## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Tailormade Jack´s

## Pikatiedot

Keskikokoinen villakoira on yksi villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Kooltaan se sijoittuu kääpiövillakoiran ja isovillakoiran väliin. Se on valpas ja hyvin koulutettava seurakoira, jonka turkki vaatii paljon hoitoa.

- **Koko:** Säkäkorkeuden on oltava yli 35 ja enintään 45 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa, joten aikuisen koiran sopivaa painoa tulee arvioida rakenteen ja kuntoluokan perusteella yleisen painohaarukan sijaan.
- **Kokomuunnos:** Villakoiran kokomuunnos voi muuttua virallisessa mittauksessa, jos sitä ei ole vielä loppumitattu. Ruotsissa loppumittaus voidaan tehdä 15 kuukauden iästä alkaen.
- **Luonne:** Ihanteena on myönteinen, seurallinen ja nopeasti oppiva koira, mutta sosiaalinen varmuus, aktiivisuus ja suhtautuminen ääniin vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- **Aktiivisuus:** Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille. Yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille.
- **Turkki:** Turkki voi olla kihara tai nyörimäinen, ja karvaa irtoaa usein hyvin vähän. Turkki vaatii kuitenkin huolellista kampaamista, pesua, kuivaamista ja leikkaamista.
- **Jalostuksen terveystutkimukset:** Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava voimassa oleva virallinen prcd-PRA-tulos joko DNA-testistä tai voimassa olevasta, rekisteriin merkitystä perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta.

## Ulkonäkö ja turkki

Keskikokoinen villakoira on sopusuhtainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sen tulee näyttää valppaalta ja aktiiviselta, ei raskaalta tai matalaraajaiselta. Säkäkorkeus erottaa sen kääpiövillakoirasta ja isovillakoirasta.

Tiheä turkki voi olla kihara tai muodostaa nyörejä. Se kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee leikkaamista, mutta sopiva leikkausväli riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, arjesta ja siitä, kuinka herkästi juuri kyseisen koiran turkki takkuuntuu. Lyhyt ja käytännöllinen leikkaus helpottaa usein hoitoa, mutta ei poista turkinhoidon tarvetta.

Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin sekä jalkojen alueelle. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät, ja tarkista samalla iho, korvat ja kynnet. Opeta pentu seisomaan paikallaan ja hyväksymään kosketus lyhyissä, rauhallisissa harjoituksissa palkitsemalla. Tämä helpottaa sekä turkinhoitoa kotona että käyntejä ammattitrimmaajalla.

Älä noudata pesuissa ja leikkauksissa jäykkää aikataulua. Tarkista sen sijaan, kulkeeko kampa koko turkin läpi, pysyykö iho puhtaana ja kuivana ja pystyykö koira liikkumaan vapaasti. Tiheä turkki on kuivattava perusteellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Jos iholla on punoitusta tai epämiellyttävää hajua tai iho- ja korvavaivat toistuvat, pyydä eläinlääkärin arvio sen sijaan, että nyppisit karvoja tai käyttäisit voimakkaita tuotteita rutiininomaisesti.

Vuonna 2024 voimaan tulleen uuden rotumääritelmän myötä Ruotsin Kennelliitto on rekisteröinyt 16 värimuunnosta, joihin kuuluu sekä yksi- että monivärisiä koiria. Tämä ei tarkoita, että merle olisi hyväksytty jalostusväri. Ruotsin rekisteröintisääntöjen mukaan merleä kantavan vanhemman jälkeläisiä ei voi rekisteröidä, ja tällaisesta astutuksesta seuraa myös jalostusrajoituksia.

Keskikokoisesta villakoirasta irtoaa usein hyvin vähän karvaa kodin pinnoille, koska irtokarvat voivat jäädä kiharoihin kampaamiseen asti. Rotua on silti harhaanjohtavaa kutsua karvaa pudottamattomaksi tai allergiaystävälliseksi. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allerginen ihminen voi reagoida eri koiriin eri tavoin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma reaktionsa ennen koiran hankintaa eikä luottaa pelkkään rotunimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukaan keskikokoinen villakoira on ystävällinen, seurallinen, eloisa ja helposti koulutettava. Monia viehättää sen yhteistyöhalun ja käytännöllisen keskikokoisuuden yhdistelmä. Ihanne ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira suhtautuisi varmasti lapsiin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus BPH tarjoaa parempaa tietoa kuin väitteet siitä, että rotu olisi aina helppo. Ruotsin Villakoirakerhon helmikuussa 2026 julkaisemassa keskikokoisten villakoirien raportissa 565 koiraa oli aloittanut BPH-kuvauksen. Kyseessä ei ole hyväksytty–hylätty-koe, eikä se kerro yksilöstä kaikkea. Se kuitenkin tuo esiin koiran reaktioita kontaktiin, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja poikkeavalla tavalla lähestyvään ihmiseen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan tulosten taustoja. Miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa? Hakeutuvatko ne kontaktiin olematta tungettelevia? Osaavatko ne rauhoittua, sietävätkö ne äkillisiä ääniä ja palautuvatko ne odottamattomista tilanteista? Onko useita sukulaisia kuvattu, vai perustuuko käsitys yhteen koiraan? Tällaiset kysymykset kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”älykäs”, ”lapsirakas” tai ”täydellinen ensimmäiseksi koiraksi”.

Keskikokoinen villakoira voi huomata liikkeet ja äänet nopeasti, mutta haukkuherkkyys vaihtelee. Kiinnitä huomiota vanhempien reaktioihin ääniin ja opeta koiraa poistumaan ikkunan tai oven luota ja asettumaan rauhalliseen paikkaan. Sopiva tekeminen ja apu rauhoittumiseen antavat koiralle paremmat edellytykset pärjätä kodissa, johon naapuriäänet kantautuvat helposti.

## Koulutus ja liikunta

Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta tarvetta ei voi tiivistää tiettyyn ulkoiluminuuttien määrään. Sopivaan tasoon vaikuttavat ikä, terveys, kunto, ympäristö ja yksilön kyky rauhoittua. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja ajattelua tai etsimistä vaativa tehtävä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluun ja tekee oppimisesta selkeää ilman pelkoa. Aloita kontaktista, luoksetulosta, mukana pysymisestä, käsittelystä ja omalla paikalla lepäämisestä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä palkkiona jotakin koiralle arvokasta: ruokaa, leikkiä, kontaktia tai lupaa jatkaa kiinnostavan asian tutkimista.

Hajutyöskentely, jäljestys, noutaminen, temput, toko, rally-toko ja agility ovat mahdollisia harrastuksia, eivät vaatimuksia. Vuorottele liikuntaa, ongelmanratkaisua ja palautumista. Pentu tarvitsee lyhyempiä ja helpompia harjoituksia, kun taas tervettä aikuista voidaan totuttaa vähitellen pidempiin retkiin tai vaativampaan koiraurheiluun.

Arvioi arjen tasapainoa, älä vain tekemisen määrää. Jos koira pystyy keskittymään, palautumaan ja lepäämään tekemisen jälkeen, kuormitus on usein sopivampi kuin silloin, jos se käy jatkuvasti ylikierroksilla. Levottomuus voi kertoa tekemisen tarpeesta, mutta myös siitä, että koira tarvitsee apua rauhoittumiseen. Varaa rauhalle, unelle ja rauhoittumisen harjoittelulle yhtä tietoisesti tilaa kuin uusille tempuille.

## Terveys

Ruotsissa keskikokoisten villakoirien jalostuksen sitova terveysvaatimus koskee prcd-PRA:ta, joka on yksi perinnöllisen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto. Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava virallinen status joko DNA-testin tai voimassa olevan, perimän perusteella terveeksi osoittavan rekisterimerkinnän kautta. Kantajan saa yhdistää vain testattuun terveeseen tai perimän perusteella terveeseen koiraan. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA-tulos koskee vain tätä geenimuunnosta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin Villakoirakerho suosittelee jalostuskoirille myös toistuvia silmätarkastuksia. Kerho toivoo lisäksi, että useampia keskikokoisia villakoiria lonkkakuvattaisiin, ja suosittelee C-lonkkaisen koiran käyttämistä jalostukseen harkiten ja vain terve lonkkaisen parin kanssa. Nämä ovat suosituksia, toisin kuin sitova prcd-PRA-vaatimus.

Pyydä nähtäväksi päivätyt viralliset tulokset ja varmista koirien tunnistetiedot sen sijaan, että tyytyisit ilmoitukseen ”terveystutkitusta” pentueesta. Kysy vanhempien, täyssisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja luonteesta. Yksi terve tutkimustulos ei kerro koko suvun terveydestä.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista kertomaan:

- molempien vanhempien prcd-PRA-status ja se, miksi yhdistelmä täyttää säännöt
- milloin vanhempien silmät on viimeksi tarkastettu ja mitä lonkkatuloksia on saatavilla
- mitä muita virallisia tuloksia, kuten BPH-kuvauksia, vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on
- mitä terveysongelmia suvussa on todellisuudessa esiintynyt, myös silloin kun niihin ei ole DNA-testiä.

Koska rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, arvioi aikuisen koiran kuntoluokkaa sekä tunnustelemalla että katsomalla. Kylkiluiden tulee tuntua, ja koiralla tulee erottua sen rakenteeseen sopiva vyötärö. Nopeat painonmuutokset, ontuminen, näön muutokset tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

## Historia ja alkuperä

FCI ilmoittaa villakoiran alkuperämaaksi Ranskan. Rotumääritelmän historiaosuudessa rodun ranskankielinen nimi *caniche* yhdistetään naarassorsaa tarkoittavaan ranskan sanaan, ja villakoiria käytettiin vesilintujen metsästykseen. Rotumääritelmässä rodun kerrotaan myös polveutuvan barbetista, vanhasta ranskalaisesta vesikoirasta. Tämä on dokumentoitua perustietoa; teorioihin yhdestä tarkasta kehitysreitistä eri puolilla Eurooppaa on syytä suhtautua varauksella.

Villakoirasta kehittyi neljä kokomuunnosta, joilla on sama perustyyppi. Ruotsissa villakoirat jaettiin suuriin ja pieniin vuonna 1932. Pienempi muunnos nimettiin keskikokoiseksi villakoiraksi vuonna 1952, ennen kuin kääpiövillakoira ja myöhemmin toyvillakoira tulivat uusiksi kokomuunnoksiksi. Keskikokoinen villakoira ei siis ole risteytys tai moderni sekarotuinen koira, vaan villakoirarodun tunnustettu kokomuunnos.

Rodun tausta vesityöskentelyssä voi innostaa kokeilemaan noutamista ja uimista niistä nauttivien koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen keskikokoinen villakoira pitäisi automaattisesti vedestä tai että se pitäisi kouluttaa metsästykseen. Nykyään rotu luokitellaan seurakoiraksi, ja tekeminen kannattaa valita yksilön kiinnostuksen mukaan.

## Arki rodun kanssa

Arki keskikokoisen villakoiran kanssa koostuu läheisestä yhdessäolosta, päivittäisestä tekemisestä ja säännöllisestä turkinhoidosta, jota ei voi jättää väliin. Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, mutta kodin kokoa tärkeämpää on, että koira osaa rauhoittua, sietää ääniä ja saa tarpeensa täytetyiksi ulkona.

Lapsiperheessä aikuisen on vastattava lasten ja koiran välisistä kohtaamisista. Lapsille tulee opettaa, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa olla rauhassa. Valitse koira ja kasvattaja luonteen tasapainoisuudesta saadun tiedon perusteella, älä sen oletuksen varassa, että keskikokoisuus tekisi koirasta automaattisesti kestävän tai turvallisen lasten seurassa.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Älä suunnittele, että pentu tai yksinoloon tottumaton aikuinen selviäisi heti kokonaisesta työpäivästä yksin. Työajat, tarpeilla käynnit ja tarvittaessa saatava apu on järjestettävä ennen koiran kotiintuloa.

Sama yksilöllinen lähestymistapa koskee muita eläimiä. Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista kissalle turvallinen pakopaikka, estä koiraa jahtaamasta ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin molemmat ovat rentoja ja niiden yhteiselo on pysynyt vakaana pidemmän aikaa. Elämä muiden koirien tai pieneläinten kanssa riippuu kokemuksista, jahtaamis- ja leikkihalusta sekä tutustuttamisen toteutuksesta, ei vain rodusta.

Varmista ennen koiran hankintaa, että pystyt tarjoamaan sille koko sen elämän ajan kolme asiaa: aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon, suunnitelman turkinhoitoon sekä rahat ammattitrimmaukseen tai omiin välineisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, pyydä nähdä, miten ne rauhoittuvat ja suhtautuvat käsittelyyn, ja tarkista viralliset terveystulokset. Näin voit tehdä valinnan koirista saadun tiedon ja oman arkesi perusteella etkä keskikokoisesta villakoirasta muodostetun ihannekuvan varassa.

Keskikokoinen villakoira

The Poodle Club of UK

Norwegian Kennel Club (NKK)

Svenska Pudelklubben (Swedish Poodle Club)

Verein für Deutsche Spitze e.V.

Keskikokoinen villakoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jonka kihara, niukasti karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on erittäin älykäs ja helposti koulutettava, ulkona vilkas mutta sisällä rauhallinen. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira on monipuolinen kumppani, joka sopii erinomaisesti perhe-elämään ja moniin koiraurheilulajeihin.

Black Design's

## Perustiedot

Rhodesiankoira on suuri ja urheilullinen koira eteläisestä Afrikasta. Se tunnetaan etenkin selässä kulkevasta karvaharjanteesta, jonka karvat kasvavat vastakkaiseen suuntaan kuin muu turkki. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on runsaasti aikaa liikuntaan ja koulutukseen sekä valmiudet ohjata itsenäistä koiraa, jolla on metsästys- ja vartiointitausta.

- **Alkuperä:** eteläinen Afrikka. Rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Säkäkorkeus:** urosten ihannekorkeus on 63–69 cm ja narttujen 61–66 cm.
- **Ihannepaino:** rotumääritelmän mukaan uroksilla noin 36,5 kg ja nartuilla 32 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, tiheä ja sileä, väriltään vaalean vehnänvärisestä punavehnään.
- **Luonne:** ihanteena on arvokas ja älykäs koira, joka suhtautuu vieraisiin hieman pidättyvästi mutta ei ole aggressiivinen eikä arka.
- **Aktiivisuustaso:** korkea. Rhodesiankoira tarvitsee monipuolista liikuntaa, aivotyötä ja aikaa rauhoittumiseen.

Rotukuvaus ei ole lupaus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Vanhemmat, lähisukulaiset, kasvuympäristö ja koulutus kertovat enemmän juuri siitä pennusta, jota olet harkitsemassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rhodesiankoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas mutta samalla ketterä ja tasapainoinen, ei koskaan raskas tai kömpelö. Rotumääritelmässä urosten ihanteellinen säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino noin 36,5 kg, narttujen vastaavasti 61–66 cm ja noin 32 kg. Nämä ovat rodun ihanteita, eivät lupaus jokaisen koiran aikuiskoosta tai -painosta.

Selän karvaharjanne eli ridge on rodun tunnusmerkki. Sen tulee alkaa lapojen takaa, kaventua lonkkaluita kohti ja olla symmetrinen. Rotumääritelmä edellyttää kahta samanlaista, vastakkain sijaitsevaa karvapyörrettä eli kruunua. Väärä kruunujen määrä on ulkomuotovirhe, ja harjanteen puuttuminen on ulkomuotoarvostelussa hylkäävä virhe. Tämä ei määritä sitä, miten koira pärjää arjessa. Harjanteen ulkonäön arviointi ja dermoid sinus -tutkimus ovat eri asioita.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä, ei villava eikä silkkinen. Väri vaihtelee vaalean vehnänvärisestä punavehnään. Pieni määrä valkoista rinnassa ja varpaissa on sallittua, samoin tumma kuono ja tummat korvat. Runsas valkoinen väri ja liiallinen mustien karvojen määrä eivät ole toivottavia. Kirsu voi olla musta tai ruskea, ja silmien värin tulee sopia yhteen karvapeitteen ja kirsun värin kanssa.

Lyhyt turkki ei vaadi erityistä hoitoa. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, pidä kynnet sopivan pituisina ja tarkista iho, korvat ja tassut. Sovita hoito yksilön ja sen arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen rhodesiankoira on itsenäinen ja valpas sekä pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Pidättyväisyys tarkoittaa, että koira voi mieluummin pysytellä hieman etäällä; se ei ole sama asia kuin pelko. Rotumääritelmässä arkuutta tai aggressiivisuutta ei pidetä toivottavana. Rotuyhdistyksen käyttäytymisaineisto puolestaan osoittaa, että sosiaalinen varmuus, reaktiot ja palautuminen vaihtelevat yksilöittäin.

Rodulla on sekä metsästys- että vartiointitausta. Saaliskiinnostus, valppaus ja itsenäinen päätöksenteko voivat siksi näkyä arjessa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee koirasta toiseen. Vierailijat huomaava koira ei automaattisesti ole luotettava vahtikoira, eikä hiljaisuus käyttäytymiskuvauksessa takaa hiljaisuutta kotona.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten koira reagoi määritellyssä testitilanteessa. Se on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai jossa se hylätään. Lue koko tulos Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelusta ja kiinnitä erityistä huomiota sosiaaliseen varmuuteen, pelkoihin ja palautumiseen. Pyydä saada tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Niiden käyttäytyminen tavallisissa tilanteissa kertoo enemmän kuin ilmoituksen kuvaukset, kuten ”lapsiperheeseen sopiva” tai ”tasapainoinen”.

Rhodesiankoira voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rodun nimi ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiran on saatava syödä, nukkua ja vetäytyä rauhaan ilman häirintää. Valitse yksilö ja kasvattaja oman perheesi todellisen tilanteen mukaan sen sijaan, että luottaisit yleisluonteiseen kuvaukseen.

## Koulutus ja liikunta

Rhodesiankoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Hyvään arkeen kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, mahdollisuuksia vapaampaan liikkumiseen turvallisissa paikoissa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä vaativia tehtäviä sekä niiden jälkeen aikaa rauhoittumiseen.

Jäljestys, etsintäharjoitukset ja muut hajuaistiin perustuvat harrastukset tarjoavat rodun kyvyille mielekästä käyttöä. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä tulee kehittää vähitellen, etenkin kasvavalla nuorella koiralla. Sovita kuormitus koiran fyysisiin valmiuksiin, alustaan ja palautumiseen sen sijaan, että noudattaisit yksinkertaista ikään perustuvaa kaavaa.

Itsenäisyys ei tarkoita, ettei rotua voisi kouluttaa, mutta se korostaa motivaation ja selkeyden merkitystä. Palkitsemiseen perustuvat, vaihtelevat harjoitukset toimivat paremmin kuin pitkät toistosarjat tai kova vastakkainasettelu. Aloita kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu varhain. Jos koira pyrkii jahtaamaan luonnoneläimiä, käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös häiriöiden läsnä ollessa.

Tutustuta pentu ihmisiin, koiriin, paikkoihin ja ääniin tahdissa, jossa se pystyy yhä olemaan kontaktissa sinuun ja palautumaan kokemuksista. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkia vaan tuntea olonsa turvalliseksi arjen tilanteissa.

## Terveys

Ennen pennun ostamista keskeisiä tarkistettavia asioita ovat viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä dokumentoitu tutkimus pennun mahdollisen dermoid sinuksen varalta. Varmista, että jokainen tulos kuuluu oikealle koiralle, ja erota toisistaan Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen tiukemmat pentuvälitysehdot.

Ruotsin kennelliitto edellyttää rhodesiankoirapentueen rekisteröimiseksi, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkaniveldysplasialausunto ennen astutusta. Rodulla on myös erillinen vaatimus virallisesta kyynärniveldysplasialausunnosta. Säännön piiriin kuuluvia pohjoismaisia jalostuskoiria ei saa käyttää jalostukseen, jos niiden ED-aste on 2 tai 3 tai jos niillä on kliinisesti todettu tai leikkauksella hoidettu kyynärniveldysplasia. Pelkkä tuloksen olemassaolo ei tarkoita hyvää tulosta, joten tarkista itse lausunto ja kysy, miten yhdistelmä on suunniteltu.

Ruotsin rhodesiankoirayhdistyksen pentuvälitysehdot ovat näitä perusvaatimuksia tiukemmat. Niihin sisältyy vanhempien ikää, lonkka-arvosanoja ja yhdistelmiä, ED-astetta 0 sekä tiettyjen koirien käyttäytymisen dokumentointia koskevia ehtoja. Jos pentuetta ilmoitetaan pentuvälityksessä, selvitä, mitä ehtojen täyttyminen tarkoitti juuri kyseisen yhdistelmän kohdalla. Jos pentue ei ole välityksessä, kysy, mikä ehto jäi täyttymättä. Pelkkä mukanaolo tai puuttuminen ei kerro koko terveystilannetta.

Dermoid sinus, usein lyhennettynä DS, on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iho ja sen alaiset kudokset eivät eriydy kokonaan sikiönkehityksen aikana. Se voi muodostaa syvyydeltään vaihtelevan käytävän. Pennut tulee siksi tutkia huolellisesti sellaisen henkilön toimesta, jolla on siihen riittävä kokemus. Ostajalle tulee kertoa, kuka tutkimuksen teki ja mitä siitä kirjattiin.

Tutkimuksissa harjanteen aiheuttava geneettinen muutos on yhdistetty suurentuneeseen DS-riskiin, mutta harjannetta koskevalla geenitestillä ei voida diagnosoida dermoid sinusta. Rotuyhdistys korostaa, ettei DS:n geneettistä taustaa ole täysin selvitetty, eikä suosittele uudempaa kaupallista riskitestiä, jonka luotettavuudesta ei ole julkaistua validointitutkimusta. Ulkoisesti oikeanlainen harjanne ei siis koskaan korvaa pennun fyysistä tutkimusta.

Nuoruusiän myoklonisen epilepsian eli JME:n ja degeneratiivisen myelopatian eli DM:n kaltaisten sairauksien DNA-testejä ei tule pitää pakollisena vakiotestipakettina jokaiselle Ruotsissa tehtävälle yhdistelmälle. Rotuyhdistys suosittelee arvioimaan testien tarvetta sukulaisuussuhteiden ja tiedossa olevien tulosten perusteella. Kysy kasvattajalta, miksi tietty testi valittiin, mille koiralle tulos kuuluu ja miten se vaikutti yhdistelmän suunnitteluun. Tämä kertoo enemmän kuin yksilöimätön väite siitä, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pidä koira myös terveessä, toimintakykyä tukevassa kuntoluokassa. Seuraa ajan mittaan painoa, vyötäröä, kylkiluiden tunnusteltavuutta ja kestävyyttä. Anna eläinlääkärin arvioida muutokset ja oireet sen sijaan, että tekisit päätelmiä yleisen sairausluettelon perusteella.

## Historia ja alkuperä

Rhodesiankoira kehittyi eteläisessä Afrikassa, ja se on ainoa sieltä lähtöisin oleva kansainvälisesti tunnustettu koirarotu. Kapmaan siirtokunnassa varhaisten uudisasukkaiden koiria risteytettiin paikallisten, puolikesyjen ja selkäharjanteellisten metsästyskoirien kanssa. Virallinen rotuhistoria ei anna tyhjentävää luetteloa kaikista nykyrodun taustalla olevista eurooppalaisista roduista, joten tarkat risteytysreseptit ovat arvailua.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus toi sille nimityksen ”leijonakoira”, mutta ilmaus kaipaa taustoitusta. Koirien tehtävänä oli jäljittää riistaa, etenkin leijonia, ja ketteryytensä avulla pitää eläin aloillaan turvallisen välimatkan päästä metsästäjän saapumiseen asti. Ne työskentelivät usein pareittain tai kolmen koiran ryhmissä. Niiden tehtävänä ei ollut tappaa leijonaa omin voimin.

F.R. Barnes laati ensimmäisen rotumääritelmän Bulawayossa silloisessa Rhodesiassa vuonna 1922 käyttäen mallina dalmatiankoiran rotumääritelmää. Etelä-Afrikan kenneljärjestö hyväksyi sen vuonna 1926. Nykyisestä rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe, ja se kuvaa edelleen nopeaa, toimintakykyistä ja kestävää koiraa, ei raskasrakenteista.

## Arki rhodesiankoiran kanssa

Rhodesiankoira sopii parhaiten kotiin, jossa sille voidaan tarjota läheistä yhdessäoloa, päivittäistä tekemistä, johdonmukaista koulutusta ja riittävästi mahdollisuuksia levätä rauhassa. Asunnon koko ei yksin ratkaise kodin sopivuutta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona ja se pystyy rentoutumaan sisällä. Suuri piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä eikä yhteistyötä omistajan kanssa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, eikä pentua saa jättää yksin ennen kuin se on siihen valmis. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista yksinolohetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Kaikille aikuisille sopivaa rotukohtaista tuntirajaa ei ole. Suunnittele yksinolot oman koirasi mukaan ja järjestä apua, jos koira ahdistuu, ääntelee, tuhoaa paikkoja tai sen on vaikea rauhoittua.

Se, voiko rhodesiankoira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensikohtaamiset hallittuina, tarjoa jokaiselle eläimelle oma turvallinen tila ja estä jahtaaminen. Kissan kanssa kasvanut pentu voi oppia hyvät toimintatavat, mutta se ei ennusta varmasti, miten koira suhtautuu vieraisiin pieneläimiin ulkona.

Ennen ostopäätöstä seuraavat tarkistukset ovat yleisiä lupauksia arvokkaampia:

- varmista vanhempien henkilöllisyys sekä viralliset HD- ja ED-tulokset SKK:n Avelsdata-palvelusta;
- kysy, täyttääkö pentue rotuyhdistyksen pentuvälitysehdot ja mitä mahdolliset poikkeukset tarkoittavat;
- pyydä dokumentti pennun dermoid sinus -tutkimuksesta;
- lue vanhempien ja lähisukulaisten BPH-tuloksia kuvauksina, älä pistemäärinä;
- kysy, miksi mahdolliset DNA-testit tehtiin ja miten tulokset vaikuttivat yhdistelmän suunnitteluun;
- tapaa aikuisia sukulaisia ja arvioi niiden varmuutta, palautumista, saaliskiinnostusta ja kykyä rauhoittua arjessa;
- arvioi rehellisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa koulutukseen, liikuntaan, päiväaikaiseen hoitoon ja asteittaiseen yksinoloharjoitteluun.

Sopivan koiran ei tule vain vastata rotumääritelmää. Sen tulee olla lähtöisin vanhemmista, joiden terveystiedot on dokumentoitu hyvin, ja sen ominaisuuksien tulee sopia elämään, jonka voit sille tarjota.

Rhodesiankoira

Verein für Deutsche Doggen (Germany)

Rhodesian Ridgeback Club of Great Britain

Société Centrale Canine (France)

Rhodesiankoira on voimakas ja urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka tunnusmerkki on selässä vastakarvaan kasvava karvaharjanne. Se on perheelleen uskollinen ja hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Rotu tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se sopii aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle.

Mhuri khazana

Pointteri

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pointteri on urheilullinen ja elegantti metsästyskoira, joka tunnetaan tunnusomaisesta seisonta-asennostaan ja erinomaisesta hajuaististaan. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyt, sileä turkki on helppohoitoinen. Rotu sopii aktiivisille, ulkoilusta nauttiville omistajille.

Jan Sigve Sørhus

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Rita Tveiten Brevik

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Big Brawehearts

## Rotu lyhyesti

Englanninbulldoggi on brittiläinen, FCI:n tunnustama seurakoirarotu, joka kuuluu ryhmään 2. Se on tiivisrakenteinen ja voimakas, mutta rotutyyppi ei saa koskaan mennä vaivattoman hengityksen, terveiden liikkeiden tai silmien ja ihon terveyden edelle.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** uroksilla noin 25 kg ja nartuilla noin 23 kg
- **Säkäkorkeus:** nykyinen FCI:n rotumääritelmä ei määrittele virallista säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja rungonmyötäinen
- **Ihanneluonne:** valpas, rohkea, uskollinen, luotettava ja lempeä
- **Tärkeintä pentua hankittaessa:** tarkista dokumentoidut hengitystutkimusten tulokset ja seuraa, miten vanhemmat hengittävät, liikkuvat ja palautuvat rasituksesta

Rotu voi sopia ihmiselle, joka haluaa seurallisen, perheensä lähellä viihtyvän kumppanin ja on valmis valitsemaan kasvattajan erityisen huolellisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii koiraa raskaaseen liikuntaan tai ei pysty mukauttamaan arkea lämpimään säähän ja koiran hengitykseen.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Englanninbulldoggin tulee olla matala, leveä, lihaksikas ja tiivisrakenteinen ilman liioiteltuja piirteitä. Pää on suuri suhteessa runkoon, mutta rotumääritelmässä todetaan selvästi, ettei se saa haitata koiran tasapainoa tai liikkumista. Hengitysvaikeudet eivät ole toivottu rotuominaisuus.

Kirsun tulee olla musta ja leveä sekä sierainten suuret ja avoimet. Kasvoissa voi olla hienoja ryppyjä, mutta ihoa ei saa olla niin paljon, että se haittaa silmiä, kirsua tai hengitystä. Silmissä ei saa olla ilmeisiä ongelmia. Häntä on luonnostaan lyhyt, mutta se ei saa olla sisäänpäin kääntynyt tai niin tiiviisti painunut, että se aiheuttaa iho-ongelmia tai vaikeuttaa ulostamista. Liikkeiden tulee olla terveet ja vapaat.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppo pitää puhtaana. Hyväksyttyjä värejä ovat juovikas, punaisen eri sävyt, kellanruskea, vaalea kellanruskea, valkoinen ja kirjava. Musta, musta punaruskein merkein ja pigmentitön kirsu eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta ihopoimut vaativat huomiota. Tarkista kasvojen poimut ja mahdolliset hännänympäryksen poimut, puhdista ne tarvittaessa ja kuivaa iho huolellisesti. Punoitus, haju, kosteus, kutina tai arkuus edellyttävät eläinlääkärin arviota, eivät vain puhdistamisen lisäämistä. Totuta koira jo nuorena siihen, että sen ihoa, silmiä, korvia, tassuja, hampaita ja häntää tutkitaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on valpas, rohkea, uskollinen ja lempeä koira, mutta luonne vaihtelee yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Englanninbulldoggi voi olla hyvin ihmisläheinen ja seurallinen, mutta sen voima ja innokkuus saattavat joskus näkyä rajuna tai tungettelevana käytöksenä.

Arvioi yksittäistä koiraa, älä pelkkää rotukuvausta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia tavallisessa arkiympäristössä. Niiden tulisi pystyä kohtaamaan ihmisiä ilman voimakasta pelkoa tai aiheetonta aggressiivisuutta ja rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aikuisen valvonta on välttämätöntä koiran ja lasten ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lapsille tulee opettaa, ettei koiran päälle saa kiivetä, sitä ei saa herättää eikä sen kasvojen poimuja tai häntää käsitellä. Vankkarakenteinen englanninbulldoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen, vaikka se olisi liikkeellä ystävällisin aikein.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Osa yksilöistä elää hyvin yhdessä koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Varhainen sosiaalistaminen, rauhallinen tutustuttaminen ja mahdollisuus pitää eläimet aluksi erillään ovat hyödyllisempiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu tulee aina toimeen muiden lemmikkien kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Englanninbulldoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu sen hengityksestä, lämmönsiedosta ja palautumisnopeudesta, ei tietystä minuuttimäärästä. Rauhallinen arkitaitojen harjoittelu, hajutyöskentely, ongelmanratkaisu ja koiran omaan tahtiin tehdyt kävelyt tarjoavat mielekästä tekemistä. Tarkoituksena ei ole uuvuttaa koiraa.

Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat sitä keskittymään. Panosta ohjaajan kuuntelemiseen, luoksetuloon, yhteistyöhön hoitotilanteissa ja rauhoittumiseen. Koira on kokoonsa nähden vahva, joten löysällä hihnalla kävelemistä ja rauhallista tervehtimistä kannattaa opettaa varhain.

Mukauta liikunta säähän ja alustan olosuhteisiin. Kuumalla tai kostealla säällä lyhytkalloisen koiran voi olla vaikeampi viilentää itseään. Keskeytä liikunta, jos koiran hengitys alkaa selvästi kuulua, se käyttää vatsalihaksiaan voimakkaasti hengittämiseen, läähättää palautumatta, nyökyttää päätään hengityksen tahdissa, jää jälkeen tai vaikuttaa poikkeuksellisen väsyneeltä. Lyyhistyminen, pyörtyminen, sinertävät tai hyvin kalpeat limakalvot ja vaikea hengitysvaikeus vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Terveen yksilön tulisi pystyä kävelemään, leikkimään ja tutkimaan ympäristöään ilman, että hengitys muodostuu esteeksi. Kuorsausta, karkeita hengitysääniä ja hidasta palautumista ei pidä kuitata viehättävinä erikoisuuksina.

## Terveys

Hengitystoiminta on rodun tärkein rotukohtainen terveyskysymys. BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä voi vaikuttaa koiran kykyyn leikkiä, syödä, nukkua, liikkua ja säädellä ruumiinlämpöään. Riski liittyy lyhyeen kalloon ja pehmytkudoksiin, joiden on mahduttava hengitysteihin. Oireyhtymä ei vaikuta kaikkiin englanninbulldoggeihin yhtä voimakkaasti, ja sen vaikeusaste voi muuttua iän, kuntoluokan ja muiden yksilöllisten tekijöiden myötä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-S-terveysohjelmaan. Jotta pentue voidaan rekisteröidä, molemmille vanhemmille on tehtävä virallinen RFG-S-arviointi ennen astutusta. Koiran on oltava virallisessa arvioinnissa vähintään 24 kuukauden ikäinen, eikä todistus saa olla astutushetkellä yli 24 kuukautta vanha. Arvioinnissa tutkitaan sieraimet, kuntoluokka, sydän ja keuhkot sekä tehdään reipas kolmen minuutin kävelytesti, johon kuuluvat tarkastukset ennen rasitusta ja sen jälkeen.

RFG-S-arvioinnissa hengitystoiminta luokitellaan asteikolla 0–3. Luokat 0 ja 1 katsotaan kliinisesti oireettomiksi, kun taas luokat 2 ja 3 tarkoittavat, että koiralla on kliinisiä BOAS-oireita. Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan luokkaan 2 tai 3 arvioituja koiria tai koiria, joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen. Tulos on tärkeä tarkistuspiste, ei elinikäinen takuu: BOAS voi kehittyä myöhemmin, joten koira saatetaan joutua arvioimaan uudelleen.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien voimassa olevat tulokset ja tarkista ne itse Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannoista. Tarkkaile koiria myös levossa ja kevyen liikunnan jälkeen: hengityksen tulisi olla hiljaista ja vaivatonta, sierainten avoimet ja palautumisen kohtuullisen nopeaa. Koiralle tai sen lähisukulaisille tehdyt hengitystieleikkaukset ovat tärkeä tieto. Koira, jonka hengitysteitä on avarrettu leikkauksella, ei voi saada virallista RFG-S-tulosta.

Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa arvosteluohjeissa kiinnitetään huomiota myös liikkeisiin, ihoon, silmiin ja häntään. Etsi koiraa, joka liikkuu vapaasti, jonka silmät ovat terveet ja ärsytyksettömät ja jonka ihopoimut eivät ole tulehtuneet. Hännän tulee olla helposti puhtaana pidettävä, eikä se saa painua tiiviisti peräaukon päälle. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen kuormitusta. Hakeudu eläinlääkärin arvioon, jos koiralle ilmaantuu uusia hengitysääniä, sen kestävyys heikkenee, se sietää huonosti lämpöä tai sillä on toistuvia iho-ongelmia, silmien ärsytystä, ontumista tai hännänympäryksen ongelmia.

## Historia ja alkuperä

Englanninbulldoggin dokumentoidut juuret ovat Isossa-Britanniassa. Sana ”bulldog” tunnetaan kirjallisista lähteistä 1630-luvulta, ja tämäntyyppisiä koiria käytettiin aiemmin härkien syöttiotteluissa. Kun tällaiset eläinottelut kiellettiin vuonna 1835, rodun käyttötarkoitus ja kehityssuunta muuttuivat.

Bulldoggeja alkoi esiintyä koiranäyttelyissä noin vuonna 1860. Kun taistelukoirasta tuli seura- ja näyttelykoira, myös tavoiteltu luonne muuttui kohti nykyisessä rotumääritelmässä kuvattua lempeää ja luotettavaa koiraa. Vanhat kertomukset siitä, mistä keskiaikaisista koirista rotu tarkalleen kehittyi, ovat epävarmempia, eikä niitä pidä sekoittaa dokumentoituun historiaan.

Rotu on ollut pitkään brittiläinen symboli, mutta sen tärkein perintö nykypäivänä ei ole äärimmäinen ulkomuoto. Nykyinen rotumääritelmä korostaa sen sijaan, että liioitellut piirteet, hengitysvaikeudet, epäterveet liikkeet ja ilmeiset silmäongelmat eivät ole toivottuja.

## Arki rodun kanssa

Englanninbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan arjessa on ulkoilua, tekemistä, lepoa ja koiralle sopiva lämpötila. Kodin kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päästä säännöllisesti ulos ja ehkäistä ylikuumenemista. Vaikeasti hengittävä bulldoggi ei sovellu paremmin vähäliikuntaiseen elämään vain siksi, että se liikkuu vähän.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja turvallisista jaksoista ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rauhallisena. Aikuisten koirien yksinolon sietokyky vaihtelee, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Suunnittele pentuaika ja työpäivien järjestelyt ennen hankintaa sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän automaattisesti tietyn ajan yksin.

Valitse kasvattaja koirien toimintakyvyn ja kasvattajan avoimuuden perusteella, älä pelkän pään muodon, värin tai palkintojen vuoksi. Pyydä selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mikä on kummankin vanhemman RFG-S-luokka, milloin arvioinnit on tehty ja voiko tulokset tarkistaa?
- Voitko nähdä vanhempien liikkuvan ja palautuvan ilman voimakkaita hengitysääniä tai hengitysponnistelua?
- Esiintyykö lähisukulaisilla toistuvia iho-, silmä-, liikkumis- tai häntäongelmia?
- Voiko häntää liikuttaa ja pitää puhtaana ilman kipua tai tiukkoja ihopoimuja?
- Miten astutukset ja synnytykset ovat sujuneet sukulinjassa, ja ovatko nartut pystyneet synnyttämään luonnollisesti?
- Miten pentuja sosiaalistetaan ja miten vanhempien luonnetta arvioidaan?

Hyvä valinta on yksilö, joka pystyy elämään tavallista koiran elämää, hengittämään vaivattomasti ja liikkumaan terveesti ja jonka luonne on tasapainoinen. Se on tärkeämpää kuin mahdollisimman lyhyt kuono, leveä etuosa tai raskas rakenne.

Englanninbulldoggi

The Bulldog Club Inc. (UK)

Englanninbulldoggi on tiivisrakenteinen, lihaksikas seurakoira, jolla on leveä rintakehä, ryppyiset kasvot ja lyhyt turkki. Se on rauhallinen ja hellä, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein hyvin lapsirakas. Se tarvitsee kevyttä, kohtuullista liikuntaa sekä hengityksen, ihon ja nivelten terveydestä huolehtimista läpi elämän.

Lilian Lenbroch

## Perustiedot

Gordoninsetteri on brittiläinen seisova lintukoira, joka on kehitetty etsimään riistalintuja laajoilta alueilta ja työskentelemään etäällä metsästäjästä. Se ei ole pelkästään aktiivinen seurakoira, jolla on metsästystausta: metsästysvietti, laajahakuinen työskentely ja itsenäisyys ovat rodun käyttötarkoituksen ytimessä.

- Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 66 cm ja paino 29,5 kg, nartun vastaavasti 62 cm ja 25,5 kg.
- Karvapeitteen tulee olla kohtalaisen pitkää ja mahdollisimman sileää. Väri on kiiltävä hiilenmusta kastanjanpunaisin merkein.
- Gordoninsetterin tulee olla älykäs, arvokas, rohkea, avoin ja ystävällinen sekä luonteeltaan tasapainoinen.
- Rotu tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja mahdollisuuksia käyttää hakuviettiään. Yksi kiinteä tuntimäärä ei kuvaa kaikkien yksilöiden tarpeita.
- Voimakkaaseen metsästysintoon on varauduttava. Pentua valittaessa on tärkeää selvittää kasvattajan jalostuspainotukset ja aikuisten lähisukulaisten työskentelytapa.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävillä molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos. Myös rcd4-PRA-, CCA- ja CL-tuloksia voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa viettää suuren osan vapaa-ajastaan metsissä, pelloilla tai avoimilla tunturialueilla ja pitää koulutusta säännöllisenä osana arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii lyhyisiin korttelilenkkeihin tyytyvää koiraa tai odottaa koiran sivuuttavan riistan hajut ja halunsa hakea.

## Ulkonäkö ja turkki

Gordoninsetterin tulee olla tyylikäs, sopusuhtainen ja rakenteeltaan laukkaan soveltuva. Se on voimakas olematta raskasrakenteinen. Sillä on syvä rintakehä, vahvat raajat sekä vapaat ja sujuvat liikkeet. Rotumääritelmässä annetaan kiinteät ihannemitat: urokselle 66 cm ja 29,5 kg, nartulle 62 cm ja 25,5 kg. Nämä ovat ihannemittoja, eivät lupaus siitä, että jokainen aikuinen yksilö vastaisi niitä täsmälleen. Sopiva kuntoluokka, mittasuhteet ja liikkeet ovat yhtä lukuarvoa tärkeämpiä.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienoa. Rungossa sen tulee olla kohtalaisen pitkää, sileää ja mahdollisimman vähän kihartuvaa tai laineikasta. Korvissa, raajoissa, vatsan alla ja hännässä on pitkät, silkkiset hapsut. Käyttötarkoitukseen sopiva turkki suojaa peitteisessä maastossa olematta liian raskas tai vaikeahoitoinen.

Pohjaväri on syvä, kiiltävä hiilenmusta ilman ruosteen sävyjä, ja siinä on selvärajaiset kastanjanpunaiset merkit. Merkkejä on silmien yläpuolella, kuonossa, kurkussa, rinnassa ja raajoissa sekä hännän alapuolella. Hyvin pieni valkoinen täplä rinnassa sallitaan, mutta muut värit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkinhoito kannattaa sovittaa koiran arkeen. Harjaa hapsut sekä korvien taustat, kainalot ja reisien ympäristö ennen kuin pienet takut pääsevät huopaantumaan. Metsässä tai pitkässä heinikossa työskentelyn jälkeen tarkista turkki siementen, takiaisten ja punkkien varalta sekä iho ja anturat pienten haavojen ja halkeamien varalta. Pese koira sen ollessa likainen ja tarkista luppakorvat uimisen tai märän sään jälkeen. Kevyt siistiminen voi selkeyttää koiran ääriviivoja, mutta turkkia ei pidä muotoilla tavalla, joka peittää sen luontaisen käyttötarkoituksen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa gordoninsetteriä älykkääksi, osaavaksi ja arvokkaaksi koiraksi, joka on rohkea, avoin, ystävällinen ja tasapainoinen. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus siitä, että kaikki yksilöt olisivat samanlaisia. Jalostuspainotukset, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja kotiympäristö vaikuttavat itsevarmuuteen, kiihkeyteen, sosiaalisuuteen ja rauhoittumiskykyyn.

Työssään koiran on toimittava oma-aloitteisesti ja tehtävä samalla yhteistyötä huomattavan etäisyyden päästä. Kotona nämä samat ominaisuudet voivat näkyä nopeana ongelmanratkaisuna, suurena kestävyytenä ja taipumuksena tutkia asioita ennen omistajan puoleen kääntymistä. Itsenäisyys ei tarkoita heikkoa älykkyyttä tai tahallista uhmaa. Koulutuksessa koiralle on annettava selkeä tehtävä ja tehtävä yhteistyöstä kannattavaa.

Gordoninsetterit aikuistuvat usein myöhemmin kuin uudet omistajat odottavat. Ruotsin kennelliiton mukaan uros saattaa olla täysin kehittynyt vasta kolmen tai neljän vuoden iässä. Tämä kertoo fyysisestä kypsymisestä, eikä ole peruste lykätä arjen rajojen opettamista vuosiksi. Suuren murrosikäisen koiran on opittava jo varhain tervehtimään rauhallisesti, lepäämään, kulkemaan hihnassa ja suhtautumaan käsittelyyn luottavaisesti.

Tapaa ennen pennun valintaa sen emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia lähisukulaisia. Kysy, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, sietävät toimettomuutta ja työskentelevät metsästyksessä tai kokeissa. Pyydä kasvattajaa kertomaan jalostustavoitteistaan käytännön tasolla. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” tai ”näyttelylinjainen” kertovat vähemmän kuin vanhempien todelliset saavutukset, työskentelytapa, terveys ja arkikäytös.

## Koulutus ja liikunta

Gordoninsetteri tarvitsee paljon fyysistä ja henkistä tekemistä, mutta yksi kiinteä päivittäinen tuntitavoite on liian karkea mittari. Hyvään päivään kuuluu liikkumista vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia hakea ja käyttää hajuaistia, yhteistyöharjoituksia, arkitaitojen opettelua ja palautumista. Tarpeet vaihtelevat iän, kunnon, metsästyskauden, terveyden ja toiminnan vaativuuden mukaan.

Seisovan lintukoiran tehtävänä on hakea maastoa risteillen, seisoa saadessaan riistan hajun, odottaa ohjaajaa, ajaa lintu lentoon käskystä, pysyä paikallaan laukauksen aikana ja noutaa käskystä. Myös sellaisen omistajan, joka ei metsästä, on ymmärrettävä tämä toimintaketju. Tavalliset kävelylenkit eivät automaattisesti tarjoa samanlaista mahdollisuutta toteuttaa taipumuksia kuin hallittu haku, jäljestys, noutaminen tai muu työskentely, jossa koira saa toimia itsenäisesti selkeiden rajojen sisällä.

Luoksetuloa on harjoiteltava asteittain todellisten häiriöiden keskellä. Aloita läheltä, palkitse oma-aloitteisesta yhteydenpidosta ja käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta silloin, kun metsästysvietti voi viedä voiton. Vältä toistuvaa kutsumista, kun koira on jo täysin uppoutunut riistan hajuun. Helpota harjoitusta, kasvata etäisyyttä häiriöön ja kerää runsaasti onnistuneita toistoja. Mikään rotukuvaus tai koulutusmenetelmä ei voi luvata, että yksittäistä gordoninsetteriä olisi turvallista pitää vapaana kaikkialla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii koiralle, joka on herkkä ohjaajan toiminnalle mutta tottunut tekemään omia päätöksiä. Aseta etusijalle luoksetulo, pysähtymis- tai paikallaanpysymiskäsky, löysällä hihnalla kävely, rauhoittuminen, rauhallinen tervehtiminen ja turvallinen noutaminen. Harjoittelu kokeneen seisovien lintukoirien kouluttajan kanssa on arvokasta, vaikka et olisi vielä päättänyt osallistua käyttökokeisiin.

Pentujen tulee saada leikkiä, tutkia ja liikkua vapaasti ilman pitkiä pakotettuja juoksulenkkejä tai toistuvia korkeita hyppyjä. Lisää matkaa, vauhtia ja vaikeustasoa voiman ja palautumiskyvyn kehittyessä. Liikunta ei ole onnistunutta vain siksi, että koira väsyy: sen pitäisi myös syödä normaalisti, liikkua vaivattomasti ja pystyä rauhoittumaan liikunnan jälkeen.

## Terveys

Ennen koiran ostamista hyödyllisimpiä terveystietoja ovat viralliset lonkkatulokset, oikein tulkitut DNA-testitulokset ja lähisukulaisten tunnettu sairaushistoria. Lisäksi on tärkeää tunnistaa mahalaukun laajentuman ja kiertymän hälytysmerkit. Pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista auttaa vähemmän, jos siitä ei käy ilmi, mikä tulos kuuluu millekin koiralle.

Gordoninsetteri kuuluu Ruotsissa lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Säännöt kieltävät E-lonkkaisen koiran käytön jalostukseen. D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain terveeksi luokiteltuun A- tai B-lonkkaiseen koiraan, eikä lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita osoittavaa koiraa tule käyttää jalostukseen. Lonkkaniveldysplasiaan vaikuttaa useita geenejä, joten vanhempien tulokset eivät kuvaa koko riskiä. Sisarusten ja muiden lähisukulaisten tulokset antavat hyödyllistä lisätietoa.

Ruotsin kennelliitto tallentaa keskitetysti gordoninsetterien DNA-testituloksia sairauksista rcd4-PRA, pikkuaivojen kuorikerroksen abiotrofia (CCA) ja seroidilipofuskinoosi (CL). Kaikki kolme periytyvät resessiivisesti eli peittyvästi. Kantajalla on yksi kopio sairausmuunnoksesta, eikä se sairastu kyseiseen testattuun sairauteen, mutta se voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen. Kantaja tulee siksi yhdistää geenitestillä tai perimän perusteella terveeksi todettuun koiraan, ei koskaan toiseen kantajaan. Tarkista koiran tunnistetiedot, testin tarkka nimi ja se, perustuuko tulos koiran omaan DNA-testiin vai sukutietoihin.

rcd4-PRA-testi tunnistaa juuri kyseisen geenimuunnoksen aiheuttaman riskin. Se ei korvaa kliinistä silmätutkimusta eikä sulje pois muita PRA:n muotoja. CCA vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa nuorille koirille eteneviä tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. CL on eri neurologinen sairaus, joka voi aiheuttaa käytösmuutoksia, horjuvaa kävelyä, näön heikkenemistä tai kouristuskohtauksia. Yhden sairauden osalta terve tulos ei kerro mitään kahdesta muusta. Ruotsin gordoninsetteriyhdistyksen pentuilmoituksissa edellytetään tällä hetkellä, että vähintään toinen vanhemmista on todettu DNA-testillä tai perimän perusteella terveeksi rcd4-PRA:n ja CCA:n suhteen. Tämä on yhdistyksen ilmoitusehto, ei sama asia kuin rekisteröintisääntöjen sitova lonkkatutkimusvaatimus.

Rodulla on myös todettu alttius symmetriseen kynsien irtoamiseen, josta käytetään usein nimitystä SLO. Jos koiralta irtoaa useita kynsiä, kynnet halkeilevat tai kasvavat takaisin epämuodostuneina, koira tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista kynnen sarveiskuoren ongelmista. DNA-testin puuttumista ei pidä tulkita todisteeksi terveydestä.

Gordoninsetteri kuuluu rotuihin, joilla mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n riski on suurentunut. Tila voi edetä nopeasti ja vaatii kiireellistä hoitoa. Jos koira yrittää oksentaa tuloksetta, muuttuu huomattavan levottomaksi, sen vatsa turpoaa tai aristaa, se kuolaa voimakkaasti, sen ikenet ovat kalpeat tai se heikkenee tai lyyhistyy, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Kysy, onko vanhemmilla tai sisaruksilla esiintynyt GDV:tä. Ruokinta- ja liikuntarutiineilla voidaan vähentää joitakin riskitekijöitä, mutta niillä ei voida taata, ettei tilaa koskaan synny.

Vuonna 2024 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa elinajanodotteen mediaaniksi arvioitiin 12,4 vuotta 393 gordoninsetterin aineistossa. Tämä on populaatiota kuvaava luku, ei ennuste yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Gordoninsetteri on saanut nimensä Skotlannissa sijaitsevasta Gordonin linnasta. Siellä tiedetään olleen mustia, punaruskein merkein varustettuja settereitä jo 1800-luvun alkuvuosina. Koiria arvostettiin niiden metsästysinnon, koulutettavuuden ja ystävällisen luonteen vuoksi. Tavoitteena oli tehokas ja vahvarakenteinen lintukoira, joka pystyi työskentelemään pitkiä aikoja vaativassa maastossa.

Settereitä oli aiemmin monenvärisiä ja -tyyppisiä. Kun niitä alettiin 1800-luvulla erotella omiksi roduikseen, mustaa, ruosteenpunaisin merkein varustettua tyyppiä kutsuttiin nimellä Black and Tan Setter. Britannian kennelliitto tunnusti sen tällä nimellä vuonna 1873. Vuonna 1924 rodun nimeksi muutettiin Gordon Setter viittauksena sen yhteyteen Gordonin neljänteen herttuaan ja linnan tunnettuihin koiriin.

Rodun ytimessä on edelleen seisovan lintukoiran työ. Koira hakee maastosta riistaa, ilmaisee sen pysähtymällä seisontaan ja tekee sitten yhteistyötä metsästäjän kanssa linnun lentoon ajamisessa ja noudossa. FCI sijoittaa rodun ryhmään 7, ja rodun kansainväliseen luokitukseen kuuluu käyttökoe.

Vanhemmissa kuvauksissa mainitaan mahdollisia risteytyksiä collieiden, vihikoirien ja muiden koiratyyppien kanssa. Näyttö on epävarmaa, eikä näitä teorioita tarvita rodun dokumentoidun kehityksen selittämiseen. Vakiintuneita tietoja ovat yhteys brittiläisiin settereihin ja Gordonin linnaan, Black and Tan Setter -nimi sekä nimenmuutos vuonna 1924.

Gordoninsetterit saapuivat varhain Pohjoismaihin, ja Ruotsin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Nykyistä ruotsalaista kantaa ovat muovanneet pitkälti metsästyskäyttö ja pohjoismainen yhteistyö. Tällä historialla on käytännön merkitystä tulevalle omistajalle: rodun ulkonäköä ei voi erottaa siitä tehtävästä, johon sitä yhä jalostetaan.

## Arki gordoninsetterin kanssa

Elämä gordoninsetterin kanssa tarkoittaa arjen järjestämistä suuren ja kestävän metsästyskoiran tarpeiden ympärille. Omakotitalo ja piha eivät korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasuminen automaattisesti sulje rotua pois, jos koira saa sopivaa työskentelyä, ulkoilua ja lepoa. Olennaista on, pystyykö omistaja tarjoamaan turvallisia hakumahdollisuuksia, monipuolista koulutusta ja toimivan arjen myös pimeinä ja sateisina työpäivinä.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Gordoninsetterin koko, häntä ja innostus voivat kaataa lapsen ilman minkäänlaista aggressiivisuutta. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen paikan. Arvioi yksittäisen koiran käytöstä sen sijaan, että luottaisit yleiseen väitteeseen rodun lapsiystävällisyydestä.

Yhteiselo muiden koirien kanssa voi sujua hyvin, mutta tutustuttaminen ja yksilöiden käytös merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kissat ja pieneläimet vaativat erityistä suunnittelua, sillä nopea liike voi herättää metsästyskiinnostuksen. Aloita tutustuttaminen etäältä koiran ollessa hihnassa ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Kissalla tulee olla korkeita paikkoja, joihin koira ei pääse, sekä erilliset ruokailu-, juoma-, lepo- ja hiekkalaatikkopaikat. Oman kodin kissan kanssa rauhallisesti elävä koira voi silti jahdata vierasta kissaa ulkona.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä oven takana tai kodin ulkopuolella ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi paljastaa edestakaista kulkemista, ääntelyä tai tuhoamista, jota ei huomaa kotiin palatessa. Ruotsin maatalousviraston ohje, jonka mukaan koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, ei kerro, kuinka pitkän ajan yksittäinen koira viihtyy yksin.

Selvitä ennen ostamista:

- kasvattajan käyttö- ja ulkomuotojalostuksen tavoitteet ja niiden käytännön merkitys,
- vanhempien käyttökoetulokset, työskentelytapa, luonne ja rauhoittumiskyky,
- viralliset lonkkatulokset sekä lähisukulaisten tulokset,
- tarkat rcd4-PRA-, CCA- ja CL-tulokset sekä se, millaisen koiran kanssa mahdollinen kantaja on yhdistetty,
- suvussa esiintyneet kynsien irtoamiset ja mahalaukun laajentumat ja kiertymät,
- miten pentuja totutetaan luoksetuloon, rauhoittumiseen, käsittelyyn, laukauksiin ja vaihteleviin ympäristöihin.

Keskeinen kysymys ei ole, voiko gordoninsetteri olla perhekoira, vaan haluaako perhe elää seisovan lintukoiran kanssa ja kehittää sen taitoja vuosien ajan.

Gordoninsetteri

Gordon Setter Club of the United Kingdom

Deutscher Setter Club e.V. (Germany)

Svenska Gordonsetterklubben (Sweden)

Norsk Gordonsetter Klub (Norway)

Gordoninsetteri on vankkarakenteinen skotlantilainen metsästyskoira, jolla on silkkinen, musta turkki ruskein merkein. Se on jalostettu kestämään rasitusta vaativassa maastossa. Älykäs, herkkä ja uskollinen gordoninsetteri kiintyy syvästi perheeseensä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, lempeää ja johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa sekä huolellisia terveystutkimuksia.

Sydåens

## Perustiedot

- Saluki on itsenäinen, Lähi-idästä kotoisin oleva vinttikoira, joka on jalostettu metsästämään näön avulla ja ajamaan riistaa suurella nopeudella.
- Rotumääritelmässä keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi annetaan 58–71 cm, ja narttujen todetaan olevan suhteessa pienempiä. Virallista painoa ei määritellä.
- Rodusta on hapsukarvainen ja sileäkarvainen muunnos. Sileäkarvaiselta muunnokselta puuttuvat pidemmät karvat esimerkiksi raajoista, reisistä ja hännästä.
- Tyypillinen saluki voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei kuulu olla arka tai aggressiivinen.
- Voimakas takaa-ajovietti on yleinen. Luotettava luoksetulo on tärkeä taito, mutta sekään ei tee kaikista paikoista turvallisia koiran vapaana pitämiseen.
- Rotu tarvitsee runsaasti liikuntaa, aivotyötä ja huolellisesti suunniteltuja mahdollisuuksia juosta vapaana niin, ettei se pääse villieläinten perään.

## Ulkonäkö ja turkki

Saluki on pitkäraajainen, urheilullinen vinttikoira, jossa tulisi yhdistyä tyylikkyys, voima, nopeus ja kestävyys. Sen runko on suunnilleen yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja taloudelliset. Hoikka olemus ei tarkoita, että koiran pitäisi näyttää heikolta.

Rotumääritelmässä keskimääräiseksi säkäkorkeudeksi annetaan 58–71 cm, ja narttujen todetaan olevan suhteessa pienempiä. Virallista painoa ei määritellä. Koiran mittasuhteet, lihaksisto ja kuntoluokka kertovat siksi enemmän kuin jokin oletettu ihannepaino. Rodun alkuperäalueella eri heimot kehittivät paikalliseen riistaan ja maastoon sopivia tyyppejä. Rotumääritelmässä tätä vaihtelua pidetään rodulle tyypillisenä ja toivottavana.

Salukista on kaksi karvamuunnosta. Hapsukarvaisen muunnoksen runkokarva on pehmeää, sileää ja silkkistä, ja raajojen takaosissa, reisissä ja hännässä on pidempää karvaa. Hapsuja voi olla myös korvissa ja joskus kurkun alueella. Sileäkarvainen muunnos on perustyypiltään samanlainen, mutta siltä puuttuvat hapsut. Ruotsin rekisteröinnissä muunnosten tunnukset ovat vastaavasti L ja SL. Rotumääritelmä sallii kaikki värit ja väriyhdistelmät, mutta brindleä pidetään ei-toivottavana.

Sileä turkki on helppohoitoinen, ja koiran voi pestä tarvittaessa. Hapsukarvaisella muunnoksella erityisesti korvat, raajat, reidet ja häntä tarvitsevat säännöllistä kampaamista. Ruotsin Kennelliitto suosittelee sitä noin kerran viikossa. Tarkista turkki pensaikossa, pitkässä heinikossa ja mudassa tehtyjen lenkkien jälkeen. Hapsukarvaisille pennuille ja nuorille koirille voi kasvaa villavampaa pentukarvaa, joka takkuuntuu helposti irrotessaan.

Lyhyt tai helppohoitoinen turkki ei tee rodusta allergiatonta. Allergiattomia koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä voi vaihdella yksilöittäin jopa saman pentueen sisällä. Koira-allergisen on siksi perustettava päätöksensä siihen, miten hän reagoi juuri kyseiseen koiraan, ja kysyttävä neuvoa terveydenhuollosta sen sijaan, että valitsisi salukin turkin pituuden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Saluki on usein arvokas, älykäs ja itsenäinen koira, jonka side perheeseen on selvä mutta hillitty. Se voi pysytellä etäällä vieraista ihmisistä tai olla hakeutumatta heidän seuraansa. Tämä on rodulle tyypillistä pidättyvyyttä, kunhan koira antaa käsitellä itseään eikä osoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Salukin ei tarvitse tervehtiä kaikkia, mutta sen tulisi selviytyä arjesta luottavaisin mielin.

Nuoret koirat voivat olla huomattavasti vilkkaampia ja kekseliäämpiä kuin aikuisen rodun kuvaus antaa ymmärtää. Tarjoa pennulle rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, paikoista ja käsittelystä. Älä pakota sitä kontaktiin vieraiden kanssa, vaan anna sille aikaa ja palkitse rohkeasta käytöksestä.

Rodun luonnetta ei vielä voida kuvata luotettavan ruotsalaisen BPH-profiilin perusteella, sillä aineistoa ei ole riittävästi. Vuoden 2024 loppuun mennessä 56 salukia oli suorittanut BPH-kuvauksen, kun rotuyhdistyksen RAS-asiakirjan mukaan analyysiin tarvitaan 200 koiraa. Tapaa emä ja muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat vieraisiin ihmisiin ja siirtyvät toiminnasta lepoon.

Lasten kanssa yhdessäolon sujumiseen vaikuttaa enemmän vuorovaikutus kuin koiran rotu. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä. Lapsille on opetettava, ettei nukkuvaa tai syövää koiraa häiritä, sen päälle kiivetä tai sen turkista vedetä. Rauhallinen ja hyvin sosiaalistettu saluki voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun kaikilla on selkeät rajat.

Toimeentulo muiden koirien kanssa vaihtelee. Takaa-ajovietti on huomioitava erikseen, jos kodissa on kissa, kani, lintu tai muu pieneläin. Oman perheen kissan hyväksyminen ei kerro siitä, miten koira suhtautuu vieraisiin kissoihin ulkona. Suunnittele tutustumiset rauhallisiksi ja huolehdi eläinten turvallisesta erottamisesta silloin, kun aikuinen ei valvo niitä.

## Koulutus ja liikunta

Saluki tarvitsee runsaasti liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira tarvitsee päivittäisiä lenkkejä, mahdollisuuksia tutkia ympäristöään ja tilaisuuksia liikkua vauhdikkaammin. Sovita kuormitus ikään, kuntoon, maastoon, säähän ja palautumiseen. Levottomuus voi myös kertoa siitä, että koira tarvitsee hajutyöskentelyä, koulutusta tai parempaa lepoa.

Koulutus sujuu parhaiten, kun se on selkeää ja koiralle palkitsevaa. Käytä palkkioita, joita juuri kyseinen koira todella arvostaa, ja rakenna taidot pienin askelin. Erityisen hyödyllisiä taitoja ovat luoksetulo, hihnassa kulkeminen, kontaktin ottaminen, käsiteltävänä oleminen ja toiminnan keskeyttäminen. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein toimivia, mutta mikään kiinteä aikaraja ei sovi jokaiselle salukille.

Takaa-ajovietti on keskeisin turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Ruotsin Kennelliitto toteaa, että useimmilla salukeilla on voimakas halu lähteä takaa-ajoon ja että vapaana pitämiseen sopivat paikat on valittava huolellisesti silloinkin, kun perustottelevaisuus on hyvä. Arvioi koko ympäristö: aidat ja portit, teiden läheisyys, näkyvissä olevat villieläimet, muut eläimet sekä riski siitä, että koira ehtii kiihdyttää vauhtiin ennen kuin pystyt reagoimaan. Aidatun alueen on oltava turvallinen juuri kyseiselle koiralle. Mikään mielivaltainen aidan korkeussuositus ei korvaa tätä arviota.

Vinttikoirien maastojuoksu voi tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajoviettiä, mutta lajin harrastaminen ei ole välttämätöntä. Koira ajaa radalla keinoviehettä, ja kilpailemiseen tarvitaan Ruotsin Vinttikoiraliiton myöntämä kilpailulisenssi. Toiset yksilöt voivat nauttia jäljestämisestä, tottelevaisuusharjoittelusta tai hajutyöskentelystä. Valitse tekeminen koiran motivaation ja fyysisen kunnon mukaan.

Kasvavan pennun liikkumista ei pidä rajoittaa mekaanisella viiden minuutin säännöllä. Anna sen liikkua monipuolisesti omaan tahtiinsa, totuta sitä vähitellen uusiin matkoihin ja alustoihin ja lopeta, jos sen liikkuminen muuttuu tai palautuminen heikkenee. Siirrä suunnitelmallinen, toistuva ja voimakkaasti kuormittava liikunta siihen asti, että koira on siihen fyysisesti valmis. Pyydä eläinlääkäriltä tai koirien fysioterapiaan perehtyneeltä fysioterapeutilta yksilölliset ohjeet ennen pidempiä juoksulenkkejä tai ohjattua harjoittelua. Pelkän rodun perusteella ei voi määrittää tarkkaa aloitusajankohtaa.

## Terveys

Salukin kohdalla erityisen olennaisia ovat NCL, sydämen tutkiminen ja kilpirauhaskokeiden oikea tulkinta. Keskity dokumentoituihin diagnooseihin ja todennettaviin tuloksiin pitkien, epämääräisten sairausluetteloiden sijaan.

NCL eli neuronaalinen seroidilipofuskinoosi on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa myös verkkokalvoon. Salukien DNA-testillä todettava geenimuunnos periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Kantaja ei sairastu, mutta kahta kantajaa ei saa parittaa keskenään, eikä koiraa, jolla on kaksi kopiota sairauteen liittyvästä geenimuunnoksesta, saa käyttää jalostukseen. Ruotsin Kennelliitto on tallentanut tuloksia keskitetysti vuodesta 2021 lähtien. Tuloksen rekisteröinti on vapaaehtoista, mutta sitä ei pidä sekoittaa paritusta koskeviin sääntöihin. Pyydä molempien vanhempien todennettavat tulokset ja perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.

Rodussa esiintyy sydänsairauksia, mutta vuoden 2025 RAS-asiakirjassa kuvataan vain pieni määrä dokumentoituja dilatoivan kardiomyopatian eli DCM:n tapauksia ja todetaan synnynnäisten vikojen olevan harvinaisia. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille sydämen ultraäänitutkimusta ennen astutusta siten, että tutkimus on enintään 12 kuukautta vanha. Salukin sydämen normaalit mitta-arvot voivat poiketa jonkin verran keskivertokoiran arvoista, joten eläinlääkärin on käytettävä asianmukaisia viitearvoja.

Terveiden salukien kilpirauhashormoniarvot voivat olla yleisiä laboratorion viitearvoja matalammat. Kilpirauhasen vajaatoimintaa ei siksi pidä diagnosoida pelkän matalan tyroksiiniarvon perusteella, vaan eläinlääkärin on arvioitava oireet yhdessä asianmukaisten tutkimusten kanssa.

Ruotsin nykyisessä rekisteröintiehtojen taulukossa salukille ei aseteta erityisiä lonkka-, silmä- tai sydäntutkimuksia koskevia vaatimuksia. Rodun oma merkintä koskee karvamuunnosta. Tämä ei tarkoita, etteikö tutkimuksista olisi hyötyä. Rotuyhdistyksen suositukset, vapaaehtoisesti rekisteröidyt tulokset ja pakolliset vaatimukset ovat eri asioita. Tarkista ajantasaiset säännöt ja pyydä nähtäväksi tuloksia koskevat asiakirjat.

Ennen koiran ostamista kannattaa kysyä esimerkiksi seuraavista asioista:

- vanhempien NCL-status ja se, miksi yhdistelmä on geneettisesti turvallinen
- kummankin jalostuskoiran ajantasainen sydämen ultraäänitutkimus rotuyhdistyksen suosituksen mukaisesti
- vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten sairaudet ja kuolinsyyt
- miten mahdollisia kilpirauhastuloksia on tulkittu suhteessa oireisiin
- mitkä tulokset voidaan varmistaa Ruotsin Kennelliiton järjestelmistä.

## Historia ja alkuperä

Saluki on lähtöisin Lähi-idästä, ja sitä käytettiin metsästyskoirana laajalla alueella. Se metsästi näön avulla ja tarvitsi nopeuden, kestävyyden ja voiman lisäksi kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Tämä tausta näkyy sekä sen rakenteessa että luonteessa.

FCI:n historiakuvauksessa korostetaan vaihtelua yhden alkuperäisen mallin sijaan. Eri heimot pitivät koiria, jotka soveltuivat paikalliseen riistaan ja maastoon. Eurooppaan päätyneet koirat edustivat siksi erilaisia maastoja ja tyyppejä. Alueen perinteisiin kuului, että salukeja saatettiin antaa kunnianosoituksina.

Ensimmäinen virallinen eurooppalainen rotumääritelmä laadittiin Britanniassa vuonna 1923 kattamaan alkuperäiset tyypit. Tämä on varmempaa historiatietoa kuin usein toistetut tarkat vuosiluvut, yhteydet faaraoihin ja kuninkaalliset arvonimet. Rodun pitkä historia ei tee jokaisesta suositusta alkuperätarinasta totta.

## Arki salukin kanssa

Saluki voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun arjessa on riittävästi toimintaa, palautumista ja turvallisuutta. Sinun on pystyttävä tarjoamaan koiralle liikuntaa ilman riskialtista vapaana pitämistä, pääsemään sopiville liikuntapaikoille ja hallitsemaan villieläimiin, liikenteeseen ja pieneläimiin liittyvät tilanteet. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai yhteistä aikaa.

Koiran on saatava levätä häiriöttä ja tottua kodin ääniin ja rutiineihin. Valitse sade- tai pakkassuoja karvamuunnoksen, kuntoluokan, iän, aktiivisuuden ja sään mukaan sen sijaan, että olettaisit kaikkien salukien sietävän sääoloja samalla tavalla. Tarkista hapsut vaikeakulkuisessa maastossa tehtyjen lenkkien jälkeen.

Yksinolo on opeteltava taito, ei rodun perusteella taattu ominaisuus. Pientä pentua ei voi vielä jättää yksin, ja harjoittelu tulee aloittaa vasta, kun se tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja seuraa koiran todellista reaktiota. Yksinoloon asianmukaisesti totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta kokonainen työpäivä ilman ulkoilua tai sosiaalista kontaktia ei ole kohtuullinen säännöllinen järjestely.

Rotu sopii omistajalle, joka arvostaa yhteistyöhön kykenevää koiraa, joka ei jatkuvasti odota ohjeita. Aseta johdonmukaiset rajat ja hyväksy, että turvallisuus menee joskus vapaana pitämisen toiveen edelle. Jos kodissa on lapsia tai pieneläimiä, kaikkien perheenjäsenten on noudatettava samoja ovia, portteja, lepoa ja valvontaa koskevia sääntöjä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten aikuiset koirat käyttäytyvät näyttelykehän ulkopuolella: kotona, lenkillä, rauhoittuessaan toiminnan jälkeen ja vieraiden ihmisten seurassa. Kysy, missä hänen koiransa voivat juosta turvallisesti, miten hän opettaa arjen taitoja ja miten hän seuraa terveyttä ja luonnetta. Vastaukset kertovat sopivuudesta enemmän kuin yleiset luonnehdinnat, kuten ”rauhallinen”, ”herkkä” tai ”perhekoira”.

Saluki

Deutscher Windhundzucht- und Rennverband (DWZRV)

Saluki on ikivanha, elegantti vinttikoira, joka tunnetaan nopeudestaan, kestävyydestään sekä rauhallisesta ja herkästä luonteestaan. Se on lempeä mutta itsenäinen ja tarvitsee ystävällistä koulutusta, turvallisen alueen vauhdikkaaseen juoksemiseen sekä hienolaatuisen turkkinsa kohtuullista hoitoa. Sen voimakas takaa-ajo- ja saalistusvietti on otettava huolellisesti huomioon.

HelloLarla

Sanja Prijic

## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

DiClare Fleur de Lion

## Perustiedot

Brabantingriffoni on pieni belgialainen seurakoira, joka on yleensä valpas, kiintynyt omistajaansa ja innokkaasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 9 ja on kolmen läheistä sukua olevan belgialaisen griffonirodun sileäkarvainen edustaja. Kaksi muuta ovat belgian- ja brysselingriffoni.

- **Alkuperämaa:** Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 3,5–6 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja kiiltävä, enintään 2 cm pitkä
- **Värit:** punainen, musta, musta ruskein merkein tai mustan ja punaisen sekoitus; tumma maski
- **Tyypillisiä piirteitä:** tarkkaavainen, aktiivinen, oppivainen, ystävällinen ja omistajaansa kiintynyt
- **Terveyden keskeiset seuranta-alueet:** hengitys, silmät, polvilumpiot ja hermostoperäisen kivun merkit

Kolmella griffonirodulla on yhteinen tausta, ja Ruotsin kennelliiton mukaan niitä voidaan risteyttää keskenään. Brabantingriffoni erottuu muista ennen kaikkea sileän karvapeitteensä ansiosta, kun taas belgian- ja brysselingriffoni ovat karkeakarvaisia. Rodut rekisteröidään erikseen.

Rotumääritelmän painoraja on luotettavampi ohjenuora kuin verkossa yleisesti esitetyt säkäkorkeudet. Rotumääritelmässä painoksi annetaan 3,5–6 kg, mutta säkäkorkeudelle ei määritellä vaihteluväliä. Kaksi aikuista koiraa voivat siis olla erikorkuisia ja silti molemmat täysin rodunomaisia.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Brabantingriffonin tulee olla pieni, tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on vahva luusto, mutta liikkeet eivät saa olla raskaat. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden. Lyhyt ja leveä pää, selvä alapurenta sekä suuret, tummat silmät luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Rodunomaisuutta ei pidä sekoittaa liioiteltuihin piirteisiin. Sierainten tulee olla hyvin avoimet, silmien suuret mutta eivät koskaan ulkonevat ja alaleuan leveä. Kieli tai hampaat eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Koiraa arvioitaessa on tärkeämpää kiinnittää huomiota vapaaseen hengitykseen, avoimiin sieraimiin ja terveisiin silmiin kuin mahdollisimman litteisiin kasvoihin.

Karvapeite on karhea, kiiltävä ja enintään 2 cm pitkä. Se ei vaadi trimmausta. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, esimerkiksi irtokarvan tai lian poistamiseksi.

Hyväksytyt värit ovat punainen, musta, musta ruskein merkein sekä mustan ja punaisen sekoitus. Tumma maski kuuluu toivottuun ulkonäköön. Vanhemmilla koirilla maski voi olla harmaa tai harmaakarvainen.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta se ei tee rodusta allergiatonta. Allergiattomia koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä vaihtelee yksilöiden välillä jopa saman pentueen sisällä. Koira-allergisen kannattaa siksi arvioida, miten hän reagoi juuri kyseiseen koiraan, eikä tehdä valintaa pelkän karvan pituuden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Brabantingriffoni on pohjimmiltaan tarkkaavainen seurakoira, joka osallistuu mielellään perheen elämään. Rotumääritelmässä belgialaisia griffoneita kuvataan älykkäiksi, tasapainoisiksi ja valppaiksi. Ruotsin kennelliitto puolestaan kuvailee rotua aktiiviseksi, oppivaiseksi, kiintyväksi ja ystävälliseksi.

Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö reagoisi samalla tavalla. Perimä, varhainen kasvuympäristö, sosiaalistaminen, koulutus ja terveys vaikuttavat kaikki siihen, kuinka itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton koirasta tulee. Aikuisen koiran tulisi osata rauhoittua tekemisen jälkeen ja kohdata ihmisiä ilman jatkuvaa pelkoa tai aggressiivisuutta. Kun käyt katsomassa pentuetta, pyri tapaamaan emä ja kysy, miten lähisukulaiset pärjäävät arjessa.

Rodun tarkkaavaisuudesta voi olla hyötyä keskittymisharjoituksissa, arkitottelevaisuudessa ja yksinkertaisissa hajuleikeissä. Palkitse rauhallista käytöstä alusta asti ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka, jotta se oppii myös rauhoittumaan.

Brabantingriffoni voi sopia sekä kokeneelle omistajalle että hyvin valmistautuneelle ensikertalaiselle, mutta pieni koko ei tarkoita, että koira pärjäisi vähällä huolenpidolla. Se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä hoitoa sekä omistajan, joka suhtautuu hengityksen ja silmien terveyteen vakavasti. Valitse omaan elämääsi sopiva koirayksilö ja kasvattaja sen sijaan, että luottaisit lupauksiin rodun helppoudesta.

## Koulutus ja liikunta

Brabantingriffoni tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja aikaa palautumiseen, mutta kaikille koirille ei sovi samanpituinen lenkki. Terve yksilö voi nauttia kävelyistä, erilaisiin ympäristöihin tutustumisesta, leikistä, arjen harjoittelusta ja hajutyöskentelystä. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon ja lämpötilaan sekä ennen kaikkea siihen, miten koira hengittää ja palautuu.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat usein pienelle, nopeasti oppivalle seurakoiralle. Palkitse toivottua käytöstä, jaa uudet taidot sopivan pieniin osiin ja lisää vaikeutta vasta, kun koira on tilanteessa rento. Totuta koira vähitellen myös suun ja kasvojen tutkimiseen. Tämä helpottaa hampaiden harjausta ja silmien tarkistamista.

Lyhyen kuonon vuoksi rasituksen on määräydyttävä sen mukaan, miten koiran hengitys sujuu. Hidasta tai lopeta tekeminen, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkäämmäksi, koira haukkoo henkeä, ei palaudu normaalisti tai näyttää siltä, ettei sen lämmönsäätely toimi. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai huomattava hengitysvaikeus ovat hätämerkkejä, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Ole erityisen varovainen kuumalla ja kostealla säällä. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja anna koiran levätä ennen kuin sen olo käy tukalaksi. Jos koira ei toistuvasti selviydy tavallisesta kävelystä tai leikistä hengityksensä vuoksi, se on tutkittava. Tätä ei pidä sivuuttaa lyhytkuonoiselle rodulle normaalina ominaisuutena.

Pennun liikuntaa ei pidä suunnitella samalla tavalla kuin aikuisen koiran. Anna sen kehon kehittyä monipuolisen, omaehtoisen liikkumisen, lyhyiden tutkimishetkien ja runsaan levon avulla. Lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen pennun liikkumista, hengitystä ja palautumista seuraten.

## Terveys

Brabantingriffonin tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin, polvilumpioihin ja hermostoperäisen kivun merkkeihin. Jonkin terveysongelman esiintyminen rodussa ei tarkoita, että jokainen koira kärsisi siitä. Olennaisia ovat yksittäisen koiran tutkimustulokset ja toimintakyky.

Rotu on lyhytkuonoinen, mikä voi lisätä BOAS-oireyhtymän eli ylähengitysteiden ahtaudesta johtuvien hengitysvaikeuksien riskiä. Ruotsin kennelliitto on sisällyttänyt rodun pään muotoa ja hengitystä koskeviin rotukohtaisiin erityisohjeisiinsa. Käytännössä kannattaa siksi kiinnittää huomiota hiljaiseen ja vaivattomaan hengitykseen levossa, hyvin avoimiin sieraimiin sekä normaaliin palautumiseen liikunnan jälkeen. Kuorsausta muistuttavaa ääntä hereillä, lisääntynyttä hengitystyötä, heikkoa kestävyyttä tai huonoa lämmönsietoa ei pidä pitää viehättävinä rotuominaisuuksina.

RFG Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystä arvioidaan ennen kolmen minuutin rasituskoetta ja sen jälkeen. Eläinlääkäri tutkii muun muassa sierainten muodon, kuuntelee sydämen ja keuhkot sekä luokittelee BOAS-oireet asteikolla 0–3. Luokka 0 tarkoittaa, ettei koiralla tutkimushetkellä ole kliinisiä oireita. Luokka 1 tarkoittaa lieviä oireita, jotka eivät vaikuta suorituskykyyn. Luokat 2 ja 3 kuvaavat vastaavasti kohtalaista ja vakavaa kliinistä haittaa.

Toukokuusta 2026 lähtien brabantingriffonin RFG-tuloksia voidaan tallentaa keskitetysti Ruotsin kennelliiton rekisteriin. Virallinen tulos rekisteröidään aikaisintaan 24 kuukauden iässä; sitä aiempi tulos merkitään alustavaksi. Brabantingriffonin tulosten keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että RFG-tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitosta. Pennunostaja voi kysyä, onko vanhemmat tutkittu, mihin luokkiin ne on arvioitu ja miten ne selviytyvät tavallisesta liikunnasta ja lämpimästä säästä.

Rodussa esiintyy polvilumpio-ongelmia ja tiettyjä silmäsairauksia. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että jalostuskoirat tutkitaan polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation varalta ennen ensimmäistä astutusta ja että niille tehdään silmätutkimus astutusta edeltävän vuoden aikana. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun koirien terveydestä. Kysy myös lähisukulaisten sarveiskalvovaurioista ja muista silmäongelmista, sillä pään rakenne voi jättää silmät alttiimmiksi vaurioille.

Rodussa esiintyy syringomyeliaa, joka voi aiheuttaa voimakasta kipua, mutta sen yleisyyttä ruotsalaisilla koirilla ei tunneta. Vimmainen raapiminen, poikkeava liikkuminen tai selittämätön kipu esimerkiksi hihnassa kävellessä voivat antaa aiheen eläinlääkärin neurologiseen arvioon. Näillä oireilla voi olla useita syitä, eikä niiden perusteella pidä tehdä diagnoosia kotona.

Ota nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää silmäänsä, räpytellä toistuvasti tai hangata silmää, jos silmä vuotaa tai koira vaikuttaa kivuliaalta. Hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä apua. Varhainen hoito on erityisen tärkeää, kun silmät ovat suuret ja kuono hyvin lyhyt.

## Historia ja alkuperä

Brabantingriffoni kehitettiin Belgiassa samasta koirakannasta kuin belgian- ja brysselingriffoni. Rotumääritelmän mukaan kaikkien kolmen taustalla on Brysselin seudulla tavattu pieni, karkeakarvainen koiratyyppi, joka tunnettiin nimellä Smousje. Nämä koirat työskentelivät tallien ympäristössä, missä ne auttoivat pitämään jyrsijöitä kurissa ja niiden kerrottiin vartioivan vaunuja.

1800-luvulla risteytykset muun muassa mopsin ja punaisen kingcharlesinspanielin kanssa muovasivat nykyistä griffonityyppiä. Nämä risteytykset toivat mukanaan sileän mustan karvapeitteen ja vakiinnuttivat rotutyyppiä. Ensimmäiset griffonit merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1883, ja myöhemmin näitä pieniä koiria alettiin arvostaa seurakoirina myös Belgian ulkopuolella.

Sileäkarvainen muunnos tuli tunnetuksi brabantingriffonina. Nykyään kolmella griffonirodulla on omat FCI-numeronsa, ja ne eroavat toisistaan pääasiassa karvapeitteen ja värin perusteella. Yhteinen alkuperä näkyy kuitenkin yhä sekä rotumääritelmässä että ruotsalaisissa jalostuskäytännöissä. Historia selittää rotujen sukulaisuuden, mutta sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen koiran luonnetta tai terveyttä.

## Arki rodun kanssa

Brabantingriffoni sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, arkeen aktiivisesti osallistuvan seurakoiran ja pystyy mukauttamaan rutiineja koiran hengityksen, aktiivisuustason ja seurantarpeen mukaan. Se voi elää hyvin kerrostaloasunnossa, kunhan se pääsee säännöllisesti tarpeilleen, saa sopivasti tekemistä ja rauhallista palautumisaikaa sekä oppii suhtautumaan rauhallisesti rappukäytävän ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava. Näin pientä koiraa ei pidä nostella, jahdata eikä häiritä sen syödessä tai levätessä. Järjestä koiralle oma turvallinen paikka ja opeta lasta odottamaan, että koira tulee itse lähelle. Se, miten hyvin koira tulee toimeen toisen koiran tai kissan kanssa, riippuu yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Yksinoloon totuttaminen aloitetaan vähitellen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kodissaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aikuisen koiran yksinolon sietoa kehitetään pienin askelin niin, ettei koira pelästy. Järjestä koiralle hoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäiväsi on säännöllisesti pidempi kuin aika, jonka koira pystyy olemaan yksin ahdistumatta.

Suunhoito on tärkeä osa säännöllistä hoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen vähitellen ja pyydä eläinlääkäriltä apua sopivan harjaustiheyden määrittämiseen. Hampaita puhdistavat purutuotteet voivat täydentää hoitoa, mutta ne eivät korvaa mekaanista puhdistusta.

Ennen ostoa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat hengittävät levossa, liikkuessa ja lämpimällä säällä?
- Onko niillä rekisteröityjä RFG-tuloksia, ja mihin luokkiin ne on arvioitu?
- Milloin polvilumpiot ja silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tuloksia on rekisteröity?
- Onko lähisukulaisilla ollut toistuvia sarveiskalvovaurioita, selittämätöntä kipua tai neurologisia oireita?
- Miten pennut on totutettu ihmisiin, arjen ääniin, käsittelyyn ja lepäämiseen?
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa, jos oston jälkeen herää kysymyksiä?

Sopivasta koirasta voi tulla uskollinen, harjoittelusta nauttiva kumppani. Olennaista ei ole vain pieni koko tai sileä turkki, vaan vapaa hengitys, terveet silmät, tasapainoinen luonne ja aktiiviselle seurakoiralle sopiva arki.

Brabantingriffoni

Brabantingriffoni on pienikokoinen, vankkarakenteinen belgialainen seurakoira, jolla on sileä, kiiltävä turkki ja suuret, tummat, lähes inhimilliset silmät. Se on uskollinen, herkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja sopii kaupunkiasumiseen. Se tarvitsee päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa ja viihtyy parhaiten kodissa, jossa se joutuu harvoin olemaan yksin.

Linn Connie Sandvik Olsen

Jellybean's

Betina Diedrichsen

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

Christoffer Nehm

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Daarbjerg

Stars Align

Russell Tuvans

## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet