## Perustiedot

Basenji on pieni, kevytrakenteinen alkukantainen metsästyskoira Keski-Afrikasta. Se ei hauku tavalliseen tapaan, mutta äänetön se ei ole: rotu viestii muun muassa jodlaamalla, kujertamalla ja monilla muilla äänillä. Basenji sopii ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä koiraa ja pystyy huomioimaan sen metsästysvietin turvallisesti.

- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
- **Alkuperä ja vastuumaa:** rotu on peräisin Keski-Afrikasta, ja sen vastuumaa FCI:ssä on Iso-Britannia.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** metsästys, muun muassa riistan ajaminen ansoihin. Nykyisin basenji on Ruotsissa ensisijaisesti seurakoira.
- **Koko:** rotumääritelmän ihannekoko on uroksilla 43 cm ja 11 kg sekä nartuilla 40 cm ja 9,5 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen.
- **Ääntely:** ei hauku, mutta ei ole mykkä. Sen tunnusomaista ääntä kuvaillaan kujerruksen ja jodlauksen sekoitukseksi.
- **Luonne:** älykäs, itsenäinen, kiintyvä ja valpas. Osa yksilöistä suhtautuu vieraisiin pidättyvästi.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee säännöllistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja koulutusta, jonka koira kokee mielekkääksi.
- **Jalostuksessa huomioitavat keskeiset terveysasiat:** Fanconin oireyhtymä, PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA sekä silmätutkimukset.
- **Kiiman vuodenaikaisuus:** monien basenjinarttujen kiimakierto on vuodenaikaan sidottu. Pohjoismaissa kiima on usein kerran vuodessa syksyllä, mutta poikkeuksiakin esiintyy.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Basenji on rungon pituuteen nähden korkearaajainen, ja sen tulee näyttää kevyeltä, tasapainoiselta ja ketterältä. Pää on hienopiirteinen, korvat ovat pienet ja pystyt, ja otsa rypistyy koiran höristäessä korviaan. Rintakehästä vatsalinja kohoaa selvästi erottuvaan vyötäröön, ja häntä kiertyy tiukalle kippuralle selän päälle. Rotumääritelmän mitat ovat ihanteita, joten jos aikuiskoolla on sinulle merkitystä, tutustu vanhempiin ja muihin aikuisiin lähisukulaisiin.

Karvapeite on lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen. Hyväksyttyjä värejä ovat mustavalkoinen, punavalkoinen, musta punaruskein ja valkoisin merkein sekä brindle, jossa punaisella pohjalla on mustia raitoja. Valkoista tulee olla käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Valkoiset raajat, otsapiirto ja kaulus ovat sallittuja.

Lyhyt turkki on melko helppo pitää puhtaana. Tarkista iho ja turkki säännöllisesti ja harjaa, kun irtokarvaa tai likaa on tarpeen poistaa. Lyhyt karvapeite ei kuitenkaan tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja esiintyy pääasiassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä. Allergisen kannattaa siksi arvioida tilannetta juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella lääkärin kanssa ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Basenjissa yhdistyvät läheinen suhde omiin ihmisiin ja vahva kyky tehdä omia päätöksiä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, kiintyväksi ja valppaaksi, mutta se ei ole itsestään selvästi miellyttämishaluinen. Rauhallisessa ympäristössä viehättävältä ja kekseliäältä vaikuttava käytös voi muuttua turvallisuusriskiksi, kun koira näkee tai haistaa jotakin, jota se haluaa lähteä seuraamaan.

Rotumääritelmän mukaan basenji voi olla hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Anna pennun tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin omaan tahtiinsa. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ja käsittelyyn.

Basenji voi elää tyytyväisenä lapsiperheessä, mutta rotu ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee valvoa pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lasten tulee jättää koira rauhaan, kun se nukkuu, syö tai siirtyy pois. Arvioi yksittäisen koiran viestejä ja taustaa etenkin silloin, kun harkitset aikuista kodinvaihtajaa.

Suhtautuminen muihin koiriin, kissoihin ja pieneläimiin vaihtelee. Rodun metsästystaustan vuoksi nopea liike voi käynnistää takaa-ajon myös koiralla, joka on sisällä rauhallinen perheen kissan kanssa. Rakenna yhteiseloa hitaalla tutustuttamisella, erillisillä turvallisilla alueilla ja estämällä koiraa harjoittelemasta jahtaamista. Tuttuus kotona ei automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona vieraiden kissojen tai pieneläinten lähellä.

## Koulutus ja liikunta

Basenji tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Yhdistä kävelyjä, haistelumahdollisuuksia, lyhyitä koulutushetkiä ja vapaampaa liikkumista täysin turvallisessa paikassa. Sovita liikunnan määrä ja rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun yhteistyö on palkitsevaa. Käytä palkkiona ruokaa, leikkiä, liikettä tai pääsyä tutkimaan jotakin koiraa kiinnostavaa. Lyhyet, selkeät ja vaihtelevat tehtävät toimivat usein paremmin kuin saman asian toistuva hiominen. Palkitsemiseen perustuvien menetelmien hyödyistä oppimiselle ja hyvinvoinnille on parempaa näyttöä kuin kivun, pelottelun tai fyysisten ojennusten käytöstä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä luota siihen ainoana turvakeinona. Paikoissa, joissa voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, hihna, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on turvallisempi ratkaisu kuin odotus siitä, että koulutus voittaisi metsästysvietin. Varmista, että portit ja aidat ovat turvallisia juuri omalle koirallesi. Järjestely ei ole turvallinen vain siksi, että se on toiminut toisella basenjilla.

Jäljestys, hajutyöskentely ja maastojuoksu, jossa koira ajaa keinotekoista viehettä, voivat tarjota hallittuja tapoja käyttää rodun metsästys- ja jäljestämiskykyjä. Yhtä tärkeitä taitoja ovat kontaktin ottaminen, löysällä hihnalla kävely, löydettyjen esineiden vaihtaminen palkkioon, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Pennun kanssa tärkeintä on rauhallinen maailmaan tutustuminen, leikin kautta oppiminen ja fyysisen kuormituksen asteittainen lisääminen.

## Terveys

Parhaiten dokumentoidut jalostuksessa huomioitavat terveysongelmat ovat Fanconin oireyhtymä ja silmäsairaudet, erityisesti PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, mitä kukin tutkimus kattaa. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä.

Fanconin oireyhtymä on perinnöllinen sairaus, jossa munuaistiehyet eivät ime elektrolyyttejä ja ravintoaineita normaalisti takaisin elimistöön. Tärkeitä aineita menetetään siksi virtsan mukana. Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä glukoosi virtsassa ovat tunnettuja merkkejä ja vaativat eläinlääkärin arviota. Basenjeille on saatavilla DNA-testi. Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Silmien terveyden arviointiin tarvitaan muutakin kuin yksi DNA-tulos. PRA-BJ1-testi koskee yhtä tunnistettua geenimuunnosta, kun taas toinen basenjien retinopatian/PRA:n muoto todetaan silmätutkimuksessa. Terve PRA-BJ1-testitulos ei siis sulje pois kaikkia perinnöllisiä silmäsairauksia. Rodulla esiintyy myös sikiöaikaisten silmäkalvojen jäänteitä eli PPM:ää. Lievät löydökset eivät yleensä vaikuta näköön, mutta laajemmat löydökset on arvioitava erikseen.

On tärkeää erottaa sitovat säännöt rotuyhdistyksen jalostustyöstä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä basenjilta rotukohtaisesti virallista lonkkakuvaus-, silmätutkimus- tai DNA-tulosta. Rodun erityismääräys koskee värikoodausta. Vuonna 2024 hyväksytyssä jalostusstrategiassa puolestaan kuvataan yhdistyksen pentuvälitys sekä Fanconin oireyhtymää, PRA-BJ1:tä, silmätutkimuksia ja lonkkakuvauksia koskevat vaatimukset tai suositukset. SKK-rekisteröinti ei siis osoita, että kaikki nämä tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajalta asiakirjat, joista näkyvät koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos. Tarkista erityisesti:

- molempien vanhempien Fanconi-tulokset ja se, että mahdollinen kantaja on yhdistetty geneettisesti terveeseen koiraan
- molempien vanhempien PRA-BJ1-tulokset sekä ajantasaiset silmätutkimustulokset
- onko vanhempien lonkat kuvattu lonkkaniveldysplasian eli HD:n varalta, vaikka rotuyhdistys suosittelee tätä eikä edellytä sitä
- onko pennun eläinlääkärintarkastuksessa todettu napatyrä; pieni rasvaa sisältävä tyrä ei ole sama asia kuin suuri tyrä
- vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla lähisukulaisilla toistuvat munuais-, silmä-, liikkumis- tai luonneongelmat.

## Historia ja alkuperä

Basenji on kotoisin Keski-Afrikasta, jossa sitä on käytetty metsästykseen, muun muassa riistan ajamiseen ansoihin. Koirat metsästävät sekä näön että hajuaistin avulla. Työ vaatii niin yhteistyötä kuin itsenäisiä päätöksiäkin, mikä auttaa ymmärtämään rodulle ominaista läheisen kiintymyksen ja omatoimisuuden yhdistelmää.

Rodun dokumentoitu länsimainen jalostushistoria pääsi vauhtiin Englannissa 1930-luvulla. Afrikan ulkopuolinen jalostus perustui aluksi harvoihin koiriin, joten geenipohja oli kapea. Myöhemmät tuonnit Kongosta, muun muassa 1980-luvun lopulla ja 2000-luvulla, toivat mukaan uutta perimää.

Basenji saapui Ruotsiin vuonna 1951 Englannista tuotujen koirien myötä, mutta kasvatus vilkastui vasta 1970-luvulla. Brindle hyväksyttiin rotumääritelmään vuonna 1999 myöhempien Afrikan-tuontien jälkeen.

Vanhoissa kuvissa esiintyy basenjia muistuttavia koiria, ja rotua kuvaillaan usein hyvin ikivanhaksi. Yhtäläisyydet osoittavat, että koiratyypillä on syvät historialliset juuret, mutta ne eivät todista katkeamatonta polveutumisketjua antiikista nykyiseen rekisteröityyn basenjiin. On täsmällisempää erottaa vanha koiratyyppi nykyisen rodunjalostuksen dokumentoidusta historiasta.

## Arki basenjin kanssa

Se, ettei basenji hauku muiden koirien tavoin, ei tarkoita hiljaista kotia. Jodlaus, ulvonta ja vinkuminen voivat kuulua kauas, ja äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun liikunta, hajutyöskentely, lepo ja turvallinen ulkoilu on järjestetty asianmukaisesti. Asumismuoto ei korvaa tekemistä eikä rauhoittumisen harjoittelua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Siirry aluksi vain hetkeksi portin taakse tai oven ulkopuolelle ja pidennä aikaa koiran pysyessä rauhallisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, eikä aikuisen koiran kykyä olla yksin voi päätellä rodusta. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset osaavat levätä ja selviytyvät lyhyistä erohetkistä. Järjestä apua, jos arkesi edellyttää koiralta enemmän kuin se pystyy levollisesti sietämään.

Jos kotona on kissa, järjestä sille ensin koiralta rauhoitettu alue, omat ruoka- ja vesipaikat, hiekkalaatikko sekä pakoreitit. Aloita pitämällä eläimet erillään ja tutustuttamalla niitä toistensa hajuihin. Siirry sitten lyhyisiin kohtaamisiin portin läpi koiran ollessa hihnassa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Estä jokainen jahtaamisyritys. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin molemmat ovat pysyneet toistuvasti rauhallisina. Jos koira jää jatkuvasti tuijottamaan kissaa tai jahtaa sitä, pidä eläimet erillään.

Monien basenjinarttujen kiimakierto on selvästi vuodenaikaan sidottu, ja Pohjoismaissa kiima osuu usein syksyyn. Siksi monet pentueet syntyvät loppuvuodesta. Myös pääasiallisen kiimakauden ulkopuolisia kiimoja on dokumentoitu. Älä suunnittele koiran arjen järjestelyjä tai pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että jokaiselle nartulle tulee poikkeuksetta yksi kiima aina täsmälleen samaan aikaan.

Ennen kuin valitset basenjin, varmista, että voit vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Haluan elää itsenäisen koiran kanssa ja osaan kouluttaa sitä vaatimatta ehdotonta tottelevaisuutta.
- Voin tarjota päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja hallittuja mahdollisuuksia käyttää koiran luontaisia kykyjä.
- Minulla on turvallinen suunnitelma hihnan, pitkän liinan tai aitauksen käytöstä kaikkialla, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä.
- Kaikki kodissa asuvat osaavat kunnioittaa koiran lepopaikkaa ja tunnistaa, milloin se haluaa omaa tilaa.
- Olen nähnyt vanhempien varsinaiset Fanconi-, PRA-BJ1- ja silmätutkimustulokset ja ymmärrän, mitä ne merkitsevät yhdessä.
- Olen kysynyt ääntelystä, yksinolosta, jahtaamisesta, napatyristä ja aikuisten lähisukulaisten terveydestä enkä ole vain käynyt katsomassa pentuja.

Basenji on oikea valinta silloin, kun itsenäisyys, metsästysvietti ja poikkeava ääntely hyväksytään osaksi arkea eikä niitä pidetä yksityiskohtina, jotka koulutus poistaa. Turvallisten rutiinien ja palkitsemiseen perustuvan yhteistyön avulla rodusta voi saada läheisen ja omaleimaisen kumppanin.

Basenji

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

The Basenji Club of Great Britain

Basenji on pieni, urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka säkäkorkeus on 40–43 cm ja paino 9–12 kg. Sillä on lyhyt turkki, kippura häntä ja ryppyinen otsa. Sitä kutsutaan usein ”haukkumattomaksi”, sillä haukkumisen sijaan se jodlaa. Basenji on siisti, itsenäinen, älykäs ja voimakastahtoinen. Se tarvitsee kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, turvallisesti aidatun alueen sekä säännöllisesti liikuntaa ja aivojumppaa.

Catarro Cani

## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Yasmin Osee Aakre

## Perustiedot

Bokseri on seurallinen, energinen ja fyysisesti voimakas käyttökoira, joka viihtyy saadessaan osallistua aktiivisesti perheen elämään. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää päivittäin aikaa yhteiseen liikuntaan, koulutukseen ja leikkiin sekä nauttii ilmeikkäästä, oma-aloitteisesta ja vahvasti seuraa kaipaavasta koirasta.

- **Alkuperä:** Saksa
- **Käyttötarkoitus:** käyttö-, seura- ja vahtikoira
- **Koko:** urokset 57–63 cm ja noin 30 kg; nartut 53–59 cm ja noin 25 kg
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, keltainen tai juovikas, musta maski; valkoisia merkkejä voi esiintyä
- **Aktiivisuus:** suuri; tarvitsee sekä liikuntaa että mielekkäitä tehtäviä
- **Elinikä:** suuntaa antavasti noin 9–11 vuotta

Olennaista ei ole se, pidätkö bokserin ulkonäöstä, vaan se, haluatko elää vilkkaan, voimakkaan ja ohjausta tarvitsevan koiran kanssa. Aktiivisessa kodissa bokseri voi olla läheinen, leikkisä ja yhteistyöhaluinen kumppani. Rauhallista ja itsenäistä koiraa etsivälle se ei ole yhtä sopiva valinta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Bokseri on keskikokoinen, tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen koira, jolla on vahva luusto ja selvästi erottuvat lihakset. Sen tulee näyttää urheilulliselta, ei raskaalta tai kömpelöltä. Rodun tunnusomaiseen päähän kuuluvat leveä kuono, musta maski ja rodunmukainen alapurenta. Kuono on lyhyt, mutta sen mittasuhteiden tulee olla tasapainoiset ja sierainten avoimet. Äärimmäisen lyhyt kuono ei ole tavoite.

Urosten säkäkorkeus on tavallisesti 57–63 cm ja paino noin 30 kg. Narttujen säkäkorkeus on 53–59 cm ja paino noin 25 kg. Tämän kokoisen koiran hihnassa vetäminen, ihmisiä vasten hyppiminen ja riehakkaat tervehdykset voivat olla vaikeasti hallittavia, jos koulutusta lykätään.

Karva on lyhyttä, kovaa, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pohjaväri on erisävyinen keltainen tai juovikas, ja koiralla on aina musta maski. Pieniä valkoisia merkkejä voi esiintyä. Myös kokonaan tai pääosin valkoisia koiria syntyy, mutta valkoinen ei ole rotumääritelmän hyväksymä väri. Koiraa valittaessa terveys ja luonne ovat värimerkkejä tärkeämpiä.

Turkinhoito on helppoa. Harjaa koiraa runsaamman karvanlähdön aikaan, pese se tarvittaessa ja pyyhi tassut märkien lenkkien jälkeen. Lyhyen karvan ansiosta iho on helppo tarkastaa. Tarkkaile punoitusta, kutinaa, haavaumia ja uusia patteja. Tarkasta säännöllisesti myös korvat, kynnet ja hampaat. Leikkaa kynnet niiden kasvaessa liian pitkiksi ja vie koira eläinlääkärin arvioon, jos iho- tai korvaongelmat jatkuvat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen bokseri on seurallinen, valpas, utelias ja leikkisä. Se hakeutuu ihmisten lähelle ja haluaa olla siellä, missä perhekin on, mutta säilyttää samalla käyttökoiran valppauden ja itsevarmuuden. Monen bokserin leikkityyli pysyy nuorekkaana ja fyysisenä pitkälle aikuisikään.

Bokseri voi sopia erittäin hyvin aktiiviseen lapsiperheeseen, mutta rodun maine lapsiystävällisenä ei koskaan takaa yksittäisen koiran käytöstä. Bokseri on voimakas, nopea ja innostuessaan usein riehakas. Se voi vahingossa kaataa pienen lapsen, ja aikuisen on aina valvottava koiran ja lapsen yhteistä leikkiä. Opeta jo pennulle rauhallinen tervehtiminen, omalle pedille tai matolle asettuminen ja leikin lopettaminen.

Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee. Ruotsin kennelliitto toteaa, että rodussa esiintyy aggressiivisuutta muita koiria kohtaan, ja joillekin bokserinomistajille koirakohtaamiset ovat arjen haaste. Tämä ei tarkoita, että bokserit olisivat yleisesti epäsosiaalisia. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että hallittuun totuttamiseen muihin koiriin, hihnakäytökseen ja kykyyn irrottaa huomio muista koirista on syytä panostaa. Valitse leikkikaverit yksilön ja sen leikkityylin mukaan: bokserin fyysinen leikki voi olla pienille tai varovaisille koirille liian rajua.

Osa boksereista suhtautuu vieraisiin avoimesti, osa pidättyväisemmin. Varhainen ja harkittu sosiaalistaminen tutustuttaa koiran erilaisiin ihmisiin, paikkoihin, alustoihin ja arjen ääniin ilman, että jokaisen kohtaamisen tarvitsee johtaa tervehtimiseen. Tavoitteena on itsevarma koira, joka pystyy suhtautumaan ympäristöönsä neutraalisti silloin, kun tilanne sitä vaatii.

## Koulutus ja liikunta

Bokseri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä. Pelkät lyhyet tarpeidentekolenkit eivät riitä terveelle aikuiselle koiralle, mutta kaikille ei sovi sama ajallinen liikuntatavoite. Kuormitus tulee sovittaa ikään, kuntoon, lämpötilaan, hengitykseen ja terveydentilaan. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, leikkiä sekä esimerkiksi jäljestystä, etsintätehtäviä, tottelevaisuuskoulutusta tai muita koiraurheilulajeja.

Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Palkitse käytöstä, jota haluat nähdä useammin, ruoalla, leikillä tai yhdessäololla ja suunnittele harjoitukset niin, että koira voi onnistua. Kovia tai pelotteluun perustuvia menetelmiä ei tarvita. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset sopivat usein vilkkaalle koiralle, mutta tärkeintä ovat vaihtelu ja selkeä päivärytmi.

Panosta taitoihin, jotka helpottavat arkea voimakkaan koiran kanssa:

- kävely löysällä hihnalla
- luoksetulo kutsusta ja leikin lopettaminen pyynnöstä
- koirien ja ihmisten ohittaminen ohjaajaan keskittyen
- tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa
- tavaroiden jättäminen rauhaan ja odottaminen ovilla
- siirtyminen toiminnasta lepoon omalle paikalle

Hihnakävely, luoksetulo, koirakohtaamiset ja riehakkaat tervehdykset nousivat toistuvasti esiin Ruotsin bokseriyhdistyksen vuoden 2025 omistajakyselyssä. Pentu- tai nuorten koirien kurssista voi siksi olla hyötyä jo varhaisessa vaiheessa. Sovita liikunta kasvavan koiran tarpeisiin ja lisää sen kestoa ja rasittavuutta vähitellen sen sijaan, että veisit nuoren koiran suoraan juoksu- tai pyörälenkeille.

## Terveys

Kun valitset bokseria ja kasvattajaa, perehdy terveystaustoihin huolellisesti. Rodussa esiintyy muun muassa lonkkaniveldysplasiaa, spondyloosia, munuaisdysplasiaa, vanhempien koirien polviongelmia sekä ihosairauksia ja allergioita. Myös sydänsairaudet ja kasvaimet ovat tärkeitä osa-alueita rodun terveysohjelmassa. Ruotsalaisessa vakuutettuja koiria koskevassa tutkimuksessa boksereilla todettiin myös selvästi suurentunut syöttösolukasvainten riski.

Bokseri on lyhytkuonoinen, mutta kaikilla boksereilla ei ole lyhytkuonoisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Selviä hengitysääniä, työlästä hengitystä, heikkoa palautumista tai huonoa lämmönsietoa ei silti pidä sivuuttaa rodulle normaaleina ominaisuuksina. Bokseri kuuluu rotuihin, joita koskevissa erityisissä näyttelyohjeissa kiinnitetään huomiota hengitykseen, kuonon pituuteen ja ihoon. Toukokuusta 2026 lähtien bokserit ovat Ruotsissa voineet osallistua myös standardoituun RFG-S-hengitysarviointiin. Testi voi antaa lisätietoa koiran hengityksestä, mutta se ei ole bokserin yleinen pakollinen jalostusvaatimus.

Pyydä kasvattajaa selittämään tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”:

- Tarkasta vanhempien viralliset lonkkatulokset ja kysy suunnitellun pentueen HD-indeksistä. Ruotsin bokseriyhdistyksen jalostusstrategiassa viitataan Ruotsin kennelliiton suositukseen, jonka mukaan pentueen arvioidun indeksin tulisi olla yli 100.
- Tutustu vanhempien MH-luonnekuvaustuloksiin ja kysy, miten lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa.
- Pyydä tietoa sydäntutkimuksesta. Rotuyhdistys suosittelee molemmille vanhemmille erikoiseläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua tai Doppler-/ultraäänitutkimusta.
- Pyydä tietoa yli 24 kuukauden iässä otetuista spondyloosiröntgenkuvista rotuyhdistyksen suosituksen mukaisesti.
- Kysy, onko koirille tehty RFG-S-arviointi, ja kuuntele itse niiden hengitystä levossa ja kevyen liikunnan jälkeen.
- Kysy kasvattajalta lähisukulaisten syövistä, munuaissairauksista, iho- ja polviongelmista sekä eliniästä.

Pidä koira hoikkana ja kohota sen kuntoa vähitellen. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, poikkeavasti lisääntynyttä juomista tai virtsaamista, uusia tai muuttuvia patteja tai selviä hengitysvaikeuksia. Varhaiset tutkimukset eivät poista perinnöllistä riskiä, mutta ne parantavat mahdollisuutta havaita ongelma ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Bokseri kehitettiin Saksassa paikallisista koiratyypeistä 1800-luvulla. Sen lähin dokumentoitu esi-isä on brabantinbullenbeisser, saksalainen bulldoggityyppinen metsästäjien apuna työskennellyt koira. Sen tehtävänä oli tarttua sitä kohti ajettuun riistaan ja pitää se paikallaan metsästäjän saapumiseen asti. Tämä selittää leveän kuonon ja voimakkaiden leukojen merkityksen.

Nykyaikaisesta bokserista tuli monipuolinen käyttö-, vahti- ja seurakoira. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1902. Bokseri-nimen alkuperää ei ole varmuudella selvitetty, joten selitystä, jonka mukaan nimi johtuu koiran tavasta käyttää etutassujaan leikkiessä, on pidettävä tarinana eikä todennettuna tietona.

Rodun tausta näkyy edelleen sen työskentelyinnossa, valppaudessa ja yhteistyöhalussa. Nykybokserin ei tarvitse harrastaa mitään tiettyä lajia, mutta sille on hyväksi ratkoa säännöllisesti tehtäviä yhdessä ohjaajansa kanssa.

## Arki bokserin kanssa

Bokseri voi asua kerrostalossa, rivitalossa tai omakotitalossa. Arjen järjestelyt ovat asunnon neliömäärää tärkeämpiä. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Sisällä koiran täytyy oppia rauhoittumaan. Muuten perhe voi huomata elävänsä suuren, jatkuvasti kierroksilla käyvän koiran kanssa, joka keksii itselleen koko ajan tekemistä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Ruotsin kennelliiton mukaan joillakin boksereilla on vaikeuksia jäädä yksin, joten pitkien työpäivien ajaksi on hyvä järjestää koiranhoitaja tai muuta apua. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan aikuiset koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kuusi tuntia on ohjeessa mainittu ulkoiluväli, ei tae siitä, että jokainen bokseri viihtyisi yksin niin pitkään.

Ota myös sää huomioon. Bokserin lyhyt turkki suojaa kylmältä vain vähän, ja lyhyt kuono edellyttää erityistä varovaisuutta kuumalla säällä. BOASista kärsivien koirien voi olla vaikeampi säädellä ruumiinlämpöään. Ajoita rasittavampi liikunta hellepäivän viileämpiin hetkiin, tarjoa vettä ja varjoa ja lopeta liikunta, jos hengitys tai palautuminen poikkeaa tavallisesta. Kun arvioit koiran takin tarvetta kylmällä säällä, tarkkaile sen liikkumista, turkin märkyyttä ja mahdollisia epämukavuuden merkkejä.

Bokseri sopii parhaiten perheeseen, joka voi vastata myöntävästi neljään kysymykseen: Haluammeko tarjota koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö opettamaan rauhallista käytöstä ja arjen taitoja johdonmukaisesti? Onko meillä toimiva, pitkäjänteinen suunnitelma yksinoloa varten? Olemmeko valmiita perehtymään terveyteen ja hengitykseen yhtä huolellisesti kuin luonteeseen ja ulkonäköön? Jos vastaus on kyllä, rodun energia, huumorintaju ja voimakas läheisyyden tarve voivat olla sen suurimpia vahvuuksia yhteisessä arjessa.

Bokseri

The Boxer Club UK

Boxer Klub e.V. Germany

Svenska Boxerklubben (Swedish Boxer Club)

Bokseri on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen koira, jolla on lyhyt turkki ja ilmeikäs, leveä pää. Se on eloisa, leikkisä ja ihmisrakas, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein lempeä lapsia kohtaan. Energisenä ja suojelunhaluisena koirana se tarvitsee johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja virikkeitä.

Made Of Love

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Friends Always

## Perustiedot

- Berninpaimenkoira on suuri sveitsiläinen maatiaiskoira, jota käytettiin alun perin vartiointiin, vetotöihin ja karjanajoon. Nykyään se on ennen kaikkea seurakoira ja monipuolinen työkoira.
- Urosten säkäkorkeus on 64–70 cm, ihannekorkeus 66–68 cm. Narttujen säkäkorkeus on 58–66 cm, ihannekorkeus 60–63 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- Rodun tulee olla itsevarma, tarkkaavainen, hyväntahtoinen ja perheeseensä kiintynyt sekä vieraita kohtaan ystävällinen.
- Aikuinen koira tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja tekemistä. Pennuille ja nuorille koirille ei pidä teettää suunnitelmallista kuntovalmennusta eikä raskasta fyysistä rasitusta.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite tarvitsee tavallisesti perusteellisen harjauksen kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan useammin.
- Ruotsissa molemmilla vanhemmilla on oltava viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset ennen astutusta. Histiosyyttisen sarkooman HS-testi arvioi sairastumisriskiä, mutta ei osoita koiraa terveeksi tai sairaaksi.
- Kasvainsairaudet ja lyhyt elinikä ovat rodun vakavimmat terveyshuolet. Siksi sukulaisten elinikä ja dokumentoidut kuolinsyyt ovat tärkeitä pennun valinnassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Berninpaimenkoira on suuri ja voimakas, mutta sen tulee olla myös liikkuva, sopusuhtainen ja tasapainoinen. Rungon pituus on noin kymmenen prosenttia säkäkorkeutta suurempi, ja yleisvaikutelman tulee olla pikemminkin tiivis kuin pitkänomainen. Raskas olemus ei tarkoita oikeaa rotutyyppiä: koiran tulee liikkua vapaasti ja kantaa suuri kokonsa olematta ylipainoinen.

Urosten säkäkorkeuden tulee olla 64–70 cm, mieluiten 66–68 cm. Narttujen vastaavat mitat ovat 58–66 cm ja 60–63 cm. Rotumääritelmä ei anna painoväliä. Arvioi aikuisen koiran mittasuhteita, lihaksistoa ja kuntoluokkaa sen sijaan, että tavoittelisit tiettyä vaakalukemaa.

Pään tulee olla voimakas mutta ei liian raskas. Silmät ovat tummanruskeat ja mantelinmuotoiset, korvat keskikokoiset ja kolmionmuotoiset. Tuuhea häntä ulottuu vähintään kintereeseen. Levossa se riippuu alhaalla, mutta liikkeessä se voi nousta selkälinjan tasolle.

Karvapeite on pitkä ja kiiltävä, joko suora tai hieman laineikas. Pohjaväri on pikimusta, ja poskissa, silmien yläpuolella, raajoissa ja rinnassa on täyteläisen ruosteenruskeat merkit. Valkoista on muun muassa symmetrisenä piirtona päässä sekä kurkussa ja rinnassa. Valkoiset käpälät ja valkoinen hännänpää ovat toivottavia, mutta merkkien symmetrisyys ei kerro mitään koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliiton rotuopas suosittelee harjaamista tai kampaamista kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan päivittäin. Sovita hoitoväli koiran ja vuodenajan mukaan. Käy turkki läpi ihoa myöten ja tarkista korvantaustat, kainalot ja hapsut, joihin voi piiloutua takkuja. Tunnustele samalla mahdolliset patit, aristavat kohdat ja ihomuutokset.

Ajoita kesän pidemmät ulkoilut päivän viileämpiin hetkiin, tarjoa varjoa ja vettä ja anna koiran levätä, jos se ei palaudu normaalisti. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon, edes varjoon tai ikkuna raollaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen berninpaimenkoiran tulee olla itsevarma, hyväntahtoinen ja yhteistyöhaluinen, ei pelokas tai aggressiivinen. Rotumääritelmä kuvaa sitä myös tarkkaavaiseksi ja valppaaksi koiraksi, joka on kiintynyt perheeseensä ja suhtautuu vieraisiin ystävällisesti. Tämä on jalostuksen ja luonteen tavoite, ei lupaus jokaisesta pennusta tai kaikista tilanteista.

Rotu on usein seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta tämänkokoinen riehakas nuori koira voi kaataa lapsen, vetää aikuisen pois tasapainosta tai tunkea vieraan iholle ilman minkäänlaista aggressiivista tarkoitusta. Opeta jo varhain pitämään kaikki neljä tassua maassa, tervehtimään rauhallisesti, kävelemään löysällä hihnalla ja rauhoittumaan omalle paikalle.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun täytyy tervehtiä kaikkia. Tarjoa sille rauhallisia kokemuksia ihmisistä, koirista, liikenteestä, erilaisista alustoista, käsittelystä ja ympäristöistä ja anna sen myös tarkkailla etäältä. Toistuva pelokkuus on otettava vakavasti sen sijaan, että se sivuutettaisiin rodun ”herkkyytenä”.

Berninpaimenkoira voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa, mutta ratkaisevaa on koirayksilö ja se, miten tutustuminen toteutetaan. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä tai häiritä sitä sen nukkuessa. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja aikuisen tulee aina valvoa koirien ja pienten lasten yhdessäoloa.

## Koulutus ja liikunta

Aikuinen berninpaimenkoira tarvitsee joka päivä kunnolla liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita määrä koiran ikään, kuntoluokkaan, terveyteen, fyysiseen kuntoon, alustaan ja lämpötilaan. Lenkit, joilla on aikaa haistella, arjen taitojen harjoittelu, hajutyöskentely ja leikki muodostavat paremman arjen kuin pelkkä koiran väsyttäminen.

Pentujen ja nuorten koirien kohdalla Ruotsin Kennelliitto erottaa omaehtoisen liikkumisen tarkoituksellisesta liikuntaharjoittelusta. Anna koiran liikkua omaan tahtiinsa ja levätä tarvittaessa. Suunnitelmalliset juoksulenkit, toistuva hyppiminen ja raskaat vetotyöt saavat odottaa, kunnes koira on fyysisesti täysikasvuinen. Älä nojaa yksinkertaiseen viiden minuutin sääntöön, vaan sovita aktiivisuus koiran liikkumisen, väsymisen ja palautumisen mukaan.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset toimivat hyvin. Panosta taitoihin, joiden opettaminen vaikeutuu, jos ne jätetään siihen asti, että koira on saavuttanut täyden kokonsa:

- kävely löysällä hihnalla ja kääntyminen ohjaajan mukana
- tervehtiminen hyppimättä tai nojaamatta koko painolla ihmistä vasten
- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan häiriöiden keskellä
- odottaminen oviaukoissa sekä rauhallinen autoon nouseminen ja sieltä poistuminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittely yhteistyössä koiran kanssa

Rodun työtaustaa voi hyödyntää hajutyöskentelyssä, tottelevaisuuskoulutuksessa, rally-tokossa, koirarepun kantamisessa tai rotuyhdistyksen veto- ja käyttökokeissa. Kuorman vetäminen edellyttää sopivia varusteita, asteittaista harjoittelua sekä fyysisesti täysikasvuista ja tervettä koiraa.

## Terveys

Terveyden ja pitkäikäisyyden tulee painaa paljon berninpaimenkoiraa valittaessa. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa kasvainsairaudet nimetään rodun suurimmaksi terveysongelmaksi, ja siinä todetaan myös lyhyen eliniän olevan yhä ongelma. Kukaan ei silti voi luvata, kuinka monta vuotta yksittäinen koira elää.

Jalostusstrategiassa esitetyssä ruotsalaisessa vakuutusaineistossa vuosilta 2016–2021 kuoliniän mediaani oli 5,5 vuotta. Sveitsiläisessä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin vuosina 2001–2002 syntyneitä rotuyhdistykseen rekisteröityjä koiria, eliniän mediaani oli 8,4 vuotta. Koirapopulaatiot, ajanjaksot ja menetelmät eroavat toisistaan, joten luvut eivät ole keskenään samanlaisia ennusteita. Ne osoittavat, miksi lähisukulaisten terveys ja pitkäikäisyys ovat hyödyllisempää tietoa kuin yksi yleinen elinikähaarukka.

Kasvainsairaudet aiheuttivat yli puolet kuolemista sekä sveitsiläisessä että alankomaalaisessa tutkimuksessa. Histiosyyttinen sarkooma on se kasvaintyyppi, johon rodun terveysohjelmassa erityisesti keskitytään. HS-testi jakaa koirat rodun sisällä tavanomaista pienemmän, keskimääräisen tai tavanomaista suuremman perinnöllisen riskin ryhmiin. Se ei ole diagnostinen testi: pienemmän riskin koira voi silti sairastua, ja suuremman riskin koira voi pysyä terveenä.

HSIMS arvioi suunnitellun yhdistelmän riskiä vanhempien HS-tulosten perusteella. Sitä on tarkasteltava yhdessä pitkäikäisyyden, muiden terveystekijöiden, sukulaisuuden ja toimintakyvyn kanssa. Valinta pelkästään pienimmän riskin perusteella kaventaisi perinnöllistä monimuotoisuutta. Ruotsin jalostusstrategia suosittelee HS-testausta, mutta se ei ole Ruotsin Kennelliittoon rekisteröinnin edellytys. Vuodesta 2025 lähtien Ruotsin sveitsinpaimenkoirayhdistyksen pentuvälitys on kuitenkin edellyttänyt molempien vanhempien testaamista.

Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkka- ja kyynärniveldysplasialausunto ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon. Koiria, joiden lonkkatulos on D tai E tai kyynärtulos 2 tai 3, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostusstrategia suosittelee lisäksi kyynärniveliltään terveitä vanhempia ja yli 100:n yhdistettyä lonkka- ja kyynärnivelindeksiä. Indeksi 100 vastaa rodun keskiarvoa, ja laskennassa hyödynnetään myös sukulaisten tietoja. Siksi indeksit ja tutkittujen pentuesisarusten tulokset kertovat enemmän kuin yksi yksittäinen tutkimustulos.

Munuaisdysplasia eli RD on vakava munuaisten kehityshäiriö, jota esiintyy pääasiassa nuorilla koirilla. Varmistetut tapaukset kirjataan keskitetysti, ja varma diagnoosi edellyttää munuaiskudoksen tutkimista. Familiaalinen nefropatia on toinen rodulla todettu munuaissairaus, jota esiintyy useammin nuorilla aikuisilla. Ei ole olemassa yksinkertaista DNA-testiä, jolla voitaisiin osoittaa, ettei suunniteltuun yhdistelmään liity näiden sairauksien perinnöllistä riskiä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärtulokset sekä suunnitellun yhdistelmän ajantasaiset indeksit
- kuinka monta pentuesisarusta ja aiempaa jälkeläistä on tutkittu ja millaisin tuloksin
- HS-tulokset sekä se, miten HSIMS ja perinnöllinen monimuotoisuus on otettu huomioon
- vanhempien, sisarusten ja vanhempien sukulaisten munuaissairaudet, kasvaindiagnoosit, eliniät ja varmistetut kuolinsyyt

## Historia ja alkuperä

Berninpaimenkoiran dokumentoitu historia ulottuu Sveitsin Bernin ympäristön alppiseutujen maatilakoiriin. Se vartioi tiloja, veti kuormia ja auttoi karjan käsittelyssä. Koiria kutsuttiin nimellä Dürrbächler Riggisbergin lähellä sijaitsevan Dürrbachin majatalon mukaan. Pitkäkarvainen, kolmivärinen koiratyyppi oli siellä yleinen.

Dürrbächler-koiria esitettiin koiranäyttelyissä vuosina 1902, 1904 ja 1907. Marraskuussa 1907 Burgdorfin seudun kasvattajat perustivat Schweizerischen Dürrbach-Klub -yhdistyksen yhtenäistääkseen koirien tyyppiä ja määritelläkseen niiden ominaisuudet. Nimi berninpaimenkoira vakiintui myöhemmin suhteessa muihin sveitsinpaimenkoirarotuihin.

Väite rodun polveutumisesta roomalaisista mastiffeista toistuu usein, mutta se ei kuulu luotettavasti dokumentoituun historiaan. Varmennettu historia keskittyy Bernin seudun paikallisiin maatilakoiriin, niiden vartiointi-, veto- ja karjatyöhön sekä rodun järjestelmälliseen kehittämiseen 1900-luvun alussa.

## Arki berninpaimenkoiran kanssa

Berninpaimenkoira tarvitsee arjessa toimivia tilaratkaisuja, ei vain riittävästi lattiapinta-alaa. Kerrostaloasuminen voi onnistua, mutta selvitä portaiden, hissin, liukkaiden lattioiden ja sopivien ulkoilualueiden toimivuus sekä se, miten sairastunutta koiraa voisi kuljettaa. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä.

Varaudu suureen petiin, koiralle sopivaan autoon ja valjaisiin, ruoka- ja vakuutuskuluihin sekä paikkaan, jossa märkä turkki voi kuivua. Lisää tarvittaessa liukuesteitä. Nämä käytännön asiat on parempi ratkaista koiran ollessa nuori kuin vasta sen ollessa kipeä.

Yksinoloa on harjoiteltava koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista koiran ollessa rauhallinen ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy asettumaan makuulle ja rentoutumaan. Jatkuva vinkuminen, edestakainen kuljeskelu, läähätys tai raapiminen kertoo, että harjoitus oli liian vaikea. Rodun kiintymys perheeseen ei tarkoita, että koiralle kehittyisi ero-ongelmia, mutta se ei myöskään takaa, että koira pärjäisi yksin kokonaisen työpäivän.

Tutustuta koirat ja kissat toisiinsa vähitellen. Pidä ne aluksi erillään, anna niiden tottua toistensa hajuun, järjestä kissalle koiralta rauhoitettu paikka ja estä koiraa jahtaamasta sitä. Lyhyitä kohtaamisia portin läpi tai koiran ollessa hihnassa voi pidentää, kun molemmat eläimet ovat rentoja. Sama rauhallinen periaate pätee muiden koirien kohtaamiseen. Berninpaimenkoiran koon vuoksi hihnakäytöksen opettaminen varhain on erityisen tärkeää.

Hyvä kasvattaja osaa kertoa suvun vahvuuksista ja ongelmista ja esittää asiakirjat, ei pelkkiä testien nimiä. Valitse yhdistelmä, jossa terveyttä, luonnetta, toimintakykyä ja perinnöllistä monimuotoisuutta on tarkasteltu kokonaisuutena. Avoimuus sairaista ja kuolleista sukulaisista on vähintään yhtä arvokasta kuin vanhempien hyvät tulokset.

Berninpaimenkoira

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norsk Kennel Klub (Norway)

Deutscher Club für Berner Sennenhunde e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Sveitsiläinen, maatilakoiraksi jalostettu suurikokoinen koira, jolla on vahva, tasapainoinen rakenne ja paksu kolmivärinen turkki. Berninpaimenkoira on hellä ja ihmisläheinen sekä yleensä lempeä lapsia kohtaan. Se tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, viileän ilmaston, säännöllistä turkinhoitoa ja lempeää koulutusta. Terveystutkimukset ovat erityisen tärkeitä nivelongelmien ja syöpäsairauksien vuoksi.

Søndervang

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Posselt

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Swedish Kennel Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

Wendelens Royal

## Rotu lyhyesti

- Nimestään huolimatta tiibetinterrieri ei ole käyttötarkoitukseltaan terrieri. FCI luokittelee sen seurakoiraksi, mutta Tiibetissä sitä on käytetty myös paimennukseen ja hälyttäväksi vahtikoiraksi.
- Uroksen säkäkorkeuden tulisi olla 36–41 cm, nartun hieman pienempi. FCI:n rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten vanhempien ja muiden aikuisten sukulaisten todellinen koko kertoo enemmän kuin lupaus tietystä kilomäärästä.
- Rodun tulisi olla vankka, keskikokoinen, pitkäkarvainen ja yleisvaikutelmaltaan neliömäinen. Suuret käpälät ovat pyöreät ja litteät, ja liikkeiden tulee olla sujuvat, etuaskelen pitkä ja takatyönnön hyvä.
- Turkki on kaksinkertainen, ja siinä sallitaan monia värejä. Suklaanruskea, maksanruskea ja merle eivät ole rotumääritelmän mukaan sallittuja.
- Ihanteellinen tiibetinterrieri on eloisa, hyväntahtoinen, valpas ja älykäs. Se ei välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä, mutta liiallinen arkuus ei ole toivottu rotuominaisuus.
- Tiibetinterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen seuralaisen, pystyy käyttämään aikaa turkinhoitoon ja koulutukseen ja on valmis tarkistamaan terveystutkimusten asiakirjat sen sijaan, että tyytyisi tietoon vanhempien ”testaamisesta”.

## Ulkonäkö ja turkki

Tiibetinterrierin tulisi olla vahva ja tiivisrakenteinen olematta raskas. Etäisyyden olkanivelestä hännäntyveen tulee vastata säkäkorkeutta. Päätä peittää runsas karvoitus, ja silmät ovat suuret, tummanruskeat ja melko kaukana toisistaan. Runsaskarvainen häntä on kiinnittynyt melko korkealle ja kaartuu selän päälle. Hännän kärjen lähellä saa olla mutka.

Pitkät pääkarvat saavat laskeutua eteenpäin, mutta ne eivät saa peittää silmiä tai haitata koiran näköä. Tämä on tärkeä tarkistaa arjessa. Jos koira törmäilee esineisiin, epäröi portaissa tai sen on vaikea tulkita muiden koirien viestejä, asiaa ei pidä kuitata rodulle tyypillisen otsatukan seurauksena. Jaa tai sido karvat niin, että koira näkee, ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan kaikki uudet näkökyvyn muutokset.

Pohjavilla on hienoa ja villavaa. Peitinkarvan tulee olla runsasta, hienoa ja pitkää, mutta ei silkkistä eikä villavaa. Se voi olla suoraa tai laineikasta, mutta ei kiharaa. Sallittuja värejä ovat muun muassa valkoinen, kullanvärinen, kermanvärinen, harmaa, savunvärinen, musta, kirjava ja kolmivärinen. Ei siis pidä paikkaansa, että kaikki värit olisivat sallittuja: suklaanruskea, maksanruskea ja merle on suljettu pois.

Turkki on hoidettava perusteellisesti, mutta sama hoitorytmi ei sovi kaikille koirille. Nuoren koiran karvan vaihtuminen aikuiskarvaan, turkin täysi pituus, kosteus, lika ja aktiivisuus vaikuttavat kaikki siihen, kuinka nopeasti takkuja muodostuu. Käy turkki läpi sormin ja kammalla ihoa myöten, etenkin korvien takaa, kainaloista ja nivusista, parrasta ja käpälistä sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Kamman tulee kulkea turkin läpi ihoa kiskomatta. Pese koira, kun turkki on likainen tai vaikeasti selvitettävä, ja kuivaa se ihoa myöten. Totuta pentu vähitellen harjaukseen, kuivaamiseen, tassujen käsittelyyn sekä paikallaan seisomiseen ja makaamiseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinterrierin tulisi olla eloisa, hyväntahtoinen, ulospäinsuuntautunut, valpas, älykäs ja rohkea, mutta ei kiivas tai riidanhaluinen. Rotumääritelmässä todetaan myös, ettei rotu välttämättä osoita vieraille heti kiintymystä. Tämä ei tarkoita, että pelkoa, uhkaavaa käytöstä tai vaikeutta palautua säikähdyksestä pitäisi hyväksyä ”rodulle tyypillisenä pidättyväisyytenä”.

Yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset antoivat hyödyllistä tietoa rodun silloisesta keskimääräisestä käyttäytymisestä. Ruotsin vuoden 2018 jalostusstrategian taustalla olleessa kyselyssä osalla koirista raportoitiin sekä liiallista pidättyväisyyttä että vaikeuksia jäädä yksin. Aineisto koskee aiempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa tämän päivän pennun käyttäytymistä.

Tapaa pentueen emä ja mielellään useita aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne reagoivat vieraan ihmisen saapumiseen, tassujen ja turkin käsittelyyn sekä yllättäviin tapahtumiin. Sopivan aikuisen koiran ei tarvitse hakeutua kaikkien seuraan, mutta sen tulisi selviytyä tilanteista jäämättä pelon, haukkumisen tai puolustautumisen kierteeseen. Kysy, miten täyssisarukset ja aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät kotona, matkoilla ja eläinlääkärissä.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää tuntimäärää ei ole. Aikuinen koira voi nauttia kävelyistä vaihtelevassa maastossa, etsintätehtävistä, jäljestämisestä, rally-tokosta, sopivan tasoisesta agilitystä tai muusta ajattelua ja yhteistyötä vaativasta harjoittelusta. Sovita määrä koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aseta etusijalle arkea helpottavat taidot:

- kävely löysällä hihnalla ja luotettava luoksetulo, aluksi hallituissa ympäristöissä
- ihmisten ja koirien ohittaminen ilman, että jokainen kohtaaminen johtaa tervehtimiseen tai hälyttämiseen
- selkeä lepopaikka ja kyky rentoutua tekemisen jälkeen
- turkin, tassujen, suun, silmien ja korvien vapaaehtoinen käsittely
- odottaminen ovilla, auton luona ja ennen tervehtimistä
- hyvin lyhyet yksinolot, joita pidennetään ilman, että koira ahdistuu

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Rotu voi oppia nopeasti, vaikka pitkät, toistuvat harjoitukset eivät sitä miellyttäisikään. Käytä palkkioina vaihtelevasti ruokaa, leikkiä, haistelua, etäisyyden kasvattamista ja pääsyä mieluisan tekemisen pariin. Jos koira ääntelee tai käy yhä levottomammaksi tai sen on vaikea nukkua harjoittelun jälkeen, helpommat tehtävät, vähäisemmät ärsykkeet ja pidemmät tauot voivat auttaa enemmän kuin uusi harjoituskerta.

Pennuille ja nuorille koirille tulee tarjota monipuolista, omaehtoista liikuntaa turvallisilla alustoilla, mutta niitä ei pidä rasittaa pitkillä juoksulenkeillä tai toistuvalla hyppimisellä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Ruotsin sitovat rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen suositukset ovat eri asioita. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 sääntöjen mukaan jälkeläisiä ei voida rekisteröidä, jos vanhemmalla on PRA tai linssiluksaatio. Rotukohtaisessa osiossa ei kuitenkaan edellytetä tiettyä DNA-testipakettia tai määrättyä lonkkatulosta. Pennunostajan kannattaa siksi selvittää sekä vähimmäisvaatimukset että vapaaehtoinen terveystyö.

Ruotsalainen rotuyhdistys Tibetanska Terriersällskapet suosittelee, että molemmat vanhemmat lonkkakuvataan ja että niiden HD-tulos olisi mieluiten A tai B. Jos jalostukseen käytetään C-lonkkaista koiraa, pentueen ennustetun HD-indeksin tulisi olla vähintään 100. Rodulla on Ruotsissa käytössä HD-indeksi, joten pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman tulos ja pentueen ennustettu indeksi sen sijaan, että tyytyisit tietoon lonkkien kuvaamisesta.

Yhdistys suosittelee myös, että molemmille vanhemmille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta eikä niissä todeta PRA:ta tai linssiluksaatiota. Tähän on tarkoin rajattu poikkeus joillekin vanhemmille koirille, joilla on toistuvia silmätutkimuksia ja DNA-tuloksia. Pyydä tutkimuksen päivämäärä, koko lausunto ja aiemmat tulokset. PRA on useiden sairauksien yhteisnimitys, ja yhdistyksen mukaan PRA3- ja rcd4-testit selittävät vain osan rodun PRA-tapauksista. Yhden variantin osalta terve tulos ei siis sulje pois kaikkia PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa primaariseen linssiluksaatioon eli PLL:ään ja myöhään alkavaan neurologiseen NCL-sairauteen. Näiden peittyvästi periytyvien varianttien kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää, koska pennut voivat periä kaksi kopiota sairausvariantista. Tarkista kummankin vanhemman osalta tarkka sairaus, variantti, laboratorio ja tulos. Pelkkä ilmaus ”DNA-testattu” kertoo liian vähän ilman asiakirjoja.

Myös munuaisdysplasia, josta aiemmin käytettiin nimitystä PNP, kuuluu rodun terveyshistoriaan. Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan nimenomaisesti, että aiemmin käytetty RD-DNA-testi on epäluotettava eikä sitä pidä käyttää. Tällaista tulosta ei saa esittää osoituksena terveydestä. Kysy sen sijaan vanhemmilla, sisaruksilla, aiemmilla jälkeläisillä ja vanhemmilla sukulaisilla todetuista munuaissairauksista.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa tiibetinterrierien eliniän mediaaniksi arvioitiin tutkitussa ryhmässä 13,8 vuotta. Tulos kuvaa Britanniassa eläneitä koiria, eikä se ole ennuste ruotsalaisen pennun eliniästä tai takuu yksittäisen koiran pitkäikäisyydestä.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinterrieri on lähtöisin Tiibetistä, mutta rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia. Nimestään huolimatta se ei ole terrieri. FCI kuvaa sen taustaa paimenkoirana ja kauppiaiden hälyttävänä vahtikoirana, mutta luokittelee nykyisen rodun ryhmän 9 seurakoiriin.

Rodun uudempi eurooppalainen historia tunnetaan paremmin kuin monet tarinat pyhistä onnentuojista. Brittiläinen lääkäri Agnes Greig tutustui rotuun Intiassa vuonna 1922 ja toi koiria Englantiin 1920-luvulla. Tiibetinterrierit ja lhasa apsot rekisteröitiin yhdessä lhasanterriereinä, kunnes Britannian kennelliitto erotti ne toisistaan vuonna 1934.

Vuonna 1958 Carin Slättne toi Englannista kaksi koiraa Ruotsiin. Tibetanska Terriersällskapet perustettiin vuonna 1972. Tämä osa historiasta tunnetaan hyvin. Kertomukset siitä, ettei koiria koskaan myyty vaan ne annettiin aina onnea tuovina lahjoina tai että ne tekivät tietynlaista pelastustyötä, kuuluvat pikemminkin perimätietoon, eikä niitä ole dokumentoitu yhtä hyvin.

## Arki tiibetinterrierin kanssa

Tiibetinterrieri voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa tekemistä, rauhaa ja säännöllistä turkinhoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, miten arjessa hallitaan lähikohtaamiset, yhteisten tilojen äänet, märkä turkki ja koira, joka huomaa muutokset herkästi. Opeta koiralle oma lepopaikka ja palkitse sitä siitä, että se kuulee ulkoa kantautuvat äänet jäämättä haukkumaan.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois, eikä turkista tai hännästä saa koskaan ottaa kiinni leikin tiimellyksessä. Pois haluavalla koiralla tulee olla suojaisa paikka portin takana tai toisessa huoneessa.

Sopivuus yhteiseloon muiden koirien, kissojen tai pieneläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Tutustuta koirat rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Tarjoa kissalle korkealla sijaitsevia lepopaikkoja ja koiralta rauhoitettuja alueita sekä estä jahtaaminen alusta lähtien. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa valvontaa tai yksittäisen koiran käyttäytymisen arviointia.

Totuta koira yksinoloon vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Jatkuva haukkuminen, edestakainen kulkeminen, tuhoaminen tai ruoasta kieltäytyminen kertovat, että harjoitus on liian vaikea. Ne eivät ole merkkejä uhmakkuudesta.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi pärjätä rodun kanssa, jos turkinhoito, arjen koulutus ja terveysasiakirjojen tarkistaminen tuntuvat hallittavilta. Tapaa aikuisia sukulaisia, varmista lonkkatulokset ja pentueen indeksi, lue silmälausunnot ja pyydä DNA-tulos jokaisesta nimetystä variantista. Valitse kasvattaja sen perusteella, miten avoimesti hän kertoo koko suvusta, älä värin, kampauksen tai yleisluonteisen ”terve suku” -vakuuttelun perusteella.

Tiibetinterrieri

Verein für Deutsche Spitze (Germany)

Tiibetinterrieri on keskikokoinen, vankkarakenteinen tiibetiläinen rotu, jolla on pitkä, suojaava turkki ja lumikenkämäiset käpälät. Se oli aikoinaan munkkien seuralainen. Sisällä se on rauhallinen ja lempeä, ulkona vilkas ja urheilullinen. Tämä älykäs ja itsenäinen ongelmanratkaisija tarvitsee lempeää, johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Lena Mari Fjeld

## Rotu lyhyesti

Coton de tuléar on Madagaskarilta kotoisin oleva pieni, virallisesti tunnustettu seurakoirarotu. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen ja aktiivisen koiran osaksi perheen arkea ja on valmis käyttämään runsaasti aikaa turkinhoitoon. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta: turkki vaatii päivittäistä huomiota, ja koira tarvitsee myös liikuntaa, koulutusta ja asteittaista totuttelua yksinoloon.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira
- **Alkuperä:** Madagaskar; rotumääritelmän vastuumaa on Ranska
- **Säkäkorkeus:** urokset 26–28 cm ja nartut 23–25 cm
- **Paino:** urokset 4–6 kg ja nartut 3,5–5 kg
- **Turkki:** pitkä, tiheä, pehmeä ja puuvillamainen, pohjaväriltään valkoinen
- **Luonteen ihanne:** iloinen, tasapainoinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen
- **Suurin päivittäinen velvollisuus:** turkin perusteellinen hoito joka päivä

Coton de tuléar voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta vain, jos arjessa on jo valmiiksi aikaa turkinhoidolle, koulutukselle ja yhdessäololle. Nämä käytännön vaatimukset ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että pieni seurakoira olisi automaattisesti helppo.

## Ulkonäkö ja turkki

Coton de tuléarin tunnusomaisin piirre on pehmeä ja runsas turkki, joka tuntuu puuvillamaiselta. Karva ei saa olla kovaa tai karheaa, ja se voi olla hieman laineikasta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja tummat, pyöreähköt silmät korostavat rodun eloisaa ilmettä.

Pohjaväri on valkoinen. Korvissa sallitaan vähäisiä vaaleanharmaita tai punakimoja sävyjä. Samanlaista sävytystä voidaan hyväksyä muuallakin, jos yleisvaikutelma säilyy valkoisena, mutta rotumääritelmän mukaan se ei ole toivottavaa. Pennun värilliset merkit voivat muuttua turkin kehittyessä, mutta rotumääritelmä ei anna aikataulua muutoksille eikä takaa yksittäisen koiran aikuisväriä.

Pitkä turkki on harjattava ja kammattava päivittäin. Käy turkki läpi koko pituudeltaan ihosta karvan latvoihin asti, sillä pelkkä nopea pintaharjaus voi jättää takut piiloon. Ruotsin kennelliiton mukaan tyypillinen pesuväli on kahdesta neljään viikkoa, mutta todellinen tarve riippuu turkin pituudesta, säästä ja koiran likaantumisesta. Rauhallinen turkinhoidon harjoittelu kannattaa aloittaa pentuna, jotta koira oppii seisomaan paikallaan ja hyväksymään käsittelyn ilman ahdistusta.

Kotikoiran, jota ei esitetä näyttelyissä täydessä näyttelyturkissa, voi pitää lyhyemmässä turkissa arjen hoidon helpottamiseksi. Lyhyempi leikkaus ei poista säännöllisen kampaamisen ja ihon tarkistamisen tarvetta, mutta se voi vähentää työmäärää. Pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoito ennen koiran ostamista ja mieti, miten huolehdit siitä niin märillä ja kuraisilla säillä kuin kuivina päivinä.

Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi. Koirasta irtoavan näkyvän karvan määrä ei kerro, kuinka paljon se levittää allergeeneja, ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Koira-allergisen ei siksi pidä pitää rodun nimeä tai näennäisesti vähäistä karvanlähtöä takeena sopivuudesta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa coton de tuléarin iloiseksi, tasapainoiseksi ja hyvin seuralliseksi niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Ruotsin kennelliitto kuvaa sitä myös aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi koiraksi, joka osallistuu mielellään erilaisiin puuhiin omistajansa kanssa. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategia osoittaa, miksi tällä erolla on merkitystä. Vanhemmissa kyselyvastauksissa mainittiin haukkumista, aggressiivisuutta muita koiria kohtaan ja laukauspelkoa, mutta myöhemmän aineiston perusteella ei voitu selvästi todeta, kuinka yleisiä nämä käyttäytymispiirteet olivat. Tiedon luotettavuutta rajoittivat alhainen vastausprosentti ja käyttäytymisarviointien vähäinen määrä. Siksi olisi harhaanjohtavaa luvata, että rotu on aina hiljainen, peloton tai helppo.

Kysy sen sijaan, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin omistajastaan. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa kotiympäristössä. Vanhempien käyttäytyminen, pennun varhaiset kokemukset ja oma pitkäjänteinen koulutuksesi kertovat kyseisestä koirasta enemmän kuin kuvaukset, kuten ”täydellinen perhekoira”.

## Koulutus ja liikunta

Coton de tuléar tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaana turvallisissa paikoissa sekä aivotyötä. Kaikille koirille sopivaa virallista päivittäistä liikuntasuositusta ei ole. Sovita liikunnan kesto ja vauhti koiran iän, terveyden, kunnon ja palautumisen mukaan.

Rodulle voivat sopia arkitottelevaisuus, hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja agility. Lyhyitä koulutushetkiä voi sisällyttää lenkkeihin: kontaktin, luoksetulon, itsehillinnän ja rauhoittumisen harjoittelu on hyödyllisempää kuin pelkkä tekemisen tehostaminen. Vaihtele ympäristöjä ja tehtäviä, mutta huolehdi myös häiriöttömästä levosta.

Kiinnitä alusta lähtien erityistä huomiota kolmeen taitoon: perusteellisen turkinhoidon hyväksymiseen, rauhallisena pysymiseen ulko-oven takaisesta toiminnasta huolimatta sekä lyhyisiin yksinoloihin ilman ahdistumista. Totuta koira yksinoloon vähitellen hyvin lyhyiden ja turvallisten kokemusten kautta. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rentona. Kiinteä aikataulu ei sovi jokaiselle pennulle.

## Terveys

Ruotsissa coton de tuléarin selkeimmin dokumentoidut terveyshuolet ovat silmäsairaus PRA ja patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. PRA tarkoittaa perinnöllisten sairauksien ryhmää, jossa verkkokalvo rappeutuu vähitellen ja näkö voi lopulta kadota. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Osa koirista on oireettomia, kun taas toisilla esiintyy ontumista tai kipua.

Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitetään patellaluksaatiosta tärkeä mutta rajallinen tilastotieto. Vuosina 2014–2021 kirjatuista 156 polvitutkimuksesta 16,7 prosentissa todettiin jonkinasteinen sijoiltaanmeno. Kyseisenä aikana rekisteröidyistä koirista oli kuitenkin tutkittu vain 21,8 prosenttia. Luku kuvaa tutkittua joukkoa, eikä sitä pidä pitää luotettavana arviona vaivan yleisyydestä koko rodussa.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimusta, jonka lausunto saa astutushetkellä olla enintään 18 kuukautta vanha. Lisäksi se suosittelee uutta silmätutkimusta noin seitsemän vuoden iässä sekä ennen astutusta tehtävää polvitutkimusta aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Kyse on jalostussuosituksista, joten älä oleta jokaisen pentueen automaattisesti täyttävän niitä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja tarkista tutkimuspäivämäärät. Kysy myös lähisuvun silmä-, polvi- ja käytösongelmista, älä pelkästään vanhempien tilanteesta. Tutkimustulos vähentää epävarmuutta yhden tietyn asian osalta, mutta ei takaa täysin tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Rodun luotettavasti dokumentoitu historia on lyhyempi kuin monet siitä kerrotut värikkäät tarinat. Coton de tuléar on lähtöisin Madagaskarilta, ja nimen ”coton” viittaa puuvillamaiseen turkkiin. Rotu tuotiin Ranskaan ennen sen virallista tunnustamista, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1970. Rotumääritelmän vastuumaa on Ranska, mutta alkuperämaaksi ilmoitetaan edelleen Madagaskar.

Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity coton de tuléar tuotiin Alankomaista vuonna 1991. Sittemmin rotu on vakiinnuttanut siellä asemansa seurakoirana, ja sen kanssa harrastetaan myös useita koiraurheilulajeja.

Verkossa kerrotaan usein tarinoita haaksirikoista, merirosvoista, rodun kuninkaallisesta asemasta ja laeista, jotka olisivat kieltäneet tavallisia ihmisiä omistamasta näitä koiria. Viralliset rotuasiakirjat eivät tarjoa riittävästi näyttöä, jotta tarinat voisi esittää vahvistettuna historiana. Niitä on parempi pitää rotuun liittyvinä legendoina kuin selityksenä nykyisten koirien ominaisuuksille.

## Arki rodun kanssa

Coton de tuléar voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, seuraa ja häiriötöntä lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Yhteisen porraskäytävän äänet voivat kuitenkin tehdä rauhoittumisen harjoittelusta erityisen hyödyllistä, jos koira reagoi niihin haukkumalla.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä aina, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan. Koska rotu on pienikokoinen, lasten on opittava, ettei koiraa saa kanniskella, ahdistaa tai käsitellä kovakouraisesti.

Rodun ihanteeseen kuuluu seurallisuus muiden koirien kanssa, mutta hyvät suhteet edellyttävät silti hallittua tutustumista ja myönteisiä kokemuksia. Näyttöä ei ole riittävästi siihen, että jokaisen coton de tuléarin voisi luvata tulevan hyvin toimeen kissojen tai muiden pieneläinten kanssa. Tutustuta eläimet rauhallisesti, estä jahtaaminen ja varmista, että jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Suunnittele yksinolot jo ennen pennun saapumista. Koira on totutettava yksin jäämiseen vähitellen, ja Ruotsin eläinsuojeluohjeiden mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä taukoa, liikuntaa tai sosiaalista kontaktia ei siksi ole kestävä ratkaisu.

Keskity ennen ostamista konkreettisiin kysymyksiin. Pystytkö hoitamaan turkkia joka päivä? Voiko kasvattaja näyttää ajantasaiset silmä- ja polvitutkimustulokset? Miten vanhemmat suhtautuvat meluun, koirakohtaamisiin ja yksin jäämiseen? Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet käsittelystä ja tavallisista arkiympäristöistä? Selkeät vastaukset näihin kysymyksiin kertovat sopivuudesta enemmän kuin lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Coton de tuléar

Fédération Cynologique Internationale

Coton de tuléar on pieni ja vankkarakenteinen, Madagaskarilta kotoisin oleva seurakoira. Sen pitkä, valkoinen ja puuvillanpehmeä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, herkkä ja hyvin ihmisläheinen koira kiintyy vahvasti perheeseensä ja sopii myös kerrostaloasuntoon. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja lempeää koulutusta. Rotu on yleensä pitkäikäinen, mutta sillä on alttiutta joillekin nivel-, silmä- ja iho-ongelmille.

Jesper Bønnelycke Torp Jensen

## Rotu lyhyesti

Englanninspringerspanieli on aktiivinen brittiläinen metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään riistaa, ajamaan sen liikkeelle suojapaikoistaan ja noutamaan saaliin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa tarjota koiralleen päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä esimerkiksi metsästyksen, koiraurheilun tai monipuolisen ulkoilmaelämän parissa.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä. Painoa ei ole määritelty, joten kiinteä painohaitari ei ole kaikille koirille käyttökelpoinen vertailukohta.
- **Tyyppi:** Rodussa on jo pitkään ollut erilaisia jalostuslinjoja, etenkin käyttö- ja näyttelypainotteisia. Kasvattajan tavoitteet ja vanhempien ominaisuudet kertovat pennun mahdollisesti perimistä piirteistä enemmän kuin pelkkä linjan nimitys.
- **Luonne:** Ihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira. Yksilöt eroavat silti toisistaan esimerkiksi aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja herkkyyden suhteen.
- **Aktiivisuus:** Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle.
- **Turkki:** Tiheä, suora ja säänkestävä. Hapsut vaativat säännöllistä harjausta ja siistimistä.
- **Sopiva koti:** Hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja viettää paljon aikaa ulkona. Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koiran odotetaan usein tyytyvän lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninspringerspanieli on vahva ja tiivisrakenteinen koira, jonka ääriviivat ovat tasapainoiset ja tyylikkäät. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä, mutta virallista painohaitaria ei ole. Koiraa ei pidä arvioida mielivaltaisesti valitun vaakalukeman perusteella. Arvioi sen sijaan sen kuntoluokkaa: vyötärön tulisi erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla.

Turkin tulee olla tiheä ja suora sekä suojata säältä olematta karkea. Korvien, raajojen ja rungon pidemmät karvat muodostavat kohtuulliset hapsut. Sallitut värit ovat maksanruskeavalkoinen ja mustavalkoinen, molemmat joko tan-merkein tai ilman.

Perusteellinen harjaus noin kerran viikossa on monelle koiralle hyvä lähtökohta, mutta todellinen hoitotarve riippuu turkin määrästä, vuodenajasta ja koiran tekemisistä. Kiinnitä metsälenkkien, uimisen ja märällä säällä ulkoilun jälkeen erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, korvahapsuihin ja tassuihin, sillä niihin voi kertyä roskia ja takkuja. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua. Turkkia on leikattava ja siistittävä säännöllisesti, mutta hoitovälin tulee määräytyä karvan pituuden ja laadun, ei tiukan kalenterin mukaan.

Runsaskarvaiset riippukorvat on tarkastettava säännöllisesti. Siisti tarvittaessa korvien sisäpinnan pitkiä karvoja ja tarkasta korvat uimisen jälkeen. Paha haju, punoitus, erite tai toistuva raapiminen ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä sen sijaan, että korvien puhdistamista vain jatkettaisiin syytä selvittämättä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka nauttii työskentelystä ohjaajansa kanssa. Selvä arkuus ja aggressiivisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Näiden piirteiden ansiosta englanninspringerspanieli on houkutteleva harrastus- ja työkaveri, mutta ne eivät takaa, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa.

Myös BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat, ettei rodun keskiarvo kerro kaikkea. Saman rodun koirat voivat reagoida eri tavoin sosiaalisissa tilanteissa, leikkiessään ja kohdatessaan jotakin odottamatonta. Rodussa on myös erilaisia jalostuslinjoja, joita ei ole aina arvioitu erikseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa, mitä ominaisuuksia jalostuksessa on painotettu ja onko saatavilla BPH-kuvausten tai muiden olennaisten testien tuloksia.

Rotu tarvitsee tilaisuuksia käyttää uteliaisuuttaan ja työskentelyhaluaan. Aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa tarpeeseen olla jatkuvasti liikkeessä. Työskentelyn ja levon välillä vaihtamista kannattaa opettaa alusta lähtien selkeiden rutiinien, rauhallisten taukojen ja sopivan haastavien tehtävien avulla.

## Koulutus ja liikunta

Rodun alkuperäinen työskentelyketju – riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen – selittää suuren osan sen koulutustarpeista. Monet yksilöt nauttivat maaston ja kasvillisuuden tutkimisesta, esineiden kantamisesta ja tiiviistä yhteistyöstä ohjaajan kanssa. Lenkit voivatkin olla antoisampia, kun niihin sisältyy välillä hajutyöskentelyä, noutoja, helppoja etsintätehtäviä tai muuta yhteistä harjoittelua.

Kaikille koirille sopivaa päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Hyväkuntoinen ja terve aikuinen kestää huomattavasti enemmän kuin pentu, iäkäs koira tai tauon jälkeen liikuntaan palaava koira. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Yhdistä rauhallisia kävelyjä, vaihtelevassa maastossa liikkumista, aivotyötä ja lepoa sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiran joka päivä raskaalla liikunnalla.

Yhteydenpito ohjaajaan, luoksetulo ja paikallaan pysyminen hajuista tai liikkeestä huolimatta ovat erityisen hyödyllisiä taitoja. Aloita helpoista tilanteista ja lisää häiriöitä vähitellen. Myönteiset, palkitsemiseen perustuvat menetelmät ja lyhyet harjoitukset auttavat säilyttämään koiran itseluottamuksen ja yhteistyöhalun. Pitkä liina voi lisätä turvallisuutta harjoittelussa, mutta sen käyttö ei osoita, että koira olisi myöhemmin luotettavasti hallinnassa vapaana kaikkialla.

Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa takaa luonnonvaraisia eläimiä, ellei kyse ole metsästyksestä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiran on oltava erityisen tarkasti hallinnassa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä. Jos koira on voimakkaasti kiinnostunut riistasta, omistajan on pystyttävä estämään sitä lähtemästä takaa-ajoon.

## Terveys

Englanninspringerspanielia kuvataan yleensä terveeksi roduksi. Pentua hankittaessa on silti tärkeää erottaa viralliset vaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Pitkä luettelo kaikista rodulla joskus todetuista sairauksista on vähemmän hyödyllinen kuin ajantasaiset tiedot juuri kyseisten vanhempien ja niiden sukujen tutkimustuloksista.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on Ruotsin kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että lonkat on tutkittu ja niistä on saatavilla lausunto. Se ei tarkoita, että kaikki tulokset olisivat automaattisesti yhtä sopivia jalostukseen. Springerklubbenilla on tarkempia jalostussuosituksia lonkkatuloksista ja yhdistelmistä. Pyydä nähtäväksi vanhempien todelliset tulokset ja selvitys siitä, miten suunniteltu yhdistelmä noudattaa yhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Rotuyhdistys suosittelee myös, että jalostuskoirille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta. Silmän kammiokulmaa arvioiva gonioskopia ennen koiran ensimmäistä astutusta kuuluu yhdistyksen ohjeisiin. Tarkista lausunnoista tutkimuspäivä, diagnoosit ja mahdolliset jatkoseurantaohjeet. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”testattu”.

Fukosidoosi on peittyvästi periytyvä entsyymipuutos, joka voi vaikuttaa keskushermostoon. Kantaja ei sairastu kyseisen geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Saatavilla olevan DNA-testin avulla kasvattaja voi osoittaa vanhempien perimästatuksen ja välttää yhdistelmän, josta voisi syntyä sairaita pentuja. Varmennettujen tulosten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin saman testipaketin vaatiminen jokaiselta koiralta.

Tarkasta arjessa korvat ja seuraa koiran kuntoluokkaa säännöllisesti. Toistuvat korvavaivat, silmämuutokset, ontuminen ja muut oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Älä oleta ongelman olevan harmiton vain siksi, että joku kutsuu sitä ”rodulle tyypilliseksi”.

## Historia ja alkuperä

Englanninspringerspanieli on lähtöisin Britannian vanhasta spanieliperinteestä. Näitä koiria käytettiin riistan etsimiseen ja liikkeelle ajamiseen metsästettäessä verkoilla, haukoilla tai englanninvinttikoirilla. Ampuma-aseilla metsästämisen kehittyessä niiden tehtäväksi tuli etsiä riistaa metsästäjän edestä, ajaa se liikkeelle ja noutaa saalis.

Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen esiin piilopaikastaan. Britannian Kennel Club tunnusti englanninspringerspanielin omaksi rodukseen vuonna 1902. Ruotsin Springerklubben perustettiin vuonna 1982.

Jalostus on kulkenut eri suuntiin jo pitkään. Käyttölinjoissa valinta on perustunut ensisijaisesti työskentelyominaisuuksiin, kun taas toisissa linjoissa on painotettu enemmän rakennetta ja näyttelymenestystä. Ero on tärkeä sekä historian että käytännön kannalta, mutta se ei tarkoita kahta yksiselitteistä luonnetyyppiä. Molempien suuntausten sisällä on vaihtelua, ja nykyiset koirat voivat osallistua monenlaiseen toimintaan. Ostajan kannattaa siksi arvioida kyseisen kasvattajan tavoitteita, vanhempia ja laajempaa sukua sen sijaan, että luottaisi pelkkään linjan nimitykseen.

## Arki rodun kanssa

Englanninspringerspanieli voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja aikaa palautua sekä pääsee luontoon tai muihin sopiviin harjoitteluympäristöihin. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä omistajan kanssa. Ratkaisevaa on koiran päivän sisältö, ei se, onko koti omakotitalossa vai kerrostalossa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Yksilöissä on eroja, joten arkea ei pidä järjestää sen oletuksen varaan, että rotunimi takaisi koiran pärjäävän yksin tietyn tuntimäärän.

Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rotumääritelmän kuvaus ystävällisestä koirasta ei koskaan korvaa valvontaa. Noudata samaa huolellisuutta muiden eläinten kanssa. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä takaa-ajo, pidä tapaamiset lyhyinä ja hallittuina ja varmista kissalle omat poistumisreitit. Se, tuleeko tietty koira toimeen kissojen tai muiden koirien kanssa, riippuu yksilöstä, sen aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta.

Pentua harkittaessa kannattaa selvittää erityisesti:

- kasvattajan tavoitteet ja se, sopiiko koirien työskentelyhalun voimakkuus omaan arkeen
- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ei vain sitä, että lonkat on kuvattu
- silmätutkimusten päivämäärät ja täydelliset tulokset, myös mahdollisen gonioskopian osalta
- varmennettu fukosidoosistatus silloin, kun se on yhdistelmän kannalta olennaista
- vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen arjessa, mielellään täydennettynä BPH-kuvausten tai käyttökokeiden tuloksilla
- miten pentuja totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin ympäristöihin ja tavalliseen perhe-elämään.

Paras kumppani on koira, jonka todennäköinen aktiivisuustaso, työskentelyhalu ja herkkyys sopivat omistajan todelliseen arkeen. Englanninspringerspanielin kohdalla tämä arvio on arvokkaampi kuin lupaukset siitä, että rotu olisi aina helppo, lapsiystävällinen tai samanlainen jalostussuunnasta riippumatta.

Englanninspringerspanieli

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Englanninspringerspanieli on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jonka hapsuinen ja säänkestävä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on iloinen, rakastava ja ihmisrakas koira, joka tarvitsee päivittäin 1,5–2 tuntia liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleisesti terve ja aktiivinen ja sopii ulkoilusta nauttivaan kotiin, jossa sen kanssa tekemiseen sitoudutaan.

Noer's

Englanninsetteri

Englanninsetteri on elegantti, keskikookas tai kookas metsästyskoira, jolla on silkkinen, belton-värinen turkki ja hapsuinen häntä. Lempeänä, uskollisena ja ihmisrakkaana se sopii aktiivisille perheille, jotka nauttivat pitkistä päivittäisistä kävelylenkeistä. Se on herkkä kovakouraiselle kohtelulle, joten koulutuksessa toimivat parhaiten lempeys ja johdonmukaisuus. Turkki kaipaa säännöllistä hoitoa.

Kragborg

## Pikatiedot

- Borderterrieri on pieni brittiläinen metsästyskoira, joka kehitettiin pysymään ratsastajien ja kettukoirien mukana sekä työskentelemään ketun perässä maan alla.
- Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Urokset painavat 5,9–7,1 kg ja nartut 5,1–6,4 kg.
- Rotu on usein seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta sillä on myös terrierin itsenäisyyttä, kestävyyttä ja metsästysviettiä.
- Karkea kaksinkertainen karvapeite nypitään, kun peitinkarva on kypsynyt irtoavaksi, yleensä vähintään kahdesti vuodessa.
- Borderterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä mielelle. Luoksetulo ja rauhallinen käytös luonnoneläinten läheisyydessä ovat tärkeitä arjen koulutustaitoja.
- Ruotsissa rodulla ei ole pakollista rotukohtaista terveysohjelmaa, mutta rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien SLEM-status tunnetaan.
- Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun sen tarpeista huolehditaan, se osaa rauhoittua eikä sen haukkuminen häiritse muita.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Borderterrieri on pieni, mutta sen rakenne on tarkoitettu työntekoon, ei hentoa vaikutelmaa varten. Rungon tulee olla syvä, kapea ja melko pitkä, ja rintakehän ympäri pitää saada molemmat kädet. Tällainen rakenne auttoi koiraa liikkumaan ahtaassa maanalaisessa luolassa ja säilyttämään samalla kestävyyden, jota metsästyksen seuraaminen maan päällä vaati. Päätä kuvataan usein saukkomaiseksi. Kuono on lyhyt, korvat pienet ja eteenpäin taittuvat ja ilme valpas.

Rotumääritelmässä ei tarkoituksella anneta säkäkorkeutta. Koiria vertailtaessa paino, mittasuhteet, kuntoluokka ja tehokkaat liikkeet ovat siksi hyödyllisempiä mittareita kuin jokin oletetun tarkka korkeusväli. Rotumääritelmän mukainen paino on aikuisella uroksella 5,9–7,1 kg ja aikuisella nartulla 5,1–6,4 kg. Borderterrierin tulee tuntua ketterältä ja lihaksikkaalta, eikä sillä kuulu olla leveää rintakehää tai ylipainoa.

Karvapeite koostuu kovasta, tiheästä peitinkarvasta ja tiiviistä pohjavillasta. Hyväksytyt värit ovat punainen, vehnänvärinen, harmaankirjava ja tan sekä sininen ja tan. Kypsä peitinkarva irtoaa melko helposti, ja se poistetaan käsin nyppimällä. Useimmat koirat tarvitsevat perusteellisen nyppimisen vähintään kahdesti vuodessa, mutta oikean ajankohdan ratkaisee karvapeitteen kunto, ei kalenteri. Nyppimiskertojen välillä säännöllinen kampaus sekä ihon, korvien, kynsien ja hampaiden tarkastaminen kattavat suurimman osan perushoidosta.

Karvanhoito perustuu kypsän, karkean peitinkarvan poistamiseen käsin nyppimällä. Koneella leikkaaminen ei siis vastaa nyppimistä. Pyydä karkeakarvaisiin terriereihin perehtynyttä trimmaajaa näyttämään, miltä nyppimisvalmis karva tuntuu. Borderterrieristä lähtee karvaa, eikä rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisessä borderterrierissä yhdistyvät kiinnostus ihmisiin ja vahva oma-aloitteisuus. Rodun täytyi tehdä yhteistyötä ihmisten ja koirien kanssa maan päällä mutta ratkaista tilanteita itsenäisesti maan alla. Nykyisin tämä tausta näkyy uteliaisuutena, sinnikkyytenä ja nopeana ongelmanratkaisukykynä. Koira voi olla hyvinkin yhteistyöhaluinen, kun tehtävä tuntuu sen mielestä vaivan arvoiselta, mutta valita hetkessä kiinnostavan hajujäljen, jos koulutus ei tarjoa riittävää palkkiota.

Ruotsalaisessa BPH-käyttäytymiskuvauksessa testattuja koiria kuvattiin melko seurallisiksi, uteliaiksi ja varmoiksi, eikä niillä havaittu paljon voimakasta pelkoa tai aggressiivisuutta. Tulos kertoo otoksessa näkyneestä taipumuksesta, ei lupaa jokaisen koiran käytöksestä: vain noin kolme prosenttia tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä koirakannasta osallistui kuvaukseen, ja yksilöiden välillä oli selviä eroja. Tutustu vanhempiin, lähisukulaisiin ja kasvattajan kuvaukseen koirien arkikäytöksestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen rotukuvaukseen.

Tasapainoinen borderterrieri voi olla lasten touhuissa mielellään mukana, mutta rotu ei itsessään takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran seurassa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Samanlaista yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden koirien kanssa. Monet borderterrierit ovat sosiaalisia, mutta sukupuoli, kokemukset ja luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Metsästysvietti on suurin epävarmuustekijä muiden eläinten seurassa. Kissan kanssa kasvanut koira voi oppia elämään rauhallisesti juuri kyseisen kissan kanssa, mutta se ei kerro, miten koira suhtautuu ulkona juoksevaan kissaan. Kanit, jyrsijät ja muut pienet lemmikit tulee pitää fyysisesti erillään koirasta. Varhainen ja hallittu tutustuttaminen voi parantaa yhteiselon edellytyksiä, mutta se ei poista perinnöllistä takaa-ajotaipumusta.

## Koulutus ja liikunta

Borderterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta tarkkaa minuuttimäärää tärkeämpää on seurata, miten koira reagoi tekemiseen ja palautuu sen jälkeen. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa haisteluun, lyhyitä harjoituksia ja selkeä siirtyminen lepoon. Jäljestys, nosework, etsintäleikit, agility ja tottelevaisuusharjoittelu voivat kaikki sopia rodun työskentelyhaluun. Lisää pentujen ja huonokuntoisten koirien rasitusta vähitellen.

Käytä palkkioita ja jaa opeteltavat taidot pieniin vaiheisiin. Kovat korjaukset voivat aiheuttaa ristiriitoja tekemättä jännittävästä riistajäljestä yhtään vähemmän houkuttelevaa. Ruoka, leikki, liike ja mahdollisuus haistella voivat kaikki toimia palkkioina. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat yleensä paremmin kuin pitkät toistosarjat.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta varaudu myös tilanteisiin, joissa koulutus ei riitä. Aloita helpossa ympäristössä, palkitse viipymättä ja lisää häiriöitä vähitellen. Hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina antavat liikkumavapautta ilman, että koira pääsee ajamaan eläintä takaa. Pidä koiraa vapaana vain silloin, kun se on lain, ympäristön ja juuri kyseisen koiran taitojen kannalta turvallista. Luotettava pysähtymisvihje, oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan ja kyky irrottaa huomio kiihdyttävästä kohteesta ovat vähintään yhtä hyödyllisiä kuin itse luoksetulovihje.

Borderterrierin täytyy myös oppia, ettei sen tarvitse tehdä koko ajan jotakin. Jos koiran on tekemisen jälkeenkin vaikea nukkua, se vahtii ikkunoita, haukkuu tai keksii jatkuvasti uusia puuhia, se voi tarvita enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumisrutiineja, ei automaattisesti lisää liikuntaa. Jos sen lihaskunto heikkenee, se muuttuu levottomaksi tai ryhtyy omatoimisiin metsästys- ja kaivuhankkeisiin, päivän sisältöä on syytä arvioida uudelleen.

## Terveys

Ruotsin kennelliitolla ei ole borderterrierille pakollista rotukohtaista terveysohjelmaa. Myöskään sen vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei aseteta rotukohtaisia vaatimuksia lonkka-, polvi-, silmä- tai sydäntutkimusten tuloksille. Tämä ei tarkoita, ettei terveydellä olisi merkitystä. Pennunostajan tulee kysyä suvussa esiintyvistä olennaisista terveysongelmista ja erottaa sitovat säännöt vapaaehtoisista tutkimuksista ja rotuyhdistyksen jalostussuosituksista.

SLEM, jota kutsutaan toisinaan tärisevän pennun oireyhtymäksi, on vakava neurologinen sairaus. Sairastuneille pennuille kehittyy hallitsematonta vapinaa ja koordinaatiovaikeuksia niiden yrittäessä seistä ja kävellä. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien SLEM-status tunnetaan DNA-testin tai varmennetun polveutumisen perusteella. Jalostusohje perustuu väistyvään periytymiseen: terve kantaja voidaan yhdistää testin perusteella tai perimältään terveeksi todettuun koiraan ilman, että syntyy sairaita pentuja, ja samalla voidaan säilyttää perinnöllistä monimuotoisuutta. Testiä tarjoava laboratorio kuitenkin ilmoittaa, ettei taustalla olevasta geenimuunnoksesta ole vielä julkaistu tieteellistä tutkimusta. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset ja perustelemaan yhdistelmä sen sijaan, että tyytyisit mainintaan koirien ”testaamisesta”.

CECS, josta nykyisin käytetään usein nimitystä kohtauksittainen dyskinesia tai PGSD, on eri sairaus. Sairastuneilla koirilla voi esiintyä kohtauksia, joihin liittyy poikkeavia liikkeitä, lihasnykäyksiä ja kaatumista, usein tajunnan säilyessä. Yhdessä tutkimuksessa ei löytynyt yhtä yksittäistä perimän aluetta, joka olisi selittänyt sairauden, eikä siihen ole vastaavaa yksinkertaista DNA-testiä. Kohtaukset voivat muistuttaa muita neurologisia ongelmia. Kuvaa kohtaus, jos se on turvallista, ja anna eläinlääkärin selvittää asia. Älä muuta hoitoa tai ruokavaliota verkosta itse tekemäsi diagnoosin perusteella.

Rotuyhdistyksen pitkäjänteisessä terveystyössä seurataan myös toistuvia kramppimaisia kohtauksia, iho- ja ruoansulatusongelmia sekä suun ja hampaiden terveyttä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset ovat voineet vuosien mittaan, älä vain sitä, mitä tutkimustodistuksia astutushetkellä oli saatavilla. Perusteellisessa keskustelussa käydään läpi SLEM-status ja vanhempien yhdistelmä, mahdolliset kohtaukset, jatkuva kutina tai ruoansulatusvaivat, hampaiden menetys ja muut toistuvat sairaudet.

## Historia ja alkuperä

Borderterrieri kehittyi Englannin ja Skotlannin rajaseudulla. Alueella tarvittiin terrieriä, joka jaksoi seurata hevosia ja kettukoiria vaikeassa maastossa mutta oli samalla riittävän kapea mahtuakseen luolaan ketun mentyä maan alle. Rodun koko, säänkestävä karvapeite, kestävyys ja itsenäinen työskentelytapa liittyvät kaikki tähän tehtävään.

Paikallisia terrierityyppejä kutsuttiin useilla nimillä ennen kuin borderterrieri vakiintui yhteiseksi nimeksi. Britannian Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1920. Ensimmäiset dokumentoidut tuonnit saapuivat Ruotsiin 1930-luvulla. Tuontien ja jalostustyön myötä Ruotsiin muodostui 1960-luvulta alkaen pysyvämpi kanta.

Rotua käytetään yhä metsästyksessä, muun muassa luolatyöskentelyssä, riistan karkottamisessa, lyhytkestoisessa ajossa ja haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Monet elävät myös aktiivisina seurakoirina. Työtausta ei siis ole pelkkää historiaa: se auttaa ymmärtämään, miksi nykyinenkin borderterrieri seuraa mielellään hajuja, tutkii koloja ja jatkaa tehtäväänsä sinnikkäästi silloinkin, kun omistajalla olisi muita suunnitelmia.

## Arki borderterrierin kanssa

Borderterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa pientä, hyvin oma-aloitteista koiraa ja osaa yhdistää aktiivisen arjen toimiviin turvallisuusrutiineihin. Asunnon tyyppiä tärkeämpää on, että koira pääsee lenkille, saa tekemistä mielelle ja voi levätä. Kerrostalossa kannattaa alusta asti harjoitella rauhallista suhtautumista rappukäytävän ääniin ja ikkunan takana näkyvään liikkeeseen. Omakotitalossa aidan on estettävä sekä kaivautuminen että äkillisen riistakiinnostuksen aiheuttamat karkaamisyritykset.

Yksinoloa harjoitellaan vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista aloittaen. Pentua ei voi jättää yksin samalla tavoin kuin aikuista koiraa, ja aikuisenkin kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee yksilön ja tilanteen mukaan. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, ei ole tavoite yksinolon pituudelle. Arvioi sen sijaan, pystyykö koira todella lepäämään ilman ahdistusta, haukkumista tai tuhoamista, ja järjestä apua ennen kuin sen sietoraja tulee vastaan.

Kissataloudessa kissalle tulee tarjota koiralta rauhoitettuja alueita ja pakoreittejä. Pidä koira aluksi hihnassa, palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä kaikki takaa-ajoyritykset. Lasten seurassa aikuisen valvonta ja yksinkertaiset säännöt ovat välttämättömiä: koiraa ei häiritä sen syödessä tai levätessä, ja sen annetaan poistua tilanteesta. Nämä rutiinit ovat tärkeämpiä kuin yleistävät väitteet siitä, että rotu olisi ”aina” hyvä lasten tai muiden eläinten kanssa.

Kysy kasvattajalta seuraavat kysymykset ennen päätöksen tekemistä:

- Mikä on kummankin vanhemman SLEM-status, ja miksi juuri tämä yhdistelmä on turvallinen?
- Onko lähisukulaisilla ollut CECS-/PGSD-tyyppisiä kohtauksia, toistuvia iho- tai ruoansulatusongelmia tai hammasvaivoja?
- Miten vanhemmat suhtautuvat lepoon, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, meluun ja luonnoneläimiin?
- Onko saatavilla BPH-tuloksia, metsästyskoetuloksia tai muita arviointeja, joita voidaan tarkastella asiayhteydessään?
- Millaista apua saat nyppimiseen, luoksetuloon ja arjen kysymyksiin pennun kotiutumisen jälkeen?

Borderterrieri voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, jos metsästysvietti, karvanhoito ja johdonmukainen koulutus tuntuvat kiinnostavilta eivätkä rasitteilta. Jos etsii ensisijaisesti koiraa, jota voi pitää kaikkialla vapaana, joka jättää pieneläimet itsestään huomiotta tai joka tyytyy samaan lyhyeen lenkkiin päivästä toiseen, koira kannattaa valita toisenlaisten ominaisuuksien perusteella.

Borderterrieri

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Deutscher Terrier Club (Germany)

French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Pieni ja vankkarakenteinen borderterrieri jalostettiin alun perin Englannin ja Skotlannin rajaseudulla ketunmetsästykseen. Se on hellä ja perheeseensä kiintyvä mutta myös itsenäinen koira, jolla on voimakas saalisvietti. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja lempeää koulutusta. Karkea, säänkestävä turkki vaatii harjausta ja ajoittaista käsin nyppimistä.

Lutra's

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Skotlannin ylämailla ja länsirannikon saarilla
- **Roturyhmä:** Terrierit, pienikokoisten terrierien alaryhmä
- **Säkäkorkeus:** noin 28–31 senttimetriä
- **Paino:** ihanteellisesti 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen
- **Karvapeite:** karkea peitinkarva ja lyhyt, pehmeä pohjavilla
- **Värit:** kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa tai lähes musta, myös näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset
- **Tyypilliset piirteet:** aktiivinen, rohkea, utelias ja itsenäinen
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa tarjota pienelle työterrierille sekä mielekästä tekemistä että selkeät arjen rajat

Cairnterrieri on pieni mutta vankkarakenteinen brittiläinen terrieri, joka on kehitetty käytännön työhön kiviröykkiöissä ja maatiloilla. Kokonsa puolesta se on helppo ottaa mukaan, mutta koko ei juuri kerro sen aktiivisuudesta: tämä rotu tarvitsee tekemistä sekä keholle että mielelle. Se sopii paremmin terrierin oma-aloitteisuutta arvostavalle kuin ihmiselle, joka etsii aina ohjeita odottavaa koiraa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Cairnterrierin tulee näyttää luonnolliselta, ketterältä ja työkykyiseltä. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 28–31 senttimetriä ja ihannepaino 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen. Runko on tiivis, selkä suora, leuat vahvat, korvat pienet ja pystyt sekä silmät tumman pähkinänruskeat. Etukäpälät voivat olla hieman takakäpäliä suuremmat, mikä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn vaikeakulkuisessa maastossa.

Karvapeite on kaksinkertainen ja säänkestävä. Runsaan peitinkarvan tulee olla karheaa mutta ei karkealaatuista, ja pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Lievä laineikkuus sallitaan. Värejä ovat kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa ja lähes musta sekä kaikkien näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset. Tummemmat korvat ja kuono ovat yleisiä. Yksivärinen musta tai valkoinen sekä musta ruskein merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Oikeanlainen turkinhoito säilyttää sekä karvan rakenteen että kaksinkertaisen karvapeitteen suojaavuuden. Vanha peitinkarva poistetaan nyppimällä. Ruotsin kennelliitto antaa suuntaa-antavaksi ohjeeksi kahdesta neljään nyppimiskertaa vuodessa, mutta tarve riippuu karvan laadusta ja koiran elinolosuhteista. Kampaa turkki läpi pari kertaa viikossa ja totuta koira jo pentuna tassujen, korvien ja kehon käsittelyyn. Koneella leikkaamista ei suositella, sillä se voi heikentää karvapeitteen vedenhylkivyyttä.

Oikein hoidetusta cairnterrieristä irtoaa usein melko vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergikolle turvallista. Useat koirasta peräisin olevat aineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, ja reaktiot vaihtelevat ihmisestä toiseen. Allergisen kannattaa siksi viettää aikaa rodun aikuisten koirien seurassa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen päätöksentekoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on aktiivinen, rohkea, kestävä ja iloinen koira, joka on itsevarma olematta aggressiivinen. Uteliaisuus ja itsenäisyys kuuluvat cairnterrierin luonteeseen. Arjessa ne näkyvät usein nopeana ongelmanratkaisuna, tutkimisenhaluna ja kykynä tehdä omia päätöksiä, kun jokin herättää koiran kiinnostuksen.

Rotuihanne ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Ruotsalaisen rotujärjestön yhteenvedoissa kuvataan vaihtelua muun muassa ääniherkkyydessä, haukkumisessa, metsästyskäyttäytymisessä ja sosiaalisessa itsevarmuudessa. Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus, BPH, voi antaa tietoa siihen osallistuneista koirista, mutta rodun keskiarvo ei ennusta luotettavasti yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat odottamattomiin ääniin, vieraisiin, toisten koirien kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Rodun tausta maatila- ja metsästyskoirana voi näkyä kiinnostuksena liikkeeseen, hajuihin, kaivamiseen ja pienempiin eläimiin. Nämä taipumukset eivät ole yhtä voimakkaita kaikilla cairnterriereillä, mutta niihin on järkevää varautua alusta lähtien. Hyvien kokemusten myötä koira voi olla seurallinen ihmisten ja toisten koirien kanssa, mutta kunnioittavan etäisyyden salliminen on usein parempi ratkaisu kuin jokaisen vastaantulijan tervehtimisen vaatiminen.

## Koulutus ja liikunta

Cairnterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Hyvässä arkirytmissä yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja rauhallinen palautuminen. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja siihen, miten se reagoi aktiivisen tekemisen jälkeen. Yhä enemmän kierroksia keräävä koira ei välttämättä tarvitse lisää virikkeitä, vaan helpompia tehtäviä ja apua rauhoittumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun se on selkeää, palkitsemiseen perustuvaa ja jaettu pieniin vaiheisiin. Cairnterrierit oppivat nopeasti myös asioita, joita omistaja ei tarkoittanut opettaa, joten palkitse toivottua arkikäyttäytymistä alusta lähtien. Vaihtele palkkioita ja lopeta harjoitus koiran ollessa vielä innostunut. Kovat koulutusmenetelmät voivat aiheuttaa ristiriitoja lisäämättä koiran yhteistyöhalua.

Luoksetulon harjoitteluun kannattaa panostaa erityisesti, sillä koira saattaa valita hajujäljen tai eläimen ohjaajansa sijaan. Aloita vähähäiriöisessä ympäristössä, palkitse luoksetulosta johdonmukaisesti ja käytä pitkää liinaa alueilla, joita ei ole aidattu turvallisesti. Hyvin opetettu luoksetulo on keino vähentää riskejä, ei takuu siitä, ettei koira lähtisi riistan perään. Oma sallittu kaivupaikka voi olla hyödyllinen. Opeta rappukäytävästä tai ikkunan takaa kuuluvien äänten varalle rauhallinen vaihtoehtoinen tehtävä: se kertoo koiralle selkeämmin, mitä siltä odotetaan, kuin toistuva toruminen.

## Terveys

Cairnterrieriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta vastuulliseen pennunhankintaan kuuluu silti suvun terveydestä kysyminen. Rotujärjestön nykyisessä jalostusstrategiassa kiinnitetään erityistä huomiota steroidiresponsiiviseen meningiitti-arteriittiin eli SRMA:han sekä aiemmin todettuun munuaisten kehityshäiriöön, munuaisdysplasiaan eli RD:hen. Pitkä luettelo koirilla yleisesti esiintyvistä sairauksista kertoo ostajalle tietystä suvusta vähemmän kuin avoimet tiedot vanhemmista, täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

SRMA on tulehduksellinen sairaus, jota rotujärjestö seuraa yhteistyössä Ruotsin maatalousyliopiston kanssa. Järjestön suosituksiin kuuluu sairaan koiran jättäminen pois jalostuksesta sekä lähisuvun sairaushistorian huomioiminen yhdistelmiä suunniteltaessa. Pennunostajan kannattaa kysyä konkreettisesti SRMA:n esiintymisestä pennun vanhemmilla sekä näiden jälkeläisillä, täyssisaruksilla ja vanhemmilla. Vastauksen tulisi olla täsmällinen, eikä pelkkä toteamus siitä, että jalostuskoirat vaikuttavat terveiltä.

RD todettiin 28 ruotsalaisella cairnterrierillä vuosina 1980–2003, eikä rotujärjestön nykyiseen strategiaan ole kirjattu myöhemmin vahvistettuja tapauksia. Järjestö suosittelee edelleen, että sairastunut koira, sen saman yhdistelmän täyssisarukset ja sen vanhemmat jätetään pois jalostuksesta. Kyseessä on siis historiallisesti merkittävä riski, jonka vuoksi sukutiedoilla on yhä merkitystä, vaikka uudempia vahvistettuja tapauksia ei ole raportoitu Ruotsissa.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei aseteta cairnterrierien jalostuskoirille rotukohtaista vaatimusta tietystä terveystutkimustuloksesta. Tämä ei tarkoita, ettei terveyden arviointi olisi tärkeää. Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä tutkimuksia on tehty, miksi ne on valittu ja miten yhdistelmä noudattaa rotujärjestön suosituksia sairaushistorian ja geneettisen monimuotoisuuden osalta. Jos koiralle tulee oireita, hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle. Rotutiedon perusteella ei voi tehdä yksittäisen koiran diagnoosia.

## Historia ja alkuperä

Cairnterrieri kehittyi Skotlannin ylämailla sekä muun muassa Skyen, Mullin ja Harrisin saarilla. Pieniä karkeakarvaisia terrierejä pidettiin maatiloilla haittaeläinten torjuntaa varten, ja niitä käytettiin kallioiden ja kivikoiden suojiin hakeutuvien eläinten metsästykseen. Sana *cairn* tarkoittaa kiviröykkiötä ja viittaa maastoon, jossa koirat työskentelivät.

Kun rotua alettiin esittää koiranäyttelyissä, se yritettiin vuonna 1908 rekisteröidä nimellä Short-haired Skye Terrier eli lyhytkarvainen skyenterrieri. Nimeä vastustettiin, ja Cairn Terrier hyväksyttiin rodun nimeksi vuonna 1910. Ensimmäinen cairnterrieri rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 1924. Nykyinen rotumääritelmä kuvastaa yhä selvästi työkoiran ihannetta: koiran tulee olla valpas, ulkonäöltään luonnollinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla säänkestävä, suojaava karvapeite.

Historia auttaa ymmärtämään monia nykyisiä ominaisuuksia, mutta se ei määrää jokaisen koiran käyttäytymistä. Itsenäisyydestä oli hyötyä terrierin työskennellessä etäällä ihmisestä, ja tiivis rakenne auttoi sitä liikkumaan vaikeassa maastossa. Nykyiselle omistajalle tämä perintö tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että koira hyötyy ongelmanratkaisumahdollisuuksista. Se ei tarkoita, että koiraa olisi käytettävä metsästykseen.

## Arki cairnterrierin kanssa

Cairnterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja koulutusta. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä. Tarkista aidat uteliaan ja kaivamisesta pitävän terrierin näkökulmasta. Kerrostalossa rappukäytävän ja oven ulkopuolisiin ääniin liittyvä harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, sillä valpas koira voi muuten ottaa tavakseen vahtia sisäänkäyntiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamera voi auttaa havaitsemaan stressiä, joka ei näy enää omistajan palatessa. Jos koira kuljeskelee levottomasti, läähättää, ulvoo, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa tavaroita, harjoitus on liian vaikea ja siinä on palattava helpompaan vaiheeseen.

Arki lasten kanssa sujuu parhaiten, kun aikuiset huolehtivat sekä koiran levosta että lapsen käyttäytymisestä. Lapset eivät saa häiritä syövää tai nukkuvaa koiraa, eikä pieniä lapsia saa koskaan jättää yksin koiran kanssa. Yhteiselo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensimmäiset kohtaamiset rauhallisina ja hallittuina, järjestä jokaiselle eläimelle oma vetäytymispaikka äläkä oleta, että ystävällisyys perheen kissaa kohtaan ulottuu automaattisesti vieraisiin kissoihin. Pienet lemmikkieläimet vaativat erityistä varovaisuutta rodun metsästystaustan vuoksi.

Älä keskity pennunhankinnassa pelkkään kokoon ja ulkonäköön. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kysy suhtautumisesta ääniin, haukkumisesta, metsästysvietistä, käsittelystä ja rauhoittumiskyvystä sekä pyydä selkeät vastaukset SRMA:n ja RD:n esiintymisestä suvussa. Varmista myös, että saatavillasi on osaavaa nyppimiseen perustuvaa turkinhoitoa. Cairnterrieri sopii parhaiten kotiin, jossa sen itsenäisyyttä ohjataan rakentavasti arjen koulutuksella, hajutyöskentelyllä sekä johdonmukaisilla mutta lempeillä rajoilla.

Cairnterrieri

Cairn Terrier Club of Germany

Pieni ja vankkarakenteinen Skotlannista kotoisin oleva terrieri, joka on jalostettu metsästämään kiviröykkiöiden lomassa. Säkäkorkeus on noin 28–31 cm. Karhea, säänkestävä kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä nyppimistä ja harjausta. Rohkea, utelias, kiintyvä ja haukkuherkkä koira, joka nauttii päivittäisistä lenkeistä, aivojumpasta ja aktiivisesta perhe-elämästä. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Cairn-Bechgaard

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Mathias Lindberg

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Tanja Nielsen

Pernille Græsdal Beck

Jabir's

Cottage_Coton

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Katharina Ludvigsen

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh)

German Shorthaired Pointer Club of Germany (Deutsch-Kurzhaar-Verband)

Norwegian German Shorthaired Pointer Club (Norsk Vorstehhundklubb)

Svenska Vorstehklubben (Swedish Pointing Dog Club)

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh) on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen metsästyskoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja näyttävä maksanruskean ja valkoisen muodostama väritys. Se on energinen, ihmisläheinen ja älykäs koira, joka tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ja läheistä yhdessäoloa perheensä kanssa pysyäkseen rauhallisena ja tyytyväisenä.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet