## Rotu lyhyesti

Welsh corgi cardigan on brittiläinen karjaa paimentava koirarotu ja seurakoira. Se on matala, mutta lyhyet jalat saattavat hämätä: se on huomattavasti vankkarakenteisempi, voimakkaampi ja työskentelyhaluisempi kuin voisi kuvitella. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, ulkoilla sen kanssa ja ratkoa yhdessä tehtäviä joka päivä.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on 30 cm. Tarkkaa painohaitaria ei määritellä, vaan painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja kokonaisuuden tasapainoon.
- **Rakenne:** Pitkä ja vahva runko, lyhyet jalat, riittävä maavara ja pitkä, kettumainen häntä.
- **Luonne:** Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen.
- **Aktiivisuus:** Päivittäinen liikunta ja aivotyö ovat välttämättömiä. Sama minuuttimäärä liikuntaa ei sovi kaikille yksilöille.
- **Turkki:** Lyhyt tai keskipitkä, säänkestävä kaksinkertainen karvapeite, jossa on aluskarva. Varaudu karvanlähtöön ja säännölliseen harjaamiseen.
- **Tärkeää pentua hankkiessa:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset lonkkakuvaustulokset ja kysy silmätarkastuksista, rcd3-PRA:sta sekä mahdollisesta merlevärityksestä.

Welsh corgi cardigan ja welsh corgi pembroke ovat kaksi eri rotua. Älä valitse koiraa vain siksi, että sitä kutsutaan corgiksi tai se muistuttaa valokuvassa näkemääsi lyhytjalkaista koiraa. Vertaa rotujen arjen tarpeita, tapaa aikuisia koiria ja muodosta oma käsityksesi kasvattajan koirista.

## Ulkonäkö ja turkki

Welsh corgi cardiganin tulee olla vankka, ketterä ja kestävä: matalaraajainen, mutta ei niin matala, ettei rungon alle jää riittävästi maavaraa. Runko on melko pitkä ja vahva, luusto voimakas ja suuret, pystyt korvat kärjistään hieman pyöristyneet. Kohtalaisen pitkä häntä ulottuu maahan tai lähes maahan. Se saa kohota koiran liikkuessa, mutta ei kiertyä selän päälle. Pitkä, kettumainen häntä on yksi cardiganin rotumääritelmän selkeistä tuntomerkeistä.

Hyväksytyt värit ovat blue merle, brindle, punainen, soopeli, kolmivärinen brindle-merkein ja kolmivärinen punaisin merkein. Tyypilliset valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta valkoinen ei saa olla vallitseva väri rungossa tai päässä eikä ympäröidä silmiä. Rotumääritelmän mukaan siniset tai sinilaikkuiset silmät sallitaan vain blue merle -värisillä koirilla.

Karvapeite koostuu karheasta, mieluiten suorasta peitinkarvasta ja suojaavasta aluskarvasta. Harjaa koko turkki säännöllisesti läpi ja tihennä harjausväliä silloin, kun aluskarvaa irtoaa runsaasti. Tarkista, ettei irronnut aluskarva tiivisty korvien taakse, reisien takaosiin tai hännän ympärille. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat koirittain. Varaudu siihen, että karvaa irtoaa ajoittain tavallista enemmän, äläkä luota kiinteään kalenteriin. Totuta pentu alusta asti lempeästi harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen ja muuhun käsittelyyn.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen welsh corgi cardigan on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei takuu siitä, millaiseksi jokainen koira kehittyy. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat rodun sisäistä vaihtelua. Myös kasvuympäristö, kokemukset ja yksilölliset erot vaikuttavat esimerkiksi sosiaalisuuteen, arkuuteen, leikkihaluun ja kykyyn rauhoittua.

Tausta maatila- ja karjakoirana voi näkyä liikkeen tarkkana seuraamisena, haluna tarkkailla ympäristöä ja haukkumisherkkyytenä. Jotkut nuoret koirat saattavat myös yrittää ohjailla juoksevia ihmisiä tai eläimiä ja näykkiä niitä jalkoihin. Nämä ovat mahdollisia käyttäytymistapoja, joihin kannattaa varautua ja puuttua koulutuksella, eivät kaikkia cardiganeja koskevia ominaisuuksia. Keskeytä toiminta rauhallisesti, palkitse vaihtoehtoisesta käytöksestä ja tarjoa suunnitelmallista tekemistä, jossa koira saa käyttää nenäänsä, kehoaan ja päätään.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden kanssa, uusissa ympäristöissä ja tekemisen jälkeen. Tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Nopeasti innostuva mutta vaikeasti rauhoittuva koira voi olla vaativa, vaikka se oppisi helposti. Monessa kodissa kyky siirtyä tekemisestä lepoon on vähintään yhtä tärkeä kuin koulutusinto.

## Koulutus ja liikunta

Cardigan tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään, mutta kaikille sopivaa, luotettavaa minuuttisääntöä ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja luonteesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja palautumisaika.

Rotu nauttii usein tehtävistä, joissa se saa tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa ja pieniä valintoja itse. Esimerkkejä ovat jäljestys, etsintäleikit, arkitottelevaisuus, rally-toko ja hallitut kehonhallintaharjoitukset. Koiran ei tarvitse päästä paimentamaan elääkseen täyttä elämää. Lisää vaikeustasoa ja fyysistä kuormitusta vähitellen, erityisesti kasvavan koiran kohdalla. Jos koira on kivulias, ontuu tai liikkuu poikkeavasti, kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta. Pelkkä rakenne ei ole syy kieltää kaikkea portaissa kulkemista tai hyppäämistä, mutta ympäristön ja tekemisen on sovittava juuri kyseiselle koiralle.

Käytä myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja etene selkein askelin. Panosta kontaktiin, luoksetuloon, mukana kulkemiseen sekä rauhalliseen käytökseen polkupyörien, juoksevien lasten ja muun koiran huomion herättävän liikkeen läheisyydessä. Jos koira haukkuu ovella tai ikkunassa, auta se pois tilanteesta ennen kuin haukkumisesta tulee tapa ja palkitse sitten toivomastasi käytöksestä. Kovat ojennukset tai yritykset ”alistaa” koiraa ovat tarpeettomia ja voivat heikentää sen turvallisuudentunnetta.

## Terveys

Ruotsin nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa welsh corgi cardigan kuvataan yleisesti terveeksi roduksi. Strategiaa varten tarkastelluissa silmätarkastustuloksissa mikään yksittäinen silmäsairaus ei korostunut. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi terve tai että terveystutkimukset olisivat tarpeettomia. Pennunostajalle dokumentoidut tulokset ovat arvokkaampia kuin yleiset vakuuttelut suvun ”ongelmattomuudesta”.

### Lonkat sekä tuki- ja liikuntaelimistön terveys

Vuodesta 2025 lähtien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. **Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu virallisesti. Se ei automaattisesti tarkoita, että lonkat olisivat terveet.** Pyydä nähtäväksi varsinaiset lonkkaluokat ja pyydä kasvattajaa perustelemaan yhdistelmän valinta.

Rotuyhdistys seuraa myös kyynärluun ennenaikaista kasvun päättymistä eli short ulna -kasvuhäiriötä. Siinä kyynärluun kasvu pysähtyy liian varhain ja eturaaja voi kaartua vähitellen yhä enemmän. Jos kasvavan koiran raajan asento muuttuu selvästi, tassu kääntyy ulospäin tai koira alkaa ontua, se on vietävä viipymättä ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin tutkittavaksi. Hoito voidaan joutua aloittamaan koiran ollessa vielä kasvuiässä, joten tilannetta ei pidä jäädä vain seuraamaan.

### Silmät, rcd3-PRA ja merle

Rcd3-PRA on rodussa esiintyvä, varhain alkava ja autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä PRA:n muoto. DNA-testillä voidaan selvittää, onko koira tämän geenimuunnoksen suhteen terve, kantaja vai geneettisesti sairas. Kantaja ei itse sairastu tähän nimenomaiseen PRA:n muotoon, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Testi antaa tietoa vain tästä geenimuunnoksesta. Silmätarkastuksessa puolestaan voidaan havaita kliinisiä silmämuutoksia, mutta sillä ei voida tunnistaa oireettomia kantajia. Nämä kaksi tutkimustapaa eivät siis korvaa toisiaan.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta merlegeenimuunnos ei saa periytyä molemmilta vanhemmilta, sillä tällöin jälkeläisillä olisi vakavien kuulo- ja silmävikojen riski. Merleväristä pentua hankittaessa kasvattajan tulisi pystyä kertomaan vanhempien väreistä ja siitä, miten yhdistelmä noudattaa Ruotsin kennelliiton sääntöjä.

Pidä koira myös sopivassa kuntoluokassa. Kylkiluiden takana tulee erottua vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Seuraa muutoksia ajan mittaan sen sijaan, että tavoittelisit yhtä tiettyä ihannepainoa.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi cardigan kehittyi Walesissa maatila- ja karjakoiraksi. Se työskenteli tiiviisti maatilan ihmisten kanssa ja auttoi karjan siirtämisessä ja hallinnassa. Tämä historiallinen tehtävä selittää mataluuden, ketteryyden, kestävyyden ja ympäristön tarkan havainnoinnin yhdistelmän.

Rodun tarkkaa ikää tai sen polveutumista ei ole pystytty varmasti selvittämään. Vanhemmissa kertomuksissa se yhdistetään hyvin varhaisiin walesilaisiin koiriin, keltteihin tai viikinkeihin, mutta näitä teorioita ei pidä pitää varmana polveutumishistoriana. Ruotsin kennelliiton mukaan cardiganeja ja pembrokeja risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin ne erotettiin ja tunnustettiin kahdeksi eri roduksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity welsh corgi cardigan saapui maahan vuonna 1963.

FCI luokittelee rodun nykyisin karja- ja seurakoiraksi. Monet elävät pelkästään perheen seuralaisina, mutta aktiivinen ja työskentelyyn suuntautunut tausta on yhä tärkeä huomioida, kun arvioi rodun sopivuutta omaan arkeen.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi cardigan voi asua kerrostalossa, mutta matala koko ei automaattisesti tee siitä helppoa koiraa pieneen kotiin. Se tarvitsee päivittäistä tekemistä, mahdollisuuksia rauhoittua sekä totuttelua porraskäytävän ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin. Talo ja piha eivät korvaa lenkkejä, yhteistä tekemistä ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Yksinolon sujuminen ei ole rodun perusteella määräytyvä ominaisuus. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vähitellen. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Suunnittele harjoittelu yksilön mukaan äläkä odota pienen pennun selviytyvän yksinolosta.

Rotu voi viihtyä hyvin lapsiperheessä, mutta mikään rotu ei ole automaattisesti turvallinen lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa tekemisissä keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhalliset pelisäännöt, etenkin tilanteisiin, joissa leikki ja juokseminen voivat saada koiran seuraamaan tai ohjailemaan liikettä.

Sama yksilöllinen lähestymistapa pätee muihin koiriin ja kissoihin. Aiemmat kokemukset ja hallittu tutustuttaminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle paikka, johon koira ei pääse, pidä kohtaamiset rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien.

Ennen pennun hankintaa kannattaa selvittää:

- vanhempien viralliset lonkkaluokat, ei vain sitä, että ne on kuvattu;
- silmätarkastusten päivämäärät ja tulokset sekä rcd3-PRA-status;
- miten mahdollinen merleyhdistelmä on suunniteltu;
- miten lähisukulaiset suhtautuvat ääniin, ihmisiin ja koiriin ja miten hyvin ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen;
- haluatko arjen, johon kuuluu irtokarvaa, koulutusta ja päivittäistä tekemistä koiran koko eliniän ajan.

Tämä ei ole oikea rotu ihmiselle, joka valitsee koiran pelkästään kompaktin koon perusteella. Cardigan on aktiivinen ja älykäs karjakoira lyhyillä jaloilla. Se tarvitsee omistajan, jolla on sekä aikaa että kiinnostusta tarjota sille hyvin suunniteltu arki.

Welsh corgi cardigan

The Kennel Club (UK)

Welsh Corgi League (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norwegian Kennel Club

Welsh corgi cardigan on vankkarakenteinen, pitkärunkoinen paimenkoira, jolla on kettumainen pää ja pitkä häntä. Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen ja ketterä. Luonteeltaan se on uskollinen ja valpas, ja vieraisiin se suhtautuu usein varautuneesti. Sen säänkestävää kaksinkertaista turkkia esiintyy monissa väreissä. Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja turkinhoitoa.

Strakaskogen’s kennel

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Goaussie

## Perustiedot

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, aktiivinen terrieri, joka on kotoisin Irlannista. Rotu kehittyi monipuoliseksi maatilan työkoiraksi, mutta nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana. Sitä kuvataan yleensä eloisaksi, kiintyväksi, älykkääksi ja kekseliääksi, mutta myös itsenäiseksi. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää aikaa koulutukseen, liikuntaan ja turkinhoitoon.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 3, terrierit
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Maatilan työt, tuhoeläinten torjunta ja metsästys
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 46–48 cm ja paino noin 18–20,5 kg; nartun tulee olla hieman pienempi
- **Turkki:** Yksinkertainen, pehmeä ja silkkinen, väriltään vehnän eri sävyjä
- **Aktiivisuus:** Aktiivinen; tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä myös mielelle
- **Turkinhoito:** Vaativaa ja säännöllistä

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa seurallista ja selvästi terrierimäistä koiraa sekä pystyy tarjoamaan sille arjen koulutusta, monipuolista tekemistä ja huolellista turkinhoitoa. Se ei ole paras valinta, jos toiveena on koira, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin, tarvitsee hyvin vähän hoitoa tai on kaikissa tilanteissa helppo kouluttaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninvehnäterrieri on tiivisrakenteinen ja vankka olematta raskas. Sen runko on suunnilleen yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus, ja kokonaisvaikutelmassa tulisi yhdistyä voima ja ketteryys. Pienet, eteenpäin taittuvat korvat, tummat silmät, parta ja otsan päälle laskeutuva karva luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Aikuisen koiran turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla yksinkertainen; pohjavillaa sallitaan vain korvissa. Karvan tulee tuntua pehmeältä ja silkkiseltä, ei karkealta tai villavalta. Väri vaihtelee vaaleasta vehnänväristä lämpimämpään, kullanpunertavaan sävyyn. Turkki voi olla laineikas tai löyhästi kihartuva.

Irlanninvehnäterrierin pentu ei välttämättä näytä aikuiselta koiralta. Pennun turkki voi olla punertava tai harmahtava, ja sillä voi olla tumma maski sekä tummat karvankärjet. Sekä väri että karvan laatu muuttuvat useassa vaiheessa, ja lopullinen aikuisen turkki kehittyy yleensä puolentoista ja kahden ja puolen vuoden iän välillä. Pelkän pennun värin tai turkin pehmeyden perusteella ei siis voi päätellä tarkasti, millainen turkista tulee aikuisena.

Turkista irtoaa kotiin usein vähemmän karvaa kuin roduista, joilla on voimakas kausittainen karvanlähtö, mutta se ei pysy kunnossa itsestään. Irtoava karva voi jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista. Monelle aikuiselle koiralle perusteellinen kampaus kerran viikossa on sopiva lähtökohta, kun taas pentuturkin vaihtuessa kampausta voidaan tarvita useita kertoja viikossa. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen ja kennelliiton ohjeissa suositellaan myös säännöllisiä pesuja sekä turkin leikkaamista useita kertoja vuodessa. Sopiva hoitoväli riippuu turkin laadusta ja pituudesta sekä koiran päivittäisestä tekemisestä.

Rotua ei pidä kuvata allergiattomaksi. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Koira-allergisen on siksi syytä pyytää asianmukaista terveydenhuollon neuvontaa ja tavata kyseinen koira useita kertoja ennen ostopäätöksen harkitsemista.

## Luonne

Tyypillinen irlanninvehnäterrieri on eloisa, perheensä seurassa viihtyvä ja nopeasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Rotumääritelmä kuvaa sitä temperamenttiseksi, kiintyväksi, uskolliseksi ja älykkääksi. Sen itsenäinen terrieriluonne voi kuitenkin tulla esiin, kun jokin ympäristössä tuntuu omistajan suunnitelmia kiinnostavammalta.

Luonteessa on eroja niin yksilöiden kuin sukulinjojen välillä. Ruotsalaisiin käyttäytymiskuvauksiin osallistuneista koirista useimmilla on havaittu vain vähän aggressiivisia reaktioita, mutta tulokset osoittavat myös selvää vaihtelua rodun sisällä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, äkillisiin ääniin ja käsittelyyn sekä miten ne palautuvat yllätyksistä. Jos vanhemmat ovat osallistuneet BPH- tai MH-käyttäytymiskuvaukseen, tulokset voivat antaa konkreettisempaa tietoa kuin yleiset väitteet rodusta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, kun sekä koira että lapsi oppivat kunnioittamaan toistensa rajoja. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Suhtautuminen muihin koiriin ja muihin eläinlajeihin vaihtelee yksilöittäin. Varhaiset, rauhalliset tutustumiset ja harkitut arjen järjestelyt ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että kaikki rodun koirat käyttäytyisivät samalla tavalla.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninvehnäterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään. Kaikille yksilöille sopivaa, kiinteää liikuntamäärää ei ole. Nuori, kasvava koira, hyväkuntoinen aikuinen ja ikääntynyt koira tarvitsevat erilaista rasitusta, ja liikunta tulee sovittaa kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.

Rotu voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, jäljestämisestä, rally-tokosta, agilitystä ja tavallisesta arkitaitojen harjoittelusta. Vaihtelu on usein palkitsevampaa kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Etsintäleikit, kontaktiharjoitukset, kehonhallinta ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät voivat auttaa löytämään paremman tasapainon aktiivisuuden ja levon välille.

Aloita luoksetulon, hihnassa kulkemisen, käsittelyn ja rauhoittumisen harjoittelu varhain. Ruotsin Kennelliitto huomauttaa, että rotu voi olla utelias ja lähteä omille seikkailuilleen, joten pihan aitausten on oltava turvalliset. Harjoittele luoksetuloa järjestelmällisesti, mutta käytä hihnaa tai pitkää liinaa paikoissa, joissa luoksetulon epäonnistuminen voisi aiheuttaa vaaran.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin älykkäälle ja itsenäiselle koiralle: palkitse toivotusta käytöksestä, tee tehtävästä selkeä ja lisää vaikeutta pienin askelin. Kovat rankaisut ovat tarpeettomia ja voivat aiheuttaa stressiä sekä heikentää yhteistyötä. Lyhyet, innostavat harjoitukset selkeine taukoineen onnistuvat yleensä paremmin kuin pitkät toistot.

## Terveys

Monet irlanninvehnäterrierit pysyvät aktiivisina pitkälle vanhuuteen, mutta rodulla on terveysriskejä, jotka pennunostajan on hyvä tuntea. Ruotsalaisissa rotutiedoissa nostetaan esiin erityisesti munuais- ja ruoansulatuskanavan ongelmat sekä eräät iho- ja korvavaivat. Rodulla tunnettu riski ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Kaksi tärkeää käsitettä ovat PLN ja PLE. **PLN** eli proteiinia hukkaava nefropatia tarkoittaa valkuaisaineiden menetystä munuaisten kautta. **PLE** eli proteiinia hukkaava enteropatia on yhteisnimitys tiloille, joissa valkuaisaineita menetetään suoliston kautta. Nämä sairaudet voivat olla vakavia ja puhjeta vasta aikuisiällä. PLN:ään liittyvien riskivarianttien tunnistamiseen on saatavilla DNA-testi, mutta sen tulos ei yksin ole diagnoosi: riskivariantteja kantava koira ei välttämättä sairastu, ja myös muut tekijät vaikuttavat sairastumiseen. PLE:tä varten ei ole vastaavaa geenitestiä.

Toistuva ripuli tai oksentelu, selittämätön laihtuminen, turvotus, lisääntynyt jano tai lisääntynyt virtsaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eivätkä ne osoita koiran sairastavan PLE:tä tai PLN:ää, mutta niitä ei pidä sivuuttaa rodulla, jolla riski tunnetaan.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostussuosituksiin kuuluvat tiedossa oleva lonkkakuvaustulos ja mikroftalmian DNA-testitulos. Mikroftalmia on tila, jossa silmä ei ole kehittynyt normaalisti. Yhdistyksellä on myös erillisiä suosituksia, jotka koskevat munuaisdysplasiaa, PLE:tä tai PLN:ää sairastavien koirien lähisukulaisia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan aseteta tämän rodun pentujen rekisteröinnille rotukohtaista vaatimusta vanhempien virallisista lonkkakuvaustuloksista. Pennun rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon ei siis automaattisesti tarkoita, että kaikki rotuyhdistyksen suosittelemat tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajaa esittämään:

- vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset
- mikroftalmian DNA-testitulokset
- PLN-testitulokset, jos testi on tehty, sekä tasapainoinen selitys tuloksen merkityksestä
- tiedot lähisuvussa esiintyneistä PLE-, PLN- ja munuaisdysplasiatapauksista
- tietoa vanhempien ja vanhempien sukulaisten terveydestä pidemmältä ajalta

## Historia ja alkuperä

Irlanninvehnäterrieri on kotoisin Irlannista ja yksi maan neljästä terrierirodusta. Sen varhaista historiaa ei tunneta tarkasti. Kirjallisia mainintoja pehmeäturkkisista koirista on noin 200 vuoden takaa, mutta väitteisiin tätä tarkemmasta tai vanhemmasta alkuperästä on syytä suhtautua epävarmoina.

Pienviljelijät käyttivät näitä terriereitä monenlaisiin maatilan tehtäviin, kuten tuhoeläinten torjuntaan ja yleisiin tilan töihin. Koirilla metsästettiin myös mäyriä ja saukkoja. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1937, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1957.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1965, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1967. Siellä siitä on tullut pääasiassa seura- ja harrastuskoira, vaikka sen työinto näkyy yhä esimerkiksi jäljestämisessä, hajutyöskentelyssä, tottelevaisuudessa ja agilityssä.

## Arki irlanninvehnäterrierin kanssa

Elämä irlanninvehnäterrierin kanssa on aktiivista ja seurallista. Rotu voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossa, kunhan se saa liikuntaa, mielekästä tekemistä, säännöllisiä ulkoilukertoja ja riittävästi lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki käytännössä on.

Varaa turkinhoitoon aikaa joka viikko ja varaudu suurempaan työmäärään nuoren koiran turkin vaihtuessa. Pyydä kasvattajaa näyttämään käytännössä, miten turkki kammataan, pestään ja leikataan. Kiinnitä erityistä huomiota partaan, jalkoihin, kainaloihin, nivusiin ja korvien taustoihin, joissa kosteus ja hankaus voivat helposti aiheuttaa takkuja.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Yksinoloon asianmukaisesti totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Järjestä pentuajaksi runsaasti seuraa ja rakenna arki niin, että koira voi osallistua perheen elämään.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa iloisen ja aloitekykyisen terrierin ja pitää koulutusta sekä turkinhoitoa osana koiran omistamista. Se sopii huonommin kotiin, jossa ehdottomina vaatimuksina ovat vähäinen hoidon tarve, pitkät yksinoloajat tai koira, joka asettaa yhteistyön aina oman uteliaisuutensa edelle. Valitse kasvattaja dokumentoidun terveyden, tasapainoisen luonteen ja sukulinjasta avoimesti annettujen tietojen perusteella, älä pelkästään pennun värin tai sellaisten lupausten pohjalta, että rotu olisi helppohoitoinen tai allergiaystävällinen.

Irlanninvehnäterrieri

Irish Soft Coated Wheaten Terrier Club of Great Britain

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Norsk Terrier Klub (Norway)

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, urheilullinen terrieri, joka on siirtynyt irlantilaisilta maatiloilta perheiden seurakoiraksi. Se tunnetaan silkkisestä, vehnänvärisestä ja vain vähän karvaa pudottavasta turkistaan, iloisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan sekä runsaasta turkinhoidon tarpeestaan. Se on eloisa mutta koulutettavissa ja yleensä terve, joskin rodulla esiintyy joitakin sille ominaisia terveysriskejä.

Jigme Up

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Société Centrale Canine (France)

Swedish Kennel Club

The Kennel Club (United Kingdom)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Trissans Shiny Star

## Perustiedot

Affenpinseri on pieni saksalainen seurakoira, joka on valpas, omapäinen ja vahvasti ihmisiinsä kiintyvä. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka etsii aktiivista arjen kumppania pienessä koossa, arvostaa koiran huumorintajua ja oma-aloitteisuutta sekä osaa kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** Ryhmä 2, Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 25–30 cm
- **Paino:** noin 4–6 kg
- **Rakenne:** tiivis ja mahdollisimman neliömäinen
- **Karvapeite:** karkea ja tiheä; pidemmät, karkeat karvat muodostavat kulmakarvat, parran ja rodulle ominaisen päätä kehystävän karvoituksen
- **Väri Ruotsissa käytössä olevan FCI:n rotumääritelmän mukaan:** puhtaanmusta, pohjavilla musta

Pienen kokonsa ansiosta affenpinseri on helppo ottaa mukaan, mutta passiivinen sylikoira se ei ole. Se tarvitsee lenkkejä, hajutyöskentelyä, uuden oppimista ja mahdollisuuksia osallistua perheen elämään. Pennut ja nuoret koirat voivat olla erityisen vilkkaita.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Affenpinserin tulee olla pieni, karkeakarvainen ja tiivisrakenteinen. Sen kasvoilla on rodulle nimen antanut ilme. Tummat, melko pyöreät silmät, ulkoneva alaleuka ja karkea kasvojen karvoitus luovat niin sanotun apinamaisen ilmeen. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden.

Lyhyen kuonon tulee olla suora, ei ylöspäin kääntynyt, ja sierainten tulee olla hyvin avoimet. Tavoitteena ei siis ole äärimmäisen litteä kuono. Alaleuka ulottuu yläleukaa pidemmälle, mutta kulmahampaat, etuhampaat ja kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni.

Ruotsissa käytössä oleva FCI:n rotumääritelmä edellyttää puhtaanmustaa karvapeitettä ja mustaa pohjavillaa. Historiallisissa kuvauksissa mainitaan useita värejä, ja toisinaan pentuja voi yhä syntyä muunvärisinä. Tämä ei kuitenkaan muuta nykyisessä rotumääritelmässä määriteltyä väriä.

Karvapeitteen hoito on melko yksinkertaista, mutta se vaatii nyppimistä, tavallisesti muutaman kerran vuodessa. Kypsä karva poistetaan, jotta turkin karkea rakenne ja oikea muoto säilyvät. Nyppimiskertojen välillä turkki kammataan tarpeen mukaan. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää partaan, raajojen pidempiin karvoihin ja muihin helposti takkuuntuviin kohtiin. Tarkista myös, etteivät silmien ympärillä olevat karkeat karvat ärsytä silmiä.

Karvatyyppi ei tee affenpinseristä allergiavapaata. Allergiavapaita koirarotuja ei ole, ja koiran allergeeneja on pääasiassa ihossa ja syljessä. Allergisen on siksi arvioitava omaa reaktiotaan juuri kyseiseen koiraan sen sijaan, että luottaisi pelkkään karvatyyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Affenpinseri on tyypillisesti kiintyvä, valpas, rohkea ja itsepäinen. Se haluaa usein olla perheensä lähellä ja huomaa nopeasti ympäristönsä muutokset. Vieraisiin se saattaa suhtautua pidättyvästi. Anna koiran lähestyä omaan tahtiinsa sen sijaan, että pakottaisit sen tervehtimään.

Valppaus voi näkyä haukkumisena jonkun saapuessa, ulko-oven takaa kuuluvien äänien yhteydessä tai jonkin odottamattoman tapahtuessa. Haukkumisen määrä vaihtelee, eikä kukaan voi luvata hiljaista affenpinseriä. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, opeta jatkuvan hälytyshaukun tilalle selkeä vaihtoehtoinen toimintatapa ja järjestä koti niin, ettei koira koe tarvetta vahtia jatkuvasti ikkunoita tai ovea.

Rotumääritelmä kuvaa rodun toivottua luonnetta. Vuosille 2021–2026 julkaistussa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kuitenkin todetaan, että liian harva ruotsalainen affenpinseri oli osallistunut Ruotsin BPH- tai MH-luonnekuvaukseen, jotta rodun luonteesta voitaisiin muodostaa luotettava kokonaiskuva. Väitteet siitä, että jokainen yksilö olisi peloton, hyvin sosiaalinen tai erityisen haukkuherkkä, menevät siis esitettyä näyttöä pidemmälle. Pentua valittaessa vanhempien arkikäyttäytyminen kertoo enemmän kuin rotua koskevat yleistävät lupaukset.

Suhteet muihin koiriin riippuvat yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Affenpinseri voi olla kohtaamisissa hyvin itsevarma, ja sen on opittava ohittamaan ja olemaan muiden koirien seurassa tunkeutumatta niiden tilaan. Rodun aiempi käyttö rottien ja hiirten pyydystäjänä tarkoittaa myös sitä, ettei sitä voi automaattisesti pitää turvallisena vapaana pienten lemmikkien seurassa. Jos kotona on jo kissa, tarvitaan rauhallista tutustuttamista, turvallisia poistumisreittejä ja valvontaa. Rodun historia ei ennusta yksittäisen koiran reaktiota.

## Koulutus ja liikunta

Affenpinseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tarkkaa minuuttimäärää ei ole. Sovita lenkit, leikki ja koulutus koiran ikään, terveyteen, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. Tärkeintä on monipuolinen arki, jossa koira saa liikkua, tutkia ja käyttää päätään.

Nosework, ihmisjäljen seuraaminen, etsintäharjoitukset ja rally-toko voivat sopia rodun uteliaisuudelle ja työskentelyhalulle. Tavallinenkin lenkki muuttuu antoisammaksi, kun koira saa välillä seurata hajuja, etsiä valmiiksi asetettuja esineitä tai ratkaista yksinkertaisen tehtävän. Myös turvalliset tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset ovat hyödyllisiä. Koiraa ei kannata kantaa kaikkien sellaisten esteiden ohi, joista se pystyy selviytymään itse varmasti.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeutta vähitellen. Lyhyet, vaihtelevat harjoitukset onnistuvat yleensä paremmin kuin lukuisat yksitoikkoiset toistot. Panosta erityisesti luoksetuloon, kontaktin ottamiseen ja siihen, että koira osaa irrottaa huomionsa kiinnostavasta asiasta. Älä kuitenkaan koskaan pidä luoksetuloa turvallisuuden takeena liikenteen tai pieneläinten lähellä.

Valppautta ja itsenäisyyttä on helpompi ohjata, kun koira harjoittelee arjen tilanteita jo varhain: vieraiden saapumista, oven ääniä, muiden koirien kohtaamista, käsittelyä ja rauhoittumista samalla, kun lähellä tapahtuu jotakin. Kovat ojennukset voivat aiheuttaa ristiriitoja tai epävarmuutta, eikä niitä tarvita selkeiden rajojen asettamiseen.

## Terveys

Affenpinseriä kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta Ruotsin pieni populaatio vaikeuttaa luotettavien päätelmien tekemistä sairauksien yleisyydestä. Huolellisen pennunostajan kannattaa siksi tutustua sekä virallisiin tutkimustuloksiin että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten terveyteen sen sijaan, että luottaisi yleiseen toteamukseen rodun terveydestä.

Hengitys on tällä hetkellä yksi seurattavista asioista. Affenpinserillä on lyhyt kuono, mutta rotumääritelmä edellyttää hyvin avoimia sieraimia. Toukokuusta 2026 lähtien rodun RFG-Scheme-menetelmällä saadut BOAS-luokitukset voidaan tallentaa Ruotsin Kennelliiton keskitettyyn rekisteriin. Tutkimuksessa arvioidaan koiran hengitystä ennen lyhyttä rasituskoetta ja sen jälkeen. Keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Kysy silti vanhempien hengityksestä, kestävyydestä, palautumisesta ja mahdollisista RFG-luokituksista. Selvästi kuuluvaa hengitysääntä, työlästä hengitystä, sinertäviä limakalvoja, pyörtymistä tai huomattavaa kuumuuden sietämättömyyttä ei pidä kuitata rodulle normaalina.

Toinen seurattava terveysasia on patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. Nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa esitetään vanhempaa, rajallista aineistoa: Ruotsin Kennelliiton vuosien 2011–2018 tiedoissa 90 koiralla oli kirjattu polvitutkimus, ja niistä viidellä todettiin löydös. Erillisessä omistajakyselyssä puolestaan 19 vastaajaa 172:sta ilmoitti koirallaan olevan patellaluksaatio. Luvut eivät kuvaa yksittäisen pennun tämänhetkistä riskiä, mutta ne antavat hyvän syyn kysyä virallisista polvitutkimustuloksista ja suvun polviongelmista.

Jalostusstrategiassa nostetaan tärkeiksi jalostuksessa huomioitaviksi asioiksi myös synnytysvaikeudet ja pentujen kuolemat ennen rekisteröintiä. Aineisto ei ole riittävän ajantasaista luotettavan yleisyyden ilmoittamiseen. Kysy, miten emän ja sen lähisukuun kuuluvien narttujen synnytykset ovat sujuneet, onko keisarileikkauksia tarvittu ja miten aiemmat pentueet ovat kehittyneet. Pyydä kasvattajaa myös kertomaan, miten suunniteltu yhdistelmä edistää tämän pienen populaation geneettistä monimuotoisuutta.

Aloita hampaiden säännöllinen hoito jo pentuna ja pyydä eläinlääkäriä tutkimaan ontuminen, toistuvat hengitysäänet, silmien ärsytys tai muut oireet. Mahdollisten diagnoosien luettelo ei koskaan korvaa yksittäisen koiran tutkimista.

## Historia ja alkuperä

Affenpinseri on vanha saksalainen rotu, joka on kehittynyt karkeakarvaisesta pinseristä. Samantyyppisiä koiria esiintyy vanhassa eurooppalaisessa taiteessa, ja rotu rekisteröitiin Saksassa ensimmäisen kerran vuonna 1879. Se oli suosittu kääpiökoira 1900-luvun alun tienoilla.

Etelä-Saksassa affenpinseriä pidettiin seurakoirana, mutta lähteissä sitä kuvataan myös pienenä maatilan vahtikoirana, joka ilmoitti vieraista ja tappoi rottia ja hiiriä. Tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun valppautta, nopeita reaktioita sekä kiinnostusta etsimiseen ja ongelmanratkaisuun. Se ei kuitenkaan määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Ruotsissa rotua esiintyi pieninä määrinä eri aikoina 1900-luvulla, mutta pysyvää kantaa ei syntynyt. Vuonna 1986 Saksasta tuotiin kaksi koiraa, ja tämä uusi alku mahdollisti rodun vakiintumisen maahan uudelleen.

## Arki affenpinserin kanssa

Affenpinseri voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koira saa lenkkejä, tekemistä, lepoa ja seuraa. Helposti ääniä kantavassa kerrostalossa omistajan on kuitenkin huomioitava rodun valppaus ja harjoiteltava rauhallista suhtautumista ulko-oven takaa kuuluviin ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy pysymään levollisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee huomattavasti. Rotu on vahvasti perheeseensä kiintyvä, joten suunnittele arki oman koirasi mukaan äläkä luota luvattuun tuntimäärään.

Lasten kanssa koiran pieni koko korostaa hellävaraisen käsittelyn tärkeyttä. Pienten lasten ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Lasten ei tule kantaa koiraa, häiritä sitä syödessä tai nukkuessa eikä pitää sitä väkisin paikallaan halattavana. Elämä koiraa kunnioittavassa perheessä voi sujua hyvin, mutta aikuisilla on täysi vastuu sekä koiran tarpeista että lasten turvallisuudesta.

Tapaa ennen pennun ostamista ainakin emä, tarkkaile koirien hengitystä ja liikkumista ja kysy luonteesta, polvitutkimustuloksista, RFG-luokituksista, hampaista, silmistä, synnytyksistä ja aiemmista jälkeläisistä. Pyydä täsmällisiä vastauksia ja todennettavia tuloksia silloin, kun niitä on saatavilla. Affenpinseri sopii parhaiten kotiin, jossa pientä kokoa ei erehdytä pitämään vähäisten tarpeiden merkkinä: se haluaa osallistua, ajatella, liikkua ja tulla otetuksi vakavasti.

Affenpinseri

British Kennel Club

Fédération Cynologique Internationale

Deutscher Club für Affenpinscher

Svenska Kennelklubben

Société Centrale Canine

Affenpinseri on pieni ja vankkarakenteinen saksalainen kääpiökoirarotu, jolla on karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki ja apinamaiset kasvot. Aikoinaan pelottomana rotanpyytäjänä toiminut affenpinseri on nykyään eloisa seurakoira ja valpas vahti. Se on leikkisä ja kiintyvä mutta myös itsenäinen, ja tarvitsee kärsivällistä koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa sekä päivittäin liikuntaa ja virikkeitä.

Nanja

## Perustiedot

- Samojedinkoira on keskikokoinen arktinen pystykorva, joka on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Se soveltuu yhä sekä rakenteensa että luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja pitkäkestoiseen työhön.
- Rotumääritelmän mukaan samojedinkoira on reki- ja seurakoira. Se ei siis ole vain valkoinen perhekoira, vaan työtä tekevä arktinen rotu, joka tarvitsee fyysistä tekemistä.
- Aikuinen uros painaa noin 20–25 kg ja narttu 16–20 kg. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Sallittu poikkeama on kolme senttimetriä kumpaankin suuntaan.
- Runsaasta kaksinkertaisesta turkista irtoaa paljon karvaa. Säännöllinen turkinhoito ja karvanlähtöaikojen tavallista työläämpi hoito kuuluvat samojedinkoiran omistajan arkeen.
- Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, avoin, valpas ja eloisa. Rotu on myös itsenäinen, ja saalisvietti, ohjattavuus ja äänekkyys voivat vaihdella huomattavasti yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- Samojedinkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisesti ympäri vuoden ja jolla on aikaa koulutukseen, turkinhoitoon ja arkeen osallistuvaan koiraan.

## Ulkonäkö ja turkki

Samojedinkoiran tulee olla ketterä ja kestävä arktinen pystykorva, pikemminkin urheilullinen kuin raskasrakenteinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja runsaskarvainen häntä kiertyy valppaalla koiralla selän päälle tai kyljelle. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Molemmilla sallitaan kolmen senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan. Suuntaa antava aikuispaino on uroksilla 20–25 kg ja nartuilla 16–20 kg.

Niin sanottu samojedinhymy syntyy mantelinmuotoisista silmistä ja hieman ylöspäin kaartuvista suupielistä. Se kuvaa rodun ilmettä eikä takaa tietynlaista luonnetta. Sen ei myöskään ole osoitettu olevan mekanismi, joka estäisi kuolaamista tai jään muodostumista.

Turkki koostuu lyhyestä, pehmeästä ja tiheästä pohjavillasta sekä pidemmästä, suoremmasta ja karkeammasta peitinkarvasta. Urosten kaulus on usein näyttävämpi, kun taas narttujen turkki on usein hieman lyhyempi ja pehmeämpi. Sallitut värit ovat puhtaanvalkoinen, kermanvärinen sekä valkoinen, jossa on hieman keksinvärisiä merkkejä.

Sovita turkinhoito turkin kuntoon sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin kosteutta ja irtokarvaa voi jäädä. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin ja perusteellisemmin. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja kuivaa koko turkki sen jälkeen huolellisesti, jotta ihon viereen ei jää kosteutta. Turkkia ei yleensä pidä leikata lyhyeksi tai ajella hoidon helpottamiseksi. Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos karvan leikkaaminen on lääketieteellisistä syistä tarpeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, ihmisiä kohtaan avoin, valpas ja eloisa. Rotumääritelmä kuvaa sitä hyvin sosiaaliseksi eikä pidä sitä sopivana vahtikoiraksi. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö tervehtisi ihmisiä samalla tavalla tai että rotunimi takaisi itsevarmuuden kaikissa tilanteissa. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran yksilöllinen luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Ruotsalaisissa jalostustavoitteissa toivotaan helposti lähestyttäviä ja avoimia koiria, jotka ovat luontevia sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Vuosien 2015–2025 BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset vastaavat pääosin tätä tavoitetta. Ne eivät kuitenkaan ennusta yksittäisen pennun kehitystä. Tutustu vanhempiin ja lähisukulaisiin tavallisessa arjessa sen sijaan, että luottaisit vain rotukuvaukseen tai keskiarvoihin.

Itsenäisyys kuuluu rodun työskentelytapaan. Samojedinkoiran tulee pystyä tekemään aloitteita, keskittymään fyysiseen tehtävään ja työskentelemään olematta liiaksi riippuvainen ohjaajastaan. Arjessa samat ominaisuudet voivat näkyä sinnikkyytenä, omina ideoina ja siinä, ettei koira aina päätä seurata sinua. Koulutus sujuu helpommin, kun tehtävä on selkeä, palkkio koiralle mieleinen ja toistoilla on tarkoitus.

Myös saalisviettiä on arvioitava yksilöllisesti. Rotumääritelmän mukaan metsästysvietti on vain heikosti kehittynyt, mutta Ruotsin Kennelliiton nykyisissä pennunostajan ohjeissa varoitetaan, että rodussa voi silti esiintyä voimakasta metsästysviettiä. Älä oleta, että samojedinkoiraa voi pitää turvallisesti vapaana pelkän rodun perusteella.

## Koulutus ja liikunta

Samojedinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja voi yleensä hyvin, kun ainakin osalla siitä on selkeä tarkoitus. Valjakkotyöskentely, vaeltaminen, koirarepun kantaminen ja muut kestävyyttä vaativat lajit ovat lähellä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu ja ongelmanratkaisu tuovat vaihtelua, mutta eivät korvaa mahdollisuutta liikkua ja tehdä fyysistä työtä.

Ruotsin Kennelliitto suosittelee aikuiselle koiralle yleiseksi lähtökohdaksi vähintään tunnin päivittäistä lenkkiä sekä fyysistä harjoittelua kolme tai neljä kertaa viikossa. Pidä tätä suuntaviivana, älä tarkkana annostuksena. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, lämpötilasta, alustasta ja rasituksen voimakkuudesta. Pentujen ja nuorten koirien lihaksistoa ja kuormituksen sietoa tulee kehittää vähitellen, ei aikuisen koiran harjoitusohjelmaa noudattaen.

Koira voi oppia kaksi erillistä sääntöä: työvaljaissa nojataan vetoon ja vedetään vihjeestä, kun taas tavallisessa taluttimessa kuljetaan hihna löysällä. Käytä lajiin sopivia varusteita, opeta selkeät lähtövihjeet ja lisää matkaa, nopeutta ja kuormaa vähitellen. Virallinen rekikoirien käyttötulos osoittaa, että koira on suorittanut määritellyn työn koeolosuhteissa. Se antaa hyödyllistä tietoa käyttöominaisuuksista, mutta ei todista, ettei koiralla olisi nivelsairauksia, sydänsairauksia tai pelkoja tavallisessa arjessa.

Lämpimällä säällä kuormitus on sovitettava olosuhteisiin ja koiran yksilöllisiin reaktioihin. Ajoita raskaammat harjoitukset päivän viileämpiin hetkiin, valitse sopiva alusta, tarjoa vettä ja lopeta, jos koira ei palaudu normaalisti. Yleispätevä lämpötilaraja on harhaanjohtava, sillä ilmankosteus, auringonpaiste, nopeus, kunto ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki lämpökuormaan.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä koskaan yliarvioi sen varmuutta. Pitkä liina tai aidattu alue antaa koiralle liikkumatilaa silloin, kun ympäristö on liian haastava turvalliseen vapaana ulkoiluun. Tämä on erityisen tärkeää, jos koiralla on saalisviettiä tai taipumusta valita omat reittinsä.

## Terveys

Samojedinkoiralla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä. Rodun uuden ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan noin 20–25 prosenttia tutkituista, vuosina 2019–2024 syntyneistä koirista sai lonkkatuloksen C, D tai E. Luku koskee tutkittuja koiria, eikä sitä voi suoraan pitää koko populaation esiintyvyyslukuna. Lonkkatuloksiin kannattaa silti perehtyä pentua valittaessa.

Ruotsiin rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Samojedinkoira kuuluu myös Ruotsin lonkkaindeksijärjestelmään: vanhempien indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa, eikä D- tai E-lonkkaisia koiria saa käyttää jalostukseen. Tilanne on siis moniulotteisempi kuin väite, jonka mukaan jalostusyhdistelmässä voisi käyttää vain A- ja B-lonkkaisia koiria. Tarkista SKK Avelsdata -palvelusta molempien vanhempien tulokset ja astutushetken indeksit sekä sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset.

Rotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tuloksen tulisi olla terve tai sisältää vain ei-perinnölliseksi luokiteltu löydös. Nykyinen jalostusstrategia osoittaa, että vain pieni osa samojedinkoirista kävi silmätutkimuksessa vuosina 2021–2024. Pyydä nähtäväksi varsinainen rekisteröity tulos sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen suvun hyvästä silmäterveydestä.

Myös diabetes eli sokeritauti ansaitsee huomiota. Sekä laaja ruotsalainen vakuutusaineistoon perustuva tutkimus että myöhempi norjalainen tutkimus sijoittivat samojedinkoiran suurimman riskin rotujen joukkoon. Tutkimukset kuvaavat riskiä rotutasolla eivätkä ennusta yksittäisen pennun sairastumista. Kysy lähisukulaisten diagnooseista ja ota koiran terveydessä tapahtuvat muutokset viipymättä puheeksi eläinlääkärin kanssa.

## Historia ja alkuperä

Samojedinkoira on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta, ja sen nimi juontuu samojedikansoista. Eri alueilla koiria käytettiin metsästykseen, vetotöihin ja myöhemmin porojen paimentamiseen. Ne elivät tiiviisti ihmisten rinnalla ja auttoivat rotumääritelmän mukaan myös pitämään ihmiset lämpiminä näiden asumuksissa. Nykyrodun viralliset käyttötarkoitukset ovat rekikoirana ja seurakoirana toimiminen.

Siperiasta Länsi-Eurooppaan tuotu pieni koirajoukko sekä tutkimusretkikuntien hankkimat koirat muodostivat länsimaisen kannan perustan. Ensimmäinen samojedinkoira rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1893. Pohjoismaiselle pystykorvalle julkaistiin ruotsalais-norjalainen rotumääritelmä vuonna 1908, ja ensimmäinen englantilainen samojedinkoiran rotumääritelmä laadittiin vuonna 1909.

Tämä historia selittää, miksi nykyjalostuksessa on kyse muustakin kuin valkoisesta turkista ja ystävällisestä ilmeestä. Ruotsin arktisten koirien yhdistys pyrkii säilyttämään rodun arktiset ominaisuudet ja käytännön kyvyn toimia rekikoirana. Samojedinkoiran valitsevan tulisi siksi olla kiinnostunut sen käyttöominaisuuksista, ei vain ulkonäöstä.

## Arki samojedinkoiran kanssa

Samojedinkoira voi asua kerrostalossa, jos sen tarpeet täytetään asianmukaisesti kodin ulkopuolella. Asunnon kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen liikuntaan, palautumiseen ja säännölliseen ulkoiluun. Jos talon äänieristys on heikko, selvitä, kuinka äänekkäitä pennun lähisukulaiset ovat kotona, ja harjoittele rauhallista käytöstä alusta lähtien. Äänekäs yksilö voi nopeasti häiritä naapureita.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja rauhallisista poissaoloista, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rauhoittua. Jotkin koirat oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Älä suunnittele pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että samojedinkoirasi pärjää automaattisesti yksin kokonaisen työpäivän.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin minkä tahansa koiran kanssa: aikuisen tulee olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rodun ihanteellinen sosiaalisuus on myönteinen lähtökohta, mutta rotunimi ei korvaa valvontaa ja koiran kunnioittavaa kohtelua. Noudata samaa huolellisuutta kissojen ja muiden eläinten kanssa. Kysy vanhempien käyttäytymisestä, järjestä tutustumiset huolellisesti ja tee ratkaisut yksilön saalisvietin ja aiempien kokemusten perusteella.

Turkki näkyy arjessa. Irtokarvaa on siedettävä, turkinhoitoon on varattava aikaa ja kastunut turkki on pystyttävä kuivaamaan perusteellisesti. Samojedinkoira ei ole allergiavapaa: koiran allergeeneja on pääasiassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Allergisen ei pidä tehdä hankintapäätöstä valkoiseen turkkiin, vähäiseen hajuun tai vähäiseen karvanlähtöön liittyvien väitteiden perusteella.

Selvitä, mihin kasvattajan yleiset laatua koskevat väitteet perustuvat. Tarkista vanhempien lonkkatulokset ja ajantasaiset indeksit, silmätulokset, BPH-käyttäytymiskuvaukset ja mahdolliset käyttötulokset. Kysy, miten lähisukulaiset ovat suoriutuneet valjakkotyöskentelystä, käyttäytyneet muiden koirien seurassa, rauhoittuneet kotona, pärjänneet yksin ja selviytyneet lämpimissä olosuhteissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään aikuisen koiran turkin hoito. Käyttötulos kertoo testatuista käyttöominaisuuksista, BPH havaituista reaktioista ja terveysrekisterit tunnetuista tutkimustuloksista. Yhdessä ne antavat paremman pohjan päätökselle, mutta mikään yksittäinen merkintä ei takaa, millaiseksi pentu kasvaa.

Samojedinkoira

Svenska Polarhundklubben (Swedish Polar Dog Club)

Deutscher Club für Nordische Hunde e.V.

Samojedinkoira on keskikokoinen, vahva arktinen pystykorva, jonka samojedikansat jalostivat paimentamaan poroja, vetämään rekiä ja elämään perheiden kanssa samoissa teltoissa. Se tunnetaan ”samojedinhymystään” ja paksusta, vain vähän tuoksuvasta kaksinkertaisesta turkistaan. Se on sosiaalinen, energinen, äänekäs ja älykäs koira, joka tarvitsee tiivistä yhdessäoloa, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä runsaasti liikuntaa.

## Perustiedot

Cane corso on Italiasta kotoisin oleva FCI:n tunnustama koirarotu. Se kuuluu ryhmään 2 ja on mastiffityyppinen molossikoira, ei risteytys eikä suurten vahtikoirien yleisnimitys.

- **Koko:** urokset 64–68 cm ja 45–50 kg, nartut 60–64 cm ja 40–45 kg. Painon tulee olla suhteessa koiran kokoon.
- **Käyttötarkoitus:** monipuolinen työkoira, jonka dokumentoituihin tehtäviin on kuulunut omaisuuden, perheen ja karjan vartiointi.
- **Luonne:** rotumääritelmän mukaan valpas, ketterä ja hyvin koulutettava. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyväisesti, mutta pelokkuus ja aiheeton aggressiivisuus eivät kuulu ihanneluonteeseen.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja jatkuvaa koulutusta. Kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaa minuuttiaikataulua ei ole.
- **Turkki:** lyhyt, kiiltävä ja tiheä, jonkin verran aluskarvaa. Harjaus ja pesu tarpeen mukaan.
- **Omistaja:** Ruotsin kennelliiton mukaan rotu ei yleensä sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Sen koko, voima ja vartiointitaipumus edellyttävät kokenutta omistajaa.
- **Ennen pennun ostamista Ruotsissa:** tarkista vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärniveldysplasiatulokset (HD ja ED), Ruotsissa asuvien vanhempien suorittama BPH-käyttäytymiskuvaus sekä se, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän DSRA-statuksen ja luonneominaisuudet.

## Ulkonäkö ja turkki

Cane corson tulee olla voimakas olematta raskas tai liioiteltu. Rotumääritelmä kuvaa sen vankaksi mutta jossain määrin tyylikkääksi koiraksi, jolla on kuiva lihaksisto ja runko, jonka pituus on noin 11 prosenttia säkäkorkeutta suurempi. Liikkeiden tulee olla pitkäaskeliset ja tehokkaat.

Pää on suuri ja molossikoiralle tyypillinen, mutta erittäin lyhyt kuono ei kuulu oikeaan rotutyyppiin. Kuonon tulee olla noin puolet kallon pituudesta sekä voimakas, syvä ja neliömäinen. Avoimet sieraimet, terveet silmäluomet ja esteetön hengitys ovat tärkeämpiä kuin liioitellun ”massiivinen” ilme. Pohjoismaisen Kennelunionin rotukohtaisissa ohjeissa kiinnitetään erityistä huomiota liian lyhyeen kuonoon, ahtaisiin sieraimiin, löysiin silmäluomiin, niukkoihin takakulmauksiin ja tehottomiin liikkeisiin.

Nykyisen rotumääritelmän mukaan korvien tulee olla kolmionmuotoiset, riippuvat ja typistämättömät. Hännän tulee olla luonnollinen ja tyvestään paksu, eikä sitä saa koskaan kantaa pystyssä tai kiertyneenä. Typistäminen ei siis ole oikean rotutyypin edellytys.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, kiiltävä ja erittäin tiheä, ja siinä on jonkin verran aluskarvaa. Rotumääritelmän värejä ovat musta, harmaan eri sävyt, joista käytetään myös nimitystä sininen, vaalea tai tumma kellanruskea, saksanhirvenpunainen, tumma vehnänväri sekä musta- tai harmaajuovainen tiikerijuovitus. Kellanruskeilla ja tiikerijuovaisilla koirilla musta tai harmaa maski ei saa ulottua silmien yläpuolelle. Pieni valkoinen merkki rinnassa, varpaiden päissä tai kuononselässä sallitaan. Merle ei kuulu rotumääritelmän sallimiin väreihin.

Turkinhoito on helppoa mutta silti tarpeellista. Harjaa karvanlähtöaikaan tai silloin, kun irtokarvaa on poistettavana, pese koira sen likaannuttua ja tarkista samalla iho, korvat, kynnet ja hampaat. Koiran todellinen hoidon tarve on tärkeämpi kuin kiinteä pesu- tai harjausaikataulu.

## Luonne ja persoonallisuus

Cane corso on vahtikoira, mutta vartiointivietti ei ole sama asia kuin aggressiivisuus. Rodun dokumentoituna tehtävänä on ollut omaisuuden, perheen ja karjan vartiointi. Arjessa tämä voi näkyä vierailijoiden, äänten ja ympäristön muutosten tarkkailuna sekä pidättyväisenä suhtautumisena vieraisiin ihmisiin.

Sekä käyttöominaisuuksissa että arkikäyttäytymisessä on huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Itsevarma koira ei välttämättä halua tervehtiä vieraita, vaikka se ei pelkäisikään. Sen pitäisi silti pystyä luopumaan epäluuloisuudestaan, suhtautumaan tavallisiin tilanteisiin neutraalisti ja hyväksymään tarpeellinen käsittely. Liiallista epäluuloisuutta, voimakasta pelkoa tai aggressiivisuutta ei pidä koskaan puolustella ”rodulle tyypillisenä”.

Rotu on yleensä huono valinta kokemattomalle koiranomistajalle. Kokemus tarkoittaa kykyä tunnistaa stressin merkkejä, kouluttaa erittäin voimakasta koiraa ilman voimankäyttöön perustuvaa vastakkainasettelua, suunnitella vierailut ja koirakohtaamiset sekä hakea apua ajoissa. Aikuisen koiran on osattava kulkea hihnassa, odottaa ovella, irrottaa huomionsa pyynnöstä ja hyväksyä tutkiminen.

Cane corso voi elää lapsiperheessä, mutta rotunimi ei takaa yksittäisen koiran sopivuutta lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapsen vastuulle ei pidä antaa sellaisen koiran ulkoiluttamista, jonka voimia hän ei pysty hallitsemaan.

Sama yksilöllinen arviointi koskee muita koiria ja kissoja. Kissaan tutustuttaminen edellyttää asteittaista totuttamista, erillisiä turvallisia tiloja ja mahdollisuutta keskeyttää eläinten välinen vuorovaikutus. Voimakkaasti pieneläimiä jahtaava koira ei automaattisesti ole kissalle turvallinen kumppani.

## Koulutus ja liikunta

Cane corso tarvitsee aktiivista elämää, mutta tekemisen laatu ja hallittavuus ovat tärkeämpiä kuin tietty liikuntaminuuttien määrä. Jokaiseen päivään tulisi sisältyä lenkkeilyä ja muuta liikkumista, aivotyötä sekä mahdollisuuksia rauhoittua. Sovita kuormitus koiran ikään, terveyteen, liikkumisalustaan ja palautumiseen. Kasvavan nuoren koiran ei kuulu noudattaa täysikasvuisen aikuisen harjoitusohjelmaa.

Jäljestys, etsintätehtävät, nosework ja tottelevaisuusharjoittelu antavat koiralle mahdollisuuksia yhteistyöhön ja nenänkäyttöön. Piha tarjoaa liikkumavapautta, mutta ei korvaa lenkkejä, ympäristöön totuttamista tai yhteistä tekemistä. Koiran on myös osattava rauhoittua sisätiloissa.

Palkitsemiseen perustuva koulutus on oikea lähtökohta myös suurelle vahtikoiralle. Kovat rankaisut, pelottelu ja dominanssiajattelu voivat lisätä ristiriitoja ja ahdistusta. Selkeys syntyy hyvin opetetuista vihjeistä, johdonmukaisista rutiineista ja harkitusti järjestetystä ympäristöstä. Opeta erityisesti nämä taidot jo varhain:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja luotettava luoksetulo
- pysähtyminen ja irrottaminen vihjeestä
- rauhallinen odottaminen ovilla, porteilla ja autolla
- omalle lepopaikalle meneminen vieraiden saapuessa
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittely yhteistyössä koiran kanssa
- ihmisten ja koirien ohittaminen neutraalisti

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se voi kohdata ihmisiä, eläimiä, liikennettä, erilaisia alustoja ja uusia ympäristöjä tuntematta tarvetta puolustautua tai rynnätä eteenpäin. Lyhyet, hallitut kokemukset, joissa koira tuntee olonsa turvalliseksi, ovat arvokkaampia kuin suuri määrä pakotettuja kohtaamisia.

## Terveys

Nivelterveys on cane corson selkein terveyteen liittyvä painopiste Ruotsissa. Nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa nostetaan esiin erityisesti lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja muut nivelvauriot. Toinen painopiste ovat silmät ja silmäluomet, etenkin kirsikkasilmä sekä silmäluomien sisään- ja ulospäin kiertyminen eli entropion ja ektropion. Rotukohtaisissa ohjeissa korostetaan myös takakulmauksia, kuonon pituutta, avoimia sieraimia, tiiviitä silmäluomia, liikkeitä ja varmaa suhtautumista käsittelyyn.

Pennunostajan on erotettava Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt rotuyhdistyksen suosituksista. Cane corsoa koskevien vuoden 2026 sääntöjen mukaan:

- Vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen.
- Vanhemmilla on oltava virallinen ED-tulos ennen astutusta. ED-aste 2 tai 3, kliiniset oireet tai ED:n vuoksi tehty leikkaus sulkevat koiran pois jalostuksesta.
- Ruotsissa asuvien vanhempien on oltava suorittanut BPH ennen astutusta. Ennen 1. tammikuuta 2019 arvioiduilla koirilla MH-luonnekuvauksesta saatu tunnettu luonnestatus voi korvata BPH:n.

Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että vanhempien HD-indeksien keskiarvo ja ED-indeksien keskiarvo ovat astutushetkellä yli 100. Kyse on jalostussuosituksesta, jota ei pidä sekoittaa sitoviin rekisteröintisääntöihin.

DSRA eli Dental Skeletal Retinal Anomaly on vakava, peittyvästi periytyvä sairaus, joka voi vaikuttaa muun muassa hampaisiin, luustoon ja näköön. Pentu sairastuu, kun se perii geenimuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Yhden kopion saanut koira on kantaja. Vuonna 2026 Ruotsin kennelliitto päätti alkaa rekisteröidä DSRA-testituloksia keskitetysti. Tämä ei tarkoita, että jokainen jalostuskoira olisi automaattisesti testattava. Pyydä kasvattajaa osoittamaan, miten vanhempien status on selvitetty ja miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

Tarkastele todistusten lisäksi myös itse koiria. Vanhempien pitäisi liikkua tehokkaasti, hengittää hiljaisesti ja vaivattomasti, olla silmiltään terveitä ja hyväksyä käsittely ilman voimakasta pelkoa. Kysy lähisukulaisten vakavista diagnooseista. Normaali tutkimustulos ei takaa, että pentu pysyy terveenä.

## Historia ja alkuperä

Cane corso on italialainen rotu, jonka virallinen rotumääritelmä johtaa sen alkuperän ensisijaisesti antiikin Rooman molossikoiriin. Tätä koiratyyppiä esiintyi aiemmin laajoilla alueilla Italiassa, mutta viime vuosisatoina se säilyi lähinnä Etelä-Italian Apuliassa ja sen lähialueilla. Rotumääritelmä yhdistää nimen latinan sanaan *cohors*, jonka merkitykseksi se antaa maatilan pihapiirin puolustajan ja vartijan.

Rotu työskenteli maatila- ja vahtikoirana, ajoi karjaa ja osallistui myös suurriistan metsästykseen. Tämä selittää sen voiman, ketteryyden, kestävyyden ja itsenäisen valppauden yhdistelmää paremmin kuin kertomukset, joissa se esitetään pelkästään sotakoirana.

FCI tunnusti cane corson alustavasti vuonna 1996 ja lopullisesti vuonna 2007. Nykyisin se luokitellaan ryhmään 2 kuuluvaksi italialaiseksi mastiffityyppiseksi molossikoiraksi ja roduksi, jolta vaaditaan käyttökoetulos. Sen historialliset työtehtävät ovat edelleen olennaisia arvioitaessa rodun sopivuutta omaan elämäntapaan.

## Arki rodun kanssa

Arki cane corson kanssa vaatii ennen kaikkea ennakointia: kyseessä on suuri koira, joka tarkkailee ympäristönsä tapahtumia itsenäisesti. Asumismuoto ei yksin ratkaise sopivuutta. Kerrostaloasunto voi sopia yksilölle, jonka tarpeet täytetään ja joka osaa rauhoittua, mutta ahtaat sisäänkäynnit, hissit, toistuvat koirakohtaamiset ja runsaat vierailut asettavat suuria vaatimuksia koulutukselle ja käytännön hallinnalle. Suuri piha ei yksin ratkaise näitä haasteita.

Vierailurutiinien on oltava kunnossa ennen kuin koira alkaa hoitaa ulko-oven valvontaa perheen puolesta. Järjestä sille lepopaikka portin taakse tai erilliseen huoneeseen, opeta rauhallinen toimintatapa äläkä anna sen harjoitella ryntäämistä tai tehdä vieraita koskevia päätöksiä. Lapsi- ja monieläinperheissä tarvitaan erillisiä tiloja sekä aikuisia, jotka noudattavat yhteisiä sääntöjä joka päivä, eivät vasta ongelmien ilmaannuttua.

Yksinoloon tulee totuttaa vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, pidennä aikaa vasta koiran pystyessä lepäämään ja muuta harjoittelua, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätää. Rodulle ei ole luotettavaa sääntöä siitä, kuinka monta tuntia cane corso pärjää yksin. Järjestelyissä on huomioitava yksilön ikä, turvallisuudentunne sekä ulkoilun ja sosiaalisen kontaktin tarve.

Tapaa ennen ostopäätöstä useita aikuisia cane corsoja, mieluiten myös niiden kotien ulkopuolella. Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista HD-, ED- ja BPH-tiedot virallisista rekistereistä. Kysy DSRA-statuksesta, luonteesta, suvun vakavista diagnooseista, pentujen ympäristöön totuttamisesta ja pennun luovutuksen jälkeisestä tuesta. Tarkkaile, hengittävätkö ja liikkuvatko aikuiset koirat vaivattomasti ja sujuuko niiden käsittely ongelmitta.

Sopiva koti tarjoaa selkeät rutiinit, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, päivittäistä tekemistä ja rauhallista palautumista. Jos haluat koiran, joka ottaa jokaisen ihmisen ja koiran avosylin vastaan ilman ennakkojärjestelyjä, tai et pysty hallitsemaan kohtaamisia ja vierailuja, cane corso on todennäköisesti väärä valinta. Kokeneelle omistajalle, joka arvostaa rodun työskentelyominaisuuksia ja kantaa vastuun sen voimasta, siitä voi kuitenkin tulla läheinen ja yhteistyöhaluinen arjen kumppani.

Cane corso

Società Amatori Cane Corso (Italy)

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Cane corso on suuri, urheilullinen italialainen mastiffi, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki ja voimakas vartiointivietti. Tämä syvästi kiintynyt ja herkkä koira tarvitsee kokeneen ja johdonmukaisen omistajan, huolellisen sosiaalistamisen sekä runsaasti päivittäistä liikuntaa ja koulutusta pysyäkseen tasapainoisena.

Välkommen till Don Providenza - Din Premier Cane Corso och Samojed Kennel
Vi är passionerade om att föda upp friska, glada och välanpassade Cane Corso och Samojed valpar. 
Vårt Engagemang
- Hälsa och Välmående: Alla våra avelshundar genomgår omfattande hälsotester för att säkerställa att vi föder upp friska och starka valpar.
- Socialisering: Våra valpar växer upp i en kärleksfull hemmiljö där de får regelbunden interaktion med människor och andra djur.

Dvärgpinscher

Bolognese

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Bolognese on pieni ja vankkarakenteinen italialainen seurakoira, jonka puhtaanvalkoinen, pörröinen turkki ei karise mutta vaatii säännöllistä hoitoa. Se on rauhallinen ja ihmisläheinen ja kiintyy usein voimakkaasti yhteen ihmiseen. Rotu sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa mutta paljon seuraa ja aktivointia.

Brightclouds

## Perustiedot

Rhodesiankoira on suuri ja urheilullinen koira eteläisestä Afrikasta. Se tunnetaan etenkin selässä kulkevasta karvaharjanteesta, jonka karvat kasvavat vastakkaiseen suuntaan kuin muu turkki. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on runsaasti aikaa liikuntaan ja koulutukseen sekä valmiudet ohjata itsenäistä koiraa, jolla on metsästys- ja vartiointitausta.

- **Alkuperä:** eteläinen Afrikka. Rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Säkäkorkeus:** urosten ihannekorkeus on 63–69 cm ja narttujen 61–66 cm.
- **Ihannepaino:** rotumääritelmän mukaan uroksilla noin 36,5 kg ja nartuilla 32 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, tiheä ja sileä, väriltään vaalean vehnänvärisestä punavehnään.
- **Luonne:** ihanteena on arvokas ja älykäs koira, joka suhtautuu vieraisiin hieman pidättyvästi mutta ei ole aggressiivinen eikä arka.
- **Aktiivisuustaso:** korkea. Rhodesiankoira tarvitsee monipuolista liikuntaa, aivotyötä ja aikaa rauhoittumiseen.

Rotukuvaus ei ole lupaus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Vanhemmat, lähisukulaiset, kasvuympäristö ja koulutus kertovat enemmän juuri siitä pennusta, jota olet harkitsemassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rhodesiankoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas mutta samalla ketterä ja tasapainoinen, ei koskaan raskas tai kömpelö. Rotumääritelmässä urosten ihanteellinen säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino noin 36,5 kg, narttujen vastaavasti 61–66 cm ja noin 32 kg. Nämä ovat rodun ihanteita, eivät lupaus jokaisen koiran aikuiskoosta tai -painosta.

Selän karvaharjanne eli ridge on rodun tunnusmerkki. Sen tulee alkaa lapojen takaa, kaventua lonkkaluita kohti ja olla symmetrinen. Rotumääritelmä edellyttää kahta samanlaista, vastakkain sijaitsevaa karvapyörrettä eli kruunua. Väärä kruunujen määrä on ulkomuotovirhe, ja harjanteen puuttuminen on ulkomuotoarvostelussa hylkäävä virhe. Tämä ei määritä sitä, miten koira pärjää arjessa. Harjanteen ulkonäön arviointi ja dermoid sinus -tutkimus ovat eri asioita.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä, ei villava eikä silkkinen. Väri vaihtelee vaalean vehnänvärisestä punavehnään. Pieni määrä valkoista rinnassa ja varpaissa on sallittua, samoin tumma kuono ja tummat korvat. Runsas valkoinen väri ja liiallinen mustien karvojen määrä eivät ole toivottavia. Kirsu voi olla musta tai ruskea, ja silmien värin tulee sopia yhteen karvapeitteen ja kirsun värin kanssa.

Lyhyt turkki ei vaadi erityistä hoitoa. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, pidä kynnet sopivan pituisina ja tarkista iho, korvat ja tassut. Sovita hoito yksilön ja sen arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen rhodesiankoira on itsenäinen ja valpas sekä pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Pidättyväisyys tarkoittaa, että koira voi mieluummin pysytellä hieman etäällä; se ei ole sama asia kuin pelko. Rotumääritelmässä arkuutta tai aggressiivisuutta ei pidetä toivottavana. Rotuyhdistyksen käyttäytymisaineisto puolestaan osoittaa, että sosiaalinen varmuus, reaktiot ja palautuminen vaihtelevat yksilöittäin.

Rodulla on sekä metsästys- että vartiointitausta. Saaliskiinnostus, valppaus ja itsenäinen päätöksenteko voivat siksi näkyä arjessa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee koirasta toiseen. Vierailijat huomaava koira ei automaattisesti ole luotettava vahtikoira, eikä hiljaisuus käyttäytymiskuvauksessa takaa hiljaisuutta kotona.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten koira reagoi määritellyssä testitilanteessa. Se on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai jossa se hylätään. Lue koko tulos Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelusta ja kiinnitä erityistä huomiota sosiaaliseen varmuuteen, pelkoihin ja palautumiseen. Pyydä saada tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Niiden käyttäytyminen tavallisissa tilanteissa kertoo enemmän kuin ilmoituksen kuvaukset, kuten ”lapsiperheeseen sopiva” tai ”tasapainoinen”.

Rhodesiankoira voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rodun nimi ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiran on saatava syödä, nukkua ja vetäytyä rauhaan ilman häirintää. Valitse yksilö ja kasvattaja oman perheesi todellisen tilanteen mukaan sen sijaan, että luottaisit yleisluonteiseen kuvaukseen.

## Koulutus ja liikunta

Rhodesiankoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Hyvään arkeen kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, mahdollisuuksia vapaampaan liikkumiseen turvallisissa paikoissa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä vaativia tehtäviä sekä niiden jälkeen aikaa rauhoittumiseen.

Jäljestys, etsintäharjoitukset ja muut hajuaistiin perustuvat harrastukset tarjoavat rodun kyvyille mielekästä käyttöä. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä tulee kehittää vähitellen, etenkin kasvavalla nuorella koiralla. Sovita kuormitus koiran fyysisiin valmiuksiin, alustaan ja palautumiseen sen sijaan, että noudattaisit yksinkertaista ikään perustuvaa kaavaa.

Itsenäisyys ei tarkoita, ettei rotua voisi kouluttaa, mutta se korostaa motivaation ja selkeyden merkitystä. Palkitsemiseen perustuvat, vaihtelevat harjoitukset toimivat paremmin kuin pitkät toistosarjat tai kova vastakkainasettelu. Aloita kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu varhain. Jos koira pyrkii jahtaamaan luonnoneläimiä, käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös häiriöiden läsnä ollessa.

Tutustuta pentu ihmisiin, koiriin, paikkoihin ja ääniin tahdissa, jossa se pystyy yhä olemaan kontaktissa sinuun ja palautumaan kokemuksista. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkia vaan tuntea olonsa turvalliseksi arjen tilanteissa.

## Terveys

Ennen pennun ostamista keskeisiä tarkistettavia asioita ovat viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä dokumentoitu tutkimus pennun mahdollisen dermoid sinuksen varalta. Varmista, että jokainen tulos kuuluu oikealle koiralle, ja erota toisistaan Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen tiukemmat pentuvälitysehdot.

Ruotsin kennelliitto edellyttää rhodesiankoirapentueen rekisteröimiseksi, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkaniveldysplasialausunto ennen astutusta. Rodulla on myös erillinen vaatimus virallisesta kyynärniveldysplasialausunnosta. Säännön piiriin kuuluvia pohjoismaisia jalostuskoiria ei saa käyttää jalostukseen, jos niiden ED-aste on 2 tai 3 tai jos niillä on kliinisesti todettu tai leikkauksella hoidettu kyynärniveldysplasia. Pelkkä tuloksen olemassaolo ei tarkoita hyvää tulosta, joten tarkista itse lausunto ja kysy, miten yhdistelmä on suunniteltu.

Ruotsin rhodesiankoirayhdistyksen pentuvälitysehdot ovat näitä perusvaatimuksia tiukemmat. Niihin sisältyy vanhempien ikää, lonkka-arvosanoja ja yhdistelmiä, ED-astetta 0 sekä tiettyjen koirien käyttäytymisen dokumentointia koskevia ehtoja. Jos pentuetta ilmoitetaan pentuvälityksessä, selvitä, mitä ehtojen täyttyminen tarkoitti juuri kyseisen yhdistelmän kohdalla. Jos pentue ei ole välityksessä, kysy, mikä ehto jäi täyttymättä. Pelkkä mukanaolo tai puuttuminen ei kerro koko terveystilannetta.

Dermoid sinus, usein lyhennettynä DS, on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iho ja sen alaiset kudokset eivät eriydy kokonaan sikiönkehityksen aikana. Se voi muodostaa syvyydeltään vaihtelevan käytävän. Pennut tulee siksi tutkia huolellisesti sellaisen henkilön toimesta, jolla on siihen riittävä kokemus. Ostajalle tulee kertoa, kuka tutkimuksen teki ja mitä siitä kirjattiin.

Tutkimuksissa harjanteen aiheuttava geneettinen muutos on yhdistetty suurentuneeseen DS-riskiin, mutta harjannetta koskevalla geenitestillä ei voida diagnosoida dermoid sinusta. Rotuyhdistys korostaa, ettei DS:n geneettistä taustaa ole täysin selvitetty, eikä suosittele uudempaa kaupallista riskitestiä, jonka luotettavuudesta ei ole julkaistua validointitutkimusta. Ulkoisesti oikeanlainen harjanne ei siis koskaan korvaa pennun fyysistä tutkimusta.

Nuoruusiän myoklonisen epilepsian eli JME:n ja degeneratiivisen myelopatian eli DM:n kaltaisten sairauksien DNA-testejä ei tule pitää pakollisena vakiotestipakettina jokaiselle Ruotsissa tehtävälle yhdistelmälle. Rotuyhdistys suosittelee arvioimaan testien tarvetta sukulaisuussuhteiden ja tiedossa olevien tulosten perusteella. Kysy kasvattajalta, miksi tietty testi valittiin, mille koiralle tulos kuuluu ja miten se vaikutti yhdistelmän suunnitteluun. Tämä kertoo enemmän kuin yksilöimätön väite siitä, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pidä koira myös terveessä, toimintakykyä tukevassa kuntoluokassa. Seuraa ajan mittaan painoa, vyötäröä, kylkiluiden tunnusteltavuutta ja kestävyyttä. Anna eläinlääkärin arvioida muutokset ja oireet sen sijaan, että tekisit päätelmiä yleisen sairausluettelon perusteella.

## Historia ja alkuperä

Rhodesiankoira kehittyi eteläisessä Afrikassa, ja se on ainoa sieltä lähtöisin oleva kansainvälisesti tunnustettu koirarotu. Kapmaan siirtokunnassa varhaisten uudisasukkaiden koiria risteytettiin paikallisten, puolikesyjen ja selkäharjanteellisten metsästyskoirien kanssa. Virallinen rotuhistoria ei anna tyhjentävää luetteloa kaikista nykyrodun taustalla olevista eurooppalaisista roduista, joten tarkat risteytysreseptit ovat arvailua.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus toi sille nimityksen ”leijonakoira”, mutta ilmaus kaipaa taustoitusta. Koirien tehtävänä oli jäljittää riistaa, etenkin leijonia, ja ketteryytensä avulla pitää eläin aloillaan turvallisen välimatkan päästä metsästäjän saapumiseen asti. Ne työskentelivät usein pareittain tai kolmen koiran ryhmissä. Niiden tehtävänä ei ollut tappaa leijonaa omin voimin.

F.R. Barnes laati ensimmäisen rotumääritelmän Bulawayossa silloisessa Rhodesiassa vuonna 1922 käyttäen mallina dalmatiankoiran rotumääritelmää. Etelä-Afrikan kenneljärjestö hyväksyi sen vuonna 1926. Nykyisestä rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe, ja se kuvaa edelleen nopeaa, toimintakykyistä ja kestävää koiraa, ei raskasrakenteista.

## Arki rhodesiankoiran kanssa

Rhodesiankoira sopii parhaiten kotiin, jossa sille voidaan tarjota läheistä yhdessäoloa, päivittäistä tekemistä, johdonmukaista koulutusta ja riittävästi mahdollisuuksia levätä rauhassa. Asunnon koko ei yksin ratkaise kodin sopivuutta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona ja se pystyy rentoutumaan sisällä. Suuri piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä eikä yhteistyötä omistajan kanssa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, eikä pentua saa jättää yksin ennen kuin se on siihen valmis. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista yksinolohetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Kaikille aikuisille sopivaa rotukohtaista tuntirajaa ei ole. Suunnittele yksinolot oman koirasi mukaan ja järjestä apua, jos koira ahdistuu, ääntelee, tuhoaa paikkoja tai sen on vaikea rauhoittua.

Se, voiko rhodesiankoira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensikohtaamiset hallittuina, tarjoa jokaiselle eläimelle oma turvallinen tila ja estä jahtaaminen. Kissan kanssa kasvanut pentu voi oppia hyvät toimintatavat, mutta se ei ennusta varmasti, miten koira suhtautuu vieraisiin pieneläimiin ulkona.

Ennen ostopäätöstä seuraavat tarkistukset ovat yleisiä lupauksia arvokkaampia:

- varmista vanhempien henkilöllisyys sekä viralliset HD- ja ED-tulokset SKK:n Avelsdata-palvelusta;
- kysy, täyttääkö pentue rotuyhdistyksen pentuvälitysehdot ja mitä mahdolliset poikkeukset tarkoittavat;
- pyydä dokumentti pennun dermoid sinus -tutkimuksesta;
- lue vanhempien ja lähisukulaisten BPH-tuloksia kuvauksina, älä pistemäärinä;
- kysy, miksi mahdolliset DNA-testit tehtiin ja miten tulokset vaikuttivat yhdistelmän suunnitteluun;
- tapaa aikuisia sukulaisia ja arvioi niiden varmuutta, palautumista, saaliskiinnostusta ja kykyä rauhoittua arjessa;
- arvioi rehellisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa koulutukseen, liikuntaan, päiväaikaiseen hoitoon ja asteittaiseen yksinoloharjoitteluun.

Sopivan koiran ei tule vain vastata rotumääritelmää. Sen tulee olla lähtöisin vanhemmista, joiden terveystiedot on dokumentoitu hyvin, ja sen ominaisuuksien tulee sopia elämään, jonka voit sille tarjota.

Rhodesiankoira

Verein für Deutsche Doggen (Germany)

Rhodesian Ridgeback Club of Great Britain

Rhodesiankoira on voimakas ja urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka tunnusmerkki on selässä vastakarvaan kasvava karvaharjanne. Se on perheelleen uskollinen ja hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Rotu tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se sopii aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle.

Wrenonas

Lotta

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Saksanmetsästysterrieri

Verein für Deutsche Jagdterrier e.V.

Saksanmetsästysterrieri on pienikokoinen, urheilullinen työterrieri, joka on jalostettu Saksassa vaativaan metsästykseen. Se on erittäin vietikäs, peloton ja uskollinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti rasittavaa liikuntaa, johdonmukaista ja palkitsemiseen perustuvaa koulutusta sekä kokeneen ohjaajan. Sen turkki on säänkestävä, ja karvaa lähtee kohtalaisesti. Rotu sopii parhaiten aktiiviseen harrastus- tai metsästyskotiin.

Hångstaklackens

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Danish Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Vi har uppfödning sv dansk-svensk gårdshund och Rottweiler i liten skala på vår hård. Vårt mål med avlen är att ta fram friska och stabila hundar som får göra det rasen är tänkt för. Båda hundarrasrerns är fantastiska gårds och familje hundar. Våra hundar är med oss på allt vi gör.

Dalslunds

## Pikatietoa

Cavalier kingcharlesinspanieli on brittiläinen seura- ja kääpiökoira, jossa pieni koko yhdistyy eloisaan ja seuralliseen luonteeseen. Se haluaa yleensä pysytellä ihmisten lähellä, mutta tarvitsee muutakin kuin sylin ja muutaman lyhyen pissalenkin.

- Rotumääritelmän mukainen paino on 5,5–8 kg. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, mutta Ruotsin kennelliiton mukaan se on tavallisesti noin 30–35 cm.
- Turkki on pitkä ja silkkinen. Neljä hyväksyttyä väriä ovat black and tan, ruby, blenheim ja tricolour.
- Rotuihanne on iloinen, ystävällinen, hellä ja peloton koira. Yksilöiden välillä voi silti olla huomattavia eroja energisyydessä, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Yksi minuuteissa ilmaistu liikuntasuositus ei sovi kaikille koirille.
- Terveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ruotsissa rodun jalostuskäyttöön liittyy pakollinen sydäntutkimusohjelma, kun taas useat muut tutkimukset ovat rotuyhdistyksen suosituksia.

## Ulkonäkö ja turkki

Cavalier kingcharlesinspanielin tulee olla pieni, tasapainoinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla lempeä ilme. Kallon tulee olla korvien välistä lähes tasainen. Silmät ovat suuret, tummat ja pyöreät, mutta eivät ulkonevat. Korkealle kiinnittyneet korvat ovat pitkät ja runsashapsuiset. Rotumääritelmässä painoksi ilmoitetaan 5,5–8 kg, mutta tarkkaa säkäkorkeutta ei määritellä. Siksi 30–35 cm kuvaa tavanomaista kokoa, ei rotumääritelmän korkeusvaatimusta.

Turkin tulee olla pitkä ja silkkinen, ei kihara. Lievä laineikkuus sallitaan. Korvissa, raajoissa, tassuissa ja hännässä on hapsuja. Neljä väriä ovat:

- **Black and tan:** musta, jossa on selvärajaiset punaruskeat merkit.
- **Ruby:** yksivärinen, syvän punainen.
- **Blenheim:** täyteläisen kastanjanruskeat laikut helmenvalkoisella pohjalla.
- **Tricolour:** mustavalkoinen punaruskein merkein.

Turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista erityisesti korvien takaa, missä pehmeä karva takkuuntuu helposti. Tarkista myös tassujen hapsut lenkkien jälkeen. Rotumääritelmä edellyttää luonnollista, trimmaamatonta turkkia, mutta anturoiden alla ja välissä kasvavaa tuuheaa karvaa voi olla tarpeen siistiä huopaantuvien takkujen ehkäisemiseksi. Totuta pentu lempeästi kampaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä korvien ja silmien tarkistamiseen. Se helpottaa sekä arjen hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, eikä cavalier ole poikkeus. Koiran allergeenit ovat pääosin peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergiaoireista kärsivän ei siksi pidä arvioida riskiä pelkän turkin pituuden tai rodun perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Cavalier kingcharlesinspanieli on jalostettu seurakoiraksi, ja se on yleensä avoin, hellä ja seurallinen. Rotumääritelmä kuvaa iloista ja ystävällistä koiraa, joka ei ole aggressiivinen eikä hermostunut. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat luonteesta vivahteikkaamman kuvan. Analyysissa, joka käsitti 192 Ruotsissa kasvatettua cavalieria, koirat olivat pääosin itsevarmoja eivätkä yleensä reagoineet aggressiivisesti sosiaalisissa kohtaamisissa. Keskimäärin koiria ei myöskään pidetty äänekkäinä, vaikka jotkut haukkuivat tai vink uivat tilanteissa, joissa sitä ei odotettu. Rotukuvauksen taakse mahtuu todellista yksilöllistä vaihtelua. Tapaa pennun emä mahdollisuuksien mukaan, kysy molempien vanhempien arkikäyttäytymisestä ja selvitä, esiintyykö lähisukulaisilla pelokkuutta, stressiä tai resurssien puolustamista.

Rotu sopii usein hyvin perhe-elämään ja tulee yleensä toimeen muiden koirien kanssa. Pienten lasten seurassa pätevät silti samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa: aikuisen on oltava läsnä, ja koiralla tulee olla rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lapsille on opetettava, ettei koiraa saa kanniskella, vetää korvista tai häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Yhteiselo kissan kanssa riippuu koirayksilöstä, aiemmista kokemuksista ja rauhallisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa onnistumista.

## Koulutus ja liikunta

Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja palautumisesta, ei kiinteästä minuuttimäärästä. Terveen aikuisen arkeen voi yhdistää kävelylenkkejä, vapaana liikkumista turvallisessa paikassa, hajuleikkejä, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Monet nauttivat tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta tai agilitystä yksilölle sopivalla tasolla.

Lyhyet, myönteiset harjoitukset auttavat koiraa keskittymään. Aloita varhain kontaktin, yhdessä kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu. Palkitse koiraa siitä, että se valitsee sinut hajuista ja muista häiriöistä huolimatta. Myös spanielitaustainen seurakoira voi uppoutua ulkona johonkin kiinnostavaan, joten käytä pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti juuri kyseisessä ympäristössä.

Pennun on saatava tutkia, leikkiä ja levätä omaan tahtiinsa. Vältä yleispäteviä viiden minuutin sääntöjä ja lisää aktiivisuutta sen sijaan vähitellen ilman, että painostat väsynyttä pentua. Koira, jolla on sydämen sivuääni, sydänsairaus, kipuja tai neurologisia oireita, tarvitsee eläinlääkärin laatiman yksilöllisen suunnitelman.

## Terveys

Sydänterveys on tärkein rotukohtainen selvityskohde pennunostajalle Ruotsissa. Cavalier kingcharlesinspanieli on erityisen altis myksomatoottiselle mitraaliläppäsairaudelle eli MMVD:lle. Vasemman eteisen ja kammion välinen läppä muuttuu niin, että verta voi vuotaa takaisinpäin ja sydämestä voi kuulua sivuääni. Koiralla voi olla sairaus pitkään ilman näkyviä oireita, kun taas osalle kehittyy myöhemmin sydämen vajaatoiminta.

Rotu kuuluu tason 3 sydäntutkimusohjelmaan. Jotta jälkeläiset täyttävät rekisteröintivaatimukset, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen todistus siitä, ettei sydämestä kuulu sivuääntä. Todistus saa olla astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha, ja virallisen sydäntutkimustodistuksen voi saada aikaisintaan kolmevuotiaana. Kyse on vähimmäisvaatimuksesta, ei todisteesta yhdistelmän riskittömyydestä. Pyydä vanhempien rekisterinumerot, tarkista tulokset Ruotsin kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta ja selvitä, kuinka pitkään vanhemmat lähisukulaiset ovat pysyneet sivuäänettöminä. Rotuyhdistys suosittelee vuosittaista sydäntutkimusta kolmen vuoden iästä siihen asti, kunnes sivuääni todetaan. Suositus koskee myös koiria, joita ei enää käytetä jalostukseen.

Chiarin kaltainen epämuodostuma ja syringomyelia eli CM/SM ovat toinen merkittävä terveyshuoli. Kun kallo on aivoihin nähden liian pieni, aivo-selkäydinnesteen virtaus voi häiriintyä ja selkäytimen sisään voi muodostua nestetäytteinen ontelo. Osalla koirista lievät löydökset eivät aiheuta selviä oireita. Toisilla esiintyy kipua, pään tai kaulan alueen kosketusherkkyyttä, haluttomuutta liikkua, ilman raapimista kaulan lähellä, heikkoutta tai koordinaation heikkenemistä. Tällaiset oireet on syytä arvioida eläinlääkärissä. Magneettikuvausta voidaan hyödyntää jalostusvalinnoissa, mutta se on rotuyhdistyksen suositus, eikä sitä pidä sekoittaa pakolliseen sydäntutkimusohjelmaan. Kysy kasvattajalta vanhempien ja lähisukulaisten kliinisistä oireista ja magneettikuvaustuloksista.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimusta ja polvilumpioiden sijoiltaanmenon tutkimusta aikaisintaan vuoden iässä. Ero on tässäkin tärkeä: nämä ovat suositeltuja tutkimuksia, eivät samanlaisia rekisteröinnin ehtoja kuin sydäntutkimustodistus. Ostajan on siksi erotettava toisistaan viralliset vaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja suvun tutkimustulosten muodostama kokonaiskuva.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen cavalier kingcharlesinspanieli on lähtöisin Isosta-Britanniasta, ja se liittyy läheisesti pieniin spanieleihin, joita on kuvattu eurooppalaisissa maalauksissa useiden vuosisatojen ajan. Koirat saivat kuninkaallisen nimensä Stuartin hallitsijasuvun ja erityisesti Kaarle II:n kautta.

Lyhytkuonoisen tyypin tultua muotiin kingcharlesinspanieli muuttui. Vuonna 1926 yhdysvaltalainen Roswell Eldridge tarjosi Cruftsin koiranäyttelyssä palkintoja koirille, jotka muistuttivat vanhempaa tyyppiä: niillä oli pidempi kuono ja tasaisempi kallo. Brittiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1928, ja vuonna 1945 The Kennel Club tunnusti cavalier kingcharlesinspanielin omaksi rodukseen.

Cavalier kingcharlesinspanieli ja kingcharlesinspanieli eivät siis ole saman koiran kaksi eri nimeä. Ne ovat erillisiä rotuja, joilla on yhteinen tausta. Cavalier kehitettiin palauttamaan enemmän vanhan spanielityypin piirteitä.

## Arki rodun kanssa

Cavalier kingcharlesinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa seuraa, lenkkejä, mielekästä tekemistä ja häiriötöntä lepoa. Kodin koko ei korvaa sopivaa päivärytmiä. Rotu voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis kouluttamaan koiraa, hoitamaan turkkia ja suhtautumaan terveystutkimuksiin vakavasti. Pieni koko ei tee koirasta automaattisesti helppohoitoista.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Vinkuminen, jatkuva haukkuminen, tavaroiden tuhoaminen, ruoasta kieltäytyminen tai tarpeiden tekeminen sisälle voivat kertoa ahdistuksesta. Koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee, joten järjestä hoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää pidempiä erossaoloja kuin koirasi pystyy rauhallisesti kestämään.

Ennen pennun ostamista kannattaa selvittää erityisesti kolme asiaa:

1. Tarkista vanhempien voimassa olevat sydäntutkimustodistukset ja vanhempien sukulaisten tulokset Ruotsin kennelliiton julkisista rekistereistä.
2. Kysy erikseen CM/SM-oireista ja magneettikuvauksista sekä silmä- ja polvitutkimuksista. Älä sekoita näitä suosituksia sydäntutkimusohjelman vaatimuksiin.
3. Arvioi vanhempien arkiluonnetta ja sitä, miten pennut on totutettu ihmisiin, käsittelyyn ja kotiympäristöön.

Näiden asioiden selvittäminen antaa realistisemman kuvan kuin pelkkä luottaminen rodun ystävälliseen maineeseen. Huolella valittu cavalier voi olla innokas ja hyvin läheinen kumppani, mutta se tarvitsee omistajan, joka suhtautuu vakavasti sekä sen sosiaalisiin tarpeisiin että rodulla todettuihin terveysriskeihin.

Cavalier kingcharlesinspanieli

Cavalier King Charles Spaniel Club UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Pieni, lempeä spanieli (5,4–8 kg), jolla on silkkinen, keskipitkä turkki. Värivaihtoehdot ovat blenheim, tricolour, black and tan ja ruby. Se on hellä ja ihmisrakas sekä tulee hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa ja kohtuullisesti liikuntaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Solero’s

## Perustiedot

American bully on Yhdysvalloissa kehitetty nykyaikainen koirarotu, joka on jalostettu ensisijaisesti seurakoiraksi. United Kennel Club (UKC) tunnusti rodun vuonna 2013, mutta Ruotsin kennelliitto (SKK) ei tunnusta sitä, joten american bullya ei voi rekisteröidä SKK:hon. Tarkista aina, mihin rekisteriin kasvattaja viittaa ja mitkä asiakirjat todella kuuluvat kyseiselle koiralle.

Pocket, Standard, Classic ja XL eivät ole neljä eri rotua. Ne ovat eri rekisterien käyttämiä koko- tai tyyppinimityksiä, joiden määritelmät poikkeavat osittain toisistaan. UKC:n jaottelu on Pocket, Standard/Classic ja XL, ja se perustuu pääasiassa säkäkorkeuteen ja rakenteeseen, ei tiettyyn painoon. Classic on yhtä korkea kuin Standard, mutta sen luusto on kevyempi ja kokonaismassa pienempi. XL-nimitys kertoo siis vähemmän kuin vanhempien säkäkorkeudet, rakenne ja dokumentoidut mitat täysikasvuisina.

Rotumääritelmän ihanne on itsevarma, ystävällinen ja eloisa seurakoira, jolla on voimakas runko. Tämä on jalostustavoite, ei tae jokaisen koiran ominaisuuksista. Terve, toimiva rakenne, luonne ja hallittavuus ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen pään muoto, mahdollisimman leveä rintakehä tai suuri paino.

## Ulkonäkö ja turkki

American bullyn tulisi olla tiivisrakenteinen ja vahvasti lihaksikas mutta samalla aktiivinen, ketterä ja liikkeiltään hyvin koordinoitu. UKC:n rotumääritelmän mukaan Pocket-urosten säkäkorkeus on noin 36 senttimetristä alle 43 senttimetriin ja narttujen noin 33 senttimetristä alle 41 senttimetriin. Standard-urokset ovat noin 43–51 senttimetriä ja nartut 41–48 senttimetriä korkeita. XL-urosten säkäkorkeus on yli 51 ja enintään noin 58 senttimetriä, narttujen yli 48 ja enintään noin 56 senttimetriä. Classic on Standardin korkuinen mutta kevytrakenteisempi. Muut rekisterit, kuten American Bully Kennel Club, jakavat muunnokset ja niiden kokorajat hieman eri tavoin. Selvitä, minkä rekisterin määritelmään kokoluokitus perustuu.

UKC ei määrittele painorajoja, jotka ratkaisisivat koiran kokoluokan. Kaksi samankorkuista koiraa voivat painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Katso molempia vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös täysikasvuisia sukulaisia sen sijaan, että luottaisit luvattuun aikuispainoon.

Rakenteen on toimittava myös liikkeessä. Koiran tulisi pystyä kävelemään ja ravaamaan ilman, että sen jalat menevät ristiin, rintakehä haittaa etujalkojen liikettä tai liiallinen massa tekee liikkumisesta vaivalloista. UKC pitää vakavina rakennevirheinä kuonoa, joka on niin lyhyt, että se häiritsee normaalia hengitystä, liikkumista haittaavan leveää rintakehää sekä voimakkaasti kaareutuneita eturaajoja. Koiraa arvioidessasi painota vapaita liikkeitä, avoimia sieraimia ja vaivatonta hengitystä enemmän kuin liioiteltua ulkomuotoa.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtokarvan poistamiseksi. Tarkista myös ihopoimut, tassut, kynnet, korvat ja hampaat. Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan.

Myös värivaatimukset riippuvat rekisteristä. UKC hyväksyy monia värejä, mutta merle on hylkäävä virhe. Muilla rekistereillä voi olla erilaiset säännöt. Yhdysvaltalainen UKC:n rotumääritelmä sallii sekä luonnolliset että typistetyt korvat, mutta Ruotsissa korvien typistäminen on kielletty ilman lääketieteellistä syytä. Siksi luonnolliset korvat ovat Ruotsissa normaali valinta.

## Luonne ja käyttäytyminen

UKC:n ihanteen mukaan american bullyn tulisi olla itsevarma, lempeä ja ihmisystävällinen, ja ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta pidetään rodulle epätyypillisenä. Nämä sanat kuvaavat sitä, millaiseksi rekisteri rodun haluaa. Ne eivät korvaa yksittäisen koiran, sen vanhempien, kasvuolojen ja kokemusten arviointia.

Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja tarkkaile, miten se suhtautuu vieraisiin, käsittelyyn ja arjen ääniin. Kysy, miten molemmat vanhemmat reagoivat säikähdettyään: pystyvätkö ne rauhoittumaan ja hakemaan tukea vai jäävätkö stressi ja pelko päälle? Aikuisen koiran huomion pitäisi olla ohjattavissa muualle ja koiran hallittavissa ilman, että omistajan tarvitsee turvautua fyysiseen voimaan.

American bully voi sopia hyvin lapsiperheeseen, mutta rodun nimi ei takaa sitä. Vastuullisen aikuisen on aina oltava läsnä, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, johon lapset eivät seuraa sitä. Jos koira on lasta vahvempi, aikuisen tulee pitää taluttimesta kiinni. Arvioi myös, miten koira reagoi jonkun lähestyessä sen ruokaa, leluja tai nukkumapaikkaa, ja hae apua ajoissa, jos käytös huolestuttaa.

Sama yksilöllinen arviointi koskee suhtautumista muihin eläimiin. Aiemmat kokemukset, saaliskiinnostus, kiihtymisherkkyys ja sosiaaliset taidot vaihtelevat. Tutustuta koirat toisiinsa puolueettomalla alueella niin, että niillä on reilusti etäisyyttä ja taluttimet pysyvät löysinä. Koiran ja kissan tutustumiseen tarvitaan esteitä, pakoreittejä sekä lyhyitä, hallittuja kohtaamisia. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden käytös on pysynyt vakaana pidemmän aikaa.

## Koulutus ja liikunta

American bully tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole olemassa luotettavaan näyttöön perustuvaa liikuntatuntien määrää, joka sopisi kaikille koirille. Lenkit ja muu rasitus tulee sovittaa koiran ikään, kokomuunnokseen, kuntoluokkaan, nivelten kuntoon, hengitykseen, säähän ja palautumiseen.

Panosta arkitaitoihin, jotka helpottavat elämää vahvan koiran kanssa: löysällä hihnalla kulkemiseen, luoksetuloon, kontaktin säilyttämiseen häiriöissä, ovella odottamiseen, esineistä luopumiseen, tutkimisen hyväksymiseen ja omalle paikalle rauhoittumiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, jossa koiralle on selvää, mitä siltä odotetaan, ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Yhdistä rauhallisiin kävelyihin hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja lyhyitä koulutushetkiä. Lisää rasittavampaa liikuntaa vähitellen. Keskeytä tekeminen ja anna koiran palautua, jos sen liikkuminen muuttuu raskaaksi, hengitys on tauon jälkeenkin työlästä tai koira hakeutuu varjoon eikä pysty rauhoittumaan.

Kuumuudessa on oltava erityisen varovainen raskasrakenteisen tai lyhytkuonoisen yksilön kanssa. Liiku viileämpinä vuorokaudenaikoina, pidä vettä mukana ja sovita rasitus koiran hengitykseen. Äänekäs hengitys levossa, huomattavan heikko kuumuudensieto tai lyyhistyminen eivät ole normaaleja rotuominaisuuksia, joiden kanssa pitäisi vain jatkaa. Ne ovat syitä viedä koira eläinlääkärin arvioitavaksi.

## Terveys

American bullylla ei ole Ruotsin SKK:n terveysohjelmaa, josta ostaja saisi valmiin tarkistuslistan. Siksi ostajan on perehdyttävä kummankin jalostuskoiran tuloksiin ja kysyttävä, miten kasvattaja on valinnut tutkimukset koirien rakenteen, suvun ja aiempien jälkeläisten perusteella. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä. Pyydä asiakirjat, joista käyvät ilmi koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä, tutkimusmenetelmä, tulos ja asiakirjan myöntänyt organisaatio, ja varmista, että ne koskevat oikeaa koiraa.

Pyydä nähtäväksi nimenomaan lonkka- ja kyynärniveltutkimusten tulokset, jos niitä on saatavilla. British Veterinary Association julkaisi vuonna 2024 tilastoja, joissa oli 101 american bullyn lonkkatulokset ja 88 kyynärniveltulokset. Tämä osoittaa, että virallisesti arvioituja tuloksia on saatavilla tarkasteltavaksi. Luvut kuvaavat kuitenkin rajallista joukkoa brittiläisessä järjestelmässä tutkittuja koiria. Ne eivät kerro ongelmien yleisyydestä koko populaatiossa, eivätkä tutkimukset ole Ruotsin SKK:n vaatimus. Tulkitse kummankin vanhemman tulokset oikean arviointijärjestelmän mukaisesti ja kysy, toistuuko sama ongelma lähisukulaisilla.

Arvioi asiakirjojen lisäksi koiran toimintakykyä. Jalostuskoiran tulisi hengittää hiljaisesti ja vapaasti levossa sekä kohtuullisen liikunnan jälkeen. Sen sierainten tulee olla avoimet, lämmönsäätelyn toimia ja liikkumisen sujua ilman ontumista tai rakenteesta johtuvia rajoitteita. Hyvin lyhyt kuono, epäsuhtaisen suuri pää, liiallinen massa, äärimmäisen leveä rintakehä tai liikkumista haittaavat raajojen virheasennot ovat varoitusmerkkejä. Älä hyväksy valveilla kuorsaamista tai työlästä hengitystä ”rodulle tyypillisenä”.

Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien pentueiden eläinlääkärintutkimuksista, liikkumis- tai hengitysvaikeuksista sekä varhaisista kuolemista. Suvun terveystietojen ja yksittäisen koiran tutkimuslöydösten tulisi ohjata mahdollisia lisätutkimuksia. Ruotsin jalostussäännöt edellyttävät, että jalostukseen käytettävät koirat ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä, ja kieltävät yhdistelmät, joiden odotetaan lisäävän kärsimyksen tai perinnöllisten toimintarajoitteiden riskiä.

## Historia ja alkuperä

American bully kehitettiin Yhdysvalloissa amerikkalaisista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. UKC kuvaa sen kehittyneen amerikanpitbullterrieristä, ja vähäisempää vaikutusta ovat tuoneet amerikanbulldoggi, englanninbulldoggi ja olde english bulldogge. Tavoitteena oli omaleimainen, raskasrakenteisempi seurakoira, ei minkään yksittäisen kantamuodon kopio. UKC tunnusti american bullyn 15. heinäkuuta 2013.

Tämä tausta auttaa ymmärtämään, miksi nimitykset ”pit bull”, ”bully” ja ”bull terrier” sekoittuvat joskus arkikielessä. Ne eivät kuitenkaan ole keskenään vaihdettavia rotunimiä. Kysy, mihin rekisteriin ja rotumääritelmään sukutaulu tai kokoluokitus perustuu. UKC:n, ABKC:n ja muiden rekisterien jaottelut, värisäännöt ja asiakirjavaatimukset voivat poiketa toisistaan.

Ero on erityisen tärkeä Ruotsissa: SKK ei tunnusta american bullya, eikä sitä voi rekisteröidä SKK:hon. Muun rekisterin todistus ei siis ole SKK:n todistus eikä sellaisenaan osoita hyvää terveyttä tai luonnetta. Varmista asiakirjan myöntäjä ja koiran henkilöllisyys.

## Arki rodun kanssa

American bully sopii parhaiten omistajalle, joka osaa käsitellä vahvaa koiraa rauhallisesti, kouluttaa sitä säännöllisesti ja asettaa toimintakyvyn äärimmäisen ulkomuodon edelle. Kerrostaloasuminen ei itsessään ole este, mutta asunnon tilojen, portaiden tai hissin, tarpeidentekopaikalle pääsyn, naapureista kuuluvien äänien ja tiheän ulkoilun mahdollisuuden on sovittava koiran kokoon. Hyvin suuri yksilö voi olla pienessä kodissa käytännössä hankala, vaikka se olisi sisällä rauhallinen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään ilman stressiä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele yksinolo koiran käytöksen ja ulkoilutarpeen mukaan sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän tietyn tuntimäärän.

Ennen ostoa tapaa pentu emänsä kanssa koirien asuinpaikassa, tarkista emän tunnistetiedot Ruotsin maatalousviraston keskitetystä koirarekisteristä ja pyydä nähtäväksi terveystulosten alkuperäiset asiakirjat tai todennettavat jäljennökset. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintodistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha. Mikrosirun numeron, kauppa-asiakirjojen ja muiden tietojen on vastattava toisiaan. Jos Ruotsissa syntyneeksi kerrotulla koiralla on typistetyt korvat, on selvä syy pysähtyä ja selvittää sen alkuperä sekä maahantuontihistoria.

Ruotsissa ei ole yksittäisiin koirarotuihin kohdistuvia kieltoja, mutta omistaja vastaa aina koiran hallinnasta ja siitä, ettei koira aiheuta vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Säännöt on tarkistettava uudelleen ennen matkustamista, muuttoa tai kauttakulkua. Muissa maissa voi olla bull-tyyppisiä koiria koskevia erityissääntöjä, ja jotkin lainsäädännön määritelmät perustuvat koiran ulkomuotoon ja säkäkorkeuteen rekisteriin merkityn nimen sijaan.

Hyvä ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin american bully -nimitykseen. Valitse koira, joka hengittää vapaasti, liikkuu esteettä ja palautuu hyvin, jonka vanhemmat ovat hallittavia ja jonka terveys- ja alkuperätiedot ovat selkeästi todennettavissa. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, pään koko tai luvattu painoluokka.

American bully

American bully on Yhdysvalloista peräisin oleva tiivisrakenteinen ja lihaksikas seurakoira, joka on kehitetty pitbull-tyyppisistä roduista. Jalostuksessa on tavoiteltu tasapainoista ja ystävällistä luonnetta. Rodusta on useita kokomuunnoksia, ja sille ovat ominaisia kulmikas pää sekä lyhyt, helppohoitoinen turkki. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä lähellä sekä saadessaan koulutusta ja sosiaalistamista.

akila

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Protective Partner's

Värö-skogens

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Blabla

Buzy Bounce

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Skotlannin ylämailla ja länsirannikon saarilla
- **Roturyhmä:** Terrierit, pienikokoisten terrierien alaryhmä
- **Säkäkorkeus:** noin 28–31 senttimetriä
- **Paino:** ihanteellisesti 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen
- **Karvapeite:** karkea peitinkarva ja lyhyt, pehmeä pohjavilla
- **Värit:** kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa tai lähes musta, myös näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset
- **Tyypilliset piirteet:** aktiivinen, rohkea, utelias ja itsenäinen
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa tarjota pienelle työterrierille sekä mielekästä tekemistä että selkeät arjen rajat

Cairnterrieri on pieni mutta vankkarakenteinen brittiläinen terrieri, joka on kehitetty käytännön työhön kiviröykkiöissä ja maatiloilla. Kokonsa puolesta se on helppo ottaa mukaan, mutta koko ei juuri kerro sen aktiivisuudesta: tämä rotu tarvitsee tekemistä sekä keholle että mielelle. Se sopii paremmin terrierin oma-aloitteisuutta arvostavalle kuin ihmiselle, joka etsii aina ohjeita odottavaa koiraa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Cairnterrierin tulee näyttää luonnolliselta, ketterältä ja työkykyiseltä. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 28–31 senttimetriä ja ihannepaino 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen. Runko on tiivis, selkä suora, leuat vahvat, korvat pienet ja pystyt sekä silmät tumman pähkinänruskeat. Etukäpälät voivat olla hieman takakäpäliä suuremmat, mikä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn vaikeakulkuisessa maastossa.

Karvapeite on kaksinkertainen ja säänkestävä. Runsaan peitinkarvan tulee olla karheaa mutta ei karkealaatuista, ja pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Lievä laineikkuus sallitaan. Värejä ovat kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa ja lähes musta sekä kaikkien näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset. Tummemmat korvat ja kuono ovat yleisiä. Yksivärinen musta tai valkoinen sekä musta ruskein merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Oikeanlainen turkinhoito säilyttää sekä karvan rakenteen että kaksinkertaisen karvapeitteen suojaavuuden. Vanha peitinkarva poistetaan nyppimällä. Ruotsin kennelliitto antaa suuntaa-antavaksi ohjeeksi kahdesta neljään nyppimiskertaa vuodessa, mutta tarve riippuu karvan laadusta ja koiran elinolosuhteista. Kampaa turkki läpi pari kertaa viikossa ja totuta koira jo pentuna tassujen, korvien ja kehon käsittelyyn. Koneella leikkaamista ei suositella, sillä se voi heikentää karvapeitteen vedenhylkivyyttä.

Oikein hoidetusta cairnterrieristä irtoaa usein melko vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergikolle turvallista. Useat koirasta peräisin olevat aineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, ja reaktiot vaihtelevat ihmisestä toiseen. Allergisen kannattaa siksi viettää aikaa rodun aikuisten koirien seurassa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen päätöksentekoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on aktiivinen, rohkea, kestävä ja iloinen koira, joka on itsevarma olematta aggressiivinen. Uteliaisuus ja itsenäisyys kuuluvat cairnterrierin luonteeseen. Arjessa ne näkyvät usein nopeana ongelmanratkaisuna, tutkimisenhaluna ja kykynä tehdä omia päätöksiä, kun jokin herättää koiran kiinnostuksen.

Rotuihanne ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Ruotsalaisen rotujärjestön yhteenvedoissa kuvataan vaihtelua muun muassa ääniherkkyydessä, haukkumisessa, metsästyskäyttäytymisessä ja sosiaalisessa itsevarmuudessa. Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus, BPH, voi antaa tietoa siihen osallistuneista koirista, mutta rodun keskiarvo ei ennusta luotettavasti yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat odottamattomiin ääniin, vieraisiin, toisten koirien kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Rodun tausta maatila- ja metsästyskoirana voi näkyä kiinnostuksena liikkeeseen, hajuihin, kaivamiseen ja pienempiin eläimiin. Nämä taipumukset eivät ole yhtä voimakkaita kaikilla cairnterriereillä, mutta niihin on järkevää varautua alusta lähtien. Hyvien kokemusten myötä koira voi olla seurallinen ihmisten ja toisten koirien kanssa, mutta kunnioittavan etäisyyden salliminen on usein parempi ratkaisu kuin jokaisen vastaantulijan tervehtimisen vaatiminen.

## Koulutus ja liikunta

Cairnterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Hyvässä arkirytmissä yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja rauhallinen palautuminen. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja siihen, miten se reagoi aktiivisen tekemisen jälkeen. Yhä enemmän kierroksia keräävä koira ei välttämättä tarvitse lisää virikkeitä, vaan helpompia tehtäviä ja apua rauhoittumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun se on selkeää, palkitsemiseen perustuvaa ja jaettu pieniin vaiheisiin. Cairnterrierit oppivat nopeasti myös asioita, joita omistaja ei tarkoittanut opettaa, joten palkitse toivottua arkikäyttäytymistä alusta lähtien. Vaihtele palkkioita ja lopeta harjoitus koiran ollessa vielä innostunut. Kovat koulutusmenetelmät voivat aiheuttaa ristiriitoja lisäämättä koiran yhteistyöhalua.

Luoksetulon harjoitteluun kannattaa panostaa erityisesti, sillä koira saattaa valita hajujäljen tai eläimen ohjaajansa sijaan. Aloita vähähäiriöisessä ympäristössä, palkitse luoksetulosta johdonmukaisesti ja käytä pitkää liinaa alueilla, joita ei ole aidattu turvallisesti. Hyvin opetettu luoksetulo on keino vähentää riskejä, ei takuu siitä, ettei koira lähtisi riistan perään. Oma sallittu kaivupaikka voi olla hyödyllinen. Opeta rappukäytävästä tai ikkunan takaa kuuluvien äänten varalle rauhallinen vaihtoehtoinen tehtävä: se kertoo koiralle selkeämmin, mitä siltä odotetaan, kuin toistuva toruminen.

## Terveys

Cairnterrieriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta vastuulliseen pennunhankintaan kuuluu silti suvun terveydestä kysyminen. Rotujärjestön nykyisessä jalostusstrategiassa kiinnitetään erityistä huomiota steroidiresponsiiviseen meningiitti-arteriittiin eli SRMA:han sekä aiemmin todettuun munuaisten kehityshäiriöön, munuaisdysplasiaan eli RD:hen. Pitkä luettelo koirilla yleisesti esiintyvistä sairauksista kertoo ostajalle tietystä suvusta vähemmän kuin avoimet tiedot vanhemmista, täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

SRMA on tulehduksellinen sairaus, jota rotujärjestö seuraa yhteistyössä Ruotsin maatalousyliopiston kanssa. Järjestön suosituksiin kuuluu sairaan koiran jättäminen pois jalostuksesta sekä lähisuvun sairaushistorian huomioiminen yhdistelmiä suunniteltaessa. Pennunostajan kannattaa kysyä konkreettisesti SRMA:n esiintymisestä pennun vanhemmilla sekä näiden jälkeläisillä, täyssisaruksilla ja vanhemmilla. Vastauksen tulisi olla täsmällinen, eikä pelkkä toteamus siitä, että jalostuskoirat vaikuttavat terveiltä.

RD todettiin 28 ruotsalaisella cairnterrierillä vuosina 1980–2003, eikä rotujärjestön nykyiseen strategiaan ole kirjattu myöhemmin vahvistettuja tapauksia. Järjestö suosittelee edelleen, että sairastunut koira, sen saman yhdistelmän täyssisarukset ja sen vanhemmat jätetään pois jalostuksesta. Kyseessä on siis historiallisesti merkittävä riski, jonka vuoksi sukutiedoilla on yhä merkitystä, vaikka uudempia vahvistettuja tapauksia ei ole raportoitu Ruotsissa.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei aseteta cairnterrierien jalostuskoirille rotukohtaista vaatimusta tietystä terveystutkimustuloksesta. Tämä ei tarkoita, ettei terveyden arviointi olisi tärkeää. Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä tutkimuksia on tehty, miksi ne on valittu ja miten yhdistelmä noudattaa rotujärjestön suosituksia sairaushistorian ja geneettisen monimuotoisuuden osalta. Jos koiralle tulee oireita, hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle. Rotutiedon perusteella ei voi tehdä yksittäisen koiran diagnoosia.

## Historia ja alkuperä

Cairnterrieri kehittyi Skotlannin ylämailla sekä muun muassa Skyen, Mullin ja Harrisin saarilla. Pieniä karkeakarvaisia terrierejä pidettiin maatiloilla haittaeläinten torjuntaa varten, ja niitä käytettiin kallioiden ja kivikoiden suojiin hakeutuvien eläinten metsästykseen. Sana *cairn* tarkoittaa kiviröykkiötä ja viittaa maastoon, jossa koirat työskentelivät.

Kun rotua alettiin esittää koiranäyttelyissä, se yritettiin vuonna 1908 rekisteröidä nimellä Short-haired Skye Terrier eli lyhytkarvainen skyenterrieri. Nimeä vastustettiin, ja Cairn Terrier hyväksyttiin rodun nimeksi vuonna 1910. Ensimmäinen cairnterrieri rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 1924. Nykyinen rotumääritelmä kuvastaa yhä selvästi työkoiran ihannetta: koiran tulee olla valpas, ulkonäöltään luonnollinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla säänkestävä, suojaava karvapeite.

Historia auttaa ymmärtämään monia nykyisiä ominaisuuksia, mutta se ei määrää jokaisen koiran käyttäytymistä. Itsenäisyydestä oli hyötyä terrierin työskennellessä etäällä ihmisestä, ja tiivis rakenne auttoi sitä liikkumaan vaikeassa maastossa. Nykyiselle omistajalle tämä perintö tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että koira hyötyy ongelmanratkaisumahdollisuuksista. Se ei tarkoita, että koiraa olisi käytettävä metsästykseen.

## Arki cairnterrierin kanssa

Cairnterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja koulutusta. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä. Tarkista aidat uteliaan ja kaivamisesta pitävän terrierin näkökulmasta. Kerrostalossa rappukäytävän ja oven ulkopuolisiin ääniin liittyvä harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, sillä valpas koira voi muuten ottaa tavakseen vahtia sisäänkäyntiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamera voi auttaa havaitsemaan stressiä, joka ei näy enää omistajan palatessa. Jos koira kuljeskelee levottomasti, läähättää, ulvoo, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa tavaroita, harjoitus on liian vaikea ja siinä on palattava helpompaan vaiheeseen.

Arki lasten kanssa sujuu parhaiten, kun aikuiset huolehtivat sekä koiran levosta että lapsen käyttäytymisestä. Lapset eivät saa häiritä syövää tai nukkuvaa koiraa, eikä pieniä lapsia saa koskaan jättää yksin koiran kanssa. Yhteiselo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensimmäiset kohtaamiset rauhallisina ja hallittuina, järjestä jokaiselle eläimelle oma vetäytymispaikka äläkä oleta, että ystävällisyys perheen kissaa kohtaan ulottuu automaattisesti vieraisiin kissoihin. Pienet lemmikkieläimet vaativat erityistä varovaisuutta rodun metsästystaustan vuoksi.

Älä keskity pennunhankinnassa pelkkään kokoon ja ulkonäköön. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kysy suhtautumisesta ääniin, haukkumisesta, metsästysvietistä, käsittelystä ja rauhoittumiskyvystä sekä pyydä selkeät vastaukset SRMA:n ja RD:n esiintymisestä suvussa. Varmista myös, että saatavillasi on osaavaa nyppimiseen perustuvaa turkinhoitoa. Cairnterrieri sopii parhaiten kotiin, jossa sen itsenäisyyttä ohjataan rakentavasti arjen koulutuksella, hajutyöskentelyllä sekä johdonmukaisilla mutta lempeillä rajoilla.

Cairnterrieri

Cairn Terrier Club of Germany

Pieni ja vankkarakenteinen Skotlannista kotoisin oleva terrieri, joka on jalostettu metsästämään kiviröykkiöiden lomassa. Säkäkorkeus on noin 28–31 cm. Karhea, säänkestävä kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä nyppimistä ja harjausta. Rohkea, utelias, kiintyvä ja haukkuherkkä koira, joka nauttii päivittäisistä lenkeistä, aivojumpasta ja aktiivisesta perhe-elämästä. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Högtorp

## Perustiedot

Tanskandoggi (grand danois) on erittäin kookas saksalainen koirarotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seurakoirana. Siinä yhdistyvät voima ja tyylikäs rakenne, ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla ystävällinen, lempeä ja itsevarma. Suuri koko vaikuttaa kaikkeen koiranpidossa: arjen käytöstavat, kuljetukset, asuminen, eläinlääkärikäynnit ja kustannukset vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 2, pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** rotumääritelmän mukaan seura-, vahti- ja suojelukoira; nykyisin ensisijaisesti seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset vähintään 80 cm, mieluiten enintään 90 cm; nartut vähintään 72 cm, mieluiten enintään 84 cm
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, tiheä, tiiviisti rungonmyötäinen ja kiiltävä, ei pohjavillaa
- **Luonne:** ystävällinen, lempeä ja omistautunut; voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi
- **Kysy kasvattajalta:** lonkkakuvaustuloksista, suvun sydäntutkimuksista sekä mahdollisista mahalaukun laajentuma- ja kiertymätapauksista

Rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Rotuoppaissa esitettyjä painolukuja tulee siksi pitää suuntaa antavina arvioina, ei yksittäisen koiran kuntoluokan, mittasuhteiden ja terveyden arvioinnin korvikkeena.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskandoggi on korkea, voimakas ja ääriviivoiltaan lähes neliömäinen, mutta se ei saa vaikuttaa raskaalta tai kömpelöltä. Etenkin urosten tulisi olla hyvin lähellä neliömäistä, kun taas nartut voivat olla rungoltaan hieman pidempiä. Pää on pitkä ja selväpiirteinen, luonnolliset korvat riippuvat, ja kokonaisvaikutelmassa voiman ja tyylikkyyden tulee olla tasapainossa.

Nykyinen rotumääritelmä jakaa värit kolmeen muunnokseen: keltainen tai juovikas; harlekiini, merle tai musta; sekä sininen. Merle kuuluu siis nykyiseen rotumääritelmään, vaikka tämä ei aina käy ilmi vanhemmista rotukuvauksista. Jokaiselle värille on yksityiskohtaiset vaatimuksensa, mutta pennunostajan kannattaa asettaa terveys, luonne ja terve rakenne tietyn värityksen edelle.

Karvapeite on helppohoitoinen mutta ei täysin huoltovapaa. Pehmeä harja tai kuminen harjauskinnas poistaa irtokarvaa etenkin keväällä ja syksyllä, jolloin karvanlähtö on usein selvempää. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja tarkista samalla iho, kynnet, tassut, hampaat ja riippuvat korvat. Koska tanskandoggilla ei ole eristävää pohjavillaa, se voi tarvita suojaa kylmältä, tuulelta tai sateelta. Arvioi suojan tarve yksilön, sen aktiivisuuden ja olosuhteiden perusteella, älä tietyn lämpötilarajan mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen tanskandoggin tulee olla ystävällinen, lempeä, itsevarma ja ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei tule olla aggressiivinen. Monia viehättää rodun tiivis suhde perheeseensä, mutta nimitys ”lempeä jättiläinen” ei takaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Suuri koko korostaa niin hyviä kuin huonojakin tapoja. Hihnassa vetävää, ihmisiä vasten hyppivää tai vierasta kohti ryntäävää koiraa on vaikea hallita, vaikka sen aikeet olisivat ystävälliset. Rauhallisten tervehdysten, löysällä hihnalla kävelyn, luoksetulon, odottamisen ja yhteistyössä tapahtuvan käsittelyn harjoittelu jo varhain onkin perusturvallisuutta, ei vain käytöstapojen hiomista. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodulta toivottuun yhteistyöhaluun. Kovat menetelmät voivat synnyttää epävarmuutta eivätkä korvaa puutteellista koulutusta.

Luonteissa on eroja sekä yksilöiden että sukulinjojen välillä. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita lähisukulaisia, kysy niiden suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja uusiin ympäristöihin sekä pyydä nähtäväksi virallisten luonnearviointien tulokset, jos niitä on saatavilla. Aiemmasta koirakokemuksesta on hyötyä, etenkin jos ei ole ennen kouluttanut näin suurta koiraa.

## Koulutus ja liikunta

Tanskandoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta määrän tulee vastata sen ikää, terveyttä, kuntoa ja palautumista. Kaikille aikuisille koirille tai pennuille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimääräistä ohjetta ei ole. Säännölliset lenkit, mahdollisuus haistella ja liikkua vaihtelevassa maastossa sekä lyhyet koulutushetket luovat paremman perustan kuin satunnaiset raskaat retket.

Pennut kasvavat pitkään, eikä niitä pidä kuormittaa liikaa mutta ei myöskään pitää toimettomina. Anna pennun kehittää koordinaatiotaan ja voimiaan vapaalla mutta valvotulla liikkumisella sekä vähitellen pitenevillä lenkeillä. Rajoita kehon kehittyessä toistuvia hyppyjä, äkkikäännöksiä, pitkiä juoksulenkkejä pyörän tai juoksijan rinnalla sekä rajua leikkiä liukkailla lattioilla. Sopiva etenemistahti vaihtelee yksilöittäin. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta, jos pentu ontuu, on jäykkä tai palautuu huonosti.

Jättirodun pentu tarvitsee suurten tai jättikokoisten rotujen kasvuun suunniteltua täysravintoa. Tavoitteena on tasainen kasvu ja hoikka, terve kuntoluokka, ei mahdollisimman nopea kasvu. Älä lisää täysravintoon kalsiumia tai muita kivennäisaineita ilman eläinlääkärin ohjetta. Jättiroduilla luuston kehitys voi olla yhä kesken noin 15–16 kuukauden iässä, mutta aikataulu vaihtelee yksilöittäin.

Aseta etusijalle taidot, joiden ansiosta aikuinen koira on turvallinen ja hallittavissa: paikallaan seisominen, vaa’alle nouseminen, kynsienhoidon ja tutkimisen hyväksyminen, esineistä luopuminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ryntäämättä. Hajutyöskentely, arjen tottelevaisuustaidot ja ongelmanratkaisutehtävät tarjoavat aivojumppaa rasittamatta kehoa voimakkaasti.

## Terveys

Tulevan omistajan kannattaa keskustella kasvattajan kanssa avoimesti useista merkittävistä terveysriskeistä, etenkin mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä, dilatoivasta kardiomyopatiasta ja lonkkaniveldysplasiasta. Tanskandoggin keskimääräinen elinikä on myös lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Elinikää koskevat luvut kuvaavat kuitenkin tiettyä tutkimusjoukkoa, eikä niiden perusteella voi ennustaa yksittäisen koiran elinikää.

**Mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV on äkillinen, hengenvaarallinen hätätilanne.** Hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, jos koira yrittää toistuvasti oksentaa tuloksetta, muuttuu levottomaksi, kuolaa, sen vatsa turpoaa, se heikkenee tai lyyhistyy. Älä jää odottamaan oireiden helpottamista. GDV:n syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, eikä sitä tunneta täysin, joten mikään ruokintarutiini ei takaa sen ehkäisyä. Kysy, onko lähisukulaisilla ollut tätä ongelmaa, ja selvitä etukäteen, mikä päivystävä eläinsairaala voi ottaa koiran vastaan. Ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta voi keskustella eläinlääkärin kanssa. Se pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä mahalaukun laajentumista.

**Dilatoiva kardiomyopatia eli DCM voi olla koiralla jo ennen selviä oireita.** Eläinlääkärin tekemään sydäntutkimukseen voi kuulua sydämen ultraäänitutkimus, EKG tai pitkäaikais-EKG sekä joskus verestä mitattavia merkkiaineita. Normaali tulos kertoo koiran tilanteesta tutkimushetkellä, eikä ole elinikäinen takuu. Kysy, mitä sydäntutkimuksia vanhemmille ja vanhemmille sukulaisille on tehty, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä ja onko suvussa esiintynyt DCM:ää tai äkkikuolemia.

**Ruotsin lonkkaniveldysplasiaa koskevat vaatimukset eivät ole samat kuin rotuyhdistyksen suositus.** Jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tanskandoggin virallinen lonkkakuvaus voidaan tehdä aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt kieltävät E-lonkkaisten koirien jalostuskäytön ja sallivat D-lonkkaisen koiran käytön vain A- tai B-lonkkaisen parina. Koiria, joilla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, ei saa käyttää jalostukseen. Ruotsin tanskandoggiyhdistys menee pidemmälle ja suosittelee, että jalostuskoirat ovat lonkiltaan terveitä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaisuun ”terveystutkittu”.

Ruotsin kennelliitto mainitsee rodulla myös nielurisatulehdukset. Arvioinneissa kiinnitetään erityistä huomiota löysiin silmäluomiin, heikkoihin käpäliin, etu- ja takaosan rakenteeseen, liioiteltuihin rotupiirteisiin sekä luonteeseen. Vastuullisen kasvattajan tulee osata kertoa sekä sukulinjan vahvuuksista että ongelmista, myös siitä, miten vanhemmat sukulaiset ovat voineet.

## Historia ja alkuperä

Tanskandoggi on saksalainen rotu englanninkielisestä nimestään Great Dane ja Ruotsissa sekä useissa muissa maissa käytetystä ranskankielisestä nimestä Grand danois huolimatta. Alkuperämaassaan sen nimi on Deutsche Dogge.

Rodun virallisessa historiassa edeltäjiksi mainitaan muun muassa bullenbeisser sekä villisianmetsästykseen käytetyt koirat, jotka olivat tyypiltään raskaan mastiffin ja nopeamman vinttikoiran väliltä. Berliinissä vuonna 1878 tuomarit ja kasvattajat sopivat eri nimitysten yhdistämisestä Deutsche Dogge -nimen alle. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1880, ja saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888.

Ruotsissa järjestelmällinen jalostus alkoi vuonna 1908. Vanhemmat kuvaukset ulottavat rodun tarinan paljon kauemmas menneisyyteen, mutta väitteitä kelttien sotakoirista tai antiikista jatkuneesta katkeamattomasta sukulinjasta on huomattavasti vaikeampi todentaa. Dokumentoidut saksalaiset merkkipaalut antavat luotettavamman kuvan nykyisen rodun kehityksestä.

## Arki rodun kanssa

Tanskandoggi voi asua kerrostalossa, jos sen liikunnan, levon ja koulutuksen tarpeista huolehditaan, mutta kodin ja arjen on sovittava jättikokoiselle koiralle. Talo suurella pihalla ei korvaa lenkkejä tai seuraa, eikä pieni koti ole automaattisesti sopimaton. Käytännön kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yksinkertainen jako omakotitaloon ja kerrostaloon.

Onko kodissa tilaa suurelle, hyvin tukevalle pedille, jossa koira saa levätä rauhassa? Ovatko lattiat pitävät? Mahtuuko koira matkustamaan autossa turvallisesti, ja voisiko se käyttää ramppia vanhana tai loukkaantuneena? Jos hissi menee rikki, onnistuuko arki portaiden kanssa? Miten kaksi aikuista veisi sairaan koiran eläinlääkäriin, jos se ei pystyisi kävelemään? Vastaukset kertovat enemmän kuin pelkkä osoite.

Rotu voi elää lapsiperheessä, mutta ystävälliset aikeet eivät poista suuren koon aiheuttamaa fyysistä riskiä. Nuori tai innostunut tanskandoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa lapset jättävät sen rauhaan. Aikuisen on vastattava ulkoilutuksesta ja käsittelystä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Kukaan ei voi luvata, että tietty tanskandoggi elää turvallisesti kissan tai toisen koiran kanssa. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja liian raju leikki sekä järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja tiloja ja korkealla olevia pakoreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään, ennen kuin niiden vuorovaikutus on luotettavasti rauhallista ja turvallista.

Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua voi jättää yksin. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan, pidennä aikaa vähitellen ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä on pidempi kuin koira jaksaa olla yksin. Jättikokoisen koiran ahdistus voi nopeasti vaikuttaa koko kotiin, joten yksinoloa on opetettava ja seurattava sen sijaan, että sitä pidettäisiin rodulle luontaisena taitona.

Tanskandoggi (grand danois)

The Great Dane Club of Germany (Deutscher Doggen-Club 1888 e.V.)

The Great Dane Club of UK

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Tanskandoggi (grand danois) on jättikokoinen ja elegantti koira, joka kuuluu korkeimpiin koirarotuihin. Aiemmin sitä käytettiin villisikojen metsästykseen ja kartanoiden vartiointiin, mutta nykyään se on uskollinen ja ihmisläheinen seurakoira. Sisätiloissa se on rauhallinen, ja sen liikunnantarve on kohtuullinen. Se tarvitsee tilaa, huolellista koulutusta, terveydenhoitoa ja päivittäin läheistä yhdessäoloa ihmisten kanssa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet