## Rotu lyhyesti

Japaninpystykorva on japanilainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 5. Sen tunnusmerkkejä ovat puhtaanvalkoinen kaksinkertainen karvapeite, pienet pystyt korvat ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Rotu on vilkas ja tarkkaavainen, ja se on usein innokas oppimaan, mutta se voi myös olla herkkähaukkuinen. Japaninpystykorvaa harkitsevan kannattaa siksi arvioida melunsietokykyään yhtä huolellisesti kuin mahdollisuuksiaan tarjota koiralle liikuntaa.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Japani; seurakoira, FCI:n rotunumero 262.
- **Koko:** rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 30–38 cm, nartut ovat hieman pienempiä. Painoa ei ole määritelty.
- **Mittasuhteet:** runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 10:11.
- **Karvapeite:** puhtaanvalkoinen. Peitinkarva on suoraa ja pystyä, pohjavilla lyhyttä, pehmeää ja tiheää.
- **Luonne:** ihanteena on älykäs, iloinen ja valpas koira. Japaninpystykorva voi ilmoittaa havainnoistaan haukkumalla, mutta sen ei pitäisi olla jatkuvasti äänekäs, pelokas tai aggressiivinen.
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja aivopähkinöitä sekä varhain aloitettua totuttelua ääniin, vieraisiin ja yksinoloon.

Japaninpystykorva voi muistuttaa pientä samojedinkoiraa tai valkoista saksanpystykorvaa, mutta nämä ovat erillisiä rotuja, joilla on omat rotumääritelmänsä ja historiansa. Pelkän ulkonäön perusteella ei voi päätellä, miten ne eroavat luonteeltaan, kooltaan tai terveydeltään.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Japaninpystykorva on vankka mutta elegantti koira, jonka mittasuhteissa ei ole liioiteltuja piirteitä. Suippeneva kuono, tummat mantelinmuotoiset silmät ja pienet kolmiomaiset korvat luovat valppaan ilmeen. Selän tulee olla lyhyt ja vaakasuora, ja liikkeiden nopeita ja eloisia. Häntä kaartuu selän päälle, mutta se ei saa olla tiukasti kiertynyt.

Karvapeitteessä on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on suoraa ja rungosta kohollaan, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Karva on lyhyempää kasvoissa, korvissa ja raajojen etupuolella, mutta pidempää rungossa. Kaulan ja rinnan ympärillä oleva kaulus sekä runsaskarvainen häntä ovat erityisen näyttäviä. Ainoa hyväksytty väri on puhtaanvalkoinen.

Hyvä lähtökohta turkinhoidolle on yleensä perusteellinen harjaus ja kampaus ihoa myöten noin kerran viikossa. Käy turkkia läpi pienissä osioissa, jotta kampa ulottuu pohjavillaan asti, ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava useammin. Ruotsin Kennelliiton mukaan nartut vaihtavat karvansa usein kahdesti vuodessa ja aikuiset urokset yleensä kerran, mutta ajankohta ja irtoavan karvan määrä vaihtelevat.

Koira pestään likaisuuden ja tarpeen mukaan, ei kiinteän aikataulun perusteella. Valkoista turkkia ei tarvitse pestä aina, kun se pölyyntyy. Totuta pentu rauhallisesti harjaan, kampaan ja tassujen käsittelyyn jo ennen kuin perusteellinen turkinhoito on tarpeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Japaninpystykorva huomaa ympäristönsä muutokset nopeasti ja viihtyy yleensä perheensä lähellä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, iloiseksi ja valppaaksi. Kaikki yksilöt eivät ole erityisen kiinnostuneita vieraista ihmisistä tai koirista. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko: paniikki, uhkailu tai vaikeus palautua tilanteesta ovat eri asioita kuin rauhallinen itsevarmuus.

Haukkumista on syytä tarkastella tasapainoisesti. Ruotsin Kennelliiton rotukuvauksessa japaninpystykorvaa kuvataan herkkähaukkuiseksi, kun taas rotumääritelmän mukaan sen ei pitäisi olla äänekäs. Nämä kuvaukset eivät ole ristiriidassa, kun lyhyt ilmoitushaukku erotetaan jokaisesta äänestä alkavasta ja jatkuvasta haukkumisesta. Tavoitteena ei ole poistaa koiran valppautta, vaan auttaa sitä huomaamaan ovelta kuuluva ääni ja rauhoittumaan sen jälkeen.

Haukkuminen, arkuus ja vieraiden ihmisten pelko nousivat toistuvasti esiin rotuyhdistyksen omistajakyselyissä vuosina 2014 ja 2020. Vastaajat osallistuivat kyselyihin oma-aloitteisesti ja kysymys oli laaja, joten vastauksista ei voi päätellä näiden piirteiden yleisyyttä koko rodussa. Jos mahdollista, tapaa pennun emä tavallisessa arkiympäristössä, kysy lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin ja porraskäytävän ääniin ja tulkitse mahdollisia BPH-käyttäytymiskuvauksia käyttäytymisprofiileina, ei pistearvosteluina.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis kouluttamaan aktiivisesti ja puuttumaan haukkumiseen johdonmukaisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka olettaa seurakoiran olevan automaattisesti hiljainen, tulevan aina kutsusta luo tai tervehtivän kaikkia innokkaasti.

## Koulutus ja liikunta

Aikuinen japaninpystykorva tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Vaihtele lenkkeilyä, haistelua, leikkiä ja lyhyitä yhteistyötehtäviä. Rally-toko, nosework, agility, jäljestys, temput ja arkitaitojen harjoittelu ovat kaikki mahdollisia vaihtoehtoja. Valitse tekeminen koiran terveyden, kiinnostuksen ja kunnon mukaan.

Arvioi sopivaa määrää palautumisen perusteella. Koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja liikkumaan levon jälkeen ilman jäykkyyttä. Jokaiseen pieneen häiriöön reagoiva koira saattaa tarvita paremmin turvattua lepoa, hajutyöskentelyä tai harjoittelua häiriöiden keskellä – ei välttämättä pidempää lenkkiä. Pennut tarvitsevat lyhyitä, leikinomaisia ja ikään sopivia kokemuksia, eivät aikuisen koiran päiväohjelmaa pienoiskoossa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus hyödyntää hyvin rodun tarkkaavaisuutta ja työskentelyhalua. Selvitä ensin, mikä laukaisee haukkumisen: ovikello, hissi, ikkunan takana kulkevat ihmiset vai leikin aiheuttama innostus. Lisää etäisyyttä tai peitä näköyhteys ja palkitse koiraa silloin, kun se pystyy vielä olemaan hiljaa ja ottamaan sinuun kontaktia. Opeta sitten yksinkertainen vaihtoehtoinen toimintatapa, kuten omalle alustalle meneminen ovikellon soidessa. Rankaiseminen voi lisätä ahdistusta muuttamatta sitä, miltä ääni koirasta tuntuu.

Ruotsin Kennelliitto kuvaa rodun metsästysviettiä suhteellisen vähäiseksi, mutta se ei takaa turvallista vapaana ulkoilua tai varmaa luoksetuloa. Aloita helpossa ympäristössä, lisää häiriöitä vähitellen ja käytä pitkää liinaa, kunnes koira reagoi ensimmäiseen kutsuun myös jonkin liikkuessa. Luoksetulon onnistumisprosentti kertoo vähemmän kuin koiran käytös juuri siinä ympäristössä, jossa aiot päästää sen vapaaksi.

## Terveys

Ruotsin Kennelliitto kuvaa japaninpystykorvaa yleisesti terveeksi roduksi, jolla on vähän rotukohtaisia sairauksia. Pennunostajan kannattaa silti selvittää polvien, silmien ja sydämen terveys sekä suvun olennaiset terveystiedot. Yksi normaali tutkimustulos ei korvaa tietoa vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

Rodussa esiintyy **patellaluksaatiota**, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee julkaisemassaan jalostusstrategiassa vapaaehtoista polvitutkimusta noin kahden vuoden iässä, kun koira on fyysisesti kehittynyt. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset tulokset ja kysy, onko sukulaisilla esiintynyt toistuvaa ontumista, hyppäämisvaikeuksia tai haluttomuutta juosta ja tehdä nopeita käännöksiä.

Myös **silmien ja sydämen** terveyttä seurataan vapaaehtoisesti. Jalostusstrategiassa mainitaan muutamia vanhemmilla koirilla todettuja PRA-tapauksia, ja jalostuskoirille suositellaan säännöllisiä silmätutkimuksia erityisesti kuuden ikävuoden jälkeen. Siinä mainitaan myös pieni määrä vanhempia koiria, joilla on todettu sydämen sivuääniä ja mitraaliläpän rappeumasairautta eli MMVD:tä. Ohjeena on, että eläinlääkäri kuuntelee sydämen tavanomaisten käyntien yhteydessä ja järjestää ultraäänitutkimuksen, jos sivuääni havaitaan. Kyse on seurannasta, ei osoituksesta siitä, että jokainen koira sairastuisi tai että vanha normaali tulos takaisi terveyden koko loppuelämäksi.

**X-kromosomiin kytkeytyvää lihasdystrofiaa** on todettu muutamissa irlantilaisissa sukulinjoissa, ja tutkijat ovat kehittäneet mutaatiolle DNA-testin. Rotuyhdistyksen strategian mukaan tapauksia ei ollut tiedossa näiden irlantilaisten sukulinjojen ulkopuolella. DNA-testaus on siksi erityisen tärkeää silloin, kun sukutaulussa on irlantilaista taustaa: kysy kyseisen sukuhaaran geenitestituloksista. Sen sijaan ei ole näyttöä siitä, että jonkin tietyn PRA:n DNA-testin pitäisi kuulua koko rodun rutiinitutkimuksiin.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä japaninpystykorvalle ei aseteta rotukohtaisia terveystutkimusvaatimuksia, eikä rodulla ole pakollista valtakunnallista terveysohjelmaa. Polvi-, silmä- ja sydäntutkimukset ovat rotuyhdistyksen vapaaehtoisia suosituksia. Tarkista aina ajantasaiset säännöt ennen jalostuskäyttöä ja erota sitovat ehdot suosituksista.

## Historia ja alkuperä

Japaninpystykorva kehitettiin Japanissa 1900-luvun alkupuoliskolla. Virallisessa rotumääritelmässä todetaan varovaisesti, että rodun arvellaan polveutuvan osittain valkoisista saksanpystykorvista, grosspitzeistä, joita tuotiin Japaniin Siperian ja Koillis-Kiinan kautta noin vuonna 1920. Tämä on rodun taustasta kirjattu kuvaus, ei peruste pitää nykyistä rotua saksanpystykorvan muunnoksena.

Valkoisia pystykorvia esitettiin Tokiossa noin vuonna 1921. Kanadasta tuotiin kaksi paria vuonna 1925, ja vuoteen 1936 asti tuotiin lisää koiria Kanadasta, Yhdysvalloista, Australiasta ja Kiinasta. Näitä koiria risteytettiin yhtenäisemmän rotutyypin luomiseksi. Toisen maailmansodan jälkeen Japanin Kennelliitto laati rotumääritelmän, joka hyväksyttiin vuonna 1948.

Yksityiskohtaisempia väitteitä samojedinkoirien, amerikaneskimokoirien tai muiden rotujen käytöstä varhaisessa jalostustyössä esitetään usein, mutta virallisen rotumääritelmän historiaosuus ei tue niitä. Siksi dokumentoidut tuontireitit on hyvä pitää erillään myöhemmistä teorioista.

## Arki japaninpystykorvan kanssa

Japaninpystykorva voi asua kerrostalossa, mutta silloin ääniin on kiinnitettävä tavallista enemmän huomiota. Kuuluvatko hissi, ulko-ovi tai naapurit asuntoon? Sijoita koiran peti etäälle ulko-ovesta ja ikkunoista, joista näkyy ohikulkijoita, ja palkitse rauhallisesta käytöksestä ennen kuin ilmoitushaukkumisesta tulee tapa. Hyvien ulkoilu- ja harjoittelupaikkojen helppo saavutettavuus on tärkeämpää kuin huoneiden määrä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien välillä on suuria eroja. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä poissaoloja vain niin kauan kuin koira pystyy lepäämään haukkumatta, kuljeskelematta levottomasti tai osoittamatta stressiä. Kamera voi näyttää, mitä oven sulkeuduttua tapahtuu. Jos ahdistus lisääntyy, lyhennä poissaoloa ja palaa helpompaan vaiheeseen sen sijaan, että jatkaisit eteenpäin.

Lasten kanssa aikuisen valvonta ja koiran oikeus rauhalliseen lepopaikkaan ovat tärkeämpiä kuin rotu. Opeta lapsille, ettei koiraa kanneta, halata tai häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Muiden koirien, kissojen ja pieneläinten kanssa aiemmat kokemukset ja yksilöllinen käytös merkitsevät enemmän kuin yleinen kuvaus suhteellisen vähäisestä metsästysvietistä. Tutustuta kissa ja koira toisiinsa etäältä portin tai hihnan avulla, estä jahtaaminen ja tarjoa kissalle korkeita paikkoja, joihin vetäytyä. Älä jätä niitä ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on vakiintunut.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat ovelta kuuluviin ääniin, vieraisiin ja uusiin paikkoihin?
- Mitä polvi- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, milloin tutkimukset on tehty ja mitä kasvattaja tietää sukulaisten sydän- tai liikkumisongelmista?
- Onko suvussa irlantilaista taustaa, ja jos on, tunnetaanko kyseisen sukuhaaran lihasdystrofiaan liittyvä geneettinen status?
- Miten pentujen kanssa on harjoiteltu käsittelyä, arjen ääniä, lepoa ja lyhyitä erossaoloja?

Parhaiten rotu sopii kotiin, jossa arvostetaan valpasta, oppimishaluista seurakoiraa ja ollaan valmiita harjoittelemaan rauhallisesti ääniin suhtautumista ja itsehillintää. Valkoinen turkki on rodun näkyvin piirre, mutta arjessa sopivuuden ratkaisevat haukkuherkkyys, palautumisen nopeus ja kyky rauhoittua.

Japaninpystykorva

The Kennel Club (UK)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Japaninpystykorva on pieni tai keskikokoinen, ihmisläheinen seurakoira, jonka puhtaanvalkoinen kaksinkertainen turkki on helppo pitää kunnossa säännöllisellä harjauksella. Se on eloisa, älykäs ja helposti koulutettava, ja se sopii kerrostaloasumiseen, kunhan saa päivittäin liikuntaa. Japaninpystykorva on luonnostaan valpas ja haukkuherkkä, mutta tutustuttuaan yleensä ystävällinen.

Jorun Roaldset

## Rotu lyhyesti

Englanninspringerspanieli on aktiivinen brittiläinen metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään riistaa, ajamaan sen liikkeelle suojapaikoistaan ja noutamaan saaliin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa tarjota koiralleen päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä esimerkiksi metsästyksen, koiraurheilun tai monipuolisen ulkoilmaelämän parissa.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä. Painoa ei ole määritelty, joten kiinteä painohaitari ei ole kaikille koirille käyttökelpoinen vertailukohta.
- **Tyyppi:** Rodussa on jo pitkään ollut erilaisia jalostuslinjoja, etenkin käyttö- ja näyttelypainotteisia. Kasvattajan tavoitteet ja vanhempien ominaisuudet kertovat pennun mahdollisesti perimistä piirteistä enemmän kuin pelkkä linjan nimitys.
- **Luonne:** Ihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira. Yksilöt eroavat silti toisistaan esimerkiksi aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja herkkyyden suhteen.
- **Aktiivisuus:** Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle.
- **Turkki:** Tiheä, suora ja säänkestävä. Hapsut vaativat säännöllistä harjausta ja siistimistä.
- **Sopiva koti:** Hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja viettää paljon aikaa ulkona. Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koiran odotetaan usein tyytyvän lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninspringerspanieli on vahva ja tiivisrakenteinen koira, jonka ääriviivat ovat tasapainoiset ja tyylikkäät. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä, mutta virallista painohaitaria ei ole. Koiraa ei pidä arvioida mielivaltaisesti valitun vaakalukeman perusteella. Arvioi sen sijaan sen kuntoluokkaa: vyötärön tulisi erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla.

Turkin tulee olla tiheä ja suora sekä suojata säältä olematta karkea. Korvien, raajojen ja rungon pidemmät karvat muodostavat kohtuulliset hapsut. Sallitut värit ovat maksanruskeavalkoinen ja mustavalkoinen, molemmat joko tan-merkein tai ilman.

Perusteellinen harjaus noin kerran viikossa on monelle koiralle hyvä lähtökohta, mutta todellinen hoitotarve riippuu turkin määrästä, vuodenajasta ja koiran tekemisistä. Kiinnitä metsälenkkien, uimisen ja märällä säällä ulkoilun jälkeen erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, korvahapsuihin ja tassuihin, sillä niihin voi kertyä roskia ja takkuja. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua. Turkkia on leikattava ja siistittävä säännöllisesti, mutta hoitovälin tulee määräytyä karvan pituuden ja laadun, ei tiukan kalenterin mukaan.

Runsaskarvaiset riippukorvat on tarkastettava säännöllisesti. Siisti tarvittaessa korvien sisäpinnan pitkiä karvoja ja tarkasta korvat uimisen jälkeen. Paha haju, punoitus, erite tai toistuva raapiminen ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä sen sijaan, että korvien puhdistamista vain jatkettaisiin syytä selvittämättä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka nauttii työskentelystä ohjaajansa kanssa. Selvä arkuus ja aggressiivisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Näiden piirteiden ansiosta englanninspringerspanieli on houkutteleva harrastus- ja työkaveri, mutta ne eivät takaa, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa.

Myös BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat, ettei rodun keskiarvo kerro kaikkea. Saman rodun koirat voivat reagoida eri tavoin sosiaalisissa tilanteissa, leikkiessään ja kohdatessaan jotakin odottamatonta. Rodussa on myös erilaisia jalostuslinjoja, joita ei ole aina arvioitu erikseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa, mitä ominaisuuksia jalostuksessa on painotettu ja onko saatavilla BPH-kuvausten tai muiden olennaisten testien tuloksia.

Rotu tarvitsee tilaisuuksia käyttää uteliaisuuttaan ja työskentelyhaluaan. Aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa tarpeeseen olla jatkuvasti liikkeessä. Työskentelyn ja levon välillä vaihtamista kannattaa opettaa alusta lähtien selkeiden rutiinien, rauhallisten taukojen ja sopivan haastavien tehtävien avulla.

## Koulutus ja liikunta

Rodun alkuperäinen työskentelyketju – riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen – selittää suuren osan sen koulutustarpeista. Monet yksilöt nauttivat maaston ja kasvillisuuden tutkimisesta, esineiden kantamisesta ja tiiviistä yhteistyöstä ohjaajan kanssa. Lenkit voivatkin olla antoisampia, kun niihin sisältyy välillä hajutyöskentelyä, noutoja, helppoja etsintätehtäviä tai muuta yhteistä harjoittelua.

Kaikille koirille sopivaa päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Hyväkuntoinen ja terve aikuinen kestää huomattavasti enemmän kuin pentu, iäkäs koira tai tauon jälkeen liikuntaan palaava koira. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Yhdistä rauhallisia kävelyjä, vaihtelevassa maastossa liikkumista, aivotyötä ja lepoa sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiran joka päivä raskaalla liikunnalla.

Yhteydenpito ohjaajaan, luoksetulo ja paikallaan pysyminen hajuista tai liikkeestä huolimatta ovat erityisen hyödyllisiä taitoja. Aloita helpoista tilanteista ja lisää häiriöitä vähitellen. Myönteiset, palkitsemiseen perustuvat menetelmät ja lyhyet harjoitukset auttavat säilyttämään koiran itseluottamuksen ja yhteistyöhalun. Pitkä liina voi lisätä turvallisuutta harjoittelussa, mutta sen käyttö ei osoita, että koira olisi myöhemmin luotettavasti hallinnassa vapaana kaikkialla.

Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa takaa luonnonvaraisia eläimiä, ellei kyse ole metsästyksestä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiran on oltava erityisen tarkasti hallinnassa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä. Jos koira on voimakkaasti kiinnostunut riistasta, omistajan on pystyttävä estämään sitä lähtemästä takaa-ajoon.

## Terveys

Englanninspringerspanielia kuvataan yleensä terveeksi roduksi. Pentua hankittaessa on silti tärkeää erottaa viralliset vaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Pitkä luettelo kaikista rodulla joskus todetuista sairauksista on vähemmän hyödyllinen kuin ajantasaiset tiedot juuri kyseisten vanhempien ja niiden sukujen tutkimustuloksista.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on Ruotsin kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että lonkat on tutkittu ja niistä on saatavilla lausunto. Se ei tarkoita, että kaikki tulokset olisivat automaattisesti yhtä sopivia jalostukseen. Springerklubbenilla on tarkempia jalostussuosituksia lonkkatuloksista ja yhdistelmistä. Pyydä nähtäväksi vanhempien todelliset tulokset ja selvitys siitä, miten suunniteltu yhdistelmä noudattaa yhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Rotuyhdistys suosittelee myös, että jalostuskoirille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta. Silmän kammiokulmaa arvioiva gonioskopia ennen koiran ensimmäistä astutusta kuuluu yhdistyksen ohjeisiin. Tarkista lausunnoista tutkimuspäivä, diagnoosit ja mahdolliset jatkoseurantaohjeet. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”testattu”.

Fukosidoosi on peittyvästi periytyvä entsyymipuutos, joka voi vaikuttaa keskushermostoon. Kantaja ei sairastu kyseisen geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Saatavilla olevan DNA-testin avulla kasvattaja voi osoittaa vanhempien perimästatuksen ja välttää yhdistelmän, josta voisi syntyä sairaita pentuja. Varmennettujen tulosten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin saman testipaketin vaatiminen jokaiselta koiralta.

Tarkasta arjessa korvat ja seuraa koiran kuntoluokkaa säännöllisesti. Toistuvat korvavaivat, silmämuutokset, ontuminen ja muut oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Älä oleta ongelman olevan harmiton vain siksi, että joku kutsuu sitä ”rodulle tyypilliseksi”.

## Historia ja alkuperä

Englanninspringerspanieli on lähtöisin Britannian vanhasta spanieliperinteestä. Näitä koiria käytettiin riistan etsimiseen ja liikkeelle ajamiseen metsästettäessä verkoilla, haukoilla tai englanninvinttikoirilla. Ampuma-aseilla metsästämisen kehittyessä niiden tehtäväksi tuli etsiä riistaa metsästäjän edestä, ajaa se liikkeelle ja noutaa saalis.

Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen esiin piilopaikastaan. Britannian Kennel Club tunnusti englanninspringerspanielin omaksi rodukseen vuonna 1902. Ruotsin Springerklubben perustettiin vuonna 1982.

Jalostus on kulkenut eri suuntiin jo pitkään. Käyttölinjoissa valinta on perustunut ensisijaisesti työskentelyominaisuuksiin, kun taas toisissa linjoissa on painotettu enemmän rakennetta ja näyttelymenestystä. Ero on tärkeä sekä historian että käytännön kannalta, mutta se ei tarkoita kahta yksiselitteistä luonnetyyppiä. Molempien suuntausten sisällä on vaihtelua, ja nykyiset koirat voivat osallistua monenlaiseen toimintaan. Ostajan kannattaa siksi arvioida kyseisen kasvattajan tavoitteita, vanhempia ja laajempaa sukua sen sijaan, että luottaisi pelkkään linjan nimitykseen.

## Arki rodun kanssa

Englanninspringerspanieli voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja aikaa palautua sekä pääsee luontoon tai muihin sopiviin harjoitteluympäristöihin. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä omistajan kanssa. Ratkaisevaa on koiran päivän sisältö, ei se, onko koti omakotitalossa vai kerrostalossa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Yksilöissä on eroja, joten arkea ei pidä järjestää sen oletuksen varaan, että rotunimi takaisi koiran pärjäävän yksin tietyn tuntimäärän.

Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rotumääritelmän kuvaus ystävällisestä koirasta ei koskaan korvaa valvontaa. Noudata samaa huolellisuutta muiden eläinten kanssa. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä takaa-ajo, pidä tapaamiset lyhyinä ja hallittuina ja varmista kissalle omat poistumisreitit. Se, tuleeko tietty koira toimeen kissojen tai muiden koirien kanssa, riippuu yksilöstä, sen aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta.

Pentua harkittaessa kannattaa selvittää erityisesti:

- kasvattajan tavoitteet ja se, sopiiko koirien työskentelyhalun voimakkuus omaan arkeen
- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ei vain sitä, että lonkat on kuvattu
- silmätutkimusten päivämäärät ja täydelliset tulokset, myös mahdollisen gonioskopian osalta
- varmennettu fukosidoosistatus silloin, kun se on yhdistelmän kannalta olennaista
- vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen arjessa, mielellään täydennettynä BPH-kuvausten tai käyttökokeiden tuloksilla
- miten pentuja totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin ympäristöihin ja tavalliseen perhe-elämään.

Paras kumppani on koira, jonka todennäköinen aktiivisuustaso, työskentelyhalu ja herkkyys sopivat omistajan todelliseen arkeen. Englanninspringerspanielin kohdalla tämä arvio on arvokkaampi kuin lupaukset siitä, että rotu olisi aina helppo, lapsiystävällinen tai samanlainen jalostussuunnasta riippumatta.

Englanninspringerspanieli

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Englanninspringerspanieli on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jonka hapsuinen ja säänkestävä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on iloinen, rakastava ja ihmisrakas koira, joka tarvitsee päivittäin 1,5–2 tuntia liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleisesti terve ja aktiivinen ja sopii ulkoilusta nauttivaan kotiin, jossa sen kanssa tekemiseen sitoudutaan.

Pine-Ess

Asger Kistrup Grubbe Barfod

Magleddies

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Lars Petter Paulsen

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Pawlished Diamonds

# Silkkiterrieri

## Rotu lyhyesti

- Silkkiterrieri on pieni koira, jolla on yllättävän rohkea ja eloisa luonne. Se käyttäytyy usein paljon kokoistaan suuremman terrierin tavoin.
- Tyylikkäästä, laskeutuvasta turkistaan huolimatta rotu on kehitetty aidoksi terrieriksi, jolla on vaisto ajaa takaa pieniä tuhoeläimiä.
- Silkkiterrieri on yleensä kiintynyt omiin ihmisiinsä, valpas kotona ja nopea huomaamaan uudet äänet tai vierailijat.
- Turkki on hienolaatuinen ja silkkinen, ei juurikaan karkea. Se vaatii silti säännöllistä harjausta, jotta korvien ympärille, jalkoihin ja vatsan alle ei muodostu takkuja.
- Hyvin jalostetussa silkkiterrierissä yhdistyvät yleensä kääpiökoiran helposti mukana kulkeva koko sekä terrierien ystävien arvostama uteliaisuus, itsevarmuus ja eloisuus.

## Ulkonäkö ja turkki

Silkkiterrieri on rotu, joka kiinnittää huomion heti. Ensi silmäyksellä moni huomaa pitkän, kiiltävän turkin ja pienen koon, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, ettei koira ole suinkaan hauras. Se on pieni terrieri, jolla on siisti, tasapainoinen olemus, kohtalainen luusto ja hieman korkeuttaan pidempi runko. Sen tulee näyttää hienostuneelta mutta ei hennolta.

Useimmat silkkiterrierit ovat niin kevyitä, että niitä on helppo kantaa, mutta samalla riittävän vankkoja pysyäkseen aktiivisen omistajan mukana. Ilme on tarkkaavainen ja älykäs, ja pienet pystyt korvat korostavat rodun valpasta olemusta. Liikkeiden tulee olla vapaat ja eloisat, koiran energisen luonteen mukaisesti.

Turkki on yksi rodun tunnusmerkeistä. Se on hienolaatuinen, suora ja silkkisen tuntuinen, ei villava eikä karkea. Ihanteellisesti se laskeutuu rungonmyötäisesti olematta liian runsas. Tyypillinen väritys on sininen ruskein merkein. Sinisen sävy voi vaihdella hopeansinisestä liuskeensiniseen, ja kasvoissa sekä jaloissa on täyteläisen ruskeat merkit. Pennut syntyvät usein tummempina, ja niiden väritys voi muuttua kasvun myötä.

Vaikka silkkiterrieri näyttää loisteliaalta, turkinhoito on hallittavissa, kun siitä huolehtii säännöllisesti. Tätä turkkia ei voi jättää viikoiksi hoitamatta ja yrittää sitten kunnostaa yhdellä pitkällä hoitokerralla.

Hyviä turkinhoitorutiineja ovat:

- Harjaa turkki useita kertoja viikossa takkujen ehkäisemiseksi, erityisesti korvien takaa ja etujalkojen alta.
- Käytä pehmeää harjaa tai kampaa, joka ei vahingoita hienolaatuista karvaa.
- Pese koira tarvittaessa hellävaraisella koirashampoolla ja kuivaa huolellisesti.
- Siisti karvat tassujen ja intiimialueiden ympäriltä puhtauden ylläpitämiseksi.
- Tarkista silmänympärykset ja parta ruoantähteiden sekä kyynelvärjäytymien varalta.

<x-quote text="Silkkinen turkki pysyy helpommin hoidettavana, kun turkinhoito kuuluu viikkorutiiniin eikä ole vain satunnainen pelastusoperaatio." from="Get a Pet" />

Jos toiveena on huoliteltu mutta käytännöllinen seuralainen, turkin pitäminen lyhyemmässä kotimallissa voi helpottaa päivittäistä hoitoa rodun tyylikkään ilmeen silti säilyessä. Lyhyemmässäkin turkissa silkkiterrierin tulisi näyttää huolitellulta, puhtaalta ja selvästi terrieriltä.

## Luonne ja persoonallisuus

Silkkiterrieri on älykäs, eloisa ja persoonallinen. Se ei ole unelias sylikoira, joka vain tarkkailee elämää tyynyltään. Se haluaa osallistua, tutkia kotia, partioida puutarhassa ja pysyä perillä omien ihmistensä tekemisistä. Moni omistaja ihastuu rotuun juuri siksi, että siinä yhdistyvät kääpiökoiran koko ja aidon terrierin rohkeus.

Arjessa silkkiterrieri on usein iloinen, valpas ja vahvasti perheeseensä kiintynyt. Se nauttii yleensä läheisyydestä omien ihmistensä kanssa, mutta sillä on myös itsenäinen puolensa. Hetken se voi olla hurmaava ja seuraavassa hyvin päättäväinen. Terrierin itsevarmuus on osa rodun viehätystä, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira aina tottele heti.

Silkkiterrieri voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa kodissa, jossa koiraa kohdellaan kunnioittavasti ja yhdessäoloa valvotaan. Usein parhaiten sen seuraksi sopivat vanhemmat lapset, jotka osaavat käsitellä pientä koiraa hellävaraisesti. Hyvin pienet lapset voivat vahingossa kuormittaa tai käsitellä väärin näin pientä koiraa, etenkin riehakkaissa leikeissä.

Suhtautuminen muihin lemmikkeihin vaihtelee. Osa silkkiterriereistä elää sopuisasti muiden koirien kanssa, varsinkin jos ne on sosiaalistettu varhain. Pieneläimet, kuten jyrsijät, voivat herättää takaa-ajovietin. Myös perheen kissoihin tutustuttaminen voi vaatia huolellisuutta, jos koiralla on voimakas saalisvietti.

Tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat:

- Nopeat reaktiot ja tarkka havainnointikyky
- Taipumus haukkua, kun ympäristössä tapahtuu muutoksia
- Uteliaisuus, joka voi tylsistyessä johtaa kepposiin
- Uskollisuus perheelle ja joskus varautuneisuus vieraita kohtaan
- Itsevarmuus, joka voi olla koiran kokoa suurempi

<x-quote text="Silkkiterrierimme oppi tunnistamaan kaikki rappukäytävän äänet viikossa, joten meidän piti opettaa hiljenemisvihje jo varhain. Muuten se olisi ilmoittanut jokaisesta naapurista." from="Maja, silkkiterrierin omistaja" />

Uudelle omistajalle yksi haaste on se, että rodun tarpeita saatetaan aliarvioida. Pienen koon ja kauniin ulkonäön vuoksi siltä odotetaan joskus vaivattoman koristekoiran luonnetta. Todellisuudessa silkkiterrieri tarvitsee selkeät arjen säännöt, sosiaalistamista ja tekemistä mielelle. Kun nämä tarpeet täyttyvät, siitä kasvaa usein hauska ja antoisa seuralainen, jossa on paljon persoonallisuutta helposti mukana kulkevassa koossa.

## Koulutus ja liikunta

Silkkiterrieri tarvitsee enemmän toimintaa ja tekemistä kuin moni pieneltä rodulta odottaa. Se ei kaipaa päivittäin tuntikausia raskasta liikuntaa, mutta voi parhaiten saadessaan säännöllisiä lenkkejä, mahdollisuuksia tutkia ympäristöä ja lyhyitä harjoituksia, jotka pitävät sen nokkelan mielen virkeänä. Se on kuin terrierin työinnolla varustettu koira pienessä paketissa.

Terve aikuinen koira hyötyy yleensä päivittäisistä kävelyistä sekä kotona tapahtuvasta leikistä ja harjoittelusta. Monet silkkiterrierit rakastavat etsimisleikkejä, lelujen jahtaamista ja pulmien ratkomista. Ne oppivat nopeasti, mutta huomaavat yhtä nopeasti myös epäjohdonmukaisuudet. Jos säännöt vaihtuvat päivästä toiseen, tämä rotu osaa käyttää tilanteen hyväkseen.

Koulutus sujuu parhaiten, kun se on myönteistä, selkeää ja palkitsemiseen perustuvaa. Kovat ojennukset voivat saada jotkut koirat vastahakoisiksi tai haukkuherkiksi, kun taas myönteiset menetelmät tuovat yleensä niiden innokkuuden esiin. Pidä harjoitukset lyhyinä ja tavoitteellisina. Viisi keskittynyttä minuuttia voi tuottaa enemmän tulosta kuin pitkä, toistava harjoitus.

Silkkiterrierille sopivaa tekemistä ovat usein:

- Lyhyet päivittäiset lenkit, joilla on runsaasti aikaa haistella
- Luoksetulon harjoittelu turvallisella, aidatulla alueella
- Temppujen ja tottelevaisuuden perusteiden opettelu
- Aktivointiruokailu ja hajuleikit sisällä
- Hallitut leikit sopivien koirakavereiden kanssa

Saalisvietti on tärkeä ottaa huomioon. Silkkiterrieri voi havaita linnun tai pieneläimen ja reagoida hetkessä, joten luotettava luoksetulo vaatii kunnollista harjoittelua. Vapaana sitä tulisi pitää vain turvallisilla alueilla, ellei luoksetulo ole todella varma.

<x-quote text="Pienet terrierit voivat usein parhaiten, kun liikuntaan yhdistetään aivotyötä. Fyysinen väsymys auttaa, mutta juuri mielekäs tekeminen ehkäisee parhaiten häiritsevää haukkumista ja levottomuutta." from="Get a Pet" />

Tämä rotu nauttii usein tehtävistä, vaikka ne olisivat yksinkertaisiakin. Lelujen noutaminen, esineiden nimien opettelu tai pienten rutiinien harjoittelu ennen ruokailua voivat kaikki olla hyödyksi. Kaupunkikodissa kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, kun lenkeistä ja aivojumpasta huolehditaan säännöllisesti. Ilman riittävää tekemistä silkkiterrieri saattaa keksiä omat huvituksensa, mikä tarkoittaa yleensä haukkumista, kaivamista tai kiinnostavien tavaroiden varastamista eri puolilta kotia.

## Terveys

Silkkiterrieriä pidetään yleisesti melko kestävänä pienenä rotuna, ja monet elävät pitkään hyvässä hoidossa. Tyypillinen elinikä on noin 12–15 vuotta, ja jotkut yksilöt elävät tätäkin vanhemmiksi. Kuten kaikilla rotukoirilla, vastuullisella jalostuksella ja ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla on kuitenkin suuri merkitys.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yksi vaiva, josta omistajan on hyvä olla tietoinen. Siinä polvilumpio luiskahtaa pois paikaltaan, ja tila voi vaihdella lievästä vakavampaan. Joillakin koirilla se näkyy ajoittaisena jalan nostamisena muutaman askeleen ajaksi, kun taas toisille voi kehittyä kipua tai pitkäaikaisia liikkumisvaikeuksia. Rodulla voi esiintyä myös silmäongelmia, joten säännölliset silmätarkastukset ovat järkeviä etenkin jalostuskoirille.

Monien pienten rotujen tavoin silkkiterrieri voi olla altis hammas- ja suusairauksille, jos suunhoito laiminlyödään. Pienessä suussa hampaat ovat usein ahtaasti, joten plakkia ja hammaskiveä voi kertyä nopeasti. Päivittäinen tai lähes päivittäinen hampaiden harjaus on yksi arvokkaimmista terveysrutiineista, jonka omistaja voi ottaa käyttöön.

Kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa kannattaa keskustella myös seuraavista asioista:

- Silmien terveystutkimukset
- Polvitutkimus
- Nivelkipuun viittaavien merkkien seuraaminen
- Hammashoidon suunnittelu pentuiästä lähtien
- Painonhallinta, sillä ylipaino kuormittaa pieniä niveliä

Hyvä kasvattaja kertoo avoimesti sukulinjojensa terveydestä ja selittää mielellään, mitä tutkimuksia koirille on tehty. Jos vielä vertailet rotuja, [Koirarodun valintaopas](https://getapet.com/fi/dog-breed-advisor) voi auttaa rajaamaan, millainen koira sopii kotiisi ja aktiivisuustasoosi.

Tavanomaiseen terveydenhoitoon kuuluvat rokotukset, loistorjunta, hammastarkastukset ja vuosittaiset eläinlääkärikäynnit. Koska rotu on eloisa ja ketterä, omistajan kannattaa myös ehkäistä vammoja, joita voi syntyä huonekaluilta hyppäämisestä tai liukkailla lattioilla juoksemisesta.

<x-quote text="Kääpiöroduilla ja pienillä terriereillä pienet ennaltaehkäisevät teot ovat tärkeitä. Painonhallinnalla, hammashoidolla ja nivelten varhaisella seurannalla voi olla suuri vaikutus koko elämän aikana." from="Get a Pet" />

Pentua valitessa kannattaa keskittyä turkin näyttävyyden sijaan terveyteen, luonteeseen ja kasvattajan avoimuuteen. Kaunis koira on ilo, mutta terve ja hyvin kasvatettu koira luo parhaat edellytykset pitkälle ja onnelliselle yhteiselolle.

## Historia ja alkuperä

Silkkiterrieri kehitettiin Australiassa, missä kasvattajat yhdistivät pieniä terrierityyppejä luodakseen eloisan seurakoiran, jossa olisi sekä tyylikkyyttä että työkoiran intoa. Rodulla on läheinen yhteys yorkshirenterrieriin ja australianterrieriin, ja näiden vaikutus näkyy yhä sen ulkonäössä ja luonteessa. Suuri osa näyttävän turkin laadusta on peräisin yorkshirenterrieriltä, kun taas australianterrieri toi rotuun sitkeyttä, itsevarmuutta ja käytännöllisiä terrierin vaistoja.

Vaikka silkkiterrieriä pidetään nykyään yleensä seurakoirana, sitä ei luotu pelkän ulkonäön vuoksi. Varhaisia silkkiterriereitä arvostettiin valppaina pieninä kotikoirina, jotka kykenivät myös torjumaan tuhoeläimiä. Tämä kauneuden ja hyödyllisyyden yhdistelmä muovasi rodun luonnetta. Vielä nykyäänkin monilla yksilöillä on voimakas halu jahdata, tutkia ja partioida ympäristöään.

Ajan myötä silkkiterrieri sai suosiota myös Australian ulkopuolella tyylikkään ulkonäkönsä, kätevän kokonsa ja rohkean luonteensa ansiosta. Se vetosi ihmisiin, jotka halusivat pienen mutta aktiivisen ja osallistuvan koiran passiivisen seuralaisen sijaan. Tässä mielessä se sijoittuu kiinnostavasti koristeellisten kääpiörotujen ja karumpien työterrierien väliin.

Nykyään silkkiterrieri on pääasiassa seuralainen ja perhekoira, ja jotkut harrastavat sen kanssa myös koiraurheilua tai tottelevaisuutta. Osa omistajista yllättyy siitä, kuinka paljon tämä pieni koira nauttii tekemisestä. Rotu voi näyttää tarpeeksi huolitellulta näyttelykehään, mutta silkkisen turkin alla on edelleen toiminnasta pitävä koira.

Jos tutustut pieniin seurakoirarotuihin laajemmin, [Koirarodut](https://getapet.com/fi/breeds/dog)-osiosta voit vertailla silkkiterrieriä muihin terriereihin ja kääpiökoiriin, joiden hoidon ja liikunnan tarpeet poikkeavat toisistaan.

Rodun historiassa erityisen kiinnostavaa on se, ettei se ole koskaan menettänyt terrierin sisuaan. Monet pienet koirat tunnetaan ennen kaikkea ulkonäöstään, mutta silkkiterrieri on säilyttänyt toimeliaisuutensa ja kipinänsä. Se on tärkeä syy siihen, miksi rodun omistautuneet harrastajat ovat siihen niin kiintyneitä.

## Arki silkkiterrierin kanssa

Elämä silkkiterrierin kanssa on usein nautinnollista ja hauskaa, mutta vaatii enemmän aktiivista osallistumista kuin ensikertalainen saattaa odottaa. Rotu on riittävän pieni kerrostalokotiin, mutta se ei ole koristeellinen sivustaseuraaja. Se huomaa rutiinit, reagoi kodin tunnelmaan ja haluaa yleensä olla aidosti mukana arjessa. Se voi tarkoittaa yhteisiä lenkkejä, uusien leikkien opettelua, keittiön tapahtumien valvomista tai vieraista ilmoittamista jo ennen kuin ovikello on ehtinyt soida loppuun.

Rodun vaatima sitoutuminen on kohtuullista mutta jatkuvaa. Silkkiterrieri ei tarvitse äärimmäistä liikuntaa, mutta se tarvitsee selkeän päivärytmin. Myös turkinhoito on olennainen osa omistamista. Jos nautit harjaamisesta ja koiran pitämisestä siistinä, se voi olla mieluisaa puuhaa. Jos et, budjettiin kannattaa varata rahaa ammattimaiseen turkinhoitoon tai käytännölliseen, helppohoitoiseen leikkaukseen.

Uuden omistajan kannattaa varautua seuraaviin asioihin:

- Säännöllinen harjaus ja turkin tarkistaminen
- Päivittäiset lenkit ja lyhyet koulutustuokiot
- Haukkumisen hallinnan harjoittelu jo varhain
- Huolellinen tutustuttaminen lapsiin ja muihin lemmikkeihin
- Jatkuva hammashoito
- Pientenkin pakoreittien valvominen, sillä pienet terrierit voivat olla yllättävän seikkailunhaluisia

Vuosikulut vaihtelevat maan ja elämäntavan mukaan, mutta omistajan tulee varautua laadukkaan ruoan, eläinlääkärinhoidon, turkinhoitovälineiden tai trimmauskäyntien, vakuutuksen, koulutuskurssien ja ennaltaehkäisevän hoidon kustannuksiin. Monessa kodissa vuotuinen summa on selvästi suurempi kuin pienestä koirasta osataan odottaa. Pieni koko vähentää ruokakuluja, mutta ei välttämättä terveydenhoidon tai turkinhoidon kustannuksia. Vakuutusta kannattaa usein harkita, etenkin rodulle, joka voi ajan mittaan tarvita hampaisiin tai niveliin liittyvää hoitoa. [Lemmikkivakuutus](https://getapet.com/fi/pet-insurance)-sivusta voi olla apua pitkän aikavälin budjetin suunnittelussa.

Silkkiterrierille hyödyllisiä varusteita ovat hyvin istuvat valjaat, kevyt talutin, turkinhoitokampa, pehmeä harja, liukumattomalla pohjalla varustettu peti, turvalliset hampaita hoitavat purutuotteet ja aktivointilelut. Monet hyötyvät myös sisäkäyttöön tarkoitetusta rampista tai portaista, jos ne mielellään kiipeävät huonekaluille.

<x-quote text="Suurin yllätys ei ollut turkinhoito vaan se, kuinka tärkeä päivittäinen rutiini oli. Niinä päivinä, kun kunnon lenkki ja viiden minuutin harjoittelu jäivät väliin, se haukkui sisällä paljon enemmän." from="Oskar, ensimmäisen koiransa omistaja" />

Oikealle ihmiselle tämä rotu on erittäin antoisa kumppani. Silkkiterrieri sopii omistajalle, joka haluaa pienen, tyylikkään ja älykkään koiran, jossa on terrierin henkeä, ja joka vastaa mielellään tuohon eloisuuteen ajalla, kärsivällisyydellä ja johdonmukaisella hoidolla.

Silkkiterrieri

Silkkiterrieri on pieni, tyylikäs mutta vankkarakenteinen terrieri, jolla on hieno, silkkinen turkki ja rohkea, eloisa luonne. Tämä kiintyvä ja valpas koira sopii omistajalle, joka pystyy huolehtimaan säännöllisestä turkinhoidosta, päivittäisistä lenkeistä, koulutuksesta ja aivojumpasta. Siinä yhdistyvät usein helposti mukana kulkeva koko ja vahvat terrierinvaistot.

Anne Margrethe Trengereid

## Pikatiedot

- Borderterrieri on pieni brittiläinen metsästyskoira, joka kehitettiin pysymään ratsastajien ja kettukoirien mukana sekä työskentelemään ketun perässä maan alla.
- Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Urokset painavat 5,9–7,1 kg ja nartut 5,1–6,4 kg.
- Rotu on usein seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta sillä on myös terrierin itsenäisyyttä, kestävyyttä ja metsästysviettiä.
- Karkea kaksinkertainen karvapeite nypitään, kun peitinkarva on kypsynyt irtoavaksi, yleensä vähintään kahdesti vuodessa.
- Borderterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä mielelle. Luoksetulo ja rauhallinen käytös luonnoneläinten läheisyydessä ovat tärkeitä arjen koulutustaitoja.
- Ruotsissa rodulla ei ole pakollista rotukohtaista terveysohjelmaa, mutta rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien SLEM-status tunnetaan.
- Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun sen tarpeista huolehditaan, se osaa rauhoittua eikä sen haukkuminen häiritse muita.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Borderterrieri on pieni, mutta sen rakenne on tarkoitettu työntekoon, ei hentoa vaikutelmaa varten. Rungon tulee olla syvä, kapea ja melko pitkä, ja rintakehän ympäri pitää saada molemmat kädet. Tällainen rakenne auttoi koiraa liikkumaan ahtaassa maanalaisessa luolassa ja säilyttämään samalla kestävyyden, jota metsästyksen seuraaminen maan päällä vaati. Päätä kuvataan usein saukkomaiseksi. Kuono on lyhyt, korvat pienet ja eteenpäin taittuvat ja ilme valpas.

Rotumääritelmässä ei tarkoituksella anneta säkäkorkeutta. Koiria vertailtaessa paino, mittasuhteet, kuntoluokka ja tehokkaat liikkeet ovat siksi hyödyllisempiä mittareita kuin jokin oletetun tarkka korkeusväli. Rotumääritelmän mukainen paino on aikuisella uroksella 5,9–7,1 kg ja aikuisella nartulla 5,1–6,4 kg. Borderterrierin tulee tuntua ketterältä ja lihaksikkaalta, eikä sillä kuulu olla leveää rintakehää tai ylipainoa.

Karvapeite koostuu kovasta, tiheästä peitinkarvasta ja tiiviistä pohjavillasta. Hyväksytyt värit ovat punainen, vehnänvärinen, harmaankirjava ja tan sekä sininen ja tan. Kypsä peitinkarva irtoaa melko helposti, ja se poistetaan käsin nyppimällä. Useimmat koirat tarvitsevat perusteellisen nyppimisen vähintään kahdesti vuodessa, mutta oikean ajankohdan ratkaisee karvapeitteen kunto, ei kalenteri. Nyppimiskertojen välillä säännöllinen kampaus sekä ihon, korvien, kynsien ja hampaiden tarkastaminen kattavat suurimman osan perushoidosta.

Karvanhoito perustuu kypsän, karkean peitinkarvan poistamiseen käsin nyppimällä. Koneella leikkaaminen ei siis vastaa nyppimistä. Pyydä karkeakarvaisiin terriereihin perehtynyttä trimmaajaa näyttämään, miltä nyppimisvalmis karva tuntuu. Borderterrieristä lähtee karvaa, eikä rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisessä borderterrierissä yhdistyvät kiinnostus ihmisiin ja vahva oma-aloitteisuus. Rodun täytyi tehdä yhteistyötä ihmisten ja koirien kanssa maan päällä mutta ratkaista tilanteita itsenäisesti maan alla. Nykyisin tämä tausta näkyy uteliaisuutena, sinnikkyytenä ja nopeana ongelmanratkaisukykynä. Koira voi olla hyvinkin yhteistyöhaluinen, kun tehtävä tuntuu sen mielestä vaivan arvoiselta, mutta valita hetkessä kiinnostavan hajujäljen, jos koulutus ei tarjoa riittävää palkkiota.

Ruotsalaisessa BPH-käyttäytymiskuvauksessa testattuja koiria kuvattiin melko seurallisiksi, uteliaiksi ja varmoiksi, eikä niillä havaittu paljon voimakasta pelkoa tai aggressiivisuutta. Tulos kertoo otoksessa näkyneestä taipumuksesta, ei lupaa jokaisen koiran käytöksestä: vain noin kolme prosenttia tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä koirakannasta osallistui kuvaukseen, ja yksilöiden välillä oli selviä eroja. Tutustu vanhempiin, lähisukulaisiin ja kasvattajan kuvaukseen koirien arkikäytöksestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen rotukuvaukseen.

Tasapainoinen borderterrieri voi olla lasten touhuissa mielellään mukana, mutta rotu ei itsessään takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran seurassa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Samanlaista yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden koirien kanssa. Monet borderterrierit ovat sosiaalisia, mutta sukupuoli, kokemukset ja luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Metsästysvietti on suurin epävarmuustekijä muiden eläinten seurassa. Kissan kanssa kasvanut koira voi oppia elämään rauhallisesti juuri kyseisen kissan kanssa, mutta se ei kerro, miten koira suhtautuu ulkona juoksevaan kissaan. Kanit, jyrsijät ja muut pienet lemmikit tulee pitää fyysisesti erillään koirasta. Varhainen ja hallittu tutustuttaminen voi parantaa yhteiselon edellytyksiä, mutta se ei poista perinnöllistä takaa-ajotaipumusta.

## Koulutus ja liikunta

Borderterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta tarkkaa minuuttimäärää tärkeämpää on seurata, miten koira reagoi tekemiseen ja palautuu sen jälkeen. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa haisteluun, lyhyitä harjoituksia ja selkeä siirtyminen lepoon. Jäljestys, nosework, etsintäleikit, agility ja tottelevaisuusharjoittelu voivat kaikki sopia rodun työskentelyhaluun. Lisää pentujen ja huonokuntoisten koirien rasitusta vähitellen.

Käytä palkkioita ja jaa opeteltavat taidot pieniin vaiheisiin. Kovat korjaukset voivat aiheuttaa ristiriitoja tekemättä jännittävästä riistajäljestä yhtään vähemmän houkuttelevaa. Ruoka, leikki, liike ja mahdollisuus haistella voivat kaikki toimia palkkioina. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat yleensä paremmin kuin pitkät toistosarjat.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta varaudu myös tilanteisiin, joissa koulutus ei riitä. Aloita helpossa ympäristössä, palkitse viipymättä ja lisää häiriöitä vähitellen. Hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina antavat liikkumavapautta ilman, että koira pääsee ajamaan eläintä takaa. Pidä koiraa vapaana vain silloin, kun se on lain, ympäristön ja juuri kyseisen koiran taitojen kannalta turvallista. Luotettava pysähtymisvihje, oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan ja kyky irrottaa huomio kiihdyttävästä kohteesta ovat vähintään yhtä hyödyllisiä kuin itse luoksetulovihje.

Borderterrierin täytyy myös oppia, ettei sen tarvitse tehdä koko ajan jotakin. Jos koiran on tekemisen jälkeenkin vaikea nukkua, se vahtii ikkunoita, haukkuu tai keksii jatkuvasti uusia puuhia, se voi tarvita enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumisrutiineja, ei automaattisesti lisää liikuntaa. Jos sen lihaskunto heikkenee, se muuttuu levottomaksi tai ryhtyy omatoimisiin metsästys- ja kaivuhankkeisiin, päivän sisältöä on syytä arvioida uudelleen.

## Terveys

Ruotsin kennelliitolla ei ole borderterrierille pakollista rotukohtaista terveysohjelmaa. Myöskään sen vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei aseteta rotukohtaisia vaatimuksia lonkka-, polvi-, silmä- tai sydäntutkimusten tuloksille. Tämä ei tarkoita, ettei terveydellä olisi merkitystä. Pennunostajan tulee kysyä suvussa esiintyvistä olennaisista terveysongelmista ja erottaa sitovat säännöt vapaaehtoisista tutkimuksista ja rotuyhdistyksen jalostussuosituksista.

SLEM, jota kutsutaan toisinaan tärisevän pennun oireyhtymäksi, on vakava neurologinen sairaus. Sairastuneille pennuille kehittyy hallitsematonta vapinaa ja koordinaatiovaikeuksia niiden yrittäessä seistä ja kävellä. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien SLEM-status tunnetaan DNA-testin tai varmennetun polveutumisen perusteella. Jalostusohje perustuu väistyvään periytymiseen: terve kantaja voidaan yhdistää testin perusteella tai perimältään terveeksi todettuun koiraan ilman, että syntyy sairaita pentuja, ja samalla voidaan säilyttää perinnöllistä monimuotoisuutta. Testiä tarjoava laboratorio kuitenkin ilmoittaa, ettei taustalla olevasta geenimuunnoksesta ole vielä julkaistu tieteellistä tutkimusta. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset ja perustelemaan yhdistelmä sen sijaan, että tyytyisit mainintaan koirien ”testaamisesta”.

CECS, josta nykyisin käytetään usein nimitystä kohtauksittainen dyskinesia tai PGSD, on eri sairaus. Sairastuneilla koirilla voi esiintyä kohtauksia, joihin liittyy poikkeavia liikkeitä, lihasnykäyksiä ja kaatumista, usein tajunnan säilyessä. Yhdessä tutkimuksessa ei löytynyt yhtä yksittäistä perimän aluetta, joka olisi selittänyt sairauden, eikä siihen ole vastaavaa yksinkertaista DNA-testiä. Kohtaukset voivat muistuttaa muita neurologisia ongelmia. Kuvaa kohtaus, jos se on turvallista, ja anna eläinlääkärin selvittää asia. Älä muuta hoitoa tai ruokavaliota verkosta itse tekemäsi diagnoosin perusteella.

Rotuyhdistyksen pitkäjänteisessä terveystyössä seurataan myös toistuvia kramppimaisia kohtauksia, iho- ja ruoansulatusongelmia sekä suun ja hampaiden terveyttä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset ovat voineet vuosien mittaan, älä vain sitä, mitä tutkimustodistuksia astutushetkellä oli saatavilla. Perusteellisessa keskustelussa käydään läpi SLEM-status ja vanhempien yhdistelmä, mahdolliset kohtaukset, jatkuva kutina tai ruoansulatusvaivat, hampaiden menetys ja muut toistuvat sairaudet.

## Historia ja alkuperä

Borderterrieri kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla. Alueella tarvittiin terrieriä, joka jaksoi seurata hevosia ja kettukoiria vaikeassa maastossa mutta oli samalla riittävän kapea mahtuakseen luolaan ketun mentyä maan alle. Rodun koko, säänkestävä karvapeite, kestävyys ja itsenäinen työskentelytapa liittyvät kaikki tähän tehtävään.

Paikallisia terrierityyppejä kutsuttiin useilla nimillä ennen kuin borderterrieri vakiintui yhteiseksi nimeksi. Britannian Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1920. Ensimmäiset dokumentoidut tuonnit saapuivat Ruotsiin 1930-luvulla. Tuontien ja jalostustyön myötä Ruotsiin muodostui 1960-luvulta alkaen pysyvämpi kanta.

Rotua käytetään yhä metsästyksessä, muun muassa luolatyöskentelyssä, riistan karkottamisessa, lyhytkestoisessa ajossa ja haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Monet elävät myös aktiivisina seurakoirina. Työtausta ei siis ole pelkkää historiaa: se auttaa ymmärtämään, miksi nykyinenkin borderterrieri seuraa mielellään hajuja, tutkii koloja ja jatkaa tehtäväänsä sinnikkäästi silloinkin, kun omistajalla olisi muita suunnitelmia.

## Arki borderterrierin kanssa

Borderterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa pientä, hyvin oma-aloitteista koiraa ja osaa yhdistää aktiivisen arjen toimiviin turvallisuusrutiineihin. Asunnon tyyppiä tärkeämpää on, että koira pääsee lenkille, saa tekemistä mielelle ja voi levätä. Kerrostalossa kannattaa alusta asti harjoitella rauhallista suhtautumista rappukäytävän ääniin ja ikkunan takana näkyvään liikkeeseen. Omakotitalossa aidan on estettävä sekä kaivautuminen että äkillisen riistakiinnostuksen aiheuttamat karkaamisyritykset.

Yksinoloa harjoitellaan vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista aloittaen. Pentua ei voi jättää yksin samalla tavoin kuin aikuista koiraa, ja aikuisenkin kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee yksilön ja tilanteen mukaan. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, ei ole tavoite yksinolon pituudelle. Arvioi sen sijaan, pystyykö koira todella lepäämään ilman ahdistusta, haukkumista tai tuhoamista, ja järjestä apua ennen kuin sen sietoraja tulee vastaan.

Kissataloudessa kissalle tulee tarjota koiralta rauhoitettuja alueita ja pakoreittejä. Pidä koira aluksi hihnassa, palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä kaikki takaa-ajoyritykset. Lasten seurassa aikuisen valvonta ja yksinkertaiset säännöt ovat välttämättömiä: koiraa ei häiritä sen syödessä tai levätessä, ja sen annetaan poistua tilanteesta. Nämä rutiinit ovat tärkeämpiä kuin yleistävät väitteet siitä, että rotu olisi ”aina” hyvä lasten tai muiden eläinten kanssa.

Kysy kasvattajalta seuraavat kysymykset ennen päätöksen tekemistä:

- Mikä on kummankin vanhemman SLEM-status, ja miksi juuri tämä yhdistelmä on turvallinen?
- Onko lähisukulaisilla ollut CECS-/PGSD-tyyppisiä kohtauksia, toistuvia iho- tai ruoansulatusongelmia tai hammasvaivoja?
- Miten vanhemmat suhtautuvat lepoon, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, meluun ja luonnoneläimiin?
- Onko saatavilla BPH-tuloksia, metsästyskoetuloksia tai muita arviointeja, joita voidaan tarkastella asiayhteydessään?
- Millaista apua saat nyppimiseen, luoksetuloon ja arjen kysymyksiin pennun kotiutumisen jälkeen?

Borderterrieri voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, jos metsästysvietti, karvanhoito ja johdonmukainen koulutus tuntuvat kiinnostavilta eivätkä rasitteilta. Jos etsii ensisijaisesti koiraa, jota voi pitää kaikkialla vapaana, joka jättää pieneläimet itsestään huomiotta tai joka tyytyy samaan lyhyeen lenkkiin päivästä toiseen, koira kannattaa valita toisenlaisten ominaisuuksien perusteella.

Borderterrieri

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Deutscher Terrier Club (Germany)

French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Pieni ja vankkarakenteinen borderterrieri jalostettiin alun perin Englannin ja Skotlannin rajaseudulla ketunmetsästykseen. Se on hellä ja perheeseensä kiintyvä mutta myös itsenäinen koira, jolla on voimakas saalisvietti. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja lempeää koulutusta. Karkea, säänkestävä turkki vaatii harjausta ja ajoittaista käsin nyppimistä.

Margit Johanne Møller Pedersen

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Louise Kobbernagel Johansson

## Rotu lyhyesti

- Valkoinen länsiylämaanterrieri eli westie on pieni mutta vankkarakenteinen terrieri Skotlannin Ylämailta.
- Rodun säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Pieneen kokoon tulisi yhdistyä voimaa, ketteryyttä ja aimo annos itsevarmuutta.
- Valkoinen, kaksikerroksinen turkki tulee trimmata nyppimällä, ei leikkaamalla. Varaudu ammattilaisen tekemään trimmaukseen noin viisi tai kuusi kertaa vuodessa ja perusteelliseen kampaamiseen viikoittain.
- Westie on yleensä valpas, iloinen, rohkea ja ystävällinen, mutta terrierin itsenäisyys ja metsästystausta näkyvät usein arjessa.
- Ihosairaudet ja kutina ovat rodun keskeisin dokumentoitu terveysongelma. Kysy suvun iho- ja korvaterveydestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen tutkimuspakettiin.
- Monet westiet elävät 12–15-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee yksilön, terveyden ja elinolojen mukaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni, tiivisrakenteinen ja huomattavasti vankempi kuin sen siisti valkoinen ulkomuoto saattaisi antaa ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa voimakasrakenteista koiraa, jolla on syvä rintakehä, suora selkä, lihaksikkaat raajat ja vapaat liikkeet. Säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Tummat silmät, pienet pystykorvat ja suora, terhakka häntä luovat rodulle ominaisen valppaan ilmeen.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarvan tulee olla suoraa, karheaa ja noin viiden senttimetrin pituista, pohjavillan puolestaan lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Väri on valkoinen. Karvanlaadulla on merkitystä muutenkin kuin ulkonäön kannalta: oikein hoidettu karhea turkki hylkii hyvin likaa, eikä siitä irtoa kotiin kovin paljon karvaa.

Jotta turkki säilyttää karheutensa, westien kypsä peitinkarva tulee poistaa nyppimällä. Ruotsin kennelliitto ei suosittele turkin leikkaamista, sillä se muuttaa karvanlaatua. Osaavan trimmaajan apua tarvitaan tavallisesti viisi tai kuusi kertaa vuodessa. Käyntien välillä turkki kammataan huolellisesti kerran viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vatsan alle, kainaloihin ja nivusiin, joihin muodostuu helposti takkuja. Tarkista samalla iho, korvat, hampaat, tassut ja kynnet. Hyvin hoidettua karheaa turkkia ei tarvitse pestä usein. Kun pesu on tarpeen, käytä mietoa koirashampoota ja huuhtele se huolellisesti pois.

Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrä voi vaihdella suuresti saman rodun kahden yksilön välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita westietä ”hypoallergeenista” turkkia koskevien väitteiden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen westie on valpas, ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja itsevarma. Se on seurallinen pieni koira, mutta ei sellainen, joka odottaa automaattisesti ohjeita joka tilanteessa. Rodun tausta työskentelevänä terrierinä on suosinut aloitekykyä, kestävyyttä ja rohkeutta. Nykykodissa nämä ominaisuudet voivat näkyä voimakkaana uteliaisuutena, ääniin haukkumisena tai välittömänä kiinnostuksena kaikkeen liikkuvaan.

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun aikuiset ottavat vastuun kaikista koiran ja lasten välisistä tilanteista. Pienen lapsen ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei tarkoita, että koiran pitäisi sietää kantamista, kiinnipitämistä tai häirintää syödessään tai nukkuessaan.

Westien toimeentulo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu enemmän yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin mistään yksinkertaisesta rotua koskevasta säännöstä. Järjestä rauhallisia kohtaamisia, anna molemmille eläimille runsaasti tilaa ja keskeytä leikki ennen kuin se kiihtyy liikaa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava erityisen varovainen. Rotu kehitettiin pienriistan pyyntiin, joten häkki tai aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät takaa turvallisuutta saalistuskäyttäytymisen herätessä.

Suhtaudu rotukuvaukseen ihanteena, älä jokaista pentua koskevana lupauksena. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, koirakohtaamisiin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua sisällä. Näistä vastauksista on enemmän hyötyä kuin luonnehdinnoista ”itsepäinen”, ”lapsiystävällinen” tai ”leppoisa”.

## Koulutus ja liikunta

Valkoinen länsiylämaanterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää aikamäärää ei ole. Terveen aikuisen mielekäs arki voi koostua monipuolisista lenkeistä, hajujen tutkimisesta, etsintäleikeistä, leikistä ja lyhyistä koulutushetkistä. Sovita tekemisen määrä ikään, kuntoon, terveyteen ja säähän. Sopivasti liikkuva koira pysyy sopusuhtaisena, liikkuu ilman jäykkyyttä ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii sekä arjen taitojen opettamisessa että haukkumisen ja epävarman luoksetulon kaltaisissa haasteissa. Tee oikeasta valinnasta helppo: ota etäisyyttä häiriöön, palkitse kontaktista ja opeta selkeä vaihtoehtoinen toiminta, kuten omalle pedille meneminen tai takaisin sinua kohti kääntyminen. Kovat ojennukset eivät puutu käyttäytymisen syyhyn ja voivat heikentää sekä koiran hyvinvointia että yhteistyötä.

Luoksetuloa tulee harjoitella asteittain helpoista ympäristöistä vaativampiin edeten. Käytä pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne tai muut voimakkaat häiriöt tekisivät epäonnistumisesta vaarallista. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira voi olla vapaana, vaan antaa sille vapautta turvallisuudesta tinkimättä. Hajujen etsintä, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti sovellettu agility voivat tarjota terrierille selkeitä tehtäviä ilman pitkiä, toistavia harjoituksia.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Pidennä lenkkejä vähitellen ja totuta pentu erilaisiin alustoihin ja uusiin ympäristöihin asteittain. Varaa runsaasti aikaa palautumiseen.

## Terveys

Ihosairaudet ja kutina ovat valkoisen länsiylämaanterrierin selkeimmin dokumentoitu terveysongelma. WestieAlliansen-rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 iho-ongelmia ilmoitettiin 92 koiralla 535:stä eli noin 17 prosentilla. Kyselyä ei ollut tilastollisesti vakioitu, joten lukua ei pidä pitää tarkkana arviona ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Se kuitenkin osoittaa, miksi toistuvaan kutinaan, punoitukseen, tassujen nuolemiseen ja korvavaivoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Hakeudu eläinlääkäriin, jos kutina toistuu tai ei hellitä. Loiset, tulehdukset, allergiat ja muut syyt voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta ne vaativat erilaista hoitoa. Samassa kyselyssä 59 koiralla 535:stä oli korvavaivoja useammin kuin kerran vuodessa, ja iho- ja korvaongelmia esiintyi toisinaan yhdessä. Ruoan vaihtaminen, tiheä peseminen tai lisäravinteiden antaminen ilman diagnoosia voi viivästyttää asianmukaista hoitoa.

Kraniomandibulaarinen osteopatia (CMO) ja Legg–Perthesin tauti ovat rodulla dokumentoituja sairauksia, mutta kyselyssä niitä ilmoitettiin harvoin: CMO:ta kahdella ja Legg–Perthesin tautia viidellä koiralla. CMO voi aiheuttaa pennun leukaan äkillistä kipua ja turvotusta. DNA-testi voi tukea jalostusvalintoja, mutta rotuyhdistyksen RAS-asiakirja painottaa, että testi kertoo riskitasosta eikä anna yksiselitteistä tulosta siitä, onko koira terve vai sairas.

Ruotsin kennelliitto ei ole vahvistanut rodulle terveysohjelmaa. Rodulla ei siis ole virallista vaatimusta esimerkiksi polvi-, lonkka- ja silmätutkimuksista koostuvasta yleisestä tutkimuspaketista. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kertomaan ihosairauksista, kutinasta sekä toistuvista korva- ja ruoansulatusvaivoista kummallakin vanhemmalla, niiden sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset voivat ja seurataanko pentueiden terveyttä noin yhden ja kolmen vuoden iässä. Jos suvussa esiintyy CMO:ta, kasvattajan tulee pystyä kertomaan, miten tieto ja mahdolliset testitulokset ovat vaikuttaneet vanhempien valintaan.

Vastuullinen kasvattaja erottaa selvästi toisistaan Ruotsin kennelliiton säännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja omat vapaaehtoiset tutkimuksensa. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja eläinlääkärintodistukset silloin, kun niitä on, mutta arvosta myös täsmällisiä tietoja lähisukulaisista. Keskitetyn terveysohjelman puuttuminen ei tarkoita, ettei perinnöllisiä riskejä olisi.

## Historia ja alkuperä

Valkoinen länsiylämaanterrieri on lähtöisin Skotlannin läntiseltä Ylämaalta, missä se kehittyi pieneksi ja ketteräksi työterrieriksi. Karkeakarvaiset terrierit menivät luoliin muun muassa kettujen ja mäyrien perässä sekä pitivät rottia ja muita pieneläimiä kurissa. Työ vaati rohkeutta, nopeutta, vahvoja leukoja ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä vaikeassa maastossa.

Valkoiset koirat oli helpompi erottaa riistasta Skotlannin nummilla. Poltallochin eversti Malcolm alkoi suosia valkoisia terriereitä 1860-luvulla, mikä oli tärkeä vaihe nykyisen rodun kehityksessä. Nimi West Highland White Terrier vakiintui vuonna 1905. Risteytykset cairnterrierien kanssa olivat sallittuja vielä vuoteen 1924 asti, mikä osoittaa, kuinka läheistä sukua skotlantilaiset terrierityypit olivat rodun muotoutuessa.

Nykyään rotua pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta sen historiallinen työskentelytapa näkyy yhä kiinnostuksena hajuihin, koloihin, liikkeeseen ja itsenäiseen toimintaan. Tämä selittää myös, miksi tottelevaisuusharjoittelu, agility ja muu tekeminen sopivat sille usein paremmin kuin pelkistä lyhyistä tarpeidentekolenkeistä koostuva arki.

## Arki rodun kanssa

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin: arjen sisältö on kodin kokoa tärkeämpää. Kerrostalossa omistajan on opetettava koiraa suhtautumaan rauhallisesti ovien, yhteisten tilojen ja ikkunoiden lähellä kuuluviin ääniin ja näkyvään liikkeeseen. Pihasta on hyötyä, mutta se ei korvaa lenkkejä, uusia hajuja ja yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa tulee opetella vähitellen niin lyhyissä jaksoissa, että koira pysyy levollisena. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätääntyy. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee liikuntaa ja tarpeiden tekemistä. Se ei ole lupaus siitä, että jokainen westie pärjäisi hyvin kuusi tuntia yksin. Pennut, iäkkäät koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiiviimpää huolenpitoa ja useampia ulkoilukertoja.

Rotu voi sopia ensikoiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, on valmis käyttämään hihnaa tai pitkää liinaa ja hyväksyy jatkuvan turkinhoidon tarpeen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii aina vapaana pidettävää, harvoin ääntä pitävää koiraa, joka pärjää yksin kokonaiset työpäivät. Varaa säännölliselle nyppimiselle tilaa sekä kalenterista että budjetista jo ennen päätöstä.

Ennen rodun valitsemista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi neljään kysymykseen:

- Onko päivittäiselle tekemiselle, koulutukselle ja häiriöttömälle levolle aikaa?
- Onko yksinoloon ja työpäivän aikaisiin ulkoiluihin turvallinen suunnitelma?
- Voidaanko koira pitää hihnassa tai pitkässä liinassa siellä, missä sen metsästysvietti sitä edellyttää?
- Riittääkö sekä aikaa että rahaa säännölliseen ammattilaisen tekemään nyppimiseen?

Jos vastaat kyllä ja arvostat pientä, aloitekykyistä koiraa, westie voi olla hauska ja läheinen kumppani moniksi vuosiksi.

Valkoinen länsiylämaanterrieri

West Highland White Terrier Club of England

VCA Animal Hospitals

Die Terrierhunde (Germany)

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni ja vankkarakenteinen skotlantilainen terrieri, jonka karkeasta valkoisesta turkista irtoaa vain vähän karvaa. Se on itsevarma, haukkuherkkä ja itsenäinen mutta myös hellä, ja se sopii niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa, säännöllistä turkinhoitoa ja johdonmukaista, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Sønderdalen's

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Karocco's

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Casa Bichons

## Perustiedot

Bordercollie on brittiläinen paimenkoira ihmiselle, joka haluaa työskennellä koiransa kanssa, kouluttaa sitä ja tarjota sille mielekkäitä tehtäviä koko sen elämän ajan. Rotu oppii erinomaisesti ja on hyvin kestävä, mutta juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä usein vaativamman kuin ensisijaisesti seurakoiraksi jalostetusta koirasta.

- **Koiratyyppi:** puhdasrotuinen paimenkoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 1
- **Koko:** keskikokoinen; uroksen ihannesäkäkorkeus on noin 53 cm, nartut ovat yleensä hieman pienempiä
- **Paino:** noin 12–20 kg sukupuolen ja rakenteen mukaan
- **Elinajanodote:** noin 10–15 vuotta
- **Turkki:** lyhyt tai kohtalaisen pitkä kaksinkertainen karvapeite, useita värejä
- **Tyypilliset piirteet:** valpas, ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen, herkästi reagoiva, älykäs ja vahvasti työskentelyyn motivoitunut
- **Sopii parhaiten:** sitoutuneelle omistajalle, joka nauttii säännöllisestä kouluttamisesta ja osaa opettaa koiralle sekä tekemistä että lepoa

Ennen koiran hankintaa olennaista ei ole se, ulkoileeko perhe tietyn tuntimäärän päivässä, vaan se, löytyykö arjesta aikaa säännölliseen harjoitteluun ja yhteistyöhön. Bordercollien on saatava käyttää päätään ja toteuttaa paimennusviettiään hallitusti, mutta sen on myös opittava rauhoittumaan kotona.

## Ulkonäkö ja turkki

Bordercollie on urheilullinen ja sopusuhtainen koira, jonka rakenne palvelee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä yhdenmukaisen ulkonäön sijaan. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, sulavat ja tehokkaat. Rotumääritelmän mukainen uroksen ihannesäkäkorkeus on 53 cm ja nartun hieman vähemmän, mutta rodun sisällä sekä koko että rakenne vaihtelevat huomattavasti.

Rotumääritelmässä kuvataan kaksi karvamuunnosta: lyhytkarvainen ja kohtalaisen pitkäkarvainen. Molemmilla on tiheä, rakenteeltaan keskikarkea peitinkarva sekä pehmeä ja tiheä, säältä suojaava pohjavilla. Kohtalaisen pitkä turkki muodostaa selvemmin kauluksen, housukarvat ja tuuhean hännän, kun taas lyhyt turkki on rungonmyötäisempi. Värejä ja kuviointeja on monia. Mustavalkoinen ja kolmivärinen ovat yleisiä, mutta rotumääritelmä sallii laajan värikirjon, kunhan valkoinen ei ole vallitseva väri.

Turkinhoito on pääpiirteissään helppoa. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtoavan pohjavillan poistamiseksi ja takkujen ehkäisemiseksi, etenkin korvien takaa ja hapsukarvojen kohdalta. Runsaan karvanlähdön aikana harjausta tarvitaan tavallista useammin. Pese koira tarvittaessa. Ulkona työskentelevä tai harjoitteleva koira kannattaa myös tarkastaa tekemisen jälkeen: käy läpi tassut, kynnet, iho ja turkki vammojen, heinänvihneiden, punkkien ja roskien varalta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Bordercollie on tarkkaavainen, yhteistyöhaluinen ja erittäin nopea havaitsemaan toistuvia kaavoja. Se oppii siksi paitsi omistajan tarkoituksella opettamat asiat myös sen, mitkä äänet ennakoivat lenkkiä, miten ihmiset tavallisesti liikkuvat ja millaisella käytöksellä saa aikaan reaktion. Erinomainen koulutettavuus ei automaattisesti tarkoita helppoa arkea: epäselvät rutiinit ja tahaton palkitseminen voivat vakiinnuttaa käyttäytymistä aivan yhtä nopeasti kuin harkittu koulutus.

Paimennus perustuu siihen, että koira havaitsee liikkeen ja vaikuttaa siihen. Arjessa ilman lampaita sama herkkyys voi kohdistua autoihin, polkupyöriin, juoksijoihin, lapsiin tai muihin eläimiin. Tuijottaminen, vaaniminen, kulkureitin katkaiseminen ja jahtaaminen ovat merkkejä, joihin on syytä puuttua varhain. Käytös tulee keskeyttää rauhallisesti ja korvata opetetulla vaihtoehdolla, ei rohkaista sitä huvittavana erikoisuutena.

Bordercollie voi sopia hyvin perheeseen, mutta rotu ei ole yksilöstä ja ympäristöstä riippumatta automaattisesti ”lapsiystävällinen”. Juokseminen, huutaminen ja vauhdikkaat leikit voivat laukaista paimennuskäyttäytymistä tai aiheuttaa stressiä. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi valvottava, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi myös onnistua, etenkin kun tutustuttaminen tehdään harkiten, mutta sitä ei voida taata pelkän rodun perusteella. Kissan on päästävä halutessaan vetäytymään omiin oloihinsa, ja koira on opetettava jättämään se rauhaan.

## Koulutus ja liikunta

Bordercollie tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei voi määrittää. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta, aiemmasta koulutuksesta ja työtehtävistä. Hyvässä arjessa vuorottelevat liikunta, ongelmanratkaisu, yhteistyö ja palautuminen.

Lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, turvallisissa paikoissa vapaana liikkuminen, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, jäljestys, paimennus ja muut koiraurheilulajit tarjoavat koiralle erilaista tekemistä. Valitse lajeja, joissa koiran on kuunneltava ohjaajaa ja tehtävä päätöksiä pelkän kovaa juoksemisen sijaan. Loputon pallonheitto tai muu voimakkaasti kiihdyttävä toisto ei ole hyvä mittari koiran tarpeiden täyttymiselle. Se voi lisätä odotusjännitystä opettamatta koiraa rauhoittumaan.

Pidä harjoitukset lyhyinä, selkeinä ja palkitsemiseen perustuvina. Kiinnitä arkitaitoihin, kuten luoksetuloon, hihnassa kulkemiseen, etäältä pysähtymiseen ja huomion irrottamiseen liikkuvista kohteista, yhtä paljon huomiota kuin temppuihin tai kilpailuliikkeisiin. Palkitse myös rauhallisuudesta: omalla paikalla makaamisesta, odottamisesta ympärillä tapahtuvien asioiden aikana ja nukkumisesta tekemisen jälkeen. Bordercollie, jolle tarjotaan aina vain lisää vauhdikasta tekemistä, voi kehittyä huippukuntoiseksi oppimatta lainkaan lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat hallittuja kokemuksia, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran harjoitusohjelmaa. Vahvista niiden itseluottamusta erilaisissa ympäristöissä, anna kehon kehittyä ja lisää fyysistä kuormitusta sekä tehtävien vaikeutta vähitellen. Jos koira muuttuu lisääntyneestä tekemisestä huolimatta hajamielisemmäksi, ääniherkemmäksi tai alkaa jumiutua asioihin, ratkaisu voi olla parempi tasapaino ja ammattilaisen apu entistä rankemman liikunnan sijaan.

## Terveys

Bordercollieta pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta rodulla tunnetaan sairauksia, joista pennunostajan on hyvä olla tietoinen. Ruotsin kennelliiton ja Svenska Vallhundsklubbenin esiin nostamiin terveysongelmiin kuuluvat lonkkaniveldysplasia (HD), collie eye anomaly eli colliesukuisten koirien silmäanomalia (CEA), muut verkkokalvomuutokset, epilepsia sekä etenkin olkaniveleen kohdistuva osteokondroosi.

Kun harkitset Ruotsiin rekisteröityä pentuetta, tarkista ensin vanhempien viralliset lonkka- ja silmätutkimustulokset. Ruotsin kennelliiton sääntöjen mukaan silmätutkimustuloksen on oltava rekisteröity ennen astutusta, eikä tutkimus yleensä saa olla yli vuoden vanha. Tarkista rekisteröidyt tulokset ja kysy myös sisarusten, vanhempien ja muiden lähisukulaisten epilepsiasta, toistuvista kohtauksista, olkapääongelmista ja varhaisista kuolemista. Kahden vanhemman normaalit tulokset eivät kerro koko sukulinjan terveydestä.

Useisiin rodun perinnöllisiin sairauksiin, kuten CEA:han, IGS:ään, TNS:ään ja sensoriseen neuropatiaan, on saatavilla DNA-testejä. Tarpeelliset testit riippuvat koiran sukujuurista ja ajantasaisista suosituksista. Pyydä kasvattajaa selittämään, mitä on testattu ja miksi. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa terve kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on suunnitella yhdistelmä niin, etteivät pennut voi periä sairausvarianttia molemmilta vanhemmiltaan. DNA-testi ei korvaa kliinistä silmätutkimusta, niveltutkimustuloksia eikä laajempaa tietoa suvun terveydestä.

Bordercollie collapse -oireyhtymää (BCC) sairastava koira voi olla levossa täysin oireeton, mutta muuttua kovan rasituksen aikana tai pian sen jälkeen sekavaksi, horjuvaksi tai kaatua. Koira saattaa näyttää toipuvan 5–30 minuutissa, mutta jokaiseen tällaiseen kohtaukseen on suhtauduttava vakavasti ja sen syy on selvitettävä eläinlääkärissä. BCC ei ole sama asia kuin tavallinen väsymys, lämpöhalvaus tai labradorinnoutajilla yleisemmin tavattava dynamiini 1 -geeniin liittyvä EIC-muoto. Keskeytä tekeminen heti, jos koiran tarkkaavaisuus tai liikkuminen muuttuu poikkeavaksi.

## Historia ja alkuperä

Bordercollie kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla lammastilojen työkoiraksi. Jalostusvalinnat perustuivat pitkään käytännön paimennuskykyyn: koiran piti osata lukea paimennettavia eläimiä, työskennellä etäällä ja vastata ohjaajan merkkeihin vaativissa oloissa. Tämä työtausta selittää rodulle ominaisen katseenkäytön, vaanivan liikkumisen, kestävyyden ja voimakkaan halun hallita liikettä.

FCI luokittelee bordercollien brittiläiseksi paimenkoiraksi, jolta edellytetään käyttökoetta. Ruotsissa käyttöominaisuuksilla on poikkeuksellisen selkeä asema myös rekisteröinnissä. Rotu merkitään Ruotsin kennelliiton erilliseen paimenkoirarekisteriin, REG V:hen. Ruotsissa syntynyt bordercollie voidaan rekisteröidä vain, jos sen molemmat vanhemmat ovat suorittaneet hyväksytysti Svenska Vallhundsklubbenin (SVaK) järjestämän paimennuskokeen tai niillä on hyväksytty vastaava ulkomainen koetulos. Ulkonäkö voi siksi vaihdella enemmän kuin monilla muilla roduilla, ja työskentelykyky säilyy ruotsalaisen jalostusmallin keskiössä.

## Arki bordercollien kanssa

Hyvä arki bordercollien kanssa vaatii suunnittelua, mutta ei jatkuvaa viihdyttämistä. Tavoitteena on koira, joka pystyy tarvittaessa työskentelemään keskittyneesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu. Tällainen tasapaino onnistuu parhaiten kodissa, jossa joku aidosti nauttii koiran kouluttamisesta ja jossa vastuu koiran liikunnasta ei ole lasten varassa.

Kerrostaloasuminen ei ole automaattisesti poissuljettua, eikä suuri piha takaa hyvää elämää. Tärkeämpiä ovat sopivat harjoitteluympäristöt, turvalliset liikuntamahdollisuudet ja arkirutiini, jota pystytään todella ylläpitämään. Vilkkaalla alueella omistajan on pystyttävä hallitsemaan liikenteen, pyöräilijöiden, juoksijoiden, äänten ja kohtaamisten tuomat tilanteet ilman, että koira jumiutuu paimentamiseen tai jatkuvaan valppauteen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen ja koiran iän sekä reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Alkuvaiheen harjoituksia kannattaa harkita kuvattavaksi. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira vaeltelee levottomana, läähättää, haukkuu, rikkoo tavaroita tai ei pysty rauhoittumaan. Toistuvat pitkät työpäivät ilman apua koiran hoitoon ovat tälle rodulle huono lähtökohta.

Ennen kuin ostat pennun Ruotsista, tarkista molemmilta vanhemmilta vähintään kolme asiaa: rekisteröity lonkkatutkimustulos, voimassa oleva silmätutkimustulos ja hyväksytty tulos hyväksytystä paimennuskokeesta. Kysy sen jälkeen lähisukulaisten epilepsiasta ja nivelterveydestä, olennaisista DNA-testeistä, vanhempien käyttäytymisestä sekä levossa että työssä ja kasvattajan tarjoamasta tuesta kaupanteon jälkeen. Sopivimman pennun valinnassa ei ole kyse ”älykkäimmän” yksilön löytämisestä, vaan siitä, että pennun luonne ja työskentelyhalu sopivat siihen, mitä voit tarjota koiralle koko sen elämän ajan.

Bordercollie

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Bordercollie on keskikokoinen, atleettinen paimenkoira, joka tunnetaan herpaantumattomasta keskittymiskyvystään, älykkyydestään ja erittäin suuresta energisyydestään. Se on jalostettu paimentamaan lampaita koko päivän, ja se loistaa niin paimennuksessa, koiraurheilussa kuin koulutuksessakin. Se tarvitsee aktiivisen kodin, runsaasti liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista ohjausta.

Knut Åge Gjersdal

## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

Magic White Soxz

## Perustiedot

Brabantingriffoni on pieni belgialainen seurakoira, joka on yleensä valpas, kiintynyt omistajaansa ja innokkaasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 9 ja on kolmen läheistä sukua olevan belgialaisen griffonirodun sileäkarvainen edustaja. Kaksi muuta ovat belgian- ja brysselingriffoni.

- **Alkuperämaa:** Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 3,5–6 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja kiiltävä, enintään 2 cm pitkä
- **Värit:** punainen, musta, musta ruskein merkein tai mustan ja punaisen sekoitus; tumma maski
- **Tyypillisiä piirteitä:** tarkkaavainen, aktiivinen, oppivainen, ystävällinen ja omistajaansa kiintynyt
- **Terveyden keskeiset seuranta-alueet:** hengitys, silmät, polvilumpiot ja hermostoperäisen kivun merkit

Kolmella griffonirodulla on yhteinen tausta, ja Ruotsin kennelliiton mukaan niitä voidaan risteyttää keskenään. Brabantingriffoni erottuu muista ennen kaikkea sileän karvapeitteensä ansiosta, kun taas belgian- ja brysselingriffoni ovat karkeakarvaisia. Rodut rekisteröidään erikseen.

Rotumääritelmän painoraja on luotettavampi ohjenuora kuin verkossa yleisesti esitetyt säkäkorkeudet. Rotumääritelmässä painoksi annetaan 3,5–6 kg, mutta säkäkorkeudelle ei määritellä vaihteluväliä. Kaksi aikuista koiraa voivat siis olla erikorkuisia ja silti molemmat täysin rodunomaisia.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Brabantingriffonin tulee olla pieni, tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on vahva luusto, mutta liikkeet eivät saa olla raskaat. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden. Lyhyt ja leveä pää, selvä alapurenta sekä suuret, tummat silmät luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Rodunomaisuutta ei pidä sekoittaa liioiteltuihin piirteisiin. Sierainten tulee olla hyvin avoimet, silmien suuret mutta eivät koskaan ulkonevat ja alaleuan leveä. Kieli tai hampaat eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Koiraa arvioitaessa on tärkeämpää kiinnittää huomiota vapaaseen hengitykseen, avoimiin sieraimiin ja terveisiin silmiin kuin mahdollisimman litteisiin kasvoihin.

Karvapeite on karhea, kiiltävä ja enintään 2 cm pitkä. Se ei vaadi trimmausta. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, esimerkiksi irtokarvan tai lian poistamiseksi.

Hyväksytyt värit ovat punainen, musta, musta ruskein merkein sekä mustan ja punaisen sekoitus. Tumma maski kuuluu toivottuun ulkonäköön. Vanhemmilla koirilla maski voi olla harmaa tai harmaakarvainen.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta se ei tee rodusta allergiatonta. Allergiattomia koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä vaihtelee yksilöiden välillä jopa saman pentueen sisällä. Koira-allergisen kannattaa siksi arvioida, miten hän reagoi juuri kyseiseen koiraan, eikä tehdä valintaa pelkän karvan pituuden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Brabantingriffoni on pohjimmiltaan tarkkaavainen seurakoira, joka osallistuu mielellään perheen elämään. Rotumääritelmässä belgialaisia griffoneita kuvataan älykkäiksi, tasapainoisiksi ja valppaiksi. Ruotsin kennelliitto puolestaan kuvailee rotua aktiiviseksi, oppivaiseksi, kiintyväksi ja ystävälliseksi.

Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö reagoisi samalla tavalla. Perimä, varhainen kasvuympäristö, sosiaalistaminen, koulutus ja terveys vaikuttavat kaikki siihen, kuinka itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton koirasta tulee. Aikuisen koiran tulisi osata rauhoittua tekemisen jälkeen ja kohdata ihmisiä ilman jatkuvaa pelkoa tai aggressiivisuutta. Kun käyt katsomassa pentuetta, pyri tapaamaan emä ja kysy, miten lähisukulaiset pärjäävät arjessa.

Rodun tarkkaavaisuudesta voi olla hyötyä keskittymisharjoituksissa, arkitottelevaisuudessa ja yksinkertaisissa hajuleikeissä. Palkitse rauhallista käytöstä alusta asti ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka, jotta se oppii myös rauhoittumaan.

Brabantingriffoni voi sopia sekä kokeneelle omistajalle että hyvin valmistautuneelle ensikertalaiselle, mutta pieni koko ei tarkoita, että koira pärjäisi vähällä huolenpidolla. Se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä hoitoa sekä omistajan, joka suhtautuu hengityksen ja silmien terveyteen vakavasti. Valitse omaan elämääsi sopiva koirayksilö ja kasvattaja sen sijaan, että luottaisit lupauksiin rodun helppoudesta.

## Koulutus ja liikunta

Brabantingriffoni tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja aikaa palautumiseen, mutta kaikille koirille ei sovi samanpituinen lenkki. Terve yksilö voi nauttia kävelyistä, erilaisiin ympäristöihin tutustumisesta, leikistä, arjen harjoittelusta ja hajutyöskentelystä. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon ja lämpötilaan sekä ennen kaikkea siihen, miten koira hengittää ja palautuu.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat usein pienelle, nopeasti oppivalle seurakoiralle. Palkitse toivottua käytöstä, jaa uudet taidot sopivan pieniin osiin ja lisää vaikeutta vasta, kun koira on tilanteessa rento. Totuta koira vähitellen myös suun ja kasvojen tutkimiseen. Tämä helpottaa hampaiden harjausta ja silmien tarkistamista.

Lyhyen kuonon vuoksi rasituksen on määräydyttävä sen mukaan, miten koiran hengitys sujuu. Hidasta tai lopeta tekeminen, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkäämmäksi, koira haukkoo henkeä, ei palaudu normaalisti tai näyttää siltä, ettei sen lämmönsäätely toimi. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai huomattava hengitysvaikeus ovat hätämerkkejä, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Ole erityisen varovainen kuumalla ja kostealla säällä. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja anna koiran levätä ennen kuin sen olo käy tukalaksi. Jos koira ei toistuvasti selviydy tavallisesta kävelystä tai leikistä hengityksensä vuoksi, se on tutkittava. Tätä ei pidä sivuuttaa lyhytkuonoiselle rodulle normaalina ominaisuutena.

Pennun liikuntaa ei pidä suunnitella samalla tavalla kuin aikuisen koiran. Anna sen kehon kehittyä monipuolisen, omaehtoisen liikkumisen, lyhyiden tutkimishetkien ja runsaan levon avulla. Lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen pennun liikkumista, hengitystä ja palautumista seuraten.

## Terveys

Brabantingriffonin tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin, polvilumpioihin ja hermostoperäisen kivun merkkeihin. Jonkin terveysongelman esiintyminen rodussa ei tarkoita, että jokainen koira kärsisi siitä. Olennaisia ovat yksittäisen koiran tutkimustulokset ja toimintakyky.

Rotu on lyhytkuonoinen, mikä voi lisätä BOAS-oireyhtymän eli ylähengitysteiden ahtaudesta johtuvien hengitysvaikeuksien riskiä. Ruotsin kennelliitto on sisällyttänyt rodun pään muotoa ja hengitystä koskeviin rotukohtaisiin erityisohjeisiinsa. Käytännössä kannattaa siksi kiinnittää huomiota hiljaiseen ja vaivattomaan hengitykseen levossa, hyvin avoimiin sieraimiin sekä normaaliin palautumiseen liikunnan jälkeen. Kuorsausta muistuttavaa ääntä hereillä, lisääntynyttä hengitystyötä, heikkoa kestävyyttä tai huonoa lämmönsietoa ei pidä pitää viehättävinä rotuominaisuuksina.

RFG Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystä arvioidaan ennen kolmen minuutin rasituskoetta ja sen jälkeen. Eläinlääkäri tutkii muun muassa sierainten muodon, kuuntelee sydämen ja keuhkot sekä luokittelee BOAS-oireet asteikolla 0–3. Luokka 0 tarkoittaa, ettei koiralla tutkimushetkellä ole kliinisiä oireita. Luokka 1 tarkoittaa lieviä oireita, jotka eivät vaikuta suorituskykyyn. Luokat 2 ja 3 kuvaavat vastaavasti kohtalaista ja vakavaa kliinistä haittaa.

Toukokuusta 2026 lähtien brabantingriffonin RFG-tuloksia voidaan tallentaa keskitetysti Ruotsin kennelliiton rekisteriin. Virallinen tulos rekisteröidään aikaisintaan 24 kuukauden iässä; sitä aiempi tulos merkitään alustavaksi. Brabantingriffonin tulosten keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että RFG-tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitosta. Pennunostaja voi kysyä, onko vanhemmat tutkittu, mihin luokkiin ne on arvioitu ja miten ne selviytyvät tavallisesta liikunnasta ja lämpimästä säästä.

Rodussa esiintyy polvilumpio-ongelmia ja tiettyjä silmäsairauksia. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että jalostuskoirat tutkitaan polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation varalta ennen ensimmäistä astutusta ja että niille tehdään silmätutkimus astutusta edeltävän vuoden aikana. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun koirien terveydestä. Kysy myös lähisukulaisten sarveiskalvovaurioista ja muista silmäongelmista, sillä pään rakenne voi jättää silmät alttiimmiksi vaurioille.

Rodussa esiintyy syringomyeliaa, joka voi aiheuttaa voimakasta kipua, mutta sen yleisyyttä ruotsalaisilla koirilla ei tunneta. Vimmainen raapiminen, poikkeava liikkuminen tai selittämätön kipu esimerkiksi hihnassa kävellessä voivat antaa aiheen eläinlääkärin neurologiseen arvioon. Näillä oireilla voi olla useita syitä, eikä niiden perusteella pidä tehdä diagnoosia kotona.

Ota nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää silmäänsä, räpytellä toistuvasti tai hangata silmää, jos silmä vuotaa tai koira vaikuttaa kivuliaalta. Hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä apua. Varhainen hoito on erityisen tärkeää, kun silmät ovat suuret ja kuono hyvin lyhyt.

## Historia ja alkuperä

Brabantingriffoni kehitettiin Belgiassa samasta koirakannasta kuin belgian- ja brysselingriffoni. Rotumääritelmän mukaan kaikkien kolmen taustalla on Brysselin seudulla tavattu pieni, karkeakarvainen koiratyyppi, joka tunnettiin nimellä Smousje. Nämä koirat työskentelivät tallien ympäristössä, missä ne auttoivat pitämään jyrsijöitä kurissa ja niiden kerrottiin vartioivan vaunuja.

1800-luvulla risteytykset muun muassa mopsin ja punaisen kingcharlesinspanielin kanssa muovasivat nykyistä griffonityyppiä. Nämä risteytykset toivat mukanaan sileän mustan karvapeitteen ja vakiinnuttivat rotutyyppiä. Ensimmäiset griffonit merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1883, ja myöhemmin näitä pieniä koiria alettiin arvostaa seurakoirina myös Belgian ulkopuolella.

Sileäkarvainen muunnos tuli tunnetuksi brabantingriffonina. Nykyään kolmella griffonirodulla on omat FCI-numeronsa, ja ne eroavat toisistaan pääasiassa karvapeitteen ja värin perusteella. Yhteinen alkuperä näkyy kuitenkin yhä sekä rotumääritelmässä että ruotsalaisissa jalostuskäytännöissä. Historia selittää rotujen sukulaisuuden, mutta sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen koiran luonnetta tai terveyttä.

## Arki rodun kanssa

Brabantingriffoni sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, arkeen aktiivisesti osallistuvan seurakoiran ja pystyy mukauttamaan rutiineja koiran hengityksen, aktiivisuustason ja seurantarpeen mukaan. Se voi elää hyvin kerrostaloasunnossa, kunhan se pääsee säännöllisesti tarpeilleen, saa sopivasti tekemistä ja rauhallista palautumisaikaa sekä oppii suhtautumaan rauhallisesti rappukäytävän ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava. Näin pientä koiraa ei pidä nostella, jahdata eikä häiritä sen syödessä tai levätessä. Järjestä koiralle oma turvallinen paikka ja opeta lasta odottamaan, että koira tulee itse lähelle. Se, miten hyvin koira tulee toimeen toisen koiran tai kissan kanssa, riippuu yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Yksinoloon totuttaminen aloitetaan vähitellen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kodissaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aikuisen koiran yksinolon sietoa kehitetään pienin askelin niin, ettei koira pelästy. Järjestä koiralle hoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäiväsi on säännöllisesti pidempi kuin aika, jonka koira pystyy olemaan yksin ahdistumatta.

Suunhoito on tärkeä osa säännöllistä hoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen vähitellen ja pyydä eläinlääkäriltä apua sopivan harjaustiheyden määrittämiseen. Hampaita puhdistavat purutuotteet voivat täydentää hoitoa, mutta ne eivät korvaa mekaanista puhdistusta.

Ennen ostoa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat hengittävät levossa, liikkuessa ja lämpimällä säällä?
- Onko niillä rekisteröityjä RFG-tuloksia, ja mihin luokkiin ne on arvioitu?
- Milloin polvilumpiot ja silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tuloksia on rekisteröity?
- Onko lähisukulaisilla ollut toistuvia sarveiskalvovaurioita, selittämätöntä kipua tai neurologisia oireita?
- Miten pennut on totutettu ihmisiin, arjen ääniin, käsittelyyn ja lepäämiseen?
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa, jos oston jälkeen herää kysymyksiä?

Sopivasta koirasta voi tulla uskollinen, harjoittelusta nauttiva kumppani. Olennaista ei ole vain pieni koko tai sileä turkki, vaan vapaa hengitys, terveet silmät, tasapainoinen luonne ja aktiiviselle seurakoiralle sopiva arki.

Brabantingriffoni

Société Centrale Canine (France)

Brabantingriffoni on pienikokoinen, vankkarakenteinen belgialainen seurakoira, jolla on sileä, kiiltävä turkki ja suuret, tummat, lähes inhimilliset silmät. Se on uskollinen, herkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja sopii kaupunkiasumiseen. Se tarvitsee päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa ja viihtyy parhaiten kodissa, jossa se joutuu harvoin olemaan yksin.

Merrygait's

Bullmastiffi

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Spitze (Germany)

Bullmastiffi on suuri ja voimakas vahtikoira, joka jalostettiin alun perin salametsästäjien kiinniottamiseen. Se on rauhallinen, itsevarma ja syvästi uskollinen, ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen. Bullmastiffi tarvitsee tilaa sekä varhain aloitettua, johdonmukaista koulutusta ja sosiaalistamista, jotta sen luontainen suojeluvietti ohjautuu oikein.

Sotarbackens

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Petits Points

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Bocelli's

## Rotu lyhyesti

- Nimestään huolimatta tiibetinterrieri ei ole käyttötarkoitukseltaan terrieri. FCI luokittelee sen seurakoiraksi, mutta Tiibetissä sitä on käytetty myös paimennukseen ja hälyttäväksi vahtikoiraksi.
- Uroksen säkäkorkeuden tulisi olla 36–41 cm, nartun hieman pienempi. FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten vanhempien ja muiden aikuisten sukulaisten todellinen koko kertoo enemmän kuin lupaus tietystä kilomäärästä.
- Rodun tulisi olla vankka, keskikokoinen, pitkäkarvainen ja yleisvaikutelmaltaan neliömäinen. Suuret käpälät ovat pyöreät ja litteät, ja liikkeiden tulee olla sujuvat, etuaskelen pitkä ja takatyönnön hyvä.
- Turkki on kaksinkertainen, ja siinä sallitaan monia värejä. Suklaanruskea, maksanruskea ja merle eivät ole rotumääritelmän mukaan sallittuja.
- Ihanteellinen tiibetinterrieri on eloisa, hyväntahtoinen, valpas ja älykäs. Se ei välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä, mutta liiallinen arkuus ei ole toivottu rotuominaisuus.
- Tiibetinterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen seuralaisen, pystyy käyttämään aikaa turkinhoitoon ja koulutukseen ja on valmis tarkistamaan terveystutkimusten asiakirjat sen sijaan, että tyytyisi tietoon vanhempien ”testaamisesta”.

## Ulkonäkö ja turkki

Tiibetinterrierin tulisi olla vahva ja tiivisrakenteinen olematta raskas. Etäisyyden olkanivelestä hännäntyveen tulee vastata säkäkorkeutta. Päätä peittää runsas karvoitus, ja silmät ovat suuret, tummanruskeat ja melko kaukana toisistaan. Runsaskarvainen häntä on kiinnittynyt melko korkealle ja kaartuu selän päälle. Hännän kärjen lähellä saa olla mutka.

Pitkät pääkarvat saavat laskeutua eteenpäin, mutta ne eivät saa peittää silmiä tai haitata koiran näköä. Tämä on tärkeä tarkistaa arjessa. Jos koira törmäilee esineisiin, epäröi portaissa tai sen on vaikea tulkita muiden koirien viestejä, asiaa ei pidä kuitata rodulle tyypillisen otsatukan seurauksena. Jaa tai sido karvat niin, että koira näkee, ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan kaikki uudet näkökyvyn muutokset.

Pohjavilla on hienoa ja villavaa. Peitinkarvan tulee olla runsasta, hienoa ja pitkää, mutta ei silkkistä eikä villavaa. Se voi olla suoraa tai laineikasta, mutta ei kiharaa. Sallittuja värejä ovat muun muassa valkoinen, kullanvärinen, kermanvärinen, harmaa, savunvärinen, musta, kirjava ja kolmivärinen. Ei siis pidä paikkaansa, että kaikki värit olisivat sallittuja: suklaanruskea, maksanruskea ja merle on suljettu pois.

Turkki on hoidettava perusteellisesti, mutta sama hoitorytmi ei sovi kaikille koirille. Nuoren koiran karvan vaihtuminen aikuiskarvaan, turkin täysi pituus, kosteus, lika ja aktiivisuus vaikuttavat kaikki siihen, kuinka nopeasti takkuja muodostuu. Käy turkki läpi sormin ja kammalla ihoa myöten, etenkin korvien takaa, kainaloista ja nivusista, parrasta ja käpälistä sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Kamman tulee kulkea turkin läpi ihoa kiskomatta. Pese koira, kun turkki on likainen tai vaikeasti selvitettävä, ja kuivaa se ihoa myöten. Totuta pentu vähitellen harjaukseen, kuivaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä paikallaan seisomiseen ja makaamiseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinterrierin tulisi olla eloisa, hyväntahtoinen, ulospäinsuuntautunut, valpas, älykäs ja rohkea, mutta ei kiivas tai riidanhaluinen. Rotumääritelmässä todetaan myös, ettei rotu välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä. Tämä ei tarkoita, että pelkoa, uhkaavaa käytöstä tai vaikeutta palautua säikähdyksestä pitäisi hyväksyä ”rodulle tyypillisenä pidättyväisyytenä”.

Yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset antoivat hyödyllistä tietoa rodun silloisesta keskimääräisestä käyttäytymisestä. Ruotsin vuoden 2018 jalostusstrategian taustalla olleessa kyselyssä osalla koirista raportoitiin sekä liiallista pidättyväisyyttä että vaikeuksia jäädä yksin. Aineisto koskee aiempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa tämän päivän pennun käyttäytymistä.

Tapaa pentueen emä ja mielellään useita aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne reagoivat vieraan ihmisen saapumiseen, tassujen ja turkin käsittelyyn sekä yllättäviin tapahtumiin. Sopivan aikuisen koiran ei tarvitse hakeutua kaikkien seuraan, mutta sen tulisi selviytyä tilanteista jäämättä pelon, haukkumisen tai puolustautumisen kierteeseen. Kysy, miten täyssisarukset ja aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät kotona, matkoilla ja eläinlääkärissä.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää tuntimäärää ei ole. Aikuinen koira voi nauttia kävelyistä vaihtelevassa maastossa, etsintätehtävistä, jäljestämisestä, rally-tokosta, sopivan tasoisesta agilitystä tai muusta ajattelua ja yhteistyötä vaativasta harjoittelusta. Sovita määrä koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aseta etusijalle arkea helpottavat taidot:

- kävely löysällä hihnalla ja luotettava luoksetulo, aluksi hallituissa ympäristöissä
- ihmisten ja koirien ohittaminen ilman, että jokainen kohtaaminen johtaa tervehtimiseen tai hälyttämiseen
- selkeä lepopaikka ja kyky rentoutua tekemisen jälkeen
- turkin, tassujen, suun, silmien ja korvien vapaaehtoinen käsittely
- odottaminen ovilla, auton luona ja ennen tervehtimistä
- hyvin lyhyet yksinolot, joita pidennetään ilman, että koira ahdistuu

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Rotu voi oppia nopeasti, vaikka pitkät, toistuvat harjoitukset eivät sitä miellyttäisikään. Käytä palkkioina vaihtelevasti ruokaa, leikkiä, haistelua, etäisyyden kasvattamista ja pääsyä mieluisan tekemisen pariin. Jos koira ääntelee tai käy yhä levottomammaksi tai sen on vaikea nukkua harjoittelun jälkeen, helpommat tehtävät, vähäisemmät ärsykkeet ja pidemmät tauot voivat auttaa enemmän kuin uusi harjoituskerta.

Pennuille ja nuorille koirille tulee tarjota monipuolista, omaehtoista liikuntaa turvallisilla alustoilla, mutta niitä ei pidä rasittaa pitkillä juoksulenkeillä tai toistuvalla hyppimisellä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Ruotsin sitovat rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen suositukset ovat eri asioita. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 sääntöjen mukaan jälkeläisiä ei voida rekisteröidä, jos vanhemmalla on PRA tai linssiluksaatio. Rotukohtaisessa osiossa ei kuitenkaan edellytetä tiettyä DNA-testipakettia tai määrättyä lonkkatulosta. Pennunostajan kannattaa siksi selvittää sekä vähimmäisvaatimukset että vapaaehtoinen terveystyö.

Ruotsalainen rotuyhdistys Tibetanska Terriersällskapet suosittelee, että molemmat vanhemmat lonkkakuvataan ja että niiden HD-tulos olisi mieluiten A tai B. Jos jalostukseen käytetään C-lonkkaista koiraa, pentueen ennustetun HD-indeksin tulisi olla vähintään 100. Rodulla on Ruotsissa käytössä HD-indeksi, joten pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman tulos ja pentueen ennustettu indeksi sen sijaan, että tyytyisit tietoon lonkkien kuvaamisesta.

Yhdistys suosittelee myös, että molemmille vanhemmille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta eikä niissä todeta PRA:ta tai linssiluksaatiota. Tähän on tarkoin rajattu poikkeus joillekin vanhemmille koirille, joilla on toistuvia silmätutkimuksia ja DNA-tuloksia. Pyydä tutkimuksen päivämäärä, koko lausunto ja aiemmat tulokset. PRA on useiden sairauksien yhteisnimitys, ja yhdistyksen mukaan PRA3- ja rcd4-testit selittävät vain osan rodun PRA-tapauksista. Yhden variantin osalta terve tulos ei siis sulje pois kaikkia PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa primaariseen linssiluksaatioon eli PLL:ään ja myöhään alkavaan neurologiseen NCL-sairauteen. Näiden peittyvästi periytyvien varianttien kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää, koska pennut voivat periä kaksi kopiota sairausvariantista. Tarkista kummankin vanhemman osalta tarkka sairaus, variantti, laboratorio ja tulos. Pelkkä ilmaus ”DNA-testattu” kertoo liian vähän ilman asiakirjoja.

Myös munuaisdysplasia, josta aiemmin käytettiin nimitystä PNP, kuuluu rodun terveyshistoriaan. Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan nimenomaisesti, että aiemmin käytetty RD-DNA-testi on epäluotettava eikä sitä pidä käyttää. Tällaista tulosta ei saa esittää osoituksena terveydestä. Kysy sen sijaan vanhemmilla, sisaruksilla, aiemmilla jälkeläisillä ja vanhemmilla sukulaisilla todetuista munuaissairauksista.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa tiibetinterrierien eliniän mediaaniksi arvioitiin tutkitussa ryhmässä 13,8 vuotta. Tulos kuvaa Britanniassa eläneitä koiria, eikä se ole ennuste ruotsalaisen pennun eliniästä tai takuu yksittäisen koiran pitkäikäisyydestä.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinterrieri on lähtöisin Tiibetistä, mutta rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia. Nimestään huolimatta se ei ole terrieri. FCI kuvaa sen taustaa paimenkoirana ja kauppiaiden hälyttävänä vahtikoirana, mutta luokittelee nykyisen rodun ryhmän 9 seurakoiriin.

Rodun uudempi eurooppalainen historia tunnetaan paremmin kuin monet tarinat pyhistä onnentuojista. Brittiläinen lääkäri Agnes Greig tutustui rotuun Intiassa vuonna 1922 ja toi koiria Englantiin 1920-luvulla. Tiibetinterrierit ja lhasa apsot rekisteröitiin yhdessä lhasanterriereinä, kunnes Britannian kennelliitto erotti ne toisistaan vuonna 1934.

Vuonna 1958 Carin Slättne toi Englannista kaksi koiraa Ruotsiin. Tibetanska Terriersällskapet perustettiin vuonna 1972. Tämä osa historiasta tunnetaan hyvin. Kertomukset siitä, ettei koiria koskaan myyty vaan ne annettiin aina onnea tuovina lahjoina tai että ne tekivät tietynlaista pelastustyötä, kuuluvat pikemminkin perimätietoon, eikä niitä ole dokumentoitu yhtä hyvin.

## Arki tiibetinterrierin kanssa

Tiibetinterrieri voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa tekemistä, rauhaa ja säännöllistä turkinhoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, miten arjessa hallitaan lähikohtaamiset, yhteisten tilojen äänet, märkä turkki ja koira, joka huomaa muutokset herkästi. Opeta koiralle oma lepopaikka ja palkitse sitä siitä, että se kuulee ulkoa kantautuvat äänet jäämättä haukkumaan.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois, eikä turkista tai hännästä saa koskaan ottaa kiinni leikin tiimellyksessä. Pois haluavalla koiralla tulee olla suojaisa paikka portin takana tai toisessa huoneessa.

Sopivuus yhteiseloon muiden koirien, kissojen tai pieneläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Tutustuta koirat rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Tarjoa kissalle korkealla sijaitsevia lepopaikkoja ja koiralta rauhoitettuja alueita sekä estä jahtaaminen alusta lähtien. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa valvontaa tai yksittäisen koiran käyttäytymisen arviointia.

Totuta koira yksinoloon vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, tuhoaminen tai ruoasta kieltäytyminen kertovat, että harjoitus on liian vaikea. Ne eivät ole merkkejä uhmakkuudesta.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi pärjätä rodun kanssa, jos turkinhoito, arjen koulutus ja terveysasiakirjojen tarkistaminen tuntuvat hallittavilta. Tapaa aikuisia sukulaisia, varmista lonkkatulokset ja pentueen indeksi, lue silmälausunnot ja pyydä DNA-tulos jokaisesta nimetystä variantista. Valitse kasvattaja sen perusteella, miten avoimesti hän kertoo koko suvusta, älä värin, kampauksen tai yleisluonteisen ”terve suku” -vakuuttelun perusteella.

Tiibetinterrieri

Norsk Kennel Klub (Norway)

Tiibetinterrieri on keskikokoinen, vankkarakenteinen tiibetiläinen rotu, jolla on pitkä, suojaava turkki ja lumikenkämäiset käpälät. Se oli aikoinaan munkkien seuralainen. Sisällä se on rauhallinen ja lempeä, ulkona vilkas ja urheilullinen. Tämä älykäs ja itsenäinen ongelmanratkaisija tarvitsee lempeää, johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Ca-Ma-Mo's

Kääpiöbullterrieri

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Kompakti, lihaksikas terrieri, jolla on munanmuotoinen pää ja kolmionmuotoiset silmät. Rohkea, hassutteleva ja hellä koira on vahvatahtoinen ja tarvitsee johdonmukaista, positiivista koulutusta sekä varhaista sosiaalistamista. Lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta koira tarvitsee päivittäin liikuntaa, virikkeitä ja huolellista terveydenhoitoa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet