## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Stokkenes

Hamiltoninajokoira

The Norwegian Kennel Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Hamiltoninajokoira on ruotsalainen, kolmivärinen, keskikookas tai suuri ajokoira, joka on urheilullinen ja vankkarakenteinen. Kotona se on rauhallinen, ystävällinen ja hellä, mutta sillä on voimakas metsästysvietti ja kuuluva ääni. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä. Turkki on helppohoitoinen.

Jan Helge Hagen

Kerrynterrieri

The United Kingdom Kerry Blue Terrier Association

The Kennel Club (UK) - Kerry Blue Terrier

Fédération Cynologique Internationale (FCI) - Kerry Blue Terrier

Dansk Terrier Klub (Denmark)

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Kerrynterrieri on keskikokoinen, atleettinen irlantilainen terrieri, jolla on ryhdikäs olemus ja kihara sininen turkki, joka muuttuu mustasta siniseksi koiran aikuistuessa. Se on eloisa, älykäs ja vahvasti perheeseensä kiintyvä koira, joka tarvitsee päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa. Karvaa irtoaa vähän, mutta turkki vaatii paljon hoitoa. Luonteeltaan se on rohkea ja valpas, ja se saattaa suhtautua muihin koiriin haastavasti.

Blueshamrock

## Rotu lyhyesti

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen espanjalainen työkoira, joka oppii nopeasti, on valpas ja tarvitsee sekä liikuntaa että aivotyötä. Se sopii parhaiten sitoutuneelle omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa säännöllisesti, pystyy panostamaan huolelliseen varhaiseen sosiaalistamiseen ja on valmis opettelemaan rodun poikkeuksellisen turkinhoidon.

- **Alkuperä:** Espanja, jossa rodun historiallisesti suurin kanta on ollut Andalusiassa.
- **Käyttötarkoitus:** Vesikoira, metsästyskoira ja paimenkoira; Ruotsissa ensisijaisesti aktiivinen seura- ja harrastuskoira.
- **Koko:** Urokset 44–50 cm ja 18–22 kg, nartut 40–46 cm ja 14–18 kg.
- **Luonne:** Rotumääritelmän mukaan uskollinen, työteliäs, valpas, nopea oppimaan ja sopeutuvainen. Sosiaalisuudessa ja pelokkuudessa on kuitenkin huomattavia yksilöllisiä eroja.
- **Turkki:** Aina kihara ja villava. Turkkia ei harjata, vaan se pidetään kunnossa leikkaamalla se tasapituiseksi ja erottelemalla kiharoita tai nyörejä huolellisesti.
- **Arjen vaatimukset:** Varaudu voimakkaaseen, terävään haukkuun, suureen tekemisen tarpeeseen ja siihen, että koiralle on opetettava sekä aktiivista toimintaa että rauhoittumista.

Kihara ulkomuoto voi antaa vaikutelman helposta perhekoirasta, mutta työkoiratausta merkitsee enemmän kuin kampaus. Jos espanjanvesikoira saa vain tavalliset päivittäiset lenkkinsä, se voi keksiä itselleen tehtäviä, kuten ikkunan vahtimisen tai ääniin reagoimisen.

## Ulkonäkö ja turkki

Espanjanvesikoira on olemukseltaan rustiikkinen ja urheilullinen sekä hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaiset mitat eroavat uroksilla ja nartuilla: uroksen säkäkorkeus on 44–50 cm ja paino 18–22 kg, nartun säkäkorkeus 40–46 cm ja paino 14–18 kg. Enintään kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan voidaan sallia, jos koiran mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkin on oltava aina kihara ja rakenteeltaan villava. Lyhyt turkki muodostaa kiharoita, kun taas pitkä turkki voi nyörittyä. Turkin saa leikata, mutta silloin se tulee leikata tasaisesti koko kehosta, ei muotoilla koristeelliseksi leikkaukseksi. Karvanlaatu ja aluskarvan määrä vaihtelevat yksilöittäin, joten kahden espanjanvesikoiran turkinhoitotarpeet voivat olla hyvinkin erilaiset.

Tätä turkkia ei harjata eikä kammata tavallisen pitkän turkin tapaan. Kiharat ja nyörit erotellaan varovasti sormin. Jos ihon lähelle on muodostunut tiivistä huopaa, turkki on leikattava, sillä se kiristää ja voi aiheuttaa kipua. Kiinnitä erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, tassuihin, kaulapannan tai valjaiden alle jääviin kohtiin sekä riippuviin korviin. Pese koira sen ollessa likainen ja leikkaa turkki, kun sen pituus tai takkuuntuminen sitä edellyttää. Yksi kiinteä hoitoaikataulu ei sovi kaikille turkeille.

Hyväksytyt värit ovat yksivärinen valkoinen, musta tai kastanjanruskea sekä kaksivärinen valkomusta tai valkoinen ja kastanjanruskea. Kolmivärinen, musta tan-merkein ja ruskea tan-merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Häntä voi olla täyspitkä tai luonnostaan lyhyt eripituisina muunnoksina. Ruotsissa rodun häntä kirjataan rekisteriin puuttuvaksi, töpöksi, lyhyeksi, täyspitkäksi tai typistetyksi. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, vaikka kansainvälinen rotumääritelmä yhä kuvailee sitä. Ruotsissa syntyneen pennun lyhyen hännän tulisi siis olla luonnollinen, ei ulkonäön vuoksi muokattu.

Rodusta irtoaa tavallisesti hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosta irtoavissa hiukkasissa ja syljessä, ja ihmisten reaktiot vaihtelevat. Allergisen henkilön tulisi siksi tavata kyseinen koirayksilö useita kertoja sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa espanjanvesikoiraa uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, työteliääksi, valppaaksi, tasapainoiseksi ja poikkeuksellisen nopeaksi oppimaan. Kuvaus kertoo hyödyllisesti jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa, että jokainen koira olisi helppo, peloton tai kaikkien kanssa seurallinen.

Rotu suhtautuu vieraisiin ihmisiin usein pidättyvästi tai vain kohtalaisen kiinnostuneesti. Pidättyvyys ei ole sama asia kuin pelko: itsevarma koira voi jättää tervehtimättä ja silti hyväksyä tarvittaessa käsittelyn. Jatkuvaa pakenemista, voimakasta ahdistusta, hidasta palautumista tai uhkaavia reaktioita ei pidä sivuuttaa rodulle tyypillisenä käytöksenä.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa kuvataan luonteen suurta vaihtelua ja asetetaan selkeäksi tavoitteeksi pelokkuuden vähentäminen. Myös ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksissa näkyy vaihtelua tervehtimisessä, leikissä, uteliaisuudessa ja yllätyksiin reagoimisessa. Suomalaisessa 5 932 koiran tutkimuksessa espanjanvesikoira kuului rotuihin, joilla esiintyi eniten vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa pelkoa. Vähäisempi sosiaalistaminen 7–16 viikon iässä oli yhteydessä suurempaan riskiin. Tulos koskee ryhmää eikä määritä jokaista yksilöä, mutta se korostaa rauhallisen, varhaisen ympäristöön tutustumisen merkitystä.

Ruotsissa rodulle on ollut vuodesta 2024 lähtien käytössä luonneindeksi, joka kattaa sosiaalisuuden, leikkisyyden, ympäristövarmuuden ja uhkatilanteisiin liittyvän käyttäytymisen. Se on jalostuksen työkalu, ei todistus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Tarkastele vanhempien BPH-tuloksia ja indeksiä sekä tapaa koirat itse: miten ne palautuvat yllätyksistä, hyväksyvät käsittelyn ja käyttäytyvät arkitilanteissa?

Valppaus ilmenee usein korkeana, melko terävänä haukkuna. Opeta koiraa jo nuorena huomaamaan ääni ja sen jälkeen jättämään se sikseen. Kaiken vahtimistaipumuksen poistaminen ei ole realistista, mutta koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjaajaansa.

## Koulutus ja liikunta

Espanjanvesikoiran on saatava käyttää sekä kehoaan että aivojaan päivittäin. Tietty tuntimäärä kertoo kuitenkin vähemmän kuin tekemisen sisältö ja koiran palautuminen. Toimivaan viikkoon kuuluu monipuolista liikkumista, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja tietoista levon harjoittelua.

Rotu oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pienin askelin etenevä, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii sen oppimiskykyyn ja vähentää ristiriitoja herkän tai valppaan koiran kanssa. Tärkeimpiä harjoiteltavia asioita ovat löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, esineistä luopuminen, rauhallinen käytös ovilla ja ikkunoilla, tassujen ja korvien käsittely sekä selkeä vihje omalle paikalle rauhoittumiseen.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pentu altistetaan mahdollisimman monelle asialle lyhyessä ajassa. Anna sen sen sijaan tutustua ihmisiin, ääniin, alustoihin, liikenteeseen, veteen ja muihin koiriin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy vielä ajattelemaan, ottamaan palkkion vastaan ja palautumaan. Älä pakota tervehtimään. Yksi hyvä kokemus on arvokkaampi kuin monta liian kuormittavaa kohtaamista.

Hajutyöskentely, ihmis- tai riistajälki, erikoisetsintä, nosework, tottelevaisuus, rally-toko ja agility ovat esimerkkejä rodulle mahdollisesti sopivista harrastuksista. Vesityöskentely voi sopia erinomaisesti, mutta rodun nimi ei takaa, että jokainen koira haluaa uida. Tutustuta koira veteen vähitellen ja anna sen varmuuden määrätä etenemistahti.

Aikuinen koira tarvitsee kunnon lenkkejä ja keskittymistä vaativia tehtäviä. Arvioi sopivaa määrää koiran lihavuuskunnon, fyysisen kunnon, unen, rauhoittumiskyvyn ja seuraavan päivän voinnin perusteella. Voimakkaasti kierroksilla oleva koira ei aina tarvitse lisää vauhtia, vaan se voi kaivata hajutyöskentelyä tai rauhoittumisen harjoittelua. Pennulle sopivat lyhyet tutkimusretket, vapaa leikki, yksinkertaiset harjoitukset ja runsas lepo. Lisää pidempiä matkoja, hyppyjä ja raskaampaa työskentelyä vähitellen.

## Terveys

Rodun selkein sitova ruotsalainen jalostusvaatimus koskee lonkkia: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että Ruotsissa syntyneiden vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo olisi astutushetkellä yli 100.

Yhdistys suosittelee myös BPH-kuvausta, ajantasaista silmätutkimusta sekä DNA-tietoja prcd-PRA:n ja neuroaksonaalisen dystrofian eli NAD:n osalta. Näitä suosituksia ei pidä sekoittaa viralliseen lonkkatutkimusvaatimukseen. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset, tutkimuspäivämäärät ja suunnitellun vanhempaisyhdistelmän tiedot sen sijaan, että tyytyisit mainintaan koirien ”terveystutkimuksista”.

Prcd-PRA on perinnöllinen verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi tunnistaa vain prcd-muunnoksen. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa rodun prcd-PRA-tuloksia keskitettyyn rekisteriin, mutta tämä tallennus ei itsessään ole erillinen rotukohtainen pentueen rekisteröintivaatimus. Kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan ilman, että yhdistelmästä odotetaan sairaita pentuja. Kahta kantajaa ei kuitenkaan saa yhdistää, eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen.

NAD on vakava neurologinen sairaus, joka on dokumentoiduissa tapauksissa alkanut koiran ensimmäisen elinvuoden aikana ja vaikuttanut liikkumiseen, koordinaatioon ja käyttäytymiseen. Rodussa tehdyissä tutkimuksissa on tunnistettu TECPR2-geenimuunnos ja saatu näyttöä peittyvästä periytymisestä. Rotuyhdistys suosittelee geneettisesti terveitä koiria tai kantajia vain yhdistettyinä geneettisesti terveeseen koiraan. Ruotsin kennelliitto ei tallenna NAD-tuloksia, joten pyydä nähtäväksi laboratoriotodistus ja tarkista molempien vanhempien tulokset.

Ruotsalainen jalostusstrategia pohjautuu osittain terveyskyselyyn, johon saatiin 871 täydellistä omistajavastausta. Tällainen kysely antaa yleiskuvan, mutta se ei vastaa eläinlääkärin diagnosoimiin tapauksiin perustuvaa tietoa sairauksien yleisyydestä. Pitkän yleisluonteisen diagnoosiluettelon sijaan kannattaa kysyä dokumentoituja tuloksia sekä tietoja vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten sairauksista.

Ilmoitettu elinikähaarukka ei ennusta yksittäisen koiran elinikää. Vastuullinen jalostus, sopiva lihavuuskunto, esteetön liikkuminen, kivuton iho ja nopea hakeutuminen eläinlääkäriin oireiden ilmaantuessa ovat hyödyllisempiä lähtökohtia espanjanvesikoiran valintaan ja hoitoon.

## Historia ja alkuperä

Espanjanvesikoiria on ollut Iberian niemimaalla jo pitkään. FCI:n rotumääritelmä kuvaa rodun yhteistä alkuperää vanhan ranskalaisen vesikoiratyypin, barbet’n, kanssa sekä Andalusian runsasta koirakantaa, jonka koiria kutsuttiin ”turkkilaisiksi koiriksi”. Varhaisesta historiasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, ja myös ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitellään useita teorioita.

Työtehtävät vaihtelivat alueittain. Rotumääritelmässä kuvataan paimennusta, metsästystä ja kalastajien auttamista erityisesti alueilla, joilla villava turkki suojasi sekä märissä että kuivissa oloissa. Sen sijaan kaikille yksityiskohtaisille kertomuksille verkkojen noutamisesta, viestien kuljettamisesta veneiden välillä tai yhdestä tietystä reitistä, jota pitkin koirat saapuivat Espanjaan, ei ole riittävää näyttöä.

Nykyinen rotu alkoi muotoutua, kun harrastajat ryhtyivät vuodesta 1975 lähtien valitsemaan koiria ja laatimaan rotumääritelmää. Kolme perinteistä tyyppiä tunnetaan nimillä North, Sierra ja Marismeño, mutta nykyinen kanta on sekoittunut ja muodostaa yhden rodun. FCI hyväksyi rodun alustavasti vuonna 1989 ja lopullisesti vuonna 1999. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1997; niiden tarkasta määrästä on eriäviä tietoja.

## Arki rodun kanssa

Espanjanvesikoirasta voi tulla läheinen ja hauska perheenjäsen, mutta se tarvitsee muutakin kuin tilaisuuden purkaa energiaansa. Arkeen on kuuluttava koulutusta, palautumista, turkin ja korvien tarkistamista sekä harkittua vahtimistaipumuksen hallintaa ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Lasten kanssa perussääntöjä ovat aikuisen valvonta ja koiran rauhallinen lepopaikka. Vilkas koira voi kaataa juoksevan lapsen tai yrittää ohjailla tätä ilman aggressiivista tarkoitusta. Lapset eivät saa vetää koiraa kiharoista eivätkä häiritä sitä sen syödessä tai levätessä. Arvioi vanhempien varmuutta ja palautumiskykyä sen sijaan, että olettaisit rodun nimen takaavan sopivuuden perheeseen.

Rotu voi elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta suhteen toimivuus riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä kohtaamiset rauhallisina, estä jahtaaminen ja järjestä kissalle turvallisia pakoreittejä. Pieneläimet tarvitsevat omat erilliset, turvalliset tilansa. Rodun paimennus-, metsästys- ja vahtitaustan vuoksi ei ole viisasta luvata, että jokainen espanjanvesikoira olisi luotettava kaikkien eläinten seurassa.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä ja osaa rauhoittua. Sen voimakas haukku ja mahdollinen herkkyys ihmisille, äänille ja liikkeelle tekevät kuitenkin huonosti äänieristetystä tai hyvin vilkkaasta kodista vaativamman ympäristön. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, tehtäviä eikä sosiaalistamista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Jos koira seuraa omistajaansa kaikkialle eikä koskaan harjoittele lepäämistä portin takana tai toisessa huoneessa, pidemmät poissaolot voivat muodostua tarpeettoman vaikeiksi. Järjestä koiralle muuta hoitoa, jos työpäivä tarkoittaa säännöllisesti monen tunnin poissaoloa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää älykkään, nopean ja valppaan harrastuskumppanin kanssa ja on valmis seuraamaan turkin kuntoa ja terveyttä huolellisesti. Se sopii huonommin, jos toiveena on luonnostaan kaikkien kanssa seurallinen koira, hyvin hiljainen koti, vähäinen koulutustarve tai kihara turkki, jota voi harjata tavalliseen tapaan.

Espanjanvesikoira (perro de agua español)

Verein für Deutsche Wachtelhunde e.V. (Germany)

Société Centrale Canine (France)

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen, kiharakarvainen espanjalainen työkoirarotu, jota on käytetty paimennukseen ja vesityöskentelyyn. Se on uskollinen ja kiintyy usein erityisesti yhteen ihmiseen. Rotu on energinen, älykäs ja vieraita kohtaan pidättyväinen sekä luontaisesti valpas vahtikoira. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja turkilleen sopivaa erityishoitoa.

Aquanders

## Perustiedot

Airedalenterrieri on brittiläinen monitoimikoira ja terrieriroduista suurin. Se kuuluu FCI:n roturyhmään 3 ja on nykyisin pääasiassa seurakoira, mutta sen itsenäisyys sekä metsästys- ja vartiointivietit ovat säilyneet. Omistajan on nautittava suuren ja vilkkaan terrierin kouluttamisesta, liikuttamisesta ja hoitamisesta.

- Urosten säkäkorkeus on noin 58–61 senttimetriä ja narttujen noin 56–59 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa.
- Ihanteeltaan rotu on avoin, itsevarma, ystävällinen, rohkea ja älykäs. Koiran tulee olla valpas mutta ei aggressiivinen.
- Karvapeitteen tulee olla kovaa, tiheää ja karkeaa, ja sen alla on lyhyempi, pehmeämpi pohjavilla. Turkki tarvitsee kampaamista ja nyppimistä säilyttääkseen suojaavat ominaisuutensa.
- Airedalenterrieri tarvitsee sekä runsaasti liikuntaa että aivotyötä. Tiettyä minuuttimäärää tärkeämpää on monipuolinen tekeminen ja kyky rauhoittua sen jälkeen.
- Ruotsin Kennelliitto ei edellytä airedalenterrieripentueen rekisteröinniltä rotukohtaisesti vanhempien virallisia lonkkatutkimustuloksia. Rotuyhdistys suosittelee silti virallisia lonkkatutkimuksia ja tiukempaa jalostusvalintaa.

Valitse rotu sen terrierimäisen tarmon ja työskentelyinnon vuoksi, älä pelkän ulkonäön tai ”terrierien kuningas” -lempinimen perusteella.

## Ulkonäkö ja turkki

Airedalenterrierin tulee olla lihaksikas, toimelias ja voimakasrakenteinen ilman korkearaajaista tai liioitellun pitkää vaikutelmaa. Selän tulee olla lyhyt, vahva ja suora, rintakehän syvä mutta ei leveä. Kokonaisuudessa yhdistyvät vankkuus ja nopeus.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on uroksilla noin 58–61 senttimetriä ja nartuilla 56–59 senttimetriä, mutta painoa siinä ei määritellä. Rotuoppaissa esitetyt painot eivät siis ole rotumääritelmän mittoja. Arvioi sen sijaan koiran lihavuuskuntoa, lihaksistoa, liikkumista ja kestävyyttä yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeite koostuu kovasta, karkeasta ja jäykästä peitinkarvasta sekä lyhyemmästä, pehmeämmästä pohjavillasta. Turkin tulee olla rungonmyötäinen eikä niin pitkä, että koira näyttää pörröiseltä. Satulan, niskan yläosan ja hännän yläpinnan tulee olla mustia tai harmaankirjavia. Muu karvapeite on punaruskea. Korvat ovat usein tummemmat, ja muutama valkoinen karva eturaajojen välissä sallitaan.

Nyppimällä poistetaan kypsä, kuollut karva, jolloin turkin karkea rakenne säilyy. Rotuyhdistyksen käytännön ohjeena on kammata turkki teräskammalla noin kerran viikossa ja nyppiä se noin kolme kertaa vuodessa. Tarve vaihtelee turkin laadun, arjen ja näyttelyissä käymisen mukaan. Opettele tekniikka tai etsi osaava trimmaaja jo ennen pennun kotiutumista.

Rotuyhdistyksen mukaan koneella leikkaaminen muuttaa turkin rakennetta ja heikentää sen suojaa kosteutta, kylmää ja likaa vastaan. Se on siis eri ratkaisu kuin asianmukainen nyppiminen, ei vain saman hoidon nopeampi versio. Tarkista samalla parta, tassut, iho, korvat ja kynnet. Jos kutina, punoitus tai ihorikot toistuvat, kysy neuvoa eläinlääkäriltä.

Oikein nypitystä airedalenterrieristä lähtee yleensä vain vähän karvaa, mutta allergeeniton se ei ole. Koiran allergeeneja on etenkin syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen on arvioitava sopivuutta juuri kyseisen koiran kanssa; vähäinen karvanlähtö ei takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa airedalenterrierin avoimeksi, itsevarmaksi, ystävälliseksi, rohkeaksi ja älykkääksi. Sen tulee olla valpas, peloton mutta ei aggressiivinen. Tämä on jalostuksen ihanne, ei lupaus siitä, että jokainen yksilö olisi automaattisesti varma, sosiaalinen tai helposti ohjattava.

Itsenäisyys juontuu rodun historiasta työskentelevänä terrierinä. Koira pystyy tekemään omia ratkaisujaan ja reagoimaan nopeasti liikkeeseen, ääniin ja hajuihin. Toimiva arki rakentuu siksi yhteistyölle, selkeille rutiineille ja mielekkäille tehtäville.

Rotukohtainen jalostusstrategia eli RAS muistuttaa luonnetietojen tulkinnan rajoista. Vuoteen 2022 mennessä 141 airedalenterrieriä oli osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen ja 260 MH-luonnekuvaukseen, mutta aineistoa pidettiin edelleen liian suppeana varmojen johtopäätösten tekemiseen. Osalla kuvatuista koirista ilmeni voimakkaampia pelkoreaktioita. MH-aineistossa esiintyi myös jonkin verran passiivisuutta, laukausreaktioita ja epäröintiä. Näistä tuloksista ei voi päätellä luotettavasti yksittäisen pennun tulevaa luonnetta.

Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset BPH- tai MH-tulokset ja selvitä, miten ne käyttäytyvät kuvaustilanteen ulkopuolella. Tarkkaile palautumista yllätyksistä, suhtautumista vieraisiin ihmisiin ja koiriin, ääniherkkyyttä, käsittelyn sietämistä ja kykyä rauhoittua. Rotuyhdistys tavoittelee sitä, että jalostuskoirien luonneominaisuudet olisi selvitetty.

Lasten ja koiran yhdessäolo vaatii aikuisen aktiivista valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Suuri ja vilkas nuori koira voi kaataa pienen lapsen vahingossa. Yhteensopivuus muiden koirien, kissojen tai pieneläinten kanssa vaihtelee. Tutustuta eläimet toisiinsa hallitusti, pidä pieneläimet turvallisesti erillään ja arvioi yksilön saalisviettiä ja käyttäytymistä rotua koskevien lupausten sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Airedalenterrieri tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia käyttää nenäänsä. Yksi ja sama aikamäärä ei sovi kaikille koirille. Aikuisen koiran mielekäs arki voi muodostua vaihtelevissa ympäristöissä tehdyistä lenkeistä, jäljestämisestä tai hajutyöskentelystä, ohjatusta leikistä, tottelevaisuusharjoittelusta ja harrastuksesta, jossa koira ja omistaja kehittyvät yhdessä.

RAS mainitsee lajeina muun muassa agilityn, palveluskoirakokeet, tottelevaisuuskokeet, noseworkin, rally-tokon ja verijäljen. Kilpailla ei tarvitse, mutta saman hihnalenkin toistaminen riittää harvoin. Valitse tekeminen koiran fyysisten edellytysten, motivaation ja palautumisen mukaan.

Harjoittele jo pennusta lähtien luoksetuloa, pysähtymisvihjettä, ohjaajaan keskittymistä ja luopumista asioista, jotka koira haluaisi pitää. Aloita rauhallisessa ympäristössä, lisää vaikeutta vähitellen ja käytä pitkää liinaa, kun saalisvietti, liikenne tai muut eläimet tekevät virheestä vaarallisen. Hyvin koulutettu airedalenterrieri voi olla erittäin yhteistyöhaluinen, mutta koulutus ei poista terrierin itsenäisyyttä tai kiinnostusta eläinten jahtaamiseen.

Lyhyet, selkeät ja vaihtelevat harjoitukset auttavat nuorta koiraa onnistumaan. Palkitse kontaktista ja toivotuista valinnoista ja lopeta ennen kuin kumpikaan turhautuu. RAS suosittelee pentukurssia ja arkitottelevaisuuden harjoittelua, koska rotu on nuorena suuri ja vilkas.

Harjoittele myös helposti unohtuvia taitoja: rauhallista seisomista trimmauspöydällä, parran ja jalkakarvojen kampaamista, tassujen ja korvien tarkistamista sekä lepäämistä ympäristön tapahtumista huolimatta. Nämä taidot tekevät säännöllisestä turkinhoidosta ja eläinlääkärikäynneistä turvallisempia.

Lisää juoksua, pyörälenkkejä ja muuta kuormittavaa liikuntaa iän, terveydentilan, alustan ja aiemman harjoittelun mukaan. Jäykkyys, ontuminen, selvä kipu tai poikkeuksellisen hidas palautuminen ovat syitä keventää rasitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että jatkaisit väkisin seuraavaan harjoitukseen.

## Terveys

Lonkkien kasvuhäiriö eli HD on Ruotsissa tarkimmin seurattu terveysongelma. Airedalenterrierejä on kuitenkin tutkittu liian vähän, jotta RAS voisi tehdä luotettavia päätelmiä koko kannasta. Tutkituilla koirilla yleisimpiä olivat tulokset B ja C, ja yhdistys havaitsi A-tulosten osuuden pienentyneen ja C-tulosten osuuden kasvaneen. Tulokset koskevat tutkittuja koiria, eivät kaikkia airedalenterrierejä.

On tärkeää erottaa määräys suosituksesta. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä airedalenterrieriä ei ole merkitty roduksi, jonka molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen pentujen rekisteröintiä. Rotuyhdistys suosittelee silti virallista tulosta ja A- tai B-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Jos käytetään C-lonkkaista koiraa, RAS ohjeistaa valitsemaan sille A-lonkkaisen parin ja seuraamaan jälkeläisiä.

Pyydä alkuperäiset tulokset nähtäväksi ja tutustu myös sisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten tietoihin. Sukulinjan kutsuminen ”terveeksi” ei korvaa dokumentaatiota. RAS:n vakuutusaineistossa luusto- ja ihosairaudet olivat jonkin verran yliedustettuina, mutta aineisto ei kertonut yksittäisten sairauksien yleisyyttä eikä sitä, oliko ongelmilla yhteinen syy.

Silmätutkimustietoja on tulkittava yhtä huolellisesti. Vuosina 2017–2022 kirjattiin 53 silmätutkimusta, ja osa koirista tutkittiin useammin kuin kerran. Yhdelle koiralle kirjattiin vuonna 2017 etenevä verkkokalvon surkastuma eli PRA. Rotuyhdistyksellä ei tämän aineiston perusteella ole yleistä suositusta PRA:n varalta tehtävistä silmätutkimuksista, mutta se ei tarkoita, etteikö PRA:ta voisi esiintyä. Kysy suvun löydöksistä ja siitä, miksi kasvattaja on päättänyt teettää tai jättää teettämättä silmätutkimuksen.

RAS kuvaa munuaisongelmia ja munuaisdysplasiaa satunnaisiksi eikä yleisesti suosittele rodulle proteiinia hukkaavan munuaissairauden eli PLN:n testiä. Laaja testipaketti ei ole itseisarvo. Lähde liikkeelle suvun dokumentoiduista tapauksista, testaa silloin, kun tulos voi vaikuttaa jalostuspäätökseen, ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdollinen kantajuustulos otettaisiin huomioon.

RAS ilmoittaa tavanomaiseksi eliniäksi 8–12 vuotta. Se on rotua koskeva suuntaa antava tieto, ei yksilön eliniän ennuste. Varmennetut nivel- ja luonnetulokset, suvun terveystiedot, iho- ja silmätiedot sekä kasvattajan aiempien pentueiden seuranta ovat hyödyllisempiä kuin lupaus tietystä elinvuosien määrästä.

## Historia ja alkuperä

Airedalenterrieri kehitettiin 1800-luvun puolivälissä Airejoen ympäristössä Länsi-Yorkshiressa. Kaivostyöläiset, tekstiilityöläiset ja maanviljelijät tarvitsivat monipuolisen koiran metsästykseen ja muihin tehtäviin. Lähteissä mainitaan todennäköisiksi taustaroduiksi saukkokoira ja vanha englantilainen black and tan -terrieri, mutta tarkkaa rotuyhdistelmää ei ole kattavasti dokumentoitu eikä sitä pidä esittää varmana sukupuuna.

Kokonsa vuoksi rotu soveltui luolatyöskentelyyn huonommin kuin pienemmät terrierit. Sitä käytettiin sen sijaan rottien, muiden pienjyrsijöiden ja saukkojen pyyntiin, ja sen tehtäväkentästä kehittyi laaja. Rotumääritelmässä mainitaan myöhempi käyttö jäljestyksessä sekä Punaisen Ristin, poliisin ja armeijan tehtävissä. Vuonna 1897 rotu esitettiin näyttelyssä ensimmäisen kerran nykyisellä nimellään.

Airedalenterrieri saapui Ruotsiin vuosisadan vaihteen tienoilla seura- ja työkoiraksi. Tukholmassa vuonna 1894 esitetystä Englannissa syntyneestä airedalenterrieristä tuli ensimmäinen Ruotsin Kennelliiton kantakirjaan merkitty rodun ruotsalainen muotovalio. Myös toinen Ruotsin kahdesta ensimmäisestä poliisikoirasta oli airedalenterrieri, joka tuotiin maahan vuonna 1910. Nykykoiran ei tarvitse hoitaa näitä historiallisia tehtäviä, mutta itsenäisyys, valppaus sekä halu käyttää kehoa ja nenää vaikuttavat sen arkeen edelleen.

## Arki airedalenterrierin kanssa

Airedalenterrieri voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun arjessa on riittävästi liikuntaa, koulutusta, lepoa ja turkinhoitoa. Piha ei korvaa yhteistä tekemistä. Pohdi, miten koira suhtautuu ääniin, yhteisissä tiloissa liikkuviin ihmisiin, vieraisiin ja säännöllisiin rauhoittumishetkiin.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, on saanut liikuntaa ja on rauhallinen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi paljastaa levotonta edestakaisin kulkemista, haukkumista, ulvomista, tuhoamista tai ruoasta kieltäytymistä. Rodulle ei ole olemassa tiettyä tuntimäärää, joka tekisi pitkästä poissaolosta sopivan.

Ennen pennun ostamista kasvattajan pitäisi pystyä vastaamaan selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien, niiden sisarusten ja aiempien jälkeläisten viralliset HD-tulokset?
- Ovatko vanhemmat osallistuneet BPH- tai MH-kuvaukseen, tarvittaessa myös vapaaehtoiseen laukausosioon, ja mitä täydelliset tulokset kertovat?
- Miten vanhemmat suhtautuvat arjessa vieraisiin ihmisiin, koiriin, ääniin, käsittelyyn ja rauhoittumiseen?
- Mitä iho-, silmä-, munuais- tai liikkumisongelmia suvussa esiintyy, ja mitä tutkimuksia nämä löydökset antavat aihetta tehdä?
- Miten pentueen sukusiitosaste ja geneettisen taustan monipuolisuus on arvioitu?
- Miten vanhempien turkkeja hoidetaan, ja kuka voi opettaa sinua nyppimään tai huolehtia koiran säännöllisestä trimmauksesta?
- Miten kasvattaja sovittaa pennun aktiivisuuden, saalisvietin ja luonteen juuri sinun kotiisi?

Ratkaisevaa on, haluatko suuren terrierin, joka oppii nopeasti, ajattelee itsenäisesti, tarvitsee tekemistä ja vaatii säännöllistä nyppimistä. Jos tämä kuulostaa palkitsevalta, airedalenterrieri voi olla monipuolinen kumppani.

Airedalenterrieri

Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

Airedale Terrier Club of the United Kingdom

Airedalenterrieri on terriereistä suurin. Se on urheilullinen ja karkeakarvainen koira, josta lähtee vain vähän karvaa mutta jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Älykäs, itsenäinen ja energinen airedalenterrieri tarvitsee monipuolista koulutusta ja 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä. Uskollisena, leikkisänä ja valppaana se on monipuolinen perhe- ja työkoira.

Halvor Sigfridstad

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

Federation Cynologique Internationale (FCI)

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Gunn Irene Lindstrøm

De Aqua Lanetto

## Perustiedot

Whippet on brittiläinen, FCI:n tunnustama vinttikoirarotu, joka kuuluu ryhmään 10. Rotu on kehitetty nopeutta ja työskentelyä varten, ja rotumääritelmässä kuvataan lihasvoiman, vahvuuden ja tyylikkyyden yhdistelmä ilman liioittelua. Kyseessä on siis urheilullinen koira, ei pelkästään hoikka seuralainen.

Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 47–51 cm ja nartuilla 44–47 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa. Painoa ja kuntoluokkaa tulee arvioida koiran koon, lihaksiston ja fyysisen kunnon perusteella kiinteän painolukeman sijaan.

Ennen koiran hankintaa kannattaa perehtyä erityisesti turvalliseen liikuntaan, saalisviettiin, kylmässä pärjäämiseen ja suvun dokumentoituihin terveystietoihin. Whippet voi olla sopeutuva seuralainen, mutta se tarvitsee mahdollisuuksia juosta turvallisesti, asteittaista yksinolon harjoittelua sekä huolellista hallintaa luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten lähellä.

## Ulkonäkö ja turkki

Whippetin rakenteen tulee mahdollistaa nopea liikkuminen. Rotumääritelmässä edellytetään muun muassa syvää rintakehää, voimakasta lanneosaa, vahvaa takaosaa sekä vapaita, pitkiä liikkeitä, joissa on voimakas työntö. Liikkeiden tulee olla yhdensuuntaiset, eivät lyhyet, töpöttävät tai liioitellut. Erittäin laiha tai heiveröinen koira ei siis ole rodulle sen tyypillisempi kuin raskas ja kömpelö koirakaan.

Sukupuolten välinen ero toivotussa säkäkorkeudessa on pieni, mutta yksilöiden rakenteessa voi silti olla selviä eroja. Koska rotumääritelmässä ei anneta painoa, yksittäinen vaa'an lukema on huono peruste koiran valinnalle tai sen terveyden arvioinnille. Mittasuhteita, lihaksistoa, liikkeitä ja senhetkistä kuntoluokkaa on parempi arvioida yhdessä kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa.

Karvapeitteen tulee olla hienolaatuinen, lyhyt ja tiivis. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Rotumääritelmässä ei kerrota, onko whippetillä pohjavillaa. Siksi yksittäisen koiran turkin tiheyttä ja kylmänsietoa tulee arvioida sen sijaan, että kaikilla whippeteillä oletettaisiin olevan täsmälleen samanlainen suoja.

Ohut turkki suojaa vain vähän kylmältä ja märältä säältä. Osa whippeteistä tarvitsee kylmille lenkeille hyvin istuvan takin, mutta sen tarve riippuu säästä, liikunnan määrästä ja koirayksilöstä. Vapina, vauhdin hidastuminen tai selvä lämpimään hakeutuminen ovat merkkejä siitä, että ulkoilu on syytä lopettaa tai koiralle on annettava lisäsuojaa. Turkinhoito on muuten helppoa, mutta iho, anturat ja kynnet kannattaa tarkistaa, kun koira on liikkunut tiheikössä, hankikannolla tai epätasaisessa maastossa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmässä whippetiä kuvataan lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi koiraksi, joka sopeutuu niin kotioloihin kuin harrastuksiinkin. Tämä on rodun ihanne, ei takuu jokaisen yksilön luonteesta. Jalostus, varhaiset kokemukset, terveys ja arjen koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset antavat vivahteikkaamman kuvan. Heinäkuuhun 2024 mennessä kuvaukseen oli osallistunut 373 whippetiä. Ruotsissa vuosina 2004–2023 syntyneistä koirista osallistui 323 kaikkiaan 8 641 koirasta eli 3,7 prosenttia. Kuvatut koirat olivat keskimäärin kohtalaisen sosiaalisia, melko leikkisiä sekä varsin varmoja ja uteliaita. Samalla vaihtelu oli suurempaa esimerkiksi tervehtimisessä, uteliaisuudessa ja leikissä. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eikä niitä pidä tulkita lupaukseksi pennun tai koko rodun ominaisuuksista.

Lasten kanssa rauhallinen käsittely ja häiriötön lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimitys. Aikuisen on valvottava yhdessäoloa, eivätkä lapset saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa. Myös muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua hallitusti, etenkin jos koirien koko, leikkityyli tai kokemukset eroavat toisistaan.

Whippet voi elää kissan kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon onnistumista. Saalisvietti ja reaktiot nopeaan liikkeeseen vaihtelevat. Aloita tutustuminen etäältä fyysisen esteen takaa, pidä koira hihnassa, järjestä kissalle turvallinen poistumisreitti ja valvo eläimiä, kunnes molemmat ovat rentoja. Se, että koira hyväksyy perheen kissan, ei kerro luotettavasti siitä, miten se suhtautuu vieraisiin kissoihin tai pieneläimiin ulkona.

## Koulutus ja liikunta

Whippet tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta rotumääritelmässä tai Ruotsin viranomaisohjeissa ei anneta kiinteää minuuttimäärää eikä edellytetä päivittäistä täysivauhtista juoksemista vapaana. Sovita kuormitus ikään, terveyteen, kuntoon ja alustaan. Lenkit, hajutyöskentely, arkitottelevaisuus ja ajoittaiset mahdollisuudet juosta kunnolla turvallisessa paikassa muodostavat hyvän kokonaisuuden.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä asteittain ja sopia kyseiselle yksilölle. Lyhyet harjoitukset, joilla on selkeä tavoite, toimivat usein paremmin kuin lukuisat toistot. Panosta luoksetuloon, kontaktin ottamiseen liikkuvien ärsykkeiden lähellä, rauhalliseen odottamiseen, tassujen käsittelyn hyväksymiseen ja rauhoittumiseen liikunnan jälkeen. Aloita helpoissa ympäristöissä ja lisää häiriöitä vasta, kun toiminta on varmaa.

Saalisvietti on turvallisuudessa huomioitava ominaisuus, ei luonnevika. Rodun taustan vuoksi nopea liike voi laukaista takaa-ajon, mutta reaktion voimakkuus vaihtelee. Hyvä luoksetulo vähentää riskiä, muttei tee kaikista avoimista paikoista turvallisia. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa siellä, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, liikennettä, pyöräilijöitä tai pieneläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen asianmukaisesti aidattu alue.

Ruotsin säännökset edellyttävät myös erityistä huolellisuutta luonnonvaraisten eläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaina luonnossa. Muulloinkin koira on pystyttävä estämään ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä. Maastojuoksu ja muut ohjatut vinttikoiraharrastukset voivat tarjota hallitun tavan toteuttaa takaa-ajotaipumusta, mutta ne ovat vaihtoehtoja, eivät hyvän elämän edellytyksiä.

## Terveys

Whippet ei kuulu Ruotsin kennelliiton terveysohjelmiin, joten Ruotsissa ei ole rodulle määrättyjä terveystutkimuksia, jotka olisi tehtävä ennen astutusta. Tämä ei vähennä dokumentoitujen tietojen merkitystä. Ruotsin whippet-yhdistyksen voimassa olevassa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan tutkimuksia ja seurantaa, joista pennunostajan kannattaa kysyä erikseen.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien sydämen auskultaatiota eli eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua stetoskoopilla. Jos sydämestä kuuluu sivuääni, koira tulee tutkia tarkemmin sydänsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä. Rodussa esiintyy myksomatoottista mitraaliläppäsairautta (MMVD), mutta sivuääni on löydös, ei itsessään diagnoosi. Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta ja BPH-käyttäytymiskuvausta sekä sitä, että koiraa käytetään jalostukseen vasta vähintään kaksivuotiaana. Nämä ovat suosituksia, eivät rodun rekisteröinnin ehtoja Ruotsissa.

Myös silmäterveyden tilanne on kuvattava huolellisesti. Ruotsissa on dokumentoitu pieni määrä PRA-tapauksia, mutta vain pieni osa koirista on tutkittu perinnöllisten silmäsairauksien varalta. Ongelmaa ei siksi voi kuvata yleiseksi, mutta sitä ei myöskään voi sivuuttaa. Pyydä nähtäväksi vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää sukulaisten tuloksia.

Vammat ansaitsevat enemmän huomiota kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista. Rotuyhdistyksen vuoden 2020 terveyskyselyssä saatiin vastauksia 367 koirasta. Omistajien mukaan 42,7 prosentille oli sattunut eläinlääkärin hoitoa vaatinut tapaturma, ja yleisimpiä olivat haavat. Kysely ei osoita jokaisen koiran riskiä, mutta tulokset puoltavat ihon, tassujen ja liikkeiden tarkistamista vauhdikkaan liikunnan jälkeen sekä alustojen ja aidattujen alueiden huolellista valintaa.

Kysy myös urosten kivesten tilanteesta ja lähisukulaisten immuunivälitteisistä sairauksista. Jalostusstrategiassa kuvataan sairauksien kasautumista tiettyihin sukuihin, mutta ei yksinkertaista periytymistapaa, jonka voisi selvittää yhdellä DNA-testillä. Tiedot vanhemmista, pentuesisaruksista ja vanhemmista sukulaisista voivat siksi olla hyödyllisempiä kuin yleinen toteamus siitä, että sukulinja on terveystestattu.

Myös whippetin sydäntutkimusten löydösten tulkinta edellyttää rodun tuntemusta. Terveillä whippeteillä tehdyt tutkimukset osoittavat, että jotkin EKG- ja ultraäänimittaukset voivat poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Kerro eläinlääkärille, että koira on whippet ja millaista liikuntaa ja harjoittelua se saa. Tämä voi vähentää virhetulkintojen riskiä, mutta sillä ei saa perustella sivuäänen, oireiden tai jatkotutkimusten tarpeen sivuuttamista.

## Historia ja alkuperä

Whippetin dokumentoitu historia alkaa Isosta-Britanniasta. Rotu mainittiin virallisessa näyttely-yhteydessä Englannissa vuonna 1876, ja The Kennel Club hyväksyi sen vuonna 1890. Whippetien ratajuoksusta on tietoja 1890-luvulta, ja rotumääritelmän mukaan koiraa käytettiin alun perin näön tai hajuaistin avulla tapahtuvaan metsästykseen.

Rotu yhdistetään erityisesti Pohjois-Englantiin ja kilpajuoksuun, mutta varhaisimpia jalostusvalintoja ei ole kattavasti dokumentoitu. Englanninvinttikoira ja jotkin terrierirodut mainitaan usein mahdollisina vaikuttajina, mutta Ruotsin jalostusstrategiassa todetaan, ettei varhaisimpien kasvattajien kirjallisia kuvauksia ole saatavilla. Näitä risteytyksiä on siksi parasta kuvata todennäköisinä teorioina, ei tarkkana reseptinä rodun synnystä.

Rodun aiempi käyttötarkoitus näkyy edelleen sen rakenteessa ja kiinnostuksessa liikkeeseen. Nykyään whippet on myös vakiintunut seura- ja harrastuskoira. Historia auttaa ymmärtämään nopeutta ja saalisviettiä, mutta sen perusteella ei pidä väittää, että jokaisen yksilön olisi kilpailtava tai että kaikki reagoisivat luonnonvaraisiin eläimiin samalla tavalla.

## Arki whippetin kanssa

Whippet voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, tekemistä ja mahdollisuuksia rauhoittua. Asunnon kokoa tärkeämpää on sopivien ulkoilualueiden saavutettavuus, ääniympäristö ja se, kuinka usein koiran täytyy olla yksin. Ääniin reagoivalle tai vaikeasti rauhoittuvalle yksilölle meluisa kerrostalo voi olla kuormittavampi kuin asunnon pohjaratkaisusta voisi päätellä.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Se, että rotua kuvataan usein kiintyväksi, ei tarkoita jokaisen whippetin kehittävän ero-ongelmia, eikä toinen koira ole varma ratkaisu niihin. Arvioi oman koirasi käyttäytymistä ja palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä.

Huolehdi myös lämmöstä, levosta ja turvallisista kuljetuksista. Lyhytkarvainen koira voi tarvita lisäsuojaa kylmällä säällä, mutta varusteiden istuvuus ja liikkumisvapaus ovat pitkää varustelistaa tärkeämpiä. Rauhallinen, suojaisa nukkumapaikka ja hellävarainen käsittely raskaan liikunnan jälkeen auttavat myös havaitsemaan haavat, aristuksen ja liikkeiden muutokset ajoissa.

Pyydä ennen pennun ostamista konkreettisia tietoja:

- molempien vanhempien rekisteritiedot sekä päivätyt sydän- ja silmätutkimustulokset;
- BPH-tulokset tai selkeä kuvaus vanhempien ja lähisukulaisten luonteesta;
- tiedot suvussa esiintyneistä vammoista, sydänsairauksista, silmäsairauksista, kivesten tilanteesta ja immuunivälitteisistä sairauksista;
- kasvattajan suunnitelma sosiaalistamisesta, erilaisiin ympäristöihin totuttamisesta ja tuesta pennun muutettua uuteen kotiin.

Whippet sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa läheistä seuralaista mutta ymmärtää sen olevan nopea vinttikoira. Ratkaisevaa ei ole se, onko rotu aina rauhallinen, helppo tai perheystävällinen, vaan pystytkö tarjoamaan turvallista liikuntaa, johdonmukaista koulutusta ja tilaa yksilöllisille eroille.

Whippet

Swedish Kennel Club

Norwegian Kennel Club

Keskikokoinen vinttikoira, jossa yhdistyvät kilpajuoksijan nopeus ja rauhallisen seuralaisen luonne. Whippet on sulavalinjainen, hoikka ja ulkomuodoltaan greyhoundin kaltainen. Sen lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta suojaa säältä vain vähän. Herkkä, lempeä ja ihmisläheinen whippet tarvitsee lempeää koulutusta, turvallisia mahdollisuuksia juosta täyttä vauhtia, pehmeän ja lämpimän makuupaikan sekä vakaan ja rauhallisen kodin.

Källornas

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Lucie Anderssen

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Cockerpojkarnas

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Bellabus

Gro Anita Nesse

## Rotu lyhyesti

- Eurasier on keskikokoinen saksalainen pystykorvarotu, joka on kehitetty seurakoiraksi. Se on onnellisimmillaan saadessaan elää tiiviisti perheensä mukana.
- Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg. Nartun vastaavat mitat ovat 48–56 cm ja 18–26 kg.
- Rotumääritelmä kuvaa rauhallista, itsevarmaa ja tarkkaavaista koiraa, joka on vahvasti kiintynyt perheeseensä mutta ei hakeudu innokkaasti vieraiden seuraan.
- Pidättyväisyyttä ei pidä sekoittaa pelokkuuteen. Ruotsalaiset BPH-käyttäytymiskuvaukset osoittavat, että rodun yksilöiden varmuus sosiaalisissa tilanteissa vaihtelee selvästi.
- Eurasier osallistuu yleensä mielellään perheen tekemisiin, mutta ei tarvitse työkoirarodulle ominaista työmäärää. Liikunta ja koulutus on silti sovitettava päivittäin yksilön tarpeisiin.
- Kaksinkertainen turkki tarvitsee yleensä harjausta noin kerran viikossa ja useammin pohjavillan irrotessa.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rotuyhdistyksen tuloksia ja muita tutkimuksia koskevat suositukset ovat varsinaisia rekisteröintivaatimuksia laajemmat.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa läheisen arjen kumppanin ja hyväksyy koiran itsenäisen puolen. Se sopii huonommin elämään, jossa seuraa on vähän tai koiran odotetaan tervehtivän kaikkia.

## Ulkonäkö ja turkki

Eurasier on tasapainoisesti rakentunut, keskikokoinen pystykorva. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja tuuhea häntä kaartuu selän päälle tai sivulle. Luuston tulee olla keskivahva, eikä paksu turkki saa peittää koiran mittasuhteita. Yleisvaikutelman tulee olla toimiva ja tasapainoinen, ei raskas tai ylenpalttisen pörröinen.

Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg sekä nartun säkäkorkeus 48–56 cm ja paino 18–26 kg. Nämä luvut kuvaavat rotua, mutta eivät takaa yksittäisen pennun aikuiskokoa. Jos koolla on käytännön merkitystä, kannattaa tutustua myös vanhempiin ja lähisukulaisiin.

Turkki koostuu tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja keskipitkästä, suorasta peitinkarvasta, joka on melko löyhästi rungonmyötäistä. Karva on lyhyempää kuonossa, korvissa ja raajojen etupuolella sekä pidempää hännässä ja raajojen takaosissa. Nykyinen kansainvälinen rotumääritelmä sallii kaikki värit ja väriyhdistelmät puhtaanvalkoista ja valkokirjavaa lukuun ottamatta.

Arjessa perusteellinen harjaus noin kerran viikossa riittää usein. Pohjavillan irrotessa kerran tai kaksi vuodessa harjausta tarvitaan useammin, ja irtokarvaa voi silloin olla huomattavasti. Harjauksen yhteydessä on hyvä tarkistaa iho, kynnet, korvat ja hampaat. Pese koira, kun se on likainen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Eurasierin tulee olla rauhallinen, itsevarma ja tasapainoinen, vahvasti perheeseensä kiintynyt koira, joka ei ole erityisen kiinnostunut ottamaan kontaktia vieraisiin. Tämä voi tehdä rodusta mieluisan ihmiselle, joka haluaa koiran viihtyvän oman perheensä lähellä ilman, että se tervehtii automaattisesti kaikkia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen eurasier olisi hiljainen, varma tai helppo kaikissa tilanteissa.

Ruotsalaiset BPH-tulokset antavat monivivahteisemman kuvan kuin rotumääritelmän ihanne. Ryhmänä koirat osoittivat vain vähäistä kiinnostusta vieraisiin, mutta niiden varmuus sosiaalisissa kohtaamisissa vaihteli huomattavasti. Koira, joka valitsee rauhallisesti olla tervehtimättä, on pidättyväinen. Koira, joka pakenee, jähmettyy tai ahdistuu voimakkaasti, tarvitsee enemmän etäisyyttä ja tukea. Pidättyväisyydellä ei saa selitellä pelkoa tai uhkaavaa käytöstä.

Pentu tarvitsee varhain myönteisiä kokemuksia erilaisista ihmisistä, ympäristöistä, alustoista ja arjen tilanteista. Tavoitteena ei ole, että vieraat silittävät pentua, vaan että koira pystyy pysymään rauhallisena ja tuntemaan olonsa turvalliseksi myös silloin, kun se ei halua ottaa kontaktia. Anna sen tarkkailla sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, tutkimaan ja palautumaan. Pakotetut tervehtimiset voivat lisätä epävarmuutta.

Eurasier voi elää onnellisesti lasten, koirien tai muiden eläinten kanssa, mutta rodun nimi ei takaa sitä. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat käsittelyyn, äkillisiin liikkeisiin ja vieraisiin koiriin. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet rauhallisesti, pidä ne tarvittaessa turvallisesti erillään ja valvo yhdessäoloa samalla, kun opit tuntemaan juuri tämän koiran taipumuksen lähteä takaa-ajoon.

## Koulutus ja liikunta

Eurasier oppii usein nopeasti, mutta sitä ei ole kehitetty työkoiraroduilta odotettavaan pitkäjänteiseen tehtävätyöskentelyyn. Selkeät rutiinit, koiran arvostamat palkkiot ja lyhyet harjoitukset, joilla on ymmärrettävä tavoite, toimivat yleensä parhaiten. Palkitse käytöksestä, jota haluat nähdä uudelleen, ja tee tehtävä koiralle selkeäksi luottamusta vahingoittamatta. Kovat ojennukset, pelottelu ja fyysinen painostus eivät kuulu koulutukseen.

Arjen taidot ovat tärkeämpiä kuin vaativien liikkeiden kartuttaminen. Opeta koiraa kulkemaan kanssasi hihnassa, odottamaan, tulemaan luokse kutsusta, hyväksymään käsittely ja rauhoittumaan silloin, kun mitään ei tapahdu. Vaihtele palkkioina ruokaa, leikkiä, liikettä ja mahdollisuuksia päästä tutkimaan koiraa kiinnostavia asioita. Jos koiran kiinnostus hiipuu, tehtävän helpottaminen tai vaihtaminen auttaa usein enemmän kuin saman vihjeen toistaminen.

Rotu lähtee yleensä mielellään kävelyille ja perheen retkille tarvitsematta varsinaisen työkoirarodun työmäärää. Tietty liikuntaminuuttien määrä kertoo vain vähän yksittäisen koiran tarpeista. Hyvään päivään kuuluu liikkumista, haistelumahdollisuuksia, ongelmanratkaisua ja riittävästi lepoa. Sovita nämä koiran ikään, terveyteen, säähän ja palautumiseen. Hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, hoopers ja muu yhteinen tekeminen voivat sopia rodulle, mutta valinnan tulee perustua yksilön motivaatioon.

Luoksetuloa on harjoiteltava, vaikka koira viihtyisi perheensä lähellä. Vahva kiintymys perheeseen tai maine vähäisestä saalisvietistä eivät tee koiran vapaana pitämisestä turvallista. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne, muut eläimet tai paikalliset säännöt estävät vapaana ulkoilun.

## Terveys

Eurasieria kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta tulevan omistajan kannattaa silti selvittää useita terveysriskejä ja jalostukseen liittyviä seikkoja. Aluksi on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton SKK:n rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen laajemmista jalostussuosituksista.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Vaatimuksena on tiedossa oleva tulos, ei välttämättä A- tai B-luokitus. Ruotsin eurasier-yhdistys suosittelee jalostukseen koiria, joiden lonkkatulos on HD A tai B, kyynärtulos ED 0 ja polvitulos 0. Pyydä nähtäväksi viralliset tulokset ja selvitä mahdollisuuksien mukaan myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset. Vanhempien tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

Rotuyhdistys suosittelee myös yhdistelmien huolellista suunnittelua Dandy–Walkerin kaltaisen epämuodostuman eli DWLM:n osalta. Geenimuunnos periytyy peittyvästi, ja se voidaan tunnistaa DNA-testillä. Geenimuunnoksesta vapaan koiran voi parittaa toisen vapaan koiran tai kantajan kanssa, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, eikä sitä tarvitse sulkea jalostuksesta, kun sen parituskumppani on testattu vapaaksi. Tämä ero on tärkeä sekä sairaiden pentujen ehkäisemisen että perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.

Rotuyhdistys seuraa myös ilmoitettuja kilpirauhasen vajaatoiminnan, haiman eksokriinisen vajaatoiminnan eli EPI/EPA:n ja mahalaukun kiertymän tapauksia. Yhdistys ei kuvaa näitä rodun suuriksi ongelmiksi, mutta jatkaa tiedon keräämistä niistä. Pitkittyneeseen väsymykseen, johon liittyy turkin muutoksia, tai toistuvaan ripuliin ja laihtumiseen on siksi syytä kiinnittää huomiota. Mahalaukun kiertymää epäiltäessä koira tarvitsee välittömästi päivystyksellistä eläinlääkärinhoitoa.

Kysy kasvattajalta virallisista nivel- ja polvitutkimustuloksista, DWLM-statuksesta sekä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedossa olevista diagnooseista. Yleinen vakuuttelu siitä, että suvun koirat ovat ”terveitä”, kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tulokset ja avoin kuvaus sukulaisten terveydestä.

## Historia ja alkuperä

Eurasier on nuori rotu, jonka saksalainen alkuperä on hyvin dokumentoitu. Julius Wipfel aloitti jalostusohjelman vuonna 1960 risteyttämällä chow chow’n ja wolfspitzin, joka tunnetaan myös nimellä keeshond. Varhaisia koiria kutsuttiin wolf-chow’ksi. Myöhemmin jalostukseen otettiin mukaan samojedinkoira, ja rodun nimeksi vaihdettiin eurasier sen eurooppalaisen ja aasialaisen alkuperän kuvaamiseksi.

FCI tunnusti eurasierin vuonna 1973, ja ensimmäinen eurasier saapui Ruotsiin vuonna 1994. Rotu on alusta asti tarkoitettu seurakoiraksi, eikä kansainvälinen rotumääritelmä edellytä käyttökoetta. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi läheinen yhteys perheeseen ja tasapainoinen luonne arjessa ovat rodulle keskeisiä. Yksinkertaistavia väitteitä siitä, että kukin kantarotu olisi tuonut mukanaan yhden tietyn ominaisuuden, on kuitenkin syytä välttää: nykyiset koirat vaihtelevat niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin.

## Arki eurasierin kanssa

Eurasier sopii parhaiten kotiin, jossa koira saa osallistua arkeen. Se voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpiä ovat liikuntaan, lepoon, meluun ja seuraan liittyvät arjen järjestelyt. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhdessäoloa perheen kanssa, eikä rotu taustansa vuoksi sovellu elämään pääasiassa yksin ulkotarhassa.

Yksinoloa on opetettava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena ennen lähtöäsi, poissaolosi aikana ja palattuasi. Koirat oppivat tämän eri tahtiin. Suunnittele arki oman koirasi mukaan, älä rodulle oletetun tuntimääräisen yksinolorajan perusteella.

Lapsiperheissä aikuisen valvonta ja rauhoitettu lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin nimitys ”perhekoira”. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, turvallinen erilläänpito ja hallittu tutustuttaminen ovat tärkeämpiä kuin oletukset saalisvietistä. Jos haluat kouluttaa koiraa paljon, tapaa vanhemmat ja kysy, mikä niitä motivoi, miten ne suhtautuvat käsittelyyn ja miten ne palautuvat vieraissa ympäristöissä.

Pyydä ennen pennun ostamista nähtäväksi rekisteritodistus, kauppasopimus, tuore eläinlääkärintarkastustodistus ja vanhempien dokumentoidut terveystiedot. Tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, pystyvätkö ne suhtautumaan vieraisiin rauhallisen neutraalisti pakenematta, jähmettymättä tai joutumatta painostetuiksi kontaktiin. Huolellisesti suunnitellun eurasier-pentueen tulee olla perusteltu niin paperilla kuin suhteessa siihen elämään, jonka voit koiralle tarjota.

Eurasier

German Kennel Club (VDH)

Eurasier Klub e.V. Sitz Weinheim (EKW)

The Eurasier Society UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Eurasier on keskikokoinen, tuuheaturkkinen pystykorva, joka on jalostettu rauhalliseksi perhekoiraksi. Se on herkkä ja kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä. Se viihtyy parhaiten rauhallisessa kodissa ja suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti mutta ei aggressiivisesti. Eurasier tarvitsee päivittäin kohtuullisesti lenkkeilyä, aivojumppaa, lempeää koulutusta ja säännöllistä turkinhoitoa.

Arachuns

Hoplas Gold

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Annette Dorit Nielsen

Vivi Nyhus

## Rotu lyhyesti

Welsh corgi cardigan on brittiläinen karjaa paimentava koirarotu ja seurakoira. Se on matala, mutta lyhyet jalat saattavat hämätä: se on huomattavasti vankkarakenteisempi, voimakkaampi ja työskentelyhaluisempi kuin voisi kuvitella. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa, ulkoilla sen kanssa ja ratkoa yhdessä tehtäviä joka päivä.

- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on 30 cm. Tarkkaa painohaitaria ei määritellä, vaan painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja kokonaisuuden tasapainoon.
- **Rakenne:** Pitkä ja vahva runko, lyhyet jalat, riittävä maavara ja pitkä, kettumainen häntä.
- **Luonne:** Ihanteellinen rodun edustaja on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen.
- **Aktiivisuus:** Päivittäinen liikunta ja aivotyö ovat välttämättömiä. Sama minuuttimäärä liikuntaa ei sovi kaikille yksilöille.
- **Turkki:** Lyhyt tai keskipitkä, säänkestävä kaksinkertainen karvapeite, jossa on aluskarva. Varaudu karvanlähtöön ja säännölliseen harjaamiseen.
- **Tärkeää pentua hankkiessa:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset lonkkakuvaustulokset ja kysy silmätarkastuksista, rcd3-PRA:sta sekä mahdollisesta merlevärityksestä.

Welsh corgi cardigan ja welsh corgi pembroke ovat kaksi eri rotua. Älä valitse koiraa vain siksi, että sitä kutsutaan corgiksi tai se muistuttaa valokuvassa näkemääsi lyhytjalkaista koiraa. Vertaa rotujen arjen tarpeita, tapaa aikuisia koiria ja muodosta oma käsityksesi kasvattajan koirista.

## Ulkonäkö ja turkki

Welsh corgi cardiganin tulee olla vankka, ketterä ja kestävä: matalaraajainen, mutta ei niin matala, ettei rungon alle jää riittävästi maavaraa. Runko on melko pitkä ja vahva, luusto voimakas ja suuret, pystyt korvat kärjistään hieman pyöristyneet. Kohtalaisen pitkä häntä ulottuu maahan tai lähes maahan. Se saa kohota koiran liikkuessa, mutta ei kiertyä selän päälle. Pitkä, kettumainen häntä on yksi cardiganin rotumääritelmän selkeistä tuntomerkeistä.

Hyväksytyt värit ovat blue merle, brindle, punainen, soopeli, kolmivärinen brindle-merkein ja kolmivärinen punaisin merkein. Tyypilliset valkoiset merkit ovat sallittuja, mutta valkoinen ei saa olla vallitseva väri rungossa tai päässä eikä ympäröidä silmiä. Rotumääritelmän mukaan siniset tai sinilaikkuiset silmät sallitaan vain blue merle -värisillä koirilla.

Karvapeite koostuu karheasta, mieluiten suorasta peitinkarvasta ja suojaavasta aluskarvasta. Harjaa koko turkki säännöllisesti läpi ja tihennä harjausväliä silloin, kun aluskarvaa irtoaa runsaasti. Tarkista, ettei irronnut aluskarva tiivisty korvien taakse, reisien takaosiin tai hännän ympärille. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat koirittain. Varaudu siihen, että karvaa irtoaa ajoittain tavallista enemmän, äläkä luota kiinteään kalenteriin. Totuta pentu alusta asti lempeästi harjaamiseen, kynsien leikkaamiseen ja muuhun käsittelyyn.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen welsh corgi cardigan on valpas, aktiivinen, älykäs ja tasapainoinen. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta ei takuu siitä, millaiseksi jokainen koira kehittyy. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat rodun sisäistä vaihtelua. Myös kasvuympäristö, kokemukset ja yksilölliset erot vaikuttavat esimerkiksi sosiaalisuuteen, arkuuteen, leikkihaluun ja kykyyn rauhoittua.

Tausta maatila- ja karjakoirana voi näkyä liikkeen tarkkana seuraamisena, haluna tarkkailla ympäristöä ja haukkumisherkkyytenä. Jotkut nuoret koirat saattavat myös yrittää ohjailla juoksevia ihmisiä tai eläimiä ja näykkiä niitä jalkoihin. Nämä ovat mahdollisia käyttäytymistapoja, joihin kannattaa varautua ja puuttua koulutuksella, eivät kaikkia cardiganeja koskevia ominaisuuksia. Keskeytä toiminta rauhallisesti, palkitse vaihtoehtoisesta käytöksestä ja tarjoa suunnitelmallista tekemistä, jossa koira saa käyttää nenäänsä, kehoaan ja päätään.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden kanssa, uusissa ympäristöissä ja tekemisen jälkeen. Tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Nopeasti innostuva mutta vaikeasti rauhoittuva koira voi olla vaativa, vaikka se oppisi helposti. Monessa kodissa kyky siirtyä tekemisestä lepoon on vähintään yhtä tärkeä kuin koulutusinto.

## Koulutus ja liikunta

Cardigan tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään, mutta kaikille sopivaa, luotettavaa minuuttisääntöä ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta ja luonteesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja palautumisaika.

Rotu nauttii usein tehtävistä, joissa se saa tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa ja pieniä valintoja itse. Esimerkkejä ovat jäljestys, etsintäleikit, arkitottelevaisuus, rally-toko ja hallitut kehonhallintaharjoitukset. Koiran ei tarvitse päästä paimentamaan elääkseen täyttä elämää. Lisää vaikeustasoa ja fyysistä kuormitusta vähitellen, erityisesti kasvavan koiran kohdalla. Jos koira on kivulias, ontuu tai liikkuu poikkeavasti, kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta. Pelkkä rakenne ei ole syy kieltää kaikkea portaissa kulkemista tai hyppäämistä, mutta ympäristön ja tekemisen on sovittava juuri kyseiselle koiralle.

Käytä myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja etene selkein askelin. Panosta kontaktiin, luoksetuloon, mukana kulkemiseen sekä rauhalliseen käytökseen polkupyörien, juoksevien lasten ja muun koiran huomion herättävän liikkeen läheisyydessä. Jos koira haukkuu ovella tai ikkunassa, auta se pois tilanteesta ennen kuin haukkumisesta tulee tapa ja palkitse sitten toivomastasi käytöksestä. Kovat ojennukset tai yritykset ”alistaa” koiraa ovat tarpeettomia ja voivat heikentää sen turvallisuudentunnetta.

## Terveys

Ruotsin nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa welsh corgi cardigan kuvataan yleisesti terveeksi roduksi. Strategiaa varten tarkastelluissa silmätarkastustuloksissa mikään yksittäinen silmäsairaus ei korostunut. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi terve tai että terveystutkimukset olisivat tarpeettomia. Pennunostajalle dokumentoidut tulokset ovat arvokkaampia kuin yleiset vakuuttelut suvun ”ongelmattomuudesta”.

### Lonkat sekä tuki- ja liikuntaelimistön terveys

Vuodesta 2025 lähtien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. **Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu virallisesti. Se ei automaattisesti tarkoita, että lonkat olisivat terveet.** Pyydä nähtäväksi varsinaiset lonkkaluokat ja pyydä kasvattajaa perustelemaan yhdistelmän valinta.

Rotuyhdistys seuraa myös kyynärluun ennenaikaista kasvun päättymistä eli short ulna -kasvuhäiriötä. Siinä kyynärluun kasvu pysähtyy liian varhain ja eturaaja voi kaartua vähitellen yhä enemmän. Jos kasvavan koiran raajan asento muuttuu selvästi, tassu kääntyy ulospäin tai koira alkaa ontua, se on vietävä viipymättä ortopediaan perehtyneen eläinlääkärin tutkittavaksi. Hoito voidaan joutua aloittamaan koiran ollessa vielä kasvuiässä, joten tilannetta ei pidä jäädä vain seuraamaan.

### Silmät, rcd3-PRA ja merle

Rcd3-PRA on rodussa esiintyvä, varhain alkava ja autosomaalisesti resessiivisesti periytyvä PRA:n muoto. DNA-testillä voidaan selvittää, onko koira tämän geenimuunnoksen suhteen terve, kantaja vai geneettisesti sairas. Kantaja ei itse sairastu tähän nimenomaiseen PRA:n muotoon, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Testi antaa tietoa vain tästä geenimuunnoksesta. Silmätarkastuksessa puolestaan voidaan havaita kliinisiä silmämuutoksia, mutta sillä ei voida tunnistaa oireettomia kantajia. Nämä kaksi tutkimustapaa eivät siis korvaa toisiaan.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta merlegeenimuunnos ei saa periytyä molemmilta vanhemmilta, sillä tällöin jälkeläisillä olisi vakavien kuulo- ja silmävikojen riski. Merleväristä pentua hankittaessa kasvattajan tulisi pystyä kertomaan vanhempien väreistä ja siitä, miten yhdistelmä noudattaa Ruotsin kennelliiton sääntöjä.

Pidä koira myös sopivassa kuntoluokassa. Kylkiluiden takana tulee erottua vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Seuraa muutoksia ajan mittaan sen sijaan, että tavoittelisit yhtä tiettyä ihannepainoa.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi cardigan kehittyi Walesissa maatila- ja karjakoiraksi. Se työskenteli tiiviisti maatilan ihmisten kanssa ja auttoi karjan siirtämisessä ja hallinnassa. Tämä historiallinen tehtävä selittää mataluuden, ketteryyden, kestävyyden ja ympäristön tarkan havainnoinnin yhdistelmän.

Rodun tarkkaa ikää tai sen polveutumista ei ole pystytty varmasti selvittämään. Vanhemmissa kertomuksissa se yhdistetään hyvin varhaisiin walesilaisiin koiriin, keltteihin tai viikinkeihin, mutta näitä teorioita ei pidä pitää varmana polveutumishistoriana. Ruotsin kennelliiton mukaan cardiganeja ja pembrokeja risteytettiin keskenään vuoteen 1934 asti, jolloin ne erotettiin ja tunnustettiin kahdeksi eri roduksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity welsh corgi cardigan saapui maahan vuonna 1963.

FCI luokittelee rodun nykyisin karja- ja seurakoiraksi. Monet elävät pelkästään perheen seuralaisina, mutta aktiivinen ja työskentelyyn suuntautunut tausta on yhä tärkeä huomioida, kun arvioi rodun sopivuutta omaan arkeen.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi cardigan voi asua kerrostalossa, mutta matala koko ei automaattisesti tee siitä helppoa koiraa pieneen kotiin. Se tarvitsee päivittäistä tekemistä, mahdollisuuksia rauhoittua sekä totuttelua porraskäytävän ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin. Talo ja piha eivät korvaa lenkkejä, yhteistä tekemistä ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Yksinolon sujuminen ei ole rodun perusteella määräytyvä ominaisuus. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vähitellen. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Suunnittele harjoittelu yksilön mukaan äläkä odota pienen pennun selviytyvän yksinolosta.

Rotu voi viihtyä hyvin lapsiperheessä, mutta mikään rotu ei ole automaattisesti turvallinen lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa tekemisissä keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhalliset pelisäännöt, etenkin tilanteisiin, joissa leikki ja juokseminen voivat saada koiran seuraamaan tai ohjailemaan liikettä.

Sama yksilöllinen lähestymistapa pätee muihin koiriin ja kissoihin. Aiemmat kokemukset ja hallittu tutustuttaminen merkitsevät enemmän kuin rodun nimi. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle paikka, johon koira ei pääse, pidä kohtaamiset rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien.

Ennen pennun hankintaa kannattaa selvittää:

- vanhempien viralliset lonkkaluokat, ei vain sitä, että ne on kuvattu;
- silmätarkastusten päivämäärät ja tulokset sekä rcd3-PRA-status;
- miten mahdollinen merleyhdistelmä on suunniteltu;
- miten lähisukulaiset suhtautuvat ääniin, ihmisiin ja koiriin ja miten hyvin ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen;
- haluatko arjen, johon kuuluu irtokarvaa, koulutusta ja päivittäistä tekemistä koiran koko eliniän ajan.

Tämä ei ole oikea rotu ihmiselle, joka valitsee koiran pelkästään kompaktin koon perusteella. Cardigan on aktiivinen ja älykäs karjakoira lyhyillä jaloilla. Se tarvitsee omistajan, jolla on sekä aikaa että kiinnostusta tarjota sille hyvin suunniteltu arki.

Welsh corgi cardigan

Welsh Corgi League (UK)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Welsh corgi cardigan on vankkarakenteinen, pitkärunkoinen paimenkoira, jolla on kettumainen pää ja pitkä häntä. Lyhyistä jaloistaan huolimatta se on energinen ja ketterä. Luonteeltaan se on uskollinen ja valpas, ja vieraisiin se suhtautuu usein varautuneesti. Sen säänkestävää kaksinkertaista turkkia esiintyy monissa väreissä. Rotu tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja turkinhoitoa.

Bjørn Erling Løken

Siv Lien

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet