Rosenborg

## Perustiedot

Irlanninsetteri on Irlannista kotoisin oleva keskikokoinen, energinen seisova lintukoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Rodun ihanteessa korostuu myös rakastava luonne. Get a Pet -palvelussa rodun nimi on **irlanninsetteri**. Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmässä siitä käytetään nimeä **punainen irlanninsetteri**. Kyseessä on yksivärinen punainen rotu, ei punavalkoinen irlanninsetteri, joka on oma rotunsa.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 7, seisovat lintukoirat
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Riistalintujen etsiminen ja osoittaminen seisonnalla, linnun ajaminen lentoon käskystä sekä noutaminen laukauksen jälkeen
- **Säkäkorkeus:** Urokset 58–67 cm ja nartut 55–62 cm
- **Paino:** Ei määritelty rotumääritelmässä
- **Aktiivisuustaso:** Korkea; rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tehtäviä, joissa se saa käyttää nenäänsä ja tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa
- **Sopii parhaiten:** Aktiiviseen kotiin, jossa halutaan harjoitella säännöllisesti ja pystytään huolehtimaan metsästysvietin hallinnasta, luoksetulosta ja runsaasta liikunnantarpeesta

Irlanninsetteri ei ole ensisijaisesti seurakoira, jonka tarpeet täyttyvät ennalta määrätyllä ulkoilurutiinilla. Rotu on kehitetty työskentelemään laajoilla alueilla, ja tämä tausta näkyy sen nopeudessa, kestävyydessä, itsenäisyydessä ja kiinnostuksessa lintujen hajuihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsetterin tulee olla urheilullinen ja tasapainoinen sekä rakenteeltaan nopeaan, pitkäkestoiseen liikkumiseen sopiva – ei raskas tai liian runsasturkkinen. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 58–67 cm ja narttujen 55–62 cm. Painoa ei ole määritelty, joten sopiva kuntoluokka on arvioitava koirakohtaisesti.

Väri on täyteläinen kastanjanpunainen ilman mustaa. Rotumääritelmä voi sallia pienet valkoiset merkit, mutta irlanninsetteriä ei pidä sekoittaa erilliseksi roduksi tunnustettuun punavalkoiseen irlanninsetteriin.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienolaatuista. Muualla rungossa se on kohtalaisen pitkää, mahdollisimman sileää, suoraa ja laineetonta. Muun muassa korvissa ja raajoissa on pidempää, silkkistä hapsutusta. Turkin tulee korostaa koiran toiminnallista rakennetta, ei peittää rungon ääriviivoja tai haitata liikkumista.

Turkinhoidon tulee perustua koiran todellisiin tarpeisiin, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Tarkista hapsut, korvien ja kaulan karva sekä tassujen ympäristö vaikeakulkuisessa maastossa ulkoilun jälkeen. Selvitä alkavat takut hellävaraisesti ennen kuin ne tiivistyvät ja poista siemenet, risut ja lika. Rodun turkkia ei perinteisesti leikata lyhyeksi, mutta korvien, kaulan ja tassujen ympäriltä voi siistiä varovasti sojottavia tai herkästi takkuuntuvia karvoja. Voimakas muotoilu ei kuulu rodun tarkoituksenmukaiseen ulkonäköön.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsetterin ihanneluonne on kiihkeä, älykäs, energinen, rakastava ja uskollinen, mutta ystävällisyys ei automaattisesti tee rodusta helppoa. Voimakas metsästysvietti ja kyky työskennellä kaukana ohjaajasta tarkoittavat, että nuori tai kouluttamaton koira voi olla nopea, herkästi häiriintyvä ja vaikeasti tavoitettavissa, kun ympäristö kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja.

Kun rodun tarpeet täyttyvät, se voi olla sisällä rauhallinen ja miellyttävä ja ulkona hyvin kiihkeä. Tämä kuvaa hyvin rodun kahta puolta, mutta ei takaa samaa jokaiselle yksilölle. Perimä, kasvatus, palautuminen, koulutus ja arkiympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten koira käyttäytyy kotona.

Irlanninsetteri voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta ei ihmiselle, joka etsii tavallisiin hihnalenkkeihin ja vähäiseen viikonloppuaktiviteettiin tyytyvää koiraa. Omistajan on nautittava harjoittelusta silloinkin, kun edistyminen on hidasta, ja pystyttävä estämään metsästysvietin muuttuminen turvallisuusriskiksi.

Nimitykset kuten ”metsästyslinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät yksin riitä ennustamaan arkikäyttäytymistä. Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, miten ne työskentelevät ulkona, kuinka helposti ne rauhoittuvat ja millaisia metsästys- tai muita käyttötuloksia niillä todella on. Vaihtelua voi esiintyä sekä pentueiden välillä että saman pentueen sisällä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsetteri tarvitsee paljon päivittäistä tekemistä, mutta kaikille aikuisille koirille ei sovi sama tuntimäärä. Kuormitukseen vaikuttavat ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja tekemisen sisältö. Rauhallinen kävely ja hakuharjoitus avoimessa maastossa voivat kestää yhtä kauan mutta kuormittaa koiraa hyvin eri tavoin.

Rodun alkuperäinen työskentelytapa selittää, mikä sitä usein motivoi: koira etsii riistalintuja nopeasti ja järjestelmällisesti, osoittaa löytämänsä riistan seisonnalla, ajaa sen lentoon ohjaajan käskystä ja noutaa laukauksen jälkeen. Seurakoiran ei tarvitse osallistua käytännön metsästykseen, mutta arjessa tulisi tarjota mahdollisuuksia toteuttaa samoja perusominaisuuksia esimerkiksi vaihtelevassa maastossa liikkumalla, hajutyöskentelyllä, hakuharjoituksilla, noutamisella ja ohjaajakontaktia vaativilla tehtävillä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain rauhallisessa ympäristössä ja lisää häiriöitä vähitellen. Rodun metsästysvietin vuoksi turvallisesti aidattu alue tai pitkä liina on turvallisempi välivaihe kuin vapaana pitämisen kokeileminen onnen varassa. Pitkä liina tulee kiinnittää valjaisiin, ja sitä on käytettävä kaukana liikenteestä. Koiran voi päästää vapaaksi vasta, kun se pystyy irrottautumaan kiinnostavasta kohteesta ja palaamaan luokse myös silloin, kun hajut, linnut tai liike kilpailevat sen huomiosta.

Pennulle lyhyet kävelyt, leikki, ympäristöön tutustuminen ja helpot yhteistyöharjoitukset ovat parempi perusta kuin aikuisen koiran kuormitus. Lisää rasitusta vähitellen ja huolehdi riittävästä unesta ja palautumisesta. Usein toistetulle ”viiden minuutin säännölle” – viisi minuuttia liikuntaa jokaista ikäkuukautta kohden – ei ole tieteellistä tukea yleispätevänä mallina. Se ei saa korvata pennun koon, kehityksen ja liikuntaan reagoinnin arviointia.

## Terveys

Irlanninsetterin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan rodussa mahdollisesti esiintyvät sairaudet, Ruotsin viralliset jalostusvaatimukset sekä keskitetysti tallennettavat ja julkaistavat tutkimustulokset. Pitkä diagnoosiluettelo kertoo pennunostajalle vähemmän kuin vanhempien dokumentoidut tulokset ja avoin selvitys lähisukulaisten terveydestä.

- **Lonkkadysplasia (HD):** Vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Rodulla on myös HD-indeksi. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että vanhempien indeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Rotukohtaisen säännön mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
- **CLAD:** Koiran leukosyyttiadheesion puutos on vakava valkosolujen toimintahäiriö, joka periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Aiempi vaatimus DNA-testistä tai perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta pentueen rekisteröimiseksi poistettiin vuonna 2014, mutta tuloksia voidaan edelleen tallentaa keskitetysti. Rotujärjestö suosittelee yhä sellaisten ulkomaisten ja maahantuotujen jalostuskoirien testaamista, joiden status ei ole tiedossa.
- **rcd4-PRA:** Tämä on tietty resessiivisesti periytyvä verkkokalvon etenevän surkastuman eli PRA:n muoto. Vuonna 2025 tehdyn päätöksen jälkeen Ruotsin Kennelliitto tallentaa ja julkaisee irlanninsetterien DNA-tuloksia Hunddata- ja Avelsdata-palveluissa. Testi kertoo koiran statuksen juuri rcd4-mutaation osalta; se ei sulje pois muita PRA:n muotoja.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien rekisteröidyt lonkkatulokset ja selittämään yhdistelmän HD-indeksi. Pyydä myös dokumentoidut CLAD- ja rcd4-tulokset sekä selvitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Tarkista tiedot Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta sen sijaan, että luottaisit suullisiin vakuutuksiin. Kysy lisäksi vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten toistuvista sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja eliniästä. Näin saat olennaisemman kuvan kuin olettamalla, että jokaiselle yksilölle kehittyy kaikki, mitä rodussa on joskus raportoitu.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa työskenteleväksi metsästyskoiraksi, ja nykyrodun historia liittyy tiiviisti lintujen metsästykseen. Rotumääritelmän mukaan se polveutuu punavalkoisesta irlanninsetteristä ja tuntemattomasta yksivärisestä punaisesta koirasta. Tunnistettava rotutyyppi oli olemassa Irlannissa jo 1700-luvulla.

Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882, ja se julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886. Tämä auttoi määrittelemään yksivärisen punaisen rodun identiteetin ja ominaisuudet. Ensimmäiset tuontikoirat saapuivat Ruotsiin 1890-luvulla, ja Ruotsin irlanninsetterikerho perustettiin vuonna 1910.

Rotumääritelmän ytimessä on toimintakykyinen koira, jossa yhdistyvät nopeus, voima, kestävyys ja ystävällinen ilme. Historia ei siis ole pelkkää taustatietoa: se selittää, miksi metsästysvietti, liikunnantarve ja yhteistyö ohjaajan kanssa ovat yhä keskeinen osa rodun kanssa elämistä.

## Arki rodun kanssa

Irlanninsetteri sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota päivittäin liikuntaa, koulutusta ja palautumista riippumatta siitä, asutaanko omakotitalossa vai kerrostaloasunnossa. Piha ei korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton. Kerrostalossa korostuvat erityisesti sopivien ulkoilualueiden helppo saavutettavuus, toimivat arkirutiinit, melutaso ja koiran kyky rauhoittua.

Rodusta voi tulla lämmin ja läheinen perheenjäsen, mutta ”lapsiystävällinen” ei tarkoita riskitöntä. Suuri, nopea ja leikkisä koira voi kaataa pienen lapsen tahattomasti. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Vastuu ulkoilusta, liikunnasta ja koulutuksesta kuuluu aikuisille.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Varhainen totuttaminen ei ole tae onnistumisesta, varsinkaan koiralla, joka on jalostettu reagoimaan lintujen hajuihin ja liikkeeseen. Kissaan tutustuttaessa eläimillä tulee aluksi olla erilliset turvalliset alueet ja kissalla selkeät pakoreitit. Ensimmäisten kohtaamisten on oltava rauhallisia, ja niissä tulee käyttää porttia tai hihnaa. Älä jätä eläimiä keskenään valvomatta ennen kuin niiden keskinäinen suhde tunnetaan hyvin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuiset koirat eroavat suuresti siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinoloon. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rentoutumaan. Koti, jossa koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin koko työpäivän ilman apua, sopii rodulle huonosti.

Ennen koiran hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Onko arjessa tilaa mielekkäälle tekemiselle myös pimeinä ja sateisina työpäivinä? Pystytkö harjoittelemaan luoksetuloa ja hallitsemaan koiraa turvallisesti ennen kuin se on luotettava vapaana? Voiko kasvattaja näyttää terveystiedot ja kuvailla vanhempia yksilöinä pelkän linjanimityksen sijaan? Jos yksikin vastaus on ei, on järkevää valita vähemmän vaativa rotu tai odottaa.

Irlanninsetteri

The Irish Setter Club of Germany

The Irish Setter Breeders Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

The Kennel Club (UK)

Irlanninsetteri on elegantti irlantilainen lintukoira, jonka mahonginpunainen, hapsuinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Tämä keskikookas tai suuri, atleettinen ja erittäin energinen koira voi parhaiten saadessaan päivittäin reipasta liikuntaa ja aivotyötä. Se on hellä, ihmisläheinen ja leikkisä perhekoira, joka tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

Liten uppfödning i hemmiljö av Irländsk setter.
Har haft setter sedan 1983, en ras som alltid är glad och vill alltid vara med på dina upptåg. 
En familjemedlem som förgyller din dag och gör livet lite roligare.
En ras som passar alla. 
Aveln baseras på sunda o friska föräldrar med bästa tänkbara temperament och bonus på det är att de är väldigt vackra också.

Red N’ Happy

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

LyckansGård

Stigsbergets kennel

Smedstorps Perro

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Ekelunds Noble

## Rotu lyhyesti

Coton de tuléar on Madagaskarilta kotoisin oleva pieni, virallisesti tunnustettu seurakoirarotu. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen ja aktiivisen koiran osaksi perheen arkea ja on valmis käyttämään runsaasti aikaa turkinhoitoon. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta: turkki vaatii päivittäistä huomiota, ja koira tarvitsee myös liikuntaa, koulutusta ja asteittaista totuttelua yksinoloon.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira
- **Alkuperä:** Madagaskar; rotumääritelmän vastuumaa on Ranska
- **Säkäkorkeus:** urokset 26–28 cm ja nartut 23–25 cm
- **Paino:** urokset 4–6 kg ja nartut 3,5–5 kg
- **Turkki:** pitkä, tiheä, pehmeä ja puuvillamainen, pohjaväriltään valkoinen
- **Luonteen ihanne:** iloinen, tasapainoinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen
- **Suurin päivittäinen velvollisuus:** turkin perusteellinen hoito joka päivä

Coton de tuléar voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta vain, jos arjessa on jo valmiiksi aikaa turkinhoidolle, koulutukselle ja yhdessäololle. Nämä käytännön vaatimukset ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että pieni seurakoira olisi automaattisesti helppo.

## Ulkonäkö ja turkki

Coton de tuléarin tunnusomaisin piirre on pehmeä ja runsas turkki, joka tuntuu puuvillamaiselta. Karva ei saa olla kovaa tai karheaa, ja se voi olla hieman laineikasta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja tummat, pyöreähköt silmät korostavat rodun eloisaa ilmettä.

Pohjaväri on valkoinen. Korvissa sallitaan vähäisiä vaaleanharmaita tai punakimoja sävyjä. Samanlaista sävytystä voidaan hyväksyä muuallakin, jos yleisvaikutelma säilyy valkoisena, mutta rotumääritelmän mukaan se ei ole toivottavaa. Pennun värilliset merkit voivat muuttua turkin kehittyessä, mutta rotumääritelmä ei anna aikataulua muutoksille eikä takaa yksittäisen koiran aikuisväriä.

Pitkä turkki on harjattava ja kammattava päivittäin. Käy turkki läpi koko pituudeltaan ihosta karvan latvoihin asti, sillä pelkkä nopea pintaharjaus voi jättää takut piiloon. Ruotsin kennelliiton mukaan tyypillinen pesuväli on kahdesta neljään viikkoa, mutta todellinen tarve riippuu turkin pituudesta, säästä ja koiran likaantumisesta. Rauhallinen turkinhoidon harjoittelu kannattaa aloittaa pentuna, jotta koira oppii seisomaan paikallaan ja hyväksymään käsittelyn ilman ahdistusta.

Kotikoiran, jota ei esitetä näyttelyissä täydessä näyttelyturkissa, voi pitää lyhyemmässä turkissa arjen hoidon helpottamiseksi. Lyhyempi leikkaus ei poista säännöllisen kampaamisen ja ihon tarkistamisen tarvetta, mutta se voi vähentää työmäärää. Pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoito ennen koiran ostamista ja mieti, miten huolehdit siitä niin märillä ja kuraisilla säillä kuin kuivina päivinä.

Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi. Koirasta irtoavan näkyvän karvan määrä ei kerro, kuinka paljon se levittää allergeeneja, ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Koira-allergisen ei siksi pidä pitää rodun nimeä tai näennäisesti vähäistä karvanlähtöä takeena sopivuudesta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa coton de tuléarin iloiseksi, tasapainoiseksi ja hyvin seuralliseksi niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Ruotsin kennelliitto kuvaa sitä myös aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi koiraksi, joka osallistuu mielellään erilaisiin puuhiin omistajansa kanssa. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategia osoittaa, miksi tällä erolla on merkitystä. Vanhemmissa kyselyvastauksissa mainittiin haukkumista, aggressiivisuutta muita koiria kohtaan ja laukauspelkoa, mutta myöhemmän aineiston perusteella ei voitu selvästi todeta, kuinka yleisiä nämä käyttäytymispiirteet olivat. Tiedon luotettavuutta rajoittivat alhainen vastausprosentti ja käyttäytymisarviointien vähäinen määrä. Siksi olisi harhaanjohtavaa luvata, että rotu on aina hiljainen, peloton tai helppo.

Kysy sen sijaan, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin omistajastaan. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa kotiympäristössä. Vanhempien käyttäytyminen, pennun varhaiset kokemukset ja oma pitkäjänteinen koulutuksesi kertovat kyseisestä koirasta enemmän kuin kuvaukset, kuten ”täydellinen perhekoira”.

## Koulutus ja liikunta

Coton de tuléar tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaana turvallisissa paikoissa sekä aivotyötä. Kaikille koirille sopivaa virallista päivittäistä liikuntasuositusta ei ole. Sovita liikunnan kesto ja vauhti koiran iän, terveyden, kunnon ja palautumisen mukaan.

Rodulle voivat sopia arkitottelevaisuus, hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja agility. Lyhyitä koulutushetkiä voi sisällyttää lenkkeihin: kontaktin, luoksetulon, itsehillinnän ja rauhoittumisen harjoittelu on hyödyllisempää kuin pelkkä tekemisen tehostaminen. Vaihtele ympäristöjä ja tehtäviä, mutta huolehdi myös häiriöttömästä levosta.

Kiinnitä alusta lähtien erityistä huomiota kolmeen taitoon: perusteellisen turkinhoidon hyväksymiseen, rauhallisena pysymiseen ulko-oven takaisesta toiminnasta huolimatta sekä lyhyisiin yksinoloihin ilman ahdistumista. Totuta koira yksinoloon vähitellen hyvin lyhyiden ja turvallisten kokemusten kautta. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rentona. Kiinteä aikataulu ei sovi jokaiselle pennulle.

## Terveys

Ruotsissa coton de tuléarin selkeimmin dokumentoidut terveyshuolet ovat silmäsairaus PRA ja patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. PRA tarkoittaa perinnöllisten sairauksien ryhmää, jossa verkkokalvo rappeutuu vähitellen ja näkö voi lopulta kadota. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Osa koirista on oireettomia, kun taas toisilla esiintyy ontumista tai kipua.

Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitetään patellaluksaatiosta tärkeä mutta rajallinen tilastotieto. Vuosina 2014–2021 kirjatuista 156 polvitutkimuksesta 16,7 prosentissa todettiin jonkinasteinen sijoiltaanmeno. Kyseisenä aikana rekisteröidyistä koirista oli kuitenkin tutkittu vain 21,8 prosenttia. Luku kuvaa tutkittua joukkoa, eikä sitä pidä pitää luotettavana arviona vaivan yleisyydestä koko rodussa.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimusta, jonka lausunto saa astutushetkellä olla enintään 18 kuukautta vanha. Lisäksi se suosittelee uutta silmätutkimusta noin seitsemän vuoden iässä sekä ennen astutusta tehtävää polvitutkimusta aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Kyse on jalostussuosituksista, joten älä oleta jokaisen pentueen automaattisesti täyttävän niitä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja tarkista tutkimuspäivämäärät. Kysy myös lähisuvun silmä-, polvi- ja käytösongelmista, älä pelkästään vanhempien tilanteesta. Tutkimustulos vähentää epävarmuutta yhden tietyn asian osalta, mutta ei takaa täysin tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Rodun luotettavasti dokumentoitu historia on lyhyempi kuin monet siitä kerrotut värikkäät tarinat. Coton de tuléar on lähtöisin Madagaskarilta, ja nimen ”coton” viittaa puuvillamaiseen turkkiin. Rotu tuotiin Ranskaan ennen sen virallista tunnustamista, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1970. Rotumääritelmän vastuumaa on Ranska, mutta alkuperämaaksi ilmoitetaan edelleen Madagaskar.

Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity coton de tuléar tuotiin Alankomaista vuonna 1991. Sittemmin rotu on vakiinnuttanut siellä asemansa seurakoirana, ja sen kanssa harrastetaan myös useita koiraurheilulajeja.

Verkossa kerrotaan usein tarinoita haaksirikoista, merirosvoista, rodun kuninkaallisesta asemasta ja laeista, jotka olisivat kieltäneet tavallisia ihmisiä omistamasta näitä koiria. Viralliset rotuasiakirjat eivät tarjoa riittävästi näyttöä, jotta tarinat voisi esittää vahvistettuna historiana. Niitä on parempi pitää rotuun liittyvinä legendoina kuin selityksenä nykyisten koirien ominaisuuksille.

## Arki rodun kanssa

Coton de tuléar voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, seuraa ja häiriötöntä lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Yhteisen porraskäytävän äänet voivat kuitenkin tehdä rauhoittumisen harjoittelusta erityisen hyödyllistä, jos koira reagoi niihin haukkumalla.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä aina, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan. Koska rotu on pienikokoinen, lasten on opittava, ettei koiraa saa kanniskella, ahdistaa tai käsitellä kovakouraisesti.

Rodun ihanteeseen kuuluu seurallisuus muiden koirien kanssa, mutta hyvät suhteet edellyttävät silti hallittua tutustumista ja myönteisiä kokemuksia. Näyttöä ei ole riittävästi siihen, että jokaisen coton de tuléarin voisi luvata tulevan hyvin toimeen kissojen tai muiden pieneläinten kanssa. Tutustuta eläimet rauhallisesti, estä jahtaaminen ja varmista, että jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Suunnittele yksinolot jo ennen pennun saapumista. Koira on totutettava yksin jäämiseen vähitellen, ja Ruotsin eläinsuojeluohjeiden mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä taukoa, liikuntaa tai sosiaalista kontaktia ei siksi ole kestävä ratkaisu.

Keskity ennen ostamista konkreettisiin kysymyksiin. Pystytkö hoitamaan turkkia joka päivä? Voiko kasvattaja näyttää ajantasaiset silmä- ja polvitutkimustulokset? Miten vanhemmat suhtautuvat meluun, koirakohtaamisiin ja yksin jäämiseen? Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet käsittelystä ja tavallisista arkiympäristöistä? Selkeät vastaukset näihin kysymyksiin kertovat sopivuudesta enemmän kuin lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Coton de tuléar

Société Centrale Canine (France)

Fédération Cynologique Internationale

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Coton de tuléar on pieni ja vankkarakenteinen, Madagaskarilta kotoisin oleva seurakoira. Sen pitkä, valkoinen ja puuvillanpehmeä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, herkkä ja hyvin ihmisläheinen koira kiintyy vahvasti perheeseensä ja sopii myös kerrostaloasuntoon. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja lempeää koulutusta. Rotu on yleensä pitkäikäinen, mutta sillä on alttiutta joillekin nivel-, silmä- ja iho-ongelmille.

# Silkkiterrieri

## Rotu lyhyesti

- Silkkiterrieri on pieni koira, jolla on yllättävän rohkea ja eloisa luonne. Se käyttäytyy usein paljon kokoistaan suuremman terrierin tavoin.
- Tyylikkäästä, laskeutuvasta turkistaan huolimatta rotu on kehitetty aidoksi terrieriksi, jolla on vaisto ajaa takaa pieniä tuhoeläimiä.
- Silkkiterrieri on yleensä kiintynyt omiin ihmisiinsä, valpas kotona ja nopea huomaamaan uudet äänet tai vierailijat.
- Turkki on hienolaatuinen ja silkkinen, ei juurikaan karkea. Se vaatii silti säännöllistä harjausta, jotta korvien ympärille, jalkoihin ja vatsan alle ei muodostu takkuja.
- Hyvin jalostetussa silkkiterrierissä yhdistyvät yleensä kääpiökoiran helposti mukana kulkeva koko sekä terrierien ystävien arvostama uteliaisuus, itsevarmuus ja eloisuus.

## Ulkonäkö ja turkki

Silkkiterrieri on rotu, joka kiinnittää huomion heti. Ensi silmäyksellä moni huomaa pitkän, kiiltävän turkin ja pienen koon, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, ettei koira ole suinkaan hauras. Se on pieni terrieri, jolla on siisti, tasapainoinen olemus, kohtalainen luusto ja hieman korkeuttaan pidempi runko. Sen tulee näyttää hienostuneelta mutta ei hennolta.

Useimmat silkkiterrierit ovat niin kevyitä, että niitä on helppo kantaa, mutta samalla riittävän vankkoja pysyäkseen aktiivisen omistajan mukana. Ilme on tarkkaavainen ja älykäs, ja pienet pystyt korvat korostavat rodun valpasta olemusta. Liikkeiden tulee olla vapaat ja eloisat, koiran energisen luonteen mukaisesti.

Turkki on yksi rodun tunnusmerkeistä. Se on hienolaatuinen, suora ja silkkisen tuntuinen, ei villava eikä karkea. Ihanteellisesti se laskeutuu rungonmyötäisesti olematta liian runsas. Tyypillinen väritys on sininen ruskein merkein. Sinisen sävy voi vaihdella hopeansinisestä liuskeensiniseen, ja kasvoissa sekä jaloissa on täyteläisen ruskeat merkit. Pennut syntyvät usein tummempina, ja niiden väritys voi muuttua kasvun myötä.

Vaikka silkkiterrieri näyttää loisteliaalta, turkinhoito on hallittavissa, kun siitä huolehtii säännöllisesti. Tätä turkkia ei voi jättää viikoiksi hoitamatta ja yrittää sitten kunnostaa yhdellä pitkällä hoitokerralla.

Hyviä turkinhoitorutiineja ovat:

- Harjaa turkki useita kertoja viikossa takkujen ehkäisemiseksi, erityisesti korvien takaa ja etujalkojen alta.
- Käytä pehmeää harjaa tai kampaa, joka ei vahingoita hienolaatuista karvaa.
- Pese koira tarvittaessa hellävaraisella koirashampoolla ja kuivaa huolellisesti.
- Siisti karvat tassujen ja intiimialueiden ympäriltä puhtauden ylläpitämiseksi.
- Tarkista silmänympärykset ja parta ruoantähteiden sekä kyynelvärjäytymien varalta.

<x-quote text="Silkkinen turkki pysyy helpommin hoidettavana, kun turkinhoito kuuluu viikkorutiiniin eikä ole vain satunnainen pelastusoperaatio." from="Get a Pet" />

Jos toiveena on huoliteltu mutta käytännöllinen seuralainen, turkin pitäminen lyhyemmässä kotimallissa voi helpottaa päivittäistä hoitoa rodun tyylikkään ilmeen silti säilyessä. Lyhyemmässäkin turkissa silkkiterrierin tulisi näyttää huolitellulta, puhtaalta ja selvästi terrieriltä.

## Luonne ja persoonallisuus

Silkkiterrieri on älykäs, eloisa ja persoonallinen. Se ei ole unelias sylikoira, joka vain tarkkailee elämää tyynyltään. Se haluaa osallistua, tutkia kotia, partioida puutarhassa ja pysyä perillä omien ihmistensä tekemisistä. Moni omistaja ihastuu rotuun juuri siksi, että siinä yhdistyvät kääpiökoiran koko ja aidon terrierin rohkeus.

Arjessa silkkiterrieri on usein iloinen, valpas ja vahvasti perheeseensä kiintynyt. Se nauttii yleensä läheisyydestä omien ihmistensä kanssa, mutta sillä on myös itsenäinen puolensa. Hetken se voi olla hurmaava ja seuraavassa hyvin päättäväinen. Terrierin itsevarmuus on osa rodun viehätystä, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira aina tottele heti.

Silkkiterrieri voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa kodissa, jossa koiraa kohdellaan kunnioittavasti ja yhdessäoloa valvotaan. Usein parhaiten sen seuraksi sopivat vanhemmat lapset, jotka osaavat käsitellä pientä koiraa hellävaraisesti. Hyvin pienet lapset voivat vahingossa kuormittaa tai käsitellä väärin näin pientä koiraa, etenkin riehakkaissa leikeissä.

Suhtautuminen muihin lemmikkeihin vaihtelee. Osa silkkiterriereistä elää sopuisasti muiden koirien kanssa, varsinkin jos ne on sosiaalistettu varhain. Pieneläimet, kuten jyrsijät, voivat herättää takaa-ajovietin. Myös perheen kissoihin tutustuttaminen voi vaatia huolellisuutta, jos koiralla on voimakas saalisvietti.

Tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat:

- Nopeat reaktiot ja tarkka havainnointikyky
- Taipumus haukkua, kun ympäristössä tapahtuu muutoksia
- Uteliaisuus, joka voi tylsistyessä johtaa kepposiin
- Uskollisuus perheelle ja joskus varautuneisuus vieraita kohtaan
- Itsevarmuus, joka voi olla koiran kokoa suurempi

<x-quote text="Silkkiterrierimme oppi tunnistamaan kaikki rappukäytävän äänet viikossa, joten meidän piti opettaa hiljenemisvihje jo varhain. Muuten se olisi ilmoittanut jokaisesta naapurista." from="Maja, silkkiterrierin omistaja" />

Uudelle omistajalle yksi haaste on se, että rodun tarpeita saatetaan aliarvioida. Pienen koon ja kauniin ulkonäön vuoksi siltä odotetaan joskus vaivattoman koristekoiran luonnetta. Todellisuudessa silkkiterrieri tarvitsee selkeät arjen säännöt, sosiaalistamista ja tekemistä mielelle. Kun nämä tarpeet täyttyvät, siitä kasvaa usein hauska ja antoisa seuralainen, jossa on paljon persoonallisuutta helposti mukana kulkevassa koossa.

## Koulutus ja liikunta

Silkkiterrieri tarvitsee enemmän toimintaa ja tekemistä kuin moni pieneltä rodulta odottaa. Se ei kaipaa päivittäin tuntikausia raskasta liikuntaa, mutta voi parhaiten saadessaan säännöllisiä lenkkejä, mahdollisuuksia tutkia ympäristöä ja lyhyitä harjoituksia, jotka pitävät sen nokkelan mielen virkeänä. Se on kuin terrierin työinnolla varustettu koira pienessä paketissa.

Terve aikuinen koira hyötyy yleensä päivittäisistä kävelyistä sekä kotona tapahtuvasta leikistä ja harjoittelusta. Monet silkkiterrierit rakastavat etsimisleikkejä, lelujen jahtaamista ja pulmien ratkomista. Ne oppivat nopeasti, mutta huomaavat yhtä nopeasti myös epäjohdonmukaisuudet. Jos säännöt vaihtuvat päivästä toiseen, tämä rotu osaa käyttää tilanteen hyväkseen.

Koulutus sujuu parhaiten, kun se on myönteistä, selkeää ja palkitsemiseen perustuvaa. Kovat ojennukset voivat saada jotkut koirat vastahakoisiksi tai haukkuherkiksi, kun taas myönteiset menetelmät tuovat yleensä niiden innokkuuden esiin. Pidä harjoitukset lyhyinä ja tavoitteellisina. Viisi keskittynyttä minuuttia voi tuottaa enemmän tulosta kuin pitkä, toistava harjoitus.

Silkkiterrierille sopivaa tekemistä ovat usein:

- Lyhyet päivittäiset lenkit, joilla on runsaasti aikaa haistella
- Luoksetulon harjoittelu turvallisella, aidatulla alueella
- Temppujen ja tottelevaisuuden perusteiden opettelu
- Aktivointiruokailu ja hajuleikit sisällä
- Hallitut leikit sopivien koirakavereiden kanssa

Saalisvietti on tärkeä ottaa huomioon. Silkkiterrieri voi havaita linnun tai pieneläimen ja reagoida hetkessä, joten luotettava luoksetulo vaatii kunnollista harjoittelua. Vapaana sitä tulisi pitää vain turvallisilla alueilla, ellei luoksetulo ole todella varma.

<x-quote text="Pienet terrierit voivat usein parhaiten, kun liikuntaan yhdistetään aivotyötä. Fyysinen väsymys auttaa, mutta juuri mielekäs tekeminen ehkäisee parhaiten häiritsevää haukkumista ja levottomuutta." from="Get a Pet" />

Tämä rotu nauttii usein tehtävistä, vaikka ne olisivat yksinkertaisiakin. Lelujen noutaminen, esineiden nimien opettelu tai pienten rutiinien harjoittelu ennen ruokailua voivat kaikki olla hyödyksi. Kaupunkikodissa kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, kun lenkeistä ja aivojumpasta huolehditaan säännöllisesti. Ilman riittävää tekemistä silkkiterrieri saattaa keksiä omat huvituksensa, mikä tarkoittaa yleensä haukkumista, kaivamista tai kiinnostavien tavaroiden varastamista eri puolilta kotia.

## Terveys

Silkkiterrieriä pidetään yleisesti melko kestävänä pienenä rotuna, ja monet elävät pitkään hyvässä hoidossa. Tyypillinen elinikä on noin 12–15 vuotta, ja jotkut yksilöt elävät tätäkin vanhemmiksi. Kuten kaikilla rotukoirilla, vastuullisella jalostuksella ja ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla on kuitenkin suuri merkitys.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yksi vaiva, josta omistajan on hyvä olla tietoinen. Siinä polvilumpio luiskahtaa pois paikaltaan, ja tila voi vaihdella lievästä vakavampaan. Joillakin koirilla se näkyy ajoittaisena jalan nostamisena muutaman askeleen ajaksi, kun taas toisille voi kehittyä kipua tai pitkäaikaisia liikkumisvaikeuksia. Rodulla voi esiintyä myös silmäongelmia, joten säännölliset silmätarkastukset ovat järkeviä etenkin jalostuskoirille.

Monien pienten rotujen tavoin silkkiterrieri voi olla altis hammas- ja suusairauksille, jos suunhoito laiminlyödään. Pienessä suussa hampaat ovat usein ahtaasti, joten plakkia ja hammaskiveä voi kertyä nopeasti. Päivittäinen tai lähes päivittäinen hampaiden harjaus on yksi arvokkaimmista terveysrutiineista, jonka omistaja voi ottaa käyttöön.

Kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa kannattaa keskustella myös seuraavista asioista:

- Silmien terveystutkimukset
- Polvitutkimus
- Nivelkipuun viittaavien merkkien seuraaminen
- Hammashoidon suunnittelu pentuiästä lähtien
- Painonhallinta, sillä ylipaino kuormittaa pieniä niveliä

Hyvä kasvattaja kertoo avoimesti sukulinjojensa terveydestä ja selittää mielellään, mitä tutkimuksia koirille on tehty. Jos vielä vertailet rotuja, [Koirarodun valintaopas](https://getapet.com/fi/dog-breed-advisor) voi auttaa rajaamaan, millainen koira sopii kotiisi ja aktiivisuustasoosi.

Tavanomaiseen terveydenhoitoon kuuluvat rokotukset, loistorjunta, hammastarkastukset ja vuosittaiset eläinlääkärikäynnit. Koska rotu on eloisa ja ketterä, omistajan kannattaa myös ehkäistä vammoja, joita voi syntyä huonekaluilta hyppäämisestä tai liukkailla lattioilla juoksemisesta.

<x-quote text="Kääpiöroduilla ja pienillä terriereillä pienet ennaltaehkäisevät teot ovat tärkeitä. Painonhallinnalla, hammashoidolla ja nivelten varhaisella seurannalla voi olla suuri vaikutus koko elämän aikana." from="Get a Pet" />

Pentua valitessa kannattaa keskittyä turkin näyttävyyden sijaan terveyteen, luonteeseen ja kasvattajan avoimuuteen. Kaunis koira on ilo, mutta terve ja hyvin kasvatettu koira luo parhaat edellytykset pitkälle ja onnelliselle yhteiselolle.

## Historia ja alkuperä

Silkkiterrieri kehitettiin Australiassa, missä kasvattajat yhdistivät pieniä terrierityyppejä luodakseen eloisan seurakoiran, jossa olisi sekä tyylikkyyttä että työkoiran intoa. Rodulla on läheinen yhteys yorkshirenterrieriin ja australianterrieriin, ja näiden vaikutus näkyy yhä sen ulkonäössä ja luonteessa. Suuri osa näyttävän turkin laadusta on peräisin yorkshirenterrieriltä, kun taas australianterrieri toi rotuun sitkeyttä, itsevarmuutta ja käytännöllisiä terrierin vaistoja.

Vaikka silkkiterrieriä pidetään nykyään yleensä seurakoirana, sitä ei luotu pelkän ulkonäön vuoksi. Varhaisia silkkiterriereitä arvostettiin valppaina pieninä kotikoirina, jotka kykenivät myös torjumaan tuhoeläimiä. Tämä kauneuden ja hyödyllisyyden yhdistelmä muovasi rodun luonnetta. Vielä nykyäänkin monilla yksilöillä on voimakas halu jahdata, tutkia ja partioida ympäristöään.

Ajan myötä silkkiterrieri sai suosiota myös Australian ulkopuolella tyylikkään ulkonäkönsä, kätevän kokonsa ja rohkean luonteensa ansiosta. Se vetosi ihmisiin, jotka halusivat pienen mutta aktiivisen ja osallistuvan koiran passiivisen seuralaisen sijaan. Tässä mielessä se sijoittuu kiinnostavasti koristeellisten kääpiörotujen ja karumpien työterrierien väliin.

Nykyään silkkiterrieri on pääasiassa seuralainen ja perhekoira, ja jotkut harrastavat sen kanssa myös koiraurheilua tai tottelevaisuutta. Osa omistajista yllättyy siitä, kuinka paljon tämä pieni koira nauttii tekemisestä. Rotu voi näyttää tarpeeksi huolitellulta näyttelykehään, mutta silkkisen turkin alla on edelleen toiminnasta pitävä koira.

Jos tutustut pieniin seurakoirarotuihin laajemmin, [Koirarodut](https://getapet.com/fi/breeds/dog)-osiosta voit vertailla silkkiterrieriä muihin terriereihin ja kääpiökoiriin, joiden hoidon ja liikunnan tarpeet poikkeavat toisistaan.

Rodun historiassa erityisen kiinnostavaa on se, ettei se ole koskaan menettänyt terrierin sisuaan. Monet pienet koirat tunnetaan ennen kaikkea ulkonäöstään, mutta silkkiterrieri on säilyttänyt toimeliaisuutensa ja kipinänsä. Se on tärkeä syy siihen, miksi rodun omistautuneet harrastajat ovat siihen niin kiintyneitä.

## Arki silkkiterrierin kanssa

Elämä silkkiterrierin kanssa on usein nautinnollista ja hauskaa, mutta vaatii enemmän aktiivista osallistumista kuin ensikertalainen saattaa odottaa. Rotu on riittävän pieni kerrostalokotiin, mutta se ei ole koristeellinen sivustaseuraaja. Se huomaa rutiinit, reagoi kodin tunnelmaan ja haluaa yleensä olla aidosti mukana arjessa. Se voi tarkoittaa yhteisiä lenkkejä, uusien leikkien opettelua, keittiön tapahtumien valvomista tai vieraista ilmoittamista jo ennen kuin ovikello on ehtinyt soida loppuun.

Rodun vaatima sitoutuminen on kohtuullista mutta jatkuvaa. Silkkiterrieri ei tarvitse äärimmäistä liikuntaa, mutta se tarvitsee selkeän päivärytmin. Myös turkinhoito on olennainen osa omistamista. Jos nautit harjaamisesta ja koiran pitämisestä siistinä, se voi olla mieluisaa puuhaa. Jos et, budjettiin kannattaa varata rahaa ammattimaiseen turkinhoitoon tai käytännölliseen, helppohoitoiseen leikkaukseen.

Uuden omistajan kannattaa varautua seuraaviin asioihin:

- Säännöllinen harjaus ja turkin tarkistaminen
- Päivittäiset lenkit ja lyhyet koulutustuokiot
- Haukkumisen hallinnan harjoittelu jo varhain
- Huolellinen tutustuttaminen lapsiin ja muihin lemmikkeihin
- Jatkuva hammashoito
- Pientenkin pakoreittien valvominen, sillä pienet terrierit voivat olla yllättävän seikkailunhaluisia

Vuosikulut vaihtelevat maan ja elämäntavan mukaan, mutta omistajan tulee varautua laadukkaan ruoan, eläinlääkärinhoidon, turkinhoitovälineiden tai trimmauskäyntien, vakuutuksen, koulutuskurssien ja ennaltaehkäisevän hoidon kustannuksiin. Monessa kodissa vuotuinen summa on selvästi suurempi kuin pienestä koirasta osataan odottaa. Pieni koko vähentää ruokakuluja, mutta ei välttämättä terveydenhoidon tai turkinhoidon kustannuksia. Vakuutusta kannattaa usein harkita, etenkin rodulle, joka voi ajan mittaan tarvita hampaisiin tai niveliin liittyvää hoitoa. [Lemmikkivakuutus](https://getapet.com/fi/pet-insurance)-sivusta voi olla apua pitkän aikavälin budjetin suunnittelussa.

Silkkiterrierille hyödyllisiä varusteita ovat hyvin istuvat valjaat, kevyt talutin, turkinhoitokampa, pehmeä harja, liukumattomalla pohjalla varustettu peti, turvalliset hampaita hoitavat purutuotteet ja aktivointilelut. Monet hyötyvät myös sisäkäyttöön tarkoitetusta rampista tai portaista, jos ne mielellään kiipeävät huonekaluille.

<x-quote text="Suurin yllätys ei ollut turkinhoito vaan se, kuinka tärkeä päivittäinen rutiini oli. Niinä päivinä, kun kunnon lenkki ja viiden minuutin harjoittelu jäivät väliin, se haukkui sisällä paljon enemmän." from="Oskar, ensimmäisen koiransa omistaja" />

Oikealle ihmiselle tämä rotu on erittäin antoisa kumppani. Silkkiterrieri sopii omistajalle, joka haluaa pienen, tyylikkään ja älykkään koiran, jossa on terrierin henkeä, ja joka vastaa mielellään tuohon eloisuuteen ajalla, kärsivällisyydellä ja johdonmukaisella hoidolla.

Silkkiterrieri

Silkkiterrieri on pieni, tyylikäs mutta vankkarakenteinen terrieri, jolla on hieno, silkkinen turkki ja rohkea, eloisa luonne. Tämä kiintyvä ja valpas koira sopii omistajalle, joka pystyy huolehtimaan säännöllisestä turkinhoidosta, päivittäisistä lenkeistä, koulutuksesta ja aivojumpasta. Siinä yhdistyvät usein helposti mukana kulkeva koko ja vahvat terrierinvaistot.

Kennel Showsilk

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Swedish Kennel Club

The Kennel Club (United Kingdom)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

A small breeder of Poodles in the South of Sweden. Living on a farm together with our dogs.

Vindgårdens kennel

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Norwegian Kennel Club (NKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Cathrine Uhrberg

## Perustiedot

- Englanninkääpiöterrieri on pieni brittiläinen seurakoira, jolla on selvästi terrierimäinen luonne.
- Rotumääritelmän mukainen **ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm** ja **ihannepaino 2,7–3,6 kg**. Nämä luvut kuvaavat ihannetta, eivät kaikkia terveitä aikuisia koiria.
- Karva on lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Väri on musta selvärajaisin punaruskein merkein.
- Rotu on aktiivinen, valpas ja usein herkkä ilmoittamaan havainnoistaan haukkumalla. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja stressinsietokyky vaihtelevat kuitenkin yksilöittäin ja sukulinjoittain.
- Ohut turkki suojaa heikosti kylmältä. Hyvin istuva takki voi olla tarpeen Skandinavian kylminä päivinä.
- Pienet jyrsijät voivat herättää jahtaamisvietin. Lasten ja suurempien koirien yhdessäoloa koiran kanssa on valvottava rauhallisesti loukkaantumisriskin pienentämiseksi.
- Painota dokumentoitua terveyttä, luonnetta ja sukutaulun monimuotoisuutta enemmän kuin pitkää luetteloa geenitesteistä, joiden tarkoitusta ei ole täsmennetty.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninkääpiöterrierin tulee olla tyylikäs, tiivisrakenteinen ja tasapainoinen. Sen ääriviivat ovat selkeät, mutta se ei saa vaikuttaa hauraalta. Pään ja raajojen tulee olla sopusuhtaiset runkoon nähden, ja liikkeiden vapaat, tasaiset ja täsmälliset. Ohuet, korkealle kiinnittyneet korvat muistuttavat muodoltaan kynttilän liekkiä, ja niiden tulee olla täysin pystyssä yhdeksän kuukauden iästä lähtien.

Rotumääritelmässä 25–30 cm:n säkäkorkeus ja 2,7–3,6 kg:n paino kuvataan nimenomaan ihannemitoiksi. Ne eivät ole yleinen normaalivaihtelun alue eivätkä ainoa terveen rakenteen mittari. Huomioi myös koiran kuntoluokka, sopusuhtaisuus, liikkeet ja se, miten koira selviytyy arjessa. Ihannepainosta poikkeava koira ei ole automaattisesti yli- tai alipainoinen.

Ainoa hyväksytty väri on musta, jossa on punaruskeat merkit määrätyissä kohdissa päätä, rintaa, raajoja ja rungon alapuolta. Mustan ja punaruskean tulee erottua selvästi toisistaan. Karvan tulee olla lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Turkki on yleensä helppohoitoinen: pyyhi lika pois ja käytä tarvittaessa pehmeää harjaa tai liinaa. Tarkista samalla iho, tassut, kynnet, korvat, silmät ja suu.

Lyhyessä turkissa ei ole lämmittävää aluskarvaa. Sovita ulkoilun kesto säähän, liikunnan rasittavuuteen ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin. Takki voi olla kylmällä säällä järkevä, mutta koira tarvitsee silti liikuntaa ja päivittäistä ulkoilua. Huuhtele ja kuivaa tassut tiesuolalle altistumisen jälkeen ja totuta koira jo nuorena rauhalliseen kynsienhoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Englanninkääpiöterrieri on tavallisesti valpas ja aktiivinen seuralainen, mutta rotukuvaukset eivät korvaa yksittäisen koiran arviointia. Rotumääritelmä edellyttää valpasta luonnetta ilman liiallista hermostuneisuutta. Ruotsalaisissa rotua koskevissa asiakirjoissa monia koiria kuvataan uteliaiksi, kiintyviksi ja innokkaiksi osallistumaan, mutta niissä kerrotaan myös huomattavasta vaihtelusta omistajien kokemuksissa.

Rotu voi suhtautua vieraisiin varautuneesti, ja jotkut yksilöt haukkuvat herkästi jonkun tullessa ovelle. Tämä ei tarkoita, että jokainen englanninkääpiöterrieri olisi etäinen tai äänekäs. Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä tai muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin ja hellävaraiseen käsittelyyn sekä miten nopeasti ne palautuvat yllättävistä tilanteista.

Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset eivät anna rodusta luotettavaa kokonaiskuvaa. Vuoden 2022 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa oli mukana vain 21 BPH-kuvauksen aloitusta, ja julkaistu rodun keskiarvo perustui ainoastaan 11 Ruotsissa syntyneeseen koiraan. Tämän pienen ryhmän tuloksissa näkyi epävarmuutta ja vähäisempää itsevarmuutta vieraiden ihmisten seurassa, mutta otos on liian pieni kuvaamaan kaikkia rodun koiria. Kysy luonteista usean sukupolven ajalta ja vältä yhdistelmiä, joiden vanhemmat ovat selvästi arkoja, hermostuneita tai herkästi stressaantuvia.

Rodun historia rotanpyytäjänä näkyy joissakin koirissa kiinnostuksena pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan. Hiiret, hamsterit ja marsut on siksi pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta; pelkkä rotunimi ei takaa onnistumista. Leikkiä huomattavasti suurempien koirien kanssa on valvottava ja tarvittaessa rajoitettava, sillä pieni ja hentoluustoinen koira voi loukkaantua, vaikka molemmat koirat olisivat ystävällisiä.

## Koulutus ja liikunta

Englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta tietty minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, sää, vauhti ja tekemisen sisältö ovat yleistä aikatavoitetta tärkeämpiä. Yhdistä päivittäisiin kävelyihin ja pidempiin retkiin hajutyöskentelyä, leikkiä, helppoja etsintätehtäviä, temppuja ja rauhallista lepoa. Aikuinen koira jaksaa usein liikkua enemmän kuin sen koosta voisi päätellä, kun taas pentu tarvitsee lyhyempiä tekemishetkiä, vapaata liikkumista ja runsaasti lepoa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun nopealle ja tarkkaavaiselle luonteelle. Pidä harjoitukset lyhyinä ja selkeinä. Kiinnitä erityistä huomiota kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen ja liikkuvista häiriöistä poispäin kääntymiseen. Käytä aidattua aluetta tai pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii myös houkuttelevassa ympäristössä.

Ehkäise jatkuvaa ovella haukkumista opettamalla koira menemään omalle paikalleen pois eteisestä. Palkitse sitä sinne rauhoittumisesta ja pyydä vieraita odottamaan koiran rauhoittumista ennen kuin he ottavat siihen kontaktia. Tavoitteena ei ole täydellinen hiljaisuus vaan selkeä vaihtoehto jatkuvalle hälytyshaukulle.

Totuta pentu jo varhain hellävaraisesti hampaiden ja korvien tutkimiseen, raajojen ja tassujen kosketteluun sekä turvalliseen nostamiseen. Harjoittelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen, olla myönteistä ja edetä pienin askelin. Näin arjen hoitotoimet, eläinlääkärikäynnit ja koiranäyttelyissä pöydällä tutkiminen sujuvat helpommin.

## Terveys

Englanninkääpiöterrierin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan suositellut terveystutkimukset, vain tietyissä sukulinjoissa olennaiset testit ja sitovat rekisteröintivaatimukset. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan silmätutkimusta sekä polvilumpioiden ja sydämen tutkimista. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä englanninkääpiöterrierille ei kuitenkaan aseteta pakollisia rotukohtaisia terveystutkimuksia. Tutkimus voi silti olla hyödyllinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Ruotsalainen terveystieto on rajallista. Jalostusstrategiassa kerrotaan pienessä kyselyssä ilmoitetuista sydämen sivuäänistä sekä melko vähäisistä silmä- ja polvitutkittujen koirien määristä. Nämä tiedot antavat aihetta kysymyksiin ja tutkimuksiin, mutta niiden perusteella ei voida päätellä, kuinka yleinen jokin sairaus rodussa on. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy sisaruksilla, vanhemmilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista sairauksista.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan kolme DNA-testiä jalostuskoirille, joiden sukutaulussa on yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria: nuoruusiän dilatoiva kardiomyopatia (JDCM), ksantinuria ja tyypin 1 von Willebrandin tauti. Voimassa olevissa brittiläisissä terveyssuosituksissa rodulle suositellaan JDCM-testiä, tyypin II ksantinuriatestiä ja silmätutkimusta, mutta vWD1-testiä ei mainita. Siksi sukutaulu ja asiaankuuluvat kansalliset suositukset kannattaa tarkistaa ennen laajan testipaneelin tilaamista ilman selkeää tarkoitusta.

JDCM on vakava sydänsairaus, joka voi puhjeta jo nuorena. Tyypin II ksantinuria voi aiheuttaa ksantiinikiteitä virtsateihin ja munuaisvaurioita. Molemmat periytyvät autosomissa peittyvästi: koira, jolla on yksi muuttunut geenikopio, on kantaja eikä sen odoteta sairastuvan, kun taas kaksi muuttunutta kopiota merkitsee sairastumisriskiä. Kantajaa ei tarvitse automaattisesti sulkea jalostuksesta. Yhdistelmä on suunniteltava niin, etteivät pennut peri kahta muuttunutta geenikopiota, ja samalla on turvattava perinnöllinen monimuotoisuus.

Pyydä ennen pennun ostamista selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä silmä-, polvi- ja sydäntutkimuksia on tehty, milloin ne on tehty ja mitkä olivat tulokset?
- Onko sukutaulussa yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria, ja mitkä DNA-testit ovat siksi olennaisia?
- Mitä tiedetään lähisukulaisten, ei vain vanhempien, terveydestä ja luonteesta?
- Miten kasvattaja välttää lähisukulaisten yhdistämistä ja yksittäisten jalostuskoirien liiallista käyttöä?

## Historia ja alkuperä

Englanninkääpiöterrieri on brittiläinen kääpiökoirarotu, joka polveutuu black and tan -terrieristä. Kaupungistumisen aikaan 1800-luvulla pieniä terriereitä käytettiin rottien torjuntaan, ja kapakoissa järjestettiin myös verisiä rotantappokilpailuja. Tämä historia auttaa ymmärtämään rodun terrierimäistä luonnetta, mutta sitä ei pidä romantisoida.

Britanniassa rotu tunnettiin useilla nimillä, kuten Miniature Black and Tan Terrier ja Black and Tan Toy Terrier. Britannian Kennel Club muutti nimeksi English Toy Terrier (Black and Tan) vuonna 1960. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin Yhdysvalloista vuonna 1958.

Pohjoisamerikkalaisia toy manchesterinterriereitä on sittemmin käytetty pienen geenipohjan laajentamiseen, ja niitä voi esiintyä ruotsalaisissa ja muissa pohjoismaisissa sukutauluissa. Tämä ei tarkoita, että rotujen määritelmät olisivat samanlaiset. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan eroja muun muassa pään muodossa ja ylälinjassa. Tulevalle omistajalle sukutaulu auttaa selventämään sekä koiran taustaa että sitä, mitkä DNA-testit voivat olla olennaisia.

## Arki rodun kanssa

Englanninkääpiöterrieri voi viihtyä kerrostaloasunnossa, kun se pääsee ulkoilemaan, saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii rauhoittumaan talon äänistä huolimatta. Kodin koko ei korvaa kävelylenkkejä, eikä pihakaan korvaa päivittäistä tekemistä. Jos äänet kantautuvat helposti asuntoon, aloita jo varhain rauhallisen käytöksen harjoittelu oven, hissin ja yhteisen porraskäytävän läheisyydessä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran ollessa turvallisella mielellä ja rauhallinen, pidennä aikaa hitaasti ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Järjestä työpäiviksi apua sen sijaan, että olettaisit pienen koiran voivan olla pitkiä aikoja yksin.

Rotu voi elää lasten kanssa, mutta aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eivätkä lapset saa nostaa, kantaa tai jahdata sitä. Sama varovaisuus koskee rajua leikkiä suurempien koirien kanssa. Englanninkääpiöterrieri on hentoluustoinen mutta ei koriste-esine: se tarvitsee turvallista liikuntaa, ja perheen on huolehdittava siitä, ettei se putoa, jää puristuksiin tai joudu kovakouraisesti käsitellyksi.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa pientä mutta aktiivista koiraa, pystyy tarjoamaan päivittäistä seuraa ja koulutusta ja on valmis arvioimaan koiraa yksilönä stereotypioiden sijaan. Harkittu päätös perustuu aikuisten lähisukulaisten tapaamiseen, terveystietojen tarkistamiseen ja arkeen, joka toimii myös kylmällä säällä tai silloin, kun koiraa ei voi ottaa mukaan.

Englanninkääpiöterrieri

English Toy Terrier Club (UK)

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Pieni ja elegantti musta-ruskea kääpiöterrieri, jolla on siro mutta urheilullinen rakenne ja helppohoitoinen lyhyt turkki. Uskollinen ja ihmisläheinen koira kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Eloisa, älykäs ja herkkä englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä suojaa äärimmäisiltä lämpötiloilta.

I breed English Toy Terriers as a way to honor Mickey, my beloved dog who was taken from me far too suddenly at the age of eight. Through this work, I carry his memory forward, focusing on the same spirit, loyalty, and joy he brought into my life. Each dog represents a small piece of him, and this journey is both a tribute and a way to keep his legacy alive.

Carina B. Helgesen

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Norwegian Kennel Club

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

Sorma Gards

Vi holder til i kanten av Haugesund  ved Viksefjorden.

Dronning Sjøkanten

## Perustiedot

Walesinspringerspanieli on oma brittiläinen rotunsa, ei englanninspringerspanielin punavalkoinen muunnos. Se on jalostettu riistan ylösajoon ja noutamiseen, ja se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tiiviin perhe-elämän säännölliseen koulutukseen ja ulkoiluun.

- Rotu on keskikokoinen ja tiivisrakenteinen. Uroksen säkäkorkeus on noin 48 cm ja nartun noin 46 cm.
- Rotumääritelmä sallii ainoastaan syvän punaisen ja valkoisen värityksen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä, silkkistä ja tiheää. Hapsutuksen tulee olla kohtuullista.
- Tyypillinen walesinspringerspanieli on ystävällinen, iloinen, työintoinen ja aktiivinen, mutta yksilöiden luonteissa on eroja.
- Rotu tarvitsee muutakin kuin korttelin ympäri kävelyä. Hajutyöskentely, yhteistyö ja mahdollisuudet liikkua vaihtelevassa maastossa ovat tärkeä osa arkea.
- Ruotsissa pentujen rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkkatutkimustulos. Kirjattu tutkimustulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia.
- Yhteiselo lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa voi sujua hyvin, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Koirayksilö, kasvatus, tutustuttaminen ja aikuisen valvonta ovat kaikki tärkeitä.

Ennen kaikkea tämä rotu sopii ihmiselle, joka nauttii koiran kanssa tekemisestä. Walesinspringerspanielin on opittava myös lepäämään, odottamaan ja olemaan rauhallisesti lyhyitä aikoja yksin. Jatkuva tekeminen ilman kykyä rauhoittua ei luo tasapainoista arkea.

## Ulkonäkö ja turkki

Walesinspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen ja ketterä spanieli, jonka rakenne soveltuu pitkäkestoiseen työskentelyyn. Runko on tiivis mutta ei raskas, ja liikkeiden tulee olla voimakkaat ja maatavoittavat. Urosten säkäkorkeus on noin 48 cm ja narttujen noin 46 cm, mutta terve rakenne ja kokonaisuuden toimivuus ovat tärkeämpiä kuin se, osuuko yksittäisen koiran korkeus sentilleen näihin lukemiin.

Väritys erottaa rodun selvästi muista spanieleista: rotumääritelmä sallii vain syvän punaisen ja valkoisen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä sekä silkkistä ja tiheää. Raajoissa, korvissa ja hännässä on hapsutusta, mutta sen tulee olla kohtuullista. Erittäin runsas, kihara tai helposti takkuuntuva turkki ei vastaa rotumääritelmän kuvaamaa käytännöllistä karvapeitettä.

Turkinhoito onnistuu kotona, mutta siitä on tehtävä säännöllinen rutiini. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin:

- korvat ja hapsut metsälenkkien, uimisen ja pitkässä heinikossa liikkumisen jälkeen
- kainalot, nivuset ja korvantaustat, joihin voi alkaa muodostua takkuja
- tassut ja anturoiden väliset karvat etenkin märällä tai lumisella säällä
- iho ja korvat, jos koira alkaa rapsuttaa itseään, ravistella päätään tai haista poikkeavalta

Harjaa turkki, kun siihen alkaa jäädä irtokarvaa tai muodostua takkuja, ja poista roskat ennen kuin ne tarttuvat tiukasti kiinni. Kuivaa korvat ja turkki uimisen jälkeen, mutta älä puhdista tervettä korvakäytävää rutiininomaisesti ilman tarvetta. Ruotsin kennelliitto suosittelee yleisohjeena trimmausta kolmesta neljään kertaa vuodessa, kun taas rotuyhdistys korostaa tarpeen vaihtelevan yksilöittäin. Sopiva ajankohta määräytyy karvan kasvun, tassujen pidon ja korvien ympäristön ilmanvaihdon mukaan. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän kalenterin mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Walesinspringerspanielin tulee olla ystävällinen, iloinen ja hyvin aktiivinen, ei aggressiivinen tai hermostunut. Työskentelevältä spanielilta odotetaan yhteistyökykyä, yhteydenpitoa ohjaajaan sekä kykyä vuorotella toiminnan ja levon välillä. Nämä ominaisuudet voivat tehdä rodun kouluttamisesta palkitsevaa, mutta ne eivät tarkoita, että jokainen walesinspringerspanieli olisi helppo koira jokaiseen kotiin.

Monet walesinspringerspanielit haluavat pysytellä lähellä omia ihmisiään ja osallistua arkeen. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen kontaktin hakemista. Voimakasta pelokkuutta, jatkuvaa stressiä tai kyvyttömyyttä rauhoittua ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä. Rotuyhdistys huomauttaa myös, että suhteellisen harvat koirat ovat osallistuneet virallisiin käyttäytymisen arviointeihin. Siksi laajat yleistykset koko rodun luonteesta olisivat harhaanjohtavia.

Kun tapaat kasvattajan, älä tyydy kuvaukseen ”ystävällinen perhekoira”. Pyydä saada tavata emä tavallisessa arkitilanteessa ja kysy, miten vanhemmat, sisarukset ja aiemmat jälkeläiset suhtautuvat vieraisiin paikkoihin, ihmisiin, ääniin, lepoon ja yksinoloon. Koira, joka palautuu nopeasti yllättävästä tilanteesta ja pystyy rauhoittumaan uudelleen, kertoo arjesta enemmän kuin pelkät tittelit tai innokas ensitervehdys.

Lasten seurassa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Nuori, innokas walesinspringerspanieli saattaa tervehtiä ihmisiä riehakkaasti ja kantaa esineitä suussaan, vaikka sen tarkoitus olisi ystävällinen. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai halutessa vetäytyä pois.

## Koulutus ja liikunta

Walesinspringerspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä, mutta kaikille koirille sopivaa virallista tuntimäärää ei ole. Hyvä suunnitelma tarjoaa koiralle riittävästi tekemistä ilman, että se jää ylivireiseksi, kipeytyy tai ei ehdi palautua.

Rodun alkuperäinen työ selittää sen koulutustarpeita. Spanieli etsii riistaa maastosta ohjaajan edestä, ajaa sen liikkeelle ampumatilaisuutta varten ja noutaa sen jälkeen saaliin. Arjessa samat ominaisuudet näkyvät kiinnostuksena hajuihin, liikkeeseen ja esineisiin. Koulutuksessa kannattaa siksi painottaa seuraavia asioita:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan, aluksi helpossa ympäristössä ja vähitellen suuremmissa häiriöissä
- pitkän liinan käyttö kaikkialla, missä koiraa ei vielä voi turvallisesti pitää vapaana
- maltti: rauhallinen odottaminen, kun jokin liikkuu tai muut koirat työskentelevät
- esineiden kantaminen ja luovuttaminen ilman ristiriitoja
- selkeä taukovihje ja rauhallinen paikka, johon koira voi asettua lepäämään

Tuo lenkkeihin vaihtelua etsintäleikeillä, jäljestyksellä, noutamisella tai muilla tehtävillä, joissa tarvitaan sekä hajuaistia että yhteistyötä. Myös agility, rally-toko ja toko voivat sopia yksilölle. Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman montaa harrastusta vaan löytää kokonaisuus, jossa koira pystyy työskentelemään keskittyneesti ja sen jälkeen lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat lyhyitä harjoituksia, vapaata liikkumista sopivassa maastossa ja kuormituksen asteittaista lisäämistä. Älä yritä väsyttää niitä pitkillä, yksitoikkoisilla matkoilla tai toistuvalla hyppimisellä. Sovita aikuisen koiran liikuntamäärä sen kuntoon, terveyteen, lämpötilaan ja edellisen päivän tekemiseen. Jäykkyys, tavallista hitaampi palautuminen, levottomuus liikunnan jälkeen tai heikentynyt uni ovat merkkejä siitä, että arjen rytmiä on muutettava.

## Terveys

Walesinspringerspanielia pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta tulevan omistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin ja silmiin sekä kysyä lähisukulaisten iho- ja korvaongelmista. Terveystutkimukset vähentävät epävarmuutta, mutta ne eivät takaa yksittäisen koiran pysymistä terveenä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin kennelliiton lonkkaniveldysplasiaohjelman tasolle 2. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja kysy myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. ”Lonkkakuvattu” kertoo vain siitä, että tutkimus on tehty, ei siitä, millaisen tuloksen koira sai.

Silmien terveys on erotettava Ruotsin lonkkatutkimusvaatimuksesta. Ruotsin rekisteröintisäännöt eivät edellytä tältä rodulta silmätutkimustulosta, mutta walesinspringerspanielien rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille gonioskopiaa eli kammiokulman tutkimusta. Tutkimuksessa arvioidaan silmän nesteen poistumisreittiä, ja sitä hyödynnetään glaukooman eli silmänpainetaudin vähentämiseen tähtäävässä työssä. Kyseessä on vakava silmäsairaus, jota rotuyhdistys seuraa erityisen tarkasti. Kysy ajantasaisista silmä- ja gonioskopiatuloksista, lähisukulaisten löydöksistä sekä siitä, miten kasvattaja on huomioinut tulokset yhdistelmää suunnitellessaan.

Rotuyhdistyksen terveyskysely nostaa myös korvat, kutinan, ihon ja silmät seurattaviksi osa-alueiksi. Tämä ei tarkoita, että jokaisella walesinspringerspanielilla olisi näitä ongelmia. Tarkista koira uimisen sekä märässä tai tiheässä kasvillisuudessa liikkumisen jälkeen. Kysy eläinlääkärin neuvoa, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta, epämiellyttävää hajua, pään ravistelua, kipua tai näkökyvyn muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Walesinspringerspanieli kehittyi Walesin punavalkoisista spanieleista, ja se tunnustettiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1902. Walesin punavalkoisista spanieleista on kirjallisia mainintoja jo 1300-luvulta, mutta vanhoja alkuperäkertomuksia ei pidä esittää tarkempina kuin mitä todisteet tukevat.

Koiria käytettiin pääasiassa metsästykseen. Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen liikkeelle suojasta, ei siihen, että rotu olisi englanninspringerspanielin muunnos. Nykyisen rodun työhön kuuluvat riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1963, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1965. Ruotsin walesinspringerspanieliyhdistys perustettiin vuonna 1980. Nykyään rotua käytetään metsästykseen ja haavoittuneen riistan jäljestämiseen sekä aktiivisena seura- ja harrastuskoirana, mutta sen alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen avain sen tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen.

## Arki rodun kanssa

Walesinspringerspanieli voi asua niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, kunhan arjessa on riittävästi tekemistä, palautumisaikaa ja mahdollisuuksia päästä hyville ulkoilualueille. Suuri piha ei korvaa yhteistä harjoittelua, eikä kerrostaloasunto ole itsessään ongelma. Aktiivinen ulkoiluelämä tuo kuitenkin mukanaan märkää turkkia, hiekkaa, siemeniä ja kuraisia tassuja, joihin on varauduttava.

Opeta yksinoloa vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja hyvin harjoitellutkin aikuiset koirat pärjäävät tavallisesti yksin vain muutamia tunteja päivässä. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koira tulee viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee tarpeilla käynnin ja ulkoilun väliä, ei tavoiteltavaa yksinoloaikaa. Järjestä apua, jos työpäivät tai matkat pitävät sinut poissa pidempään kuin koira pystyy rauhallisesti olemaan yksin.

Rotu voi elää muiden koirien kanssa, mutta valitse koirakaverit ja tutustumistavat yksilöiden mukaan. Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan suurempaa varovaisuutta, sillä ylösajava koira voi reagoida äkilliseen liikkeeseen. Varhainen totuttaminen voi auttaa, mutta turvallisuutta ei pidä perustaa oletukseen ”kiltistä rodusta”. Käytä portteja, erillisiä lepopaikkoja ja valvottuja kohtaamisia, kunnes tiedät, miten eläimet käyttäytyvät yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiset lonkkatulokset molemmilla vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on?
- Onko vanhemmille tehty silmätutkimus ja gonioskopia, ja millaisia löydöksiä suvussa esiintyy?
- Miten ne suhtautuvat uusiin paikkoihin, ihmisiin, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Millaista metsästysviettiä, ohjattavuutta ja rauhoittumiskykyä aiemmat jälkeläiset ovat osoittaneet?
- Millaista turkinhoitoa ja tekemistä kasvattajan omien koirien arkeen kuuluu?

Walesinspringerspanieli sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen työskentelykumppanin eikä passiivisesti mukana kulkevaa koiraa. Kun pystyt tarjoamaan hajutyöskentelyä, selkeää koulutusta, rauhallista palautumista ja runsaasti yhteistä aikaa, rodun työinto voi saada mielekkään paikan perheen arjessa.

Walesinspringerspanieli

The Welsh Springer Spaniel Club of UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Keskikokoinen, urheilullinen ja punavalkoinen walesinspringerspanieli on kotoisin Walesista, ja se on jalostettu luotettavaksi metsästyskoiraksi. Se on hellä ja ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Rotu on herkkä ja yleensä terve. Sillä on säänkestävä turkki, ja se viihtyy mudassa ja vedessä.

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Kooikerhondje on kotoisin Alankomaista ja kuuluu FCI:n noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään.
- **Koko:** Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 38–42 cm:n ja nartuille 35–40 cm:n säkäkorkeuden, mutta painoa siinä ei määritellä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Koira houkutteli sorsia alankomaalaiseen eendenkooi-pyyntijärjestelmään. Se ei metsästänyt sorsia vaan herätti niiden uteliaisuuden näyttäytymällä näkösuojien välistä ja heiluttamalla valkoista häntäänsä.
- **Luonne:** Rodun tulee olla eloisa, valpas, ystävällinen ja työskentelyhaluinen. Monet yksilöt ovat läheisiä perheensä kanssa mutta varautuneita vieraita kohtaan. Yksilöllinen vaihtelu on huomattavaa.
- **Liikunnan ja tekemisen tarve:** Tämä pieni metsästyskoira reagoi nopeasti. Se tarvitsee monipuolisia lenkkejä, nenä- ja aivotyötä sekä harjoitusta rauhoittumiseen toiminnan jälkeen.
- **Turkki:** Keskipitkä turkki on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Koira esitetään luonnollisessa turkissa ilman trimmausta. Korvien mustat karvankärjet ovat toivottavat mutta eivät pakolliset.
- **Ennen pennun ostamista:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset polvi- ja silmätutkimustulokset sekä von Willebrandin taudin, ENM:n ja polymyosiitin testitulokset. Kysy myös, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän luonnetta, terveyttä ja sukulaisuutta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kooikerhondje on pieni ja ketterä metsästyskoira, jonka runko on lähes neliömäinen ja liikkeet kevyet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Sallitut vaihteluvälit ovat uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 35–40 cm. Virallinen rotumääritelmä ei määrittele painoa, joten rotuoppaissa usein mainitut painot ovat vain suuntaa antavia eivätkä osa rotumääritelmää. Kuntoluokka, rakenne ja lihasmassa kertovat yksittäisestä koirasta enemmän kuin yleinen vaa'an lukema.

Karvapeite on keskipitkä, tiheä ja suora tai hieman laineikas, ja siinä on pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Päässä on väriä silmien ympärillä ja poskissa, ja värialueita erottaa valkoinen piirto. Korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja niissä on hapsut. Pitkät mustat karvankärjet eli korvakorut ovat toivottavat mutta eivät välttämättömät. Runsaskarvaisessa hännässä on valkoinen puuhka.

Turkin kuuluu säilyttää luonnollinen ulkonäkönsä, eikä sitä tavallisesti tarvitse muotoilla tai trimmata kauttaaltaan. Tarkista korvien takana, jaloissa ja hännän alla olevat hapsut sormin, kammalla tai harjalla. Harjaa turkki, kun huomaat takun alkuja tai kun siihen on ulkoillessa tarttunut siemeniä ja risuja, sekä tavallista useammin karvanlähtöaikaan. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän viikkoaikataulun noudattaminen, sillä turkin runsaus, aktiivisuus ja vuodenaika vaihtelevat.

Pese koira, kun se on likainen, ja kuivaa korvat ja turkki huolellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Tarkista samalla kynnet, tassut, iho ja korvat. Ihon punoitus, voimakas haju, aristus tai toistuva kutina on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Rodusta lähtee karvaa, eikä sitä voi kuvata hypoallergeeniseksi. Allergiset reaktiot eivät johdu pelkästään turkista, eikä minkään rodun voida taata sopivan tietylle allergiselle ihmiselle. Epävarmassa tilanteessa kannattaa viettää aikaa useiden aikuisten koirien kanssa niiden kodeissa ennen päätöksen tekemistä.

## Luonne ja persoonallisuus

Kooikerhondje on yleensä nopea, tarkkaavainen ja hyvin tietoinen ympäristönsä tapahtumista. Rotumääritelmä kuvaa sitä eloisaksi, ketteräksi, itsevarmaksi ja sitkeäksi koiraksi, joka on ystävällinen ja valpas olematta tarpeettoman äänekäs. Tämä on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Ruotsin ja Alankomaiden rotuyhdistykset kuvaavat selvää vaihtelua: jotkin koirat tervehtivät uusia ihmisiä mielellään, kun taas toiset tarkkailevat ensin mieluummin etäältä.

Varautuneisuus ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Rauhallisen, varautuneen koiran tulee saada kieltäytyä tutustumisesta. Pyydä vieraita olemaan aluksi huomioimatta koiraa ja anna sen itse päättää, lähestyykö se heitä. Nurkkaan ahdistettu koira voi yrittää puolustaa omaa tilaansa, joten pakotetut tervehtimiset ovat harvoin hyvää sosiaalistamista. Aggressiivisuus ja liiallinen arkuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.

Monet kooikerhondjet huomaavat liikkeet, äänet ja mielialojen muutokset hyvin nopeasti. Kovat ojennukset tai ennakoimaton arki voivat siksi aiheuttaa epävarmuutta. Selkeät rutiinit, lempeät rajat ja toivotusta käytöksestä palkitseminen ohjaavat paremmin. Sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisia kokemuksia ja niiden jälkeistä palautumisaikaa. Se ei ole kilpailu siitä, kuinka monta ihmistä ja koiraa pentu saadaan tervehtimään.

Muiden koirien seurassa kooikerhondje voi olla seurallinen, valikoiva tai tiukka omasta tilastaan. Valitse sille tasapainoisia leikkikavereita. Pyydä saada tavata emä ja selvitä, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin. BPH-luonnekuvauksen tulokset voivat antaa hyödyllistä kuvailevaa tietoa, mutta BPH ei ole hyväksytty–hylätty-testi eikä se voi ennustaa pennun tulevaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Kooikerhondje tarvitsee sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä. Terve aikuinen koira voi nauttia pitkistä lenkeistä, vaihtelevista maastoista, hajutyöskentelystä, noutamisesta sekä agilityn, rally-tokon tai tokon kaltaisista harrastuksista. Mikään tietty päivittäinen liikuntamäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivan määrän ratkaisevat ikä, terveys, kunto ja kyseisen päivän tekemisen kuormittavuus.

Arvioi kokonaisuuden tasapainoa. Koira, joka pystyy työskentelemään keskittyneesti, rauhoittuu sen jälkeen ja liikkuu seuraavana päivänä vaivattomasti, on todennäköisesti saanut sopivasti kuormitusta. Levottomuus voi johtua myös liiallisesta kiihdyttävästä toiminnasta tai siitä, ettei koira ole koskaan oppinut rentoutumaan. Jäykkyyden, ontumisen tai selvän kestävyyden muutoksen syy tulee selvittää sen sijaan, että harjoittelua vain jatkettaisiin oireista huolimatta.

Anna tehtävän vaikeuden ja koiran keskittymiskyvyn määrittää harjoituksen pituus. Palkitse ruoalla, leikillä tai mahdollisuudella mieluisaan tekemiseen ja vuorottele tarkkuutta vaativia tehtäviä helpompien onnistumisten kanssa. Luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, käsittelyyn tottuminen, odottaminen ja turvalliseen lepopaikkaan rauhoittuminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Pennun on saatava tutkia ympäristöään, kehittää koordinaatiotaan ja pitää runsaasti taukoja. Vältä ohjeita, joissa lenkin pituus lasketaan pelkän iän perusteella. Alusta, vauhti, leikin kuormittavuus ja pennun väsymisen merkit ovat aivan yhtä tärkeitä. Toistuvat jyrkät käännökset, korkeat hypyt ja jatkuva pallonheitto voivat odottaa, kunnes koiran voima ja kehonhallinta ovat kehittyneet pidemmälle.

Rotu voi reagoida nopeasti liikkeeseen ja ympäristön tapahtumiin. Harjoittele huomion suuntaamista ohjaajaan ja luoksetuloa pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista. Valitse paikat sen mukaan, kuinka hyvin juuri kyseinen koira on hallinnassa. Rodun aiempi käyttö tuhoeläinten torjunnassa antaa aihetta varovaisuuteen pieneläinten lähellä, mutta metsästyskiinnostus vaihtelee, eikä sitä pidä olettaa yhtä voimakkaaksi kaikilla yksilöillä.

## Terveys

Pennunostajan kannattaa keskittyä dokumentoituihin tuloksiin ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta. Polvien ja silmien terveys, tyypin III von Willebrandin tauti, perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia ja polymyosiitti ovat kooikerhondjella tärkeitä huomioitavia asioita. Myös lonkkatulokset voivat kuulua Ruotsin rotuyhdistyksen suosituksiin. Tutkimuksen tekeminen ei tarkoita samaa kuin hyvä tutkimustulos, eikä rotuyhdistyksen suositus välttämättä ole sitova rekisteröintiehto.

**Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaanmenossa** polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin Kennelliitto ilmoitti huhtikuussa 2026, että rodun terveysohjelma oli siirretty tasolta 2 pelkkään tulosten keskitettyyn rekisteröintiin. Keskitetty rekisteröinti tarkoittaa, että tutkimus on vapaaehtoinen, mutta Ruotsin Kennelliitto tallentaa tuloksen, kun tutkimus on tehty sen ohjeiden mukaisesti. Vanhoissa säännöissä ja verkkosivuilla voi yhä näkyä aiempi vaatimus. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset polvitutkimustulokset ja tarkista, mitkä säännöt olivat voimassa astutushetkellä. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”tutkittu”.

**Tyypin III von Willebrandin tauti eli VWD** on vakava perinnöllinen verenvuototauti, jota on esiintynyt rodussa. Siihen on saatavilla DNA-testi, ja Ruotsin Kennelliitto voi rekisteröidä hyväksymänsä tulokset keskitetysti. Keskitetty rekisteröinti ei itsessään määrää, millaisia yhdistelmiä saa tehdä. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman DNA-tulos tai todennettava todistus siitä, että koira on vanhempiensa perusteella vapaa sairauden aiheuttavasta geenimuunnoksesta. Kasvattajan tulee osata selittää, miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

**Perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia eli ENM** on etenevä neurologinen sairaus. Sairastuneilla nuorilla koirilla ensioire voi olla takajalkojen lievä koordinaatiohäiriö, usein 6–15 kuukauden iässä. Sen jälkeen kävely vaikeutuu vähitellen. Sairauteen on saatavilla DNA-testi, ja sen periytymistä käsitellään yksinkertaisena resessiivisenä eli peittyvänä ominaisuutena: kantaja ei sairastu geenimuunnoksen vuoksi, mutta pentu voi periä kaksi riskikopiota, jos molemmat vanhemmat siirtävät muunnoksen sille. Pyydä molempien vanhempien varmennetut tulokset ja selkeä perustelu yhdistelmälle.

**Perinnöllinen polymyosiitti** on monimutkaisempi sairaus. Se voi aiheuttaa lihasheikkoutta, jäykkää liikkumista ja heikentynyttä kestävyyttä, syömis-, juomis- tai nielemisvaikeuksia tai molempia oirekokonaisuuksia samanaikaisesti. Tutkimuksissa sairaus on yhdistetty DNA-muunnokseen, jonka penetranssi on matala. Tämä tarkoittaa, että muunnos lisää riskiä mutta ei ratkaise sitä, sairastuuko koira. Tulosta ei voi pelkistää luokkiin ”terve, kantaja tai sairas”, eikä DNA-tulos ole diagnoosi. Kasvattajan tulee osata selittää, miten vanhempien tulokset ja suvun terveystiedot ovat vaikuttaneet yhdistelmän valintaan.

Pyydä myös silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisilla todetuista sairauksista. Vastuullinen kasvattaja näyttää alkuperäiset tulokset tai todennettavan rekisterimerkinnän, keskustelee sekä vahvuuksista että riskeistä ja perustelee yhdistelmän. Tarkista ostohetkellä Ruotsin Kennelliiton voimassa olevat säännöt ja rotuyhdistyksen suositukset, sillä molemmat voivat muuttua.

## Historia ja alkuperä

Kooikerhondje kehitettiin Alankomaissa poikkeukselliseen tehtävään eendenkooi-sorsapyydyksellä, joka koostui lammesta, näkösuojista ja kapenevista pyyntikäytävistä. Koira liikkui rauhallisesti näkösuojien välistä esiin ja takaisin niin, että sen valkoinen, heiluva häntä vilahteli näkyvissä. Kesyt sorsat seurasivat, koska ne yhdistivät koiran ruokaan, ja villisorsat tulivat perässä uteliaisuuttaan. Kun linnut olivat edenneet riittävän pitkälle pyyntikäytävään, kooiker eli pyydyksen hoitaja otti tehtävän hoitaakseen. Koiran tehtävä oli houkutella sorsia, ei ajaa niitä takaa tai noutaa niitä.

Maatilalla sama koira saattoi torjua tuhoeläimiä, pitää seuraa ja ilmoittaa tulijoista. Tämä työ auttaa ymmärtämään rodun nopeuden, itsenäisyyden ja ohjaajan kanssa tehtävän yhteistyön yhdistelmää, mutta ei määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Nykyistä rotua muistuttavia koiria esiintyy vanhassa alankomaalaisessa taiteessa, mutta nykyrodun dokumentoitu elvytystyö alkoi 1940-luvulla. Paronitar van Hardenbroek van Ammerstol etsi vanhan tyypin koiria, ja Tommie-nimisestä nartusta tuli tärkeä kantakoira. Alankomaiden kennelliitto hyväksyi väliaikaisen rotumääritelmän vuonna 1966 ja tunnusti rodun virallisesti vuonna 1971.

Ensimmäinen kooikerhondje saapui Ruotsiin vuonna 1994, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1996. Rodun kapea kantapohja ja jalostuskoirien kansainvälinen vaihto ovat tärkeää taustaa nykyiselle työlle, jossa hyödynnetään dokumentoituja terveystietoja ja vaalitaan geneettistä monimuotoisuutta. Siksi on erityisen arvokasta, että kasvattaja keskustelee koko yhdistelmästä eikä esittele vain yhtä testitulosta.

## Arki rodun kanssa

Arki kooikerhondjen kanssa sujuu parhaiten, kun sekä toiminnalle että levolle on selkeä paikkansa. Piha ei korvaa yhteisiä lenkkejä, uusia ympäristöjä ja harjoittelua. Jos koira kiihtyy rappukäytävän äänistä tai ikkunan takana näkyvästä liikkeestä, lisää etäisyyttä ärsykkeisiin, estä tarvittaessa näkyvyys, järjestä turvallinen lepopaikka ja palkitse rauhallisuudesta jo ennen haukkumisen alkamista.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa liikuntaa, hajutyöskentelyä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat äänien kantautuminen, ulkoilumahdollisuudet ja omistajan arkirutiinit. Erityisen ääniherkän tai haukkuherkän koiran voi olla vaikea asua huonosti äänieristetyssä talossa. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät vastaavanlaisissa kodeissa.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisten valvontaa, hellävaraista käsittelyä ja suojaisa lepopaikka. Lasten ei pidä seurata koiraa, häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana eikä halata sitä, kun se yrittää poistua. Lasten seurassa viihtyvä kooikerhondje voi olla hyvä perhekoira, mutta rotunimi ei takaa äkillisten liikkeiden ja kovien äänien sietämistä. Pyydä kasvattajaa auttamaan perheeseen sopivan pennun valinnassa ja ottamaan huomioon aikuisten sukulaisten käyttäytyminen.

Tutustuta koira muihin eläimiin yhtä rauhallisesti. Monet kooikerhondjet elävät sopuisasti koirien tai kissojen kanssa, kun kaikilla eläimillä on paikka, johon vetäytyä. Pienlemmikkien turvaksi tarvitaan fyysinen este, eikä niitä saa koskaan käyttää metsästyskiinnostuksen ”testaamiseen”. Älä jätä eläimiä keskenään liian varhain, vaikka ensimmäinen kohtaaminen olisi sujunut hyvin.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään ahdistumatta. Kamera voi paljastaa varhaisia merkkejä, kuten edestakaisin kulkemista, läähätystä tai jatkuvaa ääntelyä. Rodulle ei ole yhteistä sopivaa yksinolon tuntimäärää, eikä paniikkiin joutuvaa koiraa pidä jättää pidemmäksi aikaa yksin siinä toivossa, että se ”tottuisi”.

Rotu ei edellytä kokenutta kilpakoiraharrastajaa, mutta se on harvoin vaivaton ensivalinta ihmiselle, joka haluaa kaikkia automaattisesti rakastavan ja ilman harkittua koulutusta mukana kulkevan koiran. Ensikertalainenkin voi onnistua hyvin asiantuntevan kasvattajan ja palkitsemiseen perustuvan koulutusohjaajan tuella. Olennaista on, nautitko nopeasta ja yksilöllisestä koirasta ja oletko valmis huomioimaan sekä sen kyvykkyyden että oman tilan tarpeen.

Kooikerhondje

The Nederlandse Kooikerhondje (UK) Club

Raad van Beheer (Dutch Kennel Club)

Societé Centrale Canine (French Kennel Club)

FCI (Fédération Cynologique Internationale)

Keskikokoinen tai pienehkö hollantilainen metsästyskoira, jolla on oranssinpunavalkoinen turkki, mustat korvankärjet ja tuuhea valkoinen häntä. Perhettään kohtaan hellä, vieraita kohtaan pidättyväinen, älykäs ja herkkä. Tarvitsee päivittäin liikuntaa, koulutusta ja seuraa. Yleensä terve rotu, jolla seurataan joidenkin perinnöllisten sairauksien esiintymistä.

En liten kvalitativ uppfödning av Welsh Springer Spaniel och Nederlandse Kooikerhondje i hemmiljö.

Lovely Design’s kennel

## Perustiedot

Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.

- **Koko:** voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- **Rodun asema:** Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- **Luonne:** eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- **Arjen tärkein kysymys:** onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?

## Ulkonäkö ja turkki

Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.

Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.

Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.

Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.

Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.

Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.

Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.

## Koulutus ja liikunta

Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.

Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.

## Terveys

Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.

Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.

Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.

## Historia ja alkuperä

Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.

Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.

Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.

## Arki biewerterrierin kanssa

Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.

Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.

Biewerterrieri

Deutscher Biewer Yorkshire Terrier Club (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Biewerterrieri on pieni, kolmivärinen kääpiökokoinen seurakoira, jonka pitkä, silkkinen ja vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, leikkisä ja ihmisrakas koira sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa sekä lempeää koulutusta. Hyvällä hoidolla se voi elää noin 15-vuotiaaksi.

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

Golden Dreampaws

## Perustiedot

Staffordshirenbullterrieri on brittiläinen, tiivisrakenteinen terrieri, joka on kokoonsa nähden erittäin voimakas. Se on oma tunnustettu rotunsa, eikä sama rotu kuin amerikanstaffordshirenterrieri, bullterrieri tai amerikanbully. Sopivan omistajan kanssa se voi olla läheinen ja aktiivinen kumppani. Valinnan tulee kuitenkin perustua yksittäisen koiran luonteeseen, käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja perheen kykyyn hallita voimakasta ja nopeaa koiraa – ei lempinimiin tai stereotypioihin.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Midlandsissa ja Staffordshiressa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 3, terrierit
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 35,5–40,5 cm
- **Paino:** uroksilla 12,7–17 kg ja nartuilla 11–15,4 kg
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja tiivis
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa kouluttaa palkitsemalla, osaa lukea koiran kehonkieltä ja on suunnitellut harkitusti koirakohtaamiset, liikunnan ja palautumisen

Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, kiintymystä osoittavaksi, rohkeaksi ja luotettavaksi. Tämä on jalostustavoite, ei takuu jokaisen yksilön ominaisuuksista. Varhainen kasvuympäristö, terveys, kokemukset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki arkeen. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos hän on valmis harjoittelemaan arjen hallintataitoja ja ehkäisemään vaikeita tilanteita ennalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Staffordshirenbullterrierissä tulisi yhdistyä lihasvoima, tasapainoinen rakenne, ketteryys ja vapaat liikkeet. Rintakehä on leveä, runko tiivis ja pää lyhyt ja syvä, kallo leveä. Suurempi paino ei tarkoita parempaa rotutyyppiä. Korkeuden ja painon tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja liian painavaksi kasvava koira menettää rodulta edellytettyä liikkuvuutta.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 35,5–40,5 cm. Urosten tulisi painaa 12,7–17 kg ja narttujen 11–15,4 kg. Painohaarukan yläraja ei ole itseisarvoinen tavoite, vaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, sukupuolta ja rakennetta on arvioitava kokonaisuutena.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Poista irtokarva ja pese koira tarpeen mukaan kiinteän pesuaikataulun sijaan. Kutinaa, toistuvaa punoitusta tai tassujen nuolemista ei pidä kuitata tavallisena turkinhoito-ongelmana.

Hyväksytyt värit ovat punainen, kellanruskea, valkoinen, musta ja sininen valkoisin merkein tai ilman sekä kaikki juovikkaan eli brindlen sävyt valkoisin merkein tai ilman. Maksanruskea sekä musta ruskein merkein ovat rotumääritelmän mukaan ehdottoman ei-toivottuja. Sininen on hyväksytty väri, mutta väriä ei koskaan pidä asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti suunnitellun jalostusyhdistelmän edelle.

Rodun pää on suhteellisen lyhyt, mutta hengityksen tulee olla vapaata ja hiljaista. Toistuvaa tuhisemista, selvästi äänekästä hengitystä kohtuullisessa rasituksessa tai voimakasta kuorsaamista nukkuessa ei pidä selittää rodulle normaaliksi. Pään ja hengitysteiden toimivuutta arvioidaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Staffordshirenbullterrierin odotetaan olevan ihmisiin kiintyvä, rohkea ja luonteeltaan tasapainoinen, mutta ruotsalaiset käyttäytymiskuvaukset osoittavat suurta yksilöllistä vaihtelua. Koira voi olla avoin ja energinen, pidättyväisempi tai herkästi kuormittuva. Vanhempien ja lähisukulaisten arjesta saadut konkreettiset esimerkit ovat siksi hyödyllisempiä kuin väitteet siitä, miten rotu ”aina” käyttäytyy.

Voimakas ja pitkään jatkuva tervehtiminen ei osoita, että koira olisi sosiaalisesti varma. Se voi kertoa myös korkeasta viretilasta tai sosiaalisesta stressistä. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan uudelleen, ja sillä on oltava mahdollisuus vetäytyä kontaktista. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ja äärimmäinen arkuus eivät kuulu rodun ihanteeseen, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ei kerro, miten se käyttäytyy muiden koirien kanssa. Rodun historian ja ruotsalaisen rotuyhdistyksen kuvaaman vaihtelun vuoksi leikkikaverit kannattaa valita huolellisesti. Ei pidä olettaa, että aikuinen koira viihtyy vieraassa koiraryhmässä tai koirapuistossa. Kaikki staffordshirenbullterrierit eivät ole aggressiivisia muita koiria kohtaan. Ratkaisujen tulee perustua koiran todelliseen leikkityyliin, kykyyn irrottautua tilanteesta, jännittyneisyyteen ja kokemuksiin – ei sukupuoleen tai rotunimikkeeseen perustuviin sääntöihin.

BPH, MH ja ruotsalainen luonneindeksi voivat antaa hyödyllistä tietoa vanhemmista ja sukulaisista, mutta ne eivät ennusta pennun koko persoonallisuutta. Kysy, miten koirat reagoivat yllätyksiin, ihmisiin, käsittelyyn, laukauksiin ja koirakohtaamisiin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat.

Lempinimi ”lastenhoitajakoira” ei ole turvallisuusarvio. Myös hyvin ihmisläheinen koira voi stressaantua, olla kivulias tai reagoida nopeasti. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi aina valvottava tarkkaavaisen aikuisen, joka osaa lukea tilannetta ja puuttua siihen ajoissa.

## Koulutus ja liikunta

Staffordshirenbullterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa yhtä liikuntamäärää ei ole. Hyvään viikkoon voi kuulua lenkkejä erilaisissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja rauhallisia päiviä. Määrää tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen, lämpötilaan, rasituksen voimakkuuteen ja palautumiseen.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun energisyyteen ja yhteistyöhaluun. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo tai pitkän liinan käyttö, muiden koirien ohittaminen, tekemisen keskeyttäminen, rauhallinen tervehtiminen, odottaminen, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Tavoitteena ei ole sokea tottelevaisuus, vaan koira, joka pystyy tekemään hyviä valintoja myös innostuneena.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi leikkiä kaikkien kanssa. Muutama huolella valittu koirakaveri, selkeät tauot ja hallitut kohtaamiset tarjoavat usein paremmat lähtökohdat kuin kaoottinen koirapuisto. Keskeytä tilanne, jos koirien kehot jäykistyvät, leikki muuttuu yksipuoliseksi, kierrokset vain nousevat tai toinen koira yrittää päästä pois. Harjoitelkaa rauhallista oleskelua etäämmällä sen sijaan, että menisitte aina lähelle.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöä, leikkiä ja kehittää kehonhallintaansa ilman pitkäkestoista, toistuvaa tai pakotettua liikuntaa. Aikuisille koirille esimerkiksi nosework, toko, rally-toko ja koiralle sovitettu agility voivat tarjota sekä aivotyötä että yhteistyötä. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen.

Kuumalla säällä tai rasittavassa liikunnassa anna koiran hengityksen ja palautumisen ohjata toimintaa. Hakeudu eläinlääkäriin, jos hengitys muuttuu selvästi työlääksi tai äänekkääksi, koira horjuu tai sen hengitys ei palaudu normaaliksi. Tällaisia oireita ei pidä hyväksyä osaksi rodun ulkomuotoa.

## Terveys

Allergiat ja atooppiset ihosairaudet kuuluvat staffordshirenbullterrierien tämänhetkisiin keskeisiin terveyskysymyksiin Ruotsissa. Älä kysy vain, onko vanhemmalla tutkimustulos, vaan selvitä myös vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten kutina, korvavaivat, tassuongelmat ja muut iho-oireet. Toistuvat iho-oireet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja arkeen pitkään.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen nykyisessä työssä korostuvat myös nivelet ja liikkuminen – erityisesti lonkat, kyynärpäät ja polvet – sekä silmät, hampaat, purenta ja hengitys. Rodulla esiintyy sarveiskalvovaurioita ja väärään suuntaan kasvavia ripsiä, ja virheasentoiset kulmahampaat voivat vaurioittaa suun kudoksia. Pyydä saada nähdä, miten vanhemmat liikkuvat ja hengittävät tavallisessa toiminnassa, eivät vain näyttelyasentoon aseteltuina.

Terveysvaatimukset ja suositukset ovat eri asioita. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä staffordshirenbullterrierin vanhemmilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiettyä terveystutkimustulosta. Rotuyhdistyksen nykyinen jalostusstrategia suosittelee silti, että molemmilla vanhemmilla on lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä BPH- tai MH-kuvauksella selvitetyt luonneominaisuudet. Ostajan tulee pyytää nähtäväksi varsinaiset tulokset silloinkin, kun ne eivät ole rekisteröinnin ehto.

L2Hga ja HC ovat kaksi erillistä peittyvästi periytyvää sairautta, joihin on olemassa DNA-testit. Ruotsin Kennelliitto tallentaa L2Hga-tulokset keskitetysti terveysohjelman tasolla 1. Kantaja ei sairastu kyseisen peittyvän geenimuunnoksen vuoksi, mutta sen saa yhdistää vain geenimuunnoksesta vapaaksi todettuun koiraan. Koiraa, joka on perinyt sairausmuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, ei tule käyttää jalostukseen. Tarkista suunnitellun yhdistelmän koirien tunnistetiedot, testien päivämäärät ja tulokset. DNA-testi ei kerro mitään allergioista, nivelistä, hengityksestä tai yleisterveydestä.

Nykyisessä jalostusstrategiassaan rotuyhdistys suosittelee välttämään kahden sinisen tai kahden valkoisen koiran yhdistämistä. Tämä on jalostusyhdistelmiä koskeva suositus, ei todiste siitä, että jokainen sininen tai valkoinen koira olisi sairas. Älä koskaan valitse pentua ensisijaisesti poikkeavan värin vuoksi äläkä tyydy puutteellisempiin asiakirjoihin saadaksesi tietyn ulkonäön.

## Historia ja alkuperä

Staffordshirenbullterrieri kehittyi Englannin Midlandsissa ja Staffordshiren alueella vanhoista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. Sen taustaan kuuluvat aikakauden veriset eläintaistelut ja koiratappelut. Kun kytkettyjen eläinten kimppuun usuttaminen kiellettiin vuonna 1835, koiratappelut jatkuivat laittomina. Samalla koirat elivät tiiviisti omistajiensa rinnalla. Tämä historia on syytä kuvata avoimesti, mutta se ei tee jokaisesta nykykoirasta aggressiivista eikä sitä pidä käyttää riskialttiin käyttäytymisen romantisointiin.

Työ yhtenäisen rodun kehittämiseksi vauhdittui 1900-luvulla. Britannian Kennel Club tunnusti staffordshirenbullterrierin 25. toukokuuta 1935. Tämä loi perustan kirjalliselle rotumääritelmälle ja järjestelmällisemmälle jalostukselle, jonka tavoitteena oli voimakas, ketterä ja tasapainoinen terrieri. Ensimmäinen tunnettu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1962.

Nykyistä rotua tulee arvioida tämän päivän toimintakyvyn, terveyden ja luonteen perusteella. Historia selittää, miksi voimaan, kestävyyteen ja koirakohtaamisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta se ei koskaan korvaa yksilöllistä arviota.

## Arki rodun kanssa

Staffordshirenbullterrierit voivat elää lasten kanssa, mutta yksikään koira ei ole lastenhoitaja. Aikuisen tulee ohjata yhdessäoloa, koiralle on annettava rauha nukkua ja syödä, ja sekä lapsella että koiralla on oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai ottaa siltä tavaroita.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienempien eläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Aiempi rauhallinen yhteiselo on hyödyllinen tieto, mutta ei tae tulevasta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä ne fyysisesti erillään, kun kukaan ei voi valvoa, ja tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Keskeytä jahtaaminen, tuijottamiseen lukkiutuminen tai kiihtyminen jo varhain.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran toiminnan, tarpeidentekoulkoilujen ja palautumisen tarpeet täyttyvät ja omistaja pystyy hallitsemaan meluun ja kohtaamisiin liittyvät tilanteet porraskäytävissä ja sisäänkäynneillä. Totuta koira yksinoloon vähitellen ja seuraa sen käyttäytymistä, mieluiten kameran avulla. Koko rodulle sopivaa yhtä yksinoloaikaa ei ole. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää koiran tavanomaiseen säilyttämiseen eikä tavallisena ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Pyydä ennen ostoa muutakin kuin luettelo tutkimusten nimistä:

- Tarkista koiran rekisteröity rotu ja sukutaulu, jotta sitä ei sekoiteta muihin bull-and-terrier-rotuihin.
- Pyydä nähtäväksi lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten ihosta, korvista, tassuista, hampaista, purennasta, hengityksestä ja liikkumisesta.
- Tarkastele BPH- ja MH-tuloksia tai luonneindeksiä yhdessä konkreettisten arjen ja koirakohtaamisten esimerkkien kanssa.
- Selvitä, miksi kasvattaja valitsi juuri nämä kaksi koiraa ja mitä heikkouksia yhdistelmällä pyritään parantamaan.

Tärkein kysymys ei ole, onko rotu ”kiltti” vai ”kova”, vaan sopivatko koiran ominaisuudet kotiisi ja pystytkö tarjoamaan sille turvallista koulutusta, sopivaa tekemistä, lepoa ja sopivaa seuraa.

Staffordshirenbullterrieri

The Staffordshire Bull Terrier Club of Great Britain

American Kennel Club (AKC) - Though not EU, it is a well-established source

Staffordshirenbullterrieri on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja vahva englantilainen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se tunnetaan syvästä kiintymyksestään ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tämä eloisa ja herkkä koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, positiivista koulutusta, kestäviä puruleluja ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Viking Stafforsdshire

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

Uppfödning av cocker spaniel i liten skala i hemmiljö i Täby utanför Stockholm. Alla våra hundar är meriterade och hälsotestade och valpar säljes enligt Svenska Kennelklubbens regler: besiktigade, chip-märkta, vaccinerade och dolda felförsäkrade.

Giggs

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Som del i min mammas uppfödning av dvärgschnauzer har vi nu tagit en första kull på vår bichon Havanais tik Lupita.

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet