihin eläimiin. Aiemmat kokemukset, saaliskiinnostus, kiihtymisherkkyys ja sosiaaliset taidot vaihtelevat. Tutustuta koirat toisiinsa puolueettomalla alueella niin, että niillä on reilusti etäisyyttä ja taluttimet pysyvät löysinä. Koiran ja kissan tutustumiseen tarvitaan esteitä, pakoreittejä sekä lyhyitä, hallittuja kohtaamisia. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden käytös on pysynyt vakaana pidemmän aikaa.

## Koulutus ja liikunta

American bully tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole olemassa luotettavaan näyttöön perustuvaa liikuntatuntien määrää, joka sopisi kaikille koirille. Lenkit ja muu rasitus tulee sovittaa koiran ikään, kokomuunnokseen, kuntoluokkaan, nivelten kuntoon, hengitykseen, säähän ja palautumiseen.

Panosta arkitaitoihin, jotka helpottavat elämää vahvan koiran kanssa: löysällä hihnalla kulkemiseen, luoksetuloon, kontaktin säilyttämiseen häiriöissä, ovella odottamiseen, esineistä luopumiseen, tutkimisen hyväksymiseen ja omalle paikalle rauhoittumiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, jossa koiralle on selvää, mitä siltä odotetaan, ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Yhdistä rauhallisiin kävelyihin hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja lyhyitä koulutushetkiä. Lisää rasittavampaa liikuntaa vähitellen. Keskeytä tekeminen ja anna koiran palautua, jos sen liikkuminen muuttuu raskaaksi, hengitys on tauon jälkeenkin työlästä tai koira hakeutuu varjoon eikä pysty rauhoittumaan.

Kuumuudessa on oltava erityisen varovainen raskasrakenteisen tai lyhytkuonoisen yksilön kanssa. Liiku viileämpinä vuorokaudenaikoina, pidä vettä mukana ja sovita rasitus koiran hengitykseen. Äänekäs hengitys levossa, huomattavan heikko kuumuudensieto tai lyyhistyminen eivät ole normaaleja rotuominaisuuksia, joiden kanssa pitäisi vain jatkaa. Ne ovat syitä viedä koira eläinlääkärin arvioitavaksi.

## Terveys

American bullylla ei ole Ruotsin SKK:n terveysohjelmaa, josta ostaja saisi valmiin tarkistuslistan. Siksi ostajan on perehdyttävä kummankin jalostuskoiran tuloksiin ja kysyttävä, miten kasvattaja on valinnut tutkimukset koirien rakenteen, suvun ja aiempien jälkeläisten perusteella. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä. Pyydä asiakirjat, joista käyvät ilmi koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä, tutkimusmenetelmä, tulos ja asiakirjan myöntänyt organisaatio, ja varmista, että ne koskevat oikeaa koiraa.

Pyydä nähtäväksi nimenomaan lonkka- ja kyynärniveltutkimusten tulokset, jos niitä on saatavilla. British Veterinary Association julkaisi vuonna 2024 tilastoja, joissa oli 101 american bullyn lonkkatulokset ja 88 kyynärniveltulokset. Tämä osoittaa, että virallisesti arvioituja tuloksia on saatavilla tarkasteltavaksi. Luvut kuvaavat kuitenkin rajallista joukkoa brittiläisessä järjestelmässä tutkittuja koiria. Ne eivät kerro ongelmien yleisyydestä koko populaatiossa, eivätkä tutkimukset ole Ruotsin SKK:n vaatimus. Tulkitse kummankin vanhemman tulokset oikean arviointijärjestelmän mukaisesti ja kysy, toistuuko sama ongelma lähisukulaisilla.

Arvioi asiakirjojen lisäksi koiran toimintakykyä. Jalostuskoiran tulisi hengittää hiljaisesti ja vapaasti levossa sekä kohtuullisen liikunnan jälkeen. Sen sierainten tulee olla avoimet, lämmönsäätelyn toimia ja liikkumisen sujua ilman ontumista tai rakenteesta johtuvia rajoitteita. Hyvin lyhyt kuono, epäsuhtaisen suuri pää, liiallinen massa, äärimmäisen leveä rintakehä tai liikkumista haittaavat raajojen virheasennot ovat varoitusmerkkejä. Älä hyväksy valveilla kuorsaamista tai työlästä hengitystä ”rodulle tyypillisenä”.

Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien pentueiden eläinlääkärintutkimuksista, liikkumis- tai hengitysvaikeuksista sekä varhaisista kuolemista. Suvun terveystietojen ja yksittäisen koiran tutkimuslöydösten tulisi ohjata mahdollisia lisätutkimuksia. Ruotsin jalostussäännöt edellyttävät, että jalostukseen käytettävät koirat ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä, ja kieltävät yhdistelmät, joiden odotetaan lisäävän kärsimyksen tai perinnöllisten toimintarajoitteiden riskiä.

## Historia ja alkuperä

American bully kehitettiin Yhdysvalloissa amerikkalaisista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. UKC kuvaa sen kehittyneen amerikanpitbullterrieristä, ja vähäisempää vaikutusta ovat tuoneet amerikanbulldoggi, englanninbulldoggi ja olde english bulldogge. Tavoitteena oli omaleimainen, raskasrakenteisempi seurakoira, ei minkään yksittäisen kantamuodon kopio. UKC tunnusti american bullyn 15. heinäkuuta 2013.

Tämä tausta auttaa ymmärtämään, miksi nimitykset ”pit bull”, ”bully” ja ”bull terrier” sekoittuvat joskus arkikielessä. Ne eivät kuitenkaan ole keskenään vaihdettavia rotunimiä. Kysy, mihin rekisteriin ja rotumääritelmään sukutaulu tai kokoluokitus perustuu. UKC:n, ABKC:n ja muiden rekisterien jaottelut, värisäännöt ja asiakirjavaatimukset voivat poiketa toisistaan.

Ero on erityisen tärkeä Ruotsissa: SKK ei tunnusta american bullya, eikä sitä voi rekisteröidä SKK:hon. Muun rekisterin todistus ei siis ole SKK:n todistus eikä sellaisenaan osoita hyvää terveyttä tai luonnetta. Varmista asiakirjan myöntäjä ja koiran henkilöllisyys.

## Arki rodun kanssa

American bully sopii parhaiten omistajalle, joka osaa käsitellä vahvaa koiraa rauhallisesti, kouluttaa sitä säännöllisesti ja asettaa toimintakyvyn äärimmäisen ulkomuodon edelle. Kerrostaloasuminen ei itsessään ole este, mutta asunnon tilojen, portaiden tai hissin, tarpeidentekopaikalle pääsyn, naapureista kuuluvien äänien ja tiheän ulkoilun mahdollisuuden on sovittava koiran kokoon. Hyvin suuri yksilö voi olla pienessä kodissa käytännössä hankala, vaikka se olisi sisällä rauhallinen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään ilman stressiä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele yksinolo koiran käytöksen ja ulkoilutarpeen mukaan sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän tietyn tuntimäärän.

Ennen ostoa tapaa pentu emänsä kanssa koirien asuinpaikassa, tarkista emän tunnistetiedot Ruotsin maatalousviraston keskitetystä koirarekisteristä ja pyydä nähtäväksi terveystulosten alkuperäiset asiakirjat tai todennettavat jäljennökset. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintodistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha. Mikrosirun numeron, kauppa-asiakirjojen ja muiden tietojen on vastattava toisiaan. Jos Ruotsissa syntyneeksi kerrotulla koiralla on typistetyt korvat, on selvä syy pysähtyä ja selvittää sen alkuperä sekä maahantuontihistoria.

Ruotsissa ei ole yksittäisiin koirarotuihin kohdistuvia kieltoja, mutta omistaja vastaa aina koiran hallinnasta ja siitä, ettei koira aiheuta vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Säännöt on tarkistettava uudelleen ennen matkustamista, muuttoa tai kauttakulkua. Muissa maissa voi olla bull-tyyppisiä koiria koskevia erityissääntöjä, ja jotkin lainsäädännön määritelmät perustuvat koiran ulkomuotoon ja säkäkorkeuteen rekisteriin merkityn nimen sijaan.

Hyvä ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin american bully -nimitykseen. Valitse koira, joka hengittää vapaasti, liikkuu esteettä ja palautuu hyvin, jonka vanhemmat ovat hallittavia ja jonka terveys- ja alkuperätiedot ovat selkeästi todennettavissa. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, pään koko tai luvattu painoluokka.

American bully

American bully on Yhdysvalloista peräisin oleva tiivisrakenteinen ja lihaksikas seurakoira, joka on kehitetty pitbull-tyyppisistä roduista. Jalostuksessa on tavoiteltu tasapainoista ja ystävällistä luonnetta. Rodusta on useita kokomuunnoksia, ja sille ovat ominaisia kulmikas pää sekä lyhyt, helppohoitoinen turkki. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä lähellä sekä saadessaan koulutusta ja sosiaalistamista.

Bambi

## Rotu lyhyesti

Welsh corgi cardigan on brittiläinen karjaa paimentava koirarotu ja seurakoira. Se on matala, mutta lyhyet jalat saattavat hämätä: se on huomattavasti vankkarakenteisempi, voimakkaampi ja työskentelyhaluisempi kuin voisi kuvitella. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, ulkoilla sen kanssa ja ratkoa yhdessä tehtäviä joka päivä.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on 30 cm. Tarkkaa painohaitaria ei määritellä, vaan painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja kokonaisuuden tasapainoon.
- **Rakenne:** Pitkä ja vahva runko, lyhyet jalat, riittävä maavara ja pitkä, kettumainen häntä.
- **Luonne:** Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen.
- **Aktiivisuus:** Päivittäinen liikunta ja aivotyö ovat välttämättömiä. Sama minuuttimäärä liikuntaa ei sovi kaikille yksilöille.
- **Turkki:** Lyhyt tai keskipitkä, säänkestävä kaksinkertainen karvapeite, jossa on aluskarva. Varaudu karvanlähtöön ja säännölliseen harjaamiseen.
- **Tärkeää pentua hankkiessa:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset lonkkakuvaustulokset ja kysy silmätarkastuksista, rcd3-PRA:sta sekä mahdollisesta merlevärityksestä.

Welsh corgi cardigan ja welsh corgi pembroke ovat kaksi eri rotua. Älä valitse koiraa vain siksi, että sitä kutsutaan corgiksi tai se muistuttaa valokuvassa näkemääsi lyhytjalkaista koiraa. Vertaa rotujen arjen tarpeita, tapaa aikuisia koiria ja muodosta oma käsityksesi kasvattajan koirista.

## Ulkonäkö ja turkki

Welsh corgi cardiganin tulee olla vankka, ketterä ja kestävä: matalaraajainen, mutta ei niin matala, ettei rungon alle jää riittävästi maavaraa. Runko on melko pitkä ja vahva, luusto voimakas ja suuret, pystyt korvat kärjistään hieman pyöristyneet. Kohtalaisen pitkä häntä ulottuu maahan tai lähes maahan. Se saa kohota koiran liikkuessa, mutta ei kiertyä selän päälle. Pitkä, kettumainen häntä on yksi cardiganin rotumääritelmän selkeistä tuntomerkeistä.

Hyväksytyt värit ovat blue merle, brindle, punainen, soopeli, kolmivärinen brindle-merkein ja kolmivärinen punaisin merkein. Tyypilliset valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta valkoinen ei saa olla vallitseva väri rungossa tai päässä eikä ympäröidä silmiä. Rotumääritelmän mukaan siniset tai sinilaikkuiset silmät sallitaan vain blue merle -värisillä koirilla.

Karvapeite koostuu karheasta, mieluiten suorasta peitinkarvasta ja suojaavasta aluskarvasta. Harjaa koko turkki säännöllisesti läpi ja tihennä harjausväliä silloin, kun aluskarvaa irtoaa runsaasti. Tarkista, ettei irronnut aluskarva tiivisty korvien taakse, reisien takaosiin tai hännän ympärille. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat koirittain. Varaudu siihen, että karvaa irtoaa ajoittain tavallista enemmän, äläkä luota kiinteään kalenteriin. Totuta pentu alusta asti lempeästi harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen ja muuhun käsittelyyn.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen welsh corgi cardigan on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei takuu siitä, millaiseksi jokainen koira kehittyy. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat rodun sisäistä vaihtelua. Myös kasvuympäristö, kokemukset ja yksilölliset erot vaikuttavat esimerkiksi sosiaalisuuteen, arkuuteen, leikkihaluun ja kykyyn rauhoittua.

Tausta maatila- ja karjakoirana voi näkyä liikkeen tarkkana seuraamisena, haluna tarkkailla ympäristöä ja haukkumisherkkyytenä. Jotkut nuoret koirat saattavat myös yrittää ohjailla juoksevia ihmisiä tai eläimiä ja näykkiä niitä jalkoihin. Nämä ovat mahdollisia käyttäytymistapoja, joihin kannattaa varautua ja puuttua koulutuksella, eivät kaikkia cardiganeja koskevia ominaisuuksia. Keskeytä toiminta rauhallisesti, palkitse vaihtoehtoisesta käytöksestä ja tarjoa suunnitelmallista tekemistä, jossa koira saa käyttää nenäänsä, kehoaan ja päätään.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden kanssa, uusissa ympäristöissä ja tekemisen jälkeen. Tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Nopeasti innostuva mutta vaikeasti rauhoittuva koira voi olla vaativa, vaikka se oppisi helposti. Monessa kodissa kyky siirtyä tekemisestä lepoon on vähintään yhtä tärkeä kuin koulutusinto.

## Koulutus ja liikunta

Cardigan tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään, mutta kaikille sopivaa, luotettavaa minuuttisääntöä ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja luonteesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja palautumisaika.

Rotu nauttii usein tehtävistä, joissa se saa tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa ja pieniä valintoja itse. Esimerkkejä ovat jäljestys, etsintäleikit, arkitottelevaisuus, rally-toko ja hallitut kehonhallintaharjoitukset. Koiran ei tarvitse päästä paimentamaan elääkseen täyttä elämää. Lisää vaikeustasoa ja fyysistä kuormitusta vähitellen, erityisesti kasvavan koiran kohdalla. Jos koira on kivulias, ontuu tai liikkuu poikkeavasti, kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta. Pelkkä rakenne ei ole syy kieltää kaikkea portaissa kulkemista tai hyppäämistä, mutta ympäristön ja tekemisen on sovittava juuri kyseiselle koiralle.

Käytä myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja etene selkein askelin. Panosta kontaktiin, luoksetuloon, mukana kulkemiseen sekä rauhalliseen käytökseen polkupyörien, juoksevien lasten ja muun koiran huomion herättävän liikkeen läheisyydessä. Jos koira haukkuu ovella tai ikkunassa, auta se pois tilanteesta ennen kuin haukkumisesta tulee tapa ja palkitse sitten toivomastasi käytöksestä. Kovat ojennukset tai yritykset ”alistaa” koiraa ovat tarpeettomia ja voivat heikentää sen turvallisuudentunnetta.

## Terveys

Ruotsin nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa welsh corgi cardigan kuvataan yleisesti terveeksi roduksi. Strategiaa varten tarkastelluissa silmätarkastustuloksissa mikään yksittäinen silmäsairaus ei korostunut. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi terve tai että terveystutkimukset olisivat tarpeettomia. Pennunostajalle dokumentoidut tulokset ovat arvokkaampia kuin yleiset vakuuttelut suvun ”ongelmattomuudesta”.

### Lonkat sekä tuki- ja liikuntaelimistön terveys

Vuodesta 2025 lähtien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. **Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu virallisesti. Se ei automaattisesti tarkoita, että lonkat olisivat terveet.** Pyydä nähtäväksi varsinaiset lonkkaluokat ja pyydä kasvattajaa perustelemaan yhdistelmän valinta.

Rotuyhdistys seuraa myös kyynärluun ennenaikaista kasvun päättymistä eli short ulna -kasvuhäiriötä. Siinä kyynärluun kasvu pysähtyy liian varhain ja eturaaja voi kaartua vähitellen yhä enemmän. Jos kasvavan koiran raajan asento muuttuu selvästi, tassu kääntyy ulospäin tai koira alkaa ontua, se on vietävä viipymättä ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin tutkittavaksi. Hoito voidaan joutua aloittamaan koiran ollessa vielä kasvuiässä, joten tilannetta ei pidä jäädä vain seuraamaan.

### Silmät, rcd3-PRA ja merle

Rcd3-PRA on rodussa esiintyvä, varhain alkava ja autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä PRA:n muoto. DNA-testillä voidaan selvittää, onko koira tämän geenimuunnoksen suhteen terve, kantaja vai geneettisesti sairas. Kantaja ei itse sairastu tähän nimenomaiseen PRA:n muotoon, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Testi antaa tietoa vain tästä geenimuunnoksesta. Silmätarkastuksessa puolestaan voidaan havaita kliinisiä silmämuutoksia, mutta sillä ei voida tunnistaa oireettomia kantajia. Nämä kaksi tutkimustapaa eivät siis korvaa toisiaan.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta merlegeenimuunnos ei saa periytyä molemmilta vanhemmilta, sillä tällöin jälkeläisillä olisi vakavien kuulo- ja silmävikojen riski. Merleväristä pentua hankittaessa kasvattajan tulisi pystyä kertomaan vanhempien väreistä ja siitä, miten yhdistelmä noudattaa Ruotsin kennelliiton sääntöjä.

Pidä koira myös sopivassa kuntoluokassa. Kylkiluiden takana tulee erottua vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Seuraa muutoksia ajan mittaan sen sijaan, että tavoittelisit yhtä tiettyä ihannepainoa.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi cardigan kehittyi Walesissa maatila- ja karjakoiraksi. Se työskenteli tiiviisti maatilan ihmisten kanssa ja auttoi karjan siirtämisessä ja hallinnassa. Tämä historiallinen tehtävä selittää mataluuden, ketteryyden, kestävyyden ja ympäristön tarkan havainnoinnin yhdistelmän.

Rodun tarkkaa ikää tai sen polveutumista ei ole pystytty varmasti selvittämään. Vanhemmissa kertomuksissa se yhdistetään hyvin varhaisiin walesilaisiin koiriin, keltteihin tai viikinkeihin, mutta näitä teorioita ei pidä pitää varmana polveutumishistoriana. Ruotsin kennelliiton mukaan cardiganeja ja pembrokeja risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin ne erotettiin ja tunnustettiin kahdeksi eri roduksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity welsh corgi cardigan saapui maahan vuonna 1963.

FCI luokittelee rodun nykyisin karja- ja seurakoiraksi. Monet elävät pelkästään perheen seuralaisina, mutta aktiivinen ja työskentelyyn suuntautunut tausta on yhä tärkeä huomioida, kun arvioi rodun sopivuutta omaan arkeen.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi cardigan voi asua kerrostalossa, mutta matala koko ei automaattisesti tee siitä helppoa koiraa pieneen kotiin. Se tarvitsee päivittäistä tekemistä, mahdollisuuksia rauhoittua sekä totuttelua porraskäytävän ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin. Talo ja piha eivät korvaa lenkkejä, yhteistä tekemistä ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Yksinolon sujuminen ei ole rodun perusteella määräytyvä ominaisuus. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vähitellen. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Suunnittele harjoittelu yksilön mukaan äläkä odota pienen pennun selviytyvän yksinolosta.

Rotu voi viihtyä hyvin lapsiperheessä, mutta mikään rotu ei ole automaattisesti turvallinen lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa tekemisissä keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhalliset pelisäännöt, etenkin tilanteisiin, joissa leikki ja juokseminen voivat saada koiran seuraamaan tai ohjailemaan liikettä.

Sama yksilöllinen lähestymistapa pätee muihin koiriin ja kissoihin. Aiemmat kokemukset ja hallittu tutustuttaminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle paikka, johon koira ei pääse, pidä kohtaamiset rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien.

Ennen pennun hankintaa kannattaa selvittää:

- vanhempien viralliset lonkkaluokat, ei vain sitä, että ne on kuvattu;
- silmätarkastusten päivämäärät ja tulokset sekä rcd3-PRA-status;
- miten mahdollinen merleyhdistelmä on suunniteltu;
- miten lähisukulaiset suhtautuvat ääniin, ihmisiin ja koiriin ja miten hyvin ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen;
- haluatko arjen, johon kuuluu irtokarvaa, koulutusta ja päivittäistä tekemistä koiran koko eliniän ajan.

Tämä ei ole oikea rotu ihmiselle, joka valitsee koiran pelkästään kompaktin koon perusteella. Cardigan on aktiivinen ja älykäs karjakoira lyhyillä jaloilla. Se tarvitsee omistajan, jolla on sekä aikaa että kiinnostusta tarjota sille hyvin suunniteltu arki.

Welsh corgi cardigan

Welsh Corgi League (UK)

Welsh corgi cardigan on vankkarakenteinen, pitkärunkoinen paimenkoira, jolla on kettumainen pää ja pitkä häntä. Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen ja ketterä. Luonteeltaan se on uskollinen ja valpas, ja vieraisiin se suhtautuu usein varautuneesti. Sen säänkestävää kaksinkertaista turkkia esiintyy monissa väreissä. Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja turkinhoitoa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet