## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Lisa Schønnemann

Sebastian Høeg Gulmann

Hvilebakkens

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Fodnote

Daxgården

Lisbeth Spanggaard

Atempo's

Rukrogen's

Vanhatanskankanakoira

Dansk Kennel Klub (DKK)

Svenska Kennelklubben (SKK)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Norsk Kennel Klub (NKK)

Vanhatanskankanakoira on vankkarakenteinen, keskikokoinen tanskalainen metsästyskoira, jonka valkoisessa turkissa on ruskeita laikkuja. Se on rauhallinen ja ihmisläheinen koira, joka työskentelee metsästyksessä tasaisesti lähellä ohjaajaansa mutta osaa myös rentoutua kotona. Herkkänä mutta yhteistyöhaluisena koirana se tarvitsee lempeää koulutusta, runsaasti liikuntaa ja säännöllisiä terveystarkastuksia.

Nordic Point

Taffelgaard

Hjartbro's

## Perustiedot

Beagle on seurallinen ja kestävä metsästyskoira, joka seuraa hajujälkiä erittäin määrätietoisesti. Kätevän kokonsa ansiosta se on helppo ottaa mukaan, mutta sen tarkka hajuaisti, metsästysvietti ja äänenkäyttö vaativat arjessa enemmän ennakointia kuin koiran koko antaisi ymmärtää.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Ajokoira, jolla metsästetään muun muassa jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua
- **Koko:** Säkäkorkeus 33–40 cm ja aikuispaino tavallisesti 10–15 kg
- **Luonne:** Iloinen, avoin, eloisa ja ystävällinen, mutta myös itsenäinen ja sinnikäs
- **Aktiivisuus:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä tilaisuuksia käyttää hajuaistiaan
- **Turkki:** Lyhyt, tiheä ja säänkestävä; helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa
- **Sopii parhaiten:** Ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää seurallisen koiran kanssa ja on valmis panostamaan luoksetuloon sekä huomioimaan äänenkäytön ja suuren ruokahalun

## Ulkonäkö ja turkki

Beagle on tiivisrakenteinen ja vankka koira, jonka tulee näyttää urheilulliselta mutta ei raskastekoiselta. Sen runko on tasapainoinen, raajat vahvat ja rintakehä pitkäkestoiseen työskentelyyn kehittynyt. Pitkät, alas kiinnittyneet korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja koira kantaa vahvaa häntäänsä korkealla liikkuessaan.

Rotumääritelmän mukainen toivottu säkäkorkeus on 33–40 cm. Ruotsalaisten rotutietojen mukaan aikuinen beagle painaa tavallisesti 10–15 kg. Kuntoluokka on kuitenkin vaa'an lukemaa tärkeämpi: lihaksikas työkoira ja vähemmän liikkuva seurakoira voivat painaa eri verran, vaikka ne olisivat samankorkuisia.

Turkki on lyhyt ja tiheä ja suojaa huonolta säältä. Mustan, ruskean ja valkoisen yhdistävä kolmivärisyys on tuttu väritys, mutta rotumääritelmä sallii myös useita kaksivärisiä ja kirjavia värityksiä. Hännänpään tulee olla valkoinen.

Turkinhoito on yksinkertaista. Säännöllinen harjaus poistaa irtokarvaa etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan. Samalla kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja hampaat. Luppakorvat voivat lisätä korvatulehduksen riskiä, mutta terveitä korvia ei pidä puhdistaa turhaan. Jos koira ravistelee päätään tai raapii korviaan tai korvissa on punoitusta, kipua, pahanhajuista eritettä tai toistuvia ongelmia, tilanne on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen beagle on ystävällinen, eloisa ja utelias. Se on luonteeltaan tasainen ja haluaa innokkaasti olla mukana tekemisissä. Rotu on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisten ja muiden koirien kanssa, ja se on usein seurallinen myös kotona. Sitä ei kuitenkaan ole jalostettu odottamaan ohjeita joka käänteessä. Metsästävän beaglen on tehtävä itsenäisiä päätöksiä ja seurattava jälkeä sinnikkäästi, mikä voi arjessa näyttää helposti itsepäisyydeltä.

Monet beaglet elävät sopuisasti lasten ja muiden koirien kanssa. Tämä on rodulle yleinen taipumus, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä tai jokaisen kohtaamisen sujumisesta. Lasten on opittava antamaan koiralle rauha sen syödessä ja levätessä, ja aikuisen tulee aina valvoa aktiivisesti koiran ja pienten lasten yhdessäoloa.

Äänenkäyttö kuuluu rodun työskentelyyn. Beagle voi haukkua tai päästää sointuvaa ajohaukkua seuratessaan hajua, innostuessaan tai hakiessaan kontaktia. Äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Riittävä tekeminen, huolellinen yksinolon harjoittelu ja rauhalliset arkirutiinit voivat vähentää tarpeetonta ääntelyä, mutta täysin hiljaista koiraa tarvitsevan kannattaa valita toinen rotu.

Ruoka motivoi beaglea usein voimakkaasti. Se voi helpottaa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, mutta samalla työtasoille jätetty ruoka, avoimet roska-astiat ja ulkoa löytyvä syötävä voivat muodostua nopeasti ongelmaksi.

## Koulutus ja liikunta

Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja ennen kaikkea mielekästä hajutyöskentelyä. Sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle: ikä, terveydentila, metsästys, liikkumisen vauhti ja muu tekeminen vaikuttavat sopivaan kuormitukseen. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, pidempiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä säännöllisiä etsintä- ja jäljestystehtäviä.

Verijälki, ihmisen jäljen seuraaminen, nosework ja yksinkertaiset etsintäleikit hyödyntävät erinomaisesti rodun suurinta vahvuutta. Metsästyksestä kiinnostunut omistaja voi kehittää beaglen perinteisiä ajokoiran taitoja. Ruotsissa rodulla metsästetään yksin ajavana koirana jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua. Verijälkiharjoittelulla voidaan puolestaan kehittää haavoittuneen riistan etsimisessä tarvittavia taitoja. Jokainen yksilö ei sovellu kaikelle riistalle, vaan metsästystavalla, vauhdilla ja äänenkäytöllä on merkitystä.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Lyhyet harjoitukset, selkeät vihjeet ja koiran aidosti arvostamat palkkiot toimivat kovia ojennuksia paremmin. Osan päivän ruoka-annoksesta voi käyttää koulutukseen, jotta palkkiot eivät kasvata energiansaantia suunniteltua suuremmaksi.

Luoksetulon harjoitteluun on panostettava erityisen huolellisesti. Tuoreen jäljen löytänyt beagle voi pitää hajua ohjaajaansa kiinnostavampana, vaikka luoksetulo onnistuisi rauhallisessa ympäristössä. Aloita ilman häiriöitä, jatka pitkässä liinassa ja lisää haastetta vasta koiran onnistuessa. Moni beagle tarvitsee pitkän liinan tai turvallisesti aidatun alueen voidakseen liikkua vapaammin. Älä päästä koiraa irti liikenteen tai luonnonvaraisten eläinten lähellä vain siksi, että luoksetulo onnistui edellisenä päivänä.

Opeta koira myös rauhoittumaan. Mielekästä tekemistä ja riittävästi lepoa saavan beaglen kanssa arki sujuu usein helpommin kuin jatkuvasti puuhassa pidetyn koiran kanssa.

## Terveys

Beaglea pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta yksittäisillä koirilla voi esiintyä myös harvinaisia sairauksia. Ruotsalaisissa rotutiedoissa mainitaan kilpirauhasen sairaudet, välilevysairaus, epilepsia, steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli aivokalvo- ja valtimotulehdus sekä lonkkaniveldysplasia. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa eli RAS:ssa käsitellään myös perinnöllistä Musladin–Lueken oireyhtymää eli MLS:ää ja Laforan epilepsiaa.

Pyydä kasvattajalta täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien MLS- ja Lafora-geenitestien tulokset? Jos toinen vanhemmista on kantaja, toisen tulee olla geenitestillä terve rodun jalostusstrategian mukaisesti.
- Onko lähisukulaisilla epilepsiaa, aivokalvontulehdusta, selkäsairauksia, kilpirauhasen sairauksia tai muita toistuvia terveysongelmia?
- Miten vanhempien luonnetta ja metsästysominaisuuksia on arvioitu?
- Mitä voimassa olevia suosituksia ja rekisteröintisääntöjä kasvattaja on noudattanut juuri tässä yhdistelmässä?

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vähän, eikä Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ole beaglelle rotukohtaista vaatimusta virallisesta lonkkatutkimustuloksesta. Kysy, mitä kasvattaja on todella tutkinut ja miksi, sen sijaan että olettaisit yhden yleisen tutkimuslistan soveltuvan kaikkiin tilanteisiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua vuosittain.

Painonhallinta on tärkeä osa arkea. Mittaa ruoka-annokset, laske koulutuspalkkiot mukaan päivän ruokamäärään ja seuraa koiran kuntoluokkaa ajan mittaan. Sovita annos ikään, työskentelyyn ja aktiivisuuteen. Pyydä eläinlääkäriltä neuvoa, jos paino nousee tai koira tarvitsee yksilöllisen suunnitelman. Pidä myös ruoka, lääkkeet ja roska-astiat koiran ulottumattomissa: ruokaa rakastava beagle voi olla sekä nopea että kekseliäs.

## Historia ja alkuperä

Beagle kehittyi Isossa-Britanniassa pieneksi ajokoiraksi, jota käytettiin jalan tapahtuvassa metsästyksessä, erityisesti jäniksenpyynnissä. Rodun nimi on dokumentoitu jo 1400-luvulla, mutta nykyinen, tunnistettava rotutyyppi vakiintui vasta 1870-luvulla. Brittiläisessä metsästysperinteessä useat beaglet työskentelivät yhdessä ajueena metsästäjien seuratessa jalan.

Ensimmäiset tunnetut beaglet esitettiin Ruotsissa Göteborgissa vuonna 1891. Rodun kehitys Ruotsissa vauhdittui, kun maan rotuyhdistys Svenska Beagleklubben perustettiin vuonna 1953. Työskentely mukautettiin pohjoismaiseen metsästysperinteeseen: ajueessa metsästämisen sijaan beagle työskentelee tavallisesti yksin, etsii ja nostaa riistan liikkeelle sekä ajaa sitä haukkuen.

Tämä historia näkyy selvästi nykyisessäkin koirassa. Maan tuntumassa työskentelevä nenä, kestävyys, itsenäisyys ja äänenkäyttö eivät ole pieniä erikoisuuksia, jotka voisi erottaa koiran roolista perheenjäsenenä. Ne ovat rodun työskentelyn ydinominaisuuksia, joille on tarjottava sopivasti käyttöä myös kodissa, jossa koiran kanssa ei metsästetä.

## Arki beaglen kanssa

Beagle sopii parhaiten kotiin, jossa arvostetaan aktiivista, seurallista ja hajujen ohjaamaa koiraa sekä osataan ennakoida turvallisuuteen ja äänenkäyttöön liittyviä asioita. Arjen rutiinit ovat kodin kokoa tärkeämpiä. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Huonosti äänieristetyssä talossa on syytä varautua siihen, että rodun äänenkäyttö voi muodostua ongelmaksi.

Piha ei korvaa lenkkejä tai mielekästä työskentelyä, ja aitojen on oltava pitäviä. Aidatun alueen ulkopuolella hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina ovat usein hyödyllisempi ratkaisu kuin täydellisen luoksetulon toivominen. Ruoka ja roska-astiat on säilytettävä koiran ulottumattomissa.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran ikä ja reaktiot huomioiden. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päiväsaikaan ulos vähintään kuuden tunnin välein ja pennut sekä iäkkäät koirat useammin. Tämä on ulkoilua koskeva ohje, ei toteamus siitä, että tietty koira pärjäisi yksin niin pitkään. Ahdistuva, ulvova tai rauhoittumaan kykenemätön beagle tarvitsee pienempiä harjoitteluvaiheita, enemmän seuraa ja itselleen paremmin sopivan päivärytmin.

Kissa voi asua samassa kodissa beaglen kanssa, mutta tutustumisen on edettävä hitaasti ja hallitusti. Kissa tarvitsee koiralta rauhoitettuja tiloja ja esteettömiä poistumisreittejä, eikä koiran saa koskaan antaa harjoitella sen jahtaamista. Kanien, jyrsijöiden ja lintujen kanssa on oltava erityisen varovainen: rodun metsästystaustan vuoksi turvallista yhteiseloa ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Valitse beagle, jos haluat hajutyöskentelyn osaksi arkea ja nautit itsenäisestä, kestävästä koirasta, joka myös pitää ääntä. Valitse toinen rotu, jos haluat hiljaisen koiran, jonka voi huoletta pitää vapaana, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin tai jonka on säännöllisesti vietettävä pitkät työpäivät yksin.

Beagle

The Beagle Club

Fédération Cynologique Internationale

Société Centrale Canine (France)

Beagle on pieni ja vankkarakenteinen ajokoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja tunnusomainen, raikuva haukku. Se on iloinen ja utelias ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, turvallisesti aidatun pihan ja painonhallintaa, mutta sen turkinhoito on helppoa.

Fairytosh

Brøndby Pup Starz

## Perustiedot

Dobermanni on saksalainen käyttökoirarotu ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja pitää sen tiiviisti mukana arjessa. Rotu oppii nopeasti, on fyysisesti vahva ja kiintyy usein hyvin läheisesti perheeseensä. Se tarvitsee omistajan, joka tarjoaa sekä tavoitteellista tekemistä että selkeitä lepohetkiä — pelkät pitkät lenkit eivät riitä.

- **Sopii hyvin, jos:** haluat harjoitella aktiivisesti arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä tai koiraurheilua ja sinulla on päivittäin aikaa yhdessäoloon.
- **Sopii huonommin, jos:** koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin kokonaisia työpäiviä tai sen odotettaisiin pääosin huolehtivan itse liikunnastaan.
- **Tärkein kysymys pentua hankittaessa:** mitä vanhempien ja lähisukulaisten sydänterveydestä ja luonteesta tiedetään, ja pystyykö kasvattaja näyttämään päivätyt tutkimustulokset?
- **Koko:** rotumääritelmän mukaan urokset 68–72 cm ja noin 40–45 kg, nartut 63–68 cm ja noin 32–35 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, ei pohjavillaa. Helppohoitoinen, mutta suojaa vain rajallisesti kylmältä ja märältä säältä.
- **Keskeinen terveyshaaste:** dilatoiva kardiomyopatia eli DCM, joka voi kehittyä ilman näkyviä oireita.

Dobermanni voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, mutta koulutus ja turvallisen käsittelyn harjoittelu on aloitettava heti. Hyvä pentukurssi, kouluttajan jatkuva tuki ja realistinen arkisuunnitelma ovat tärkeämpiä kuin se, onko omistajalla aiempaa koirakokemusta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dobermanni on keskikokoinen, voimakas ja lähes neliömäinen koira, jonka olemuksessa lihaksikkuuden tulisi yhdistyä tyylikkyyteen. FCI:n rotumääritelmä hyväksyy kaksi väriä: mustan ja ruskean, molemmat selvärajaisin ruosteenpunaisin merkein.

Korvat jätetään luonnollisiksi, ja ihannetapauksessa ne riippuvat poskienmyötäisesti. Myös häntä on luonnollinen, ja ihanteena on korkealla kannettu, hieman kaartuva häntä. Ruotsissa korvien ja hännän typistäminen on kiellettyä, ellei toimenpide ole eläinlääketieteellisistä syistä välttämätön.

Lyhyt ja sileä karvapeite tarvitsee tavallisesti vain satunnaista harjausta ja pesun koiran likaannuttua. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja tassut. Turkissa ei ole pohjavillaa, ja lyhytkarvaiset koirat voivat palella nopeammin kuin runsasturkkiset rodut. Huomioi yksilö, sää ja tekeminen: hyvin istuva takki voi olla tarpeen kylmällä tai märällä säällä sekä paikallaan oltaessa. Kuivaa koira märän lenkin jälkeen ja pidä se liikkeessä, kun ulkoilette kylmällä säällä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, rauhallinen, itsevarma ja työhaluinen koira, jolla on hyvä yhteys ohjaajaansa. Monet dobermannit ovat leikkisiä, tarkkaavaisia ja vahvasti perheeseensä kiintyneitä. Ne huomaavat ympäristön muutokset nopeasti ja haluavat yleensä olla mukana tekemisessä, mikä voi luoda hyvin tiiviin yhteistyösuhteen.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen koiran ominaisuuksia. Ruotsin kennelliiton ja rotuyhdistyksen tietojen perusteella sosiaalisuuteen ja pelkoihin on edelleen suhtauduttava vakavasti. Tutustu kummankin vanhemman koko MH-luonnekuvausprofiiliin sen sijaan, että tarkistaisit vain niiden ”käyneen MH:ssa”. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita, eikä siitä anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta. Kiinnitä erityistä huomiota ihmiskontakteihin, pelkoihin, palautumiseen ja laukausreaktioihin. Kysy myös, miten sisarukset ja vanhemmat sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

Dobermanneilla on usein kiinnostusta takaa-ajoon, ja ne voivat reagoida liikkeeseen nopeasti. Se, voiko koira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Rotu ei koskaan takaa ongelmattomia suhteita muihin eläimiin. Pyydä kasvattajaa kuvailemaan vanhempien sosiaalista käyttäytymistä konkreettisesti ja järjestä uusiin eläimiin tutustuminen rauhallisesti ja hallitusti.

## Koulutus ja liikunta

Dobermanni tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva kuormitus riippuu iästä, terveydestä, luonteesta ja kunnosta. Aikuisen koiran arjessa on hyvä yhdistää lenkkeily ja vapaa liikkuminen lyhyisiin harjoituksiin, hajutyöskentelyyn ja palautumiseen.

Panosta taitoihin, joiden ansiosta vahvan ja valppaan koiran kanssa on turvallista elää:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja yhteyden pitäminen ohjaajaan häiriöistä huolimatta
- luoksetulo sekä huomion irrottaminen riistasta ja muusta liikkeestä
- rauhallinen käytös ovella, vieraiden kanssa, muiden koirien lähellä ja käsiteltäessä
- odottaminen, rauhoittuminen ja esineistä luopuminen vihjeestä
- hajutyöskentely, jäljestys tai etsintä, jossa koiralla on selkeä ratkaistava tehtävä

Kouluta palkitsemalla, selkeästi ja johdonmukaisesti. Kovat vaatimukset ilman ymmärrettävää ohjausta eivät luo tasapainoista käytöstä. Vaihtele tehtäviä ja lopeta harjoittelu silloin, kun koira vielä onnistuu. Dobermannin on opittava myös rauhoittumaan: vauhdin lisääminen ei aina ratkaise stressiä tai levottomuutta.

Pennuille ja nuorille koirille ei sovi aikuisen koiran liikuntaohjelma. Keskity leikkiin, asteittaiseen ympäristöön tutustumiseen, kehonhallintaan ja lyhyisiin taitoharjoituksiin. Lisää kuormitusta koiran kypsyessä. Jos suunnittelet pyöräilyä koiran kanssa, pitkiä juoksulenkkejä tai vaativaa koiraurheilua, ajoita aloitus koiran yksilöllisen kehityksen ja eläinlääkärin ohjeiden mukaan.

## Terveys

DCM on tärkein terveysriski, johon on syytä perehtyä ennen dobermannin hankintaa. Sairaus heikentää sydänlihasta ja voi aiheuttaa rytmihäiriöitä. Se voi olla esikliinisessä vaiheessa, jolloin koira vaikuttaa terveeltä. Yksittäinen normaali tutkimustulos ei sulje pois sairauden kehittymistä myöhemmin.

Kattavaan DCM-seulontaan kuuluvat sekä sydämen ultraäänitutkimus että 24 tunnin Holter-EKG. Ultraäänellä arvioidaan muun muassa sydämen mittoja ja pumppaustoimintaa, kun taas Holter rekisteröi sydämen rytmiä kokonaisen vuorokauden ajan. Tulokset tallennetaan keskitetysti Ruotsin kennelliiton tason 1 terveysohjelmassa, mutta taso 1 ei tarkoita, että tutkimus olisi rekisteröinnin edellytys. Koiran on oltava vähintään kolmivuotias saadakseen virallisen normaalin tuloksen, ja tulos on voimassa 12 kuukautta. Ruotsin dobermanniyhdistys suosittelee, että vähintään kolmivuotiaille jalostuskoirille tehdään kattava seulonta astutusta edeltävän vuoden aikana.

Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman tutkimuspäivämäärä ja molempien tutkimusosien tulokset. Kysy myös vanhempien lähisukulaisten sydänterveydestä, eliniästä ja kuolinsyistä. DNA-testi ei korvaa sydämen ultraäänitutkimusta ja Holter-seurantaa, eikä ilmaus ”sydäntutkittu” riitä ilman tietoa tutkimusmenetelmästä, päivämäärästä ja tuloksesta.

Muita rodulla todettuja ongelmia ovat lonkkaniveldysplasia, silmäsairaus PHTVL/PHPV, veren hyytymiseen vaikuttava von Willebrandin tauti sekä kaularankaan ja hermostoon vaikuttava Wobblerin oireyhtymä. Wobblerin oireyhtymä voi aiheuttaa muun muassa niskakipua tai liikkeiden koordinaatiovaikeuksia. Tällaiset muutokset sekä pyörtyminen tai selvästi heikentynyt rasituksensieto edellyttävät eläinlääkärin arviota.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää vanhemmilta virallista lonkkatutkimustulosta. Ruotsissa asuvilla, vuonna 2000 tai sen jälkeen syntyneillä vanhemmilla on lisäksi oltava ”tunnettu luonnestatus”. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tämä tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu; ohjaaja voi kieltäytyä laukausosiosta. Rodulla on HD-indeksi, ja vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. D- tai E-lonkkaisia koiria ei saa käyttää jalostukseen.

Julkaistu rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee vWD-testiä, ellei koiran geneettistä terveystilannetta voida osoittaa vanhempien perusteella. Vähintään toisen vanhemman tulee olla geneettisesti terve. Strategiassa käsitellään myös PHTVL/PHPV:tä. Erota tällaiset rotuyhdistyksen suositukset Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöistä ja pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset. Tarkista tiedot itse Ruotsin kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-palvelusta. Terveet ja tutkitut vanhemmat pienentävät riskiä, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Dobermanni kehitettiin Saksan Apoldassa 1870-luvulla, ja se on saanut nimensä Friedrich Louis Dobermannin mukaan. Hän työskenteli muun muassa veronkantajana ja koiranpyydystäjänä ja valitsi jalostukseen koiria, joilla oli selviä vartiointi- ja käyttöominaisuuksia. FCI:n historiakuvauksessa tärkeiksi kantakoiriksi mainitaan erityisesti aikakauden ”teurastajankoirat”, jotka olivat rottweilerin edeltäjiä, sekä Thüringenin musta, ruosteenpunaisin merkein värittynyt paimenkoiratyyppi.

Koiria käytettiin jo varhain maatila-, vartio- ja poliisikoirina. Tämä auttaa ymmärtämään rodun tarkkaavaisuuden, rohkeuden, ohjaajayhteyden ja työhalun yhdistelmää. Nykyään dobermanni on yhä käyttö- ja harrastuskoira, mutta se voi olla myös seura- ja perhekoira kodissa, joka pystyy vastaamaan sen tarpeeseen tehdä yhteistyötä ja mielekkäitä tehtäviä.

## Arki dobermannin kanssa

Dobermanni ei vaadi tietynlaista asuntoa, mutta se tarvitsee toimivan arjen. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa ulkona riittävästi tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä valpastu jokaisesta äänestä. Mieti käytännössä asuntojen välillä kantautuvia ääniä, ulkoilumahdollisuuksia ja rauhallista lepopaikkaa.

Rotu haluaa usein pysyä lähellä ihmisiään, eikä sille sovi säännöllinen yksinolo kokonaisten päivien ajan. Pientä pentua ei voi jättää yksin. Yksinoloon totutettu aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria. Pidennä yksinoloa pienin askelin ja järjestä apua, jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, tuhoaa tavaroita tai osoittaa muuten ahdistusta.

Tasapainoinen ja hyvin koulutettu dobermanni voi olla lapsiperheen läheinen jäsen, mutta sen koko ja nopeus edellyttävät aikuisen valvontaa. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei pysty fyysisesti hallitsemaan.

Ennen hankintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystynkö tarjoamaan koiralle joka päivä sekä tekemistä että palautumista? Pystynkö käsittelemään vahvaa koiraa turvallisesti yllättävässä tilanteessa? Voiko kasvattaja näyttää selkeät, päivätyt tiedot sydämistä, lonkista, luonteesta ja lähisukulaisista? Jos yksikin vastaus on ei, on viisaampaa odottaa tai valita vähemmän vaativa rotu.

Dobermanni

Verein für Deutsche Hunde (VDH)

Dobermann Club of the United Kingdom

Dobermanni on keskisuuri–suuri, urheilullinen saksalainen käyttökoira, jolla on lyhyt, sileä turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on erittäin älykäs, uskollinen ja ihmisläheinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja tiivistä yhdessäoloa. Dobermanni on luonnostaan valpas, ja sen luonteeseen vaikuttavat suuresti jalostus ja sosiaalistaminen.

Zanno Uniqa

## Rotu lyhyesti

Englanninspringerspanieli on aktiivinen brittiläinen metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään riistaa, ajamaan sen liikkeelle suojapaikoistaan ja noutamaan saaliin. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa tarjota koiralleen päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä esimerkiksi metsästyksen, koiraurheilun tai monipuolisen ulkoilmaelämän parissa.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä. Painoa ei ole määritelty, joten kiinteä painohaitari ei ole kaikille koirille käyttökelpoinen vertailukohta.
- **Tyyppi:** Rodussa on jo pitkään ollut erilaisia jalostuslinjoja, etenkin käyttö- ja näyttelypainotteisia. Kasvattajan tavoitteet ja vanhempien ominaisuudet kertovat pennun mahdollisesti perimistä piirteistä enemmän kuin pelkkä linjan nimitys.
- **Luonne:** Ihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira. Yksilöt eroavat silti toisistaan esimerkiksi aktiivisuuden, sosiaalisuuden ja herkkyyden suhteen.
- **Aktiivisuus:** Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle.
- **Turkki:** Tiheä, suora ja säänkestävä. Hapsut vaativat säännöllistä harjausta ja siistimistä.
- **Sopiva koti:** Hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, tehdä sen kanssa yhteistyötä ja viettää paljon aikaa ulkona. Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koiran odotetaan usein tyytyvän lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninspringerspanieli on vahva ja tiivisrakenteinen koira, jonka ääriviivat ovat tasapainoiset ja tyylikkäät. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on noin 51 senttimetriä, mutta virallista painohaitaria ei ole. Koiraa ei pidä arvioida mielivaltaisesti valitun vaakalukeman perusteella. Arvioi sen sijaan sen kuntoluokkaa: vyötärön tulisi erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla.

Turkin tulee olla tiheä ja suora sekä suojata säältä olematta karkea. Korvien, raajojen ja rungon pidemmät karvat muodostavat kohtuulliset hapsut. Sallitut värit ovat maksanruskeavalkoinen ja mustavalkoinen, molemmat joko tan-merkein tai ilman.

Perusteellinen harjaus noin kerran viikossa on monelle koiralle hyvä lähtökohta, mutta todellinen hoitotarve riippuu turkin määrästä, vuodenajasta ja koiran tekemisistä. Kiinnitä metsälenkkien, uimisen ja märällä säällä ulkoilun jälkeen erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, korvahapsuihin ja tassuihin, sillä niihin voi kertyä roskia ja takkuja. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua. Turkkia on leikattava ja siistittävä säännöllisesti, mutta hoitovälin tulee määräytyä karvan pituuden ja laadun, ei tiukan kalenterin mukaan.

Runsaskarvaiset riippukorvat on tarkastettava säännöllisesti. Siisti tarvittaessa korvien sisäpinnan pitkiä karvoja ja tarkasta korvat uimisen jälkeen. Paha haju, punoitus, erite tai toistuva raapiminen ovat syitä kysyä neuvoa eläinlääkäriltä sen sijaan, että korvien puhdistamista vain jatkettaisiin syytä selvittämättä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteena on ystävällinen, iloinen ja yhteistyöhaluinen koira, joka nauttii työskentelystä ohjaajansa kanssa. Selvä arkuus ja aggressiivisuus eivät ole toivottuja ominaisuuksia. Näiden piirteiden ansiosta englanninspringerspanieli on houkutteleva harrastus- ja työkaveri, mutta ne eivät takaa, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa.

Myös BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat, ettei rodun keskiarvo kerro kaikkea. Saman rodun koirat voivat reagoida eri tavoin sosiaalisissa tilanteissa, leikkiessään ja kohdatessaan jotakin odottamatonta. Rodussa on myös erilaisia jalostuslinjoja, joita ei ole aina arvioitu erikseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa, mitä ominaisuuksia jalostuksessa on painotettu ja onko saatavilla BPH-kuvausten tai muiden olennaisten testien tuloksia.

Rotu tarvitsee tilaisuuksia käyttää uteliaisuuttaan ja työskentelyhaluaan. Aktiivisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa tarpeeseen olla jatkuvasti liikkeessä. Työskentelyn ja levon välillä vaihtamista kannattaa opettaa alusta lähtien selkeiden rutiinien, rauhallisten taukojen ja sopivan haastavien tehtävien avulla.

## Koulutus ja liikunta

Rodun alkuperäinen työskentelyketju – riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen – selittää suuren osan sen koulutustarpeista. Monet yksilöt nauttivat maaston ja kasvillisuuden tutkimisesta, esineiden kantamisesta ja tiiviistä yhteistyöstä ohjaajan kanssa. Lenkit voivatkin olla antoisampia, kun niihin sisältyy välillä hajutyöskentelyä, noutoja, helppoja etsintätehtäviä tai muuta yhteistä harjoittelua.

Kaikille koirille sopivaa päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Hyväkuntoinen ja terve aikuinen kestää huomattavasti enemmän kuin pentu, iäkäs koira tai tauon jälkeen liikuntaan palaava koira. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Yhdistä rauhallisia kävelyjä, vaihtelevassa maastossa liikkumista, aivotyötä ja lepoa sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiran joka päivä raskaalla liikunnalla.

Yhteydenpito ohjaajaan, luoksetulo ja paikallaan pysyminen hajuista tai liikkeestä huolimatta ovat erityisen hyödyllisiä taitoja. Aloita helpoista tilanteista ja lisää häiriöitä vähitellen. Myönteiset, palkitsemiseen perustuvat menetelmät ja lyhyet harjoitukset auttavat säilyttämään koiran itseluottamuksen ja yhteistyöhalun. Pitkä liina voi lisätä turvallisuutta harjoittelussa, mutta sen käyttö ei osoita, että koira olisi myöhemmin luotettavasti hallinnassa vapaana kaikkialla.

Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa takaa luonnonvaraisia eläimiä, ellei kyse ole metsästyksestä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiran on oltava erityisen tarkasti hallinnassa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä. Jos koira on voimakkaasti kiinnostunut riistasta, omistajan on pystyttävä estämään sitä lähtemästä takaa-ajoon.

## Terveys

Englanninspringerspanielia kuvataan yleensä terveeksi roduksi. Pentua hankittaessa on silti tärkeää erottaa viralliset vaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Pitkä luettelo kaikista rodulla joskus todetuista sairauksista on vähemmän hyödyllinen kuin ajantasaiset tiedot juuri kyseisten vanhempien ja niiden sukujen tutkimustuloksista.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on Ruotsin kennelliiton vaatimusten mukaan oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Tämä tarkoittaa, että lonkat on tutkittu ja niistä on saatavilla lausunto. Se ei tarkoita, että kaikki tulokset olisivat automaattisesti yhtä sopivia jalostukseen. Springerklubbenilla on tarkempia jalostussuosituksia lonkkatuloksista ja yhdistelmistä. Pyydä nähtäväksi vanhempien todelliset tulokset ja selvitys siitä, miten suunniteltu yhdistelmä noudattaa yhdistyksen ajantasaisia ohjeita.

Rotuyhdistys suosittelee myös, että jalostuskoirille tehdään silmätutkimus enintään vuotta ennen astutusta. Silmän kammiokulmaa arvioiva gonioskopia ennen koiran ensimmäistä astutusta kuuluu yhdistyksen ohjeisiin. Tarkista lausunnoista tutkimuspäivä, diagnoosit ja mahdolliset jatkoseurantaohjeet. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”testattu”.

Fukosidoosi on peittyvästi periytyvä entsyymipuutos, joka voi vaikuttaa keskushermostoon. Kantaja ei sairastu kyseisen geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Saatavilla olevan DNA-testin avulla kasvattaja voi osoittaa vanhempien perimästatuksen ja välttää yhdistelmän, josta voisi syntyä sairaita pentuja. Varmennettujen tulosten ymmärtäminen on tärkeämpää kuin saman testipaketin vaatiminen jokaiselta koiralta.

Tarkasta arjessa korvat ja seuraa koiran kuntoluokkaa säännöllisesti. Toistuvat korvavaivat, silmämuutokset, ontuminen ja muut oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Älä oleta ongelman olevan harmiton vain siksi, että joku kutsuu sitä ”rodulle tyypilliseksi”.

## Historia ja alkuperä

Englanninspringerspanieli on lähtöisin Britannian vanhasta spanieliperinteestä. Näitä koiria käytettiin riistan etsimiseen ja liikkeelle ajamiseen metsästettäessä verkoilla, haukoilla tai englanninvinttikoirilla. Ampuma-aseilla metsästämisen kehittyessä niiden tehtäväksi tuli etsiä riistaa metsästäjän edestä, ajaa se liikkeelle ja noutaa saalis.

Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen esiin piilopaikastaan. Britannian Kennel Club tunnusti englanninspringerspanielin omaksi rodukseen vuonna 1902. Ruotsin Springerklubben perustettiin vuonna 1982.

Jalostus on kulkenut eri suuntiin jo pitkään. Käyttölinjoissa valinta on perustunut ensisijaisesti työskentelyominaisuuksiin, kun taas toisissa linjoissa on painotettu enemmän rakennetta ja näyttelymenestystä. Ero on tärkeä sekä historian että käytännön kannalta, mutta se ei tarkoita kahta yksiselitteistä luonnetyyppiä. Molempien suuntausten sisällä on vaihtelua, ja nykyiset koirat voivat osallistua monenlaiseen toimintaan. Ostajan kannattaa siksi arvioida kyseisen kasvattajan tavoitteita, vanhempia ja laajempaa sukua sen sijaan, että luottaisi pelkkään linjan nimitykseen.

## Arki rodun kanssa

Englanninspringerspanieli voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja aikaa palautua sekä pääsee luontoon tai muihin sopiviin harjoitteluympäristöihin. Piha ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä omistajan kanssa. Ratkaisevaa on koiran päivän sisältö, ei se, onko koti omakotitalossa vai kerrostalossa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Yksilöissä on eroja, joten arkea ei pidä järjestää sen oletuksen varaan, että rotunimi takaisi koiran pärjäävän yksin tietyn tuntimäärän.

Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rotumääritelmän kuvaus ystävällisestä koirasta ei koskaan korvaa valvontaa. Noudata samaa huolellisuutta muiden eläinten kanssa. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä takaa-ajo, pidä tapaamiset lyhyinä ja hallittuina ja varmista kissalle omat poistumisreitit. Se, tuleeko tietty koira toimeen kissojen tai muiden koirien kanssa, riippuu yksilöstä, sen aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta.

Pentua harkittaessa kannattaa selvittää erityisesti:

- kasvattajan tavoitteet ja se, sopiiko koirien työskentelyhalun voimakkuus omaan arkeen
- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ei vain sitä, että lonkat on kuvattu
- silmätutkimusten päivämäärät ja täydelliset tulokset, myös mahdollisen gonioskopian osalta
- varmennettu fukosidoosistatus silloin, kun se on yhdistelmän kannalta olennaista
- vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen arjessa, mielellään täydennettynä BPH-kuvausten tai käyttökokeiden tuloksilla
- miten pentuja totutetaan käsittelyyn, lepoon, erilaisiin ympäristöihin ja tavalliseen perhe-elämään.

Paras kumppani on koira, jonka todennäköinen aktiivisuustaso, työskentelyhalu ja herkkyys sopivat omistajan todelliseen arkeen. Englanninspringerspanielin kohdalla tämä arvio on arvokkaampi kuin lupaukset siitä, että rotu olisi aina helppo, lapsiystävällinen tai samanlainen jalostussuunnasta riippumatta.

Englanninspringerspanieli

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Englanninspringerspanieli on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jonka hapsuinen ja säänkestävä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on iloinen, rakastava ja ihmisrakas koira, joka tarvitsee päivittäin 1,5–2 tuntia liikuntaa ja aivojumppaa. Rotu on yleisesti terve ja aktiivinen ja sopii ulkoilusta nauttivaan kotiin, jossa sen kanssa tekemiseen sitoudutaan.

Guns Choice Gundogs

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet