## Perustiedot

Mopsi on pieni ja tiivisrakenteinen seurakoira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen kumppanin arkeen ja on valmis seuraamaan säännöllisesti koiran hengitystä, silmiä, ihopoimuja, hampaita ja painoa.

- **Alkuperämaa:** Kiina; rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **FCI-numero:** 253
- **Rotumääritelmän ihannepaino:** 6,3–8,1 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei ilmoiteta säkäkorkeutta
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** hopea, aprikoosi, kellanruskea ja musta
- **Karvapeite:** lyhyt, hienolaatuinen, sileä ja pehmeä
- **Perinteinen käyttötarkoitus:** seurakoira

Ihannepaino kuvaa rodun tavoiteltua rakennetta, eikä se ole jokaisen koiran yksilöllinen tavoitepaino. Mopsin tulee olla kokoonsa nähden lihaksikas ja voimakas, mutta ei ylipainoinen. Painoa onkin arvioitava yhdessä koiran rakenteen, sukupuolen ja kuntoluokan kanssa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mopsin tulee olla selvästi neliömäinen, tiivis ja voimakasrakenteinen, mutta silti vaivattomasti liikkuva. Rodulle ominaisia piirteitä ovat korkealle kiinnittynyt, tiukasti kiertyvä häntä sekä vaaleiden värimuunnosten tumma maski. Rotumääritelmässä annetaan ihannepaino mutta ei säkäkorkeutta, joten väitteiden virallisesta säkäkorkeusvälistä ei pidä antaa ohjata koiran valintaa.

Mopsin pään tulee olla sekä rodunomainen että toimiva. Sierainten tulee olla avoimet, kuonopoimu ei saa peittää nenää tai haitata nenän tai silmien toimintaa, eivätkä silmät saa olla ulkonevat. Tarkkaile koiraa sekä levossa että liikkumisen jälkeen: vaivaton hengitys, kirkkaat silmät ja vakaat liikkeet ovat tärkeämpiä kuin erityisen lyhyt kuono tai runsaat poimut.

Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaaminen poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden huomata ihomuutoksia. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin, eikä lyhyt turkki tee rodusta hypoallergeenista.

Sovita kasvojen ihopoimujen hoito koiran oman ihon tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kaikille mopseille sopivaksi oletettua aikataulua. Ihon tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla punoitusta tai haavaumia. Arkuus, erite tai voimakas haju ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että kokeilisit omin päin erilaisia tuotteita. Tarkista myös kynnet, korvat ja suu säännöllisesti ja totuta koira käsittelyyn pienin askelin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa mopsia viehättäväksi, arvokkaaksi ja älykkääksi koiraksi, joka on tasaluonteinen, iloinen ja eloisa. Seurakoiraksi jalostettuna se haluaa usein olla lähellä ja mukana arjen tekemisissä. Tämä sopii ihmiselle, joka haluaa viettää paljon aikaa koiransa kanssa, mutta kaikki mopsit eivät silti ole samanlaisia.

Ruotsissa liian harva mopsi on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja ja yksityiskohtaisia päätelmiä koko maan mopsikannasta. Kasvatus, kokemukset ja terveys vaikuttavat kaikki koiran itsevarmuuteen, aktiivisuuteen, haukkuherkkyyteen ja suhtautumiseen vieraisiin ihmisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä huomiota koiriin, jotka rauhoittuvat uusien kokemusten jälkeen ja pystyvät olemaan seurallisia kiihtymättä liikaa.

Mopsi voi elää onnellisesti lasten, koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon sujumista. Aikuisen tulee olla läsnä lasten ja koirien ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Muihin eläimiin tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen niin, että eläimillä on tilaa vetäytyä erilleen. Uutta kotia etsivän aikuisen koiran oma tausta kertoo usein enemmän kuin yleinen väite rodusta.

Myös kipu tai muu epämukavuus voi muuttaa käyttäytymistä. Jos koira alkaa äkillisesti vältellä kosketusta, muuttuu levottomaksi, menettää kiinnostuksensa liikkumiseen tai sen luonne muuttuu, se tarvitsee terveydentilan arvioinnin eikä vain lisää koulutusta.

## Koulutus ja liikunta

Mopsi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, fyysinen kunto, kuntoluokka, lämpötila ja ennen kaikkea hengityskyky ratkaisevat, kuinka kuormittavaa tekeminen on. Rauhallisia kävelyjä, hajutyöskentelyä ja yksinkertaisten arkitaitojen harjoittelua voi yhdistellä yksilön tarpeisiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin yhteistyön, luoksetulon, hihnassa kulkemisen ja hoitotoimiin osallistumisen harjoitteluun. Pidä tehtävät selkeinä ja pidä tauko jo ennen kuin koira väsyy tai turhautuu. Ruoka voi olla hyvä palkkio, mutta laske koulutusherkut mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen, jotta harjoittelu ei johda painonnousuun.

Tarkkaile koiran vointia sen sijaan, että vertailisit kävelymatkoja. Mopsin tulisi pystyä liikkumaan ilman äänekästä hengitystä tai selvää ponnistelua ja palautumaan ilman pitkään jatkuvaa hengitysvaikeutta. Keskeytä tekeminen ja vie koira viileään, rauhalliseen paikkaan, jos sen hengitys muuttuu selvästi raskaammaksi, se alkaa heiketä tai ei halua jatkaa. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai pyörtyminen ovat merkkejä hätätilanteesta.

Lämmin ja kostea sää voi vaikeuttaa lyhytkuonoisen koiran lämmönsäätelyä. Ajoita liikunta päivän viileämpiin hetkiin, valitse rauhallisempi tahti ja vältä kovaa rasitusta. Kaikille mopseille yhteistä turvallista lämpötilarajaa ei ole. Anna koiran hengityksen, palautumisen ja käyttäytymisen ratkaista, mikä sille sopii.

Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää liikkeidensä hallintaa ilman pitkiä, kuormittavia harjoituksia. Hyvin hengittävä ja hyväkuntoinen aikuinen mopsi pystyy usein muuhunkin kuin lyhyisiin korttelikierroksiin, mutta rasitusta on lisättävä vähitellen. Jos hengitys rajoittaa koiran toimintaa toistuvasti, se tarvitsee eläinlääkärin arvion. Tätä ei pidä kuitata lyhytkuonoiselle koiralle normaalina ominaisuutena.

## Terveys

Hengitys on mopsin tärkein seurattava terveysasia. Lyhytkuonoisten koirien ahtauttavassa hengitystieoireyhtymässä eli BOASissa ahtaat ylähengitystiet vaikeuttavat hengittämistä. Oireita voivat olla työläs tai äänekäs hengitys, huono palautuminen, heikko lämmön- ja rasituksensieto sekä häiriintynyt uni. Hengitystieongelmiin voi liittyä myös ruoan tai nesteen takaisinvirtausta. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Ruotsissa mopsi kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-Scheme-terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta voimassa oleva virallinen RFG-tulos. Viralliseen arviointiin voi osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä, ja todistus saa olla astutushetkellä enintään 24 kuukautta vanha. Koiria, joiden BOAS-luokka on 2 tai 3 tai joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen.

Luokka 0 tarkoittaa, että koira on arviointihetkellä kliinisesti oireeton eikä sillä ole BOASiin liittyviä hengitysongelmia. Luokka 1 tarkoittaa, että koira on kliinisesti oireeton, mutta sillä on lieviä merkkejä, jotka eivät vaikuta suoriutumiseen rasituskokeessa. Tulos kuvaa koiran tilannetta arviointihetkellä, eikä se ole elinikäinen takuu. Pentua valitessasi pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset, arviointipäivämäärät ja sierainten arviot. Pentu on liian nuori saadakseen oman virallisen tuloksen.

Myös silmien seuranta on tärkeää. Ulkonevat silmät altistuvat helpommin vammoille, ja väärään suuntaan kasvavat karvat, sisäänpäin kiertyvät silmäluomet tai kuivasilmäisyys voivat ärsyttää sarveiskalvoa. Silmien siristely, lisääntynyt kyynelvuoto, punoitus, sameus, värimuutokset tai silmän hankaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä viipymättä. Sarveiskalvohaava voi olla hyvin kivulias, vaikka sitä olisi vaikea havaita ilman erityistä väriainetta.

Kasvojen ihopoimut, suu ja kuntoluokka vaativat huomiota läpi elämän. Kuivaa poimut niiden kostuessa ja hae apua, jos iho tulehtuu. Totuta koira hampaiden harjaukseen jo nuorena ja tarkista hampaat ja ikenet säännöllisesti. Pyydä eläinlääkäriä näyttämään myös, miten kuntoluokkaa arvioidaan, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen ja liikkumisen kuormitusta.

Ruotsin rotuyhdistys MopsOrden suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpioiden sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota sekä mopseilla esiintyvää tulehduksellista aivosairautta NME/PDE:tä koskeva tila tunnetaan. Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eikä niitä pidä sekoittaa rekisteröinnin edellyttämään pakolliseen RFG-vaatimukseen. NME-DNA-testi kertoo perinnöllisestä alttiudesta; se ei osoita, että koiralla on sairaus tai että se varmasti sairastuu siihen. Pyydä kasvattajaa selittämään sekä tulokset että yhdistelmän valintaperusteet. Geenimerkkitestiä ei pidä tulkita todistukseksi koiran kaikinpuolisesta terveydestä.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa mopsien eliniän mediaani oli 11,6 vuotta. Tutkimus kuvaa siihen osallistuneita brittiläisiä koiria, eikä se ennusta yksittäisen Ruotsissa elävän koiran elinikää. Hengitys, kuntoluokka, silmät, hampaat, yleisterveys ja eläinlääkärin hoidon saatavuus vaikuttavat kaikki elämänlaatuun vuosien varrella.

## Historia ja alkuperä

Mopsin virallinen alkuperämaa on Kiina, kun taas Iso-Britannia on sen kotimaa ja vastaa rotumääritelmästä. Rodun varhaishistoriaa ei ole dokumentoitu kattavasti. Tarinoita kiinalaisista palatsikoirista, hollantilaisista kauppalaivoista ja kuninkaallisista onkin parempi pitää rotuun liittyvänä perimätietona kuin täysin todennettuna historiana.

Myöhemmältä ajalta on varmempia virstanpylväitä. Mopsi mainittiin ruotsalaisessa akateemisessa väitöskirjassa vuonna 1753. Rotua esitettiin brittiläisessä koiranäyttelyssä vuonna 1861, ja Englannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1883. Isossa-Britanniassa kehittyessään mopsi sai suuren osan nykyisessä rotumääritelmässä kuvatusta ulkomuodostaan.

Rodun historia selittää sen roolin seurakoirana, mutta vanhoilla ihanteilla ei pidä puolustella liioiteltuja piirteitä. Nykyinen rotumääritelmä edellyttää muun muassa avoimia sieraimia, silmiä, jotka eivät ole ulkonevat, ja vaivattomia liikkeitä. Rodunomaisen mopsin tulee myös pärjätä hyvin arjessa.

## Arki mopsin kanssa

Mopsi voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki on. Olennaisia ovat säännölliset tarpeidentekoulkoilut, koiralle sopiva tekeminen, viileä lepopaikka ja mahdollisuus olla perheen lähellä olematta jatkuvasti huomion keskipisteenä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, kannattaa myös opettaa koiraa jo varhain suhtautumaan rauhallisesti käytävästä ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, pidennä aikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira ahdistuu. Se, kuinka pitkään aikuinen mopsi pystyy olemaan rauhallisesti yksin, riippuu yksilöstä, sen kokemuksista, iästä ja terveydestä. Pentu tarvitsee aikuista tiheämmin valvontaa ja ulospääsyä tarpeilleen.

Ennen pennun valintaa on erityisen hyödyllistä:

- seurata vanhempien liikkumista ja kuunnella niiden hengitystä ennen liikuntaa ja sen jälkeen
- tarkistaa molempien vanhempien voimassa olevat viralliset RFG-tulokset ja arviointipäivämäärät
- kysyä suvun silmistä, ihosta, hampaista, polvilumpioista ja NME/PDE:stä
- tarkistaa, että sieraimet ovat avoimet eikä kuonopoimu haittaa silmien tai nenän toimintaa
- valita kasvattaja, joka osaa kertoa yhdistelmän vahvuuksista ja heikkouksista
- varautua eläinlääkärin hoitoon sekä hengityksen, silmien, suun, ihon ja kuntoluokan jatkuvaan seurantaan.

Mopsi sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa seurallista, pienikokoista kumppania ja antaa koiran hengityksen ja jaksamisen ohjata arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa koiran raskaaseen liikuntaan säässä kuin säässä tai ei halua käyttää aikaa terveydentilan seurantaan ja ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mopsi

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Association of Veterinarians for Animal Rights (AVAR) - Germany

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on ryppyiset kasvot, kippura häntä ja ilmeikkäät silmät. Mopsi painaa yleensä 6–8 kg ja sopii kaupunkikotiin. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä koira, joka tarvitsee kohtuullisesti kevyttä liikuntaa, läheistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista painonhallintaa. Lyhyen kuononsa vuoksi se vaatii erityistä huolenpitoa helteellä.

Yellowskin's

Migemelo`s

## Rotu lyhyesti

Venäjänvinttikoira on suuri venäläinen vinttikoira, jossa yhdistyvät rauhallinen käytös kotona, voimakas saalistusvietti ja erittäin nopea laukka. Ruotsissa rotua pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta sen alkuperäinen työskentelytapa elää edelleen maastojuoksussa, jossa koira ajaa keinoviehettä hallituissa olosuhteissa.

- Urosten toivottu säkäkorkeus on 75–85 cm ja narttujen 68–78 cm.
- Rotu on sisätiloissa yleensä hiljainen ja luonteeltaan itsenäinen. Ihmisiin se suhtautuu neutraalisti tai ystävällisesti.
- Kaukana näkyvä nopea liike voi laukaista takaa-ajon, joten talutin, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on olennainen osa arkea.
- Pitkä, silkkinen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja karvaa voi ajoittain lähteä runsaasti.
- Venäjänvinttikoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa suurta ja herkkää koiraa eikä odota voivansa pitää sitä vapaana avoimessa maastossa.

## Ulkonäkö ja turkki

Venäjänvinttikoira on korkea, hoikka ja hieman pitkänomainen, mutta sen tulee olla myös vahva ja lihaksikas. Pitkä ja kapea pää, syvä rintakehä, selvästi kuroutunut vatsalinja ja loivasti kaartuva ylälinja muodostavat rodulle ominaisen siluetin. Luuston tulee olla vahva olematta karkea. Rodulle tyypillinen ravi on pitkäaskelista ja vaivatonta. Saalista ajaessaan koira siirtyy erittäin nopeaan laukkaan.

Karvapeite on pitkä, kevyt ja silkkinen. Se voi olla laineikas tai muodostaa suuria kiharoita. Päässä, korvissa ja raajojen sisäpinnoilla karva on lyhyempää. Pidempää hapsukarvaa on muun muassa kaulassa, rinnassa, raajojen takaosissa ja hännässä. Rodussa esiintyy monia värejä ja väriyhdistelmiä.

Turkki on hyvä harjata pari kertaa viikossa ja karvanlähtöaikana useammin. Harjaa karva ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja pitkiin hapsukarvoihin, joihin voi kätkeytyä takkuja. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja suu. Turkin ei tarvitse olla näyttelykunnossa pysyäkseen terveenä, mutta takkujen ei saa antaa kiristää ihoa. Venäjänvinttikoira ei ole hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa pitää kotinsa vapaana koirankarvoista.

## Luonne ja persoonallisuus

Venäjänvinttikoira on yleensä rauhallinen, älykäs ja itsenäinen, ja se havainnoi tarkasti ympärillään tapahtuvaa liikettä. Rotumääritelmän mukaan se suhtautuu ihmisiin neutraalisti tai ystävällisesti. Monet yksilöt ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä ja haukkuvat vähän, mutta se ei tarkoita arkuutta tai etäisyyttä omaan perheeseen. Itsevarma venäjänvinttikoira voi olla hyvin kiintynyt läheisiinsä hakematta jatkuvasti ihmiseltä ohjeita.

Rodun rauhallinen maine ei takaa, että jokainen yksilö sopisi yhteen kaikkien lasten tai koirien kanssa. Varhainen, koiran ehdoilla etenevä sosiaalistaminen ja vanhempien luonne ovat hyvin tärkeitä. Koiran ja pienen lapsen yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Koska venäjänvinttikoira on suuri ja nopea, myös ulkoilutuksen tulee olla aikuisen vastuulla.

Monet venäjänvinttikoirat tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Yhteiselo myös kodin tutun kissan kanssa voi onnistua, etenkin huolellisen tutustuttamisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona nopeasti liikkuvien kissojen tai muiden pieneläinten lähellä. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa korostetaan juuri tätä eroa: koira voi suhtautua oman talouden eläimeen aivan eri tavalla kuin ulkona pakenevaan eläimeen.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus sujuu parhaiten rauhallisena yhteistyönä, jossa käytetään selkeitä palkkioita, lyhyitä harjoituksia ja tarkoituksenmukaista vaihtelua. Venäjänvinttikoira on älykäs, mutta se on jalostettu tekemään nopeita päätöksiä kaukana ohjaajasta. Toistaminen ilman selvää tarkoitusta voi siksi heikentää sen kiinnostusta, kun taas kovat menetelmät vaarantavat sekä koiran hyvinvoinnin että suhteen ihmiseen. Aloita jo varhain kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen, ovilla ja porteilla pysähtymisen, yhteistyöhön perustuvien hoitotoimien sekä varman luoksetulovihjeen harjoittelu.

Luoksetulo on tärkeä taito, mutta turvallisuutta ei saa rakentaa yksin sen varaan. Kun venäjänvinttikoira näkee mahdollisen saaliin, päätös takaa-ajosta voi syntyä hetkessä. Käytä talutinta tai pitkää liinaa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen kokonaan aidattu alue. Ruotsissa koirat eivät saa juosta vapaina alueilla, joilla voi olla luonnonvaraisia eläimiä, 1. maaliskuuta ja 20. elokuuta välisenä aikana. Muulloinkin omistajan on estettävä koiraa ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä.

Aikuinen venäjänvinttikoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, jossa yhdistyvät kävelylenkit, haistelun ja tutkimisen mahdollisuudet, lyhyet koulutushetket sekä tilaisuudet juosta kunnolla turvallisessa ympäristössä. Kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita liikunnan määrä koiran ikään, terveyteen, maastoon ja palautumiseen. Maastojuoksu voi tarjota terveelle, täysikasvuiselle koiralle hallitun tavan toteuttaa rodunomaista käyttäytymistä.

Pennut kasvavat nopeasti ja voivat saavuttaa suuren juoksunopeuden jo nuorina. Lisää lenkkien ja harjoittelun määrää vähitellen äläkä teetä pennulla pitkiä, toistavia tai voimakkaasti kuormittavia harjoituksia. Vapaa liikkuminen omaan tahtiin turvallisella alustalla, riittävä lepo ja kasvattajan sekä eläinlääkärin kanssa suunniteltu ruokinta luovat paremman perustan kuin pennun väsyttäminen uuvuksiin.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa venäjänvinttikoiraa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, eikä erilliselle terveysohjelmalle ole katsottu olevan tarvetta. Tämä ei tarkoita, ettei rodussa esiintyisi sairauksia tai että kaikki sukulinjat olisivat samanlaisia. Osa tiedoista perustuu omistajakyselyihin ja vanhempiin vakuutustilastoihin, joten prosenttilukuja ei tule pitää yksittäisen koiran tarkkana sairastumisriskinä.

Ruotsissa vuonna 2021 tehdyssä terveyskyselyssä ruoansulatuskanavan vaivat olivat yleisimmin ilmoitettu ongelmaryhmä, vaikka diagnoosi puuttui usein. Kyselyssä mainitaan rodussa esiintyneiden syöpien joukossa myös osteosarkooma eli eräs luusyövän muoto. Älä kysy vain tavanomaisia tutkimustuloksia. Pyydä kasvattajaa kertomaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä, mukaan lukien ruoansulatuskanavan vaivat, mahalaukun laajentuma ja kiertymä, syövät, äkilliset kuolemat sekä luonne.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on välittömästi hengenvaarallinen hätätilanne, jota esiintyy useimmiten suurilla koirilla. Tulokseton yökkäily, levottomuus, nopeasti turpoava vatsa ja voimakas kipu vaativat välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin ja kiireellistä lähtöä klinikalle. Keskustele ehkäisevistä käytännöistä eläinlääkärin kanssa. Ruotsin kennelliitto neuvoo välttämään liikuntaa juuri ennen ruokintaa ja muutaman tunnin ajan sen jälkeen.

Degeneratiivisen myelopatian eli DM:n DNA-testin tulosta on tulkittava harkiten. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa sitä kuvataan riskitestiksi, ei diagnoosiksi, ja useat muut sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Tulosta on siksi arvioitava yhdessä suvun terveystietojen ja eläinlääkärin asiantuntemuksen kanssa, eikä sitä pidä käyttää yksinään ennusteena koiran tulevaisuudesta.

## Historia ja alkuperä

Venäjänvinttikoira kehitettiin Venäjällä nopeaksi, vahvaksi ja säänkestäväksi metsästyskoiraksi. FCI:n virallinen historiaosuus kuvaa rodun kehitystä 1400-luvulta lähtien ja kertoo, kuinka useat vinttikoiratyypit ja paikalliset koiratyypit vaikuttivat nykyisen venäjänvinttikoiran syntyyn. Koirilla metsästettiin pääasiassa jäniksiä ja kettuja sekä vähäisemmässä määrin susia.

Venäjän aatelisto järjesti 1700- ja 1800-luvuilla suuria metsästyksiä, joihin osallistui lukuisia vinttikoiria, ajokoiria ja ratsastajia. Tehtävä edellytti koiralta kykyä havaita liike, kiihdyttää nopeasti ja toimia ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Tämä selittää pitkälti rodun nykyistä yhdistelmää rauhallisuutta, itsenäisyyttä ja voimakasta reagointia näköärsykkeisiin.

Moskovan metsästysseura hyväksyi yhteisen rotumääritelmän vuonna 1888. Sen pääperiaatteet ovat säilyneet nykyisessä rotumääritelmässä. Ruotsissa venäjänvinttikoira on nykyään ennen kaikkea seurakoira. Maastojuoksussa se pääsee toteuttamaan luontaista liikkumistapaansa ja metsästyskäyttäytymisensä piirteitä ilman elävää saalista.

## Arki venäjänvinttikoiran kanssa

Elämä venäjänvinttikoiran kanssa vaatii enemmän suunnittelua kuin sen rauhallinen sisäkäytös saattaa aluksi antaa ymmärtää. Kodissa on oltava riittävästi tilaa, jotta näin suuri koira voi kääntyä, maata täydessä pituudessaan ja liikkua liukastumatta. Kerrostaloasuntokin voi sopia, jos portaissa kulkeminen, kuljetukset, turkinhoito, tarpeilla käynnit ja pääsy turvalliselle juoksualueelle on järjestetty asianmukaisesti. Oma piha ei kuitenkaan korvaa lenkkejä eikä muuta tekemistä. Tavallinen aita ei automaattisesti tee alueesta turvallista juoksupaikkaa: arvioi aidan korkeus, portit ja heikot kohdat juuri oman koirasi kannalta.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, ja sen sujumista on arvioitava koirakohtaisesti. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas yksinoloon hyvin totutettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, pennut ja iäkkäät koirat useammin. Suunnittele arki koiran todellisten reaktioiden perusteella äläkä oleta, että hiljainen koira on aina tyytyväinen.

Ennen koiran hankintaa sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

- Voinko tarjota turvallista päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä mahdollisuuksia juosta kokonaan aidatulla alueella?
- Hyväksynkö sen, että koiran on usein pysyttävä taluttimessa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä tai pieneläimiä?
- Onko minulla riittävästi tilaa, sopiva auto tai muu kuljetusjärjestely sekä varaa hyvin suuren koiran kuluihin?
- Pystynkö hoitamaan pitkää turkkia ja elämään runsaan karvanlähdön kanssa?
- Pystyykö kasvattaja kertomaan usean sukupolven luonteesta, terveydestä ja eliniästä sen sijaan, että näyttäisi vain yksittäisiä tutkimustuloksia?

Ihmiselle, joka arvostaa itsenäisen koiran kumppanuutta ja pystyy käytännössä huomioimaan saalistusvietin, suuren koon ja liikunnantarpeen, venäjänvinttikoira voi olla rauhallinen ja läheinen perheenjäsen, jonka henkeäsalpaava nopeus pääsee oikeuksiinsa sopivassa ympäristössä.

Venäjänvinttikoira

The Borzoi Club

Svenska Vinthundklubben (Swedish Sighthound Club)

Verein für Deutsche Windhunde (German Sighthound Association)

Venäjänvinttikoira on kookas ja elegantti venäläinen vinttikoira, jolla on hulmuava, laineikas turkki ja pitkä, kapea pää. Sisätiloissa se on rauhallinen, herkkä ja kissamainen, mutta ulkona se pystyy äkillisiin, vauhdikkaisiin pyrähdyksiin. Sillä on voimakas takaa-ajovietti, ja se tarvitsee lempeää koulutusta, sosiaalistamista ja turvallisesti aidattuja alueita vapaaseen liikuntaan.

Wirins

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Solparkens

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

Federation Cynologique Internationale (FCI)

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Emercas

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Kybas

## Rotu lyhyesti

- Bedlingtoninterrieri on brittiläinen terrieri, jonka pehmeän, karitsamaisen ulkomuodon takana piilee voimakas saalistusvietti.
- Rodun säkäkorkeus on noin 41 cm ja paino tavallisesti 8–10 kg. Nartut voivat olla hieman matalampia ja urokset hieman korkeampia.
- Koira on usein ulkona vilkas ja kotona rauhallinen, mutta tarvitsee päivittäisen liikunnan lisäksi myös aivotyötä.
- Karvaa irtoaa hyvin vähän, mutta turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja leikkaamista noin 6–8 viikon välein.
- Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiatonta.
- Kuparitoksikoosi on tärkein rotukohtainen terveysasia, joka on syytä selvittää ennen pennun ostamista.
- Rotu sopii niin kerrostaloon kuin omakotitaloonkin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, yksinoloon totutellaan vähitellen ja ulkoilun turvallisuudesta huolehditaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Bedlingtoninterrieri on ketterä ja lihaksikas koira, jonka ääriviivat poikkeavat useimmista muista terriereistä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, lanneosa on luonnostaan kaareva ja vatsalinja selvästi ylösvetäytynyt. Pää on päärynän- tai kiilanmuotoinen, eikä selvää otsapengertä ole. Vaalea, silkkinen päätupsu korostaa rodulle ominaista karitsamaista ilmettä. Tyylikkään ulkokuoren alla on nopeaksi rakentunut koira: rotumääritelmän mukaan sen tulee pystyä nopeaan laukkaan.

Säkäkorkeus on noin 41 cm ja paino 8–10 kg. Nartuilla sallitaan hieman matalampi ja uroksilla hieman korkeampi säkäkorkeus. Värit ovat sininen, maksanvärinen ja hiekanvärinen joko tan-merkein tai ilman. Karvan tulee olla tiheää ja ihosta koholla, ja sillä tulee olla selvä taipumus kihartua etenkin päässä ja kasvoissa. Se ei saa tuntua karkealta.

Karvaa irtoaa hyvin vähän, mutta turkki ei silti ole helppohoitoinen. Käytännön ohjeena on harjata ja kammata turkki vähintään kerran viikossa ja leikata se noin 6–8 viikon välein. Takkuuntuminen voi vaatia tiheämpää hoitoa etenkin metsälenkkien jälkeen ja kohdissa, joissa turkki hankautuu. Perinteinen rotutrimmaus vaatii taitoa, joten kysy kasvattajalta helppohoitoisesta kotikoiran leikkauksesta sekä bedlingtoninterrierin tuntevan trimmaajan yhteystietoja.

Korviin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä rodulla on havaittu runsasta karvankasvua korvissa ja ahtaita korvakäytäviä. Tarkista korvat säännöllisesti punoituksen, epämiellyttävän hajun, kutinan ja toistuvien vaivojen varalta. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos oireita ilmenee. Karvan leikkaaminen ja säännölliset tarkastukset helpottavat ongelmien havaitsemista, mutta eivät korvaa eläinlääkärin arviota.

Vaikka bedlingtoninterrieristä irtoaa vähän karvaa, se ei tee rodusta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Koira-allergisen on siksi arvioitava omaa reaktiotaan juuri kyseiseen koiraan sen sijaan, että luottaisi pelkkään turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Bedlingtoninterrierissä yhdistyvät ystävällisyys ja kiintymys sekä terrierin rohkeus ja halu lähteä saaliin perään. Rodun ihanne on vilkas, valpas ja älykäs seuralainen, joka on levossa lempeä mutta valmis toimimaan heti, kun jotain tapahtuu. Tämä kuvaa hyvin rodun eri puolia: sama koira voi maata rauhallisesti sohvalla ja hetkeä myöhemmin haluta syöksyä jonkin liikkuvan perään.

Monet yksilöt viihtyvät tiiviisti perheensä lähellä ja rauhoittuvat hyvin sisätiloissa, kun niiden tarpeista on huolehdittu. Osa voi suhtautua vieraisiin hieman pidättyvästi. Arkuus ja hermostuneisuus eivät kuitenkaan kuulu rodun ihanneluonteeseen. Pennun kokemukset, vanhempien luonne ja omistajan arki vaikuttavat kaikki aikuisen koiran kehitykseen. Tapaa siksi pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita sen sukulaisia.

Ruotsalaiset käyttäytymisen arvioinnit ja omistajakyselyt antavat rodun suhtautumisesta muihin koiriin monivivahteisen kuvan. Pienessä BPH-kuvaukseen eli ruotsalaiseen käyttäytymis- ja persoonallisuuskuvaukseen osallistuneessa ryhmässä aggressiivisuutta esiintyi kokonaisuutena vähän. Omistajakyselyssä mainittiin kuitenkin myös koiria, joille koirakohtaamiset olivat vaikeita, etenkin joitakin uroksia. Tästä ei voi päätellä, että rotu olisi aggressiivinen tai poikkeuksetta helppo, vaan että yksilöllä ja tutustumistavalla on suuri merkitys. Suosi rauhallisia kohtaamisia, palkitse koiraa huomion suuntaamisesta ohjaajaan äläkä anna ahtaiden tai kaoottisten tilanteiden määrittää sen sosiaalistumista.

Voimakas saalistusvietti mainitaan rotumääritelmässä, ja siihen on suhtauduttava vakavasti. Bedlingtoninterrieri voi reagoida hyvin nopeasti luonnoneläimiin, kissoihin tai muihin pieneläimiin. Jotkin yksilöt voivat elää sopuisasti tutun kissan kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Suunnittele arki aina turvalliseksi ja pidä koira erillään pienistä lemmikeistä silloin, kun et pysty valvomaan niiden yhdessäoloa.

## Koulutus ja liikunta

Bedlingtoninterrieri tarvitsee päivittäistä liikuntaa, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille yksilöille. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, mahdollisuuksia juosta turvallisesti sekä keskittymistä vaativaa tekemistä. Ikä, terveys, kunto ja edellisen päivän rasitus vaikuttavat kaikki sopivaan liikunnan määrään. Tyytyväisen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan kotona sen sijaan, että se käy vain yhä suuremmilla kierroksilla lenkkien pidentyessä.

Rodulle voivat sopia agility, jäljestys, verijälki, rally-toko tai tavallinen arkitaitojen harjoittelu. Lajia tärkeämpää on, että koira saa käyttää sekä kehoaan että päätään yhdessä omistajansa kanssa. Etsintäleikit, tasapainoharjoitukset, lyhyet tottelevaisuusharjoitukset ja hallittu leikki tuovat vaihtelua ilman, että jokaisesta päivästä täytyy tehdä suurta koulutusprojektia.

Käytä palkkioita, selkeitä kriteerejä ja lyhyitä harjoituksia. Bedlingtoninterrieri on älykäs ja voi oppia nopeasti, mutta terrierin itsenäisyys tekee tarkoituksettomasta toistosta vähemmän houkuttelevaa. Palkitse arjessa toivomaasi käytöstä: oma-aloitteista kontaktin ottamista, rauhallista odottamista ovella, hihnassa mukana kulkemista ja takaa-ajon keskeyttämistä leikin aikana. Kovat ojennukset voivat vahingoittaa yhteistyötä, eikä niitä tarvita selkeiden rajojen asettamiseen.

Luoksetulon harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, mutta voimakas saalistusvietti voi syrjäyttää hyvin opitunkin vihjeen. Käytä pitkää liinaa aina, kun ympäristö ei ole turvallinen, ja päästä koira vapaaksi vain paikassa, jossa epäonnistuneella luoksetulolla ei voi olla vakavia seurauksia. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira tottelee aina, vaan kerryttää runsaasti onnistuneita toistoja ja pitää liina tai turvallinen aitaus varmistuksena.

## Terveys

Kuparitoksikoosi on bedlingtoninterrierin tärkein tunnettu rotukohtainen sairaus. COMMD1-geeniin liittyvässä muodossa perinnöllinen muutos voi aiheuttaa kuparin kertymistä maksaan. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, eli koiran on perittävä kyseinen geenimuunnos molemmilta vanhemmiltaan, jotta sillä on sairaudelle altistava perimä.

COMMD1-testin tulos voi olla terve, kantaja tai geneettisesti sairas. Kantaja ei sairastu testatun geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Geneettisesti sairaalla koiralla on muunnoksesta kaksi kopiota, ja sillä on riski sairastua elämänsä aikana. Terve tulos koskee testissä tutkittua deleetiota eli häviämää. Se ei sulje pois kaikkia muita maksasairauden tai kuparitoksikoosin mahdollisia syitä.

Scandinavian Bedlington Club edellyttää, että pentueen vanhemmat on DNA-testattu Ruotsin maatalousyliopiston kautta ennen kuin pentue voidaan ottaa yhdistyksen pentuvälitykseen. Pentuvälitykseen pääsy edellyttää myös silmätutkimusta. Nämä ehdot eivät ole sama asia kuin Ruotsin Kennelliiton asettama erityinen rekisteröintivaatimus: sen vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei ole bedlingtoninterrieriä koskevaa DNA-testaus- tai silmätutkimusvaatimusta. Ero on tärkeä, kun arvioit, mitä kasvattaja on käytännössä tehnyt.

Pyydä nähtäväksi asiakirjat sen sijaan, että tyytyisit tietoon koirien ”testaamisesta”:

- molempien vanhempien COMMD1-tulokset, joista koirien henkilöllisyys käy ilmi, sekä selvitys siitä, mitä yhdistelmä merkitsee,
- ajantasaiset silmätutkimustulokset ja tieto siitä, miten mahdolliset löydökset vaikuttivat jalostuspäätökseen,
- tiedot lähisukulaisten toistuvista maksa-, silmä-, iho- tai korvaongelmista,
- kasvattajan suunnitelma pentujen terveyden seuraamiseksi niiden luovutuksen jälkeen.

Iho ja korvat kuuluvat Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamiin terveysasioihin. Vanhemmissa kyselyissä on raportoitu kutinaa, korvatulehduksia, runsasta karvankasvua korvissa ja ahtaita korvakäytäviä, mutta kysely ei ennusta jokaisen pennun riskiä. Tieto antaa aiheen kysyä ja tarkkailla, eikä se ole diagnoosi. Toistuva kutina, pään ravistelu, punoitus tai silmien vuotaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Bedlingtoninterrieri kehitettiin Northumberlandissa Pohjois-Englannissa, ja se liittyy erityisesti Bedlingtonin kaivoskaupunkiin. Rotu tunnettiin aiemmin rothburynterrierinä. Varhaisten koirien piti olla nopeita, vahvoja ja monipuolisia, ja niitä käytettiin kaniinien sekä muun pienriistan ja tuhoeläinten metsästykseen.

Rotuyhdistys perustettiin vuonna 1877 sen jälkeen, kun rotumääritelmä oli alkanut muotoutua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kehitys paikallisesta käyttöterrieristä nykyiseksi elegantimmaksi näyttely- ja seurakoiraksi tunnetaan hyvin. Sen sijaan kertomukset siitä, mitä muita rotuja kehitykseen tarkalleen osallistui, ovat epävarmempia. Metsästystausta ja käyttöterrierin luonne ovatkin varmempaa perintöä kuin mikään yksittäinen kiistanalainen risteytys.

Bedlingtoninterrieri saapui Ruotsiin 1900-luvun alussa. Nykyään sitä pidetään siellä pääasiassa seura- ja näyttelykoirana, vaikka sen nopeus, rohkeus ja soveltuvuus koiraurheiluun heijastavat yhä rodun alkuperää.

## Arki rodun kanssa

Bedlingtoninterrieri voi asua yhtä hyvin kerrostalossa kuin omakotitalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on arki: koiran on päästävä ulos, saatava aivotyötä ja voitava juosta turvallisessa paikassa. Piha ei korvaa lenkkejä, ja aidan on oltava pitävä, jos lähistöllä liikkuu luonnoneläimiä tai kissoja.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Bedlingtoninterrierin ystävällinen ihanneluonne ei takaa, ettei väärinkäsityksiä synny. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, häiritä sitä tai yrittää nostaa sitä syliin.

Yksinoloon totuttelu on aloitettava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky rauhoittua ilman seuraa vaihtelee paljon. Etene harjoittelussa pienin askelin ja järjestä arki oman koirasi mukaan, älä rodulle väitetyn kiinteän tuntimäärän perusteella.

Varaa säännölliseen turkinhoitoon sekä aikaa että rahaa. Jos et halua opetella käytännöllistä kotikoiran leikkausta itse, etsi rodun tunteva trimmaaja ja varaa ajat noin 6–8 viikon välein. Myös viikoittaisen kampaamisen, korvien tarkistamisen ja rauhallisen käsittelyharjoittelun tulisi kuulua arkeen pennusta lähtien.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen seuralaisen mutta kunnioittaa myös terrierin saalistusviettiä ja itsenäisyyttä. Tapaa ennen ostopäätöstä aikuisia koiria, tutustu COMMD1- ja silmätutkimustuloksiin, kysy turkinhoidosta ja tee konkreettinen suunnitelma liikunnasta, yksinolosta ja kodin mahdollisista pienistä lemmikeistä. Näin on paljon helpompi arvioida, sopivatko pehmeä ulkokuori ja määrätietoinen luonne omaan kotiisi.

Bedlingtoninterrieri

Association Canine Allemande (VDH - German Kennel Club)

Bedlingtoninterrierit ovat pieniä, karitsamaisia mutta urheilullisia terriereitä, joilla on hoikka, kaarevalinjainen vartalo ja tunnusomainen kihara turkki. Turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta se vaatii säännöllistä hoitoa. Alun perin metsästykseen jalostetut bedlingtoninterrierit ovat nopeita, uteliaita, herkkiä ja perheelleen omistautuneita koiria, joilla on voimakas saalistusvietti. Ne hyötyvät lempeästä koulutuksesta ja päivittäisestä liikunnasta.

Sida på Facebook 
Havelocks FCI Bedlingtonterrier

Havelocks

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Z'Athenas

## Perustiedot

- Samojedinkoira on keskikokoinen arktinen pystykorva, joka on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Se soveltuu yhä sekä rakenteensa että luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja pitkäkestoiseen työhön.
- Rotumääritelmän mukaan samojedinkoira on reki- ja seurakoira. Se ei siis ole vain valkoinen perhekoira, vaan työtä tekevä arktinen rotu, joka tarvitsee fyysistä tekemistä.
- Aikuinen uros painaa noin 20–25 kg ja narttu 16–20 kg. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Sallittu poikkeama on kolme senttimetriä kumpaankin suuntaan.
- Runsaasta kaksinkertaisesta turkista irtoaa paljon karvaa. Säännöllinen turkinhoito ja karvanlähtöaikojen tavallista työläämpi hoito kuuluvat samojedinkoiran omistajan arkeen.
- Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, avoin, valpas ja eloisa. Rotu on myös itsenäinen, ja saalisvietti, ohjattavuus ja äänekkyys voivat vaihdella huomattavasti yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- Samojedinkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisesti ympäri vuoden ja jolla on aikaa koulutukseen, turkinhoitoon ja arkeen osallistuvaan koiraan.

## Ulkonäkö ja turkki

Samojedinkoiran tulee olla ketterä ja kestävä arktinen pystykorva, pikemminkin urheilullinen kuin raskasrakenteinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja runsaskarvainen häntä kiertyy valppaalla koiralla selän päälle tai kyljelle. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Molemmilla sallitaan kolmen senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan. Suuntaa antava aikuispaino on uroksilla 20–25 kg ja nartuilla 16–20 kg.

Niin sanottu samojedinhymy syntyy mantelinmuotoisista silmistä ja hieman ylöspäin kaartuvista suupielistä. Se kuvaa rodun ilmettä eikä takaa tietynlaista luonnetta. Sen ei myöskään ole osoitettu olevan mekanismi, joka estäisi kuolaamista tai jään muodostumista.

Turkki koostuu lyhyestä, pehmeästä ja tiheästä pohjavillasta sekä pidemmästä, suoremmasta ja karkeammasta peitinkarvasta. Urosten kaulus on usein näyttävämpi, kun taas narttujen turkki on usein hieman lyhyempi ja pehmeämpi. Sallitut värit ovat puhtaanvalkoinen, kermanvärinen sekä valkoinen, jossa on hieman keksinvärisiä merkkejä.

Sovita turkinhoito turkin kuntoon sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin kosteutta ja irtokarvaa voi jäädä. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin ja perusteellisemmin. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja kuivaa koko turkki sen jälkeen huolellisesti, jotta ihon viereen ei jää kosteutta. Turkkia ei yleensä pidä leikata lyhyeksi tai ajella hoidon helpottamiseksi. Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos karvan leikkaaminen on lääketieteellisistä syistä tarpeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, ihmisiä kohtaan avoin, valpas ja eloisa. Rotumääritelmä kuvaa sitä hyvin sosiaaliseksi eikä pidä sitä sopivana vahtikoiraksi. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö tervehtisi ihmisiä samalla tavalla tai että rotunimi takaisi itsevarmuuden kaikissa tilanteissa. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran yksilöllinen luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Ruotsalaisissa jalostustavoitteissa toivotaan helposti lähestyttäviä ja avoimia koiria, jotka ovat luontevia sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Vuosien 2015–2025 BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset vastaavat pääosin tätä tavoitetta. Ne eivät kuitenkaan ennusta yksittäisen pennun kehitystä. Tutustu vanhempiin ja lähisukulaisiin tavallisessa arjessa sen sijaan, että luottaisit vain rotukuvaukseen tai keskiarvoihin.

Itsenäisyys kuuluu rodun työskentelytapaan. Samojedinkoiran tulee pystyä tekemään aloitteita, keskittymään fyysiseen tehtävään ja työskentelemään olematta liiaksi riippuvainen ohjaajastaan. Arjessa samat ominaisuudet voivat näkyä sinnikkyytenä, omina ideoina ja siinä, ettei koira aina päätä seurata sinua. Koulutus sujuu helpommin, kun tehtävä on selkeä, palkkio koiralle mieleinen ja toistoilla on tarkoitus.

Myös saalisviettiä on arvioitava yksilöllisesti. Rotumääritelmän mukaan metsästysvietti on vain heikosti kehittynyt, mutta Ruotsin Kennelliiton nykyisissä pennunostajan ohjeissa varoitetaan, että rodussa voi silti esiintyä voimakasta metsästysviettiä. Älä oleta, että samojedinkoiraa voi pitää turvallisesti vapaana pelkän rodun perusteella.

## Koulutus ja liikunta

Samojedinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja voi yleensä hyvin, kun ainakin osalla siitä on selkeä tarkoitus. Valjakkotyöskentely, vaeltaminen, koirarepun kantaminen ja muut kestävyyttä vaativat lajit ovat lähellä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu ja ongelmanratkaisu tuovat vaihtelua, mutta eivät korvaa mahdollisuutta liikkua ja tehdä fyysistä työtä.

Ruotsin Kennelliitto suosittelee aikuiselle koiralle yleiseksi lähtökohdaksi vähintään tunnin päivittäistä lenkkiä sekä fyysistä harjoittelua kolme tai neljä kertaa viikossa. Pidä tätä suuntaviivana, älä tarkkana annostuksena. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, lämpötilasta, alustasta ja rasituksen voimakkuudesta. Pentujen ja nuorten koirien lihaksistoa ja kuormituksen sietoa tulee kehittää vähitellen, ei aikuisen koiran harjoitusohjelmaa noudattaen.

Koira voi oppia kaksi erillistä sääntöä: työvaljaissa nojataan vetoon ja vedetään vihjeestä, kun taas tavallisessa taluttimessa kuljetaan hihna löysällä. Käytä lajiin sopivia varusteita, opeta selkeät lähtövihjeet ja lisää matkaa, nopeutta ja kuormaa vähitellen. Virallinen rekikoirien käyttötulos osoittaa, että koira on suorittanut määritellyn työn koeolosuhteissa. Se antaa hyödyllistä tietoa käyttöominaisuuksista, mutta ei todista, ettei koiralla olisi nivelsairauksia, sydänsairauksia tai pelkoja tavallisessa arjessa.

Lämpimällä säällä kuormitus on sovitettava olosuhteisiin ja koiran yksilöllisiin reaktioihin. Ajoita raskaammat harjoitukset päivän viileämpiin hetkiin, valitse sopiva alusta, tarjoa vettä ja lopeta, jos koira ei palaudu normaalisti. Yleispätevä lämpötilaraja on harhaanjohtava, sillä ilmankosteus, auringonpaiste, nopeus, kunto ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki lämpökuormaan.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä koskaan yliarvioi sen varmuutta. Pitkä liina tai aidattu alue antaa koiralle liikkumatilaa silloin, kun ympäristö on liian haastava turvalliseen vapaana ulkoiluun. Tämä on erityisen tärkeää, jos koiralla on saalisviettiä tai taipumusta valita omat reittinsä.

## Terveys

Samojedinkoiralla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä. Rodun uuden ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan noin 20–25 prosenttia tutkituista, vuosina 2019–2024 syntyneistä koirista sai lonkkatuloksen C, D tai E. Luku koskee tutkittuja koiria, eikä sitä voi suoraan pitää koko populaation esiintyvyyslukuna. Lonkkatuloksiin kannattaa silti perehtyä pentua valittaessa.

Ruotsiin rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Samojedinkoira kuuluu myös Ruotsin lonkkaindeksijärjestelmään: vanhempien indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa, eikä D- tai E-lonkkaisia koiria saa käyttää jalostukseen. Tilanne on siis moniulotteisempi kuin väite, jonka mukaan jalostusyhdistelmässä voisi käyttää vain A- ja B-lonkkaisia koiria. Tarkista SKK Avelsdata -palvelusta molempien vanhempien tulokset ja astutushetken indeksit sekä sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset.

Rotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tuloksen tulisi olla terve tai sisältää vain ei-perinnölliseksi luokiteltu löydös. Nykyinen jalostusstrategia osoittaa, että vain pieni osa samojedinkoirista kävi silmätutkimuksessa vuosina 2021–2024. Pyydä nähtäväksi varsinainen rekisteröity tulos sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen suvun hyvästä silmäterveydestä.

Myös diabetes eli sokeritauti ansaitsee huomiota. Sekä laaja ruotsalainen vakuutusaineistoon perustuva tutkimus että myöhempi norjalainen tutkimus sijoittivat samojedinkoiran suurimman riskin rotujen joukkoon. Tutkimukset kuvaavat riskiä rotutasolla eivätkä ennusta yksittäisen pennun sairastumista. Kysy lähisukulaisten diagnooseista ja ota koiran terveydessä tapahtuvat muutokset viipymättä puheeksi eläinlääkärin kanssa.

## Historia ja alkuperä

Samojedinkoira on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta, ja sen nimi juontuu samojedikansoista. Eri alueilla koiria käytettiin metsästykseen, vetotöihin ja myöhemmin porojen paimentamiseen. Ne elivät tiiviisti ihmisten rinnalla ja auttoivat rotumääritelmän mukaan myös pitämään ihmiset lämpiminä näiden asumuksissa. Nykyrodun viralliset käyttötarkoitukset ovat rekikoirana ja seurakoirana toimiminen.

Siperiasta Länsi-Eurooppaan tuotu pieni koirajoukko sekä tutkimusretkikuntien hankkimat koirat muodostivat länsimaisen kannan perustan. Ensimmäinen samojedinkoira rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1893. Pohjoismaiselle pystykorvalle julkaistiin ruotsalais-norjalainen rotumääritelmä vuonna 1908, ja ensimmäinen englantilainen samojedinkoiran rotumääritelmä laadittiin vuonna 1909.

Tämä historia selittää, miksi nykyjalostuksessa on kyse muustakin kuin valkoisesta turkista ja ystävällisestä ilmeestä. Ruotsin arktisten koirien yhdistys pyrkii säilyttämään rodun arktiset ominaisuudet ja käytännön kyvyn toimia rekikoirana. Samojedinkoiran valitsevan tulisi siksi olla kiinnostunut sen käyttöominaisuuksista, ei vain ulkonäöstä.

## Arki samojedinkoiran kanssa

Samojedinkoira voi asua kerrostalossa, jos sen tarpeet täytetään asianmukaisesti kodin ulkopuolella. Asunnon kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen liikuntaan, palautumiseen ja säännölliseen ulkoiluun. Jos talon äänieristys on heikko, selvitä, kuinka äänekkäitä pennun lähisukulaiset ovat kotona, ja harjoittele rauhallista käytöstä alusta lähtien. Äänekäs yksilö voi nopeasti häiritä naapureita.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja rauhallisista poissaoloista, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rauhoittua. Jotkin koirat oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Älä suunnittele pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että samojedinkoirasi pärjää automaattisesti yksin kokonaisen työpäivän.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin minkä tahansa koiran kanssa: aikuisen tulee olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rodun ihanteellinen sosiaalisuus on myönteinen lähtökohta, mutta rotunimi ei korvaa valvontaa ja koiran kunnioittavaa kohtelua. Noudata samaa huolellisuutta kissojen ja muiden eläinten kanssa. Kysy vanhempien käyttäytymisestä, järjestä tutustumiset huolellisesti ja tee ratkaisut yksilön saalisvietin ja aiempien kokemusten perusteella.

Turkki näkyy arjessa. Irtokarvaa on siedettävä, turkinhoitoon on varattava aikaa ja kastunut turkki on pystyttävä kuivaamaan perusteellisesti. Samojedinkoira ei ole allergiavapaa: koiran allergeeneja on pääasiassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Allergisen ei pidä tehdä hankintapäätöstä valkoiseen turkkiin, vähäiseen hajuun tai vähäiseen karvanlähtöön liittyvien väitteiden perusteella.

Selvitä, mihin kasvattajan yleiset laatua koskevat väitteet perustuvat. Tarkista vanhempien lonkkatulokset ja ajantasaiset indeksit, silmätulokset, BPH-käyttäytymiskuvaukset ja mahdolliset käyttötulokset. Kysy, miten lähisukulaiset ovat suoriutuneet valjakkotyöskentelystä, käyttäytyneet muiden koirien seurassa, rauhoittuneet kotona, pärjänneet yksin ja selviytyneet lämpimissä olosuhteissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään aikuisen koiran turkin hoito. Käyttötulos kertoo testatuista käyttöominaisuuksista, BPH havaituista reaktioista ja terveysrekisterit tunnetuista tutkimustuloksista. Yhdessä ne antavat paremman pohjan päätökselle, mutta mikään yksittäinen merkintä ei takaa, millaiseksi pentu kasvaa.

Samojedinkoira

Fédération Cynologique Internationale

Svenska Polarhundklubben (Swedish Polar Dog Club)

Deutscher Club für Nordische Hunde e.V.

Société Centrale Canine (France)

Samojedinkoira on keskikokoinen, vahva arktinen pystykorva, jonka samojedikansat jalostivat paimentamaan poroja, vetämään rekiä ja elämään perheiden kanssa samoissa teltoissa. Se tunnetaan ”samojedinhymystään” ja paksusta, vain vähän tuoksuvasta kaksinkertaisesta turkistaan. Se on sosiaalinen, energinen, äänekäs ja älykäs koira, joka tarvitsee tiivistä yhdessäoloa, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä runsaasti liikuntaa.

Zatemis

## Rotu lyhyesti

Länsigöötanmaanpystykorva on matalaraajainen ruotsalainen paimenkoira, jolla on runsaasti energiaa, taipumus käyttää ääntään ja valpas olemus. Se on pienikokoinen mutta työhön jalostettu. Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 5, ja sitä on perinteisesti käytetty karjan paimentamiseen ja maatilan töihin.

- **Koko:** ihannesäkäkorkeus on uroksilla 33 cm ja nartuilla 31 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 32–35 cm:n ja nartuille 30–33 cm:n säkäkorkeuden.
- **Paino:** virallisessa rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Ruotsin kennelliitto käyttää suuntaa antavana vaihteluvälinä 9–15 kg:aa, mutta yksittäisen koiran rakenne, kuntoluokka ja mittasuhteet kertovat enemmän kuin kiinteä tavoitepaino.
- **Aktiivisuus:** suuri. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille, mutta mikään virallinen tuntimäärä ei sovi kaikille yksilöille.
- **Luonne:** ihanteena on valpas, tarmokas ja rohkean eloisa koira. Sosiaalisuus, äänenkäyttö ja rauhoittumiskyky vaihtelevat yksilöittäin.
- **Turkki:** puolilyhyt, karhea peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla. Rodusta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina turkki tarvitsee tavallista enemmän harjausta.
- **Häntä:** sekä pitkä häntä että kaikki synnynnäisen töpöhännän muodot hyväksytään. Rotumääritelmä ei määrää hännän asentoa.
- **Keskeinen terveysasia:** rodulla esiintyvä retinopatia on perinnöllinen verkkokalvosairaus, jonka alkamisikä ja eteneminen vaihtelevat. Silmätutkimus ja DNA-testi antavat erilaista tietoa, ja niiden tuloksia tulisi tarkastella yhdessä.

Länsigöötanmaanpystykorva ja welsh corgit ovat eri rotuja. Niiden pitkänomainen ruumiinmuoto muistuttaa toisiaan, mutta väitteet viikinkien kautta todistetusta sukulaisuudesta menevät saatavilla olevaa näyttöä pidemmälle.

## Ulkonäkö ja turkki

Länsigöötanmaanpystykorvan tulee olla matalaraajainen mutta ei liioitellun matala, ja sen rungon tulee vaikuttaa voimakkaalta mutta ketterältä. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 2:3. Rintakehän alareunan ja maan välisen etäisyyden tulee olla vähintään kolmasosa koiran säkäkorkeudesta. Nämä mittasuhteet erottavat rodun oikean ääriviivan liian raskaasta tai liioitellun matalasta rakenteesta.

Pää on melko pitkä ja kapenee kuonoa kohti. Teräväkärkiset, pystyt ja liikkuvat korvat korostavat valpasta ilmettä. Selän tulee olla suora, lanneosan lyhyt ja vahva sekä liikkeiden terveet, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.

Häntä voi olla pitkä tai synnynnäisesti lyhyt, ja sen pituus voi vaihdella. Kumpikaan häntätyyppi ei ole toista oikeampi, eikä hännän asennolle ole määrätty vaatimusta. Tarkista koiralle rekisteröity häntätieto sen sijaan, että tekisit päätelmiä valokuvasta. Synnynnäinen töpöhäntä ei ole sama asia kuin typistetty häntä.

Turkki koostuu erittäin tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja puolilyhyestä, karheasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Karva on lyhyempää päässä ja raajojen etupuolella ja voi olla hieman pidempää kaulassa, rinnassa ja raajojen takaosissa. Harjaa turkki karvanlähtöaikoina pohjavillasta irtoavan karvan poistamiseksi. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua; säännöllisestä pesuaikataulusta on harvoin erityistä hyötyä.

Hyväksytyt pohjavärit ovat harmaa, harmaanruskea, harmaankeltainen, punakeltainen ja punaruskea. Vaaleampaa karvaa esiintyy kuonossa, poskissa, kurkussa, rungon alapuolella ja raajojen alaosissa, kun taas selässä, kaulassa ja kyljissä tulee olla tummempia peitinkarvoja. Vaaleampi valjaskuvio lapojen kohdalla on toivottava. Valkoiset merkit sallitaan vain vähäisessä määrin. Väri ja merkit eivät vaikuta koiran päivittäisiin tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Länsigöötanmaanpystykorva on ennen kaikkea tarkkaavainen ja toimintavalmis. Rotumääritelmä kuvaa sitä valppaaksi, tarmokkaaksi ja rohkean eloisaksi, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö suhtautuisi mutkattomasti kaikkiin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöihin. Perimä, varhaiset kokemukset, arki ja koulutus vaikuttavat kaikki lopputulokseen.

Haukkuminen ei ole tällä rodulla sivuseikka. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksessa noin 40 prosenttia osallistuneista koirista haukkui tai vinkui sellaisissa kuvauksen osissa, joissa ääntelyä ei odotettu. Aineisto kattoi 218 Ruotsissa vuosina 2003–2018 syntynyttä koiraa eli vain 6,2 prosenttia kyseisestä populaatiosta. Luku kuvaa siis osallistuneita koiria, ei kaikkia rodun yksilöitä. Se osoittaa silti, miksi tulevan omistajan kannattaa kysyä, miten pentueen vanhemmat reagoivat ovelta kuuluviin ääniin, vieraisiin ja kodin ulkopuoliseen liikkeeseen.

Sama BPH-aineisto antaa rodusta yleisesti ottaen itsevarman ja energisen kuvan. Tavallisen vieraan ihmisen kohtaamisessa uhkaavia reaktioita esiintyi vähän. Reaktiot vaihtelivat enemmän, kun koiraa lähestyi poikkeavasti pukeutunut ihminen. BPH:n tuloksia kannattaa siksi käyttää apuna pentueen vanhempia ja sukulaisia koskevissa kysymyksissä, ei takuuna pennun tulevasta käyttäytymisestä.

Länsigöötanmaanpystykorva on perinteisesti ajanut karjaa työskentelemällä lähellä eläimiä ja käyttämällä sekä ääntään että näykkäisyjä niiden takajalkoihin. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö alkaisi automaattisesti paimentaa tai näykkiä ihmisiä. Rotuyhdistyksen vuosina 1994–2013 järjestämissä testeissä 52 prosentilla testatuista koirista arvioitiin olevan hyvät, erittäin hyvät tai erinomaiset paimennustaipumukset, kun taas 48 prosentilla niitä arvioitiin olevan vähän tai ei lainkaan. Kouluta koiraa sen todellisen käyttäytymisen perusteella, älä rotuun liitettyjen stereotypioiden pohjalta.

## Koulutus ja liikunta

Länsigöötanmaanpystykorva tarvitsee päivittäin liikuntaa, nenänkäyttöä ja ongelmanratkaisua. Reippaat kävelyt, metsäretket, jäljestys, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, paimennus ja muut koiraurheilulajit voivat kaikki kuulua sen elämään, mutta mielekäs arki ei edellytä kilpailukalenteria. Monipuolisuus ja yhdessä tekeminen ovat tärkeämpiä kuin tietyn minuuttimäärän täyttyminen.

Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja aiempiin kokemuksiin. Sopivan rasituksen jälkeen aikuisen koiran tulisi palautua ja rauhoittua kotona sekä säilyttää tasainen kuntoluokka ja terveet liikkeet. Jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai ei pysty lepäämään, arkea on muutettava. Liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu: myös rauhoittumisen opettelu, uni ja selkeät tauot ovat tärkeitä.

Aloita luoksetulon, rauhallisen hihnakävelyn, käsittelyn ja haukkumisen lopettavan vihjeen harjoittelu palkitsemalla jo varhain. Palkitse myös hetket, jolloin koira päättää rauhoittua oma-aloitteisesti. Pelkkä puuttuminen jo voimakkaaksi yltyneeseen haukkumiseen opettaa koiralle harvoin, mitä sen pitäisi tehdä sen sijaan. Kun uutta toimintatapaa harjoitellaan, vähennä samalla vältettävissä olevia ärsykkeitä, kuten esteetöntä näkymää vilkkaalle sisäänkäynnille.

Älä laske pennun liikuntamäärää säännöllä, jonka mukaan liikuntaa saisi olla viisi minuuttia jokaista ikäkuukautta kohti. Tälle yleiskaavalle ei ole tieteellistä näyttöä. Anna pennun sen sijaan tutkia turvallisia alustoja omaan tahtiinsa, vuorottele lyhyitä kokemuksia ja lepoa sekä lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen. Älä patista väsynyttä pentua jatkamaan. Odota toistuvan, voimakkaasti kuormittavan harjoittelun kanssa, kunnes koiran keho ja suoritustekniikka ovat siihen valmiit. Muista kuitenkin, että tavallinen, hallittu liikkuminen kehittää voimaa, tasapainoa ja itseluottamusta.

## Terveys

Rodun keskeinen rotukohtainen terveysasia on retinopatia eli etenevä verkkokalvosairaus. Muutoksia voi alkaa kehittyä ilman havaittavaa näön heikkenemistä. Joillakin koirilla sairaus etenee hämäränäön vaikeuksiin ja myöhemmin myös päivänvalossa näkemisen heikkenemiseen. Alkamisikä ja etenemisnopeus vaihtelevat jopa lähisukuisten koirien välillä, joten ei ole oikein sanoa sairauden olevan aina lievä tai johtavan aina sokeuteen.

Tutkimuksissa on havaittu vahva yhteys retinopatian ja MERTK-geenissä sijaitsevan LINE-1-insertion välillä. Sairautta ei pidä sekoittaa BEST1-geeniin liittyvään koirien multifokaaliseen retinopatiaan. BEST1 oli yksi useista tunnetuista geeneistä, jotka eivät aiemmassa tutkimuksessa selittäneet rodun sairautta. Myöhemmässä MERTK-tutkimuksessa insertiota kuvataan vahvaksi ehdokkaaksi sairauden aiheuttavaksi mutaatioksi, mutta sen toimintamekanismi jäi osittain selvittämättä.

DNA-tulos koskee testattua geenimuunnosta. Silmätutkimus kertoo, miltä koiran silmät näyttivät tiettynä ajankohtana. Kysy, mikä testi on tehty, mikä laboratorio sen analysoi, mitkä vanhempien tarkat tulokset ovat ja milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on viimeksi tutkinut ne. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaukseen ”kaiken varalta testattu”.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rodulle ei aseteta rotukohtaista vaatimusta lonkka-, kyynär- tai silmätutkimustuloksista. Tämä ei tee näistä tiedoista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen vuoden 2019 jalostusstrategiassa suositellaan, että vanhempien lonkkatulos on tiedossa ja pentueen laskennallinen keskimääräinen lonkkaindeksi on vähintään 100. Yhdistyksen nykyisten pentuvälityssääntöjen mukaan pentueen sukusiitosaste on ilmoitettava. Ajantasainen lonkkaindeksi on ilmoitettava, jos se on saatavilla, ja lonkkatulokset sekä silmätutkimuksen vuosi voidaan ilmoittaa. Kysy varsinaisia tuloksia ja sitä, miten kasvattaja on niitä punninnut, älä vain sitä, täyttyvätkö muodolliset vähimmäisvaatimukset.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa epäröidä pimeässä, törmäilee esineisiin, sen silmissä näkyy muutoksia tai sillä ilmenee kipua, jäykkyyttä tai muutoksia liikkumisessa. Matala ruumiinrakenne ei itsessään ole diagnoosi, eikä rajatulta joukolta kerättyjä vanhoja kyselylukuja pidä muuttaa pennun varmaksi terveysennusteeksi.

## Historia ja alkuperä

Länsigöötanmaanpystykorvan nykyhistoria tunnetaan hyvin 1940-luvun alusta lähtien. Kreivi Björn von Rosen kiinnitti huomiota lyhytraajaiseen pystykorvatyyppiin, jonka hän muisti Västergötlandista. Yhdessä rehtori Karl-Gustaf Zettersténin kanssa hän kartoitti jäljellä olevia koiria erityisesti Varan tasangoilla. Zetterstén otti sittemmin päävastuun käytännön jalostustyöstä.

Ruotsin kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1943 nimellä svensk vallhund. Nimen Västgötaspets se sai vuonna 1953. Koirien paimennuskyky säilytettiin samalla, kun rotutyyppi yhtenäistyi.

Kauemmas menneisyyteen ulottuva historia on epävarmempi. Yhdennäköisyys welsh corgi cardiganin ja welsh corgi pembroken kanssa on synnyttänyt teorioita koirien kuljettamisesta Ruotsin ja Britannian välillä viikinkiajalla. Virallinen rotumääritelmä ei vahvista, kumpaan suuntaan tällainen mahdollinen yhteys olisi kulkenut, ja nykyisessä koiratieteessä rodun ruotsalaista alkuperää pidetään vakiintuneena. Siksi on perusteltua kuvata rotua ruotsalaiseksi ja sen nykyaikaista elvytystyötä dokumentoiduksi, mutta tiettyä viikinkimatkaa tai varmaa sukulaisuutta corgeihin ei tule esittää tosiasiana.

## Arki rodun kanssa

Länsigöötanmaanpystykorva voi viihtyä niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, jos sen arkeen kuuluu riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, häiritseekö haukkuminen naapureita, osaako koira rauhoittua ja pystyykö omistaja tarjoamaan sille päivittäin mielekästä toimintaa. Heikosti äänieristetyssä rakennuksessa kannattaa heti alusta lähtien tehdä selkeä suunnitelma ovelta kuuluviin ääniin, ikkunoista tarkkailuun ja yksinoloon.

Aikuisten on valvottava lasten ja koiran yhdessäoloa. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä omiin oloihinsa, ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka. Jos se yrittää hallita juoksevia lapsia haukkumalla tai näykkimällä, keskeytä toiminta rauhallisesti ja ohjaa koira sille opetettuun vaihtoehtoiseen toimintaan. Lapsen ei pidä joutua sietämään tällaista käytöstä, eikä jokainen rodun yksilö käyttäydy näin.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Aloita hajuihin tutustuttamisesta ja eläinten pitämisestä erillään, järjestä kissalle turvalliset poistumisreitit ja pidä koira hallinnassa ensimmäisissä kohtaamisissa. Anna enemmän vapautta vasta, kun molemmat eläimet pystyvät pysymään rauhallisina. Kysy, miten pentu ja sen vanhemmat käyttäytyvät muiden eläinten seurassa; rodun nimi ei korvaa tätä tietoa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen lyhyillä, rauhallisilla poissaoloilla. Ei ole olemassa tiettyä aikaa, jonka jokainen aikuinen länsigöötanmaanpystykorva selviäisi yksin. Jos koira haukkuu tai ahdistuu yksin jäädessään, harjoittelussa on edettävä hitaammin. Kameran avulla näkee, lepääkö koira aidosti vai kuljeskeleeko se levottomana, äänteleekö tai yrittääkö se päästä pois.

Pentua valitessa kannattaa vertailla muutakin kuin ulkonäköä ja titteleitä. Pyydä vanhempien rekisteröidyt silmä- ja lonkkatiedot, retinopatian DNA-testin tarkka tulos, jos testiin vedotaan, pentueen sukusiitosaste sekä olennaiset tiedot luonteesta. Tapaa mieluiten emä ja kysy täsmällisesti äänenkäytöstä, kiihtymisestä palautumisesta, suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja arjesta muiden eläinten kanssa. Sopiva koira ei ole vain rodun tyypillinen edustaja ulkonäöltään, vaan yksilö, jonka energia, äänenkäyttö ja tarpeet sopivat siihen elämään, jonka pystyt sille aidosti tarjoamaan.

Länsigöötanmaanpystykorva

The Danish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The German Kennel Club (VDH)

The Kennel Club (United Kingdom)

Länsigöötanmaanpystykorva on pieni ja vankkarakenteinen ruotsalainen paimenkoira, jolla on kettumainen ulkonäkö ja tiheä, helppohoitoinen kaksinkertainen turkki. Se on energinen, haukkuherkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti aktiiviseen perheeseensä. Se tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleensä terve.

Mårdbergets

Phalène

Swedish Kennel Club

Verein für Deutsche Spitze und Phalène

The Kennel Club UK

Phalène on pieni ja elegantti kääpiöspanieli, jolla on luppakorvat sekä pitkä, silkkinen ja valkopohjainen turkki, jossa on erivärisiä merkkejä. Se on eloisa mutta herkkä ja ihmisläheinen koira, joka oppii helposti ja nauttii koiraurheilusta, kohtuullisesta päivittäisestä liikunnasta ja läheisestä yhdessäolosta.

Smoolanninajokoira

Svenska Smålandsstövarföreningen

Smoolanninajokoira on ruotsalainen keskikokoinen ajokoira, jolla on tiivis ja vankka rakenne, tiheä musta turkki ruskein merkein ja usein luonnostaan lyhyt häntä. Se on jalostettu jäniksen ja ketun metsästykseen. Luonteeltaan se on uskollinen, älykäs ja itsenäinen sekä kotona rauhallinen mutta ulkona energinen. Rotu on edelleen harvinainen Skandinavian ulkopuolella.

Liten familjär kennel, följer skks regler. Hundar växer upp i vardagsrummet med oss och rastas ute så ofta vi kan. De är van katt och andra hundar. 
Kolla vår Instagram för aktuella bilder på  https://instagram.com/highcoast_tails_kennel?igshid=MzRlODBiNWFlZA==

Highcoast Tail's

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Cutlass

Vi föder upp renrasiga, ras typiska Papillon i vårat hem.
Här finns mamma, mormor att träffa.
Vi strävar efter att våra hundar ska få en bra mentalitet, stabila, sunda hundar med bra kroppar.
Läs mer på:
www.secretspell.hundpoolen.se
Facebook: Kennel Secret Spell.

nojd.maria@helsingenet.com

Secret Spell

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Föder upp pudel och Papillon . Våra hundar lever med oss dygnet runt . Vi har inget hundhus el dylikt. Dom är kära familjemedlemmar Vi har våra hundar tills dom går bort, omplacerar inte någon efter dom  fått sina kullar. Det är familjemedlemmar mer än avelshundar .

Skörpeskalets

Kronoparkens

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

## Perustiedot

Rhodesiankoira on suuri ja urheilullinen koira eteläisestä Afrikasta. Se tunnetaan etenkin selässä kulkevasta karvaharjanteesta, jonka karvat kasvavat vastakkaiseen suuntaan kuin muu turkki. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on runsaasti aikaa liikuntaan ja koulutukseen sekä valmiudet ohjata itsenäistä koiraa, jolla on metsästys- ja vartiointitausta.

- **Alkuperä:** eteläinen Afrikka. Rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Säkäkorkeus:** urosten ihannekorkeus on 63–69 cm ja narttujen 61–66 cm.
- **Ihannepaino:** rotumääritelmän mukaan uroksilla noin 36,5 kg ja nartuilla 32 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, tiheä ja sileä, väriltään vaalean vehnänvärisestä punavehnään.
- **Luonne:** ihanteena on arvokas ja älykäs koira, joka suhtautuu vieraisiin hieman pidättyvästi mutta ei ole aggressiivinen eikä arka.
- **Aktiivisuustaso:** korkea. Rhodesiankoira tarvitsee monipuolista liikuntaa, aivotyötä ja aikaa rauhoittumiseen.

Rotukuvaus ei ole lupaus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Vanhemmat, lähisukulaiset, kasvuympäristö ja koulutus kertovat enemmän juuri siitä pennusta, jota olet harkitsemassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rhodesiankoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas mutta samalla ketterä ja tasapainoinen, ei koskaan raskas tai kömpelö. Rotumääritelmässä urosten ihanteellinen säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino noin 36,5 kg, narttujen vastaavasti 61–66 cm ja noin 32 kg. Nämä ovat rodun ihanteita, eivät lupaus jokaisen koiran aikuiskoosta tai -painosta.

Selän karvaharjanne eli ridge on rodun tunnusmerkki. Sen tulee alkaa lapojen takaa, kaventua lonkkaluita kohti ja olla symmetrinen. Rotumääritelmä edellyttää kahta samanlaista, vastakkain sijaitsevaa karvapyörrettä eli kruunua. Väärä kruunujen määrä on ulkomuotovirhe, ja harjanteen puuttuminen on ulkomuotoarvostelussa hylkäävä virhe. Tämä ei määritä sitä, miten koira pärjää arjessa. Harjanteen ulkonäön arviointi ja dermoid sinus -tutkimus ovat eri asioita.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä, ei villava eikä silkkinen. Väri vaihtelee vaalean vehnänvärisestä punavehnään. Pieni määrä valkoista rinnassa ja varpaissa on sallittua, samoin tumma kuono ja tummat korvat. Runsas valkoinen väri ja liiallinen mustien karvojen määrä eivät ole toivottavia. Kirsu voi olla musta tai ruskea, ja silmien värin tulee sopia yhteen karvapeitteen ja kirsun värin kanssa.

Lyhyt turkki ei vaadi erityistä hoitoa. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, pidä kynnet sopivan pituisina ja tarkista iho, korvat ja tassut. Sovita hoito yksilön ja sen arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen rhodesiankoira on itsenäinen ja valpas sekä pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Pidättyväisyys tarkoittaa, että koira voi mieluummin pysytellä hieman etäällä; se ei ole sama asia kuin pelko. Rotumääritelmässä arkuutta tai aggressiivisuutta ei pidetä toivottavana. Rotuyhdistyksen käyttäytymisaineisto puolestaan osoittaa, että sosiaalinen varmuus, reaktiot ja palautuminen vaihtelevat yksilöittäin.

Rodulla on sekä metsästys- että vartiointitausta. Saaliskiinnostus, valppaus ja itsenäinen päätöksenteko voivat siksi näkyä arjessa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee koirasta toiseen. Vierailijat huomaava koira ei automaattisesti ole luotettava vahtikoira, eikä hiljaisuus käyttäytymiskuvauksessa takaa hiljaisuutta kotona.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten koira reagoi määritellyssä testitilanteessa. Se on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai jossa se hylätään. Lue koko tulos Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelusta ja kiinnitä erityistä huomiota sosiaaliseen varmuuteen, pelkoihin ja palautumiseen. Pyydä saada tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Niiden käyttäytyminen tavallisissa tilanteissa kertoo enemmän kuin ilmoituksen kuvaukset, kuten ”lapsiperheeseen sopiva” tai ”tasapainoinen”.

Rhodesiankoira voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rodun nimi ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiran on saatava syödä, nukkua ja vetäytyä rauhaan ilman häirintää. Valitse yksilö ja kasvattaja oman perheesi todellisen tilanteen mukaan sen sijaan, että luottaisit yleisluonteiseen kuvaukseen.

## Koulutus ja liikunta

Rhodesiankoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Hyvään arkeen kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, mahdollisuuksia vapaampaan liikkumiseen turvallisissa paikoissa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä vaativia tehtäviä sekä niiden jälkeen aikaa rauhoittumiseen.

Jäljestys, etsintäharjoitukset ja muut hajuaistiin perustuvat harrastukset tarjoavat rodun kyvyille mielekästä käyttöä. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä tulee kehittää vähitellen, etenkin kasvavalla nuorella koiralla. Sovita kuormitus koiran fyysisiin valmiuksiin, alustaan ja palautumiseen sen sijaan, että noudattaisit yksinkertaista ikään perustuvaa kaavaa.

Itsenäisyys ei tarkoita, ettei rotua voisi kouluttaa, mutta se korostaa motivaation ja selkeyden merkitystä. Palkitsemiseen perustuvat, vaihtelevat harjoitukset toimivat paremmin kuin pitkät toistosarjat tai kova vastakkainasettelu. Aloita kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu varhain. Jos koira pyrkii jahtaamaan luonnoneläimiä, käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös häiriöiden läsnä ollessa.

Tutustuta pentu ihmisiin, koiriin, paikkoihin ja ääniin tahdissa, jossa se pystyy yhä olemaan kontaktissa sinuun ja palautumaan kokemuksista. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkia vaan tuntea olonsa turvalliseksi arjen tilanteissa.

## Terveys

Ennen pennun ostamista keskeisiä tarkistettavia asioita ovat viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä dokumentoitu tutkimus pennun mahdollisen dermoid sinuksen varalta. Varmista, että jokainen tulos kuuluu oikealle koiralle, ja erota toisistaan Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen tiukemmat pentuvälitysehdot.

Ruotsin kennelliitto edellyttää rhodesiankoirapentueen rekisteröimiseksi, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkaniveldysplasialausunto ennen astutusta. Rodulla on myös erillinen vaatimus virallisesta kyynärniveldysplasialausunnosta. Säännön piiriin kuuluvia pohjoismaisia jalostuskoiria ei saa käyttää jalostukseen, jos niiden ED-aste on 2 tai 3 tai jos niillä on kliinisesti todettu tai leikkauksella hoidettu kyynärniveldysplasia. Pelkkä tuloksen olemassaolo ei tarkoita hyvää tulosta, joten tarkista itse lausunto ja kysy, miten yhdistelmä on suunniteltu.

Ruotsin rhodesiankoirayhdistyksen pentuvälitysehdot ovat näitä perusvaatimuksia tiukemmat. Niihin sisältyy vanhempien ikää, lonkka-arvosanoja ja yhdistelmiä, ED-astetta 0 sekä tiettyjen koirien käyttäytymisen dokumentointia koskevia ehtoja. Jos pentuetta ilmoitetaan pentuvälityksessä, selvitä, mitä ehtojen täyttyminen tarkoitti juuri kyseisen yhdistelmän kohdalla. Jos pentue ei ole välityksessä, kysy, mikä ehto jäi täyttymättä. Pelkkä mukanaolo tai puuttuminen ei kerro koko terveystilannetta.

Dermoid sinus, usein lyhennettynä DS, on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iho ja sen alaiset kudokset eivät eriydy kokonaan sikiönkehityksen aikana. Se voi muodostaa syvyydeltään vaihtelevan käytävän. Pennut tulee siksi tutkia huolellisesti sellaisen henkilön toimesta, jolla on siihen riittävä kokemus. Ostajalle tulee kertoa, kuka tutkimuksen teki ja mitä siitä kirjattiin.

Tutkimuksissa harjanteen aiheuttava geneettinen muutos on yhdistetty suurentuneeseen DS-riskiin, mutta harjannetta koskevalla geenitestillä ei voida diagnosoida dermoid sinusta. Rotuyhdistys korostaa, ettei DS:n geneettistä taustaa ole täysin selvitetty, eikä suosittele uudempaa kaupallista riskitestiä, jonka luotettavuudesta ei ole julkaistua validointitutkimusta. Ulkoisesti oikeanlainen harjanne ei siis koskaan korvaa pennun fyysistä tutkimusta.

Nuoruusiän myoklonisen epilepsian eli JME:n ja degeneratiivisen myelopatian eli DM:n kaltaisten sairauksien DNA-testejä ei tule pitää pakollisena vakiotestipakettina jokaiselle Ruotsissa tehtävälle yhdistelmälle. Rotuyhdistys suosittelee arvioimaan testien tarvetta sukulaisuussuhteiden ja tiedossa olevien tulosten perusteella. Kysy kasvattajalta, miksi tietty testi valittiin, mille koiralle tulos kuuluu ja miten se vaikutti yhdistelmän suunnitteluun. Tämä kertoo enemmän kuin yksilöimätön väite siitä, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pidä koira myös terveessä, toimintakykyä tukevassa kuntoluokassa. Seuraa ajan mittaan painoa, vyötäröä, kylkiluiden tunnusteltavuutta ja kestävyyttä. Anna eläinlääkärin arvioida muutokset ja oireet sen sijaan, että tekisit päätelmiä yleisen sairausluettelon perusteella.

## Historia ja alkuperä

Rhodesiankoira kehittyi eteläisessä Afrikassa, ja se on ainoa sieltä lähtöisin oleva kansainvälisesti tunnustettu koirarotu. Kapmaan siirtokunnassa varhaisten uudisasukkaiden koiria risteytettiin paikallisten, puolikesyjen ja selkäharjanteellisten metsästyskoirien kanssa. Virallinen rotuhistoria ei anna tyhjentävää luetteloa kaikista nykyrodun taustalla olevista eurooppalaisista roduista, joten tarkat risteytysreseptit ovat arvailua.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus toi sille nimityksen ”leijonakoira”, mutta ilmaus kaipaa taustoitusta. Koirien tehtävänä oli jäljittää riistaa, etenkin leijonia, ja ketteryytensä avulla pitää eläin aloillaan turvallisen välimatkan päästä metsästäjän saapumiseen asti. Ne työskentelivät usein pareittain tai kolmen koiran ryhmissä. Niiden tehtävänä ei ollut tappaa leijonaa omin voimin.

F.R. Barnes laati ensimmäisen rotumääritelmän Bulawayossa silloisessa Rhodesiassa vuonna 1922 käyttäen mallina dalmatiankoiran rotumääritelmää. Etelä-Afrikan kenneljärjestö hyväksyi sen vuonna 1926. Nykyisestä rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe, ja se kuvaa edelleen nopeaa, toimintakykyistä ja kestävää koiraa, ei raskasrakenteista.

## Arki rhodesiankoiran kanssa

Rhodesiankoira sopii parhaiten kotiin, jossa sille voidaan tarjota läheistä yhdessäoloa, päivittäistä tekemistä, johdonmukaista koulutusta ja riittävästi mahdollisuuksia levätä rauhassa. Asunnon koko ei yksin ratkaise kodin sopivuutta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona ja se pystyy rentoutumaan sisällä. Suuri piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä eikä yhteistyötä omistajan kanssa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, eikä pentua saa jättää yksin ennen kuin se on siihen valmis. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista yksinolohetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Kaikille aikuisille sopivaa rotukohtaista tuntirajaa ei ole. Suunnittele yksinolot oman koirasi mukaan ja järjestä apua, jos koira ahdistuu, ääntelee, tuhoaa paikkoja tai sen on vaikea rauhoittua.

Se, voiko rhodesiankoira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensikohtaamiset hallittuina, tarjoa jokaiselle eläimelle oma turvallinen tila ja estä jahtaaminen. Kissan kanssa kasvanut pentu voi oppia hyvät toimintatavat, mutta se ei ennusta varmasti, miten koira suhtautuu vieraisiin pieneläimiin ulkona.

Ennen ostopäätöstä seuraavat tarkistukset ovat yleisiä lupauksia arvokkaampia:

- varmista vanhempien henkilöllisyys sekä viralliset HD- ja ED-tulokset SKK:n Avelsdata-palvelusta;
- kysy, täyttääkö pentue rotuyhdistyksen pentuvälitysehdot ja mitä mahdolliset poikkeukset tarkoittavat;
- pyydä dokumentti pennun dermoid sinus -tutkimuksesta;
- lue vanhempien ja lähisukulaisten BPH-tuloksia kuvauksina, älä pistemäärinä;
- kysy, miksi mahdolliset DNA-testit tehtiin ja miten tulokset vaikuttivat yhdistelmän suunnitteluun;
- tapaa aikuisia sukulaisia ja arvioi niiden varmuutta, palautumista, saaliskiinnostusta ja kykyä rauhoittua arjessa;
- arvioi rehellisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa koulutukseen, liikuntaan, päiväaikaiseen hoitoon ja asteittaiseen yksinoloharjoitteluun.

Sopivan koiran ei tule vain vastata rotumääritelmää. Sen tulee olla lähtöisin vanhemmista, joiden terveystiedot on dokumentoitu hyvin, ja sen ominaisuuksien tulee sopia elämään, jonka voit sille tarjota.

Rhodesiankoira

Verein für Deutsche Doggen (Germany)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Rhodesian Ridgeback Club of Great Britain

Rhodesiankoira on voimakas ja urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka tunnusmerkki on selässä vastakarvaan kasvava karvaharjanne. Se on perheelleen uskollinen ja hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Rotu tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se sopii aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle.

I vackra dalarna föder vi upp våra raser med fokus på att livet med hund skall vara roligt och kärleksfullt!
Lägger mycket tid på valparna när de bor hos oss.
Detta är vår första whippetkull och ser med spänning fram emot att träffa valpköpare på alla möjliga aktiviteter i framtiden!

Jack ridge

Vi som Älskar Irish Soft Coated Wheaten Terrier ♡
En hund som inte fäller hår...

Signe Tillisch

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

## Perustiedot

Snautseri on keskikokoinen, aktiivinen ja valpas koira, joka on kotoisin Saksasta. Tämä sivu käsittelee keskikokoista rotua, jonka ruotsinkielinen nimi on yksinkertaisesti Schnauzer. Nimi ei ole kääpiösnautserin, snautserin ja suursnautserin yhteisnimitys, vaan ne ovat kolme erillistä rotua, joilla on omat rotumääritelmänsä ja osittain erilaiset terveyshuolensa.

- FCI luokittelee snautserin ryhmään 2 ja ilmoittaa sen alkuperämaaksi Saksan.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on sekä uroksilla että nartuilla 45–50 cm ja paino 14–20 kg.
- Runko on vahva, tiivis ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen.
- Hyväksytyt värit ovat puhdas musta mustalla aluskarvalla sekä pippuri ja suola.
- Kaksinkertainen karvapeite on tiheä ja karkea, ja se tarvitsee säännöllistä kampaamista ja nyppimistä.
- Rodun ihanneluonteessa yhdistyvät eloisuus, harkitseva rauhallisuus, leikkisyys, uskollisuus ja valppaus.

Snautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja tehdä sen kanssa yhdessä asioita mutta myös opettaa sille rauhoittumista. Ensikertalainenkin voi pärjätä hyvin, kun arkeen kuuluvat palkitsemiseen perustuva koulutus, turkinhoito ja selkeät rutiinit. Rotu ei kuitenkaan takaa, että yksittäisen koiran kanssa olisi helppoa. Vanhempien ja aikuisten lähisukulaisten käyttäytyminen kertoo enemmän.

## Ulkonäkö ja turkki

Snautseri on selvästi keskikokoinen: sekä urosten että narttujen säkäkorkeus on 45–50 cm ja paino 14–20 kg. Sen tulee olla ennemmin tiivis kuin hoikka, ja säkäkorkeuden tulee vastata suunnilleen rungon pituutta. Pitkä pää, parta ja tuuheat kulmakarvat luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Karvapeite koostuu tiheästä aluskarvasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Peitinkarvan tulee olla karkeaa, ei pehmeää, laineikasta tai silkkistä. Mustan snautserin tulee olla kauttaaltaan puhtaan musta aluskarvaa myöten. Pippuri ja suola -väritys voi vaihdella tummasta raudanharmaasta hopeanharmaaseen, mutta siihen tulee kuulua kokonaisuuteen sopiva tumma maski. Selvästi vaaleat merkit päässä, rinnassa tai raajoissa eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito kuuluu säännöllisesti snautserin arkeen. Ruotsin Kennelliiton käytännön ohjeena on turkin nyppiminen noin neljä kertaa vuodessa ja kampaaminen vähintään viikoittain. Nyppimällä poistetaan vanhaa peitinkarvaa, jotta turkin karkea rakenne säilyy. Jos turkki leikataan koneella, parta, kulmakarvat sekä vatsan ja raajojen pidemmät karvat on silti kammattava ja ihon lähelle syntyvät takut ehkäistävä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen suvun koirien turkkia hoidetaan. Käytännön opastus on hyödyllisempi kuin yleinen hoitoaikataulu.

Hyvin hoidetusta, nypitystä snautserin turkista irtoaa usein vähän karvaa, mutta rotu ei ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, syljessä, virtsassa ja talirauhasten eritteissä. Vähäinen karvanlähtö ei siis kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan. Kysy terveydenhuollosta neuvoa ennen koiran hankintaa sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun perustuviin väitteisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Snautserin tulee olla eloisa, hyväntahtoinen, leikkisä ja valpas mutta myös kykenevä rauhoittumaan. Se tarkkailee usein herkästi kodin ympärillä olevia ihmisiä, ääniä ja liikettä. Rodun aiempi tehtävä maatilan vahtikoirana näkyykin joissakin yksilöissä selvemmin kuin toisissa.

Ruotsin Kennelliiton nykyinen BPH-analyysi, joka laadittiin rodun ylitettyä 200 kuvatun koiran rajan, on erityisen hyödyllinen, sillä se tuo esiin rotukuvauksen taakse kätkeytyvän vaihtelun. Aineistossa on 284 BPH-käyttäytymiskuvaukseen osallistunutta snautseria, mutta Ruotsissa vuosina 2010–2023 syntyneistä rodun koirista mukana oli vain noin 12 prosenttia. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät rodun kaikkia yksilöitä. Joukossa on sekä koiria, jotka eivät tervehdi vierasta, että hyvin innokkaasti tervehtiviä koiria. Myös leikkihalu vaihtelee huomattavasti. Harva osoitti uhkaavaa käytöstä vierasta kohtaan, kun taas reaktiot vaihtelivat enemmän naamioituneen ihmisen lähestyessä poikkeavalla tavalla.

Pennun hankintaa harkitsevalle käytännön johtopäätös on selvä: älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada nähdä, miten ne ottavat vieraat vastaan, suhtautuvat käsittelyyn, palautuvat yllätyksestä ja siirtyvät tekemisestä lepoon. Myös niiden BPH- tai MH-kuvaustuloksista voi olla hyötyä. BPH on kuitenkin käyttäytymiskuvaus, ei koe, jonka koira joko läpäisee tai hylätään.

Rotumääritelmän mukaan snautserin tulee olla valpas olematta äänekäs. Tämä on jalostuksellinen ihanne, ei lupaus hiljaisuudesta. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, palkitse alusta asti rauhallisesta käytöksestä oven, eteisen ja ikkunoiden lähellä. Opeta myös, mitä koiran kuuluu tehdä havaittuaan äänen.

## Koulutus ja liikunta

Snautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi laskea tietyn minuuttimäärän perusteella. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, vapaa liikkuminen turvallisessa paikassa, hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu, leikki ja palautuminen. Arvioi kokonaisuuden toimivuutta koiran perusteella: sen pitäisi pystyä työskentelemään mielellään, pysymään kuulolla ja sen jälkeen rauhoittumaan sen sijaan, että se kävisi jatkuvasti yhä suuremmilla kierroksilla.

Koulutuksen tulee olla myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa ja asteittain etenevää. Tee toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja valitse palkkio yksilön mukaan. Ruoan, leikin ja haistelumahdollisuuden arvo vaihtelee koirasta toiseen. Lyhyet harjoitukset voivat auttaa nuoren koiran keskittymisen herpaantuessa, mutta kaikille sopivaa aikarajaa ei ole. Lisää vaikeutta vasta, kun koira onnistuu helpommassa tilanteessa.

Rodun tausta rotanpyytäjänä antaa syyn suhtautua vakavasti liikkeen herättämiin reaktioihin ja jahtaamishaluun. Se ei tarkoita, että kaikki snautserit jahtaisivat yhtä innokkaasti tai että niiden luoksetulovarmuus olisi ennalta tietyn tasoinen. Harjoittele luoksetuloa vähitellen vaikeutuvissa häiriöissä ja käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes tiedät, miten koirasi reagoi luonnoneläimiin, kissoihin, pyöräilijöihin ja juoksijoihin. Turvatoimi ei ole merkki koulutuksen epäonnistumisesta.

Hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja muut yhteistyöhön perustuvat harrastukset voivat sopia rodulle hyvin. Valitse tekeminen kuitenkin koiran fyysisten ominaisuuksien, motivaation ja palautumiskyvyn mukaan. Tavoitteena on kestävä arki, ei kalenterin täyttäminen mahdollisimman monella harrastuksella.

## Terveys

Snautseria kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta pennunostajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin, lähisukulaisten todettuihin sairauksiin ja kasvattajan avoimuuteen. Myös rodun nykyisessä ruotsalaisessa jalostusstrategiassa seurataan ruoansulatuskanavan ongelmia, nisä- ja ihokasvaimia sekä kynsivammoja.

Lonkkaniveldysplasia eli HD on monitekijäinen sairaus, jonka taustalla vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. A ja B tarkoittavat normaaleja lonkkia, C lievää, D keskivaikeaa ja E vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa. Röntgenkuva kertoo nivelen rakenteesta, mutta ei suoraan siitä, onko koiralla kipuja. Myös kaksi A- tai B-lonkkaista koiraa voi saada lonkkaniveldysplasiaa sairastavia jälkeläisiä, varsinkin jos muilla lähisukulaisilla on huonommat lonkat.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä snautserilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiedossa olevaa lonkkakuvaustulosta. Tätä ei pidä sekoittaa jalostusstrategian mukaiseen lonkkaniveldysplasian seurantaan ja tavoitteeseen lisätä kuvattujen koirien määrää. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset tulokset ja tutustu myös niiden sisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksiin. Näin saat arviointiin laajemman pohjan sekoittamatta suositusta rekisteröintivaatimukseen.

Jalostusstrategian joidenkin osien pohjana oleviin terveyskyselyihin saatiin 121 ja 303 vastausta. Ne nostavat esiin asioita, joita rotuyhdistyksen on syytä seurata, mutta niiden perusteella ei voida arvioida luotettavasti koko rodun sairastumisriskejä. Kysy kasvattajalta vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa todetuista ruoansulatuskanavan sairauksista, nisä- tai ihokasvaimista sekä toistuvista kynsivammoista. Tämä on olennaisempaa kuin pitkä luettelo kääpiö- tai suursnautserilta lainattuja silmä-, sydän- tai DNA-tutkimuksia.

Myös luonnetiedot kuuluvat kokonaiskuvaan. BPH-tulos voi antaa viitteitä vanhemman ominaisuuksista, mutta sitä tulee tarkastella yhdessä arkikäyttäytymisen, sukulaisten ja kasvattajan tavoitteiden kanssa.

## Historia ja alkuperä

Snautseri kehittyi Etelä-Saksassa vankaksi maatila- ja tallikoiraksi. Se viihtyi hevosten parissa, vartioi ympäristöään ja pyydysti rottia ripeästi, minkä vuoksi koiratyyppi sai kansanomaisen nimen ”Rattler”. Kun Pinscher-Schnauzer-kerho perustettiin vuonna 1895, rotu merkittiin rekisteriin karkeakarvaisena pinserinä.

Ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan sana ”Schnauzer” esiintyi kirjallisuudessa vuonna 1842 ja viittaa todennäköisesti rodulle ominaisiin viiksiin. Nimet muuttuivat myöhemmin. Ruotsin kantakirjassa rotua kutsuttiin vuonna 1913 saksalaiseksi karkeakarvaiseksi pinseriksi, vuodesta 1928 snautseriksi ja vuodesta 1942 keskikokoiseksi snautseriksi. Vuonna 2003 rodun ruotsinkieliseksi nimeksi palautettiin Schnauzer.

Tämä on rodun historian luotettavasti dokumentoitu ydin. Sen menneisyydestä kerrotaan muitakin tarinoita, mutta niille on vähemmän näyttöä, eikä niitä tarvita nykypäivän snautserin ymmärtämiseen.

## Arki snautserin kanssa

Snautseri voi asua omakotitalossa tai kerrostaloasunnossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, lepoa ja tukea ympäristönsä kanssa pärjäämiseen. Kerrostalossa äänten kantautuminen on neliömäärää olennaisempaa: tarkkaile, miten koira reagoi ulko-oveen, hissiin ja naapureihin, ja opeta sille rauhallinen vaihtoehto jatkuvalle hälyttämiselle. Turvallinen ja vaivaton pääsy lenkille helpottaa arkea huomattavasti.

Aikuisen on valvottava lasten ja koiran yhdessäoloa. Lapsia ja koiria ei tule jättää keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei velvoita koiraa sietämään siinä roikkumista, unesta herättämistä tai rajuja leikkejä.

Yksinoloon totutellaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, kun taas yksinoloon opetettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Pidennä aikaa koiran käyttäytymisen perusteella ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai ei pysty rauhoittumaan. Rodun perusteella ei voi määrittää turvallista yksinolon aikarajaa.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Rotanpyyntitaustan vuoksi pienet, nopeasti liikkuvat eläimet voivat olla joillekin yksilöille vaikeita. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä jahtaaminen, pidä kohtaamiset lyhyinä ja varmista aina kissalle pakoreitit. Eläinten vapautta voidaan lisätä sen mukaan, miten rauhallisesti ne ovat yhdessä, ei sen mukaan, kuinka kauan ne ovat asuneet saman katon alla.

Ennen koiran hankintaa kannattaa erityisesti selvittää:

- että kokoa, terveyttä ja arkea koskevat neuvot käsittelevät snautseria eivätkä jotakin muuta snautserirotua;
- vanhempien rekisterinumerot, viralliset lonkkatulokset ja lähisukulaisten terveystiedot;
- BPH- tai MH-kuvaukset vanhempien arkikäyttäytymisen rinnalla;
- miten kasvattaja tukee sosiaalisuutta, ohjaa valppautta ja edistää palautumista sekä yhteistyötaitoja;
- millaiseen turkinhoitoon pentu on tottunut ja kuka voi opettaa sen sinulle;
- miten aiempien pentueiden ruoansulatuskanavan ongelmia, kasvaimia ja kynsivammoja on seurattu.

Snautserille sopii koti, jossa arvostetaan valpasta ja tekemisestä nauttivaa koiraa, on aikaa turkinhoitoon ja osataan tasapainottaa aktiivisuus ja rauhoittuminen. Jos etsit varmasti hiljaista, allergiselle sopivaa tai vaivatonta koiraa, snautserin komea parta ei yksin riitä valintaperusteeksi.

Snautseri

The Schnauzer Club of Great Britain

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Swedish Schnauzer Club)

Pinscher Schnauzer Klub (Germany)

Keskikokoinen, vankkarakenteinen maatilakoiraksi jalostettu koira, jolla on karkea, niukasti karvaa pudottava turkki. Väriltään se on pippuri ja suola tai musta. Älykäs, valpas ja suojeleva mutta myös hellä ja leikkisä. Tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, varhaista sosiaalistamista ja säännöllistä turkinhoitoa. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Bo Bjerregaard

White Curl's

## Rotu lyhyesti

- Lagotto romagnolo on italialainen tryffelikoira, joka kuuluu roturyhmään 8. Sen juuret ovat Romagnan alueen vedestä noutavissa koirissa.
- Tämä pieni tai keskikokoinen, vankkarakenteinen rotu on mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Urosten säkäkorkeus on 43–48 cm ja paino 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg.
- Lagotto tarvitsee päivittäin liikuntaa ja nenätyöskentelyä. Etsintä, jäljestys, nosework ja muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sopivat rodun käyttökoirataustaan.
- Rotumääritelmän mukaan koira on miellyttämishaluinen, innokas ja omistajaansa kiintynyt, mutta sosiaalinen varmuus, ääniherkkyys ja kiinnostus vieraisiin ihmisiin vaihtelevat yksilöittäin.
- Tiheä, kihara turkki kasvaa jatkuvasti. Sitä on leikattava, tarkastettava ja selvitettävä ennen kuin se takkuuntuu. Rotu ei ole allergiavapaa.
- Ruotsissa kasvatettua pentua ostavan kannattaa erottaa toisistaan Ruotsin Kennelliiton rekisteröintivaatimukset ja rotuyhdistyksen niitä laajemmat jalostussuositukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Lagotto romagnolo on tiivisrakenteinen koira, jonka olemus on vankka ja rustiikkinen. Sen runko on lähes yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus. Aikuiskoko vaihtelee hieman sukupuolen mukaan: urosten säkäkorkeuden tulisi olla 43–48 cm ja painon 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg. Kokonaisuus on ketterä työkoira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta eikä liian hentoiselta.

Kihara turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla tiheä ja villava, ja karheampien kiharoiden alla tulee erottua aluskarva. Sallittuja värejä ovat luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein merkein, oranssi- ja ruskeapäistärikkö sekä yksivärinen ruskea tai oranssi valkoisin merkein tai ilman. Kellanruskeita tan-merkkejä voi esiintyä. Musta ei ole hyväksytty väri.

Turkki kasvaa koko koiran elämän ajan ja voi huopaantua, jos sen hoito laiminlyödään. Tarkasta iho ja käy läpi herkästi takkuuntuvat kohdat, erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Selvitä takut tai leikkaa ne pois ennen kuin ne kiristyvät. Sovita hoitoväli turkin laadun, vuodenajan, uimisen ja kasvillisuudessa liikkumisen mukaan. Kaikille lagotoille sopivaa viikoittaista hoitoaikataulua ei ole.

Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen ja käytännöllinen leikkaus, joka seuraa rungon ääriviivoja. Turkkia ei tule muotoilla villakoiran tapaan. Näyttelyissä rungon karvan enimmäispituudeksi määritellään noin neljä senttimetriä. Päässä karva saa olla pidempää, mutta se ei saa peittää silmiä. Kotikoiralla kalenteriin merkittyä hoitopäivää tärkeämpää on turkin todellinen kunto: koiran on nähtävä ja liikuttava esteettä, ihon on oltava helposti tarkastettavissa eikä turkki saa olla huopaantunut tai täynnä likaa ja kasvinosia. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen sukulinjan turkkia hoidetaan.

Tarkasta ja haistele korvia säännöllisesti ja puhdista korvan ulko-osat tarvittaessa. Runsas karvoitus voi joillakin koirilla altistaa ongelmille, mutta karvojen säännöllinen nyppiminen ei automaattisesti sovi jokaiselle. Epämiellyttävä haju, ruskea erite, punoitus, arkuus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lagottoja kuvaillaan joskus allergiaystävällisiksi, koska irtokarvaa näkyy vähemmän kuin monilla runsaasti karvaa pudottavilla roduilla. Kuvaus on harhaanjohtava. Koiran allergeeneja on ennen kaikkea ihossa ja syljessä, niiden määrä vaihtelee saman rodunkin yksilöiden välillä, eikä mikään rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan lagotto on miellyttämishaluinen, mutkaton, innokas, helposti koulutettava ja omistajaansa syvästi kiintynyt. Se nauttii tiiviistä yhteistyöstä ihmisen kanssa, käyttää nenäänsä sinnikkäästi ja saattaa ilmoittaa poikkeavista tapahtumista, vaikkei sitä ole jalostettu vahtikoiraksi. Sopivassa kodissa se on usein arjessa aktiivisesti mukana oleva kumppani, joka kaipaa yhteistä tekemistä pelkän liikunnan sijaan.

Rotumääritelmän ihanne ei takaa jokaisen koiran käyttäytymistä. Ruotsalaisissa BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu suuria eroja siinä, miten lagotot tervehtivät vieraita ihmisiä. Monet ottavat vain vähän kontaktia, ja myös uteliaisuus, huolestuneisuus ja yllätyksestä palautuminen vaihtelevat. Pidättyväisyys ei välttämättä ole pelkoa, mutta usein epävarma koira tarvitsee etäisyyttä ja tukea, ei pakotettuja kohtaamisia.

Pennunostajalle lähisuvun luonne on siksi yhtä tärkeä kuin rodun yleiskuvaus. Tapaa emä pentuineen, kysy vanhempien ja lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin, ääniin ja uusiin paikkoihin sekä pyydä nähtäväksi mahdolliset BPH-tulokset. BPH kuvaa käyttäytymistä; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää.

Lagotto voi elää tyytyväisenä lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuminen varhaisessa vaiheessa ja koiran aiemmat kokemukset ovat tärkeitä. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Takaa-ajoleikit ja kohtaamiset pieneläinten kanssa vaativat samaa huolellisuutta kuin muidenkin koirien kohdalla.

## Koulutus ja liikunta

Lagotto romagnolo tarvitsee aktiivisen elämän, jossa hajutyöskentelyllä on selkeä paikkansa. Rotu on kehittynyt etsimään itsenäisesti mutta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Monet yksilöt nauttivat noseworkista, ihmisten tai esineiden etsinnästä, jäljestyksestä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta ja agilitystä. Tarpeen täyttämiseksi ei kuitenkaan tarvitse kilpailla tai etsiä oikeita tryffeleitä.

Rakenna arkeen rutiini, johon kuuluu lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa hajujen tutkimiseen ja lyhyitä keskittymistä vaativia tehtäviä. Yksinkertainen piilotettujen esineiden tai herkkujen etsintä voi olla arvokasta tekemistä, mutta nenätyöskentely ei korvaa liikuntaa, sosiaalisia kontakteja, lepoa eikä arjen perustaitoja. Tarkkoja minuutti- tai tuntimääriä hyödyllisempää on seurata koiran käyttäytymistä: sopivalla aktiivisuustasolla koira on ulkona innokas tekemään ja pystyy kotona rauhoittumaan ilman jatkuvaa levottomuutta tai liiallisen kuormituksen merkkejä.

Opeta luoksetulo varhain ja palkitse kontaktista myös silloin, kun ympäristössä on houkutuksia. Jalostus on vähentänyt rodun aiempaa metsästysviettiä, mutta ei poistanut sitä kaikilta yksilöiltä. Vanhemmissa rotukyselyissä osalla koirista todettiin kiinnostusta riistaan. Käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti siinä ympäristössä, jossa koiraa on tarkoitus pitää vapaana.

Tasapainota tekemistä rauhoittumisen harjoittelulla. Lagotto, jolle tarjotaan jatkuvasti lisää kiihdyttävää tekemistä, ei opi automaattisesti lepäämään. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, ennakoitavat tauot ja palkitsemiseen perustuva koulutus kehittävät sekä yhteistyötä että itsehillintää. Sovita liikunta koiran ikään, terveyteen ja päivän tilanteeseen, erityisesti pennun kasvuaikana sekä sairauden tai vamman jälkeen.

## Terveys

Lagoton ostajan kannattaa ensisijaisesti tarkastaa dokumentoidut tutkimustulokset ja koiran suvun terveyshistoria sen sijaan, että hän vain kävisi läpi pitkän testilistan. Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä sääntöjen mukaisesti.

Rotuyhdistyksen jalostussuositukset menevät tätä pidemmälle. Yhdistys suosittelee pentueen alustavaksi lonkkaindeksiksi vähintään 98:aa ja koirille, joilla ei ole ruotsalaista lonkkaindeksiä, lonkkatulosta A tai B. Se ei suosittele D- tai E-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Näistä asioista on tärkeää kysyä, mutta kyse on yhdistyksen suosituksista. Niitä ei pidä sekoittaa viralliseen vaatimukseen siitä, että lonkkatulos on tiedossa.

Rodussa esiintyy silmäsairauksia. Siksi rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille virallista, Ruotsin Kennelliittoon kirjattua silmätutkimusta, joka on tehty enintään vuotta ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä ja löydökset sen sijaan, että tyytyisit vakuutukseen koiran ”testaamisesta”.

DNA-testejä on saatavilla myös peittyvästi periytyviin sairauksiin: BFJE:hen, jota kutsutaan myös hyvänlaatuiseksi perinnölliseksi nuoruusiän epilepsiaksi, sekä lagoton kertymäsairauteen eli LSD:hen. Rotuyhdistys suosittelee, että koirien geenitestitulos tunnetaan ja että kantaja yhdistetään vain geneettisesti terveeksi todettuun koiraan. Käsitteet terve, kantaja ja sairas koskevat juuri sitä geenimuunnosta, joka on testattu. Kantaja ei automaattisesti ole sairas, eikä terve testitulos takaa, että koira olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Pyydä testitulosten lisäksi tietoa lähisukulaisten toistuvista korva-, iho-, ruoansulatus-, silmä- ja neurologisista ongelmista.

Korvat tarvitsevat säännöllistä huomiota, sillä osalle yksilöistä kehittyy korvaongelmia. Tarkasta ne turkinhoidon yhteydessä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos huomaat voimakasta hajua, eritettä, punoitusta, kipua tai pään ravistelua. Älä pidä toistuvaa ongelmaa pelkästään karvojen leikkaamisella tai puhdistamisella ratkaistavana asiana.

## Historia ja alkuperä

Lagotto romagnolo on kotoisin Koillis-Italiassa sijaitsevasta Romagnasta. Sen nimi liittyy veteen, ja alun perin koirat toimivat vedestä noutajina Comacchion ja Ravennan alavilla kosteikkoalueilla. Tiheä turkki, työhalu ja erinomainen hajuaisti olivat siinä ympäristössä hyödyllisiä ominaisuuksia.

Kun laajoja kosteikkoalueita kuivattiin ja muutettiin viljelymaaksi, koirien työ muuttui. Niiden etsintäkykyä alettiin hyödyntää tryffelien löytämisessä Romagnan pelloilta ja kukkuloilta. Nykyinen rotumääritelmä nimeää rodun käyttötarkoitukseksi tryffelikoiran, ja sijoittuminen roturyhmään 8 kuvastaa sen vesikoirataustaa.

Rodun yksilömäärä väheni jyrkästi toisen maailmansodan jälkeen, mutta 1970-luvulla aloitettiin työ sen säilyttämiseksi. FCI tunnusti rodun vuonna 1995. Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin samana vuonna, ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 1996 ja Ruotsin lagotto romagnolo -yhdistys perustettiin vuonna 2000.

## Arki lagoton kanssa

Lagotto romagnolo sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tavalliseen koira-arkeen aktiivista tekemistä, hajutyöskentelyä ja säännöllistä turkinhoitoa. Käytännöllisen kokonsa ansiosta se voi asua kerrostaloasunnossa, mutta kodin neliöt eivät korvaa ulkoilua, koulutusta ja mahdollisuutta rauhoittua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös syytä puuttua varhain hälytyshaukuntaan, jonka laukaisevat porraskäytävän tai oven takaa kuuluvat äänet.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää heti yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä muutaman tunnin yksinolosta vaihtelee paljon. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään rauhallisesti. Jatkuva vinkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai muut stressin merkit kertovat, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen ja toisinaan haettava ammattilaisen apua.

Ennen pennun ostamista käytännön muistilista on hyödyllisempi kuin lupaukset rodun sopivuudesta ”kaikille”:

- Tapaa emä ja kysy suvun koirien arkikäyttäytymisestä, peloista, palautumisesta ja mahdollisista BPH-tuloksista.
- Tarkasta molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja selvitä, miten suunniteltu yhdistelmä vastaa rotuyhdistyksen indeksisuositusta.
- Pyydä nähtäväksi tuoreet silmätutkimustulokset sekä BFJE- ja LSD-geenitestitulokset. Pyydä myös selitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten toistuvista terveysongelmista, älä vain kirjatuista tutkimustuloksista.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito ja varaudu siihen, että turkin leikkaaminen kuuluu koiran hoitoon koko sen elämän ajan.

Lagotto voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa ja kiinnostusta koulutukseen, turkinhoitoon ja koiran viestien ymmärtämiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta, samaan lyhyeen päivittäiseen lenkkiin tyytyvää koiraa tai jonka koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin pitkien työpäivien ajan.

Lagotto romagnolo

The Swedish Lagotto Club

The Norwegian Lagotto Club

The Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Keskikokoinen italialainen vesi- ja tryffelikoira, jolla on vankka rakenne ja tiheä, kihara, vain vähän karvaa pudottava turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen sekä erittäin helposti koulutettava. Se nauttii hajutyöskentelystä, aivojumpasta ja aktiivisesta ulkoilmaelämästä perheen kanssa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet