## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

My Russells

## Rotu lyhyesti

Amerikanstaffordshirenterrieri, jota kutsutaan usein amstaffiksi, on yhdysvaltalainen terrieri ja kuuluu FCI:n ryhmään 3. Tämä tiivisrakenteinen ja poikkeuksellisen voimakas koira on nykyään pääasiassa seurakoira. Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisesta kouluttamisesta ja on valmis kantamaan vastuun voimakkaasta koirasta arjen tilanteissa.

- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm.
- Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa-antavat painot ovat uroksille 28–33 kg ja nartuille 19–25 kg, mutta terve kuntoluokka ja tasapainoiset mittasuhteet ovat yksittäistä lukemaa tärkeämpiä.
- Karva on lyhyttä, tiivistä, jäykkää ja kiiltävää, ja turkki on yleensä helppohoitoinen.
- Ihanteena on valpas, rohkea ja ympäristöstään kiinnostunut koira. Ruotsin Kennelliitto kuvaa amstaffia myös sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi, mutta yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.
- Koiran kanssa matkustavan on tarkistettava reitti etukäteen: amerikanstaffordshirenterrieri kuuluu kiellettyihin rotuihin sekä Norjassa että Tanskassa.

Amerikanstaffordshirenterrieri on tunnustettu rotu, jolla on oma rotumääritelmänsä. Leveä kallo, lyhyt karva ja lihaksikas runko eivät siis yksin riitä osoittamaan koiraa amstaffiksi. Pennun hankintaa harkitsevalle rekisteröity sukutaulu ja tiedot vanhemmista ovat paljon hyödyllisempiä kuin ulkonäköön perustuvat oletukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanstaffordshirenterrierin tulee olla kokoonsa nähden voimakas, lihaksikas ja tiivisrakenteinen mutta silti ketterä ja liikkuva. Rakenteen tulee näyttää tasapainoiselta, ei niin raskaalta tai liioitellulta, että se haittaa liikkumista. Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm. Rotumääritelmä edellyttää korkeuden ja painon olevan oikeassa suhteessa, mutta siinä ei anneta painoväliä. Ruotsin Kennelliiton ilmoittamat painot ovat siis käytännön suuntaviivoja, eivät tavoitepainoja, joihin jokaisen koiran pitäisi yltää.

Karva on rungonmyötäistä, lyhyttä, jäykkää ja kiiltävää. Pehmeä harja tai kuminen sukimiskinnas riittää usein irtokarvojen poistamiseen, ja koiran voi pestä silloin, kun siihen on todellinen tarve. Totuta pentu rauhallisesti tassujen, kynsien, korvien, suun ja ihon tarkistamiseen. Näin sekä arkinen hoito että myöhemmät eläinlääkärin tutkimukset sujuvat helpommin.

Yksiväriset, moniväriset ja laikulliset väritykset ovat sallittuja. Kokonaan valkoinen tai yli 80-prosenttisesti valkoinen väritys, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia. Väri ei ennusta luotettavasti luonnetta tai terveyttä. Punoitusta, kutinaa, jatkuvaa tassujen nuolemista tai korvissa tapahtuvia muutoksia tulee arvioida oireina, eikä niitä pidä selittää turkin värillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanstaffordshirenterrierin tulisi olla valpas, utelias ja rohkea, mutta rotukuvaukset kertovat ihanteesta ja rodun keskimääräisistä ominaisuuksista, eivät jokaisen koiran luonteesta. Ruotsin Kennelliiton käyttäytymisen arviointiaineistossa rodun sosiaalisuus ja energisyys ovat keskimäärin melko korkealla tasolla, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua. Kasvatuksella, kokemuksilla ja koulutuksella on merkitystä, mutta pentua valittaessa kannattaa huomioida myös lähisukulaisten käyttäytyminen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan vanhempien BPH-käyttäytymiskuvausten tuloksia ja mahdollisia luonneindeksejä konkreettisten arkiesimerkkien avulla. Selvitä, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uusiin alustoihin, käsittelyyn ja muihin koiriin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita lähisukulaisia. Pelkkä kuvaus ”sosiaalinen” kertoo paljon vähemmän kuin se, miten koira palautuu yllättävän tapahtuman jälkeen.

Rotu on fyysisesti voimakas, ja koira voi käyttää voimaansa määrätietoisesti. Rauhalliset, hallitut kohtaamiset ovat siksi arvokkaampia kuin oletus siitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Rodun tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä, voiko amstaff elää turvallisesti tietyn koiran, kissan tai pieneläimen kanssa. Arvioi kyseisen koiran aiempia kokemuksia, kiinnostusta jahtaamiseen tai leikkimiseen sekä kykyä irrottaa huomionsa tilanteesta ja rauhoittua.

Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista, että kissalla on suojaisia paikkoja ja mahdollisuus poistua milloin tahansa. Käytä porttia tai muuta turvallista estettä, pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin tunnet niiden käyttäytymisen hyvin. Hyväksy myös se, ettei joidenkin eläinten yhteiselo ole koskaan turvallista.

Amerikanstaffordshirenterrieri voi elää lapsiperheessä, mutta aikuisen on aina vastattava lasten ja koiran välisistä tilanteista. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman suojaisan paikan. Rodun voimakkuuden vuoksi lasten ei pidä käsitellä koiraa yksin tilanteissa, joissa äkillistä ryntäystä tai toisen koiran kohtaamista voi olla vaikea hallita.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanstaffordshirenterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja kivusta tai nivelsairaudesta kärsivä koira tarvitsevat erilaiset suunnitelmat. Sovita aktiivisuuden määrä koiran ikään, terveyteen, palautumiseen ja siihen, miten se käyttäytyy kotona liikunnan jälkeen. Tavoitteena on hyväkuntoinen koira, joka osaa vuorotella aktiivisuuden ja levon välillä, ei koiran väsyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Lenkkeilyyn voi yhdistää hajutyöskentelyä, jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua ja lyhyitä ongelmanratkaisutehtäviä. Ruotsin Kennelliitto nostaa sopiviksi harrastuksiksi noseworkin, jäljestyksen ja tottelevaisuuden. Lisää harjoittelun kestoa ja kuormitusta vähitellen ja pidä koira terveessä kuntoluokassa. Jos koiran liikkuminen muuttuu äkillisesti, se epäröi autoon hyppäämistä tai palautuu aiempaa hitaammin, pyydä eläinlääkäriä selvittämään syy. Älä yritä korjata muutosta lisäämällä liikuntaa.

Arkitaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa varhain palkitsemisen, selkeiden rutiinien ja sopivan pienten harjoitusaskelten avulla. Voimakkaalle amerikanstaffordshirenterrierille erityisen hyödyllisiä taitoja ovat:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja kääntyminen pois lähestyvän koiran luota;
- hyvin harjoiteltu luoksetulo sekä vihje esineen tai tilanteen jättämiseen;
- rauhallinen tervehtiminen ilman hyppimistä tai vetämistä;
- rauhallinen odottaminen ja asettuminen lepäämään portin tai muun esteen taakse;
- tassujen, kynsien, korvien, suun ja kehon käsittelyyn rentoutuminen.

Kipuun, pelkoon tai koviin ojennuksiin perustuva koulutus voi vahingoittaa sekä luottamusta että oppimista. Palkitse toivottua käytöstä, helpota harjoitusta koiran kohdatessa vaikeuksia ja hae ajoissa apua asiantuntevalta kouluttajalta, jos koiran voimaa tai reaktioita on vaikea hallita.

## Terveys

Amerikanstaffordshirenterrierin kohdalla kannattaa kysyä erityisesti lonkkien, kyynärnivelten, ihon ja ristisiteiden terveydestä. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulla lonkka- ja kyynärniveldysplasian, ristisideongelmat sekä ihosairaudet, joihin liittyy kutinaa, ihottumaa, tassujen punoitusta ja allergiaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Pyydä tarkkoja tietoja vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista pentueista sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun ”terveistä linjoista”.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Amerikanstaffordshirenterriereiltä vaaditaan myös virallinen kyynärnivelkuvaustulos. Rekisteriin kirjattu tulos tarkoittaa vain sitä, että tutkimus on tehty, ei välttämättä sitä, että nivel on terve. Tarkista siis varsinaiset tulokset. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa suositellaan lisäksi, että suunnitellun pentueen alustavat lonkka- ja kyynärnivelindeksit ylittävät 100. Kyseessä on jalostussuositus, jota ei pidä sekoittaa rekisteröintivaatimuksiin.

NCL-A on perinnöllinen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. Ensioireet ilmaantuvat usein 3–5 vuoden iässä. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, ja sen penetranssi on epätäydellinen. DNA-testin tulos kirjataan normaaliksi, kantajaksi tai geneettisesti sairaaksi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja selvitä, miten ne on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.

Kun arvioit pentuetta, tarkista:

- vanhempien tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä pentueen alustavat indeksit;
- NCL-A-status ja tulosten vaikutus suunniteltuun yhdistelmään;
- BPH-kuvaukset ja mahdolliset luonneindeksit sekä niitä täydentävät esimerkit lähisukulaisten arkikäyttäytymisestä;
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet ihosairaudet, ristisidevammat ja muut toistuvat ongelmat.

## Historia ja alkuperä

Amerikanstaffordshirenterrieri kehittyi Yhdysvalloissa bull-and-terrier-tyyppisistä koirista, joita siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvulla. Rodun yhdysvaltalaisen kattojärjestön tietojen mukaan tämäntyyppisiä koiria oli maassa noin vuoteen 1870 mennessä. Rodun historiaan kuuluu koiratappelutausta, mutta nykyrodun virallista rotumääritelmää ja jalostusta tulee arvioida tämän päivän toimintakykyä, terveyttä ja luonnetta koskevien odotusten pohjalta.

Vuonna 1936 American Kennel Club hyväksyi koirat kantakirjaansa staffordshirenterriereinä. Nimi muutettiin amerikanstaffordshirenterrieriksi 1. tammikuuta 1972, jotta rotu erottuisi vasta tunnustetusta staffordshirenbullterrieristä. Ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1991.

Nämä vuosiluvut selittävät nimenmuutoksia, mutta ne eivät tee kaikista samannäköisistä koirista samanrotuisia. Nykyiselle pennunostajalle todennettava sukutaulu, dokumentoidut terveystiedot ja lähisukulaisten tunteminen ovat arvokkaampia kuin epämääräiset nimitykset, kuten ”pitbull-tyyppinen”.

## Arki rodun kanssa

Amerikanstaffordshirenterrieri voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja palautumisaikaa ja sen arjessa on turvalliset rutiinit. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Kerrostalossa omistajan on pystyttävä hallitsemaan koira turvallisesti käytävissä, hisseissä ja ahtaissa tiloissa, ehkäisemään häiritsevää melua ja järjestämään ulkoilut niin, etteivät vaikeat koirakohtaamiset hallitse jokaista lenkkiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tulisi jättää huolellisen harjoittelun jälkeen yksin vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Ruotsin sääntö, jonka mukaan koirat on tavallisesti vietävä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei ole suositus yksinolon kestosta. Suunnittele pentuaika, työpäivien järjestelyt ja varahoito jo ennen koiran saapumista.

Mieti myös koiran fyysistä hallintaa. Valjaiden tai pannan on istuttava turvallisesti, hihnasta on saatava pitävä ote ja ulkoiluttajan on pystyttävä pitelemään koira yllättävässä tilanteessa. Tämä ei puolla kovia menetelmiä, vaan on rodun voimakkuudesta johtuva käytännön vaatimus. Ennakointi, etäisyyden ottaminen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen ehkäisevät enemmän ongelmia kuin liian myöhään annetut ojennukset.

Matkustaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Amerikanstaffordshirenterrierit ja niiden risteytykset ovat Norjassa kiellettyjä, eikä niitä saa tuoda maahan. Myös Tanska kieltää rodun ja sen risteytysten tuomisen maahan oleskelua varten. Tanskassa on rajattu poikkeus, joka sallii suoran kauttakulun autolla ilman tarpeettomia pysähdyksiä, mutta se ei oikeuta lomailemaan maassa eikä koske junamatkustamista. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina Norjan Mattilsynetin ja Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviranomaisen ajantasaiset ohjeet ennen matkan varaamista tai reitin valintaa.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii suunnitelmallisesta kouluttamisesta, pystyy tarjoamaan päivittäin tekemistä ja kykenee hallitsemaan koiraa, joka on sekä sosiaalinen että fyysisesti vaativa. Jos kotitaloudessa ei ole aikaa yksinoloharjoitteluun, turvallisiin tutustumisiin, hihnataitojen opettamiseen ja huolelliseen terveyden seurantaan, vähemmän voimakas tai vähemmän vaativa rotu on usein parempi valinta.

Amerikanstaffordshirenterrieri

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Amerikanstaffordshirenterrieri on lihaksikas, keskikokoinen ja ihmisläheinen koira, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki. Värivaihtoehtoja on monia. Se on hellä ja energinen ja oppii hyvin, kun sitä koulutetaan johdonmukaisesti ja positiivisin menetelmin. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa, sosiaalistamista ja vastuullista hallintaa.

## Perustiedot

Cane corso on Italiasta kotoisin oleva FCI:n tunnustama koirarotu. Se kuuluu ryhmään 2 ja on mastiffityyppinen molossikoira, ei risteytys eikä suurten vahtikoirien yleisnimitys.

- **Koko:** urokset 64–68 cm ja 45–50 kg, nartut 60–64 cm ja 40–45 kg. Painon tulee olla suhteessa koiran kokoon.
- **Käyttötarkoitus:** monipuolinen työkoira, jonka dokumentoituihin tehtäviin on kuulunut omaisuuden, perheen ja karjan vartiointi.
- **Luonne:** rotumääritelmän mukaan valpas, ketterä ja hyvin koulutettava. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyväisesti, mutta pelokkuus ja aiheeton aggressiivisuus eivät kuulu ihanneluonteeseen.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja jatkuvaa koulutusta. Kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaa minuuttiaikataulua ei ole.
- **Turkki:** lyhyt, kiiltävä ja tiheä, jonkin verran aluskarvaa. Harjaus ja pesu tarpeen mukaan.
- **Omistaja:** Ruotsin kennelliiton mukaan rotu ei yleensä sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Sen koko, voima ja vartiointitaipumus edellyttävät kokenutta omistajaa.
- **Ennen pennun ostamista Ruotsissa:** tarkista vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärniveldysplasiatulokset (HD ja ED), Ruotsissa asuvien vanhempien suorittama BPH-käyttäytymiskuvaus sekä se, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän DSRA-statuksen ja luonneominaisuudet.

## Ulkonäkö ja turkki

Cane corson tulee olla voimakas olematta raskas tai liioiteltu. Rotumääritelmä kuvaa sen vankaksi mutta jossain määrin tyylikkääksi koiraksi, jolla on kuiva lihaksisto ja runko, jonka pituus on noin 11 prosenttia säkäkorkeutta suurempi. Liikkeiden tulee olla pitkäaskeliset ja tehokkaat.

Pää on suuri ja molossikoiralle tyypillinen, mutta erittäin lyhyt kuono ei kuulu oikeaan rotutyyppiin. Kuonon tulee olla noin puolet kallon pituudesta sekä voimakas, syvä ja neliömäinen. Avoimet sieraimet, terveet silmäluomet ja esteetön hengitys ovat tärkeämpiä kuin liioitellun ”massiivinen” ilme. Pohjoismaisen Kennelunionin rotukohtaisissa ohjeissa kiinnitetään erityistä huomiota liian lyhyeen kuonoon, ahtaisiin sieraimiin, löysiin silmäluomiin, niukkoihin takakulmauksiin ja tehottomiin liikkeisiin.

Nykyisen rotumääritelmän mukaan korvien tulee olla kolmionmuotoiset, riippuvat ja typistämättömät. Hännän tulee olla luonnollinen ja tyvestään paksu, eikä sitä saa koskaan kantaa pystyssä tai kiertyneenä. Typistäminen ei siis ole oikean rotutyypin edellytys.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, kiiltävä ja erittäin tiheä, ja siinä on jonkin verran aluskarvaa. Rotumääritelmän värejä ovat musta, harmaan eri sävyt, joista käytetään myös nimitystä sininen, vaalea tai tumma kellanruskea, saksanhirvenpunainen, tumma vehnänväri sekä musta- tai harmaajuovainen tiikerijuovitus. Kellanruskeilla ja tiikerijuovaisilla koirilla musta tai harmaa maski ei saa ulottua silmien yläpuolelle. Pieni valkoinen merkki rinnassa, varpaiden päissä tai kuononselässä sallitaan. Merle ei kuulu rotumääritelmän sallimiin väreihin.

Turkinhoito on helppoa mutta silti tarpeellista. Harjaa karvanlähtöaikaan tai silloin, kun irtokarvaa on poistettavana, pese koira sen likaannuttua ja tarkista samalla iho, korvat, kynnet ja hampaat. Koiran todellinen hoidon tarve on tärkeämpi kuin kiinteä pesu- tai harjausaikataulu.

## Luonne ja persoonallisuus

Cane corso on vahtikoira, mutta vartiointivietti ei ole sama asia kuin aggressiivisuus. Rodun dokumentoituna tehtävänä on ollut omaisuuden, perheen ja karjan vartiointi. Arjessa tämä voi näkyä vierailijoiden, äänten ja ympäristön muutosten tarkkailuna sekä pidättyväisenä suhtautumisena vieraisiin ihmisiin.

Sekä käyttöominaisuuksissa että arkikäyttäytymisessä on huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Itsevarma koira ei välttämättä halua tervehtiä vieraita, vaikka se ei pelkäisikään. Sen pitäisi silti pystyä luopumaan epäluuloisuudestaan, suhtautumaan tavallisiin tilanteisiin neutraalisti ja hyväksymään tarpeellinen käsittely. Liiallista epäluuloisuutta, voimakasta pelkoa tai aggressiivisuutta ei pidä koskaan puolustella ”rodulle tyypillisenä”.

Rotu on yleensä huono valinta kokemattomalle koiranomistajalle. Kokemus tarkoittaa kykyä tunnistaa stressin merkkejä, kouluttaa erittäin voimakasta koiraa ilman voimankäyttöön perustuvaa vastakkainasettelua, suunnitella vierailut ja koirakohtaamiset sekä hakea apua ajoissa. Aikuisen koiran on osattava kulkea hihnassa, odottaa ovella, irrottaa huomionsa pyynnöstä ja hyväksyä tutkiminen.

Cane corso voi elää lapsiperheessä, mutta rotunimi ei takaa yksittäisen koiran sopivuutta lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapsen vastuulle ei pidä antaa sellaisen koiran ulkoiluttamista, jonka voimia hän ei pysty hallitsemaan.

Sama yksilöllinen arviointi koskee muita koiria ja kissoja. Kissaan tutustuttaminen edellyttää asteittaista totuttamista, erillisiä turvallisia tiloja ja mahdollisuutta keskeyttää eläinten välinen vuorovaikutus. Voimakkaasti pieneläimiä jahtaava koira ei automaattisesti ole kissalle turvallinen kumppani.

## Koulutus ja liikunta

Cane corso tarvitsee aktiivista elämää, mutta tekemisen laatu ja hallittavuus ovat tärkeämpiä kuin tietty liikuntaminuuttien määrä. Jokaiseen päivään tulisi sisältyä lenkkeilyä ja muuta liikkumista, aivotyötä sekä mahdollisuuksia rauhoittua. Sovita kuormitus koiran ikään, terveyteen, liikkumisalustaan ja palautumiseen. Kasvavan nuoren koiran ei kuulu noudattaa täysikasvuisen aikuisen harjoitusohjelmaa.

Jäljestys, etsintätehtävät, nosework ja tottelevaisuusharjoittelu antavat koiralle mahdollisuuksia yhteistyöhön ja nenänkäyttöön. Piha tarjoaa liikkumavapautta, mutta ei korvaa lenkkejä, ympäristöön totuttamista tai yhteistä tekemistä. Koiran on myös osattava rauhoittua sisätiloissa.

Palkitsemiseen perustuva koulutus on oikea lähtökohta myös suurelle vahtikoiralle. Kovat rankaisut, pelottelu ja dominanssiajattelu voivat lisätä ristiriitoja ja ahdistusta. Selkeys syntyy hyvin opetetuista vihjeistä, johdonmukaisista rutiineista ja harkitusti järjestetystä ympäristöstä. Opeta erityisesti nämä taidot jo varhain:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja luotettava luoksetulo
- pysähtyminen ja irrottaminen vihjeestä
- rauhallinen odottaminen ovilla, porteilla ja autolla
- omalle lepopaikalle meneminen vieraiden saapuessa
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittely yhteistyössä koiran kanssa
- ihmisten ja koirien ohittaminen neutraalisti

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se voi kohdata ihmisiä, eläimiä, liikennettä, erilaisia alustoja ja uusia ympäristöjä tuntematta tarvetta puolustautua tai rynnätä eteenpäin. Lyhyet, hallitut kokemukset, joissa koira tuntee olonsa turvalliseksi, ovat arvokkaampia kuin suuri määrä pakotettuja kohtaamisia.

## Terveys

Nivelterveys on cane corson selkein terveyteen liittyvä painopiste Ruotsissa. Nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa nostetaan esiin erityisesti lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja muut nivelvauriot. Toinen painopiste ovat silmät ja silmäluomet, etenkin kirsikkasilmä sekä silmäluomien sisään- ja ulospäin kiertyminen eli entropion ja ektropion. Rotukohtaisissa ohjeissa korostetaan myös takakulmauksia, kuonon pituutta, avoimia sieraimia, tiiviitä silmäluomia, liikkeitä ja varmaa suhtautumista käsittelyyn.

Pennunostajan on erotettava Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt rotuyhdistyksen suosituksista. Cane corsoa koskevien vuoden 2026 sääntöjen mukaan:

- Vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen.
- Vanhemmilla on oltava virallinen ED-tulos ennen astutusta. ED-aste 2 tai 3, kliiniset oireet tai ED:n vuoksi tehty leikkaus sulkevat koiran pois jalostuksesta.
- Ruotsissa asuvien vanhempien on oltava suorittanut BPH ennen astutusta. Ennen 1. tammikuuta 2019 arvioiduilla koirilla MH-luonnekuvauksesta saatu tunnettu luonnestatus voi korvata BPH:n.

Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että vanhempien HD-indeksien keskiarvo ja ED-indeksien keskiarvo ovat astutushetkellä yli 100. Kyse on jalostussuosituksesta, jota ei pidä sekoittaa sitoviin rekisteröintisääntöihin.

DSRA eli Dental Skeletal Retinal Anomaly on vakava, peittyvästi periytyvä sairaus, joka voi vaikuttaa muun muassa hampaisiin, luustoon ja näköön. Pentu sairastuu, kun se perii geenimuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Yhden kopion saanut koira on kantaja. Vuonna 2026 Ruotsin kennelliitto päätti alkaa rekisteröidä DSRA-testituloksia keskitetysti. Tämä ei tarkoita, että jokainen jalostuskoira olisi automaattisesti testattava. Pyydä kasvattajaa osoittamaan, miten vanhempien status on selvitetty ja miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

Tarkastele todistusten lisäksi myös itse koiria. Vanhempien pitäisi liikkua tehokkaasti, hengittää hiljaisesti ja vaivattomasti, olla silmiltään terveitä ja hyväksyä käsittely ilman voimakasta pelkoa. Kysy lähisukulaisten vakavista diagnooseista. Normaali tutkimustulos ei takaa, että pentu pysyy terveenä.

## Historia ja alkuperä

Cane corso on italialainen rotu, jonka virallinen rotumääritelmä johtaa sen alkuperän ensisijaisesti antiikin Rooman molossikoiriin. Tätä koiratyyppiä esiintyi aiemmin laajoilla alueilla Italiassa, mutta viime vuosisatoina se säilyi lähinnä Etelä-Italian Apuliassa ja sen lähialueilla. Rotumääritelmä yhdistää nimen latinan sanaan *cohors*, jonka merkitykseksi se antaa maatilan pihapiirin puolustajan ja vartijan.

Rotu työskenteli maatila- ja vahtikoirana, ajoi karjaa ja osallistui myös suurriistan metsästykseen. Tämä selittää sen voiman, ketteryyden, kestävyyden ja itsenäisen valppauden yhdistelmää paremmin kuin kertomukset, joissa se esitetään pelkästään sotakoirana.

FCI tunnusti cane corson alustavasti vuonna 1996 ja lopullisesti vuonna 2007. Nykyisin se luokitellaan ryhmään 2 kuuluvaksi italialaiseksi mastiffityyppiseksi molossikoiraksi ja roduksi, jolta vaaditaan käyttökoetulos. Sen historialliset työtehtävät ovat edelleen olennaisia arvioitaessa rodun sopivuutta omaan elämäntapaan.

## Arki rodun kanssa

Arki cane corson kanssa vaatii ennen kaikkea ennakointia: kyseessä on suuri koira, joka tarkkailee ympäristönsä tapahtumia itsenäisesti. Asumismuoto ei yksin ratkaise sopivuutta. Kerrostaloasunto voi sopia yksilölle, jonka tarpeet täytetään ja joka osaa rauhoittua, mutta ahtaat sisäänkäynnit, hissit, toistuvat koirakohtaamiset ja runsaat vierailut asettavat suuria vaatimuksia koulutukselle ja käytännön hallinnalle. Suuri piha ei yksin ratkaise näitä haasteita.

Vierailurutiinien on oltava kunnossa ennen kuin koira alkaa hoitaa ulko-oven valvontaa perheen puolesta. Järjestä sille lepopaikka portin taakse tai erilliseen huoneeseen, opeta rauhallinen toimintatapa äläkä anna sen harjoitella ryntäämistä tai tehdä vieraita koskevia päätöksiä. Lapsi- ja monieläinperheissä tarvitaan erillisiä tiloja sekä aikuisia, jotka noudattavat yhteisiä sääntöjä joka päivä, eivät vasta ongelmien ilmaannuttua.

Yksinoloon tulee totuttaa vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, pidennä aikaa vasta koiran pystyessä lepäämään ja muuta harjoittelua, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätää. Rodulle ei ole luotettavaa sääntöä siitä, kuinka monta tuntia cane corso pärjää yksin. Järjestelyissä on huomioitava yksilön ikä, turvallisuudentunne sekä ulkoilun ja sosiaalisen kontaktin tarve.

Tapaa ennen ostopäätöstä useita aikuisia cane corsoja, mieluiten myös niiden kotien ulkopuolella. Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista HD-, ED- ja BPH-tiedot virallisista rekistereistä. Kysy DSRA-statuksesta, luonteesta, suvun vakavista diagnooseista, pentujen ympäristöön totuttamisesta ja pennun luovutuksen jälkeisestä tuesta. Tarkkaile, hengittävätkö ja liikkuvatko aikuiset koirat vaivattomasti ja sujuuko niiden käsittely ongelmitta.

Sopiva koti tarjoaa selkeät rutiinit, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, päivittäistä tekemistä ja rauhallista palautumista. Jos haluat koiran, joka ottaa jokaisen ihmisen ja koiran avosylin vastaan ilman ennakkojärjestelyjä, tai et pysty hallitsemaan kohtaamisia ja vierailuja, cane corso on todennäköisesti väärä valinta. Kokeneelle omistajalle, joka arvostaa rodun työskentelyominaisuuksia ja kantaa vastuun sen voimasta, siitä voi kuitenkin tulla läheinen ja yhteistyöhaluinen arjen kumppani.

Cane corso

Società Amatori Cane Corso (Italy)

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Cane corso on suuri, urheilullinen italialainen mastiffi, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki ja voimakas vartiointivietti. Tämä syvästi kiintynyt ja herkkä koira tarvitsee kokeneen ja johdonmukaisen omistajan, huolellisen sosiaalistamisen sekä runsaasti päivittäistä liikuntaa ja koulutusta pysyäkseen tasapainoisena.

Annicanina's

## Perustiedot

Alaskanmalamuutti on suuri ja voimakas rekikoira ihmiselle, joka nauttii aktiivisesta ulkoilmaelämästä ja pystyy tarjoamaan koiralle työtä, koulutusta ja tiivistä yhdessäoloa. Rotu kehitettiin vetämään raskaita kuormia pitkiä matkoja, ei voittamaan lyhyitä nopeuskilpailuja. Alaskanmalamuutti on vahva, itsenäinen ja tottunut käyttämään omaa harkintaansa.

- FCI luokittelee rodun ryhmään 5 pohjoismaisten rekikoirien joukkoon. Rodun alkuperämaa on Yhdysvallat.
- Rotumääritelmän mukaan kuormanvetoon ihanteellinen koko on uroksilla 63,5 cm ja 38 kg sekä nartuilla 58,5 cm ja 34 kg. Koko vaihtelee luonnostaan, ja toimintakyky sekä mittasuhteet ovat tarkkoja mittoja tärkeämpiä.
- Alaskanmalamuutilla on karkea peitinkarva ja tiheä, villava pohjavilla, jotka suojaavat sitä ankarassa ilmastossa. Karvanlähtö on runsasta karvanvaihtoaikoina.
- Ihanteellinen alaskanmalamuutti on ystävällinen, kiintyvä ja seurallinen ihmisiä kohtaan. Sen voima, saalisvietti ja itsenäisyys edellyttävät silti osaavaa omistajaa.
- Hyvään arkeen kuuluu päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllisiä tehtäviä, joissa koira pääsee käyttämään kestävyyttään.

Rotu on harvoin oikea valinta, jos etsit ennen kaikkea helposti ohjattavaa koiraa lyhyille kävelylenkeille. Se voi sopia sinulle, jos ulkoilu kuuluu jo arkeesi ja nautit pitkäjänteisestä kouluttamisesta koiran kanssa, joka ei tottele käskyjä automaattisesti.

## Ulkonäkö ja turkki

Alaskanmalamuutin tulee näyttää siltä työkoiralta, joka se on: voimakkaalta ja lihaksikkaalta mutta samalla liikkuvalta, tasapainoiselta ja kestävältä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, rintakehä syvä ja käpälät suuret ja vahvat. Liikkeiden tulee olla vakaat ja taloudelliset, eivät koskaan kömpelöt tai jäykät.

Pää on leveä ja ilme pehmeä. Silmien tulee olla ruskeat ja mantelinmuotoiset; siniset silmät ovat rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Kun koira ei työskentele, runsaskarvainen häntä kaartuu selän päälle löyhänä, hulmuavana töyhtönä. Se ei saa kiertyä tiukasti selkää vasten.

Turkki koostuu karkeasta peitinkarvasta sekä tiheästä, rasvaisesta ja villavasta pohjavillasta, jonka pituudeksi rotumääritelmä kuvaa noin 2,5–5 cm. Karva on kyljissä lyhyttä tai keskipitkää ja pidempää kaulassa, lapojen ympärillä, selässä, takaosassa ja hännässä. Pitkä ja pehmeä turkki ei kuulu rodun ihanteeseen. Tavalliset värit vaihtelevat vaaleanharmaasta mustaan ja soopelista punaiseen. Valkoinen on vallitseva väri rungon alapuolella, osassa raajoja ja pään merkeissä. Kokovalkoinen on ainoa sallittu yksivärinen väritys.

Turkin arkinen hoito on ennen kaikkea sen tunnustelua käsin ja irtonaisen pohjavillan harjaamista pois ennen kuin se tiivistyy. Runsaan karvanvaihdon aikana turkki vaatii enemmän huomiota. Tarkista samalla iho, käpälät, kynnet sekä kohdat, joihin voi jäädä kosteutta tai roskia. Rotumääritelmän mukaan turkki tulee esittää luonnollisena eikä sitä saa trimmata lukuun ottamatta käpälien siistimistä. Lääketieteellisissä tarpeissa on kuitenkin noudatettava ensisijaisesti eläinlääkärin ohjeita.

Paksun turkin vuoksi lämpimään säähän on varauduttava huolellisesti. Ajoita raskas liikunta viileämpiin ajankohtiin, huolehdi vedestä, varjosta ja hyvästä ilmanvaihdosta sekä seuraa koiran palautumista. Jatkuva läähätys, runsas kuolaaminen, punoittavat tai kuivat ikenet, levottomuus, sekavuus, voimattomuus tai lyyhistyminen voivat olla lämpöhalvauksen merkkejä ja vaativat nopeaa eläinlääkärin hoitoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Alaskanmalamuutin tulee olla kiintyvä ja ystävällinen, mutta sen seurallisuuteen yhdistyy vahva itsenäisyys. Sitä ei ole jalostettu yhden ihmisen koiraksi, ja se haluaa usein osallistua perheen tekemisiin. Rotumääritelmän ystävällisyys on kuitenkin jalostuksen tavoite, ei takuu siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy kaikissa tilanteissa.

Arktisena työkoirana alaskanmalamuutin on täytynyt osata tehdä yhteistyötä ilman jatkuvaa yksityiskohtaista ohjausta. Se voi ymmärtää tehtävän nopeasti ja silti valita jotain muuta, jos palkkio, opittu tapa tai ympäristö houkuttelee enemmän. Koulutus onnistuu parhaiten, kun säännöt ovat selkeät, palkkiot koiralle arvokkaita ja samasta käytöksestä palkitaan johdonmukaisesti.

Rodun luontainen saalisvietti vaikuttaa sekä vapaana pitämiseen että yhteiseloon muiden eläinten kanssa. Jotkut yksilöt voivat huolellisen tutustuttamisen jälkeen elää ongelmitta kissan tai pienemmän koiran kanssa, kun taas toiset on pidettävä pysyvästi erillään pienistä lemmikeistä. Arvioi koiran todellista taustaa ja käytöstä sen sijaan, että luottaisit rotua koskeviin yleistyksiin tai pennun varhaiseen rauhallisuuteen. Rotuyhdistyksen jalostusstrategian mukaan rodun tulee olla sosiaalisesti toimiva muiden koirien kanssa eikä aggressiivinen käytös ole toivottavaa, mutta yksilöt ja koirien väliset suhteet vaihtelevat.

## Koulutus ja liikunta

Alaskanmalamuutti tarvitsee paljon muutakin kuin pääsyn pihalle: päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja säännöllistä tekemistä, joka sopii kestävyyteen jalostetulle rekikoiralle. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, säästä, terveydestä ja itse tekemisestä. Arvioi koiran innokkuutta, liikkumista ja palautumista sen sijaan, että tavoittelisit tiettyä minuuttimäärää.

Vetotyö, kantorepun kantaminen, pitkät retket, juoksu ja jäljestys voivat tarjota rodulle mielekästä työtä. Kuormituksen kasvaessa oikein istuvat valjaat, turvalliset varusteet ja kokeneen rekikoiraharrastajan opastus ovat tärkeitä. Pentu tarvitsee aluksi erilaisiin ympäristöihin tutustumista, leikkiä, arkitaitoja ja asteittaista lihaskunnon kehittämistä. Ruotsin virallisiin polaarikoirien käyttökokeisiin koira saa osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä. Kyse on osallistumisen ikärajasta, ei osoituksesta siitä, että jokainen kaksivuotias olisi valmis raskaaseen työhön.

Harjoittele arkitaitoja lyhyissä, selkeissä jaksoissa:

- Opeta vetotyön ja tavallisen kävelylenkin ero käyttämällä eri varusteita, vihjeitä ja lähtörutiineja.
- Palkitse koiraa hihnan pysymisestä löysällä ja aloita harjoittelu ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa.
- Rakenna luoksetuloa vähitellen turvallisesti aidatulla alueella tai pitkässä liinassa, mutta älä suunnittele arkea sen varaan, että koiran täytyy olla vapaana alueilla, joilla liikkuu villieläimiä.
- Harjoittele taukoja ja palautumista yhtä järjestelmällisesti kuin nopeutta ja voimaa.
- Täydennä liikuntaa hajutyöskentelyllä, ongelmanratkaisulla ja uusiin ympäristöihin tutustumisella.

Jos koiran liikkuminen heikkenee, se ei palaudu normaalisti tai muuttuu haluttomaksi työskentelemään, vähennä kuormitusta ja selvitä syy. Rodun sitkeys ei tarkoita, että koiran pitäisi työskennellä kivusta tai lämpökuormituksesta huolimatta.

## Terveys

Alaskanmalamuutilla lonkat, kyynärät, silmät ja polyneuropatia ovat tärkeimmät dokumentoidut terveyskohteet, jotka on syytä selvittää ennen pennun ostamista. Olennaista on erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimus rotuyhdistyksen laajemmista jalostussuosituksista.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia. Rotuyhdistys suosittelee molemmille vanhemmille lonkkatulosta A tai B ja kyynärtulosta 0. Lisäksi se suosittelee, että kummallakin vanhemmalla on enintään 24 kuukautta ennen astutusta tehty silmätarkastus, jossa ei ole todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Ruotsin jalostusstrategian luvut osoittavat, miksi myös suvun laajempi terveystilanne on tärkeä. Vuosina 2020–2023 lonkkakuvatuista koirista 78 prosentilla oli tulos A tai B ja 22 prosentilla C tai D. Kyynärtutkituista koirista 95–97 prosenttia sai tuloksen 0. Vuosina 1990–2023 silmätarkastetuista 1 240 koirasta 12 prosentilla todettiin kaihi, ja 82 prosenttia oli täysin vapaita kirjatuista perinnöllisistä silmäsairauksista. Luvut koskevat kyseisinä ajanjaksoina tutkittuja koiria, eivätkä ne kuvaa yksittäisen pennun riskiä. Pyydä tuloksia vanhempien lisäksi sisaruksista, aiemmista pentueista ja muista lähisukulaisista, älä vain kahta tutkimuslausuntoa.

Alaskanmalamuutin polyneuropatia eli AMPN on perinnöllinen neurologinen sairaus. Varhaisia oireita voivat olla käheä haukku tai äänekäs hengitys sekä takaraajojen heikentynyt koordinaatio. Oireet alkavat tavallisesti 4–14 kuukauden iässä. Tunnettu NDRG1-geenimuunnos periytyy autosomaalisesti peittyvästi:

- Geenimuunnoksesta vapaa koira ei kanna testattua muunnosta.
- Kantajalla on yksi kopio muunnoksesta. Se ei sairastu tämän nimenomaisen muunnoksen vuoksi, mutta voi periyttää sen jälkeläisilleen.
- Geneettisesti sairaalla koiralla on kaksi kopiota muunnoksesta, eikä sitä saa käyttää jalostukseen. Kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Rotuyhdistys suosittelee, että vähintään toinen vanhemmista on todettu DNA-testillä vapaaksi tai osoitettu vanhempiensa tulosten perusteella vapaaksi. Testi kattaa vain NDRG1-geenimuunnoksen eikä sulje pois muita neurologisia ongelmia. Tarkista sekä testitulokset että laajempi terveyshistoria.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen alaskanmalamuutti on Yhdysvalloissa uudelleen luotu rotu, jonka esikuvana oli Luoteis-Alaskan voimakas kuormanveto- ja rekikoiratyyppi. Inuiittiyhteisöjen pitämät malamuuttityyppiset koirat toimivat rodun mallina, mutta on täsmällisempää puhua uudelleen luodusta rodusta kuin muinaisajoista täysin muuttumattomana säilyneestä sukulinjasta.

1800-luvun lopun kultaryntäys synnytti suuren rekikoirien tarpeen, ja monenlaisia koiria risteytettiin kuljetus- ja kilpailukäyttöön. Yhdysvalloissa alettiin 1920-luvulla kerätä koiria, jotka vastasivat käsitystä sitkeästä, raskaiden kuormien vetämiseen soveltuvasta koirasta. Ruotsin jalostusstrategian mukaan niin sanottu Kotzebue-linja sai alkunsa kuudesta tai seitsemästä yksilöstä. American Kennel Club hyväksyi alaskanmalamuutin roduksi vuonna 1935.

Rodun käyttötarkoitus on yhä keskeinen osa rotumääritelmää ja pohjoismaista jalostusta. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1976, ja käyttökokeilla arvioidaan edelleen voimaa, kestävyyttä ja työhalua. Rotua ei tule arvioida pelkästään susimaisen ulkonäön tai turkin runsauden perusteella.

## Arki alaskanmalamuutin kanssa

Sujuva arki alaskanmalamuutin kanssa edellyttää, että sen aktiivisuuteen, voimaan, saalisviettiin, lämpimään säähän ja sosiaalisiin tarpeisiin varaudutaan. Omakotitalo pihoineen ei yksin täytä näitä tarpeita, eikä kerrostaloasuminen ole automaattisesti mahdotonta. Arvioi liikunta- ja turvalliset harjoittelumahdollisuudet, viileä lepopaikka, portaissa kulkemisen sujuvuus, ääntelyn mahdollinen vaikutus naapureihin sekä järjestelyt niihin hetkiin, kun koira ei pääse mukaan.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, kun taas turvalliseksi olonsa tunteva, yksinoloon totutettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Yksinoloaikaa tulee pidentää koiran yksilöllisten reaktioiden mukaan. Ruotsin maatalousviranomaisen ohje tarjota koiralle mahdollisuus tarpeiden tekemiseen vähintään kuuden tunnin välein päiväsaikaan ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä ei sovi koiran tarpeisiin.

Lasten kanssa pätee kaksi yksinkertaista sääntöä: aikuisen on aina oltava läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Näin voimakkaan koiran ulkoilusta ja fyysisesti vaativasta tekemisestä vastaa myös aikuinen. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois.

Jos kotona on kissa, pieniä lemmikkejä tai useita koiria, ne on voitava erottaa toisistaan fyysisesti. Kysy kasvattajalta vanhempien saalisvietistä, suhtautumisesta ruoan ja muiden tärkeiden asioiden jakamiseen sekä arjesta muiden koirien kanssa. Kysy myös, miten juuri kyseinen pentu on reagoinut erilaisissa tilanteissa. Varhainen sosiaalistaminen auttaa, mutta ei poista saalisviettiä eikä takaa tulevaa yhteensopivuutta.

Tarkista ennen ostoa:

- Ruotsin kennelliiton rekisteröinti ja vanhempien viralliset lonkkatulokset.
- Rotuyhdistyksen suositusten mukaiset lonkka-, kyynär-, silmä- ja AMPN-tulokset, mukaan lukien tutkimuspäivämäärät ja suvun terveyshistoria.
- Miten vanhemmat työskentelevät, palautuvat ja käyttäytyvät ihmisten ja koirien kanssa arjessa.
- Onko vähintään toinen vanhemmista suorittanut hyväksytyn vetokokeen ja miten kasvattaja vaalii rodun työskentelykykyä.
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa vetotyöhön kouluttamiseen, terveyteen, ruokintaan ja mahdolliseen uudelleensijoitukseen.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta virheille jää vähän tilaa, kun itsenäinen koira kasvaa täysikokoiseksi ja voimakkaaksi. Kasvattajan, rotuyhdistyksen ja kokeneen kouluttajan käytännön tuen tulisi olla saatavilla jo ennen ongelmien ilmaantumista. Parhaiten alaskanmalamuutti sopii kotiin, jossa sen työominaisuuksia arvostetaan yhtä paljon kuin sen ulkonäköä.

Alaskanmalamuutti

The Alaskan Malamute Club of the United Kingdom

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Alaskanmalamuutti on suuri ja voimakas arktinen rekikoira, jonka mahlemut-inuiitit jalostivat vetämään raskaita kuormia. Sillä on tiheä kaksinkertainen turkki, josta lähtee runsaasti karvaa. Se on ystävällinen ja sosiaalinen, ja sillä on voimakas saalistusvietti ja työskentelyhalu. Se tarvitsee paljon liikuntaa ja voi olla itsenäinen ja haastava koulutettava.

Back to Work

## Rotu lyhyesti

Bostoninterrieri on pieni amerikkalainen seurakoira, jonka tulee rotumääritelmän mukaan olla ystävällinen, eloisa ja älykäs. Se on usein seurallinen ja innokas osallistumaan, mutta lyhyen kuonon vuoksi hengitykseen ja lämmönsäätelyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota sekä pentua valittaessa että päivittäistä liikuntaa suunniteltaessa.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Yhdysvallat; FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira.
- **Koko:** Rotumääritelmässä on kolme painoluokkaa: alle 6,8 kg, 6,8–9 kg ja 9–11,3 kg. Virallista säkäkorkeutta ei ole määritelty.
- **Karvapeite:** Lyhyt, sileä ja helppohoitoinen.
- **Aktiivisuus:** Eloisa koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Määrä sovitetaan yksilön hengityksen, iän ja kunnon sekä sääolojen mukaan.
- **Ennen ostoa:** Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien hengitystoiminnan arvioinnin, silmätutkimuksen ja polvitutkimuksen tulokset sekä DNA-status varhain puhkeavan nuoruusiän kaihin osalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Bostoninterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, tasapainoinen ja vapaasti liikkuva, eikä mikään sen piirre saa olla liioiteltu. Pää on lyhyt, ja rotumääritelmän mukaan kuonon pituus saa olla enintään kolmasosa kallon pituudesta. Sierainten tulee olla avoimet, silmät eivät saa olla liian ulkonevat ja lyhyen hännän tulee olla synnynnäinen.

Hyväksytyt värit ovat juovikas, seal tai musta valkoisin merkein. Valkoiset merkit ovat tärkeä osa rodun ulkonäköä, mutta väri ja merkkien symmetria eivät kerro terveydestä. Toimintakyky on tärkeämpää: koiran tulee pystyä hengittämään vapaasti, liikkumaan esteettömästi ja sulkemaan silmäluomensa kunnolla.

Lyhyt, tiivis karvapeite on yleensä helppohoitoinen. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan ja tarkista kynnet, hampaat, korvat ja silmät säännöllisesti.

## Luonne ja persoonallisuus

Bostoninterrierin tulee olla ystävällinen, eloisa ja älykäs. Monet yksilöt hakeutuvat aktiivisesti ihmisten seuraan ja haluavat osallistua arjen puuhiin. Tämä ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira viihtyisi lasten tai vieraiden koirien kanssa tai tuntisi olonsa mukavaksi uusissa ympäristöissä.

Perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja koulutus muovaavat koirayksilöä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät tavallisessa arjessa: kuinka ne palautuvat yllättävistä tilanteista, tervehtivät ihmisiä, suhtautuvat muihin koiriin ja rauhoittuvat kotona. Jos mahdollista, tapaa emä ja seuraa sitä tavallisessa tilanteessa, älä vain pentujen ollessa innoissaan.

Rotu voi olla sekä leikkisä että keskittymiskykyinen. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät tauot sopivat sille yleensä paremmin kuin kovat ojennukset tai pitkät, toistuvat harjoitukset. Opeta jo varhain rauhallista käytöstä, silmien ja tassujen käsittelyyn tottumista, luoksetuloa ja odottamista ilman liiallista kiihtymistä.

## Koulutus ja liikunta

Bostoninterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa turvallista minuuttimäärää ei ole. Yhdistä lenkkeihin hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutustuokioita, leikkiä ja rauhallista palautumista. Terve, hyvin hengittävä koira voi nauttia monenlaisista koiraharrastuksista. Jos hengitys muuttuu äänekkääksi tai työlääksi, koira tarvitsee eläinlääkärin arvion ja sille sopivaksi mukautettua liikuntaa.

Arvioi liikunnan sopivuutta koiran hengityksen ja palautumisen perusteella, älä sen mukaan, kuinka innokkaasti se haluaisi jatkaa. Keskeytä liikunta ja vie koira viileään, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, koiran vauhti hidastuu, palautuminen on vaikeaa tai koira vaikuttaa poikkeuksellisen kuumalta. Sinertävät limakalvot, voimattomuus, lyyhistyminen tai selvä hengitysvaikeus vaativat välitöntä eläinlääkärin päivystyshoitoa.

Lyhytkuonoiset koirat ovat erityisen herkkiä kuumuudelle, koska läähättäminen viilentää niitä tavallista heikommin. Ulkoiluta koiraa päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja vältä rasittavaa liikuntaa kuumalla tai kostealla säällä. Ylipaino lisää hengitysteiden ja nivelten kuormitusta, joten seuraa koiran kuntoluokkaa pelkän vaa'an lukeman sijaan.

## Terveys

Bostoninterrierin tärkeimmät terveystutkimukset koskevat hengitystoimintaa, silmien terveyttä, polvilumpioita ja varhain puhkeavaa nuoruusiän kaihia. Pyydä molempien vanhempien varsinaiset tutkimustulokset nähtäväksi. Energinen olemus tai hiljainen hengitys lyhyen tapaamisen aikana ei korvaa dokumentoituja tuloksia.

BOAS on yhteisnimitys hengitysongelmille, joita voi syntyä, kun lyhyt kuono sekä nenän ja nielun pehmytkudokset ahtauttavat ilmankulkua. Kuorsausta ei siksi pidä automaattisesti pitää harmittomana rotuominaisuutena. Tarkkaile levossa kuuluvaa hengitysääntä, työlästä sisäänhengitystä, heikkoa kestävyyttä, pitkittynyttä palautumista, häiriintynyttä unta, huonoa kuumuudensietoa ja pyörtymistä.

RFG-arviointi on eläinlääkärin tekemä standardoitu hengitystoiminnan arviointi. Koira tutkitaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen, ja se saa arvosanan 0–3. Arvosana 0 tarkoittaa, ettei koiralla ole arviointihetkellä kliinisiä oireita. Arvosanat 2 ja 3 kertovat kliinisestä hengitystoiminnan heikentymisestä. Vähintään 24 kuukauden ikäisten koirien tulokset rekisteröidään keskitetysti, kun taas nuorempien koirien tulokset kirjataan alustavina.

Toukokuusta 2026 lähtien bostoninterrierien RFG-tuloksia on voitu rekisteröidä keskitetysti Ruotsin Kennelliittoon, mutta arviointi ei tällä hetkellä ole rodulla pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Tätä ei pidä sekoittaa Ruotsin Kennelliiton yleiseen jalostussuositukseen, jossa ensisijaisesti suositellaan arvosanan 0 saaneita koiria, eikä rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoihin.

Silmät ovat suhteellisen suuret ja alttiit vaurioille. Ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristellä, pitää toista silmää kiinni, hieroo silmää tassullaan tai silmä punoittaa, vuotaa tai samentuu. Silmäkipu on päivystyksellinen vaiva. Varhain puhkeava nuoruusiän kaihi on peittyvästi periytyvä sairaus, joka vaikuttaa molempiin silmiin ja voi aiheuttaa sokeutumisen jo nuorena. DNA-testillä voidaan selvittää, onko koira geenivirheestä vapaa, kantaako se yhtä kopiota sairausmuunnoksesta vai onko se perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Kahden kantajan yhdistelmästä voi syntyä geneettisesti sairaita pentuja, joten tällaisia yhdistelmiä tulee välttää.

Rodulla esiintyy myös polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota, jossa polvilumpio voi luiskahtaa pois paikaltaan. Kun pentue halutaan Svenska Bostonterrierklubbenin pentuvälitykseen, yhdistys pyytää tiedot vanhempien viimeisimmistä silmätutkimuksista, polvitutkimusten tuloksista sekä nuoruusiän kaihin DNA-testistä tai todistuksen siitä, että koirat ovat vanhempiensa perusteella geenivirheestä vapaita. Nämä ovat ostajalle arvokkaita tietoja, mutta niitä ei pidä esittää kaikkia pentueita koskevana sitovana rekisteröintivaatimuksena.

## Historia ja alkuperä

Bostoninterrieri kehitettiin Bostonissa ja sen ympäristössä Massachusettsissa 1800-luvun loppupuolella. Tavoitteellinen jalostus alkoi muotoutua noin vuosina 1870–1890, mutta varhaisimpia risteytyksiä ei ole kattavasti dokumentoitu. Rodun voidaan siksi sanoa polveutuvan tuon ajan bulldoggi- ja terrierityyppisistä koirista, mutta tarkkaa yhdistelmää ei voida varmuudella nimetä.

American Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1893. Ajan myötä se kehittyi raskaammista edeltäjistään nykyisen rotumääritelmän kuvaamaksi pienemmäksi ja tyylikkääksi seurakoiraksi. Bostoninterrieri on nykyään kansainvälisesti tunnustettu rotu, jonka alkuperämaa on Yhdysvallat.

## Arki bostoninterrierin kanssa

Bostoninterrieri voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, mutta kodin koko ei ratkaise arjen sujumista. Koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, rauhallisen lepopaikan sekä harjoitusta siihen, että se osaa asettua aloilleen silloin, kun mitään ei tapahdu. Haukkuminen ja ääniherkkyys vaihtelevat yksilöittäin. Jos kodin hiljaisuus on tärkeää, kysy vanhempien käyttäytymisestä kotona.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ilman ahdistusta vaihtelee paljon. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista erossaoloista ja pidennä aikaa vain, jos koira pystyy rauhoittumaan. Ruotsissa pidettävien koirien osalta Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa, että koirien on saatava päivittäin liikuntaa ja henkistä aktivointia ja että ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin.

Lasten kanssa aikuisen valvonta ja suojaisa lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin rodun maine perhekoirana. Lasten ei pidä nostaa koiraa, vetää sitä korvista tai lähestyä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Kissoihin ja muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Aiemmat kokemukset ja koirayksilön käyttäytyminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

Pyydä ennen ostoa kasvattajalta nähtäväksi ja selvitettäväksi:

- molempien vanhempien RFG-tulokset ja niiden ikä arviointihetkellä;
- viimeisimmät silmä- ja polvitutkimustulokset;
- rekisteröity DNA-status varhain puhkeavan nuoruusiän kaihin osalta sekä se, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa;
- miten lähisukulaiset voivat hengityksen, silmien ja polvien osalta ja millainen niiden luonne on arjessa;
- miten pennut totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin alustoihin, ihmisiin ja tavallisiin kodin ääniin.

Näin saat päätöksellesi paremman pohjan kuin lupauksista, joiden mukaan rotu on aina helppo, hiljainen tai ongelmaton.

Bostoninterrieri

Bostoninterrieri on pieni, vankkarakenteinen ja ihmisläheinen seurakoira, jolla on neliömäinen runko ja lyhyt, smokkikuvioinen turkki. Se on iloinen, hellä ja sopeutuvainen koira, joka nauttii niin leikkimisestä kuin rentoutumisesta perheensä kanssa. Turkinhoito on helppoa, mutta lyhyt kuono ja ulkonevat silmät vaativat erityistä huolenpitoa.

Gwansim

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Dansk Kennel Klub (DKK)

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Vi föder upp rastypiska, friska och sunda Amerikansk cockerspaniel i hemmiljö.
Våra hundar har underbara temperament är positiva och sociala hundar.

Akinos

## Perustiedot

- Samojedinkoira on keskikokoinen arktinen pystykorva, joka on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Se soveltuu yhä sekä rakenteensa että luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja pitkäkestoiseen työhön.
- Rotumääritelmän mukaan samojedinkoira on reki- ja seurakoira. Se ei siis ole vain valkoinen perhekoira, vaan työtä tekevä arktinen rotu, joka tarvitsee fyysistä tekemistä.
- Aikuinen uros painaa noin 20–25 kg ja narttu 16–20 kg. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Sallittu poikkeama on kolme senttimetriä kumpaankin suuntaan.
- Runsaasta kaksinkertaisesta turkista irtoaa paljon karvaa. Säännöllinen turkinhoito ja karvanlähtöaikojen tavallista työläämpi hoito kuuluvat samojedinkoiran omistajan arkeen.
- Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, avoin, valpas ja eloisa. Rotu on myös itsenäinen, ja saalisvietti, ohjattavuus ja äänekkyys voivat vaihdella huomattavasti yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- Samojedinkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisesti ympäri vuoden ja jolla on aikaa koulutukseen, turkinhoitoon ja arkeen osallistuvaan koiraan.

## Ulkonäkö ja turkki

Samojedinkoiran tulee olla ketterä ja kestävä arktinen pystykorva, pikemminkin urheilullinen kuin raskasrakenteinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja runsaskarvainen häntä kiertyy valppaalla koiralla selän päälle tai kyljelle. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Molemmilla sallitaan kolmen senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan. Suuntaa antava aikuispaino on uroksilla 20–25 kg ja nartuilla 16–20 kg.

Niin sanottu samojedinhymy syntyy mantelinmuotoisista silmistä ja hieman ylöspäin kaartuvista suupielistä. Se kuvaa rodun ilmettä eikä takaa tietynlaista luonnetta. Sen ei myöskään ole osoitettu olevan mekanismi, joka estäisi kuolaamista tai jään muodostumista.

Turkki koostuu lyhyestä, pehmeästä ja tiheästä pohjavillasta sekä pidemmästä, suoremmasta ja karkeammasta peitinkarvasta. Urosten kaulus on usein näyttävämpi, kun taas narttujen turkki on usein hieman lyhyempi ja pehmeämpi. Sallitut värit ovat puhtaanvalkoinen, kermanvärinen sekä valkoinen, jossa on hieman keksinvärisiä merkkejä.

Sovita turkinhoito turkin kuntoon sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin kosteutta ja irtokarvaa voi jäädä. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin ja perusteellisemmin. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja kuivaa koko turkki sen jälkeen huolellisesti, jotta ihon viereen ei jää kosteutta. Turkkia ei yleensä pidä leikata lyhyeksi tai ajella hoidon helpottamiseksi. Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos karvan leikkaaminen on lääketieteellisistä syistä tarpeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, ihmisiä kohtaan avoin, valpas ja eloisa. Rotumääritelmä kuvaa sitä hyvin sosiaaliseksi eikä pidä sitä sopivana vahtikoiraksi. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö tervehtisi ihmisiä samalla tavalla tai että rotunimi takaisi itsevarmuuden kaikissa tilanteissa. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran yksilöllinen luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Ruotsalaisissa jalostustavoitteissa toivotaan helposti lähestyttäviä ja avoimia koiria, jotka ovat luontevia sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Vuosien 2015–2025 BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset vastaavat pääosin tätä tavoitetta. Ne eivät kuitenkaan ennusta yksittäisen pennun kehitystä. Tutustu vanhempiin ja lähisukulaisiin tavallisessa arjessa sen sijaan, että luottaisit vain rotukuvaukseen tai keskiarvoihin.

Itsenäisyys kuuluu rodun työskentelytapaan. Samojedinkoiran tulee pystyä tekemään aloitteita, keskittymään fyysiseen tehtävään ja työskentelemään olematta liiaksi riippuvainen ohjaajastaan. Arjessa samat ominaisuudet voivat näkyä sinnikkyytenä, omina ideoina ja siinä, ettei koira aina päätä seurata sinua. Koulutus sujuu helpommin, kun tehtävä on selkeä, palkkio koiralle mieleinen ja toistoilla on tarkoitus.

Myös saalisviettiä on arvioitava yksilöllisesti. Rotumääritelmän mukaan metsästysvietti on vain heikosti kehittynyt, mutta Ruotsin Kennelliiton nykyisissä pennunostajan ohjeissa varoitetaan, että rodussa voi silti esiintyä voimakasta metsästysviettiä. Älä oleta, että samojedinkoiraa voi pitää turvallisesti vapaana pelkän rodun perusteella.

## Koulutus ja liikunta

Samojedinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja voi yleensä hyvin, kun ainakin osalla siitä on selkeä tarkoitus. Valjakkotyöskentely, vaeltaminen, koirarepun kantaminen ja muut kestävyyttä vaativat lajit ovat lähellä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu ja ongelmanratkaisu tuovat vaihtelua, mutta eivät korvaa mahdollisuutta liikkua ja tehdä fyysistä työtä.

Ruotsin Kennelliitto suosittelee aikuiselle koiralle yleiseksi lähtökohdaksi vähintään tunnin päivittäistä lenkkiä sekä fyysistä harjoittelua kolme tai neljä kertaa viikossa. Pidä tätä suuntaviivana, älä tarkkana annostuksena. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, lämpötilasta, alustasta ja rasituksen voimakkuudesta. Pentujen ja nuorten koirien lihaksistoa ja kuormituksen sietoa tulee kehittää vähitellen, ei aikuisen koiran harjoitusohjelmaa noudattaen.

Koira voi oppia kaksi erillistä sääntöä: työvaljaissa nojataan vetoon ja vedetään vihjeestä, kun taas tavallisessa taluttimessa kuljetaan hihna löysällä. Käytä lajiin sopivia varusteita, opeta selkeät lähtövihjeet ja lisää matkaa, nopeutta ja kuormaa vähitellen. Virallinen rekikoirien käyttötulos osoittaa, että koira on suorittanut määritellyn työn koeolosuhteissa. Se antaa hyödyllistä tietoa käyttöominaisuuksista, mutta ei todista, ettei koiralla olisi nivelsairauksia, sydänsairauksia tai pelkoja tavallisessa arjessa.

Lämpimällä säällä kuormitus on sovitettava olosuhteisiin ja koiran yksilöllisiin reaktioihin. Ajoita raskaammat harjoitukset päivän viileämpiin hetkiin, valitse sopiva alusta, tarjoa vettä ja lopeta, jos koira ei palaudu normaalisti. Yleispätevä lämpötilaraja on harhaanjohtava, sillä ilmankosteus, auringonpaiste, nopeus, kunto ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki lämpökuormaan.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä koskaan yliarvioi sen varmuutta. Pitkä liina tai aidattu alue antaa koiralle liikkumatilaa silloin, kun ympäristö on liian haastava turvalliseen vapaana ulkoiluun. Tämä on erityisen tärkeää, jos koiralla on saalisviettiä tai taipumusta valita omat reittinsä.

## Terveys

Samojedinkoiralla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä. Rodun uuden ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan noin 20–25 prosenttia tutkituista, vuosina 2019–2024 syntyneistä koirista sai lonkkatuloksen C, D tai E. Luku koskee tutkittuja koiria, eikä sitä voi suoraan pitää koko populaation esiintyvyyslukuna. Lonkkatuloksiin kannattaa silti perehtyä pentua valittaessa.

Ruotsiin rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Samojedinkoira kuuluu myös Ruotsin lonkkaindeksijärjestelmään: vanhempien indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa, eikä D- tai E-lonkkaisia koiria saa käyttää jalostukseen. Tilanne on siis moniulotteisempi kuin väite, jonka mukaan jalostusyhdistelmässä voisi käyttää vain A- ja B-lonkkaisia koiria. Tarkista SKK Avelsdata -palvelusta molempien vanhempien tulokset ja astutushetken indeksit sekä sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset.

Rotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tuloksen tulisi olla terve tai sisältää vain ei-perinnölliseksi luokiteltu löydös. Nykyinen jalostusstrategia osoittaa, että vain pieni osa samojedinkoirista kävi silmätutkimuksessa vuosina 2021–2024. Pyydä nähtäväksi varsinainen rekisteröity tulos sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen suvun hyvästä silmäterveydestä.

Myös diabetes eli sokeritauti ansaitsee huomiota. Sekä laaja ruotsalainen vakuutusaineistoon perustuva tutkimus että myöhempi norjalainen tutkimus sijoittivat samojedinkoiran suurimman riskin rotujen joukkoon. Tutkimukset kuvaavat riskiä rotutasolla eivätkä ennusta yksittäisen pennun sairastumista. Kysy lähisukulaisten diagnooseista ja ota koiran terveydessä tapahtuvat muutokset viipymättä puheeksi eläinlääkärin kanssa.

## Historia ja alkuperä

Samojedinkoira on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta, ja sen nimi juontuu samojedikansoista. Eri alueilla koiria käytettiin metsästykseen, vetotöihin ja myöhemmin porojen paimentamiseen. Ne elivät tiiviisti ihmisten rinnalla ja auttoivat rotumääritelmän mukaan myös pitämään ihmiset lämpiminä näiden asumuksissa. Nykyrodun viralliset käyttötarkoitukset ovat rekikoirana ja seurakoirana toimiminen.

Siperiasta Länsi-Eurooppaan tuotu pieni koirajoukko sekä tutkimusretkikuntien hankkimat koirat muodostivat länsimaisen kannan perustan. Ensimmäinen samojedinkoira rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1893. Pohjoismaiselle pystykorvalle julkaistiin ruotsalais-norjalainen rotumääritelmä vuonna 1908, ja ensimmäinen englantilainen samojedinkoiran rotumääritelmä laadittiin vuonna 1909.

Tämä historia selittää, miksi nykyjalostuksessa on kyse muustakin kuin valkoisesta turkista ja ystävällisestä ilmeestä. Ruotsin arktisten koirien yhdistys pyrkii säilyttämään rodun arktiset ominaisuudet ja käytännön kyvyn toimia rekikoirana. Samojedinkoiran valitsevan tulisi siksi olla kiinnostunut sen käyttöominaisuuksista, ei vain ulkonäöstä.

## Arki samojedinkoiran kanssa

Samojedinkoira voi asua kerrostalossa, jos sen tarpeet täytetään asianmukaisesti kodin ulkopuolella. Asunnon kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen liikuntaan, palautumiseen ja säännölliseen ulkoiluun. Jos talon äänieristys on heikko, selvitä, kuinka äänekkäitä pennun lähisukulaiset ovat kotona, ja harjoittele rauhallista käytöstä alusta lähtien. Äänekäs yksilö voi nopeasti häiritä naapureita.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja rauhallisista poissaoloista, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rauhoittua. Jotkin koirat oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Älä suunnittele pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että samojedinkoirasi pärjää automaattisesti yksin kokonaisen työpäivän.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin minkä tahansa koiran kanssa: aikuisen tulee olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rodun ihanteellinen sosiaalisuus on myönteinen lähtökohta, mutta rotunimi ei korvaa valvontaa ja koiran kunnioittavaa kohtelua. Noudata samaa huolellisuutta kissojen ja muiden eläinten kanssa. Kysy vanhempien käyttäytymisestä, järjestä tutustumiset huolellisesti ja tee ratkaisut yksilön saalisvietin ja aiempien kokemusten perusteella.

Turkki näkyy arjessa. Irtokarvaa on siedettävä, turkinhoitoon on varattava aikaa ja kastunut turkki on pystyttävä kuivaamaan perusteellisesti. Samojedinkoira ei ole allergiavapaa: koiran allergeeneja on pääasiassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Allergisen ei pidä tehdä hankintapäätöstä valkoiseen turkkiin, vähäiseen hajuun tai vähäiseen karvanlähtöön liittyvien väitteiden perusteella.

Selvitä, mihin kasvattajan yleiset laatua koskevat väitteet perustuvat. Tarkista vanhempien lonkkatulokset ja ajantasaiset indeksit, silmätulokset, BPH-käyttäytymiskuvaukset ja mahdolliset käyttötulokset. Kysy, miten lähisukulaiset ovat suoriutuneet valjakkotyöskentelystä, käyttäytyneet muiden koirien seurassa, rauhoittuneet kotona, pärjänneet yksin ja selviytyneet lämpimissä olosuhteissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään aikuisen koiran turkin hoito. Käyttötulos kertoo testatuista käyttöominaisuuksista, BPH havaituista reaktioista ja terveysrekisterit tunnetuista tutkimustuloksista. Yhdessä ne antavat paremman pohjan päätökselle, mutta mikään yksittäinen merkintä ei takaa, millaiseksi pentu kasvaa.

Samojedinkoira

Fédération Cynologique Internationale

Svenska Polarhundklubben (Swedish Polar Dog Club)

Deutscher Club für Nordische Hunde e.V.

Société Centrale Canine (France)

Samojedinkoira on keskikokoinen, vahva arktinen pystykorva, jonka samojedikansat jalostivat paimentamaan poroja, vetämään rekiä ja elämään perheiden kanssa samoissa teltoissa. Se tunnetaan ”samojedinhymystään” ja paksusta, vain vähän tuoksuvasta kaksinkertaisesta turkistaan. Se on sosiaalinen, energinen, äänekäs ja älykäs koira, joka tarvitsee tiivistä yhdessäoloa, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä runsaasti liikuntaa.

## Perustiedot

Dalmatiankoira on keskikokoinen, urheilullinen ja seurallinen koira, joka sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa viettää koiransa kanssa aktiivista arkea. Se voi olla ihana perhekoira, mutta rotua ei pidä valita pelkän ulkonäön perusteella. Dalmatiankoira tarvitsee suunnitelmallista liikuntaa, koulutusta, palautumisaikaa ja runsaasti yhdessäoloa omien ihmistensä kanssa.

- **Alkuperä ja roturyhmä:** Kroatia; FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 56–62 cm ja narttujen 54–60 cm. Ruotsin Kennelliiton antama suuntaa-antava paino on uroksilla noin 27–32 kg ja nartuilla 24–29 kg.
- **Karvapeite:** Lyhyt, karkea ja tiheä, valkoisella pohjalla mustia tai maksanruskeita pilkkuja.
- **Aktiivisuus:** Energinen ja kestävä. Rotu tarvitsee liikuntaa, mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja ratkoa tehtäviä sekä tukea rauhoittumisen opetteluun.
- **Tärkeät tarkistukset ennen ostoa:** Pyydä nähtäväksi pennun molempien korvien BAER-kuulotestin tulos, vanhempien kuulotutkimustulokset sekä selkeät tiedot niiden HUA- tai LUA-statuksesta. Pyydä myös lonkka- ja kyynärnivelkuvausten sekä BPH-luonnekuvauksen tulokset, jos ne ovat saatavilla.

Dalmatiankoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka on valmis perehtymään rodun erityisiin terveysnäkökohtiin ja luomaan johdonmukaiset arkirutiinit. Se on huono valinta ihmiselle, joka etsii lyhyisiin lenkkeihin tyytyvää koiraa, joutuu jättämään koiran usein yksin tai odottaa sen liikkuvan luotettavasti ja turvallisesti vapaana ilman järjestelmällistä koulutusta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dalmatiankoiran tulee olla voimakas ja tasapainoinen olematta raskasrakenteinen. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi: rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhde on noin 10:9. Lyhyt, kiiltävä ja rungonmyötäinen karva korostaa urheilullisia ääriviivoja.

Pohjaväri on puhtaanvalkoinen. Pilkkujen tulee olla mustia tai maksanruskeita, selvärajaisia ja tasaisesti jakautuneita. Rungossa niiden halkaisija on tavallisesti noin 2–3 senttimetriä, päässä ja raajoissa ne ovat pienempiä. Pennut syntyvät valkoisina, ja pilkut ilmaantuvat vähitellen.

Turkki ei vaadi työlästä leikkaamista. Harjaa tarpeen mukaan irtokarvojen poistamiseksi ja tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan. Lyhyt karva ei välttämättä tarkoita vähäistä karvamäärää kotona: karvanlähdön näkyvyys vaihtelee koiran, vuodenajan ja kodin mukaan.

Lyhyt karvapeite suojaa vain rajallisesti koiran seistessä paikallaan, ollessa märkä tai altistuessa kovalle pakkaselle. Sovita lenkkien vauhti ja pituus säähän ja koiran reaktioihin. Takki voi olla kylmällä tarpeen etenkin, jos koira jännittyy, hakeutuu lämpimään tai on haluton jatkamaan matkaa. Kuivaa tassut ja turkki märkien lenkkien tai suolatuilla talviteillä liikkumisen jälkeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tasapainoinen dalmatiankoira on ystävällinen, eloisa, uskollinen ja oppivainen. Rotumääritelmässä mainitaan myös tietty itsenäisyys. Arjessa tämä tarkoittaa usein koiraa, joka osallistuu mielellään perheen tekemisiin mutta tarvitsee selkeät rutiinit ja hyvän syyn tehdä yhteistyötä. Arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus eivät kuulu rotumääritelmän ihanteeseen, mutta rotukuvaus ei koskaan takaa yksittäisen koiran luonnetta.

Metsästysviettiä koskeviin väitteisiin tarvitaan täsmennystä. Kansainvälisessä rotumääritelmässä mainitaan selvä ajokoiran vaisto, kun taas Ruotsin Kennelliiton lyhyessä rotuesittelyssä metsästyskiinnostusta kuvataan vähäiseksi. Ero on hyvä syy arvioida yksilöä yleistyksiin luottamisen sijaan. Kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät luonnoneläinten läheisyydessä, ja tutustu niiden BPH-luonnekuvaustuloksiin, jos ne on kuvattu. Harjoittele luoksetuloa tarvittaessa pitkässä liinassa äläkä päästä koiraa vapaaksi aitaamattomalla alueella, ennen kuin sen toimivuutta on kokeiltu perusteellisesti.

Monet dalmatiankoirat haluavat pysyä perheensä lähellä ja reagoivat herkästi tunnelmiin ja epäselviin odotuksiin. Lyhyet, selkeät harjoitukset, palkitseminen ja selkeät tauot toimivat usein paremmin kuin jatkuva huomauttelu tai kovat ojennukset. Harjoittele omalle lepopaikalle rauhoittumista yhtä tietoisesti kuin käsittelyä, luoksetuloa ja mukana kulkemista.

Lasten ja muiden eläinten kanssa yksilön luonne, kokemukset ja kodin rutiinit merkitsevät enemmän kuin rotunimi. Suuri ja nopeasti liikkuva nuori koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Siksi vastuullisen aikuisen on aina valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä.

## Koulutus ja liikunta

Dalmatiankoira tarvitsee säännöllistä ja monipuolista tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tarkkaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, hajutyöskentely, lyhyet koulutustehtävät, vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa ja keskeytymätön lepo. Määrän tulee perustua koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja päivän vointiin.

Rotu on aikoinaan kulkenut vaunujen ja hevosten mukana, ja monet aikuiset dalmatiankoirat nauttivat kestävyyttä vaativasta liikunnasta. Se ei tarkoita, että pentua pitäisi liikuttaa kuin hyväkuntoista aikuista. Anna nuoren koiran tutkia ympäristöä omaan tahtiinsa, kehittää kehonhallintaansa ja opetella arjen taitoja kilometrien keräämisen sijaan. Pyörän rinnalla juokseminen ja muu toistuva kuntoliikunta on syytä aloittaa vasta koiran ollessa fyysisesti kypsä. Aloita lyhyillä ja kevyillä harjoituksilla, lisää kuormitusta vähitellen ja lopeta, jos koira ontuu, on jäykkä, haluton tai poikkeuksellisen väsynyt.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät aktiivisesta elämästä turvallisempaa:

- kontaktin pitäminen ja mukana kulkeminen myös silloin, kun lähellä jokin liikkuu
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa hallittujen häiriöiden keskellä
- rauhallinen odottaminen, aloilleen asettuminen ja rauhoittuminen tekemisen jälkeen
- korvien, tassujen ja suun yhteistyöhön perustuva käsittely
- pysähtymis- ja suuntavihjeet ennen pyörän tai hevosen mukana liikkumista

Vauhdin lisääminen ei aina ole ratkaisu levottoman nuoren koiran kanssa. Jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, nukkuu huonosti tai sen on vaikea keskittyä, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä ja enemmän palautumista uuden vaativan harjoituksen sijaan.

## Terveys

Dalmatiankoiran ostajan on erityisen tärkeää perehtyä kahteen asiaan: synnynnäiseen kuulonalenemaan ja rodun virtsahappoaineenvaihduntaan. Pyydä varsinaiset tutkimustulokset ja selvitä, mitä ne tarkoittavat. Älä tyydy epämääräiseen väitteeseen siitä, että pentue on ”terveystutkittu”.

### Kuulo ja BAER-testi

BAER on eläinlääkärin tekemä kuulotutkimus, jossa kumpikin korva tutkitaan erikseen. Se kertoo, kuuleeko koira molemmilla korvilla, vain toisella korvalla vai onko se molemmin puolin kuuro. Pyydä nähtäväksi pennun oma tutkimustodistus sekä vanhempien tulokset.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan vuosina 2018–2023 toimitettuja BAER-tuloksia. Tässä tutkittujen koirien joukossa noin 86 prosenttia kuuli molemmilla korvilla, hieman yli 11 prosenttia yhdellä korvalla ja hieman yli 2 prosenttia oli molemmin puolin kuuroja. Luvut kuvaavat tutkituista koirista toimitettuja tuloksia, eivätkä ne ennusta tarkasti jokaisen uuden pentueen tilannetta.

Yhdellä korvalla kuulevaa koiraa pidetään kliinisesti kuulevana, ja se voi pärjätä arjessa erittäin hyvin. Heikompi kyky paikantaa ääniä voi kuitenkin vaatia erityistä varovaisuutta liikenteessä ja muissa vaarallisissa ympäristöissä. Ruotsin dalmatiankoirayhdistys suosittelee vanhempien BAER-tutkimusta, yhdellä korvalla kuulevan koiran yhdistämistä vain molemmilla korvilla kuulevaan koiraan sekä sitä, ettei kuuroa koiraa käytetä koskaan jalostukseen.

### HUA, LUA ja uraattikivet

HUA ja LUA kuvaavat SLC2A9-geenin eri muotoja. Tämä geeni vaikuttaa virtsahapon kuljetukseen elimistössä. HUA-dalmatiankoirat erittävät virtsaan enemmän virtsahappoa, minkä vuoksi niillä on suurempi taipumus uraattikiteiden ja -kivien muodostumiseen. Kohonnut riski ei tarkoita, että koira varmasti sairastuu. Myöskään näytteessä näkyvät kiteet eivät yksin todista virtsakiven olemassaoloa.

LUA-dalmatiankoirilla on geenimuoto, joka mahdollistaa normaalin virtsahappoaineenvaihdunnan. Se tuotiin rotuun dokumentoidussa risteytysprojektissa Yhdysvalloissa 1970-luvulla, ja sitä esiintyy nykyisin rekisteröidyillä dalmatiankoirilla myös Ruotsissa. LUA ei suojaa koiraa kaikilta muilta virtsatieongelmilta.

Pyydä kasvattajalta dokumentoidut tiedot pennun ja sen vanhempien HUA- tai LUA-statuksesta ja kysy, onko suvussa esiintynyt virtsakiviä. HUA-koiralla tulee olla helposti saatavilla vettä ja säännöllisesti mahdollisuus virtsata. Jos koiralle tulee ongelmia, ruokinta ja mahdollinen hoito tulee suunnitella yksilöllisesti eläinlääkärin kanssa. Yksi tiukasti määritelty ruokavalio ei sovi jokaiselle. Toistuva virtsaamisen yrittäminen, kipu, veri virtsassa tai kyvyttömyys virtsata vaativat pikaista eläinlääkärin hoitoa.

### Tulokset, suositukset ja säännöt

Ruotsin dalmatiankoirayhdistys suosittelee muun muassa BPH-luonnekuvausta, jalostuskoirien BAER-tutkimusta sekä lonkka- ja kyynärniveltuloksiin perustuvia huolellisesti suunniteltuja yhdistelmiä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä dalmatiankoirilta ei edellytetä rotukohtaisesti BAER-tutkimusta, lonkka- tai kyynärnivelkuvausta, BPH-luonnekuvausta eikä HUA/LUA-statuksen selvittämistä. Rodun erityinen rekisteröintimääräys koskee värin merkitsemistä. Huolellinen ostaja voi silti pyytää tulokset, tarkistaa päivämäärät ja koirien tunnistetiedot sekä keskustella siitä, mitä tulokset merkitsevät kyseisen yhdistelmän kannalta.

## Historia ja alkuperä

Dalmatiankoiran virallinen alkuperämaa on Kroatia, ja sen nimi liittyy historialliseen Dalmatian alueeseen. Rodun varhaisinta historiaa on syytä kuvata varovaisesti, mutta rotumääritelmässä viitataan 1600-luvun ja 1700-luvun alun maalauksiin ja kirkonkronikoihin. Nimitys ”dalmatialainen koira” esiintyi vuonna 1771 laaditussa kuvauksessa, ja vuonna 1790 koira kuvitettiin ja kuvailtiin nimellä ”Dalmatian or Coach Dog” eli dalmatiankoira tai vaunukoira.

Englannissa dalmatiankoira tunnettiin vaunu- ja tallikoirana 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Koirat kulkivat hevosvetoisten ajoneuvojen mukana, minkä vuoksi rotu yhdistettiin hevosiin, kestävyyteen ja pitkien matkojen kulkemiseen. Ensimmäinen epävirallinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1882, ja se virallistettiin vuonna 1890.

Vaunukoiratausta auttaa ymmärtämään rodun aktiivisuutta, mutta se ei määrää yksittäisen koiran liikunnantarvetta eikä tarkoita, että jokainen dalmatiankoira osaisi toimia turvallisesti hevosten lähellä. Tutustuta hevonen ja koira toisiinsa hallitusti ja opeta koiralle sen paikka ennen yhteistä liikkumista.

## Arki dalmatiankoiran kanssa

Hyvä arki dalmatiankoiran kanssa riippuu enemmän päivän rytmistä kuin kodin koosta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa riittävästi tekemistä, säännölliset tarpeidentekotauot ja rauhaa sisällä. Ääniherkkyyteen ja haukkumiseen on syytä kiinnittää huomiota varhain etenkin, jos naapurit ovat lähellä. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aloita myöhemmin hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy aidosti lepäämään. Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta kyky vaihtelee yksilöittäin. Älä suunnittele arkea jonkin oletetun rotukohtaisen enimmäisajan varaan.

Jos dalmatiankoira tulee asumaan kissan kanssa, järjestä kissalle ensin koiralta rauhoitettu alue sekä pääsy korkeille paikoille tai pakoreiteille. Aloita hajujen vaihtamisella ja lyhyillä tapaamisilla koiran ollessa hihnassa. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja keskeytä takaa-ajoyritykset. Älä jätä niitä kahden kesken, ennen kuin niiden kanssakäyminen on pysynyt rauhallisena pitkän aikaa. Samaa varovaisuutta tarvitaan pieneläinten kanssa.

Ennen pennun ostamista kannattaa tarkistaa:

- pennun oikean ja vasemman korvan BAER-tutkimustodistus
- vanhempien BAER-tulokset ja pennun dokumentoitu HUA- tai LUA-status
- vanhempien lonkka-, kyynärnivel- ja BPH-tulokset, jos ne ovat saatavilla, sekä kasvattajan näkemys yhdistelmästä
- miten vanhemmat käyttäytyvät ihmisten, koirien, luonnoneläinten ja äänten suhteen ja miten helposti ne rauhoittuvat tavallisessa arjessa
- miten kasvattaja sosiaalistaa pennut ja millaista tukea oston jälkeen on saatavilla

Dalmatiankoira sopii ihmiselle, joka arvostaa läheistä ja ilmeikästä koiraa, jolla riittää kestävyyttä, ja on valmis käyttämään aikaa sekä aktiiviseen tekemiseen että rauhoittumiseen. Valitse kasvattaja ja koirayksilö dokumentoitujen tulosten ja havaitun arkikäyttäytymisen perusteella, älä pilkkujen tai rotua koskevien yleisten lupausten vuoksi.

Dalmatiankoira

Dalmatiner Klub Deutschland e.V. (Germany)

Dalmatiankoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jolla on lyhyt valkoinen turkki ja selvärajaiset mustat tai maksanruskeat pilkut. Alun perin vaunu- ja vahtikoirana käytetty rotu on energinen ja älykäs, ja se tarvitsee huomattavasti tavallista enemmän liikuntaa. Uskollisena ja ihmisläheisenä koirana sen voi olla vaikea jäädä yksin. Rodulla on alttius kuurouteen ja virtsakiviin.

En liten familjär uppfödning av samojedhund

Arctics frost

Kanariandoggi

The United Kingdom Kennel Club

Kanariandoggi on Kanariansaarilta kotoisin oleva suuri ja voimakas vahtikoira, jolla on vankka rakenne ja lyhyt, helppohoitoinen turkki. Se on perheensä seurassa rauhallinen ja hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varauksellisesti. Se tarvitsee kokeneen omistajan, varhaista sosiaalistamista, johdonmukaista koulutusta ja säännöllistä liikuntaa.

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

Federation Cynologique Internationale (FCI)

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Vi bakom Kerberos Silver heter Denice och Pontus, vi bor i Enköping. Just nu har vi 3 Presa Canario hemma. Vi har utökat kenneln med Tysk spets/ Mittelspitz, för tillfället har vi 3 tikar.  Vi föder upp Presa canario och Tysk spets.
Vi strävar efter friska, sunda och Stabila hundar.

Kerberos Silver

Kääpiöbullterrieri

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Kompakti, lihaksikas terrieri, jolla on munanmuotoinen pää ja kolmionmuotoiset silmät. Rohkea, hassutteleva ja hellä koira on vahvatahtoinen ja tarvitsee johdonmukaista, positiivista koulutusta sekä varhaista sosiaalistamista. Lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta koira tarvitsee päivittäin liikuntaa, virikkeitä ja huolellista terveydenhoitoa.

Superior Ones

## Rotu lyhyesti

Länsigöötanmaanpystykorva on matalaraajainen ruotsalainen paimenkoira, jolla on runsaasti energiaa, taipumus käyttää ääntään ja valpas olemus. Se on pienikokoinen mutta työhön jalostettu. Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 5, ja sitä on perinteisesti käytetty karjan paimentamiseen ja maatilan töihin.

- **Koko:** ihannesäkäkorkeus on uroksilla 33 cm ja nartuilla 31 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 32–35 cm:n ja nartuille 30–33 cm:n säkäkorkeuden.
- **Paino:** virallisessa rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Ruotsin kennelliitto käyttää suuntaa antavana vaihteluvälinä 9–15 kg:aa, mutta yksittäisen koiran rakenne, kuntoluokka ja mittasuhteet kertovat enemmän kuin kiinteä tavoitepaino.
- **Aktiivisuus:** suuri. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille, mutta mikään virallinen tuntimäärä ei sovi kaikille yksilöille.
- **Luonne:** ihanteena on valpas, tarmokas ja rohkean eloisa koira. Sosiaalisuus, äänenkäyttö ja rauhoittumiskyky vaihtelevat yksilöittäin.
- **Turkki:** puolilyhyt, karhea peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla. Rodusta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina turkki tarvitsee tavallista enemmän harjausta.
- **Häntä:** sekä pitkä häntä että kaikki synnynnäisen töpöhännän muodot hyväksytään. Rotumääritelmä ei määrää hännän asentoa.
- **Keskeinen terveysasia:** rodulla esiintyvä retinopatia on perinnöllinen verkkokalvosairaus, jonka alkamisikä ja eteneminen vaihtelevat. Silmätutkimus ja DNA-testi antavat erilaista tietoa, ja niiden tuloksia tulisi tarkastella yhdessä.

Länsigöötanmaanpystykorva ja welsh corgit ovat eri rotuja. Niiden pitkänomainen ruumiinmuoto muistuttaa toisiaan, mutta väitteet viikinkien kautta todistetusta sukulaisuudesta menevät saatavilla olevaa näyttöä pidemmälle.

## Ulkonäkö ja turkki

Länsigöötanmaanpystykorvan tulee olla matalaraajainen mutta ei liioitellun matala, ja sen rungon tulee vaikuttaa voimakkaalta mutta ketterältä. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 2:3. Rintakehän alareunan ja maan välisen etäisyyden tulee olla vähintään kolmasosa koiran säkäkorkeudesta. Nämä mittasuhteet erottavat rodun oikean ääriviivan liian raskaasta tai liioitellun matalasta rakenteesta.

Pää on melko pitkä ja kapenee kuonoa kohti. Teräväkärkiset, pystyt ja liikkuvat korvat korostavat valpasta ilmettä. Selän tulee olla suora, lanneosan lyhyt ja vahva sekä liikkeiden terveet, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.

Häntä voi olla pitkä tai synnynnäisesti lyhyt, ja sen pituus voi vaihdella. Kumpikaan häntätyyppi ei ole toista oikeampi, eikä hännän asennolle ole määrätty vaatimusta. Tarkista koiralle rekisteröity häntätieto sen sijaan, että tekisit päätelmiä valokuvasta. Synnynnäinen töpöhäntä ei ole sama asia kuin typistetty häntä.

Turkki koostuu erittäin tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja puolilyhyestä, karheasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Karva on lyhyempää päässä ja raajojen etupuolella ja voi olla hieman pidempää kaulassa, rinnassa ja raajojen takaosissa. Harjaa turkki karvanlähtöaikoina pohjavillasta irtoavan karvan poistamiseksi. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua; säännöllisestä pesuaikataulusta on harvoin erityistä hyötyä.

Hyväksytyt pohjavärit ovat harmaa, harmaanruskea, harmaankeltainen, punakeltainen ja punaruskea. Vaaleampaa karvaa esiintyy kuonossa, poskissa, kurkussa, rungon alapuolella ja raajojen alaosissa, kun taas selässä, kaulassa ja kyljissä tulee olla tummempia peitinkarvoja. Vaaleampi valjaskuvio lapojen kohdalla on toivottava. Valkoiset merkit sallitaan vain vähäisessä määrin. Väri ja merkit eivät vaikuta koiran päivittäisiin tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Länsigöötanmaanpystykorva on ennen kaikkea tarkkaavainen ja toimintavalmis. Rotumääritelmä kuvaa sitä valppaaksi, tarmokkaaksi ja rohkean eloisaksi, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö suhtautuisi mutkattomasti kaikkiin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöihin. Perimä, varhaiset kokemukset, arki ja koulutus vaikuttavat kaikki lopputulokseen.

Haukkuminen ei ole tällä rodulla sivuseikka. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksessa noin 40 prosenttia osallistuneista koirista haukkui tai vinkui sellaisissa kuvauksen osissa, joissa ääntelyä ei odotettu. Aineisto kattoi 218 Ruotsissa vuosina 2003–2018 syntynyttä koiraa eli vain 6,2 prosenttia kyseisestä populaatiosta. Luku kuvaa siis osallistuneita koiria, ei kaikkia rodun yksilöitä. Se osoittaa silti, miksi tulevan omistajan kannattaa kysyä, miten pentueen vanhemmat reagoivat ovelta kuuluviin ääniin, vieraisiin ja kodin ulkopuoliseen liikkeeseen.

Sama BPH-aineisto antaa rodusta yleisesti ottaen itsevarman ja energisen kuvan. Tavallisen vieraan ihmisen kohtaamisessa uhkaavia reaktioita esiintyi vähän. Reaktiot vaihtelivat enemmän, kun koiraa lähestyi poikkeavasti pukeutunut ihminen. BPH:n tuloksia kannattaa siksi käyttää apuna pentueen vanhempia ja sukulaisia koskevissa kysymyksissä, ei takuuna pennun tulevasta käyttäytymisestä.

Länsigöötanmaanpystykorva on perinteisesti ajanut karjaa työskentelemällä lähellä eläimiä ja käyttämällä sekä ääntään että näykkäisyjä niiden takajalkoihin. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö alkaisi automaattisesti paimentaa tai näykkiä ihmisiä. Rotuyhdistyksen vuosina 1994–2013 järjestämissä testeissä 52 prosentilla testatuista koirista arvioitiin olevan hyvät, erittäin hyvät tai erinomaiset paimennustaipumukset, kun taas 48 prosentilla niitä arvioitiin olevan vähän tai ei lainkaan. Kouluta koiraa sen todellisen käyttäytymisen perusteella, älä rotuun liitettyjen stereotypioiden pohjalta.

## Koulutus ja liikunta

Länsigöötanmaanpystykorva tarvitsee päivittäin liikuntaa, nenänkäyttöä ja ongelmanratkaisua. Reippaat kävelyt, metsäretket, jäljestys, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, paimennus ja muut koiraurheilulajit voivat kaikki kuulua sen elämään, mutta mielekäs arki ei edellytä kilpailukalenteria. Monipuolisuus ja yhdessä tekeminen ovat tärkeämpiä kuin tietyn minuuttimäärän täyttyminen.

Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja aiempiin kokemuksiin. Sopivan rasituksen jälkeen aikuisen koiran tulisi palautua ja rauhoittua kotona sekä säilyttää tasainen kuntoluokka ja terveet liikkeet. Jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai ei pysty lepäämään, arkea on muutettava. Liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu: myös rauhoittumisen opettelu, uni ja selkeät tauot ovat tärkeitä.

Aloita luoksetulon, rauhallisen hihnakävelyn, käsittelyn ja haukkumisen lopettavan vihjeen harjoittelu palkitsemalla jo varhain. Palkitse myös hetket, jolloin koira päättää rauhoittua oma-aloitteisesti. Pelkkä puuttuminen jo voimakkaaksi yltyneeseen haukkumiseen opettaa koiralle harvoin, mitä sen pitäisi tehdä sen sijaan. Kun uutta toimintatapaa harjoitellaan, vähennä samalla vältettävissä olevia ärsykkeitä, kuten esteetöntä näkymää vilkkaalle sisäänkäynnille.

Älä laske pennun liikuntamäärää säännöllä, jonka mukaan liikuntaa saisi olla viisi minuuttia jokaista ikäkuukautta kohti. Tälle yleiskaavalle ei ole tieteellistä näyttöä. Anna pennun sen sijaan tutkia turvallisia alustoja omaan tahtiinsa, vuorottele lyhyitä kokemuksia ja lepoa sekä lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen. Älä patista väsynyttä pentua jatkamaan. Odota toistuvan, voimakkaasti kuormittavan harjoittelun kanssa, kunnes koiran keho ja suoritustekniikka ovat siihen valmiit. Muista kuitenkin, että tavallinen, hallittu liikkuminen kehittää voimaa, tasapainoa ja itseluottamusta.

## Terveys

Rodun keskeinen rotukohtainen terveysasia on retinopatia eli etenevä verkkokalvosairaus. Muutoksia voi alkaa kehittyä ilman havaittavaa näön heikkenemistä. Joillakin koirilla sairaus etenee hämäränäön vaikeuksiin ja myöhemmin myös päivänvalossa näkemisen heikkenemiseen. Alkamisikä ja etenemisnopeus vaihtelevat jopa lähisukuisten koirien välillä, joten ei ole oikein sanoa sairauden olevan aina lievä tai johtavan aina sokeuteen.

Tutkimuksissa on havaittu vahva yhteys retinopatian ja MERTK-geenissä sijaitsevan LINE-1-insertion välillä. Sairautta ei pidä sekoittaa BEST1-geeniin liittyvään koirien multifokaaliseen retinopatiaan. BEST1 oli yksi useista tunnetuista geeneistä, jotka eivät aiemmassa tutkimuksessa selittäneet rodun sairautta. Myöhemmässä MERTK-tutkimuksessa insertiota kuvataan vahvaksi ehdokkaaksi sairauden aiheuttavaksi mutaatioksi, mutta sen toimintamekanismi jäi osittain selvittämättä.

DNA-tulos koskee testattua geenimuunnosta. Silmätutkimus kertoo, miltä koiran silmät näyttivät tiettynä ajankohtana. Kysy, mikä testi on tehty, mikä laboratorio sen analysoi, mitkä vanhempien tarkat tulokset ovat ja milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on viimeksi tutkinut ne. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaukseen ”kaiken varalta testattu”.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rodulle ei aseteta rotukohtaista vaatimusta lonkka-, kyynär- tai silmätutkimustuloksista. Tämä ei tee näistä tiedoista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen vuoden 2019 jalostusstrategiassa suositellaan, että vanhempien lonkkatulos on tiedossa ja pentueen laskennallinen keskimääräinen lonkkaindeksi on vähintään 100. Yhdistyksen nykyisten pentuvälityssääntöjen mukaan pentueen sukusiitosaste on ilmoitettava. Ajantasainen lonkkaindeksi on ilmoitettava, jos se on saatavilla, ja lonkkatulokset sekä silmätutkimuksen vuosi voidaan ilmoittaa. Kysy varsinaisia tuloksia ja sitä, miten kasvattaja on niitä punninnut, älä vain sitä, täyttyvätkö muodolliset vähimmäisvaatimukset.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa epäröidä pimeässä, törmäilee esineisiin, sen silmissä näkyy muutoksia tai sillä ilmenee kipua, jäykkyyttä tai muutoksia liikkumisessa. Matala ruumiinrakenne ei itsessään ole diagnoosi, eikä rajatulta joukolta kerättyjä vanhoja kyselylukuja pidä muuttaa pennun varmaksi terveysennusteeksi.

## Historia ja alkuperä

Länsigöötanmaanpystykorvan nykyhistoria tunnetaan hyvin 1940-luvun alusta lähtien. Kreivi Björn von Rosen kiinnitti huomiota lyhytraajaiseen pystykorvatyyppiin, jonka hän muisti Västergötlandista. Yhdessä rehtori Karl-Gustaf Zettersténin kanssa hän kartoitti jäljellä olevia koiria erityisesti Varan tasangoilla. Zetterstén otti sittemmin päävastuun käytännön jalostustyöstä.

Ruotsin kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1943 nimellä svensk vallhund. Nimen Västgötaspets se sai vuonna 1953. Koirien paimennuskyky säilytettiin samalla, kun rotutyyppi yhtenäistyi.

Kauemmas menneisyyteen ulottuva historia on epävarmempi. Yhdennäköisyys welsh corgi cardiganin ja welsh corgi pembroken kanssa on synnyttänyt teorioita koirien kuljettamisesta Ruotsin ja Britannian välillä viikinkiajalla. Virallinen rotumääritelmä ei vahvista, kumpaan suuntaan tällainen mahdollinen yhteys olisi kulkenut, ja nykyisessä koiratieteessä rodun ruotsalaista alkuperää pidetään vakiintuneena. Siksi on perusteltua kuvata rotua ruotsalaiseksi ja sen nykyaikaista elvytystyötä dokumentoiduksi, mutta tiettyä viikinkimatkaa tai varmaa sukulaisuutta corgeihin ei tule esittää tosiasiana.

## Arki rodun kanssa

Länsigöötanmaanpystykorva voi viihtyä niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, jos sen arkeen kuuluu riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, häiritseekö haukkuminen naapureita, osaako koira rauhoittua ja pystyykö omistaja tarjoamaan sille päivittäin mielekästä toimintaa. Heikosti äänieristetyssä rakennuksessa kannattaa heti alusta lähtien tehdä selkeä suunnitelma ovelta kuuluviin ääniin, ikkunoista tarkkailuun ja yksinoloon.

Aikuisten on valvottava lasten ja koiran yhdessäoloa. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä omiin oloihinsa, ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka. Jos se yrittää hallita juoksevia lapsia haukkumalla tai näykkimällä, keskeytä toiminta rauhallisesti ja ohjaa koira sille opetettuun vaihtoehtoiseen toimintaan. Lapsen ei pidä joutua sietämään tällaista käytöstä, eikä jokainen rodun yksilö käyttäydy näin.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Aloita hajuihin tutustuttamisesta ja eläinten pitämisestä erillään, järjestä kissalle turvalliset poistumisreitit ja pidä koira hallinnassa ensimmäisissä kohtaamisissa. Anna enemmän vapautta vasta, kun molemmat eläimet pystyvät pysymään rauhallisina. Kysy, miten pentu ja sen vanhemmat käyttäytyvät muiden eläinten seurassa; rodun nimi ei korvaa tätä tietoa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen lyhyillä, rauhallisilla poissaoloilla. Ei ole olemassa tiettyä aikaa, jonka jokainen aikuinen länsigöötanmaanpystykorva selviäisi yksin. Jos koira haukkuu tai ahdistuu yksin jäädessään, harjoittelussa on edettävä hitaammin. Kameran avulla näkee, lepääkö koira aidosti vai kuljeskeleeko se levottomana, äänteleekö tai yrittääkö se päästä pois.

Pentua valitessa kannattaa vertailla muutakin kuin ulkonäköä ja titteleitä. Pyydä vanhempien rekisteröidyt silmä- ja lonkkatiedot, retinopatian DNA-testin tarkka tulos, jos testiin vedotaan, pentueen sukusiitosaste sekä olennaiset tiedot luonteesta. Tapaa mieluiten emä ja kysy täsmällisesti äänenkäytöstä, kiihtymisestä palautumisesta, suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja arjesta muiden eläinten kanssa. Sopiva koira ei ole vain rodun tyypillinen edustaja ulkonäöltään, vaan yksilö, jonka energia, äänenkäyttö ja tarpeet sopivat siihen elämään, jonka pystyt sille aidosti tarjoamaan.

Länsigöötanmaanpystykorva

The Danish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The German Kennel Club (VDH)

The Kennel Club (United Kingdom)

Länsigöötanmaanpystykorva on pieni ja vankkarakenteinen ruotsalainen paimenkoira, jolla on kettumainen ulkonäkö ja tiheä, helppohoitoinen kaksinkertainen turkki. Se on energinen, haukkuherkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti aktiiviseen perheeseensä. Se tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleensä terve.

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Lövsjökärrs

## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Jag är ägare till 3 shih tzu,Contessa ad Acte,Elister Adrimar Asta och Gabbie -dotters Elister (Tigger) och Rozrywkowa Romualda Astarte Gold (Lara) alla mina hundar har stamtavlor registrerade i SKK.

Liten Lejon

Dandiedinmontinterrieri

Dandie Dinmont Terrier Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI) (Belgium)

Svenska Terrierklubben (Swedish Terrier Club)

Verein für Deutsche Terrier (German Terrier Club)

Dandiedinmontinterrieri on pieni, pitkärunkoinen terrieri, jolla on tunnusomainen silkkinen karvatupsu päälaella. Kotona se on rauhallinen ja hellä, mutta ulkona rohkea ja päättäväinen. Alun perin saukkojen ja mäyrien metsästykseen jalostetun rodun turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta se vaatii paljon hoitoa. Rotu on harvinainen, joten vastuullinen jalostus on erityisen tärkeää.

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Chadyline

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Prince

My’s Änglar

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Kooikerhondje on kotoisin Alankomaista ja kuuluu FCI:n noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään.
- **Koko:** Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 38–42 cm:n ja nartuille 35–40 cm:n säkäkorkeuden, mutta painoa siinä ei määritellä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Koira houkutteli sorsia alankomaalaiseen eendenkooi-pyyntijärjestelmään. Se ei metsästänyt sorsia vaan herätti niiden uteliaisuuden näyttäytymällä näkösuojien välistä ja heiluttamalla valkoista häntäänsä.
- **Luonne:** Rodun tulee olla eloisa, valpas, ystävällinen ja työskentelyhaluinen. Monet yksilöt ovat läheisiä perheensä kanssa mutta varautuneita vieraita kohtaan. Yksilöllinen vaihtelu on huomattavaa.
- **Liikunnan ja tekemisen tarve:** Tämä pieni metsästyskoira reagoi nopeasti. Se tarvitsee monipuolisia lenkkejä, nenä- ja aivotyötä sekä harjoitusta rauhoittumiseen toiminnan jälkeen.
- **Turkki:** Keskipitkä turkki on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Koira esitetään luonnollisessa turkissa ilman trimmausta. Korvien mustat karvankärjet ovat toivottavat mutta eivät pakolliset.
- **Ennen pennun ostamista:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset polvi- ja silmätutkimustulokset sekä von Willebrandin taudin, ENM:n ja polymyosiitin testitulokset. Kysy myös, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän luonnetta, terveyttä ja sukulaisuutta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kooikerhondje on pieni ja ketterä metsästyskoira, jonka runko on lähes neliömäinen ja liikkeet kevyet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Sallitut vaihteluvälit ovat uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 35–40 cm. Virallinen rotumääritelmä ei määrittele painoa, joten rotuoppaissa usein mainitut painot ovat vain suuntaa antavia eivätkä osa rotumääritelmää. Kuntoluokka, rakenne ja lihasmassa kertovat yksittäisestä koirasta enemmän kuin yleinen vaa'an lukema.

Karvapeite on keskipitkä, tiheä ja suora tai hieman laineikas, ja siinä on pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Päässä on väriä silmien ympärillä ja poskissa, ja värialueita erottaa valkoinen piirto. Korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja niissä on hapsut. Pitkät mustat karvankärjet eli korvakorut ovat toivottavat mutta eivät välttämättömät. Runsaskarvaisessa hännässä on valkoinen puuhka.

Turkin kuuluu säilyttää luonnollinen ulkonäkönsä, eikä sitä tavallisesti tarvitse muotoilla tai trimmata kauttaaltaan. Tarkista korvien takana, jaloissa ja hännän alla olevat hapsut sormin, kammalla tai harjalla. Harjaa turkki, kun huomaat takun alkuja tai kun siihen on ulkoillessa tarttunut siemeniä ja risuja, sekä tavallista useammin karvanlähtöaikaan. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän viikkoaikataulun noudattaminen, sillä turkin runsaus, aktiivisuus ja vuodenaika vaihtelevat.

Pese koira, kun se on likainen, ja kuivaa korvat ja turkki huolellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Tarkista samalla kynnet, tassut, iho ja korvat. Ihon punoitus, voimakas haju, aristus tai toistuva kutina on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Rodusta lähtee karvaa, eikä sitä voi kuvata hypoallergeeniseksi. Allergiset reaktiot eivät johdu pelkästään turkista, eikä minkään rodun voida taata sopivan tietylle allergiselle ihmiselle. Epävarmassa tilanteessa kannattaa viettää aikaa useiden aikuisten koirien kanssa niiden kodeissa ennen päätöksen tekemistä.

## Luonne ja persoonallisuus

Kooikerhondje on yleensä nopea, tarkkaavainen ja hyvin tietoinen ympäristönsä tapahtumista. Rotumääritelmä kuvaa sitä eloisaksi, ketteräksi, itsevarmaksi ja sitkeäksi koiraksi, joka on ystävällinen ja valpas olematta tarpeettoman äänekäs. Tämä on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Ruotsin ja Alankomaiden rotuyhdistykset kuvaavat selvää vaihtelua: jotkin koirat tervehtivät uusia ihmisiä mielellään, kun taas toiset tarkkailevat ensin mieluummin etäältä.

Varautuneisuus ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Rauhallisen, varautuneen koiran tulee saada kieltäytyä tutustumisesta. Pyydä vieraita olemaan aluksi huomioimatta koiraa ja anna sen itse päättää, lähestyykö se heitä. Nurkkaan ahdistettu koira voi yrittää puolustaa omaa tilaansa, joten pakotetut tervehtimiset ovat harvoin hyvää sosiaalistamista. Aggressiivisuus ja liiallinen arkuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.

Monet kooikerhondjet huomaavat liikkeet, äänet ja mielialojen muutokset hyvin nopeasti. Kovat ojennukset tai ennakoimaton arki voivat siksi aiheuttaa epävarmuutta. Selkeät rutiinit, lempeät rajat ja toivotusta käytöksestä palkitseminen ohjaavat paremmin. Sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisia kokemuksia ja niiden jälkeistä palautumisaikaa. Se ei ole kilpailu siitä, kuinka monta ihmistä ja koiraa pentu saadaan tervehtimään.

Muiden koirien seurassa kooikerhondje voi olla seurallinen, valikoiva tai tiukka omasta tilastaan. Valitse sille tasapainoisia leikkikavereita. Pyydä saada tavata emä ja selvitä, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin. BPH-luonnekuvauksen tulokset voivat antaa hyödyllistä kuvailevaa tietoa, mutta BPH ei ole hyväksytty–hylätty-testi eikä se voi ennustaa pennun tulevaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Kooikerhondje tarvitsee sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä. Terve aikuinen koira voi nauttia pitkistä lenkeistä, vaihtelevista maastoista, hajutyöskentelystä, noutamisesta sekä agilityn, rally-tokon tai tokon kaltaisista harrastuksista. Mikään tietty päivittäinen liikuntamäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivan määrän ratkaisevat ikä, terveys, kunto ja kyseisen päivän tekemisen kuormittavuus.

Arvioi kokonaisuuden tasapainoa. Koira, joka pystyy työskentelemään keskittyneesti, rauhoittuu sen jälkeen ja liikkuu seuraavana päivänä vaivattomasti, on todennäköisesti saanut sopivasti kuormitusta. Levottomuus voi johtua myös liiallisesta kiihdyttävästä toiminnasta tai siitä, ettei koira ole koskaan oppinut rentoutumaan. Jäykkyyden, ontumisen tai selvän kestävyyden muutoksen syy tulee selvittää sen sijaan, että harjoittelua vain jatkettaisiin oireista huolimatta.

Anna tehtävän vaikeuden ja koiran keskittymiskyvyn määrittää harjoituksen pituus. Palkitse ruoalla, leikillä tai mahdollisuudella mieluisaan tekemiseen ja vuorottele tarkkuutta vaativia tehtäviä helpompien onnistumisten kanssa. Luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, käsittelyyn tottuminen, odottaminen ja turvalliseen lepopaikkaan rauhoittuminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Pennun on saatava tutkia ympäristöään, kehittää koordinaatiotaan ja pitää runsaasti taukoja. Vältä ohjeita, joissa lenkin pituus lasketaan pelkän iän perusteella. Alusta, vauhti, leikin kuormittavuus ja pennun väsymisen merkit ovat aivan yhtä tärkeitä. Toistuvat jyrkät käännökset, korkeat hypyt ja jatkuva pallonheitto voivat odottaa, kunnes koiran voima ja kehonhallinta ovat kehittyneet pidemmälle.

Rotu voi reagoida nopeasti liikkeeseen ja ympäristön tapahtumiin. Harjoittele huomion suuntaamista ohjaajaan ja luoksetuloa pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista. Valitse paikat sen mukaan, kuinka hyvin juuri kyseinen koira on hallinnassa. Rodun aiempi käyttö tuhoeläinten torjunnassa antaa aihetta varovaisuuteen pieneläinten lähellä, mutta metsästyskiinnostus vaihtelee, eikä sitä pidä olettaa yhtä voimakkaaksi kaikilla yksilöillä.

## Terveys

Pennunostajan kannattaa keskittyä dokumentoituihin tuloksiin ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta. Polvien ja silmien terveys, tyypin III von Willebrandin tauti, perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia ja polymyosiitti ovat kooikerhondjella tärkeitä huomioitavia asioita. Myös lonkkatulokset voivat kuulua Ruotsin rotuyhdistyksen suosituksiin. Tutkimuksen tekeminen ei tarkoita samaa kuin hyvä tutkimustulos, eikä rotuyhdistyksen suositus välttämättä ole sitova rekisteröintiehto.

**Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaanmenossa** polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin Kennelliitto ilmoitti huhtikuussa 2026, että rodun terveysohjelma oli siirretty tasolta 2 pelkkään tulosten keskitettyyn rekisteröintiin. Keskitetty rekisteröinti tarkoittaa, että tutkimus on vapaaehtoinen, mutta Ruotsin Kennelliitto tallentaa tuloksen, kun tutkimus on tehty sen ohjeiden mukaisesti. Vanhoissa säännöissä ja verkkosivuilla voi yhä näkyä aiempi vaatimus. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset polvitutkimustulokset ja tarkista, mitkä säännöt olivat voimassa astutushetkellä. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”tutkittu”.

**Tyypin III von Willebrandin tauti eli VWD** on vakava perinnöllinen verenvuototauti, jota on esiintynyt rodussa. Siihen on saatavilla DNA-testi, ja Ruotsin Kennelliitto voi rekisteröidä hyväksymänsä tulokset keskitetysti. Keskitetty rekisteröinti ei itsessään määrää, millaisia yhdistelmiä saa tehdä. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman DNA-tulos tai todennettava todistus siitä, että koira on vanhempiensa perusteella vapaa sairauden aiheuttavasta geenimuunnoksesta. Kasvattajan tulee osata selittää, miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

**Perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia eli ENM** on etenevä neurologinen sairaus. Sairastuneilla nuorilla koirilla ensioire voi olla takajalkojen lievä koordinaatiohäiriö, usein 6–15 kuukauden iässä. Sen jälkeen kävely vaikeutuu vähitellen. Sairauteen on saatavilla DNA-testi, ja sen periytymistä käsitellään yksinkertaisena resessiivisenä eli peittyvänä ominaisuutena: kantaja ei sairastu geenimuunnoksen vuoksi, mutta pentu voi periä kaksi riskikopiota, jos molemmat vanhemmat siirtävät muunnoksen sille. Pyydä molempien vanhempien varmennetut tulokset ja selkeä perustelu yhdistelmälle.

**Perinnöllinen polymyosiitti** on monimutkaisempi sairaus. Se voi aiheuttaa lihasheikkoutta, jäykkää liikkumista ja heikentynyttä kestävyyttä, syömis-, juomis- tai nielemisvaikeuksia tai molempia oirekokonaisuuksia samanaikaisesti. Tutkimuksissa sairaus on yhdistetty DNA-muunnokseen, jonka penetranssi on matala. Tämä tarkoittaa, että muunnos lisää riskiä mutta ei ratkaise sitä, sairastuuko koira. Tulosta ei voi pelkistää luokkiin ”terve, kantaja tai sairas”, eikä DNA-tulos ole diagnoosi. Kasvattajan tulee osata selittää, miten vanhempien tulokset ja suvun terveystiedot ovat vaikuttaneet yhdistelmän valintaan.

Pyydä myös silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisilla todetuista sairauksista. Vastuullinen kasvattaja näyttää alkuperäiset tulokset tai todennettavan rekisterimerkinnän, keskustelee sekä vahvuuksista että riskeistä ja perustelee yhdistelmän. Tarkista ostohetkellä Ruotsin Kennelliiton voimassa olevat säännöt ja rotuyhdistyksen suositukset, sillä molemmat voivat muuttua.

## Historia ja alkuperä

Kooikerhondje kehitettiin Alankomaissa poikkeukselliseen tehtävään eendenkooi-sorsapyydyksellä, joka koostui lammesta, näkösuojista ja kapenevista pyyntikäytävistä. Koira liikkui rauhallisesti näkösuojien välistä esiin ja takaisin niin, että sen valkoinen, heiluva häntä vilahteli näkyvissä. Kesyt sorsat seurasivat, koska ne yhdistivät koiran ruokaan, ja villisorsat tulivat perässä uteliaisuuttaan. Kun linnut olivat edenneet riittävän pitkälle pyyntikäytävään, kooiker eli pyydyksen hoitaja otti tehtävän hoitaakseen. Koiran tehtävä oli houkutella sorsia, ei ajaa niitä takaa tai noutaa niitä.

Maatilalla sama koira saattoi torjua tuhoeläimiä, pitää seuraa ja ilmoittaa tulijoista. Tämä työ auttaa ymmärtämään rodun nopeuden, itsenäisyyden ja ohjaajan kanssa tehtävän yhteistyön yhdistelmää, mutta ei määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Nykyistä rotua muistuttavia koiria esiintyy vanhassa alankomaalaisessa taiteessa, mutta nykyrodun dokumentoitu elvytystyö alkoi 1940-luvulla. Paronitar van Hardenbroek van Ammerstol etsi vanhan tyypin koiria, ja Tommie-nimisestä nartusta tuli tärkeä kantakoira. Alankomaiden kennelliitto hyväksyi väliaikaisen rotumääritelmän vuonna 1966 ja tunnusti rodun virallisesti vuonna 1971.

Ensimmäinen kooikerhondje saapui Ruotsiin vuonna 1994, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1996. Rodun kapea kantapohja ja jalostuskoirien kansainvälinen vaihto ovat tärkeää taustaa nykyiselle työlle, jossa hyödynnetään dokumentoituja terveystietoja ja vaalitaan geneettistä monimuotoisuutta. Siksi on erityisen arvokasta, että kasvattaja keskustelee koko yhdistelmästä eikä esittele vain yhtä testitulosta.

## Arki rodun kanssa

Arki kooikerhondjen kanssa sujuu parhaiten, kun sekä toiminnalle että levolle on selkeä paikkansa. Piha ei korvaa yhteisiä lenkkejä, uusia ympäristöjä ja harjoittelua. Jos koira kiihtyy rappukäytävän äänistä tai ikkunan takana näkyvästä liikkeestä, lisää etäisyyttä ärsykkeisiin, estä tarvittaessa näkyvyys, järjestä turvallinen lepopaikka ja palkitse rauhallisuudesta jo ennen haukkumisen alkamista.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa liikuntaa, hajutyöskentelyä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat äänien kantautuminen, ulkoilumahdollisuudet ja omistajan arkirutiinit. Erityisen ääniherkän tai haukkuherkän koiran voi olla vaikea asua huonosti äänieristetyssä talossa. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät vastaavanlaisissa kodeissa.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisten valvontaa, hellävaraista käsittelyä ja suojaisa lepopaikka. Lasten ei pidä seurata koiraa, häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana eikä halata sitä, kun se yrittää poistua. Lasten seurassa viihtyvä kooikerhondje voi olla hyvä perhekoira, mutta rotunimi ei takaa äkillisten liikkeiden ja kovien äänien sietämistä. Pyydä kasvattajaa auttamaan perheeseen sopivan pennun valinnassa ja ottamaan huomioon aikuisten sukulaisten käyttäytyminen.

Tutustuta koira muihin eläimiin yhtä rauhallisesti. Monet kooikerhondjet elävät sopuisasti koirien tai kissojen kanssa, kun kaikilla eläimillä on paikka, johon vetäytyä. Pienlemmikkien turvaksi tarvitaan fyysinen este, eikä niitä saa koskaan käyttää metsästyskiinnostuksen ”testaamiseen”. Älä jätä eläimiä keskenään liian varhain, vaikka ensimmäinen kohtaaminen olisi sujunut hyvin.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään ahdistumatta. Kamera voi paljastaa varhaisia merkkejä, kuten edestakaisin kulkemista, läähätystä tai jatkuvaa ääntelyä. Rodulle ei ole yhteistä sopivaa yksinolon tuntimäärää, eikä paniikkiin joutuvaa koiraa pidä jättää pidemmäksi aikaa yksin siinä toivossa, että se ”tottuisi”.

Rotu ei edellytä kokenutta kilpakoiraharrastajaa, mutta se on harvoin vaivaton ensivalinta ihmiselle, joka haluaa kaikkia automaattisesti rakastavan ja ilman harkittua koulutusta mukana kulkevan koiran. Ensikertalainenkin voi onnistua hyvin asiantuntevan kasvattajan ja palkitsemiseen perustuvan koulutusohjaajan tuella. Olennaista on, nautitko nopeasta ja yksilöllisestä koirasta ja oletko valmis huomioimaan sekä sen kyvykkyyden että oman tilan tarpeen.

Kooikerhondje

The Nederlandse Kooikerhondje (UK) Club

Raad van Beheer (Dutch Kennel Club)

Societé Centrale Canine (French Kennel Club)

FCI (Fédération Cynologique Internationale)

Keskikokoinen tai pienehkö hollantilainen metsästyskoira, jolla on oranssinpunavalkoinen turkki, mustat korvankärjet ja tuuhea valkoinen häntä. Perhettään kohtaan hellä, vieraita kohtaan pidättyväinen, älykäs ja herkkä. Tarvitsee päivittäin liikuntaa, koulutusta ja seuraa. Yleensä terve rotu, jolla seurataan joidenkin perinnöllisten sairauksien esiintymistä.

Våra hundar föds upp i hemmiljö med mycket social träning. Föräldradjur väljs först efter godkända hälsotester , mentaltest (BPH) samt merit.
Vi har någon kull om året och alternerar mellan de två olika typer av Labrador Retriever, utställningsavlad - mer Dual Purpose bruna och ev. svarta samt mer jaktavlade svarta eller gula och en linje med mörkt gula sk Fox.
Emellanåt har vi även någon kull med Nederlandse Kooikerhondje.

Playwaters

Brasilianterrieri

Verein für Deutsche Spitze (German Society for German Spitz and Related Breeds)

Brasilianterrieri on Brasiliasta kotoisin oleva pienehkö, urheilullinen ja kolmivärinen maatilojen terrieri, joka on jalostettu rottien pyydystämiseen ja vahtikoiraksi. Se on energinen ja älykäs, kiintyy usein erityisesti yhteen ihmiseen ja tarvitsee päivittäin liikuntaa, johdonmukaista, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta sekä aivojumppaa. Turkinhoito on helppoa, mutta pennun hankkiminen ulkomailta voi olla vaikeaa.

Sheridog

## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

Lermyrens

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Woho's

Espanjanmastiffi

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (Germany)

Suuri ja voimakas laumanvartija on rauhallinen ja tarkkaavainen mutta hyvin suojelunhaluinen. Riittävästi liikuntaa saadessaan se on kotona hiljainen ja rento, perheelleen syvästi uskollinen ja vieraita kohtaan yleensä varautunut. Itsenäinen ja harkitseva espanjanmastiffi sopii kokeneelle omistajalle, joka tarjoaa sille tilaa, selkeät rutiinit ja varhaisen sosiaalistamisen.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet