## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norwegian Kennel Club (NKK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Aussie Kullens

## Rotu lyhyesti

Sloughi on pohjoisafrikkalainen vinttikoira, jonka alkuperämaaksi on rotumääritelmässä merkitty Marokko. Siinä yhdistyvät hoikka, urheilullinen rakenne, voimakas saalistusvietti ja läheinen suhde omiin ihmisiin. Kotona se voi olla rauhallinen ja hellä, mutta ulkona pakenevan eläimen näkeminen voi hetkessä nostaa sen aivan toisenlaiseen vireeseen. Siksi huolellisesti suunnitellut mahdollisuudet turvalliseen liikuntaan ovat keskeinen osa elämää tämän rodun kanssa.

- **Koko:** FCI:n rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 66–72 cm ja narttujen 61–68 cm.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee paljon liikuntaa, päivittäisiä lenkkejä ja säännöllisiä mahdollisuuksia juosta turvallisesti aidatulla alueella.
- **Turkinhoito:** vähäistä. Lyhyen turkin hoitoon riittää pehmeä harja tai hoitokinnas noin kerran viikossa sekä pesu tarvittaessa.
- **Elinikä:** AKC:n antama suuntaa-antava arvio rodulle on noin 10–15 vuotta.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka arvostaa vinttikoiran itsenäisyyttä ja pystyy tarjoamaan seuraa, lempeää koulutusta ja turvallisia juoksumahdollisuuksia.

Sloughin tyylikkyyteen on helppo ihastua, mutta rotu kannattaa valita sen perusteella, miten hyvin sen tarpeet sopivat omaan arkeen. Mieti, missä koira pääsee juoksemaan kunnolla, miten järjestät työpäivät ja millainen koulutustapa sopii sinulle. Pyri tapaamaan aikuisia koiria ja kysy niiden omistajilta, miten saalistusvietti, vieraat ja yksinolo huomioidaan käytännössä. Näin saat hyödyllisemmän kuvan rodusta kuin tapaamalla vain pentueen.

## Ulkonäkö ja turkki

Sloughi on pitkäjalkainen, lihaksikas ja selvästi liikkumiseen rakentunut koira. Se on hieman korkeuttaan lyhyempi, sen vatsalinja on nouseva ja pitkä, kapea häntä on matalalla. Levossa hännän kärki kaartuu. Pää on pitkänomainen ja kiilamainen, ja silmät ovat suuret ja yleensä tummat. Kolmiomaiset korvat riippuvat päänmyötäisesti ja korostavat rodun lempeää, vakavaa ilmettä.

Sloughin kuuluu olla hoikka ja hyväkuntoinen, ja sen lihasten ja luuston ääriviivat saavat erottua. Se on toiminnallinen vinttikoira, jonka tyylikkyyteen tulee yhdistyä voimaa ja tasapainoiset mittasuhteet. Lonkkaluut voivat näkyä ilman, että koira on alipainoinen, mutta kuntoluokka on aina arvioitava yksilöllisesti. Pyydä eläinlääkäriltä apua, jos olet epävarma koirasi painosta, lihasten kehityksestä tai sen kehossa tapahtuneesta muutoksesta.

Karva on hyvin lyhyttä, tiheää ja hienolaatuista. Värit vaihtelevat vaaleasta hiekanväristä punaiseen hiekanväriin. Väritykseen voi liittyä musta maski, musta mantteli, mustakärkisiä karvoja tai mustia juovikkaita merkkejä. Pitkiä hapsuja ei ole, eikä turkki vaadi työlästä trimmausta. Hellävarainen harjaus pehmeällä harjalla auttaa pitämään turkin puhtaana ja tarjoaa samalla tilaisuuden havaita ihomuutoksia.

Ota myös tassujen, kynsien, korvien ja hampaiden hoito osaksi arkea. Totuta pentu lyhyisiin, rauhallisiin käsittelyhetkiin ja lisää käsittelyä vähitellen sen tottuessa siihen. Harjaa hampaat säännöllisesti, mieluiten päivittäin, ja tarkista korvat puhdistamatta niitä tarpeettomasti. Epämiellyttävä haju, toistuva pään ravistelu tai aristus on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Helppohoitoinen turkki ei vähennä muun hoidon merkitystä.

## Luonne ja persoonallisuus

Sloughia kuvataan arvokkaaksi, valppaaksi ja vahvasti perheeseensä kiintyväksi. Monet yksilöt suhtautuvat vieraisiin hieman pidättyvästi ja haluavat itse päättää, milloin ovat valmiita tutustumaan. Pyydä vieraita antamaan koiralle tilaa lähestyä omaan tahtiinsa. Pidättyvyys ei tarkoita, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se tuntee olonsa turvalliseksi tavallisissa arjen tilanteissa.

Varhaiset, myönteiset kokemukset ihmisistä, ympäristöistä ja käsittelystä ovat siksi tärkeitä. Sovita kohtaamiset pennun reaktioihin ja anna sille aikaa palautua. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa erotetaan rodulle luontainen pidättyvyys liiallisesta pelokkuudesta tai aggressiivisuudesta. Kysy kasvattajalta, miten pennun aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, uusiin paikkoihin ja arjen yllätyksiin sekä millaisia sosiaalisia kokemuksia pennut saavat ennen uusiin koteihin lähtöä.

Saalistusvietti on toinen rodun keskeinen ominaisuus. Sloughi metsästää näön avulla, havaitsee liikkeen kaukaa ja voi päättää itsenäisesti lähteä takaa-ajoon. Tämä vaikuttaa sekä ulkoiluun että leikkikavereiden valintaan. Kotona rauhallinen koira voi muuttua hyvin kiihkeäksi metsästysvietin herätessä. Huolehdi ympäristön turvallisuudesta silloinkin, kun arjen koulutus sujuu hyvin, erityisesti pieneläinten ja nopeasti juoksevien koirien lähellä.

## Koulutus ja liikunta

Sloughi tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä mahdollisuuksia käyttää nopeuttaan turvallisesti aidatulla alueella. Yhdistä lenkkeihin muita puuhia, joista koirasi nauttii ja jotka eivät kuormita sitä liikaa. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä ja kunnosta. Pennut tarvitsevat lyhyempiä liikuntahetkiä ja taukoja, kun taas terveen aikuisen koiran kestävyyttä voidaan kehittää vähitellen. Kysy kasvattajalta tai eläinlääkäriltä neuvoa liikunnan suunnitteluun.

Maastojuoksu, jossa koira seuraa keinoviehettä, voi tarjota rodulle mahdollisuuden käyttää metsästysominaisuuksiaan. Sloughi hyödyntää näköään, säätelee nopeuttaan ja saattaa pyrkiä ennakoimaan saaliin kulkusuuntaa sen sijaan, että seuraisi tarkasti sen reittiä. Myös hajutyöskentely ja verijälki voivat tuoda vaihtelua. Ota yhteyttä vinttikoirayhdistykseen, jotta pääsette tutustumaan juoksuharrastuksiin sopivalla tavalla, ja valitse lajit koirasi valmiuksien ja kiinnostuksen mukaan.

Käytä koulutuksessa palkkioita, selkeitä vihjeitä ja kärsivällisyyttä. Sloughi on herkkä kovakouraisille koulutusmenetelmille, ja luottamuksellinen yhteistyösuhde on rakennettava vähitellen. Harjoittele luoksetuloa, rauhallisia koirakohtaamisia ja huomion irrottamista häiriöistä. Aloita helpoista tilanteista ja palkitse koiraa, kun se ottaa sinuun kontaktia. Luoksetulo on arvokas taito, mutta sen rinnalla tarvitaan talutinta ja turvallisia aitauksia kaikkialla, missä saalistusvietti voisi muuten viedä koiran mennessään.

## Terveys

Sloughia kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta sillä esiintyy kasvaimia ja immuunivälitteisiä sairauksia. Saatavilla olevien tietojen perusteella yksittäisen koiran riskiä ei voida arvioida luotettavasti. Kysy kasvattajalta molemmista vanhemmista ja vanhemmista sukulaisista, niiden eliniästä sekä mahdollisista toistuvista diagnooseista. Yhdysvaltalainen rotuyhdistys korostaa terveystietojen avoimuutta tärkeänä osana jalostusta.

Perinnöllinen verkkokalvosairaus PRA on tärkeä keskustelunaihe ennen pennun ostamista. AKC mainitsee yhdysvaltalaisen rotuyhdistyksen suosittelemiksi terveystutkimuksiksi silmätarkastuksen ja DNA-testin sloughilla esiintyvän PRA-rcd1a-muodon varalta. Pyydä nähtäväksi, mikä testi on tehty, mikä tulos on ja mitä koiraa todistus koskee. DNA-testi kattaa tietyn sairausmuodon. Se ei korvaa kliinistä silmätarkastusta eikä takaa koiran yleistä terveyttä.

Ruotsin kennelliiton (SKK) sivuilta linkitetty rotukohtainen jalostusstrategia eli RAS hyväksyttiin vuonna 2020. Siinä käsitellään PRA:n lisäksi raportoituja immuunivälitteisen moniniveltulehduksen (IMPA) ja steroidihoitoon reagoivan aivokalvo- ja valtimotulehduksen (SRMA) tapauksia. Tiedot tarjoavat historiallista taustaa, eivät ajantasaista tietoa sairauksien yleisyydestä. Kysy rotuyhdistykseltä tuoreempia seurantatietoja ja kasvattajalta kyseisen sukulinjan terveydestä. Erota myös suositellut tutkimukset pentuetta suunniteltaessa voimassa olevista rekisteröintivaatimuksista.

Seuraa koirasi kuntoluokkaa, liikkumista, ruokahalua ja vireyttä ajan mittaan ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos jokin muuttuu selvästi. Pelkkä hoikka rakenne ei kerro koiran voinnista. Sovita ruokinta ja liikunta sen elämänvaiheeseen ja terveydentilaan sekä laske koulutusnamit osaksi päivittäistä ruoka-annosta. Ota eläinlääkärikäynneille mukaan tiedot aiemmista terveysongelmista ja tutkimuksista, jotta arvio voidaan tehdä juuri oman koirasi tilanteen pohjalta.

## Historia ja alkuperä

Sloughilla on pitkä historia Pohjois-Afrikassa, erityisesti Maghrebin alueella, johon kuuluvat Marokko, Algeria, Tunisia ja Libya. Näitä koiria on käytetty metsästykseen, jossa näkö, nopeus ja kestävyys olivat olennaisia ominaisuuksia. Ne ovat eläneet tiiviisti ihmisten rinnalla sekä vuoristoisilla seuduilla että avoimemmissa maisemissa. FCI nimeää Marokon rodun alkuperämaaksi ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi.

Rotu saapui Eurooppaan 1800-luvun lopulla, ja myöhemmin eurooppalainen kasvatustyö kehittyi Pohjois-Afrikasta tuotujen koirien pohjalta. Nykyään sloughia pidetään myös seura- ja harrastuskoirana, mutta sen tausta itsenäisenä metsästäjänä näkyy yhä selvästi. Sitä ei pidä sekoittaa salukiin tai azawakhiin, jotka ovat erillisiä rotuja. Yhdennäköisyys hyvin vanhojen koirakuvausten kanssa ei yksin riitä osoittamaan nykyisen rodun tarkkaa ikää tai alkuperää.

## Arki sloughin kanssa

Elämä sloughin kanssa sopii ihmiselle, joka nauttii sekä rauhallisesta yhdessäolosta että omapäisestä koirasta. Tarjoa koiralle mukava lepopaikka, johon se voi vetäytyä, ja järjestä päivät niin, että niihin mahtuu seuraa, tekemistä ja lepoa. Rauhallista käytöstä sisällä on arvioitava yhdessä sen kanssa, miten hyvin koiran muut tarpeet täyttyvät. Se ei yksin kerro, kuinka paljon liikuntaa tai seuraa koira tarvitsee.

Lapsiperheessä aikuisten on vastattava lasten ja koiran välisestä kanssakäymisestä. Totuta koira lapsiin lempeästi ja opeta lapsia kunnioittamaan sen omaa tilaa ja lepopaikkaa. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen. Kysy erikseen, miten harkitsemasi koira tai sen lähisukulaiset käyttäytyvät lasten kanssa, sillä kokemukset ja yksilöllinen luonne merkitsevät enemmän kuin yleinen rotukuvaus.

Muista koirista voi tulla hyviä kumppaneita, mutta tutustuminen ja leikki on sovitettava kunkin yksilön mukaan. Voimakas saalistusvietti vaatii erityistä varovaisuutta kissojen, pienten lemmikkien ja liikkeessä olevien hyvin pienten koirien lähellä. Älä oleta yhden rauhallisen kohtaamisen tarkoittavan, että kaikki myöhemmätkin kohtaamiset ovat turvallisia. Hyödynnä tarvittaessa etäisyyttä, talutinta tai erillään pitämistä ja suunnittele kodin käytännöt ennen uuden eläimen saapumista.

Asumisjärjestelyjen on mahdollistettava päivittäiset lenkit ja juokseminen. Selvitä turvallisten aitausten saatavuus ennen päätöksen tekemistä ja tarkista aidat ja portit kaikkialla, missä koira pääsee vapaaksi. Hyvin lyhyt turkki suojaa säältä vain vähän. Kylmällä tai märällä säällä lämmin koirantakki voi olla tarpeen. Sovita ulkoilun kesto säähän, tekemiseen ja koirasi reaktioihin. Varmista, että se pääsee sisälle lepäämään lämpimään ja kuivaan paikkaan.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen koiran turvallisuudentunne huomioiden. Sloughi kiintyy vahvasti perheeseensä, ja ruotsalaisissa rotua koskevissa asiakirjoissa on raportoitu yksinolo-ongelmia. Aloita lyhyistä, rauhallisista yksinolohetkistä ja pidennä niitä vasta koiran ollessa rento. Järjestä hoitoapua, jos työpäiväsi edellyttää pidempää yksinoloa kuin koirasi kestää, ja hae tukea ajoissa, jos harjoittelu ei etene.

Ennen ostamista on viisasta käydä läpi sekä käytännön järjestelyt että saatavilla olevat tiedot: missä koira pääsee juoksemaan, miten päivittäinen yhdessäolo järjestyy ja mitä terveystietoja sen sukulinjasta on saatavilla. Pyydä saada tavata aikuisia koiria ja keskustele kasvattajan kanssa siitä, mitä hän painottaa kasvatustyössään. Kun kunnioitat rodun itsenäistä luonnetta ja pystyt täyttämään sen liikunnantarpeen, sloughilla on kaikki edellytykset tulla läheiseksi ja arvostetuksi kumppaniksi.

Sloughi

Sloughi on elegantti, pitkäjalkainen vinttikoira, joka on kotoisin Pohjois-Afrikasta. Sillä on lyhyt turkki, lempeä ilme ja voimakas saalistusvietti. Perheensä seurassa sloughi on usein rauhallinen ja hellä, mutta vieraita kohtaan se on pidättyväinen. Se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, säännöllisiä tilaisuuksia juosta turvallisesti aidatulla alueella sekä lempeää koulutusta. Läheinen yhdessäolo, varhainen sosiaalistaminen ja lämmin lepopaikka ovat tärkeitä osia sen arjessa.

Ghazoot

## Rotu lyhyesti

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi tunnetaan Ruotsissa nimellä braque francais, type pyrénées. Tätä keskikokoista ranskalaista seisovaa lintukoiraa arvostetaan sen seurallisuuden ja halun tehdä metsästyksessä tiivistä yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Se on gascognelaistyyppiä pienempi ja kevyempi, mutta sillä on silti voimakas työskentelyn tarve. Ystävällinen luonne ja helppohoitoinen turkki eivät siis poista aktiivisen elämäntavan tarvetta.

- **Koko:** Vuoden 2023 FCI:n rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 51–58 cm ja narttujen 49–56 cm. Koiran tulee olla lihaksikas ja ketterä, ei raskasrakenteinen.
- **Aktiivisuus:** Suuri. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia käyttää metsästyskoiran taitojaan.
- **Turkinhoito:** Lyhyt ja hienolaatuinen karvapeite on erittäin helppohoitoinen. Säännöllinen harjaus ja pesu tarvittaessa yleensä riittävät. Myös korvat, kynnet ja hampaat tarvitsevat hoitoa.
- **Elinajanodote:** AKC antaa suuntaa antavaksi arvioksi noin 12–15 vuotta. Arvio ei takaa yksittäisen koiran elinikää.
- **Sopii parhaiten:** Aktiiviselle metsästäjälle tai omistajalle, joka haluaa rakentaa tiiviin yhteistyösuhteen koiraansa ja jolla on selkeä suunnitelma metsästyskoulutukseen, noutamiseen ja muuhun mielekkääseen tekemiseen.

Kerro kasvattajalle aluksi, mitä haluat koirasi kanssa tehdä. Kysy, miten aikuiset koirat työskentelevät, millaisia ne ovat kotona ja millaisia metsästyskoe- ja terveystutkimustuloksia niillä on. Rodun maine yhteistyöhaluisena koirana ei poista tarvetta valita omaan tilanteeseen sopivaa yksilöä ja kasvattajaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi on sopusuhtainen metsästyskoira, jolla on selvästi erottuvat lihakset sekä kevyt ja tarkoituksenmukainen rakenne. Sen nahka on tiiviimpi kuin kookkaammalla gascognelaistyypillä, ja kaulanahkaa on vain vähän tai ei lainkaan. Kirsu on kastanjanruskea. Silmät ovat ruskeat tai tummankeltaiset. Luppakorvat ovat kiinnittyneet silmien tason yläpuolelle eivätkä aivan ulotu kirsun kärkeen.

Voimassa olevan FCI:n rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 51–58 cm ja narttujen 49–56 cm. Värivaihtoehtoja ovat kastanjanruskea, ruskeavalkoinen, tiheästi pilkuttunut ruskeavalkoinen sekä ruskea punaruskein merkein. Häntä on ohut, ja se voi olla pitkä tai luonnostaan lyhyempi. Koko ja värimerkit eivät kuitenkaan kerro, miten yksittäinen pentu aikanaan suoriutuu metsästyksessä.

Karvapeite on lyhyempi ja hienolaatuisempi kuin gascognelaistyypillä, eikä se vaadi paljon hoitoa. Harjaa turkki säännöllisesti irtokarvojen ja lian poistamiseksi ja pese koira tarvittaessa. AKC suosittelee säännöllistä viikoittaista turkinhoitoa. Tarkista samalla iho, etenkin tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen, sillä pienet haavat tai ihoon tarttuneet vierasesineet voivat helposti jäädä huomaamatta.

Totuta pentu alusta lähtien korvien, tassujen ja suun rauhalliseen käsittelyyn. Lyhyet harjoitukset, joissa yhteistyöstä palkitaan, helpottavat hoitotoimia. Tarkista koiran keho ulkoilun jälkeen, pidä kynnet sopivan pituisina ja ota hampaiden harjaus tavaksi. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten korvat tutkitaan ihoa ärsyttämättä ja aiheuttamatta koiralle epämukavuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Ruotsin kennelliitto (SKK) kuvailee rotua ystävälliseksi, mutkattomaksi ja seuralliseksi, kun taas AKC korostaa sen miellyttämishalua. Koira voi nauttia sekä perheensä läheisyydestä että yhdessä työskentelystä. Tämä tekee rodusta kiinnostavan tiivistä yhteistyösuhdetta etsivälle, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö suhtautuisi samalla tavalla ihmisiin, muihin koiriin tai vieraisiin tilanteisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun aikuisia sukulaisia ja kysy niiden arjesta.

Seisovan lintukoiran työ edellyttää sekä oma-aloitteisuutta että yhteistyötä. Sen täytyy käyttää hajuaistiaan ja etsiä riistaa pitäen samalla yhteyttä ohjaajaansa. Panosta selkeään viestintään ja palkitse käyttäytymisestä, jota haluat vahvistaa. Nopeakin oppija tarvitsee kokemusta ja ohjausta ymmärtääkseen, mitä siltä eri tilanteissa odotetaan.

Tarjoa pennulle myönteisiä kokemuksia ihmisistä, muista koirista ja arjen tilanteista sen omaan tahtiin. Vaikka rotua kuvataan seuralliseksi, rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat silti tärkeitä. Kysy myös, käyttääkö kasvattaja koirien tuntemuksensa tukena esimerkiksi BPH-käyttäytymiskuvausta. Tuloksia tulee aina tarkastella yhdessä koiran kokemusten sekä sen koti- ja työskentelykäyttäytymisen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Suhtaudu tähän rotuun työskentelevänä seisovana lintukoirana. Metsästyskoulutus, haku, nouto ja jäljestäminen tarjoavat sille mahdollisuuksia käyttää useita luontaisia kykyjään. Hyvin suunniteltuun arkeen kuuluvat myös lenkit vaihtelevassa maastossa ja yksilölle sopiva kunnon kehittäminen. Pyydä kasvattajalta tai kokeneelta metsästyskoirakouluttajalta apua nuoren koiran kehityksen ja käytännön työskentelyn ensiaskelten suunnitteluun.

Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, paikalla pysymisen ja esineiden käteen luovuttamisen harjoittelu. Etene pienin askelin ja käytä koiralle mieluisia palkkioita. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa korostetaan selkeää viestintää ja varoitetaan siitä, että epäoikeudenmukainen rankaiseminen voi vähentää koiran yhteistyöhalua. Lisää häiriöitä vähitellen. Pidä koira turvallisesti hallinnassa tilanteissa, joissa metsästysvietti voisi viedä sen mukanaan, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös kyseisessä tilanteessa.

Retkeily, uinti sekä esimerkiksi toko, rally-toko ja agility voivat tuoda vaihtelua tekemiseen. AKC mainitsee useita näistä mahdollisina liikuntamuotoina. Sovita vaatimukset aina koiran ikään, terveyteen ja kuntoon. Nuoren koiran arjessa leikin, harjoittelun ja levon tulee olla tasapainossa. Seuraa koiran palautumista ja pyydä apua arjen suunnitteluun, jos sen on vaikea rauhoittua tekemisen lomassa.

## Terveys

SKK toteaa, että Ruotsin koirakanta on liian pieni rodun terveyden luotettavaan arviointiin. Myös vuoden 2026 ruotsalaisessa jalostusstrategiassa käytettävissä olevaa tietoa kuvataan rajalliseksi. Pyydä dokumentoitua tietoa vanhemmista ja muista lähisukulaisista. Kysy sekä terveystutkimustuloksista että toistuvista ongelmista, joita omistajat ovat havainneet arjessa tai työskentelyn aikana.

Jalostusstrategiassa suositellaan lonkkaniveldysplasian (HD) osalta tuloksia A tai B, mutta myös C-tuloksen saaneen koiran käyttö on mahdollista geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kyynärnivelten osalta suositus on kyynärniveldysplasian (ED) aste 0. Suositusten mukaan koira, jonka ED-tulos on 1, tulisi yhdistää koiraan, jonka ED-tulos on 0. Asiakirjassa todetaan, etteivät lonkka- ja kyynärnivelkuvaukset ole rodulla pakollisia jalostuskäytön ehtoja. Pyydä kasvattajaa kertomaan, miten nivelterveys, sukulaisten tulokset ja geneettinen monimuotoisuus on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

Jalostusstrategiassa kehotetaan seuraamaan myös ihon ja turkin, silmien ja korvien terveyttä sekä muita terveysongelmia. Nämä ovat seurattavia osa-alueita, eivät osoitus siitä, että kaikki mainitut vaivat olisivat rodussa yleisiä. Jos kasvattaja viittaa DNA-testiin, hänen tulee kertoa selvästi, mitä sairautta tai ominaisuutta testi tutkii. Tällainen testitulos vastaa eri kysymykseen kuin kliininen tutkimus.

Käytännön ennaltaehkäisevä hoito on aktiiviselle koiralle tärkeää. Tarkista korvat, käy keho läpi työskentelyn jälkeen ja seuraa koiran kuntoluokkaa aktiivisuuden muuttuessa. Hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle esimerkiksi kivun, toistuvien korvavaivojen tai jatkuvan kutinan vuoksi. Koiran työskentelyhalu tai kuuluminen usein kestäväksi kuvattuun rotuun ei korvaa tutkimusta, jos jokin on muuttunut.

## Historia ja alkuperä

Ranskanseisojan juuret ovat Lounais-Ranskassa ja Pyreneiden keskiosissa, missä seisovia lintukoiria on käytetty riistalintujen metsästykseen jo pitkään. Nykyisillä kahdella tyypillä on yhteinen historia: kookkaammalla gascognelaistyypillä ja pienemmällä rodulla Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi. Ne eroavat toisistaan muun muassa koon, rungon vahvuuden ja nahan osalta, mutta niiden perustehtävä seisovina lintukoirina on sama.

Pyreneläistyyppi on säilyttänyt vahvan yhteytensä käytännön metsästykseen, jossa haku, seisonta ja nouto ovat keskeisiä tehtäviä. Rotu on edelleen harvinainen Ruotsissa, missä sitä edustaa mannermaisten lintukoirien rotujärjestö Specialklubb för Kontinentala Fågelhundar. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa painotetaan metsästysominaisuuksien arviointia ja kansainvälistä yhteistyötä, jotta pientä koirakantaa voidaan kehittää käyttöominaisuudet, luonne, terveys ja geneettinen monimuotoisuus huomioiden.

## Arki rodun kanssa

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi sopii elämäntapaan, jossa koira pääsee aktiivisesti mukaan tekemiseen. Mieti etukäteen, mitä teette yhdessä niin metsästyskaudella kuin muulloinkin vuoden aikana. Hyvässä arjessa on tilaa liikunnalle, hajutyöskentelylle, yhteistyölle ja levolle. Kysy, millainen kasvattajan aikuisten koirien tavallinen viikko on, ja vertaa sitä oman taloutesi käytettävissä olevaan aikaan ja kokemukseen.

Rodun ystävällinen luonne voi tarjota hyvän pohjan perhe-elämälle, mutta lasten ja koirien on saatava tutustua toisiinsa aikuisen valvonnassa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ollessa koiran kanssa. Koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Lasten puolestaan on opittava kunnioittamaan koiran ruokarauhaa, unta ja merkkejä siitä, että se kaipaa omaa tilaa.

Muut koirat voivat olla mieluisia kumppaneita, mutta tutustuminen on sovitettava yksilöiden mukaan. Kissojen ja pienempien eläinten kanssa rodun metsästysvaisto edellyttää erityistä huolellisuutta. Anna eläinten totutella toisiinsa hallituissa olosuhteissa ja varmista, että voit tarvittaessa erottaa ne toisistaan. Se, että koira tulee kotona toimeen jonkin eläimen kanssa, ei takaa samanlaista suhtautumista vieraisiin eläimiin ulkona.

Asumisolojen on mahdollistettava koiran liikunnan ja tekemisen tarpeiden täyttäminen käytännössä. Harjoitusmaastojen ja hyvien ulkoilualueiden läheisyys on etu, mutta pelkkä piha ei tarjoa kaikkea koiran tarvitsemaa. Kysy, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, ääniin ja rauhallisempiin päiviin. Harjoittele vauhdikkaamman tekemisen rinnalla rauhallisia arjen rutiineja, jotta koira oppii toimimaan molemmissa tilanteissa.

Aloita yksinoloon totuttelu vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa koiran reaktioiden mukaan. Järjestä tarvittaessa seuraa tai hoitaja. Rodun seurallinen maine ei kerro tarkkaa rajaa sille, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin. Suunnittele työpäivät ja muut poissaolot oman koirasi ja sen harjoittelun etenemisen mukaan.

Ennen ostopäätöstä kannattaa hankkia selkeät vastaukset erityisesti kolmeen asiaan: kasvattajan metsästystavoitteisiin, aikuisten koirien arkikäyttäytymiseen ja dokumentoituun terveysseurantaan. Valitse kasvattaja, joka pystyy puhumaan avoimesti sekä vahvuuksista että rajoitteista. Kun rodun työn ja seuran tarve sopii kodin arkeen, sillä on kaikki edellytykset olla seurallinen ja innokas metsästys- ja harrastuskumppani.

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi

Ketterä, keskikokoinen ranskalainen seisova lintukoira, jolla on lyhyt turkki, ruskeita merkkejä ja lempeä ilme. Pienemmässä pyreneläistyypissä yhdistyvät vahva metsästysvietti, ystävällinen ja seurallinen luonne sekä yhteistyöhalukkuus. Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi nauttii metsästyksestä, noutamisesta ja perheensä läheisyydestä. Se tarvitsee päivittäin liikuntaa, virikkeitä sekä selkeää ja lempeää koulutusta.

Jerikogårdens

## Rotu lyhyesti

Faaraokoira, ruotsiksi faraohund, on eloisa, keskikokoinen koira Maltalta. Tyylikkään ulkomuodon takaa löytyy nopea ja valpas kaniininmetsästäjä, joka käyttää apunaan näköä, hajuaistia ja kuuloa. Ruotsissa sitä pidetään pääasiassa aktiivisena seura- ja harrastuskoirana. Rodussa yhdistyvät hellyydenkipeys, leikkisyys ja itsenäisyys, ja sen saalistusvietti on otettava arjessa vakavasti.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 56–63,5 cm ja narttujen 53–61 cm. Rungon tulee olla notkea ja lihaksikas sekä hieman korkeuttaan pidempi.
- **Aktiivisuus:** suuri. Rotu tarvitsee päivittäisiä lenkkejä, aivotyötä ja turvallisia mahdollisuuksia juosta ja liikkua.
- **Turkinhoito:** lyhyt turkki on erittäin helppohoitoinen. Säännöllinen pyyhkiminen tai harjaaminen ja pesu tarvittaessa yleensä riittävät kynsien, korvien ja hampaiden hoidon ohella.
- **Elinikä:** American Kennel Club (AKC) antaa rodun suuntaa antavaksi eliniäksi noin 12–14 vuotta. Yksilöiden eliniät vaihtelevat.
- **Sopii parhaiten:** aktiiviselle omistajalle, joka arvostaa leikkisää ja itsenäistä koiraa ja pystyy tarjoamaan turvallista ulkoilua, yhteistä tekemistä ja läheisyyttä kotona.

Kysy kasvattajalta, miten aikuiset koirat suhtautuvat arjen ääniin, vieraisiin ihmisiin, muiden koirien kohtaamiseen ja yksinoloon. Rotu aikuistuu melko hitaasti, joten pentu- ja nuoruusvaiheessa ei kannata kiirehtiä. Kysy myös, miten suvun terveyttä ja luonnetta seurataan ja miten koirien saalistusvietti huomioidaan perheen arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Faaraokoira on selkeälinjainen, pitkäkaulainen ja syvärintainen. Sen lihakset ovat hyvin kehittyneet, mutta kokonaisuus ei ole raskas. Pää on pitkänomainen ja tylpän kiilan muotoinen, ja kuono on hieman kalloa pidempi. Suuret, ohuet korvat ovat hyvin liikkuvat ja koiran ollessa valppaana pystyt. Silmät ovat soikeat ja meripihkanväriset.

Urosten säkäkorkeus on 56–63,5 cm ja narttujen 53–61 cm. Turkki on punaruskea, ja sen sävy voi olla vaaleampi tai syvempi. Kirsun värin tulee sointua turkkiin. Valkoinen hännänpää on rotumääritelmän mukaan erityisen toivottava. Myös pienet valkoiset merkit rinnassa ja varpaissa sekä kapea piirto päässä ovat sallittuja. Pitkä häntä kapenee kärkeä kohti ja kaartuu koiran liikkuessa.

Lyhyt turkki on kiiltävä, ja se voi olla hienolaatuinen ja ihonmyötäinen tai hieman karheampi. Turkinhoito vie vain vähän aikaa: pyyhi tai harjaa lika ja irtokarvat pois ja pese koira tarvittaessa. Ohuen turkin vuoksi koira saattaa tarvita talvella lämpimän takin. Sovita ulkoilun kesto säähän ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin ja tarjoa sille lämmin, kuiva lepopaikka.

Tee käsittelystä rauhallinen osa arkea jo pentuaikana. Totuta koira korvien tarkastamiseen, varvasvälien tunnusteluun ja suun tutkimiseen. Pidä kynnet lyhyinä ja tarkista anturat ja iho juoksemisen jälkeen. Kun tunnustelet koiran kehoa säännöllisesti, opit tuntemaan, mikä sille on normaalia. Näin haavat, aristus ja patit on helpompi huomata.

## Luonne ja persoonallisuus

Faaraokoiran kuuluu olla ystävällinen, kiintyvä, älykäs ja leikkisä. Monet kiintyvät vahvasti perheeseensä ja haluavat olla mukana aina, kun jotakin tapahtuu. Aikuinen koira voi olla sisällä rauhallinen, kun arjessa on riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Nopea ja valpas nuori koira saattaa kuitenkin tarvita paljon ohjausta ennen kuin rauhoittuminen ja arjen rutiinit sujuvat yhtä helposti.

Vieraita ihmisiä kohtaan faaraokoira voi olla pidättyväinen tai melko välinpitämätön. Ruotsin kennelliitto (SKK) erottaa tämän pidättyväisyyden arkuudesta, ja erosta on tärkeää keskustella kasvattajan kanssa. Kysy, miten koirat palautuvat yllätyksistä ja miten ne reagoivat koviin ääniin. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa ääniherkkyys mainitaan seurattavana asiana, joten myönteinen ja turvallinen tutustuminen uusiin tilanteisiin on arvokasta.

Rodun saalistusvietti voi tulla nopeasti esiin, kun jokin liikkuu tai kiinnostava haju osuu koiran nenään. Faaraokoirat käyttävät metsästäessään useita aisteja, joten koira voi kiinnostua riistasta näkemättä sitä. Rakenna hyvää yhteyttä ja toimivia tapoja alusta lähtien, mutta varaudu myös turvallisiin aitauksiin ja liikkumisen rajoittamiseen. Läheinen suhde omistajaan ei takaa, että koira jättäisi takaa-ajon väliin.

## Koulutus ja liikunta

Arkeen tulisi kuulua lenkkejä, yhteistyötä vahvistavia harjoituksia ja mahdollisuuksia juosta turvallisessa paikassa. SKK mainitsee rodulle mahdollisesti sopivina lajeina maastojuoksun, agilityn ja verijäljen. Maastojuoksussa koira seuraa keinoviehettä ja pääsee näin toteuttamaan osia metsästyskäyttäytymisestään. Pyydä lajiin tutustuessasi apua kokeneelta järjestäjältä ja sovita osallistuminen koiran kehitysvaiheeseen ja kuntoon.

Käytä koulutuksessa selkeitä vihjeitä, palkkioita ja sopivan vaikeita tehtäviä. Faaraokoirat oppivat helposti, mutta ne voivat olla myös itsenäisiä ja impulsiivisia. Lyhyet harjoitukset, joissa opetellaan luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä ja rauhallista odottamista, auttavat monissa tilanteissa. Aloita vähäisillä häiriöillä ja lisää vaikeutta vähitellen, jotta koira saa onnistumisen kokemuksia myös ympäristön houkutusten kasvaessa.

Vapaana pitämisessä on huomioitava metsästysvietti. AKC varoittaa, ettei edes hyvä tottelevaisuus ole luotettava peruste pitää tämän rodun koiraa vapaana aitaamattomalla alueella. Tarkista aidat huolellisesti ja käytä tarvittaessa hihnaa. Sovita myös liikunnan kuormittavuus ikään ja terveyteen: nuori koira tarvitsee erilaisen lähestymistavan kuin aikuinen, jonka kunto on jo kehittynyt vauhdikkaaseen liikuntaan.

## Terveys

SKK kuvaa faaraokoiraa yleisesti terveeksi roduksi, mutta se ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi vapaa perinnöllisistä tai muista terveysongelmista. Pyydä ennen pennun ostamista täsmällisiä tietoja sen vanhemmista, sisaruksista ja vanhempien aiemmista jälkeläisistä. Dokumentoidut tutkimukset ja avoimesti kerrottu sairaushistoria antavat enemmän tietoa kuin yleinen vakuutus rodun tavallisesta terveydestä.

SKK:n mukaan rodussa esiintyy yksittäisiä polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation tapauksia. Siinä polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa käsitellään myös lonkkaterveyttä ja kannustetaan vapaaehtoisiin seulontatutkimuksiin silloin, kun ne ovat aiheellisia. Kysy, mitä polvi- ja niveltutkimuksia kyseisessä suvussa on tehty. Ontuminen tai liikkumisen muuttuminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä, vaikka koira haluaisi edelleen innokkaasti juosta ja leikkiä.

AKC:n mukaan yhdysvaltalainen rotuyhdistys suosittelee polvilumpioiden, lonkkien, silmien ja kilpirauhasen tutkimista. Nämä ovat yhdysvaltalaisia suosituksia, eikä niitä pidä esittää Ruotsissa rekisteröinnin pakollisina ehtoina. Pyydä nähtäväksi tarkat tulokset, tutkimuspäivämäärät ja tutkitun koiran tunnistetiedot. Normaali tulos koskee tehtyä tutkimusta, eikä se tarkoita, että kaikki mahdolliset terveysongelmat olisi suljettu pois.

Vuoden 2019 ruotsalaisessa jalostusstrategiassa muun muassa kasvaimet, silmäsairaudet ja kilpirauhassairaudet nostetaan esiin jatkoseurantaa vaativina asioina. Osa tiedoista perustuu vanhempiin omistajakyselyihin, eikä niiden avulla voida luotettavasti kuvata sairauksien nykyistä yleisyyttä. Kysy suvussa toistuvista diagnooseista ja reagoi uusiin patteihin, pitkittyneisiin iho-ongelmiin tai muihin muutoksiin. Oireilevan koiran kohdalla päätösten tulee perustua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Faaraokoira on kotoisin Maltalta ja Gozolta, missä sitä on käytetty kaniinien metsästykseen kivikkoisessa maastossa. Rodun nimi ja yhdennäköisyys muinaisen Egyptin kuvissa esiintyvien koirien kanssa ovat osaltaan synnyttäneet teorioita sen hyvin vanhasta välimerellisestä taustasta. Pelkkä yhdennäköisyys ei kuitenkaan osoita katkeamatonta polveutumista faaraoiden koirista. Maltan metsästysperinne tarjoaa selkeimmän lähtökohdan rodun historian tarkasteluun.

Muutamia koiria saapui Britanniaan jo varhain, mutta SKK:n mukaan rotu vakiintui sinne 1960-luvulla ja levisi sen jälkeen kansainvälisesti. Ensimmäinen faaraokoira tuotiin Ruotsiin vuonna 1971, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1974. Ruotsissa näyttelyistä, perhe-elämästä ja maastojuoksun kaltaisista harrastuksista on tullut tärkeitä, mutta rodun nopeudelle ja metsästystaipumuksille tarvitaan edelleen sopivia toteuttamistapoja.

## Arki faaraokoiran kanssa

Faaraokoira sopii ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin, jolla on huumorintajua, runsaasti energiaa ja oma tahto. Suunnittele arki niin, että siihen kuuluu liikuntaa ja tehtäviä sekä apua rauhoittumiseen. Turvalliset liikuntajärjestelyt on hyvä ratkaista käytännössä jo ennen pennun kotiintuloa. Pyydä kasvattajaa näyttämään, millaista arki aikuisten koirien kanssa on myös päivinä, joihin ei kuulu kilpailuja tai muuta suurta ohjelmaa.

Perheen lasten on saatava tutustua koiraan turvallisesti ja valvotusti. Ystävällinen rotukuvaus ei poista aikuisten vastuuta, ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, kun he ovat koiran kanssa. Järjestä koiralle lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa, ja opeta lapsia kunnioittamaan sen ruokailua, unta ja viestejä tilan tarpeesta. Myös nopean ja voimakkaan koiran ulkoiluttaminen ja käsittely ovat aikuisten vastuulla.

Monet faaraokoirat tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta tutustuminen on silti sovitettava kunkin yksilön mukaan. Kissojen ja muiden pieneläinten kanssa tarvitaan erityistä varovaisuutta rodun saalistusvietin vuoksi. Anna eläinten tottua toisiinsa hallituissa oloissa ja pidä ne tarvittaessa erillään. Kotona tutun eläimen hyväksyminen ei tarkoita, että koira suhtautuisi samalla tavalla ulkona kohtaamaansa vieraaseen kissaan tai muuhun pieneläimeen.

Kotiympäristön tulee mahdollistaa sekä lepo että turvallinen toiminta. Rotu saattaa ilmoittaa tapahtumista haukkumalla, joten kysy aikuisten sukulaiskoirien haukkumisesta arjessa sekä niiden suhtautumisesta ääniin ja vieraisiin. Lyhyen turkin vuoksi myös lämpimät nukkumapaikat ja talvisään huomioiminen ovat tärkeitä käytännön asioita. Aidattu piha voi olla hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, koulutusta ja ihmisten seuraa.

Totuta koira yksinoloon pienin askelin sen jälkeen, kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita lyhyistä hetkistä ja etene koiran reaktioiden mukaan. Järjestä seuraa tai hoito, jos poissaolosi olisi muuten koiralle liian vaikea. Itsenäisyys metsästäessä ei kerro siitä, miltä yksin kotiin jääminen koirasta tuntuu, eikä ole olemassa tiettyä aikaa, jonka jokainen faaraokoira automaattisesti pärjäisi yksin.

Varmista ennen ostoa, että saat selkeät vastaukset saalistusvietin hallintaan, siihen, miten kasvattaja pyrkii edistämään tasapainoisia luonteita, ja siihen, mitä terveystietoja suunnitellusta pentueesta on saatavilla. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia koiria ja valitse kasvattaja, joka puhuu avoimesti sekä hyvistä puolista että haasteista. Kun koiran liikunnan, turvallisuuden ja seuran tarpeet sopivat perheen arkeen, pohja on hyvä läheiselle ja leikkisälle kumppanuudelle sekä monenlaiselle yhteiselle tekemiselle.

Faaraokoira

Faaraokoira on tyylikäs, keskikokoinen, Maltalta kotoisin oleva koira, jolla on punaruskea turkki, suuret pystyt korvat ja meripihkanväriset silmät. Sen tausta kaniinien metsästäjänä näkyy nopeudessa ja voimakkaassa saalistusvietissä. Faaraokoira on ystävällinen, hellä ja leikkisä mutta myös itsenäinen. Se tarvitsee päivittäin liikuntaa, virikkeitä ja turvallisia mahdollisuuksia juosta vapaana. Sen turkki on helppohoitoinen, mutta talvella se saattaa tarvita lämpimän koirantakin.

Kin-Chin

## Perustiedot

Amerikankettukoira on Yhdysvalloista kotoisin oleva ajokoira, jolla on erinomainen kestävyys ja vahva kiinnostus hajuihin. Kotona se on usein ystävällinen ja kiintyvä, mutta kiinnostavan hajujäljen löydettyään se voi työskennellä hyvin itsenäisesti. Ruotsin kennelliitto (SKK) korostaa, että rotu on onnellisimmillaan päästessään metsästämään ja tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 56–63,5 cm ja narttujen 53–61 cm. Runko on suorakaiteen muotoinen ja rakenteeltaan nopea, vahva ja kestävä.
- **Aktiivisuus:** erittäin suuri. Koira tarvitsee säännöllisesti runsaasti liikuntaa, mahdollisuuksia käyttää hajuaistiaan ja yhteistä tekemistä omistajansa kanssa.
- **Turkinhoito:** tiheä ja helppohoitoinen turkki. Harjaus tai käsittely sukauskintaalla noin kerran viikossa yleensä riittää. Pesu tehdään tarpeen mukaan.
- **Elinajanodote:** Amerikan kennelliiton (AKC) antama suuntaa antava arvio on noin 11–13 vuotta. Se ei ole lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** aktiiviselle metsästäjälle tai hyvin sitoutuneeseen kotiin, jossa on huolellisesti mietitty suunnitelma koiran metsästystarpeiden täyttämiseksi, päivittäisen liikunnan järjestämiseksi ja turvallisen ulkoilun varmistamiseksi.

Kysy kasvattajalta, mihin aikuisia koiria käytetään ja miten ne käyttäytyvät työskentelyjaksojen välillä. Runsaassa koiraseurassa kasvanut koira voi tarvita erilaisen totuttelun kotielämään kuin siihen jo tottunut pentu. Tarkastele vanhempien käyttäytymistä, terveystietoja ja käyttötaustaa kokonaisuutena, jotta valinta ei perustu vain ystävälliseen ilmeeseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikankettukoira on pitkäjalkainen ja urheilullinen koira, jolla on lihaksikas selkä, syvä rintakehä ja suhteellisen pitkä pää. Silmät ovat ruskeat tai pähkinänruskeat, ja ilmeen tulee olla lempeä. Pitkät, leveät korvat ovat kiinnittyneet melko alas ja riippuvat poskien myötäisesti. Koira kantaa häntäänsä reippaasti hieman kaartuneena, mutta häntä ei saa kiertyä eteen selän päälle.

Urosten säkäkorkeus on 56–63,5 cm ja narttujen 53–61 cm. FCI:n rotumääritelmä sallii kaikki värit. Valkoisen, mustan ja punaruskean yhdistävä kolmiväritys on yksi esimerkki rodun värikirjosta. Olennaista on kokonaisuus: toimiva rakenne, hyvin kehittyneet lihakset ja jalat, joiden varassa koira jaksaa työskennellä pitkään.

Turkki on rungonmyötäinen, karhea ja suojaava. Se on helppohoitoinen ja tarvitsee yleensä vain säännöllistä harjausta. AKC suosittelee lyhyttä viikoittaista turkinhoitohetkeä osaksi rutiineja. Pese koira, kun se on erityisen likainen, ja tarkista samalla ihon kunto, kun poistat irtokarvaa ja metsäretkillä turkkiin tarttuneita roskia.

Totuta pentu erityisen huolellisesti korvien tarkistamiseen, tassujen käsittelyyn ja kynsien leikkaamiseen. Nosta korvalehteä varovasti ja tarkista korva katsomalla ja haistamalla niin, ettei tutkiminen tunnu koirasta epämiellyttävältä. Tarkista myös jalat ja anturat liikunnan jälkeen. Kun hoitorutiinit sujuvat, pienet haavat, hiertymät ja muut muutokset on helpompi huomata ja koira viedä tarvittaessa tutkittavaksi.

## Luonne ja käyttäytyminen

SKK ja AKC kuvailevat amerikankettukoiraa ystävälliseksi ja kiintyväksi koiraksi, joka suhtautuu ihmisiin usein miellyttävästi. Se voi viihtyä perheen seurassa ja tulla hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Rotukuvauksia on silti aina tarkasteltava yksilöstä saatujen tietojen rinnalla. Kysy, miten aikuiset sukulaiskoirat suhtautuvat vieraisiin, uusiin ympäristöihin, käsittelyyn ja arjen rutiinien muutoksiin.

Rodun itsenäisyys näkyy erityisesti silloin, kun hajuaisti vie mennessään. Sisällä rauhallinen ja kuuliainen koira voi ulkona uppoutua täysin hajujäljen seuraamiseen. AKC:n mukaan koulutus voi vaatia kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Omistajan on rakennettava yhteistyötä olettamatta, että ystävällisyys tarkoittaisi automaattisesti kuuliaisuutta kaikissa tilanteissa, varsinkaan riistan tai kiinnostavien hajujen läheisyydessä.

Rodun tausta ajueessa metsästävänä koirana tekee muiden koirien seurasta tärkeän osan sen historiaa. Muut koirat voivat olla yksilölle arvokasta seuraa, mutta tutustumisen ja keskinäisten suhteiden on silti toimittava käytännössä. Kysy kasvattajalta sekä koirien sosiaalisista kokemuksista että niiden kyvystä rauhoittua, hyväksyä käsittelyä ja toimia kahdestaan ihmisen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Varaudu runsaaseen päivittäiseen liikuntaan ja säännölliseen tekemiseen, jossa koira pääsee käyttämään hajuaistiaan. Metsästystausta on rodulle keskeinen, ja SKK:n mukaan se ei sovellu pelkäksi seurakoiraksi. Pitkät kävelylenkit, retkeily ja jäljestys voivat tuoda arvokasta vaihtelua. Niiden tulee olla osa arkea, jossa huomioidaan myös koiran työskentelyhalu, kunto ja palautumisen tarve.

Aloita lyhyillä ja selkeillä kontakti-, luoksetulo- ja hihnakävelyharjoituksilla. Palkitse käytöksestä, jota haluat nähdä useammin, ja aloita harjoittelu vähähäiriöisessä ympäristössä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä hihnaa tai varmista koiran pysyminen rajatulla alueella muulla turvallisella tavalla silloin, kun se ei saa lähteä hajujäljen perään. AKC varoittaa, että rodun kiinnostus hajuihin voi tehdä vapaana ulkoilusta vaarallista myös koulutetulle koiralle.

AKC mainitsee mahdollisina harrastuksina jäljestyksen, rally-tokon ja muut yhteistyötä vahvistavat harjoitukset. Sovita tekeminen koiran ikään, terveyteen ja kokemukseen sen sijaan, että antaisit tietyn minuuttimäärän ohjata kaikkea. Pentu tarvitsee erilaisen lähestymistavan kuin hyväkuntoinen aikuinen koira. Varaa aikaa myös rauhallisille tauoille ja käsittelylle, jotta harjoittelu ei koostu vain vauhdista ja metsästyksestä.

## Terveys

Rotu on Ruotsissa hyvin harvinainen, ja SKK pitää maan kantaa liian pienenä terveystilanteen luotettavaan kuvaamiseen. Siksi juuri kyseisen sukulinjan dokumentoitujen terveystietojen hankkiminen on erityisen tärkeää ennen koiran ostamista. Kysy vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä sekä pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä tutkimuksia on tehty ja mitä tulokset käytännössä kertovat.

AKC nostaa esiin lonkkaniveldysplasian ja trombosytopatian sairauksina, joista on hyvä olla tietoinen. Trombosytopatia on verihiutaleiden toimintahäiriö, joka voi heikentää verenvuodon tyrehtymistä. Tieto auttaa esittämään olennaisia kysymyksiä, mutta ei kerro näiden sairauksien yleisyydestä Ruotsissa. Pyydä yksityiskohtaiset tiedot koirien sairaushistoriasta ja anna eläinlääkärin arvioida mahdolliset ongelmaepäilyt ja lisätutkimusten tarve.

AKC:n erillisessä rotuyhdistysten terveystutkimuksia koskevassa luettelossa ei kuitenkaan ole amerikankettukoiralle suositeltujen tutkimusten listaa. Tätä ei pidä tulkita niin, ettei rodulla olisi terveysriskejä tai että tietyn pentueen terveys olisi tutkittu. Kysy tarkasti, mitä tutkimustuloksia kasvattaja pystyy esittämään, ja tarkista Ruotsin ajantasaiset vaatimukset erikseen. Yleinen rotukuvaus ja pakollinen rekisteröintivaatimus ovat eri asioita.

Korvat on tarkistettava säännöllisesti, sillä pitkiin korviin voi kehittyä tulehduksia ja niihin voi kertyä likaa tai vierasesineitä. Hakeudu eläinlääkäriin, jos korvissa on kipua, pahaa hajua tai toistuvaa ärsytystä. Seuraa myös koiran painoa ja ruokintaa: AKC mainitsee rodun hyvän ruokahalun ja ylipainon riskin. Sopivat annoskoot, hampaiden hoito ja kehon säännöllinen tarkistaminen ovat osa ennaltaehkäisevää hoitoa koiran koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Amerikankettukoira kehitettiin Yhdysvalloissa, ja brittiläiset ajokoirat muodostivat tärkeän osan sen perustasta. Tuontikoiria käytettiin metsästykseen Pohjois-Amerikan siirtokunnissa, joissa arvostettiin ajueessa työskentelyä ja riistan hajujäljen seuraamista. Jalostustyön jatkuessa kehittyi amerikankettukoira. Rotu on erotettava englanninkettukoirasta, vaikka niiden historiat liittyvät läheisesti toisiinsa.

George Washington on yksi rodun kehitykseen yhdistetyistä henkilöistä. Mount Vernonin historiallisen aineiston mukaan hänellä oli amerikkalaisten koirien lisäksi Englannista ja Ranskasta tuotuja koiria. Ranskalaisia ajokoiria saapui vuonna 1785. Tämä käyttötausta näkyy rodussa edelleen selvästi. Kestävyys, metsästysvietti ja tunnusomainen ääni ovat tärkeitä, kun halutaan ymmärtää sekä rodun tehtävää että sen tavalliselle kodille asettamia vaatimuksia.

## Arki amerikankettukoiran kanssa

Hyvä koti amerikankettukoiralle alkaa realistisesta suunnitelmasta, joka kattaa koiran työskentelyn ja liikunnan. Mieti, miltä arkipäivät, viikonloput ja metsästyskausien ulkopuoliset ajat näyttävät. Pyydä kasvattajaa kuvailemaan tavallinen viikko aikuisen koiran kanssa ja vertaa sitä omaan ajankäyttöösi ja kokemukseesi. Helppohoitoinen turkki ei vähennä koiran aktiivisuuden tarvetta.

Rotu voi suhtautua lapsiin hellästi, mutta aikuisten on aina kannettava vastuu lasten ja koiran yhteisistä tilanteista. Pienten lasten seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava paikka, jossa se saa levätä häiriöttä. Opeta lapsia kunnioittamaan koiran ruokarauhaa, unta ja merkkejä siitä, että se tarvitsee omaa tilaa. Suuri ja energinen koira tarvitsee myös aikuisen, joka vastaa ulkoilusta ja koulutuksesta.

Monet amerikankettukoirat viihtyvät muiden koirien seurassa. AKC:n mukaan ne voivat tulla toimeen myös kissojen kanssa, mutta voimakkaan metsästysvietin vuoksi asia on arvioitava yksilöllisesti. Totuta eläimet toisiinsa hallituissa olosuhteissa ja varmista, että kissa pääsee tarvittaessa pois koiran luota. Se, että koira hyväksyy eläimen kotona, ei tarkoita, että sen voisi olettaa käyttäytyvän samoin vieraiden eläinten kanssa ulkona.

Äänekkyys on tärkeä huomioida kodin sopivuutta arvioitaessa. Amerikankettukoiralla on kauas kantava ajoääni, ja se voi sekä haukkua että ulvoa. Kysy, kuinka äänekkäitä koirat ovat arjessa, ja pohdi etäisyyttä naapureihin sekä mahdollisuuksiasi luoda rauhallisia rutiineja. Pihan on oltava turvallisesti aidattu, jos koiran on tarkoitus olla siellä vapaana. Piha ei korvaa kävelylenkkejä, jäljestystä tai yhteistä harjoittelua.

Aloita yksinoloon totuttelu vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja etene koiran reaktioiden mukaan. Järjestä seuraa tai hoitaja silloin, kun arkesi sitä edellyttää. Ajue-elämään tottunut koira tarvitsee apua uusiin rutiineihin sopeutumisessa, eikä toinen koira automaattisesti korvaa harjoittelua tai ihmisen seuraa.

Ennen ostoa sinulla tulisi olla selvät vastaukset kolmeen asiaan: miten koiran työskentelytarpeet täytetään, miten aikuiset koirat käyttäytyvät kotona ja mitä dokumentoituja terveystietoja on saatavilla. Tapaa mielellään useampi rodun edustaja ja valitse kasvattaja, joka kertoo sekä vahvuuksista että haasteista. Kun metsästysvietti, sosiaaliset tarpeet ja elinolosuhteet sopivat hyvin yhteen, amerikankettukoira voi olla ystävällinen kumppani, jolla riittää kestävyyttä aktiiviseen yhteiseen elämään.

Amerikankettukoira

Amerikankettukoira on Yhdysvalloista kotoisin oleva ystävällinen, pitkäjalkainen metsästyskoira, jolla on urheilullinen rakenne, lempeä ilme ja pitkät luppakorvat. Se on jalostettu seuraamaan hajujälkiä kestävästi, ja siinä yhdistyvät kiintymys perheeseen, vahva metsästysvietti ja itsenäinen luonne. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, hajutyöskentelyä ja kärsivällistä koulutusta, mutta sen tiheä turkki on helppohoitoinen. Sen kauas kantava haukku ja ulvonta edellyttävät myös naapurien huomioimista.

Boxholmsjägarens

Islanninlammaskoira

The Icelandic Sheepdog International Cooperation

The Icelandic Sheepdog Association of America

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Islanninlammaskoira on Islannin ainoa alkuperäinen pystykorvatyyppinen paimenkoira. Se on keskikokoista pienempi, vankka ja ketterä koira, jolla on kippurahäntä ja paksu, kaksikerroksinen turkki, jota esiintyy useissa väreissä. Iloinen, seurallinen ja haukkuherkkä islanninlammaskoira voi parhaiten, kun se saa päivittäin liikuntaa, olla tiiviisti mukana perheen arjessa sekä lempeää koulutusta ja säännöllistä turkinhoitoa.

Vadehavsvej

Schapendoes

Schapendoes Club of Great Britain

The Kennel Club (UK) - Schapendoes

Fédération Cynologique Internationale (FCI) - Schapendoes

Swedish Kennel Club - Schapendoes

Dansk Kennel Klub (DKK) - Schapendoes

Schapendoes on iloinen hollantilainen paimenkoirarotu, jonka pörröisestä turkista lähtee vähän karvaa mutta joka vaatii paljon hoitoa. Tämä keskikokoinen, urheilullinen ja ketterä koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sisällä se on rauhallinen ja viihtyy kainalossa. Älykkäänä, herkkänä ja ihmisläheisenä se sopii aktiiviselle, koiraansa panostavalle omistajalle ja monipuolisiin koiraurheilulajeihin.

Urtehagen

## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Bente Lund

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Norwegian Kennel Club

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

Olssinge

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Birgdahls

## Rotu lyhyesti

Länsigöötanmaanpystykorva on matalaraajainen ruotsalainen paimenkoira, jolla on runsaasti energiaa, taipumus käyttää ääntään ja valpas olemus. Se on pienikokoinen mutta työhön jalostettu. Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 5, ja sitä on perinteisesti käytetty karjan paimentamiseen ja maatilan töihin.

- **Koko:** ihannesäkäkorkeus on uroksilla 33 cm ja nartuilla 31 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 32–35 cm:n ja nartuille 30–33 cm:n säkäkorkeuden.
- **Paino:** virallisessa rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Ruotsin kennelliitto käyttää suuntaa antavana vaihteluvälinä 9–15 kg:aa, mutta yksittäisen koiran rakenne, kuntoluokka ja mittasuhteet kertovat enemmän kuin kiinteä tavoitepaino.
- **Aktiivisuus:** suuri. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille, mutta mikään virallinen tuntimäärä ei sovi kaikille yksilöille.
- **Luonne:** ihanteena on valpas, tarmokas ja rohkean eloisa koira. Sosiaalisuus, äänenkäyttö ja rauhoittumiskyky vaihtelevat yksilöittäin.
- **Turkki:** puolilyhyt, karhea peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla. Rodusta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina turkki tarvitsee tavallista enemmän harjausta.
- **Häntä:** sekä pitkä häntä että kaikki synnynnäisen töpöhännän muodot hyväksytään. Rotumääritelmä ei määrää hännän asentoa.
- **Keskeinen terveysasia:** rodulla esiintyvä retinopatia on perinnöllinen verkkokalvosairaus, jonka alkamisikä ja eteneminen vaihtelevat. Silmätutkimus ja DNA-testi antavat erilaista tietoa, ja niiden tuloksia tulisi tarkastella yhdessä.

Länsigöötanmaanpystykorva ja welsh corgit ovat eri rotuja. Niiden pitkänomainen ruumiinmuoto muistuttaa toisiaan, mutta väitteet viikinkien kautta todistetusta sukulaisuudesta menevät saatavilla olevaa näyttöä pidemmälle.

## Ulkonäkö ja turkki

Länsigöötanmaanpystykorvan tulee olla matalaraajainen mutta ei liioitellun matala, ja sen rungon tulee vaikuttaa voimakkaalta mutta ketterältä. Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 2:3. Rintakehän alareunan ja maan välisen etäisyyden tulee olla vähintään kolmasosa koiran säkäkorkeudesta. Nämä mittasuhteet erottavat rodun oikean ääriviivan liian raskaasta tai liioitellun matalasta rakenteesta.

Pää on melko pitkä ja kapenee kuonoa kohti. Teräväkärkiset, pystyt ja liikkuvat korvat korostavat valpasta ilmettä. Selän tulee olla suora, lanneosan lyhyt ja vahva sekä liikkeiden terveet, yhdensuuntaiset ja maatavoittavat.

Häntä voi olla pitkä tai synnynnäisesti lyhyt, ja sen pituus voi vaihdella. Kumpikaan häntätyyppi ei ole toista oikeampi, eikä hännän asennolle ole määrätty vaatimusta. Tarkista koiralle rekisteröity häntätieto sen sijaan, että tekisit päätelmiä valokuvasta. Synnynnäinen töpöhäntä ei ole sama asia kuin typistetty häntä.

Turkki koostuu erittäin tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja puolilyhyestä, karheasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Karva on lyhyempää päässä ja raajojen etupuolella ja voi olla hieman pidempää kaulassa, rinnassa ja raajojen takaosissa. Harjaa turkki karvanlähtöaikoina pohjavillasta irtoavan karvan poistamiseksi. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua; säännöllisestä pesuaikataulusta on harvoin erityistä hyötyä.

Hyväksytyt pohjavärit ovat harmaa, harmaanruskea, harmaankeltainen, punakeltainen ja punaruskea. Vaaleampaa karvaa esiintyy kuonossa, poskissa, kurkussa, rungon alapuolella ja raajojen alaosissa, kun taas selässä, kaulassa ja kyljissä tulee olla tummempia peitinkarvoja. Vaaleampi valjaskuvio lapojen kohdalla on toivottava. Valkoiset merkit sallitaan vain vähäisessä määrin. Väri ja merkit eivät vaikuta koiran päivittäisiin tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Länsigöötanmaanpystykorva on ennen kaikkea tarkkaavainen ja toimintavalmis. Rotumääritelmä kuvaa sitä valppaaksi, tarmokkaaksi ja rohkean eloisaksi, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö suhtautuisi mutkattomasti kaikkiin ihmisiin, eläimiin ja ympäristöihin. Perimä, varhaiset kokemukset, arki ja koulutus vaikuttavat kaikki lopputulokseen.

Haukkuminen ei ole tällä rodulla sivuseikka. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksessa noin 40 prosenttia osallistuneista koirista haukkui tai vinkui sellaisissa kuvauksen osissa, joissa ääntelyä ei odotettu. Aineisto kattoi 218 Ruotsissa vuosina 2003–2018 syntynyttä koiraa eli vain 6,2 prosenttia kyseisestä populaatiosta. Luku kuvaa siis osallistuneita koiria, ei kaikkia rodun yksilöitä. Se osoittaa silti, miksi tulevan omistajan kannattaa kysyä, miten pentueen vanhemmat reagoivat ovelta kuuluviin ääniin, vieraisiin ja kodin ulkopuoliseen liikkeeseen.

Sama BPH-aineisto antaa rodusta yleisesti ottaen itsevarman ja energisen kuvan. Tavallisen vieraan ihmisen kohtaamisessa uhkaavia reaktioita esiintyi vähän. Reaktiot vaihtelivat enemmän, kun koiraa lähestyi poikkeavasti pukeutunut ihminen. BPH:n tuloksia kannattaa siksi käyttää apuna pentueen vanhempia ja sukulaisia koskevissa kysymyksissä, ei takuuna pennun tulevasta käyttäytymisestä.

Länsigöötanmaanpystykorva on perinteisesti ajanut karjaa työskentelemällä lähellä eläimiä ja käyttämällä sekä ääntään että näykkäisyjä niiden takajalkoihin. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö alkaisi automaattisesti paimentaa tai näykkiä ihmisiä. Rotuyhdistyksen vuosina 1994–2013 järjestämissä testeissä 52 prosentilla testatuista koirista arvioitiin olevan hyvät, erittäin hyvät tai erinomaiset paimennustaipumukset, kun taas 48 prosentilla niitä arvioitiin olevan vähän tai ei lainkaan. Kouluta koiraa sen todellisen käyttäytymisen perusteella, älä rotuun liitettyjen stereotypioiden pohjalta.

## Koulutus ja liikunta

Länsigöötanmaanpystykorva tarvitsee päivittäin liikuntaa, nenänkäyttöä ja ongelmanratkaisua. Reippaat kävelyt, metsäretket, jäljestys, hajutyöskentely, tottelevaisuuskoulutus, paimennus ja muut koiraurheilulajit voivat kaikki kuulua sen elämään, mutta mielekäs arki ei edellytä kilpailukalenteria. Monipuolisuus ja yhdessä tekeminen ovat tärkeämpiä kuin tietyn minuuttimäärän täyttyminen.

Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja aiempiin kokemuksiin. Sopivan rasituksen jälkeen aikuisen koiran tulisi palautua ja rauhoittua kotona sekä säilyttää tasainen kuntoluokka ja terveet liikkeet. Jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai ei pysty lepäämään, arkea on muutettava. Liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu: myös rauhoittumisen opettelu, uni ja selkeät tauot ovat tärkeitä.

Aloita luoksetulon, rauhallisen hihnakävelyn, käsittelyn ja haukkumisen lopettavan vihjeen harjoittelu palkitsemalla jo varhain. Palkitse myös hetket, jolloin koira päättää rauhoittua oma-aloitteisesti. Pelkkä puuttuminen jo voimakkaaksi yltyneeseen haukkumiseen opettaa koiralle harvoin, mitä sen pitäisi tehdä sen sijaan. Kun uutta toimintatapaa harjoitellaan, vähennä samalla vältettävissä olevia ärsykkeitä, kuten esteetöntä näkymää vilkkaalle sisäänkäynnille.

Älä laske pennun liikuntamäärää säännöllä, jonka mukaan liikuntaa saisi olla viisi minuuttia jokaista ikäkuukautta kohti. Tälle yleiskaavalle ei ole tieteellistä näyttöä. Anna pennun sen sijaan tutkia turvallisia alustoja omaan tahtiinsa, vuorottele lyhyitä kokemuksia ja lepoa sekä lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen. Älä patista väsynyttä pentua jatkamaan. Odota toistuvan, voimakkaasti kuormittavan harjoittelun kanssa, kunnes koiran keho ja suoritustekniikka ovat siihen valmiit. Muista kuitenkin, että tavallinen, hallittu liikkuminen kehittää voimaa, tasapainoa ja itseluottamusta.

## Terveys

Rodun keskeinen rotukohtainen terveysasia on retinopatia eli etenevä verkkokalvosairaus. Muutoksia voi alkaa kehittyä ilman havaittavaa näön heikkenemistä. Joillakin koirilla sairaus etenee hämäränäön vaikeuksiin ja myöhemmin myös päivänvalossa näkemisen heikkenemiseen. Alkamisikä ja etenemisnopeus vaihtelevat jopa lähisukuisten koirien välillä, joten ei ole oikein sanoa sairauden olevan aina lievä tai johtavan aina sokeuteen.

Tutkimuksissa on havaittu vahva yhteys retinopatian ja MERTK-geenissä sijaitsevan LINE-1-insertion välillä. Sairautta ei pidä sekoittaa BEST1-geeniin liittyvään koirien multifokaaliseen retinopatiaan. BEST1 oli yksi useista tunnetuista geeneistä, jotka eivät aiemmassa tutkimuksessa selittäneet rodun sairautta. Myöhemmässä MERTK-tutkimuksessa insertiota kuvataan vahvaksi ehdokkaaksi sairauden aiheuttavaksi mutaatioksi, mutta sen toimintamekanismi jäi osittain selvittämättä.

DNA-tulos koskee testattua geenimuunnosta. Silmätutkimus kertoo, miltä koiran silmät näyttivät tiettynä ajankohtana. Kysy, mikä testi on tehty, mikä laboratorio sen analysoi, mitkä vanhempien tarkat tulokset ovat ja milloin silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri on viimeksi tutkinut ne. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaukseen ”kaiken varalta testattu”.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rodulle ei aseteta rotukohtaista vaatimusta lonkka-, kyynär- tai silmätutkimustuloksista. Tämä ei tee näistä tiedoista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen vuoden 2019 jalostusstrategiassa suositellaan, että vanhempien lonkkatulos on tiedossa ja pentueen laskennallinen keskimääräinen lonkkaindeksi on vähintään 100. Yhdistyksen nykyisten pentuvälityssääntöjen mukaan pentueen sukusiitosaste on ilmoitettava. Ajantasainen lonkkaindeksi on ilmoitettava, jos se on saatavilla, ja lonkkatulokset sekä silmätutkimuksen vuosi voidaan ilmoittaa. Kysy varsinaisia tuloksia ja sitä, miten kasvattaja on niitä punninnut, älä vain sitä, täyttyvätkö muodolliset vähimmäisvaatimukset.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa epäröidä pimeässä, törmäilee esineisiin, sen silmissä näkyy muutoksia tai sillä ilmenee kipua, jäykkyyttä tai muutoksia liikkumisessa. Matala ruumiinrakenne ei itsessään ole diagnoosi, eikä rajatulta joukolta kerättyjä vanhoja kyselylukuja pidä muuttaa pennun varmaksi terveysennusteeksi.

## Historia ja alkuperä

Länsigöötanmaanpystykorvan nykyhistoria tunnetaan hyvin 1940-luvun alusta lähtien. Kreivi Björn von Rosen kiinnitti huomiota lyhytraajaiseen pystykorvatyyppiin, jonka hän muisti Västergötlandista. Yhdessä rehtori Karl-Gustaf Zettersténin kanssa hän kartoitti jäljellä olevia koiria erityisesti Varan tasangoilla. Zetterstén otti sittemmin päävastuun käytännön jalostustyöstä.

Ruotsin kennelliitto tunnusti rodun vuonna 1943 nimellä svensk vallhund. Nimen Västgötaspets se sai vuonna 1953. Koirien paimennuskyky säilytettiin samalla, kun rotutyyppi yhtenäistyi.

Kauemmas menneisyyteen ulottuva historia on epävarmempi. Yhdennäköisyys welsh corgi cardiganin ja welsh corgi pembroken kanssa on synnyttänyt teorioita koirien kuljettamisesta Ruotsin ja Britannian välillä viikinkiajalla. Virallinen rotumääritelmä ei vahvista, kumpaan suuntaan tällainen mahdollinen yhteys olisi kulkenut, ja nykyisessä koiratieteessä rodun ruotsalaista alkuperää pidetään vakiintuneena. Siksi on perusteltua kuvata rotua ruotsalaiseksi ja sen nykyaikaista elvytystyötä dokumentoiduksi, mutta tiettyä viikinkimatkaa tai varmaa sukulaisuutta corgeihin ei tule esittää tosiasiana.

## Arki rodun kanssa

Länsigöötanmaanpystykorva voi viihtyä niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, jos sen arkeen kuuluu riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, häiritseekö haukkuminen naapureita, osaako koira rauhoittua ja pystyykö omistaja tarjoamaan sille päivittäin mielekästä toimintaa. Heikosti äänieristetyssä rakennuksessa kannattaa heti alusta lähtien tehdä selkeä suunnitelma ovelta kuuluviin ääniin, ikkunoista tarkkailuun ja yksinoloon.

Aikuisten on valvottava lasten ja koiran yhdessäoloa. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä omiin oloihinsa, ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka. Jos se yrittää hallita juoksevia lapsia haukkumalla tai näykkimällä, keskeytä toiminta rauhallisesti ja ohjaa koira sille opetettuun vaihtoehtoiseen toimintaan. Lapsen ei pidä joutua sietämään tällaista käytöstä, eikä jokainen rodun yksilö käyttäydy näin.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Aloita hajuihin tutustuttamisesta ja eläinten pitämisestä erillään, järjestä kissalle turvalliset poistumisreitit ja pidä koira hallinnassa ensimmäisissä kohtaamisissa. Anna enemmän vapautta vasta, kun molemmat eläimet pystyvät pysymään rauhallisina. Kysy, miten pentu ja sen vanhemmat käyttäytyvät muiden eläinten seurassa; rodun nimi ei korvaa tätä tietoa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen lyhyillä, rauhallisilla poissaoloilla. Ei ole olemassa tiettyä aikaa, jonka jokainen aikuinen länsigöötanmaanpystykorva selviäisi yksin. Jos koira haukkuu tai ahdistuu yksin jäädessään, harjoittelussa on edettävä hitaammin. Kameran avulla näkee, lepääkö koira aidosti vai kuljeskeleeko se levottomana, äänteleekö tai yrittääkö se päästä pois.

Pentua valitessa kannattaa vertailla muutakin kuin ulkonäköä ja titteleitä. Pyydä vanhempien rekisteröidyt silmä- ja lonkkatiedot, retinopatian DNA-testin tarkka tulos, jos testiin vedotaan, pentueen sukusiitosaste sekä olennaiset tiedot luonteesta. Tapaa mieluiten emä ja kysy täsmällisesti äänenkäytöstä, kiihtymisestä palautumisesta, suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja arjesta muiden eläinten kanssa. Sopiva koira ei ole vain rodun tyypillinen edustaja ulkonäöltään, vaan yksilö, jonka energia, äänenkäyttö ja tarpeet sopivat siihen elämään, jonka pystyt sille aidosti tarjoamaan.

Länsigöötanmaanpystykorva

The Danish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The German Kennel Club (VDH)

The Kennel Club (United Kingdom)

Länsigöötanmaanpystykorva on pieni ja vankkarakenteinen ruotsalainen paimenkoira, jolla on kettumainen ulkonäkö ja tiheä, helppohoitoinen kaksinkertainen turkki. Se on energinen, haukkuherkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti aktiiviseen perheeseensä. Se tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleensä terve.

Krabbagårdens

Stabijhoun

The UK Stabyhoun Association

Deutscher Stabyhoun Club e.V. (Germany)

Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Stabyhoun Association (NL)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Stabijhoun on harvinainen hollantilainen maatila- ja metsästyskoira. Se on keskikokoinen ja urheilullinen, ja sen silkkisessä turkissa on hapsuja. Karvaa lähtee kausittain. Lempeä, herkkä ja ihmisläheinen stabijhoun sopii aktiivisille perheille ja tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä. Vastuullisesti jalostettuna se on yleensä terve.

Jordkronan's

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

Helene Foss

Bjørn Ragnar Teigen

## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Av Da Mia Cuccia

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

## Perustiedot

Rhodesiankoira on suuri ja urheilullinen koira eteläisestä Afrikasta. Se tunnetaan etenkin selässä kulkevasta karvaharjanteesta, jonka karvat kasvavat vastakkaiseen suuntaan kuin muu turkki. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on runsaasti aikaa liikuntaan ja koulutukseen sekä valmiudet ohjata itsenäistä koiraa, jolla on metsästys- ja vartiointitausta.

- **Alkuperä:** eteläinen Afrikka. Rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Säkäkorkeus:** urosten ihannekorkeus on 63–69 cm ja narttujen 61–66 cm.
- **Ihannepaino:** rotumääritelmän mukaan uroksilla noin 36,5 kg ja nartuilla 32 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, tiheä ja sileä, väriltään vaalean vehnänvärisestä punavehnään.
- **Luonne:** ihanteena on arvokas ja älykäs koira, joka suhtautuu vieraisiin hieman pidättyvästi mutta ei ole aggressiivinen eikä arka.
- **Aktiivisuustaso:** korkea. Rhodesiankoira tarvitsee monipuolista liikuntaa, aivotyötä ja aikaa rauhoittumiseen.

Rotukuvaus ei ole lupaus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Vanhemmat, lähisukulaiset, kasvuympäristö ja koulutus kertovat enemmän juuri siitä pennusta, jota olet harkitsemassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rhodesiankoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas mutta samalla ketterä ja tasapainoinen, ei koskaan raskas tai kömpelö. Rotumääritelmässä urosten ihanteellinen säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino noin 36,5 kg, narttujen vastaavasti 61–66 cm ja noin 32 kg. Nämä ovat rodun ihanteita, eivät lupaus jokaisen koiran aikuiskoosta tai -painosta.

Selän karvaharjanne eli ridge on rodun tunnusmerkki. Sen tulee alkaa lapojen takaa, kaventua lonkkaluita kohti ja olla symmetrinen. Rotumääritelmä edellyttää kahta samanlaista, vastakkain sijaitsevaa karvapyörrettä eli kruunua. Väärä kruunujen määrä on ulkomuotovirhe, ja harjanteen puuttuminen on ulkomuotoarvostelussa hylkäävä virhe. Tämä ei määritä sitä, miten koira pärjää arjessa. Harjanteen ulkonäön arviointi ja dermoid sinus -tutkimus ovat eri asioita.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä, ei villava eikä silkkinen. Väri vaihtelee vaalean vehnänvärisestä punavehnään. Pieni määrä valkoista rinnassa ja varpaissa on sallittua, samoin tumma kuono ja tummat korvat. Runsas valkoinen väri ja liiallinen mustien karvojen määrä eivät ole toivottavia. Kirsu voi olla musta tai ruskea, ja silmien värin tulee sopia yhteen karvapeitteen ja kirsun värin kanssa.

Lyhyt turkki ei vaadi erityistä hoitoa. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, pidä kynnet sopivan pituisina ja tarkista iho, korvat ja tassut. Sovita hoito yksilön ja sen arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen rhodesiankoira on itsenäinen ja valpas sekä pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Pidättyväisyys tarkoittaa, että koira voi mieluummin pysytellä hieman etäällä; se ei ole sama asia kuin pelko. Rotumääritelmässä arkuutta tai aggressiivisuutta ei pidetä toivottavana. Rotuyhdistyksen käyttäytymisaineisto puolestaan osoittaa, että sosiaalinen varmuus, reaktiot ja palautuminen vaihtelevat yksilöittäin.

Rodulla on sekä metsästys- että vartiointitausta. Saaliskiinnostus, valppaus ja itsenäinen päätöksenteko voivat siksi näkyä arjessa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee koirasta toiseen. Vierailijat huomaava koira ei automaattisesti ole luotettava vahtikoira, eikä hiljaisuus käyttäytymiskuvauksessa takaa hiljaisuutta kotona.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten koira reagoi määritellyssä testitilanteessa. Se on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai jossa se hylätään. Lue koko tulos Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelusta ja kiinnitä erityistä huomiota sosiaaliseen varmuuteen, pelkoihin ja palautumiseen. Pyydä saada tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Niiden käyttäytyminen tavallisissa tilanteissa kertoo enemmän kuin ilmoituksen kuvaukset, kuten ”lapsiperheeseen sopiva” tai ”tasapainoinen”.

Rhodesiankoira voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rodun nimi ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiran on saatava syödä, nukkua ja vetäytyä rauhaan ilman häirintää. Valitse yksilö ja kasvattaja oman perheesi todellisen tilanteen mukaan sen sijaan, että luottaisit yleisluonteiseen kuvaukseen.

## Koulutus ja liikunta

Rhodesiankoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Hyvään arkeen kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, mahdollisuuksia vapaampaan liikkumiseen turvallisissa paikoissa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä vaativia tehtäviä sekä niiden jälkeen aikaa rauhoittumiseen.

Jäljestys, etsintäharjoitukset ja muut hajuaistiin perustuvat harrastukset tarjoavat rodun kyvyille mielekästä käyttöä. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä tulee kehittää vähitellen, etenkin kasvavalla nuorella koiralla. Sovita kuormitus koiran fyysisiin valmiuksiin, alustaan ja palautumiseen sen sijaan, että noudattaisit yksinkertaista ikään perustuvaa kaavaa.

Itsenäisyys ei tarkoita, ettei rotua voisi kouluttaa, mutta se korostaa motivaation ja selkeyden merkitystä. Palkitsemiseen perustuvat, vaihtelevat harjoitukset toimivat paremmin kuin pitkät toistosarjat tai kova vastakkainasettelu. Aloita kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu varhain. Jos koira pyrkii jahtaamaan luonnoneläimiä, käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös häiriöiden läsnä ollessa.

Tutustuta pentu ihmisiin, koiriin, paikkoihin ja ääniin tahdissa, jossa se pystyy yhä olemaan kontaktissa sinuun ja palautumaan kokemuksista. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkia vaan tuntea olonsa turvalliseksi arjen tilanteissa.

## Terveys

Ennen pennun ostamista keskeisiä tarkistettavia asioita ovat viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä dokumentoitu tutkimus pennun mahdollisen dermoid sinuksen varalta. Varmista, että jokainen tulos kuuluu oikealle koiralle, ja erota toisistaan Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen tiukemmat pentuvälitysehdot.

Ruotsin kennelliitto edellyttää rhodesiankoirapentueen rekisteröimiseksi, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkaniveldysplasialausunto ennen astutusta. Rodulla on myös erillinen vaatimus virallisesta kyynärniveldysplasialausunnosta. Säännön piiriin kuuluvia pohjoismaisia jalostuskoiria ei saa käyttää jalostukseen, jos niiden ED-aste on 2 tai 3 tai jos niillä on kliinisesti todettu tai leikkauksella hoidettu kyynärniveldysplasia. Pelkkä tuloksen olemassaolo ei tarkoita hyvää tulosta, joten tarkista itse lausunto ja kysy, miten yhdistelmä on suunniteltu.

Ruotsin rhodesiankoirayhdistyksen pentuvälitysehdot ovat näitä perusvaatimuksia tiukemmat. Niihin sisältyy vanhempien ikää, lonkka-arvosanoja ja yhdistelmiä, ED-astetta 0 sekä tiettyjen koirien käyttäytymisen dokumentointia koskevia ehtoja. Jos pentuetta ilmoitetaan pentuvälityksessä, selvitä, mitä ehtojen täyttyminen tarkoitti juuri kyseisen yhdistelmän kohdalla. Jos pentue ei ole välityksessä, kysy, mikä ehto jäi täyttymättä. Pelkkä mukanaolo tai puuttuminen ei kerro koko terveystilannetta.

Dermoid sinus, usein lyhennettynä DS, on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iho ja sen alaiset kudokset eivät eriydy kokonaan sikiönkehityksen aikana. Se voi muodostaa syvyydeltään vaihtelevan käytävän. Pennut tulee siksi tutkia huolellisesti sellaisen henkilön toimesta, jolla on siihen riittävä kokemus. Ostajalle tulee kertoa, kuka tutkimuksen teki ja mitä siitä kirjattiin.

Tutkimuksissa harjanteen aiheuttava geneettinen muutos on yhdistetty suurentuneeseen DS-riskiin, mutta harjannetta koskevalla geenitestillä ei voida diagnosoida dermoid sinusta. Rotuyhdistys korostaa, ettei DS:n geneettistä taustaa ole täysin selvitetty, eikä suosittele uudempaa kaupallista riskitestiä, jonka luotettavuudesta ei ole julkaistua validointitutkimusta. Ulkoisesti oikeanlainen harjanne ei siis koskaan korvaa pennun fyysistä tutkimusta.

Nuoruusiän myoklonisen epilepsian eli JME:n ja degeneratiivisen myelopatian eli DM:n kaltaisten sairauksien DNA-testejä ei tule pitää pakollisena vakiotestipakettina jokaiselle Ruotsissa tehtävälle yhdistelmälle. Rotuyhdistys suosittelee arvioimaan testien tarvetta sukulaisuussuhteiden ja tiedossa olevien tulosten perusteella. Kysy kasvattajalta, miksi tietty testi valittiin, mille koiralle tulos kuuluu ja miten se vaikutti yhdistelmän suunnitteluun. Tämä kertoo enemmän kuin yksilöimätön väite siitä, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pidä koira myös terveessä, toimintakykyä tukevassa kuntoluokassa. Seuraa ajan mittaan painoa, vyötäröä, kylkiluiden tunnusteltavuutta ja kestävyyttä. Anna eläinlääkärin arvioida muutokset ja oireet sen sijaan, että tekisit päätelmiä yleisen sairausluettelon perusteella.

## Historia ja alkuperä

Rhodesiankoira kehittyi eteläisessä Afrikassa, ja se on ainoa sieltä lähtöisin oleva kansainvälisesti tunnustettu koirarotu. Kapmaan siirtokunnassa varhaisten uudisasukkaiden koiria risteytettiin paikallisten, puolikesyjen ja selkäharjanteellisten metsästyskoirien kanssa. Virallinen rotuhistoria ei anna tyhjentävää luetteloa kaikista nykyrodun taustalla olevista eurooppalaisista roduista, joten tarkat risteytysreseptit ovat arvailua.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus toi sille nimityksen ”leijonakoira”, mutta ilmaus kaipaa taustoitusta. Koirien tehtävänä oli jäljittää riistaa, etenkin leijonia, ja ketteryytensä avulla pitää eläin aloillaan turvallisen välimatkan päästä metsästäjän saapumiseen asti. Ne työskentelivät usein pareittain tai kolmen koiran ryhmissä. Niiden tehtävänä ei ollut tappaa leijonaa omin voimin.

F.R. Barnes laati ensimmäisen rotumääritelmän Bulawayossa silloisessa Rhodesiassa vuonna 1922 käyttäen mallina dalmatiankoiran rotumääritelmää. Etelä-Afrikan kenneljärjestö hyväksyi sen vuonna 1926. Nykyisestä rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe, ja se kuvaa edelleen nopeaa, toimintakykyistä ja kestävää koiraa, ei raskasrakenteista.

## Arki rhodesiankoiran kanssa

Rhodesiankoira sopii parhaiten kotiin, jossa sille voidaan tarjota läheistä yhdessäoloa, päivittäistä tekemistä, johdonmukaista koulutusta ja riittävästi mahdollisuuksia levätä rauhassa. Asunnon koko ei yksin ratkaise kodin sopivuutta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona ja se pystyy rentoutumaan sisällä. Suuri piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä eikä yhteistyötä omistajan kanssa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, eikä pentua saa jättää yksin ennen kuin se on siihen valmis. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista yksinolohetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Kaikille aikuisille sopivaa rotukohtaista tuntirajaa ei ole. Suunnittele yksinolot oman koirasi mukaan ja järjestä apua, jos koira ahdistuu, ääntelee, tuhoaa paikkoja tai sen on vaikea rauhoittua.

Se, voiko rhodesiankoira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensikohtaamiset hallittuina, tarjoa jokaiselle eläimelle oma turvallinen tila ja estä jahtaaminen. Kissan kanssa kasvanut pentu voi oppia hyvät toimintatavat, mutta se ei ennusta varmasti, miten koira suhtautuu vieraisiin pieneläimiin ulkona.

Ennen ostopäätöstä seuraavat tarkistukset ovat yleisiä lupauksia arvokkaampia:

- varmista vanhempien henkilöllisyys sekä viralliset HD- ja ED-tulokset SKK:n Avelsdata-palvelusta;
- kysy, täyttääkö pentue rotuyhdistyksen pentuvälitysehdot ja mitä mahdolliset poikkeukset tarkoittavat;
- pyydä dokumentti pennun dermoid sinus -tutkimuksesta;
- lue vanhempien ja lähisukulaisten BPH-tuloksia kuvauksina, älä pistemäärinä;
- kysy, miksi mahdolliset DNA-testit tehtiin ja miten tulokset vaikuttivat yhdistelmän suunnitteluun;
- tapaa aikuisia sukulaisia ja arvioi niiden varmuutta, palautumista, saaliskiinnostusta ja kykyä rauhoittua arjessa;
- arvioi rehellisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa koulutukseen, liikuntaan, päiväaikaiseen hoitoon ja asteittaiseen yksinoloharjoitteluun.

Sopivan koiran ei tule vain vastata rotumääritelmää. Sen tulee olla lähtöisin vanhemmista, joiden terveystiedot on dokumentoitu hyvin, ja sen ominaisuuksien tulee sopia elämään, jonka voit sille tarjota.

Rhodesiankoira

Verein für Deutsche Doggen (Germany)

Rhodesian Ridgeback Club of Great Britain

Société Centrale Canine (France)

Rhodesiankoira on voimakas ja urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka tunnusmerkki on selässä vastakarvaan kasvava karvaharjanne. Se on perheelleen uskollinen ja hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Rotu tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se sopii aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle.

Ridge Beautiness

## Rotu lyhyesti

- Belgianpaimenkoira groenendael on belgianpaimenkoiran pitkäkarvainen, musta muunnos. FCI pitää groenendaelia, tervuerenia, malinois’ta ja laekenois’ta saman rodun neljänä muunnoksena.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii kaksi senttimetriä ihannetta matalamman ja neljä senttimetriä korkeamman säkäkorkeuden. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut 20–25 kg.
- Groenendael on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira, joka reagoi nopeasti. Se tarvitsee sekä mielekästä tekemistä että kykyä rauhoittua.
- Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, itsevarma ja työhaluinen mutta myös rauhallinen ja peloton ilman aggressiivisuutta. Perimä, varhaiset kokemukset ja koulutus vaikuttavat suuresti yksittäiseen koiraan.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite on yksivärisen musta. Vähäinen valkoinen väri sallitaan eturinnassa ja varpaissa.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, osaa lukea nopeasti reagoivaa koiraa ja valitsee kasvattajan luonteen ja terveyden, ei pelkän mustan turkin perusteella.

## Ulkomuoto ja turkki

Groenendaelissa tulisi yhdistyä tyylikkyys ja voima ilman raskautta. Rungon pituus vastaa suunnilleen säkäkorkeutta, rintakehä ulottuu kyynärpäihin ja koira kantaa päätään korkealla. Korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt. Liikkeiden tulee olla vapaat, vaivattomat ja eloisat, ja koiran on pystyttävä vaihtamaan suuntaa nopeasti tasapainoaan menettämättä.

Kaikkien neljän belgianpaimenkoiramuunnoksen perusrakenne on sama. Ne eroavat toisistaan lähinnä karvan pituuden, laadun ja värin perusteella. Groenendael ja tervueren ovat pitkäkarvaisia, ja groenendaelin tulee olla yksivärisen musta. Pieni valkoinen laikku eturinnassa ja vähäinen valkoinen väri varpaissa sallitaan.

Turkissa on tiheä, villava aluskarva ja runsas, suojaava peitinkarva. Karva on lyhyempää päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa. Pidempi karva muodostaa kauluksen ja rintamuksen kaulan ja rinnan ympärille, hapsut eturaajoihin, housut reisien takaosiin ja tuuhean hännän.

Sovita turkinhoidon tiheys siihen, mitä kampa ja ihon kunto kertovat. Tunnustele ja kampaa kaulus, korvantaustat, kainalot, housukarvat ja häntä. Jos kampa takertuu tai aluskarva on tiiviisti ihoa vasten, turkki tarvitsee perusteellisemman harjauksen. Karvanlähtöaikaan tätä voidaan tarvita usein, karvanlähtöjen välillä huomattavasti harvemmin. Pese koira sen ollessa likainen ja kuivaa turkki ihoa myöten. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Groenendael on nopea ja tarkkaavainen koira, joka saattaa havaita liikkeet, äänet ja muutokset ennen omistajaansa. FCI kuvaa belgianpaimenkoiraa valppaaksi, aktiiviseksi ja energiseksi koiraksi, joka on aina valmis toimintaan. Sama rotumääritelmä edellyttää myös itsevarmuutta, rauhallisuutta ja pelottomuutta ilman aggressiivisuutta. Vilkkaus ja tasapainoisuus eivät sulje toisiaan pois.

Suhtautuminen ihmisiin vaihtelee yksilöittäin. Koiran ei tarvitse haluta tervehtiä kaikkia, mutta sen tulisi pystyä olemaan ihmisten joukossa muuttumatta pelokkaaksi tai uhkaavaksi. Harjoittele ihmisten ohittamista, vieraiden vastaanottamista ja käsittelyn hyväksymistä tekemättä jokaisesta ihmisestä erillistä harjoitustehtävää. Anna tarvittaessa etäisyyttä ja palkitse rauhallisista valinnoista.

Vanhemmat ruotsalaiset MH-luonnekuvaustulokset osoittavat, miksi rodun keskiarvo ei yksin riitä. Tulokset erosivat muunnosten välillä, ja suhtautuminen käsittelyyn ja laukauksiin on kuulunut asioihin, joita rotuyhdistys on halunnut groenendaelilla parantaa. Aineisto koskee vanhempia sukupolvia, eikä sen perusteella voi ennustaa nykyisen pennun ominaisuuksia.

Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset MH-kuvaajat sen sijaan, että tyytyisit tietoon niiden ”tunnetusta luonnekuvausstatuksesta”. Kysy myös täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä: miten ne palautuvat yllätyksistä, sietävät kehon käsittelyä ja reagoivat ääniin, vieraisiin ihmisiin ja koiriin? Titteli tai suoritettu testi ei korvaa tätä arjesta saatavaa tietoa.

## Koulutus ja liikunta

Groenendael tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, oppimista ja palautumista, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuinen koira voi nauttia lenkeistä vaihtelevassa maastossa, jäljestämisestä, etsintätehtävistä, tottelevaisuudesta, paimennuksesta tai muista sekä kehoa että mieltä aktivoivista tehtävistä. Valitse tekeminen koiran oman motivaation, terveyden ja sen mukaan, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan jälkeenpäin.

Varhaisessa koulutuksessa kannattaa asettaa etusijalle taidot, jotka tekevät nopeasti reagoivan koiran arjesta turvallista:

- kävely löysällä hihnalla ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöistä
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo turvallisissa ympäristöissä
- odottaminen ovilla, auton luona ja harjoittelualueen vieressä
- ihmisten, koirien ja liikkeen katsominen ilman välitöntä toimintaa
- tassujen, suun, korvien ja turkin rauhallinen, vapaaehtoinen käsittely
- opetettu lepopaikka ja kyky nukkua tekemisen jälkeen

Palkitsemiseen perustuva koulutus antaa koiralle selkeää palautetta ilman tarpeettomia ristiriitoja. Groenendael oppii usein nopeasti, ja myös ei-toivottu käytös voi tarttua yhtä nopeasti. Palkitse toivotusta toiminnasta ennen kuin koira ehtii syöksyä, haukkua tai kiihtyä liikaa. Ruoka, leikki, haistelu, etäisyyden lisääminen ja pääsy mieluisan tekemisen pariin voivat kaikki toimia tehokkaina palkkioina.

Koulutuksen lisääminen ei aina ole ratkaisu vilkkauteen. Jos koira käy yhä kierroksilla, ääntelee enemmän tai ei pysty nukkumaan harjoituksen jälkeen, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä, pidempiä taukoja ja vähemmän ärsykkeitä. Pentujen ja nuorten koirien tulisi liikkua monipuolisesti ilman pitkiä juoksulenkkejä, raskasta fyysistä kuormitusta tai toistuvaa hyppimistä. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Terveys

Belgianpaimenkoiria koskee Ruotsissa useita pakollisia jalostusehtoja. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos. Tämän rodun C-, D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen; tällaisen koiran jälkeläisille asetetaan pysyvä jalostuskielto. Varmista, että molempien vanhempien lonkkatulos on A tai B, äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että ne on kuvattu.

Molemmilla vanhemmilla on oltava myös virallinen kyynärniveltulos. Tämä ei automaattisesti tarkoita tulosta 0. Ruotsin Kennelliitto suosittelee yleisesti tulosta 0. Tuloksen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen, ja tuloksen 1 saaneita tulisi käyttää vain harkiten ja ainoastaan 0-tuloksen saaneen koiran kanssa. Pyydä nähtäväksi tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä tutkimuspäivämäärät.

Ruotsissa asuvilla, vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneillä jalostuskoirilla on oltava myös ”tunnettu luonnekuvausstatus”. Vuodesta 2016 alkaen syntyneillä koirilla tämä tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jossa kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Keskeytetty MH ei täytä ehtoa, mutta koira saa silti tunnetun luonnekuvausstatuksen, jos ohjaaja kieltäytyy laukausosiosta. Tunnettu luonnekuvausstatus kertoo siis kuvauksen suorittamisesta, ei siitä, että koira olisi ”läpäissyt” jokaisen tilanteen.

Epilepsia on dokumentoitu terveyshuoli etenkin pitkäkarvaisilla groenendael- ja tervuerenmuunnoksilla. Vanhempaa tanskalaistutkimusta ja ruotsalaista kyselyä ei voi käyttää nykyisinä Ruotsin esiintyvyyslukuina, mutta ne osoittavat, miksi suvun terveystiedot ovat tärkeitä. Mikään yksittäinen DNA-testitulos ei osoita koko sukua sairaudesta vapaaksi. Kysy vanhempien, täys- ja puolisisarusten, aiempien jälkeläisten sekä vanhempien sukulaisten kouristuskohtauksista tai kohtauksenkaltaisista oireista. Kysy myös tapauksista, joissa oireet alkoivat vasta sen jälkeen, kun koiraa oli jo käytetty jalostukseen.

Myös mahasyöpä on syytä ottaa puheeksi. Vuonna 2024 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa havaittiin tutkitun populaation groenendaeleilla ja tervuereneilla sekä tavallista enemmän mahasyöpää että selvä perinnöllinen osuus sairauden taustalla. Tulokset eivät ole Ruotsin esiintyvyyslukuja, eikä yksittäisen koiran riskiä voida vielä sulkea pois geenitestillä. Kysy kasvattajalta mahasyövästä iäkkäillä lähisukulaisilla. Toistuva oksentelu, ruokahalun heikkeneminen, laihtuminen tai jatkuvat ruoansulatusvaivat on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Silmätutkimus ei kuulu rodun pakollisiin ehtoihin Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä, mutta silmäsairaudet ovat osa rodun terveystyötä. Kysy ajantasaisista silmätutkimustuloksista ja sukulaisten diagnooseista. Pyydä varsinaiset lausunnot nähtäväksi: ”kaikki tutkimukset tehty” ei kerro tuloksista mitään.

## Historia ja alkuperä

Belgianpaimenkoira kehittyi Belgiassa 1800-luvun lopulla esiintyneistä erilaisista paimenkoiratyypeistä. Club du Chien de Berger Belge perustettiin Brysselissä 29. syyskuuta 1891. Saman vuoden 15. marraskuuta professori A. Reul kokosi Cureghemiin 117 koiraa kartoittaakseen silloista koiratyyppiä ja valitakseen jalostukseen sopivia yksilöitä.

Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä laadittiin 3. huhtikuuta 1892, ja siinä kuvattiin yksi rotu, jolla oli kolme karvamuunnosta. Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901. FCI:n mukaan rotutyyppi ja luonne olivat pääosin vakiintuneet noin vuoteen 1910 mennessä.

Värejä ja karvapeitettä koskevat säännöt muuttuivat edelleen. Toisen maailmansodan aikana koirakanta pieneni voimakkaasti, minkä jälkeen rotua elvytettiin. Nykyiset neljä muunnosta vahvistettiin vuonna 1974: groenendael, tervueren, malinois ja laekenois. Groenendael saapui Ruotsiin ensimmäisenä belgianpaimenkoiramuunnoksena 1950-luvun alussa.

## Arki rodun kanssa

Groenendael voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, mutta sille sopii huonosti arki, joka koostuu lyhyistä tarpeidentekolenkeistä ja vähäisestä yhteisestä tekemisestä. Omistajan on autettava koiraa siirtymään työskentelystä lepoon ja takaisin. Tämä on tärkeämpää kuin se, asuuko koira omakotitalossa vai kerrostalossa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen aktiivista valvontaa. Nopea koira voi kaataa lapsen tai kiihtyä juoksemisesta ja huutamisesta olematta aggressiivinen. Lapset eivät saa koskaan häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai vetäytyessä pois. Arvioi aikuisten sukulaiskoirien todellista käytöstä lasten seurassa sen sijaan, että luottaisit ”perhekoira”-nimitykseen.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienemmän eläimen kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Varhainen tutustuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa portteja, erillisiä lepopaikkoja ja hallittuja tutustuttamisia. Oman kodin kissan kanssa hyvin toimeen tuleva koira voi silti reagoida ulkona juoksevaan kissaan.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiralla on hyvät mahdollisuudet mielekkääseen tekemiseen, kohtaamiset ahtaissa tiloissa pystytään hallitsemaan ja koira oppii lepäämään ulkopuolisista äänistä huolimatta. Harjoittele yksinoloa vähitellen lyhyistä hetkistä aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy syömään, lepäämään ja palautumaan rauhalliseksi. Ahdistuminen, edestakaisin kulkeminen tai jatkuva ääntely kertoo siitä, että etenemisaskel oli liian suuri.

Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua kasvattajan ja osaavan kouluttajan tuella, mutta rotu on huono valinta ihmiselle, joka etsii ympäristöönsä helposti välinpitämättömästi suhtautuvaa koiraa. Tapaa emä ja mielellään useita aikuisia sukulaiskoiria, seuraa niitä arjessa ja koulutustilanteissa sekä tarkista itse lonkka-, kyynärnivel- ja MH-tulokset. Kysy suvun epilepsiasta, mahasyövästä, silmistä ja luonteista. Valitse pentu sen perusteella, miten aikuiset koirat sopivat elämääsi, älä pelkän mustan turkin vuoksi.

Belgianpaimenkoira groenendael

The Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Svenska Brukshundklubben (Swedish Working Dog Club)

Société Royale Saint-Hubert (Royal Saint Hubert Society of Belgium)

Verein für Deutsche Schäferhunde (German Shepherd Association)

Keskikokoinen tai suuri, neliömäinen belgialainen paimenkoira, jolla on pitkä, tiheä ja yksivärisen musta turkki. Älykäs, energinen ja erittäin koulutettava koira menestyy koiraurheilussa ja työtehtävissä. Se on hyvin uskollinen, valpas ja ihmisläheinen ja tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllistä turkinhoitoa.

Lars Asper

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Arctic Delight

## Perustiedot

Volpino italiano on pieni italialainen pystykorva, jota on käytetty vahti- ja seurakoirana. Se on vilkas, leikkisä ja vahvasti perheeseensä kiintyvä. Pienen kokonsa ansiosta se on helppo ottaa mukaan, mutta rotu tarvitsee sekä tekemistä että kasvatusta. Valppaus ja taipumus ilmoittaa asioista haukkumalla ovat erityisen tärkeitä seikkoja ottaa huomioon ennen rodun valintaa.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on noin 27–30 cm ja narttujen 25–28 cm. Rotumääritelmän mukaan painon tulee olla suhteessa korkeuteen; tarkkaa painoväliä ei ilmoiteta.
- **Aktiivisuustaso:** vilkas ja aktiivinen. Rotu tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja yhteistä tekemistä.
- **Turkinhoito:** säännöllinen harjaus ja pesu tarvittaessa. AKC suosittelee turkin perusteellista läpikäyntiä kaksi tai kolme kertaa viikossa irtokarvan poistamiseksi ja takkujen ehkäisemiseksi.
- **Odotettavissa oleva elinikä:** rotu voi olla pitkäikäinen; SKK:n mukaan 14–16 vuoden ikä ei ole harvinainen. Yksittäisen koiran eliniästä se ei kuitenkaan anna takeita.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa läheisen seurakoiran, nauttii sen aktivoinnista ja on valmis harjoittelemaan arkitottelevaisuutta sekä työstämään haukkumista.

Volpino voi olla vaihtoehto pienestä koirasta haaveilevalle, joka haluaa lenkkeillä, leikkiä ja harjoitella koiransa kanssa. Kysy kasvattajalta, miten aikuiset koirat suhtautuvat vieraisiin, arjen ääniin ja uusiin ympäristöihin. Rodun perhekeskeisyyttä on tarkasteltava yhdessä sen valppauden kanssa, jotta odotukset vastaavat kotiin tulevaa koiraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Volpino italianon tulee olla tiivisrakenteinen ja sopusuhtainen, ja sen rungon pituuden tulee vastata säkäkorkeutta. Pää on kolmionmuotoinen, korvat pystyt ja silmät tummanruskeat. Runsaskarvainen häntä kiertyy selän päälle. Kokonaisvaikutelman tulee olla pieni, ryhdikäs ja tarkkaavainen pystykorva, joka ei vaikuta raskaalta tai kömpelöltä.

Urosten säkäkorkeus on 27–30 cm ja narttujen 25–28 cm. Turkki on pitkää, suoraa ja pystyä, pohjavilla tiheää ja kaulan alueen karvoitus runsaampaa. FCI:n vuoden 2023 rotumääritelmässä mainitaan yksivärinen valkoinen, punainen ja musta; myös muut värit hyväksytään.

Runsaudestaan huolimatta turkki on suhteellisen helppohoitoinen. Harjaaminen useita kertoja viikossa on käytännöllinen tapa poistaa irtokarvaa ja pitää turkki kunnossa. Seuraa oman koirasi turkin tarpeita ja sovita hoito niiden mukaan. Koira pestään tarvittaessa, ja kynnet on pidettävä sopivan pituisina.

Totuta koira hoitotoimiin jo varhain. Aloita lyhyillä hetkillä, joiden aikana tunnustelet sen kehoa varovasti, katsot tassuja ja käytät harjaa. Palkitse yhteistyöstä ja etene vähitellen. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkkia hoidetaan ja mitkä välineet toimivat, jotta toimiva hoitorutiini on olemassa jo pennun muuttaessa kotiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Volpino italianon tulee olla iloinen, vilkas ja leikkisä sekä vahvasti kotiinsa ja omistajaansa kiintynyt. Monet rodun koirat nauttivat sekä leikkimisestä että läheisestä yhteydestä perheeseensä. Norjalaisen rotuyhdistyksen tiedoissa sitä kuvataan myös suureksi persoonaksi, joka voi suhtautua vieraisiin ihmisiin hieman varautuneesti. Kunkin koiran sosiaalisuutta on kuitenkin arvioitava yksilöllisesti.

Vahtikoiratausta näkyy ennen kaikkea siinä, että koira huomaa ympäristönsä tapahtumat ja kommentoi niitä. Tämä voi olla arvostettu ominaisuus ihmiselle, joka haluaa koiran ilmoittavan lähestyjistä, mutta se voi olla vaativa piirre kodissa, jossa on paljon ääniä ja ohikulkijoita. Italian kennelliitto nostaa haukkumisen nimenomaisesti esiin asiana, johon tulevan omistajan on varauduttava.

Totuta pentu ihmisiin, muihin eläimiin ja arjen ympäristöihin rauhallisten, hallittujen kohtaamisten kautta. Sosiaalistaminen ei tarkoita, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia tai leikkiä vapaasti jokaisen näkemänsä koiran kanssa. Anna sille sopivan haastavia tehtäviä ja mahdollisuus onnistua. Tavoitteena on koira, joka tuntee olonsa turvalliseksi arjessa ja tietää, millaista käytöstä siltä odotetaan.

## Koulutus ja liikunta

Volpino italiano tarvitsee sekä liikuntaa että aivotyötä. Päivittäiseen aktivointiin voi kuulua lenkkeilyä, leikkiä, helppoja etsintätehtäviä ja arkitaitojen harjoittelua. Sovita tekemisen määrä ja rasittavuus koiran ikään, terveyteen ja jaksamiseen. Pentu tarvitsee lyhyempiä tekemishetkiä taukoineen, ja iäkäs koira voi tarvita erilaisen päivärytmin kuin terve aikuinen.

Rodun nopeus ja leikkisyys voivat päästä oikeuksiinsa esimerkiksi agilityssä tai jäljestyksessä. Norjalainen rotuyhdistys mainitsee molemmat lajit, ja AKC kuvailee rotua energiseksi ja uteliaaksi. Aloita koiran valmiuksille sopivalta tasolta. Kilpailutavoitteita ei tarvita, jotta voitte nauttia yhdessä oppimisesta.

Käytä koirasi arvostamia palkkioita, kuten pieniä herkkuja, leikkiä tai kehuja. Aloita harjoittelu rauhallisessa ympäristössä, jossa koira pystyy keskittymään, ja vaikeuta tehtäviä vähitellen. Kontakti, luoksetulo ja rauhallinen käytös ovat hyödyllisiä taitoja. Ole johdonmukainen siinä, mistä palkitset, ja huomioi koulutusnamit päivän ruokamäärässä, jotta palkitseminen toimii myös pitkällä aikavälillä.

## Terveys

SKK kuvailee volpino italianoa suhteellisen terveeksi ja pitkäikäiseksi roduksi, mutta rodussa esiintyy terveysongelmia, joista on hyvä olla tietoinen. Yksi niistä on silmäsairaus nimeltä linssiluksaatio. Siinä silmän linssi siirtyy pois normaalilta paikaltaan, mikä voi aiheuttaa kipua ja vaurioittaa näköä. Pyydä siksi nähtäväksi konkreettisia terveystutkimustuloksia, kun valitset kasvattajaa ja pentueen vanhempia.

Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa käsitellään sekä silmätutkimusta että primaarin linssiluksaation eli PLL:n DNA-testiä. Pyydä nähtäväksi, mikä tutkimus tai analyysi on tehty, mikä sen tulos on, milloin se on tehty ja mitä koiraa se koskee. DNA-testin tulos ja kliininen silmätutkimus antavat erilaista tietoa. Tieto siitä, ettei koiralla ole testattua sairausalleelia, ei tarkoita, että se olisi vapaa kaikista silmäsairauksista.

Ruotsalaisessa RAS-asiakirjassa käsitellään myös patellaluksaatiota, jossa polvilumpio siirtyy pois normaalilta paikaltaan. Kysy vanhempien polvitutkimustuloksia ja sitä, miten kasvattaja seuraa aiempien jälkeläisten terveyttä. Erota toisistaan tehdyt tutkimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja viralliset rekisteröintivaatimukset. Tarkista ajantasaiset ehdot SKK:lta ja rotuyhdistykseltä ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä, sillä vanhemmat jalostusasiakirjat eivät yksin kerro nykyisistä vaatimuksista.

Hampaiden hoito on tärkeä osa koiran hoitoa. SKK huomauttaa, että rodulle voi kertyä helposti hammaskiveä. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain ja harjaa hampaat päivittäin pehmeällä harjalla ja koirille tarkoitetuilla tuotteilla. Aloita varovasti ja etene vähitellen. Pahanhajuinen hengitys, punoittavat ikenet tai pureskeluvaikeudet on syytä arvioituttaa eläinlääkärillä. Purutuotteet eivät korvaa hampaiden harjausta.

## Historia ja alkuperä

Volpino italiano on kotoisin Italiasta, ja sillä on sama vanha alkuperä kuin saksalaisilla pystykorvilla. Se on niiden sukulainen, ei nykyisistä saksanpystykorvaroduista kehitetty rotu. Italiassa sitä on pidetty sekä yläluokan kodeissa että vaatimattomammissa talouksissa, joissa sen valppautta arvostettiin. Nimi volpino tarkoittaa pientä kettua ja viittaa koiran kettumaiseen olemukseen.

Rodun tyyppisiä koiria esiintyy vanhassa italialaisessa taiteessa, muun muassa Vittore Carpaccion teoksessa vuodelta 1502. Myöhempinä vuosisatoina ne kulkivat myös ajurien mukana ja varoittivat vieraista teiden varsilla. Rotumääritelmä laadittiin vuonna 1913. Rotu harvinaistui voimakkaasti 1900-luvulla ja oli vaarassa kadota, mutta säilytystyön ansiosta sen kanta elpyi. Tausta valppaana seuralaisena auttaa ymmärtämään myös sen nykyistä käytöstä seurakoirana.

## Arki rodun kanssa

Volpino italiano sopii parhaiten arkeen, jossa se saa olla mukana ja läheisessä yhteydessä omiin ihmisiinsä. Se tarvitsee lenkkeilyä ja aktivointia, vaikka onkin pienen kokonsa ansiosta helppo ottaa mukaan. Mieti, miten koiran seuran, liikunnan ja koulutuksen tarve täytetään tavallisina työpäivinä, ei vain vapaina viikonloppuina.

Lapsiperheessä aikuisten on ohjattava lasten ja koiran vuorovaikutusta. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa, olemaan vetämättä sitä turkista ja kunnioittamaan sen tarvetta ottaa etäisyyttä. Pieni koko ja leikkisä luonne eivät poista hellävaraisen käsittelyn tarvetta. Kysy kasvattajalta, millaisia kokemuksia pennulla ja aikuisilla koirilla on lapsista.

Kohtaamiset muiden koirien ja eläinten kanssa on järjestettävä hallitusti ja molemmat yksilöt huomioiden. SKK kuvailee rotua koiraksi, jolla on vähän metsästysviettiä, mutta se ei takaa, että tietty koira tulisi toimeen tietyn kissan tai muun eläimen kanssa. Aloita rauhallisesti äläkä vaadi läheistä kontaktia ennen kuin eläimet vaikuttavat olevan tilanteessa rentoja.

Sisätiloissa erityisesti haukkuminen voi vaatia ennakointia. Ikkunat, ovet ja tontin rajat, joilta koira näkee jatkuvasti ohikulkijoita, voivat tarjota runsaasti aiheita hälyttämiseen. Tarkastele ympäristöä ja vältä sitä, että koira saa vahtia tällaisia paikkoja koko päivän. Jos kodissasi äänet kantautuvat helposti naapureihin, rodun vahtimistaipumus on viisasta ottaa huomioon jo ennen ostopäätöstä ja suunnitella arjen harjoittelua ääniä ja vierailuja varten.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja etene pienin askelin. Voimakas kiintymys perheeseen tekee seuran ja hoidon huolellisesta suunnittelusta erityisen tärkeää. Piha ja lelut eivät korvaa ihmiskontaktia, vaan rodun tulee saada elää osana perhettä.

Ennen ostamista kannattaa siksi keskittyä kolmeen kysymykseen: miten aikuiset koirat toimivat arjessa, miten kasvattaja huolehtii terveydestä ja millaisia odotuksia sinulla itselläsi on aktiivisuudesta ja äänekkyydestä. Kun nämä asiat sopivat yhteen, on hyvät edellytykset palkitsevalle yhteiselolle pienen, innokkaan ja tarkkaavaisen kumppanin kanssa.

Volpino italiano

Pieni ja eloisa italialainen pystykorva, jolla on tiivis runko, pystyt korvat ja runsas, pysty karvapeite. Vahti- ja seurakoirataustansa ansiosta se tarkkailee ympäristöään valppaasti ja ilmoittaa havainnoistaan herkästi haukkumalla. Iloisena, leikkisänä ja perheeseensä kiintyneenä koirana se viihtyy ihmistensä lähellä ja tarvitsee päivittäistä liikuntaa, mielekästä aivotyötä ja säännöllistä harjausta.

Sissel Helene Wassmo Holtaas

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet