## Perustiedot

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Skotlannin ylämailla ja länsirannikon saarilla
- **Roturyhmä:** Terrierit, pienikokoisten terrierien alaryhmä
- **Säkäkorkeus:** noin 28–31 senttimetriä
- **Paino:** ihanteellisesti 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen
- **Karvapeite:** karkea peitinkarva ja lyhyt, pehmeä pohjavilla
- **Värit:** kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa tai lähes musta, myös näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset
- **Tyypilliset piirteet:** aktiivinen, rohkea, utelias ja itsenäinen
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa tarjota pienelle työterrierille sekä mielekästä tekemistä että selkeät arjen rajat

Cairnterrieri on pieni mutta vankkarakenteinen brittiläinen terrieri, joka on kehitetty käytännön työhön kiviröykkiöissä ja maatiloilla. Kokonsa puolesta se on helppo ottaa mukaan, mutta koko ei juuri kerro sen aktiivisuudesta: tämä rotu tarvitsee tekemistä sekä keholle että mielelle. Se sopii paremmin terrierin oma-aloitteisuutta arvostavalle kuin ihmiselle, joka etsii aina ohjeita odottavaa koiraa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Cairnterrierin tulee näyttää luonnolliselta, ketterältä ja työkykyiseltä. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 28–31 senttimetriä ja ihannepaino 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen. Runko on tiivis, selkä suora, leuat vahvat, korvat pienet ja pystyt sekä silmät tumman pähkinänruskeat. Etukäpälät voivat olla hieman takakäpäliä suuremmat, mikä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn vaikeakulkuisessa maastossa.

Karvapeite on kaksinkertainen ja säänkestävä. Runsaan peitinkarvan tulee olla karheaa mutta ei karkealaatuista, ja pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Lievä laineikkuus sallitaan. Värejä ovat kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa ja lähes musta sekä kaikkien näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset. Tummemmat korvat ja kuono ovat yleisiä. Yksivärinen musta tai valkoinen sekä musta ruskein merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Oikeanlainen turkinhoito säilyttää sekä karvan rakenteen että kaksinkertaisen karvapeitteen suojaavuuden. Vanha peitinkarva poistetaan nyppimällä. Ruotsin kennelliitto antaa suuntaa-antavaksi ohjeeksi kahdesta neljään nyppimiskertaa vuodessa, mutta tarve riippuu karvan laadusta ja koiran elinolosuhteista. Kampaa turkki läpi pari kertaa viikossa ja totuta koira jo pentuna tassujen, korvien ja kehon käsittelyyn. Koneella leikkaamista ei suositella, sillä se voi heikentää karvapeitteen vedenhylkivyyttä.

Oikein hoidetusta cairnterrieristä irtoaa usein melko vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergikolle turvallista. Useat koirasta peräisin olevat aineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, ja reaktiot vaihtelevat ihmisestä toiseen. Allergisen kannattaa siksi viettää aikaa rodun aikuisten koirien seurassa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen päätöksentekoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on aktiivinen, rohkea, kestävä ja iloinen koira, joka on itsevarma olematta aggressiivinen. Uteliaisuus ja itsenäisyys kuuluvat cairnterrierin luonteeseen. Arjessa ne näkyvät usein nopeana ongelmanratkaisuna, tutkimisenhaluna ja kykynä tehdä omia päätöksiä, kun jokin herättää koiran kiinnostuksen.

Rotuihanne ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Ruotsalaisen rotujärjestön yhteenvedoissa kuvataan vaihtelua muun muassa ääniherkkyydessä, haukkumisessa, metsästyskäyttäytymisessä ja sosiaalisessa itsevarmuudessa. Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus, BPH, voi antaa tietoa siihen osallistuneista koirista, mutta rodun keskiarvo ei ennusta luotettavasti yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat odottamattomiin ääniin, vieraisiin, toisten koirien kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Rodun tausta maatila- ja metsästyskoirana voi näkyä kiinnostuksena liikkeeseen, hajuihin, kaivamiseen ja pienempiin eläimiin. Nämä taipumukset eivät ole yhtä voimakkaita kaikilla cairnterriereillä, mutta niihin on järkevää varautua alusta lähtien. Hyvien kokemusten myötä koira voi olla seurallinen ihmisten ja toisten koirien kanssa, mutta kunnioittavan etäisyyden salliminen on usein parempi ratkaisu kuin jokaisen vastaantulijan tervehtimisen vaatiminen.

## Koulutus ja liikunta

Cairnterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Hyvässä arkirytmissä yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja rauhallinen palautuminen. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja siihen, miten se reagoi aktiivisen tekemisen jälkeen. Yhä enemmän kierroksia keräävä koira ei välttämättä tarvitse lisää virikkeitä, vaan helpompia tehtäviä ja apua rauhoittumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun se on selkeää, palkitsemiseen perustuvaa ja jaettu pieniin vaiheisiin. Cairnterrierit oppivat nopeasti myös asioita, joita omistaja ei tarkoittanut opettaa, joten palkitse toivottua arkikäyttäytymistä alusta lähtien. Vaihtele palkkioita ja lopeta harjoitus koiran ollessa vielä innostunut. Kovat koulutusmenetelmät voivat aiheuttaa ristiriitoja lisäämättä koiran yhteistyöhalua.

Luoksetulon harjoitteluun kannattaa panostaa erityisesti, sillä koira saattaa valita hajujäljen tai eläimen ohjaajansa sijaan. Aloita vähähäiriöisessä ympäristössä, palkitse luoksetulosta johdonmukaisesti ja käytä pitkää liinaa alueilla, joita ei ole aidattu turvallisesti. Hyvin opetettu luoksetulo on keino vähentää riskejä, ei takuu siitä, ettei koira lähtisi riistan perään. Oma sallittu kaivupaikka voi olla hyödyllinen. Opeta rappukäytävästä tai ikkunan takaa kuuluvien äänten varalle rauhallinen vaihtoehtoinen tehtävä: se kertoo koiralle selkeämmin, mitä siltä odotetaan, kuin toistuva toruminen.

## Terveys

Cairnterrieriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta vastuulliseen pennunhankintaan kuuluu silti suvun terveydestä kysyminen. Rotujärjestön nykyisessä jalostusstrategiassa kiinnitetään erityistä huomiota steroidiresponsiiviseen meningiitti-arteriittiin eli SRMA:han sekä aiemmin todettuun munuaisten kehityshäiriöön, munuaisdysplasiaan eli RD:hen. Pitkä luettelo koirilla yleisesti esiintyvistä sairauksista kertoo ostajalle tietystä suvusta vähemmän kuin avoimet tiedot vanhemmista, täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

SRMA on tulehduksellinen sairaus, jota rotujärjestö seuraa yhteistyössä Ruotsin maatalousyliopiston kanssa. Järjestön suosituksiin kuuluu sairaan koiran jättäminen pois jalostuksesta sekä lähisuvun sairaushistorian huomioiminen yhdistelmiä suunniteltaessa. Pennunostajan kannattaa kysyä konkreettisesti SRMA:n esiintymisestä pennun vanhemmilla sekä näiden jälkeläisillä, täyssisaruksilla ja vanhemmilla. Vastauksen tulisi olla täsmällinen, eikä pelkkä toteamus siitä, että jalostuskoirat vaikuttavat terveiltä.

RD todettiin 28 ruotsalaisella cairnterrierillä vuosina 1980–2003, eikä rotujärjestön nykyiseen strategiaan ole kirjattu myöhemmin vahvistettuja tapauksia. Järjestö suosittelee edelleen, että sairastunut koira, sen saman yhdistelmän täyssisarukset ja sen vanhemmat jätetään pois jalostuksesta. Kyseessä on siis historiallisesti merkittävä riski, jonka vuoksi sukutiedoilla on yhä merkitystä, vaikka uudempia vahvistettuja tapauksia ei ole raportoitu Ruotsissa.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei aseteta cairnterrierien jalostuskoirille rotukohtaista vaatimusta tietystä terveystutkimustuloksesta. Tämä ei tarkoita, ettei terveyden arviointi olisi tärkeää. Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä tutkimuksia on tehty, miksi ne on valittu ja miten yhdistelmä noudattaa rotujärjestön suosituksia sairaushistorian ja geneettisen monimuotoisuuden osalta. Jos koiralle tulee oireita, hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle. Rotutiedon perusteella ei voi tehdä yksittäisen koiran diagnoosia.

## Historia ja alkuperä

Cairnterrieri kehittyi Skotlannin ylämailla sekä muun muassa Skyen, Mullin ja Harrisin saarilla. Pieniä karkeakarvaisia terrierejä pidettiin maatiloilla haittaeläinten torjuntaa varten, ja niitä käytettiin kallioiden ja kivikoiden suojiin hakeutuvien eläinten metsästykseen. Sana *cairn* tarkoittaa kiviröykkiötä ja viittaa maastoon, jossa koirat työskentelivät.

Kun rotua alettiin esittää koiranäyttelyissä, se yritettiin vuonna 1908 rekisteröidä nimellä Short-haired Skye Terrier eli lyhytkarvainen skyenterrieri. Nimeä vastustettiin, ja Cairn Terrier hyväksyttiin rodun nimeksi vuonna 1910. Ensimmäinen cairnterrieri rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 1924. Nykyinen rotumääritelmä kuvastaa yhä selvästi työkoiran ihannetta: koiran tulee olla valpas, ulkonäöltään luonnollinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla säänkestävä, suojaava karvapeite.

Historia auttaa ymmärtämään monia nykyisiä ominaisuuksia, mutta se ei määrää jokaisen koiran käyttäytymistä. Itsenäisyydestä oli hyötyä terrierin työskennellessä etäällä ihmisestä, ja tiivis rakenne auttoi sitä liikkumaan vaikeassa maastossa. Nykyiselle omistajalle tämä perintö tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että koira hyötyy ongelmanratkaisumahdollisuuksista. Se ei tarkoita, että koiraa olisi käytettävä metsästykseen.

## Arki cairnterrierin kanssa

Cairnterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja koulutusta. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä. Tarkista aidat uteliaan ja kaivamisesta pitävän terrierin näkökulmasta. Kerrostalossa rappukäytävän ja oven ulkopuolisiin ääniin liittyvä harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, sillä valpas koira voi muuten ottaa tavakseen vahtia sisäänkäyntiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamera voi auttaa havaitsemaan stressiä, joka ei näy enää omistajan palatessa. Jos koira kuljeskelee levottomasti, läähättää, ulvoo, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa tavaroita, harjoitus on liian vaikea ja siinä on palattava helpompaan vaiheeseen.

Arki lasten kanssa sujuu parhaiten, kun aikuiset huolehtivat sekä koiran levosta että lapsen käyttäytymisestä. Lapset eivät saa häiritä syövää tai nukkuvaa koiraa, eikä pieniä lapsia saa koskaan jättää yksin koiran kanssa. Yhteiselo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensimmäiset kohtaamiset rauhallisina ja hallittuina, järjestä jokaiselle eläimelle oma vetäytymispaikka äläkä oleta, että ystävällisyys perheen kissaa kohtaan ulottuu automaattisesti vieraisiin kissoihin. Pienet lemmikkieläimet vaativat erityistä varovaisuutta rodun metsästystaustan vuoksi.

Älä keskity pennunhankinnassa pelkkään kokoon ja ulkonäköön. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kysy suhtautumisesta ääniin, haukkumisesta, metsästysvietistä, käsittelystä ja rauhoittumiskyvystä sekä pyydä selkeät vastaukset SRMA:n ja RD:n esiintymisestä suvussa. Varmista myös, että saatavillasi on osaavaa nyppimiseen perustuvaa turkinhoitoa. Cairnterrieri sopii parhaiten kotiin, jossa sen itsenäisyyttä ohjataan rakentavasti arjen koulutuksella, hajutyöskentelyllä sekä johdonmukaisilla mutta lempeillä rajoilla.

Cairnterrieri

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Société Centrale Canine (France)

Cairn Terrier Club of Germany

Norwegian Kennel Club

Pieni ja vankkarakenteinen Skotlannista kotoisin oleva terrieri, joka on jalostettu metsästämään kiviröykkiöiden lomassa. Säkäkorkeus on noin 28–31 cm. Karhea, säänkestävä kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä nyppimistä ja harjausta. Rohkea, utelias, kiintyvä ja haukkuherkkä koira, joka nauttii päivittäisistä lenkeistä, aivojumpasta ja aktiivisesta perhe-elämästä. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Michelle Wolf Kessler

Kessler's

To-Ken-Jas

## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

The Kennel Club (United Kingdom)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

Jiggers

Flatcoat Lolland

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Nero Argento's

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Caramel Beauty

Lefariis

Lone Horn Stokholm

Acaciya

## Perustiedot

Shar pei on keskikokoinen kiinalainen koira, jolla on lyhyt, karkea karvapeite ja itsenäinen luonne. Se voi kiintyä perheeseensä hyvin vahvasti, mutta sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa omilla aivoillaan ajattelevaa koiraa ja on valmis panostamaan varhaiseen sosiaalistamiseen, rauhalliseen käsittelyyn ja huolellisiin terveystutkimuksiin.

- **Alkuperä:** Kiina
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 2; käytetty alun perin metsästykseen ja vartiointiin
- **Säkäkorkeus:** 44–51 cm
- **Paino:** Ruotsin Kennelliiton antama suuntaa-antava paino on noin 20–22 kg; rotumääritelmässä ei määritellä painoa
- **Karvapeite:** 1–2,5 cm pitkä, lyhyt, suora, kova ja harjasmainen, ei pohjavillaa
- **Väri:** kaikki yksiväriset värit valkoista lukuun ottamatta
- **Tyypillinen luonne:** rotuihanteen mukaan rauhallinen, itsenäinen ja perheelleen omistautunut, joskus vieraita kohtaan pidättyväinen
- **Tärkeimmät terveystarkastukset:** silmät, iho, korvat, suu ja liikkuminen sekä suvun SPAID-historia

Rodun tunnusmerkki ei ole se, että aikuisella koiralla olisi mahdollisimman paljon ryppyjä. Terveen shar pein tulee pystyä näkemään, liikkumaan ja elämään niin, etteivät iho, huulet tai muut rodulle ominaiset piirteet haittaa normaalia toimintaa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Aikuisen shar pein tulee olla tiivisrakenteinen, neliömäinen ja vaivattomasti liikkuva, eikä liiallinen iho saa rasittaa sitä. Sään päällä ja hännän tyvessä voi olla kohtuullisia ihopoimuja, mutta muualla aikuisen koiran rungossa poimut eivät ole toivottavia. Eturaajoissa ei saa olla ryppyjä. Myös voimakkaat poimut ja paksuuntunut iho kintereiden ympärillä ovat vastoin rotumääritelmän kuvaamaa tervettä ja toimivaa rakennetta.

Silmien tulee olla kirkkaat ja esteettömästi näkyvissä. Iho, rypyt tai karvat eivät saa ärsyttää silmiä tai rajoittaa näköä, eivätkä silmäluomet saa kiertyä sisään- tai ulospäin. Kuono on leveä ja täyteläinen, mutta alahuuli ei saa taittua hampaiden päälle ja haitata purentaa. Sierainten tulee olla suuret ja avoimet. Liikkeiden tulee olla vapaat, tasapainoiset ja aktiiviset. Nämä toiminnalliset ominaisuudet ovat tärkeämpiä kuin se, kuinka paljon koira muistuttaa ”ryppykoiran” karikatyyriä.

Karvapeite on lyhyt, suora ja erittäin karkea. Se on rungosta koholla, pohjavillaa ei ole, ja rotumääritelmän mukainen pituus on 1–2,5 cm. Karvapeitettä ei saa trimmata. Kaikki yksiväriset värit valkoista lukuun ottamatta hyväksytään. Häntä ja reisien takaosat voivat olla vaaleammat, ja selässä sekä korvissa voi olla tummempaa sävyä.

Nimityksiä ”horse coat”, ”brush coat”, ”bone-mouth” ja ”meat-mouth” käytetään joskus epävirallisesti. Ne eivät tarkoita FCI:n rotumääritelmässä erillisiä muunnoksia. Tulevalle omistajalle karvan pituus, normaalia toimintaa haittaamaton iho, terveet ja esteettömästi näkyvät silmät, asianmukainen suu ja terveet liikkeet ovat näitä nimityksiä hyödyllisempiä arviointikohteita.

Tunnustele ihoa käsin ja tarkasta silmät, korvat, tassut sekä kohdat, joissa ihopinnat ovat lähekkäin. Sovita harjaus ja pesut likaantumisen, karvanlähdön ja koiran yksilöllisen ihon mukaan sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viikkoaikataulua. Punoitus, haju, eritteet, kutina, haavaumat tai toistuvat vaivat vaativat syyn selvittämistä, eivät vain lisää puhdistamista.

## Luonne ja persoonallisuus

Shar peitä kuvataan rauhalliseksi, itsenäiseksi, uskolliseksi ja perhettään kohtaan helläksi, mutta rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen koiran luonteesta. Monet ovat läheisiä omien ihmistensä kanssa ja pidättyväisempiä vieraiden seurassa. Rodulle tyypillistä pidättyväisyyttä ei pidä sekoittaa pelkoon. Koira, joka jäykistyy, välttelee tai kiihtyy voimakkaasti, tarvitsee lisää etäisyyttä ja huolellisesti suunniteltua harjoittelua.

Itsenäisyys voi näkyä silloin, kun koira ei ymmärrä tehtävän tarkoitusta tai kokee tilanteen vaikeaksi. Selkeät rutiinit, lyhyet harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot toimivat siksi paremmin kuin kovat ojennukset. Tulevan omistajan kannattaa tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksestä, hakeutuvat kontaktiin, suhtautuvat käsittelyyn ja reagoivat vieraisiin ihmisiin. Tämä kertoo kyseisestä sukulinjasta enemmän kuin rotua koskevat yleiset väitteet.

Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee. Sama koskee elämää kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Aiemmat kokemukset, tutustumisen toteutus, kodin resurssit ja yksittäisen koiran käyttäytyminen merkitsevät enemmän kuin koko rotua koskeva yksinkertainen kyllä tai ei. Älä valitse pentua pelkästään sellaisten lupausten perusteella, jotka takaavat sen tulevan toimeen muiden eläinten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Shar pei tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Suunnitelmassa tulee huomioida ikä, rakenne, kunto, sää, liikkeet ja palautuminen. Lenkit, joilla on aikaa haistella, rauhallinen tutustuminen erilaisiin ympäristöihin, yksinkertaiset etsintäleikit ja lyhyet koulutushetket muodostavat tasapainoisemman kokonaisuuden kuin pelkkien kilometrien tavoittelu.

Raskasrakenteista pentua tai nuorta koiraa ei pidä liikuttaa liikaa sen kehon vielä kehittyessä. Lisää matkaa ja vaativuutta vähitellen ja tarkkaile liikkumishaluttomuutta, jäykkyyttä, ontumista tai poikkeuksellisen hidasta palautumista. Kuumalla säällä liikunta voi olla tarpeen ajoittaa viileämpiin hetkiin ja sovittaa sen mukaan, miten juuri kyseinen koira hengittää ja palautuu. Ei ole perusteltua puhua kaikista shar peistä ikään kuin niillä olisi sama hengitystieongelma: arvioi koiran todellista toimintakykyä.

Aloita palkitsemiseen perustuva arkitaitojen opettelu varhain. Keskity löysällä hihnalla kulkemiseen, huomion suuntaamiseen ohjaajaan häiriöiden keskellä, esineestä luopumiseen pyynnöstä, alustalle rauhoittumiseen ja rauhalliseen odottamiseen vieraiden saapuessa. Opeta koira myös osallistumaan vapaaehtoisesti siihen, että tarkastat sen silmät, nostat huulia, tunnustelet ihoa, tutkit korvat ja tassut sekä pyydät sitä seisomaan paikallaan. Pienet askeleet ja tauot tekevät käsittelystä turvallisempaa sekä kotona että eläinlääkärissä.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Tarjoa pennulle myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, äänistä ja paikoista sellaiselta etäisyydeltä, että se pystyy yhä keskittymään ja ottamaan ruokaa. Tavoitteena on itsevarmuus ja kyky palautua, ei mahdollisimman runsas altistaminen.

## Terveys

Shar pein tärkeimpiä terveyden painopisteitä ovat silmät, iho, korvat ja suu sekä perinnöllinen alttius SPAID-nimiselle tulehdussairaudelle. Liiallinen tai paksuuntunut iho ei ole vain ulkonäköasia: se voi altistaa silmien ärsytykselle sekä iho- ja korvaongelmille. Myös brittiläisessä, 1 913 shar peitä käsittäneessä eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa silmä-, iho- ja korvasairaudet kuuluivat tutkitun koirajoukon yleisimpiin diagnoosiryhmiin. Luvut perustuivat Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2013 potilastietoihin, eivätkä ne ennusta tarkasti yksittäisen koiran tilannetta Ruotsissa.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira siristelee tai hieroo silmiään, silmät vuotavat tavallista enemmän tai punoittavat, tai jos iho tai korvat punoittavat, ovat kipeät, haisevat tai erittävät. Silmäsairaus voi pahentua nopeasti. Myös toistuva kuume, turvonneet ja kipeät nivelet, uusiutuvat korvatulehdukset tai ihorakkulat vaativat tutkimuksia.

SPAID on perinnöllinen autoinflammatorinen sairaus, jossa tulehdusta voi esiintyä toistuvasti ilman infektiota. Shar pei -kuume on yksi sen oireista. Muita ovat niveltulehdus, toistuvat korvatulehdukset ja vesikulaarinen hyaluronoosi eli ihon rakkulainen hyaluronihapon kertymäsairaus. Jatkuva tai toistuva tulehdus voi lisätä amyloidoosin riskiä. Amyloidoosi vaurioittaa usein munuaisia.

SPAIDin DNA-analyysi on riskitesti, ei terveyttä tai sairautta osoittava diagnoosi. Tulos kertoo kopioiden määrän perimän alueella, joka on yhteydessä suurentuneeseen riskiin. Kaksi kopiota ei testimallissa osoita suurentunutta riskiä, kuusi kopiota merkitsee noin nelinkertaista ja kymmenen kopiota noin kahdeksankertaista riskiä. Periytyminen on monimutkaista, joten myös sukulaisten sairaushistorialla on merkitystä. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt testitulokset ja keskustele suvussa esiintyneistä kuumejaksoista, tulehduksista ja munuaissairauksista. Pienen riskin tulosta ei pidä pitää terveystakuuna.

Ruotsissa jalostuskäyttöä koskee vuonna 2026 rotukohtainen silmäterveysohjelma. Ennen astutusta molempien vanhempien on oltava erityisesti nimetyn eläinlääkärin tutkimia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, ja tutkimuksesta on oltava määrätyn lomakkeen mukainen todistus. Jos tutkimuksessa kirjataan löydös, koiraa ei saa käyttää jalostukseen eikä sen jälkeläisiä voi rekisteröidä. Koiraa, jolle on tehty silmäleikkaus tai silmäluomien väliaikainen kiinnitys ompeleilla eli eye tacking -toimenpide, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostukseen ei tule käyttää myöskään koiria, joilla on SPAIDin kliinisiä oireita, paksuuntuneeseen ihoon liittyvä silmävaurio tai huomattavasti paksuuntunut iho ja liiallisia ryppyjä.

Pyydä ennen pennun ostamista nähtäväksi molempien vanhempien voimassa olevat silmätutkimustodistukset ja SPAID-tulokset. Kysy erikseen silmäleikkauksista ja silmäluomien väliaikaisista kiinnityksistä, toistuvasta kuumeesta, munuaissairauksista, iho- ja korvavaivoista sekä lähisukulaisten terveydestä aikuisiällä. Tarkkaile vanhempien liikkumista ja kiinnitä huomiota esteettömästi näkyviin silmiin, vaivattomaan hengitykseen, terveeseen ihoon, puhtaisiin korviin ja suuhun, jossa huuli ei haittaa purentaa. Mikään yksittäinen testi ei korvaa tätä kokonaisarviota.

## Historia ja alkuperä

Shar pein dokumentoidut juuret ulottuvat satojen vuosien taakse Etelä-Kiinan meren rannikkoalueille, todennäköisesti Dialakiin ja Kwun Tungiin. Tämä on paremmin perusteltu näkemys kuin usein toistettu väite, jonka mukaan rodun tiedetään varmasti olevan 2 000 vuotta vanha. Yhtäläisyydet vanhoihin kuvauksiin voivat olla kiinnostavia, mutta ne eivät todista nykyrodun polveutumislinjan jatkuneen katkeamattomana.

Maanviljelijät pitivät koiria muun muassa vartiointiin, paimentamiseen ja villisian metsästykseen. Virallisessa rotumääritelmässä rodun historiallisiksi käyttötarkoituksiksi mainitaan metsästys ja vartiointi. Nykyisin shar pei on ensisijaisesti seurakoira, mutta sen itsenäisyys ja valppaus ovat helpommin ymmärrettävissä tätä työkoirataustaa vasten.

Rodun uudempaan historiaan kuuluu kannan voimakas väheneminen ja kansainväliset pyrkimykset sen elvyttämiseksi 1900-luvulla. Vanhemmissa ruotsalaisissa rotua käsittelevissä asiakirjoissa mainitaan koirien vienti Yhdysvaltoihin 1960-luvulla sekä kansainvälinen vetoomus 1970-luvulla. Tämä dokumentoitu elpyminen on syytä pitää erillään epävarmemmista tarinoista, jotka koskevat rodun tarkkaa muinaista alkuperää.

## Arki rodun kanssa

Shar pei voi asua kerrostalossa, jos se saa päivittäin liikuntaa, mahdollisuuksia käyttää nenäänsä, rauhallista lepoa ja pääsee riittävän helposti ulos säännöllisille tarpeidentekokäynneille. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat arjen rytmi, ääniympäristö, mahdolliset portaat ja mahdollisuus antaa koiralle omaa tilaa vieraiden saapuessa. Pidättyväinen koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan, eikä sitä pidä pakottaa tervehtimään ihmisiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rentona. Aikuinen koira voi tavallisesti olla sopivan harjoittelun jälkeen yksin muutaman tunnin, mutta pentu ei. Yksilön käyttäytyminen ratkaisee. Edestakainen kulkeminen, läähätys, ääntely, tuhoava käytös tai kyvyttömyys rauhoittua kertovat kaikki siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen ja tilanne voi vaatia ammattilaisen arviota.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja lasten välistä kanssakäymistä. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai poistuessa tilanteesta, ja koira tarvitsee turvallisen lepopaikan. Pelkkä rodun kutsuminen perhekeskeiseksi ei riitä. Yksittäisen koiran kokemusten, sietokyvyn ja palautumiskyvyn on sovittava kodin todelliseen arkeen.

Totuta koira kissaan tai kaksi koiraa toisiinsa vähitellen. Hyödynnä etäisyyttä ja portteja, järjestä kummallekin omat resurssit, kuten ruoka- ja lepopaikat, ja anna molemmille mahdollisuus vetäytyä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden suhde on luotettavasti vakiintunut. Pienlemmikit tarvitsevat turvallisen fyysisen esteen suojakseen, vaikka ensimmäiset kohtaamiset vaikuttaisivat rauhallisilta.

Shar pei sopii parhaiten ihmiselle, joka on valmis lukemaan koiran eleitä, ehkäisemään terveysongelmia ja arvostamaan itsenäisyyttä tekemättä koulutuksesta tahtojen taistelua. Kasvattajaa valittaessa terveen ihon, terveiden ja esteettömästi näkyvien silmien, terveiden liikkeiden, käsittelyn sujuvuuden ja avoimien terveystietojen tulee painaa enemmän kuin ylimääräisten ryppyjen, erikoisten nimitysten tai tietyn värin.

Shar pei

German Kennel Club (VDH)

Shar pei on ikivanha kiinalainen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen koirarotu, joka tunnetaan ryppyisestä ihostaan, lyhyestä ja karheasta turkistaan sekä kippurasta hännästään. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintynyt, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Se tarvitsee varhaista sosiaalistamista, lempeää ja johdonmukaista koulutusta, kohtuullisesti liikuntaa sekä huolellista terveydenhoitoa.

Hafferlaffen

HouseOfBach`s

Tasja Nielsen

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Sundew's

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Rottweiler By Ager

Hundehjerter

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet