## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

The Kennel Club (United Kingdom)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

Flatterhaft Flatcoats är en uppfödare av rasen Flatcoated retriever med bas i Olsfors i Sverige.
Välkommen till min hemsida, för mer information. 
VÄLKOMNA

Flatterhaft

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

## Perustiedot

Jämtlanninpystykorva on kookas ruotsalainen metsästyspystykorva, joka on jalostettu ensisijaisesti etsimään hirviä ja pitämään ne paikoillaan haukkumalla. Se on rohkea ja itsenäinen käyttökoira, jolla on poikkeuksellinen kestävyys. Rotua ei ole kehitetty ensisijaisesti seurakoiraksi.

- **Alkuperämaa:** Ruotsi
- **Roturyhmä:** Pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Käyttötarkoitus:** Pysäyttävä metsästyskoira, jota käytetään pääasiassa hirvenmetsästykseen
- **Säkäkorkeus:** Urokset 57–65 cm ja nartut 52–60 cm
- **Karvapeite:** Tiheä kaksinkertainen turkki, jonka väri vaihtelee vaaleanharmaasta tummanharmaaseen
- **Tyypilliset piirteet:** Voimakas metsästysvietti, kestävyys, rohkeus, itsenäisyys ja yhteistyöhalu
- **Sopii parhaiten:** Metsästäjälle tai aktiiviseen kotiin, jossa koira pääsee aidosti toteuttamaan metsästysviettiään

Jämtlanninpystykorva voi olla kotona rauhallinen ja hellä, kun sen tarpeet täyttyvät, mutta päivittäinen liikunta ei aina korvaa työtä, johon se on jalostettu. Ennen koiran hankintaa olennaista ei ole vain se, pidätkö ulkoilusta, vaan se, pystytkö tarjoamaan mielekästä tekemistä itsenäiselle ja poikkeuksellisen kestävälle metsästyskoiralle.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jämtlanninpystykorva on kookas, voimakas ja ketterä pystykorva, jonka runko on suorakaiteen muotoinen. Rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi ilman, että koira vaikuttaa raskaalta tai liian pitkältä. Urosten säkäkorkeus on 57–65 cm ja ihannekorkeus 61 cm. Narttujen säkäkorkeus on 52–60 cm ja ihannekorkeus 56 cm. Rotumääritelmässä ei anneta painorajaa, joten koiran kuntoluokka ja mittasuhteet ovat yleistä painohaarukkaa hyödyllisempiä arviointiperusteita.

Pää on pitkä, korvat pystyt ja ilme valpas. Häntä on korkealle kiinnittynyt ja kaartuu löysästi matalana kaarena reittä vasten sen sijaan, että se kiertyisi tiukasti selän päälle.

Karvapeite koostuu melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta ja lyhyestä, pehmeästä, vaaleasta pohjavillasta. Väri on tummemman tai vaaleamman harmaa. Vaaleanharmaita tai kermanvärisiä merkkejä on muun muassa kuonossa, poskissa, kurkussa, rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännän alapuolella.

Turkinhoito on yleensä yksinkertaista. Pese koira silloin, kun siihen on todellinen tarve, ja harjaa turkki huolellisesti karvanlähtöaikoina. Tarkista metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa työskentelyn jälkeen tassut, kynnet, iho ja turkki vammojen, roskien ja punkkien varalta. Hoidon ja tarkistusten tarve riippuu vuodenajasta ja koiran käytöstä, ei kiinteästä viikkoaikataulusta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Jämtlanninpystykorvan tulee olla rohkea ja tarmokas mutta samalla rauhallinen ja vakaa. Metsästäessään se työskentelee itsenäisesti etäällä ohjaajastaan, etsii riistaa ja joutuu tekemään omia ratkaisujaan. Sen tulee silti pitää yhteyttä ohjaajaan ja olla yhteistyöhaluinen. Tämä yhdistelmä auttaa ymmärtämään, miksi rotu oppii usein nopeasti mutta ei välttämättä noudata käskyjä mekaanisesti.

Koulutus onnistuu parhaiten, kun se on selkeää, johdonmukaista ja palkitsemiseen perustuvaa. Kovat menetelmät voivat heikentää luottamusta parantamatta yhteistyötä. Palkitse alusta lähtien kontaktista, luoksetulosta ja rauhallisista valinnoista. Harjoittele samoja taitoja myös niissä ympäristöissä, joissa niitä oikeasti tarvitaan.

Haukkuminen on rodulle työväline. Jämtlanninpystykorva on jalostettu ilmaisemaan riistan sijainti pitkäkestoisella haukulla ja pitämään eläin samalla paikoillaan. Tämä taipumus voi näkyä myös arjessa. Se ei tarkoita, että jokainen koira olisi sisällä äänekäs, mutta ohutseinäisessä talossa asuvan on syytä ottaa asia vakavasti ja opettaa koiralle rauhallista käytöstä ovilla, vieraiden saapuessa ja kodin ulkopuolisen liikehdinnän yhteydessä.

Yksilöiden ja sukulinjojen välillä on eroja. Kysy kasvattajalta, miten pentueen vanhemmat käyttäytyvät metsästäessään, levossa, ihmisten seurassa ja vieraissa ympäristöissä. Metsästystulokset kertovat paljon käyttöominaisuuksista, mutta eivät kaikkea koiran käyttäytymisestä kotona.

## Koulutus ja liikunta

Jämtlanninpystykorva tarvitsee tavallisia hihnalenkkejä enemmän: kunnon kehittämistä, mahdollisuuksia käyttää nenäänsä, yhteistyötä ohjaajan kanssa ja metsästysviettiä hyödyntäviä tehtäviä. Kaikille koirille sopivaa virallista päivittäistä tunti- tai kilometrimäärää ei ole. Sopiva kuormitus riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, vuodenajasta ja työn vaatimuksista.

Aikuisen koiran hyvä arki yhdistää säännöllisen kuntoharjoittelun haku-, jäljestys- ja kontaktiharjoituksiin. Metsästys ja siihen liittyvä harjoittelu ovat rodulle luontaisinta tekemistä. Myös metsästyskauden ulkopuolella tarvitaan suunnitelmallista kuntoilua ja henkisesti haastavia tehtäviä sekä lepoa ja palautumista. Pitkään vaikeassa maastossa työskennellyt koira voi tarvita seuraavaksi kevyemmän päivän, vaikka se vaikuttaisi yhä innokkaalta jatkamaan.

Luoksetulo on tärkeä taito, mutta se ei poista metsästysviettiä. Rakenna taitoa vähitellen pitkän liinan ja harkittujen häiriöiden avulla. Älä päästä koiraa irti paikassa, jossa laaja haku voisi vaarantaa luonnonvaraiset eläimet, liikenteen tai koiran itsensä. GPS-paikannin on metsästyksessä turvallisuuden apuväline, ei peruskoulutuksen ja hyvän harkinnan korvike.

Pennun tulee saada tutkia ympäristöään, leikkiä, kehittää kehonhallintaansa ja opetella seuraamaan ohjaajaansa lyhyissä, myönteisissä harjoituksissa. Lisää matkaa ja rasitusta vähitellen koiran yksilöllisen kehityksen mukaan. Rodun jalostusstrategiassa varoitetaan vaativasta metsästyskoulutuksesta ennen kuin koira on täysin kehittynyt. Älä tavoittele varhaisia tuloksia pitkillä, toistavilla tai pakotetuilla harjoituksilla. Eläinlääkäri tai eläinfysioterapeutti voi auttaa harjoittelun suunnittelussa, jos kasvavan koiran liikkuminen tai nivelet huolestuttavat.

## Terveys

Jämtlanninpystykorvaa pidetään yleisesti terveenä ja toimintakykyisenä rotuna, mutta sillä esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja epilepsiaa. Rodun jalostusstrategiassa nostetaan esiin myös diabetes ja etenevä verkkokalvon surkastuma eli PRA. Ennen pennun ostamista on siksi syytä perehtyä sekä virallisiin terveystutkimustuloksiin että lähisuvun terveyshistoriaan.

Jotta jämtlanninpystykorvapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliitossa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rodulla käytetään lonkkaindeksiä, ja Ruotsin kennelliitto suosittelee vanhempien indeksien keskiarvoksi yli sataa. Rodun indeksiohjelman mukaan lonkkatuloksen D tai E saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen.

Rotukohtaiset jalostussuositukset menevät pidemmälle: vanhempien lonkkatuloksen tulisi olla A tai B, kyynärnivelten terveet ja silmätutkimuksen enintään kaksitoista kuukautta vanha. Lisäksi vanhemmilla tulisi olla koetulos hirvenhaukkukokeesta, jossa koira työskentelee vapaana. Nämä suositukset on erotettava varsinaisista rekisteröintiehdoista. Kyynär- ja silmätutkimustulokset sekä metsästyskoetulokset ovat silti arvokkaita pentueita vertailtaessa.

Kysy kasvattajalta:

- vanhempien lonkka- ja kyynärniveltuloksista sekä ajantasaisista lonkkaindekseistä
- viimeisimmän silmätutkimuksen ajankohdasta ja tuloksesta
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneestä epilepsiasta, diabeteksesta ja PRA:sta
- metsästyskoetuloksista ja siitä, miten koirat toimivat käytännön metsästyksessä
- aiempien jälkeläisten fyysisestä ja käyttäytymisen kehityksestä.

Epilepsiariskiä tai diabeteksen riskiä ei voida arvioida yhdellä yksinkertaisella terveystodistuksella. Siksi avoin tieto laajemman suvun terveydestä on erityisen arvokasta. Heikentynyt hämäränäkö, toistuvat kohtaukset, liiallinen jano tai selvästi lisääntynyt virtsaaminen edellyttävät eläinlääkärin arviota. Oireilla voi kuitenkin olla useita syitä, eikä niiden perusteella pidä tehdä diagnoosia itse.

## Historia ja alkuperä

Jämtlanninpystykorva on ruotsalainen rotu, joka kuuluu pohjoisten havumetsäalueiden suurten metsästyspystykorvien perinteeseen. Se tunnustettiin virallisesti omaksi rodukseen vuonna 1946. Sitä ennen kookkaampi jämtlanninpystykorvatyyppi ja pienempi harmaa norjanhirvikoira arvosteltiin saman rodun edustajina. Tämä selittää osaltaan, miksi jämtlanninpystykorva sai oman rotumääritelmänsä suhteellisen myöhään.

Vanhoissa lähteissä kuvataan suuria, susimaisia metsästyskoiria Jämtlannissa ja lähialueilla, mutta katkeamatonta polveutumisketjua muinaisista koirista nykyiseen rekisteröityyn rotuun ei voida osoittaa. Selvää on, että nykyinen jämtlanninpystykorva on muotoutunut tavoitteellisella jalostuksella pohjoismaisten metsien työkoiraksi.

Hirvenmetsästys on ollut rodun tärkein käyttötarkoitus. Koira hakee itsenäisesti, pyrkii pitämään hirven paikoillaan ja ilmaisee sen sijainnin seisontahaukulla, jotta ohjaaja voi lähestyä. Jämtlanninpystykorvaa on käytetty myös muun muassa karhun ja villisian metsästykseen, mutta sen identiteetti ja jalostustavoitteet liittyvät edelleen tiiviimmin työskentelyyn pysäyttävänä hirvikoirana.

## Arki jämtlanninpystykorvan kanssa

Arki jämtlanninpystykorvan kanssa sujuu parhaiten, kun työskentely, palautuminen ja kodin rutiinit suunnitellaan kokonaisuutena. Suuresta pihasta on hyötyä, mutta se ei korvaa koulutusta tai mielekästä tekemistä. Kerrostaloasuminen ei ole mahdotonta, mutta se edellyttää helppoa pääsyä sopivaan luontoympäristöön, käytännöllisiä säilytystiloja varusteille, äänten huomioimista sekä arkea, jossa koira pääsee usein ulos.

Rotu voi sopia hyvin lapsiperheeseen, mutta se ei ole itsestään selvää. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, huolehtia koiran liikunnasta ja järjestää sille rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Ystävällinenkin, voimakas ja innokas nuori koira voi vahingossa kaataa pienen lapsen.

Voimakas metsästysvietti vaikuttaa elämään muiden eläinten kanssa. Rauhallisesti ja huolellisesti kissaan totutettu jämtlanninpystykorva voi oppia elämään sen kanssa, mutta se ei takaa samanlaista suhtautumista ulkona kohdattuihin vieraisiin kissoihin. Pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran tottelevaisuudesta. Suhtautuminen muihin koiriin riippuu yksilöstä, sen kokemuksista ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Yleisväitteet siitä, että tiettyä sukupuolta olevat koirat tulisivat aina tai eivät koskaan toimeen keskenään, ovat liian yksinkertaistavia.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Aikuisten koirien välillä on suuria eroja siinä, kuinka helposti ne rentoutuvat yksin jäätyään, eikä pentua voi kohdella kuin valmiiksi koulutettua aikuista. Järjestä arkeen valvontaa, tarpeille pääsyä ja seuraa sen sijaan, että olettaisit runsaan liikunnan tekevän koirasta automaattisesti tyytyväisen pitkiin yksinoloihin.

Valitse kasvattaja ja pentue sen mukaan, millaisen elämän pystyt koiralle aidosti tarjoamaan. Pyydä nähtäväksi dokumentoidut terveystulokset, kysy suvussa esiintyneistä sairauksista ja selvitä, miten vanhemmat metsästävät ja käyttäytyvät kotona. Jämtlanninpystykorva voi olla erinomainen valinta ihmiselle, joka etsii kestävää metsästyskumppania ja nauttii tiiviistä yhteistyöstä itsenäisen koiran kanssa. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivälle löytyy lähtökohdiltaan huomattavasti sopivampia rotuja.

Jämtlanninpystykorva

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI) - Member Countries

Jämtlanninpystykorva on suuri, susimainen skandinaavinen pystykorvarotu, joka on jalostettu hirvenmetsästykseen pohjoisten metsien ankariin oloihin. Sillä on paksu harmaa kaksinkertainen turkki, kippura häntä ja rauhallinen, uskollinen luonne. Älykkäänä ja itsenäisenä koirana se tarvitsee kokeneen ohjaajan, runsaasti reipasta liikuntaa päivittäin sekä säännöllistä aivotyötä.

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Vi är en hundälskande familj som fött upp hundar i SKK sedan 1992 under kenelnamnet Jämtesjöns.
Vi strävar efter att föda upp friska, sunda, trygga och trevliga familjehundar som är lite smidigare i modellen. 
För oss är det viktigt att man tillsammans hittar något meningsfullt som både hund och ägare gillar. Av erfarenhet vet jag att våra labbar gillar nosarbete och förstås att bära och apportera, men framför allt gillar de att få vara delaktiga och aktiva familjemedlemmar.

Jämtesjöns

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Chefens

## Perustiedot

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, aktiivinen terrieri, joka on kotoisin Irlannista. Rotu kehittyi monipuoliseksi maatilan työkoiraksi, mutta nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana. Sitä kuvataan yleensä eloisaksi, kiintyväksi, älykkääksi ja kekseliääksi, mutta myös itsenäiseksi. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää aikaa koulutukseen, liikuntaan ja turkinhoitoon.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 3, terrierit
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Maatilan työt, tuhoeläinten torjunta ja metsästys
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 46–48 cm ja paino noin 18–20,5 kg; nartun tulee olla hieman pienempi
- **Turkki:** Yksinkertainen, pehmeä ja silkkinen, väriltään vehnän eri sävyjä
- **Aktiivisuus:** Aktiivinen; tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä myös mielelle
- **Turkinhoito:** Vaativaa ja säännöllistä

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa seurallista ja selvästi terrierimäistä koiraa sekä pystyy tarjoamaan sille arjen koulutusta, monipuolista tekemistä ja huolellista turkinhoitoa. Se ei ole paras valinta, jos toiveena on koira, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin, tarvitsee hyvin vähän hoitoa tai on kaikissa tilanteissa helppo kouluttaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninvehnäterrieri on tiivisrakenteinen ja vankka olematta raskas. Sen runko on suunnilleen yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus, ja kokonaisvaikutelmassa tulisi yhdistyä voima ja ketteryys. Pienet, eteenpäin taittuvat korvat, tummat silmät, parta ja otsan päälle laskeutuva karva luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Aikuisen koiran turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla yksinkertainen; pohjavillaa sallitaan vain korvissa. Karvan tulee tuntua pehmeältä ja silkkiseltä, ei karkealta tai villavalta. Väri vaihtelee vaaleasta vehnänväristä lämpimämpään, kullanpunertavaan sävyyn. Turkki voi olla laineikas tai löyhästi kihartuva.

Irlanninvehnäterrierin pentu ei välttämättä näytä aikuiselta koiralta. Pennun turkki voi olla punertava tai harmahtava, ja sillä voi olla tumma maski sekä tummat karvankärjet. Sekä väri että karvan laatu muuttuvat useassa vaiheessa, ja lopullinen aikuisen turkki kehittyy yleensä puolentoista ja kahden ja puolen vuoden iän välillä. Pelkän pennun värin tai turkin pehmeyden perusteella ei siis voi päätellä tarkasti, millainen turkista tulee aikuisena.

Turkista irtoaa kotiin usein vähemmän karvaa kuin roduista, joilla on voimakas kausittainen karvanlähtö, mutta se ei pysy kunnossa itsestään. Irtoava karva voi jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista. Monelle aikuiselle koiralle perusteellinen kampaus kerran viikossa on sopiva lähtökohta, kun taas pentuturkin vaihtuessa kampausta voidaan tarvita useita kertoja viikossa. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen ja kennelliiton ohjeissa suositellaan myös säännöllisiä pesuja sekä turkin leikkaamista useita kertoja vuodessa. Sopiva hoitoväli riippuu turkin laadusta ja pituudesta sekä koiran päivittäisestä tekemisestä.

Rotua ei pidä kuvata allergiattomaksi. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Koira-allergisen on siksi syytä pyytää asianmukaista terveydenhuollon neuvontaa ja tavata kyseinen koira useita kertoja ennen ostopäätöksen harkitsemista.

## Luonne

Tyypillinen irlanninvehnäterrieri on eloisa, perheensä seurassa viihtyvä ja nopeasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Rotumääritelmä kuvaa sitä temperamenttiseksi, kiintyväksi, uskolliseksi ja älykkääksi. Sen itsenäinen terrieriluonne voi kuitenkin tulla esiin, kun jokin ympäristössä tuntuu omistajan suunnitelmia kiinnostavammalta.

Luonteessa on eroja niin yksilöiden kuin sukulinjojen välillä. Ruotsalaisiin käyttäytymiskuvauksiin osallistuneista koirista useimmilla on havaittu vain vähän aggressiivisia reaktioita, mutta tulokset osoittavat myös selvää vaihtelua rodun sisällä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, äkillisiin ääniin ja käsittelyyn sekä miten ne palautuvat yllätyksistä. Jos vanhemmat ovat osallistuneet BPH- tai MH-käyttäytymiskuvaukseen, tulokset voivat antaa konkreettisempaa tietoa kuin yleiset väitteet rodusta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, kun sekä koira että lapsi oppivat kunnioittamaan toistensa rajoja. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Suhtautuminen muihin koiriin ja muihin eläinlajeihin vaihtelee yksilöittäin. Varhaiset, rauhalliset tutustumiset ja harkitut arjen järjestelyt ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että kaikki rodun koirat käyttäytyisivät samalla tavalla.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninvehnäterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään. Kaikille yksilöille sopivaa, kiinteää liikuntamäärää ei ole. Nuori, kasvava koira, hyväkuntoinen aikuinen ja ikääntynyt koira tarvitsevat erilaista rasitusta, ja liikunta tulee sovittaa kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.

Rotu voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, jäljestämisestä, rally-tokosta, agilitystä ja tavallisesta arkitaitojen harjoittelusta. Vaihtelu on usein palkitsevampaa kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Etsintäleikit, kontaktiharjoitukset, kehonhallinta ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät voivat auttaa löytämään paremman tasapainon aktiivisuuden ja levon välille.

Aloita luoksetulon, hihnassa kulkemisen, käsittelyn ja rauhoittumisen harjoittelu varhain. Ruotsin Kennelliitto huomauttaa, että rotu voi olla utelias ja lähteä omille seikkailuilleen, joten pihan aitausten on oltava turvalliset. Harjoittele luoksetuloa järjestelmällisesti, mutta käytä hihnaa tai pitkää liinaa paikoissa, joissa luoksetulon epäonnistuminen voisi aiheuttaa vaaran.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin älykkäälle ja itsenäiselle koiralle: palkitse toivotusta käytöksestä, tee tehtävästä selkeä ja lisää vaikeutta pienin askelin. Kovat rankaisut ovat tarpeettomia ja voivat aiheuttaa stressiä sekä heikentää yhteistyötä. Lyhyet, innostavat harjoitukset selkeine taukoineen onnistuvat yleensä paremmin kuin pitkät toistot.

## Terveys

Monet irlanninvehnäterrierit pysyvät aktiivisina pitkälle vanhuuteen, mutta rodulla on terveysriskejä, jotka pennunostajan on hyvä tuntea. Ruotsalaisissa rotutiedoissa nostetaan esiin erityisesti munuais- ja ruoansulatuskanavan ongelmat sekä eräät iho- ja korvavaivat. Rodulla tunnettu riski ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Kaksi tärkeää käsitettä ovat PLN ja PLE. **PLN** eli proteiinia hukkaava nefropatia tarkoittaa valkuaisaineiden menetystä munuaisten kautta. **PLE** eli proteiinia hukkaava enteropatia on yhteisnimitys tiloille, joissa valkuaisaineita menetetään suoliston kautta. Nämä sairaudet voivat olla vakavia ja puhjeta vasta aikuisiällä. PLN:ään liittyvien riskivarianttien tunnistamiseen on saatavilla DNA-testi, mutta sen tulos ei yksin ole diagnoosi: riskivariantteja kantava koira ei välttämättä sairastu, ja myös muut tekijät vaikuttavat sairastumiseen. PLE:tä varten ei ole vastaavaa geenitestiä.

Toistuva ripuli tai oksentelu, selittämätön laihtuminen, turvotus, lisääntynyt jano tai lisääntynyt virtsaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eivätkä ne osoita koiran sairastavan PLE:tä tai PLN:ää, mutta niitä ei pidä sivuuttaa rodulla, jolla riski tunnetaan.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostussuosituksiin kuuluvat tiedossa oleva lonkkakuvaustulos ja mikroftalmian DNA-testitulos. Mikroftalmia on tila, jossa silmä ei ole kehittynyt normaalisti. Yhdistyksellä on myös erillisiä suosituksia, jotka koskevat munuaisdysplasiaa, PLE:tä tai PLN:ää sairastavien koirien lähisukulaisia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan aseteta tämän rodun pentujen rekisteröinnille rotukohtaista vaatimusta vanhempien virallisista lonkkakuvaustuloksista. Pennun rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon ei siis automaattisesti tarkoita, että kaikki rotuyhdistyksen suosittelemat tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajaa esittämään:

- vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset
- mikroftalmian DNA-testitulokset
- PLN-testitulokset, jos testi on tehty, sekä tasapainoinen selitys tuloksen merkityksestä
- tiedot lähisuvussa esiintyneistä PLE-, PLN- ja munuaisdysplasiatapauksista
- tietoa vanhempien ja vanhempien sukulaisten terveydestä pidemmältä ajalta

## Historia ja alkuperä

Irlanninvehnäterrieri on kotoisin Irlannista ja yksi maan neljästä terrierirodusta. Sen varhaista historiaa ei tunneta tarkasti. Kirjallisia mainintoja pehmeäturkkisista koirista on noin 200 vuoden takaa, mutta väitteisiin tätä tarkemmasta tai vanhemmasta alkuperästä on syytä suhtautua epävarmoina.

Pienviljelijät käyttivät näitä terriereitä monenlaisiin maatilan tehtäviin, kuten tuhoeläinten torjuntaan ja yleisiin tilan töihin. Koirilla metsästettiin myös mäyriä ja saukkoja. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1937, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1957.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1965, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1967. Siellä siitä on tullut pääasiassa seura- ja harrastuskoira, vaikka sen työinto näkyy yhä esimerkiksi jäljestämisessä, hajutyöskentelyssä, tottelevaisuudessa ja agilityssä.

## Arki irlanninvehnäterrierin kanssa

Elämä irlanninvehnäterrierin kanssa on aktiivista ja seurallista. Rotu voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossa, kunhan se saa liikuntaa, mielekästä tekemistä, säännöllisiä ulkoilukertoja ja riittävästi lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki käytännössä on.

Varaa turkinhoitoon aikaa joka viikko ja varaudu suurempaan työmäärään nuoren koiran turkin vaihtuessa. Pyydä kasvattajaa näyttämään käytännössä, miten turkki kammataan, pestään ja leikataan. Kiinnitä erityistä huomiota partaan, jalkoihin, kainaloihin, nivusiin ja korvien taustoihin, joissa kosteus ja hankaus voivat helposti aiheuttaa takkuja.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Yksinoloon asianmukaisesti totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Järjestä pentuajaksi runsaasti seuraa ja rakenna arki niin, että koira voi osallistua perheen elämään.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa iloisen ja aloitekykyisen terrierin ja pitää koulutusta sekä turkinhoitoa osana koiran omistamista. Se sopii huonommin kotiin, jossa ehdottomina vaatimuksina ovat vähäinen hoidon tarve, pitkät yksinoloajat tai koira, joka asettaa yhteistyön aina oman uteliaisuutensa edelle. Valitse kasvattaja dokumentoidun terveyden, tasapainoisen luonteen ja sukulinjasta avoimesti annettujen tietojen perusteella, älä pelkästään pennun värin tai sellaisten lupausten pohjalta, että rotu olisi helppohoitoinen tai allergiaystävällinen.

Irlanninvehnäterrieri

Irish Soft Coated Wheaten Terrier Club of Great Britain

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Norsk Terrier Klub (Norway)

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, urheilullinen terrieri, joka on siirtynyt irlantilaisilta maatiloilta perheiden seurakoiraksi. Se tunnetaan silkkisestä, vehnänvärisestä ja vain vähän karvaa pudottavasta turkistaan, iloisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan sekä runsaasta turkinhoidon tarpeestaan. Se on eloisa mutta koulutettavissa ja yleensä terve, joskin rodulla esiintyy joitakin sille ominaisia terveysriskejä.

Irish Rover's

## Perustiedot

Leonberginkoira on erittäin suuri saksalainen seura- ja perhekoira. Rodun ihanteessa yhdistyvät rauhallinen itsevarmuus, runsas kaksinkertainen karvapeite ja selvä tarve osallistua perheen arkeen. Koko vaikuttaa lähes kaikkeen: koulutus on aloitettava varhain, turkinhoito vaatii säännöllisesti aikaa, ja kodin, auton sekä budjetin on sovittava jättikokoiselle koiralle.

- FCI tunnustaa leonberginkoiran rotunumerolla 145 ryhmässä 2. Rodun alkuperämaa on Saksa.
- Urosten säkäkorkeuden tulee olla 72–80 cm ja narttujen 65–75 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- Ihanteen mukainen leonberginkoira on itsevarma, yhteistyöhaluinen ja ystävällinen perhekoira, mutta jokaisen koiran luonne ja kokemukset lapsista on arvioitava yksilöllisesti.
- Karvapeite on pitkä ja runsas, ja siinä on aluskarva. Leonberginkoirasta lähtee paljon karvaa, etenkin selvinä kausittaisina karvanlähtöaikoina.
- Leonberginkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä iän, terveydentilan ja palautumisen mukaan.
- Ruotsissa jalostuskoirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rotuyhdistyksen RAS-jalostusstrategia sisältää lisäsuosituksia, joihin kannattaa tutustua pentua valitessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Leonberginkoira on voimakas ja lihaksikas koira, jonka tulee silti vaikuttaa sopusuhtaiselta, ketterältä ja tyylikkäältä. Urosten säkäkorkeus on 72–80 cm ja narttujen 65–75 cm. FCI:n rotumääritelmässä ei anneta painorajoja, joten tietty vaa’an lukema ei ole rotutyypin virallinen mittari. Mittasuhteet, kuntoluokka, liikkeet ja aikuisten sukulaisten rakenne ovat hyödyllisempiä arviointiperusteita.

Rotumääritelmä edellyttää mustaa maskia. Pohjaväri voi olla leijonankeltainen, punainen, punaruskea tai hiekanvärinen, ja myös näiden välisävyt ovat sallittuja. Pitkän ja runsaan peitinkarvan laatu vaihtelee keskipehmeästä karkeaan, ja aluskarva on tiheä. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta. Erityisesti uroksille voi kehittyä selvä harja kaulaan ja rintaan. Raajoissa ja reisien takaosissa on pidemmät hapsut.

Harjaa turkki perusteellisesti vähintään kerran viikossa ja useammin aluskarvan irrotessa. Käy turkki läpi osio kerrallaan ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, leuan alle, etujalkojen väliin, housukarvoihin ja häntään. Näin tiheään turkkiin voi muodostua nopeasti takkuja. Pesun ja märkien lenkkien jälkeen sekä ihon että paksun aluskarvan on päästävä kuivumaan kunnolla.

Leonberginkoiran turkkia ei muotoilla koneella eikä trimmata leikattavan rodun tapaan. Tassujen päällä ja alla olevia karvoja voi siistiä, ja tarvittaessa korvien ympäriltä voi tasata yksittäisiä pitkiä karvoja. Pesutarve riippuu koiran turkista, aktiivisuudesta ja likaisuudesta; kaikille sopivaa pesuaikataulua ei ole. Lähes karvatonta kotia toivovan kannattaa valita toinen rotu.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan leonberginkoiran tulee olla miellyttävä, yhteistyöhaluinen ja peloton seuralainen, joka on itsevarma, kohtuullisen vilkas sekä hyvä oppimaan ja muistamaan. Kyse on jalostusihanteesta, ei jokaisen leonberginkoiran taatusta ominaisuudesta. Siksi Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa korostetaan koko käyttäytymisarvion lukemista ja erityisesti pelkoihin ja aggressiivisuuteen perehtymistä.

Leonberginkoira yhdistetään vahvasti perhe-elämään ja lapsiystävällisyyteen. Erityinen ystävällisyys lapsia kohtaan kuuluu rotumääritelmään, mutta aikuisten on silti huolehdittava kaikista koiran ja lasten kohtaamisista. Suuri nuori koira voi kaataa lapsen tarkoittamatta pahaa, ja koiralla on aina oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lapsille on opetettava, että koira jätetään rauhaan sen syödessä, nukkuessa tai siirtyessä pois.

Toimeentulo muiden koirien, kissojen ja pienlemmikkien kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamistavasta. Rotunimi ei takaa vähäistä saalistusviettiä tai muiden eläinten automaattista hyväksymistä. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle koiralta rajattuja alueita ja pakoreittejä, pidä koira hallinnassa ja tapaamiset lyhyinä ja rauhallisina. Estä jahtaaminen äläkä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on vakiintunutta ja ennakoitavaa.

Rodulla voi olla jonkin verran vartiointitaipumusta, mutta leonberginkoiran ei ole tarkoitus olla terävä vahtikoira. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, vieraisiin paikkoihin ja käsittelyyn. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin ilmaukset, kuten ”lempeä jättiläinen”.

## Koulutus ja liikunta

Leonberginkoira tarvitsee arjen taitojen harjoittelua ensimmäisestä päivästä lähtien. Erityisen tärkeitä ovat hihnassa kulkeminen vetämättä, luoksetulo, yhteistyöhön perustuva käsittely ja ihmisten tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa. Pienen pennun viehättävältä näyttävä käytös voi muuttua aikuisen jättikoiran kohdalla turvallisuusriskiksi. Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, miten sen kannattaa toimia, ja sen tulee olla ensisijainen vaihtoehto. Kovat tai pelottavat menetelmät ovat tarpeettomia.

Liikunnan tavoitteena on kehittää toimintakykyistä kehoa, ei noudattaa jäykkää aikakaavaa. Tutun ”viisi minuuttia ikäkuukautta kohti” -säännön taustalla ei ole tieteellistä näyttöä. Lyhyet kävelyt, vapaa leikki pennun omaan tahtiin, rauhallinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ja yksinkertaiset koulutusharjoitukset sopivat hyvin, kun niiden lomassa on runsaasti unta. Lopeta, kun pentu väsyy, sen liikkeiden hallinta heikkenee tai se alkaa jäädä jälkeen. Lisää kuormitusta yksi asia kerrallaan ja seuraa koiran liikkumista ja palautumista myöhemmin samana päivänä sekä seuraavana aamuna.

Vältä kasvavan koiran kanssa pitkiä matkoja ihmisen määräämään tahtiin, toistuvia hyppyjä, äkkipysähdyksiä ja polkupyörän rinnalla juoksemista. Tämä ei tarkoita pennun pitämistä paikallaan. Monipuolinen liikkuminen omaan tahtiin ja vähitellen pitenevät kävelyt kehittävät kehonhallintaa ja itseluottamusta.

Terve aikuinen leonberginkoira hyötyy päivittäisistä kävelyistä ja aivotyötä tarjoavista tehtävistä. Hajutyöskentely, jäljestys, arkitottelevaisuus ja kiireettömät retket ovat usein käytännöllisiä vaihtoehtoja. Arvioi sopiva kuormitus koiran kunnon, alustan, sään ja palautumisen perusteella, älä yleispätevän minuuttimäärän mukaan. Jos koira muuttuu jäykäksi, haluttomaksi tai poikkeuksellisen väsyneeksi, kuormitusta on kevennettävä. Oireiden jatkuessa tarvitaan eläinlääkärin arvio.

## Terveys

Leonberginkoiran koko tekee terveydestä ja eliniästä tärkeitä kysymyksiä jo ennen pennun hankintaa. Vuonna 2024 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa 676 leonberginkoiran elinajanodotteen mediaani oli 10,0 vuotta. Kyseessä on populaatiota koskeva arvio, ei ennuste yksittäisen koiran tai ruotsalaisen pentueen eliniästä. Kysy myös vanhempien, isovanhempien ja aiempien jälkeläisten eliniästä ja kuolinsyistä.

Ruotsissa leonberginkoira kuuluu terveysohjelmaan, jonka mukaan molemmilla jalostuskoirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon eli SKK:hon. Tämän rodun lonkat kuvataan aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tätä vaatimusta ei pidä sekoittaa Svenska Leonbergerklubbenin voimassa olevaan RAS-jalostusstrategiaan, joka on suositusluonteinen ja asettaa pidemmälle meneviä tavoitteita. Siinä suositellaan muun muassa vähintään 100:n pentuekohtaista HD-indeksiä, HD D–E- tai ED 2–3 -tuloksen saaneiden koirien jättämistä jalostuksen ulkopuolelle, silmätutkimusta ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä sekä tunnettua käyttäytymisstatusta.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja selittämään molempien vanhempien tulokset sekä suunnitellun yhdistelmän perusteet. Hyödyllisiä tietoja ovat:

- virallinen lonkkakuvaustulos (HD), mielellään myös kyynärkuvaustulos (ED), sekä ajantasaiset HD- ja ED-indeksit;
- silmätutkimustulokset ja BPH-kuvauksen tai muun käyttäytymisarvion täydelliset tulokset;
- LPN1-, LPN2-, LPPN3- ja LEMP-geenitestien tulokset, jotka on tulkittu kunkin geenimuunnoksen osalta oikein;
- lähisuvussa tiedossa olevat sydänsairaudet, kasvaimet, neurologiset oireet ja varhaiset kuolemat.

LPN-muodot ja LEMP ovat neurologisia sairauksia, jotka voivat vaikuttaa liikkumiseen, lihaksistoon, koordinaatioon ja joskus hengitykseen. Testit eivät korvaa toisiaan, ja sairauksien periytymistavat eroavat toisistaan: esimerkiksi LPN2 periytyy vallitsevasti, kun taas LPPN3:n ja LEMP:n jalostusvalinnoissa huomioidaan peittyvä periytyminen. Älä tyydy mainintaan ”DNA-testattu”, vaan pyydä nähtäväksi tarkka testi ja tulos sekä selvitys siitä, miten yhdistelmä noudattaa rotuyhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Leonberginkoira on suuri ja syvärintainen. Tällainen ruumiinrakenne liittyy suurentuneeseen mahalaukun laajentuman ja kiertymän riskiin. Tulokseton yökkäily, nopeasti turpoava vatsa, levottomuus, läähätys ja vaikeus käydä makuulle ovat hälytysmerkkejä, jotka vaativat välitöntä hoitoa. Ota heti yhteys eläinlääkäriin ja lähde klinikalle. Älä jää odottamaan oireiden helpottumista.

## Historia ja alkuperä

Leonberginkoira kehitettiin Etelä-Saksassa 1800-luvulla, ja se on saanut nimensä Stuttgartin lähellä sijaitsevasta Leonbergin kaupungista. FCI:n rotumääritelmän mukaan kaupunginvaltuutettu Heinrich Essig risteytti mustavalkoisen newfoundlandinkoiranartun Ison Sankt Bernhardin solan majatalosta peräisin olleen uroksen kanssa ja käytti myöhemmin myös pyreneittenkoiraa. Hänen tavoitteenaan oli luoda suuri, leijonamainen koira, joka muistuttaisi kaupungin vaakunan leijonaa.

Ensimmäiset varsinaisesti leonberginkoiriksi kutsutut koirat syntyivät vuonna 1846. Rodun koiria pidettiin 1800-luvun loppuun mennessä maatilakoirina Baden-Württembergissä, missä niiden vartiointi- ja veto-ominaisuuksia arvostettiin. Jalostuskoirien määrä väheni jyrkästi molempien maailmansotien aikana ja niiden jälkeisinä vuosina, mutta kanta saatiin elvytettyä. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1979.

Nykyään leonberginkoira on ennen kaikkea seura- ja perhekoira. Rodun historia auttaa ymmärtämään sen kokoa, säänkestävää turkkia ja jonkinasteista valppautta, mutta se ei ennusta yksittäisen koiran suoriutumista työtehtävissä, vedessä tai perhe-elämässä.

## Arki leonberginkoiran kanssa

Leonberginkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka aidosti haluaa jakaa arkensa erittäin suuren koiran kanssa ja pystyy järjestämään tilat, turkinhoidon, kuljetukset, koulutuksen ja terveydenhoitokulut käytännössä. Piha on kätevä, mutta se ei koskaan korvaa kävelyjä ja seuraa. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiralla on tilaa maata ja kääntyä mukavasti. Selvitä kuitenkin hissin tai portaiden toimivuus, yhteisistä tiloista ja naapureista kantautuvat äänet, viileän lepopaikan saatavuus sekä se, miten sairas tai loukkaantunut koira saadaan kuljetettua.

Suuri auto tai muu turvallinen kuljetusjärjestely on usein välttämätön. Petien, porttien, valjaiden ja muiden varusteiden on sovittava koiran kokoon. Ruoka, vakuutukset ja eläinlääkärinhoito maksavat yleensä enemmän kuin pienellä koiralla. Suunnittele, kuka pystyy käsittelemään koiraa turvallisesti, jos sairastut tai joudut matkustamaan.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen koiran reaktioiden mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, pennut ja vanhat koirat useammin. Ohje kertoo ulkoilutusten tiheydestä, ei siitä, kuinka pitkän yksinolon jokainen leonberginkoira kokee turvalliseksi. Tallenna lyhyitä yksinoloharjoituksia videolle ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira kävelee levottomasti edestakaisin, läähättää, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan.

Rotu on huono valinta ihmiselle, joka toivoo vähäistä karvanlähtöä, pieniä ylläpitokuluja tai mahdollisuutta lykätä koulutusta ongelmien ilmaantumiseen asti. Se voi sopia hyvin ihmiselle, joka arvostaa tiivistä yhteistyötä, ehtii opettaa arjen taitoja jo pennusta lähtien ja on valmis mukauttamaan liikuntaa ja muuta tekemistä koiran koko elämän ajan. Tapaa useita aikuisia leonberginkoiria ja kysy rodun haasteista yhtä lailla kuin sen vahvuuksista ennen päätöstä.

Leonberginkoira

Leonberger Club of Great Britain

The Norwegian Leonberger Club

German Leonberger Club

Societé Centrale Canine (France)

Suuri ja vahvarakenteinen ”lempeä jättiläinen”, jolla on leijonanvärinen, vettähylkivä kaksinkertainen turkki ja musta maski. Yleensä rauhallinen ja omistautunut koira, joka tulee hyvin sosiaalistettuna erinomaisesti toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Tarvitsee säännöllistä liikuntaa, lempeää koulutusta, perusteellista turkinhoitoa ja huolellista terveydenhoitoa.

Skutesjöns

## Perustiedot

Ruotsissa collie rekisteröidään kahtena erillisenä rotuna: pitkäkarvaisena colliena, FCI 156, ja sileäkarvaisena colliena, FCI 296. Niitä käsitellään usein yhdessä, sillä niiden tausta on ollut yhteinen vielä melko hiljattain, niiden säkäkorkeus on samaa luokkaa ja rakenne samankaltainen. Turkki on kuitenkin erilainen. Bordercollie on sen sijaan oma rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, vahvat historialliset yhteydet Skotlantiin.
- **Käyttötarkoitukset:** paimenkoira, työkoira ja seurakoira.
- **Säkäkorkeus:** kummassakin rodussa uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm.
- **Paino:** sileäkarvaisen collien rotumääritelmässä urosten painoksi ilmoitetaan 20,5–29,5 kg ja narttujen 18–25 kg. Pitkäkarvaisen collien rotumääritelmässä ei määritellä virallista painoa.
- **Värit:** soopeli ja valkoinen, kolmivärinen ja sinimarmoroitu eli blue merle.
- **Elinikä:** laajassa brittiläisessä tutkimuksessa collieiden yhteisen ryhmän eliniän mediaani oli 13,3 vuotta. Luku kuvaa suurta koirajoukkoa, eikä se ennusta yksittäisen koiran elinikää.

Collie sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista arkea yhteistyöhaluisen koiran kanssa ja on valmis perehtymään luonteeseen yhtä huolellisesti kuin ulkonäköön. Karvan pituus vaikuttaa selvästi turkinhoitoon, mutta se ei kerro luotettavasti siitä, kuinka energinen, itsevarma tai mutkaton yksittäinen koira on.

## Ulkonäkö ja turkki

Collie on ketterä ja tasapainoinen koira, jossa voima ja liikkuvuus yhdistyvät ilman raskasta tai karkeaa vaikutelmaa. Pitkä, tylpän kiilan muotoinen pää, mantelinmuotoiset silmät ja kärjistään eteenpäin taittuvat korvat luovat rodulle ominaisen ilmeen. Molempien rotujen viralliset säkäkorkeusrajat ovat samat. Sileäkarvaisen collien painorajoja ei pidä käyttää pitkäkarvaisen collien virallisena ohjearvona, sillä sen rotumääritelmässä ei määritellä painoa.

Pitkäkarvaisella colliella on erittäin tiheä kaksinkertainen karvapeite. Peitinkarvan tulee olla suoraa ja karheaa, pohjavillan puolestaan pehmeää, villavaa ja niin tiheää, että iho lähes peittyy. Kauluksessa, rinnassa, raajoissa ja hännässä karva on runsaampaa. Harjaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja kaulapannan alle. Karvanlähtöaikaan turkkia on kammattava tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa.

Sileäkarvaisella colliella on lyhyt, suora ja karhea peitinkarva sekä erittäin tiheä pohjavilla. Turkki on huomattavasti helpompi pitää takuttomana, mutta siitäkin irtoaa karvaa. Karvanlähtöaikaan harjaus poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden tarkistaa ihon, tassujen ja kynsien kunnon. Turkin pitäisi pysyä helppohoitoisena ilman trimmaamista tai leikkaamista.

Molempien rotujen värit ovat soopeli ja valkoinen, kolmivärinen sekä blue merle. Valkoisia merkkejä voi olla muun muassa kauluksessa, rinnassa, raajoissa, tassuissa ja hännänpäässä. Väri on huono peruste pennun valinnalle: terveys, luonne, arkikäyttäytyminen ja kasvattajan tavoitteet ovat tärkeämpiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, aktiivinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka ei ole hermostunut eikä aggressiivinen. Monet colliet oppivat nopeasti, seuraavat tarkasti ohjaajaansa ja osallistuvat mielellään arjen tekemisiin. Tämä on erinomainen pohja koulutukselle, mutta se ei takaa, että jokainen collie olisi itsevarma, hiljainen, mutkaton lasten kanssa tai helppo ensimmäinen koira.

Luonne vaihtelee yksilöittäin ja suvuittain, ja pelokkuuteen on kiinnitetty paljon huomiota ruotsalaisessa jalostustyössä. Älä tyydy yleisluontoisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”herkkä”. Tutustu vanhempien koko MH-luonnekuvaukseen, tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ja kysy, miten koirat reagoivat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uudenlaisiin alustoihin ja yllätyksiin. Yhtä tärkeää on se, kuinka nopeasti ne palautuvat tilanteista.

Colliella on oma luonneindeksi, joka perustuu koiran ja sen sukulaisten MH-tuloksiin. Indeksejä lasketaan uteliaisuudelle ja itsevarmuudelle, sosiaalisuudelle, leikkihalulle, takaa-ajolle ja laukausreaktiolle. Arvo 100 vastaa rodun keskiarvoa, ei hyväksytyn tuloksen rajaa. Indeksiä tulee tarkastella yhdessä koko luonnekuvauksen, laajemman suvun sekä sen kanssa, millaiseen kotiin tai työhön pentue on kasvatettu.

Rotumääritelmät ja Ruotsin Kennelliitto kuvaavat collieita ystävällisiksi koiria ja ihmisiä kohtaan, mutta myös kokemukset, terveys ja koulutus muokkaavat kotikäyttäytymistä. Arvioi yksilöä sen sijaan, että pitäisit karvan pituutta tai rodun nimeä takeena tietynlaisesta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Collie tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tehtäviä, joissa se saa käyttää yhteistyökykyään, keskittymiskykyään ja uteliaisuuttaan. Mikään luotettava minuuttimäärä ei sovi yhtä hyvin pennulle, aikuiselle kilpakoiralle ja seniorille. Sovita rasitus ja tehtävien vaikeus koiran ikään, terveydentilaan, kokemukseen ja palautumiseen.

Yhdistä lenkkeilyyn esimerkiksi jäljestystä, etsintätehtäviä, tokoa, rally-tokoa, agilityä tai yksinkertaisia hajuleikkejä kotona. Vaihtelu on arvokkaampaa kuin pelkkä vauhdin tai matkan lisääminen. Opeta koiraa myös odottamaan ja rauhoittumaan: aktiivisen koiran ei tarvitse käydä ylikierroksilla koko päivää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus, selkeät vihjeet ja vähitellen vaikeutuvat tehtävät sopivat koiralle, joka nauttii yhteistyöstä ihmisen kanssa. Pilko uudet taidot sopivan pieniin osiin, palkitse hyvistä valinnoista ja helpota harjoitusta, jos koira muuttuu epävarmaksi tai sen keskittyminen herpaantuu. Kovat ojennukset eivät ole oikotie itsevarmuuteen.

Collie voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tunnistaa varhaiset huolestumisen merkit ja valitsee pentueen dokumentoitujen luonneominaisuuksien perusteella. Se sopii huonommin ihmiselle, jota viehättää lähinnä ulkonäkö, joka etsii tarkkaa liikunta-aikataulua tai joka odottaa koiran viihdyttävän itseään pihalla.

## Terveys

Pentua valittaessa todelliset tutkimustulokset ovat tärkeämpiä kuin ilmoitus siitä, että vanhemmat on ”testattu”. Pyydä rekisterinumerot ja tarkista lonkkatulokset, MH-tulokset, silmätutkimuslöydökset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Rekisteröintivaatimukset ja jalostussuositukset eivät tarkoita samaa asiaa.

Ruotsin Kennelliiton nykyiset rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmissa collieroduissa, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Jalostukseen käytettävien sileäkarvaisten collieiden lonkkatuloksen tulee olla A tai B. Pitkäkarvaista collieta, jonka lonkkatulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen, ja Ruotsin Kennelliitto suosittelee vanhempien yhdistelmän lonkkaindeksiksi yli 100:aa. Säännöt siis eroavat rotujen välillä.

Säännöt edellyttävät myös tunnettua luonnestatusta. Ruotsissa asuvien, vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneiden vanhempien on suoritettava koko MH-luonnekuvaus niin, että kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Ohjaaja voi kieltäytyä laukausosiosta ilman, että koira menettää tunnetun luonnestatuksensa. MH kuvaa reaktioita; koiraa ei hyväksytä tai hylätä sen perusteella.

Collie eye anomaly eli CEA on synnynnäinen silmän takaosan kehityshäiriö. Sen ilmenemismuodot vaihtelevat CH/CRD-muutoksista, jotka eivät usein aiheuta arjessa havaittavaa näköhaittaa, koloboomaan ja harvinaisempiin seurauksiin, kuten verenvuotoon tai verkkokalvon irtoamiseen. Älä kysy vain, onko koira ”CEA-testattu”, vaan pyydä tarkka diagnoosi ja tieto koiran iästä tutkimushetkellä.

Ruotsin nykyiset rekisteröintisäännöt eivät aseta collieille erillistä silmätutkimusvaatimusta. Rotuyhdistys suosittelee silti pentujen tutkimista ennen luovutusta ja jalostuskoirien tutkimista uudelleen aikuisina. Ruotsin Kennelliiton mukaan CH/CRD havaitaan parhaiten nuorilla pennuilla, tavallisesti 8–10 viikon iässä. Se suosittelee riskiryhmään kuuluvien rotujen aikuisille koirille silmätutkimusta ennen ensimmäistä astutusta.

ABCB1-geenin muunnos, jota kutsutaan yleisesti MDR1:ksi, voi altistaa koiran herkkyydelle tiettyjä lääkkeitä kohtaan. Testaus on merkityksellistä sekä pitkä- että sileäkarvaisille collieille. Suurin riski on koirilla, joilla on muunnoksesta kaksi kopiota, mutta myös yhden kopion kantaja voi saada reaktion. Säilytä testitulos ja näytä se eläinlääkärille ennen lääkityksen antamista. Testi koskee tätä tiettyä lääkeaineherkkyyttä, eikä se ole yleinen todistus koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliitto ei salli kahden merlevärisen collien yhdistelmästä syntyneiden pentujen rekisteröintiä. Myös merlen ja soopelin yhdistämiseen liittyy erityisiä DNA-statusta ja jalostuskäyttörajoituksia koskevia sääntöjä. Pennunostajan kannattaa siksi kysyä, miten vanhempien värit ja mahdollinen merlemuunnos on selvitetty, eikä valita pentua pelkästään sen värityksen perusteella.

## Historia ja alkuperä

Collie on brittiläinen rotu, jolla on vahvat yhteydet Skotlantiin, vaikka sen varhainen alkuperä on epävarma. Rotumääritelmän kuvaamassa taustassa paikalliset koirat sekoittuivat roomalaisten Skotlantiin tuomiin koiriin. Pitkä- ja sileäkarvaiset colliet kehittyivät samasta työkoirakannasta, ja niiden sukulinjat olivat yhteisiä vielä suhteellisen hiljattain.

Collieita esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1861. Kuningatar Viktorian kiinnostus auttoi myöhemmin tekemään niistä suosittuja seura- ja näyttelykoiria. Työominaisuudet säilyivät tärkeinä: elegantti rakenne ja herkkä reagointi ohjaajaan ovat ymmärrettävämpiä paimen- ja työkoiran taustaa vasten kuin pelkkänä ulkonäköihanteena.

1900-luvulla erityisesti pitkäkarvainen collie yhdistettiin vahvasti kuvitteelliseen Lassieen. Eric Knight loi hahmon teoksessaan *Lassie Come-Home*, ja vuoden 1943 elokuvassa käytettiin pitkäkarvaista collieta. Tarinat loivat rodusta sankarillisen mielikuvan, mutta oikeaa koiraa on arvioitava sen oman luonteen, terveyden ja kasvatuksen perusteella.

## Arki collien kanssa

Collie voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä toimintaa. Kerrostalossa omistajan kannattaa myös opettaa koiraa suhtautumaan rauhallisesti yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin ja estää sitä viettämästä koko päivää ikkunaa tai ulko-ovea vahtien.

Aikuisen tulee valvoa koiran ja lasten yhdessäoloa, asettaa selkeät säännöt ja järjestää koiralle lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä kiivetä koiran päälle, halata sitä eikä häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana. Ystävällinenkin koira voi tuntea joutuneensa ahdinkoon, ja innostunut collie saattaa leikkiessään vahingossa kaataa pienen lapsen.

Monet colliet voivat elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Estä jahtaaminen, varmista kissalle esteettömät poistumisreitit äläkä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on vakiintunut. Pienlemmikit tarvitsevat turvallisen asumuksen, johon koira ei pääse eikä jonka vieressä se voi tarkkailla niitä lähietäisyydeltä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhallinen. Pidennä aikaa vasta, kun pentu pystyy rauhoittumaan. Aikuisen koiran kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee yksilöittäin. Käytä ohjenuorana koiran käyttäytymistä yleisen enimmäisajan sijaan.

Ennen ostopäätöstä kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi näihin kysymyksiin:

- Onko pentue pitkä- vai sileäkarvainen, ja millaista arki aikuisten sukulaisten kanssa on?
- Mitkä ovat vanhempien lonkkatulokset ja pitkäkarvaisen collien tapauksessa niiden tämänhetkiset lonkkaindeksit?
- Ovatko molemmat vanhemmat suorittaneet MH-luonnekuvauksen, ja mitä MH, luonneindeksi ja lähisukulaiset kertovat pelokkuudesta ja palautumiskyvystä?
- Milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on tutkinut pennut ja vanhemmat, ja mitä tarkkoja CEA-löydöksiä on kirjattu?
- Mikä on kummankin vanhemman MDR1-status, ja onko yhdistelmässä merlevärisiä koiria?

Pelkkä karvan pituus ei saa ratkaista valintaa. Etsi pentue, jonka terveyttä, luonnetta ja arkikäyttäytymistä voi arvioida myös laajemman suvun perusteella.

Collie

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Collie Association (UK)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Collie on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jonka pitkä, kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Lempeä, uskollinen ja herkkä collie kiintyy vahvasti perheeseensä, ja sille sopii parhaiten lempeä koulutus. Se sopeutuu niin kaupunkiin kuin maaseudullekin ja tarvitsee päivittäin aivojumppaa ja liikuntaa voidakseen hyvin.

Light Of Dawn's

## Rotu lyhyesti

- Nimestään huolimatta tiibetinterrieri ei ole käyttötarkoitukseltaan terrieri. FCI luokittelee sen seurakoiraksi, mutta Tiibetissä sitä on käytetty myös paimennukseen ja hälyttäväksi vahtikoiraksi.
- Uroksen säkäkorkeuden tulisi olla 36–41 cm, nartun hieman pienempi. FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten vanhempien ja muiden aikuisten sukulaisten todellinen koko kertoo enemmän kuin lupaus tietystä kilomäärästä.
- Rodun tulisi olla vankka, keskikokoinen, pitkäkarvainen ja yleisvaikutelmaltaan neliömäinen. Suuret käpälät ovat pyöreät ja litteät, ja liikkeiden tulee olla sujuvat, etuaskelen pitkä ja takatyönnön hyvä.
- Turkki on kaksinkertainen, ja siinä sallitaan monia värejä. Suklaanruskea, maksanruskea ja merle eivät ole rotumääritelmän mukaan sallittuja.
- Ihanteellinen tiibetinterrieri on eloisa, hyväntahtoinen, valpas ja älykäs. Se ei välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä, mutta liiallinen arkuus ei ole toivottu rotuominaisuus.
- Tiibetinterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen seuralaisen, pystyy käyttämään aikaa turkinhoitoon ja koulutukseen ja on valmis tarkistamaan terveystutkimusten asiakirjat sen sijaan, että tyytyisi tietoon vanhempien ”testaamisesta”.

## Ulkonäkö ja turkki

Tiibetinterrierin tulisi olla vahva ja tiivisrakenteinen olematta raskas. Etäisyyden olkanivelestä hännäntyveen tulee vastata säkäkorkeutta. Päätä peittää runsas karvoitus, ja silmät ovat suuret, tummanruskeat ja melko kaukana toisistaan. Runsaskarvainen häntä on kiinnittynyt melko korkealle ja kaartuu selän päälle. Hännän kärjen lähellä saa olla mutka.

Pitkät pääkarvat saavat laskeutua eteenpäin, mutta ne eivät saa peittää silmiä tai haitata koiran näköä. Tämä on tärkeä tarkistaa arjessa. Jos koira törmäilee esineisiin, epäröi portaissa tai sen on vaikea tulkita muiden koirien viestejä, asiaa ei pidä kuitata rodulle tyypillisen otsatukan seurauksena. Jaa tai sido karvat niin, että koira näkee, ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan kaikki uudet näkökyvyn muutokset.

Pohjavilla on hienoa ja villavaa. Peitinkarvan tulee olla runsasta, hienoa ja pitkää, mutta ei silkkistä eikä villavaa. Se voi olla suoraa tai laineikasta, mutta ei kiharaa. Sallittuja värejä ovat muun muassa valkoinen, kullanvärinen, kermanvärinen, harmaa, savunvärinen, musta, kirjava ja kolmivärinen. Ei siis pidä paikkaansa, että kaikki värit olisivat sallittuja: suklaanruskea, maksanruskea ja merle on suljettu pois.

Turkki on hoidettava perusteellisesti, mutta sama hoitorytmi ei sovi kaikille koirille. Nuoren koiran karvan vaihtuminen aikuiskarvaan, turkin täysi pituus, kosteus, lika ja aktiivisuus vaikuttavat kaikki siihen, kuinka nopeasti takkuja muodostuu. Käy turkki läpi sormin ja kammalla ihoa myöten, etenkin korvien takaa, kainaloista ja nivusista, parrasta ja käpälistä sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Kamman tulee kulkea turkin läpi ihoa kiskomatta. Pese koira, kun turkki on likainen tai vaikeasti selvitettävä, ja kuivaa se ihoa myöten. Totuta pentu vähitellen harjaukseen, kuivaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä paikallaan seisomiseen ja makaamiseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinterrierin tulisi olla eloisa, hyväntahtoinen, ulospäinsuuntautunut, valpas, älykäs ja rohkea, mutta ei kiivas tai riidanhaluinen. Rotumääritelmässä todetaan myös, ettei rotu välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä. Tämä ei tarkoita, että pelkoa, uhkaavaa käytöstä tai vaikeutta palautua säikähdyksestä pitäisi hyväksyä ”rodulle tyypillisenä pidättyväisyytenä”.

Yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset antoivat hyödyllistä tietoa rodun silloisesta keskimääräisestä käyttäytymisestä. Ruotsin vuoden 2018 jalostusstrategian taustalla olleessa kyselyssä osalla koirista raportoitiin sekä liiallista pidättyväisyyttä että vaikeuksia jäädä yksin. Aineisto koskee aiempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa tämän päivän pennun käyttäytymistä.

Tapaa pentueen emä ja mielellään useita aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne reagoivat vieraan ihmisen saapumiseen, tassujen ja turkin käsittelyyn sekä yllättäviin tapahtumiin. Sopivan aikuisen koiran ei tarvitse hakeutua kaikkien seuraan, mutta sen tulisi selviytyä tilanteista jäämättä pelon, haukkumisen tai puolustautumisen kierteeseen. Kysy, miten täyssisarukset ja aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät kotona, matkoilla ja eläinlääkärissä.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää tuntimäärää ei ole. Aikuinen koira voi nauttia kävelyistä vaihtelevassa maastossa, etsintätehtävistä, jäljestämisestä, rally-tokosta, sopivan tasoisesta agilitystä tai muusta ajattelua ja yhteistyötä vaativasta harjoittelusta. Sovita määrä koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aseta etusijalle arkea helpottavat taidot:

- kävely löysällä hihnalla ja luotettava luoksetulo, aluksi hallituissa ympäristöissä
- ihmisten ja koirien ohittaminen ilman, että jokainen kohtaaminen johtaa tervehtimiseen tai hälyttämiseen
- selkeä lepopaikka ja kyky rentoutua tekemisen jälkeen
- turkin, tassujen, suun, silmien ja korvien vapaaehtoinen käsittely
- odottaminen ovilla, auton luona ja ennen tervehtimistä
- hyvin lyhyet yksinolot, joita pidennetään ilman, että koira ahdistuu

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Rotu voi oppia nopeasti, vaikka pitkät, toistuvat harjoitukset eivät sitä miellyttäisikään. Käytä palkkioina vaihtelevasti ruokaa, leikkiä, haistelua, etäisyyden kasvattamista ja pääsyä mieluisan tekemisen pariin. Jos koira ääntelee tai käy yhä levottomammaksi tai sen on vaikea nukkua harjoittelun jälkeen, helpommat tehtävät, vähäisemmät ärsykkeet ja pidemmät tauot voivat auttaa enemmän kuin uusi harjoituskerta.

Pennuille ja nuorille koirille tulee tarjota monipuolista, omaehtoista liikuntaa turvallisilla alustoilla, mutta niitä ei pidä rasittaa pitkillä juoksulenkeillä tai toistuvalla hyppimisellä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Ruotsin sitovat rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen suositukset ovat eri asioita. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 sääntöjen mukaan jälkeläisiä ei voida rekisteröidä, jos vanhemmalla on PRA tai linssiluksaatio. Rotukohtaisessa osiossa ei kuitenkaan edellytetä tiettyä DNA-testipakettia tai määrättyä lonkkatulosta. Pennunostajan kannattaa siksi selvittää sekä vähimmäisvaatimukset että vapaaehtoinen terveystyö.

Ruotsalainen rotuyhdistys Tibetanska Terriersällskapet suosittelee, että molemmat vanhemmat lonkkakuvataan ja että niiden HD-tulos olisi mieluiten A tai B. Jos jalostukseen käytetään C-lonkkaista koiraa, pentueen ennustetun HD-indeksin tulisi olla vähintään 100. Rodulla on Ruotsissa käytössä HD-indeksi, joten pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman tulos ja pentueen ennustettu indeksi sen sijaan, että tyytyisit tietoon lonkkien kuvaamisesta.

Yhdistys suosittelee myös, että molemmille vanhemmille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta eikä niissä todeta PRA:ta tai linssiluksaatiota. Tähän on tarkoin rajattu poikkeus joillekin vanhemmille koirille, joilla on toistuvia silmätutkimuksia ja DNA-tuloksia. Pyydä tutkimuksen päivämäärä, koko lausunto ja aiemmat tulokset. PRA on useiden sairauksien yhteisnimitys, ja yhdistyksen mukaan PRA3- ja rcd4-testit selittävät vain osan rodun PRA-tapauksista. Yhden variantin osalta terve tulos ei siis sulje pois kaikkia PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa primaariseen linssiluksaatioon eli PLL:ään ja myöhään alkavaan neurologiseen NCL-sairauteen. Näiden peittyvästi periytyvien varianttien kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää, koska pennut voivat periä kaksi kopiota sairausvariantista. Tarkista kummankin vanhemman osalta tarkka sairaus, variantti, laboratorio ja tulos. Pelkkä ilmaus ”DNA-testattu” kertoo liian vähän ilman asiakirjoja.

Myös munuaisdysplasia, josta aiemmin käytettiin nimitystä PNP, kuuluu rodun terveyshistoriaan. Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan nimenomaisesti, että aiemmin käytetty RD-DNA-testi on epäluotettava eikä sitä pidä käyttää. Tällaista tulosta ei saa esittää osoituksena terveydestä. Kysy sen sijaan vanhemmilla, sisaruksilla, aiemmilla jälkeläisillä ja vanhemmilla sukulaisilla todetuista munuaissairauksista.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa tiibetinterrierien eliniän mediaaniksi arvioitiin tutkitussa ryhmässä 13,8 vuotta. Tulos kuvaa Britanniassa eläneitä koiria, eikä se ole ennuste ruotsalaisen pennun eliniästä tai takuu yksittäisen koiran pitkäikäisyydestä.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinterrieri on lähtöisin Tiibetistä, mutta rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia. Nimestään huolimatta se ei ole terrieri. FCI kuvaa sen taustaa paimenkoirana ja kauppiaiden hälyttävänä vahtikoirana, mutta luokittelee nykyisen rodun ryhmän 9 seurakoiriin.

Rodun uudempi eurooppalainen historia tunnetaan paremmin kuin monet tarinat pyhistä onnentuojista. Brittiläinen lääkäri Agnes Greig tutustui rotuun Intiassa vuonna 1922 ja toi koiria Englantiin 1920-luvulla. Tiibetinterrierit ja lhasa apsot rekisteröitiin yhdessä lhasanterriereinä, kunnes Britannian kennelliitto erotti ne toisistaan vuonna 1934.

Vuonna 1958 Carin Slättne toi Englannista kaksi koiraa Ruotsiin. Tibetanska Terriersällskapet perustettiin vuonna 1972. Tämä osa historiasta tunnetaan hyvin. Kertomukset siitä, ettei koiria koskaan myyty vaan ne annettiin aina onnea tuovina lahjoina tai että ne tekivät tietynlaista pelastustyötä, kuuluvat pikemminkin perimätietoon, eikä niitä ole dokumentoitu yhtä hyvin.

## Arki tiibetinterrierin kanssa

Tiibetinterrieri voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa tekemistä, rauhaa ja säännöllistä turkinhoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, miten arjessa hallitaan lähikohtaamiset, yhteisten tilojen äänet, märkä turkki ja koira, joka huomaa muutokset herkästi. Opeta koiralle oma lepopaikka ja palkitse sitä siitä, että se kuulee ulkoa kantautuvat äänet jäämättä haukkumaan.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois, eikä turkista tai hännästä saa koskaan ottaa kiinni leikin tiimellyksessä. Pois haluavalla koiralla tulee olla suojaisa paikka portin takana tai toisessa huoneessa.

Sopivuus yhteiseloon muiden koirien, kissojen tai pieneläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Tutustuta koirat rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Tarjoa kissalle korkealla sijaitsevia lepopaikkoja ja koiralta rauhoitettuja alueita sekä estä jahtaaminen alusta lähtien. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa valvontaa tai yksittäisen koiran käyttäytymisen arviointia.

Totuta koira yksinoloon vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, tuhoaminen tai ruoasta kieltäytyminen kertovat, että harjoitus on liian vaikea. Ne eivät ole merkkejä uhmakkuudesta.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi pärjätä rodun kanssa, jos turkinhoito, arjen koulutus ja terveysasiakirjojen tarkistaminen tuntuvat hallittavilta. Tapaa aikuisia sukulaisia, varmista lonkkatulokset ja pentueen indeksi, lue silmälausunnot ja pyydä DNA-tulos jokaisesta nimetystä variantista. Valitse kasvattaja sen perusteella, miten avoimesti hän kertoo koko suvusta, älä värin, kampauksen tai yleisluonteisen ”terve suku” -vakuuttelun perusteella.

Tiibetinterrieri

Verein für Deutsche Spitze (Germany)

Norsk Kennel Klub (Norway)

Tiibetinterrieri on keskikokoinen, vankkarakenteinen tiibetiläinen rotu, jolla on pitkä, suojaava turkki ja lumikenkämäiset käpälät. Se oli aikoinaan munkkien seuralainen. Sisällä se on rauhallinen ja lempeä, ulkona vilkas ja urheilullinen. Tämä älykäs ja itsenäinen ongelmanratkaisija tarvitsee lempeää, johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Lokattens

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Heratorpets

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Vi har en mindre uppfödning av små goa Chihuahuas. 

Bor i Nybro som ligger i Kalmar län (Småland).

Vi följer givetvis SKK-s regler vad som gäller allt inom kenneln.
Kenneln är godkänd av länsstyrelsen. 

Mail: kennelalltimeunique@gmail.com

Har en Facebook-sida där mina härliga hundar kan ses, se länken nedan.

Alltime Unique

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Hundboden's

## Perustiedot

- Pumi on unkarilainen terrierityyppinen paimenkoira, ei terrierirotu. Sitä on käytetty sekä lampaiden että suuremman karjan paimentamiseen ja hallintaan. Se on toiminut myös maatilan yleiskoirana ja tuhoeläinten torjujana.
- Urosten säkäkorkeus on 41–47 cm ja paino 10–15 kg; ihanne on 43–45 cm ja 12–13 kg. Narttujen säkäkorkeus on 38–44 cm ja paino 8–13 kg; ihanne on 40–42 cm ja 10–11 kg.
- Korvat ovat tyvestä pystyt, mutta niiden ylimmän kolmanneksen tulee taittua eteenpäin. Täysin pystyt korvat eivät siis vastaa rotumääritelmän ihannetta.
- Pumi on hyvin eloisa, rohkea ja työskentelyhaluinen sekä usein äänekäs. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta rotumääritelmän mukaan arkuus ei ole sille tyypillistä.
- Karvapeite on laineikas tai kihara ja muodostaa kimmoisia kiharoita. Se koostuu karheasta mutta ei karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä pohjavillasta. Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa harjoitella koiran kanssa säännöllisesti, osaa opettaa sille aktiivisuuden ja levon vuorottelua ja on valmis paneutumaan haukkumiseen, sosiaalistamiseen ja terveystutkimuksiin.

## Ulkonäkö ja turkki

Pumin tulee olla keskikokoinen, kuiva, lihaksikas ja neliömäinen. Rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta. Pää on suhteellisen pitkä ja kapea, ja kuono on pitkänomainen mutta ei suippo. Tummanruskeat silmät ovat soikeat ja hieman vinoasentoiset. Tyvestä pystyt korvat, joiden ylin kolmannes taittuu eteenpäin, antavat rodulle sen tunnusomaisen ilmeen. Korvat ovat hyvin liikkuvaiset ja seuraavat koiran ympäristön tapahtumia.

Häntä on korkealle kiinnittynyt ja kaartuu laajaksi renkaaksi lantion päälle. FCI:n rotumääritelmä ei salli luonnostaan lyhyttä eikä typistettyä häntää. Tavallisesti alhaalla riippuva häntä tai useilla täysin erilaisilla tavoilla kannettu häntä ei siis vastaa rotumääritelmän ihannetta.

Karvapeite on keskimäärin 4–7 cm pitkää, ja sen tulee muodostaa pienempiä tai suurempia laineikkaita tai kiharaisia tupsuja. Se ei saa olla sileää eikä nyörimäistä. Peitinkarvan tulee olla vahvaa mutta ei karkeaa, ja pohjavillan pehmeää. Silmien ympärillä ja kuono-osassa ei saa olla pitkää karvaa.

Sallitut värit ovat voimakkaan sävyinen, yksivärinen harmaa, musta, kellanruskea eli fawn sekä valkoinen. Harmaat koirat syntyvät yleensä mustina ja vaalenevat ajan myötä. Rinnassa sallitaan halkaisijaltaan alle 3 cm:n valkoinen laikku ja varpaissa valkoinen viiru, mutta kirjava tai suklaanruskea karvapeite on hylkäävä virhe.

Sovita turkinhoitoväli sen mukaan, miten kampa kulkee turkissa ja missä kunnossa iho on. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, nivusiin sekä valjaiden ja pannan alle jääviin alueisiin. Selvitä takut ennen kuin ne alkavat kiristää ihoa ja pese koira, kun turkki on likainen. Kostuta turkki kevyesti kampaamisen jälkeen ja anna sen kuivua vapaasti, jotta kiharat palautuvat. Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen.

Perinteisessä näyttelykunnostuksessa rotumääritelmä edellyttää käsin trimmaamista ja vain vähäistä siistimistä saksilla pään ja raajojen alueelta. Koko turkin muotoilu saksilla ei ole toivottavaa. Kotikoiran käytännöllisen leikkauksen ei tarvitse vastata näyttelykoiran turkkia, mutta valitse trimmaaja, joka tuntee kiharan, kaksinkertaisen karvapeitteen ja osaa pitää turkin takuttomana ihoa myöten.

## Luonne ja käyttäytyminen

Pumin tulee olla eloisa, rohkea, tarkkaavainen ja aina toimintavalmis. FCI kuvaa rotua hieman epäluuloiseksi vieraita kohtaan ja melko äänekkääksi. Samassa rotumääritelmässä todetaan, että arka tai flegmaattinen käytös on rodulle epätyypillistä. Rodun pidättyväisyydellä ei siis pidä perustella jatkuvaa pelokkuutta, uhkaavaa käytöstä tai hallitsematonta haukkumista.

Pumi reagoi nopeasti. Tästä on paljon hyötyä paimennuksessa ja koiraurheilussa, mutta arjessa se vaatii myös ohjausta. Koira saattaa havaita liikkeet, äänet ja muutokset välittömästi sekä oppia yhtä nopeasti niin toivottuja kuin ei-toivottujakin toimintatapoja. Perimä, varhaiset kokemukset, ympäristö ja koulutus vaikuttavat siihen, kuinka sosiaalinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksilöstä tulee.

Tutustu pentueen emään ja mahdollisuuksien mukaan useisiin aikuisiin sukulaisiin. Seuraa, miten ne tervehtivät vierasta ihmistä, reagoivat äkillisiin ääniin ja rauhoittuvat leikin tai innostumisen jälkeen. Kysy, miten täyssisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät uusissa paikoissa, käsiteltävinä ja koirakohtaamisissa. Vanhemmat ruotsalaiset MH- ja BPH-luonnekuvaustulokset voivat kertoa aiemmista suuntauksista, mutta niiden perusteella ei voi ennustaa yksittäisen pennun kehitystä.

## Koulutus ja liikunta

Pumi tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja palautumista, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira voi nauttia vaihtelevassa maastossa lenkkeilystä, jäljestämisestä, etsintäleikeistä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta, agilitystä tai paimennuksesta. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja kuntoon sekä siihen, kuinka hyvin se pystyy rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Harjoittele ensisijaisesti taitoja, jotka auttavat koiraa selviytymään vauhdikkaista tilanteista, häiriöistä ja haukkumisesta ilman ristiriitoja:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöiden luota
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi turvallisessa ja hallitussa ympäristössä
- ihmisten, koirien ja liikkeen seuraaminen ilman välitöntä haukkumista tai syöksymistä
- vihje, jolla koira poistuu ikkunalta, ovelta tai aidalta ja ottaa uudelleen kontaktin ohjaajaan
- selkeästi määritelty lepopaikka ja kyky nukkua toiminnan jälkeen
- turkin, tassujen, suun, korvien ja silmien hoito yhteistyössä koiran kanssa

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää tietoa ilman tarpeettomia ristiriitoja. Palkkioina voi käyttää ruokaa, leikkiä, haistelua, etäisyyden lisäämistä ja pääsyä mieluisaan tekemiseen. Pidä harjoitukset lyhyinä niin, että koira jaksaa keskittyä, ja pidä taukoja ennen kuin vire nousee liian korkeaksi.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise haukkumista tai levottomuutta. Jos koira käy jokaisen harjoituksen jälkeen yhä enemmän kierroksilla, ääntelee enemmän ja sen on vaikeampi nukkua, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä, vähemmän ärsykkeitä ja pidempää palautumista. Pentujen ja nuorten koirien tulisi saada liikkua vapaasti omaan tahtiinsa vaihtelevilla alustoilla, mutta niitä ei pidä rasittaa pitkillä juoksulenkeillä tai lukuisilla toistuvilla hypyillä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Ruotsissa pumipentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että tuloksen on oltava rekisteröity; se ei automaattisesti tarkoita, että jokaisen jalostuskoiran lonkkien pitäisi olla luokkaa A tai B. Pumia ei koske tiukempi rotukohtainen sääntö, joka kieltää kaikkien lonkkaniveldysplasiaa sairastavien koirien jalostuskäytön.

Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt ovat silti voimassa: E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen, D-lonkkaisen saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen, eikä koiraa, jolla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, saa käyttää jalostukseen tuloksesta riippumatta. Vuoden 2017 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa todetaan, että A- tai B-tulos on toivottava ja että C-lonkkaisen koiran jalostuskäyttöä tulisi harkita huolellisesti sen perusteella, mitä annettavaa sillä on rodulle. Pyydä nähtäväksi tarkat tulokset ja tutkimuspäivät sekä lähisukulaisten lonkkatulokset.

Samassa vuoden 2017 strategiassa suositellaan polvien, silmien ja kyynärnivelten tutkimista, jotta rodun terveydestä saataisiin lisää tietoa. Nämä eivät kuitenkaan ole pakollisia rotukohtaisia ehtoja Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä. Kysy, mitä tutkimuksia on todella tehty, ja pyydä tulokset nähtäväksi sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen siitä, että ”kaikki testit ovat puhtaat”.

Primaaria linssiluksaatiota eli PLL:ää on todettu ruotsalaisissa rodun terveystiedoissa. DNA-testi voi osoittaa, onko koira tutkitun geenimuunnoksen suhteen vapaa, kantaja vai onko sillä kaksi kopiota muunnoksesta. Sairaus periytyy väistyvästi, joten kantajan voi yhdistää geneettisesti vapaaseen koiraan mutta ei toiseen kantajaan, jos halutaan välttää kahden muunnoskopion periytyminen pennuille. Silmien punoitus tai kipu ja äkilliset näön muutokset vaativat pikaista eläinlääkärin hoitoa, sillä linssiluksaatio voi johtaa glaukoomaan ja näön menetykseen.

Degeneratiivinen myelopatia eli DM kuuluu yhdysvaltalaisen rotuyhdistyksen testausohjelmaan, mutta sitä ei edellytetä Ruotsin rekisteröintisäännöissä. DM-testitulos, joka osoittaa kaksi kopiota riskimuunnoksesta, tarkoittaa suurentunutta riskiä. Se ei tarkoita, että koiralla olisi sairaus tai että se varmasti sairastuisi siihen. DM diagnosoidaan sulkemalla pois muut neurologisten oireiden syyt, ja DNA-testitulos on vain yksi osa arviota.

Vuoden 2017 jalostusstrategian pohjana käytetyssä ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin toistuvia iho-ongelmia ja allergioita. Tiedot perustuvat omistajien ilmoituksiin ja ovat jo vanhoja, mutta niiden perusteella ostajan on aiheellista kysyä vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetusta kutinasta, karvanlähdöstä sekä toistuvista iho- tai korvaongelmista. Aineiston perusteella ei voida sanoa, kuinka yleisiä nämä ongelmat rodussa nykyään ovat.

## Historia ja alkuperä

Pumi kehittyi Unkarissa 1600- ja 1700-luvuilla, kun puleja risteytettiin maahan tuotujen saksalaisten ja ranskalaisten, pystykorvaisten terrierityyppisten koirien kanssa. FCI luokittelee sen terrierityyppiseksi paimenkoiraksi, ei terrieriroduksi. Se tunnustettiin omaksi rodukseen 1900-luvun alkupuolella.

Työssä tarvittiin nopeaa, rohkeaa ja äänekästä koiraa, joka pystyi paimentamaan lampaita ja suurempaa karjaa sekä liikkumaan lähellä eläimiä olematta raskas tai hidas. Rotumääritelmässä mainitaan myös hyvin kehittynyt hajuaisti sekä rodun historiallinen käyttö tuhoeläinten ja petojen torjunnassa. Tämä on dokumentoitua taustatietoa, mutta se ei tarkoita, että jokaisella nykyisellä pumilla olisi automaattisesti samat työskentelytaidot tai soveltuvuus tiettyyn tehtävään.

Ensimmäinen pumi saapui Ruotsiin Suomesta 1970-luvun lopulla. Ensimmäinen ruotsalainen pentue rekisteröitiin vuonna 1980 ja seuraava vuonna 1984. Myöhemmät tuonnit erityisesti Suomesta ja Unkarista ovat täydentäneet Ruotsin kantaa.

## Arki pumin kanssa

Pumi voi asua kerrostalossa, jos omistaja pystyy tarjoamaan sille tekemistä, lepoa sekä harkittua harjoittelua haukkumiseen ja ääniin suhtautumiseen. Rodun taipumus huomata ääniä ja haukkua niille tarkoittaa, että asunnon pohjaratkaisu, naapurit, yhteiset porraskäytävät ja ikkunoista avautuvat näkymät voivat merkitä enemmän kuin kodin koko. Piha ei korvaa lenkkejä tai koulutusta, ja se voi lisätä haukkumista, jos koira saa partioida siellä ilman ohjausta.

Lasten ja koiran yhdessäolo edellyttää aikuisen aktiivista valvontaa. Nopea liike ja kovat äänet voivat nostaa koiran virettä, mutta ei pidä olettaa, että jokainen pumi yrittäisi paimentaa tai näykkiä lapsia. Opeta sen sijaan sekä koiraa että lapsia pitämään rauhallisia taukoja, turvaa koiran ruokailu- ja leporauha ja lopeta leikki ennen kuin kukaan kiihtyy liikaa.

Yhteiselo muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Tutustuta koirat toisiinsa rauhallisesti ja tarjoa kissoille koiralta rauhoitettuja alueita, korkeita lepopaikkoja ja poistumisreittejä. Estä takaa-ajaminen alusta lähtien. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa valvontaa eikä tietoa siitä, miten koiran aikuiset sukulaiset käyttäytyvät.

Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyistä jaksoista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja rauhoittumaan uudelleen. Jatkuva haukkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, paikkojen rikkominen tai ruoasta kieltäytyminen kertovat harjoituksen olevan liian vaikea, eivät koiran itsepäisyydestä.

Ensikertalainenkin voi onnistua pumin kanssa, jos hän nauttii säännöllisestä harjoittelusta ja saa tukea kasvattajalta sekä asiantuntevalta kouluttajalta. Tarkista vanhempien viralliset lonkkatutkimustulokset ja luokitukset, kysy polvista, silmistä, kyynärnivelistä, PLL:stä, ihosta ja luonteesta sekä pyydä varsinaiset tulokset nähtäväksi. Valitse pentu sen perusteella, miten aikuiset koirat selviytyvät arjesta ja osaavat rauhoittua, älä pelkästään ilmeikkäiden korvien tai kiharan turkin vuoksi.

Pumi

The Pumi Club of Great Britain

German Pumi Club (Pumiclub Deutschland)

Swedish Working Dog Association (Svenska Brukshundklubben)

Kennel Club (UK)

Pumi on pienehkö unkarilainen paimenkoira, jolla on kihara, vähän karvaa pudottava turkki, pystyt korvat ja valpas ilme. Se on älykäs, energinen ja äänekäs koira, joka loistaa koiraurheilussa ja tarvitsee säännöllisesti sekä henkistä että fyysistä tekemistä. Pumi kiintyy vahvasti perheeseensä ja on edelleen melko harvinainen rotu.

Ullmarkens

## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Lövöns

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Rottweiler kennel som är månader om att följa rottweilerns rasstandarn. Att dom ska ha en bra och härlig mentalitet och vara friska och sunda

Levarotto's kennel

Pinseri

Deutscher Pinscher-Schnauzer-Klub 1895 e.V. (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Royal Canin (UK)

Keskikokoinen, urheilullinen saksalainen maatilakoira, jolla on sileä, helppohoitoinen turkki. Väriltään pinseri on musta ruskein merkein tai punainen. Se on älykäs, valpas, uskollinen ja suojeleva mutta vieraita kohtaan pidättyväinen. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, aivotyötä, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen.

Situlas

## Perustiedot

Suomenlapinkoira on suomalainen paimentava ja vartioiva koira, jonka juuret ovat poronhoidossa. Nykyään useimmat elävät kuitenkin aktiivisina seurakoirina. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka viihtyy paljon ulkona, tarjoaa koiralle monipuolista koulutusta ja osaa opettaa sitä myös rauhoittumaan. Ystävällisyys on rodulle tyypillistä, mutta se ei kerro, kuinka seurallinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksittäisestä pennusta tulee.

- **Alkuperämaa:** Suomi
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** porojen paimentaminen ja vartiointi
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla 49 cm ja nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Karvapeite:** pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Väri:** kaikki värit ovat sallittuja, mutta päävärin on oltava hallitseva
- **Sopii parhaiten:** aktiiviseen kotiin, jossa nautitaan yhdessä tekemisestä, ulkoilusta ja valppaasta koirasta
- **Tärkeitä arvioitavia asioita:** äänenkäyttö, kyky rauhoittua, vanhempien luonne ja dokumentoidut terveystutkimukset

Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa. Myös säkäkorkeus kuvaa rotutyyppiä eikä lupaa tarkkaa kokoa: rotumääritelmän mukaan tyyppi on kokoa tärkeämpi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Pää on melko leveä, korvat ovat pystyt tai taittokorvat, ja runsaskarvainen häntä kaartuu liikkeessä selän päälle tai sivulle. Levossa häntä voi riippua.

Kaksinkertainen karvapeite koostuu pitkästä, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Uroksilla kaulus on usein näyttävämpi. Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan yksi pääväri on hallitseva. Siksi kaksi rodulle tyypillistä suomenlapinkoiraa voivat näyttää hyvinkin erilaisilta.

Turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja runsaan karvanlähdön aikaan sitä on hoidettava tavallista useammin. Käy turkki läpi pohjavillaan asti erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan kohdalta. Pese koira vain tarvittaessa. Tavallinen turkinhoito perustuu harjaamiseen, ei turkin leikkaamiseen lyhyeksi. Jos turkki on leikattava lääketieteellisestä syystä, noudata eläinlääkärin ohjeita.

Karvanlähdön ja turkin määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan. Karvatonta kotia toivovan tai yhteen kiinteään viikoittaiseen turkinhoitopäivään luottavan on syytä muuttaa lähestymistapaansa: tunnustele turkkia käsin ja käy sitä läpi kammalla, ja sovita hoitorutiini oman koiran tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa suomenlapinkoiraa älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Arjessa monissa yksilöissä yhdistyvät työskentelyhalu, tarkkaavaisuus ja halu pysytellä perheen lähellä. Suomenlapinkoira on silti paimentava ja vartioiva pystykorva, ei automaattisesti hiljainen tai kaikissa tilanteissa vaivaton koira.

Rotu käyttää herkästi ääntään. Osa koirista ilmoittaa äänistä, kodin ulkopuolella liikkuvista ihmisistä tai ympäristön liikkeestä, kun taas toiset ovat huomattavasti hiljaisempia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat ovikelloon, vieraisiin, ohittaviin koiriin ja rauhallisiin hetkiin sisällä. Se kertoo enemmän kuin yleinen väite koko rodun äänekkyydestä.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2019 BPH-käyttäytymisanalyysi antaa hyödyllisen mutta rajallisen kuvan. Siinä oli mukana 229 arvioitua koiraa, ja Ruotsissa syntyneet 212 osallistujaa edustivat vain noin kolmea prosenttia raportin syntymävuosiluokkien Ruotsissa syntyneistä koirista. Rodun keskiarvona oli vieraiden ihmisten maltillinen tervehtiminen, mutta vaihtelu oli suurta: osa koirista tuskin tervehti, osa tervehti hyvin innokkaasti. Rodun keskiarvo voi kuvata koirakantaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun ominaisuuksia.

Vanhempien BPH- tai MH-kuvausten tuloksiin kannattaa tutustua, mutta lue koko arvio ja kysy myös koirien arkikäyttäytymisestä. Rauhallinen palautuminen yllätyksestä, kodin arkeen sopiva äänenkäyttö ja kyky rentoutua ovat perhe-elämässä usein tärkeämpiä kuin innokas tervehtiminen.

## Koulutus ja liikunta

Suomenlapinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa, mielekästä tekemistä ja kykyä rauhoittua, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia haistella ja tutkia, lyhyitä yhteistyöhön perustuvia harjoituksia sekä rauhallisempia palautumispäiviä. Jäljestys, hajutyöskentely, toko, rally-toko, agility ja huolellisesti ohjattu paimennus ovat esimerkkejä lajeista, jotka voivat sopia eri yksilöille.

Arvioi sopivaa tasapainoa koiran käyttäytymisen perusteella. Sopivasti tekemistä saava koira pystyy työskentelemään innokkaasti ja sen jälkeen rauhoittumaan. Levoton edestakaisin kulkeminen, jatkuva ympäristön tarkkailu, univaikeudet tai alati kasvavat vaatimukset tekemisestä voivat kertoa siitä, että koira tarvitsee enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumista tukevia rutiineja, eivät vain pidempiä harjoituksia.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluiseen luonteeseen. Aloita jo varhain kontaktin, luoksetulon ja häiriöistä oma-aloitteisen irrottautumisen harjoittelu. Harjoittele ensin riittävän kaukana häiriöistä ja käytä pitkää liinaa, kun luoksetulo ei vielä ole varma. Paimennustausta voi tehdä liikkeestä kiinnostavaa, mutta metsästys- ja paimennusvietti vaihtelevat. Sovita harjoittelu oman koirasi ominaisuuksiin.

Haukkumista harjoiteltaessa tavoitteena ei ole rangaista koiraa ilmoittamisesta vaan tehdä tilanteesta sille selkeä. Osoita huomanneesi haukun aiheuttajan, palkitse tauosta ja opeta koira siirtymään rauhalliseen paikkaan pois ikkunoiden tai oven luota. Vähennä mahdollisuuksia jatkuvaan vartiointiin. Jos haukkumisen taustalla on pelko, yksinolon vaikeus tai voimakas stressi, puutu syyhyn sen sijaan, että vain vaientaisit koiran.

## Terveys

Rodun jalostusstrategian mukaan suomenlapinkoiralla ei ole merkittäviä yleisiä fyysisiä terveysongelmia, mutta useat perinnölliset sairaudet on silti huomioitava jalostuksessa. Pennunostajalle tärkeimmät tarkistettavat asiat ovat lonkat, silmät ja oikein tulkitut DNA-testitulokset. Kyynärniveltulokset ja käyttäytymiskuvaukset antavat lisätietoa.

Viralliset vaatimukset on erotettava rotuyhdistyksen tiukemmista kriteereistä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista lonkkatulosta ennen astutusta. Jotta pentue pääsee Ruotsin suomenlapinkoirien rotuyhdistyksen pentulistalle, lisäkriteereihin kuuluvat hyväksyttävät lonkkatulokset, enintään 24 kuukautta vanha silmätutkimus ja DNA-tulosten perusteella sopiva yhdistelmä. Jos vanhempien kyynärnivelet on tutkittu, niiden on oltava terveet. Tämä ei tarkoita, että silmätutkimukset, kyynärniveltutkimukset ja kaikki DNA-testit olisivat sellaisinaan Ruotsin kennelliiton virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Prcd-PRA on yksi etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, kun taas Pompen tauti eli GSDII on vakava glykogeenin kertymäsairaus. Molemmat periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti eli peittyvästi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Kantaja voidaan yhdistää geenitestillä terveeksi todettuun tai perimän perusteella terveeseen kumppaniin ilman, että pennut sairastuvat kyseisen mutaation aiheuttamaan tautiin. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Prcd-PRA-testi kattaa vain kyseisen PRA-muodon, ei kaikkia silmäsairauksia, joten ajantasainen silmätutkimus on edelleen tärkeä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään alkuperäiset tai rekisteristä riippumattomasti tarkistettavat tulokset ja selvitä seuraavat asiat:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja mielellään myös yhdistelmän ennustettu lonkkaindeksi
- kummankin koiran silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos
- yhdistelmän prcd-PRA- ja GSDII-status, ei pelkästään mainintaa ”testattu”
- kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- BPH- tai MH-kuvausten tulokset sekä vanhempien käyttäytyminen kotona, äänten yhteydessä ja yllättävien tilanteiden jälkeen
- lähisukulaisilla ilmoitetut terveysongelmat

Mikään tutkimuslista ei takaa tervettä pentua. Se voi kuitenkin osoittaa, onko kasvattaja tehnyt olennaiset tutkimukset, ymmärtänyt tulokset ja valinnut yhdistelmän, joka pienentää tunnettuja riskejä poistamatta terveitä kantajia tarpeettomasti geenipoolista.

## Historia ja alkuperä

Suomenlapinkoiran nykyinen rotuhistoria alkaa Suomesta. Rotumääritelmän mukaan saamelaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria porojen paimentamiseen ja vartiointiin Pohjois-Fennoskandiassa ja Venäjällä. Ilmaus ”muistuttavia koiria” on olennainen: se kertoo vanhasta työtehtävästä ja koiratyypistä, mutta ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisista koirista nykyrotuun.

Rodun nykyaikaisen kehityksen virstanpylväät tunnetaan tarkemmin. Suomen Kennelliitto hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967, rotutyyppi vakiintui 1970-luvulla ja nykyinen nimi suomenlapinkoira otettiin käyttöön vuonna 1993. Tämän kehityksen aikana pitkäkarvaisempi lapinkoiratyyppi erotettiin pidempirunkoisesta ja lyhytkarvaisemmasta lapinporokoirasta.

Poropaimennustausta auttaa ymmärtämään, miksi rotumääritelmässä yhdistyvät valppaus ja rohkeus sekä rauhallisuus ja oppimishalukkuus. Työkoiran oli reagoitava liikkeeseen ja pidettävä yhteyttä ohjaajaansa aiheuttamatta tokassa tarpeetonta häiriötä. Sama monipuolisuus näkyy nykyään rodun tehtävässä aktiivisena seurakoirana ja useissa koiraurheilulajeissa, vaikka vain harvat yksilöt työskentelevät nykyisin porojen parissa.

## Arki suomenlapinkoiran kanssa

Suomenlapinkoira voi olla erinomainen perhekoira kodissa, jossa liikunta, turkinhoito, äänenkäyttö ja tiivis yhteistyö tuntuvat luontevilta. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa aina hiljaisen, hyvin vähän karvaa pudottavan koiran tai koiran, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ilman muuta tekemistä.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen on valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä. Ystävällinenkin koira voi kokea olevansa ahdistettu nurkkaan, kun se nukkuu, syö tai yrittää poistua tilanteesta. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhallista yhdessäoloa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Älä oleta, että rodun nimi takaa vähäisen saalistusvietin tai välittömän ystävyyden. Kysy, miten vanhemmat ja pentu ovat käyttäytyneet muiden eläinten seurassa. Järjestä ensikohtaamiset niin, että tilaa on riittävästi ja eläimet on helppo erottaa toisistaan, ja anna jokaiselle omat resurssit ja lepopaikat.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa runsaasti monipuolista ulkoilua ja omistaja harjoittelee aktiivisesti ilmoitushaukun hallintaa porraskäytävissä, hisseissä ja ikkunoiden äärellä. Kodin koko ei ratkaise tekemisen tarvetta eikä haukkumista. Päivittäiset rutiinit ja ympäristön äänet ovat tärkeämpiä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee suuresti, eikä toinen koira ole varma ratkaisu ero-ongelmiin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan yksin jäädessään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja harkitse ammattilaisen apua.

Harkittu ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin rodun ystävälliseen maineeseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kuuntele niiden reaktioita arjen ääniin, tarkkaile niiden kykyä rauhoittua ja pyydä kasvattajaa selittämään sekä terveystiedot että koirien luonne. Näin on paljon helpompi arvioida, sopiiko suomenlapinkoira omaan kotiisi.

Suomenlapinkoira

The Finnish Lapphund Club Of Great Britain

Suomen Kennelliitto (The Finnish Kennel Club)

Verein für Finnische Lapphunde Deutschland e.V.

Suomenlapinkoirat ovat keskikokoisia, vankkarakenteisia arktisia pystykorvia, joilla on paksu kaksinkertainen turkki ja ystävällinen, valpas luonne. Porojen paimentamiseen jalostetut koirat ovat ihmisläheisiä, älykkäitä ja herkkähaukkuisia. Ne voivat parhaiten saadessaan päivittäin liikuntaa, aivojumppaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa.

Skogsgläntans

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Swedish Kennel Club

Société Centrale Canine (France)

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

Mångårig uppfödning av Dalmatiner och Whippet i hemmiljö.

Redcliffe's

## Perustiedot

Venäjäntoy on hyvin pieni venäläinen seurakoira, jossa siro rakenne yhdistyy valppaaseen ja aktiiviseen luonteeseen. Rotu on FCI:n hyväksymä, ja siitä on kaksi karvanlaatumuunnosta: lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen.

- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 22–27 cm ja paino enintään 3 kg. Samat mitat koskevat sekä uroksia että narttuja.
- Venäjäntoyn tulee olla aktiivinen, hyvin iloinen, utelias ja vahvasti omistajaansa kiintynyt, mutta ei arka eikä aggressiivinen.
- Lyhytkarvaisella muunnoksella on lyhyt, kiiltävä karvapeite ilman pohjavillaa. Pitkäkarvaisella muunnoksella karva on kohtalaisen pitkää, ja korvissa, raajoissa ja hännässä on selvät hapsut.
- Venäjäntoy tarvitsee päivittäin ulkoilua, leikkiä ja aivojumppaa. Pienestä koostaan huolimatta sitä ei pidä kohdella koriste-esineenä.
- Koira on kevytrakenteinen ja hentoluustoinen. Siksi yhdessäolon lasten ja suurempien koirien kanssa tulee olla rauhallista ja tarkasti valvottua.
- Ruotsissa jalostuskoirilta vaaditaan virallinen polvitutkimustulos pentueen rekisteröintiä varten. Rotuyhdistyksellä on lisäksi omat ajantasaiset linjauksensa polvituloksista ja silmätutkimuksista.

Rotu voi sopia ihmiselle, joka haluaa herkästi reagoivan koiran tiiviiksi arjen kumppaniksi ja nauttii lyhyistä koulutustuokioista, kävelyistä ja yhteisestä tekemisestä. Se sopii huonommin kotiin, jossa näin pieni koira voisi pudota sylistä, jäädä jalan alle tai joutua rajujen leikkien keskelle.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Venäjäntoy on pieni, tyylikäs ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Sillä on pitkät raajat, hento luusto ja kuiva lihaksisto. Sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä, ei raskaalta eikä liioitellun hauraalta. Suuret, ohuet ja pystyt korvat ovat rodulle tunnusomainen piirre. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 22–27 cm ja paino enintään 3 kg. Ihannemitoiksi mainitaan 25 cm ja 2,3 kg. Yksikään kasvattaja ei voi luvata yksittäisen pennun lopullista kokoa, joten tutustu molempiin vanhempiin ja niiden lähisukuisiin aikuisiin koiriin.

Molemmat karvanlaatumuunnokset kuuluvat samaan rotuun. Lyhyt karvapeite on lyhyttä, rungonmyötäistä ja kiiltävää, eikä siinä ole pohjavillaa tai karvattomia kohtia. Pitkäkarvaisella muunnoksella rungon ja kaulan karva on noin 3–5 cm pitkää. Sen tulee olla rungonmyötäistä ja suoraa tai hieman laineikasta, ja raajoissa sekä hännässä tulee olla selvät hapsut. Aikuisen pitkäkarvaisen koiran korvien pitkä karva muodostaa rodulle ominaiset hapsut.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, sininen tai hyvin vaalea laimentunut sävy tan-merkein sekä punaisen eri sävyt tummilla karvankärjillä tai ilman niitä, kerma ja kellanruskea. Pienet värierot eivät kerro mitään koiran luonteesta tai kyvystä selviytyä arjessa.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Tarkista iho ja karvapeite säännöllisesti, kampaa pitkäkarvaisen muunnoksen hapsut ennen takkujen muodostumista ja pese koira sen ollessa likainen. Hoitoväli riippuu karvan määrästä, säästä ja elämäntavasta, ei kiinteästä viikkoaikataulusta. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Luonnollinen häntä on keskipitkä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen venäjäntoyn tulee olla aktiivinen, hyvin iloinen, utelias ja läheisesti omaan ihmiseensä kiintynyt. Tämä kuvaa rodun ihannetta, eikä takaa, että jokainen yksilö reagoisi samalla tavalla. Perimä, kasvatus, kokemukset ja itse tilanne vaikuttavat kaikki siihen, suhtautuuko koira vieraisiin ihmisiin ja paikkoihin luottavaisesti, varovaisesti vai pelokkaasti.

Monet yksilöt huomaavat äänet ja liikkeen nopeasti. Haukkumisesta voikin tulla arjen haaste etenkin kerrostalon porraskäytävässä tai ikkunoiden äärellä. Aloita rauhallisen käytöksen palkitseminen varhain, opeta koira siirtymään vihjeestä pois ovelta tai ikkunan luota ja tarjoa sille häiriötön lepopaikka. Koiran nostaminen syliin aina jotakin tapahtuessa ratkaisee harvoin taustalla olevaa ongelmaa. Koiran on saatava tuellasi harjoitella selviytymistä tilanteissa, jotka ovat haastavia mutta vielä hallittavissa.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että pentu näkee ihmisiä, koiria, liikennettä, erilaisia alustoja ja muita tavallisia arjen asioita ilman, että sen sietokyky ylittyy. Valitse rauhallisia koirakontakteja ja anna pennun ottaa etäisyyttä. Rotu on niin pieni, että ystävällinenkin mutta vauhdikas suuri koira voi vahingoittaa sitä tahattomasti.

Kun arvioit pennun todennäköistä luonnetta, tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia sukulaisia. Kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin sekä miten ne palautuvat säikähdyksestä. BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa lisätietoa siihen osallistuneiden koirien reaktioista, mutta se ei ole yksinkertainen hyväksytty–hylätty-testi.

## Koulutus ja liikunta

Venäjäntoy tarvitsee joka päivä liikuntaa, tutkittavaa ja opittavaa. Pieni koko ei poista lenkkeilyn tai aivotyöskentelyn tarvetta, vaikka määrän ja kuormittavuuden on sovittava koiran ikään, terveydentilaan, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. Hyvään päivärytmiin kuuluu useita ulkoilukertoja, haisteluun aikaa jättäviä kävelyjä, leikkiä, lyhyitä taitoharjoituksia ja rauhoittumista. Rodulle ei ole olemassa mitään virallista minuuttimäärää, joka sopisi jokaiselle yksilölle.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii tälle nopeaoppiselle koiralle, joka tekee usein mielellään yhteistyötä omistajansa kanssa. Tärkeimpiä taitoja ovat luoksetulo, rauhalliset koirakohtaamiset, löysällä hihnalla kulkeminen, tassujen ja suun käsittelyyn tottuminen sekä omalla paikalla rentoutuminen. Harjoitelkaa myös ovella odottamista ja opeta koiralle, ettei sylistä tai huonekaluilta hypätä omin päin. Enintään 3 kg painavalle koiralle hallitut liikkeet ja turvalliset arkirutiinit ovat tärkeitä.

Rotu voi nauttia esimerkiksi rally-tokosta, hajutyöskentelystä, jäljestämisestä, koiratanssista ja agilitystä, kun välineet ja alustat sopivat sen kokoon. Harrastuksen tulee vahvistaa itseluottamusta ja yhteistyötä, ei pelkästään nostaa kierroksia. Jos koiran keskittyminen herpaantuu, haukkuminen lisääntyy tai rauhoittuminen vaikeutuu, se voi tarvita helpompia tehtäviä ja enemmän palautumista eikä välttämättä lisää liikuntaa.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää voimaansa ilman pitkiä pakkotahtisia matkoja tai toistuvia korkeita hyppyjä. Lisää vaatimuksia vähitellen. Kylmä ja märkä sää sekä kova helle voivat vaikuttaa hyvin pieneen koiraan nopeasti, joten sovita ulkoilu sen mukaan, miten koira todella liikkuu ja voi.

## Terveys

Ruotsissa venäjäntoyn tärkeimmät todennettavat terveystarkastukset liittyvät polviin, silmiin ja suuhun. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Tutkimukset antavat tulevalle omistajalle selkeät tiedot tarkistettavaksi ja kasvattajalle tutkittua tietoa yhdistelmävalintojen pohjaksi.

Venäjäntoy kuuluu Ruotsissa patellaluksaation eli polvilumpion sijoiltaanmenon terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta kirjattu virallinen polvitutkimustulos. Tutkimuksen voi tehdä koiran täytettyä 12 kuukautta eläinlääkäri, jolla on siihen vaadittu erikoispätevyys. Tulokset luokitellaan asteikolla 0–3. Tarkista koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos sen sijaan, että tyytyisit pelkkään ilmoitukseen polvien ”tarkastamisesta”.

Ruotsin venäjäntoy-yhdistyksen jalostuslinjaus on varsinaista rekisteröintivaatimusta tiukempi. Yhdistyksen 18. maaliskuuta 2026 voimaan tulleen linjauksen mukaan heikoin sallittu tulos on 0/1, ja tällaisen koiran saa yhdistää vain koiraan, jonka tulos on 0/0. Yhdistys edellyttää myös enintään vuoden vanhaa virallista silmätutkimuslausuntoa kasvattaja-, pentuvälitys- ja jalostusuroslistoilleen. Yhdistyksen linjaus on tärkeää erottaa Ruotsin Kennelliiton sitovasta rekisteröintisäännöstä.

Rodulla on dokumentoitu yksittäisiä löydöksiä, kuten erilaisia kaihimuotoja, etenevää verkkokalvon surkastumaa ja lasiaisen esiinluiskahdusta. Tämä puoltaa ajantasaisten silmätulosten tarkistamista, mutta ei tarkoita, että jokaisella venäjäntoylla olisi sama riski tai että yksi vanha tutkimus kuvaisi silmien tilaa koko elämän ajan. Jos tuloksessa on löydös, pyydä sen tarkka diagnoosinimi ja tutkineen eläinlääkärin suositus.

Hampaat tarvitsevat huomiota pentuiästä lähtien. Tarkista, että maitohampaat irtoavat pysyvien hampaiden puhjetessa, ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan mahdolliset paikoilleen jääneet maitohampaat. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain, mieluiten päivittäin, plakin ja hammaskiven vähentämiseksi. Sydänsairauksia, hypoglykemiaa eli alhaista verensokeria tai yleistä DNA-testien tarvetta koskeville väitteille ei ole riittävän ajantasaista rotukohtaista näyttöä, jotta ne voitaisiin esittää kaikkia rodun koiria koskevina riskeinä. Tällaiset kysymykset edellyttävät eläinlääkärin yksilöllistä arviota.

## Historia ja alkuperä

Venäjäntoyn varhaisinta alkuperää ei tunneta täysin, joten luotettava historiakuvaus alkaa rodun dokumentoidusta kehityksestä 1900-luvulla. Englanninkääpiöterrieri oli suosittu pieni koira Venäjällä vuosisadan alussa. Vuosina 1920–1950 lähes kaikki järjestäytynyt jalostus Neuvostoliitossa loppui ja koirien määrä väheni jyrkästi.

1950-luvun puolivälissä venäläiset kasvattajat alkoivat rakentaa uudelleen omanlaistaan kääpiöterrierityyppiä. Monilla koirilla ei ollut sukutaulua, ja uusi rotumääritelmä alkoi poiketa selvästi englanninkääpiöterrierin määritelmästä. Venäjäntoy kehittyi sittemmin omaksi rodukseen.

Pitkäkarvaisen muunnoksen alku on dokumentoitu poikkeuksellisen hyvin. Lokakuun 12. päivänä 1958 kahdelle lyhytkarvaiselle koiralle syntyi urospentu. Toisen vanhemman karva oli hieman tavallista pidempää. Pennulle kasvoi pitkät hapsut korviin ja raajoihin. Kasvattajat säilyttivät ominaisuuden moskovalaisen kasvattajan Jevgenija Fominitšna Žarovan johdolla, ja muunnos tuli tunnetuksi Moskovan pitkäkarvaisena kääpiöterrierinä.

FCI hyväksyi rodun väliaikaisesti vuonna 2006 ja lopullisesti vuonna 2017. Ruotsissa rotu hyväksyttiin vuonna 2006. Samana vuonna sen nimeksi muutettiin Russkiy Toy ja se sijoitettiin ryhmään 9, seura- ja kääpiökoiriin. Nykyään lyhytkarvaiset ja pitkäkarvaiset koirat ovat saman hyväksytyn rodun kaksi muunnosta.

Vanhemmissa rotukirjoituksissa esiintyy tarinoita aatelisnaisista, rottien pyydystämisestä ja ”elävistä ovikelloista”, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa varhaishistoriaa kuvataan vaikeasti selvitettäväksi ja pitkälti kuulopuheisiin perustuvaksi. Näitä kertomuksia ei siksi pidä esittää varmoina historiallisina tosiasioina.

## Arki rodun kanssa

Venäjäntoy voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koira pääsee säännöllisesti ulos ja saa tekemistä, lepoa ja koulutusta. Kerrostalossa on kiinnitettävä erityistä huomiota ääniin, ovista kulkemiseen ja haukkumiseen. Pieni koko ei tarkoita, että lenkit voisi korvata kantamisella tai sisävessalla.

Lasten kanssa olennaista ei ole kysyä, onko rotu ”lapsiystävällinen”, vaan pystyvätkö aikuiset suojelemaan sekä koiraa että lasta. Pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten ei pidä kantaa tai jahdata koiraa eikä häiritä sitä syömisen tai levon aikana. Järjestä koiralle turvallinen paikka, johon lapsi ei seuraa sitä. Jo vahingossa tapahtuva putoaminen voi vahingoittaa enintään 3 kg painavaa koiraa.

Samaa huolellisuutta tarvitaan suurempien koirien kanssa. Valitse rauhallisia leikkikavereita, keskeytä fyysisesti rajut leikit äläkä kokeile, miten koirat selviävät kokoerosta. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa voi onnistua, mutta se riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Aloita etäältä lyhyillä, hallituilla tapaamisilla. Kissalla tulee olla omat erilliset ruoka-, vesi- ja lepopaikkansa sekä turvallinen pakoreitti.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä etäisyyksistä ja poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi auttaa havaitsemaan levottoman edestakaisen kävelyn, ääntelyn tai yritykset seurata perään. Ruotsin maatalousviraston ohje, jonka mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei kerro siitä, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin. Pennut, vanhat koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiheämpää valvontaa ja ulkoilua.

Tarkista ennen ostoa:

- että vanhempien nimet ja rekisterinumerot täsmäävät eri asiakirjoissa ja todistuksissa,
- molempien vanhempien viralliset polvitutkimustulokset ja tutkimuspäivät,
- ajantasaiset silmätulokset ja mahdollisten löydösten merkitys,
- miten pennun ja sen aikuisten sukulaisten hampaita, liikkumista ja luonnetta on seurattu,
- miten kasvattaja totuttaa pennut käsittelyyn, arjen ääniin, erilaisiin alustoihin ja hyvin lyhyisiin erossaoloihin.

Sopivassa kodissa venäjäntoy nähdään oikeana koirana pienoiskoossa: aktiivisena, nopeaoppisena ja sosiaalisena, mutta myös fyysisesti haavoittuvana tilanteissa, joista suurempi koira saattaisi selvitä helposti.

Venäjäntoy

Pikkuruinen, elegantti kääpiökoira (1–3 kg, 20–28 cm), josta on lyhyt- ja pitkäkarvainen muunnos. Eloisa ja urheilullinen venäjäntoy kiintyy vahvasti perheeseensä ja valitsee usein yhden suosikki-ihmisen. Se on valpas ja haukkuherkkä, ja sille sopivat lempeä, johdonmukainen koulutus ja kohtuullinen liikunta. Hennon rakenteensa vuoksi se tarvitsee varovaista käsittelyä.

Prima Style

Endless Edens

## Rotu lyhyesti

Kääpiöpinseri on pieni, aktiivinen ja itsevarma seurakoira, joka tarvitsee huomattavasti johdonmukaisempaa koulutusta ja ohjausta kuin sen koosta voisi päätellä.

- Rotu on kotoisin Saksasta ja on oma itsenäinen rotunsa, ei pienennetty dobermanni.
- Rotumääritelmän mukaan aikuisen kääpiöpinserin säkäkorkeus on 25–30 cm ja paino 4–6 kg.
- Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppohoitoinen. Ruotsissa käytössä olevan rotumääritelmän hyväksymät värit ovat punaisen eri sävyt sekä musta punaisin tai ruosteenruskein merkein.
- Kääpiöpinseri on vilkas, nopea oppimaan ja valpas. Sen vahtimisvietti voi näkyä äänten ja vieraiden haukkumisena.
- Päivittäisten lenkkien lisäksi koira tarvitsee hajutyöskentelyä, leikkiä, ongelmanratkaisua tai muuta aivotyötä.
- Ruotsalaisessa jalostustyössä kiinnitetään erityistä huomiota polvilumpioihin, silmiin ja hampaiden terveyteen.
- Rotu voi viihtyä hyvin kerrostalossa ja perhekoirana, kun arjessa on tilaa toiminnalle, arkisiin ääniin totuttelulle, asteittaiselle yksinoloharjoittelulle ja lempeälle käsittelylle.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kääpiöpinseri on tiivisrakenteinen ja tyylikäs, mutta se ei saa näyttää hauraalta eikä liioitellun pieneltä. Rungon tulee olla mahdollisimman neliömäinen eli korkeuden ja pituuden suunnilleen samat. Lyhyt karvapeite tuo koiran ääriviivat selvästi esiin. Uroksilla ja nartuilla on samat rotumääritelmän mukaiset mitat: säkäkorkeus 25–30 cm ja paino 4–6 kg.

Rodulla on tummat, soikeat silmät ja joko pystyt korvat tai V:n muotoiset, eteenpäin taittuvat korvat. Häntä on luonnollinen. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty.

Rotumääritelmän mukaan liikkeiden tulee olla tasapainoiset, vapaat ja maatavoittavat, ja selän tulee pysyä kiinteänä. Korkea, liioiteltu etuaskel, jota joskus kutsutaan hackney-liikkeeksi, ei siis ole Ruotsissa käytössä olevan rotumääritelmän mukainen ihanne, vaan se mainitaan erikseen virheenä.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä. Tavallisesti hoidoksi riittää satunnainen harjaus pehmeällä harjalla tai sukakintaalla sekä pesu koiran likaantuessa. Tarkista samalla kynnet, iho, korvat ja hampaat, jotta pienet muutokset huomataan ajoissa.

Ruotsissa käytössä oleva ja kansainvälinen FCI:n rotumääritelmä hyväksyvät kaksi värimuunnosta:

- yksivärinen saksanhirvenpunainen, punaruskea tai tummanpunaruskea
- lakanmusta selvärajaisin punaisin tai ruosteenruskein merkein

Ruskea, sininen ja muut niin sanotut erikoisvärit eivät kuulu Ruotsissa käytössä olevaan FCI:n rotumääritelmään. Jos pentua mainostetaan poikkeavan värisenä, kannattaa kysyä, minkä maan rotumääritelmään kasvattaja viittaa.

Koska kääpiöpinseri on pieni ja lyhytkarvainen, se saattaa tarvita apua lämpimänä pysymiseen Ruotsin talvisäässä. Sovita lenkin pituus koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan, pidä se liikkeessä ja käytä kylmällä säällä hyvin istuvaa takkia, jos koira jännittyy, nostelee tassujaan, tärisee tai hakeutuu lämpimään. Kaikki koirat eivät tarvitse takkia samassa lämpötilassa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiöpinseri on tyypillisesti vilkas, temperamenttinen, itsevarma ja valpas. Se haluaa usein pysytellä perheensä lähellä, oppii nopeasti ja huomaa pienetkin muutokset ympäristössään. Näiden ominaisuuksien ansiosta rotua voi olla ilo kouluttaa, mutta ne voivat myös tehdä arjesta vaativaa: koira, joka oivaltaa nopeasti, miten palkkion saa, oppii pian myös sen, mitkä äänet, ovet ja liikkeet saavat ihmiset reagoimaan.

Vahtimisvietti on syytä ottaa vakavasti, mutta sitä ei kannata vahvistaa. Kääpiöpinseri saattaa ilmoittaa jonkun saapumisesta, mutta naapurien lähellä asuttaessa tavoitteena tulisi olla, että koira huomaa äänen ja rauhoittuu sen jälkeen uudelleen. Aloita rauhallinen harjoittelu ovikellon, vieraiden ja porraskäytävän äänten kanssa jo varhain. Palkitse hiljaisesta käytöksestä ennen kuin haukkuminen ehtii jatkua pitkään.

Ruotsalaiset käyttäytymisen arvioinnit antavat rodusta monipuolisemman kuvan kuin luonnehdinnat ”kova” tai ”itsepäinen”. Ruotsalaisen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavan BPH-kuvauksen tuloksissa arvioiduilla koirilla näkyy uteliaisuutta sekä kiinnostusta ruokaan ja omaan leluun. Monet näistä koirista olivat vähemmän kiinnostuneita tervehtimään vieraita tai leikkimään heidän kanssaan kuin tuttujen ihmisten kanssa. Tulokset koskevat osallistuneita koiria, eivät jokaista kääpiöpinseriä. Pentua valittaessa sen vanhempien ja lähisukulaisten arkikäytös on yleistä rotukuvausta tärkeämpää.

Pelkoa, aggressiivisuutta tai jatkuvaa stressiä ei pidä sivuuttaa toteamalla rodun olevan ”suuri koira pienessä koossa”. Tasapainoisella kääpiöpinserillä voi olla selkeät omat rajat, ja se voi olla pidättyväinen, mutta sen tulee pystyä palautumaan ja selviytymään arjesta.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiöpinseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, vauhti, maasto ja tekemisen sisältö merkitsevät enemmän kuin pelkkä aika. Rauhallinen haistelulenkki, muutama lyhyt koulutushetki ja leikki voivat antaa enemmän kuin yhtä pitkä mutta stressaava ulkoilu, jolla koira ei pääse tutkimaan ympäristöään.

Hyvään päivärytmiin kuuluvat:

- lenkit, joilla koira saa haistella ja liikkua vaihtelevissa ympäristöissä
- lyhyet harjoitukset, joissa opetellaan kontaktia, mukana kulkemista, luoksetuloa ja hihnakäytöstä
- hajuleikit, ongelmanratkaisu tai temput
- leikki, jolla on selkeä alku ja loppu
- häiriötön lepo ja rauhoittumisen harjoittelu

Kouluta lempeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset, selkeät tehtävät ja koiralle aidosti mieluisat palkkiot toimivat yleensä paremmin kuin jatkuva komentaminen tai kovat otteet. Rakenna luoksetuloa vaiheittain pitkän liinan avulla ja siirry vaikeampiin ympäristöihin vasta, kun harjoitus onnistuu rauhallisessa paikassa. Pidä koira hihnassa aina, kun liikenne, avoimet ovet tai aitaamaton alue voivat muuttaa yhden nopean virheen onnettomuudeksi.

Totuta pentu kynsien leikkaamiseen, suun ja hampaiden tarkistamiseen, valjaisiin, takkiin ja turvalliseen nostamiseen. Harjoitelkaa myös rauhallista olemista. Koira ei opi automaattisesti rauhoittumaan, jos sille tarjotaan aina lisää vauhdikasta tekemistä sen käydessä ylikierroksilla.

## Terveys

Kääpiöpinseriä pidetään melko terveenä rotuna, mutta Ruotsissa pennunostajien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota polvilumpioihin, silmiin ja hampaisiin. Nämä ovat painopisteitä ruotsalaisen rotuyhdistyksen vuonna 2025 hyväksymässä jalostusstrategiassa.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Se voi aiheuttaa kipua tai ontumista. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostukseen käytettäville koirille tehdään yli 12 kuukauden iässä virallinen polvitutkimus, jonka tulos on terve ja joka on rekisteröity. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja tarkista, että ne on kirjattu rekisteriin, sen sijaan että luottaisit pelkkään suulliseen vakuutukseen.

Silmätutkimusta suositellaan ennen jalostuskäyttöä. Koiran tulee olla ensimmäisessä tutkimuksessa vähintään vuoden ikäinen, ja tutkimustuloksen tulisi astutushetkellä olla mieluiten enintään kolme vuotta vanha. Mahdolliset löydökset on arvioitava eläinlääketieteellisten jalostussuositusten perusteella, joten ”tutkittu” ei automaattisesti tarkoita, ettei löydöksiä ole.

Hammasterveydessä on selvästi parannettavaa. Rotuyhdistyksen terveyskyselyssä, johon saatiin 298 nimetöntä vastausta, 33 prosenttia ilmoitti hammaskiviongelmista ja 14 prosenttia parodontiitista eli hampaiden kiinnityskudossairaudesta. Koska luvut perustuvat omistajien omiin ilmoituksiin, ne eivät kerro ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Ne kuitenkin osoittavat, miksi hampaiden hoitoa ei pidä jättää vähälle huomiolle. Harjaa hampaat mieluiten päivittäin ja totuta koira käsittelyyn vähitellen. Tarkista hampaiden vaihtumisen aikaan, noin viiden–kuuden kuukauden iässä, etteivät paikoilleen jääneet maitohampaat haittaa pysyvän purennan kehittymistä.

Kysy kasvattajalta lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä, suvun hammasterveydestä sekä siitä, ovatko vanhemmat osallistuneet BPH- tai MH-luonnekuvaukseen. Mikään tutkimus ei voi taata täysin ongelmatonta koiraa, mutta dokumentoidut tulokset helpottavat riskien arviointia.

## Historia ja alkuperä

Kääpiöpinseri on saksalainen pinserirotu, jonka taustalla on käyttö rottakoirana ja vahtina. Se ei ole dobermannin pienempi versio. Samankaltaiset ääriviivat ja musta-punainen väritys ovat synnyttäneet tämän väärinkäsityksen, mutta rotumääritelmässä kääpiöpinseriä kuvataan pinserin pienoiskuvaksi.

Pienillä, sileäkarvaisilla pinserityyppisillä koirilla on Saksassa pitkät perinteet. Nykyisin tuntemamme rodun järjestelmällinen kehittäminen vauhdittui 1870-luvulla, ja Saksan pinserikerho perustettiin vuonna 1895. Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuoden 1900 tienoilla, ja vuonna 1925 saksalaiseen kantakirjaan kirjattiin noin 1 300 yksilöä.

Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1905. Nykyään rotu on pääasiassa seurakoira, mutta sen historia näkyy yhä valppaudessa, nopeudessa ja valmiudessa tutkia ympäristön pieniä liikkeitä.

## Arki kääpiöpinserin kanssa

Kääpiöpinseri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koko ei tee arjesta vaivatonta. Kerrostalossa erityisen tärkeitä ovat ääniin totuttelu, suunnitelmallinen tekeminen ja kyky rauhoittua. Piha voi helpottaa tarpeilla käymistä, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista eikä omistajan kanssa vietettyä aikaa.

Yksinolo on opeteltava taito, ja siinä on yksilöllisiä eroja. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aloita harjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa, kun pentu pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira voi pärjätä yksin muutaman tunnin, mutta kokonainen työpäivä poissa kotoa edellyttää muita järjestelyjä. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira haukkuu, ulvoo, kulkee levottomasti edestakaisin tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Rotu voi olla hyvä perhekoira, kun aikuinen ohjaa lasten ja koiran yhdessäoloa. Kääpiöpinseri on niin pieni, että se voi loukkaantua, jos se pudotetaan, sen päälle astutaan tai sitä nostetaan väärin. Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapsen ikää tärkeämpää on perheen kyky kunnioittaa koiran viestejä.

Muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Yhteiselo kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Jyrsijöiden, lintujen ja muiden hyvin pienten eläinten lähellä tarvitaan erityistä varovaisuutta, sillä rodun tausta rottakoirana vaikuttaa yhä sen käyttäytymiseen. Älä jätä niitä keskenään ilman turvallista erottelua.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin myynti-ilmoituksen tiedot. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt polvi- ja silmätutkimustulokset, kysy hammasterveydestä ja BPH- tai MH-kuvauksista ja tapaa mahdollisuuksien mukaan emä sekä muita aikuisia lähisukulaisia. Kysy kasvattajalta, miten hänen koiransa suhtautuvat vieraisiin, ääniin ja käsittelyyn sekä miten helposti ne rauhoittuvat uudelleen. Sopivin pentu ei välttämättä ole se, joka vaikuttaa viiden minuutin ajan rohkeimmalta, vaan se, jolla on hyvät edellytykset voida hyvin juuri sinun tarjoamassasi arjessa.

Kääpiöpinseri

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiöpinseri on pieni, neliömäinen ja lihaksikas kääpiökoira, jolla on lyhyt, sileä ja vain vähän karvaa pudottava turkki sekä korkea-askelinen liike. Se on energinen, rohkea ja valpas sekä hellä mutta itsenäinen seuralainen ja tehokas pieni vahtikoira. Se viihtyy parhaiten aktiivisten, koiransa kanssa innokkaasti puuhaavien omistajien seurassa.

bimli's

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Kooikerhondje on kotoisin Alankomaista ja kuuluu FCI:n noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään.
- **Koko:** Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 38–42 cm:n ja nartuille 35–40 cm:n säkäkorkeuden, mutta painoa siinä ei määritellä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Koira houkutteli sorsia alankomaalaiseen eendenkooi-pyyntijärjestelmään. Se ei metsästänyt sorsia vaan herätti niiden uteliaisuuden näyttäytymällä näkösuojien välistä ja heiluttamalla valkoista häntäänsä.
- **Luonne:** Rodun tulee olla eloisa, valpas, ystävällinen ja työskentelyhaluinen. Monet yksilöt ovat läheisiä perheensä kanssa mutta varautuneita vieraita kohtaan. Yksilöllinen vaihtelu on huomattavaa.
- **Liikunnan ja tekemisen tarve:** Tämä pieni metsästyskoira reagoi nopeasti. Se tarvitsee monipuolisia lenkkejä, nenä- ja aivotyötä sekä harjoitusta rauhoittumiseen toiminnan jälkeen.
- **Turkki:** Keskipitkä turkki on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Koira esitetään luonnollisessa turkissa ilman trimmausta. Korvien mustat karvankärjet ovat toivottavat mutta eivät pakolliset.
- **Ennen pennun ostamista:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset polvi- ja silmätutkimustulokset sekä von Willebrandin taudin, ENM:n ja polymyosiitin testitulokset. Kysy myös, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän luonnetta, terveyttä ja sukulaisuutta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kooikerhondje on pieni ja ketterä metsästyskoira, jonka runko on lähes neliömäinen ja liikkeet kevyet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Sallitut vaihteluvälit ovat uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 35–40 cm. Virallinen rotumääritelmä ei määrittele painoa, joten rotuoppaissa usein mainitut painot ovat vain suuntaa antavia eivätkä osa rotumääritelmää. Kuntoluokka, rakenne ja lihasmassa kertovat yksittäisestä koirasta enemmän kuin yleinen vaa'an lukema.

Karvapeite on keskipitkä, tiheä ja suora tai hieman laineikas, ja siinä on pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Päässä on väriä silmien ympärillä ja poskissa, ja värialueita erottaa valkoinen piirto. Korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja niissä on hapsut. Pitkät mustat karvankärjet eli korvakorut ovat toivottavat mutta eivät välttämättömät. Runsaskarvaisessa hännässä on valkoinen puuhka.

Turkin kuuluu säilyttää luonnollinen ulkonäkönsä, eikä sitä tavallisesti tarvitse muotoilla tai trimmata kauttaaltaan. Tarkista korvien takana, jaloissa ja hännän alla olevat hapsut sormin, kammalla tai harjalla. Harjaa turkki, kun huomaat takun alkuja tai kun siihen on ulkoillessa tarttunut siemeniä ja risuja, sekä tavallista useammin karvanlähtöaikaan. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän viikkoaikataulun noudattaminen, sillä turkin runsaus, aktiivisuus ja vuodenaika vaihtelevat.

Pese koira, kun se on likainen, ja kuivaa korvat ja turkki huolellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Tarkista samalla kynnet, tassut, iho ja korvat. Ihon punoitus, voimakas haju, aristus tai toistuva kutina on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Rodusta lähtee karvaa, eikä sitä voi kuvata hypoallergeeniseksi. Allergiset reaktiot eivät johdu pelkästään turkista, eikä minkään rodun voida taata sopivan tietylle allergiselle ihmiselle. Epävarmassa tilanteessa kannattaa viettää aikaa useiden aikuisten koirien kanssa niiden kodeissa ennen päätöksen tekemistä.

## Luonne ja persoonallisuus

Kooikerhondje on yleensä nopea, tarkkaavainen ja hyvin tietoinen ympäristönsä tapahtumista. Rotumääritelmä kuvaa sitä eloisaksi, ketteräksi, itsevarmaksi ja sitkeäksi koiraksi, joka on ystävällinen ja valpas olematta tarpeettoman äänekäs. Tämä on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Ruotsin ja Alankomaiden rotuyhdistykset kuvaavat selvää vaihtelua: jotkin koirat tervehtivät uusia ihmisiä mielellään, kun taas toiset tarkkailevat ensin mieluummin etäältä.

Varautuneisuus ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Rauhallisen, varautuneen koiran tulee saada kieltäytyä tutustumisesta. Pyydä vieraita olemaan aluksi huomioimatta koiraa ja anna sen itse päättää, lähestyykö se heitä. Nurkkaan ahdistettu koira voi yrittää puolustaa omaa tilaansa, joten pakotetut tervehtimiset ovat harvoin hyvää sosiaalistamista. Aggressiivisuus ja liiallinen arkuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.

Monet kooikerhondjet huomaavat liikkeet, äänet ja mielialojen muutokset hyvin nopeasti. Kovat ojennukset tai ennakoimaton arki voivat siksi aiheuttaa epävarmuutta. Selkeät rutiinit, lempeät rajat ja toivotusta käytöksestä palkitseminen ohjaavat paremmin. Sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisia kokemuksia ja niiden jälkeistä palautumisaikaa. Se ei ole kilpailu siitä, kuinka monta ihmistä ja koiraa pentu saadaan tervehtimään.

Muiden koirien seurassa kooikerhondje voi olla seurallinen, valikoiva tai tiukka omasta tilastaan. Valitse sille tasapainoisia leikkikavereita. Pyydä saada tavata emä ja selvitä, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin. BPH-luonnekuvauksen tulokset voivat antaa hyödyllistä kuvailevaa tietoa, mutta BPH ei ole hyväksytty–hylätty-testi eikä se voi ennustaa pennun tulevaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Kooikerhondje tarvitsee sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä. Terve aikuinen koira voi nauttia pitkistä lenkeistä, vaihtelevista maastoista, hajutyöskentelystä, noutamisesta sekä agilityn, rally-tokon tai tokon kaltaisista harrastuksista. Mikään tietty päivittäinen liikuntamäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivan määrän ratkaisevat ikä, terveys, kunto ja kyseisen päivän tekemisen kuormittavuus.

Arvioi kokonaisuuden tasapainoa. Koira, joka pystyy työskentelemään keskittyneesti, rauhoittuu sen jälkeen ja liikkuu seuraavana päivänä vaivattomasti, on todennäköisesti saanut sopivasti kuormitusta. Levottomuus voi johtua myös liiallisesta kiihdyttävästä toiminnasta tai siitä, ettei koira ole koskaan oppinut rentoutumaan. Jäykkyyden, ontumisen tai selvän kestävyyden muutoksen syy tulee selvittää sen sijaan, että harjoittelua vain jatkettaisiin oireista huolimatta.

Anna tehtävän vaikeuden ja koiran keskittymiskyvyn määrittää harjoituksen pituus. Palkitse ruoalla, leikillä tai mahdollisuudella mieluisaan tekemiseen ja vuorottele tarkkuutta vaativia tehtäviä helpompien onnistumisten kanssa. Luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, käsittelyyn tottuminen, odottaminen ja turvalliseen lepopaikkaan rauhoittuminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Pennun on saatava tutkia ympäristöään, kehittää koordinaatiotaan ja pitää runsaasti taukoja. Vältä ohjeita, joissa lenkin pituus lasketaan pelkän iän perusteella. Alusta, vauhti, leikin kuormittavuus ja pennun väsymisen merkit ovat aivan yhtä tärkeitä. Toistuvat jyrkät käännökset, korkeat hypyt ja jatkuva pallonheitto voivat odottaa, kunnes koiran voima ja kehonhallinta ovat kehittyneet pidemmälle.

Rotu voi reagoida nopeasti liikkeeseen ja ympäristön tapahtumiin. Harjoittele huomion suuntaamista ohjaajaan ja luoksetuloa pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista. Valitse paikat sen mukaan, kuinka hyvin juuri kyseinen koira on hallinnassa. Rodun aiempi käyttö tuhoeläinten torjunnassa antaa aihetta varovaisuuteen pieneläinten lähellä, mutta metsästyskiinnostus vaihtelee, eikä sitä pidä olettaa yhtä voimakkaaksi kaikilla yksilöillä.

## Terveys

Pennunostajan kannattaa keskittyä dokumentoituihin tuloksiin ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta. Polvien ja silmien terveys, tyypin III von Willebrandin tauti, perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia ja polymyosiitti ovat kooikerhondjella tärkeitä huomioitavia asioita. Myös lonkkatulokset voivat kuulua Ruotsin rotuyhdistyksen suosituksiin. Tutkimuksen tekeminen ei tarkoita samaa kuin hyvä tutkimustulos, eikä rotuyhdistyksen suositus välttämättä ole sitova rekisteröintiehto.

**Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaanmenossa** polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin Kennelliitto ilmoitti huhtikuussa 2026, että rodun terveysohjelma oli siirretty tasolta 2 pelkkään tulosten keskitettyyn rekisteröintiin. Keskitetty rekisteröinti tarkoittaa, että tutkimus on vapaaehtoinen, mutta Ruotsin Kennelliitto tallentaa tuloksen, kun tutkimus on tehty sen ohjeiden mukaisesti. Vanhoissa säännöissä ja verkkosivuilla voi yhä näkyä aiempi vaatimus. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset polvitutkimustulokset ja tarkista, mitkä säännöt olivat voimassa astutushetkellä. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”tutkittu”.

**Tyypin III von Willebrandin tauti eli VWD** on vakava perinnöllinen verenvuototauti, jota on esiintynyt rodussa. Siihen on saatavilla DNA-testi, ja Ruotsin Kennelliitto voi rekisteröidä hyväksymänsä tulokset keskitetysti. Keskitetty rekisteröinti ei itsessään määrää, millaisia yhdistelmiä saa tehdä. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman DNA-tulos tai todennettava todistus siitä, että koira on vanhempiensa perusteella vapaa sairauden aiheuttavasta geenimuunnoksesta. Kasvattajan tulee osata selittää, miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

**Perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia eli ENM** on etenevä neurologinen sairaus. Sairastuneilla nuorilla koirilla ensioire voi olla takajalkojen lievä koordinaatiohäiriö, usein 6–15 kuukauden iässä. Sen jälkeen kävely vaikeutuu vähitellen. Sairauteen on saatavilla DNA-testi, ja sen periytymistä käsitellään yksinkertaisena resessiivisenä eli peittyvänä ominaisuutena: kantaja ei sairastu geenimuunnoksen vuoksi, mutta pentu voi periä kaksi riskikopiota, jos molemmat vanhemmat siirtävät muunnoksen sille. Pyydä molempien vanhempien varmennetut tulokset ja selkeä perustelu yhdistelmälle.

**Perinnöllinen polymyosiitti** on monimutkaisempi sairaus. Se voi aiheuttaa lihasheikkoutta, jäykkää liikkumista ja heikentynyttä kestävyyttä, syömis-, juomis- tai nielemisvaikeuksia tai molempia oirekokonaisuuksia samanaikaisesti. Tutkimuksissa sairaus on yhdistetty DNA-muunnokseen, jonka penetranssi on matala. Tämä tarkoittaa, että muunnos lisää riskiä mutta ei ratkaise sitä, sairastuuko koira. Tulosta ei voi pelkistää luokkiin ”terve, kantaja tai sairas”, eikä DNA-tulos ole diagnoosi. Kasvattajan tulee osata selittää, miten vanhempien tulokset ja suvun terveystiedot ovat vaikuttaneet yhdistelmän valintaan.

Pyydä myös silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisilla todetuista sairauksista. Vastuullinen kasvattaja näyttää alkuperäiset tulokset tai todennettavan rekisterimerkinnän, keskustelee sekä vahvuuksista että riskeistä ja perustelee yhdistelmän. Tarkista ostohetkellä Ruotsin Kennelliiton voimassa olevat säännöt ja rotuyhdistyksen suositukset, sillä molemmat voivat muuttua.

## Historia ja alkuperä

Kooikerhondje kehitettiin Alankomaissa poikkeukselliseen tehtävään eendenkooi-sorsapyydyksellä, joka koostui lammesta, näkösuojista ja kapenevista pyyntikäytävistä. Koira liikkui rauhallisesti näkösuojien välistä esiin ja takaisin niin, että sen valkoinen, heiluva häntä vilahteli näkyvissä. Kesyt sorsat seurasivat, koska ne yhdistivät koiran ruokaan, ja villisorsat tulivat perässä uteliaisuuttaan. Kun linnut olivat edenneet riittävän pitkälle pyyntikäytävään, kooiker eli pyydyksen hoitaja otti tehtävän hoitaakseen. Koiran tehtävä oli houkutella sorsia, ei ajaa niitä takaa tai noutaa niitä.

Maatilalla sama koira saattoi torjua tuhoeläimiä, pitää seuraa ja ilmoittaa tulijoista. Tämä työ auttaa ymmärtämään rodun nopeuden, itsenäisyyden ja ohjaajan kanssa tehtävän yhteistyön yhdistelmää, mutta ei määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Nykyistä rotua muistuttavia koiria esiintyy vanhassa alankomaalaisessa taiteessa, mutta nykyrodun dokumentoitu elvytystyö alkoi 1940-luvulla. Paronitar van Hardenbroek van Ammerstol etsi vanhan tyypin koiria, ja Tommie-nimisestä nartusta tuli tärkeä kantakoira. Alankomaiden kennelliitto hyväksyi väliaikaisen rotumääritelmän vuonna 1966 ja tunnusti rodun virallisesti vuonna 1971.

Ensimmäinen kooikerhondje saapui Ruotsiin vuonna 1994, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1996. Rodun kapea kantapohja ja jalostuskoirien kansainvälinen vaihto ovat tärkeää taustaa nykyiselle työlle, jossa hyödynnetään dokumentoituja terveystietoja ja vaalitaan geneettistä monimuotoisuutta. Siksi on erityisen arvokasta, että kasvattaja keskustelee koko yhdistelmästä eikä esittele vain yhtä testitulosta.

## Arki rodun kanssa

Arki kooikerhondjen kanssa sujuu parhaiten, kun sekä toiminnalle että levolle on selkeä paikkansa. Piha ei korvaa yhteisiä lenkkejä, uusia ympäristöjä ja harjoittelua. Jos koira kiihtyy rappukäytävän äänistä tai ikkunan takana näkyvästä liikkeestä, lisää etäisyyttä ärsykkeisiin, estä tarvittaessa näkyvyys, järjestä turvallinen lepopaikka ja palkitse rauhallisuudesta jo ennen haukkumisen alkamista.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa liikuntaa, hajutyöskentelyä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat äänien kantautuminen, ulkoilumahdollisuudet ja omistajan arkirutiinit. Erityisen ääniherkän tai haukkuherkän koiran voi olla vaikea asua huonosti äänieristetyssä talossa. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät vastaavanlaisissa kodeissa.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisten valvontaa, hellävaraista käsittelyä ja suojaisa lepopaikka. Lasten ei pidä seurata koiraa, häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana eikä halata sitä, kun se yrittää poistua. Lasten seurassa viihtyvä kooikerhondje voi olla hyvä perhekoira, mutta rotunimi ei takaa äkillisten liikkeiden ja kovien äänien sietämistä. Pyydä kasvattajaa auttamaan perheeseen sopivan pennun valinnassa ja ottamaan huomioon aikuisten sukulaisten käyttäytyminen.

Tutustuta koira muihin eläimiin yhtä rauhallisesti. Monet kooikerhondjet elävät sopuisasti koirien tai kissojen kanssa, kun kaikilla eläimillä on paikka, johon vetäytyä. Pienlemmikkien turvaksi tarvitaan fyysinen este, eikä niitä saa koskaan käyttää metsästyskiinnostuksen ”testaamiseen”. Älä jätä eläimiä keskenään liian varhain, vaikka ensimmäinen kohtaaminen olisi sujunut hyvin.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään ahdistumatta. Kamera voi paljastaa varhaisia merkkejä, kuten edestakaisin kulkemista, läähätystä tai jatkuvaa ääntelyä. Rodulle ei ole yhteistä sopivaa yksinolon tuntimäärää, eikä paniikkiin joutuvaa koiraa pidä jättää pidemmäksi aikaa yksin siinä toivossa, että se ”tottuisi”.

Rotu ei edellytä kokenutta kilpakoiraharrastajaa, mutta se on harvoin vaivaton ensivalinta ihmiselle, joka haluaa kaikkia automaattisesti rakastavan ja ilman harkittua koulutusta mukana kulkevan koiran. Ensikertalainenkin voi onnistua hyvin asiantuntevan kasvattajan ja palkitsemiseen perustuvan koulutusohjaajan tuella. Olennaista on, nautitko nopeasta ja yksilöllisestä koirasta ja oletko valmis huomioimaan sekä sen kyvykkyyden että oman tilan tarpeen.

Kooikerhondje

The Nederlandse Kooikerhondje (UK) Club

Raad van Beheer (Dutch Kennel Club)

Societé Centrale Canine (French Kennel Club)

FCI (Fédération Cynologique Internationale)

Keskikokoinen tai pienehkö hollantilainen metsästyskoira, jolla on oranssinpunavalkoinen turkki, mustat korvankärjet ja tuuhea valkoinen häntä. Perhettään kohtaan hellä, vieraita kohtaan pidättyväinen, älykäs ja herkkä. Tarvitsee päivittäin liikuntaa, koulutusta ja seuraa. Yleensä terve rotu, jolla seurataan joidenkin perinnöllisten sairauksien esiintymistä.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet