## Rotu lyhyesti

Coton de tuléar on Madagaskarilta kotoisin oleva pieni, virallisesti tunnustettu seurakoirarotu. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen ja aktiivisen koiran osaksi perheen arkea ja on valmis käyttämään runsaasti aikaa turkinhoitoon. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta: turkki vaatii päivittäistä huomiota, ja koira tarvitsee myös liikuntaa, koulutusta ja asteittaista totuttelua yksinoloon.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira
- **Alkuperä:** Madagaskar; rotumääritelmän vastuumaa on Ranska
- **Säkäkorkeus:** urokset 26–28 cm ja nartut 23–25 cm
- **Paino:** urokset 4–6 kg ja nartut 3,5–5 kg
- **Turkki:** pitkä, tiheä, pehmeä ja puuvillamainen, pohjaväriltään valkoinen
- **Luonteen ihanne:** iloinen, tasapainoinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen
- **Suurin päivittäinen velvollisuus:** turkin perusteellinen hoito joka päivä

Coton de tuléar voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta vain, jos arjessa on jo valmiiksi aikaa turkinhoidolle, koulutukselle ja yhdessäololle. Nämä käytännön vaatimukset ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että pieni seurakoira olisi automaattisesti helppo.

## Ulkonäkö ja turkki

Coton de tuléarin tunnusomaisin piirre on pehmeä ja runsas turkki, joka tuntuu puuvillamaiselta. Karva ei saa olla kovaa tai karheaa, ja se voi olla hieman laineikasta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja tummat, pyöreähköt silmät korostavat rodun eloisaa ilmettä.

Pohjaväri on valkoinen. Korvissa sallitaan vähäisiä vaaleanharmaita tai punakimoja sävyjä. Samanlaista sävytystä voidaan hyväksyä muuallakin, jos yleisvaikutelma säilyy valkoisena, mutta rotumääritelmän mukaan se ei ole toivottavaa. Pennun värilliset merkit voivat muuttua turkin kehittyessä, mutta rotumääritelmä ei anna aikataulua muutoksille eikä takaa yksittäisen koiran aikuisväriä.

Pitkä turkki on harjattava ja kammattava päivittäin. Käy turkki läpi koko pituudeltaan ihosta karvan latvoihin asti, sillä pelkkä nopea pintaharjaus voi jättää takut piiloon. Ruotsin kennelliiton mukaan tyypillinen pesuväli on kahdesta neljään viikkoa, mutta todellinen tarve riippuu turkin pituudesta, säästä ja koiran likaantumisesta. Rauhallinen turkinhoidon harjoittelu kannattaa aloittaa pentuna, jotta koira oppii seisomaan paikallaan ja hyväksymään käsittelyn ilman ahdistusta.

Kotikoiran, jota ei esitetä näyttelyissä täydessä näyttelyturkissa, voi pitää lyhyemmässä turkissa arjen hoidon helpottamiseksi. Lyhyempi leikkaus ei poista säännöllisen kampaamisen ja ihon tarkistamisen tarvetta, mutta se voi vähentää työmäärää. Pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoito ennen koiran ostamista ja mieti, miten huolehdit siitä niin märillä ja kuraisilla säillä kuin kuivina päivinä.

Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi. Koirasta irtoavan näkyvän karvan määrä ei kerro, kuinka paljon se levittää allergeeneja, ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Koira-allergisen ei siksi pidä pitää rodun nimeä tai näennäisesti vähäistä karvanlähtöä takeena sopivuudesta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa coton de tuléarin iloiseksi, tasapainoiseksi ja hyvin seuralliseksi niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Ruotsin kennelliitto kuvaa sitä myös aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi koiraksi, joka osallistuu mielellään erilaisiin puuhiin omistajansa kanssa. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategia osoittaa, miksi tällä erolla on merkitystä. Vanhemmissa kyselyvastauksissa mainittiin haukkumista, aggressiivisuutta muita koiria kohtaan ja laukauspelkoa, mutta myöhemmän aineiston perusteella ei voitu selvästi todeta, kuinka yleisiä nämä käyttäytymispiirteet olivat. Tiedon luotettavuutta rajoittivat alhainen vastausprosentti ja käyttäytymisarviointien vähäinen määrä. Siksi olisi harhaanjohtavaa luvata, että rotu on aina hiljainen, peloton tai helppo.

Kysy sen sijaan, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin omistajastaan. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa kotiympäristössä. Vanhempien käyttäytyminen, pennun varhaiset kokemukset ja oma pitkäjänteinen koulutuksesi kertovat kyseisestä koirasta enemmän kuin kuvaukset, kuten ”täydellinen perhekoira”.

## Koulutus ja liikunta

Coton de tuléar tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaana turvallisissa paikoissa sekä aivotyötä. Kaikille koirille sopivaa virallista päivittäistä liikuntasuositusta ei ole. Sovita liikunnan kesto ja vauhti koiran iän, terveyden, kunnon ja palautumisen mukaan.

Rodulle voivat sopia arkitottelevaisuus, hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja agility. Lyhyitä koulutushetkiä voi sisällyttää lenkkeihin: kontaktin, luoksetulon, itsehillinnän ja rauhoittumisen harjoittelu on hyödyllisempää kuin pelkkä tekemisen tehostaminen. Vaihtele ympäristöjä ja tehtäviä, mutta huolehdi myös häiriöttömästä levosta.

Kiinnitä alusta lähtien erityistä huomiota kolmeen taitoon: perusteellisen turkinhoidon hyväksymiseen, rauhallisena pysymiseen ulko-oven takaisesta toiminnasta huolimatta sekä lyhyisiin yksinoloihin ilman ahdistumista. Totuta koira yksinoloon vähitellen hyvin lyhyiden ja turvallisten kokemusten kautta. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rentona. Kiinteä aikataulu ei sovi jokaiselle pennulle.

## Terveys

Ruotsissa coton de tuléarin selkeimmin dokumentoidut terveyshuolet ovat silmäsairaus PRA ja patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. PRA tarkoittaa perinnöllisten sairauksien ryhmää, jossa verkkokalvo rappeutuu vähitellen ja näkö voi lopulta kadota. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Osa koirista on oireettomia, kun taas toisilla esiintyy ontumista tai kipua.

Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitetään patellaluksaatiosta tärkeä mutta rajallinen tilastotieto. Vuosina 2014–2021 kirjatuista 156 polvitutkimuksesta 16,7 prosentissa todettiin jonkinasteinen sijoiltaanmeno. Kyseisenä aikana rekisteröidyistä koirista oli kuitenkin tutkittu vain 21,8 prosenttia. Luku kuvaa tutkittua joukkoa, eikä sitä pidä pitää luotettavana arviona vaivan yleisyydestä koko rodussa.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimusta, jonka lausunto saa astutushetkellä olla enintään 18 kuukautta vanha. Lisäksi se suosittelee uutta silmätutkimusta noin seitsemän vuoden iässä sekä ennen astutusta tehtävää polvitutkimusta aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Kyse on jalostussuosituksista, joten älä oleta jokaisen pentueen automaattisesti täyttävän niitä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja tarkista tutkimuspäivämäärät. Kysy myös lähisuvun silmä-, polvi- ja käytösongelmista, älä pelkästään vanhempien tilanteesta. Tutkimustulos vähentää epävarmuutta yhden tietyn asian osalta, mutta ei takaa täysin tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Rodun luotettavasti dokumentoitu historia on lyhyempi kuin monet siitä kerrotut värikkäät tarinat. Coton de tuléar on lähtöisin Madagaskarilta, ja nimen ”coton” viittaa puuvillamaiseen turkkiin. Rotu tuotiin Ranskaan ennen sen virallista tunnustamista, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1970. Rotumääritelmän vastuumaa on Ranska, mutta alkuperämaaksi ilmoitetaan edelleen Madagaskar.

Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity coton de tuléar tuotiin Alankomaista vuonna 1991. Sittemmin rotu on vakiinnuttanut siellä asemansa seurakoirana, ja sen kanssa harrastetaan myös useita koiraurheilulajeja.

Verkossa kerrotaan usein tarinoita haaksirikoista, merirosvoista, rodun kuninkaallisesta asemasta ja laeista, jotka olisivat kieltäneet tavallisia ihmisiä omistamasta näitä koiria. Viralliset rotuasiakirjat eivät tarjoa riittävästi näyttöä, jotta tarinat voisi esittää vahvistettuna historiana. Niitä on parempi pitää rotuun liittyvinä legendoina kuin selityksenä nykyisten koirien ominaisuuksille.

## Arki rodun kanssa

Coton de tuléar voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, seuraa ja häiriötöntä lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Yhteisen porraskäytävän äänet voivat kuitenkin tehdä rauhoittumisen harjoittelusta erityisen hyödyllistä, jos koira reagoi niihin haukkumalla.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä aina, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan. Koska rotu on pienikokoinen, lasten on opittava, ettei koiraa saa kanniskella, ahdistaa tai käsitellä kovakouraisesti.

Rodun ihanteeseen kuuluu seurallisuus muiden koirien kanssa, mutta hyvät suhteet edellyttävät silti hallittua tutustumista ja myönteisiä kokemuksia. Näyttöä ei ole riittävästi siihen, että jokaisen coton de tuléarin voisi luvata tulevan hyvin toimeen kissojen tai muiden pieneläinten kanssa. Tutustuta eläimet rauhallisesti, estä jahtaaminen ja varmista, että jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Suunnittele yksinolot jo ennen pennun saapumista. Koira on totutettava yksin jäämiseen vähitellen, ja Ruotsin eläinsuojeluohjeiden mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä taukoa, liikuntaa tai sosiaalista kontaktia ei siksi ole kestävä ratkaisu.

Keskity ennen ostamista konkreettisiin kysymyksiin. Pystytkö hoitamaan turkkia joka päivä? Voiko kasvattaja näyttää ajantasaiset silmä- ja polvitutkimustulokset? Miten vanhemmat suhtautuvat meluun, koirakohtaamisiin ja yksin jäämiseen? Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet käsittelystä ja tavallisista arkiympäristöistä? Selkeät vastaukset näihin kysymyksiin kertovat sopivuudesta enemmän kuin lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Coton de tuléar

The Kennel Club (UK)

Société Centrale Canine (France)

Fédération Cynologique Internationale

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Coton de tuléar on pieni ja vankkarakenteinen, Madagaskarilta kotoisin oleva seurakoira. Sen pitkä, valkoinen ja puuvillanpehmeä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, herkkä ja hyvin ihmisläheinen koira kiintyy vahvasti perheeseensä ja sopii myös kerrostaloasuntoon. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja lempeää koulutusta. Rotu on yleensä pitkäikäinen, mutta sillä on alttiutta joillekin nivel-, silmä- ja iho-ongelmille.

Lina Hammer

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Sjøland

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Ærtebjerg

## Perustiedot

Bretoni on seisovista lintukoirista pienin, mutta metsästyskoirana se tekee täysimittaisen työpanoksen. Rotu on peräisin Ranskasta, sen FCI-numero on 95 ja se kuuluu ryhmään 7. Ruotsissa sitä käytetään pääasiassa tiukasti suojakasvillisuudessa piileskelevien riistalintujen metsästykseen sekä noutamiseen maalta ja vedestä.

- Urosten säkäkorkeuden tulee olla 48–51 senttimetriä ja narttujen 47–50 senttimetriä. Rotumääritelmä sallii yhden senttimetrin poikkeaman näistä rajoista, mutta painoa siinä ei määritellä.
- Bretonin on saatava tehdä risteilevää hakua, käyttää nenäänsä, juosta vapaana ja työskennellä ohjaajansa kanssa. Ruotsin Kennelliitto toteaa nimenomaisesti, että jos koiran kanssa ei ole tarkoitus metsästää, jokin muu rotu olisi todennäköisesti parempi valinta.
- Rotumääritelmä kuvaa bretonia tasapainoiseksi ja seuralliseksi. Ruotsin Kennelliitto korostaa energisyyttä, älykkyyttä, yhteistyöhalua ja vähäistä aggressiivisuutta, mutta jokainen koira on silti arvioitava yksilönä.
- Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen, rekisteröity lonkkakuvaustulos. Rotuyhdistyksen hyvän jalostuksen ohjeet ovat vähimmäisvaatimuksia tiukemmat.
- LTV eli lanne-ristinikaman välimuotoisuus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan Ruotsissa. Rotuyhdistys kannustaa silti vapaaehtoisiin selkäkuvauksiin lonkkakuvausten yhteydessä.

Ratkaisevaa ei ole se, kuinka monta minuuttia liikuntaa pystyt tarjoamaan, vaan se, voitko järjestää koiralle sopivaa työskentelyä, turvallista vapaana liikkumista, koulutusta ja palautumista vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Bretonin tulee olla tiivisrakenteinen, neliömäinen ja vahva näyttämättä raskaalta tai karkealta. Rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta. Vahva luusto, lyhyt selkä ja lihaksikkaat raajat mahdollistavat laukkatyöskentelyn pelloilla, tuntureilla ja metsissä. Liikkeiden tulee olla vaivattomat, voimakkaat ja eloisat.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 49–50 senttimetriä ja nartuilla 48–49 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa. Rotuoppaissa esitetyt painot ovat siten vain arvioita, eikä koiraa pidä yrittää saada väkisin tiettyyn vaakalukemaan. Arvioi sen sijaan ravitsemuskuntoa, lihaksistoa, rakennetta ja työskentelykykyä.

Karvan tulee olla hienolaatuista mutta ei silkkistä. Se on rungonmyötäistä tai hieman laineikasta, ei koskaan kiharaa. Raajojen takaosissa on hapsuja. Sallittuja värejä ovat valkoinen epäsäännöllisin oranssein, maksanruskein tai mustin laikuin. Väritys voi olla kirjava tai päistärikkö, ja siinä voi olla pilkutusta ja tan-merkkejä. Yksivärisyys ei ole sallittua.

Häntä voi olla pitkä, luonnostaan lyhyt tai puuttua kokonaan. Useimmilla Ruotsin bretoneilla on pitkä häntä. Rotumääritelmän mainitsemat 3–6 senttimetriä ja enintään 10 senttimetriä tarkoittavat typistettyä häntää, eivät luonnollista häntää. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty. Rekisteröinnin yhteydessä koira merkitään hännättömäksi tai sille kirjataan töpöhäntä, lyhyt häntä, täyspitkä häntä tai ulkomailla laillisesti typistetty häntä.

Turkinhoito kannattaa sovittaa koiran arkeen. Harjaa irtokarvat ja takut pois, pese likainen turkki ja tarkasta tassut, iho, korvat ja hapsut peitteisessä maastossa työskentelyn jälkeen. Kuivaa koira vesinoutojen jälkeen. Älä käytä korvanpuhdistusainetta ilman tarvetta tai eläinlääkärin ohjetta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bretonin tulee olla tasapainoinen, seurallinen, tarkkaavainen ja yhteistyöhaluinen. Yhteydenpito ohjaajaan on työskentelyominaisuus: koiran on metsästettävä itsenäisesti mutta säilytettävä kontakti ja reagoitava ohjaukseen myös etäältä. Tämä kertoo rodusta enemmän kuin pelkkä kuvailu hellyydenkipeäksi, herkäksi tai helposti koulutettavaksi.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa toivotaan, että yhä useampi koira osallistuisi BPH-käyttäytymiskuvaukseen tai MH-luonnekuvaukseen. Hakutuloksissa toisinaan esitetyille yksityiskohtaisille ruotsalaisille BPH-profiileille ei siten ole perusteita. Tapaa mieluummin vanhemmat ja aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat ääniin ja vieraisiin ympäristöihin, tervehtivät ihmisiä ja koiria sekä siirtyvät työskentelystä lepoon.

Suuri energisyys voi näkyä riehakkaana käytöksenä, jos koira ei ymmärrä, mitä siltä odotetaan. Pelkkä väsyttäminen ei riitä. Harjoitelkaa rauhallista odottamista, käsittelyä, häiriötöntä nukkumista ja rauhoittumista tekemisen välissä. Selkeä, palkitsemiseen perustuva koulutus vahvistaa yhteistyötä tukahduttamatta koiran oma-aloitteisuutta maastossa.

Elämä lasten kanssa edellyttää aikuisten valvontaa, selkeitä sääntöjä ja paikkaa, jossa koira saa olla rauhassa. Vilkas nuori koira voi ystävällisyydestään huolimatta kaataa pienen lapsen. Yhteiselo kissan kanssa voi onnistua hitaan ja hallitun tutustuttamisen jälkeen, mutta lintukoiran metsästysvietti tekee ulkokäyttäytymisestä vaikeammin ennakoitavaa. Linnut, kanit ja pienet jyrsijät on voitava pitää fyysisesti erillään koirasta. Myös muiden koirien kanssa yksilö, sen kokemukset ja leikkityyli merkitsevät enemmän kuin yleinen luonnehdinta vähäisestä aggressiivisuudesta.

## Koulutus ja liikunta

Bretoni tarvitsee metsästyskoiran koulutusta ja vapaana liikkumista sopivassa maastossa, ei vain kävelylenkkejä tai tiettyä tuntimäärää liikuntaa. Ruotsin Kennelliiton neuvo on selvä: jos metsästys ei kuulu suunnitelmiin, jokin muu rotu on todennäköisesti parempi valinta. Koiraharrastukset, juokseminen ja hajutyöskentely ovat arvokkaita lisiä, mutta ne eivät automaattisesti tee rodusta pelkkää seurakoiraa.

Metsästyksessä koira hakee lintuja risteillen ja sovittaa hakunsa tuuleen ja maastoon. Saatuaan vainun sen tulee jäädä kiinteään seisontaan. Käskystä se etenee ja ajaa linnun lentoon, minkä jälkeen sen on pysyttävä paikallaan, jotta ampuminen on turvallista. Sen tulee tämän jälkeen löytää lintu, noutaa se ja luovuttaa se ohjaajalle, myös vedestä. Hakua, pysähtymistä, noutoa ja yhteistyötä harjoitellaan siksi saman tehtäväkokonaisuuden osina.

Etene luoksetulon ja pysähtymiskäskyn harjoittelussa helposta ympäristöstä pidempiin etäisyyksiin ja vaikeampiin häiriöihin. Estä luonnonvaraisten eläinten takaa-ajo käyttämällä pitkää liinaa tai aidattua aluetta. Käskyt vähentävät riskiä mutta eivät poista metsästysviettiä. Liikenteen, kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten läheisyydessä hihna voi olla ainoa turvallinen vaihtoehto.

Mikään auktoritatiivinen lähde ei anna yleispätevää minuuttimäärää. Arvioi sen sijaan, saako koira käyttää nenäänsä ja kehoaan, juosta turvallisesti, palautua hyvin ja rauhoittua kotona. Kehitä pennun kuntoa, kehonhallintaa ja kestävyyttä vähitellen. Sovita pidemmät juoksulenkit, vetoharjoittelu ja muu toistuva kuormitus koiran ikään, terveyteen ja harjoittelutaustaan.

Pidä koira fyysisesti ja henkisesti hyvässä kunnossa jo ennen metsästyskautta sen sijaan, että yrittäisit nostaa kuntoa nopeasti metsästyksen alkaessa. Vaativan päivän jälkeen se tarvitsee vettä, ruokaa ja unta sekä tassujen, ihon, kynsien ja liikkumisen tarkastuksen.

## Terveys

Bretoni kuuluu Ruotsissa pakolliseen lonkkaniveldysplasian eli HD:n terveysohjelmaan. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava tiedossa virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koiraa, jonka lonkkatulos on E, ei saa käyttää jalostukseen. Yleissäännön mukaan D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen koiraan, eikä kliinisesti oireilevaa koiraa saa käyttää jalostukseen röntgentuloksesta riippumatta.

Ruotsin bretoniyhdistyksen pentueilmoituksia koskevat säännöt ovat tiukemmat: molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A tai B, ja pentueen laskennallisen HD-indeksin on oltava vähintään 100, jos indeksi on saatavilla. Yhdistys edellyttää myös metsästyskoe- ja näyttelytuloksia. Nämä yhdistyksen vaatimukset eivät ole sama asia kuin Ruotsin Kennelliiton rekisteröintisäännöt.

HD on monitekijäinen sairaus. Kahden A- tai B-lonkkaisenkin koiran jälkeläisillä voi olla lonkkaniveldysplasiaa. Kysy vanhempien tuloksista, pentueen indeksistä sekä sisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten lonkkatuloksista. Viralliset lonkkakuvat voidaan ottaa 12 kuukauden iästä alkaen.

LTV on synnynnäinen muutos lannerangan ja ristiluun liitoskohdassa. Norjalaisessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin 14 rodun lonkkakuvia, oli mukana 835 bretonia. Niistä 46,2 prosentilla todettiin LTV. Tyypeillä 2 ja 3 oli tilastollinen yhteys lievään ja vaikeaan lonkkaniveldysplasiaan. Tämä luku ei kuvaa LTV:n yleisyyttä Ruotsissa eikä yksittäisen koiran sairastumisriskiä.

Ruotsissa bretonille ei ole pakollista LTV-ohjelmaa, ja muutoksen yleisyys ja kliininen merkitys maassa ovat epävarmoja. Rotuyhdistys kannustaa vapaaehtoisiin selkäkuvauksiin lonkkakuvausten yhteydessä. Kysy, mitä sukulaisia on tutkittu, miten kuvat on arvioitu ja miten tulokset ovat vaikuttaneet yhdistelmän suunnitteluun.

Myös silmistä ja epilepsiasta on syytä esittää täsmällisiä mutta maltillisia kysymyksiä. Ruotsin Kennelliitto ei edellytä silmätutkimusta rekisteröintiä varten, mutta rotuyhdistyksen ilmoitussäännöt sulkevat pois vanhemmat, joilla on tiettyjä vahvistettuja perinnöllisen harmaakaihin muotoja. Pyydä nähtäväksi mahdolliset silmätutkimuslausunnot. Ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan luotettavasti diagnosoitujen idiopaattisten epilepsiatapausten määrä ei ole tiedossa ja on todennäköisesti hyvin pieni. Koiraa, jolla sairaus on todettu, ei saa käyttää jalostukseen. Kysy suvussa vahvistetuista kohtauksista ja diagnooseista sen sijaan, että tyytyisit epämääräiseen vakuutukseen linjan ”terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Bretoni kehitettiin 1800-luvulla Bretagnessa Luoteis-Ranskassa risteyttämällä setterityyppisiä koiria paikallisten spanielityyppisten koirien kanssa. Ranskalainen rotuyhdistys laati ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1908. Nämä tiedot on dokumentoitu hyvin. Yksityiskohtaisemmat kertomukset nimetyistä kantakoirista, tarkasta päivämäärästä tai yksittäisistä brittiläisistä metsästysseurueista vaativat omat todisteensa eivätkä ole rodun historian ydinasioita.

Rodusta muotoutui pienikokoinen seisova lintukoira, joka pystyi löytämään riistan, seisomaan sille, etenemään käskystä ja noutamaan. Metsästyskäyttö ei siis ole vain historiallinen sivuseikka, vaan sekä rodun rakenteen että luonteen perusta.

Bretoni saapui Ruotsiin Norjan kautta. Ensimmäiset norjalaiset koirat tuotiin Yhdysvalloista vuonna 1954, ja ensimmäinen koira saapui Ruotsiin vuonna 1958. Nykyisin rodun metsästyskoetoiminnasta ja jalostuksesta Ruotsissa vastaavat mannermaisten seisojien erikoiskerho ja Ruotsin bretoniyhdistys.

## Arki bretonin kanssa

Bretoni voi asua kerrostaloasunnossa, jos sen arki vastaa työskentelevän lintukoiran tarpeita. Kodin koko ei korvaa sopivia maastoja, turvallista vapaana liikkumista, metsästyskoiran koulutusta ja palautumista. Pitkät työpäivät poissa kotoa edellyttävät kestävää järjestelyä koiran liikunnan, seuran ja valvonnan turvaamiseksi.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen, eikä sitä pidä arvioida jonkin oletetun, tunneissa ilmaistun rotukohtaisen rajan perusteella. Aloita, kun koira on ulkoillut ja rauhallinen. Poistu aluksi lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vasta, kun koira todella rauhoittuu. Kamera voi paljastaa edestakaisin kulkemisen, haukkumisen, ulvomisen, tuhoamisen tai sen, ettei koira pysty syömään. Jos koira osoittaa selvää ahdistusta, helpota harjoitusta ja hae tarvittaessa ammattilaisen apua.

Tarkasta työskentelyn jälkeen haavat, heinänsiemenet, punkit, halkeilleet anturat, vaurioituneet kynnet ja aristavat kohdat. Kuivaa märkä koira, tutki sen korvat ja seuraa, muuttuuko liikkuminen levon jälkeen. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän pesu- ja korvanpuhdistusaikataulun noudattaminen.

Ennen pennun ostamista kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhempia käytetään käytännön metsästyksessä, ja mitä niiden metsästyskoetulokset kertovat hausta, seisonnasta, yhteistyöstä ja noudosta?
- Mitkä ovat vanhempien viralliset HD-tulokset, mikä on pentueen indeksi ja mitä lonkkatuloksia lähisukulaisilta on kirjattu?
- Onko koirille tehty LTV-selkäkuvauksia tai silmätutkimuksia, ja mitä tulokset ja niiden rajoitukset tarkoittavat?
- Onko suvussa todettu epilepsiaa, harmaakaihia tai selkäsairauksia, tai esiintyykö siinä toistuvia vammoja?
- Miten vanhemmat reagoivat ääniin, yllätyksiin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin, ja kuinka nopeasti ne palautuvat?
- Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet ihmisistä, erilaisista alustoista, äänistä, levosta ja käsittelystä, ja miten niitä on turvallisesti tutustutettu metsästystyöskentelyn ja kotielämän alkeisiin?

Valitse bretoni, jos haluat työskennellä seisovan lintukoiran kanssa, käytettävissäsi on sopiva ympäristö ja arvostat koulutusta, jossa laaja haku yhdistyy luotettavaan yhteydenpitoon ohjaajan kanssa. Näin rodun energisyys, älykkyys ja yhteistyöhalu saavat selkeän tarkoituksen.

Bretoni

Verein für Britische Hütehunde (Germany)

Bretoni (Épagneul Breton) on tiivisrakenteinen, urheilullinen ranskalainen lintukoira, jolla on lyhyt tai töpö häntä ja helppohoitoinen turkki. Se on hellä, herkkä ja erittäin energinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä lempeää, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se viihtyy niin aktiivisen perheen seuralaisena kuin monipuolisena metsästyskoiranakin.

Jørlundes

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Lis Ulnits

Pieni portugalinpodengo

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Pieni portugalinpodengo on portugalinpodengoista pienin. Se on tiivisrakenteinen, urheilullinen kaniininmetsästäjä, jonka karva on joko sileää tai karkeaa. Se on valpas, uskollinen ja perhettään kohtaan hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti ja on tarkka vahtikoira. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta ja turkin perushoitoa.

Lulubelle

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Line Merethe Suomalainen

## Rotu lyhyesti

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen espanjalainen työkoira, joka oppii nopeasti, on valpas ja tarvitsee sekä liikuntaa että aivotyötä. Se sopii parhaiten sitoutuneelle omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa säännöllisesti, pystyy panostamaan huolelliseen varhaiseen sosiaalistamiseen ja on valmis opettelemaan rodun poikkeuksellisen turkinhoidon.

- **Alkuperä:** Espanja, jossa rodun historiallisesti suurin kanta on ollut Andalusiassa.
- **Käyttötarkoitus:** Vesikoira, metsästyskoira ja paimenkoira; Ruotsissa ensisijaisesti aktiivinen seura- ja harrastuskoira.
- **Koko:** Urokset 44–50 cm ja 18–22 kg, nartut 40–46 cm ja 14–18 kg.
- **Luonne:** Rotumääritelmän mukaan uskollinen, työteliäs, valpas, nopea oppimaan ja sopeutuvainen. Sosiaalisuudessa ja pelokkuudessa on kuitenkin huomattavia yksilöllisiä eroja.
- **Turkki:** Aina kihara ja villava. Turkkia ei harjata, vaan se pidetään kunnossa leikkaamalla se tasapituiseksi ja erottelemalla kiharoita tai nyörejä huolellisesti.
- **Arjen vaatimukset:** Varaudu voimakkaaseen, terävään haukkuun, suureen tekemisen tarpeeseen ja siihen, että koiralle on opetettava sekä aktiivista toimintaa että rauhoittumista.

Kihara ulkomuoto voi antaa vaikutelman helposta perhekoirasta, mutta työkoiratausta merkitsee enemmän kuin kampaus. Jos espanjanvesikoira saa vain tavalliset päivittäiset lenkkinsä, se voi keksiä itselleen tehtäviä, kuten ikkunan vahtimisen tai ääniin reagoimisen.

## Ulkonäkö ja turkki

Espanjanvesikoira on olemukseltaan rustiikkinen ja urheilullinen sekä hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaiset mitat eroavat uroksilla ja nartuilla: uroksen säkäkorkeus on 44–50 cm ja paino 18–22 kg, nartun säkäkorkeus 40–46 cm ja paino 14–18 kg. Enintään kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan voidaan sallia, jos koiran mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkin on oltava aina kihara ja rakenteeltaan villava. Lyhyt turkki muodostaa kiharoita, kun taas pitkä turkki voi nyörittyä. Turkin saa leikata, mutta silloin se tulee leikata tasaisesti koko kehosta, ei muotoilla koristeelliseksi leikkaukseksi. Karvanlaatu ja aluskarvan määrä vaihtelevat yksilöittäin, joten kahden espanjanvesikoiran turkinhoitotarpeet voivat olla hyvinkin erilaiset.

Tätä turkkia ei harjata eikä kammata tavallisen pitkän turkin tapaan. Kiharat ja nyörit erotellaan varovasti sormin. Jos ihon lähelle on muodostunut tiivistä huopaa, turkki on leikattava, sillä se kiristää ja voi aiheuttaa kipua. Kiinnitä erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, tassuihin, kaulapannan tai valjaiden alle jääviin kohtiin sekä riippuviin korviin. Pese koira sen ollessa likainen ja leikkaa turkki, kun sen pituus tai takkuuntuminen sitä edellyttää. Yksi kiinteä hoitoaikataulu ei sovi kaikille turkeille.

Hyväksytyt värit ovat yksivärinen valkoinen, musta tai kastanjanruskea sekä kaksivärinen valkomusta tai valkoinen ja kastanjanruskea. Kolmivärinen, musta tan-merkein ja ruskea tan-merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Häntä voi olla täyspitkä tai luonnostaan lyhyt eripituisina muunnoksina. Ruotsissa rodun häntä kirjataan rekisteriin puuttuvaksi, töpöksi, lyhyeksi, täyspitkäksi tai typistetyksi. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, vaikka kansainvälinen rotumääritelmä yhä kuvailee sitä. Ruotsissa syntyneen pennun lyhyen hännän tulisi siis olla luonnollinen, ei ulkonäön vuoksi muokattu.

Rodusta irtoaa tavallisesti hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosta irtoavissa hiukkasissa ja syljessä, ja ihmisten reaktiot vaihtelevat. Allergisen henkilön tulisi siksi tavata kyseinen koirayksilö useita kertoja sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa espanjanvesikoiraa uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, työteliääksi, valppaaksi, tasapainoiseksi ja poikkeuksellisen nopeaksi oppimaan. Kuvaus kertoo hyödyllisesti jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa, että jokainen koira olisi helppo, peloton tai kaikkien kanssa seurallinen.

Rotu suhtautuu vieraisiin ihmisiin usein pidättyvästi tai vain kohtalaisen kiinnostuneesti. Pidättyvyys ei ole sama asia kuin pelko: itsevarma koira voi jättää tervehtimättä ja silti hyväksyä tarvittaessa käsittelyn. Jatkuvaa pakenemista, voimakasta ahdistusta, hidasta palautumista tai uhkaavia reaktioita ei pidä sivuuttaa rodulle tyypillisenä käytöksenä.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa kuvataan luonteen suurta vaihtelua ja asetetaan selkeäksi tavoitteeksi pelokkuuden vähentäminen. Myös ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksissa näkyy vaihtelua tervehtimisessä, leikissä, uteliaisuudessa ja yllätyksiin reagoimisessa. Suomalaisessa 5 932 koiran tutkimuksessa espanjanvesikoira kuului rotuihin, joilla esiintyi eniten vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa pelkoa. Vähäisempi sosiaalistaminen 7–16 viikon iässä oli yhteydessä suurempaan riskiin. Tulos koskee ryhmää eikä määritä jokaista yksilöä, mutta se korostaa rauhallisen, varhaisen ympäristöön tutustumisen merkitystä.

Ruotsissa rodulle on ollut vuodesta 2024 lähtien käytössä luonneindeksi, joka kattaa sosiaalisuuden, leikkisyyden, ympäristövarmuuden ja uhkatilanteisiin liittyvän käyttäytymisen. Se on jalostuksen työkalu, ei todistus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Tarkastele vanhempien BPH-tuloksia ja indeksiä sekä tapaa koirat itse: miten ne palautuvat yllätyksistä, hyväksyvät käsittelyn ja käyttäytyvät arkitilanteissa?

Valppaus ilmenee usein korkeana, melko terävänä haukkuna. Opeta koiraa jo nuorena huomaamaan ääni ja sen jälkeen jättämään se sikseen. Kaiken vahtimistaipumuksen poistaminen ei ole realistista, mutta koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjaajaansa.

## Koulutus ja liikunta

Espanjanvesikoiran on saatava käyttää sekä kehoaan että aivojaan päivittäin. Tietty tuntimäärä kertoo kuitenkin vähemmän kuin tekemisen sisältö ja koiran palautuminen. Toimivaan viikkoon kuuluu monipuolista liikkumista, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja tietoista levon harjoittelua.

Rotu oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pienin askelin etenevä, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii sen oppimiskykyyn ja vähentää ristiriitoja herkän tai valppaan koiran kanssa. Tärkeimpiä harjoiteltavia asioita ovat löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, esineistä luopuminen, rauhallinen käytös ovilla ja ikkunoilla, tassujen ja korvien käsittely sekä selkeä vihje omalle paikalle rauhoittumiseen.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pentu altistetaan mahdollisimman monelle asialle lyhyessä ajassa. Anna sen sen sijaan tutustua ihmisiin, ääniin, alustoihin, liikenteeseen, veteen ja muihin koiriin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy vielä ajattelemaan, ottamaan palkkion vastaan ja palautumaan. Älä pakota tervehtimään. Yksi hyvä kokemus on arvokkaampi kuin monta liian kuormittavaa kohtaamista.

Hajutyöskentely, ihmis- tai riistajälki, erikoisetsintä, nosework, tottelevaisuus, rally-toko ja agility ovat esimerkkejä rodulle mahdollisesti sopivista harrastuksista. Vesityöskentely voi sopia erinomaisesti, mutta rodun nimi ei takaa, että jokainen koira haluaa uida. Tutustuta koira veteen vähitellen ja anna sen varmuuden määrätä etenemistahti.

Aikuinen koira tarvitsee kunnon lenkkejä ja keskittymistä vaativia tehtäviä. Arvioi sopivaa määrää koiran lihavuuskunnon, fyysisen kunnon, unen, rauhoittumiskyvyn ja seuraavan päivän voinnin perusteella. Voimakkaasti kierroksilla oleva koira ei aina tarvitse lisää vauhtia, vaan se voi kaivata hajutyöskentelyä tai rauhoittumisen harjoittelua. Pennulle sopivat lyhyet tutkimusretket, vapaa leikki, yksinkertaiset harjoitukset ja runsas lepo. Lisää pidempiä matkoja, hyppyjä ja raskaampaa työskentelyä vähitellen.

## Terveys

Rodun selkein sitova ruotsalainen jalostusvaatimus koskee lonkkia: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että Ruotsissa syntyneiden vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo olisi astutushetkellä yli 100.

Yhdistys suosittelee myös BPH-kuvausta, ajantasaista silmätutkimusta sekä DNA-tietoja prcd-PRA:n ja neuroaksonaalisen dystrofian eli NAD:n osalta. Näitä suosituksia ei pidä sekoittaa viralliseen lonkkatutkimusvaatimukseen. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset, tutkimuspäivämäärät ja suunnitellun vanhempaisyhdistelmän tiedot sen sijaan, että tyytyisit mainintaan koirien ”terveystutkimuksista”.

Prcd-PRA on perinnöllinen verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi tunnistaa vain prcd-muunnoksen. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa rodun prcd-PRA-tuloksia keskitettyyn rekisteriin, mutta tämä tallennus ei itsessään ole erillinen rotukohtainen pentueen rekisteröintivaatimus. Kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan ilman, että yhdistelmästä odotetaan sairaita pentuja. Kahta kantajaa ei kuitenkaan saa yhdistää, eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen.

NAD on vakava neurologinen sairaus, joka on dokumentoiduissa tapauksissa alkanut koiran ensimmäisen elinvuoden aikana ja vaikuttanut liikkumiseen, koordinaatioon ja käyttäytymiseen. Rodussa tehdyissä tutkimuksissa on tunnistettu TECPR2-geenimuunnos ja saatu näyttöä peittyvästä periytymisestä. Rotuyhdistys suosittelee geneettisesti terveitä koiria tai kantajia vain yhdistettyinä geneettisesti terveeseen koiraan. Ruotsin kennelliitto ei tallenna NAD-tuloksia, joten pyydä nähtäväksi laboratoriotodistus ja tarkista molempien vanhempien tulokset.

Ruotsalainen jalostusstrategia pohjautuu osittain terveyskyselyyn, johon saatiin 871 täydellistä omistajavastausta. Tällainen kysely antaa yleiskuvan, mutta se ei vastaa eläinlääkärin diagnosoimiin tapauksiin perustuvaa tietoa sairauksien yleisyydestä. Pitkän yleisluonteisen diagnoosiluettelon sijaan kannattaa kysyä dokumentoituja tuloksia sekä tietoja vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten sairauksista.

Ilmoitettu elinikähaarukka ei ennusta yksittäisen koiran elinikää. Vastuullinen jalostus, sopiva lihavuuskunto, esteetön liikkuminen, kivuton iho ja nopea hakeutuminen eläinlääkäriin oireiden ilmaantuessa ovat hyödyllisempiä lähtökohtia espanjanvesikoiran valintaan ja hoitoon.

## Historia ja alkuperä

Espanjanvesikoiria on ollut Iberian niemimaalla jo pitkään. FCI:n rotumääritelmä kuvaa rodun yhteistä alkuperää vanhan ranskalaisen vesikoiratyypin, barbet’n, kanssa sekä Andalusian runsasta koirakantaa, jonka koiria kutsuttiin ”turkkilaisiksi koiriksi”. Varhaisesta historiasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, ja myös ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitellään useita teorioita.

Työtehtävät vaihtelivat alueittain. Rotumääritelmässä kuvataan paimennusta, metsästystä ja kalastajien auttamista erityisesti alueilla, joilla villava turkki suojasi sekä märissä että kuivissa oloissa. Sen sijaan kaikille yksityiskohtaisille kertomuksille verkkojen noutamisesta, viestien kuljettamisesta veneiden välillä tai yhdestä tietystä reitistä, jota pitkin koirat saapuivat Espanjaan, ei ole riittävää näyttöä.

Nykyinen rotu alkoi muotoutua, kun harrastajat ryhtyivät vuodesta 1975 lähtien valitsemaan koiria ja laatimaan rotumääritelmää. Kolme perinteistä tyyppiä tunnetaan nimillä North, Sierra ja Marismeño, mutta nykyinen kanta on sekoittunut ja muodostaa yhden rodun. FCI hyväksyi rodun alustavasti vuonna 1989 ja lopullisesti vuonna 1999. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1997; niiden tarkasta määrästä on eriäviä tietoja.

## Arki rodun kanssa

Espanjanvesikoirasta voi tulla läheinen ja hauska perheenjäsen, mutta se tarvitsee muutakin kuin tilaisuuden purkaa energiaansa. Arkeen on kuuluttava koulutusta, palautumista, turkin ja korvien tarkistamista sekä harkittua vahtimistaipumuksen hallintaa ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Lasten kanssa perussääntöjä ovat aikuisen valvonta ja koiran rauhallinen lepopaikka. Vilkas koira voi kaataa juoksevan lapsen tai yrittää ohjailla tätä ilman aggressiivista tarkoitusta. Lapset eivät saa vetää koiraa kiharoista eivätkä häiritä sitä sen syödessä tai levätessä. Arvioi vanhempien varmuutta ja palautumiskykyä sen sijaan, että olettaisit rodun nimen takaavan sopivuuden perheeseen.

Rotu voi elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta suhteen toimivuus riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä kohtaamiset rauhallisina, estä jahtaaminen ja järjestä kissalle turvallisia pakoreittejä. Pieneläimet tarvitsevat omat erilliset, turvalliset tilansa. Rodun paimennus-, metsästys- ja vahtitaustan vuoksi ei ole viisasta luvata, että jokainen espanjanvesikoira olisi luotettava kaikkien eläinten seurassa.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä ja osaa rauhoittua. Sen voimakas haukku ja mahdollinen herkkyys ihmisille, äänille ja liikkeelle tekevät kuitenkin huonosti äänieristetystä tai hyvin vilkkaasta kodista vaativamman ympäristön. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, tehtäviä eikä sosiaalistamista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Jos koira seuraa omistajaansa kaikkialle eikä koskaan harjoittele lepäämistä portin takana tai toisessa huoneessa, pidemmät poissaolot voivat muodostua tarpeettoman vaikeiksi. Järjestä koiralle muuta hoitoa, jos työpäivä tarkoittaa säännöllisesti monen tunnin poissaoloa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää älykkään, nopean ja valppaan harrastuskumppanin kanssa ja on valmis seuraamaan turkin kuntoa ja terveyttä huolellisesti. Se sopii huonommin, jos toiveena on luonnostaan kaikkien kanssa seurallinen koira, hyvin hiljainen koti, vähäinen koulutustarve tai kihara turkki, jota voi harjata tavalliseen tapaan.

Espanjanvesikoira (perro de agua español)

Verein für Deutsche Wachtelhunde e.V. (Germany)

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen, kiharakarvainen espanjalainen työkoirarotu, jota on käytetty paimennukseen ja vesityöskentelyyn. Se on uskollinen ja kiintyy usein erityisesti yhteen ihmiseen. Rotu on energinen, älykäs ja vieraita kohtaan pidättyväinen sekä luontaisesti valpas vahtikoira. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja turkilleen sopivaa erityishoitoa.

Vibeke Dyrendom Rasmussen

## Rotu lyhyesti

- Lagotto romagnolo on italialainen tryffelikoira, joka kuuluu roturyhmään 8. Sen juuret ovat Romagnan alueen vedestä noutavissa koirissa.
- Tämä pieni tai keskikokoinen, vankkarakenteinen rotu on mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Urosten säkäkorkeus on 43–48 cm ja paino 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg.
- Lagotto tarvitsee päivittäin liikuntaa ja nenätyöskentelyä. Etsintä, jäljestys, nosework ja muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sopivat rodun käyttökoirataustaan.
- Rotumääritelmän mukaan koira on miellyttämishaluinen, innokas ja omistajaansa kiintynyt, mutta sosiaalinen varmuus, ääniherkkyys ja kiinnostus vieraisiin ihmisiin vaihtelevat yksilöittäin.
- Tiheä, kihara turkki kasvaa jatkuvasti. Sitä on leikattava, tarkastettava ja selvitettävä ennen kuin se takkuuntuu. Rotu ei ole allergiavapaa.
- Ruotsissa kasvatettua pentua ostavan kannattaa erottaa toisistaan Ruotsin Kennelliiton rekisteröintivaatimukset ja rotuyhdistyksen niitä laajemmat jalostussuositukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Lagotto romagnolo on tiivisrakenteinen koira, jonka olemus on vankka ja rustiikkinen. Sen runko on lähes yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus. Aikuiskoko vaihtelee hieman sukupuolen mukaan: urosten säkäkorkeuden tulisi olla 43–48 cm ja painon 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg. Kokonaisuus on ketterä työkoira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta eikä liian hentoiselta.

Kihara turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla tiheä ja villava, ja karheampien kiharoiden alla tulee erottua aluskarva. Sallittuja värejä ovat luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein merkein, oranssi- ja ruskeapäistärikkö sekä yksivärinen ruskea tai oranssi valkoisin merkein tai ilman. Kellanruskeita tan-merkkejä voi esiintyä. Musta ei ole hyväksytty väri.

Turkki kasvaa koko koiran elämän ajan ja voi huopaantua, jos sen hoito laiminlyödään. Tarkasta iho ja käy läpi herkästi takkuuntuvat kohdat, erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Selvitä takut tai leikkaa ne pois ennen kuin ne kiristyvät. Sovita hoitoväli turkin laadun, vuodenajan, uimisen ja kasvillisuudessa liikkumisen mukaan. Kaikille lagotoille sopivaa viikoittaista hoitoaikataulua ei ole.

Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen ja käytännöllinen leikkaus, joka seuraa rungon ääriviivoja. Turkkia ei tule muotoilla villakoiran tapaan. Näyttelyissä rungon karvan enimmäispituudeksi määritellään noin neljä senttimetriä. Päässä karva saa olla pidempää, mutta se ei saa peittää silmiä. Kotikoiralla kalenteriin merkittyä hoitopäivää tärkeämpää on turkin todellinen kunto: koiran on nähtävä ja liikuttava esteettä, ihon on oltava helposti tarkastettavissa eikä turkki saa olla huopaantunut tai täynnä likaa ja kasvinosia. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen sukulinjan turkkia hoidetaan.

Tarkasta ja haistele korvia säännöllisesti ja puhdista korvan ulko-osat tarvittaessa. Runsas karvoitus voi joillakin koirilla altistaa ongelmille, mutta karvojen säännöllinen nyppiminen ei automaattisesti sovi jokaiselle. Epämiellyttävä haju, ruskea erite, punoitus, arkuus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lagottoja kuvaillaan joskus allergiaystävällisiksi, koska irtokarvaa näkyy vähemmän kuin monilla runsaasti karvaa pudottavilla roduilla. Kuvaus on harhaanjohtava. Koiran allergeeneja on ennen kaikkea ihossa ja syljessä, niiden määrä vaihtelee saman rodunkin yksilöiden välillä, eikä mikään rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan lagotto on miellyttämishaluinen, mutkaton, innokas, helposti koulutettava ja omistajaansa syvästi kiintynyt. Se nauttii tiiviistä yhteistyöstä ihmisen kanssa, käyttää nenäänsä sinnikkäästi ja saattaa ilmoittaa poikkeavista tapahtumista, vaikkei sitä ole jalostettu vahtikoiraksi. Sopivassa kodissa se on usein arjessa aktiivisesti mukana oleva kumppani, joka kaipaa yhteistä tekemistä pelkän liikunnan sijaan.

Rotumääritelmän ihanne ei takaa jokaisen koiran käyttäytymistä. Ruotsalaisissa BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu suuria eroja siinä, miten lagotot tervehtivät vieraita ihmisiä. Monet ottavat vain vähän kontaktia, ja myös uteliaisuus, huolestuneisuus ja yllätyksestä palautuminen vaihtelevat. Pidättyväisyys ei välttämättä ole pelkoa, mutta usein epävarma koira tarvitsee etäisyyttä ja tukea, ei pakotettuja kohtaamisia.

Pennunostajalle lähisuvun luonne on siksi yhtä tärkeä kuin rodun yleiskuvaus. Tapaa emä pentuineen, kysy vanhempien ja lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin, ääniin ja uusiin paikkoihin sekä pyydä nähtäväksi mahdolliset BPH-tulokset. BPH kuvaa käyttäytymistä; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää.

Lagotto voi elää tyytyväisenä lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuminen varhaisessa vaiheessa ja koiran aiemmat kokemukset ovat tärkeitä. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Takaa-ajoleikit ja kohtaamiset pieneläinten kanssa vaativat samaa huolellisuutta kuin muidenkin koirien kohdalla.

## Koulutus ja liikunta

Lagotto romagnolo tarvitsee aktiivisen elämän, jossa hajutyöskentelyllä on selkeä paikkansa. Rotu on kehittynyt etsimään itsenäisesti mutta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Monet yksilöt nauttivat noseworkista, ihmisten tai esineiden etsinnästä, jäljestyksestä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta ja agilitystä. Tarpeen täyttämiseksi ei kuitenkaan tarvitse kilpailla tai etsiä oikeita tryffeleitä.

Rakenna arkeen rutiini, johon kuuluu lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa hajujen tutkimiseen ja lyhyitä keskittymistä vaativia tehtäviä. Yksinkertainen piilotettujen esineiden tai herkkujen etsintä voi olla arvokasta tekemistä, mutta nenätyöskentely ei korvaa liikuntaa, sosiaalisia kontakteja, lepoa eikä arjen perustaitoja. Tarkkoja minuutti- tai tuntimääriä hyödyllisempää on seurata koiran käyttäytymistä: sopivalla aktiivisuustasolla koira on ulkona innokas tekemään ja pystyy kotona rauhoittumaan ilman jatkuvaa levottomuutta tai liiallisen kuormituksen merkkejä.

Opeta luoksetulo varhain ja palkitse kontaktista myös silloin, kun ympäristössä on houkutuksia. Jalostus on vähentänyt rodun aiempaa metsästysviettiä, mutta ei poistanut sitä kaikilta yksilöiltä. Vanhemmissa rotukyselyissä osalla koirista todettiin kiinnostusta riistaan. Käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti siinä ympäristössä, jossa koiraa on tarkoitus pitää vapaana.

Tasapainota tekemistä rauhoittumisen harjoittelulla. Lagotto, jolle tarjotaan jatkuvasti lisää kiihdyttävää tekemistä, ei opi automaattisesti lepäämään. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, ennakoitavat tauot ja palkitsemiseen perustuva koulutus kehittävät sekä yhteistyötä että itsehillintää. Sovita liikunta koiran ikään, terveyteen ja päivän tilanteeseen, erityisesti pennun kasvuaikana sekä sairauden tai vamman jälkeen.

## Terveys

Lagoton ostajan kannattaa ensisijaisesti tarkastaa dokumentoidut tutkimustulokset ja koiran suvun terveyshistoria sen sijaan, että hän vain kävisi läpi pitkän testilistan. Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä sääntöjen mukaisesti.

Rotuyhdistyksen jalostussuositukset menevät tätä pidemmälle. Yhdistys suosittelee pentueen alustavaksi lonkkaindeksiksi vähintään 98:aa ja koirille, joilla ei ole ruotsalaista lonkkaindeksiä, lonkkatulosta A tai B. Se ei suosittele D- tai E-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Näistä asioista on tärkeää kysyä, mutta kyse on yhdistyksen suosituksista. Niitä ei pidä sekoittaa viralliseen vaatimukseen siitä, että lonkkatulos on tiedossa.

Rodussa esiintyy silmäsairauksia. Siksi rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille virallista, Ruotsin Kennelliittoon kirjattua silmätutkimusta, joka on tehty enintään vuotta ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä ja löydökset sen sijaan, että tyytyisit vakuutukseen koiran ”testaamisesta”.

DNA-testejä on saatavilla myös peittyvästi periytyviin sairauksiin: BFJE:hen, jota kutsutaan myös hyvänlaatuiseksi perinnölliseksi nuoruusiän epilepsiaksi, sekä lagoton kertymäsairauteen eli LSD:hen. Rotuyhdistys suosittelee, että koirien geenitestitulos tunnetaan ja että kantaja yhdistetään vain geneettisesti terveeksi todettuun koiraan. Käsitteet terve, kantaja ja sairas koskevat juuri sitä geenimuunnosta, joka on testattu. Kantaja ei automaattisesti ole sairas, eikä terve testitulos takaa, että koira olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Pyydä testitulosten lisäksi tietoa lähisukulaisten toistuvista korva-, iho-, ruoansulatus-, silmä- ja neurologisista ongelmista.

Korvat tarvitsevat säännöllistä huomiota, sillä osalle yksilöistä kehittyy korvaongelmia. Tarkasta ne turkinhoidon yhteydessä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos huomaat voimakasta hajua, eritettä, punoitusta, kipua tai pään ravistelua. Älä pidä toistuvaa ongelmaa pelkästään karvojen leikkaamisella tai puhdistamisella ratkaistavana asiana.

## Historia ja alkuperä

Lagotto romagnolo on kotoisin Koillis-Italiassa sijaitsevasta Romagnasta. Sen nimi liittyy veteen, ja alun perin koirat toimivat vedestä noutajina Comacchion ja Ravennan alavilla kosteikkoalueilla. Tiheä turkki, työhalu ja erinomainen hajuaisti olivat siinä ympäristössä hyödyllisiä ominaisuuksia.

Kun laajoja kosteikkoalueita kuivattiin ja muutettiin viljelymaaksi, koirien työ muuttui. Niiden etsintäkykyä alettiin hyödyntää tryffelien löytämisessä Romagnan pelloilta ja kukkuloilta. Nykyinen rotumääritelmä nimeää rodun käyttötarkoitukseksi tryffelikoiran, ja sijoittuminen roturyhmään 8 kuvastaa sen vesikoirataustaa.

Rodun yksilömäärä väheni jyrkästi toisen maailmansodan jälkeen, mutta 1970-luvulla aloitettiin työ sen säilyttämiseksi. FCI tunnusti rodun vuonna 1995. Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin samana vuonna, ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 1996 ja Ruotsin lagotto romagnolo -yhdistys perustettiin vuonna 2000.

## Arki lagoton kanssa

Lagotto romagnolo sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tavalliseen koira-arkeen aktiivista tekemistä, hajutyöskentelyä ja säännöllistä turkinhoitoa. Käytännöllisen kokonsa ansiosta se voi asua kerrostaloasunnossa, mutta kodin neliöt eivät korvaa ulkoilua, koulutusta ja mahdollisuutta rauhoittua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös syytä puuttua varhain hälytyshaukuntaan, jonka laukaisevat porraskäytävän tai oven takaa kuuluvat äänet.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää heti yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä muutaman tunnin yksinolosta vaihtelee paljon. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään rauhallisesti. Jatkuva vinkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai muut stressin merkit kertovat, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen ja toisinaan haettava ammattilaisen apua.

Ennen pennun ostamista käytännön muistilista on hyödyllisempi kuin lupaukset rodun sopivuudesta ”kaikille”:

- Tapaa emä ja kysy suvun koirien arkikäyttäytymisestä, peloista, palautumisesta ja mahdollisista BPH-tuloksista.
- Tarkasta molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja selvitä, miten suunniteltu yhdistelmä vastaa rotuyhdistyksen indeksisuositusta.
- Pyydä nähtäväksi tuoreet silmätutkimustulokset sekä BFJE- ja LSD-geenitestitulokset. Pyydä myös selitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten toistuvista terveysongelmista, älä vain kirjatuista tutkimustuloksista.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito ja varaudu siihen, että turkin leikkaaminen kuuluu koiran hoitoon koko sen elämän ajan.

Lagotto voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa ja kiinnostusta koulutukseen, turkinhoitoon ja koiran viestien ymmärtämiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta, samaan lyhyeen päivittäiseen lenkkiin tyytyvää koiraa tai jonka koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin pitkien työpäivien ajan.

Lagotto romagnolo

The Swedish Lagotto Club

The Norwegian Lagotto Club

The Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Keskikokoinen italialainen vesi- ja tryffelikoira, jolla on vankka rakenne ja tiheä, kihara, vain vähän karvaa pudottava turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen sekä erittäin helposti koulutettava. Se nauttii hajutyöskentelystä, aivojumpasta ja aktiivisesta ulkoilmaelämästä perheen kanssa.

Amanda Wihlborg

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Anneli Hennigor

Chersti Stegmayr

## Perustiedot

Beagle on seurallinen ja kestävä metsästyskoira, joka seuraa hajujälkiä erittäin määrätietoisesti. Kätevän kokonsa ansiosta se on helppo ottaa mukaan, mutta sen tarkka hajuaisti, metsästysvietti ja äänenkäyttö vaativat arjessa enemmän ennakointia kuin koiran koko antaisi ymmärtää.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Ajokoira, jolla metsästetään muun muassa jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua
- **Koko:** Säkäkorkeus 33–40 cm ja aikuispaino tavallisesti 10–15 kg
- **Luonne:** Iloinen, avoin, eloisa ja ystävällinen, mutta myös itsenäinen ja sinnikäs
- **Aktiivisuus:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä tilaisuuksia käyttää hajuaistiaan
- **Turkki:** Lyhyt, tiheä ja säänkestävä; helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa
- **Sopii parhaiten:** Ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää seurallisen koiran kanssa ja on valmis panostamaan luoksetuloon sekä huomioimaan äänenkäytön ja suuren ruokahalun

## Ulkonäkö ja turkki

Beagle on tiivisrakenteinen ja vankka koira, jonka tulee näyttää urheilulliselta mutta ei raskastekoiselta. Sen runko on tasapainoinen, raajat vahvat ja rintakehä pitkäkestoiseen työskentelyyn kehittynyt. Pitkät, alas kiinnittyneet korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja koira kantaa vahvaa häntäänsä korkealla liikkuessaan.

Rotumääritelmän mukainen toivottu säkäkorkeus on 33–40 cm. Ruotsalaisten rotutietojen mukaan aikuinen beagle painaa tavallisesti 10–15 kg. Kuntoluokka on kuitenkin vaa'an lukemaa tärkeämpi: lihaksikas työkoira ja vähemmän liikkuva seurakoira voivat painaa eri verran, vaikka ne olisivat samankorkuisia.

Turkki on lyhyt ja tiheä ja suojaa huonolta säältä. Mustan, ruskean ja valkoisen yhdistävä kolmivärisyys on tuttu väritys, mutta rotumääritelmä sallii myös useita kaksivärisiä ja kirjavia värityksiä. Hännänpään tulee olla valkoinen.

Turkinhoito on yksinkertaista. Säännöllinen harjaus poistaa irtokarvaa etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan. Samalla kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja hampaat. Luppakorvat voivat lisätä korvatulehduksen riskiä, mutta terveitä korvia ei pidä puhdistaa turhaan. Jos koira ravistelee päätään tai raapii korviaan tai korvissa on punoitusta, kipua, pahanhajuista eritettä tai toistuvia ongelmia, tilanne on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen beagle on ystävällinen, eloisa ja utelias. Se on luonteeltaan tasainen ja haluaa innokkaasti olla mukana tekemisissä. Rotu on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisten ja muiden koirien kanssa, ja se on usein seurallinen myös kotona. Sitä ei kuitenkaan ole jalostettu odottamaan ohjeita joka käänteessä. Metsästävän beaglen on tehtävä itsenäisiä päätöksiä ja seurattava jälkeä sinnikkäästi, mikä voi arjessa näyttää helposti itsepäisyydeltä.

Monet beaglet elävät sopuisasti lasten ja muiden koirien kanssa. Tämä on rodulle yleinen taipumus, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä tai jokaisen kohtaamisen sujumisesta. Lasten on opittava antamaan koiralle rauha sen syödessä ja levätessä, ja aikuisen tulee aina valvoa aktiivisesti koiran ja pienten lasten yhdessäoloa.

Äänenkäyttö kuuluu rodun työskentelyyn. Beagle voi haukkua tai päästää sointuvaa ajohaukkua seuratessaan hajua, innostuessaan tai hakiessaan kontaktia. Äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Riittävä tekeminen, huolellinen yksinolon harjoittelu ja rauhalliset arkirutiinit voivat vähentää tarpeetonta ääntelyä, mutta täysin hiljaista koiraa tarvitsevan kannattaa valita toinen rotu.

Ruoka motivoi beaglea usein voimakkaasti. Se voi helpottaa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, mutta samalla työtasoille jätetty ruoka, avoimet roska-astiat ja ulkoa löytyvä syötävä voivat muodostua nopeasti ongelmaksi.

## Koulutus ja liikunta

Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja ennen kaikkea mielekästä hajutyöskentelyä. Sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle: ikä, terveydentila, metsästys, liikkumisen vauhti ja muu tekeminen vaikuttavat sopivaan kuormitukseen. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, pidempiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä säännöllisiä etsintä- ja jäljestystehtäviä.

Verijälki, ihmisen jäljen seuraaminen, nosework ja yksinkertaiset etsintäleikit hyödyntävät erinomaisesti rodun suurinta vahvuutta. Metsästyksestä kiinnostunut omistaja voi kehittää beaglen perinteisiä ajokoiran taitoja. Ruotsissa rodulla metsästetään yksin ajavana koirana jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua. Verijälkiharjoittelulla voidaan puolestaan kehittää haavoittuneen riistan etsimisessä tarvittavia taitoja. Jokainen yksilö ei sovellu kaikelle riistalle, vaan metsästystavalla, vauhdilla ja äänenkäytöllä on merkitystä.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Lyhyet harjoitukset, selkeät vihjeet ja koiran aidosti arvostamat palkkiot toimivat kovia ojennuksia paremmin. Osan päivän ruoka-annoksesta voi käyttää koulutukseen, jotta palkkiot eivät kasvata energiansaantia suunniteltua suuremmaksi.

Luoksetulon harjoitteluun on panostettava erityisen huolellisesti. Tuoreen jäljen löytänyt beagle voi pitää hajua ohjaajaansa kiinnostavampana, vaikka luoksetulo onnistuisi rauhallisessa ympäristössä. Aloita ilman häiriöitä, jatka pitkässä liinassa ja lisää haastetta vasta koiran onnistuessa. Moni beagle tarvitsee pitkän liinan tai turvallisesti aidatun alueen voidakseen liikkua vapaammin. Älä päästä koiraa irti liikenteen tai luonnonvaraisten eläinten lähellä vain siksi, että luoksetulo onnistui edellisenä päivänä.

Opeta koira myös rauhoittumaan. Mielekästä tekemistä ja riittävästi lepoa saavan beaglen kanssa arki sujuu usein helpommin kuin jatkuvasti puuhassa pidetyn koiran kanssa.

## Terveys

Beaglea pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta yksittäisillä koirilla voi esiintyä myös harvinaisia sairauksia. Ruotsalaisissa rotutiedoissa mainitaan kilpirauhasen sairaudet, välilevysairaus, epilepsia, steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli aivokalvo- ja valtimotulehdus sekä lonkkaniveldysplasia. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa eli RAS:ssa käsitellään myös perinnöllistä Musladin–Lueken oireyhtymää eli MLS:ää ja Laforan epilepsiaa.

Pyydä kasvattajalta täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien MLS- ja Lafora-geenitestien tulokset? Jos toinen vanhemmista on kantaja, toisen tulee olla geenitestillä terve rodun jalostusstrategian mukaisesti.
- Onko lähisukulaisilla epilepsiaa, aivokalvontulehdusta, selkäsairauksia, kilpirauhasen sairauksia tai muita toistuvia terveysongelmia?
- Miten vanhempien luonnetta ja metsästysominaisuuksia on arvioitu?
- Mitä voimassa olevia suosituksia ja rekisteröintisääntöjä kasvattaja on noudattanut juuri tässä yhdistelmässä?

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vähän, eikä Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ole beaglelle rotukohtaista vaatimusta virallisesta lonkkatutkimustuloksesta. Kysy, mitä kasvattaja on todella tutkinut ja miksi, sen sijaan että olettaisit yhden yleisen tutkimuslistan soveltuvan kaikkiin tilanteisiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua vuosittain.

Painonhallinta on tärkeä osa arkea. Mittaa ruoka-annokset, laske koulutuspalkkiot mukaan päivän ruokamäärään ja seuraa koiran kuntoluokkaa ajan mittaan. Sovita annos ikään, työskentelyyn ja aktiivisuuteen. Pyydä eläinlääkäriltä neuvoa, jos paino nousee tai koira tarvitsee yksilöllisen suunnitelman. Pidä myös ruoka, lääkkeet ja roska-astiat koiran ulottumattomissa: ruokaa rakastava beagle voi olla sekä nopea että kekseliäs.

## Historia ja alkuperä

Beagle kehittyi Isossa-Britanniassa pieneksi ajokoiraksi, jota käytettiin jalan tapahtuvassa metsästyksessä, erityisesti jäniksenpyynnissä. Rodun nimi on dokumentoitu jo 1400-luvulla, mutta nykyinen, tunnistettava rotutyyppi vakiintui vasta 1870-luvulla. Brittiläisessä metsästysperinteessä useat beaglet työskentelivät yhdessä ajueena metsästäjien seuratessa jalan.

Ensimmäiset tunnetut beaglet esitettiin Ruotsissa Göteborgissa vuonna 1891. Rodun kehitys Ruotsissa vauhdittui, kun maan rotuyhdistys Svenska Beagleklubben perustettiin vuonna 1953. Työskentely mukautettiin pohjoismaiseen metsästysperinteeseen: ajueessa metsästämisen sijaan beagle työskentelee tavallisesti yksin, etsii ja nostaa riistan liikkeelle sekä ajaa sitä haukkuen.

Tämä historia näkyy selvästi nykyisessäkin koirassa. Maan tuntumassa työskentelevä nenä, kestävyys, itsenäisyys ja äänenkäyttö eivät ole pieniä erikoisuuksia, jotka voisi erottaa koiran roolista perheenjäsenenä. Ne ovat rodun työskentelyn ydinominaisuuksia, joille on tarjottava sopivasti käyttöä myös kodissa, jossa koiran kanssa ei metsästetä.

## Arki beaglen kanssa

Beagle sopii parhaiten kotiin, jossa arvostetaan aktiivista, seurallista ja hajujen ohjaamaa koiraa sekä osataan ennakoida turvallisuuteen ja äänenkäyttöön liittyviä asioita. Arjen rutiinit ovat kodin kokoa tärkeämpiä. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Huonosti äänieristetyssä talossa on syytä varautua siihen, että rodun äänenkäyttö voi muodostua ongelmaksi.

Piha ei korvaa lenkkejä tai mielekästä työskentelyä, ja aitojen on oltava pitäviä. Aidatun alueen ulkopuolella hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina ovat usein hyödyllisempi ratkaisu kuin täydellisen luoksetulon toivominen. Ruoka ja roska-astiat on säilytettävä koiran ulottumattomissa.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran ikä ja reaktiot huomioiden. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päiväsaikaan ulos vähintään kuuden tunnin välein ja pennut sekä iäkkäät koirat useammin. Tämä on ulkoilua koskeva ohje, ei toteamus siitä, että tietty koira pärjäisi yksin niin pitkään. Ahdistuva, ulvova tai rauhoittumaan kykenemätön beagle tarvitsee pienempiä harjoitteluvaiheita, enemmän seuraa ja itselleen paremmin sopivan päivärytmin.

Kissa voi asua samassa kodissa beaglen kanssa, mutta tutustumisen on edettävä hitaasti ja hallitusti. Kissa tarvitsee koiralta rauhoitettuja tiloja ja esteettömiä poistumisreittejä, eikä koiran saa koskaan antaa harjoitella sen jahtaamista. Kanien, jyrsijöiden ja lintujen kanssa on oltava erityisen varovainen: rodun metsästystaustan vuoksi turvallista yhteiseloa ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Valitse beagle, jos haluat hajutyöskentelyn osaksi arkea ja nautit itsenäisestä, kestävästä koirasta, joka myös pitää ääntä. Valitse toinen rotu, jos haluat hiljaisen koiran, jonka voi huoletta pitää vapaana, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin tai jonka on säännöllisesti vietettävä pitkät työpäivät yksin.

Beagle

The Beagle Club

Beagle on pieni ja vankkarakenteinen ajokoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja tunnusomainen, raikuva haukku. Se on iloinen ja utelias ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, turvallisesti aidatun pihan ja painonhallintaa, mutta sen turkinhoito on helppoa.

Hjortriket

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Bonus Pop Up's

## Pikatietoa

Cavalier kingcharlesinspanieli on brittiläinen seura- ja kääpiökoira, jossa pieni koko yhdistyy eloisaan ja seuralliseen luonteeseen. Se haluaa yleensä pysytellä ihmisten lähellä, mutta tarvitsee muutakin kuin sylin ja muutaman lyhyen pissalenkin.

- Rotumääritelmän mukainen paino on 5,5–8 kg. Säkäkorkeutta ei ole määritelty, mutta Ruotsin kennelliiton mukaan se on tavallisesti noin 30–35 cm.
- Turkki on pitkä ja silkkinen. Neljä hyväksyttyä väriä ovat black and tan, ruby, blenheim ja tricolour.
- Rotuihanne on iloinen, ystävällinen, hellä ja peloton koira. Yksilöiden välillä voi silti olla huomattavia eroja energisyydessä, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja sosiaalista kanssakäymistä. Yksi minuuteissa ilmaistu liikuntasuositus ei sovi kaikille koirille.
- Terveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ruotsissa rodun jalostuskäyttöön liittyy pakollinen sydäntutkimusohjelma, kun taas useat muut tutkimukset ovat rotuyhdistyksen suosituksia.

## Ulkonäkö ja turkki

Cavalier kingcharlesinspanielin tulee olla pieni, tasapainoinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla lempeä ilme. Kallon tulee olla korvien välistä lähes tasainen. Silmät ovat suuret, tummat ja pyöreät, mutta eivät ulkonevat. Korkealle kiinnittyneet korvat ovat pitkät ja runsashapsuiset. Rotumääritelmässä painoksi ilmoitetaan 5,5–8 kg, mutta tarkkaa säkäkorkeutta ei määritellä. Siksi 30–35 cm kuvaa tavanomaista kokoa, ei rotumääritelmän korkeusvaatimusta.

Turkin tulee olla pitkä ja silkkinen, ei kihara. Lievä laineikkuus sallitaan. Korvissa, raajoissa, tassuissa ja hännässä on hapsuja. Neljä väriä ovat:

- **Black and tan:** musta, jossa on selvärajaiset punaruskeat merkit.
- **Ruby:** yksivärinen, syvän punainen.
- **Blenheim:** täyteläisen kastanjanruskeat laikut helmenvalkoisella pohjalla.
- **Tricolour:** mustavalkoinen punaruskein merkein.

Turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista erityisesti korvien takaa, missä pehmeä karva takkuuntuu helposti. Tarkista myös tassujen hapsut lenkkien jälkeen. Rotumääritelmä edellyttää luonnollista, trimmaamatonta turkkia, mutta anturoiden alla ja välissä kasvavaa tuuheaa karvaa voi olla tarpeen siistiä huopaantuvien takkujen ehkäisemiseksi. Totuta pentu lempeästi kampaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä korvien ja silmien tarkistamiseen. Se helpottaa sekä arjen hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, eikä cavalier ole poikkeus. Koiran allergeenit ovat pääosin peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergiaoireista kärsivän ei siksi pidä arvioida riskiä pelkän turkin pituuden tai rodun perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Cavalier kingcharlesinspanieli on jalostettu seurakoiraksi, ja se on yleensä avoin, hellä ja seurallinen. Rotumääritelmä kuvaa iloista ja ystävällistä koiraa, joka ei ole aggressiivinen eikä hermostunut. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat luonteesta vivahteikkaamman kuvan. Analyysissa, joka käsitti 192 Ruotsissa kasvatettua cavalieria, koirat olivat pääosin itsevarmoja eivätkä yleensä reagoineet aggressiivisesti sosiaalisissa kohtaamisissa. Keskimäärin koiria ei myöskään pidetty äänekkäinä, vaikka jotkut haukkuivat tai vink uivat tilanteissa, joissa sitä ei odotettu. Rotukuvauksen taakse mahtuu todellista yksilöllistä vaihtelua. Tapaa pennun emä mahdollisuuksien mukaan, kysy molempien vanhempien arkikäyttäytymisestä ja selvitä, esiintyykö lähisukulaisilla pelokkuutta, stressiä tai resurssien puolustamista.

Rotu sopii usein hyvin perhe-elämään ja tulee yleensä toimeen muiden koirien kanssa. Pienten lasten seurassa pätevät silti samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa: aikuisen on oltava läsnä, ja koiralla tulee olla rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lapsille on opetettava, ettei koiraa saa kanniskella, vetää korvista tai häiritä sen syödessä tai nukkuessa. Yhteiselo kissan kanssa riippuu koirayksilöstä, aiemmista kokemuksista ja rauhallisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa onnistumista.

## Koulutus ja liikunta

Cavalier tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja palautumisesta, ei kiinteästä minuuttimäärästä. Terveen aikuisen arkeen voi yhdistää kävelylenkkejä, vapaana liikkumista turvallisessa paikassa, hajuleikkejä, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Monet nauttivat tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta tai agilitystä yksilölle sopivalla tasolla.

Lyhyet, myönteiset harjoitukset auttavat koiraa keskittymään. Aloita varhain kontaktin, yhdessä kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu. Palkitse koiraa siitä, että se valitsee sinut hajuista ja muista häiriöistä huolimatta. Myös spanielitaustainen seurakoira voi uppoutua ulkona johonkin kiinnostavaan, joten käytä pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti juuri kyseisessä ympäristössä.

Pennun on saatava tutkia, leikkiä ja levätä omaan tahtiinsa. Vältä yleispäteviä viiden minuutin sääntöjä ja lisää aktiivisuutta sen sijaan vähitellen ilman, että painostat väsynyttä pentua. Koira, jolla on sydämen sivuääni, sydänsairaus, kipuja tai neurologisia oireita, tarvitsee eläinlääkärin laatiman yksilöllisen suunnitelman.

## Terveys

Sydänterveys on tärkein rotukohtainen selvityskohde pennunostajalle Ruotsissa. Cavalier kingcharlesinspanieli on erityisen altis myksomatoottiselle mitraaliläppäsairaudelle eli MMVD:lle. Vasemman eteisen ja kammion välinen läppä muuttuu niin, että verta voi vuotaa takaisinpäin ja sydämestä voi kuulua sivuääni. Koiralla voi olla sairaus pitkään ilman näkyviä oireita, kun taas osalle kehittyy myöhemmin sydämen vajaatoiminta.

Rotu kuuluu tason 3 sydäntutkimusohjelmaan. Jotta jälkeläiset täyttävät rekisteröintivaatimukset, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen todistus siitä, ettei sydämestä kuulu sivuääntä. Todistus saa olla astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha, ja virallisen sydäntutkimustodistuksen voi saada aikaisintaan kolmevuotiaana. Kyse on vähimmäisvaatimuksesta, ei todisteesta yhdistelmän riskittömyydestä. Pyydä vanhempien rekisterinumerot, tarkista tulokset Ruotsin kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta ja selvitä, kuinka pitkään vanhemmat lähisukulaiset ovat pysyneet sivuäänettöminä. Rotuyhdistys suosittelee vuosittaista sydäntutkimusta kolmen vuoden iästä siihen asti, kunnes sivuääni todetaan. Suositus koskee myös koiria, joita ei enää käytetä jalostukseen.

Chiarin kaltainen epämuodostuma ja syringomyelia eli CM/SM ovat toinen merkittävä terveyshuoli. Kun kallo on aivoihin nähden liian pieni, aivo-selkäydinnesteen virtaus voi häiriintyä ja selkäytimen sisään voi muodostua nestetäytteinen ontelo. Osalla koirista lievät löydökset eivät aiheuta selviä oireita. Toisilla esiintyy kipua, pään tai kaulan alueen kosketusherkkyyttä, haluttomuutta liikkua, ilman raapimista kaulan lähellä, heikkoutta tai koordinaation heikkenemistä. Tällaiset oireet on syytä arvioida eläinlääkärissä. Magneettikuvausta voidaan hyödyntää jalostusvalinnoissa, mutta se on rotuyhdistyksen suositus, eikä sitä pidä sekoittaa pakolliseen sydäntutkimusohjelmaan. Kysy kasvattajalta vanhempien ja lähisukulaisten kliinisistä oireista ja magneettikuvaustuloksista.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimusta ja polvilumpioiden sijoiltaanmenon tutkimusta aikaisintaan vuoden iässä. Ero on tässäkin tärkeä: nämä ovat suositeltuja tutkimuksia, eivät samanlaisia rekisteröinnin ehtoja kuin sydäntutkimustodistus. Ostajan on siksi erotettava toisistaan viralliset vaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja suvun tutkimustulosten muodostama kokonaiskuva.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen cavalier kingcharlesinspanieli on lähtöisin Isosta-Britanniasta, ja se liittyy läheisesti pieniin spanieleihin, joita on kuvattu eurooppalaisissa maalauksissa useiden vuosisatojen ajan. Koirat saivat kuninkaallisen nimensä Stuartin hallitsijasuvun ja erityisesti Kaarle II:n kautta.

Lyhytkuonoisen tyypin tultua muotiin kingcharlesinspanieli muuttui. Vuonna 1926 yhdysvaltalainen Roswell Eldridge tarjosi Cruftsin koiranäyttelyssä palkintoja koirille, jotka muistuttivat vanhempaa tyyppiä: niillä oli pidempi kuono ja tasaisempi kallo. Brittiläinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1928, ja vuonna 1945 The Kennel Club tunnusti cavalier kingcharlesinspanielin omaksi rodukseen.

Cavalier kingcharlesinspanieli ja kingcharlesinspanieli eivät siis ole saman koiran kaksi eri nimeä. Ne ovat erillisiä rotuja, joilla on yhteinen tausta. Cavalier kehitettiin palauttamaan enemmän vanhan spanielityypin piirteitä.

## Arki rodun kanssa

Cavalier kingcharlesinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa seuraa, lenkkejä, mielekästä tekemistä ja häiriötöntä lepoa. Kodin koko ei korvaa sopivaa päivärytmiä. Rotu voi sopia myös ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis kouluttamaan koiraa, hoitamaan turkkia ja suhtautumaan terveystutkimuksiin vakavasti. Pieni koko ei tee koirasta automaattisesti helppohoitoista.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Vinkuminen, jatkuva haukkuminen, tavaroiden tuhoaminen, ruoasta kieltäytyminen tai tarpeiden tekeminen sisälle voivat kertoa ahdistuksesta. Koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee, joten järjestä hoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää pidempiä erossaoloja kuin koirasi pystyy rauhallisesti kestämään.

Ennen pennun ostamista kannattaa selvittää erityisesti kolme asiaa:

1. Tarkista vanhempien voimassa olevat sydäntutkimustodistukset ja vanhempien sukulaisten tulokset Ruotsin kennelliiton julkisista rekistereistä.
2. Kysy erikseen CM/SM-oireista ja magneettikuvauksista sekä silmä- ja polvitutkimuksista. Älä sekoita näitä suosituksia sydäntutkimusohjelman vaatimuksiin.
3. Arvioi vanhempien arkiluonnetta ja sitä, miten pennut on totutettu ihmisiin, käsittelyyn ja kotiympäristöön.

Näiden asioiden selvittäminen antaa realistisemman kuvan kuin pelkkä luottaminen rodun ystävälliseen maineeseen. Huolella valittu cavalier voi olla innokas ja hyvin läheinen kumppani, mutta se tarvitsee omistajan, joka suhtautuu vakavasti sekä sen sosiaalisiin tarpeisiin että rodulla todettuihin terveysriskeihin.

Cavalier kingcharlesinspanieli

Cavalier King Charles Spaniel Club UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Pieni, lempeä spanieli (5,4–8 kg), jolla on silkkinen, keskipitkä turkki. Värivaihtoehdot ovat blenheim, tricolour, black and tan ja ruby. Se on hellä ja ihmisrakas sekä tulee hyvin toimeen lasten ja muiden lemmikkien kanssa. Tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa ja kohtuullisesti liikuntaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Massgaisten's

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Sugarwind's

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Norwegian Kennel Club

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Frisette's

## Perustiedot

- Novascotiannoutaja eli tolleri on keskikokoinen kanadalainen metsästyskoira ja noutajaroduista pienin.
- Tolleri houkuttelee vesilintuja juoksemalla ja leikkimällä rannalla lintujen näkyvissä. Kun lintu on ammuttu, koira noutaa sen maalta tai vedestä.
- Rotu oppii nopeasti ja on hyvin työhaluinen. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti eikä vain käydä sen kanssa kävelyillä.
- Tolleri voi olla erinomainen perhekoira, mutta se on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Tärkeintä on halu oppia koiran kouluttamisesta sekä kyky tarjota koiralle sekä tekemistä että rauhaa.
- Vettä hylkivä kaksinkertainen turkki on punaisen tai oranssin sävyinen. Valkoiset merkit ovat tavallisia, mutta niitä ei vaadita.
- Ennen pennun valintaa tutustu vanhempien nivel-, silmä- ja DNA-tutkimustuloksiin sekä lähisukulaisten terveyteen ja luonteeseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Tolleri on ketterä, tiivisrakenteinen ja lihaksikas koira, joka on rakentunut kestävään työskentelyyn maalla ja kylmässä vedessä. Aikuisen uroksen ihannesäkäkorkeus on 48–51 senttimetriä ja nartun 45–48 senttimetriä. Ohjeellinen paino on uroksilla 20–23 kiloa ja nartuilla 17–20 kiloa, mutta painon ja luuston vahvuuden tulee aina olla suhteessa säkäkorkeuteen.

Rodun tyypillisessä turkissa on keskipitkä peitinkarva ja pehmeämpi, tiheä pohjavilla. Karva voi olla selän päällä hieman laineikasta, mutta muualla se on suoraa. Väri vaihtelee punaisesta oranssiin, ja hapsut ovat usein vaaleammat. Valkoisia merkkejä voi olla hännänpäässä, käpälissä ja rinnassa tai piirtona päässä. Myös koira, jolla ei ole valkoisia merkkejä, on aivan yhtä rodunomainen.

Turkinhoito on melko helppoa, mutta kaksinkertaisesta turkista irtoaa karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä harjausta tai kampausta. Kiinnitä erityistä huomiota korvien ympäristön hienoon karvaan ja hapsuihin, jotka takkuuntuvat herkemmin. Käpälien karvoja voi siistiä etenkin lumen kertymisen ehkäisemiseksi, mutta pitkää, runsashapsuista häntää ei pidä trimmata. Huolehdi myös kynsien ja hampaiden kunnosta.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tolleri on yleensä leikkisä ja energinen, ja se on hyvin kiinnostunut yhteistyöstä ohjaajansa kanssa sekä noutamisesta. Ruotsin Kennelliiton BPH-kuvausten eli koirien käyttäytymis- ja persoonallisuuskuvausten yhteenvedossa arvioidut tollerit saivat korkeita tuloksia leikkisyydestä ja myönteisestä energisyydestä. Sosiaalisuus ja varmuus olivat lähempänä keskiarvoa, ja yksilöiden välillä oli huomattavaa vaihtelua. Siksi vanhempien ja lähisukulaisten arvioiminen on järkevämpää kuin tietynlaisen luonteen odottaminen pelkän rodun perusteella.

Monet tollerit seuraavat tarkasti ohjaajaansa ja oppivat uusia tehtäviä nopeasti. Samalla ne omaksuvat nopeasti myös epäselvät säännöt, reagoivat stressiin ja oppivat toistuvia toimintatapoja, jotka lisäävät kierroksia ja odotusta. Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusohjelmassa nostetaan erikseen esiin stressi- ja ääniherkkyys sekä vinkuminen. Jotkut yksilöt päästävät hyvin innostuessaan korkean, läpitunkevan äänen, kun taas toiset ovat paljon hiljaisempia.

Rotu voi suhtautua vieraisiin ystävällisesti mutta pidättyvästi. Pidättyvyys ei tarkoita pelokkuutta tai uhkaavuutta. Nuori koira tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, paikoista ja käsittelystä ilman, että sitä pakotetaan kontaktiin. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa: pystyvätkö ne tervehtimään ihmisiä kiihtymättä liikaa, palautumaan tekemisen jälkeen ja rauhoittumaan uudessa ympäristössä?

## Koulutus ja liikunta

Tolleri tarvitsee säännöllisesti mahdollisuuksia käyttää kehoaan, nenäänsä ja päätään. Sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään, joka sopisi jokaiselle aikuiselle koiralle. Olennaisempaa on miettiä, saako koira harkitun yhdistelmän kuntoa kehittävää liikuntaa, kiireettömiä nuuskuttelulenkkejä, nouto- tai etsintätehtäviä, arkitaitojen harjoittelua ja palautumista. Tavoitteena on koira, joka tarttuu innokkaasti tehtävään pyydettäessä ja osaa levätä sen jälkeen.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset sopivat usein rodun nopeaan oppimistapaan. Metsästysnouto, tolling-kokeet, jäljestys, hajutyöskentely, toko ja agility voivat kaikki tarjota mielekästä tekemistä, mutta koiran kanssa ei tarvitse kilpailla. Yhtä tärkeitä ovat arkitaidot, kuten rauhallisena odottaminen, luoksetulo, ohjaajan mukana kulkeminen ja esineistä irrottaminen.

Älä harjoittele pelkkää vauhtia. Vuorottele kiihdyttäviä tehtäviä taukojen, rauhallisten siirtymien ja omalla paikalla odottamisen kanssa. Lopeta silloin, kun koira pystyy vielä ajattelemaan, ja palkitse sitä rauhoittumisesta. Jos koira vinkuu, menettää tarkkuuttaan, lähtee liikkeen perään tai sen on vaikea levätä harjoituksen jälkeen, harjoittelu voi olla liian kiihdyttävää, vaikka koira haluaisi yhä jatkaa.

Pennun fyysisen voiman ja itseluottamuksen tulee kehittyä vähitellen. Lyhyet tutkimusretket, leikki erilaisilla alustoilla sekä yksinkertaiset haju- ja kontaktiharjoitukset sopivat paremmin kuin pitkät juoksulenkit tai toistuvat heittoleikit, joissa koira tekee jyrkkiä käännöksiä. Lisää kuormitusta asteittain ja seuraa väsymyksen merkkejä sekä tekemisen aikana että sen jälkeen.

## Terveys

Tolleri on yleensä rakenteeltaan toimintakykyinen rotu, mutta pennunostajan kannattaa perehtyä nivelten ja silmien terveyteen, immuunivälitteisiin sairauksiin sekä siihen, miten kasvattaja hyödyntää rodulle tarkoitettuja DNA-testejä. Pitkä testilista ei automaattisesti ole parempi kuin huolellisesti suunniteltu yhdistelmä: tuloksia, suvun terveystaustaa ja Ruotsin rotuyhdistyksen ajantasaisia suosituksia on tarkasteltava yhdessä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset lonkkaniveldysplasialausunnot (HD) ja yhdistelmän alustava HD-indeksi. Ruotsin tolleriyhdistys suosittelee vähintään indeksilukua 100. Kysy myös kyynärniveldysplasian (ED) tutkimustuloksista ja voimassa olevasta silmätutkimuksesta. Etenevän verkkokalvon surkastuman prcd-PRA-muodon ja neurologisen degeneratiivisen enkefalopatian (DEN) osalta yhdistys suosittelee, että ainakin toinen vanhemmista on DNA-testillä terveeksi todettu tai perimän perusteella terve.

Sydämen laminopatia (CLAM) on hiljattain tunnistettu peittyvästi periytyvä sydänsairaus, joka voi johtaa varhaiseen kuolemaan. Rotuyhdistys suosittelee, että ainakin toinen vanhemmista on testillä terveeksi todettu tai perimän perusteella terve. Testejä on saatavilla myös muun muassa nuoruusiän Addisonin tautiin (JADD) sekä huuli- ja suulakihalkioita ja varpaiden yhteenkasvua aiheuttavaan CLPS-oireyhtymään. JADD:n penetranssi on epätäydellinen, eli geneettistä riskiä osoittava DNA-tulos ei tarkoita varmaa sairausdiagnoosia. Peittyvästi periytyvien geenimuunnosten testauksella pyritään välttämään yhdistelmiä, joista voisi syntyä sairaita pentuja, ei sulkemaan automaattisesti jokaista tervettä kantajaa pois jalostuksesta.

Ruotsissa termiä ”tolleritauti” käytetään yhteisnimityksenä kahdelle immuunivälitteiselle sairaudelle. Steroidihoitoon reagoiva meningiitti-arteriitti (SRMA) on aivokalvojen ja valtimoiden tulehdussairaus, jota esiintyy useimmiten nuorilla, tavallisesti 6–18 kuukauden ikäisillä koirilla. Oireet voivat alkaa äkillisesti, ja niihin kuuluvat kuume, niskakipu ja yleisvoinnin heikkeneminen. Immuunivälitteinen reumaattinen sairaus (IMRD) puolestaan koskettaa useammin 2–6-vuotiaita koiria. Se voi aiheuttaa levon jälkeistä jäykkyyttä, jalasta toiseen vaihtuvaa ontumista sekä vaikeuksia nousta ylös, kulkea portaissa tai hypätä. Ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin, jos tällaisia oireita ilmenee, ja kysy kasvattajalta vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista autoimmuunisairauksista.

## Historia ja alkuperä

Novascotiannoutaja kehitettiin Kanadassa Nova Scotian niemimaalla 1800-luvun alussa. Tavoitteena oli luoda koira, joka sekä houkuttelisi vesilintuja metsästäjän lähelle että noutaisi ammutut linnut. Rodun englanninkielinen nimi Nova Scotia Duck Tolling Retriever kuvaakin sen kotipaikkaa, työskentelytapaa ja tehtävää.

Tolling-työskentelyssä eli lintujen houkuttelussa koira toimii vesirajassa metsästäjän pysytellessä piilossa. Metsästäjä heittää pieniä esineitä koiran noudettavaksi, ja koira katoaa välillä lintujen näkyvistä ja ilmestyy taas esiin. Liike herättää sorsien uteliaisuuden ja houkuttelee ne lähemmäs. Laukauksen jälkeen sama koira lähetetään noutamaan. Leikkisyys, työinto, uimataito ja luotettava noutaminen ovat siksi rodun keskeisiä ominaisuuksia.

Lähteissä on eriäviä tietoja siitä, millaisia koiria rodun varhaisessa jalostuksessa käytettiin. Tärkeämpää on se, mikä tiedetään varmasti: tolleri kehitettiin Kanadassa vesilintujen metsästyksessä työskenteleväksi noutajaksi, ei kultaisennoutajan pieneksi versioksi.

## Arki rodun kanssa

Tolleri sopii parhaiten kotiin, jossa koulutus ja yhteinen tekeminen kuuluvat arkeen mutta jossa koira saa myös nukkua häiriöttä ja saa tukea rauhoittumiseen. Asuminen kerrostalossa tai omakotitalossa ei ole ratkaisevaa. Tärkeämpää on, pystytkö tarjoamaan päivittäin fyysistä ja henkistä tekemistä, varaamaan aikaa märille lenkeille ja turkinhoitoon sekä pitämään rutiineista kiinni myös kiireisinä viikkoina.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Nuoren, energisen tollerin leikki voi yltyä riehakkaaksi. Yhteiselo kissojen ja muiden koirien kanssa voi onnistua, mutta metsästysvietti, leikkityyli ja aiemmat kokemukset vaihtelevat. Tutustuta eläimet toisiinsa rauhallisesti, hyödynnä etäisyyttä ja portteja äläkä anna pennun harjoitella jahtaamista.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pystyy lepäämään ilman ahdistusta, haukkumista tai kodin tavaroiden pureskelua. Ruotsin eläinsuojeluohjeistuksen mukaan koira tulee myös viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, pentuna ja vanhana useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä ulkoilua ja seuraa ei siksi ole sopiva arkiratkaisu.

Tolleri sopii sinulle, jos haluat rakentaa pitkäjänteistä yhteistyötä, pidät nopeasta ja leikkisästä koirasta ja olet valmis harjoittelemaan sekä työintoa että rentoutumista. Jos etsit ennen kaikkea helppoa seuralaista, joka tyytyy tavallisiin kävelylenkkeihin, jokin toinen rotu sopii sinulle todennäköisesti paremmin.

Novascotiannoutaja

Swedish Kennel Club (SKK)

Collegium Veterinarium (Vetsuisse Faculty, University of Zurich)

Keskikokoinen, urheilullinen novascotiannoutaja on noutajista pienin. Se on jalostettu Nova Scotiassa houkuttelemaan ja noutamaan vesilintuja. Sillä on punainen, kettumainen ja vettähylkivä turkki, ja se on erittäin älykäs ja tunneherkkä. Se tarvitsee päivittäin runsaasti sekä aivotyötä että liikuntaa ja voi menestyä monissa koiraurheilulajeissa.

Mysslä's

Wildblomman

Magic Storm's

## Perustiedot

- Amerikanakita on suuri, voimakasrakenteinen pystykorvarotu, joka on lähtöisin Japanista ja jota kehitettiin edelleen Yhdysvalloissa. FCI luokittelee sen seurakoiraksi ryhmään 5.
- Urosten säkäkorkeus on 66–71 cm ja narttujen 61–66 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Suuntaa antavana tietona Ruotsin Kennelliitto ilmoittaa urosten painoksi noin 45–55 kg ja narttujen 35–45 kg.
- Rotua kuvataan valppaaksi, vastaanottavaiseksi, arvokkaaksi ja rohkeaksi. Se voi myös olla pidättyväinen ja itsenäinen, joten kohtaamistilanteiden, käsittelyn ja arjen hallintataitojen harjoittelu on tärkeää.
- Amerikanakitat saattavat suhtautua suvaitsemattomasti muihin koiriin, erityisesti samaa sukupuolta oleviin. Siksi rotu on harvoin luonteva valinta ihmiselle, joka haluaa käydä säännöllisesti koirapuistossa tai käyttää koirapäivähoitoa.
- Tiheästä kaksinkertaisesta turkista lähtee ajoittain runsaasti karvaa. Turkinhoito ei ole monimutkaista, mutta karvan määrä ja koiran koko tekevät siitä melko työlästä.
- Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka osaa ehkäistä vaaratilanteita, kouluttaa palkitsemalla ja käsitellä erittäin vahvaa koiraa rauhallisesti myös vilkkaassa ympäristössä.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanakitan tulee antaa kookas, voimakas ja tasapainoinen vaikutelma. Sillä on vahva luusto, leveä ja syvä rintakehä sekä runko, joka on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ylhäältä katsottuna massiivinen pää muodostaa tylpän kolmion. Pienet silmät, syvä kuono ja pystyt korvat luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Häntä on suuri, korkealle kiinnittynyt ja runsaskarvainen. Se kaartuu selän päälle tai kylkeä vasten kolmeneljäsosakierteelle, täydelle kierteelle tai kaksoiskierteelle. Varovasti alas laskettuna hännän viimeisen nikaman tulee ulottua kintereeseen.

Turkki koostuu pehmeästä, tiheästä aluskarvasta ja suorasta, jäykästä peitinkarvasta, joka on hieman koholla rungosta. Päässä, korvissa ja raajojen alaosissa karva on lyhyempää. Sään ja lantion kohdalla peitinkarva on noin viiden senttimetrin pituista, ja hännässä karvoitus on kaikkein runsainta.

Värikirjo on laajempi kuin japanilaisella akitalla. Väreinä esiintyy punaista, kellanruskeaa, valkoista, juovikasta ja pintoa, joko maskin tai otsapiirron kanssa tai ilman niitä. Yksivärisellä valkoisella koiralla ei ole maskia. Nykyinen, vuonna 2026 julkaistu FCI:n rotumääritelmä määrittelee merlekuvioinnin ja maksanruskean värin hylkääviksi virheiksi. Tämä on hyvä huomioida, sillä vanhemmissa rotukuvauksissa saatetaan todeta yksinkertaisesti kaikkien värien olevan sallittuja.

Hoida turkkia sen kunnon mukaan, älä pelkästään kiinteän viikkoaikataulun perusteella. Käy aluskarva kammalla läpi kaulasta, reisien takaosista, korvien takaa ja hännän ympäriltä. Jos kampa takertuu tai aluskarva on tiiviisti ihoa vasten, turkki kaipaa perusteellisempaa käsittelyä. Tarkista samalla iho, korvat, kynnet ja hampaat. Huuhtele ja kuivaa turkki pesun jälkeen huolellisesti ihoa myöten.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanakita on yleensä valpas ja itsenäinen eikä hakeudu kaikkien seuraan. Rotumääritelmän mukaan sen luonteen tulee olla arvokas, rohkea ja vastaanottavainen. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi luontainen vahtikoira tai automaattisesti turvallinen lasten seurassa. Jalostus, kokemukset, terveys ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Opeta koiralle, että vieraita ihmisiä voi olla lähellä ilman, että heidän kanssaan tarvitsee olla tekemisissä. Tavoitteena ei ole, että kaikki saavat silittää koiraa, vaan että se pystyy ohittamaan ihmisiä, ottamaan vastaan vieraita ja hyväksymään käsittelyn ilman pelkoa tai uhkaavaa käytöstä. Palkitse rauhallisista reaktioista ja säilytä riittävä etäisyys. Jos koira jähmettyy, estää kulkemisen, murisee tai palautuu tilanteista huonosti, tarvitaan ammattilaisen apua.

Muiden koirien kohtaamisessa on oltava erityisen huolellinen. FCI toteaa nimenomaisesti, että amerikanakitat saattavat suhtautua suvaitsemattomasti muihin koiriin, etenkin samaa sukupuolta oleviin. Kyse on rotuun liittyvästä riskistä, ei jokaisen yksilön käyttäytymistä koskevasta ennusteesta. Myös rodun vanhemmassa ruotsalaisessa jalostusstrategiassa nostettiin käytännön huolenaiheiksi koiriin kohdistuva aggressiivisuus ja pidättyväisyys vieraita kohtaan, mutta aineisto oli rajallinen: vuosina 2008–2014 vain 19 koiraa osallistui MH-luonnekuvaukseen ja yksi oli suorittanut BPH-käyttäytymiskuvauksen. Nämä luvut eivät kuvaa koko nykyistä koirakantaa.

Tarkkaile pentueen vanhempia ja aikuisia sukulaisia tavallisissa arkitilanteissa. Kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ahtaisiin tiloihin, käsittelyyn ja kumpaakin sukupuolta oleviin koiriin. Pentu voi muodostaa hyvän suhteen kotona asuvaan koiraan hyväksymättä silti vieraita koiria aikuisena. Koirapuistot ja vieraiden koirien tervehtiminen hihnassa ovat usein huonoja vaihtoehtoja.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanakita tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja vuorovaikutusta, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää minuuttimäärää ei ole. Terve aikuinen voi nauttia pitkistä kävelyistä, retkeilystä, jäljestämisestä, etsintätehtävistä ja rauhallisista kehonhallintaharjoituksista. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, maastoon, lämpötilaan ja palautumiseen. Raskaan rakenteen ja tiheän turkin vuoksi liikunta lämpimällä säällä on suunniteltava huolellisesti.

Varhaisessa koulutuksessa kannattaa keskittyä taitoihin, jotka tekevät vahvan koiran kanssa elämisestä turvallista:

- kävely löysällä hihnalla ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöistä
- oma-aloitteinen kontaktin ottaminen ja odottaminen ovien ja porttien takana
- luoksetulo aidatuilla alueilla sekä turvalliset vaihtoehdot silloin, kun vapaana liikkuminen ei sovi tilanteeseen
- haju- ja etsintäharjoitukset, joita voi tehdä erillään muista koirista
- tassujen, korvien, suun ja turkin rauhallinen käsittely yhteistyössä koiran kanssa
- lepo ja rauhoittuminen toiminnan jälkeen

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen paremmin kuin kovat ojennukset. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, joiden tarkoituksen koira ymmärtää, ovat usein tuloksellisempia kuin saman asian jatkuva toistaminen. Palkkiona voivat toimia ruoka, etäisyyden lisääminen, haistelu, leikki tai pääsy koiran haluamaan paikkaan.

Pentujen ja nuorten koirien tulee saada tutkia, leikkiä ja liikkua monipuolisesti ilman pitkiä juoksulenkkejä, raskasta fyysistä rasitusta tai suuria määriä toistuvia hyppyjä. Lisää vaikeustasoa vähitellen. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua edellyttävät eläinlääkärin arviota.

## Terveys

Amerikanakita kuuluu Ruotsissa pakollisen lonkkaniveldysplasiaohjelman piiriin. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi jälkeläisiä, jos jommaltakummalta vanhemmalta puuttui virallinen lonkkatulos astutushetkellä. Virallinen tulos ei automaattisesti tarkoita arvosanaa A tai B. Kennelliiton yleisten sääntöjen mukaan E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen, ja D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen koiraan. Pyydä nähtäväksi varsinainen lausunto arvosanoineen ja tutkimuspäivineen, älä tyydy pelkkään tietoon siitä, että vanhemmat on ”kuvattu”.

Amerikanakitojen ruotsalainen jalostusstrategia perustuu pääasiassa vuosien 2008–2014 tietoihin, joten siihen tulee suhtautua vanhempana lähteenä, ei ajantasaisena tietona sairauksien yleisyydestä. Tutkittuja koiria oli liian vähän, jotta koko rodun lonkkien, kyynärnivelten tai silmien terveydestä olisi voitu tehdä varmoja päätelmiä. Asiakirjassa suositellaan lonkkatulosta A tai B, kyynärniveltulosta 0 sekä toistuvia silmätutkimuksia, joista yksi on aina tehtävä ennen ensimmäistä astutusta. Kyynärnivel- ja silmätuloksia kannattaa kysyä, mutta ne eivät ole sama asia kuin Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen pakollinen rotukohtainen lonkkavaatimus.

Pyydä molemmista vanhemmista sekä mahdollisuuksien mukaan niiden vanhemmista täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä seuraavat tiedot:

- tarkka lonkka-arvosana sekä kyynärniveltulos ja tutkimuspäivä
- silmätutkimuksen tulos ja päivämäärä
- lähisukulaisten toistuvat iho-, turkki-, polvi- tai silmäongelmat
- lähisukulaisilla todettu sebaceous adenitis eli talirauhastulehdus tai uveodermatologinen oireyhtymä
- lähisukulaisten elinikä ja niiden sairastamat sairaudet

Tutkimuslista ei takaa terveyttä. Tuloksia on tarkasteltava yhdessä suvun terveystietojen, koirien arjessa selviytymisen ja vanhempien keskinäisen yhteensopivuuden kanssa. Myös Akita Club of America suosittelee lonkkien, silmien ja kilpirauhasen tutkimista. Tämä voi olla merkityksellistä, jos koiran taustalla on amerikkalaisia tai muita ulkomaisia linjoja.

Amerikanakita on suuri ja syvärintainen, joten omistajan tulee tunnistaa mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n oireet. Kyseessä on äkillinen, hengenvaarallinen tila. Tulokseton yökkäily, runsas kuolaaminen, levottomuus, läähätys, turvonnut tai kivulias vatsa, kalpeat ikenet, heikkous tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

## Historia ja alkuperä

Amerikanakita on lähtöisin Japanista, mutta se kehittyi omaksi tyypikseen Yhdysvalloissa. Nykyisen FCI:n rotumääritelmän mukaan keskikokoisia akita matagi -koiria käytettiin koiratappeluissa vuodesta 1603 lähtien. Vuodesta 1868 alkaen niitä risteytettiin muun muassa tosan ja mastiffin kanssa, mikä kasvatti niiden kokoa mutta heikensi useita pystykorville ominaisia piirteitä. Koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, ja yhdeksän akitaa nimettiin Japanin luonnonmuistomerkeiksi vuonna 1931.

Koirakanta pieneni voimakkaasti toisen maailmansodan aikana. Koiria takavarikoitiin sotilasvaatteissa käytettävien turkisten vuoksi, ja osa omistajista risteytti koiriaan saksanpaimenkoirien kanssa välttääkseen määräyksen. Sodan jälkeen jäljellä oli useita tyyppejä. Yhdysvaltalaiset sotilaat veivät kotimaahansa Dewa-linjan koiria, joissa näkyi mastiffin ja saksanpaimenkoiran vaikutus.

Näitä linjoja kehitettiin edelleen Yhdysvalloissa. Akita Club of America perustettiin vuonna 1956, ja American Kennel Club hyväksyi rodun kantakirjaansa ja virallisiin näyttelyluokkiin lokakuussa 1972. Koska Yhdysvaltain ja Japanin kennelliitot eivät tuolloin tunnustaneet toistensa sukutauluja, amerikkalainen kanta kehittyi ilman uusia japanilaisia sukulinjoja. Tuloksena oli suurempi ja raskaampi tyyppi, jolla hyväksyttyjen värien kirjo oli laajempi ja jonka FCI tunnustaa nykyisin amerikanakitaksi.

## Arki amerikanakitan kanssa

Amerikanakita voi olla sisällä rauhallinen, mutta arjen järjestelyjen on toimittava myös silloin, kun kissa juoksee ohi, irtokoira lähestyy tai lapsi avaa ulko-oven. Ratkaisevaa ei ole pelkästään tilan määrä, vaan se, pystytkö ylläpitämään turvallisia rutiineja joka päivä.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava aktiivisesti. Näin suuri koira voi kaataa lapsen tahattomasti. Lapset eivät saa koskaan häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Valitse kasvattaja sen perusteella, miten aikuiset koirat todella käyttäytyvät lasten seurassa, älä yleisen suojelunhaluisuutta koskevan väitteen perusteella.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienemmän eläimen kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Varhainen tutustuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa portteja, erillisiä lepopaikkoja, hallittuja tutustuttamisia eikä mahdollisuutta pitää eläimet erillään. Hyvä suhde perheen kissaan ei myöskään kerro varmasti, miten koira reagoi ulkona kohtaamaansa kissaan.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran käsittelyyn on riittävästi tilaa, ahtaita kohtaamistilanteita voidaan välttää ja koira saa ulkona tarpeeksi liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Pihan on oltava turvallisesti aidattu, eikä se koskaan korvaa lenkkeilyä tai koulutusta. Totuta koira yksinoloon vähitellen lyhyistä, rauhallisista hetkistä alkaen. Arvioi yleisen aikarajan sijaan, pystyykö juuri kyseinen koira todella rauhoittumaan.

Tapaa ennen pennun valintaa vähintään sen emä ja mielellään useita aikuisia sukulaisia. Pyydä nähdä, miten koirat kävelevät hihnassa, ottavat vastaan vieraita ja palautuvat yllättävästä tapahtumasta. Tarkista terveystulokset itse ja kysy, miten kasvattaja arvioi, mikä pentu sopii kotiisi. Amerikanakita on oikea valinta vain, jos arvostat sen itsenäisyyttä ja sinulla on myös aikaa, voimaa ja harkintakykyä hallita sitä turvautumatta fyysiseen voimankäyttöön.

Amerikanakita

Suuri ja voimakas pystykorvatyyppinen koira, jolla on leveä, karhumainen pää ja kippura häntä. Rauhallinen, uskollinen ja voimakkaasti perhettään suojeleva, mutta vieraita kohtaan varautunut ja muita koiria kohtaan usein etäinen. Paksusta kaksinkertaisesta turkista lähtee runsaasti karvaa. Älykäs ja itsenäinen koira, joka sopii parhaiten kokeneelle ja johdonmukaiselle omistajalle.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet