## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Société Centrale Canine (France)

Swedish Kennel Club

The Kennel Club (United Kingdom)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Fashion Dreams

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Lupinbackens

## Rotu lyhyesti

Amerikanstaffordshirenterrieri, jota kutsutaan usein amstaffiksi, on yhdysvaltalainen terrieri ja kuuluu FCI:n ryhmään 3. Tämä tiivisrakenteinen ja poikkeuksellisen voimakas koira on nykyään pääasiassa seurakoira. Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisesta kouluttamisesta ja on valmis kantamaan vastuun voimakkaasta koirasta arjen tilanteissa.

- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm.
- Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa-antavat painot ovat uroksille 28–33 kg ja nartuille 19–25 kg, mutta terve kuntoluokka ja tasapainoiset mittasuhteet ovat yksittäistä lukemaa tärkeämpiä.
- Karva on lyhyttä, tiivistä, jäykkää ja kiiltävää, ja turkki on yleensä helppohoitoinen.
- Ihanteena on valpas, rohkea ja ympäristöstään kiinnostunut koira. Ruotsin Kennelliitto kuvaa amstaffia myös sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi, mutta yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.
- Koiran kanssa matkustavan on tarkistettava reitti etukäteen: amerikanstaffordshirenterrieri kuuluu kiellettyihin rotuihin sekä Norjassa että Tanskassa.

Amerikanstaffordshirenterrieri on tunnustettu rotu, jolla on oma rotumääritelmänsä. Leveä kallo, lyhyt karva ja lihaksikas runko eivät siis yksin riitä osoittamaan koiraa amstaffiksi. Pennun hankintaa harkitsevalle rekisteröity sukutaulu ja tiedot vanhemmista ovat paljon hyödyllisempiä kuin ulkonäköön perustuvat oletukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanstaffordshirenterrierin tulee olla kokoonsa nähden voimakas, lihaksikas ja tiivisrakenteinen mutta silti ketterä ja liikkuva. Rakenteen tulee näyttää tasapainoiselta, ei niin raskaalta tai liioitellulta, että se haittaa liikkumista. Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm. Rotumääritelmä edellyttää korkeuden ja painon olevan oikeassa suhteessa, mutta siinä ei anneta painoväliä. Ruotsin Kennelliiton ilmoittamat painot ovat siis käytännön suuntaviivoja, eivät tavoitepainoja, joihin jokaisen koiran pitäisi yltää.

Karva on rungonmyötäistä, lyhyttä, jäykkää ja kiiltävää. Pehmeä harja tai kuminen sukimiskinnas riittää usein irtokarvojen poistamiseen, ja koiran voi pestä silloin, kun siihen on todellinen tarve. Totuta pentu rauhallisesti tassujen, kynsien, korvien, suun ja ihon tarkistamiseen. Näin sekä arkinen hoito että myöhemmät eläinlääkärin tutkimukset sujuvat helpommin.

Yksiväriset, moniväriset ja laikulliset väritykset ovat sallittuja. Kokonaan valkoinen tai yli 80-prosenttisesti valkoinen väritys, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia. Väri ei ennusta luotettavasti luonnetta tai terveyttä. Punoitusta, kutinaa, jatkuvaa tassujen nuolemista tai korvissa tapahtuvia muutoksia tulee arvioida oireina, eikä niitä pidä selittää turkin värillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanstaffordshirenterrierin tulisi olla valpas, utelias ja rohkea, mutta rotukuvaukset kertovat ihanteesta ja rodun keskimääräisistä ominaisuuksista, eivät jokaisen koiran luonteesta. Ruotsin Kennelliiton käyttäytymisen arviointiaineistossa rodun sosiaalisuus ja energisyys ovat keskimäärin melko korkealla tasolla, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua. Kasvatuksella, kokemuksilla ja koulutuksella on merkitystä, mutta pentua valittaessa kannattaa huomioida myös lähisukulaisten käyttäytyminen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan vanhempien BPH-käyttäytymiskuvausten tuloksia ja mahdollisia luonneindeksejä konkreettisten arkiesimerkkien avulla. Selvitä, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uusiin alustoihin, käsittelyyn ja muihin koiriin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita lähisukulaisia. Pelkkä kuvaus ”sosiaalinen” kertoo paljon vähemmän kuin se, miten koira palautuu yllättävän tapahtuman jälkeen.

Rotu on fyysisesti voimakas, ja koira voi käyttää voimaansa määrätietoisesti. Rauhalliset, hallitut kohtaamiset ovat siksi arvokkaampia kuin oletus siitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Rodun tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä, voiko amstaff elää turvallisesti tietyn koiran, kissan tai pieneläimen kanssa. Arvioi kyseisen koiran aiempia kokemuksia, kiinnostusta jahtaamiseen tai leikkimiseen sekä kykyä irrottaa huomionsa tilanteesta ja rauhoittua.

Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista, että kissalla on suojaisia paikkoja ja mahdollisuus poistua milloin tahansa. Käytä porttia tai muuta turvallista estettä, pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin tunnet niiden käyttäytymisen hyvin. Hyväksy myös se, ettei joidenkin eläinten yhteiselo ole koskaan turvallista.

Amerikanstaffordshirenterrieri voi elää lapsiperheessä, mutta aikuisen on aina vastattava lasten ja koiran välisistä tilanteista. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman suojaisan paikan. Rodun voimakkuuden vuoksi lasten ei pidä käsitellä koiraa yksin tilanteissa, joissa äkillistä ryntäystä tai toisen koiran kohtaamista voi olla vaikea hallita.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanstaffordshirenterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja kivusta tai nivelsairaudesta kärsivä koira tarvitsevat erilaiset suunnitelmat. Sovita aktiivisuuden määrä koiran ikään, terveyteen, palautumiseen ja siihen, miten se käyttäytyy kotona liikunnan jälkeen. Tavoitteena on hyväkuntoinen koira, joka osaa vuorotella aktiivisuuden ja levon välillä, ei koiran väsyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Lenkkeilyyn voi yhdistää hajutyöskentelyä, jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua ja lyhyitä ongelmanratkaisutehtäviä. Ruotsin Kennelliitto nostaa sopiviksi harrastuksiksi noseworkin, jäljestyksen ja tottelevaisuuden. Lisää harjoittelun kestoa ja kuormitusta vähitellen ja pidä koira terveessä kuntoluokassa. Jos koiran liikkuminen muuttuu äkillisesti, se epäröi autoon hyppäämistä tai palautuu aiempaa hitaammin, pyydä eläinlääkäriä selvittämään syy. Älä yritä korjata muutosta lisäämällä liikuntaa.

Arkitaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa varhain palkitsemisen, selkeiden rutiinien ja sopivan pienten harjoitusaskelten avulla. Voimakkaalle amerikanstaffordshirenterrierille erityisen hyödyllisiä taitoja ovat:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja kääntyminen pois lähestyvän koiran luota;
- hyvin harjoiteltu luoksetulo sekä vihje esineen tai tilanteen jättämiseen;
- rauhallinen tervehtiminen ilman hyppimistä tai vetämistä;
- rauhallinen odottaminen ja asettuminen lepäämään portin tai muun esteen taakse;
- tassujen, kynsien, korvien, suun ja kehon käsittelyyn rentoutuminen.

Kipuun, pelkoon tai koviin ojennuksiin perustuva koulutus voi vahingoittaa sekä luottamusta että oppimista. Palkitse toivottua käytöstä, helpota harjoitusta koiran kohdatessa vaikeuksia ja hae ajoissa apua asiantuntevalta kouluttajalta, jos koiran voimaa tai reaktioita on vaikea hallita.

## Terveys

Amerikanstaffordshirenterrierin kohdalla kannattaa kysyä erityisesti lonkkien, kyynärnivelten, ihon ja ristisiteiden terveydestä. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulla lonkka- ja kyynärniveldysplasian, ristisideongelmat sekä ihosairaudet, joihin liittyy kutinaa, ihottumaa, tassujen punoitusta ja allergiaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Pyydä tarkkoja tietoja vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista pentueista sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun ”terveistä linjoista”.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Amerikanstaffordshirenterriereiltä vaaditaan myös virallinen kyynärnivelkuvaustulos. Rekisteriin kirjattu tulos tarkoittaa vain sitä, että tutkimus on tehty, ei välttämättä sitä, että nivel on terve. Tarkista siis varsinaiset tulokset. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa suositellaan lisäksi, että suunnitellun pentueen alustavat lonkka- ja kyynärnivelindeksit ylittävät 100. Kyseessä on jalostussuositus, jota ei pidä sekoittaa rekisteröintivaatimuksiin.

NCL-A on perinnöllinen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. Ensioireet ilmaantuvat usein 3–5 vuoden iässä. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, ja sen penetranssi on epätäydellinen. DNA-testin tulos kirjataan normaaliksi, kantajaksi tai geneettisesti sairaaksi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja selvitä, miten ne on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.

Kun arvioit pentuetta, tarkista:

- vanhempien tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä pentueen alustavat indeksit;
- NCL-A-status ja tulosten vaikutus suunniteltuun yhdistelmään;
- BPH-kuvaukset ja mahdolliset luonneindeksit sekä niitä täydentävät esimerkit lähisukulaisten arkikäyttäytymisestä;
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet ihosairaudet, ristisidevammat ja muut toistuvat ongelmat.

## Historia ja alkuperä

Amerikanstaffordshirenterrieri kehittyi Yhdysvalloissa bull-and-terrier-tyyppisistä koirista, joita siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvulla. Rodun yhdysvaltalaisen kattojärjestön tietojen mukaan tämäntyyppisiä koiria oli maassa noin vuoteen 1870 mennessä. Rodun historiaan kuuluu koiratappelutausta, mutta nykyrodun virallista rotumääritelmää ja jalostusta tulee arvioida tämän päivän toimintakykyä, terveyttä ja luonnetta koskevien odotusten pohjalta.

Vuonna 1936 American Kennel Club hyväksyi koirat kantakirjaansa staffordshirenterriereinä. Nimi muutettiin amerikanstaffordshirenterrieriksi 1. tammikuuta 1972, jotta rotu erottuisi vasta tunnustetusta staffordshirenbullterrieristä. Ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1991.

Nämä vuosiluvut selittävät nimenmuutoksia, mutta ne eivät tee kaikista samannäköisistä koirista samanrotuisia. Nykyiselle pennunostajalle todennettava sukutaulu, dokumentoidut terveystiedot ja lähisukulaisten tunteminen ovat arvokkaampia kuin epämääräiset nimitykset, kuten ”pitbull-tyyppinen”.

## Arki rodun kanssa

Amerikanstaffordshirenterrieri voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja palautumisaikaa ja sen arjessa on turvalliset rutiinit. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Kerrostalossa omistajan on pystyttävä hallitsemaan koira turvallisesti käytävissä, hisseissä ja ahtaissa tiloissa, ehkäisemään häiritsevää melua ja järjestämään ulkoilut niin, etteivät vaikeat koirakohtaamiset hallitse jokaista lenkkiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tulisi jättää huolellisen harjoittelun jälkeen yksin vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Ruotsin sääntö, jonka mukaan koirat on tavallisesti vietävä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei ole suositus yksinolon kestosta. Suunnittele pentuaika, työpäivien järjestelyt ja varahoito jo ennen koiran saapumista.

Mieti myös koiran fyysistä hallintaa. Valjaiden tai pannan on istuttava turvallisesti, hihnasta on saatava pitävä ote ja ulkoiluttajan on pystyttävä pitelemään koira yllättävässä tilanteessa. Tämä ei puolla kovia menetelmiä, vaan on rodun voimakkuudesta johtuva käytännön vaatimus. Ennakointi, etäisyyden ottaminen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen ehkäisevät enemmän ongelmia kuin liian myöhään annetut ojennukset.

Matkustaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Amerikanstaffordshirenterrierit ja niiden risteytykset ovat Norjassa kiellettyjä, eikä niitä saa tuoda maahan. Myös Tanska kieltää rodun ja sen risteytysten tuomisen maahan oleskelua varten. Tanskassa on rajattu poikkeus, joka sallii suoran kauttakulun autolla ilman tarpeettomia pysähdyksiä, mutta se ei oikeuta lomailemaan maassa eikä koske junamatkustamista. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina Norjan Mattilsynetin ja Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviranomaisen ajantasaiset ohjeet ennen matkan varaamista tai reitin valintaa.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii suunnitelmallisesta kouluttamisesta, pystyy tarjoamaan päivittäin tekemistä ja kykenee hallitsemaan koiraa, joka on sekä sosiaalinen että fyysisesti vaativa. Jos kotitaloudessa ei ole aikaa yksinoloharjoitteluun, turvallisiin tutustumisiin, hihnataitojen opettamiseen ja huolelliseen terveyden seurantaan, vähemmän voimakas tai vähemmän vaativa rotu on usein parempi valinta.

Amerikanstaffordshirenterrieri

Amerikanstaffordshirenterrieri on lihaksikas, keskikokoinen ja ihmisläheinen koira, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki. Värivaihtoehtoja on monia. Se on hellä ja energinen ja oppii hyvin, kun sitä koulutetaan johdonmukaisesti ja positiivisin menetelmin. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa, sosiaalistamista ja vastuullista hallintaa.

Rocket League

## Perustiedot

Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.

- **Koko:** voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- **Rodun asema:** Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- **Luonne:** eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- **Arjen tärkein kysymys:** onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?

## Ulkonäkö ja turkki

Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.

Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.

Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.

Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.

Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.

Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.

Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.

## Koulutus ja liikunta

Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.

Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.

## Terveys

Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.

Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.

Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.

## Historia ja alkuperä

Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.

Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.

Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.

## Arki biewerterrierin kanssa

Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.

Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.

Biewerterrieri

Deutscher Biewer Yorkshire Terrier Club (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Biewerterrieri on pieni, kolmivärinen kääpiökokoinen seurakoira, jonka pitkä, silkkinen ja vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, leikkisä ja ihmisrakas koira sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa sekä lempeää koulutusta. Hyvällä hoidolla se voi elää noin 15-vuotiaaksi.

Natalie Randt

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

HuntMate's

Saksanmetsästysterrieri

Verein für Deutsche Jagdterrier e.V.

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Saksanmetsästysterrieri on pienikokoinen, urheilullinen työterrieri, joka on jalostettu Saksassa vaativaan metsästykseen. Se on erittäin vietikäs, peloton ja uskollinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti rasittavaa liikuntaa, johdonmukaista ja palkitsemiseen perustuvaa koulutusta sekä kokeneen ohjaajan. Sen turkki on säänkestävä, ja karvaa lähtee kohtalaisesti. Rotu sopii parhaiten aktiiviseen harrastus- tai metsästyskotiin.

Ravndalens

## Perustiedot

Amerikanpaimenkoira on pieni, urheilullinen paimenkoira ja oma, kansainvälisesti tunnustettu rotunsa – ei pelkkä epävirallinen nimitys pienikokoiselle australianpaimenkoiralle. Vaikka rotu kehitettiin Yhdysvalloissa pienikokoisista australianpaimenkoirista, sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä ja se rekisteröidään erillisenä rotuna.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Yhdysvallat; kehitetty maatila-, paimen- ja seurakoiraksi.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, lammas- ja karjakoirat.
- **Säkäkorkeus:** urokset 35,5–46 cm ja nartut 33–43,5 cm.
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Sopiva paino riippuu koiran korkeudesta, sukupuolesta ja rakenteesta.
- **Turkki:** keskipitkä kaksinkertainen karvapeite, joka voi olla suora tai laineikas.
- **Aktiivisuustaso:** korkea; tarvitsee liikuntaa, aivotyötä ja palautumista.

Amerikanpaimenkoira on pienikokoinen, mutta sen pieni koko ei tee paimenkoiran ominaisuuksista helpompia hallita. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, ulkoilla sen kanssa ja opettaa sille myös rauhoittumista. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa, kärsivällisyyttä ja kiinnostusta palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta koiraa, jonka liikunnan ja arkitaitojen harjoittelun tarve on vähäinen.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, ketterä ja vahva ilman raskasta tai liioiteltua vaikutelmaa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sallittujen säkäkorkeuksien ääripäiden välillä on huomattava kokoero, joten yksi koko rodulle annettu painohaitari olisi harhaanjohtava. Arvioi koiran kuntoluokkaa, mittasuhteita ja lihaksistoa eläinlääkärin kanssa sen sijaan, että vertaisit kaikkia yksilöitä yhteen koko rotua koskevaan lukuun.

Turkki koostuu säänkestävästä peitinkarvasta ja aluskarvasta, jonka määrä voi vaihdella vuodenajan ja ilmaston mukaan. Säännöllinen, huolellinen kampaaminen riittää usein perushoidoksi, mutta karvanlähtöaikaan irtoava aluskarva vaatii enemmän huomiota. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen. Turkki jätetään yleensä luonnolliseksi, eikä runsas muotoilu kuulu rodun tavanomaiseen turkinhoitoon.

Hyväksytyt perusvärit ovat musta, punainen, blue merle ja red merle, joko tan-merkein ja valkoisin merkein tai ilman niitä. Valkoista saa esiintyä määritellyillä alueilla, mutta se ei saa olla hallitseva väri päässä tai rungossa. Silmät voivat olla ruskeat, siniset, pähkinänruskeat tai meripihkanväriset. Silmät voivat myös olla keskenään eriväriset, tai samassa silmässä voi olla useampaa väriä. Epätavallinen silmien väri on sallittua ulkonäön vaihtelua eikä itsessään kerro näkökyvystä, terveydestä tai luonteesta.

Häntä voi olla pitkä tai luonnostaan lyhyt eli synnynnäinen töpöhäntä, NBT. Lyhyt häntä ei siis automaattisesti tarkoita, että se olisi typistetty. Häntien typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ja ruotsalaisen ostajan on syytä erottaa tuontikoiran synnynnäinen töpöhäntä kirurgisesti lyhennetystä hännästä.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa amerikanpaimenkoiraa älykkääksi, yhteistyöhaluiseksi, sopeutuvaiseksi ja uskolliseksi koiraksi, jolla on paimennus- ja vahtimisviettiä. Se tarkkailee usein ympäristöään valppaasti ja reagoi nopeasti. Tämä voi näkyä erinomaisena reagointina koulutuksessa, mutta myös siinä, että koira huomaa liikkeet, äänet ja muutokset, joita omistaja tuskin edes havaitsee.

Rotu voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi. Pidättyvyys tarkoittaa, että koira saattaa odottaa ja tarkkailla hakeutumatta kontaktiin; se ei ole sama asia kuin ujous, pelokkuus tai uhkaavuus. Pakotetut tervehdykset harvoin lisäävät pidättyvän koiran itsevarmuutta. Anna sille sen sijaan tilaa ja mahdollisuus tarkkailla sekä palkitse sen omasta aloitteesta tapahtuvaa rauhallista lähestymistä.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat ennen kaikkea, että rodun sisäinen vaihtelu on suurta. Osa koirista tervehtii innokkaasti, toiset osoittavat vain vähän kiinnostusta, ja reaktiot yllätyksiin, ääniin ja epävarmoihin tilanteisiin vaihtelevat yksilöittäin. BPH kuvaa koiran reaktioita kyseisenä päivänä, eikä siinä anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta. Pentua valittaessa vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen, palautuminen ja arjessa pärjääminen kertovatkin enemmän kuin yksittäinen luonnehdinta, kuten ”rodunomainen luonne”.

Rodun tarkkaa suuntautumista omaan perheeseensä ei pidä romantisoida väitteeksi siitä, että jokainen yksilö olisi automaattisesti itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton. Kysy kasvattajalta, miten aikuiset koirat suhtautuvat vieraisiin, uusiin ympäristöihin, käsittelyyn, ääniin ja rauhalliseen toimettomuuteen. Pyydä konkreettisia esimerkkejä ja tarkastele mahdollisia BPH-tuloksia osana kokonaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanpaimenkoira tarvitsee aktiivista elämää, mutta kaikille yksilöille sopivaa valmista päiväohjelmaa ei ole. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä ja turvallisissa paikoissa vapaata liikkumista, hajutyöskentelyä tai ongelmanratkaisua, lyhyitä harjoitteluhetkiä ja kunnollista lepoa. Kuormitus tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja palautumiskykyyn.

Sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi agility, rally-toko, jäljestys, nosework, toko, haku, paimennus ja temppujen harjoittelu. Mikään tietty laji ei ole välttämätön. Olennaista on, että koira saa käyttää sekä kehoaan että päätään ilman, että tekemisen intensiteetti kasvaa päivä päivältä. Jos koiran on toiminnan jälkeenkin vaikea rauhoittua, ratkaisu voi olla selkeämmissä tauoissa ja paremmin mitoitetussa harjoittelussa – ei automaattisesti liikunnan lisäämisessä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit sopivat nopealle ja herkästi reagoivalle koiralle. Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, hihnataitojen, käsittelyn ja rauhallisen odottamisen harjoittelu. Harjoittele myös helposti unohtuvia taitoja: rauhallista makoilua perheen ruokailun aikana, tehtävästä irrottautumista, ohikulkevien ihmisten ja koirien katselua niihin puuttumatta sekä rauhoittumista leikin jälkeen.

Arjessa paimennus- ja vahtimiskäyttäytyminen voivat näkyä liikkeen seuraamisena, juoksemisen hallitsemisena tai hälytyshaukkuna, kun jotakin tapahtuu. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira jahtaisi lapsia, paimentaisi kissoja tai haukkuisi paljon. Tarkkaile, mikä saa juuri oman koirasi reagoimaan, ja opeta vaihtoehtoisia toimintatapoja ennen kuin käytöksestä tulee tapa. Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja ikään sopivaa liikuntaa; niitä ei pidä liikuttaa kuten täysikasvuisia koiria.

## Terveys

Amerikanpaimenkoirilla esiintyy lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli HD:tä, mutta Ruotsin koirakanta on nuori, ja useiden muiden sairauksien yleisyydestä on vain rajallisesti luotettavaa tietoa. Vakuutustilastojen diagnoosikoodit, pienet aineistot ja koirien alhainen keski-ikä ovat vaikeuttaneet vanhempien yhteenvetojen tulkintaa. Pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista kertoo siksi vähemmän kuin pennun vanhempien ja lähisukulaisten todennetut tutkimustulokset.

On tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen jalostussuosituksista. Ruotsin kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä amerikanpaimenkoiralle ei ole asetettu rekisteröinnin ehdoksi erityistä rotukohtaista terveysohjelmaa. Ruotsin amerikanpaimenkoirayhdistys suosittelee kuitenkin, että ennen astutusta molemmilla vanhemmilla on:

- lonkkakuvaustulos A tai B ja kyynärkuvaustulos 0
- puhdas silmätarkastustulos, joka on enintään 18 kuukautta vanha
- tiedossa oleva prcd-PRA-status; kantajan saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- tiedossa oleva NAD-status; yhdistelmän tulee olla terve–terve tai terve–kantaja.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja tutkimuspäivämäärät sekä selvitys siitä, miten vanhempien tulokset sopivat yhteen. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. DNA-testi antaa tietoa vain siitä geenimuunnoksesta, jota se tutkii, eikä korvaa kliinistä silmätarkastusta.

MDR1 eli ABCB1 on geenimuunnos, joka voi vaikuttaa siihen, miten koiran elimistö käsittelee tiettyjä lääkkeitä. Jos koira on testattu, säilytä tulos ja näytä se hoitavalle eläinlääkärille. Lääkkeen valintaa tai annostusta ei pidä koskaan ratkaista verkosta löytyvien yleisten rotuohjeiden perusteella.

Merleä ei saa yhdistää merleen, sillä yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merle-alleelista ja suurentunut vakavien näkö- ja kuulovikojen riski. Tällainen yhdistelmä on Ruotsin kennelliiton perussääntöjen vastainen. Synnynnäinen töpöhäntä liittyy NBT-ominaisuuteen. Rotuyhdistys kehottaa varovaisuuteen NBT–NBT-yhdistelmien suhteen samalla, kun asiaa seurataan edelleen. Tätä ei pidä sekoittaa merle–merle-yhdistelmien nimenomaiseen kieltoon.

## Historia ja alkuperä

Amerikanpaimenkoira kehitettiin Kaliforniassa 1960-luvun lopulla jalostamalla pienikokoisia australianpaimenkoiria. Tavoitteena oli pienempi, kestävä paimenkoira, joka pystyisi työskentelemään muun muassa lampaiden ja vuohien kanssa ja sopisi samalla liikkuvaan karjatila- ja hevoselämään. Vuodesta 1980 lähtien rekisteröinnissä käytettiin nimeä Miniature Australian Shepherd, ennen kuin rotu sai myöhemmin nykyisen nimensä.

Yhdysvaltalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1990, ja rotu otettiin American Kennel Clubin kehittyvien rotujen rekisteriin vuonna 2011. Täysi tunnustus Yhdysvalloissa seurasi vuonna 2015, ja FCI tunnusti rodun vuonna 2019. Ruotsin ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2006, ja rekisteröinti amerikanpaimenkoiraksi alkoi Ruotsissa vuonna 2017.

Ruotsissa on myös valvottu roturisteytysohjelma, jossa voidaan käyttää australianpaimenkoiria Ruotsin kennelliiton rekisteröintisääntöjen mukaisesti. Jälkeläiset rekisteröidään amerikanpaimenkoiriksi. Tämä ei muuta koirien asemaa tunnustetun rodun edustajina, vaan ohjelma on säännelty jalostuksen työkalu. Ostajalle sukutaulu ja kasvattajan tavoitteet ovat tämän vuoksi erityisen tärkeitä, sillä ominaisuudet ja koko voivat vaihdella myös rotumääritelmän rajoissa.

## Arki amerikanpaimenkoiran kanssa

Amerikanpaimenkoira voi viihtyä hyvin niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen toimivuus: koiran on päästävä ulos, saatava käyttää aistejaan ja harjoitella sekä voitava levätä ilman jatkuvaa rappukäytävän, ikkunoiden tai pihan tarkkailua. Piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa yhteistä tekemistä tai erilaisiin ympäristöihin totuttelua.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja lepopaikka, jossa koira saa olla rauhassa. Juokseminen ja kova ääni voivat kiinnittää liikkeeseen herkästi reagoivan paimenkoiran huomion. Rauhallinen yhdessäolo ja tauot ennen koiran ylivireytymistä ovat siksi tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu on ”lapsiystävällinen”. Lapsen vastuulle ei saa koskaan jättää kuormittuneen koiran viestien tulkintaa tai sen käsittelyä.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Anna eläinten tutustua vähitellen ja hallitusti, järjestä kissalle poistumisreittejä ja omat ruokailu-, lepo- ja muut tarpeelliset paikat sekä keskeytä tuijottaminen ja jahtaaminen jo varhain. Rotu ei takaa yhteensopivuutta, mutta paimenkoiratausta ei myöskään tee ongelmista väistämättömiä.

Yksinoloharjoittelussa tulee edetä vähitellen silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, on saanut liikuntaa ja on valmis lepäämään. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja seuraa juuri oman koirasi reaktioita. Pitkittynyt haukkuminen, edestakaisin kuljeskelu tai kyvyttömyys syödä ja levätä kertovat siitä, että harjoittelussa on edetty liian nopeasti. Ruotsalaisissa kodeissa suljettua häkkiä ei saa käyttää tavanomaiseen koiran säilyttämiseen eikä ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Selvitä ennen pennun ostamista muutakin kuin rekisteröinti ja väri. Pyydä nähtäväksi vanhempien terveystulokset päivämäärineen, kysy MDR1-tuloksista ja muista olennaisista DNA-tuloksista, perehdy lähisuvun luonteeseen ja palautumiskykyyn sekä keskustele siitä, miten kasvattaja painottaa työskentelyhalua, ääniin reagointia, pidättyvyyttä ja rauhoittumiskykyä. Vastuullinen valinta perustuu siihen, millaiseen arkeen koira on jalostettu ja kasvatettu – ei vain sopivan ulkonäön löytämiseen.

Amerikanpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Kompakti ja urheilullinen paimenkoira, joka on jalostettu Yhdysvalloissa australianpaimenkoiran pienemmäksi versioksi. Älykäs ja omistautunut koira viihtyy tiiviisti perheensä lähellä, mutta suhtautuu vieraisiin usein varautuneesti. Tarvitsee säännöllistä koulutusta, aivotyötä ja liikuntaa. Keskipitkässä, kaksinkertaisessa turkissa esiintyy useita värejä. Yleensä terve rotu, jonka elinikä on 12–15 vuotta.

Wunderbaums

Norwichinterrieri

Norwich Terrier Club of Great Britain

Den Norske Kenneklub (Norwegian Kennel Club)

Norwichinterrierit ovat pieniä, vankkarakenteisia ja itsevarmoja terriereitä, joilla on pystyt korvat, kettumainen, valpas ilme ja karkea, säänkestävä turkki. Ne jalostettiin alun perin maatilojen rotanpyytäjiksi, ja ne ovat yhä vilkkaita ja uteliaita metsästäjiä. Ne tarvitsevat säännöllistä liikuntaa, virikkeitä ja kohtuullisesti turkinhoitoa ja ovat yleensä pitkäikäisiä.

Modanias

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Danish Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Fédération Cynologique Internationale

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

Roy Arild Olsen

Susanna Hanson

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Eva Adele Hagen

Andreas Nilsson

Tanskanpystykorva

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

German Kennel Club (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Tanskanpystykorva on keskikokoinen, ketterä ja Tanskasta kotoisin oleva pohjoismainen seurakoira, jolla on kettumainen naama ja kippura häntä. Se on iloinen, ihmisläheinen ja valpas ja ilmoittaa vieraista haukkumalla. Sen tiheä, kaksinkertainen turkki vaihtelee valkoisesta kermanväriseen ja vaatii säännöllistä harjausta. Aktiivinen ja älykäs koira oppii hyvin lempeällä koulutuksella ja tarvitsee päivittäistä liikuntaa.

Darwins Legacy

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Elin Hallerud Borgersen

## Rotu lyhyesti

Kääpiöpinseri on pieni, aktiivinen ja itsevarma seurakoira, joka tarvitsee huomattavasti johdonmukaisempaa koulutusta ja ohjausta kuin sen koosta voisi päätellä.

- Rotu on kotoisin Saksasta ja on oma itsenäinen rotunsa, ei pienennetty dobermanni.
- Rotumääritelmän mukaan aikuisen kääpiöpinserin säkäkorkeus on 25–30 cm ja paino 4–6 kg.
- Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppohoitoinen. Ruotsissa käytössä olevan rotumääritelmän hyväksymät värit ovat punaisen eri sävyt sekä musta punaisin tai ruosteenruskein merkein.
- Kääpiöpinseri on vilkas, nopea oppimaan ja valpas. Sen vahtimisvietti voi näkyä äänten ja vieraiden haukkumisena.
- Päivittäisten lenkkien lisäksi koira tarvitsee hajutyöskentelyä, leikkiä, ongelmanratkaisua tai muuta aivotyötä.
- Ruotsalaisessa jalostustyössä kiinnitetään erityistä huomiota polvilumpioihin, silmiin ja hampaiden terveyteen.
- Rotu voi viihtyä hyvin kerrostalossa ja perhekoirana, kun arjessa on tilaa toiminnalle, arkisiin ääniin totuttelulle, asteittaiselle yksinoloharjoittelulle ja lempeälle käsittelylle.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kääpiöpinseri on tiivisrakenteinen ja tyylikäs, mutta se ei saa näyttää hauraalta eikä liioitellun pieneltä. Rungon tulee olla mahdollisimman neliömäinen eli korkeuden ja pituuden suunnilleen samat. Lyhyt karvapeite tuo koiran ääriviivat selvästi esiin. Uroksilla ja nartuilla on samat rotumääritelmän mukaiset mitat: säkäkorkeus 25–30 cm ja paino 4–6 kg.

Rodulla on tummat, soikeat silmät ja joko pystyt korvat tai V:n muotoiset, eteenpäin taittuvat korvat. Häntä on luonnollinen. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty.

Rotumääritelmän mukaan liikkeiden tulee olla tasapainoiset, vapaat ja maatavoittavat, ja selän tulee pysyä kiinteänä. Korkea, liioiteltu etuaskel, jota joskus kutsutaan hackney-liikkeeksi, ei siis ole Ruotsissa käytössä olevan rotumääritelmän mukainen ihanne, vaan se mainitaan erikseen virheenä.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä. Tavallisesti hoidoksi riittää satunnainen harjaus pehmeällä harjalla tai sukakintaalla sekä pesu koiran likaantuessa. Tarkista samalla kynnet, iho, korvat ja hampaat, jotta pienet muutokset huomataan ajoissa.

Ruotsissa käytössä oleva ja kansainvälinen FCI:n rotumääritelmä hyväksyvät kaksi värimuunnosta:

- yksivärinen saksanhirvenpunainen, punaruskea tai tummanpunaruskea
- lakanmusta selvärajaisin punaisin tai ruosteenruskein merkein

Ruskea, sininen ja muut niin sanotut erikoisvärit eivät kuulu Ruotsissa käytössä olevaan FCI:n rotumääritelmään. Jos pentua mainostetaan poikkeavan värisenä, kannattaa kysyä, minkä maan rotumääritelmään kasvattaja viittaa.

Koska kääpiöpinseri on pieni ja lyhytkarvainen, se saattaa tarvita apua lämpimänä pysymiseen Ruotsin talvisäässä. Sovita lenkin pituus koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan, pidä se liikkeessä ja käytä kylmällä säällä hyvin istuvaa takkia, jos koira jännittyy, nostelee tassujaan, tärisee tai hakeutuu lämpimään. Kaikki koirat eivät tarvitse takkia samassa lämpötilassa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiöpinseri on tyypillisesti vilkas, temperamenttinen, itsevarma ja valpas. Se haluaa usein pysytellä perheensä lähellä, oppii nopeasti ja huomaa pienetkin muutokset ympäristössään. Näiden ominaisuuksien ansiosta rotua voi olla ilo kouluttaa, mutta ne voivat myös tehdä arjesta vaativaa: koira, joka oivaltaa nopeasti, miten palkkion saa, oppii pian myös sen, mitkä äänet, ovet ja liikkeet saavat ihmiset reagoimaan.

Vahtimisvietti on syytä ottaa vakavasti, mutta sitä ei kannata vahvistaa. Kääpiöpinseri saattaa ilmoittaa jonkun saapumisesta, mutta naapurien lähellä asuttaessa tavoitteena tulisi olla, että koira huomaa äänen ja rauhoittuu sen jälkeen uudelleen. Aloita rauhallinen harjoittelu ovikellon, vieraiden ja porraskäytävän äänten kanssa jo varhain. Palkitse hiljaisesta käytöksestä ennen kuin haukkuminen ehtii jatkua pitkään.

Ruotsalaiset käyttäytymisen arvioinnit antavat rodusta monipuolisemman kuvan kuin luonnehdinnat ”kova” tai ”itsepäinen”. Ruotsalaisen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavan BPH-kuvauksen tuloksissa arvioiduilla koirilla näkyy uteliaisuutta sekä kiinnostusta ruokaan ja omaan leluun. Monet näistä koirista olivat vähemmän kiinnostuneita tervehtimään vieraita tai leikkimään heidän kanssaan kuin tuttujen ihmisten kanssa. Tulokset koskevat osallistuneita koiria, eivät jokaista kääpiöpinseriä. Pentua valittaessa sen vanhempien ja lähisukulaisten arkikäytös on yleistä rotukuvausta tärkeämpää.

Pelkoa, aggressiivisuutta tai jatkuvaa stressiä ei pidä sivuuttaa toteamalla rodun olevan ”suuri koira pienessä koossa”. Tasapainoisella kääpiöpinserillä voi olla selkeät omat rajat, ja se voi olla pidättyväinen, mutta sen tulee pystyä palautumaan ja selviytymään arjesta.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiöpinseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, vauhti, maasto ja tekemisen sisältö merkitsevät enemmän kuin pelkkä aika. Rauhallinen haistelulenkki, muutama lyhyt koulutushetki ja leikki voivat antaa enemmän kuin yhtä pitkä mutta stressaava ulkoilu, jolla koira ei pääse tutkimaan ympäristöään.

Hyvään päivärytmiin kuuluvat:

- lenkit, joilla koira saa haistella ja liikkua vaihtelevissa ympäristöissä
- lyhyet harjoitukset, joissa opetellaan kontaktia, mukana kulkemista, luoksetuloa ja hihnakäytöstä
- hajuleikit, ongelmanratkaisu tai temput
- leikki, jolla on selkeä alku ja loppu
- häiriötön lepo ja rauhoittumisen harjoittelu

Kouluta lempeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset, selkeät tehtävät ja koiralle aidosti mieluisat palkkiot toimivat yleensä paremmin kuin jatkuva komentaminen tai kovat otteet. Rakenna luoksetuloa vaiheittain pitkän liinan avulla ja siirry vaikeampiin ympäristöihin vasta, kun harjoitus onnistuu rauhallisessa paikassa. Pidä koira hihnassa aina, kun liikenne, avoimet ovet tai aitaamaton alue voivat muuttaa yhden nopean virheen onnettomuudeksi.

Totuta pentu kynsien leikkaamiseen, suun ja hampaiden tarkistamiseen, valjaisiin, takkiin ja turvalliseen nostamiseen. Harjoitelkaa myös rauhallista olemista. Koira ei opi automaattisesti rauhoittumaan, jos sille tarjotaan aina lisää vauhdikasta tekemistä sen käydessä ylikierroksilla.

## Terveys

Kääpiöpinseriä pidetään melko terveenä rotuna, mutta Ruotsissa pennunostajien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota polvilumpioihin, silmiin ja hampaisiin. Nämä ovat painopisteitä ruotsalaisen rotuyhdistyksen vuonna 2025 hyväksymässä jalostusstrategiassa.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Se voi aiheuttaa kipua tai ontumista. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostukseen käytettäville koirille tehdään yli 12 kuukauden iässä virallinen polvitutkimus, jonka tulos on terve ja joka on rekisteröity. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja tarkista, että ne on kirjattu rekisteriin, sen sijaan että luottaisit pelkkään suulliseen vakuutukseen.

Silmätutkimusta suositellaan ennen jalostuskäyttöä. Koiran tulee olla ensimmäisessä tutkimuksessa vähintään vuoden ikäinen, ja tutkimustuloksen tulisi astutushetkellä olla mieluiten enintään kolme vuotta vanha. Mahdolliset löydökset on arvioitava eläinlääketieteellisten jalostussuositusten perusteella, joten ”tutkittu” ei automaattisesti tarkoita, ettei löydöksiä ole.

Hammasterveydessä on selvästi parannettavaa. Rotuyhdistyksen terveyskyselyssä, johon saatiin 298 nimetöntä vastausta, 33 prosenttia ilmoitti hammaskiviongelmista ja 14 prosenttia parodontiitista eli hampaiden kiinnityskudossairaudesta. Koska luvut perustuvat omistajien omiin ilmoituksiin, ne eivät kerro ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Ne kuitenkin osoittavat, miksi hampaiden hoitoa ei pidä jättää vähälle huomiolle. Harjaa hampaat mieluiten päivittäin ja totuta koira käsittelyyn vähitellen. Tarkista hampaiden vaihtumisen aikaan, noin viiden–kuuden kuukauden iässä, etteivät paikoilleen jääneet maitohampaat haittaa pysyvän purennan kehittymistä.

Kysy kasvattajalta lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä, suvun hammasterveydestä sekä siitä, ovatko vanhemmat osallistuneet BPH- tai MH-luonnekuvaukseen. Mikään tutkimus ei voi taata täysin ongelmatonta koiraa, mutta dokumentoidut tulokset helpottavat riskien arviointia.

## Historia ja alkuperä

Kääpiöpinseri on saksalainen pinserirotu, jonka taustalla on käyttö rottakoirana ja vahtina. Se ei ole dobermannin pienempi versio. Samankaltaiset ääriviivat ja musta-punainen väritys ovat synnyttäneet tämän väärinkäsityksen, mutta rotumääritelmässä kääpiöpinseriä kuvataan pinserin pienoiskuvaksi.

Pienillä, sileäkarvaisilla pinserityyppisillä koirilla on Saksassa pitkät perinteet. Nykyisin tuntemamme rodun järjestelmällinen kehittäminen vauhdittui 1870-luvulla, ja Saksan pinserikerho perustettiin vuonna 1895. Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuoden 1900 tienoilla, ja vuonna 1925 saksalaiseen kantakirjaan kirjattiin noin 1 300 yksilöä.

Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1905. Nykyään rotu on pääasiassa seurakoira, mutta sen historia näkyy yhä valppaudessa, nopeudessa ja valmiudessa tutkia ympäristön pieniä liikkeitä.

## Arki kääpiöpinserin kanssa

Kääpiöpinseri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koko ei tee arjesta vaivatonta. Kerrostalossa erityisen tärkeitä ovat ääniin totuttelu, suunnitelmallinen tekeminen ja kyky rauhoittua. Piha voi helpottaa tarpeilla käymistä, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista eikä omistajan kanssa vietettyä aikaa.

Yksinolo on opeteltava taito, ja siinä on yksilöllisiä eroja. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aloita harjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa, kun pentu pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira voi pärjätä yksin muutaman tunnin, mutta kokonainen työpäivä poissa kotoa edellyttää muita järjestelyjä. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira haukkuu, ulvoo, kulkee levottomasti edestakaisin tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Rotu voi olla hyvä perhekoira, kun aikuinen ohjaa lasten ja koiran yhdessäoloa. Kääpiöpinseri on niin pieni, että se voi loukkaantua, jos se pudotetaan, sen päälle astutaan tai sitä nostetaan väärin. Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapsen ikää tärkeämpää on perheen kyky kunnioittaa koiran viestejä.

Muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Yhteiselo kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Jyrsijöiden, lintujen ja muiden hyvin pienten eläinten lähellä tarvitaan erityistä varovaisuutta, sillä rodun tausta rottakoirana vaikuttaa yhä sen käyttäytymiseen. Älä jätä niitä keskenään ilman turvallista erottelua.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin myynti-ilmoituksen tiedot. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt polvi- ja silmätutkimustulokset, kysy hammasterveydestä ja BPH- tai MH-kuvauksista ja tapaa mahdollisuuksien mukaan emä sekä muita aikuisia lähisukulaisia. Kysy kasvattajalta, miten hänen koiransa suhtautuvat vieraisiin, ääniin ja käsittelyyn sekä miten helposti ne rauhoittuvat uudelleen. Sopivin pentu ei välttämättä ole se, joka vaikuttaa viiden minuutin ajan rohkeimmalta, vaan se, jolla on hyvät edellytykset voida hyvin juuri sinun tarjoamassasi arjessa.

Kääpiöpinseri

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiöpinseri on pieni, neliömäinen ja lihaksikas kääpiökoira, jolla on lyhyt, sileä ja vain vähän karvaa pudottava turkki sekä korkea-askelinen liike. Se on energinen, rohkea ja valpas sekä hellä mutta itsenäinen seuralainen ja tehokas pieni vahtikoira. Se viihtyy parhaiten aktiivisten, koiransa kanssa innokkaasti puuhaavien omistajien seurassa.

Fredriksteen's

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Drömmemons

## Perustiedot

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni ja valpas seura- ja vahtikoira, joka viihtyy perheensä lähellä ja huomaa nopeasti, mitä ympärillä tapahtuu. Se sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisen pienen koiran seurasta, kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti sekä auttaa koiraa erottamaan tavalliset arjen äänet tilanteista, jotka todella vaativat huomiota.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Rotutyyppi:** Yksi saksanpystykorvan viidestä kokomuunnoksesta
- **Käyttötarkoitus:** Seura- ja vahtikoira
- **Säkäkorkeus:** Ihannekorkeus on 27 cm, ja sallittu poikkeama on 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei aseteta tarkkaa painoa. Käytännön suuntaviivana monet kleinspitzit painavat noin 5–8 kg, mutta sopiva kuntoluokka ja mittasuhteet ovat tiettyä kilomäärää tärkeämpiä
- **Karvapeite:** Pitkä, suora peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla
- **Tyypillisiä piirteitä:** Valpas, eloisa, oppivainen ja usein pidättyväinen vieraita kohtaan

Kleinspitz on oma virallisesti tunnustettu kokomuunnoksensa, ei risteytys. Sen kokorajat ovat kuitenkin lähellä mittelspitzin ja pomeranianin kokorajoja. Ruotsissa sallitaan tietyin ehdoin vierekkäisten kokomuunnosten välisiä parituksia. Pennut rekisteröidään aluksi suuremman vanhemman kokomuunnokseen, ja myöhemmin näyttelyssä mitattavan koiran lopullinen kokomuunnos voidaan määrittää 15 kuukauden iästä alkaen. Pennunostajan kannattaakin kysyä molempien vanhempien koosta ja siitä, miten kasvattaja hoitaa kokomuunnoksen rekisteröinnin.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kleinspitzin tulee olla tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on suippo kuono, pienet pystyt korvat ja korkealle kiinnittynyt, selän päällä kannettu häntä. Runsas karvapeite muodostaa kaulan ympärille selvän kaulurin ja takaraajoihin housukarvoituksen. Karvapeitteen alla rungon tulee olla sopusuhtainen, ja liikkeiden tulee olla sujuvat ja joustavat.

Rodun ihannesäkäkorkeus on 27 cm, ja sallittu vaihteluväli on 24–30 cm. Tarkan kilomäärän sijaan rotumääritelmä suhteuttaa painon koiran kokoon. Arvioi koiran kuntoluokkaa tunnustelemalla ja tarvittaessa eläinlääkärin avulla: runsas turkki voi peittää ylipainon ja saada myös hoikan koiran näyttämään todellista painavammalta.

Hyväksyttyjä värejä ovat valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat tarkasti määritellyt värimuunnokset, kuten kermanvärinen, oranssisoopeli, musta ruskein merkein ja valkopohjainen kirjava. Merle ei kuulu rotumääritelmän hyväksymiin väreihin. Väri on ulkonäköseikka, eikä sitä saa koskaan asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti harkitun parituksen edelle.

Karvapeite koostuu suorasta, karheammasta peitinkarvasta ja lyhyestä, tiheästä, pumpulimaisesta pohjavillasta. Harjaa tai kampaa turkki ihoa myöten noin kerran viikossa ja karvanlähtöaikoina useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden ja kaulapannan alle jääviin kohtiin. Turkkia ei tule säännönmukaisesti muotoilla runsaasti leikkaamalla. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Kleinspitz on yleensä eloisa, tarkkaavainen ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintynyt, mutta se ei välttämättä suhtaudu seurallisesti kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin. Rotumääritelmä kuvaa koiraa, joka on luonnostaan varautunut vieraita kohtaan olematta kuitenkaan pelokas tai aggressiivinen. Arjessa tämä voi tarkoittaa sitä, että koira tarkkailee vierasta mieluummin ensin ennen kuin hakeutuu tämän luo.

Haukkuherkkyys on tärkeä huomioida rotua valittaessa. Kleinspitz reagoi usein nopeasti ääniin, porraskäytävässä liikkumiseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Tavoitteena ei tarvitse olla täysin äänetön koira, vaan koira, joka voi ilmoittaa havainnostaan ja rauhoittua sen jälkeen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, lisää etäisyyttä toistuvasti haukkumista laukaiseviin ärsykkeisiin äläkä vahingossa vahvista jokaista hälytystä ryntäämällä koiran kanssa ikkunaan.

Standardoituun BPH-käyttäytymiskuvaukseen on osallistunut vasta pieni joukko kleinspitzejä, joiden omistajat ovat itse valinneet osallistumisen. Keskimäärin ryhmän koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja osoittivat vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä, mutta ne eivät myöskään olleet erityisen seurallisia vieraita kohtaan. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät rodun jokaista yksilöä. Vanhempien käyttäytyminen, varhaiset kokemukset ja kasvattajan tarjoama kasvuympäristö kertovat yksittäisestä pennusta enemmän kuin pelkkä rotunimi.

Rodun saalistusviettiä kuvataan usein vähäiseksi, mutta se ei takaa varmaa luoksetuloa. Uteliaisuus ja innostus voivat silti saada kleinspitzin jahtaamaan lintuja, luonnoneläimiä tai polkupyöriä. Harjoittele luoksetuloa asteittain ja käytä pitkää liinaa siellä, missä ympäristö sitä edellyttää.

## Koulutus ja liikunta

Kleinspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä mielelle, mutta liikunnan määrä tulee sovittaa koiran ikään, terveyteen ja kokemukseen yleispätevän minuuttimäärän sijaan. Useat lenkit, mahdollisuudet haistella ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät sopivat sille usein paremmin kuin yksi pitkä ja yksitoikkoinen ulkoilu.

Rotu on nopea ja oppivainen, joten palkitsemiseen perustuva koulutus toimii hyvin, mutta myös epäselvät säännöt tulevat nopeasti esiin. Etene pienin askelin ja palkitse toivomastasi käytöksestä: kaikkien neljän tassun pitämisestä lattialla tervehdittäessä, kontaktista ennen oven avaamista ja hiljentymisestä ilmoitushaukun jälkeen. Kovat rangaistukset voivat aiheuttaa pelkoa tai lisätä ääntelyä, eivätkä ne kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen.

Hajutyöskentely, temput, tasapainoharjoitukset ja arkitottelevaisuus tuovat hyödyllistä vaihtelua. Terve aikuinen kleinspitz voi nauttia myös pidemmistä lenkeistä, mutta kuntoa on rakennettava vähitellen. Pennun tulee saada liikkua vapaasti ja monipuolisesti ilman pakotettuja lenkkimatkoja tai toistuvaa hyppimistä. Pieni koko ei tee koirasta haurasta koriste-esinettä, mutta sitä on suojeltava putoamisilta, rajuilta leikeiltä ja rasitukselta, johon se ei ole vielä valmis.

Totuta koira jo varhain turkin ja hampaiden harjaukseen, kynsien leikkaamiseen ja tutkimiseen. Lyhyet, myönteiset käsittelyharjoitukset helpottavat säännöllistä hoitoa ja auttavat huomaamaan muutokset ihossa, silmissä, suussa tai liikkumisessa.

## Terveys

Kleinspitziä pidetään yleisesti melko terveenä pienenä rotuna, mutta harkittu pennun hankinta edellyttää muutakin kuin yleisluontoista vakuuttelua terveistä sukulinjoista. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja kysy, mitä ongelmia lähisukulaisilla on todellisuudessa esiintynyt.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet ovat terveet eikä niiden silmissä ole todettu poikkeavuuksia. Polvilumpiolöydökset kirjataan asteikolla 0–3, joten varsinainen tulos on aina huomioitava: pelkkä maininta siitä, että koiran polvet on tutkittu, ei kerro tutkimuksen löydöksistä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt silmätarkastuseläinlääkäri. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan koiran silmien tilanteesta, ei elinikäistä takuuta.

Polvi- ja silmätutkimuksia koskevia suosituksia ei pidä sekoittaa keskitettyyn terveysohjelmaan tai kleinspitzin erilliseen rekisteröintiehtoon. Pennunostajan kannalta olennaisia ovat todelliset tutkimustulokset, tutkimusten ajankohdat ja se, miten kasvattaja hyödyntää tuloksia jalostuspäätöksissään.

Suhtaudu varauksella yleisluontoisiin väitteisiin PRA:n DNA-testeistä. Testi, joka tunnistaa tietyn geenimuunnoksen toisella rodulla, ei sulje pois kaikkia etenevän verkkokalvon surkastuman muotoja kleinspitzillä. Silmätutkimuksia, sukulaisten terveystietoja ja löydösten avointa raportointia ei siksi voi korvata epämääräisellä toteamuksella, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pienten saksanpystykorvien kuvauksissa mainitaan poikkeavaa karvanlähtöä, mutta termejä BSD ja ”black skin disease” käytetään epävirallisina kattokäsitteinä, ei yhden varmistetun diagnoosin niminä. Poikkeavasta karvanlähdöstä kärsivä koira tarvitsee eläinlääkärin tutkimuksia, ei rotuun tai ulkonäköön perustuvaa diagnoosia.

Kuten muillakin koirilla, painonhallinta ja hampaiden hoito ovat osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain ja tee siitä rauhallinen päivittäinen rutiini.

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – kleinspitz on nykymuodossaan lähtöisin Saksasta, ja se kuuluu FCI:n pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään. FCI:n rotumääritelmä kattaa kaikki viisi saksanpystykorvamuunnosta: wolfspitz/keeshond, grosspitz, mittelspitz, kleinspitz ja pomeranian.

Saksanpystykorvaa on historiallisesti kuvattu vahti- ja seurakoiraksi. Rotu sai FCI:n lopullisen hyväksynnän vuonna 1957, mutta rotumääritelmän sanamuotoja ja kokorajoja on sittemmin muutettu. Vanhemmissa kuvauksissa saksanpystykorvat yhdistetään hyvin varhaisiin eurooppalaisiin koiratyyppeihin, mutta näitä alkuperäkertomuksia on syytä pitää koirahistoriallisena perinteenä eikä nykyisen kleinspitzin todistettuna polveutumishistoriana.

Yhteinen rotumääritelmä selittää, miksi kokomuunnosten välisillä rajoilla on edelleen käytännön merkitystä jalostuksessa ja rekisteröinnissä. Kleinspitz ei siis ole vain arkikielinen ”pieni pystykorva”, vaan kokomuunnos, jonka tulee vastata rotumääritelmän mittoja ja yleisvaikutelmaa.

## Arki rodun kanssa

Kleinspitz voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Heikosti äänieristetyssä asunnossa tulevan omistajan on kuitenkin suhtauduttava rodun herkkään ilmoitushaukun taipumukseen vakavasti ja suunniteltava rauhoittumisen harjoittelu alusta lähtien.

Lapsiperheessä kleinspitzistä voi tulla innokkaasti perheen elämään osallistuva koira, mutta aikuisten on aina vastattava lasten ja koiran yhdessäolosta. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja lasten on opittava olemaan häiritsemättä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Pienen kokonsa vuoksi kleinspitzin nostamisessa ja vauhdikkaissa leikeissä on oltava erityisen huolellinen. Mitään koiraa ei rodusta riippumatta saa jättää yksin pienten lasten kanssa.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä ja tutustuttamisesta kuin rodusta. Ensikohtaamisten tulee olla rauhallisia ja asteittaisia, ja eläimillä on oltava mahdollisuus pitää etäisyyttä sekä omat ruoka- ja lepopaikat ja muut tärkeät resurssit. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista auttaa, mutta ei takaa jokaisen yhdistelmän toimivuutta.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissa. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa ilman stressiä vaihtelee suuresti. Pidennä yksinoloaikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin, tuhota tavaroita tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Kleinspitz sopii siis parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran, on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja haluaa harjoitella koiran kanssa ääniin suhtautumista, varmuutta sosiaalisissa tilanteissa sekä arjen taitoja. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii hiljaista ja itsenäistä koiraa, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ja voi olla yksin pitkien työpäivien ajan.

Saksanpystykorva – kleinspitz

VDH (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni, neliömäinen seurakoira, jolla on kettumainen ilme, tiheä kaksinkertainen turkki ja kippura häntä. Se on valpas, eloisa ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyvä koira, joka sopeutuu hyvin niin kaupunkiin kuin maallekin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, liikuntaa ja koulutusta ja voi olla haukkuherkkä ja tarkkaavainen vahti.

Bjørg Skogjordet

Oscar Hansen

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

SKK-godkänd kennel sedan 1997. Uppfödning av Siberian Husky i liten skala. Våra 6 hundar lever med oss både inne och ute. Härliga temperament, sunda och arbetsvilliga hundar. Alla hundar ställs ut samt tränas i drag såsom Canicross, nordisk stil(skidor) samt MTB-cykel.

Rydbokulles kennel

Pinseri

Deutscher Pinscher-Schnauzer-Klub 1895 e.V. (Germany)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Royal Canin (UK)

Keskikokoinen, urheilullinen saksalainen maatilakoira, jolla on sileä, helppohoitoinen turkki. Väriltään pinseri on musta ruskein merkein tai punainen. Se on älykäs, valpas, uskollinen ja suojeleva mutta vieraita kohtaan pidättyväinen. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, aivotyötä, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet