## Perustiedot

Brabantingriffoni on pieni belgialainen seurakoira, joka on yleensä valpas, kiintynyt omistajaansa ja innokkaasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 9 ja on kolmen läheistä sukua olevan belgialaisen griffonirodun sileäkarvainen edustaja. Kaksi muuta ovat belgian- ja brysselingriffoni.

- **Alkuperämaa:** Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 3,5–6 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja kiiltävä, enintään 2 cm pitkä
- **Värit:** punainen, musta, musta ruskein merkein tai mustan ja punaisen sekoitus; tumma maski
- **Tyypillisiä piirteitä:** tarkkaavainen, aktiivinen, oppivainen, ystävällinen ja omistajaansa kiintynyt
- **Terveyden keskeiset seuranta-alueet:** hengitys, silmät, polvilumpiot ja hermostoperäisen kivun merkit

Kolmella griffonirodulla on yhteinen tausta, ja Ruotsin kennelliiton mukaan niitä voidaan risteyttää keskenään. Brabantingriffoni erottuu muista ennen kaikkea sileän karvapeitteensä ansiosta, kun taas belgian- ja brysselingriffoni ovat karkeakarvaisia. Rodut rekisteröidään erikseen.

Rotumääritelmän painoraja on luotettavampi ohjenuora kuin verkossa yleisesti esitetyt säkäkorkeudet. Rotumääritelmässä painoksi annetaan 3,5–6 kg, mutta säkäkorkeudelle ei määritellä vaihteluväliä. Kaksi aikuista koiraa voivat siis olla erikorkuisia ja silti molemmat täysin rodunomaisia.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Brabantingriffonin tulee olla pieni, tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on vahva luusto, mutta liikkeet eivät saa olla raskaat. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden. Lyhyt ja leveä pää, selvä alapurenta sekä suuret, tummat silmät luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Rodunomaisuutta ei pidä sekoittaa liioiteltuihin piirteisiin. Sierainten tulee olla hyvin avoimet, silmien suuret mutta eivät koskaan ulkonevat ja alaleuan leveä. Kieli tai hampaat eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Koiraa arvioitaessa on tärkeämpää kiinnittää huomiota vapaaseen hengitykseen, avoimiin sieraimiin ja terveisiin silmiin kuin mahdollisimman litteisiin kasvoihin.

Karvapeite on karhea, kiiltävä ja enintään 2 cm pitkä. Se ei vaadi trimmausta. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, esimerkiksi irtokarvan tai lian poistamiseksi.

Hyväksytyt värit ovat punainen, musta, musta ruskein merkein sekä mustan ja punaisen sekoitus. Tumma maski kuuluu toivottuun ulkonäköön. Vanhemmilla koirilla maski voi olla harmaa tai harmaakarvainen.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta se ei tee rodusta allergiatonta. Allergiattomia koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä vaihtelee yksilöiden välillä jopa saman pentueen sisällä. Koira-allergisen kannattaa siksi arvioida, miten hän reagoi juuri kyseiseen koiraan, eikä tehdä valintaa pelkän karvan pituuden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Brabantingriffoni on pohjimmiltaan tarkkaavainen seurakoira, joka osallistuu mielellään perheen elämään. Rotumääritelmässä belgialaisia griffoneita kuvataan älykkäiksi, tasapainoisiksi ja valppaiksi. Ruotsin kennelliitto puolestaan kuvailee rotua aktiiviseksi, oppivaiseksi, kiintyväksi ja ystävälliseksi.

Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö reagoisi samalla tavalla. Perimä, varhainen kasvuympäristö, sosiaalistaminen, koulutus ja terveys vaikuttavat kaikki siihen, kuinka itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton koirasta tulee. Aikuisen koiran tulisi osata rauhoittua tekemisen jälkeen ja kohdata ihmisiä ilman jatkuvaa pelkoa tai aggressiivisuutta. Kun käyt katsomassa pentuetta, pyri tapaamaan emä ja kysy, miten lähisukulaiset pärjäävät arjessa.

Rodun tarkkaavaisuudesta voi olla hyötyä keskittymisharjoituksissa, arkitottelevaisuudessa ja yksinkertaisissa hajuleikeissä. Palkitse rauhallista käytöstä alusta asti ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka, jotta se oppii myös rauhoittumaan.

Brabantingriffoni voi sopia sekä kokeneelle omistajalle että hyvin valmistautuneelle ensikertalaiselle, mutta pieni koko ei tarkoita, että koira pärjäisi vähällä huolenpidolla. Se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä hoitoa sekä omistajan, joka suhtautuu hengityksen ja silmien terveyteen vakavasti. Valitse omaan elämääsi sopiva koirayksilö ja kasvattaja sen sijaan, että luottaisit lupauksiin rodun helppoudesta.

## Koulutus ja liikunta

Brabantingriffoni tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja aikaa palautumiseen, mutta kaikille koirille ei sovi samanpituinen lenkki. Terve yksilö voi nauttia kävelyistä, erilaisiin ympäristöihin tutustumisesta, leikistä, arjen harjoittelusta ja hajutyöskentelystä. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon ja lämpötilaan sekä ennen kaikkea siihen, miten koira hengittää ja palautuu.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat usein pienelle, nopeasti oppivalle seurakoiralle. Palkitse toivottua käytöstä, jaa uudet taidot sopivan pieniin osiin ja lisää vaikeutta vasta, kun koira on tilanteessa rento. Totuta koira vähitellen myös suun ja kasvojen tutkimiseen. Tämä helpottaa hampaiden harjausta ja silmien tarkistamista.

Lyhyen kuonon vuoksi rasituksen on määräydyttävä sen mukaan, miten koiran hengitys sujuu. Hidasta tai lopeta tekeminen, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkäämmäksi, koira haukkoo henkeä, ei palaudu normaalisti tai näyttää siltä, ettei sen lämmönsäätely toimi. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai huomattava hengitysvaikeus ovat hätämerkkejä, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Ole erityisen varovainen kuumalla ja kostealla säällä. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja anna koiran levätä ennen kuin sen olo käy tukalaksi. Jos koira ei toistuvasti selviydy tavallisesta kävelystä tai leikistä hengityksensä vuoksi, se on tutkittava. Tätä ei pidä sivuuttaa lyhytkuonoiselle rodulle normaalina ominaisuutena.

Pennun liikuntaa ei pidä suunnitella samalla tavalla kuin aikuisen koiran. Anna sen kehon kehittyä monipuolisen, omaehtoisen liikkumisen, lyhyiden tutkimishetkien ja runsaan levon avulla. Lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen pennun liikkumista, hengitystä ja palautumista seuraten.

## Terveys

Brabantingriffonin tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin, polvilumpioihin ja hermostoperäisen kivun merkkeihin. Jonkin terveysongelman esiintyminen rodussa ei tarkoita, että jokainen koira kärsisi siitä. Olennaisia ovat yksittäisen koiran tutkimustulokset ja toimintakyky.

Rotu on lyhytkuonoinen, mikä voi lisätä BOAS-oireyhtymän eli ylähengitysteiden ahtaudesta johtuvien hengitysvaikeuksien riskiä. Ruotsin kennelliitto on sisällyttänyt rodun pään muotoa ja hengitystä koskeviin rotukohtaisiin erityisohjeisiinsa. Käytännössä kannattaa siksi kiinnittää huomiota hiljaiseen ja vaivattomaan hengitykseen levossa, hyvin avoimiin sieraimiin sekä normaaliin palautumiseen liikunnan jälkeen. Kuorsausta muistuttavaa ääntä hereillä, lisääntynyttä hengitystyötä, heikkoa kestävyyttä tai huonoa lämmönsietoa ei pidä pitää viehättävinä rotuominaisuuksina.

RFG Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystä arvioidaan ennen kolmen minuutin rasituskoetta ja sen jälkeen. Eläinlääkäri tutkii muun muassa sierainten muodon, kuuntelee sydämen ja keuhkot sekä luokittelee BOAS-oireet asteikolla 0–3. Luokka 0 tarkoittaa, ettei koiralla tutkimushetkellä ole kliinisiä oireita. Luokka 1 tarkoittaa lieviä oireita, jotka eivät vaikuta suorituskykyyn. Luokat 2 ja 3 kuvaavat vastaavasti kohtalaista ja vakavaa kliinistä haittaa.

Toukokuusta 2026 lähtien brabantingriffonin RFG-tuloksia voidaan tallentaa keskitetysti Ruotsin kennelliiton rekisteriin. Virallinen tulos rekisteröidään aikaisintaan 24 kuukauden iässä; sitä aiempi tulos merkitään alustavaksi. Brabantingriffonin tulosten keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että RFG-tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitosta. Pennunostaja voi kysyä, onko vanhemmat tutkittu, mihin luokkiin ne on arvioitu ja miten ne selviytyvät tavallisesta liikunnasta ja lämpimästä säästä.

Rodussa esiintyy polvilumpio-ongelmia ja tiettyjä silmäsairauksia. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että jalostuskoirat tutkitaan polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation varalta ennen ensimmäistä astutusta ja että niille tehdään silmätutkimus astutusta edeltävän vuoden aikana. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun koirien terveydestä. Kysy myös lähisukulaisten sarveiskalvovaurioista ja muista silmäongelmista, sillä pään rakenne voi jättää silmät alttiimmiksi vaurioille.

Rodussa esiintyy syringomyeliaa, joka voi aiheuttaa voimakasta kipua, mutta sen yleisyyttä ruotsalaisilla koirilla ei tunneta. Vimmainen raapiminen, poikkeava liikkuminen tai selittämätön kipu esimerkiksi hihnassa kävellessä voivat antaa aiheen eläinlääkärin neurologiseen arvioon. Näillä oireilla voi olla useita syitä, eikä niiden perusteella pidä tehdä diagnoosia kotona.

Ota nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää silmäänsä, räpytellä toistuvasti tai hangata silmää, jos silmä vuotaa tai koira vaikuttaa kivuliaalta. Hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä apua. Varhainen hoito on erityisen tärkeää, kun silmät ovat suuret ja kuono hyvin lyhyt.

## Historia ja alkuperä

Brabantingriffoni kehitettiin Belgiassa samasta koirakannasta kuin belgian- ja brysselingriffoni. Rotumääritelmän mukaan kaikkien kolmen taustalla on Brysselin seudulla tavattu pieni, karkeakarvainen koiratyyppi, joka tunnettiin nimellä Smousje. Nämä koirat työskentelivät tallien ympäristössä, missä ne auttoivat pitämään jyrsijöitä kurissa ja niiden kerrottiin vartioivan vaunuja.

1800-luvulla risteytykset muun muassa mopsin ja punaisen kingcharlesinspanielin kanssa muovasivat nykyistä griffonityyppiä. Nämä risteytykset toivat mukanaan sileän mustan karvapeitteen ja vakiinnuttivat rotutyyppiä. Ensimmäiset griffonit merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1883, ja myöhemmin näitä pieniä koiria alettiin arvostaa seurakoirina myös Belgian ulkopuolella.

Sileäkarvainen muunnos tuli tunnetuksi brabantingriffonina. Nykyään kolmella griffonirodulla on omat FCI-numeronsa, ja ne eroavat toisistaan pääasiassa karvapeitteen ja värin perusteella. Yhteinen alkuperä näkyy kuitenkin yhä sekä rotumääritelmässä että ruotsalaisissa jalostuskäytännöissä. Historia selittää rotujen sukulaisuuden, mutta sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen koiran luonnetta tai terveyttä.

## Arki rodun kanssa

Brabantingriffoni sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, arkeen aktiivisesti osallistuvan seurakoiran ja pystyy mukauttamaan rutiineja koiran hengityksen, aktiivisuustason ja seurantarpeen mukaan. Se voi elää hyvin kerrostaloasunnossa, kunhan se pääsee säännöllisesti tarpeilleen, saa sopivasti tekemistä ja rauhallista palautumisaikaa sekä oppii suhtautumaan rauhallisesti rappukäytävän ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava. Näin pientä koiraa ei pidä nostella, jahdata eikä häiritä sen syödessä tai levätessä. Järjestä koiralle oma turvallinen paikka ja opeta lasta odottamaan, että koira tulee itse lähelle. Se, miten hyvin koira tulee toimeen toisen koiran tai kissan kanssa, riippuu yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Yksinoloon totuttaminen aloitetaan vähitellen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kodissaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aikuisen koiran yksinolon sietoa kehitetään pienin askelin niin, ettei koira pelästy. Järjestä koiralle hoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäiväsi on säännöllisesti pidempi kuin aika, jonka koira pystyy olemaan yksin ahdistumatta.

Suunhoito on tärkeä osa säännöllistä hoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen vähitellen ja pyydä eläinlääkäriltä apua sopivan harjaustiheyden määrittämiseen. Hampaita puhdistavat purutuotteet voivat täydentää hoitoa, mutta ne eivät korvaa mekaanista puhdistusta.

Ennen ostoa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat hengittävät levossa, liikkuessa ja lämpimällä säällä?
- Onko niillä rekisteröityjä RFG-tuloksia, ja mihin luokkiin ne on arvioitu?
- Milloin polvilumpiot ja silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tuloksia on rekisteröity?
- Onko lähisukulaisilla ollut toistuvia sarveiskalvovaurioita, selittämätöntä kipua tai neurologisia oireita?
- Miten pennut on totutettu ihmisiin, arjen ääniin, käsittelyyn ja lepäämiseen?
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa, jos oston jälkeen herää kysymyksiä?

Sopivasta koirasta voi tulla uskollinen, harjoittelusta nauttiva kumppani. Olennaista ei ole vain pieni koko tai sileä turkki, vaan vapaa hengitys, terveet silmät, tasapainoinen luonne ja aktiiviselle seurakoiralle sopiva arki.

Brabantingriffoni

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (France)

Brabantingriffoni on pienikokoinen, vankkarakenteinen belgialainen seurakoira, jolla on sileä, kiiltävä turkki ja suuret, tummat, lähes inhimilliset silmät. Se on uskollinen, herkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja sopii kaupunkiasumiseen. Se tarvitsee päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa ja viihtyy parhaiten kodissa, jossa se joutuu harvoin olemaan yksin.

Liten seriös kennel som föder upp petit griffon brabancon för mer inf besök min hemsida

Rottmores kennel

## Rotu lyhyesti

Venäjänbolonka on pieni ja eloisa seurakoira, joka viihtyy yleensä lähellä ihmisiään. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi tai perheeseen, jossa ollaan valmiita säännölliseen koulutukseen, mutta pieni koko ei tee siitä vaivatonta valintaa. Turkki tarvitsee jatkuvaa hoitoa, yksinoloon on totuteltava vähitellen, ja yksittäisen koiran luonne merkitsee enemmän kuin rodusta esitetyt yleiskuvaukset.

- Pohjoismaiset kennelliitot ovat hyväksyneet rodun kansallisesti ja sijoittaneet sen ryhmään 9, mutta FCI ei ole hyväksynyt sitä.
- Toivottu enimmäissäkäkorkeus on 26 cm ja ihannepaino 3–4 kg.
- Turkki on pitkä, tiheä ja kihara tai laineikas. Karvaa irtoaa usein melko vähän, mutta se ei tee rodusta allergiavapaata.
- Rotumääritelmän mukaan koiran tulee olla kiintyvä, eloisa ja iloinen. Ruotsista saatua käyttäytymistietoa on kuitenkin liian vähän, jotta jokaisen yksilön ominaisuuksista voisi antaa varmoja lupauksia.
- Pennunostajan kannattaa tarkistaa tallennetut polvi- ja silmätutkimustulokset sekä prcd-PRA-testitulokset ja kysyä myös vanhempien käyttäytymisestä arjen tilanteissa.

## Ulkonäkö ja turkki

Venäjänbolonkan tulee olla pieni ja tiivisrakenteinen, ja sen rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukaan rungon pituus saa ylittää säkäkorkeuden enintään 15 prosentilla. Runsas turkki voi saada koiran näyttämään todellista pyöreämmältä, joten sen kuntoluokkaa ja rakennetta on arvioitava katsomisen lisäksi tunnustelemalla.

Turkin tulee olla pitkä, tiheä ja kohtalaisen paksu sekä suurikiharainen tai laineikas. Pohjavillaa voi olla kohtalaisesti tai ei lainkaan. Kaikki värit ovat sallittuja lukuun ottamatta yksiväristä valkoista, täplikästä tai kirjavaa väritystä sekä merleä. Leuassa, kurkussa, eturinnassa tai varpaissa voi olla hyvin pieni, tuskin havaittava valkoinen merkki. Suuremmat valkoiset alueet eivät siis kuulu hyväksyttyyn väritykseen.

Turkki on kammattava säännöllisesti läpi ihoa myöten. Pitkä, pehmeä karva takkuuntuu herkimmin hankaukselle alttiista kohdista, kuten kainaloista, nivusista, korvien takaa sekä valjaiden tai pannan alta. Koko turkin hoitoväli riippuu karvan laadusta ja pituudesta sekä koiran arjesta, mutta helposti takkuuntuvat kohdat kannattaa tarkistaa usein. Pienet takut on hyvä selvittää hellästi ennen kuin ne tiivistyvät huopuneiksi paakuiksi. Totuta pentu alusta lähtien kampaamiseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin paikallaanoloihin luistamattomalla alustalla.

Virallisen näyttelystandardin mukaisesti esitettävän koiran turkkia ei saa leikata eikä trimmata tassukarvojen siistimistä lukuun ottamatta. Pään karvat saa sitoa ylös, jos ne putoavat silmien eteen. Tämä sääntö koskee rodun esittämistä rotumääritelmän mukaisesti. Arjessa turkkia on silti hoidettava niin, ettei siitä aiheudu epämukavuutta iholle, silmien ympärille tai tassuihin.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa venäjänbolonkan kiintyväksi, eloisaksi, iloiseksi ja seuralliseksi seurakoiraksi. Moni toivookin bolonkasta koiraa, joka osallistuu mielellään perheen elämään ja kulkee vaivattomasti mukana. Toive on kohtuullinen, mutta se ei takaa, että jokainen koira suhtautuisi automaattisesti luottavaisesti vieraisiin, pysyisi hiljaisena kerrostalossa tai kokisi kaikki kohtaamiset helpoiksi.

Ruotsin koirakannasta on vain vähän tietoa. Nykyisen jalostuksen tavoiteohjelman aineistoon kuului muun muassa vain 20 suoritettua BPH-käyttäytymiskuvausta ja 139 vastausta terveys- ja käyttäytymiskyselyyn. Tämä ei riitä varmoihin päätelmiin koko rodusta. Kyselyyn vastanneista 18,7 prosenttia ilmoitti, ettei ollut tyytyväinen koiransa käyttäytymiseen. Kyse on kuitenkin kyselytuloksesta, ei luotettavasta arviosta koko koirakannassa. Tuloksen tärkein anti on osoittaa, miksi rodun ystävällinen luonnekuvaus ei korvaa suunnitellun pentueen vanhempien arviointia.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja muihin koiriin sekä kuinka helposti ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Mahdolliset BPH-tulokset voivat tuoda hyödyllisiä lisähavaintoja, mutta lue koko kuvaus sen sijaan, että etsisit yhtä hyväksymisrajaa. Haukkuminen ja kiinnostus takaa-ajoon voivat vaihdella sekä yksilön että ympäristön mukaan. Tietoa ei ole riittävästi, jotta koko rodulle voisi luvata tiettyä tasoa näissä ominaisuuksissa.

## Koulutus ja liikunta

Venäjänbolonka tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja lepoa, mutta rodulle ei ole perusteltua, minuutteina ilmaistavaa liikuntasuositusta. Tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä koulutustuokioita. Sovita tekemisen kesto ja vaativuus koiran ikään, kuntoon ja palautumiseen. Koira, jonka on vaikea rauhoittua, saattaa tarvita vähemmän kiihdyttävää tekemistä ja enemmän palautumista. Keskittymisensä menettävä ja omaa viihdettä keksivä koira taas voi hyötyä tarkoituksenmukaisemmista virikkeistä.

Kouluta palkitsemalla, etene pienin askelin ja huomioi, mikä juuri omaa koiraasi motivoi. Aloita varhain arkea helpottavista taidoista: kontaktista, luoksetulosta, ovella odottamisesta, rauhallisesta hihnakävelystä, omalle paikalle rauhoittumisesta sekä turkin ja tassujen hoidon hyväksymisestä. Vie pentu usein ulos nukkumisen, syömisen ja leikin jälkeen, kehu ulos tarpeiden tekemisestä äläkä rankaise sisälle sattuvista vahingoista. Palkitse rauhallista käytöstä jo ennen kuin koira kiihtyy ja alkaa haukkua ääniä tai vieraita. Vähennä samalla ympäristön ärsykkeitä, jotka ylläpitävät käytöstä.

Pieni koko ei ole syy kantaa koiraa tilanteesta toiseen. Anna sen liikkua, tutkia ja ratkaista sopivan kokoisia pulmia omin jaloin. Vältä kuitenkin vaatimuksia, jotka eivät sovi nuorelle tai vielä harjaantumattomalle koiralle. Rotua kuvataan koulutettavaksi, ja koira voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, rally-tokosta tai muista koiran ja ohjaajan yhteistyöhön perustuvista lajeista.

## Terveys

Rodun yleisimmistä terveysongelmista Ruotsissa ei ole riittävästi tietoa luotettavan kokonaiskuvan muodostamiseen. Nykyistä jalostuksen tavoiteohjelmaa laadittaessa maassa oli vähän rodun koiria, terveyskyselyyn saatiin 139 vastausta eikä rotukohtaisia vakuutustilastoja ollut saatavilla. Siksi ei ole perusteltua esittää pitkää listaa sairauksista, jotka olisivat tässä rodussa poikkeuksellisen yleisiä. Pennunostaja saa parempaa tietoa tutustumalla vanhempien ja lähisukulaisten tallennettuihin tutkimustuloksiin.

Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on tiedossa oleva polvitutkimustulos. Tutkimuksessa eläinlääkäri arvioi, pysyykö polvilumpio vakaasti paikallaan vai voiko sen siirtää pois paikaltaan. Tavoitteena on yhdistää kaksi polviltaan tervettä koiraa. Suosituksen mukaan asteen 1 tuloksen saanut koira tulee yhdistää vain polviltaan terveeseen koiraan, eikä asteen 2 tai sitä huonomman tuloksen saaneita koiria tule käyttää jalostukseen.

Silmien osalta suosituksena on terve silmätutkimustulos enintään vuotta ennen astutusta. Yhdistys suosittelee myös tallennettua prcd-PRA-geenitestitulosta: kantaja tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, ei toiseen kantajaan. Prcd-PRA-geenitesti kertoo vain tutkittavasta geenimuunnoksesta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmämuutoksia, joten se ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Nämä ovat rotuyhdistyksen jalostussuosituksia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei ole rotukohtaista ehtoa, joka edellyttäisi juuri näitä tuloksia pentueen rekisteröimiseksi. Ero on tärkeä: rekisteröity pentu voi olla yhdistelmästä, joka ei noudata kaikkia yhdistyksen suosituksia. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset tai tarkista ne Ruotsin Kennelliiton koiratietokannasta. Kysy myös, miten kasvattaja on huomioinut lähisukulaisten terveyden.

## Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin seurakoiraksi entisessä Neuvostoliitossa. Nykyisen rotumääritelmän mukaan jalostus alkoi vuonna 1951 pienistä koirista, joiden alkuperää ei tunnettu. Tämä varovainen kuvaus on luotettavampi kuin yksityiskohtaiset kertomukset, joissa nimetään tiettyjä kantarotuja ilman vahvaa dokumentaatiota.

Ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1966. Kiinnostus rotuun ja koirien määrä kasvoivat 1970- ja 1980-luvuilla, ja kansallinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1999. Rotumääritelmää uudistettiin vuosina 2010 ja 2019. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 2006, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 2007. Vuodesta 2013 lähtien rotu on ollut kansallisesti hyväksytty ja sillä on ollut oikeus osallistua pohjoismaisten kenneljärjestöjen näyttelyihin, vaikka FCI ei edelleenkään ole hyväksynyt sitä.

## Arki venäjänbolonkan kanssa

Venäjänbolonka voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa sopivasti ulkoilua tarpeiden tekemistä varten, tekemistä ja lepoa sekä opetusta rauhalliseen suhtautumiseen porraskäytävästä tai oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, miten arki järjestetään. Jos etsii pientä koiraa vähän liikuntaa sisältävään elämäntapaan, valintaa kannattaa harkita uudelleen: rodun pieni koko vähentää sen viemää tilaa, ei seuran, liikkumisen ja oppimisen tarvetta.

Yksinoloon on totuteltava hyvin pienin ja rauhallisin askelin. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita, kun koiralla on turvallinen olo ja se on käynyt ulkona. Poistu hetkeksi ja palaa ennen kuin koira huolestuu. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään. Järjestä apua, jos työpäivä edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää ahdistumatta.

Pienet lapset tarvitsevat aikuisen valvontaa koiran seurassa. Näin pieni koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä pienten lasten pidä nostella, kantaa tai jahdata sitä. Opeta lasta kutsumaan koiraa luokseen tarttumisen sijaan ja anna koiran poistua tilanteesta. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kertoo kodin turvallisuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle korkealla kulkevia poistumisreittejä ja koiralta rajattu alue, estä jahtaaminen, pidä koira hihnassa ensimmäisissä hallituissa kohtaamisissa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden vuorovaikutus on pysynyt rauhallisena pidemmän aikaa. Pienet lemmikkieläimet on aina pidettävä turvallisesti erillään koirasta.

Rodusta saattaa irrota vähemmän karvaa kuin monista muista koirista, mutta se ei ole hypoallergeeninen. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee jopa saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei osoita, että koira tuottaisi vähemmän allergeeneja. Koira-allergisen tulee siksi tukeutua terveydenhuollon ammattilaisen neuvoihin, ei tiettyyn rotuun liitettyyn lupaukseen.

Keskity ennen ostoa konkreettisiin selvityksiin: tapaa emä mahdollisuuksien mukaan ja tarkkaile, miten se palautuu tavallisista arjen tilanteista, pyydä polvi-, silmä- ja prcd-PRA-tulokset, keskustele turkinhoidon todellisesta työmäärästä ja suunnittele yksinolo sekä arki lasten tai muiden eläinten kanssa omassa kodissasi. Näin arvioit, sopivatko juuri kyseinen koira ja sen jalostuksessa tehdyt valinnat omaan elämääsi, sen sijaan että luottaisit pieneen kokoon tai ihannoituun rotukuvaukseen.

Venäjänbolonka

Svenska Kennelklubben (SKK)

Deutscher Verband der Gebrauchshundsportvereine (DVG)

Norwegian Kennel Club (NKK)

Pieni ja vankkarakenteinen venäjänbolonka on venäläinen kääpiökoirarotu, jolla on pitkä, laineikas ja vain vähän karvaa pudottava turkki. Värivaihtoehtoja on useita. Se on hellä, ihmisläheinen ja herkkä koira, joka voi parhaiten saadessaan tiivistä yhdessäoloa ja kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa. Älykäs venäjänbolonka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, mutta tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Linde-Lou's

## Perustiedot

Dreeveri on matalaraajainen ruotsalainen ajokoira, jota käytetään pääasiassa jäniksen, ketun, metsäkauriin ja muiden hirvieläinten metsästykseen. Siinä yhdistyvät voimakas metsästysvietti, itsenäinen työskentely metsässä ja rauhallinen perusluonne. Rotu sopii parhaiten metsästäjälle tai kotiin, joka pystyy tarjoamaan sille aitoa hajutyöskentelyä ja hallitsemaan sen äänenkäyttöä ja jälkien seuraamisen halua arjessa.

- **Käyttötarkoitus:** monipuolinen ajokoira, joka etsii riistan, seuraa sen jälkeä ja ajaa haukkuen. Jälkitarkkuus, sopiva ajovauhti ja kyky päättää pitkä ajo ovat tärkeitä käyttöominaisuuksia.
- **Koko:** uroksen säkäkorkeus on 32–38 senttimetriä, ihannekorkeus 35 senttimetriä. Nartun säkäkorkeus on 30–36 senttimetriä, ihannekorkeus 33 senttimetriä.
- **Luonne:** rotumääritelmä kuvaa dreeveriä tarkkaavaiseksi ja rauhalliseksi. Aggressiivisuus, hermostuneisuus ja arkuus eivät kuulu rodun toivottuun luonteeseen.
- **Aktiivisuus:** voimakas työskentelyhalu ja erinomainen kestävyys. Pelkät hihnalenkit riittävät harvoin koiran ainoaksi tekemiseksi.
- **Karvapeite:** karkea, suora ja rungonmyötäinen karva, joka on melko helppohoitoinen.
- **Keskeinen terveysriski:** metsästykseen liittyvä keuhkopöhö, jota kutsutaan myös metsästyspöhöksi, on rodun selkeimmin dokumentoitu erityinen terveysongelma.

Dreeveri voi olla ihana perheenjäsen, mutta se ei ole mutkaton seurakoira. Jos toiveena on koira, joka voi olla usein vapaana, käyttää nenäänsä vain vähän ja pysyy hiljaisena kerrostalossa, kannattaa harkita toista rotua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dreeverin tulee olla pitkärunkoinen ja matalaraajainen, mutta samalla vahva, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne on tarkoitettu vaativassa maastossa työskentelyyn, eikä sen tule näyttää liioitellun pitkältä tai raskaalta. Maavaran tulee olla noin 40 prosenttia säkäkorkeudesta, ja liikkeiden tulee olla tasaiset, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.

Rotumääritelmässä ilmoitetaan säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Vaa'an lukemaa tärkeämpi onkin koiran kokonaiskunto: kylkiluiden tulee tuntua helposti, vyötärön erottua ja lihaksia olla riittävästi työtä varten. Pentua valittaessa vapaat liikkeet, hyvin rakentuneet eturaajat ja riittävä maavara ovat hyödyllisempiä arviointiperusteita kuin lupaus tietystä aikuispainosta.

Karva on karkeaa, suoraa ja rungonmyötäistä. Se on lyhyempää päässä, korvissa ja raajojen alaosissa sekä hieman pidempää kaulassa, selässä ja reisien takaosissa. Hännän alapuoli on tuuhea mutta ei hapsuinen. Kaikki värit valkoisin merkein ovat sallittuja lukuun ottamatta valkovoittoista, merleä ja maksanruskeaa. Valkoisten merkkien tulee näkyä useasta suunnasta.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta työskentelevä koira tarvitsee muutakin kuin harjausta. Poista irtokarva tarpeen mukaan ja pese koira sen ollessa likainen, ei kiinteän aikataulun mukaan. Tarkista metsästyksen tai tiheikössä liikkumisen jälkeen tassut, kynnet, iho, silmät ja korvat haavojen, roskien ja punkkien varalta. Pidä kynnet niin lyhyinä, etteivät ne haittaa tassun asettumista maahan.

## Luonne ja persoonallisuus

Dreeverin tulee olla rauhallinen ja tarkkaavainen, mutta se on jalostettu myös tekemään päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Kotona itsepäisyytenä näyttäytyvä käytös on usein metsässä tarvittavaa itsenäisyyttä. Kun koira löytää kiinnostavan riistan hajun, kaikki muu voi nopeasti jäädä jäljen seuraamisen varjoon.

Sopivilla arkirutiineilla dreeveri pystyy siirtymään intensiivisestä ulkotyöskentelystä rauhalliseen kotioleiluun. Tämä ei kuitenkaan takaa, että jokainen yksilö olisi hiljainen, helposti ohjattava tai kaikkien kanssa seurallinen. Perimä, kokemukset, koulutus sekä aktiivisuuden ja levon tasapaino vaikuttavat kaikki.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Rodun rauhallinen perusluonne ei korvaa valvontaa, eikä lasten pidä olla vastuussa koirasta, joka saattaa lenkillä syöksähtää hajun perään.

Dreeverin sopivuus asumaan muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa riippuu yksilöstä. Se voi oppia elämään kissan kanssa, etenkin jos tutustuminen aloitetaan varhain ja rauhallisesti, mutta metsästysvietin vuoksi onnistumista ei pidä koskaan luvata. Estä kissan jahtaaminen heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, järjestä kissalle omia turvallisia alueita äläkä jätä eläimiä keskenään valvomatta, ennen kuin tiedät, miten ne käyttäytyvät toistensa seurassa. Pienet lemmikit tarvitsevat turvallisen tilan, johon koira ei pääse.

Ääni on koiran työväline: metsästäjä seuraa ajon kulkua koiraa kuuntelemalla. Tämä ei tarkoita, että jokainen dreeveri haukkuisi paljon sisällä, mutta äänenkäyttö on huomioitava ennen koiran hankintaa, etenkin kerrostalossa. Toistuva haukkuminen tai ulvominen yksin jäädessä on merkki siitä, että järjestelyjä on muutettava, ei väistämätön rotuominaisuus.

## Koulutus ja liikunta

Dreeverit oppivat parhaiten selkeiden rutiinien, mieluisten palkkioiden ja vähitellen kasvavan vaikeustason avulla. Kovat ojennukset eivät tee metsästyskoirasta turvallisempaa. Rodun motivaation huomioiva palkitsemiseen perustuva koulutus luo paremman pohjan luottamukselle ja yhteistyölle.

Aloita luoksetulon harjoittelu häiriöttömässä paikassa. Palkitse viipymättä, vapauta koira usein takaisin nuuskimaan ja siirry pitkän liinan käyttöön ennen vaikeustason nostamista. Näin luoksetulo ei aina tarkoita hauskanpidon päättymistä. Hyvin opetettu luoksetulo vähentää riskejä, mutta ei tee metsästysvietistä vaaratonta. Riistarikkailla alueilla pitkä liina, turvallinen aitaus tai huolellisesti suunnitellut metsästyskäytännöt ovat usein turvallisempi vaihtoehto kuin tottelevaisuuden pitävyyden kokeileminen.

Kaikille dreevereille sopivaa tarkkaa liikunnan aikamäärää ei ole. Hyvään päivärytmiin kuuluu liikuntaa, hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutushetkiä ja palautumista. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, metsästyskauteen ja yksilöllisiin tarpeisiin. Rakenna kestävyyttä vähitellen ennen kautta sen sijaan, että huonokuntoinen koira joutuisi siirtymään rauhallisista viikoista suoraan pitkään metsästyspäivään.

Rodun kykyjä hyödyntävää tekemistä ovat esimerkiksi:

- riistan jäljestäminen tai ihmisen tekemän jäljen seuraaminen siten, että jäljellä on selkeä alku ja loppu;
- etsintäharjoitukset, joissa koira käyttää nenäänsä järjestelmällisesti;
- lenkit vaihtelevassa maastossa niin, että koiralla on aikaa tutkia hajuja;
- ajokokeet ja metsästyskoulutus asiantuntevassa ohjauksessa, jos koira on tarkoitettu metsästyskäyttöön.

Metsästys on muutakin kuin liikuntaa. Dreeverin tulee etsiä ja saada liikkeelle jänis, kettu, metsäkauris tai muu hirvieläin sekä ajaa sitä jälkitarkasti ja kuuluvasti haukkuen. Yhteistyön on sujuttava riittävän hyvin, jotta metsästys pysyy hallinnassa. Metsästämättömän omistajan tehtävä on siksi vaativampi kuin yhden erityisen pitkän lenkin lisääminen arkeen: koira tarvitsee säännöllistä, suunnitelmallista työtä, jossa se pääsee käyttämään nenäänsä, kestävyyttään ja ongelmanratkaisukykyään.

## Terveys

Dreeveriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta metsästykseen liittyvä keuhkopöhö on erityinen ongelma, joka jokaisen nykyisen ja tulevan omistajan tulisi tuntea. Se aiheuttaa äkillisiä hengitysvaikeuksia metsästyksen aikana tai sen jälkeen. Kyseessä on ei-sydänperäinen keuhkopöhö, jonka tarkkaa syntymekanismia ei vielä tunneta.

Varoitusmerkkejä ovat yskä, poikkeavan nopea tai työläs hengitys sekä rasitukseen nähden suhteeton väsymys. Sairastuneen koiran voi olla vaikea asettua makuulle, se saattaa istua pää ja kaula ojennettuina tai lopettaa haukkumisen ajon aikana. Keskeytä rasitus ja ota yhteys eläinlääkäriin, jos koiralle tulee tällaisia oireita. Älä odota seuraavaan metsästyspäivään nähdäksesi, toistuvatko ne.

Perinnöllisyys vaikuttaa riskiin, ja Ruotsin dreeveriyhdistyksen jalostusstrategiassa on erityisiä ohjeita keuhkopöhön vähentämiseksi. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten sekä emän että isän suvun tapaukset on arvioitu ja miltä suunniteltu yhdistelmä näyttää DreverData-järjestelmässä. Kysy myös lähisukulaisten suoriutumisesta metsästyksessä: normaali hengitys ja palautuminen työn jälkeen ovat tärkeää tietoa.

Älä arvioi dreeverin kasvattajaa muilta roduilta lainatun yleisluontoisen lonkka-, kyynär- ja silmätutkimuslistan perusteella. Noudata dreeveriä koskevia ajantasaisia suosituksia. Tarkista vanhempien tunnistetiedot, metsästyskoe- ja näyttelytulokset, luonne, terveyshistoria ja sukulaisuus Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen tiedoista. Pyydä avoimia vastauksia myös ongelmista, joihin ei ole yksinkertaista testiä.

Hyvä päivittäinen hoito on silti tärkeää. Pidä koira hoikkana ja lihaksikkaana, kohota kuntoa vähitellen ja varaa kovan rasituksen jälkeen aikaa jäähdyttelyyn. Tarkista koira metsästyksen jälkeen ja hakeudu eläinlääkäriin vammojen, kivun, poikkeavan liikkumisen tai muuttuneen hengityksen vuoksi. Varma lupaus tietystä eliniästä on vähemmän hyödyllinen kuin dokumentoitu tieto suvun terveydestä ja kasvattajan avoimuus sen suhteen.

## Historia ja alkuperä

Dreeveri on tunnustettuna rotuna ruotsalainen, mutta sen juuret ovat Manner-Euroopassa. Westfalenindreevereitä tuotiin Etelä-Ruotsiin 1910-luvulla, ja ensimmäinen rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1913. Taustalla olevaa dachsbracke-tyyppiä oli kehitetty 1800-luvulla muun muassa Etelä-Saksassa, Tirolissa ja Sveitsissä.

Ruotsissa metsästäjät arvostivat matalaraajaisen koiran tapaa ajaa metsäkaurista ja myöhemmin myös jänistä, kettua ja muita hirvieläimiä. Ruotsin dachsbracke-yhdistys perustettiin vuonna 1944. Vuonna 1947 ruotsalainen muunnos sai nimekseen dreeveri, ja yhdistyksestä tuli Ruotsin dreeveriyhdistys. Ruotsin Kennelliitto tunnusti dreeverin ruotsalaiseksi roduksi vuonna 1953.

Rotua on edelleen jalostettu toimivaksi metsästyskoiraksi. Tämä selittää sekä sen vankan rakenteen että nykyisen voimakkaan metsästysvietin. Dreeverin rotuidentiteetti ei perustu vain ulkonäköön vaan myös kykyyn seurata jälkeä tarkasti ruotsalaisessa maastossa, haukkua selkeästi ja pitää yllä riistan ajamiseen sopivaa vauhtia.

## Arki dreeverin kanssa

Dreeveri on omimmillaan kodissa, jossa metsästys tai säännöllinen jäljestystyö kuuluu elämään suunnitellusti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Se voi asua omakotitalossa tai kerrostalossa, mutta asuntotyyppi ei itsessään täytä rodun tarpeita. Kerrostalossa asuvan on järjestettävä päivittäistä työskentelyä ulkona ja ehkäistävä häiritsevää äänenkäyttöä. Omakotitalossa asuvan on yhtä lailla koulutettava koiraa ja huolehdittava porttien ja aitojen turvallisuudesta.

Käy nämä käytännön asiat läpi ennen hankintaa:

- **Työskentely:** kuka huolehtii säännöllisestä hajutyöskentelystä ja kuntoharjoittelusta metsästyskauden ulkopuolella?
- **Turvallisuus:** voitko käyttää pitkää liinaa ja turvallisia aitauksia sekä noudattaa luotettavia toimintatapoja ovilla, autojen läheisyydessä ja metsästysmailla?
- **Äänenkäyttö:** sopiiko voimakas ääni kotiisi, ja onko sinulla suunnitelma sen varalle, että koira alkaa haukkua stressin tai tekemisen puutteen vuoksi?
- **Yksinolo:** onko sinulla aikaa opettaa yksinoloa vähitellen ja järjestää apua, jos koira ei selviydy työpäivien aikaisista järjestelyistä? Dreeverin ei pidä odottaa viettävän kokonaista työpäivää yksin.
- **Lapset ja lemmikit:** voiko aikuinen valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja voidaanko kissoille tai pienille lemmikeille järjestää omat turvalliset alueet?
- **Kasvattaja:** osaako kasvattaja kertoa käyttöominaisuuksista, luonteesta, suvussa esiintyneestä keuhkopöhöstä ja yhdistelmän perusteista antamatta lupauksia, joita kukaan ei voi pitää?

Dreeveri voi olla ensimmäinen koira, mutta vain ihmiselle, joka on valmis perehtymään ajokoiran työskentelyyn ja hakemaan tukea kasvattajalta, rotuyhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta. Metsästäjälle, joka arvostaa itsenäistä ja perusluonteeltaan rauhallista koiraa, se voi olla sekä taitava metsästyskumppani että läheinen perheenjäsen. Helposti ohjattavaa seurakoiraa etsivälle dreeveri on harvoin paras valinta.

Dreeveri

Svenska Dreverklubben

The Swedish Kennel Club

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Dreeveri on vankkarakenteinen ruotsalainen ajokoira, joka on matala ja pitkärunkoinen mutta vahva ja kestävä. Se on jalostettu jäljittämään ja ajamaan riistaa tasaiseen tahtiin. Sillä on kuuluva haukku ja voimakas metsästysvietti, ja se tarvitsee runsaasti liikuntaa. Ystävällinen ja hellyydenkipeä dreeveri on turkiltaan helppohoitoinen ja sopii aktiiviseen, ulkoilusta nauttivaan kotiin.

Torsmålen

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Samulett's

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Norwegian Kennel Club

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Vi finns på Smålänska Höglandet centralt beläget i Södra Sverige i jönköpings län ca 1.2 km från centrum av Sävsjö i Hultrum.
Vi har uppfödning i hemmiljö och har hundarna som vårt största intresse  ,vår uppfödning  syftar till att föda upp trevliga och allsidiga familjehundar med många användningsområden. Vi följer skk's regler och samtliga hundar som används i avel är ögonlysta samt höftleds och armbågsröntgade med godkänt resultat.

Hultrum's

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Liten uppfödning av svart och svart&vit toy- och dvärgpudel i Västra Götaland.

Pappersdrakens

## Rotu lyhyesti

Englanninspringerspanieli on aktiivinen brittiläinen metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään riistaa, ajamaan sen liikkeelle suojapaikoistaan ja noutamaan saaliin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa tarjota koiralleen päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä esimerkiksi metsästyksen, koiraurheilun tai monipuolisen ulkoilmaelämän parissa.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä. Painoa ei ole määritelty, joten kiinteä painohaitari ei ole kaikille koirille käyttökelpoinen vertailukohta.
- **Tyyppi:** Rodussa on jo pitkään ollut erilaisia jalostuslinjoja, etenkin käyttö- ja näyttelypainotteisia. Kasvattajan tavoitteet ja vanhempien ominaisuudet kertovat pennun mahdollisesti perimistä piirteistä enemmän kuin pelkkä linjan nimitys.
- **Luonne:** Ihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira. Yksilöt eroavat silti toisistaan esimerkiksi aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja herkkyyden suhteen.
- **Aktiivisuus:** Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle.
- **Turkki:** Tiheä, suora ja säänkestävä. Hapsut vaativat säännöllistä harjausta ja siistimistä.
- **Sopiva koti:** Hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja viettää paljon aikaa ulkona. Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koiran odotetaan usein tyytyvän lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninspringerspanieli on vahva ja tiivisrakenteinen koira, jonka ääriviivat ovat tasapainoiset ja tyylikkäät. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä, mutta virallista painohaitaria ei ole. Koiraa ei pidä arvioida mielivaltaisesti valitun vaakalukeman perusteella. Arvioi sen sijaan sen kuntoluokkaa: vyötärön tulisi erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla.

Turkin tulee olla tiheä ja suora sekä suojata säältä olematta karkea. Korvien, raajojen ja rungon pidemmät karvat muodostavat kohtuulliset hapsut. Sallitut värit ovat maksanruskeavalkoinen ja mustavalkoinen, molemmat joko tan-merkein tai ilman.

Perusteellinen harjaus noin kerran viikossa on monelle koiralle hyvä lähtökohta, mutta todellinen hoitotarve riippuu turkin määrästä, vuodenajasta ja koiran tekemisistä. Kiinnitä metsälenkkien, uimisen ja märällä säällä ulkoilun jälkeen erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, korvahapsuihin ja tassuihin, sillä niihin voi kertyä roskia ja takkuja. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua. Turkkia on leikattava ja siistittävä säännöllisesti, mutta hoitovälin tulee määräytyä karvan pituuden ja laadun, ei tiukan kalenterin mukaan.

Runsaskarvaiset riippukorvat on tarkastettava säännöllisesti. Siisti tarvittaessa korvien sisäpinnan pitkiä karvoja ja tarkasta korvat uimisen jälkeen. Paha haju, punoitus, erite tai toistuva raapiminen ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä sen sijaan, että korvien puhdistamista vain jatkettaisiin syytä selvittämättä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka nauttii työskentelystä ohjaajansa kanssa. Selvä arkuus ja aggressiivisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Näiden piirteiden ansiosta englanninspringerspanieli on houkutteleva harrastus- ja työkaveri, mutta ne eivät takaa, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa.

Myös BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat, ettei rodun keskiarvo kerro kaikkea. Saman rodun koirat voivat reagoida eri tavoin sosiaalisissa tilanteissa, leikkiessään ja kohdatessaan jotakin odottamatonta. Rodussa on myös erilaisia jalostuslinjoja, joita ei ole aina arvioitu erikseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa, mitä ominaisuuksia jalostuksessa on painotettu ja onko saatavilla BPH-kuvausten tai muiden olennaisten testien tuloksia.

Rotu tarvitsee tilaisuuksia käyttää uteliaisuuttaan ja työskentelyhaluaan. Aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa tarpeeseen olla jatkuvasti liikkeessä. Työskentelyn ja levon välillä vaihtamista kannattaa opettaa alusta lähtien selkeiden rutiinien, rauhallisten taukojen ja sopivan haastavien tehtävien avulla.

## Koulutus ja liikunta

Rodun alkuperäinen työskentelyketju – riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen – selittää suuren osan sen koulutustarpeista. Monet yksilöt nauttivat maaston ja kasvillisuuden tutkimisesta, esineiden kantamisesta ja tiiviistä yhteistyöstä ohjaajan kanssa. Lenkit voivatkin olla antoisampia, kun niihin sisältyy välillä hajutyöskentelyä, noutoja, helppoja etsintätehtäviä tai muuta yhteistä harjoittelua.

Kaikille koirille sopivaa päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Hyväkuntoinen ja terve aikuinen kestää huomattavasti enemmän kuin pentu, iäkäs koira tai tauon jälkeen liikuntaan palaava koira. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Yhdistä rauhallisia kävelyjä, vaihtelevassa maastossa liikkumista, aivotyötä ja lepoa sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiran joka päivä raskaalla liikunnalla.

Yhteydenpito ohjaajaan, luoksetulo ja paikallaan pysyminen hajuista tai liikkeestä huolimatta ovat erityisen hyödyllisiä taitoja. Aloita helpoista tilanteista ja lisää häiriöitä vähitellen. Myönteiset, palkitsemiseen perustuvat menetelmät ja lyhyet harjoitukset auttavat säilyttämään koiran itseluottamuksen ja yhteistyöhalun. Pitkä liina voi lisätä turvallisuutta harjoittelussa, mutta sen käyttö ei osoita, että koira olisi myöhemmin luotettavasti hallinnassa vapaana kaikkialla.

Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa takaa luonnonvaraisia eläimiä, ellei kyse ole metsästyksestä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiran on oltava erityisen tarkasti hallinnassa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä. Jos koira on voimakkaasti kiinnostunut riistasta, omistajan on pystyttävä estämään sitä lähtemästä takaa-ajoon.

## Terveys

Englanninspringerspanielia kuvataan yleensä terveeksi roduksi. Pentua hankittaessa on silti tärkeää erottaa viralliset vaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Pitkä luettelo kaikista rodulla joskus todetuista sairauksista on vähemmän hyödyllinen kuin ajantasaiset tiedot juuri kyseisten vanhempien ja niiden sukujen tutkimustuloksista.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on Ruotsin kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että lonkat on tutkittu ja niistä on saatavilla lausunto. Se ei tarkoita, että kaikki tulokset olisivat automaattisesti yhtä sopivia jalostukseen. Springerklubbenilla on tarkempia jalostussuosituksia lonkkatuloksista ja yhdistelmistä. Pyydä nähtäväksi vanhempien todelliset tulokset ja selvitys siitä, miten suunniteltu yhdistelmä noudattaa yhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Rotuyhdistys suosittelee myös, että jalostuskoirille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta. Silmän kammiokulmaa arvioiva gonioskopia ennen koiran ensimmäistä astutusta kuuluu yhdistyksen ohjeisiin. Tarkista lausunnoista tutkimuspäivä, diagnoosit ja mahdolliset jatkoseurantaohjeet. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”testattu”.

Fukosidoosi on peittyvästi periytyvä entsyymipuutos, joka voi vaikuttaa keskushermostoon. Kantaja ei sairastu kyseisen geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Saatavilla olevan DNA-testin avulla kasvattaja voi osoittaa vanhempien perimästatuksen ja välttää yhdistelmän, josta voisi syntyä sairaita pentuja. Varmennettujen tulosten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin saman testipaketin vaatiminen jokaiselta koiralta.

Tarkasta arjessa korvat ja seuraa koiran kuntoluokkaa säännöllisesti. Toistuvat korvavaivat, silmämuutokset, ontuminen ja muut oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Älä oleta ongelman olevan harmiton vain siksi, että joku kutsuu sitä ”rodulle tyypilliseksi”.

## Historia ja alkuperä

Englanninspringerspanieli on lähtöisin Britannian vanhasta spanieliperinteestä. Näitä koiria käytettiin riistan etsimiseen ja liikkeelle ajamiseen metsästettäessä verkoilla, haukoilla tai englanninvinttikoirilla. Ampuma-aseilla metsästämisen kehittyessä niiden tehtäväksi tuli etsiä riistaa metsästäjän edestä, ajaa se liikkeelle ja noutaa saalis.

Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen esiin piilopaikastaan. Britannian Kennel Club tunnusti englanninspringerspanielin omaksi rodukseen vuonna 1902. Ruotsin Springerklubben perustettiin vuonna 1982.

Jalostus on kulkenut eri suuntiin jo pitkään. Käyttölinjoissa valinta on perustunut ensisijaisesti työskentelyominaisuuksiin, kun taas toisissa linjoissa on painotettu enemmän rakennetta ja näyttelymenestystä. Ero on tärkeä sekä historian että käytännön kannalta, mutta se ei tarkoita kahta yksiselitteistä luonnetyyppiä. Molempien suuntausten sisällä on vaihtelua, ja nykyiset koirat voivat osallistua monenlaiseen toimintaan. Ostajan kannattaa siksi arvioida kyseisen kasvattajan tavoitteita, vanhempia ja laajempaa sukua sen sijaan, että luottaisi pelkkään linjan nimitykseen.

## Arki rodun kanssa

Englanninspringerspanieli voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja aikaa palautua sekä pääsee luontoon tai muihin sopiviin harjoitteluympäristöihin. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä omistajan kanssa. Ratkaisevaa on koiran päivän sisältö, ei se, onko koti omakotitalossa vai kerrostalossa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Yksilöissä on eroja, joten arkea ei pidä järjestää sen oletuksen varaan, että rotunimi takaisi koiran pärjäävän yksin tietyn tuntimäärän.

Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rotumääritelmän kuvaus ystävällisestä koirasta ei koskaan korvaa valvontaa. Noudata samaa huolellisuutta muiden eläinten kanssa. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä takaa-ajo, pidä tapaamiset lyhyinä ja hallittuina ja varmista kissalle omat poistumisreitit. Se, tuleeko tietty koira toimeen kissojen tai muiden koirien kanssa, riippuu yksilöstä, sen aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta.

Pentua harkittaessa kannattaa selvittää erityisesti:

- kasvattajan tavoitteet ja se, sopiiko koirien työskentelyhalun voimakkuus omaan arkeen
- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ei vain sitä, että lonkat on kuvattu
- silmätutkimusten päivämäärät ja täydelliset tulokset, myös mahdollisen gonioskopian osalta
- varmennettu fukosidoosistatus silloin, kun se on yhdistelmän kannalta olennaista
- vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen arjessa, mielellään täydennettynä BPH-kuvausten tai käyttökokeiden tuloksilla
- miten pentuja totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin ympäristöihin ja tavalliseen perhe-elämään.

Paras kumppani on koira, jonka todennäköinen aktiivisuustaso, työskentelyhalu ja herkkyys sopivat omistajan todelliseen arkeen. Englanninspringerspanielin kohdalla tämä arvio on arvokkaampi kuin lupaukset siitä, että rotu olisi aina helppo, lapsiystävällinen tai samanlainen jalostussuunnasta riippumatta.

Englanninspringerspanieli

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Englanninspringerspanieli on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jonka hapsuinen ja säänkestävä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on iloinen, rakastava ja ihmisrakas koira, joka tarvitsee päivittäin 1,5–2 tuntia liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleisesti terve ja aktiivinen ja sopii ulkoilusta nauttivaan kotiin, jossa sen kanssa tekemiseen sitoudutaan.

Jägarfamiljens

## Perustiedot

Suomenlapinkoira on suomalainen paimentava ja vartioiva koira, jonka juuret ovat poronhoidossa. Nykyään useimmat elävät kuitenkin aktiivisina seurakoirina. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka viihtyy paljon ulkona, tarjoaa koiralle monipuolista koulutusta ja osaa opettaa sitä myös rauhoittumaan. Ystävällisyys on rodulle tyypillistä, mutta se ei kerro, kuinka seurallinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksittäisestä pennusta tulee.

- **Alkuperämaa:** Suomi
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** porojen paimentaminen ja vartiointi
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla 49 cm ja nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Karvapeite:** pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Väri:** kaikki värit ovat sallittuja, mutta päävärin on oltava hallitseva
- **Sopii parhaiten:** aktiiviseen kotiin, jossa nautitaan yhdessä tekemisestä, ulkoilusta ja valppaasta koirasta
- **Tärkeitä arvioitavia asioita:** äänenkäyttö, kyky rauhoittua, vanhempien luonne ja dokumentoidut terveystutkimukset

Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa. Myös säkäkorkeus kuvaa rotutyyppiä eikä lupaa tarkkaa kokoa: rotumääritelmän mukaan tyyppi on kokoa tärkeämpi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Pää on melko leveä, korvat ovat pystyt tai taittokorvat, ja runsaskarvainen häntä kaartuu liikkeessä selän päälle tai sivulle. Levossa häntä voi riippua.

Kaksinkertainen karvapeite koostuu pitkästä, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Uroksilla kaulus on usein näyttävämpi. Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan yksi pääväri on hallitseva. Siksi kaksi rodulle tyypillistä suomenlapinkoiraa voivat näyttää hyvinkin erilaisilta.

Turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja runsaan karvanlähdön aikaan sitä on hoidettava tavallista useammin. Käy turkki läpi pohjavillaan asti erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan kohdalta. Pese koira vain tarvittaessa. Tavallinen turkinhoito perustuu harjaamiseen, ei turkin leikkaamiseen lyhyeksi. Jos turkki on leikattava lääketieteellisestä syystä, noudata eläinlääkärin ohjeita.

Karvanlähdön ja turkin määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan. Karvatonta kotia toivovan tai yhteen kiinteään viikoittaiseen turkinhoitopäivään luottavan on syytä muuttaa lähestymistapaansa: tunnustele turkkia käsin ja käy sitä läpi kammalla, ja sovita hoitorutiini oman koiran tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa suomenlapinkoiraa älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Arjessa monissa yksilöissä yhdistyvät työskentelyhalu, tarkkaavaisuus ja halu pysytellä perheen lähellä. Suomenlapinkoira on silti paimentava ja vartioiva pystykorva, ei automaattisesti hiljainen tai kaikissa tilanteissa vaivaton koira.

Rotu käyttää herkästi ääntään. Osa koirista ilmoittaa äänistä, kodin ulkopuolella liikkuvista ihmisistä tai ympäristön liikkeestä, kun taas toiset ovat huomattavasti hiljaisempia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat ovikelloon, vieraisiin, ohittaviin koiriin ja rauhallisiin hetkiin sisällä. Se kertoo enemmän kuin yleinen väite koko rodun äänekkyydestä.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2019 BPH-käyttäytymisanalyysi antaa hyödyllisen mutta rajallisen kuvan. Siinä oli mukana 229 arvioitua koiraa, ja Ruotsissa syntyneet 212 osallistujaa edustivat vain noin kolmea prosenttia raportin syntymävuosiluokkien Ruotsissa syntyneistä koirista. Rodun keskiarvona oli vieraiden ihmisten maltillinen tervehtiminen, mutta vaihtelu oli suurta: osa koirista tuskin tervehti, osa tervehti hyvin innokkaasti. Rodun keskiarvo voi kuvata koirakantaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun ominaisuuksia.

Vanhempien BPH- tai MH-kuvausten tuloksiin kannattaa tutustua, mutta lue koko arvio ja kysy myös koirien arkikäyttäytymisestä. Rauhallinen palautuminen yllätyksestä, kodin arkeen sopiva äänenkäyttö ja kyky rentoutua ovat perhe-elämässä usein tärkeämpiä kuin innokas tervehtiminen.

## Koulutus ja liikunta

Suomenlapinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa, mielekästä tekemistä ja kykyä rauhoittua, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia haistella ja tutkia, lyhyitä yhteistyöhön perustuvia harjoituksia sekä rauhallisempia palautumispäiviä. Jäljestys, hajutyöskentely, toko, rally-toko, agility ja huolellisesti ohjattu paimennus ovat esimerkkejä lajeista, jotka voivat sopia eri yksilöille.

Arvioi sopivaa tasapainoa koiran käyttäytymisen perusteella. Sopivasti tekemistä saava koira pystyy työskentelemään innokkaasti ja sen jälkeen rauhoittumaan. Levoton edestakaisin kulkeminen, jatkuva ympäristön tarkkailu, univaikeudet tai alati kasvavat vaatimukset tekemisestä voivat kertoa siitä, että koira tarvitsee enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumista tukevia rutiineja, eivät vain pidempiä harjoituksia.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluiseen luonteeseen. Aloita jo varhain kontaktin, luoksetulon ja häiriöistä oma-aloitteisen irrottautumisen harjoittelu. Harjoittele ensin riittävän kaukana häiriöistä ja käytä pitkää liinaa, kun luoksetulo ei vielä ole varma. Paimennustausta voi tehdä liikkeestä kiinnostavaa, mutta metsästys- ja paimennusvietti vaihtelevat. Sovita harjoittelu oman koirasi ominaisuuksiin.

Haukkumista harjoiteltaessa tavoitteena ei ole rangaista koiraa ilmoittamisesta vaan tehdä tilanteesta sille selkeä. Osoita huomanneesi haukun aiheuttajan, palkitse tauosta ja opeta koira siirtymään rauhalliseen paikkaan pois ikkunoiden tai oven luota. Vähennä mahdollisuuksia jatkuvaan vartiointiin. Jos haukkumisen taustalla on pelko, yksinolon vaikeus tai voimakas stressi, puutu syyhyn sen sijaan, että vain vaientaisit koiran.

## Terveys

Rodun jalostusstrategian mukaan suomenlapinkoiralla ei ole merkittäviä yleisiä fyysisiä terveysongelmia, mutta useat perinnölliset sairaudet on silti huomioitava jalostuksessa. Pennunostajalle tärkeimmät tarkistettavat asiat ovat lonkat, silmät ja oikein tulkitut DNA-testitulokset. Kyynärniveltulokset ja käyttäytymiskuvaukset antavat lisätietoa.

Viralliset vaatimukset on erotettava rotuyhdistyksen tiukemmista kriteereistä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista lonkkatulosta ennen astutusta. Jotta pentue pääsee Ruotsin suomenlapinkoirien rotuyhdistyksen pentulistalle, lisäkriteereihin kuuluvat hyväksyttävät lonkkatulokset, enintään 24 kuukautta vanha silmätutkimus ja DNA-tulosten perusteella sopiva yhdistelmä. Jos vanhempien kyynärnivelet on tutkittu, niiden on oltava terveet. Tämä ei tarkoita, että silmätutkimukset, kyynärniveltutkimukset ja kaikki DNA-testit olisivat sellaisinaan Ruotsin kennelliiton virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Prcd-PRA on yksi etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, kun taas Pompen tauti eli GSDII on vakava glykogeenin kertymäsairaus. Molemmat periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti eli peittyvästi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Kantaja voidaan yhdistää geenitestillä terveeksi todettuun tai perimän perusteella terveeseen kumppaniin ilman, että pennut sairastuvat kyseisen mutaation aiheuttamaan tautiin. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Prcd-PRA-testi kattaa vain kyseisen PRA-muodon, ei kaikkia silmäsairauksia, joten ajantasainen silmätutkimus on edelleen tärkeä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään alkuperäiset tai rekisteristä riippumattomasti tarkistettavat tulokset ja selvitä seuraavat asiat:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja mielellään myös yhdistelmän ennustettu lonkkaindeksi
- kummankin koiran silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos
- yhdistelmän prcd-PRA- ja GSDII-status, ei pelkästään mainintaa ”testattu”
- kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- BPH- tai MH-kuvausten tulokset sekä vanhempien käyttäytyminen kotona, äänten yhteydessä ja yllättävien tilanteiden jälkeen
- lähisukulaisilla ilmoitetut terveysongelmat

Mikään tutkimuslista ei takaa tervettä pentua. Se voi kuitenkin osoittaa, onko kasvattaja tehnyt olennaiset tutkimukset, ymmärtänyt tulokset ja valinnut yhdistelmän, joka pienentää tunnettuja riskejä poistamatta terveitä kantajia tarpeettomasti geenipoolista.

## Historia ja alkuperä

Suomenlapinkoiran nykyinen rotuhistoria alkaa Suomesta. Rotumääritelmän mukaan saamelaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria porojen paimentamiseen ja vartiointiin Pohjois-Fennoskandiassa ja Venäjällä. Ilmaus ”muistuttavia koiria” on olennainen: se kertoo vanhasta työtehtävästä ja koiratyypistä, mutta ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisista koirista nykyrotuun.

Rodun nykyaikaisen kehityksen virstanpylväät tunnetaan tarkemmin. Suomen Kennelliitto hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967, rotutyyppi vakiintui 1970-luvulla ja nykyinen nimi suomenlapinkoira otettiin käyttöön vuonna 1993. Tämän kehityksen aikana pitkäkarvaisempi lapinkoiratyyppi erotettiin pidempirunkoisesta ja lyhytkarvaisemmasta lapinporokoirasta.

Poropaimennustausta auttaa ymmärtämään, miksi rotumääritelmässä yhdistyvät valppaus ja rohkeus sekä rauhallisuus ja oppimishalukkuus. Työkoiran oli reagoitava liikkeeseen ja pidettävä yhteyttä ohjaajaansa aiheuttamatta tokassa tarpeetonta häiriötä. Sama monipuolisuus näkyy nykyään rodun tehtävässä aktiivisena seurakoirana ja useissa koiraurheilulajeissa, vaikka vain harvat yksilöt työskentelevät nykyisin porojen parissa.

## Arki suomenlapinkoiran kanssa

Suomenlapinkoira voi olla erinomainen perhekoira kodissa, jossa liikunta, turkinhoito, äänenkäyttö ja tiivis yhteistyö tuntuvat luontevilta. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa aina hiljaisen, hyvin vähän karvaa pudottavan koiran tai koiran, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ilman muuta tekemistä.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen on valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä. Ystävällinenkin koira voi kokea olevansa ahdistettu nurkkaan, kun se nukkuu, syö tai yrittää poistua tilanteesta. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhallista yhdessäoloa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Älä oleta, että rodun nimi takaa vähäisen saalistusvietin tai välittömän ystävyyden. Kysy, miten vanhemmat ja pentu ovat käyttäytyneet muiden eläinten seurassa. Järjestä ensikohtaamiset niin, että tilaa on riittävästi ja eläimet on helppo erottaa toisistaan, ja anna jokaiselle omat resurssit ja lepopaikat.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa runsaasti monipuolista ulkoilua ja omistaja harjoittelee aktiivisesti ilmoitushaukun hallintaa porraskäytävissä, hisseissä ja ikkunoiden äärellä. Kodin koko ei ratkaise tekemisen tarvetta eikä haukkumista. Päivittäiset rutiinit ja ympäristön äänet ovat tärkeämpiä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee suuresti, eikä toinen koira ole varma ratkaisu ero-ongelmiin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan yksin jäädessään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja harkitse ammattilaisen apua.

Harkittu ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin rodun ystävälliseen maineeseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kuuntele niiden reaktioita arjen ääniin, tarkkaile niiden kykyä rauhoittua ja pyydä kasvattajaa selittämään sekä terveystiedot että koirien luonne. Näin on paljon helpompi arvioida, sopiiko suomenlapinkoira omaan kotiisi.

Suomenlapinkoira

The Finnish Lapphund Club Of Great Britain

Suomen Kennelliitto (The Finnish Kennel Club)

Verein für Finnische Lapphunde Deutschland e.V.

Suomenlapinkoirat ovat keskikokoisia, vankkarakenteisia arktisia pystykorvia, joilla on paksu kaksinkertainen turkki ja ystävällinen, valpas luonne. Porojen paimentamiseen jalostetut koirat ovat ihmisläheisiä, älykkäitä ja herkkähaukkuisia. Ne voivat parhaiten saadessaan päivittäin liikuntaa, aivojumppaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa.

Sametrollets kennel

Strawberry Line's

Kiinanpalatsikoira

Pékingese Klubben Sverige (Sweden)

Kiinanpalatsikoira on pieni, vankkarakenteinen kääpiökoira, jota saivat aikoinaan pitää vain Kiinan keisariperheen jäsenet. Sillä on leijonamainen harja, litteä kuono ja pitkä, kaksinkertainen turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on rauhallinen mutta ylpeä ja itsenäinen. Se kiintyy syvästi valitsemiinsa ihmisiin, tarvitsee maltillisesti liikuntaa ja on valpas, uskollinen vahtikoira.

Mister-Casanowa´s

## Perustiedot

Dalmatiankoira on keskikokoinen, urheilullinen ja seurallinen koira, joka sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa viettää koiransa kanssa aktiivista arkea. Se voi olla ihana perhekoira, mutta rotua ei pidä valita pelkän ulkonäön perusteella. Dalmatiankoira tarvitsee suunnitelmallista liikuntaa, koulutusta, palautumisaikaa ja runsaasti yhdessäoloa omien ihmistensä kanssa.

- **Alkuperä ja roturyhmä:** Kroatia; FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 56–62 cm ja narttujen 54–60 cm. Ruotsin Kennelliiton antama suuntaa-antava paino on uroksilla noin 27–32 kg ja nartuilla 24–29 kg.
- **Karvapeite:** Lyhyt, karkea ja tiheä, valkoisella pohjalla mustia tai maksanruskeita pilkkuja.
- **Aktiivisuus:** Energinen ja kestävä. Rotu tarvitsee liikuntaa, mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja ratkoa tehtäviä sekä tukea rauhoittumisen opetteluun.
- **Tärkeät tarkistukset ennen ostoa:** Pyydä nähtäväksi pennun molempien korvien BAER-kuulotestin tulos, vanhempien kuulotutkimustulokset sekä selkeät tiedot niiden HUA- tai LUA-statuksesta. Pyydä myös lonkka- ja kyynärnivelkuvausten sekä BPH-luonnekuvauksen tulokset, jos ne ovat saatavilla.

Dalmatiankoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka on valmis perehtymään rodun erityisiin terveysnäkökohtiin ja luomaan johdonmukaiset arkirutiinit. Se on huono valinta ihmiselle, joka etsii lyhyisiin lenkkeihin tyytyvää koiraa, joutuu jättämään koiran usein yksin tai odottaa sen liikkuvan luotettavasti ja turvallisesti vapaana ilman järjestelmällistä koulutusta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dalmatiankoiran tulee olla voimakas ja tasapainoinen olematta raskasrakenteinen. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi: rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhde on noin 10:9. Lyhyt, kiiltävä ja rungonmyötäinen karva korostaa urheilullisia ääriviivoja.

Pohjaväri on puhtaanvalkoinen. Pilkkujen tulee olla mustia tai maksanruskeita, selvärajaisia ja tasaisesti jakautuneita. Rungossa niiden halkaisija on tavallisesti noin 2–3 senttimetriä, päässä ja raajoissa ne ovat pienempiä. Pennut syntyvät valkoisina, ja pilkut ilmaantuvat vähitellen.

Turkki ei vaadi työlästä leikkaamista. Harjaa tarpeen mukaan irtokarvojen poistamiseksi ja tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan. Lyhyt karva ei välttämättä tarkoita vähäistä karvamäärää kotona: karvanlähdön näkyvyys vaihtelee koiran, vuodenajan ja kodin mukaan.

Lyhyt karvapeite suojaa vain rajallisesti koiran seistessä paikallaan, ollessa märkä tai altistuessa kovalle pakkaselle. Sovita lenkkien vauhti ja pituus säähän ja koiran reaktioihin. Takki voi olla kylmällä tarpeen etenkin, jos koira jännittyy, hakeutuu lämpimään tai on haluton jatkamaan matkaa. Kuivaa tassut ja turkki märkien lenkkien tai suolatuilla talviteillä liikkumisen jälkeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tasapainoinen dalmatiankoira on ystävällinen, eloisa, uskollinen ja oppivainen. Rotumääritelmässä mainitaan myös tietty itsenäisyys. Arjessa tämä tarkoittaa usein koiraa, joka osallistuu mielellään perheen tekemisiin mutta tarvitsee selkeät rutiinit ja hyvän syyn tehdä yhteistyötä. Arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus eivät kuulu rotumääritelmän ihanteeseen, mutta rotukuvaus ei koskaan takaa yksittäisen koiran luonnetta.

Metsästysviettiä koskeviin väitteisiin tarvitaan täsmennystä. Kansainvälisessä rotumääritelmässä mainitaan selvä ajokoiran vaisto, kun taas Ruotsin Kennelliiton lyhyessä rotuesittelyssä metsästyskiinnostusta kuvataan vähäiseksi. Ero on hyvä syy arvioida yksilöä yleistyksiin luottamisen sijaan. Kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät luonnoneläinten läheisyydessä, ja tutustu niiden BPH-luonnekuvaustuloksiin, jos ne on kuvattu. Harjoittele luoksetuloa tarvittaessa pitkässä liinassa äläkä päästä koiraa vapaaksi aitaamattomalla alueella, ennen kuin sen toimivuutta on kokeiltu perusteellisesti.

Monet dalmatiankoirat haluavat pysyä perheensä lähellä ja reagoivat herkästi tunnelmiin ja epäselviin odotuksiin. Lyhyet, selkeät harjoitukset, palkitseminen ja selkeät tauot toimivat usein paremmin kuin jatkuva huomauttelu tai kovat ojennukset. Harjoittele omalle lepopaikalle rauhoittumista yhtä tietoisesti kuin käsittelyä, luoksetuloa ja mukana kulkemista.

Lasten ja muiden eläinten kanssa yksilön luonne, kokemukset ja kodin rutiinit merkitsevät enemmän kuin rotunimi. Suuri ja nopeasti liikkuva nuori koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Siksi vastuullisen aikuisen on aina valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä.

## Koulutus ja liikunta

Dalmatiankoira tarvitsee säännöllistä ja monipuolista tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tarkkaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, hajutyöskentely, lyhyet koulutustehtävät, vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa ja keskeytymätön lepo. Määrän tulee perustua koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja päivän vointiin.

Rotu on aikoinaan kulkenut vaunujen ja hevosten mukana, ja monet aikuiset dalmatiankoirat nauttivat kestävyyttä vaativasta liikunnasta. Se ei tarkoita, että pentua pitäisi liikuttaa kuin hyväkuntoista aikuista. Anna nuoren koiran tutkia ympäristöä omaan tahtiinsa, kehittää kehonhallintaansa ja opetella arjen taitoja kilometrien keräämisen sijaan. Pyörän rinnalla juokseminen ja muu toistuva kuntoliikunta on syytä aloittaa vasta koiran ollessa fyysisesti kypsä. Aloita lyhyillä ja kevyillä harjoituksilla, lisää kuormitusta vähitellen ja lopeta, jos koira ontuu, on jäykkä, haluton tai poikkeuksellisen väsynyt.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät aktiivisesta elämästä turvallisempaa:

- kontaktin pitäminen ja mukana kulkeminen myös silloin, kun lähellä jokin liikkuu
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa hallittujen häiriöiden keskellä
- rauhallinen odottaminen, aloilleen asettuminen ja rauhoittuminen tekemisen jälkeen
- korvien, tassujen ja suun yhteistyöhön perustuva käsittely
- pysähtymis- ja suuntavihjeet ennen pyörän tai hevosen mukana liikkumista

Vauhdin lisääminen ei aina ole ratkaisu levottoman nuoren koiran kanssa. Jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, nukkuu huonosti tai sen on vaikea keskittyä, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä ja enemmän palautumista uuden vaativan harjoituksen sijaan.

## Terveys

Dalmatiankoiran ostajan on erityisen tärkeää perehtyä kahteen asiaan: synnynnäiseen kuulonalenemaan ja rodun virtsahappoaineenvaihduntaan. Pyydä varsinaiset tutkimustulokset ja selvitä, mitä ne tarkoittavat. Älä tyydy epämääräiseen väitteeseen siitä, että pentue on ”terveystutkittu”.

### Kuulo ja BAER-testi

BAER on eläinlääkärin tekemä kuulotutkimus, jossa kumpikin korva tutkitaan erikseen. Se kertoo, kuuleeko koira molemmilla korvilla, vain toisella korvalla vai onko se molemmin puolin kuuro. Pyydä nähtäväksi pennun oma tutkimustodistus sekä vanhempien tulokset.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan vuosina 2018–2023 toimitettuja BAER-tuloksia. Tässä tutkittujen koirien joukossa noin 86 prosenttia kuuli molemmilla korvilla, hieman yli 11 prosenttia yhdellä korvalla ja hieman yli 2 prosenttia oli molemmin puolin kuuroja. Luvut kuvaavat tutkituista koirista toimitettuja tuloksia, eivätkä ne ennusta tarkasti jokaisen uuden pentueen tilannetta.

Yhdellä korvalla kuulevaa koiraa pidetään kliinisesti kuulevana, ja se voi pärjätä arjessa erittäin hyvin. Heikompi kyky paikantaa ääniä voi kuitenkin vaatia erityistä varovaisuutta liikenteessä ja muissa vaarallisissa ympäristöissä. Ruotsin dalmatiankoirayhdistys suosittelee vanhempien BAER-tutkimusta, yhdellä korvalla kuulevan koiran yhdistämistä vain molemmilla korvilla kuulevaan koiraan sekä sitä, ettei kuuroa koiraa käytetä koskaan jalostukseen.

### HUA, LUA ja uraattikivet

HUA ja LUA kuvaavat SLC2A9-geenin eri muotoja. Tämä geeni vaikuttaa virtsahapon kuljetukseen elimistössä. HUA-dalmatiankoirat erittävät virtsaan enemmän virtsahappoa, minkä vuoksi niillä on suurempi taipumus uraattikiteiden ja -kivien muodostumiseen. Kohonnut riski ei tarkoita, että koira varmasti sairastuu. Myöskään näytteessä näkyvät kiteet eivät yksin todista virtsakiven olemassaoloa.

LUA-dalmatiankoirilla on geenimuoto, joka mahdollistaa normaalin virtsahappoaineenvaihdunnan. Se tuotiin rotuun dokumentoidussa risteytysprojektissa Yhdysvalloissa 1970-luvulla, ja sitä esiintyy nykyisin rekisteröidyillä dalmatiankoirilla myös Ruotsissa. LUA ei suojaa koiraa kaikilta muilta virtsatieongelmilta.

Pyydä kasvattajalta dokumentoidut tiedot pennun ja sen vanhempien HUA- tai LUA-statuksesta ja kysy, onko suvussa esiintynyt virtsakiviä. HUA-koiralla tulee olla helposti saatavilla vettä ja säännöllisesti mahdollisuus virtsata. Jos koiralle tulee ongelmia, ruokinta ja mahdollinen hoito tulee suunnitella yksilöllisesti eläinlääkärin kanssa. Yksi tiukasti määritelty ruokavalio ei sovi jokaiselle. Toistuva virtsaamisen yrittäminen, kipu, veri virtsassa tai kyvyttömyys virtsata vaativat pikaista eläinlääkärin hoitoa.

### Tulokset, suositukset ja säännöt

Ruotsin dalmatiankoirayhdistys suosittelee muun muassa BPH-luonnekuvausta, jalostuskoirien BAER-tutkimusta sekä lonkka- ja kyynärniveltuloksiin perustuvia huolellisesti suunniteltuja yhdistelmiä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä dalmatiankoirilta ei edellytetä rotukohtaisesti BAER-tutkimusta, lonkka- tai kyynärnivelkuvausta, BPH-luonnekuvausta eikä HUA/LUA-statuksen selvittämistä. Rodun erityinen rekisteröintimääräys koskee värin merkitsemistä. Huolellinen ostaja voi silti pyytää tulokset, tarkistaa päivämäärät ja koirien tunnistetiedot sekä keskustella siitä, mitä tulokset merkitsevät kyseisen yhdistelmän kannalta.

## Historia ja alkuperä

Dalmatiankoiran virallinen alkuperämaa on Kroatia, ja sen nimi liittyy historialliseen Dalmatian alueeseen. Rodun varhaisinta historiaa on syytä kuvata varovaisesti, mutta rotumääritelmässä viitataan 1600-luvun ja 1700-luvun alun maalauksiin ja kirkonkronikoihin. Nimitys ”dalmatialainen koira” esiintyi vuonna 1771 laaditussa kuvauksessa, ja vuonna 1790 koira kuvitettiin ja kuvailtiin nimellä ”Dalmatian or Coach Dog” eli dalmatiankoira tai vaunukoira.

Englannissa dalmatiankoira tunnettiin vaunu- ja tallikoirana 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Koirat kulkivat hevosvetoisten ajoneuvojen mukana, minkä vuoksi rotu yhdistettiin hevosiin, kestävyyteen ja pitkien matkojen kulkemiseen. Ensimmäinen epävirallinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1882, ja se virallistettiin vuonna 1890.

Vaunukoiratausta auttaa ymmärtämään rodun aktiivisuutta, mutta se ei määrää yksittäisen koiran liikunnantarvetta eikä tarkoita, että jokainen dalmatiankoira osaisi toimia turvallisesti hevosten lähellä. Tutustuta hevonen ja koira toisiinsa hallitusti ja opeta koiralle sen paikka ennen yhteistä liikkumista.

## Arki dalmatiankoiran kanssa

Hyvä arki dalmatiankoiran kanssa riippuu enemmän päivän rytmistä kuin kodin koosta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa riittävästi tekemistä, säännölliset tarpeidentekotauot ja rauhaa sisällä. Ääniherkkyyteen ja haukkumiseen on syytä kiinnittää huomiota varhain etenkin, jos naapurit ovat lähellä. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aloita myöhemmin hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy aidosti lepäämään. Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta kyky vaihtelee yksilöittäin. Älä suunnittele arkea jonkin oletetun rotukohtaisen enimmäisajan varaan.

Jos dalmatiankoira tulee asumaan kissan kanssa, järjestä kissalle ensin koiralta rauhoitettu alue sekä pääsy korkeille paikoille tai pakoreiteille. Aloita hajujen vaihtamisella ja lyhyillä tapaamisilla koiran ollessa hihnassa. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja keskeytä takaa-ajoyritykset. Älä jätä niitä kahden kesken, ennen kuin niiden kanssakäyminen on pysynyt rauhallisena pitkän aikaa. Samaa varovaisuutta tarvitaan pieneläinten kanssa.

Ennen pennun ostamista kannattaa tarkistaa:

- pennun oikean ja vasemman korvan BAER-tutkimustodistus
- vanhempien BAER-tulokset ja pennun dokumentoitu HUA- tai LUA-status
- vanhempien lonkka-, kyynärnivel- ja BPH-tulokset, jos ne ovat saatavilla, sekä kasvattajan näkemys yhdistelmästä
- miten vanhemmat käyttäytyvät ihmisten, koirien, luonnoneläinten ja äänten suhteen ja miten helposti ne rauhoittuvat tavallisessa arjessa
- miten kasvattaja sosiaalistaa pennut ja millaista tukea oston jälkeen on saatavilla

Dalmatiankoira sopii ihmiselle, joka arvostaa läheistä ja ilmeikästä koiraa, jolla riittää kestävyyttä, ja on valmis käyttämään aikaa sekä aktiiviseen tekemiseen että rauhoittumiseen. Valitse kasvattaja ja koirayksilö dokumentoitujen tulosten ja havaitun arkikäyttäytymisen perusteella, älä pilkkujen tai rotua koskevien yleisten lupausten vuoksi.

Dalmatiankoira

Dalmatiner Klub Deutschland e.V. (Germany)

Dalmatiankoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jolla on lyhyt valkoinen turkki ja selvärajaiset mustat tai maksanruskeat pilkut. Alun perin vaunu- ja vahtikoirana käytetty rotu on energinen ja älykäs, ja se tarvitsee huomattavasti tavallista enemmän liikuntaa. Uskollisena ja ihmisläheisenä koirana sen voi olla vaikea jäädä yksin. Rodulla on alttius kuurouteen ja virtsakiviin.

Vi är familjen som bor på Lindholmens gård mitt i Skåne, tillsammans med våra älskade Dalmatiners och våra övriga djur (hästar, katter, kanin o höns).
Vårt mål är att föda upp friska, sunda och vackra hundar med bra temperament, som ska få förgylla sina nya familjers liv i många år framöver…

Lindholmens kennel

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Mittlines

## Perustiedot

Ruotsissa collie rekisteröidään kahtena erillisenä rotuna: pitkäkarvaisena colliena, FCI 156, ja sileäkarvaisena colliena, FCI 296. Niitä käsitellään usein yhdessä, sillä niiden tausta on ollut yhteinen vielä melko hiljattain, niiden säkäkorkeus on samaa luokkaa ja rakenne samankaltainen. Turkki on kuitenkin erilainen. Bordercollie on sen sijaan oma rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, vahvat historialliset yhteydet Skotlantiin.
- **Käyttötarkoitukset:** paimenkoira, työkoira ja seurakoira.
- **Säkäkorkeus:** kummassakin rodussa uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm.
- **Paino:** sileäkarvaisen collien rotumääritelmässä urosten painoksi ilmoitetaan 20,5–29,5 kg ja narttujen 18–25 kg. Pitkäkarvaisen collien rotumääritelmässä ei määritellä virallista painoa.
- **Värit:** soopeli ja valkoinen, kolmivärinen ja sinimarmoroitu eli blue merle.
- **Elinikä:** laajassa brittiläisessä tutkimuksessa collieiden yhteisen ryhmän eliniän mediaani oli 13,3 vuotta. Luku kuvaa suurta koirajoukkoa, eikä se ennusta yksittäisen koiran elinikää.

Collie sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista arkea yhteistyöhaluisen koiran kanssa ja on valmis perehtymään luonteeseen yhtä huolellisesti kuin ulkonäköön. Karvan pituus vaikuttaa selvästi turkinhoitoon, mutta se ei kerro luotettavasti siitä, kuinka energinen, itsevarma tai mutkaton yksittäinen koira on.

## Ulkonäkö ja turkki

Collie on ketterä ja tasapainoinen koira, jossa voima ja liikkuvuus yhdistyvät ilman raskasta tai karkeaa vaikutelmaa. Pitkä, tylpän kiilan muotoinen pää, mantelinmuotoiset silmät ja kärjistään eteenpäin taittuvat korvat luovat rodulle ominaisen ilmeen. Molempien rotujen viralliset säkäkorkeusrajat ovat samat. Sileäkarvaisen collien painorajoja ei pidä käyttää pitkäkarvaisen collien virallisena ohjearvona, sillä sen rotumääritelmässä ei määritellä painoa.

Pitkäkarvaisella colliella on erittäin tiheä kaksinkertainen karvapeite. Peitinkarvan tulee olla suoraa ja karheaa, pohjavillan puolestaan pehmeää, villavaa ja niin tiheää, että iho lähes peittyy. Kauluksessa, rinnassa, raajoissa ja hännässä karva on runsaampaa. Harjaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja kaulapannan alle. Karvanlähtöaikaan turkkia on kammattava tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa.

Sileäkarvaisella colliella on lyhyt, suora ja karhea peitinkarva sekä erittäin tiheä pohjavilla. Turkki on huomattavasti helpompi pitää takuttomana, mutta siitäkin irtoaa karvaa. Karvanlähtöaikaan harjaus poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden tarkistaa ihon, tassujen ja kynsien kunnon. Turkin pitäisi pysyä helppohoitoisena ilman trimmaamista tai leikkaamista.

Molempien rotujen värit ovat soopeli ja valkoinen, kolmivärinen sekä blue merle. Valkoisia merkkejä voi olla muun muassa kauluksessa, rinnassa, raajoissa, tassuissa ja hännänpäässä. Väri on huono peruste pennun valinnalle: terveys, luonne, arkikäyttäytyminen ja kasvattajan tavoitteet ovat tärkeämpiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, aktiivinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka ei ole hermostunut eikä aggressiivinen. Monet colliet oppivat nopeasti, seuraavat tarkasti ohjaajaansa ja osallistuvat mielellään arjen tekemisiin. Tämä on erinomainen pohja koulutukselle, mutta se ei takaa, että jokainen collie olisi itsevarma, hiljainen, mutkaton lasten kanssa tai helppo ensimmäinen koira.

Luonne vaihtelee yksilöittäin ja suvuittain, ja pelokkuuteen on kiinnitetty paljon huomiota ruotsalaisessa jalostustyössä. Älä tyydy yleisluontoisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”herkkä”. Tutustu vanhempien koko MH-luonnekuvaukseen, tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ja kysy, miten koirat reagoivat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uudenlaisiin alustoihin ja yllätyksiin. Yhtä tärkeää on se, kuinka nopeasti ne palautuvat tilanteista.

Colliella on oma luonneindeksi, joka perustuu koiran ja sen sukulaisten MH-tuloksiin. Indeksejä lasketaan uteliaisuudelle ja itsevarmuudelle, sosiaalisuudelle, leikkihalulle, takaa-ajolle ja laukausreaktiolle. Arvo 100 vastaa rodun keskiarvoa, ei hyväksytyn tuloksen rajaa. Indeksiä tulee tarkastella yhdessä koko luonnekuvauksen, laajemman suvun sekä sen kanssa, millaiseen kotiin tai työhön pentue on kasvatettu.

Rotumääritelmät ja Ruotsin Kennelliitto kuvaavat collieita ystävällisiksi koiria ja ihmisiä kohtaan, mutta myös kokemukset, terveys ja koulutus muokkaavat kotikäyttäytymistä. Arvioi yksilöä sen sijaan, että pitäisit karvan pituutta tai rodun nimeä takeena tietynlaisesta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Collie tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tehtäviä, joissa se saa käyttää yhteistyökykyään, keskittymiskykyään ja uteliaisuuttaan. Mikään luotettava minuuttimäärä ei sovi yhtä hyvin pennulle, aikuiselle kilpakoiralle ja seniorille. Sovita rasitus ja tehtävien vaikeus koiran ikään, terveydentilaan, kokemukseen ja palautumiseen.

Yhdistä lenkkeilyyn esimerkiksi jäljestystä, etsintätehtäviä, tokoa, rally-tokoa, agilityä tai yksinkertaisia hajuleikkejä kotona. Vaihtelu on arvokkaampaa kuin pelkkä vauhdin tai matkan lisääminen. Opeta koiraa myös odottamaan ja rauhoittumaan: aktiivisen koiran ei tarvitse käydä ylikierroksilla koko päivää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus, selkeät vihjeet ja vähitellen vaikeutuvat tehtävät sopivat koiralle, joka nauttii yhteistyöstä ihmisen kanssa. Pilko uudet taidot sopivan pieniin osiin, palkitse hyvistä valinnoista ja helpota harjoitusta, jos koira muuttuu epävarmaksi tai sen keskittyminen herpaantuu. Kovat ojennukset eivät ole oikotie itsevarmuuteen.

Collie voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tunnistaa varhaiset huolestumisen merkit ja valitsee pentueen dokumentoitujen luonneominaisuuksien perusteella. Se sopii huonommin ihmiselle, jota viehättää lähinnä ulkonäkö, joka etsii tarkkaa liikunta-aikataulua tai joka odottaa koiran viihdyttävän itseään pihalla.

## Terveys

Pentua valittaessa todelliset tutkimustulokset ovat tärkeämpiä kuin ilmoitus siitä, että vanhemmat on ”testattu”. Pyydä rekisterinumerot ja tarkista lonkkatulokset, MH-tulokset, silmätutkimuslöydökset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Rekisteröintivaatimukset ja jalostussuositukset eivät tarkoita samaa asiaa.

Ruotsin Kennelliiton nykyiset rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmissa collieroduissa, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Jalostukseen käytettävien sileäkarvaisten collieiden lonkkatuloksen tulee olla A tai B. Pitkäkarvaista collieta, jonka lonkkatulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen, ja Ruotsin Kennelliitto suosittelee vanhempien yhdistelmän lonkkaindeksiksi yli 100:aa. Säännöt siis eroavat rotujen välillä.

Säännöt edellyttävät myös tunnettua luonnestatusta. Ruotsissa asuvien, vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneiden vanhempien on suoritettava koko MH-luonnekuvaus niin, että kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Ohjaaja voi kieltäytyä laukausosiosta ilman, että koira menettää tunnetun luonnestatuksensa. MH kuvaa reaktioita; koiraa ei hyväksytä tai hylätä sen perusteella.

Collie eye anomaly eli CEA on synnynnäinen silmän takaosan kehityshäiriö. Sen ilmenemismuodot vaihtelevat CH/CRD-muutoksista, jotka eivät usein aiheuta arjessa havaittavaa näköhaittaa, koloboomaan ja harvinaisempiin seurauksiin, kuten verenvuotoon tai verkkokalvon irtoamiseen. Älä kysy vain, onko koira ”CEA-testattu”, vaan pyydä tarkka diagnoosi ja tieto koiran iästä tutkimushetkellä.

Ruotsin nykyiset rekisteröintisäännöt eivät aseta collieille erillistä silmätutkimusvaatimusta. Rotuyhdistys suosittelee silti pentujen tutkimista ennen luovutusta ja jalostuskoirien tutkimista uudelleen aikuisina. Ruotsin Kennelliiton mukaan CH/CRD havaitaan parhaiten nuorilla pennuilla, tavallisesti 8–10 viikon iässä. Se suosittelee riskiryhmään kuuluvien rotujen aikuisille koirille silmätutkimusta ennen ensimmäistä astutusta.

ABCB1-geenin muunnos, jota kutsutaan yleisesti MDR1:ksi, voi altistaa koiran herkkyydelle tiettyjä lääkkeitä kohtaan. Testaus on merkityksellistä sekä pitkä- että sileäkarvaisille collieille. Suurin riski on koirilla, joilla on muunnoksesta kaksi kopiota, mutta myös yhden kopion kantaja voi saada reaktion. Säilytä testitulos ja näytä se eläinlääkärille ennen lääkityksen antamista. Testi koskee tätä tiettyä lääkeaineherkkyyttä, eikä se ole yleinen todistus koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliitto ei salli kahden merlevärisen collien yhdistelmästä syntyneiden pentujen rekisteröintiä. Myös merlen ja soopelin yhdistämiseen liittyy erityisiä DNA-statusta ja jalostuskäyttörajoituksia koskevia sääntöjä. Pennunostajan kannattaa siksi kysyä, miten vanhempien värit ja mahdollinen merlemuunnos on selvitetty, eikä valita pentua pelkästään sen värityksen perusteella.

## Historia ja alkuperä

Collie on brittiläinen rotu, jolla on vahvat yhteydet Skotlantiin, vaikka sen varhainen alkuperä on epävarma. Rotumääritelmän kuvaamassa taustassa paikalliset koirat sekoittuivat roomalaisten Skotlantiin tuomiin koiriin. Pitkä- ja sileäkarvaiset colliet kehittyivät samasta työkoirakannasta, ja niiden sukulinjat olivat yhteisiä vielä suhteellisen hiljattain.

Collieita esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran Englannissa vuonna 1861. Kuningatar Viktorian kiinnostus auttoi myöhemmin tekemään niistä suosittuja seura- ja näyttelykoiria. Työominaisuudet säilyivät tärkeinä: elegantti rakenne ja herkkä reagointi ohjaajaan ovat ymmärrettävämpiä paimen- ja työkoiran taustaa vasten kuin pelkkänä ulkonäköihanteena.

1900-luvulla erityisesti pitkäkarvainen collie yhdistettiin vahvasti kuvitteelliseen Lassieen. Eric Knight loi hahmon teoksessaan *Lassie Come-Home*, ja vuoden 1943 elokuvassa käytettiin pitkäkarvaista collieta. Tarinat loivat rodusta sankarillisen mielikuvan, mutta oikeaa koiraa on arvioitava sen oman luonteen, terveyden ja kasvatuksen perusteella.

## Arki collien kanssa

Collie voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä toimintaa. Kerrostalossa omistajan kannattaa myös opettaa koiraa suhtautumaan rauhallisesti yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin ja estää sitä viettämästä koko päivää ikkunaa tai ulko-ovea vahtien.

Aikuisen tulee valvoa koiran ja lasten yhdessäoloa, asettaa selkeät säännöt ja järjestää koiralle lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä kiivetä koiran päälle, halata sitä eikä häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana. Ystävällinenkin koira voi tuntea joutuneensa ahdinkoon, ja innostunut collie saattaa leikkiessään vahingossa kaataa pienen lapsen.

Monet colliet voivat elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Estä jahtaaminen, varmista kissalle esteettömät poistumisreitit äläkä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on vakiintunut. Pienlemmikit tarvitsevat turvallisen asumuksen, johon koira ei pääse eikä jonka vieressä se voi tarkkailla niitä lähietäisyydeltä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhallinen. Pidennä aikaa vasta, kun pentu pystyy rauhoittumaan. Aikuisen koiran kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee yksilöittäin. Käytä ohjenuorana koiran käyttäytymistä yleisen enimmäisajan sijaan.

Ennen ostopäätöstä kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi näihin kysymyksiin:

- Onko pentue pitkä- vai sileäkarvainen, ja millaista arki aikuisten sukulaisten kanssa on?
- Mitkä ovat vanhempien lonkkatulokset ja pitkäkarvaisen collien tapauksessa niiden tämänhetkiset lonkkaindeksit?
- Ovatko molemmat vanhemmat suorittaneet MH-luonnekuvauksen, ja mitä MH, luonneindeksi ja lähisukulaiset kertovat pelokkuudesta ja palautumiskyvystä?
- Milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on tutkinut pennut ja vanhemmat, ja mitä tarkkoja CEA-löydöksiä on kirjattu?
- Mikä on kummankin vanhemman MDR1-status, ja onko yhdistelmässä merlevärisiä koiria?

Pelkkä karvan pituus ei saa ratkaista valintaa. Etsi pentue, jonka terveyttä, luonnetta ja arkikäyttäytymistä voi arvioida myös laajemman suvun perusteella.

Collie

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Collie Association (UK)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Collie on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jonka pitkä, kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Lempeä, uskollinen ja herkkä collie kiintyy vahvasti perheeseensä, ja sille sopii parhaiten lempeä koulutus. Se sopeutuu niin kaupunkiin kuin maaseudullekin ja tarvitsee päivittäin aivojumppaa ja liikuntaa voidakseen hyvin.

Runnerway

## Perustiedot

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, aktiivinen terrieri, joka on kotoisin Irlannista. Rotu kehittyi monipuoliseksi maatilan työkoiraksi, mutta nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana. Sitä kuvataan yleensä eloisaksi, kiintyväksi, älykkääksi ja kekseliääksi, mutta myös itsenäiseksi. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää aikaa koulutukseen, liikuntaan ja turkinhoitoon.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 3, terrierit
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Maatilan työt, tuhoeläinten torjunta ja metsästys
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 46–48 cm ja paino noin 18–20,5 kg; nartun tulee olla hieman pienempi
- **Turkki:** Yksinkertainen, pehmeä ja silkkinen, väriltään vehnän eri sävyjä
- **Aktiivisuus:** Aktiivinen; tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä myös mielelle
- **Turkinhoito:** Vaativaa ja säännöllistä

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa seurallista ja selvästi terrierimäistä koiraa sekä pystyy tarjoamaan sille arjen koulutusta, monipuolista tekemistä ja huolellista turkinhoitoa. Se ei ole paras valinta, jos toiveena on koira, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin, tarvitsee hyvin vähän hoitoa tai on kaikissa tilanteissa helppo kouluttaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninvehnäterrieri on tiivisrakenteinen ja vankka olematta raskas. Sen runko on suunnilleen yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus, ja kokonaisvaikutelmassa tulisi yhdistyä voima ja ketteryys. Pienet, eteenpäin taittuvat korvat, tummat silmät, parta ja otsan päälle laskeutuva karva luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Aikuisen koiran turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla yksinkertainen; pohjavillaa sallitaan vain korvissa. Karvan tulee tuntua pehmeältä ja silkkiseltä, ei karkealta tai villavalta. Väri vaihtelee vaaleasta vehnänväristä lämpimämpään, kullanpunertavaan sävyyn. Turkki voi olla laineikas tai löyhästi kihartuva.

Irlanninvehnäterrierin pentu ei välttämättä näytä aikuiselta koiralta. Pennun turkki voi olla punertava tai harmahtava, ja sillä voi olla tumma maski sekä tummat karvankärjet. Sekä väri että karvan laatu muuttuvat useassa vaiheessa, ja lopullinen aikuisen turkki kehittyy yleensä puolentoista ja kahden ja puolen vuoden iän välillä. Pelkän pennun värin tai turkin pehmeyden perusteella ei siis voi päätellä tarkasti, millainen turkista tulee aikuisena.

Turkista irtoaa kotiin usein vähemmän karvaa kuin roduista, joilla on voimakas kausittainen karvanlähtö, mutta se ei pysy kunnossa itsestään. Irtoava karva voi jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista. Monelle aikuiselle koiralle perusteellinen kampaus kerran viikossa on sopiva lähtökohta, kun taas pentuturkin vaihtuessa kampausta voidaan tarvita useita kertoja viikossa. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen ja kennelliiton ohjeissa suositellaan myös säännöllisiä pesuja sekä turkin leikkaamista useita kertoja vuodessa. Sopiva hoitoväli riippuu turkin laadusta ja pituudesta sekä koiran päivittäisestä tekemisestä.

Rotua ei pidä kuvata allergiattomaksi. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Koira-allergisen on siksi syytä pyytää asianmukaista terveydenhuollon neuvontaa ja tavata kyseinen koira useita kertoja ennen ostopäätöksen harkitsemista.

## Luonne

Tyypillinen irlanninvehnäterrieri on eloisa, perheensä seurassa viihtyvä ja nopeasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Rotumääritelmä kuvaa sitä temperamenttiseksi, kiintyväksi, uskolliseksi ja älykkääksi. Sen itsenäinen terrieriluonne voi kuitenkin tulla esiin, kun jokin ympäristössä tuntuu omistajan suunnitelmia kiinnostavammalta.

Luonteessa on eroja niin yksilöiden kuin sukulinjojen välillä. Ruotsalaisiin käyttäytymiskuvauksiin osallistuneista koirista useimmilla on havaittu vain vähän aggressiivisia reaktioita, mutta tulokset osoittavat myös selvää vaihtelua rodun sisällä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, äkillisiin ääniin ja käsittelyyn sekä miten ne palautuvat yllätyksistä. Jos vanhemmat ovat osallistuneet BPH- tai MH-käyttäytymiskuvaukseen, tulokset voivat antaa konkreettisempaa tietoa kuin yleiset väitteet rodusta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, kun sekä koira että lapsi oppivat kunnioittamaan toistensa rajoja. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Suhtautuminen muihin koiriin ja muihin eläinlajeihin vaihtelee yksilöittäin. Varhaiset, rauhalliset tutustumiset ja harkitut arjen järjestelyt ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että kaikki rodun koirat käyttäytyisivät samalla tavalla.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninvehnäterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään. Kaikille yksilöille sopivaa, kiinteää liikuntamäärää ei ole. Nuori, kasvava koira, hyväkuntoinen aikuinen ja ikääntynyt koira tarvitsevat erilaista rasitusta, ja liikunta tulee sovittaa kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.

Rotu voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, jäljestämisestä, rally-tokosta, agilitystä ja tavallisesta arkitaitojen harjoittelusta. Vaihtelu on usein palkitsevampaa kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Etsintäleikit, kontaktiharjoitukset, kehonhallinta ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät voivat auttaa löytämään paremman tasapainon aktiivisuuden ja levon välille.

Aloita luoksetulon, hihnassa kulkemisen, käsittelyn ja rauhoittumisen harjoittelu varhain. Ruotsin Kennelliitto huomauttaa, että rotu voi olla utelias ja lähteä omille seikkailuilleen, joten pihan aitausten on oltava turvalliset. Harjoittele luoksetuloa järjestelmällisesti, mutta käytä hihnaa tai pitkää liinaa paikoissa, joissa luoksetulon epäonnistuminen voisi aiheuttaa vaaran.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin älykkäälle ja itsenäiselle koiralle: palkitse toivotusta käytöksestä, tee tehtävästä selkeä ja lisää vaikeutta pienin askelin. Kovat rankaisut ovat tarpeettomia ja voivat aiheuttaa stressiä sekä heikentää yhteistyötä. Lyhyet, innostavat harjoitukset selkeine taukoineen onnistuvat yleensä paremmin kuin pitkät toistot.

## Terveys

Monet irlanninvehnäterrierit pysyvät aktiivisina pitkälle vanhuuteen, mutta rodulla on terveysriskejä, jotka pennunostajan on hyvä tuntea. Ruotsalaisissa rotutiedoissa nostetaan esiin erityisesti munuais- ja ruoansulatuskanavan ongelmat sekä eräät iho- ja korvavaivat. Rodulla tunnettu riski ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Kaksi tärkeää käsitettä ovat PLN ja PLE. **PLN** eli proteiinia hukkaava nefropatia tarkoittaa valkuaisaineiden menetystä munuaisten kautta. **PLE** eli proteiinia hukkaava enteropatia on yhteisnimitys tiloille, joissa valkuaisaineita menetetään suoliston kautta. Nämä sairaudet voivat olla vakavia ja puhjeta vasta aikuisiällä. PLN:ään liittyvien riskivarianttien tunnistamiseen on saatavilla DNA-testi, mutta sen tulos ei yksin ole diagnoosi: riskivariantteja kantava koira ei välttämättä sairastu, ja myös muut tekijät vaikuttavat sairastumiseen. PLE:tä varten ei ole vastaavaa geenitestiä.

Toistuva ripuli tai oksentelu, selittämätön laihtuminen, turvotus, lisääntynyt jano tai lisääntynyt virtsaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eivätkä ne osoita koiran sairastavan PLE:tä tai PLN:ää, mutta niitä ei pidä sivuuttaa rodulla, jolla riski tunnetaan.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostussuosituksiin kuuluvat tiedossa oleva lonkkakuvaustulos ja mikroftalmian DNA-testitulos. Mikroftalmia on tila, jossa silmä ei ole kehittynyt normaalisti. Yhdistyksellä on myös erillisiä suosituksia, jotka koskevat munuaisdysplasiaa, PLE:tä tai PLN:ää sairastavien koirien lähisukulaisia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan aseteta tämän rodun pentujen rekisteröinnille rotukohtaista vaatimusta vanhempien virallisista lonkkakuvaustuloksista. Pennun rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon ei siis automaattisesti tarkoita, että kaikki rotuyhdistyksen suosittelemat tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajaa esittämään:

- vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset
- mikroftalmian DNA-testitulokset
- PLN-testitulokset, jos testi on tehty, sekä tasapainoinen selitys tuloksen merkityksestä
- tiedot lähisuvussa esiintyneistä PLE-, PLN- ja munuaisdysplasiatapauksista
- tietoa vanhempien ja vanhempien sukulaisten terveydestä pidemmältä ajalta

## Historia ja alkuperä

Irlanninvehnäterrieri on kotoisin Irlannista ja yksi maan neljästä terrierirodusta. Sen varhaista historiaa ei tunneta tarkasti. Kirjallisia mainintoja pehmeäturkkisista koirista on noin 200 vuoden takaa, mutta väitteisiin tätä tarkemmasta tai vanhemmasta alkuperästä on syytä suhtautua epävarmoina.

Pienviljelijät käyttivät näitä terriereitä monenlaisiin maatilan tehtäviin, kuten tuhoeläinten torjuntaan ja yleisiin tilan töihin. Koirilla metsästettiin myös mäyriä ja saukkoja. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1937, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1957.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1965, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1967. Siellä siitä on tullut pääasiassa seura- ja harrastuskoira, vaikka sen työinto näkyy yhä esimerkiksi jäljestämisessä, hajutyöskentelyssä, tottelevaisuudessa ja agilityssä.

## Arki irlanninvehnäterrierin kanssa

Elämä irlanninvehnäterrierin kanssa on aktiivista ja seurallista. Rotu voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossa, kunhan se saa liikuntaa, mielekästä tekemistä, säännöllisiä ulkoilukertoja ja riittävästi lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki käytännössä on.

Varaa turkinhoitoon aikaa joka viikko ja varaudu suurempaan työmäärään nuoren koiran turkin vaihtuessa. Pyydä kasvattajaa näyttämään käytännössä, miten turkki kammataan, pestään ja leikataan. Kiinnitä erityistä huomiota partaan, jalkoihin, kainaloihin, nivusiin ja korvien taustoihin, joissa kosteus ja hankaus voivat helposti aiheuttaa takkuja.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Yksinoloon asianmukaisesti totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Järjestä pentuajaksi runsaasti seuraa ja rakenna arki niin, että koira voi osallistua perheen elämään.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa iloisen ja aloitekykyisen terrierin ja pitää koulutusta sekä turkinhoitoa osana koiran omistamista. Se sopii huonommin kotiin, jossa ehdottomina vaatimuksina ovat vähäinen hoidon tarve, pitkät yksinoloajat tai koira, joka asettaa yhteistyön aina oman uteliaisuutensa edelle. Valitse kasvattaja dokumentoidun terveyden, tasapainoisen luonteen ja sukulinjasta avoimesti annettujen tietojen perusteella, älä pelkästään pennun värin tai sellaisten lupausten pohjalta, että rotu olisi helppohoitoinen tai allergiaystävällinen.

Irlanninvehnäterrieri

Irish Soft Coated Wheaten Terrier Club of Great Britain

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Norsk Terrier Klub (Norway)

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, urheilullinen terrieri, joka on siirtynyt irlantilaisilta maatiloilta perheiden seurakoiraksi. Se tunnetaan silkkisestä, vehnänvärisestä ja vain vähän karvaa pudottavasta turkistaan, iloisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan sekä runsaasta turkinhoidon tarpeestaan. Se on eloisa mutta koulutettavissa ja yleensä terve, joskin rodulla esiintyy joitakin sille ominaisia terveysriskejä.

Tejarpsdalens

Schipperke

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (Germany)

Schipperket ovat pieniä, vankkarakenteisia belgialaisia koiria, joilla on neliömäinen runko ja paksu, musta kaksinkertainen turkki, joka muodostaa kaulurin ja ”housut”. Ne ovat valppaita, älykkäitä ja itsenäisiä sekä uskollisia vahtikoiria ja energisiä seuralaisia, jotka tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa. Asianmukaisella terveydenhoidolla ne ovat yleensä terveitä ja kestäviä.

Schipperke uppfödning i Norrbotten/Kalix med fokus på mentalitet och hälsa. Föder upp i första hand trevliga sällskapshundar med hälsan i behåll, att dem är snygga att se på är ett plus.

Spectabilis

## Perustiedot

Maremmano-abruzzese on suuri, valkoinen italialainen paimenkoirarotu, jonka päätehtävä on vartioida laumoja ja omaisuutta. Se on siis laumanvartija, ei paimenkoira, joka kokoaa ja siirtää lampaita ohjaajansa merkkien mukaan. Tämä ero selittää pitkälti rodun itsenäisyyttä, valppautta ja taipumusta tehdä omia päätöksiä.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Italia; laumojen ja omaisuuden vartija, joka kuuluu FCI:n ryhmään 1.
- **Koko:** urokset 65–73,5 cm ja 40–52 kg; nartut 62–70 cm ja 35–45 kg.
- **Karvapeite:** pitkä, runsas ja melko karkea valkoinen turkki sekä erityisesti talvella hyvin tiheä pohjavilla.
- **Luonne:** kiintynyt omistajaansa ja läheisiin perheenjäseniin, mutta itsenäinen, tarkkaavainen ja usein pidättyväinen vieraiden lähestyessä.
- **Sopii parhaiten:** kokeneelle koiranomistajalle, joka ymmärtää vartiointikäyttäytymistä, pystyy aloittamaan sosiaalistamisen varhain ja jolla on riittävästi tilaa turvallisen arjen järjestämiseen.

Rotu on harvoin helppo valinta ensimmäiseksi koiraksi. Ennen kaikkea sen perinnöllinen vartiointivietti edellyttää suunnittelua. Tapaa useita aikuisia koiria ja mieti, miten portit, vieraat, naapurit ja lenkkeily sujuvat, kun koira on täysikasvuinen.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Maremmano-abruzzesen tulee olla suuri ja voimakasrakenteinen, mutta silti sopusuhtainen ja vapaasti liikkuva. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi ja rintakehä tilava. Rodun tulee liikkua pitkäaskelisesti ja maatavoittavalla ravilla. Nykyisessä rotumääritelmässä urosten säkäkorkeus on 65–73,5 cm ja narttujen 62–70 cm. Vastaavat painot ovat 40–52 ja 35–45 kg.

Pää on suuri, leveä ja loivan kartiomainen. Kirsun tulee olla musta ja sierainten hyvin avoimet. Mantelinmuotoisten silmien väri vaihtelee okrasta kastanjanruskeaan, ja ilme on valpas. Pienet, korkealle kiinnittyneet V:n muotoiset korvat riippuvat, mutta ovat liikkuvaiset. Purennan tulee olla leikkaava.

Valkoinen karvapeite on tärkeä osa koiran sääsuojaa. Peitinkarva on runsasta, pitkää, melko karkeaa ja rungonmyötäistä; lievä laineikkuus sallitaan. Rungon karva voi olla noin kahdeksan senttimetrin pituista, ja pohjavilla on runsaimmillaan talvella. Perusvärin tulee olla yksivärinen valkoinen, mutta vähäinen norsunluun, vaalean oranssin tai sitruunankeltainen sävytys sallitaan. Selvärajaiset väriläiskät eivät kuulu rotumääritelmään.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus kerran viikossa yleensä riittää. Pohjavillan irrotessa, tavallisesti kerran tai kaksi vuodessa, harjausta tarvitaan usein tiheämmin. Selvitä takut ennen kuin ne tiivistyvät ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen ja jalkojen ympäristöön.

Rotua ei tarvitse pestä tietyn aikataulun mukaan. Pese koira sen ollessa likainen tai kun iho ja turkki sitä tarvitsevat, ja käytä koirille tarkoitettuja tuotteita. Totuta pentu lempeästi harjaukseen, kynsien leikkaamiseen sekä tassujen, korvien ja ihon tarkistamiseen. Näin suuren täysikasvuisen koiran hoitaminen on paljon helpompaa, kun nämä toimet ovat jo osa arkea.

## Luonne ja persoonallisuus

Maremmano-abruzzese on jalostettu havaitsemaan, arvioimaan ja torjumaan uhkia ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Kotona tämä voi näkyä siten, että koira valitsee itselleen tähystyspaikan, reagoi tontin rajalla tapahtuvaan liikkeeseen eikä automaattisesti hyväksy portista tulijaa. Sen itsenäisyys ei ole pelkkää tottelemattomuutta, vaan liittyy tiiviisti rodun alkuperäiseen työhön.

Oman perheensä kanssa koira voi olla läheinen ja hellä. Vieraita kohtaan se on usein etäinen eikä välttämättä halua tervehtiä heitä tai tulla kosketetuksi. Tavoitteena ei ole, että koira rakastaisi kaikkia, vaan että se pysyy rauhallisena omistajan sisään päästämien ihmisten seurassa. Suunnitellut tutustumiset, oma lepopaikka ja mahdollisuus pitää koiraa toisessa huoneessa ovat parempia ratkaisuja kuin se, että jokainen vieras joutuu kokeilemaan, mitä koira sietää.

Vartiointikäyttäytyminen ei tarkoita, että aggressiivisuus olisi toivottavaa. Rotumääritelmässä sekä aggressiivisuus että voimakas arkuus ovat hylkääviä virheitä. Rodunomaisen koiran tulisi kyetä pysymään tarkkaavaisena ja pidättyväisenä hyökkäämättä ilman aihetta tai jäämättä kiihtyneeksi tavanomaisen kohtaamisen jälkeen. Kasvattajan luona kannattaa seurata, miten koirat suhtautuvat vieraisiin ja muihin arkisiin tilanteisiin, eikä vain sitä, kuinka vaikuttavilta ne näyttävät aidan takana.

Yksilöiden ja sukulinjojen välillä on eroja. Harkittu totuttaminen erilaisiin ympäristöihin auttaa koiraa erottamaan tavallisen arjen tilanteista, joihin on syytä reagoida. Se ei kuitenkaan poista vartiointiviettiä eikä muuta koiraa ulospäinsuuntautuneeksi seurakoiraksi.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, on selkeää ja liittyy todellisiin tilanteisiin. Maremmano-abruzzese voi oppia paljon, mutta toistuvat harjoitukset, joilla ei ole sille selvää tarkoitusta, voivat menettää sen kiinnostuksen. Aloita varhain ja rakenna taitoja, joiden ansiosta suuren, itsenäisen laumanvartijan kanssa on turvallista elää.

Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin taitoihin:

- odottaminen ovia ja portteja avattaessa;
- hihnassa kulkeminen ja kääntyminen pyynnöstä poispäin ihmisistä, koirista ja muista eläimistä;
- arkinen luoksetulo ja erillinen, erityisen huolellisesti harjoiteltu luoksetulovihje — kuitenkaan olettamatta, että kumpikaan toimii ylivoimaisen häiriön keskellä;
- omalle lepopaikalle meneminen jonkun saapuessa;
- turkinhoidon, tassujen käsittelyn ja eläinlääkärin tutkimusten rauhallinen hyväksyminen;
- haukun keskeyttäminen vihjeestä ja rauhoittuminen hälyttämisen jälkeen.

Sosiaalistamisen tulee olla hallittua ja toistuvaa. Tutustuta pentu ihmisiin, alustoihin, ääniin, ajoneuvoihin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se tuntee olonsa turvalliseksi. Lyhyet, onnistuneet kohtaamiset ovat parempia kuin koiran pakottaminen väkijoukon läpi. Käytä palkkioita ja vältä kipua, pelottelua ja tahtojen taistelua.

Rotu tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta mikään tietty minuuttimäärä tai pitkien lenkkien malli ei sovi kaikille koirille. Aikuiselle koiralle voi rakentaa tyydyttävän arjen monipuolisista kävelyistä, haistelumahdollisuuksista, rauhallisesta harjoittelusta ja turvallisesta liikkumisesta omalla alueella. Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja terveydentilaan. Kasvavalle suurikokoisen rodun pennulle hallittu ja monipuolinen liikunta on järkevämpää kuin ennalta määrätyt matkat tai raskas harjoittelu.

Piha ei korvaa lenkkejä ja omistajan kanssa vietettyä aikaa, ja vapaana liikkumisen on aina oltava turvallista. Ruotsin laki edellyttää sellaista valvontaa, jolla ehkäistään vahingot ja merkittävä haitta. Kaikille koirille sopivaa aidankorkeutta ei ole. Sovita portit ja aidat paikan olosuhteisiin sekä koiran yksilölliseen hyppäämis-, kiipeämis- ja kaivamiskäyttäytymiseen. Käytä hihnaa tai aidosti turvallista aluetta aina, kun luoksetulosta ei ole varmuutta.

## Terveys

Ruotsissa maremmano-abruzzeseista on dokumentoitu liian vähän terveystietoja, jotta eri sairauksien yleisyyttä voitaisiin arvioida luotettavasti. Siksi rodulle tyypillisistä sairauksista ei voida esittää pitkää luetteloa eikä tarkkaa elinajanodotetta. Ruotsin Kennelliitto mainitsee lonkkaniveldysplasian eli HD:n, mutta korostaa, että rodun yleistä terveydentilaa on vaikea arvioida.

Ruotsissa rodun jalostukseen sovelletaan virallista HD-ohjelmaa. Sekä uroksella että nartulla on oltava virallinen lonkkalausunto ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä. Rodulla vaaditaan **tunnettu lonkkastatus**, ei tiukempaa rotukohtaista ehtoa, jonka mukaan molempien vanhempien lonkkien tulisi olla A- tai B-luokkaa. Ruotsin Kennelliiton yleiset säännöt kuitenkin kieltävät E-lonkkaisen koiran jalostuskäytön, ja D-lonkkaisen saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen koiraan. Tämän rodun virallisen röntgentutkimuksen alaikäraja on 18 kuukautta.

Vanhemmassa ruotsalaisessa jalostusstrategiassa suositeltiin sekä lonkkien että kyynärnivelten röntgenkuvausta, mutta tutkittuja koiria oli liian vähän HD:n tai kyynärniveldysplasian eli ED:n yleisyyden arvioimiseksi. Vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rodulle ei ole erillistä vaatimusta virallisesta kyynärnivellausunnosta. Kasvattajalla voi silti olla kyynärniveltuloksia, jotka antavat hyödyllistä tietoa suvusta laajemmin. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja kysy sisaruksista sekä muista lähisukulaisista sen sijaan, että tyytyisit ilmaukseen ”terveet linjat”.

Seuraa koiran kehon kuntoa, liikkumista ja jaksamista. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos koira ontuu, on kivulias, nousee vastahakoisesti tai sen käytös muuttuu selvästi. Kasvuaikana ruokintaa, kehitystä ja fyysistä kuormitusta on hyvä arvioida yhdessä kasvattajan ja eläinlääkärin kanssa. Älä oleta, että pitkään työkoirana käytetty rotu olisi automaattisesti terve.

## Historia ja alkuperä

Maremmano-abruzzese kehittyi Italiassa laumanvartijaksi. Virallinen rotumääritelmä yhdistää sen Abruzzossa yhä käytettäviin paimenkoiriin sekä koiriin, joita esiintyi aiemmin Toscanan ja Lazion Maremman alueilla. Kun laumoja siirrettiin alueelta toiselle, paikalliset koiratyypit sekoittuivat luonnostaan, erityisesti 1860-luvulta lähtien.

Koirien tehtävänä oli suojella kotieläimiä ja omaisuutta, usein hyvin itsenäisesti ja suurella vastuulla. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi nykyinenkin koira arvioi ympäristöään, tarkkailee rajoja ja saattaa reagoida odottamatta ensin ohjaajan ohjeita.

Maremmanoa ja abruzzesea kuvattiin pitkään erillisinä alueellisina tyyppeinä. Yhteinen italialainen rotumääritelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 1958. Nimen sanajärjestys on sittemmin vaihdellut eri kielissä ja järjestöissä. Joulukuussa 2025 rodun viralliseksi italiankieliseksi nimeksi muutettiin **Cane da Pastore Abruzzese Maremmano**. Kyse oli saman rodun nimenmuutoksesta, ei uuden rodun luomisesta.

Rotua käytetään edelleen perinteisessä tehtävässään, mutta se elää myös maatila- ja perhekoirana. Koko, itsenäisyys ja valmius vartioida säilyvät käyttötarkoituksesta riippumatta.

## Arki rodun kanssa

Maremmano-abruzzese sopii parhaiten kotiin, jossa on tilaa, selkeät rajat ja rauhalliset rutiinit. Ruotsin Kennelliitto suosittelee rotua ensisijaisesti kokeneelle omistajalle ja maaseutuympäristöön. Asumismuoto ei yksin ratkaise hyvinvointia, mutta huonosti äänieristetty asunto, vilkkaat yhteiset tilat ja usein saapuvat odottamattomat vieraat vaikeuttavat vartioinnin ja haukkumisen hallintaa. Mieti sisäänkäyntiä, naapureita, ulkoilureittejä, mahdollisuutta erottaa koira tarvittaessa omaan tilaan sekä pääsyä turvalliselle ulkoilualueelle.

Haukkuminen on osa rodun tapaa hälyttää. Voit opettaa koiraa lopettamaan haukkumisen ja tulemaan luoksesi, vähentää tarpeetonta haukkumista aiheuttavia ärsykkeitä ja valita nukkumapaikan ympäristö huomioiden. Rotua ei kuitenkaan kannata valita siinä toivossa, että sen vartiointihalun voisi poistaa kokonaan. Keskustele lähinaapurien kanssa ennen ongelmien syntymistä ja muuta arjen järjestelyjä, jos koira toistuvasti seisoo ulkona haukkumassa ympäristön tavalliselle toiminnalle.

Rotu voi elää lasten kanssa, mutta se ei ole automaattisesti lastenhoitaja eikä suojelija, jolla olisi oikeus puuttua tilanteisiin. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran seurassa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Suunnittele huolellisesti äänekkäät leikit, juokseminen ja lasten vierailut: vartioiva koira voi tulkita huudon tai rajun leikin eri tavalla kuin tilanteessa mukana olevat ihmiset. Käytä porttia tai erillistä huonetta aina, kun et pysty valvomaan tilannetta aktiivisesti.

Tausta laumanvartijana ei takaa, että jokainen yksilö hyväksyisi koirat, kissat, siipikarjan tai lampaat. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä koira aluksi hihnassa ja järjestä kissalle tai pienemmälle eläimelle oma turvallinen alue. Aiemmat kokemukset ja koiran yksilöllinen käyttäytyminen merkitsevät enemmän kuin väite vähäisestä saalistusvietistä. Älä jätä eläimiä keskenään valvomatta ennen kuin juuri niiden yhteiselo on sujunut vakaasti pitkään.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja etene koiran reaktioiden mukaan; suuri tontti ei korvaa sosiaalista kontaktia. Muuta suunnitelmaa ja hae tarvittaessa apua, jos koira ei pysty rauhoittumaan, haukkuu jatkuvasti tai yrittää paeta.

Runsas turkki ei tee rodusta allergiavapaata. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allergeenien määrä sekä ihmisten reaktiot vaihtelevat. Allergisen on syytä selvittää oma tilanteensa ja tavata kyseinen koirayksilö sen sijaan, että luottaisi turkin väriin tai tyyppiin.

Ennen ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

- Onko minulla kokemusta suuresta, itsenäisestä laumanvartijasta tai mahdollisuus saada apua asiantuntevalta kouluttajalta?
- Pystynkö järjestämään turvalliset portit, turvalliset lenkit ja erillisen tilan vierailujen ajaksi eristämättä koiraa perheen arjesta?
- Hyväksynkö sen, että koulutuksella voi vaikuttaa haukkumiseen ja vartiointikäyttäytymiseen, mutta rodun käyttötarkoitusta sillä ei voi poistaa?
- Olenko nähnyt molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja saanut tosiasioihin perustuvaa tietoa lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta?
- Olenko tavannut kasvattajan sukulinjojen aikuisia koiria ja nähnyt, miten ne rauhoittuvat tavallisten häiriöiden jälkeen?
- Pystynkö huolehtimaan mahdollisesti yli 50-kiloisen koiran turkinhoidosta, liikunnasta, seurasta ja eläinlääkärinhoidosta?

Jos pystyt edelleen vastaamaan kyllä myös täysikasvuista koiraa ajatellessasi, maremmano-abruzzesesta voi tulla uskollinen ja vakaa kumppani. Olennaista ei ole vähentää rodun vartiointitaipumusta, vaan asettaa sen ominaisuuksille selkeät ja turvalliset rajat siinä arjessa, jota todella tulette elämään.

Maremmano-abruzzese

ENCI: Ente Nazionale della Cinofilia Italiana

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V.

Maremmano-abruzzese on suuri, valkoinen italialainen laumanvartijakoira. Se on voimakas, säänkestävä ja syvästi uskollinen, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Itsenäisenä, voimakastahtoisena ja erittäin valppaana koirana se tarvitsee tilaa, turvallisesti aidatun alueen, kokeneen käsittelijän ja säännöllistä turkinhoitoa voidakseen hyvin.

Gårds Vita Tassars

## Perustiedot

Basenji on pieni, kevytrakenteinen alkukantainen metsästyskoira Keski-Afrikasta. Se ei hauku tavalliseen tapaan, mutta äänetön se ei ole: rotu viestii muun muassa jodlaamalla, kujertamalla ja monilla muilla äänillä. Basenji sopii ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä koiraa ja pystyy huomioimaan sen metsästysvietin turvallisesti.

- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
- **Alkuperä ja vastuumaa:** rotu on peräisin Keski-Afrikasta, ja sen vastuumaa FCI:ssä on Iso-Britannia.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** metsästys, muun muassa riistan ajaminen ansoihin. Nykyisin basenji on Ruotsissa ensisijaisesti seurakoira.
- **Koko:** rotumääritelmän ihannekoko on uroksilla 43 cm ja 11 kg sekä nartuilla 40 cm ja 9,5 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen.
- **Ääntely:** ei hauku, mutta ei ole mykkä. Sen tunnusomaista ääntä kuvaillaan kujerruksen ja jodlauksen sekoitukseksi.
- **Luonne:** älykäs, itsenäinen, kiintyvä ja valpas. Osa yksilöistä suhtautuu vieraisiin pidättyvästi.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee säännöllistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja koulutusta, jonka koira kokee mielekkääksi.
- **Jalostuksessa huomioitavat keskeiset terveysasiat:** Fanconin oireyhtymä, PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA sekä silmätutkimukset.
- **Kiiman vuodenaikaisuus:** monien basenjinarttujen kiimakierto on vuodenaikaan sidottu. Pohjoismaissa kiima on usein kerran vuodessa syksyllä, mutta poikkeuksiakin esiintyy.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Basenji on rungon pituuteen nähden korkearaajainen, ja sen tulee näyttää kevyeltä, tasapainoiselta ja ketterältä. Pää on hienopiirteinen, korvat ovat pienet ja pystyt, ja otsa rypistyy koiran höristäessä korviaan. Rintakehästä vatsalinja kohoaa selvästi erottuvaan vyötäröön, ja häntä kiertyy tiukalle kippuralle selän päälle. Rotumääritelmän mitat ovat ihanteita, joten jos aikuiskoolla on sinulle merkitystä, tutustu vanhempiin ja muihin aikuisiin lähisukulaisiin.

Karvapeite on lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen. Hyväksyttyjä värejä ovat mustavalkoinen, punavalkoinen, musta punaruskein ja valkoisin merkein sekä brindle, jossa punaisella pohjalla on mustia raitoja. Valkoista tulee olla käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Valkoiset raajat, otsapiirto ja kaulus ovat sallittuja.

Lyhyt turkki on melko helppo pitää puhtaana. Tarkista iho ja turkki säännöllisesti ja harjaa, kun irtokarvaa tai likaa on tarpeen poistaa. Lyhyt karvapeite ei kuitenkaan tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja esiintyy pääasiassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä. Allergisen kannattaa siksi arvioida tilannetta juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella lääkärin kanssa ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Basenjissa yhdistyvät läheinen suhde omiin ihmisiin ja vahva kyky tehdä omia päätöksiä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, kiintyväksi ja valppaaksi, mutta se ei ole itsestään selvästi miellyttämishaluinen. Rauhallisessa ympäristössä viehättävältä ja kekseliäältä vaikuttava käytös voi muuttua turvallisuusriskiksi, kun koira näkee tai haistaa jotakin, jota se haluaa lähteä seuraamaan.

Rotumääritelmän mukaan basenji voi olla hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Anna pennun tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin omaan tahtiinsa. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ja käsittelyyn.

Basenji voi elää tyytyväisenä lapsiperheessä, mutta rotu ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee valvoa pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lasten tulee jättää koira rauhaan, kun se nukkuu, syö tai siirtyy pois. Arvioi yksittäisen koiran viestejä ja taustaa etenkin silloin, kun harkitset aikuista kodinvaihtajaa.

Suhtautuminen muihin koiriin, kissoihin ja pieneläimiin vaihtelee. Rodun metsästystaustan vuoksi nopea liike voi käynnistää takaa-ajon myös koiralla, joka on sisällä rauhallinen perheen kissan kanssa. Rakenna yhteiseloa hitaalla tutustuttamisella, erillisillä turvallisilla alueilla ja estämällä koiraa harjoittelemasta jahtaamista. Tuttuus kotona ei automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona vieraiden kissojen tai pieneläinten lähellä.

## Koulutus ja liikunta

Basenji tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Yhdistä kävelyjä, haistelumahdollisuuksia, lyhyitä koulutushetkiä ja vapaampaa liikkumista täysin turvallisessa paikassa. Sovita liikunnan määrä ja rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun yhteistyö on palkitsevaa. Käytä palkkiona ruokaa, leikkiä, liikettä tai pääsyä tutkimaan jotakin koiraa kiinnostavaa. Lyhyet, selkeät ja vaihtelevat tehtävät toimivat usein paremmin kuin saman asian toistuva hiominen. Palkitsemiseen perustuvien menetelmien hyödyistä oppimiselle ja hyvinvoinnille on parempaa näyttöä kuin kivun, pelottelun tai fyysisten ojennusten käytöstä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä luota siihen ainoana turvakeinona. Paikoissa, joissa voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, hihna, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on turvallisempi ratkaisu kuin odotus siitä, että koulutus voittaisi metsästysvietin. Varmista, että portit ja aidat ovat turvallisia juuri omalle koirallesi. Järjestely ei ole turvallinen vain siksi, että se on toiminut toisella basenjilla.

Jäljestys, hajutyöskentely ja maastojuoksu, jossa koira ajaa keinotekoista viehettä, voivat tarjota hallittuja tapoja käyttää rodun metsästys- ja jäljestämiskykyjä. Yhtä tärkeitä taitoja ovat kontaktin ottaminen, löysällä hihnalla kävely, löydettyjen esineiden vaihtaminen palkkioon, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Pennun kanssa tärkeintä on rauhallinen maailmaan tutustuminen, leikin kautta oppiminen ja fyysisen kuormituksen asteittainen lisääminen.

## Terveys

Parhaiten dokumentoidut jalostuksessa huomioitavat terveysongelmat ovat Fanconin oireyhtymä ja silmäsairaudet, erityisesti PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, mitä kukin tutkimus kattaa. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä.

Fanconin oireyhtymä on perinnöllinen sairaus, jossa munuaistiehyet eivät ime elektrolyyttejä ja ravintoaineita normaalisti takaisin elimistöön. Tärkeitä aineita menetetään siksi virtsan mukana. Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä glukoosi virtsassa ovat tunnettuja merkkejä ja vaativat eläinlääkärin arviota. Basenjeille on saatavilla DNA-testi. Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Silmien terveyden arviointiin tarvitaan muutakin kuin yksi DNA-tulos. PRA-BJ1-testi koskee yhtä tunnistettua geenimuunnosta, kun taas toinen basenjien retinopatian/PRA:n muoto todetaan silmätutkimuksessa. Terve PRA-BJ1-testitulos ei siis sulje pois kaikkia perinnöllisiä silmäsairauksia. Rodulla esiintyy myös sikiöaikaisten silmäkalvojen jäänteitä eli PPM:ää. Lievät löydökset eivät yleensä vaikuta näköön, mutta laajemmat löydökset on arvioitava erikseen.

On tärkeää erottaa sitovat säännöt rotuyhdistyksen jalostustyöstä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä basenjilta rotukohtaisesti virallista lonkkakuvaus-, silmätutkimus- tai DNA-tulosta. Rodun erityismääräys koskee värikoodausta. Vuonna 2024 hyväksytyssä jalostusstrategiassa puolestaan kuvataan yhdistyksen pentuvälitys sekä Fanconin oireyhtymää, PRA-BJ1:tä, silmätutkimuksia ja lonkkakuvauksia koskevat vaatimukset tai suositukset. SKK-rekisteröinti ei siis osoita, että kaikki nämä tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajalta asiakirjat, joista näkyvät koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos. Tarkista erityisesti:

- molempien vanhempien Fanconi-tulokset ja se, että mahdollinen kantaja on yhdistetty geneettisesti terveeseen koiraan
- molempien vanhempien PRA-BJ1-tulokset sekä ajantasaiset silmätutkimustulokset
- onko vanhempien lonkat kuvattu lonkkaniveldysplasian eli HD:n varalta, vaikka rotuyhdistys suosittelee tätä eikä edellytä sitä
- onko pennun eläinlääkärintarkastuksessa todettu napatyrä; pieni rasvaa sisältävä tyrä ei ole sama asia kuin suuri tyrä
- vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla lähisukulaisilla toistuvat munuais-, silmä-, liikkumis- tai luonneongelmat.

## Historia ja alkuperä

Basenji on kotoisin Keski-Afrikasta, jossa sitä on käytetty metsästykseen, muun muassa riistan ajamiseen ansoihin. Koirat metsästävät sekä näön että hajuaistin avulla. Työ vaatii niin yhteistyötä kuin itsenäisiä päätöksiäkin, mikä auttaa ymmärtämään rodulle ominaista läheisen kiintymyksen ja omatoimisuuden yhdistelmää.

Rodun dokumentoitu länsimainen jalostushistoria pääsi vauhtiin Englannissa 1930-luvulla. Afrikan ulkopuolinen jalostus perustui aluksi harvoihin koiriin, joten geenipohja oli kapea. Myöhemmät tuonnit Kongosta, muun muassa 1980-luvun lopulla ja 2000-luvulla, toivat mukaan uutta perimää.

Basenji saapui Ruotsiin vuonna 1951 Englannista tuotujen koirien myötä, mutta kasvatus vilkastui vasta 1970-luvulla. Brindle hyväksyttiin rotumääritelmään vuonna 1999 myöhempien Afrikan-tuontien jälkeen.

Vanhoissa kuvissa esiintyy basenjia muistuttavia koiria, ja rotua kuvaillaan usein hyvin ikivanhaksi. Yhtäläisyydet osoittavat, että koiratyypillä on syvät historialliset juuret, mutta ne eivät todista katkeamatonta polveutumisketjua antiikista nykyiseen rekisteröityyn basenjiin. On täsmällisempää erottaa vanha koiratyyppi nykyisen rodunjalostuksen dokumentoidusta historiasta.

## Arki basenjin kanssa

Se, ettei basenji hauku muiden koirien tavoin, ei tarkoita hiljaista kotia. Jodlaus, ulvonta ja vinkuminen voivat kuulua kauas, ja äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun liikunta, hajutyöskentely, lepo ja turvallinen ulkoilu on järjestetty asianmukaisesti. Asumismuoto ei korvaa tekemistä eikä rauhoittumisen harjoittelua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Siirry aluksi vain hetkeksi portin taakse tai oven ulkopuolelle ja pidennä aikaa koiran pysyessä rauhallisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, eikä aikuisen koiran kykyä olla yksin voi päätellä rodusta. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset osaavat levätä ja selviytyvät lyhyistä erohetkistä. Järjestä apua, jos arkesi edellyttää koiralta enemmän kuin se pystyy levollisesti sietämään.

Jos kotona on kissa, järjestä sille ensin koiralta rauhoitettu alue, omat ruoka- ja vesipaikat, hiekkalaatikko sekä pakoreitit. Aloita pitämällä eläimet erillään ja tutustuttamalla niitä toistensa hajuihin. Siirry sitten lyhyisiin kohtaamisiin portin läpi koiran ollessa hihnassa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Estä jokainen jahtaamisyritys. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin molemmat ovat pysyneet toistuvasti rauhallisina. Jos koira jää jatkuvasti tuijottamaan kissaa tai jahtaa sitä, pidä eläimet erillään.

Monien basenjinarttujen kiimakierto on selvästi vuodenaikaan sidottu, ja Pohjoismaissa kiima osuu usein syksyyn. Siksi monet pentueet syntyvät loppuvuodesta. Myös pääasiallisen kiimakauden ulkopuolisia kiimoja on dokumentoitu. Älä suunnittele koiran arjen järjestelyjä tai pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että jokaiselle nartulle tulee poikkeuksetta yksi kiima aina täsmälleen samaan aikaan.

Ennen kuin valitset basenjin, varmista, että voit vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Haluan elää itsenäisen koiran kanssa ja osaan kouluttaa sitä vaatimatta ehdotonta tottelevaisuutta.
- Voin tarjota päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja hallittuja mahdollisuuksia käyttää koiran luontaisia kykyjä.
- Minulla on turvallinen suunnitelma hihnan, pitkän liinan tai aitauksen käytöstä kaikkialla, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä.
- Kaikki kodissa asuvat osaavat kunnioittaa koiran lepopaikkaa ja tunnistaa, milloin se haluaa omaa tilaa.
- Olen nähnyt vanhempien varsinaiset Fanconi-, PRA-BJ1- ja silmätutkimustulokset ja ymmärrän, mitä ne merkitsevät yhdessä.
- Olen kysynyt ääntelystä, yksinolosta, jahtaamisesta, napatyristä ja aikuisten lähisukulaisten terveydestä enkä ole vain käynyt katsomassa pentuja.

Basenji on oikea valinta silloin, kun itsenäisyys, metsästysvietti ja poikkeava ääntely hyväksytään osaksi arkea eikä niitä pidetä yksityiskohtina, jotka koulutus poistaa. Turvallisten rutiinien ja palkitsemiseen perustuvan yhteistyön avulla rodusta voi saada läheisen ja omaleimaisen kumppanin.

Basenji

The Basenji Club of Great Britain

Basenji on pieni, urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka säkäkorkeus on 40–43 cm ja paino 9–12 kg. Sillä on lyhyt turkki, kippura häntä ja ryppyinen otsa. Sitä kutsutaan usein ”haukkumattomaksi”, sillä haukkumisen sijaan se jodlaa. Basenji on siisti, itsenäinen, älykäs ja voimakastahtoinen. Se tarvitsee kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, turvallisesti aidatun alueen sekä säännöllisesti liikuntaa ja aivojumppaa.

Mountaineer's

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Light&Dark's

## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

The Kennel Club (United Kingdom)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Team Oldenburgs

## Rotu lyhyesti

Englanninvinttikoira on brittiläinen vinttikoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 10. Se on kehitetty ajamaan jänistä näköaistinsa avulla, ja sen rakenne on luotu nopeutta varten. Ruotsissa rodun kaksi päätyyppiä ovat näyttely- eli standardilinjaiset ja juoksulinjaiset koirat. Kaikki kuuluvat samaan rotuun, eikä juoksulinjainen koira välttämättä ole koskaan kilpaillut.

- Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 71–76 senttimetriä ja nartuilla 68–71 senttimetriä.
- Rotumääritelmässä ei määritellä painoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa antavan arvion mukaan näyttelytyypin urokset painavat 30–50 kilogrammaa ja nartut 28–42 kilogrammaa. Juoksutyypin koirat ovat usein 10–15 kilogrammaa kevyempiä. Linja, sukupuoli, säkäkorkeus ja kuntoluokka vaikuttavat siis kokoon huomattavasti.
- Karva on hienoa, lyhyttä ja ihonmyötäistä. Turkki vaatii vain vähän hoitoa, mutta suojaa heikosti kylmältä, märältä säältä ja hankaumilta.
- Englanninvinttikoira reagoi liikkeeseen nopeasti. Mahdollisuus liikkua tilavalla, turvallisesti aidatulla alueella on tärkeämpää kuin oletus siitä, että hyvä luoksetulo tekisi vapaana pitämisestä turvallista kaikkialla.
- Rotumääritelmä kuvaa englanninvinttikoiraa älykkääksi, lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi. Yksittäisen koiran rauhallisuuteen, sosiaalisuuteen ja jahtaamishaluun vaikuttavat myös sen linja, kasvatus, kokemukset ja terveys.

Englanninvinttikoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin mutta pystyy myös hallitsemaan rodun nopeutta ja metsästysviettiä. Tulevan omistajan on siksi pohdittava sekä arkea sisällä että mahdollisuuksia turvalliseen liikuntaan ulkona.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninvinttikoira on korkea, vahva ja tasapainoisesti rakentunut koira, ei pelkästään hyvin hoikka. Pitkää päätä ja lihaksikasta kaulaa seuraavat viistot lavat, syvä rintakehä, hieman kaartuva lanne ja voimakas takaosa. Kuroutunut vatsalinja ja pitkät raajat luovat tutun vinttikoiran siluetin. Rakenteessa yhdistyvät nopeus ja kestävyys ilman raskastekoisuuden vaikutelmaa.

Näyttely- ja juoksulinjaiset koirat voivat erota ulkonäöltään selvästi. Näyttelytyyppi on yleensä suurempi ja painavampi, kun taas juoksutyyppi on usein kevyempi. Kyse on yhden rodun kahdesta tyypistä, ei kahdesta virallisesti erillisestä rodusta. Jos koiran koolla on merkitystä kodin, auton tai arjen kannalta, pyydä kasvattajaa näyttämään sen täysikasvuisia lähisukulaisia.

Karvan tulee olla hienoa ja ihonmyötäistä. Sallitut värit ovat musta, valkoinen, punainen, sininen, kellanruskea, punakeltainen ja juovikas eli brindle, joko yksivärisinä tai valkoiseen yhdistyneinä. Tavallisesti turkki tarvitsee harjausta vain irtokarvan poistamiseksi ja pesua silloin, kun koira on todella likainen. Lyhyen turkin ansiosta myös naarmut, hankaumat ja kuntoluokan muutokset on helppo havaita.

Valitse sääsuoja koiran ja tilanteen mukaan, älä tietyn lämpötilarajan perusteella. Hoikka koira saattaa tarvita takin seistessään paikallaan kylmässä tai kastuessaan, kun taas liikkuvalle koiralle sama vaate voi olla liian lämmin. Tarkista, etteivät panta, valjaat tai takki hankaa kapeaa kaulaa, lapojen seutua tai kainaloita. Pehmeä makuupaikka vedottomassa kohdassa on myös käytännöllinen lyhytkarvaiselle koiralle, jonka luiset kohdat ovat selvästi esillä.

## Luonne ja käyttäytyminen

Englanninvinttikoira voi olla kotona hiljainen ja hellä, mutta ilmaus ”sohvaperuna” on yksinkertaistus, ei jokaisen koiran taattu ominaisuus. Osa rauhoittuu helposti tekemisen lomassa, kun taas toiset tarvitsevat enemmän tukea ääniin, yksinoloon, vieraisiin tai uusiin ympäristöihin totuttelussa. Kysy, miten juuri kyseinen koira käyttäytyy todellisissa arkitilanteissa sen sijaan, että luottaisit rodun maineeseen.

Rotua on jalostettu havaitsemaan liikettä kaukaa ja lähtemään sen perään. Luonnoneläin, kissa tai pieni juokseva koira voi siksi herättää jahtaamisvietin hyvin nopeasti. Tämä ei tarkoita, ettei yksikään englanninvinttikoira sopisi muiden eläinten seuraan. Yhteensopivuus on kuitenkin arvioitava yksilöllisesti, eikä rauhallinen ensikohtaaminen kerro varmasti, miten koira reagoi toisen eläimen lähtiessä juoksemaan.

Lasten kanssa koiran oma varmuus ja kodin toimintatavat merkitsevät enemmän kuin yleinen rotukuvaus. Aikuisen tulee ohjata kohtaamisia, turvata koiran nukkumapaikka ja estää lapsia kiipeämästä koiran päälle, pitelemästä sitä väkisin tai yllättämästä sitä levossa. Noudata samaa huolellisuutta pienten koirien ja kissojen kanssa: aloita tutustuminen etäältä hihnan, portin tai muun turvallisen esteen avulla, tarjoa jokaiselle eläimelle mahdollisuus vetäytyä äläkä jätä niitä keskenään valvomatta ennen kuin tunnet niiden reaktiot hyvin. Häkeissä tai aitauksissa pidettävät pienlemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta.

Ystävällinen ja selkeä käsittely sopii rodulle kovia ojennuksia paremmin. Pysähtyvä tai vetäytyvä englanninvinttikoira ei välttämättä ole itsepäinen, vaan se voi olla epävarma, kuormittunut tai kivulias. Palkitse toivottua käytöstä ja helpota tehtävää niin, että koira uskaltaa yrittää uudelleen.

## Koulutus ja liikunta

Englanninvinttikoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää kehoaan, mutta kaikille koirille sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei ole. Lenkit, nuuskiminen ja arkitaitojen harjoittelu muodostavat perustan. Niiden lisäksi koira voi päästä laukkaamaan suurelle, turvallisesti aidatulle alueelle, kun sen ikä, terveys, alusta ja kunto sen sallivat. Nuoren, huonokuntoisen, iäkkään tai vasta uuteen kotiin muuttaneen koiran kuntoa on rakennettava vähitellen.

Metsästysvietti on turvallisuuden kannalta keskeisin huomioitava asia. Pidä koira hihnassa liikenteen lähellä ja kaikkialla, missä voi tulla vastaan luonnoneläimiä tai pieniä eläimiä. Aidan on oltava ehjä, kyseiselle koiralle riittävän korkea ja vailla rakoja, joista hoikka koira voisi pujahtaa läpi. Tarkista myös maasto ennen koiran irti päästämistä: kovaa juokseminen liukkaalla, epätasaisella tai roskaisella alustalla lisää loukkaantumisriskiä.

Opeta koiralle omaan nimeen reagoiminen, kontaktin ottaminen, pysähtyminen ja luoksetulo, sillä nämä taidot voivat vähentää riskejä ja helpottaa arkea. Luoksetulo ei kuitenkaan poista synnynnäistä taipumusta lähteä saaliin perään. Harjoituskentällä joka kerta palaava koira voi tehdä toisenlaisen valinnan, kun peura syöksähtää piilostaan. Pitkä liina voi joissakin paikoissa antaa enemmän liikkumatilaa, mutta se ei ole turvallinen hallitsemattomassa täysivauhtisessa laukassa ja vaatii huolellista käsittelyä.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset toimivat usein hyvin. Harjoittele taitoja, joista on käytännön hyötyä: rauhallista odottamista ovilla, hihnassa mukana kulkemista, tassujen ja suun käsittelyn hyväksymistä, pysähtymistä vihjeestä ja omalle paikalle rauhoittumista. Entiselle kilpakoiralle portaat, liukkaat lattiat, lasiovet, kodin äänet ja tavallinen perhe-elämä voivat olla vieraita. Selvitä, mitä juuri kyseinen koira jo osaa, ja tutustuta se muuhun pienin askelin. Älä oleta, että samat asiat olisivat uusia jokaiselle uuteen kotiin muuttavalle koiralle.

## Terveys

Englanninvinttikoiran terveyttä on tarkasteltava sen linjan ja suvun kautta, sillä ruotsalaisissa tilastoissa näyttely- ja juoksutyypit yhdistetään usein, vaikka niiden riskit voivat erota toisistaan. Pyydä nähtäväksi kirjatut tutkimustulokset, kysy lähisukulaisten terveydestä ja varmista, että tutkimukset ovat koiran linjan kannalta olennaisia.

Ruotsin nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että näyttelylinjaisten jalostuskoirien perinnöllisen neuropatian eli GHN:n status tunnetaan. Eräässä tutkimuksessa sairaus yhdistettiin tutkituilla näyttelylinjaisilla englanninvinttikoirilla peittyvästi periytyvään NDRG1-geenin muutokseen. DNA-tulosta on siksi tulkittava yhdessä periytymistavan ja toisen vanhemman tuloksen kanssa, eikä kantajuus yleisesti tarkoita koiran olevan sairas.

Juoksulinjoille sama jalostusstrategia suosittelee etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n DNA-testiä sekä silmätutkimusta ennen jokaista astutusta. Nämä suositukset ovat linjakohtaisia. Englanninvinttikoiralla ei kuitenkaan ole erityistä pakollista terveysohjelmaa Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä. Sitovan rekisteröintivaatimuksen puuttuminen ei tarkoita, etteivät terveystutkimukset olisi tärkeitä.

Englanninvinttikoiran veriarvot voivat myös poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Tutkimuksissa on havaittu muun muassa suurempia punasolumääriä ja korkeampaa hematokriittia, kun taas valkosolujen ja verihiutaleiden määrät ovat usein pienempiä. Myös kreatiniini- ja kilpirauhasarvoja voi olla tarpeen tulkita rotu huomioiden. Kerro eläinlääkärille aina, että koira on englanninvinttikoira, ja pyydä klinikkaa huomioimaan rotukohtaiset viitearvot ennen tuloksen toteamista poikkeavaksi.

Joillakin englanninvinttikoirilla on raportoitu viivästynyttä verenvuotoa 1–4 päivän kuluttua leikkauksesta, vaikka tavanomaiset hyytymistutkimukset eivät ole selvästi ennakoineet ongelmaa. Ennen leikkausta tai hammastoimenpidettä eläinlääkärin tulee tietää koiran rotu, mahdolliset aiemmat poikkeavat verenvuodot ja aiempien toimenpiteiden yksityiskohdat. Lääkityksen ja ennaltaehkäisevän hoidon valinta kuuluu eläinlääkärille. Tutkimusnäyttö ei tue yhtä yksinkertaista vakioratkaisua kaikille englanninvinttikoirille.

Brittiläisessä kliinisessä tutkimuksessa englanninvinttikoira kuului myös rotuihin, joilla osteosarkoomaa eli luusyöpää esiintyi tutkitussa populaatiossa tavallista enemmän. Tämä ei ennusta yksittäisen koiran kohtaloa, mutta jatkuva selittämätön ontuminen, paikallinen kipu tai turvotus on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä sen sijaan, että sen katsottaisiin johtuvan vain iästä tai aiemmasta kilpailu-urasta.

## Historia ja alkuperä

Englanninvinttikoiralla on pitkä historia, mutta siitä kerrotaan usein varmemmin kuin todisteet antavat aihetta. Virallisessa rotumääritelmässä todetaan, että rodun alkuperä Lähi-idässä on kiistanalainen, ja mainitaan egyptiläisissä haudoissa olevat englanninvinttikoiraa muistuttavien koirien kuvat. Yhdennäköisyys osoittaa vinttikoiratyypin olevan ikivanha, mutta se ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisesta Egyptistä jokaiseen nykyiseen englanninvinttikoiraan.

Nykyisen rotumääritelmän kuvaama yhtenäinen rotu kehitettiin Britteinsaarilla. Englanninvinttikoiria käytettiin jäniksen ajamiseen avoimessa maastossa näköaistin ja nopeuden avulla. Tämä tausta selittää sekä nopean reagoinnin liikkeeseen että laukkaan soveltuvan rakenteen.

Kun mekaanisella vieheellä käytävät ovaaliratakilpailut käynnistyivät vuonna 1926, syntyi erillinen, juoksunopeutta painottava jalostussuunta. Näyttely- ja juoksulinjat kehittyivät tämän jälkeen osittain eri suuntiin, ja Ruotsissa erot näkyvät koossa ja terveyssuosituksissa. Ne ovat silti edelleen samaa rotua. Nykyisin englanninvinttikoiria pidetään seurakoirina, niitä esitetään näyttelyissä ja niiden kanssa harrastetaan järjestettyä vinttikoiratoimintaa. Myös monet entiset kilpakoirat saavat uuden kodin perheen lemmikkeinä.

## Arki englanninvinttikoiran kanssa

Englanninvinttikoira voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, jos se osaa rauhoittua sisällä, pääsee ulos päivittäin ja sille on järjestetty turvalliset liikuntamahdollisuudet. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat portaat, liukkaat lattiat, äänten kantautuminen, ulos pääsemisen helppous sekä se, miten hyvin koira sietää melua ja yksinoloa. Arvioi yksilöä siinä ympäristössä, jossa se todella tulee asumaan.

Opeta yksinoloa vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, mahdollisimman tavanomaisista poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Uuteen kotiin muuttaneen koiran tulee saada asettua arkeensa ennen vaatimusten lisäämistä. Jatkuva haukkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen, kuolaaminen tai se, ettei koira pysty syömään tuttuja herkkuja, voivat kertoa harjoituksen olleen liian vaikea. Lyhennä poissaoloa ja hae asiantuntevaa apua, jos ongelmat jatkuvat.

Järjestä koti pitkärunkoiselle, nopealle koiralle, joka voi reagoida liikkeeseen äkillisesti. Tarjoa pehmeä ja rauhallinen nukkumapaikka, lisää tarvittaessa liukumattomia alustoja ja varmista ovien ja porttien kiinniolo ennen hihnan irrottamista. Tutustuta koira kissoihin ja muihin koiriin vaiheittain. Myös perheen kissan kanssa rauhallisesti elävä koira voi reagoida eri tavalla ulkona juoksevaan kissaan.

Hanki ennen koiran ostamista tai uuden kodin tarjoamista selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Onko koira näyttely- vai juoksulinjainen, ja minkä kokoisia sen lähimmät täysikasvuiset sukulaiset ovat?
- Mitkä terveystutkimukset vanhemmille on tehty: tunnetaanko näyttelylinjaisten GHN-status, tai onko juoksulinjaisille tehty PRA-testi ja silmätutkimukset?
- Mitä vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä tiedetään?
- Miten koira suhtautuu lapsiin, pieniin koiriin, kissoihin, luonnoneläimiin, liikenteeseen, vieraisiin ihmisiin ja yksinoloon?
- Millaisiin ympäristöihin ja arkikokemuksiin koira on todella tutustunut?

Hyvät vastaukset kuvaavat havaintoja, tuloksia ja poikkeuksia sen sijaan, että niissä luvattaisiin kaikkien englanninvinttikoirien olevan samanlaisia. Kun metsästysvietti, linja, terveys ja kotiympäristö sopivat yhteen, englanninvinttikoira voi olla läheinen ja helppo arjen kumppani, kunhan sen turvallisuustarpeita ei aliarvioida.

Englanninvinttikoira

The Greyhound Club of Great Britain

Svenska Vinthundklubben (Swedish Sighthound Club)

Den Danske Greyhound Klub

Korkeat ja hoikat englanninvinttikoirat ovat näön avulla saalistavia vinttikoiria, jotka on luotu nopeisiin spurtteihin mutta ovat sisätiloissa rauhallisia. Niiden lyhyt, helppohoitoinen turkki voi olla monenvärinen, ja ne tarvitsevat pehmeän makuupaikan sekä suojaa säältä. Lempeinä, herkkinä ja hellinä koirina ne sopivat omistajille, jotka tarjoavat säännöllisen päivärytmin, lempeää koulutusta ja kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet