Bolognese

The Kennel Club (UK)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Bolognese on pieni ja vankkarakenteinen italialainen seurakoira, jonka puhtaanvalkoinen, pörröinen turkki ei karise mutta vaatii säännöllistä hoitoa. Se on rauhallinen ja ihmisläheinen ja kiintyy usein voimakkaasti yhteen ihmiseen. Rotu sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa mutta paljon seuraa ja aktivointia.

Kari Helen Bruvoll Karlsen

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Inger Marie Højdahl

## Rotu lyhyesti

Welsh corgi cardigan on brittiläinen karjaa paimentava koirarotu ja seurakoira. Se on matala, mutta lyhyet jalat saattavat hämätä: se on huomattavasti vankkarakenteisempi, voimakkaampi ja työskentelyhaluisempi kuin voisi kuvitella. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, ulkoilla sen kanssa ja ratkoa yhdessä tehtäviä joka päivä.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on 30 cm. Tarkkaa painohaitaria ei määritellä, vaan painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja kokonaisuuden tasapainoon.
- **Rakenne:** Pitkä ja vahva runko, lyhyet jalat, riittävä maavara ja pitkä, kettumainen häntä.
- **Luonne:** Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen.
- **Aktiivisuus:** Päivittäinen liikunta ja aivotyö ovat välttämättömiä. Sama minuuttimäärä liikuntaa ei sovi kaikille yksilöille.
- **Turkki:** Lyhyt tai keskipitkä, säänkestävä kaksinkertainen karvapeite, jossa on aluskarva. Varaudu karvanlähtöön ja säännölliseen harjaamiseen.
- **Tärkeää pentua hankkiessa:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset lonkkakuvaustulokset ja kysy silmätarkastuksista, rcd3-PRA:sta sekä mahdollisesta merlevärityksestä.

Welsh corgi cardigan ja welsh corgi pembroke ovat kaksi eri rotua. Älä valitse koiraa vain siksi, että sitä kutsutaan corgiksi tai se muistuttaa valokuvassa näkemääsi lyhytjalkaista koiraa. Vertaa rotujen arjen tarpeita, tapaa aikuisia koiria ja muodosta oma käsityksesi kasvattajan koirista.

## Ulkonäkö ja turkki

Welsh corgi cardiganin tulee olla vankka, ketterä ja kestävä: matalaraajainen, mutta ei niin matala, ettei rungon alle jää riittävästi maavaraa. Runko on melko pitkä ja vahva, luusto voimakas ja suuret, pystyt korvat kärjistään hieman pyöristyneet. Kohtalaisen pitkä häntä ulottuu maahan tai lähes maahan. Se saa kohota koiran liikkuessa, mutta ei kiertyä selän päälle. Pitkä, kettumainen häntä on yksi cardiganin rotumääritelmän selkeistä tuntomerkeistä.

Hyväksytyt värit ovat blue merle, brindle, punainen, soopeli, kolmivärinen brindle-merkein ja kolmivärinen punaisin merkein. Tyypilliset valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta valkoinen ei saa olla vallitseva väri rungossa tai päässä eikä ympäröidä silmiä. Rotumääritelmän mukaan siniset tai sinilaikkuiset silmät sallitaan vain blue merle -värisillä koirilla.

Karvapeite koostuu karheasta, mieluiten suorasta peitinkarvasta ja suojaavasta aluskarvasta. Harjaa koko turkki säännöllisesti läpi ja tihennä harjausväliä silloin, kun aluskarvaa irtoaa runsaasti. Tarkista, ettei irronnut aluskarva tiivisty korvien taakse, reisien takaosiin tai hännän ympärille. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat koirittain. Varaudu siihen, että karvaa irtoaa ajoittain tavallista enemmän, äläkä luota kiinteään kalenteriin. Totuta pentu alusta asti lempeästi harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen ja muuhun käsittelyyn.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen welsh corgi cardigan on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei takuu siitä, millaiseksi jokainen koira kehittyy. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat rodun sisäistä vaihtelua. Myös kasvuympäristö, kokemukset ja yksilölliset erot vaikuttavat esimerkiksi sosiaalisuuteen, arkuuteen, leikkihaluun ja kykyyn rauhoittua.

Tausta maatila- ja karjakoirana voi näkyä liikkeen tarkkana seuraamisena, haluna tarkkailla ympäristöä ja haukkumisherkkyytenä. Jotkut nuoret koirat saattavat myös yrittää ohjailla juoksevia ihmisiä tai eläimiä ja näykkiä niitä jalkoihin. Nämä ovat mahdollisia käyttäytymistapoja, joihin kannattaa varautua ja puuttua koulutuksella, eivät kaikkia cardiganeja koskevia ominaisuuksia. Keskeytä toiminta rauhallisesti, palkitse vaihtoehtoisesta käytöksestä ja tarjoa suunnitelmallista tekemistä, jossa koira saa käyttää nenäänsä, kehoaan ja päätään.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden kanssa, uusissa ympäristöissä ja tekemisen jälkeen. Tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Nopeasti innostuva mutta vaikeasti rauhoittuva koira voi olla vaativa, vaikka se oppisi helposti. Monessa kodissa kyky siirtyä tekemisestä lepoon on vähintään yhtä tärkeä kuin koulutusinto.

## Koulutus ja liikunta

Cardigan tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään, mutta kaikille sopivaa, luotettavaa minuuttisääntöä ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja luonteesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja palautumisaika.

Rotu nauttii usein tehtävistä, joissa se saa tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa ja pieniä valintoja itse. Esimerkkejä ovat jäljestys, etsintäleikit, arkitottelevaisuus, rally-toko ja hallitut kehonhallintaharjoitukset. Koiran ei tarvitse päästä paimentamaan elääkseen täyttä elämää. Lisää vaikeustasoa ja fyysistä kuormitusta vähitellen, erityisesti kasvavan koiran kohdalla. Jos koira on kivulias, ontuu tai liikkuu poikkeavasti, kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta. Pelkkä rakenne ei ole syy kieltää kaikkea portaissa kulkemista tai hyppäämistä, mutta ympäristön ja tekemisen on sovittava juuri kyseiselle koiralle.

Käytä myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja etene selkein askelin. Panosta kontaktiin, luoksetuloon, mukana kulkemiseen sekä rauhalliseen käytökseen polkupyörien, juoksevien lasten ja muun koiran huomion herättävän liikkeen läheisyydessä. Jos koira haukkuu ovella tai ikkunassa, auta se pois tilanteesta ennen kuin haukkumisesta tulee tapa ja palkitse sitten toivomastasi käytöksestä. Kovat ojennukset tai yritykset ”alistaa” koiraa ovat tarpeettomia ja voivat heikentää sen turvallisuudentunnetta.

## Terveys

Ruotsin nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa welsh corgi cardigan kuvataan yleisesti terveeksi roduksi. Strategiaa varten tarkastelluissa silmätarkastustuloksissa mikään yksittäinen silmäsairaus ei korostunut. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi terve tai että terveystutkimukset olisivat tarpeettomia. Pennunostajalle dokumentoidut tulokset ovat arvokkaampia kuin yleiset vakuuttelut suvun ”ongelmattomuudesta”.

### Lonkat sekä tuki- ja liikuntaelimistön terveys

Vuodesta 2025 lähtien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. **Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu virallisesti. Se ei automaattisesti tarkoita, että lonkat olisivat terveet.** Pyydä nähtäväksi varsinaiset lonkkaluokat ja pyydä kasvattajaa perustelemaan yhdistelmän valinta.

Rotuyhdistys seuraa myös kyynärluun ennenaikaista kasvun päättymistä eli short ulna -kasvuhäiriötä. Siinä kyynärluun kasvu pysähtyy liian varhain ja eturaaja voi kaartua vähitellen yhä enemmän. Jos kasvavan koiran raajan asento muuttuu selvästi, tassu kääntyy ulospäin tai koira alkaa ontua, se on vietävä viipymättä ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin tutkittavaksi. Hoito voidaan joutua aloittamaan koiran ollessa vielä kasvuiässä, joten tilannetta ei pidä jäädä vain seuraamaan.

### Silmät, rcd3-PRA ja merle

Rcd3-PRA on rodussa esiintyvä, varhain alkava ja autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä PRA:n muoto. DNA-testillä voidaan selvittää, onko koira tämän geenimuunnoksen suhteen terve, kantaja vai geneettisesti sairas. Kantaja ei itse sairastu tähän nimenomaiseen PRA:n muotoon, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Testi antaa tietoa vain tästä geenimuunnoksesta. Silmätarkastuksessa puolestaan voidaan havaita kliinisiä silmämuutoksia, mutta sillä ei voida tunnistaa oireettomia kantajia. Nämä kaksi tutkimustapaa eivät siis korvaa toisiaan.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta merlegeenimuunnos ei saa periytyä molemmilta vanhemmilta, sillä tällöin jälkeläisillä olisi vakavien kuulo- ja silmävikojen riski. Merleväristä pentua hankittaessa kasvattajan tulisi pystyä kertomaan vanhempien väreistä ja siitä, miten yhdistelmä noudattaa Ruotsin kennelliiton sääntöjä.

Pidä koira myös sopivassa kuntoluokassa. Kylkiluiden takana tulee erottua vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Seuraa muutoksia ajan mittaan sen sijaan, että tavoittelisit yhtä tiettyä ihannepainoa.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi cardigan kehittyi Walesissa maatila- ja karjakoiraksi. Se työskenteli tiiviisti maatilan ihmisten kanssa ja auttoi karjan siirtämisessä ja hallinnassa. Tämä historiallinen tehtävä selittää mataluuden, ketteryyden, kestävyyden ja ympäristön tarkan havainnoinnin yhdistelmän.

Rodun tarkkaa ikää tai sen polveutumista ei ole pystytty varmasti selvittämään. Vanhemmissa kertomuksissa se yhdistetään hyvin varhaisiin walesilaisiin koiriin, keltteihin tai viikinkeihin, mutta näitä teorioita ei pidä pitää varmana polveutumishistoriana. Ruotsin kennelliiton mukaan cardiganeja ja pembrokeja risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin ne erotettiin ja tunnustettiin kahdeksi eri roduksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity welsh corgi cardigan saapui maahan vuonna 1963.

FCI luokittelee rodun nykyisin karja- ja seurakoiraksi. Monet elävät pelkästään perheen seuralaisina, mutta aktiivinen ja työskentelyyn suuntautunut tausta on yhä tärkeä huomioida, kun arvioi rodun sopivuutta omaan arkeen.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi cardigan voi asua kerrostalossa, mutta matala koko ei automaattisesti tee siitä helppoa koiraa pieneen kotiin. Se tarvitsee päivittäistä tekemistä, mahdollisuuksia rauhoittua sekä totuttelua porraskäytävän ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin. Talo ja piha eivät korvaa lenkkejä, yhteistä tekemistä ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Yksinolon sujuminen ei ole rodun perusteella määräytyvä ominaisuus. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vähitellen. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Suunnittele harjoittelu yksilön mukaan äläkä odota pienen pennun selviytyvän yksinolosta.

Rotu voi viihtyä hyvin lapsiperheessä, mutta mikään rotu ei ole automaattisesti turvallinen lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa tekemisissä keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhalliset pelisäännöt, etenkin tilanteisiin, joissa leikki ja juokseminen voivat saada koiran seuraamaan tai ohjailemaan liikettä.

Sama yksilöllinen lähestymistapa pätee muihin koiriin ja kissoihin. Aiemmat kokemukset ja hallittu tutustuttaminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle paikka, johon koira ei pääse, pidä kohtaamiset rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien.

Ennen pennun hankintaa kannattaa selvittää:

- vanhempien viralliset lonkkaluokat, ei vain sitä, että ne on kuvattu;
- silmätarkastusten päivämäärät ja tulokset sekä rcd3-PRA-status;
- miten mahdollinen merleyhdistelmä on suunniteltu;
- miten lähisukulaiset suhtautuvat ääniin, ihmisiin ja koiriin ja miten hyvin ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen;
- haluatko arjen, johon kuuluu irtokarvaa, koulutusta ja päivittäistä tekemistä koiran koko eliniän ajan.

Tämä ei ole oikea rotu ihmiselle, joka valitsee koiran pelkästään kompaktin koon perusteella. Cardigan on aktiivinen ja älykäs karjakoira lyhyillä jaloilla. Se tarvitsee omistajan, jolla on sekä aikaa että kiinnostusta tarjota sille hyvin suunniteltu arki.

Welsh corgi cardigan

Welsh Corgi League (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norwegian Kennel Club

Welsh corgi cardigan on vankkarakenteinen, pitkärunkoinen paimenkoira, jolla on kettumainen pää ja pitkä häntä. Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen ja ketterä. Luonteeltaan se on uskollinen ja valpas, ja vieraisiin se suhtautuu usein varautuneesti. Sen säänkestävää kaksinkertaista turkkia esiintyy monissa väreissä. Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja turkinhoitoa.

Hege Bjørklund Størseth

## Perustiedot

- Harmaa norjanhirvikoira, jota Ruotsissa kutsutaan yleensä nimellä gråhund, on norjalainen hirvenmetsästykseen käytettävä koira ja yksi pohjoismaisista metsästyspystykorvista.
- Rotu työskentelee pääasiassa vapaana: se hakee hirven itsenäisesti ja haukkuu tasaisesti hirven pysähdyttyä paikalleen.
- Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 52 cm ja nartuilla 49 cm. Virallista painoa ei ole määritelty.
- Harmaa norjanhirvikoira on peloton, rohkea ja tarmokas. Metsästysvietti, itsenäisyys ja haukkuminen ovat sen keskeisiä käyttöominaisuuksia.
- Rodulla on tiheä kaksinkertainen harmaa karvapeite, tumma maski ja vaaleampia alueita. Karvaa irtoaa, ja pohjavillan lähtiessä turkki tarvitsee tavallista enemmän harjausta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka voi tarjota sille aitoa metsästystyötä tai muuta säännöllistä ja vaativaa tekemistä. Ruotsin Kennelliiton mukaan rotu ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi.

## Ulkonäkö ja turkki

Harmaa norjanhirvikoira on keskikokoinen, neliömäinen ja tiivisrakenteinen pystykorva, jonka rakenne tukee ketteryyttä ja pitkäkestoista työskentelyä metsässä. Rungon tulee olla vahva mutta ei raskas, korvien pienet ja pystyt sekä hännän tiukasti selän keskilinjalle kiertynyt. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 52 cm ja nartuilla 49 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten koiran kuntoluokka ja toimintakyky ovat yleistä painohaarukkaa parempia arviointiperusteita.

Karvapeite koostuu karkeasta, suorasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Karva on keskipitkää, mutta päässä ja raajojen etupuolella lyhyempää. Kauluksessa, reisissä, eturaajojen takapuolella ja hännässä karva on runsaampaa. Väri voi olla tummemman- tai vaaleammanharmaa, sillä peitinkarvojen kärjet ovat mustat. Rinta, vatsa, raajat, hännän alapuoli ja selvästi erottuva valjaskuvio ovat vaaleampia. Korvat ja kuonon etuosa muodostavat tumman maskin.

Turkkia ei tarvitse leikata. Harjaa se säännöllisesti ja pohjavillan irrotessa tavallista useammin, jotta irtokarva poistuu ja voit samalla tarkistaa ihon kunnon. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Tarkista samalla tassut, kynnet, iho ja silmät, etenkin tiheässä maastossa metsästämisen jälkeen. Sovita rasitus ja palautuminen säähän ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin.

## Luonne ja käyttäytyminen

Harmaa norjanhirvikoira on peloton, tarmokas ja tottunut tekemään päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Tämä ei tarkoita, että rodun tulisi olla kova tai aggressiivinen. Tasapainoisen harmaan norjanhirvikoiran pitäisi kyetä sekä itsenäiseen metsätyöskentelyyn että yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Se ei kuitenkaan todennäköisesti ole kaikissa tilanteissa yhtä herkästi ohjattavissa kuin rotu, joka on kehitetty ensisijaisesti tiiviiseen yhteistyöhön ihmisen kanssa.

Haukkuminen on yksi rodun työvälineistä. Vapaana metsästäessään koira hakee hirven itsenäisesti ja ilmaisee rauhallisella, tasaisella haukulla metsästäjälle, missä hirvi seisoo. Sama taipumus voi näkyä kotona koiran reagoidessa liikkeeseen, ääniin tai jonkin asian odotukseen. Jos kodin äänieristys on heikko, koiran yksilöllistä äänekkyyttä on syytä arvioida ja rauhallista käytöstä opettaa alusta lähtien. Täysin hiljaista harmaata norjanhirvikoiraa ei ole realistista luvata.

Rotu voi elää hyvin perheessä, mutta ”perhekoira” ei tarkoita, että metsästämisen tarve katoaisi tai että jokainen yksilö sopisi automaattisesti lasten ja muiden eläinten seuraan. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee suojaisan paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Tutustuta se muihin koiriin rauhallisesti. Kissojen ja pieneläinten kohdalla tarvitaan erityistä harkintaa, sillä voimakas metsästysvietti voi kohdistua pakeneviin eläimiin. Arvioi yksittäisen koiran kokemuksia ja käyttäytymistä sen sijaan, että luottaisit koko rotua koskeviin lupauksiin.

## Koulutus ja liikunta

Harmaa norjanhirvikoira tarvitsee muutakin kuin lenkkejä korttelin ympäri. Useimmille yksilöille metsästys on rodunomaisin tapa toteuttaa itseään, ja Ruotsin Kennelliitto pitää rotua sopimattomana pelkäksi seurakoiraksi. Jos koira ei metsästä, se tarvitsee harkitun suunnitelman, johon voi sisältyä jäljestystä, hakuharjoituksia, pitkiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä hajuaistia, kestävyyttä ja ongelmanratkaisukykyä hyödyntäviä tehtäviä. Tekemisen on oltava riittävän säännöllistä ja mielekästä. Satunnainen aktivointilelu ei korvaa työtä, jota varten rotu on kehitetty.

Kaikille harmaille norjanhirvikoirille sopivaa, luotettavaa liikuntamäärää ei voi antaa minuutteina. Arvioi sen sijaan, saako koira sekä fyysistä että henkistä tekemistä, pystyykö se rauhoittumaan sen jälkeen ja palautuuko se normaalisti seuraavaan päivään mennessä. Lisää pentujen ja nuorten koirien kuormitusta vähitellen. Pitkien juoksulenkkien, raskaan vetotyön ja kokonaisten metsästyspäivien aika on vasta, kun koiran keho on kehittynyt ja kuntoa on rakennettu vaiheittain.

Koulutus onnistuu parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen ja on selkeää sekä vaihtelevaa. Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, käsittelyn sekä haukkumisen tai toiminnan keskeyttävän vihjeen harjoittelu. Aloita vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta hitaasti. Kiinnostus riistaan voi voittaa tutunkin luoksetulovihjeen, joten käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta aina, kun turvallisuudesta ei ole varmuutta. Tavoitteena ei ole poistaa koiran itsenäisyyttä vaan luoda arkea helpottavia toimintatapoja.

Huolehdi myös levosta. Koira, joka kiihtyy voimakkaasti jokaisesta äänestä, partioi jatkuvasti pihalla tai ei malta käydä makuulle tekemisen jälkeen, tarvitsee apua rauhoittumisen opetteluun. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, vähennä tarpeettomia ärsykkeitä ja erota työskentely ja palautuminen selkeästi toisistaan.

## Terveys

Harmaata norjanhirvikoiraa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta lonkkaniveldysplasia ja perinnöllinen glaukooma eli silmänpainetauti ovat tärkeitä selvitettäviä asioita. Ruotsalaisten rotuyhdistysten jalostusstrategiassa käsitellään myös muun muassa PRA:ta ja perinnöllistä munuaisten vajaatoimintaa. Näyttö ei kuitenkaan anna perusteita pitää jokaista mainittua sairautta pakollisen testauksen kohteena tai jokaisen koiran varmana riskinä.

Ruotsissa jalostukseen käytettävän yhdistelmän molemmilla vanhemmilla on Ruotsin Kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rodulla on käytössä lonkkaindeksi, ja suunnitellun yhdistelmän indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa. Rodun koiria, joiden lonkkatulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Pennunostajan kannattaa siksi pyytää nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt tulokset ja yhdistelmän ajantasainen indeksi eikä tyytyä pelkkään ilmoitukseen siitä, että lonkat on ”tarkistettu”.

ADAMTS10-geenin muunnos aiheuttaa harmaalla norjanhirvikoiralla peittyvästi periytyvää primaarista avokulmaglaukoomaa. Ruotsin Kennelliitto tallentaa DNA-tulokset keskitetysti tason 1 terveysohjelmassa. Kantajan ei odoteta sairastuvan tähän nimenomaiseen perinnölliseen tautimuotoon, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Geneettisesti sairaan koiran odotetaan sairastuvan, eikä sitä saa käyttää jalostukseen. Keskitetty tallennus tarkoittaa, että tuloksen voi tarkistaa Ruotsin Kennelliiton palveluista. Se ei tarkoita, että Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttäisivät DNA-tulosta jokaiselta vanhemmalta.

Glaukooma on kivulias ja voi johtaa sokeutumiseen. Punoittava tai suurentunut silmä, valoon heikosti reagoiva laajentunut pupilli, silmän siristely tai harmahtava sarveiskalvo vaativat pikaista eläinlääkärin arviota. Älä odota seuraavaa rutiinikäyntiä.

Ruotsin Kennelliitto tallentaa tasolla 1 myös ITGA10-geeniin liittyvän kääpiökasvuisuuden DNA-testituloksia. Tämäkin sairaus periytyy peittyvästi: geenimuunnoksesta vapaat koirat eivät kanna sitä, kantajat voivat siirtää sen jälkeläisilleen olematta itse kääpiökasvuisia, ja geneettisesti sairailla koirilla tilan odotetaan ilmenevän. Kysy kasvattajalta, miten ADAMTS10- ja ITGA10-tulokset on huomioitu juuri kyseisessä yhdistelmässä. Pyydä myös avointa tietoa lähisukulaisten glaukoomasta, PRA:sta, munuaissairauksista, ihon kyhmyistä, liikkumisvaikeuksista ja työskentelyssä sattuneista vammoista. Suvun terveystiedot ovat tärkeitä silloinkin, kun yksinkertaista testiä ei ole.

## Historia ja alkuperä

Harmaa norjanhirvikoira on tyypiltään pohjoismainen metsästyspystykorva, ja sillä on Skandinaviassa pitkä käyttöhistoria. Katkeamatonta polveutumislinjaa kivikauden tai viikinkiajan koirista ei kuitenkaan ole dokumentoitu. Norjan Kennelliitto kuvaa tällaisia väitteitä myyteiksi ja katsoo nykyrodun kehittyneen 1800-luvun valikoivan jalostuksen tuloksena. Vanha koiratyyppi ja rotu, jolla on dokumentoitu kantakirja ja rotumääritelmä, ovat olennaisesti eri asioita.

Harmaa hirvikoira esitettiin näyttelyssä Kristianiassa, nykyisessä Oslossa, vuonna 1877. Vuonna 1865 syntynyt Bamse, joka tunnettiin nimellä Gamle Bamse Gram, oli merkittävä koira rodun varhaisessa dokumentoidussa jalostuskannassa. Norja julkaisi ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1905. Ruotsissa harmaan norjanhirvikoiran ja jämtlanninpystykorvan välinen raja pysyi pitkään epäselvänä, kunnes rotumääritelmät, rotujärjestöt ja metsästyskokeet selkeyttivät eroa 1900-luvun aikana.

Käyttöominaisuudet ovat pysyneet keskeisinä läpi rodun historian. Harmaata norjanhirvikoiraa käytetään pääasiassa vapaana työskentelevänä, hirven haukkuun pysäyttävänä koirana, mutta se voi työskennellä myös kytkettynä. Vapaana metsästäessään se etääntyy ohjaajasta, löytää eläimen ja pyrkii pitämään sen paikallaan rauhallisella seisontahaukulla, jotta metsästäjä pääsee lähestymään. Metsästyskokeet ovatkin vaikuttaneet siihen, mitä ominaisuuksia jalostuksessa säilytetään.

## Arki rodun kanssa

Harmaa norjanhirvikoira sopii parhaiten kotiin, jossa halutaan elää työskentelevän metsästyskoiran kanssa eikä vain ihailla sen ulkonäköä. Ratkaisevaa ei ole se, asutaanko omakotitalossa vai kerrostalossa, vaan saako koira oikeanlaista työtä, palautumista ja arjen koulutusta. Kerrostaloasuminen voi sopia yksittäiselle koiralle, mutta äänieristystä, haukkumista, maastoon pääsyä ja arjen käytäntöjä on arvioitava rehellisesti.

Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa metsästystä, koulutusta tai lenkkeilyä. Aitausten on oltava pitävät, eikä koiraa pidä jättää ulos keksimään itselleen tekemistä, sillä se voi vahvistaa haukkumista ja vahtimista. Yksinoloon totutetaan vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien välillä on suuria eroja siinä, kuinka nopeasti ne oppivat lepäämään ilman seuraa.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

- Onko minulla realistinen pitkän aikavälin suunnitelma metsästykseen tai yhtä vaativaan hajutyöskentelyyn ja maastossa liikkumiseen?
- Pystynkö hallitsemaan koiraa, joka tekee omia päätöksiä ja saattaa joskus valita riistan luoksetulovihjeeni sijaan?
- Sopiiko asuinympäristööni koira, jolla on selvä taipumus käyttää ääntään?
- Pystynkö tarjoamaan turvallista liikuntaa ja riittävää palautumista sekä tarkistamaan turkin ja kehon metsätyöskentelyn jälkeen?
- Voiko kasvattaja näyttää viralliset lonkkatulokset, olennaisen indeksin, DNA-tulokset tai hyvin perustellun paritussuunnitelman ja keskustella avoimesti suvun terveydestä?

Itsenäistä ja työhaluista hirvikoiraa etsivälle harmaa norjanhirvikoira voi olla erittäin kyvykäs kumppani. Jos toiveena on ennen kaikkea helppo seurakoira, jokin toinen rotu on todennäköisesti sopivampi valinta.

Harmaa norjanhirvikoira

Norsk Elghundklubb

Dansk Kennel Klub (DKK)

Svenska Kennelklubben (SKK)

Ikivanha pohjoismainen pystykorvarotu, joka on jalostettu hirvenmetsästykseen. Keskikokoinen, vankka ja neliömäinen koira, jolla on tiheä harmaa kaksinkertainen karvapeite ja kippurahäntä. Uskollinen, haukkuherkkä ja itsenäinen, ja sillä on vahva vartiointi- ja saalistusvietti. Tarvitsee kokeneen kouluttajan, johdonmukaista koulutusta sekä runsaasti päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä.

Bent Olav Gruehaugen

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Swedish Kennel Club

Société Centrale Canine (France)

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

Cecilia Ahrensberg

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

Wenche Ulleberg-Bøhmer

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Hundhamaren

Norjanpystykorva

The British Norwegian Buhund Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale

Norjanpystykorva on keskikokoinen, atleettinen skandinaavinen pystykorva, jolla on neliömäinen rakenne, pystyt korvat ja kippura häntä. Tämä ihmisläheinen ja haukkuherkkä maatila- ja paimenkoira on valpas, energinen ja älykäs. Se pärjää erinomaisesti koiraurheilussa ja viihtyy aktiivisessa kodissa, jossa kaivataan omistautunutta vahtikoiraa.

Rolf Terje Nyen

## Perustiedot

Suomenlapinkoira on suomalainen paimentava ja vartioiva koira, jonka juuret ovat poronhoidossa. Nykyään useimmat elävät kuitenkin aktiivisina seurakoirina. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka viihtyy paljon ulkona, tarjoaa koiralle monipuolista koulutusta ja osaa opettaa sitä myös rauhoittumaan. Ystävällisyys on rodulle tyypillistä, mutta se ei kerro, kuinka seurallinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksittäisestä pennusta tulee.

- **Alkuperämaa:** Suomi
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** porojen paimentaminen ja vartiointi
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla 49 cm ja nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Karvapeite:** pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Väri:** kaikki värit ovat sallittuja, mutta päävärin on oltava hallitseva
- **Sopii parhaiten:** aktiiviseen kotiin, jossa nautitaan yhdessä tekemisestä, ulkoilusta ja valppaasta koirasta
- **Tärkeitä arvioitavia asioita:** äänenkäyttö, kyky rauhoittua, vanhempien luonne ja dokumentoidut terveystutkimukset

Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa. Myös säkäkorkeus kuvaa rotutyyppiä eikä lupaa tarkkaa kokoa: rotumääritelmän mukaan tyyppi on kokoa tärkeämpi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Pää on melko leveä, korvat ovat pystyt tai taittokorvat, ja runsaskarvainen häntä kaartuu liikkeessä selän päälle tai sivulle. Levossa häntä voi riippua.

Kaksinkertainen karvapeite koostuu pitkästä, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Uroksilla kaulus on usein näyttävämpi. Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan yksi pääväri on hallitseva. Siksi kaksi rodulle tyypillistä suomenlapinkoiraa voivat näyttää hyvinkin erilaisilta.

Turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja runsaan karvanlähdön aikaan sitä on hoidettava tavallista useammin. Käy turkki läpi pohjavillaan asti erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan kohdalta. Pese koira vain tarvittaessa. Tavallinen turkinhoito perustuu harjaamiseen, ei turkin leikkaamiseen lyhyeksi. Jos turkki on leikattava lääketieteellisestä syystä, noudata eläinlääkärin ohjeita.

Karvanlähdön ja turkin määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan. Karvatonta kotia toivovan tai yhteen kiinteään viikoittaiseen turkinhoitopäivään luottavan on syytä muuttaa lähestymistapaansa: tunnustele turkkia käsin ja käy sitä läpi kammalla, ja sovita hoitorutiini oman koiran tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa suomenlapinkoiraa älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Arjessa monissa yksilöissä yhdistyvät työskentelyhalu, tarkkaavaisuus ja halu pysytellä perheen lähellä. Suomenlapinkoira on silti paimentava ja vartioiva pystykorva, ei automaattisesti hiljainen tai kaikissa tilanteissa vaivaton koira.

Rotu käyttää herkästi ääntään. Osa koirista ilmoittaa äänistä, kodin ulkopuolella liikkuvista ihmisistä tai ympäristön liikkeestä, kun taas toiset ovat huomattavasti hiljaisempia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat ovikelloon, vieraisiin, ohittaviin koiriin ja rauhallisiin hetkiin sisällä. Se kertoo enemmän kuin yleinen väite koko rodun äänekkyydestä.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2019 BPH-käyttäytymisanalyysi antaa hyödyllisen mutta rajallisen kuvan. Siinä oli mukana 229 arvioitua koiraa, ja Ruotsissa syntyneet 212 osallistujaa edustivat vain noin kolmea prosenttia raportin syntymävuosiluokkien Ruotsissa syntyneistä koirista. Rodun keskiarvona oli vieraiden ihmisten maltillinen tervehtiminen, mutta vaihtelu oli suurta: osa koirista tuskin tervehti, osa tervehti hyvin innokkaasti. Rodun keskiarvo voi kuvata koirakantaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun ominaisuuksia.

Vanhempien BPH- tai MH-kuvausten tuloksiin kannattaa tutustua, mutta lue koko arvio ja kysy myös koirien arkikäyttäytymisestä. Rauhallinen palautuminen yllätyksestä, kodin arkeen sopiva äänenkäyttö ja kyky rentoutua ovat perhe-elämässä usein tärkeämpiä kuin innokas tervehtiminen.

## Koulutus ja liikunta

Suomenlapinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa, mielekästä tekemistä ja kykyä rauhoittua, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia haistella ja tutkia, lyhyitä yhteistyöhön perustuvia harjoituksia sekä rauhallisempia palautumispäiviä. Jäljestys, hajutyöskentely, toko, rally-toko, agility ja huolellisesti ohjattu paimennus ovat esimerkkejä lajeista, jotka voivat sopia eri yksilöille.

Arvioi sopivaa tasapainoa koiran käyttäytymisen perusteella. Sopivasti tekemistä saava koira pystyy työskentelemään innokkaasti ja sen jälkeen rauhoittumaan. Levoton edestakaisin kulkeminen, jatkuva ympäristön tarkkailu, univaikeudet tai alati kasvavat vaatimukset tekemisestä voivat kertoa siitä, että koira tarvitsee enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumista tukevia rutiineja, eivät vain pidempiä harjoituksia.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluiseen luonteeseen. Aloita jo varhain kontaktin, luoksetulon ja häiriöistä oma-aloitteisen irrottautumisen harjoittelu. Harjoittele ensin riittävän kaukana häiriöistä ja käytä pitkää liinaa, kun luoksetulo ei vielä ole varma. Paimennustausta voi tehdä liikkeestä kiinnostavaa, mutta metsästys- ja paimennusvietti vaihtelevat. Sovita harjoittelu oman koirasi ominaisuuksiin.

Haukkumista harjoiteltaessa tavoitteena ei ole rangaista koiraa ilmoittamisesta vaan tehdä tilanteesta sille selkeä. Osoita huomanneesi haukun aiheuttajan, palkitse tauosta ja opeta koira siirtymään rauhalliseen paikkaan pois ikkunoiden tai oven luota. Vähennä mahdollisuuksia jatkuvaan vartiointiin. Jos haukkumisen taustalla on pelko, yksinolon vaikeus tai voimakas stressi, puutu syyhyn sen sijaan, että vain vaientaisit koiran.

## Terveys

Rodun jalostusstrategian mukaan suomenlapinkoiralla ei ole merkittäviä yleisiä fyysisiä terveysongelmia, mutta useat perinnölliset sairaudet on silti huomioitava jalostuksessa. Pennunostajalle tärkeimmät tarkistettavat asiat ovat lonkat, silmät ja oikein tulkitut DNA-testitulokset. Kyynärniveltulokset ja käyttäytymiskuvaukset antavat lisätietoa.

Viralliset vaatimukset on erotettava rotuyhdistyksen tiukemmista kriteereistä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista lonkkatulosta ennen astutusta. Jotta pentue pääsee Ruotsin suomenlapinkoirien rotuyhdistyksen pentulistalle, lisäkriteereihin kuuluvat hyväksyttävät lonkkatulokset, enintään 24 kuukautta vanha silmätutkimus ja DNA-tulosten perusteella sopiva yhdistelmä. Jos vanhempien kyynärnivelet on tutkittu, niiden on oltava terveet. Tämä ei tarkoita, että silmätutkimukset, kyynärniveltutkimukset ja kaikki DNA-testit olisivat sellaisinaan Ruotsin kennelliiton virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Prcd-PRA on yksi etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, kun taas Pompen tauti eli GSDII on vakava glykogeenin kertymäsairaus. Molemmat periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti eli peittyvästi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Kantaja voidaan yhdistää geenitestillä terveeksi todettuun tai perimän perusteella terveeseen kumppaniin ilman, että pennut sairastuvat kyseisen mutaation aiheuttamaan tautiin. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Prcd-PRA-testi kattaa vain kyseisen PRA-muodon, ei kaikkia silmäsairauksia, joten ajantasainen silmätutkimus on edelleen tärkeä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään alkuperäiset tai rekisteristä riippumattomasti tarkistettavat tulokset ja selvitä seuraavat asiat:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja mielellään myös yhdistelmän ennustettu lonkkaindeksi
- kummankin koiran silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos
- yhdistelmän prcd-PRA- ja GSDII-status, ei pelkästään mainintaa ”testattu”
- kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- BPH- tai MH-kuvausten tulokset sekä vanhempien käyttäytyminen kotona, äänten yhteydessä ja yllättävien tilanteiden jälkeen
- lähisukulaisilla ilmoitetut terveysongelmat

Mikään tutkimuslista ei takaa tervettä pentua. Se voi kuitenkin osoittaa, onko kasvattaja tehnyt olennaiset tutkimukset, ymmärtänyt tulokset ja valinnut yhdistelmän, joka pienentää tunnettuja riskejä poistamatta terveitä kantajia tarpeettomasti geenipoolista.

## Historia ja alkuperä

Suomenlapinkoiran nykyinen rotuhistoria alkaa Suomesta. Rotumääritelmän mukaan saamelaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria porojen paimentamiseen ja vartiointiin Pohjois-Fennoskandiassa ja Venäjällä. Ilmaus ”muistuttavia koiria” on olennainen: se kertoo vanhasta työtehtävästä ja koiratyypistä, mutta ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisista koirista nykyrotuun.

Rodun nykyaikaisen kehityksen virstanpylväät tunnetaan tarkemmin. Suomen Kennelliitto hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967, rotutyyppi vakiintui 1970-luvulla ja nykyinen nimi suomenlapinkoira otettiin käyttöön vuonna 1993. Tämän kehityksen aikana pitkäkarvaisempi lapinkoiratyyppi erotettiin pidempirunkoisesta ja lyhytkarvaisemmasta lapinporokoirasta.

Poropaimennustausta auttaa ymmärtämään, miksi rotumääritelmässä yhdistyvät valppaus ja rohkeus sekä rauhallisuus ja oppimishalukkuus. Työkoiran oli reagoitava liikkeeseen ja pidettävä yhteyttä ohjaajaansa aiheuttamatta tokassa tarpeetonta häiriötä. Sama monipuolisuus näkyy nykyään rodun tehtävässä aktiivisena seurakoirana ja useissa koiraurheilulajeissa, vaikka vain harvat yksilöt työskentelevät nykyisin porojen parissa.

## Arki suomenlapinkoiran kanssa

Suomenlapinkoira voi olla erinomainen perhekoira kodissa, jossa liikunta, turkinhoito, äänenkäyttö ja tiivis yhteistyö tuntuvat luontevilta. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa aina hiljaisen, hyvin vähän karvaa pudottavan koiran tai koiran, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ilman muuta tekemistä.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen on valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä. Ystävällinenkin koira voi kokea olevansa ahdistettu nurkkaan, kun se nukkuu, syö tai yrittää poistua tilanteesta. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhallista yhdessäoloa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Älä oleta, että rodun nimi takaa vähäisen saalistusvietin tai välittömän ystävyyden. Kysy, miten vanhemmat ja pentu ovat käyttäytyneet muiden eläinten seurassa. Järjestä ensikohtaamiset niin, että tilaa on riittävästi ja eläimet on helppo erottaa toisistaan, ja anna jokaiselle omat resurssit ja lepopaikat.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa runsaasti monipuolista ulkoilua ja omistaja harjoittelee aktiivisesti ilmoitushaukun hallintaa porraskäytävissä, hisseissä ja ikkunoiden äärellä. Kodin koko ei ratkaise tekemisen tarvetta eikä haukkumista. Päivittäiset rutiinit ja ympäristön äänet ovat tärkeämpiä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee suuresti, eikä toinen koira ole varma ratkaisu ero-ongelmiin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan yksin jäädessään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja harkitse ammattilaisen apua.

Harkittu ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin rodun ystävälliseen maineeseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kuuntele niiden reaktioita arjen ääniin, tarkkaile niiden kykyä rauhoittua ja pyydä kasvattajaa selittämään sekä terveystiedot että koirien luonne. Näin on paljon helpompi arvioida, sopiiko suomenlapinkoira omaan kotiisi.

Suomenlapinkoira

The Finnish Lapphund Club Of Great Britain

Suomen Kennelliitto (The Finnish Kennel Club)

Verein für Finnische Lapphunde Deutschland e.V.

Suomenlapinkoirat ovat keskikokoisia, vankkarakenteisia arktisia pystykorvia, joilla on paksu kaksinkertainen turkki ja ystävällinen, valpas luonne. Porojen paimentamiseen jalostetut koirat ovat ihmisläheisiä, älykkäitä ja herkkähaukkuisia. Ne voivat parhaiten saadessaan päivittäin liikuntaa, aivojumppaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa.

Anne Camilla Hansen

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

The Kennel Club (United Kingdom)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Pretzmann

## Perustiedot

- Englanninkääpiöterrieri on pieni brittiläinen seurakoira, jolla on selvästi terrierimäinen luonne.
- Rotumääritelmän mukainen **ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm** ja **ihannepaino 2,7–3,6 kg**. Nämä luvut kuvaavat ihannetta, eivät kaikkia terveitä aikuisia koiria.
- Karva on lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Väri on musta selvärajaisin punaruskein merkein.
- Rotu on aktiivinen, valpas ja usein herkkä ilmoittamaan havainnoistaan haukkumalla. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja stressinsietokyky vaihtelevat kuitenkin yksilöittäin ja sukulinjoittain.
- Ohut turkki suojaa heikosti kylmältä. Hyvin istuva takki voi olla tarpeen Skandinavian kylminä päivinä.
- Pienet jyrsijät voivat herättää jahtaamisvietin. Lasten ja suurempien koirien yhdessäoloa koiran kanssa on valvottava rauhallisesti loukkaantumisriskin pienentämiseksi.
- Painota dokumentoitua terveyttä, luonnetta ja sukutaulun monimuotoisuutta enemmän kuin pitkää luetteloa geenitesteistä, joiden tarkoitusta ei ole täsmennetty.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninkääpiöterrierin tulee olla tyylikäs, tiivisrakenteinen ja tasapainoinen. Sen ääriviivat ovat selkeät, mutta se ei saa vaikuttaa hauraalta. Pään ja raajojen tulee olla sopusuhtaiset runkoon nähden, ja liikkeiden vapaat, tasaiset ja täsmälliset. Ohuet, korkealle kiinnittyneet korvat muistuttavat muodoltaan kynttilän liekkiä, ja niiden tulee olla täysin pystyssä yhdeksän kuukauden iästä lähtien.

Rotumääritelmässä 25–30 cm:n säkäkorkeus ja 2,7–3,6 kg:n paino kuvataan nimenomaan ihannemitoiksi. Ne eivät ole yleinen normaalivaihtelun alue eivätkä ainoa terveen rakenteen mittari. Huomioi myös koiran kuntoluokka, sopusuhtaisuus, liikkeet ja se, miten koira selviytyy arjessa. Ihannepainosta poikkeava koira ei ole automaattisesti yli- tai alipainoinen.

Ainoa hyväksytty väri on musta, jossa on punaruskeat merkit määrätyissä kohdissa päätä, rintaa, raajoja ja rungon alapuolta. Mustan ja punaruskean tulee erottua selvästi toisistaan. Karvan tulee olla lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Turkki on yleensä helppohoitoinen: pyyhi lika pois ja käytä tarvittaessa pehmeää harjaa tai liinaa. Tarkista samalla iho, tassut, kynnet, korvat, silmät ja suu.

Lyhyessä turkissa ei ole lämmittävää aluskarvaa. Sovita ulkoilun kesto säähän, liikunnan rasittavuuteen ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin. Takki voi olla kylmällä säällä järkevä, mutta koira tarvitsee silti liikuntaa ja päivittäistä ulkoilua. Huuhtele ja kuivaa tassut tiesuolalle altistumisen jälkeen ja totuta koira jo nuorena rauhalliseen kynsienhoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Englanninkääpiöterrieri on tavallisesti valpas ja aktiivinen seuralainen, mutta rotukuvaukset eivät korvaa yksittäisen koiran arviointia. Rotumääritelmä edellyttää valpasta luonnetta ilman liiallista hermostuneisuutta. Ruotsalaisissa rotua koskevissa asiakirjoissa monia koiria kuvataan uteliaiksi, kiintyviksi ja innokkaiksi osallistumaan, mutta niissä kerrotaan myös huomattavasta vaihtelusta omistajien kokemuksissa.

Rotu voi suhtautua vieraisiin varautuneesti, ja jotkut yksilöt haukkuvat herkästi jonkun tullessa ovelle. Tämä ei tarkoita, että jokainen englanninkääpiöterrieri olisi etäinen tai äänekäs. Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä tai muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin ja hellävaraiseen käsittelyyn sekä miten nopeasti ne palautuvat yllättävistä tilanteista.

Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset eivät anna rodusta luotettavaa kokonaiskuvaa. Vuoden 2022 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa oli mukana vain 21 BPH-kuvauksen aloitusta, ja julkaistu rodun keskiarvo perustui ainoastaan 11 Ruotsissa syntyneeseen koiraan. Tämän pienen ryhmän tuloksissa näkyi epävarmuutta ja vähäisempää itsevarmuutta vieraiden ihmisten seurassa, mutta otos on liian pieni kuvaamaan kaikkia rodun koiria. Kysy luonteista usean sukupolven ajalta ja vältä yhdistelmiä, joiden vanhemmat ovat selvästi arkoja, hermostuneita tai herkästi stressaantuvia.

Rodun historia rotanpyytäjänä näkyy joissakin koirissa kiinnostuksena pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan. Hiiret, hamsterit ja marsut on siksi pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta; pelkkä rotunimi ei takaa onnistumista. Leikkiä huomattavasti suurempien koirien kanssa on valvottava ja tarvittaessa rajoitettava, sillä pieni ja hentoluustoinen koira voi loukkaantua, vaikka molemmat koirat olisivat ystävällisiä.

## Koulutus ja liikunta

Englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta tietty minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, sää, vauhti ja tekemisen sisältö ovat yleistä aikatavoitetta tärkeämpiä. Yhdistä päivittäisiin kävelyihin ja pidempiin retkiin hajutyöskentelyä, leikkiä, helppoja etsintätehtäviä, temppuja ja rauhallista lepoa. Aikuinen koira jaksaa usein liikkua enemmän kuin sen koosta voisi päätellä, kun taas pentu tarvitsee lyhyempiä tekemishetkiä, vapaata liikkumista ja runsaasti lepoa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun nopealle ja tarkkaavaiselle luonteelle. Pidä harjoitukset lyhyinä ja selkeinä. Kiinnitä erityistä huomiota kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen ja liikkuvista häiriöistä poispäin kääntymiseen. Käytä aidattua aluetta tai pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii myös houkuttelevassa ympäristössä.

Ehkäise jatkuvaa ovella haukkumista opettamalla koira menemään omalle paikalleen pois eteisestä. Palkitse sitä sinne rauhoittumisesta ja pyydä vieraita odottamaan koiran rauhoittumista ennen kuin he ottavat siihen kontaktia. Tavoitteena ei ole täydellinen hiljaisuus vaan selkeä vaihtoehto jatkuvalle hälytyshaukulle.

Totuta pentu jo varhain hellävaraisesti hampaiden ja korvien tutkimiseen, raajojen ja tassujen kosketteluun sekä turvalliseen nostamiseen. Harjoittelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen, olla myönteistä ja edetä pienin askelin. Näin arjen hoitotoimet, eläinlääkärikäynnit ja koiranäyttelyissä pöydällä tutkiminen sujuvat helpommin.

## Terveys

Englanninkääpiöterrierin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan suositellut terveystutkimukset, vain tietyissä sukulinjoissa olennaiset testit ja sitovat rekisteröintivaatimukset. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan silmätutkimusta sekä polvilumpioiden ja sydämen tutkimista. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä englanninkääpiöterrierille ei kuitenkaan aseteta pakollisia rotukohtaisia terveystutkimuksia. Tutkimus voi silti olla hyödyllinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Ruotsalainen terveystieto on rajallista. Jalostusstrategiassa kerrotaan pienessä kyselyssä ilmoitetuista sydämen sivuäänistä sekä melko vähäisistä silmä- ja polvitutkittujen koirien määristä. Nämä tiedot antavat aihetta kysymyksiin ja tutkimuksiin, mutta niiden perusteella ei voida päätellä, kuinka yleinen jokin sairaus rodussa on. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy sisaruksilla, vanhemmilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista sairauksista.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan kolme DNA-testiä jalostuskoirille, joiden sukutaulussa on yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria: nuoruusiän dilatoiva kardiomyopatia (JDCM), ksantinuria ja tyypin 1 von Willebrandin tauti. Voimassa olevissa brittiläisissä terveyssuosituksissa rodulle suositellaan JDCM-testiä, tyypin II ksantinuriatestiä ja silmätutkimusta, mutta vWD1-testiä ei mainita. Siksi sukutaulu ja asiaankuuluvat kansalliset suositukset kannattaa tarkistaa ennen laajan testipaneelin tilaamista ilman selkeää tarkoitusta.

JDCM on vakava sydänsairaus, joka voi puhjeta jo nuorena. Tyypin II ksantinuria voi aiheuttaa ksantiinikiteitä virtsateihin ja munuaisvaurioita. Molemmat periytyvät autosomissa peittyvästi: koira, jolla on yksi muuttunut geenikopio, on kantaja eikä sen odoteta sairastuvan, kun taas kaksi muuttunutta kopiota merkitsee sairastumisriskiä. Kantajaa ei tarvitse automaattisesti sulkea jalostuksesta. Yhdistelmä on suunniteltava niin, etteivät pennut peri kahta muuttunutta geenikopiota, ja samalla on turvattava perinnöllinen monimuotoisuus.

Pyydä ennen pennun ostamista selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä silmä-, polvi- ja sydäntutkimuksia on tehty, milloin ne on tehty ja mitkä olivat tulokset?
- Onko sukutaulussa yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria, ja mitkä DNA-testit ovat siksi olennaisia?
- Mitä tiedetään lähisukulaisten, ei vain vanhempien, terveydestä ja luonteesta?
- Miten kasvattaja välttää lähisukulaisten yhdistämistä ja yksittäisten jalostuskoirien liiallista käyttöä?

## Historia ja alkuperä

Englanninkääpiöterrieri on brittiläinen kääpiökoirarotu, joka polveutuu black and tan -terrieristä. Kaupungistumisen aikaan 1800-luvulla pieniä terriereitä käytettiin rottien torjuntaan, ja kapakoissa järjestettiin myös verisiä rotantappokilpailuja. Tämä historia auttaa ymmärtämään rodun terrierimäistä luonnetta, mutta sitä ei pidä romantisoida.

Britanniassa rotu tunnettiin useilla nimillä, kuten Miniature Black and Tan Terrier ja Black and Tan Toy Terrier. Britannian Kennel Club muutti nimeksi English Toy Terrier (Black and Tan) vuonna 1960. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin Yhdysvalloista vuonna 1958.

Pohjoisamerikkalaisia toy manchesterinterriereitä on sittemmin käytetty pienen geenipohjan laajentamiseen, ja niitä voi esiintyä ruotsalaisissa ja muissa pohjoismaisissa sukutauluissa. Tämä ei tarkoita, että rotujen määritelmät olisivat samanlaiset. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan eroja muun muassa pään muodossa ja ylälinjassa. Tulevalle omistajalle sukutaulu auttaa selventämään sekä koiran taustaa että sitä, mitkä DNA-testit voivat olla olennaisia.

## Arki rodun kanssa

Englanninkääpiöterrieri voi viihtyä kerrostaloasunnossa, kun se pääsee ulkoilemaan, saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii rauhoittumaan talon äänistä huolimatta. Kodin koko ei korvaa kävelylenkkejä, eikä pihakaan korvaa päivittäistä tekemistä. Jos äänet kantautuvat helposti asuntoon, aloita jo varhain rauhallisen käytöksen harjoittelu oven, hissin ja yhteisen porraskäytävän läheisyydessä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran ollessa turvallisella mielellä ja rauhallinen, pidennä aikaa hitaasti ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Järjestä työpäiviksi apua sen sijaan, että olettaisit pienen koiran voivan olla pitkiä aikoja yksin.

Rotu voi elää lasten kanssa, mutta aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eivätkä lapset saa nostaa, kantaa tai jahdata sitä. Sama varovaisuus koskee rajua leikkiä suurempien koirien kanssa. Englanninkääpiöterrieri on hentoluustoinen mutta ei koriste-esine: se tarvitsee turvallista liikuntaa, ja perheen on huolehdittava siitä, ettei se putoa, jää puristuksiin tai joudu kovakouraisesti käsitellyksi.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa pientä mutta aktiivista koiraa, pystyy tarjoamaan päivittäistä seuraa ja koulutusta ja on valmis arvioimaan koiraa yksilönä stereotypioiden sijaan. Harkittu päätös perustuu aikuisten lähisukulaisten tapaamiseen, terveystietojen tarkistamiseen ja arkeen, joka toimii myös kylmällä säällä tai silloin, kun koiraa ei voi ottaa mukaan.

Englanninkääpiöterrieri

English Toy Terrier Club (UK)

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Pieni ja elegantti musta-ruskea kääpiöterrieri, jolla on siro mutta urheilullinen rakenne ja helppohoitoinen lyhyt turkki. Uskollinen ja ihmisläheinen koira kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Eloisa, älykäs ja herkkä englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä suojaa äärimmäisiltä lämpötiloilta.

Xpected Diamond

Opalina's

## Perustiedot

Gordoninsetteri on brittiläinen seisova lintukoira, joka on kehitetty etsimään riistalintuja laajoilta alueilta ja työskentelemään etäällä metsästäjästä. Se ei ole pelkästään aktiivinen seurakoira, jolla on metsästystausta: metsästysvietti, laajahakuinen työskentely ja itsenäisyys ovat rodun käyttötarkoituksen ytimessä.

- Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 66 cm ja paino 29,5 kg, nartun vastaavasti 62 cm ja 25,5 kg.
- Karvapeitteen tulee olla kohtalaisen pitkää ja mahdollisimman sileää. Väri on kiiltävä hiilenmusta kastanjanpunaisin merkein.
- Gordoninsetterin tulee olla älykäs, arvokas, rohkea, avoin ja ystävällinen sekä luonteeltaan tasapainoinen.
- Rotu tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja mahdollisuuksia käyttää hakuviettiään. Yksi kiinteä tuntimäärä ei kuvaa kaikkien yksilöiden tarpeita.
- Voimakkaaseen metsästysintoon on varauduttava. Pentua valittaessa on tärkeää selvittää kasvattajan jalostuspainotukset ja aikuisten lähisukulaisten työskentelytapa.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävillä molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos. Myös rcd4-PRA-, CCA- ja CL-tuloksia voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka haluaa viettää suuren osan vapaa-ajastaan metsissä, pelloilla tai avoimilla tunturialueilla ja pitää koulutusta säännöllisenä osana arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii lyhyisiin korttelilenkkeihin tyytyvää koiraa tai odottaa koiran sivuuttavan riistan hajut ja halunsa hakea.

## Ulkonäkö ja turkki

Gordoninsetterin tulee olla tyylikäs, sopusuhtainen ja rakenteeltaan laukkaan soveltuva. Se on voimakas olematta raskasrakenteinen. Sillä on syvä rintakehä, vahvat raajat sekä vapaat ja sujuvat liikkeet. Rotumääritelmässä annetaan kiinteät ihannemitat: urokselle 66 cm ja 29,5 kg, nartulle 62 cm ja 25,5 kg. Nämä ovat ihannemittoja, eivät lupaus siitä, että jokainen aikuinen yksilö vastaisi niitä täsmälleen. Sopiva kuntoluokka, mittasuhteet ja liikkeet ovat yhtä lukuarvoa tärkeämpiä.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienoa. Rungossa sen tulee olla kohtalaisen pitkää, sileää ja mahdollisimman vähän kihartuvaa tai laineikasta. Korvissa, raajoissa, vatsan alla ja hännässä on pitkät, silkkiset hapsut. Käyttötarkoitukseen sopiva turkki suojaa peitteisessä maastossa olematta liian raskas tai vaikeahoitoinen.

Pohjaväri on syvä, kiiltävä hiilenmusta ilman ruosteen sävyjä, ja siinä on selvärajaiset kastanjanpunaiset merkit. Merkkejä on silmien yläpuolella, kuonossa, kurkussa, rinnassa ja raajoissa sekä hännän alapuolella. Hyvin pieni valkoinen täplä rinnassa sallitaan, mutta muut värit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkinhoito kannattaa sovittaa koiran arkeen. Harjaa hapsut sekä korvien taustat, kainalot ja reisien ympäristö ennen kuin pienet takut pääsevät huopaantumaan. Metsässä tai pitkässä heinikossa työskentelyn jälkeen tarkista turkki siementen, takiaisten ja punkkien varalta sekä iho ja anturat pienten haavojen ja halkeamien varalta. Pese koira sen ollessa likainen ja tarkista luppakorvat uimisen tai märän sään jälkeen. Kevyt siistiminen voi selkeyttää koiran ääriviivoja, mutta turkkia ei pidä muotoilla tavalla, joka peittää sen luontaisen käyttötarkoituksen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa gordoninsetteriä älykkääksi, osaavaksi ja arvokkaaksi koiraksi, joka on rohkea, avoin, ystävällinen ja tasapainoinen. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus siitä, että kaikki yksilöt olisivat samanlaisia. Jalostuspainotukset, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja kotiympäristö vaikuttavat itsevarmuuteen, kiihkeyteen, sosiaalisuuteen ja rauhoittumiskykyyn.

Työssään koiran on toimittava oma-aloitteisesti ja tehtävä samalla yhteistyötä huomattavan etäisyyden päästä. Kotona nämä samat ominaisuudet voivat näkyä nopeana ongelmanratkaisuna, suurena kestävyytenä ja taipumuksena tutkia asioita ennen omistajan puoleen kääntymistä. Itsenäisyys ei tarkoita heikkoa älykkyyttä tai tahallista uhmaa. Koulutuksessa koiralle on annettava selkeä tehtävä ja tehtävä yhteistyöstä kannattavaa.

Gordoninsetterit aikuistuvat usein myöhemmin kuin uudet omistajat odottavat. Ruotsin kennelliiton mukaan uros saattaa olla täysin kehittynyt vasta kolmen tai neljän vuoden iässä. Tämä kertoo fyysisestä kypsymisestä, eikä ole peruste lykätä arjen rajojen opettamista vuosiksi. Suuren murrosikäisen koiran on opittava jo varhain tervehtimään rauhallisesti, lepäämään, kulkemaan hihnassa ja suhtautumaan käsittelyyn luottavaisesti.

Tapaa ennen pennun valintaa sen emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia lähisukulaisia. Kysy, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, sietävät toimettomuutta ja työskentelevät metsästyksessä tai kokeissa. Pyydä kasvattajaa kertomaan jalostustavoitteistaan käytännön tasolla. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” tai ”näyttelylinjainen” kertovat vähemmän kuin vanhempien todelliset saavutukset, työskentelytapa, terveys ja arkikäytös.

## Koulutus ja liikunta

Gordoninsetteri tarvitsee paljon fyysistä ja henkistä tekemistä, mutta yksi kiinteä päivittäinen tuntitavoite on liian karkea mittari. Hyvään päivään kuuluu liikkumista vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia hakea ja käyttää hajuaistia, yhteistyöharjoituksia, arkitaitojen opettelua ja palautumista. Tarpeet vaihtelevat iän, kunnon, metsästyskauden, terveyden ja toiminnan vaativuuden mukaan.

Seisovan lintukoiran tehtävänä on hakea maastoa risteillen, seisoa saadessaan riistan hajun, odottaa ohjaajaa, ajaa lintu lentoon käskystä, pysyä paikallaan laukauksen aikana ja noutaa käskystä. Myös sellaisen omistajan, joka ei metsästä, on ymmärrettävä tämä toimintaketju. Tavalliset kävelylenkit eivät automaattisesti tarjoa samanlaista mahdollisuutta toteuttaa taipumuksia kuin hallittu haku, jäljestys, noutaminen tai muu työskentely, jossa koira saa toimia itsenäisesti selkeiden rajojen sisällä.

Luoksetuloa on harjoiteltava asteittain todellisten häiriöiden keskellä. Aloita läheltä, palkitse oma-aloitteisesta yhteydenpidosta ja käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta silloin, kun metsästysvietti voi viedä voiton. Vältä toistuvaa kutsumista, kun koira on jo täysin uppoutunut riistan hajuun. Helpota harjoitusta, kasvata etäisyyttä häiriöön ja kerää runsaasti onnistuneita toistoja. Mikään rotukuvaus tai koulutusmenetelmä ei voi luvata, että yksittäistä gordoninsetteriä olisi turvallista pitää vapaana kaikkialla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii koiralle, joka on herkkä ohjaajan toiminnalle mutta tottunut tekemään omia päätöksiä. Aseta etusijalle luoksetulo, pysähtymis- tai paikallaanpysymiskäsky, löysällä hihnalla kävely, rauhoittuminen, rauhallinen tervehtiminen ja turvallinen noutaminen. Harjoittelu kokeneen seisovien lintukoirien kouluttajan kanssa on arvokasta, vaikka et olisi vielä päättänyt osallistua käyttökokeisiin.

Pentujen tulee saada leikkiä, tutkia ja liikkua vapaasti ilman pitkiä pakotettuja juoksulenkkejä tai toistuvia korkeita hyppyjä. Lisää matkaa, vauhtia ja vaikeustasoa voiman ja palautumiskyvyn kehittyessä. Liikunta ei ole onnistunutta vain siksi, että koira väsyy: sen pitäisi myös syödä normaalisti, liikkua vaivattomasti ja pystyä rauhoittumaan liikunnan jälkeen.

## Terveys

Ennen koiran ostamista hyödyllisimpiä terveystietoja ovat viralliset lonkkatulokset, oikein tulkitut DNA-testitulokset ja lähisukulaisten tunnettu sairaushistoria. Lisäksi on tärkeää tunnistaa mahalaukun laajentuman ja kiertymän hälytysmerkit. Pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista auttaa vähemmän, jos siitä ei käy ilmi, mikä tulos kuuluu millekin koiralle.

Gordoninsetteri kuuluu Ruotsissa lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Säännöt kieltävät E-lonkkaisen koiran käytön jalostukseen. D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain terveeksi luokiteltuun A- tai B-lonkkaiseen koiraan, eikä lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita osoittavaa koiraa tule käyttää jalostukseen. Lonkkaniveldysplasiaan vaikuttaa useita geenejä, joten vanhempien tulokset eivät kuvaa koko riskiä. Sisarusten ja muiden lähisukulaisten tulokset antavat hyödyllistä lisätietoa.

Ruotsin kennelliitto tallentaa keskitetysti gordoninsetterien DNA-testituloksia sairauksista rcd4-PRA, pikkuaivojen kuorikerroksen abiotrofia (CCA) ja seroidilipofuskinoosi (CL). Kaikki kolme periytyvät resessiivisesti eli peittyvästi. Kantajalla on yksi kopio sairausmuunnoksesta, eikä se sairastu kyseiseen testattuun sairauteen, mutta se voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen. Kantaja tulee siksi yhdistää geenitestillä tai perimän perusteella terveeksi todettuun koiraan, ei koskaan toiseen kantajaan. Tarkista koiran tunnistetiedot, testin tarkka nimi ja se, perustuuko tulos koiran omaan DNA-testiin vai sukutietoihin.

rcd4-PRA-testi tunnistaa juuri kyseisen geenimuunnoksen aiheuttaman riskin. Se ei korvaa kliinistä silmätutkimusta eikä sulje pois muita PRA:n muotoja. CCA vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa nuorille koirille eteneviä tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. CL on eri neurologinen sairaus, joka voi aiheuttaa käytösmuutoksia, horjuvaa kävelyä, näön heikkenemistä tai kouristuskohtauksia. Yhden sairauden osalta terve tulos ei kerro mitään kahdesta muusta. Ruotsin gordoninsetteriyhdistyksen pentuilmoituksissa edellytetään tällä hetkellä, että vähintään toinen vanhemmista on todettu DNA-testillä tai perimän perusteella terveeksi rcd4-PRA:n ja CCA:n suhteen. Tämä on yhdistyksen ilmoitusehto, ei sama asia kuin rekisteröintisääntöjen sitova lonkkatutkimusvaatimus.

Rodulla on myös todettu alttius symmetriseen kynsien irtoamiseen, josta käytetään usein nimitystä SLO. Jos koiralta irtoaa useita kynsiä, kynnet halkeilevat tai kasvavat takaisin epämuodostuneina, koira tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista kynnen sarveiskuoren ongelmista. DNA-testin puuttumista ei pidä tulkita todisteeksi terveydestä.

Gordoninsetteri kuuluu rotuihin, joilla mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n riski on suurentunut. Tila voi edetä nopeasti ja vaatii kiireellistä hoitoa. Jos koira yrittää oksentaa tuloksetta, muuttuu huomattavan levottomaksi, sen vatsa turpoaa tai aristaa, se kuolaa voimakkaasti, sen ikenet ovat kalpeat tai se heikkenee tai lyyhistyy, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Kysy, onko vanhemmilla tai sisaruksilla esiintynyt GDV:tä. Ruokinta- ja liikuntarutiineilla voidaan vähentää joitakin riskitekijöitä, mutta niillä ei voida taata, ettei tilaa koskaan synny.

Vuonna 2024 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa elinajanodotteen mediaaniksi arvioitiin 12,4 vuotta 393 gordoninsetterin aineistossa. Tämä on populaatiota kuvaava luku, ei ennuste yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Gordoninsetteri on saanut nimensä Skotlannissa sijaitsevasta Gordonin linnasta. Siellä tiedetään olleen mustia, punaruskein merkein varustettuja settereitä jo 1800-luvun alkuvuosina. Koiria arvostettiin niiden metsästysinnon, koulutettavuuden ja ystävällisen luonteen vuoksi. Tavoitteena oli tehokas ja vahvarakenteinen lintukoira, joka pystyi työskentelemään pitkiä aikoja vaativassa maastossa.

Settereitä oli aiemmin monenvärisiä ja -tyyppisiä. Kun niitä alettiin 1800-luvulla erotella omiksi roduikseen, mustaa, ruosteenpunaisin merkein varustettua tyyppiä kutsuttiin nimellä Black and Tan Setter. Britannian kennelliitto tunnusti sen tällä nimellä vuonna 1873. Vuonna 1924 rodun nimeksi muutettiin Gordon Setter viittauksena sen yhteyteen Gordonin neljänteen herttuaan ja linnan tunnettuihin koiriin.

Rodun ytimessä on edelleen seisovan lintukoiran työ. Koira hakee maastosta riistaa, ilmaisee sen pysähtymällä seisontaan ja tekee sitten yhteistyötä metsästäjän kanssa linnun lentoon ajamisessa ja noudossa. FCI sijoittaa rodun ryhmään 7, ja rodun kansainväliseen luokitukseen kuuluu käyttökoe.

Vanhemmissa kuvauksissa mainitaan mahdollisia risteytyksiä collieiden, vihikoirien ja muiden koiratyyppien kanssa. Näyttö on epävarmaa, eikä näitä teorioita tarvita rodun dokumentoidun kehityksen selittämiseen. Vakiintuneita tietoja ovat yhteys brittiläisiin settereihin ja Gordonin linnaan, Black and Tan Setter -nimi sekä nimenmuutos vuonna 1924.

Gordoninsetterit saapuivat varhain Pohjoismaihin, ja Ruotsin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1907. Nykyistä ruotsalaista kantaa ovat muovanneet pitkälti metsästyskäyttö ja pohjoismainen yhteistyö. Tällä historialla on käytännön merkitystä tulevalle omistajalle: rodun ulkonäköä ei voi erottaa siitä tehtävästä, johon sitä yhä jalostetaan.

## Arki gordoninsetterin kanssa

Elämä gordoninsetterin kanssa tarkoittaa arjen järjestämistä suuren ja kestävän metsästyskoiran tarpeiden ympärille. Omakotitalo ja piha eivät korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasuminen automaattisesti sulje rotua pois, jos koira saa sopivaa työskentelyä, ulkoilua ja lepoa. Olennaista on, pystyykö omistaja tarjoamaan turvallisia hakumahdollisuuksia, monipuolista koulutusta ja toimivan arjen myös pimeinä ja sateisina työpäivinä.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Gordoninsetterin koko, häntä ja innostus voivat kaataa lapsen ilman minkäänlaista aggressiivisuutta. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen paikan. Arvioi yksittäisen koiran käytöstä sen sijaan, että luottaisit yleiseen väitteeseen rodun lapsiystävällisyydestä.

Yhteiselo muiden koirien kanssa voi sujua hyvin, mutta tutustuttaminen ja yksilöiden käytös merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kissat ja pieneläimet vaativat erityistä suunnittelua, sillä nopea liike voi herättää metsästyskiinnostuksen. Aloita tutustuttaminen etäältä koiran ollessa hihnassa ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Kissalla tulee olla korkeita paikkoja, joihin koira ei pääse, sekä erilliset ruokailu-, juoma-, lepo- ja hiekkalaatikkopaikat. Oman kodin kissan kanssa rauhallisesti elävä koira voi silti jahdata vierasta kissaa ulkona.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä oven takana tai kodin ulkopuolella ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi paljastaa edestakaista kulkemista, ääntelyä tai tuhoamista, jota ei huomaa kotiin palatessa. Ruotsin maatalousviraston ohje, jonka mukaan koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, ei kerro, kuinka pitkän ajan yksittäinen koira viihtyy yksin.

Selvitä ennen ostamista:

- kasvattajan käyttö- ja ulkomuotojalostuksen tavoitteet ja niiden käytännön merkitys,
- vanhempien käyttökoetulokset, työskentelytapa, luonne ja rauhoittumiskyky,
- viralliset lonkkatulokset sekä lähisukulaisten tulokset,
- tarkat rcd4-PRA-, CCA- ja CL-tulokset sekä se, millaisen koiran kanssa mahdollinen kantaja on yhdistetty,
- suvussa esiintyneet kynsien irtoamiset ja mahalaukun laajentumat ja kiertymät,
- miten pentuja totutetaan luoksetuloon, rauhoittumiseen, käsittelyyn, laukauksiin ja vaihteleviin ympäristöihin.

Keskeinen kysymys ei ole, voiko gordoninsetteri olla perhekoira, vaan haluaako perhe elää seisovan lintukoiran kanssa ja kehittää sen taitoja vuosien ajan.

Gordoninsetteri

Gordon Setter Club of the United Kingdom

Deutscher Setter Club e.V. (Germany)

Svenska Gordonsetterklubben (Sweden)

Norsk Gordonsetter Klub (Norway)

Gordoninsetteri on vankkarakenteinen skotlantilainen metsästyskoira, jolla on silkkinen, musta turkki ruskein merkein. Se on jalostettu kestämään rasitusta vaativassa maastossa. Älykäs, herkkä ja uskollinen gordoninsetteri kiintyy syvästi perheeseensä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, lempeää ja johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa sekä huolellisia terveystutkimuksia.

Øens

## Perustiedot

Lhasa apso on pieni, pitkäkarvainen seurakoira, jolla on vahva itseluottamus ja itsenäinen luonne. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis käyttämään aikaa turkinhoitoon, käsittelyyn totuttamiseen ja arjen koulutukseen.

- **Alkuperä:** Tiibet; nykyisessä rotumääritelmässä Iso-Britannia mainitaan rodun vastuu maana
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** uroksen ihannesäkäkorkeus on 25 cm; narttujen tulee olla hieman pienempiä
- **Rakenne:** tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi
- **Luonne:** iloinen, itsevarma, valpas ja vakaa, toisinaan pidättyväinen vieraita kohtaan
- **Turkki:** pitkä, raskas ja suora peitinkarva sekä kohtuullinen pohjavilla
- **Turkinhoito:** täyspitkänä vaativa; lyhyeksi leikattu turkki vähentää työtä, mutta ei ole hoitovapaa
- **Elinikä:** laajassa brittiläisessä tutkimuksessa eliniän mediaaniksi arvioitiin 14 vuotta, mutta yksittäinen koira voi elää lyhyemmän tai pidemmän elämän

Rotumääritelmässä ei määritellä virallista painoa. Sen sijaan, että vertaisit aikuisen lhasa apson painoa johonkin oletettuun ”oikeaan” lukemaan, seuraa sen kuntoluokkaa, lihaskuntoa ja kehitystä yhdessä kasvattajan ja eläinlääkärin kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Lhasa apson tulee olla vankkarakenteinen pieni koira, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen, liikkeiden tulee olla vapaat eikä turkki saa koskaan estää koiraa näkemästä tai liikkumasta. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 25 cm ja nartun tulee olla hieman pienempi. Kyse on rotumääritelmän ihanteesta, ei kokorajasta, johon jokaisen koiran olisi mahduttava täsmälleen.

Otsapenger on kohtalaisen selvä, ja suoran kuonon pituus on noin kolmannes pään kokonaispituudesta. Silmien tulee olla tummat, soikeat ja keskikokoiset, eivät suuret ja ulkonevat eivätkä pienet ja syvällä sijaitsevat. Häntä on korkealle kiinnittynyt ja runsaskarvainen, ja koira kantaa sitä selän päällä.

Peitinkarvan tulee olla pitkää, raskasta, suoraa ja melko karheaa, ei villavaa tai silkkistä. Pohjavillaa tulee olla kohtuullisesti. Rotumääritelmässä mainittuja värejä ovat muun muassa kulta, hiekka, hunaja, tumma harmaankirjava, liuskeenharmaa, savu, musta, valkoinen, ruskehtava ja kirjava. Kaikki värit ovat samanarvoisia.

Täyspitkä turkki vaatii paljon työtä, kuten pesua, kuivausta, harjausta ja kampausta. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki jaetaan jakauksille ja kammataan ihoa myöten etenkin niistä kohdista, joissa takut voivat jäädä piiloon. Hoitoväli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, koiran elämänvaiheesta ja arjesta. Sama aikataulu ei sovi kaikille koirille. Lyhyeksi leikattu turkki helpottaa hoitoa, mutta sekin on pidettävä puhtaana ja takuttomana. Myös korvat, silmät, tassut ja kynnet on tarkistettava.

Totuta pentu lempeästi seisomaan paikallaan, antamaan tutkia tassujaan ja hyväksymään lyhyet kampaushetket. Tämä on tärkeämpää kuin kattavan turkinhoitovälineistön hankkiminen. Lhasa apsoa ei pidä kuvata allergiavapaaksi tai varmasti allergiselle sopivaksi koiraksi. Koira-allergeenien määrä vaihtelee huomattavasti jopa saman rodun yksilöiden välillä, joten allergisen on syytä suhtautua vakavasti lääkärin neuvoihin ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Lhasa apson tulee olla iloinen, itsevarma, valpas ja vakaa. Tietty pidättyväisyys uusia ihmisiä kohtaan on rodulle tyypillistä, mutta sitä ei pidä sekoittaa pelkoon tai aggressiivisuuteen. Osa koirista lähestyy ihmisiä mielellään, kun taas toiset haluavat tarkkailla vierasta hetken ennen lähemmäs tulemista.

Rotua on perinteisesti arvostettu sen valppauden vuoksi, ja monet yksilöt haukkuvat vieraille äänille. Tällä on merkitystä kerrostalossa, jossa äänieristys on heikko. Se, kuinka herkästi koira kiihtyy, riippuu kuitenkin yksilöstä, ympäristöstä ja opituista asioista. Aloita jo varhain ovikelloon ja yhteisten tilojen ääniin totuttelu sekä niiden jälkeisen rauhoittumisen harjoittelu. Tulevan omistajan kannattaa tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia sukulaisia nähdäkseen, miten ne suhtautuvat ihmisiin, meluun ja vieraisiin ympäristöihin.

Kukaan ei voi luvata, että lhasa apso tulee automaattisesti toimeen lasten, kissojen tai muiden koirien kanssa. Aiemmat kokemukset, tutustuttaminen ja yksilön käyttäytyminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Opeta lapsille, ettei koiraa nosteta syliin, vedetä turkista eikä häiritä sen syödessä tai nukkuessa.

## Koulutus ja liikunta

Lhasa apso tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Sovita lenkkien pituus, vauhti ja maasto koiran ikään, terveyteen ja kuntoon sekä säähän. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit, joilla on aikaa haistella, leikki, lyhyet koulutushetket ja mahdollisuus levätä häiriöttä.

Rotu on pieni, mutta koira voi olla aktiivinen ja oppia paljon. Osa lhasa apsoista menestyy esimerkiksi rally-tokossa ja agilityssä. Tämä ei tarkoita, että kaikkia koiria pitäisi kouluttaa samalla tavalla. Nuorelle koiralle rauhallinen tutustuminen erilaisiin ympäristöihin, hihnataidot, luoksetulo ja rento suhtautuminen käsittelyyn ovat tärkeämpiä kuin fyysisen kuormituksen liian nopea lisääminen.

Kouluta palkitsemalla ja etene asteittain niin, että koiralta vaadittava suoritus on selkeä. Lyhyet harjoitukset on helpompi päättää silloin, kun koira on vielä innostunut. Palkitse oma-aloitteisesta kontaktista, rauhallisesta käytöksestä ovella ja yhteistyöstä turkinhoidossa. Jos koiran keskittyminen herpaantuu, helpota tehtävää tai vaihda palkkiota sen sijaan, että tekisit harjoittelusta tahtojen taistelun. Itsenäisyys ei tee rodusta mahdotonta kouluttaa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliitto kuvaa lhasa apsoa yleisesti terveeksi ja pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuullinen hankintapäätös edellyttää silti täsmällisiä terveyskysymyksiä. Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä rekisteritutkimuksessa rodun eliniän mediaaniksi arvioitiin 14,0 vuotta. Tutkimuksessa oli mukana 7 216 rodun koiraa. Luku kuvaa kyseisen brittiläisen tutkimuksen koiria eikä ole lupaus yksittäisen pennun eliniästä.

Ruotsissa rodun keskeinen rotukohtainen terveysohjelma koskee PRA4:ää, perinnöllistä etenevän verkkokalvon surkastuman muotoa, joka voi heikentää hämäränäköä ja johtaa lopulta sokeuteen. Ruotsin Kennelliitto tallentaa DNA-testien tulokset, jotta ne voidaan tarkistaa. Ohjelma on tasoa 1, eikä se edellytä DNA-testausta ennen jalostuskäyttöä. Koira, joka on perinyt geenimuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, luokitellaan geneettisesti sairaaksi, eikä sitä saa käyttää jalostukseen. Myöskään kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajan voi kuitenkin parittaa geneettisesti terveen koiran kanssa ilman, että pennuista tulee tämän nimenomaisen PRA4-geenimuunnoksen suhteen geneettisesti sairaita.

PRA4-testi ei korvaa kliinistä silmätutkimusta, sillä rodulla voi esiintyä muitakin silmämuutoksia ja PRA:n muotoja. Rotuyhdistys suosittelee silmätutkimusta ennen ensimmäistä astutusta ja mielellään uudelleen kuuden ja yhdeksän vuoden iässä, mutta silmätutkimus ei enää ole rekisteröinnin edellytys. Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien tallennetut PRA4-tulokset ja ajantasaiset silmätutkimustulokset sekä selittämään, miten suunnitellun yhdistelmän soveltuvuus on arvioitu.

Rodun jalostusstrategiassa käsitellään myös aiemmin todettuja munuaisdysplasiatapauksia. Kyseessä on sikiöaikana tai vastasyntyneellä pennulla syntyvä munuaiskudoksen kehityshäiriö, joka voi aiheuttaa vakavan munuaissairauden. Ei ole olemassa yksinkertaista rutiinitestiä, jolla pentue voitaisiin todeta sairaudesta vapaaksi. Kysy lähisukulaisten varmistetuista tapauksista ja siitä, miten kasvattaja on ottanut suvun sairaushistorian huomioon. Ruotsin Kennelliitto tallentaa kaikkien rotujen tapaukset, kun diagnoosi on vahvistettu munuaiskudoksen tutkimuksella.

Kiinnitä palkintojen ja turkin lisäksi huomiota koiran toimintakykyyn. Terveen ja tasapainoisesti rakentuneen lhasa apson tulee pystyä hengittämään vapaasti, sen silmien tulee olla kirkkaat ja ärsyttämättömät, pään karvoitus ei saa peittää näköä ja liikkumisen tulee olla esteetöntä. Toistuvaa silmien ärsytystä, työlästä hengitystä tai liikkumista rajoittavaa turkkia ei pidä kuitata rodulle normaalina.

## Historia ja alkuperä

Rotumääritelmässä alkuperämaaksi mainitaan Tiibet ja rodun vastuu maaksi Iso-Britannia. Rodun nykyaikainen kehittäminen ja rotumääritelmän laatiminen tapahtuivat Isossa-Britanniassa. Rotu kehittyi kestämään korkealla vuoristossa vallitsevaa ankaraa ilmastoa, mikä näkyy sen runsaassa turkissa ja vankassa rakenteessa.

Ensimmäiset rodun koirat saapuivat Isoon-Britanniaan 1920-luvun alussa. Aluksi ne sekoitettiin muihin pitkäkarvaisiin tiibetiläisiin koiriin, joista käytettiin nimeä Lhasa Terrier, kunnes muun muassa lhasa apso ja tiibetinterrieri erotettiin omiksi roduikseen. Englannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1933, ja Ruotsiin rotu saapui vuonna 1965.

Luostareista, pyhistä koirista ja diplomaattisista lahjoista kertovat tarinat esitetään usein yhtenäisenä ja yksityiskohtaisena historiana. Osa aineksista kuuluu kuitenkin perimätietoon eikä todennettavissa olevaan dokumentaatioon. Varmasti tiedetään rodun tiibetiläinen alkuperä ja se, että sen rotumääritelmä vakiinnutettiin Isossa-Britanniassa 1900-luvulla.

## Arki lhasa apson kanssa

Lhasa apso voi elää hyvin niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun omistaja huolehtii arjen ääniin totuttamisesta, liikunnasta, turkinhoidosta ja yksinolon harjoittelusta. Pieni koko ei vähennä sen tarvetta lenkkeilyyn, koulutukseen tai rauhalliseen lepopaikkaan.

Yksinolo on opeteltava taito, ei rodun synnynnäinen etu. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja harjoittelu tulee aloittaa hyvin lyhyistä, turvallisista hetkistä. Asteittain yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta aikaa on lyhennettävä, jos koira haukkuu, kävelee levottomasti edestakaisin, tuhoaa tavaroita tai osoittaa muita ahdistumisen merkkejä. Järjestä apua, jos arkesi edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Ennen hankintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat vanhempien tallennetut PRA4-tulokset, ja miksi yhdistelmä on turvallinen?
- Milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri tutki vanhempien silmät viimeksi, ja kirjattiinko tutkimuksissa löydöksiä?
- Onko lähisukulaisilla todettu varmistettuja munuaisdysplasiatapauksia tai muita vakavia sairauksia?
- Miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, meluun ja käsittelyyn?
- Miten turkkia hoidetaan käytännössä, ja kuinka paljon työtä täyspitkä turkki vaatii lyhyeksi leikattuun verrattuna?
- Pystyvätkö koirat hengittämään, näkemään ja liikkumaan vapaasti ilman, että turkki tai pään muoto rajoittaa niitä?

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa jakaa arkensa pienen mutta itsevarman koiran kanssa ja pitää turkinhoitoa sekä arjen koulutusta osana koiran omistamista. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii hoitovapaata turkkia, varmasti hiljaista koiraa tai koiraa, jonka odotetaan hyväksyvän jokaisen ihmisen ja eläimen ilman huolellista tutustuttamista.

Lhasa apso

Verein für Deutsche Spitze (VDH - Germany)

Pieni mutta vankkarakenteinen tiibetiläinen seurakoira, jota pidettiin aikoinaan sisätilojen vahtikoirana. Sillä on suorakaiteen muotoinen runko ja tiheä, maahan asti ulottuva turkki, jota esiintyy monissa väreissä. Karvaa lähtee vähän, mutta turkki vaatii paljon hoitoa. Perheelleen uskollinen ja suojeleva, vieraita kohtaan pidättyväinen. Valpas ja herkkähaukkuinen. Sopii kerrostaloasumiseen, kun koulutuksesta ja riittävästä liikunnasta huolehditaan.

Heidi Iren Liåsen Brunes

## Perustiedot

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni ja valpas seura- ja vahtikoira, joka viihtyy perheensä lähellä ja huomaa nopeasti, mitä ympärillä tapahtuu. Se sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisen pienen koiran seurasta, kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti sekä auttaa koiraa erottamaan tavalliset arjen äänet tilanteista, jotka todella vaativat huomiota.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Rotutyyppi:** Yksi saksanpystykorvan viidestä kokomuunnoksesta
- **Käyttötarkoitus:** Seura- ja vahtikoira
- **Säkäkorkeus:** Ihannekorkeus on 27 cm, ja sallittu poikkeama on 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei aseteta tarkkaa painoa. Käytännön suuntaviivana monet kleinspitzit painavat noin 5–8 kg, mutta sopiva kuntoluokka ja mittasuhteet ovat tiettyä kilomäärää tärkeämpiä
- **Karvapeite:** Pitkä, suora peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla
- **Tyypillisiä piirteitä:** Valpas, eloisa, oppivainen ja usein pidättyväinen vieraita kohtaan

Kleinspitz on oma virallisesti tunnustettu kokomuunnoksensa, ei risteytys. Sen kokorajat ovat kuitenkin lähellä mittelspitzin ja pomeranianin kokorajoja. Ruotsissa sallitaan tietyin ehdoin vierekkäisten kokomuunnosten välisiä parituksia. Pennut rekisteröidään aluksi suuremman vanhemman kokomuunnokseen, ja myöhemmin näyttelyssä mitattavan koiran lopullinen kokomuunnos voidaan määrittää 15 kuukauden iästä alkaen. Pennunostajan kannattaakin kysyä molempien vanhempien koosta ja siitä, miten kasvattaja hoitaa kokomuunnoksen rekisteröinnin.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kleinspitzin tulee olla tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on suippo kuono, pienet pystyt korvat ja korkealle kiinnittynyt, selän päällä kannettu häntä. Runsas karvapeite muodostaa kaulan ympärille selvän kaulurin ja takaraajoihin housukarvoituksen. Karvapeitteen alla rungon tulee olla sopusuhtainen, ja liikkeiden tulee olla sujuvat ja joustavat.

Rodun ihannesäkäkorkeus on 27 cm, ja sallittu vaihteluväli on 24–30 cm. Tarkan kilomäärän sijaan rotumääritelmä suhteuttaa painon koiran kokoon. Arvioi koiran kuntoluokkaa tunnustelemalla ja tarvittaessa eläinlääkärin avulla: runsas turkki voi peittää ylipainon ja saada myös hoikan koiran näyttämään todellista painavammalta.

Hyväksyttyjä värejä ovat valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat tarkasti määritellyt värimuunnokset, kuten kermanvärinen, oranssisoopeli, musta ruskein merkein ja valkopohjainen kirjava. Merle ei kuulu rotumääritelmän hyväksymiin väreihin. Väri on ulkonäköseikka, eikä sitä saa koskaan asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti harkitun parituksen edelle.

Karvapeite koostuu suorasta, karheammasta peitinkarvasta ja lyhyestä, tiheästä, pumpulimaisesta pohjavillasta. Harjaa tai kampaa turkki ihoa myöten noin kerran viikossa ja karvanlähtöaikoina useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden ja kaulapannan alle jääviin kohtiin. Turkkia ei tule säännönmukaisesti muotoilla runsaasti leikkaamalla. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Kleinspitz on yleensä eloisa, tarkkaavainen ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintynyt, mutta se ei välttämättä suhtaudu seurallisesti kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin. Rotumääritelmä kuvaa koiraa, joka on luonnostaan varautunut vieraita kohtaan olematta kuitenkaan pelokas tai aggressiivinen. Arjessa tämä voi tarkoittaa sitä, että koira tarkkailee vierasta mieluummin ensin ennen kuin hakeutuu tämän luo.

Haukkuherkkyys on tärkeä huomioida rotua valittaessa. Kleinspitz reagoi usein nopeasti ääniin, porraskäytävässä liikkumiseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Tavoitteena ei tarvitse olla täysin äänetön koira, vaan koira, joka voi ilmoittaa havainnostaan ja rauhoittua sen jälkeen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, lisää etäisyyttä toistuvasti haukkumista laukaiseviin ärsykkeisiin äläkä vahingossa vahvista jokaista hälytystä ryntäämällä koiran kanssa ikkunaan.

Standardoituun BPH-käyttäytymiskuvaukseen on osallistunut vasta pieni joukko kleinspitzejä, joiden omistajat ovat itse valinneet osallistumisen. Keskimäärin ryhmän koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja osoittivat vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä, mutta ne eivät myöskään olleet erityisen seurallisia vieraita kohtaan. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät rodun jokaista yksilöä. Vanhempien käyttäytyminen, varhaiset kokemukset ja kasvattajan tarjoama kasvuympäristö kertovat yksittäisestä pennusta enemmän kuin pelkkä rotunimi.

Rodun saalistusviettiä kuvataan usein vähäiseksi, mutta se ei takaa varmaa luoksetuloa. Uteliaisuus ja innostus voivat silti saada kleinspitzin jahtaamaan lintuja, luonnoneläimiä tai polkupyöriä. Harjoittele luoksetuloa asteittain ja käytä pitkää liinaa siellä, missä ympäristö sitä edellyttää.

## Koulutus ja liikunta

Kleinspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä mielelle, mutta liikunnan määrä tulee sovittaa koiran ikään, terveyteen ja kokemukseen yleispätevän minuuttimäärän sijaan. Useat lenkit, mahdollisuudet haistella ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät sopivat sille usein paremmin kuin yksi pitkä ja yksitoikkoinen ulkoilu.

Rotu on nopea ja oppivainen, joten palkitsemiseen perustuva koulutus toimii hyvin, mutta myös epäselvät säännöt tulevat nopeasti esiin. Etene pienin askelin ja palkitse toivomastasi käytöksestä: kaikkien neljän tassun pitämisestä lattialla tervehdittäessä, kontaktista ennen oven avaamista ja hiljentymisestä ilmoitushaukun jälkeen. Kovat rangaistukset voivat aiheuttaa pelkoa tai lisätä ääntelyä, eivätkä ne kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen.

Hajutyöskentely, temput, tasapainoharjoitukset ja arkitottelevaisuus tuovat hyödyllistä vaihtelua. Terve aikuinen kleinspitz voi nauttia myös pidemmistä lenkeistä, mutta kuntoa on rakennettava vähitellen. Pennun tulee saada liikkua vapaasti ja monipuolisesti ilman pakotettuja lenkkimatkoja tai toistuvaa hyppimistä. Pieni koko ei tee koirasta haurasta koriste-esinettä, mutta sitä on suojeltava putoamisilta, rajuilta leikeiltä ja rasitukselta, johon se ei ole vielä valmis.

Totuta koira jo varhain turkin ja hampaiden harjaukseen, kynsien leikkaamiseen ja tutkimiseen. Lyhyet, myönteiset käsittelyharjoitukset helpottavat säännöllistä hoitoa ja auttavat huomaamaan muutokset ihossa, silmissä, suussa tai liikkumisessa.

## Terveys

Kleinspitziä pidetään yleisesti melko terveenä pienenä rotuna, mutta harkittu pennun hankinta edellyttää muutakin kuin yleisluontoista vakuuttelua terveistä sukulinjoista. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja kysy, mitä ongelmia lähisukulaisilla on todellisuudessa esiintynyt.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet ovat terveet eikä niiden silmissä ole todettu poikkeavuuksia. Polvilumpiolöydökset kirjataan asteikolla 0–3, joten varsinainen tulos on aina huomioitava: pelkkä maininta siitä, että koiran polvet on tutkittu, ei kerro tutkimuksen löydöksistä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt silmätarkastuseläinlääkäri. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan koiran silmien tilanteesta, ei elinikäistä takuuta.

Polvi- ja silmätutkimuksia koskevia suosituksia ei pidä sekoittaa keskitettyyn terveysohjelmaan tai kleinspitzin erilliseen rekisteröintiehtoon. Pennunostajan kannalta olennaisia ovat todelliset tutkimustulokset, tutkimusten ajankohdat ja se, miten kasvattaja hyödyntää tuloksia jalostuspäätöksissään.

Suhtaudu varauksella yleisluontoisiin väitteisiin PRA:n DNA-testeistä. Testi, joka tunnistaa tietyn geenimuunnoksen toisella rodulla, ei sulje pois kaikkia etenevän verkkokalvon surkastuman muotoja kleinspitzillä. Silmätutkimuksia, sukulaisten terveystietoja ja löydösten avointa raportointia ei siksi voi korvata epämääräisellä toteamuksella, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pienten saksanpystykorvien kuvauksissa mainitaan poikkeavaa karvanlähtöä, mutta termejä BSD ja ”black skin disease” käytetään epävirallisina kattokäsitteinä, ei yhden varmistetun diagnoosin niminä. Poikkeavasta karvanlähdöstä kärsivä koira tarvitsee eläinlääkärin tutkimuksia, ei rotuun tai ulkonäköön perustuvaa diagnoosia.

Kuten muillakin koirilla, painonhallinta ja hampaiden hoito ovat osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain ja tee siitä rauhallinen päivittäinen rutiini.

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – kleinspitz on nykymuodossaan lähtöisin Saksasta, ja se kuuluu FCI:n pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään. FCI:n rotumääritelmä kattaa kaikki viisi saksanpystykorvamuunnosta: wolfspitz/keeshond, grosspitz, mittelspitz, kleinspitz ja pomeranian.

Saksanpystykorvaa on historiallisesti kuvattu vahti- ja seurakoiraksi. Rotu sai FCI:n lopullisen hyväksynnän vuonna 1957, mutta rotumääritelmän sanamuotoja ja kokorajoja on sittemmin muutettu. Vanhemmissa kuvauksissa saksanpystykorvat yhdistetään hyvin varhaisiin eurooppalaisiin koiratyyppeihin, mutta näitä alkuperäkertomuksia on syytä pitää koirahistoriallisena perinteenä eikä nykyisen kleinspitzin todistettuna polveutumishistoriana.

Yhteinen rotumääritelmä selittää, miksi kokomuunnosten välisillä rajoilla on edelleen käytännön merkitystä jalostuksessa ja rekisteröinnissä. Kleinspitz ei siis ole vain arkikielinen ”pieni pystykorva”, vaan kokomuunnos, jonka tulee vastata rotumääritelmän mittoja ja yleisvaikutelmaa.

## Arki rodun kanssa

Kleinspitz voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Heikosti äänieristetyssä asunnossa tulevan omistajan on kuitenkin suhtauduttava rodun herkkään ilmoitushaukun taipumukseen vakavasti ja suunniteltava rauhoittumisen harjoittelu alusta lähtien.

Lapsiperheessä kleinspitzistä voi tulla innokkaasti perheen elämään osallistuva koira, mutta aikuisten on aina vastattava lasten ja koiran yhdessäolosta. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja lasten on opittava olemaan häiritsemättä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Pienen kokonsa vuoksi kleinspitzin nostamisessa ja vauhdikkaissa leikeissä on oltava erityisen huolellinen. Mitään koiraa ei rodusta riippumatta saa jättää yksin pienten lasten kanssa.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä ja tutustuttamisesta kuin rodusta. Ensikohtaamisten tulee olla rauhallisia ja asteittaisia, ja eläimillä on oltava mahdollisuus pitää etäisyyttä sekä omat ruoka- ja lepopaikat ja muut tärkeät resurssit. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista auttaa, mutta ei takaa jokaisen yhdistelmän toimivuutta.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissa. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa ilman stressiä vaihtelee suuresti. Pidennä yksinoloaikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin, tuhota tavaroita tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Kleinspitz sopii siis parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran, on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja haluaa harjoitella koiran kanssa ääniin suhtautumista, varmuutta sosiaalisissa tilanteissa sekä arjen taitoja. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii hiljaista ja itsenäistä koiraa, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ja voi olla yksin pitkien työpäivien ajan.

Saksanpystykorva – kleinspitz

VDH (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni, neliömäinen seurakoira, jolla on kettumainen ilme, tiheä kaksinkertainen turkki ja kippura häntä. Se on valpas, eloisa ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyvä koira, joka sopeutuu hyvin niin kaupunkiin kuin maallekin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, liikuntaa ja koulutusta ja voi olla haukkuherkkä ja tarkkaavainen vahti.

Vivian Høeg Møller

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh)

German Shorthaired Pointer Club of Germany (Deutsch-Kurzhaar-Verband)

Norwegian German Shorthaired Pointer Club (Norsk Vorstehhundklubb)

Svenska Vorstehklubben (Swedish Pointing Dog Club)

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh) on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen metsästyskoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja näyttävä maksanruskean ja valkoisen muodostama väritys. Se on energinen, ihmisläheinen ja älykäs koira, joka tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ja läheistä yhdessäoloa perheensä kanssa pysyäkseen rauhallisena ja tyytyväisenä.

Lykkeager's

## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Team Kongsgaards

Amtofts Kær

## Rotu lyhyesti

Portugalinvesikoira on keskikokoinen, työskentelyhaluinen koira ihmiselle, joka haluaa tehdä koiransa kanssa muutakin kuin käydä lyhyillä kävelyillä. Rotu on peräisin Portugalista, kuuluu FCI:n ryhmään 8 ja työskenteli aikoinaan kalastajien apuna. Nykyisin se on ensisijaisesti aktiivinen seurakoira.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 50–57 cm ja paino 19–25 kg, narttujen säkäkorkeus 43–52 cm ja paino 16–22 kg.
- **Turkki:** runsas, pohjavillaton karvapeite, joka on joko pitkä ja laineikas tai lyhyempi ja kihara.
- **Väri:** musta, ruskean eri sävyt tai yksivärinen valkoinen. Mustilla ja ruskeilla koirilla voi olla valkoisia merkkejä tietyissä kehonosissa.
- **Luonne:** usein seurallinen, leikkisä, utelias ja nopea oppimaan, mutta yksilöiden välillä on selviä eroja.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee tasapainoisen yhdistelmän lenkkeilyä, hajutyöskentelyä, koulutusta, leikkiä ja lepoa.
- **Turkinhoito:** tarvitsee säännöllistä, perusteellista kampaamista ja leikkaamista etenkin turkin vaihtumisvaiheessa.
- **Elinajanodote:** mediaani oli 13,0 vuotta laajassa brittiläisessä tutkimuksessa vuonna 2024, mutta rodun otoskoko oli rajallinen.

Rotu sopii parhaiten kotiin, jossa koira pääsee osallistumaan perheen elämään ja käyttämään sekä kehoaan että päätään. Se ei ole paras valinta ihmiselle, joka haluaa helppohoitoisen turkin tai koiran, jolle riittää sama rauhallinen kävelylenkki päivästä toiseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Portugalinvesikoira on tiivisrakenteinen, vahva ja lähes neliömäinen olematta raskas. Varpaiden välissä on selvät räpylät, ja rotumääritelmässä kuvataan myös hännän merkitystä uimisen ja sukeltamisen apuna.

Rodulla hyväksytään kaksi karvatyyppiä. Laineikas karva on pidempää, hieman kiiltävää ja villavaa, kun taas kihara karva on lyhyempää ja tiheämpää ja muodostaa tiiviitä kiharoita. Kummassakaan karvatyypissä ei ole pohjavillaa. Tämä ei tee turkista hoitovapaata eikä tarkoita, ettei koirasta koskaan irtoaisi karvaa. Irronneet karvat voivat jäädä turkin sekaan ja muodostaa takkuja sen sijaan, että ne putoaisivat lattialle.

Turkinhoito on sovitettava karvatyypin, turkin pituuden ja koiran elämänvaiheen mukaan. Kampaa koko turkki huolellisesti ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden ja kaulapannan alle jääviin kohtiin. Aikuisen koiran turkin voi usein kammata läpi noin kerran viikossa, mutta pitkä tai vaihtumisvaiheessa oleva turkki voi vaatia tiheämpää hoitoa. Turkki on myös leikattava joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Perinteisessä leikkauksessa karva lyhennetään kuonosta, takaosasta ja suurimmasta osasta häntää, jonka päähän jätetään tupsu. Rotumääritelmä kuvaa leikkauksen ulkonäön, mutta ei vahvista kertomuksia siitä, että leikkauksella olisi suojattu tiettyjä elimiä tai niveliä. Nämä selitykset eivät ole todennettuja historiallisia tosiasioita.

Totuta pentu vähitellen kampaan, saksiin ja trimmauskoneeseen sekä tassujen, korvien ja suun käsittelyyn. Lyhyet, palkitsevat harjoitukset helpottavat aikuisen koiran hoitamista ilman kamppailua.

Portugalinvesikoira ei ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on syljessä ja ihosta irtoavassa hilseessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin jopa saman pentueen sisällä. Pohjavillaton turkki ei siis takaa allergiaystävällisyyttä. Koira-allergisen kannattaa keskustella omasta tilanteestaan lääkärin kanssa sen sijaan, että hankkisi pennun rodun maineen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Portugalinvesikoira on usein ihmisläheinen, leikkisä ja aloitekykyinen. Se työskentelee yleensä mielellään ihmisen kanssa, kun tehtävä tuntuu siitä mielekkäältä. Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, voimakastahtoiseksi ja erittäin kestäväksi. Arjessa tämä yhdistelmä voi tehdä siitä innokkaan ja yhteistyökykyisen koulutuskumppanin, mutta epäselvien rajojen vallitessa se oppii nopeasti myös ei-toivottuja tapoja.

Ruotsin kennelliiton analyysissa tarkasteltiin hieman yli 200:aa BPH-käyttäytymiskuvaukseen osallistunutta portugalinvesikoiraa. Ryhmä oli suhteellisen seurallinen, leikkisä, melko itsevarma ja utelias. Suhtautuminen tervehtimiseen, uteliaisuus ja kiinnostus uuteen leluun vaihtelivat silti selvästi. Vain pieni osa Ruotsin silloisesta rodun kannasta oli osallistunut kuvaukseen. Tulokset kertovat siksi tutkitun ryhmän taipumuksista, eivät siitä, millainen jokaisesta pennusta kasvaa.

Tapaa vähintään pennun emä ja kysy, miten lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin ja käsittelyyn sekä miten ne rauhoittuvat innostumisen jälkeen. Suoritettu BPH- tai MH-kuvaus voi antaa hyödyllistä tietoa, mutta sitä on tarkasteltava yhdessä arkikäyttäytymisen ja muiden sukulaisten käyttäytymisen kanssa.

Rotu voi elää sopuisasti lasten ja muiden eläinten kanssa, mutta siihen vaikuttavat yksilö, aiemmat kokemukset ja tutustumisen toteutus. Koira ja pieni lapsi tarvitsevat aina aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Älä anna vilkkaan nuoren koiran oppia jahtaamaan kissaa tai ahdistelemaan vanhempaa koiraa. Rauhalliset kohtaamiset, riittävä tila ja aktiivinen valvonta ovat hyödyllisempiä kuin yleinen lupaus siitä, että rotu ”tulee toimeen kaikkien kanssa”.

## Koulutus ja liikunta

Portugalinvesikoira tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Sopiva aktiivisuuden taso riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja luonteesta. Yhdistä erilaisissa ympäristöissä lenkkeily ja turvalliset mahdollisuudet liikkua vapaasti hajutyöskentelyyn, yhteistyöharjoituksiin ja rauhalliseen lepoon.

Rotu innostuu usein helposti tehtävistä, joihin kuuluu kantamista, noutamista, etsimistä ja ongelmanratkaisua. Noutoharjoitukset, etsintätehtävät, jäljestys, toko, agility ja vesityöskentely ovat vaihtoehtoja, eivät vaatimuksia. Valitse tekemistä, josta sekä koira että omistaja nauttivat, ja pidä harjoitukset lyhyinä ja selkeinä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeaoppiselle ja kekseliäälle koiralle. Vahvista käytöstä, jota haluat nähdä enemmän: kontaktin ottamista, kaikkien neljän tassun pitämistä lattialla, rauhallista ovesta kulkemista ja odottamista. Opeta myös, että tekemisellä on alku ja loppu. Koira, jolle tarjotaan aina vain lisää vauhtia ja jännitystä, voi oppia kiihtymään taitavasti oppimatta rauhoittumaan.

Rodun historia antaa taustaa sen kiinnostukselle vettä kohtaan, mutta kaikki yksilöt eivät pidä uimisesta. Aloita matalassa vedessä, anna koiran itse päättää, meneekö se veteen, ja hyödynnä leikkiä tai noutamista ilman pakottamista. Uiminen on yksi liikuntavaihtoehto, ei koe siitä, onko koira ”oikea” portugalinvesikoira. Ota aina huomioon lämpötila, vesiolosuhteet ja koiran taidot.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat ennen kaikkea monipuolista liikkumista, kehonhallinnan harjoittelua, kokemuksia erilaisista ympäristöistä ja riittävästi lepoa. Pitkät, toistuvat tai voimakkaasti kuormittavat harjoitukset eivät ole oikotie hyväkuntoiseksi aikuiseksi. Lisää vaikeutta ja kestävyyttä vaativaa tekemistä vähitellen.

## Terveys

Portugalinvesikoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta pennunostajan on syytä selvittää lonkkien ja silmien tutkimustulokset, olennaiset DNA-testitulokset sekä suvun terveystiedot. Pyydä rekisterinumerot ja tarkista viralliset tulokset sen sijaan, että tyytyisit mainintaan ”terveystutkituista vanhemmista”.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Niiden lonkat on siis kuvattava, mutta rodun jalostuskäyttöä ei näissä säännöissä rajata vain A- tai B-lonkkaisiin koiriin. Vanhemmilla on oltava myös enintään vuoden vanha virallinen silmätarkastuslausunto, eikä PRA:ta sairastavaa koiraa saa käyttää jalostukseen.

Rotuyhdistyksen julkaisemat pentuvälitysehdot ovat tiukemmat. Niihin sisältyvät lonkkatulos A tai B sekä vaatimus siitä, että vähintään toinen vanhemmista on prcd-PRA:n suhteen DNA-testillä terveeksi todettu. Testi on arvokas jalostuksen työkalu, mutta sitä ei ole mainittu rodun pakollisena DNA-testinä Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä.

prcd-PRA on perinnöllinen verkkokalvosairaus, joka heikentää näköä vähitellen. Silmätarkastuksessa voidaan havaita sairaus, kun taas DNA-testi erottaa perimältään terveet, kantajat ja sairaat koirat toisistaan. Kantaja ei ole sairas. Olennaista on yhdistää vanhempien tulokset niin, ettei synny sairastuvia pentuja.

Rotuyhdistys kertoo myös JDCM:stä, joka on nuorilla koirilla esiintyvä, peittyvästi periytyvä sydänsairaus, ja suosittelee testausta sairaiden pentujen syntymisen välttämiseksi. Ruotsin kennelliiton säännöt eivät edellytä testitulosta rekisteröintiä varten. Kysy kasvattajalta, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri tämän yhdistelmän kannalta ja miksi yhdistelmä on valittu.

Rodulla on raportoitu Addisonin tautia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta vanhemmassa ruotsalaisessa aineistossa niiden yleisyyttä ei pystytty arvioimaan luotettavasti. Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten todetuista sairauksista ja poikkeuksellisen varhaisista kuolemista olettamatta, että jokainen koira sairastuu.

Yli puoli miljoonaa koiraa käsittäneessä brittiläisessä tutkimuksessa rodun elinajanodotteen mediaaniksi arvioitiin 13,0 vuotta. Portugalinvesikoirien otokseen kuului 179 yksilöä, joista 36 oli kuollut, ja arvioon liittyi huomattavaa epävarmuutta. Suhtaudu lukuun suuntaa antavana tietona, älä lupauksena siitä, että yksittäinen koira saavuttaa tietyn iän.

## Historia ja alkuperä

Portugalinvesikoira on peräisin Portugalista, ja se työskenteli aikoinaan maan rannikolla. Kalastusmenetelmien muuttuessa rotu keskittyi Algarveen, jota rotumääritelmä pitää sen alkuperäisenä kotiseutuna.

FCI:n rotumääritelmässä mainitaan koiran tarkat tehtävät: se auttoi kalastajaa noutamaan karanneita kaloja, sukelsi rikkoutuneiden verkkojen ja irronneiden siimojen perään, toimi yhteydenpitäjänä veneen ja rannan välillä sekä vartioi venettä ja omaisuutta. Työ vaati uimataitoa, kestävyyttä, tarkkaavaisuutta ja oma-aloitteisuutta.

Tämä tausta auttaa ymmärtämään, miksi monet yksilöt pitävät noutamisesta, etsintätehtävistä ja tiiviistä yhteistyöstä. Se ei tarkoita, että jokainen koira rakastaisi vettä tai olisi yhtä työintoinen. Myös jalostuksella, kasvatuksella ja koiran omilla kokemuksilla on merkitystä.

Nykyisin rotu on ensisijaisesti aktiivinen seurakoira. Sen dokumentoidut työtehtävät selittävät taipumusta yhteistyöhön, kantamiseen, etsimiseen ja vedessä työskentelyyn ilman epävarmoja kertomuksia meripelastuksesta tai perinteisen turkinleikkauksen tarkoituksesta.

## Arki portugalinvesikoiran kanssa

Arki portugalinvesikoiran kanssa sujuu parhaiten, kun yhdessäololle, turkinhoidolle ja monipuoliselle tekemiselle on aikaa joka päivä. Suuri piha ei korvaa yhteisiä lenkkejä ja koulutusta. Kerrostaloasuminenkin voi onnistua, kun koiran tarpeet täytetään ja sitä opetetaan käyttäytymään rauhallisesti ovikellon soidessa tai jonkun liikkuessa yhteisessä rappukäytävässä. Rodulla esiintyy jonkin verran vahtimistaipumusta, mutta äänekkyys vaihtelee yksilöittäin.

Suunnittele yksinolon opettaminen alusta lähtien, mutta etene kiirehtimättä. Kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, harjoittele hyvin lyhyitä hetkiä portin tai oven takana. Pidennä aikaa vasta, kun pentu pystyy pysymään rauhallisena. Rotunimi ei kerro, kuinka pitkään tietty koira pystyy olemaan yksin stressaantumatta. Jos arkeen kuuluu pitkiä työpäiviä, järjestä koiralle sopiva hoito.

Laadi realistinen viikkosuunnitelma ennen koiran hankintaa. Siinä on varattava aikaa ja resursseja seuraaviin:

- lenkkeilyyn ja mielekkääseen tekemiseen myös huonolla säällä
- perusteelliseen turkinhoitoon ja säännölliseen leikkaamiseen
- lyhyisiin arjen harjoituksiin ja rauhoittumisen tukemiseen
- asteittaiseen yksinoloharjoitteluun ja varahoitojärjestelyyn
- turvallisiin toimintatapoihin lasten, vieraiden ja muiden eläinten kanssa
- vakuutuksen, eläinlääkärinhoidon, varusteiden ja tarvittaessa ammattitrimmaajan kustannuksiin.

Kasvattajan tulisi vastata selkeästi kysymyksiin vanhempien luonteesta, virallisista lonkka- ja silmätuloksista, siitä, miten prcd-PRA ja JDCM on huomioitu, sekä suvussa esiintyvistä sairauksista. Sopivan koiran löytyminen riippuu yhtä lailla jalostuslinjasta ja yksilöstä kuin rodusta. Oikeassa kodissa portugalinvesikoira on innokas ja monipuolinen kumppani. Kodissa, jossa sen tarpeisiin ei pystytä vastaamaan, sama energia, kekseliäisyys ja turkki muodostuvat nopeasti suureksi vastuuksi.

Portugalinvesikoira

Fédération Cynologique Internationale (Belgium, Europe)

Portugalinvesikoira on vankkarakenteinen, keskikokoinen ja vettä rakastava koira, jonka kiharasta tai laineikkaasta turkista irtoaa vain vähän karvaa. Älykkäänä, ihmisläheisenä ja energisenä se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäistä koulutusta sekä runsaasti liikuntaa ja uintia. Se viihtyy aktiivisena perhekoirana, joka saa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet