Delejmians

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

The Kennel Club (UK)

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Norwegian Kennel Club

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Nordkalottens kennel

## Perustiedot

Cockapoo on cockerspanielin ja villakoiran risteytys, ei yhtenäinen rotu, jolla olisi yhteinen rotumääritelmä. Siksi koko, turkki, aktiivisuustaso ja luonne voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Hyödyllisimmät tiedot pennusta saa sen omista vanhemmista ja lähisukulaisista, ei cockapoon yleiskuvauksesta.

- **Tausta:** cockerspanielin ja villakoiran risteytys
- **Vaihtelu:** cockerin sukulinja ja villakoiran kokomuunnos vaikuttavat muun muassa kokoon, turkkiin ja työskentelytapaan
- **Tavalliset sukupolvimerkinnät:** F1 tarkoittaa cockerspanielin ja villakoiran risteytystä. Esimerkiksi merkinnän F1b b-kirjain kertoo, että myöhempi sukupolvi on takaisinristeytetty jompaankumpaan vanhempaisrotuun
- **Tärkeää tietää:** sukupolvimerkintä kuvaa polveutumista, mutta ei takaa tietynlaista turkkia, kokoa, luonnetta tai terveydentilaa
- **Mitä omistajalta tarvitaan:** aikaa koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja säännölliseen turkinhoitoon sekä halua arvioida koiraa yksilönä risteytyksen maineeseen luottamisen sijaan

Kysy aina, minkä tyyppinen cockerspanieli ja minkä kokoinen villakoira pennun taustalla on. Käyttölinjaisella englannincockerspanielilla voi olla erilaisia ominaisuuksia kuin näyttelylinjaisella cockerilla, ja toy-, kääpiö-, keskikokoisen ja isovillakoiran kokoeroilla on huomattava merkitys arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Aikuisen cockapoon kokoa ja turkkia ei voi ennustaa yhden yhteisen mittataulukon perusteella. Villakoiria on neljää kokomuunnosta, ja lopputulokseen vaikuttavat myös cockerin sukulinja ja perinnöllinen vaihtelu. Kysy kasvattajalta, millaista cockeria ja mitä villakoiran kokomuunnosta risteytyksessä on käytetty, mikä on vanhempien säkäkorkeus ja paino sekä millaisiksi aikuiset täys- tai puolisisarukset ovat kehittyneet. Tämä kertoo enemmän kuin koko risteytykselle annetut yleiset kokotiedot.

Turkki voi olla melko suora, laineikas tai kihara. Karvaa voi lähteä vähän, selvästi tai jotakin siltä väliltä, jopa saman pentueen sisaruksilla. Villakoiraristeytyksistä saattaa irrota vähemmän karvaa kuin monista muista koirista, mutta kihara turkki takkuuntuu herkemmin, etenkin märkänä. Vähäinen karvanlähtö ei siis tarkoita vähäistä hoidon tarvetta.

Käy turkki läpi sekä harjalla että kammalla ihoa myöten. Jos kampa takertuu, turkissa on yhä takkuja, vaikka pinta näyttäisi hyvin harjatulta. Harjauksen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu juuri kyseisen koiran turkin pituudesta ja tiheydestä sekä arjen olosuhteista, ei yhdestä kaikille cockapoo-koirille sopivasta aikataulusta. Totuta pentu rauhallisesti ja varhain tassujen, korvien ja kasvojen käsittelyyn sekä fööniin ja trimmauskoneeseen.

Cockapoo ei ole allergiavapaa koira. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosta irtoavassa aineksessa, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa pentuesisarusten välillä. Vähäinen karvanlähtö, kihara turkki tai F1b-merkintä ei siis takaa, että allerginen ihminen voisi elää koiran kanssa. Allergiaoireista kärsivän kannattaa kysyä neuvoa terveydenhuollosta ennen koiran hankintaa ja varautua siihen, että reaktiot voivat vaihdella koirayksilöstä toiseen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Cockapoossa voivat yhdistyä cockerspanielin eloisuus ja yhteistyöhalu sekä villakoiran aktiivisuus ja koulutettavuus, mutta risteytys ei tuota ennalta määrättyä luonnetta. Sosiaalisuus, jahtaamisinto, ääniherkkyys, rauhoittumiskyky ja suhtautuminen käsittelyyn voivat kaikki vaihdella. Myös ympäristöllä, varhaisilla kokemuksilla ja koulutuksella on suuri merkitys.

Suhtaudu varauksella lupauksiin, joiden mukaan jokainen cockapoo on helppo ensikoira tai sopii automaattisesti lapsiperheeseen. Brittiläisessä kyselytutkimuksessa, joka sisälsi tietoja 9 402 koirasta, havaittiin useita käyttäytymiseroja yleisten villakoiraristeytysten ja niiden vanhempaisrotujen välillä. Tutkimus ei tue ajatusta siitä, että risteytykset tarvitsisivat yleisesti vähemmän koulutusta. Tulokset koskevat ryhmiä eivätkä ennusta yksittäisen pennun käyttäytymistä, mutta ne osoittavat, miksi myyntipuhe ei saa korvata kunnollista käyttäytymisen arviointia.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai ainakin emä ja muita läheisiä aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllättävästä äänestä, lähestyvät ihmisiä olematta tunkeilevia, sietävät turhautumista ja rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Kysy erikseen haukkumisesta, resurssien puolustamisesta, jahtaamisesta, yksinolosta, autoilusta ja turkinhoidosta. Todellisia tilanteita kuvaavat vastaukset ovat hyödyllisempiä kuin luonnehdinnat ”kiltti” tai ”perheystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Cockapoo tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta mikään minuutteihin perustuva sääntö ei sovi jokaiselle koiralle. Paljon toistetulle pentujen liikunnan viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä tukea, eikä sitä pidä käyttää tiukkana aikatauluna. Liikunnan määrän tulee perustua ikään, kokoon, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Pentu tarvitsee lyhyitä, vaihtelevia tekemishetkiä ja runsaasti lepoa. Aikuinen voi nauttia lenkeistä, hajutyöskentelystä, noutamisesta, ongelmanratkaisusta ja muusta harjoittelusta omistajansa kanssa.

Lisää kuormitusta vähitellen ja seuraa kokonaisuutta. Jäykkyys, haluttomuus liikkua, pitkään jatkuva ylivireys tai poikkeava väsymys tekemisen jälkeen ovat syitä keventää vaatimuksia ja ottaa tarvittaessa yhteyttä eläinlääkäriin. Jatkuvasti tekemistä hakeva koira saattaakin tarvita apua rauhoittumiseen, parempaa unta tai rauhallista hajutyöskentelyä, ei automaattisesti pidempää ja vauhdikkaampaa lenkkiä.

Aloita näiden taitojen harjoittelu varhain:

- luoksetulo ja kontaktin pitäminen ympäristön hajuista ja liikkeestä huolimatta
- rauhallinen hihnassa kävely sekä luotettava pysähtymis- tai irrottamisvihje
- korvien, tassujen, suun ja koko turkin rauhallinen käsittely
- siirtyminen aktiivisesta tekemisestä lepoon ja päinvastoin
- yksinolon asteittainen harjoittelu hyvin pienin askelin
- rento autoilu ja neutraalit kohtaamiset ihmisten ja koirien kanssa

Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja pidä vaikeustaso sopivana. Cocker-tausta voi tuoda kiinnostusta hajuihin, lintuihin ja liikkeeseen, kun taas villakoirataustaan yhdistetään usein nopea oppiminen. Pidä näitä mahdollisina lähtökohtina, älä takeina. Luoksetulon on toimittava asteittain lisääntyvien häiriöiden keskellä ennen kuin koiralle annetaan enemmän vapautta.

## Terveys

Cockapoo ei ole automaattisesti vanhempaisrotujaan terveempi. Toisessa, omistajilta kerättyihin tietoihin perustuvassa tutkimuksessa verrattiin kolmea yleistä villakoiraristeytystä niiden vanhempaisrotuihin. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu 86,6 prosentissa vertailuista. Tulos ei tue väitettä, että risteytykset olisivat yleisesti terveempiä, eikä myöskään väitettä, että ne olisivat yleisesti sairaampia. Aineisto kerättiin yhtenä ajankohtana, ja se kuvaa ryhmiä, joten sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen pennun terveyttä.

Käytännössä riskejä vähennetään arvioimalla kumpikin vanhempi oman rotunsa ja kokomuunnoksensa mukaisesti. Pyydä rekisterinumero tai muu todennettava tunnistetieto, kunkin tutkimuksen nimi, tutkimuspäivä ja varsinainen tulos. ”Eläinlääkärin tarkastama” tai ”DNA-testattu” ei riitä, ellei ole selvää, mitä on tutkittu.

### Tarkista cocker-vanhemman tiedot

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen pentuvälityksen kriteereihin kuuluvat dokumentoidut lonkkatulokset, voimassa oleva silmätutkimuslausunto ja familiaalisen nefropatian eli FN:n testitulos. Nämä ovat yhdistyksen kriteerejä puhdasrotuisten cockerpentueiden välitykselle, eivät kaikkia cockapoo-pentueita koskeva virallinen säännöstö. Ne ovat silti olennaisia tarkistettavia asioita cocker-vanhemman kohdalla. Kysy myös prcd-PRA:sta, mutta muista, että prcd-PRA-testi kattaa vain tämän tietyn PRA:n muodon eikä sulje pois kaikkia verkkokalvosairauksia.

### Tarkista villakoiravanhemman tiedot

Selvitä ensin villakoiran tarkka kokomuunnos. Ruotsissa toy-, kääpiö- ja keskikokoisilla villakoirilla on prcd-PRA:ta koskeva terveysohjelma, johon kuuluu tulosten kirjaaminen. Isovillakoirien jalostuksessa painotukset ovat toiset, ja lonkkatulokset ovat keskeisessä asemassa. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee myös polvitutkimusta ennen toy- ja kääpiövillakoirien jalostuskäyttöä. Tarkista, mitkä tutkimukset ovat olennaisia juuri kyseisen vanhemman kokomuunnokselle, äläkä tyydy pelkkään toteamukseen ”villakoira on tutkittu”.

Myös DNA-tuloksia on tulkittava yhdessä. Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa voidaan käyttää jalostukseen ilman sairaiden pentujen syntymistä, jos toinen vanhempi on geneettisesti vapaa samasta geenimuunnoksesta. Molempien vanhempien testitulosten on kuitenkin oltava todennettavissa. Pyydä eläinlääkäriä tai kyseistä rotuyhdistystä selittämään epäselvät tulokset.

## Historia ja alkuperä

Cockapoo polveutuu kahdesta rodusta, joiden työkäytöstä on dokumentoitua historiaa. Cockerspanieli kehitettiin Britanniassa riistaa ylösajavaksi ja noutavaksi metsästyskoiraksi. Sen nimi liittyy lehtokurpan metsästykseen. Villakoiralla on vanhempi eurooppalainen tausta vedestä noutavana koirana. Nykyään molempia pidetään myös seurakoirina ja monipuolisina harrastuskoirina.

Nykyinen risteytys on tullut suosituksi seurakoirana, mutta sillä ei ole yhteistä rotumääritelmää, joka yhtenäistäisi kokoa, turkkia ja muita ominaisuuksia. Väitteille tarkasta syntyvuosikymmenestä tai yhdestä alkuperäisestä jalostustavoitteesta on heikosti dokumentoitua näyttöä, eikä niitä pidä käyttää nykyisten koirien ominaisuuksien ennustamiseen. Yksittäisen pennun kohdalla vanhempien henkilöllisyys, käyttölinjat, terveys ja käyttäytyminen ovat paljon tärkeämpiä kuin yksinkertaistettu alkuperätarina.

## Arki cockapoon kanssa

Cockapoo voi sopeutua hyvin monenlaisiin koteihin, kun yksilön tarpeet sopivat perheen arkeen. Kerrostaloasunto ei itsessään ole este, mutta koira tarvitsee säännölliset rutiinit tarpeilla käymiseen, tekemiseen ja lepoon sekä harjoittelua porraskäytävän ja oven ulkopuolisten äänten varalle. Kodin koko ei ratkaise haukkumista tai ahdistusta. Tunnista reaktion laukaisevat tilanteet ja harjoittele sellaisella vaikeustasolla, jolla koira pystyy pysymään rauhallisena.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy rentona. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita, yrittää paeta tai ei pysty syömään yksin jäätyään, palaa harjoittelussa askel taaksepäin ja selvitä syy. Voimakas ahdistus vaatii eläinlääkärin ja pätevän käytösasiantuntijan apua.

Aikuisen tulee aina vastata lasten ja koiran välisistä tilanteista. Koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan, eivätkä lapset saa häiritä sitä, kun se nukkuu, syö tai yrittää siirtyä pois. Yhteensopivuus kissojen tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, hyödynnä etäisyyttä ja fyysisiä esteitä ja estä jahtaaminen ennen kuin annat eläimille enemmän vapautta yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi osata vastata seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä cockerin sukulinjaa ja villakoiran kokomuunnosta on käytetty, ja kuinka suuria vanhemmat ovat?
- Mitä kirjattuja terveystuloksia kummaltakin vanhemmalta on saatavilla päivämäärineen ja tunnistetietoineen?
- Miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät levossa, käsiteltäessä, ääniä kuullessaan, vieraiden koirien seurassa ja yksin ollessaan?
- Millainen turkki aikuisilla sukulaisilla on, ja millaista hoitoa se käytännössä vaatii?
- Miten pennut on kasvatettu ja totutettu ihmisiin, arjen ääniin, erilaisiin alustoihin, käsittelyyn ja lyhyisiin erossaoloihin?

Perusteltu arvio alkaa asiakirjoista ja havaittavista ominaisuuksista. Älä valitse cockapoota vain siksi, että sitä kuvaillaan allergiaystävälliseksi, helpoksi tai täydelliseksi perhekoiraksi.

Cockapoo

The British Cockapoo Society

PDSA (UK)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Cockapoot ovat pieniä tai keskikokoisia seurakoiria, jotka ovat cockerspanielin ja villakoiran risteytyksiä. Ne ovat ystävällisiä, ihmisläheisiä ja vilkkaita ja sopivat aktiivisille perheille sekä ensimmäistä koiraansa hankkiville. Monilta lähtee vain vähän karvaa, mutta ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, päivittäistä koulutusta sekä vähintään tunnin liikuntaa ja aivojumppaa päivässä.

## Perustiedot

Maltipoo on maltankoiran ja villakoiran risteytys, ei tunnustettu koirarotu, jolla olisi yhteinen rotumääritelmä. Siksi nimitykset Maltipoo, F1 ja F1b kertovat koiran taustasta, mutta eivät takaa tiettyä kokoa, turkkia, luonnetta tai allergiariskiä.

- **Tausta:** maltankoira ja villakoira kuuluvat molemmat FCI:n ryhmään 9 eli seurakoiriin ja kääpiökoiriin, mutta Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi Maltipoota omana rotunaan.
- **Koko:** Maltipoolla ei ole virallisia kokorajoja. Maltankoiran rotumääritelmässä säkäkorkeus on sukupuolesta riippuen 20–25 cm ja paino 3–4 kg. Villakoirasta on neljä kokomuunnosta: toyvillakoiran säkäkorkeus on yli 24 cm ja enintään 28 cm, kääpiövillakoiran yli 28 cm ja enintään 35 cm. Keskikokoiset villakoirat ja isovillakoirat ovat tätä suurempia. Villakoiran rotumääritelmässä ei määritellä kokomuunnosten painoa.
- **Turkki:** karvapeite voi olla suorempi, laineikas tai kiharampi, ja se vaatii usein paljon hoitoa. Arvioi koiran todellista turkkia sen sijaan, että luottaisit risteytyksen nimeen.
- **Aktiivisuus:** pieni koko ei tarkoita, että koiralle riittää sylissä istuminen. Päivittäinen liikunta, hajutyöskentely, leikki ja uuden oppiminen tulee sovittaa yksilön tarpeisiin.
- **Tärkeää ennen ostoa:** pyydä molempien vanhempien täydelliset nimet ja rekisterinumerot, jos ne ovat saatavilla, tieto villakoiran tarkasta kokomuunnoksesta sekä todennettavat, kummankin vanhemman rodun kannalta olennaiset terveystulokset.

Kasvattajat käyttävät merkintöjä F1 ja F1b kuvaamaan sitä, miten risteytys on tehty. Koska nämä merkinnät eivät kuulu mihinkään viralliseen Maltipoon rotumääritelmään, myyjän tulee aina kertoa, mitä rotuja ja keitä yksilöitä pentujen vanhemmat todellisuudessa ovat. Merkintä voi kuvata pentueen sukutaustaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun kehitystä.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltipoolla ei ole yhtenäistä, määriteltyä ulkomuotoa. Vanhempien koko, turkki ja geenit vaikuttavat enemmän kuin risteytyksen nimi. Kysy, mitä villakoiran kokomuunnosta risteytyksessä on käytetty, ja pyydä vanhempien kirjatut säkäkorkeudet. Väitteet siitä, että jokainen Maltipoona myytävä koira olisi esimerkiksi 20–35 cm korkea tai painaisi tietyn verran, ovat arvioita, eivät rotumääritelmä.

Maltankoiran rotumääritelmän mukainen karvapeite on pitkä, suora, silkkinen ja valkoinen, eikä siinä ole pohjavillaa. Villakoiralla on tiheä, kihara ja villava karvapeite tai nyöriturkki, ja rodussa esiintyy useita värejä. Risteytyksen turkissa nämä ominaisuudet voivat yhdistyä monin tavoin. Siksi kahden samalla sukupolvimerkinnällä markkinoidun koiran turkki voi tuntua erilaiselta ja käyttäytyä eri tavoin.

Varaudu säännölliseen turkinhoitoon. Hoitoväli riippuu karvan pituudesta, tiheydestä ja laadusta, koiran aktiivisuudesta sekä siitä, kuinka helposti turkki takkuuntuu. Hyvä tapa on jakaa turkkia jakauksille ja tarkistaa se kammalla ihoa myöten. Käy koko koira läpi ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa turkki kostuu tai jää valjaiden tai kaulapannan alle. Jos kampa takertuu, harjaus ei ole ulottunut turkin läpi ihoon asti.

Monien yksilöiden turkki on leikattava säännöllisesti, mutta sama leikkausväli ei sovi kaikille. Lyhyeksi leikattukin turkki on tarkistettava. Ammattitaitoinen trimmaaja voi auttaa valitsemaan välineet ja neuvomaan juuri kyseisen turkin hoidossa. Totuta pentu rauhallisesti ja palkiten kampaamiseen, pesuun, kuivaamiseen, kynsien leikkaamiseen sekä tassujen, suun ja korvien käsittelyyn jo ennen kuin turkinhoidosta tulee vaikeaa.

Maltipoo ei ole allergiaton eikä allergikolle varmasti sopiva koira. Koiran allergeeneja on irtokarvojen lisäksi muun muassa syljessä, ihosoluissa, talirauhasten eritteissä ja virtsassa. Vähäinen karvanlähtö tai villakoiramaisempi turkki ei siis koskaan takaa, että allerginen ihminen sietää koiraa, ei edes F1b-risteytyksen kohdalla.

## Luonne ja persoonallisuus

Maltipoon luonnetta ei voi pelkistää vanhempaisrotujen parhaiden ominaisuuksien vakiintuneeksi yhdistelmäksi. Maltankoiraa kuvataan kiintyväksi, eloisaksi, leikkisäksi ja helposti opetettavaksi. Villakoiraa puolestaan kuvataan ystävälliseksi, seuralliseksi, aktiiviseksi, vastaanottavaiseksi ja nopeaälyiseksi. Molemmat rodut voivat vaikuttaa Maltipoon luonteeseen, mutta siihen vaikuttavat myös vanhempien todellinen luonne, kasvuympäristö, kokemukset ja koulutus.

Siksi on parempi arvioida yksilöitä kuin luottaa ilmauksiin kuten ”perheystävällinen”, ”rauhallinen” tai ”täydellinen ensimmäinen koira”. Tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat ihmisiin ja arkiseen käsittelyyn. Kysy, miten pentuja on totutettu erilaisiin ihmisiin, ääniin ja alustoihin sekä lyhyisiin hetkiin, jolloin ne rauhoittuvat itsekseen.

Jotkut yksilöt ovat hyvin ihmisläheisiä ja leikkisiä, toiset pidättyväisempiä tai herkemmin reagoivia. Haukkuminen, reagointiherkkyys ja kyky rauhoittua eivät määräydy pelkän risteytyksen nimen perusteella. Rauhalliset rutiinit pienestä pitäen ja mahdollisuus häiriöttömään lepoon ovat hyödyllisempiä kuin oletus siitä, että koirasta tulee automaattisesti omistajansa ”pieni varjo” tai että sille kehittyy yksinolo-ongelmia.

## Koulutus ja liikunta

Maltipoo tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Huomioi ikä, koko, terveys, kunto ja palautuminen. Vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin voi yhdistää hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, leikkiä ja lyhyitä harjoitteluhetkiä.

Villakoiraa kuvataan aktiiviseksi ja molempia vanhempaisrotuja helposti opetettaviksi, joten koulutuksesta voi tulla tärkeä osa arkea. Käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja etene pienin askelin. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, kontaktia ja yhteistyöhön perustuvaa käsittelyä. Lisää vaikeustasoa vasta, kun koira on rento edellisessä vaiheessa.

Ympäristöön totuttamisen ei tarvitse olla intensiivistä. Anna pennun kohdata uusia ihmisiä, koiria, ääniä ja paikkoja sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, leikkimään tai hakemaan tukea. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkea, vaan selviytyä arjesta rauhallisesti. Sovita tekeminen ja leikki koiran kehoon, kehitysvaiheeseen ja palautumiseen.

Maltipoo voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on valmis perehtymään koiran koulutukseen ja sitoutumaan vaativaan turkinhoitoon. Pienikin koira edellyttää suunnittelua: yksinolo, käsittely, hampaiden harjaus ja rentoutuminen on opetettava aivan kuten muillekin koirille.

## Terveys

Maltipoon terveyttä tulee arvioida kummankin vanhemman kautta, sillä risteytyksellä ei ole omaa terveysohjelmaa eikä kattavaa ja luotettavaa terveystilastoa. Pitkä luettelo väitetyistä ”Maltipoon yleisistä sairauksista” kertoo vähemmän kuin vanhemmat, joiden henkilöllisyys voidaan varmistaa ja joille on tehty asianmukaiset tutkimukset ennen astutusta.

Pyydä kasvattajalta todennettavat tulokset ja tarkista rekisteröityjen vanhempien tiedot mahdollisuuksien mukaan Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Käytännössä kannattaa tarkistaa seuraavat asiat:

- **Polvet:** maltankoirilla voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota, ja Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa polvitutkimusta pidetään toivottavana pienemmille villakoiran kokomuunnoksille. Pyydä molempien vanhempien viralliset polvitulokset. Jotta tulos voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, koiran on oltava vähintään 12 kuukauden ikäinen ja tutkimuksen tekijällä on oltava vaadittu eläinlääketieteellinen erikoispätevyys.
- **Villakoiravanhemman silmät:** Ruotsin Kennelliittoon rekisteröitävissä toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien pentueissa edellytetään ennen astutusta virallista prcd-PRA-tulosta tai perinnöllisesti terveen statusta. Pyydä tarkka tulos, älä tyydy pelkkään mainintaan ”DNA-testattu”. Jos vanhempi on kantaja, molempien vanhempien status kyseisen geenimuunnoksen osalta on tunnettava ennen kuin jälkeläisten riskiä voidaan arvioida.
- **Testin rajat:** prcd-PRA-testi tutkii tietyn mutaation, joka aiheuttaa PRA:n prcd-muodon. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja eikä muita silmäsairauksia. Kliininen silmätutkimus on siis erillinen ja olennainen tutkimus, jonka tulosta kannattaa pyytää, ei sama tarkistus toisella nimellä.
- **Suu ja hampaat:** totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna. Päivittäinen mekaaninen puhdistus koiran hammasharjalla on paras tapa poistaa plakkia ennen sen muuttumista hammaskiveksi. Älä koskaan käytä ihmisille tarkoitettua hammastahnaa.

Mikään terveystesti ei takaa vapautta kaikista sairauksista, eikä risteytyksen nimi poista vanhempaisrotujen perinnöllisiä ominaisuuksia. Kysy molempien sukujen lähisukulaisten sairauksista, leikkauksista ja eliniästä. Väitteisiin Maltipoon tarkasta eliniästä tulee suhtautua arvioina, koska virallisen terveysseurannan piirissä ei ole yhtenäistä Maltipoo-populaatiota.

## Historia ja alkuperä

Maltipoolla ei ole virallista rotumääritelmää, eikä ole riittävästi vahvaa näyttöä siitä, kuka teki risteytyksen ensimmäisenä tai milloin tarkalleen. Nimi kuvaa yksinkertaisesti maltankoiran ja villakoiran yhdistelmää. Väitteitä siitä, että risteytys kehitettiin Yhdysvalloissa tietyllä vuosikymmenellä allergikoille sopivaksi koiraksi, toistetaan usein, mutta niitä ei ole dokumentoitu riittävän hyvin, jotta niitä voisi pitää varmistettuina tosiasioina.

Vanhempaisrotujen taustat tunnetaan paremmin. Maltankoiran juuret ulottuvat kauas historiaan keskisen Välimeren alueella, ja sen virallinen vastuumaa on Italia. Rodun tarkka syntypaikka on kuitenkin epävarma. Villakoiran vastuumaa on Ranska, ja se kehittyi vesikoirista nykyisen rotumääritelmän kuvaamaksi monipuoliseksi seura- ja harrastuskoiraksi.

Varmasti voidaan sanoa, että Maltipoo on nimitys kahden vanhan, vakiintuneen seurakoirarodun risteytykselle. Suosio ei tee risteytyksestä yhtenäistä tyyppiä: ilman yhteistä määritelmää jalostustavoitteet, valinnat ja dokumentointi voivat vaihdella kasvattajittain.

## Arki Maltipoon kanssa

Maltipoo voi elää hyvin monenlaisissa kodeissa, mutta sopivuus riippuu yksilöstä ja kodin arjesta, ei asunnon tyypistä tai väitteistä, joiden mukaan risteytys sopisi jokaiseen perheeseen. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee riittävän usein tarpeilleen ja saa tarpeeksi tekemistä, lepoa ja koulutusta eikä haukkuminen häiritse naapureita.

Aikuisen on aina oltava läsnä, kun koira on pienten lasten kanssa. Lapsen tulee oppia, ettei koiraa nostella, jahdata tai häiritä. Koiralla pitää olla oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Pieni koira voi loukkaantua pudotessaan tai rajussa leikissä, vaikka se hakeutuisi itse seuraan.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle korkeita tai erillisiä paikkoja, joihin se voi vetäytyä, ja käytä aluksi porttia ja hihnaa, jotta kohtaamiset pysyvät rauhallisina. Kahden koiran kannattaa tavata ensimmäisen kerran puolueettomalla alueella. Ole erityisen tarkka, jos eläinten kokoero on suuri, ja keskeytä liian raju leikki ennen kuin kumpikaan jää ahdinkoon tai loukkaantuu.

Yksinolo on opittava taito, ei Maltipoon synnynnäinen ominaisuus. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Jätä se hyvin lyhyeksi ajaksi yksin sen ollessa rauhallinen ja pidennä aikaa vasta, kun edellinen vaihe sujuu ilman ahdistusta. Koirien välillä on suuria eroja siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinolon. Suunnittele arki oman koirasi mukaan ja hae apua ajoissa, jos se ei pysty rauhoittumaan.

Hyvin valmistautunut Maltipoon omistaja hyväksyy kokoon ja turkkiin liittyvän epävarmuuden, säännöllisen turkinhoidon, päivittäisen tekemisen sekä vanhempien tietojen huolellisen tarkistamisen. Ne luovat luotettavamman pohjan hyvälle yhteiselolle kuin lupaukset siitä, että risteytys olisi aina helppohoitoinen, allergikoille sopiva tai samanlainen kuin toinen Maltipoo.

Maltipoo

Swedish Kennel Club

British Veterinary Association

Maltipoo on pieni, ihmisläheinen seurakoira (3–8 kg, 24–35 cm), jolla on pehmeä, vain vähän karvaa pudottava mutta paljon hoitoa vaativa turkki. Se on yleensä hellä ja helposti koulutettava ja sopii niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloon, kunhan pääsee päivittäin lenkille. Se tarvitsee lempeää koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa, seuraa ja rutiineja ahdistuneisuuden ja haukkumisen ehkäisemiseksi.

## Perustiedot

Cockerspanieli on brittiläinen ylösajava ja noutava lintukoira, joka sopii myös aktiiviseksi seurakoiraksi. Rotu on yleensä iloinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta metsästysvietti, aktiivisuus ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja jalostuslinjojen välillä. Tärkeintä ei siis ole vain rodun valinta, vaan myös omaan arkeen sopivan kasvattajan ja linjan löytäminen.

- **Koko:** urosten säkäkorkeus on yleensä noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Paino on usein noin 13–15 kg.
- **Aktiivisuus:** korkea. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja aikaa rauhoittumiseen.
- **Turkinhoito:** turkki on kammattava ja harjattava huolellisesti läpi viikoittain. Trimmaus noin joka toinen kuukausi on hyvä lähtökohta, mutta tarve riippuu turkista, elämäntavoista ja siitä, millaisena turkkia pidetään.
- **Elinikä:** noin 11–15 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä.
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa tehdä asioita koiransa kanssa ja jolla on aikaa sekä koulutukseen että säännölliseen turkinhoitoon.

Osa koirista jalostetaan ensisijaisesti metsästyskäyttöön, kun taas toisten jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää ja muita ominaisuuksia. Ero voi näkyä työskentelytavassa, rakenteessa ja turkissa, mutta tyyppi ei yksin määritä sitä, millainen koirasta tulee. Kerro kasvattajalle elämäntavoistasi, kysy vanhempien käyttötarkoituksesta ja tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia ennen pennun valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Cockerspanieli on tiivisrakenteinen, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pitkät, alas kiinnittyneet korvat ja valpas ilme. Turkin tulee olla sileä ja silkkinen, ja pidempää hapsukarvaa on muun muassa korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa. Rodulla on useita hyväksyttyjä värejä: yksivärisiä sekä erilaisia kirjavia ja roan-värityksiä.

Urosten säkäkorkeus on noin 39–41 cm ja narttujen 38–39 cm. Aikuinen koira painaa usein noin 13–15 kg. Nämä mitat kuvaavat rodulle tyypillistä rakennetta, mutta eivät ennusta pennun tulevaa aktiivisuutta tai sitä, sopiiko tietty koira omaan kotiisi.

Turkinhoito on olennainen osa arkea. Kampaa turkki ihoa myöten vähintään kerran viikossa ja kiinnitä erityistä huomiota helposti takkuuntuviin kohtiin, kuten korvien taustoihin, kainaloihin sekä raajojen ja tassujen hapsuihin. Säännöllinen pesu ja huolellinen kuivaus voivat helpottaa turkinhoitoa. Moni koira tarvitsee osaavan trimmaajan apua noin joka toinen kuukausi. Runsas näyttelyturkki voi vaatia enemmän työtä, kun taas lyhyemmäksi tai käytännöllisemmäksi trimmatun turkin hoito voi olla erilaista.

Tarkista samalla korvat, iho, kynnet ja tassut. Epämiellyttävä haju, punoitus, erite, kutina tai toistuva pään ravistelu ovat merkkejä, joiden syy on selvitettävä, eikä niitä pidä vain peittää kaavamaisella puhdistusrutiinilla. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten tassujen ja korvien karvat pidetään siisteinä ärsyttämättä ihoa tai korvakäytävää.

## Luonne

Cockerspanielin tulisi olla ystävällinen, kiintyvä, eloisa ja utelias, ja moni nauttii tiiviistä yhteistyöstä oman ihmisensä kanssa. Siksi rodun kouluttaminen on usein palkitsevaa ja koira on helppo innostaa yhteiseen tekemiseen. Toisaalta koira saattaa toimia itsenäisesti, jos haju tai liike kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja. Rotukuvauksen ystävällisyys on siis tavoiteltu ominaisuus, ei lupaus siitä, että jokainen koira pärjäisi automaattisesti kaikissa tilanteissa.

Käyttölinjaisten ja näyttelypainotteisemmin jalostettujen cockerspanielien välinen ero on merkityksellinen, mutta sitä ei pidä liioitella. Käyttölinjaisten koirien jalostuksessa painotetaan selvästi metsästysominaisuuksia. Pääasiassa rotumääritelmän mukaisiksi jalostetuilla koirilla voi silti olla vahvoja metsästysominaisuuksia ja suuri aktiivisuuden tarve. Jos aiot metsästää koirasi kanssa, valitse linja, jonka käyttöominaisuuksista on dokumentoitua näyttöä. Jos etsit ensisijaisesti seurakoiraa, varaudu silti aktiiviseen koiraan ja kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa.

BPH-tulokset voivat antaa lisätietoa esimerkiksi koiran suhtautumisesta ihmisiin, leikkiin, yllätyksiin ja erilaisiin alustoihin. BPH on ruotsalainen, vakioidussa tilanteessa tehtävä käyttäytymiskuvaus, ei hyväksyttyyn tai hylättyyn tulokseen johtava testi. Se ei myöskään kuvaa kaikkia metsästystyössä tarvittavia ominaisuuksia. Tarkastele tulosta yhtenä osana kokonaisuutta yhdessä kasvattajan tavoitteiden, vanhempien arkikäyttäytymisen sekä mahdollisten metsästys- tai käyttötulosten kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Cockerspanieli tarvitsee liikuntaa ja aivotyötä joka päivä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, jalostuslinja, tekemisen kuormittavuus ja palautumismahdollisuudet vaikuttavat tarpeeseen. Hyvään päivärytmiin kuuluvat lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, haju- ja etsintäleikit, noutaminen tai muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sekä levon opettelu silloin, kun mitään ei tapahdu.

Rodun taustan vuoksi etsiminen, löytäminen ja yhteistyö ovat sille erityisen luontevaa tekemistä. Esimerkiksi jäljestys, spanielien metsästystyöskentely, noutaminen, nosework, tottelevaisuuskoulutus ja agility sopivat rodulle, mutta myös yksinkertaiset arkiharjoitukset toimivat: esineen etsiminen, lyhyen jäljen seuraaminen tai lelun tuominen pyynnöstä. Käyttölinjainen cockerspanieli voi tarvita tavoitteellisempaa tekemistä kuin tavallinen kävelylenkki tarjoaa. Runsas vauhdikas toiminta ilman suunniteltua palautumista ei automaattisesti tee koirasta rauhallista.

Aloita luoksetulon, ohjaajaan keskittymisen ja itsehillinnän harjoittelu varhain. Harjoittele aluksi vähäisten häiriöiden ympäristössä ja lisää vaikeutta vähitellen. Käytä pitkää liinaa tilanteissa, joissa metsästysvietti voi viedä voiton. Palkitsemiseen perustuva, selkeä ja lyhytkestoinen harjoittelu sopii yleensä nopealle ja innokkaalle cockerspanielille paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistavat harjoitukset. Opeta myös rauhallista korvien, tassujen ja turkin käsittelyä, jotta toistuvat hoitotoimet ovat turvallisia ja miellyttäviä sekä koiralle että omistajalle.

## Terveys

Cockerspanieli voi elää pitkän ja aktiivisen elämän, mutta terveyttä on arvioitava todennettavien tulosten perusteella, ei vain kasvattajan vakuutuksella linjan terveydestä. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava kirjattu lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä koskeva tutkimustulos. Pyydä vanhempien rekisterinimet tai rekisterinumerot ja tarkista niiden tulokset Ruotsin Kennelliiton Avelsdata- tai Hunddata-tietokannasta.

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen voimassa olevat pentuvälityssäännöt tarjoavat ostajalle käytännöllisen tarkistuslistan Ruotsin oloihin, mutta niiden noudattaminen on vapaaehtoista. Tulosten on oltava tiedossa ennen astutusta. Molempien vanhempien lonkkatuloksen on oltava A, B tai C. Jos toisella on C-lonkat, suosituksena on, että vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Silmätarkastuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava DNA-testillä terveeksi todettu tai perimänsä perusteella terve familiaalisen nefropatian eli FN:n suhteen. Nämä ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, eivät takuu siitä, ettei pentu koskaan sairastu.

Älä kysy vain, onko ”kaikki testit tehty”. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tarkat tulokset, tutkimuspäivät ja tunnistetiedot. FN ja munuaisdysplasia eli RD ovat eri munuaissairauksia, joten FN-geenitestin tulos ei sulje pois kaikkia munuaisongelmia. prcd-PRA-geenitesti kertoo yhden tietyn perinnöllisen geenimuunnoksen tilanteen, kun taas silmätarkastuksessa voidaan havaita kliinisiä muutoksia ja muita silmäsairauksia. Tutkimukset täydentävät toisiaan, mutta ne eivät vastaa samaan kysymykseen.

Pitkien korvien ja runsaan hapsukarvan vuoksi korvien tarkistaminen kannattaa ottaa osaksi arkirutiineja. Pidä korvat kuivina pesun ja uimisen jälkeen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos ilmenee kipua, hajua, punoitusta, eritettä tai toistuvaa kutinaa. Älä hoida koiraa omin päin vain siksi, että rotuun liitetään usein korvaongelmia.

## Historia ja alkuperä

Cockerspanieli on peräisin Isosta-Britanniasta, ja se kehitettiin ajamaan lintuja lentoon ja noutamaan niitä tiiviissä yhteistyössä metsästäjän kanssa. Se tunnustettiin erilliseksi roduksi fieldspanielista ja springerspanielista pian sen jälkeen, kun Kennel Club perustettiin vuonna 1873. Vanhempi nimitys ”cocking spaniel” liittyy sen käyttöön lehtokurpan metsästyksessä.

Erilaiset jalostussuunnat ovat eriytyneet ajan myötä. Käyttölinjaisia koiria on valittu jalostukseen esimerkiksi hakukuvion, nopeuden, työskentelyhalun ja metsästystilanteissa ilmenevän ohjattavuuden perusteella, kun taas muussa jalostuksessa painotetaan enemmän rotumääritelmää. Molemmat kuuluvat samaan rotuun, mutta ero auttaa ymmärtämään, miksi kaksi cockerspanielia voi tarvita varsin erilaista arkea. Cockerspanielia ei pidä sekoittaa amerikancockerspanieliin, joka on erillinen rotu.

## Arki cockerspanielin kanssa

Cockerspanieli voi viihtyä lapsiperheessä, kerrostaloasunnossa tai kodissa, jossa on muita eläimiä, mutta mikään näistä ei onnistu automaattisesti pelkän rodun perusteella. Merkitystä on yksilön ominaisuuksilla, varhaisella koulutuksella ja arjen rutiineilla sekä sillä, miten aikuiset kantavat vastuunsa.

Aikuisen on aina valvottava koiran ja pienten lasten yhdessäoloa. Lapsille on opetettava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, vetäytyessä omiin oloihinsa tai osoittaessa haluavansa olla rauhassa. Koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jota lapset kunnioittavat. Tapaa vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja kysy kasvattajalta, miten ne suhtautuvat käsittelyyn, ääniin, vieraisiin ja lapsiin. Pelkkä nimitys ”perhekoira” ei riitä.

Rotu tulee usein toimeen muiden koirien kanssa, mutta kissa tai pienempi eläin voi herättää metsästysvietin. Anna eläinten tutustua ensin toistensa hajuun ja järjestä sen jälkeen hallittuja kohtaamisia etäisyyden, esteen tai hihnan avulla. Kissalla on aina oltava turvallinen pakoreitti, eikä koiran saa antaa harjoitella jahtaamista. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin yhteiselo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasunto ei itsessään ole ongelma, jos koira saa riittävästi ulkoilua ja osaa rauhoittua sisällä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, on myös ehkäistävä äänille tai tekemisen odotukselle haukkumista rauhallisten rutiinien ja yhteisistä tiloista kuuluvien äänten harjoittelun avulla. Piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä tai yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa on opetettava vähitellen. Pientä pentua ei voi aluksi jättää yksin. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain, jos se pysyy rauhallisena. Ei ole yhtä yksinolon kestoa, josta jokainen cockerspanieli selviytyisi. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää säännöllisesti pidempää yksinoloa kuin oma koirasi kestää hyvin.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa: mitä ominaisuuksia kasvattaja todella painottaa, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät ja mitä rekisteröityjä terveystuloksia on saatavilla. Kun linja, aktiivisuuden tarve ja turkinhoito sopivat kodin arkeen, lähtökohdat ovat parhaat sille, mitä rodusta on jalostettu: iloiselle koiralle, joka haluaa työskennellä tiiviisti oman ihmisensä kanssa.

Cockerspanieli

Svenska Spaniel och Retrieverklubben - SSRK (Sweden)

Dansk Spaniel Klub (Denmark)

American Kennel Club (Provides UK information)

Fédération Cynologique Internationale (FCI), Belgium

Iloinen, keskikokoinen ja vankkarakenteinen lintukoira, jolla on lempeä ilme ja pitkät, silkkikarvaiset korvat. Lehtokurpan metsästykseen jalostettu cockerspanieli rakastaa nuuskimista, etsimistä ja perheen yhteisiin puuhiin osallistumista. Herkkä ja ihmisläheinen koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä säännöllistä turkinhoitoa pysyäkseen terveenä ja tyytyväisenä.

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

## Perustiedot

Cane corso on Italiasta kotoisin oleva FCI:n tunnustama koirarotu. Se kuuluu ryhmään 2 ja on mastiffityyppinen molossikoira, ei risteytys eikä suurten vahtikoirien yleisnimitys.

- **Koko:** urokset 64–68 cm ja 45–50 kg, nartut 60–64 cm ja 40–45 kg. Painon tulee olla suhteessa koiran kokoon.
- **Käyttötarkoitus:** monipuolinen työkoira, jonka dokumentoituihin tehtäviin on kuulunut omaisuuden, perheen ja karjan vartiointi.
- **Luonne:** rotumääritelmän mukaan valpas, ketterä ja hyvin koulutettava. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyväisesti, mutta pelokkuus ja aiheeton aggressiivisuus eivät kuulu ihanneluonteeseen.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja jatkuvaa koulutusta. Kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaa minuuttiaikataulua ei ole.
- **Turkki:** lyhyt, kiiltävä ja tiheä, jonkin verran aluskarvaa. Harjaus ja pesu tarpeen mukaan.
- **Omistaja:** Ruotsin kennelliiton mukaan rotu ei yleensä sovellu ensimmäiseksi koiraksi. Sen koko, voima ja vartiointitaipumus edellyttävät kokenutta omistajaa.
- **Ennen pennun ostamista Ruotsissa:** tarkista vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärniveldysplasiatulokset (HD ja ED), Ruotsissa asuvien vanhempien suorittama BPH-käyttäytymiskuvaus sekä se, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän DSRA-statuksen ja luonneominaisuudet.

## Ulkonäkö ja turkki

Cane corson tulee olla voimakas olematta raskas tai liioiteltu. Rotumääritelmä kuvaa sen vankaksi mutta jossain määrin tyylikkääksi koiraksi, jolla on kuiva lihaksisto ja runko, jonka pituus on noin 11 prosenttia säkäkorkeutta suurempi. Liikkeiden tulee olla pitkäaskeliset ja tehokkaat.

Pää on suuri ja molossikoiralle tyypillinen, mutta erittäin lyhyt kuono ei kuulu oikeaan rotutyyppiin. Kuonon tulee olla noin puolet kallon pituudesta sekä voimakas, syvä ja neliömäinen. Avoimet sieraimet, terveet silmäluomet ja esteetön hengitys ovat tärkeämpiä kuin liioitellun ”massiivinen” ilme. Pohjoismaisen Kennelunionin rotukohtaisissa ohjeissa kiinnitetään erityistä huomiota liian lyhyeen kuonoon, ahtaisiin sieraimiin, löysiin silmäluomiin, niukkoihin takakulmauksiin ja tehottomiin liikkeisiin.

Nykyisen rotumääritelmän mukaan korvien tulee olla kolmionmuotoiset, riippuvat ja typistämättömät. Hännän tulee olla luonnollinen ja tyvestään paksu, eikä sitä saa koskaan kantaa pystyssä tai kiertyneenä. Typistäminen ei siis ole oikean rotutyypin edellytys.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, kiiltävä ja erittäin tiheä, ja siinä on jonkin verran aluskarvaa. Rotumääritelmän värejä ovat musta, harmaan eri sävyt, joista käytetään myös nimitystä sininen, vaalea tai tumma kellanruskea, saksanhirvenpunainen, tumma vehnänväri sekä musta- tai harmaajuovainen tiikerijuovitus. Kellanruskeilla ja tiikerijuovaisilla koirilla musta tai harmaa maski ei saa ulottua silmien yläpuolelle. Pieni valkoinen merkki rinnassa, varpaiden päissä tai kuononselässä sallitaan. Merle ei kuulu rotumääritelmän sallimiin väreihin.

Turkinhoito on helppoa mutta silti tarpeellista. Harjaa karvanlähtöaikaan tai silloin, kun irtokarvaa on poistettavana, pese koira sen likaannuttua ja tarkista samalla iho, korvat, kynnet ja hampaat. Koiran todellinen hoidon tarve on tärkeämpi kuin kiinteä pesu- tai harjausaikataulu.

## Luonne ja persoonallisuus

Cane corso on vahtikoira, mutta vartiointivietti ei ole sama asia kuin aggressiivisuus. Rodun dokumentoituna tehtävänä on ollut omaisuuden, perheen ja karjan vartiointi. Arjessa tämä voi näkyä vierailijoiden, äänten ja ympäristön muutosten tarkkailuna sekä pidättyväisenä suhtautumisena vieraisiin ihmisiin.

Sekä käyttöominaisuuksissa että arkikäyttäytymisessä on huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Itsevarma koira ei välttämättä halua tervehtiä vieraita, vaikka se ei pelkäisikään. Sen pitäisi silti pystyä luopumaan epäluuloisuudestaan, suhtautumaan tavallisiin tilanteisiin neutraalisti ja hyväksymään tarpeellinen käsittely. Liiallista epäluuloisuutta, voimakasta pelkoa tai aggressiivisuutta ei pidä koskaan puolustella ”rodulle tyypillisenä”.

Rotu on yleensä huono valinta kokemattomalle koiranomistajalle. Kokemus tarkoittaa kykyä tunnistaa stressin merkkejä, kouluttaa erittäin voimakasta koiraa ilman voimankäyttöön perustuvaa vastakkainasettelua, suunnitella vierailut ja koirakohtaamiset sekä hakea apua ajoissa. Aikuisen koiran on osattava kulkea hihnassa, odottaa ovella, irrottaa huomionsa pyynnöstä ja hyväksyä tutkiminen.

Cane corso voi elää lapsiperheessä, mutta rotunimi ei takaa yksittäisen koiran sopivuutta lasten kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapsen vastuulle ei pidä antaa sellaisen koiran ulkoiluttamista, jonka voimia hän ei pysty hallitsemaan.

Sama yksilöllinen arviointi koskee muita koiria ja kissoja. Kissaan tutustuttaminen edellyttää asteittaista totuttamista, erillisiä turvallisia tiloja ja mahdollisuutta keskeyttää eläinten välinen vuorovaikutus. Voimakkaasti pieneläimiä jahtaava koira ei automaattisesti ole kissalle turvallinen kumppani.

## Koulutus ja liikunta

Cane corso tarvitsee aktiivista elämää, mutta tekemisen laatu ja hallittavuus ovat tärkeämpiä kuin tietty liikuntaminuuttien määrä. Jokaiseen päivään tulisi sisältyä lenkkeilyä ja muuta liikkumista, aivotyötä sekä mahdollisuuksia rauhoittua. Sovita kuormitus koiran ikään, terveyteen, liikkumisalustaan ja palautumiseen. Kasvavan nuoren koiran ei kuulu noudattaa täysikasvuisen aikuisen harjoitusohjelmaa.

Jäljestys, etsintätehtävät, nosework ja tottelevaisuusharjoittelu antavat koiralle mahdollisuuksia yhteistyöhön ja nenänkäyttöön. Piha tarjoaa liikkumavapautta, mutta ei korvaa lenkkejä, ympäristöön totuttamista tai yhteistä tekemistä. Koiran on myös osattava rauhoittua sisätiloissa.

Palkitsemiseen perustuva koulutus on oikea lähtökohta myös suurelle vahtikoiralle. Kovat rankaisut, pelottelu ja dominanssiajattelu voivat lisätä ristiriitoja ja ahdistusta. Selkeys syntyy hyvin opetetuista vihjeistä, johdonmukaisista rutiineista ja harkitusti järjestetystä ympäristöstä. Opeta erityisesti nämä taidot jo varhain:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja luotettava luoksetulo
- pysähtyminen ja irrottaminen vihjeestä
- rauhallinen odottaminen ovilla, porteilla ja autolla
- omalle lepopaikalle meneminen vieraiden saapuessa
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittely yhteistyössä koiran kanssa
- ihmisten ja koirien ohittaminen neutraalisti

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se voi kohdata ihmisiä, eläimiä, liikennettä, erilaisia alustoja ja uusia ympäristöjä tuntematta tarvetta puolustautua tai rynnätä eteenpäin. Lyhyet, hallitut kokemukset, joissa koira tuntee olonsa turvalliseksi, ovat arvokkaampia kuin suuri määrä pakotettuja kohtaamisia.

## Terveys

Nivelterveys on cane corson selkein terveyteen liittyvä painopiste Ruotsissa. Nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa nostetaan esiin erityisesti lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia ja muut nivelvauriot. Toinen painopiste ovat silmät ja silmäluomet, etenkin kirsikkasilmä sekä silmäluomien sisään- ja ulospäin kiertyminen eli entropion ja ektropion. Rotukohtaisissa ohjeissa korostetaan myös takakulmauksia, kuonon pituutta, avoimia sieraimia, tiiviitä silmäluomia, liikkeitä ja varmaa suhtautumista käsittelyyn.

Pennunostajan on erotettava Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt rotuyhdistyksen suosituksista. Cane corsoa koskevien vuoden 2026 sääntöjen mukaan:

- Vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen.
- Vanhemmilla on oltava virallinen ED-tulos ennen astutusta. ED-aste 2 tai 3, kliiniset oireet tai ED:n vuoksi tehty leikkaus sulkevat koiran pois jalostuksesta.
- Ruotsissa asuvien vanhempien on oltava suorittanut BPH ennen astutusta. Ennen 1. tammikuuta 2019 arvioiduilla koirilla MH-luonnekuvauksesta saatu tunnettu luonnestatus voi korvata BPH:n.

Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että vanhempien HD-indeksien keskiarvo ja ED-indeksien keskiarvo ovat astutushetkellä yli 100. Kyse on jalostussuosituksesta, jota ei pidä sekoittaa sitoviin rekisteröintisääntöihin.

DSRA eli Dental Skeletal Retinal Anomaly on vakava, peittyvästi periytyvä sairaus, joka voi vaikuttaa muun muassa hampaisiin, luustoon ja näköön. Pentu sairastuu, kun se perii geenimuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Yhden kopion saanut koira on kantaja. Vuonna 2026 Ruotsin kennelliitto päätti alkaa rekisteröidä DSRA-testituloksia keskitetysti. Tämä ei tarkoita, että jokainen jalostuskoira olisi automaattisesti testattava. Pyydä kasvattajaa osoittamaan, miten vanhempien status on selvitetty ja miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

Tarkastele todistusten lisäksi myös itse koiria. Vanhempien pitäisi liikkua tehokkaasti, hengittää hiljaisesti ja vaivattomasti, olla silmiltään terveitä ja hyväksyä käsittely ilman voimakasta pelkoa. Kysy lähisukulaisten vakavista diagnooseista. Normaali tutkimustulos ei takaa, että pentu pysyy terveenä.

## Historia ja alkuperä

Cane corso on italialainen rotu, jonka virallinen rotumääritelmä johtaa sen alkuperän ensisijaisesti antiikin Rooman molossikoiriin. Tätä koiratyyppiä esiintyi aiemmin laajoilla alueilla Italiassa, mutta viime vuosisatoina se säilyi lähinnä Etelä-Italian Apuliassa ja sen lähialueilla. Rotumääritelmä yhdistää nimen latinan sanaan *cohors*, jonka merkitykseksi se antaa maatilan pihapiirin puolustajan ja vartijan.

Rotu työskenteli maatila- ja vahtikoirana, ajoi karjaa ja osallistui myös suurriistan metsästykseen. Tämä selittää sen voiman, ketteryyden, kestävyyden ja itsenäisen valppauden yhdistelmää paremmin kuin kertomukset, joissa se esitetään pelkästään sotakoirana.

FCI tunnusti cane corson alustavasti vuonna 1996 ja lopullisesti vuonna 2007. Nykyisin se luokitellaan ryhmään 2 kuuluvaksi italialaiseksi mastiffityyppiseksi molossikoiraksi ja roduksi, jolta vaaditaan käyttökoetulos. Sen historialliset työtehtävät ovat edelleen olennaisia arvioitaessa rodun sopivuutta omaan elämäntapaan.

## Arki rodun kanssa

Arki cane corson kanssa vaatii ennen kaikkea ennakointia: kyseessä on suuri koira, joka tarkkailee ympäristönsä tapahtumia itsenäisesti. Asumismuoto ei yksin ratkaise sopivuutta. Kerrostaloasunto voi sopia yksilölle, jonka tarpeet täytetään ja joka osaa rauhoittua, mutta ahtaat sisäänkäynnit, hissit, toistuvat koirakohtaamiset ja runsaat vierailut asettavat suuria vaatimuksia koulutukselle ja käytännön hallinnalle. Suuri piha ei yksin ratkaise näitä haasteita.

Vierailurutiinien on oltava kunnossa ennen kuin koira alkaa hoitaa ulko-oven valvontaa perheen puolesta. Järjestä sille lepopaikka portin taakse tai erilliseen huoneeseen, opeta rauhallinen toimintatapa äläkä anna sen harjoitella ryntäämistä tai tehdä vieraita koskevia päätöksiä. Lapsi- ja monieläinperheissä tarvitaan erillisiä tiloja sekä aikuisia, jotka noudattavat yhteisiä sääntöjä joka päivä, eivät vasta ongelmien ilmaannuttua.

Yksinoloon tulee totuttaa vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä, pidennä aikaa vasta koiran pystyessä lepäämään ja muuta harjoittelua, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätää. Rodulle ei ole luotettavaa sääntöä siitä, kuinka monta tuntia cane corso pärjää yksin. Järjestelyissä on huomioitava yksilön ikä, turvallisuudentunne sekä ulkoilun ja sosiaalisen kontaktin tarve.

Tapaa ennen ostopäätöstä useita aikuisia cane corsoja, mieluiten myös niiden kotien ulkopuolella. Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista HD-, ED- ja BPH-tiedot virallisista rekistereistä. Kysy DSRA-statuksesta, luonteesta, suvun vakavista diagnooseista, pentujen ympäristöön totuttamisesta ja pennun luovutuksen jälkeisestä tuesta. Tarkkaile, hengittävätkö ja liikkuvatko aikuiset koirat vaivattomasti ja sujuuko niiden käsittely ongelmitta.

Sopiva koti tarjoaa selkeät rutiinit, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, päivittäistä tekemistä ja rauhallista palautumista. Jos haluat koiran, joka ottaa jokaisen ihmisen ja koiran avosylin vastaan ilman ennakkojärjestelyjä, tai et pysty hallitsemaan kohtaamisia ja vierailuja, cane corso on todennäköisesti väärä valinta. Kokeneelle omistajalle, joka arvostaa rodun työskentelyominaisuuksia ja kantaa vastuun sen voimasta, siitä voi kuitenkin tulla läheinen ja yhteistyöhaluinen arjen kumppani.

Cane corso

Società Amatori Cane Corso (Italy)

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Cane corso on suuri, urheilullinen italialainen mastiffi, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki ja voimakas vartiointivietti. Tämä syvästi kiintynyt ja herkkä koira tarvitsee kokeneen ja johdonmukaisen omistajan, huolellisen sosiaalistamisen sekä runsaasti päivittäistä liikuntaa ja koulutusta pysyäkseen tasapainoisena.

tttt

## Perustiedot

Alaskanmalamuutti on suuri ja voimakas rekikoira ihmiselle, joka nauttii aktiivisesta ulkoilmaelämästä ja pystyy tarjoamaan koiralle työtä, koulutusta ja tiivistä yhdessäoloa. Rotu kehitettiin vetämään raskaita kuormia pitkiä matkoja, ei voittamaan lyhyitä nopeuskilpailuja. Alaskanmalamuutti on vahva, itsenäinen ja tottunut käyttämään omaa harkintaansa.

- FCI luokittelee rodun ryhmään 5 pohjoismaisten rekikoirien joukkoon. Rodun alkuperämaa on Yhdysvallat.
- Rotumääritelmän mukaan kuormanvetoon ihanteellinen koko on uroksilla 63,5 cm ja 38 kg sekä nartuilla 58,5 cm ja 34 kg. Koko vaihtelee luonnostaan, ja toimintakyky sekä mittasuhteet ovat tarkkoja mittoja tärkeämpiä.
- Alaskanmalamuutilla on karkea peitinkarva ja tiheä, villava pohjavilla, jotka suojaavat sitä ankarassa ilmastossa. Karvanlähtö on runsasta karvanvaihtoaikoina.
- Ihanteellinen alaskanmalamuutti on ystävällinen, kiintyvä ja seurallinen ihmisiä kohtaan. Sen voima, saalisvietti ja itsenäisyys edellyttävät silti osaavaa omistajaa.
- Hyvään arkeen kuuluu päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä säännöllisiä tehtäviä, joissa koira pääsee käyttämään kestävyyttään.

Rotu on harvoin oikea valinta, jos etsit ennen kaikkea helposti ohjattavaa koiraa lyhyille kävelylenkeille. Se voi sopia sinulle, jos ulkoilu kuuluu jo arkeesi ja nautit pitkäjänteisestä kouluttamisesta koiran kanssa, joka ei tottele käskyjä automaattisesti.

## Ulkonäkö ja turkki

Alaskanmalamuutin tulee näyttää siltä työkoiralta, joka se on: voimakkaalta ja lihaksikkaalta mutta samalla liikkuvalta, tasapainoiselta ja kestävältä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, rintakehä syvä ja käpälät suuret ja vahvat. Liikkeiden tulee olla vakaat ja taloudelliset, eivät koskaan kömpelöt tai jäykät.

Pää on leveä ja ilme pehmeä. Silmien tulee olla ruskeat ja mantelinmuotoiset; siniset silmät ovat rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Kun koira ei työskentele, runsaskarvainen häntä kaartuu selän päälle löyhänä, hulmuavana töyhtönä. Se ei saa kiertyä tiukasti selkää vasten.

Turkki koostuu karkeasta peitinkarvasta sekä tiheästä, rasvaisesta ja villavasta pohjavillasta, jonka pituudeksi rotumääritelmä kuvaa noin 2,5–5 cm. Karva on kyljissä lyhyttä tai keskipitkää ja pidempää kaulassa, lapojen ympärillä, selässä, takaosassa ja hännässä. Pitkä ja pehmeä turkki ei kuulu rodun ihanteeseen. Tavalliset värit vaihtelevat vaaleanharmaasta mustaan ja soopelista punaiseen. Valkoinen on vallitseva väri rungon alapuolella, osassa raajoja ja pään merkeissä. Kokovalkoinen on ainoa sallittu yksivärinen väritys.

Turkin arkinen hoito on ennen kaikkea sen tunnustelua käsin ja irtonaisen pohjavillan harjaamista pois ennen kuin se tiivistyy. Runsaan karvanvaihdon aikana turkki vaatii enemmän huomiota. Tarkista samalla iho, käpälät, kynnet sekä kohdat, joihin voi jäädä kosteutta tai roskia. Rotumääritelmän mukaan turkki tulee esittää luonnollisena eikä sitä saa trimmata lukuun ottamatta käpälien siistimistä. Lääketieteellisissä tarpeissa on kuitenkin noudatettava ensisijaisesti eläinlääkärin ohjeita.

Paksun turkin vuoksi lämpimään säähän on varauduttava huolellisesti. Ajoita raskas liikunta viileämpiin ajankohtiin, huolehdi vedestä, varjosta ja hyvästä ilmanvaihdosta sekä seuraa koiran palautumista. Jatkuva läähätys, runsas kuolaaminen, punoittavat tai kuivat ikenet, levottomuus, sekavuus, voimattomuus tai lyyhistyminen voivat olla lämpöhalvauksen merkkejä ja vaativat nopeaa eläinlääkärin hoitoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Alaskanmalamuutin tulee olla kiintyvä ja ystävällinen, mutta sen seurallisuuteen yhdistyy vahva itsenäisyys. Sitä ei ole jalostettu yhden ihmisen koiraksi, ja se haluaa usein osallistua perheen tekemisiin. Rotumääritelmän ystävällisyys on kuitenkin jalostuksen tavoite, ei takuu siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy kaikissa tilanteissa.

Arktisena työkoirana alaskanmalamuutin on täytynyt osata tehdä yhteistyötä ilman jatkuvaa yksityiskohtaista ohjausta. Se voi ymmärtää tehtävän nopeasti ja silti valita jotain muuta, jos palkkio, opittu tapa tai ympäristö houkuttelee enemmän. Koulutus onnistuu parhaiten, kun säännöt ovat selkeät, palkkiot koiralle arvokkaita ja samasta käytöksestä palkitaan johdonmukaisesti.

Rodun luontainen saalisvietti vaikuttaa sekä vapaana pitämiseen että yhteiseloon muiden eläinten kanssa. Jotkut yksilöt voivat huolellisen tutustuttamisen jälkeen elää ongelmitta kissan tai pienemmän koiran kanssa, kun taas toiset on pidettävä pysyvästi erillään pienistä lemmikeistä. Arvioi koiran todellista taustaa ja käytöstä sen sijaan, että luottaisit rotua koskeviin yleistyksiin tai pennun varhaiseen rauhallisuuteen. Rotuyhdistyksen jalostusstrategian mukaan rodun tulee olla sosiaalisesti toimiva muiden koirien kanssa eikä aggressiivinen käytös ole toivottavaa, mutta yksilöt ja koirien väliset suhteet vaihtelevat.

## Koulutus ja liikunta

Alaskanmalamuutti tarvitsee paljon muutakin kuin pääsyn pihalle: päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja säännöllistä tekemistä, joka sopii kestävyyteen jalostetulle rekikoiralle. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, säästä, terveydestä ja itse tekemisestä. Arvioi koiran innokkuutta, liikkumista ja palautumista sen sijaan, että tavoittelisit tiettyä minuuttimäärää.

Vetotyö, kantorepun kantaminen, pitkät retket, juoksu ja jäljestys voivat tarjota rodulle mielekästä työtä. Kuormituksen kasvaessa oikein istuvat valjaat, turvalliset varusteet ja kokeneen rekikoiraharrastajan opastus ovat tärkeitä. Pentu tarvitsee aluksi erilaisiin ympäristöihin tutustumista, leikkiä, arkitaitoja ja asteittaista lihaskunnon kehittämistä. Ruotsin virallisiin polaarikoirien käyttökokeisiin koira saa osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä. Kyse on osallistumisen ikärajasta, ei osoituksesta siitä, että jokainen kaksivuotias olisi valmis raskaaseen työhön.

Harjoittele arkitaitoja lyhyissä, selkeissä jaksoissa:

- Opeta vetotyön ja tavallisen kävelylenkin ero käyttämällä eri varusteita, vihjeitä ja lähtörutiineja.
- Palkitse koiraa hihnan pysymisestä löysällä ja aloita harjoittelu ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa.
- Rakenna luoksetuloa vähitellen turvallisesti aidatulla alueella tai pitkässä liinassa, mutta älä suunnittele arkea sen varaan, että koiran täytyy olla vapaana alueilla, joilla liikkuu villieläimiä.
- Harjoittele taukoja ja palautumista yhtä järjestelmällisesti kuin nopeutta ja voimaa.
- Täydennä liikuntaa hajutyöskentelyllä, ongelmanratkaisulla ja uusiin ympäristöihin tutustumisella.

Jos koiran liikkuminen heikkenee, se ei palaudu normaalisti tai muuttuu haluttomaksi työskentelemään, vähennä kuormitusta ja selvitä syy. Rodun sitkeys ei tarkoita, että koiran pitäisi työskennellä kivusta tai lämpökuormituksesta huolimatta.

## Terveys

Alaskanmalamuutilla lonkat, kyynärät, silmät ja polyneuropatia ovat tärkeimmät dokumentoidut terveyskohteet, jotka on syytä selvittää ennen pennun ostamista. Olennaista on erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimus rotuyhdistyksen laajemmista jalostussuosituksista.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia. Rotuyhdistys suosittelee molemmille vanhemmille lonkkatulosta A tai B ja kyynärtulosta 0. Lisäksi se suosittelee, että kummallakin vanhemmalla on enintään 24 kuukautta ennen astutusta tehty silmätarkastus, jossa ei ole todettu perinnöllisiä silmäsairauksia.

Ruotsin jalostusstrategian luvut osoittavat, miksi myös suvun laajempi terveystilanne on tärkeä. Vuosina 2020–2023 lonkkakuvatuista koirista 78 prosentilla oli tulos A tai B ja 22 prosentilla C tai D. Kyynärtutkituista koirista 95–97 prosenttia sai tuloksen 0. Vuosina 1990–2023 silmätarkastetuista 1 240 koirasta 12 prosentilla todettiin kaihi, ja 82 prosenttia oli täysin vapaita kirjatuista perinnöllisistä silmäsairauksista. Luvut koskevat kyseisinä ajanjaksoina tutkittuja koiria, eivätkä ne kuvaa yksittäisen pennun riskiä. Pyydä tuloksia vanhempien lisäksi sisaruksista, aiemmista pentueista ja muista lähisukulaisista, älä vain kahta tutkimuslausuntoa.

Alaskanmalamuutin polyneuropatia eli AMPN on perinnöllinen neurologinen sairaus. Varhaisia oireita voivat olla käheä haukku tai äänekäs hengitys sekä takaraajojen heikentynyt koordinaatio. Oireet alkavat tavallisesti 4–14 kuukauden iässä. Tunnettu NDRG1-geenimuunnos periytyy autosomaalisesti peittyvästi:

- Geenimuunnoksesta vapaa koira ei kanna testattua muunnosta.
- Kantajalla on yksi kopio muunnoksesta. Se ei sairastu tämän nimenomaisen muunnoksen vuoksi, mutta voi periyttää sen jälkeläisilleen.
- Geneettisesti sairaalla koiralla on kaksi kopiota muunnoksesta, eikä sitä saa käyttää jalostukseen. Kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Rotuyhdistys suosittelee, että vähintään toinen vanhemmista on todettu DNA-testillä vapaaksi tai osoitettu vanhempiensa tulosten perusteella vapaaksi. Testi kattaa vain NDRG1-geenimuunnoksen eikä sulje pois muita neurologisia ongelmia. Tarkista sekä testitulokset että laajempi terveyshistoria.

## Historia ja alkuperä

Nykyinen alaskanmalamuutti on Yhdysvalloissa uudelleen luotu rotu, jonka esikuvana oli Luoteis-Alaskan voimakas kuormanveto- ja rekikoiratyyppi. Inuiittiyhteisöjen pitämät malamuuttityyppiset koirat toimivat rodun mallina, mutta on täsmällisempää puhua uudelleen luodusta rodusta kuin muinaisajoista täysin muuttumattomana säilyneestä sukulinjasta.

1800-luvun lopun kultaryntäys synnytti suuren rekikoirien tarpeen, ja monenlaisia koiria risteytettiin kuljetus- ja kilpailukäyttöön. Yhdysvalloissa alettiin 1920-luvulla kerätä koiria, jotka vastasivat käsitystä sitkeästä, raskaiden kuormien vetämiseen soveltuvasta koirasta. Ruotsin jalostusstrategian mukaan niin sanottu Kotzebue-linja sai alkunsa kuudesta tai seitsemästä yksilöstä. American Kennel Club hyväksyi alaskanmalamuutin roduksi vuonna 1935.

Rodun käyttötarkoitus on yhä keskeinen osa rotumääritelmää ja pohjoismaista jalostusta. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1976, ja käyttökokeilla arvioidaan edelleen voimaa, kestävyyttä ja työhalua. Rotua ei tule arvioida pelkästään susimaisen ulkonäön tai turkin runsauden perusteella.

## Arki alaskanmalamuutin kanssa

Sujuva arki alaskanmalamuutin kanssa edellyttää, että sen aktiivisuuteen, voimaan, saalisviettiin, lämpimään säähän ja sosiaalisiin tarpeisiin varaudutaan. Omakotitalo pihoineen ei yksin täytä näitä tarpeita, eikä kerrostaloasuminen ole automaattisesti mahdotonta. Arvioi liikunta- ja turvalliset harjoittelumahdollisuudet, viileä lepopaikka, portaissa kulkemisen sujuvuus, ääntelyn mahdollinen vaikutus naapureihin sekä järjestelyt niihin hetkiin, kun koira ei pääse mukaan.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, kun taas turvalliseksi olonsa tunteva, yksinoloon totutettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Yksinoloaikaa tulee pidentää koiran yksilöllisten reaktioiden mukaan. Ruotsin maatalousviranomaisen ohje tarjota koiralle mahdollisuus tarpeiden tekemiseen vähintään kuuden tunnin välein päiväsaikaan ei tarkoita, että koira viihtyisi yksin niin pitkään. Järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä ei sovi koiran tarpeisiin.

Lasten kanssa pätee kaksi yksinkertaista sääntöä: aikuisen on aina oltava läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Näin voimakkaan koiran ulkoilusta ja fyysisesti vaativasta tekemisestä vastaa myös aikuinen. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois.

Jos kotona on kissa, pieniä lemmikkejä tai useita koiria, ne on voitava erottaa toisistaan fyysisesti. Kysy kasvattajalta vanhempien saalisvietistä, suhtautumisesta ruoan ja muiden tärkeiden asioiden jakamiseen sekä arjesta muiden koirien kanssa. Kysy myös, miten juuri kyseinen pentu on reagoinut erilaisissa tilanteissa. Varhainen sosiaalistaminen auttaa, mutta ei poista saalisviettiä eikä takaa tulevaa yhteensopivuutta.

Tarkista ennen ostoa:

- Ruotsin kennelliiton rekisteröinti ja vanhempien viralliset lonkkatulokset.
- Rotuyhdistyksen suositusten mukaiset lonkka-, kyynär-, silmä- ja AMPN-tulokset, mukaan lukien tutkimuspäivämäärät ja suvun terveyshistoria.
- Miten vanhemmat työskentelevät, palautuvat ja käyttäytyvät ihmisten ja koirien kanssa arjessa.
- Onko vähintään toinen vanhemmista suorittanut hyväksytyn vetokokeen ja miten kasvattaja vaalii rodun työskentelykykyä.
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa vetotyöhön kouluttamiseen, terveyteen, ruokintaan ja mahdolliseen uudelleensijoitukseen.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta virheille jää vähän tilaa, kun itsenäinen koira kasvaa täysikokoiseksi ja voimakkaaksi. Kasvattajan, rotuyhdistyksen ja kokeneen kouluttajan käytännön tuen tulisi olla saatavilla jo ennen ongelmien ilmaantumista. Parhaiten alaskanmalamuutti sopii kotiin, jossa sen työominaisuuksia arvostetaan yhtä paljon kuin sen ulkonäköä.

Alaskanmalamuutti

The Alaskan Malamute Club of the United Kingdom

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Alaskanmalamuutti on suuri ja voimakas arktinen rekikoira, jonka mahlemut-inuiitit jalostivat vetämään raskaita kuormia. Sillä on tiheä kaksinkertainen turkki, josta lähtee runsaasti karvaa. Se on ystävällinen ja sosiaalinen, ja sillä on voimakas saalistusvietti ja työskentelyhalu. Se tarvitsee paljon liikuntaa ja voi olla itsenäinen ja haastava koulutettava.

Har mindre uppfödning av malamute med fokus på friska och dragskalle, Då även hund fysioterapeut så sund avel viktigt för mig och kunna behålla rasen frisk i framtiden

Ulvheims

## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Oblivion

vänerblixtens kennel

Black magnificents kennel

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Millieen's kennel

Lappnallens kennel

Kennel Magma Chamber's

## Perustiedot

Tanskandoggi (grand danois) on erittäin kookas saksalainen koirarotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seurakoirana. Siinä yhdistyvät voima ja tyylikäs rakenne, ja rotumääritelmän mukaan sen tulee olla ystävällinen, lempeä ja itsevarma. Suuri koko vaikuttaa kaikkeen koiranpidossa: arjen käytöstavat, kuljetukset, asuminen, eläinlääkärikäynnit ja kustannukset vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 2, pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** rotumääritelmän mukaan seura-, vahti- ja suojelukoira; nykyisin ensisijaisesti seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset vähintään 80 cm, mieluiten enintään 90 cm; nartut vähintään 72 cm, mieluiten enintään 84 cm
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, tiheä, tiiviisti rungonmyötäinen ja kiiltävä, ei pohjavillaa
- **Luonne:** ystävällinen, lempeä ja omistautunut; voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi
- **Kysy kasvattajalta:** lonkkakuvaustuloksista, suvun sydäntutkimuksista sekä mahdollisista mahalaukun laajentuma- ja kiertymätapauksista

Rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Rotuoppaissa esitettyjä painolukuja tulee siksi pitää suuntaa antavina arvioina, ei yksittäisen koiran kuntoluokan, mittasuhteiden ja terveyden arvioinnin korvikkeena.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskandoggi on korkea, voimakas ja ääriviivoiltaan lähes neliömäinen, mutta se ei saa vaikuttaa raskaalta tai kömpelöltä. Etenkin urosten tulisi olla hyvin lähellä neliömäistä, kun taas nartut voivat olla rungoltaan hieman pidempiä. Pää on pitkä ja selväpiirteinen, luonnolliset korvat riippuvat, ja kokonaisvaikutelmassa voiman ja tyylikkyyden tulee olla tasapainossa.

Nykyinen rotumääritelmä jakaa värit kolmeen muunnokseen: keltainen tai juovikas; harlekiini, merle tai musta; sekä sininen. Merle kuuluu siis nykyiseen rotumääritelmään, vaikka tämä ei aina käy ilmi vanhemmista rotukuvauksista. Jokaiselle värille on yksityiskohtaiset vaatimuksensa, mutta pennunostajan kannattaa asettaa terveys, luonne ja terve rakenne tietyn värityksen edelle.

Karvapeite on helppohoitoinen mutta ei täysin huoltovapaa. Pehmeä harja tai kuminen harjauskinnas poistaa irtokarvaa etenkin keväällä ja syksyllä, jolloin karvanlähtö on usein selvempää. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja tarkista samalla iho, kynnet, tassut, hampaat ja riippuvat korvat. Koska tanskandoggilla ei ole eristävää pohjavillaa, se voi tarvita suojaa kylmältä, tuulelta tai sateelta. Arvioi suojan tarve yksilön, sen aktiivisuuden ja olosuhteiden perusteella, älä tietyn lämpötilarajan mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen tanskandoggin tulee olla ystävällinen, lempeä, itsevarma ja ohjaajan kanssa yhteistyöhaluinen. Se voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi, mutta sen ei tule olla aggressiivinen. Monia viehättää rodun tiivis suhde perheeseensä, mutta nimitys ”lempeä jättiläinen” ei takaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Suuri koko korostaa niin hyviä kuin huonojakin tapoja. Hihnassa vetävää, ihmisiä vasten hyppivää tai vierasta kohti ryntäävää koiraa on vaikea hallita, vaikka sen aikeet olisivat ystävälliset. Rauhallisten tervehdysten, löysällä hihnalla kävelyn, luoksetulon, odottamisen ja yhteistyössä tapahtuvan käsittelyn harjoittelu jo varhain onkin perusturvallisuutta, ei vain käytöstapojen hiomista. Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodulta toivottuun yhteistyöhaluun. Kovat menetelmät voivat synnyttää epävarmuutta eivätkä korvaa puutteellista koulutusta.

Luonteissa on eroja sekä yksilöiden että sukulinjojen välillä. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita lähisukulaisia, kysy niiden suhtautumisesta vieraisiin ihmisiin ja uusiin ympäristöihin sekä pyydä nähtäväksi virallisten luonnearviointien tulokset, jos niitä on saatavilla. Aiemmasta koirakokemuksesta on hyötyä, etenkin jos ei ole ennen kouluttanut näin suurta koiraa.

## Koulutus ja liikunta

Tanskandoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta määrän tulee vastata sen ikää, terveyttä, kuntoa ja palautumista. Kaikille aikuisille koirille tai pennuille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimääräistä ohjetta ei ole. Säännölliset lenkit, mahdollisuus haistella ja liikkua vaihtelevassa maastossa sekä lyhyet koulutushetket luovat paremman perustan kuin satunnaiset raskaat retket.

Pennut kasvavat pitkään, eikä niitä pidä kuormittaa liikaa mutta ei myöskään pitää toimettomina. Anna pennun kehittää koordinaatiotaan ja voimiaan vapaalla mutta valvotulla liikkumisella sekä vähitellen pitenevillä lenkeillä. Rajoita kehon kehittyessä toistuvia hyppyjä, äkkikäännöksiä, pitkiä juoksulenkkejä pyörän tai juoksijan rinnalla sekä rajua leikkiä liukkailla lattioilla. Sopiva etenemistahti vaihtelee yksilöittäin. Kysy neuvoa eläinlääkäriltä tai eläinfysioterapeutilta, jos pentu ontuu, on jäykkä tai palautuu huonosti.

Jättirodun pentu tarvitsee suurten tai jättikokoisten rotujen kasvuun suunniteltua täysravintoa. Tavoitteena on tasainen kasvu ja hoikka, terve kuntoluokka, ei mahdollisimman nopea kasvu. Älä lisää täysravintoon kalsiumia tai muita kivennäisaineita ilman eläinlääkärin ohjetta. Jättiroduilla luuston kehitys voi olla yhä kesken noin 15–16 kuukauden iässä, mutta aikataulu vaihtelee yksilöittäin.

Aseta etusijalle taidot, joiden ansiosta aikuinen koira on turvallinen ja hallittavissa: paikallaan seisominen, vaa’alle nouseminen, kynsienhoidon ja tutkimisen hyväksyminen, esineistä luopuminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ryntäämättä. Hajutyöskentely, arjen tottelevaisuustaidot ja ongelmanratkaisutehtävät tarjoavat aivojumppaa rasittamatta kehoa voimakkaasti.

## Terveys

Tulevan omistajan kannattaa keskustella kasvattajan kanssa avoimesti useista merkittävistä terveysriskeistä, etenkin mahalaukun laajentumasta ja kiertymästä, dilatoivasta kardiomyopatiasta ja lonkkaniveldysplasiasta. Tanskandoggin keskimääräinen elinikä on myös lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Elinikää koskevat luvut kuvaavat kuitenkin tiettyä tutkimusjoukkoa, eikä niiden perusteella voi ennustaa yksittäisen koiran elinikää.

**Mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV on äkillinen, hengenvaarallinen hätätilanne.** Hakeudu välittömästi eläinlääkäriin, jos koira yrittää toistuvasti oksentaa tuloksetta, muuttuu levottomaksi, kuolaa, sen vatsa turpoaa, se heikkenee tai lyyhistyy. Älä jää odottamaan oireiden helpottamista. GDV:n syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, eikä sitä tunneta täysin, joten mikään ruokintarutiini ei takaa sen ehkäisyä. Kysy, onko lähisukulaisilla ollut tätä ongelmaa, ja selvitä etukäteen, mikä päivystävä eläinsairaala voi ottaa koiran vastaan. Ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta voi keskustella eläinlääkärin kanssa. Se pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä mahalaukun laajentumista.

**Dilatoiva kardiomyopatia eli DCM voi olla koiralla jo ennen selviä oireita.** Eläinlääkärin tekemään sydäntutkimukseen voi kuulua sydämen ultraäänitutkimus, EKG tai pitkäaikais-EKG sekä joskus verestä mitattavia merkkiaineita. Normaali tulos kertoo koiran tilanteesta tutkimushetkellä, eikä ole elinikäinen takuu. Kysy, mitä sydäntutkimuksia vanhemmille ja vanhemmille sukulaisille on tehty, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä ja onko suvussa esiintynyt DCM:ää tai äkkikuolemia.

**Ruotsin lonkkaniveldysplasiaa koskevat vaatimukset eivät ole samat kuin rotuyhdistyksen suositus.** Jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tanskandoggin virallinen lonkkakuvaus voidaan tehdä aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Ruotsin kennelliiton yleiset säännöt kieltävät E-lonkkaisten koirien jalostuskäytön ja sallivat D-lonkkaisen koiran käytön vain A- tai B-lonkkaisen parina. Koiria, joilla on lonkkaniveldysplasian kliinisiä oireita, ei saa käyttää jalostukseen. Ruotsin tanskandoggiyhdistys menee pidemmälle ja suosittelee, että jalostuskoirat ovat lonkiltaan terveitä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset sen sijaan, että tyytyisit ilmaisuun ”terveystutkittu”.

Ruotsin kennelliitto mainitsee rodulla myös nielurisatulehdukset. Arvioinneissa kiinnitetään erityistä huomiota löysiin silmäluomiin, heikkoihin käpäliin, etu- ja takaosan rakenteeseen, liioiteltuihin rotupiirteisiin sekä luonteeseen. Vastuullisen kasvattajan tulee osata kertoa sekä sukulinjan vahvuuksista että ongelmista, myös siitä, miten vanhemmat sukulaiset ovat voineet.

## Historia ja alkuperä

Tanskandoggi on saksalainen rotu englanninkielisestä nimestään Great Dane ja Ruotsissa sekä useissa muissa maissa käytetystä ranskankielisestä nimestä Grand danois huolimatta. Alkuperämaassaan sen nimi on Deutsche Dogge.

Rodun virallisessa historiassa edeltäjiksi mainitaan muun muassa bullenbeisser sekä villisianmetsästykseen käytetyt koirat, jotka olivat tyypiltään raskaan mastiffin ja nopeamman vinttikoiran väliltä. Berliinissä vuonna 1878 tuomarit ja kasvattajat sopivat eri nimitysten yhdistämisestä Deutsche Dogge -nimen alle. Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1880, ja saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1888.

Ruotsissa järjestelmällinen jalostus alkoi vuonna 1908. Vanhemmat kuvaukset ulottavat rodun tarinan paljon kauemmas menneisyyteen, mutta väitteitä kelttien sotakoirista tai antiikista jatkuneesta katkeamattomasta sukulinjasta on huomattavasti vaikeampi todentaa. Dokumentoidut saksalaiset merkkipaalut antavat luotettavamman kuvan nykyisen rodun kehityksestä.

## Arki rodun kanssa

Tanskandoggi voi asua kerrostalossa, jos sen liikunnan, levon ja koulutuksen tarpeista huolehditaan, mutta kodin ja arjen on sovittava jättikokoiselle koiralle. Talo suurella pihalla ei korvaa lenkkejä tai seuraa, eikä pieni koti ole automaattisesti sopimaton. Käytännön kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yksinkertainen jako omakotitaloon ja kerrostaloon.

Onko kodissa tilaa suurelle, hyvin tukevalle pedille, jossa koira saa levätä rauhassa? Ovatko lattiat pitävät? Mahtuuko koira matkustamaan autossa turvallisesti, ja voisiko se käyttää ramppia vanhana tai loukkaantuneena? Jos hissi menee rikki, onnistuuko arki portaiden kanssa? Miten kaksi aikuista veisi sairaan koiran eläinlääkäriin, jos se ei pystyisi kävelemään? Vastaukset kertovat enemmän kuin pelkkä osoite.

Rotu voi elää lapsiperheessä, mutta ystävälliset aikeet eivät poista suuren koon aiheuttamaa fyysistä riskiä. Nuori tai innostunut tanskandoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa lapset jättävät sen rauhaan. Aikuisen on vastattava ulkoilutuksesta ja käsittelystä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Kukaan ei voi luvata, että tietty tanskandoggi elää turvallisesti kissan tai toisen koiran kanssa. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja liian raju leikki sekä järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja tiloja ja korkealla olevia pakoreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään, ennen kuin niiden vuorovaikutus on luotettavasti rauhallista ja turvallista.

Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua voi jättää yksin. Aloita harjoittelu, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan, pidennä aikaa vähitellen ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäivä on pidempi kuin koira jaksaa olla yksin. Jättikokoisen koiran ahdistus voi nopeasti vaikuttaa koko kotiin, joten yksinoloa on opetettava ja seurattava sen sijaan, että sitä pidettäisiin rodulle luontaisena taitona.

Tanskandoggi (grand danois)

The Great Dane Club of Germany (Deutscher Doggen-Club 1888 e.V.)

The Great Dane Club of UK

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Tanskandoggi (grand danois) on jättikokoinen ja elegantti koira, joka kuuluu korkeimpiin koirarotuihin. Aiemmin sitä käytettiin villisikojen metsästykseen ja kartanoiden vartiointiin, mutta nykyään se on uskollinen ja ihmisläheinen seurakoira. Sisätiloissa se on rauhallinen, ja sen liikunnantarve on kohtuullinen. Se tarvitsee tilaa, huolellista koulutusta, terveydenhoitoa ja päivittäin läheistä yhdessäoloa ihmisten kanssa.

Devilicious

Info om kennel finns hos Svenska Kennelklubben.

Kyang La

Tiny Titan's

## Perustiedot

Ranskanbulldoggi on Ranskasta kotoisin oleva pieni, vankkarakenteinen ja seurallinen seurakoira. Sen kuuluu olla vilkas ja aktiivinen, mutta lyhyt kallo ja kuono altistavat hengitysvaikeuksille ja lämmönsäätelyn häiriöille. Rotua harkitsevan onkin arvioitava koiran toimintakykyä ja tutkittua terveyttä yhtä huolellisesti kuin luonnetta ja ulkonäköä.

- **Roturyhmä ja käyttötarkoitus:** FCI:n ryhmä 9, seurakoira
- **Säkäkorkeus:** urokset 27–35 cm, nartut 24–32 cm
- **Paino:** urokset 9–14 kg, nartut 8–13 kg
- **Karvapeite:** lyhyt ja sileä, ei pohjavillaa
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** kellanruskea, juovikas ja kirjava, rotumääritelmässä kuvatuin merkein
- **Ihanneluonne:** seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä
- **Tärkeä ruotsalainen terveystutkimus:** RFG-Scheme on ollut pakollinen ennen jalostuskäyttöä SKK:n alaisessa kasvatuksessa 1.1.2025 alkaen

Rotu ei ole itsestään selvä valinta helppohoitoista koiraa etsivälle. Ranskanbulldoggin pitäisi pystyä liikkumaan vapaasti ja hengittämään vaivatta myös liikkuessaan. Äänekäs tai työläs hengitys ei ole viehättävä eikä normaali rotuominaisuus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Ranskanbulldoggin tulee olla tiivisrakenteinen ja lihaksikas, mutta ei raskas, liikuntakyvytön tai liioiteltu. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, pää on leveä ja pystyt ”lepakonkorvat” ovat rodun tunnusomainen piirre. Koko koiran rakenteen tulee mahdollistaa vaivaton liikkuminen: avoimet sieraimet, riittävä kuonon pituus, vapaat liikkeet ja aktiivisuuden mahdollistava runko ovat äärimmäistä ulkonäköä tärkeämpiä.

Rotumääritelmässä annetaan uroksille ja nartuille eri mitat. Urosten säkäkorkeuden tulee olla 27–35 cm ja painon 9–14 kg, narttujen puolestaan 24–32 cm ja 8–13 kg. Nämä painorajat eivät ole jokaisen yksilön tavoitepainoja. Sopiva kuntoluokka riippuu koiran rakenteesta, lihasmassasta ja kehon rasvamäärästä. Ylipaino kuormittaa entisestään hengitystä, niveliä ja selkää.

Karvapeite on lyhyt, sileä, pehmeä ja kiiltävä, eikä siinä ole pohjavillaa. Karvanlähtö pysyy yleensä hallinnassa harjaamalla tarpeen mukaan. Samalla on hyvä tarkistaa kynnet, tassut, korvat, hampaat ja iho. Kasvojen ihopoimut tulee pitää puhtaina ja kuivina, mutta hoidon on perustuttava ihon todelliseen kuntoon. Punoitus, haju, erite, kutina tai aristus vaativat asiantuntijan neuvoja, eivät pelkästään tiheämpää puhdistamista.

Rotumääritelmän mukaiset värit ovat kellanruskea, juovikas ja kirjava. Sininen ja merle eivät ole hyväksyttyjä värejä. ”Harvinaisen värisenä” markkinoitua pentua tulee arvioida samojen tärkeiden tietojen perusteella kuin muitakin pentuja: rekisteröinti, hengitystoiminta, vanhemmat ja kasvattajan jalostusohjelma.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan ranskanbulldoggin tulee olla seurallinen, vilkas, leikkisä ja kiintyvä. Monet yksilöt nauttivat läheisyydestä ja osallistuvat mielellään perheen arkeen. Rotu voi oppia nopeasti, mutta itsenäisyyden ja itsepäisyyden vuoksi selkeät rutiinit ja koiraa motivoivat palkkiot toimivat usein paremmin kuin saman asian toistaminen tai kovat ojennukset.

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei jokaista koiraa. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kipu, ympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki yksilön käyttäytymiseen. Koiralla, jonka on vaikea hengittää tai jonka iho, selkä tai nivelet aiheuttavat epämukavuutta, voi myös olla vähemmän kärsivällisyyttä ja heikompi palautumiskyky. Siksi luonnetta tulee arvioida yhdessä fyysisen toimintakyvyn kanssa.

BPH kertoo, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa käyttäytymisen arvioinnissa. Siinä ei anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta, eikä se takaa pennun tulevaa luonnetta. Aiempi ruotsalainen BPH-analyysi kattoi vain pienen osan Ruotsissa syntyneistä ranskanbulldoggeista. Pennunostajalle onkin hyödyllisempää tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn, toimintaan ja lepoon.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka on perehtynyt siihen huolellisesti ja valmis palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja mahdolliseen eläinlääkärinhoidon tarpeeseen. Se sopii huonommin tilanteeseen, jossa valinta perustuu lähinnä pieneen kokoon, tiettyyn ulkonäköön tai oletukseen, että lyhytkuonoinen koira tarvitsee automaattisesti hyvin vähän liikuntaa.

## Koulutus ja liikunta

Ranskanbulldoggi tarvitsee päivittäin lenkkeilyä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja arkitaitojen harjoittelua, mutta kaikille koirille sopivaa liikuntamäärää ei voi määritellä minuutteina. Ikä, kunto, sää ja ennen kaikkea koiran hengitys ja palautuminen ratkaisevat, mikä on sopivaa. Lyhytkuonoisilla koirilla läähättäminen viilentää elimistöä tavallista heikommin, joten sama tekeminen voi olla viileänä päivänä helppoa mutta helteellä sopimatonta.

Suunnittele päivään useita koiralle sopivan mittaisia tekemishetkiä yhden pitkän, loppuun asti suoritettavan harjoituksen sijaan. Anna koiran nuuskia, kävellä rauhallisesti vaihtelevassa maastossa ja käyttää päätään etsintätehtävissä ja yksinkertaisessa ongelmanratkaisussa. Kohota kuntoa vähitellen ja tarkkaile koiraa koko tekemisen ajan. Hidasta tai lopeta, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkääksi tai työlääksi, sieraimet kapenevat, koira käyttää voimakkaasti vatsalihaksiaan hengittämiseen, jää jälkeen tai ei palaudu normaalisti. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot, horjuminen, lyyhistyminen tai tajunnan menetys vaativat välitöntä eläinlääkärinhoitoa.

Kuumalla säällä lenkit on ajoitettava viileämpiin hetkiin, tahtia hidastettava ja koiralle tarjottava varjoa, vettä ja viileä lepopaikka. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon tai muuhun suljettuun tilaan. Koira, jolla on toistuvasti vaikeuksia kohtuullisessa liikunnassa tai lämpimällä säällä, tarvitsee eläinlääkärin arvion. Kaiken liikunnan välttäminen ei yksin ole ratkaisu.

Panosta kontaktin ottamiseen, rauhalliseen hihnakävelyyn, luoksetuloon, leikin lopettamiseen, rauhoittumiseen sekä suun, korvien, kasvojen ihopoimujen, tassujen ja kynsien tarkastamisen hyväksymiseen. Opeta yksinoloa hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Palkitsemiseen perustuvat menetelmät auttavat koiraa ymmärtämään tehtävät ja helpottavat välttämätöntä käsittelyä.

## Terveys

Ranskanbulldoggin keskeisin terveysongelma, johon on tärkeää perehtyä, on BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä. Siinä lyhentyneen kuonon ja nielun alueella ei ole riittävästi tilaa pehmytkudoksille. Seurauksina voivat olla äänekäs tai työläs hengitys, heikko rasituksensieto, unihäiriöt ja lämmönsäätelyn vaikeudet.

RFG-Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystoimintaa arvioidaan ennen kolmen minuutin reipasta liikuntaa ja sen jälkeen. Tulos luokitellaan asteikolla 0–3. Ranskanbulldoggit ovat kuuluneet 1.1.2025 alkaen SKK:n tason 2 terveysohjelmaan: jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava tutkimustulos ennen astutusta. Virallinen tulos voidaan rekisteröidä aikaisintaan 24 kuukauden iässä, eikä se saa astutushetkellä olla yli kaksi vuotta vanha. Suositus on aste 0. SKK:n sääntöjen mukaan asteen 2 tai 3 saaneita koiria ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jolle on tehty hengitystieleikkaus, ei voida arvioida tässä tutkimusjärjestelmässä.

RFG-tulos kuvaa koiran tilannetta tutkimushetkellä, eikä se poista omien havaintojen tarvetta. Se ei ole elinikäinen takuu eikä kata kaikkia muita terveysriskejä. Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset RFG-luokitukset. Ihanteellista on nähdä vanhemmat sekä levossa että tavallisen liikkumisen jälkeen: hengityksen pitäisi olla vaivatonta, palautumisen kohtuullista ja sierainten avoimet. Älä hyväksy ilmauksia ”testattu” tai ”eläinlääkärin tarkastama” rekisteröidyn tuloksen korvikkeeksi.

Muita dokumentoituja riskejä ovat allergiat ja ihosairaudet, selän, luuston ja nivelten ongelmat, kuten polvilumpion sijoiltaanmeno, sekä ulkonevien silmien vammat. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista iho-ongelmista, ontumisesta, selkäkivuista ja silmävammoista. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee myös, että pennunostaja kysyy aikuisten koirien polvilumpioista, sydämestä ja hengityksestä. Nämä suositukset on erotettava virallisesta RFG-vaatimuksesta.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvasti äänekästä hengitystä, selvästi heikentynyt rasituksen- tai lämmönsieto, hengityksen häiritsemää unta, haiseva tai kipeä iho, toistuvaa ontumista, selkäkipua tai punoittava, vuotava tai kipeä silmä. Varhainen tutkiminen on parempi vaihtoehto kuin odottaa, että ongelmasta tulee ”rodulle tyypillinen”.

## Historia ja alkuperä

Ranskanbulldoggi vakiintui roduksi Pariisissa 1800-luvun lopulla. Ensimmäinen rotuyhdistys perustettiin Pariisissa vuonna 1880, ensimmäinen koira rekisteröitiin vuonna 1885 ja ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1898. Ranskan kennelliitto tunnusti rodun samana vuonna.

Rotu kehittyi seurakoiraksi, ja sille muodostuivat tiivis runko, leveä pää ja pystyt lepakonkorvat, jotka ovat yhä rotumääritelmän tunnuspiirteitä. Ranskanbulldoggi esitettiin Ruotsissa näyttelyssä ensimmäisen kerran vuonna 1913. Rodun historiallinen tyyppi selittää sen nykyistä ulkonäköä, mutta nykyjalostuksessa näitä piirteitä ei pidä korostaa niin pitkälle, että hengitys, silmät, selkä, häntä tai liikkuminen kärsivät.

## Arki ranskanbulldoggin kanssa

Ranskanbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin koko ei yksin ratkaise arjen toimivuutta. Olennaista on, että koira saa päivittäin tekemistä, voi levätä häiriöttä ja elää turvallisessa, viileässä ympäristössä. Kerrostalossa porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin kannattaa totutella varhaisella harjoittelulla. Hissin saatavuus tai portaiden määrä voi nousta tärkeäksi, jos koiralla on kipuja tai hengitysvaikeuksia.

Lasten kanssa pätee sama turvallisuussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa yhteisistä tilanteista. Lapset eivät saa häiritä syövää tai lepäävää koiraa, kiipeillä sen päällä tai jatkaa lähestymistä, kun se yrittää poistua. Järjestä koiralle suojaisa lepopaikka ja opeta sekä lapsia että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pieni koko ja leikkisä luonne eivät automaattisesti tee yksilöstä turvallista lasten seurassa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja niiden aiemmista kokemuksista. Tutustuta eläimet vähitellen niin, että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan, äläkä pakota niitä lähikontaktiin. Sosiaalistaminen voi parantaa onnistumisen mahdollisuuksia, mutta se ei takaa kaikkien eläinten yhteensopivuutta. Kiinnitä erityistä huomiota stressiin, resurssien puolustamiseen ja siihen, muuttuuko toisen koiran leikki liian rajuksi yksilölle, jonka hengityskyky on rajoittunut.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen hyvin lyhyistä jaksoista alkaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamerasta voi olla apua sellaisen ahdistuneisuuden tai haukkumisen havaitsemisessa, joka ei näy enää kotiin palatessa. Rotua ei pidä valita, jos tarkoituksena on jättää koira säännöllisesti yksin suurimmaksi osaksi päivää.

Ennen koiran ostamista kaikkien perheenjäsenten pitäisi voida vastata näihin kysymyksiin kyllä:

- Pystymmekö asettamaan esteettömän hengityksen ja terveen fyysisen toimintakyvyn äärimmäisen ulkonäön tai erikoisen värin edelle?
- Voimmeko varmistaa vanhempien henkilöllisyyden, RFG-luokitukset ja tutkimuspäivämäärät sen sijaan, että luottaisimme suullisiin vakuutteluihin?
- Pystymmekö mukauttamaan tekemistä helteen ja koiran voinnin mukaan ilman, että koira jää vaille liikuntaa ja virikkeitä?
- Onko meillä aikaa ja taloudellisia mahdollisuuksia huolehtia eläinlääkärinhoidosta, jota rodun rakenne saattaa edellyttää?

Jos vastaukset ovat kyllä ja kasvattaja pystyy esittämään todennettavat tulokset, ranskanbulldoggi voi olla vilkas ja läheinen kumppani. Tärkein valinta ei ole äärimmäisin pään muoto tai harvinaisin väri, vaan koira, joka pystyy hengittämään, liikkumaan, palautumaan ja nauttimaan aktiivisesta arjesta.

Ranskanbulldoggi

The French Bulldog Club of England

Société Centrale Canine (France)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

The Kennel Club (United Kingdom)

Ranskanbulldoggi on pieni, lihaksikas seurakoira, jolla on lyhyt turkki ja lepakkomaiset korvat. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä mutta sisätiloissa rauhallinen, joten se sopii hyvin kerrostaloasumiseen. Se tarvitsee kohtuullisesti ja huolellisesti suunniteltua liikuntaa sekä säännöllistä ihon, korvien ja kynsien hoitoa. Myös sen hengitykseen ja painoon on kiinnitettävä huomiota.

## Rotu lyhyesti

- Amerikankarvatonterrieri on pieni tai keskikokoinen yhdysvaltalainen terrieri, jota pidetään nykyään pääasiassa seurakoirana.
- Rodusta on kaksi muunnosta: karvaton ja karvallinen. Molemmat kuuluvat samaan rotuun.
- Ihannesäkäkorkeus on sekä uroksilla että nartuilla 30,5–40,5 cm. Rotumääritelmässä ei ole määritelty painoa.
- Rodun kuuluu olla energinen, valpas, utelias ja nopea oppimaan, mutta yksilöiden aktiivisuudessa voi olla huomattavia eroja.
- Rottaterrieritausta näkyy yhä voimakkaana saalistusviettinä etenkin pieniä eläimiä kohtaan, vaikka paljas iho rajoittaa karvattoman muunnoksen liikkumista tiheässä kasvillisuudessa.
- Pohjoismaiset kennelliitot ovat hyväksyneet rodun, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä.

Amerikankarvatonterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen seuralaisen ja pystyy huolehtimaan sekä arjen koulutuksesta että paljaan ihon suojaamisesta. Karvattomuus ei tee koirasta allergiatonta eikä poista terrierin metsästysviettiä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Amerikankarvatonterrierin kuuluu olla ketterä, lihaksikas ja hieman korkeuttaan pidempi. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhde on noin 10:9. Luuston tulee olla keskivahva ja liikkeiden vapaat ja tasaiset. Selän tulee pysyä vahvana ja vaakasuorana liikkeessä. Kyseessä on urheilullinen terrieri, ei hento kääpiökoira.

Ihannesäkäkorkeus on molemmilla sukupuolilla 30,5–40,5 cm. Rotumääritelmässä ei anneta painorajoja, joten mittasuhteet, lihaksisto ja kuntoluokka kertovat enemmän kuin epävirallinen painoluku. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miltä vanhemmat näyttävät ja miten ne liikkuvat aikuisina.

Sekä karvaton että karvallinen muunnos ovat hyväksyttyjä. Karvaton pentu syntyy pehmeän pentukarvan peittämänä, ja karva häviää vähitellen. Noin 8–10 viikon iässä rungon tulisi olla karvaton lukuun ottamatta tuntokarvoja ja mahdollista hyvin hienoa untuvaa. Karvallisella muunnoksella säilyy lyhyt, sileä, tiheä ja kiiltävä karvapeite. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä ja albinismia lukuun ottamatta.

Karvattomuus periytyy peittyvästi ja liittyy SGK3-geenin varianttiin. Karvallinen koira voi siis kantaa varianttia olematta itse karvaton. Tähän perinnölliseen karvattomuuden muotoon ei liity samanlaisia vaikutuksia hampaisiin ja hedelmällisyyteen kuin joillakin muilla karvattomilla roduilla esiintyvään vallitsevasti periytyvään karvattomuuteen. Tämä ei tarkoita, että jokaisella koiralla täytyisi olla täydellinen hampaisto: rotumääritelmä hyväksyy leikkaavan tai tasapurennan, eikä puuttuvista välihampaista rangaista.

Ihonhoito tulee sovittaa koiran ihon ja sään mukaan kiinteän hoitorutiinin sijaan. Karvaton koira voi tarvita kylmällä hyvin istuvan takin ja voimakkaassa auringonpaisteessa suojaa iholleen. Tarkista leikkien ja lenkkien jälkeen, onko ihossa hankaumia, naarmuja tai punoitusta. Kuiva iho saattaa toisinaan tarvita pehmentävää voidetta, mutta toistuva ihottuma, kutina tai tulehtuneet ihoalueet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Karvallinen muunnos tarvitsee lähinnä säännöllistä harjausta, kynsienhoitoa sekä korvien ja hampaiden tarkistamista.

## Luonne ja käyttäytyminen

Amerikankarvatonterrierin kuuluu olla energinen, valpas, utelias ja nopea oppimaan. Itsevarma yksilö haluaa yleensä osallistua perheen arkeen ja nauttii sekä seurasta että mielekkäästä tekemisestä. Myös terrieritausta näkyy selvästi: koira saattaa reagoida nopeasti liikkeeseen, tarkkailla kodin ulkopuolisia tapahtumia ja tehdä omia päätöksiään, kun jotakin kiinnostavaa ilmaantuu.

Myönteiset varhaiset kokemukset ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, äänistä ja ympäristöistä ovat tärkeitä. Sosiaalistaminen ei tarkoita, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se selviytyy arjesta rauhallisesti ja hakee ohjaajaltaan tukea. Ruotsissa liian harva rodun koira on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tulosten perusteella voisi kuvailla koko rotua. Siksi kannattaa tarkkailla juuri kyseisen pentueen vanhempien käyttäytymistä.

Aktiivisuudessa on eroja. Ruotsin rotuyhdistyksen kuvauksen mukaan rodussa on sekä melko maltillisia koiria että hyvin intensiivisiä yksilöitä, jotka tarvitsevat paljon liikuntaa ja tekemistä. Kysy, miten vanhemmat ja niiden aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät tavallisessa arjessa: osaavatko ne rauhoittua tekemisen jälkeen, miten ne suhtautuvat vieraisiin ja ääniin ja kuinka voimakkaasti ne pyrkivät jahtaamaan pieniä eläimiä?

Saalistusvietti on keskeinen arjessa huomioitava asia. Rodun esi-isät metsästivät rottia ja muita tuhoeläimiä, ja amerikankarvatonterrieri voi pitää hiiriä, hamstereita, marsuja ja muita pieniä lemmikkejä saaliina. Älä oleta yhteiselon olevan turvallista vain siksi, että koira kasvaa samassa taloudessa. Pidä eläimet turvallisesti erillään aina, kun aikuinen ei voi valvoa niitä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikankarvatonterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja rauhoittumisen harjoittelua. Tietty minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Parempi mittari on se, saako yksilö liikkua rennosti, käyttää nenäänsä ja ratkoa tehtäviä sekä pystyykö se sen jälkeen lepäämään kotona muuttumatta levottomaksi tai yliväsyneeksi.

Yhdistä lenkkeihin hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutushetkiä, leikkiä ja kehonhallintaharjoituksia. Rotu voi nauttia esimerkiksi noseworkista, rally-tokosta, agilitystä ja temppujen opettelusta, kun vaatimukset sopivat koiran ikään ja fyysiseen kuntoon. Huomioi tekemisessä myös paljas iho: tiheä kasvillisuus voi naarmuttaa sitä, ja kylmyys tai voimakas auringonpaiste saattavat edellyttää lyhyempiä harjoituksia, toista vuorokaudenaikaa tai suojavaatetusta.

Käytä selkeitä vihjeitä, lyhyitä toistoja ja palkkioita, joita koira todella arvostaa. Uteliaisuutensa ja oppimiskykynsä ansiosta moni yksilö huomaa toistuvat kaavat nopeasti – myös ei-toivotut. Palkitse rauhallisuudesta ovella, oma-aloitteisesta kontaktista ulkona ja siitä, että koira pystyy irrottamaan huomionsa kohteesta, jota se haluaisi jahdata. Kovat ojennukset voivat synnyttää ristiriitoja tai epävarmuutta, eivätkä ne opeta koiralle, mitä sen pitäisi tehdä sen sijaan.

Luoksetulon ja pysähtymisen harjoittelu pienten eläinten läheisyydessä on erityisen tärkeää, mutta koulutus ei poista saalistusviettiä. Käytä talutinta tai pitkää liinaa paikoissa, joissa voi tulla vastaan luonnoneläimiä, kunnes koiran reagointi vihjeisiin on osoittautunut kyseisessä ympäristössä todella luotettavaksi. Jos koira haukkuu ääniä tai vieraita, puutu tilanteeseen sekä ennakoimalla että harjoittelemalla: estä ikkunoilla vahtiminen, opeta koira rauhoittumaan valittuun paikkaan ja palkitse hälyttämisen lopettamisesta.

## Terveys

Ruotsissa on liian vähän rekisteröityjä rodun koiria, jotta rodun terveyttä voitaisiin kuvata kovin varmasti. Siksi on harhaanjohtavaa niin kutsua amerikankarvatonterrieriä yleisesti terveeksi kuin esittää pitkä diagnoosiluettelo ikään kuin jokainen sairaus olisi yleinen. Tuleva omistaja saa parempaa tietoa perehtymällä vanhempien tutkimustuloksiin, lähisukulaisten sairauksiin ja siihen, miten kasvattaja seuraa aiempien pentueidensa terveyttä.

Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että molempien vanhempien DNA-status prcd-PRA:n ja primaarisen linssiluksaation eli PLL:n osalta tunnetaan ennen astutusta. PLL:n kantajalle tulisi tehdä silmätutkimus lähellä astutusajankohtaa. Koiria, joilla on polvilumpion sijoiltaanmenon oireita tai joille on tehty sitä korjaava leikkaus, ei tulisi käyttää jalostukseen. Kasvattajan tulisi myös varmistaa ennen luovutusta, että jokainen pentu kuulee. Myös jälkeläisten pitkäaikaisten allergioiden, iho-ongelmien ja autoimmuunisairauksien tulisi vaikuttaa tuleviin jalostusvalintoihin.

Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eivät pakollinen terveysohjelma. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä amerikankarvatonterrieriä koskee vain karvapeitteen tyypin kirjaamista koskeva erityismääräys. Niissä ei ole rotukohtaista vaatimusta prcd-PRA-, PLL-, polvi- tai kuulotutkimuksista. Säännöt voivat muuttua, joten pentuetta suunnittelevan tulee aina tarkistaa ajantasainen versio.

Pyydä pennunostajana nähtäväksi DNA-tulokset ja varmista, mitä koiraa ne koskevat. Yhden geenivariantin testitulos ei ole yleinen terveystodistus. Kysy myös, miten polvilumpiot on tutkittu, miten pentujen kuulo tarkistetaan ja onko lähisukulaisilla ollut iho-, allergia-, silmä- tai immuunijärjestelmään liittyviä ongelmia. Koska rotu on saanut alkunsa pienestä koiramäärästä, myös vanhempien keskinäisellä sukulaisuudella ja avoimella seurannalla on merkitystä.

Karvaton koira ei ole allergiaton. Koiran allergeeneja on pääasiassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin myös saman rodun tai pentueen sisällä. Koira-allergisen ei tulisi valita rotua pelkän karvapeitteen perusteella. Keskustele riskistä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja vietä aikaa juuri kyseisen koiran seurassa useita kertoja ennen päätöstä. Lyhyt tapaaminen rodun toisen yksilön kanssa ei takaa mitään.

## Historia ja alkuperä

Amerikankarvatonterrieri kehittyi yhdysvaltalaisesta rottaterrieristä, joka oli rottien ja muiden pienten saaliseläinten pyyntiin käytetty maatila- ja metsästyskoira. Syksyllä 1972 rottaterrieripentueeseen syntyi karvaton narttu. Scottin perhe antoi sille nimeksi Josephine, ja siitä tuli rodun kantanarttu. Vuonna 1981 se sai pentueen, jossa oli kaksi karvatonta ja kaksi karvallista pentua. Tämä loi pohjan rodun jatkokehitykselle.

1980- ja 1990-luvuilla kantaa rakennettiin pienestä koiramäärästä, ja karvattomuusominaisuuden vakiinnuttamiseen käytettiin lähisukulaisten välisiä parituksia. Tämä selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus on yhä tärkeä osa jalostusvalintoja. Karvallinen muunnos ei ole ei-toivottu sivutuote, vaan tunnustettu osa rotua, ja se voi auttaa laajentamaan jalostuspohjaa.

United Kennel Club rekisteröi sen rottaterrierin karvattomaksi muunnokseksi vuonna 1999 ja omaksi rodukseen vuonna 2004. American Kennel Club tunnusti rodun täysin vuonna 2016. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 2005 ja sai ensimmäisen pentueensa seuraavana vuonna. Ruotsin kennelliitto on hyväksynyt rodun vuodesta 2017 lähtien. Rotu voi osallistua näyttelyihin ja koiraurheiluun Pohjoismaissa, mutta FCI ei edelleenkään ole tunnustanut sitä.

## Arki amerikankarvatonterrierin kanssa

Amerikankarvatonterrieri voi asua kerrostalossa, kunhan se saa riittävästi ulkoilua, apua rauhoittumiseen ja harjoitusta porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin suhtautumisessa. Arjen sisältö merkitsee enemmän kuin kodin koko. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa omistajan on kuitenkin puututtava hälytyshaukkuun varhain ja järjestettävä koiralle rauhallinen lepopaikka.

Lasten kanssa aikuisen valvonta ja koiran rajojen kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin rotu. Lapsia ja koiria ei tule jättää keskenään, ja koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Paljas iho tekee myös rajuista leikeistä, terävistä kynsistä ja huolimattomasta nostamisesta erityisen sopimattomia.

Yhteiselo kissan kanssa voi onnistua joiltakin yksilöiltä, mutta saalistusvietin vuoksi tutustuttamisen on oltava rauhallista ja hallittua. Kissalla tulee olla omat poistumisreitit sekä omat ruoka-, juoma-, lepo- ja wc-paikat. Koiraa on estettävä jahtaamasta kissaa, ja kohtaamisia tulee valvoa, kunnes niiden keskinäinen käyttäytyminen on ennakoitavaa. Pienet jyrsijät ja muut saaliseläimiksi miellettävät lemmikit on aina pidettävä turvallisesti erillään.

Yksinolo on opittava taito, ei rodun synnynnäinen ominaisuus. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rentona. Jatkuva ahdistus, haukkuminen tai pakoyritykset kertovat siitä, että harjoittelussa on edetty liian nopeasti. Järjestä hoito, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira pystyy sietämään.

Pohjoismaisessa ilmastossa karvattoman koiran vaatteiden on oltava ennen kaikkea toimivia, ei vain hyvännäköisiä. Tarkista, että takit lämmittävät hankaamatta etujalkojen alta tai rinnasta. Sovita ulkoilun kesto tuulen, sateen, lämpötilan ja koiran liikkumisen mukaan. Voimakkaassa auringonpaisteessa tarvitaan varjoa ja mahdollisesti ihon suojausta. Tämä ylimääräinen huolenpito on keskeinen osa rotuvalintaa siinä missä terrierin liikunnan ja koulutuksen tarve sekä turvallinen toiminta pienten eläinten läheisyydessä.

Amerikankarvatonterrieri

American Hairless Terrier Club of the United Kingdom

Svenska Terrierklubben (Swedish Terrier Club)

Dansk Terrier Klub (Danish Terrier Club)

Norwegian Terrier Club

Pieni ja vilkas terrieri, josta on sekä karvaton että karvallinen muunnos. Sen säkäkorkeus on yleensä 25–46 cm ja paino 5–12 kg. Se on hyvin ihmisläheinen, viihtyy sisätiloissa ja karvanlähtö on vähäistä, joten se sopii usein myös allergiaan taipuvaisille omistajille. Se tarvitsee päivittäin kohtuullisesti liikuntaa, virikkeitä, ihon suojausta sekä johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

## Perustiedot

Rotaterrieri on pieni tai keskikokoinen amerikkalainen terrieri, jolla on runsaasti energiaa, voimakas saalistusvietti ja intoa työskennellä omistajansa kanssa. Rotu kehitettiin maatilakoiraksi torjumaan rottia ja muita tuhoeläimiä. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta työkoiratausta näkyy yhä siinä, miten nopeasti se huomaa liikkeen ja miten innokkaasti se etsii, jahtaa ja ratkoo ongelmia.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat
- **Roturyhmä:** Ryhmä 3, terrierit
- **Käyttötarkoitus:** Alun perin maatilakoira ja rotanpyytäjä, nykyään pääasiassa aktiivinen seurakoira
- **Koko:** Kääpiömuunnoksen säkäkorkeus 25,5–33 cm, vakiokokoisen yli 33 cm ja enintään 46 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta painorajoja. Koiran tulee olla sopusuhtainen ja painon sopia sen kokoon ja rakenteeseen.
- **Karvapeite:** Lyhyt, rungonmyötäinen, sileä ja kiiltävä
- **Väri:** Kirjava eli valkoista pohjaväriä ja värillisiä laikkuja; useat värit ja merkit ovat sallittuja
- **Luonne:** Tarkkaavainen, kiintyvä, energinen ja nopea oppimaan, saalistusvietti on selvä
- **Hyväksyntä:** Pohjoismaiden Kennelunionin (PKU) hyväksymä, mutta ei FCI:n hyväksymä rotu

Rotaterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa toimia aktiivisesti koiransa kanssa ja on valmis panostamaan saalistusvietin hallintaan, luoksetuloon ja rauhoittumiseen. Pieni koko ei tarkoita vähäistä liikunnan tai koulutuksen tarvetta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rotaterrieri on tiivisrakenteinen, vahva ja ketterä olematta raskastekoinen. Se on vain hieman korkeuttaan pidempi, ja kokonaisvaikutelman tulee ilmentää nopeutta, voimaa ja tasapainoisuutta. Rodulla on kaksi virallista kokomuunnosta: kääpiömuunnos, jonka säkäkorkeus on 25,5–33 cm, ja vakiokokoinen muunnos, jonka säkäkorkeus on yli 33 cm ja enintään 46 cm. Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, joten mittasuhteet, kuntoluokka ja liikkeet kertovat enemmän kuin vaa’an lukema.

Pää on kiilanmuotoinen ja ilme valpas. Korvat voivat olla pystyt, puolipystyt tai nappikorvat, ja kaikki kolme korvatyyppiä ovat yhtä hyväksyttäviä. Häntä voi olla luonnostaan lyhyt tai pitkä. Pitkä häntä kapenee kärkeä kohti ja ulottuu suunnilleen kintereeseen, mutta rotumääritelmässä hännän pituutta itsessään ei pidetä tärkeänä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty.

Karvapeite on lyhyt, rungonmyötäinen, sileä ja kiiltävä. Tyypillinen väritys on kirjava: selvärajaisia värillisiä laikkuja yhdistettynä valkoiseen. Sallittuja värejä ovat muun muassa musta tai suklaanruskea, punainen, aprikoosi, sininen, kellanruskea, tan ja sitruunankeltainen, joko tan-merkein tai ilman niitä. Valkoinen kuuluu aina väritykseen, ja värivaihtelu on runsasta.

Lyhyt turkki on helppo tarkastaa. Harjaa sitä tarvittaessa irtokarvan ja lian poistamiseksi ja tarkista samalla iho, korvat, tassut, kynnet ja hampaat. Pese koira sen ollessa likainen sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesuaikataulua. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotaterrieri on tarkkaavainen, kiintyvä ja täynnä energiaa. Se oppii nopeasti, kun koulutus on selkeää ja motivoivaa. Se huomaa nopeasti ympäristönsä tapahtumat ja voi suhtautua vieraisiin varautuneesti. Rotumääritelmän mukaan se on yleensä ystävällinen muita koiria kohtaan, mutta yksilöiden ja kohtaamisten välillä on eroja.

Voimakas saalistusvietti on rodun tärkein arjessa huomioitava ominaisuus. Rotaterrieri voi reagoida jyrsijään, lintuun tai muuhun pieneläimeen erittäin nopeasti. Kaikki koirat eivät käyttäydy samalla tavalla, mutta tulevan omistajan kannattaa varautua voimakkaaseen saalistusviettiin. Koulutus vähentää riskejä ja parantaa yhteistyötä, mutta se ei poista koiran perinnöllisiä vaistoja.

Varhainen sosiaalistaminen ja asteittainen totuttaminen erilaisiin ympäristöihin auttavat koiraa suhtautumaan luontevasti ihmisiin, koiriin, ääniin ja uusiin paikkoihin. Tätä työtä tulee jatkaa koiran kasvaessa sen turvallisuudentunnetta kunnioittavassa tahdissa. Järjestä rauhallisia kokemuksia, ota tarvittaessa lisää etäisyyttä ja palkitse käytöksestä, jota toivot koiran toistavan.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo ensimmäinen koira. Omistajan on pidettävä kouluttamisesta, estettävä pieneläinten jahtaaminen ja autettava valpasta koiraa hallitsemaan kiihtymistään ja rauhoittumaan.

## Koulutus ja liikunta

Rotaterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja koulutusta yhdessä omistajansa kanssa. Yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Arvioi sopivaa kuormitusta koiran palautumisen, kuntoluokan, keskittymiskyvyn ja rauhoittumisen perusteella.

Yhdistä lenkkeilyyn hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, kontaktiharjoituksia, ongelmanratkaisua ja hallittua leikkiä. Lisää fyysistä kuormitusta ja tehtävien vaikeutta vähitellen etenkin kasvavan koiran kanssa ja sovita tekeminen koiran ikään, kuntoon ja terveydentilaan.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja työskentelyhalua. Panosta alusta lähtien kolmeen taitoon:

1. **Luoksetulo:** aloita helpoissa ympäristöissä ja käytä pitkää liinaa aina, kun koira saattaa lähteä luonnoneläinten perään.
2. **Kohteesta irrottautuminen ja huomion siirtäminen:** palkitse koiraa siitä, että se jättää hajun, liikkeen tai esineen ja kääntyy takaisin puoleesi.
3. **Rauhoittuminen:** opeta koira lepäämään omalla paikallaan ja palautumaan toiminnan jälkeen.

Aidatun alueen turvallisuus on arvioitava sekä kyseisen koiran että paikan mukaan. Mikään tietty aidan korkeus ei takaa, että rotaterrieri pysyy aitauksen sisällä. Tarkista aukot, aidan alareunan raot ja portit. Älä jätä koiraa ilman valvontaa vain siksi, että piha on aidattu.

Myös Ruotsin lainsäädäntö edellyttää erityistä huolellisuutta luonnoneläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaana alueilla, joilla on riistaa. Muina aikoina koiria, joita ei käytetä metsästykseen, on estettävä ajamasta tai jahtaamasta riistaa. Voimakkaan saalistusvietin omaava koira tarvitsee usein hihnan tai pitkän liinan, kunnes luoksetulo toimii myös voimakkaista häiriöistä huolimatta.

## Terveys

Eri terveysongelmien yleisyydestä Ruotsin rotaterriereillä ei voida esittää luotettavaa arviota. Ruotsin Kennelliiton mukaan rekisteröityjä koiria on siihen liian vähän. Vuonna 2022 julkaistu rotukohtainen jalostusstrategia (RAS), joka perustuu vuoden 2021 loppuun mennessä kerättyihin tietoihin, kuvaa sekin pohjoismaista kantaa pieneksi ja suurelta osin nuoreksi. Arvioi pentuetta ja sen sukua sen sijaan, että luottaisit yleiseen väitteeseen rodun terveydestä tai sairaudesta.

Vaatimukset ja suositukset on tärkeää erottaa toisistaan. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rotaterrierille ei aseteta rotukohtaisia terveysvaatimuksia. Ruotsalaisessa RAS-asiakirjassa suositellaan kuitenkin, että vanhempien DNA-status silmäsairauksien eli primaarisen linssiluksaation (PLL) ja prcd-PRA:n osalta tunnetaan ennen astutusta. Asiakirjassa käsitellään myös polvilumpion sijoiltaanmenoa ja suositellaan, että kasvattaja tarkistaa pentujen kuulevan ennen luovutusta. Yhdysvaltalainen rotujärjestö suosittelee lisäksi polvi-, lonkka- ja sydäntutkimuksia sekä PLL-geenitestiä. Tämä yhdysvaltalainen ohjelma ei ole rekisteröinnin edellytys Ruotsissa.

Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia kummallekin vanhemmalle on tehty, ja selittämään tulokset. Kantaja ei tarkoita samaa kuin sairas koira. Kysy, miten periytymistapa ja toisen vanhemman testitulos vaikuttavat yhdistelmään. Kysy myös, mitä terveysongelmia suvussa on esiintynyt ja miten aiempien pentueiden terveyttä seurataan.

Ennen pennun ostamista seuraavista kysymyksistä on enemmän hyötyä kuin pitkästä sairausluettelosta:

- Mitä tutkimuksia ja DNA-testejä on tehty, milloin ja kenen toimesta?
- Voiko tulokset tarkistaa todistuksista tai virallisista rekistereistä?
- Miten pentujen kuulo on tarkistettu?
- Onko lähisukulaisilla tiedossa silmä-, polvi-, lonkka- tai sydänongelmia?
- Miten kasvattaja ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta Ruotsin pienessä kannassa?

Eläinlääkärintarkastustodistus kertoo pennun kunnosta tarkastushetkellä, mutta se ei korvaa tietoa vanhemmista ja muusta suvusta. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on kipua, ontumista, näön muutoksia, selvä muutos kuulossa tai muita oireita.

## Historia ja alkuperä

Rotaterrieri kehitettiin Yhdysvalloissa monipuoliseksi maatilakoiraksi. Sen päätehtävänä oli torjua rottia ja muita tuhoeläimiä. Rotumääritelmässä kuvataan myös sen kykyä metsästää pienriistaa ja työskennellä sekä maan päällä että maan alla. Tämä tausta selittää rodun nykyistä valppautta, nopeita reaktioita, energisyyttä ja saalistusviettiä.

United Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1999, ja American Kennel Club myönsi sille täyden hyväksynnän vuonna 2013. Ruotsin Kennelliitto päätti rodun hyväksymisestä syksyllä 2016, ja päätös tuli voimaan 1. tammikuuta 2017. Rotumääritelmän ruotsinnos hyväksyttiin samana vuonna, ja se perustuu American Kennel Clubin rotumääritelmään.

Rotaterrieri on Pohjoismaiden Kennelunionin hyväksymä, mutta ei FCI:n hyväksymä rotu. Se on siis hyväksytty rotu, joka voidaan rekisteröidä Ruotsissa FCI-hyväksynnän puuttumisesta huolimatta. Ero koskee sitä, mikä koirajärjestö on hyväksynyt rodun ja sen rotumääritelmän.

## Arki rotaterrierin kanssa

Rotaterrierin kanssa eläminen vaatii enemmän saalistusvietin ja aktiivisuuden huomioimista kuin asunnon koon pohtimista. Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja lepoa. Jos rakennuksen äänieristys on heikko, omistajan on puututtava haukkumiseen rauhallisesti ja varhain. Omakotitalo ja piha eivät korvaa yhteistä tekemistä omistajan kanssa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuussääntö on aikuisen valvonta. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman rauhallisen paikan. Aikuisen on kannettava vastuu ulkoilusta, koulutuksesta ja tilanteista, jotka voivat johtaa ristiriitoihin.

Rotu voi tulla hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja yksilöt huomioiden. Yhteiselo kissan kanssa riippuu molempien eläinten aiemmista kokemuksista ja siitä, voidaanko koti jakaa erillisiin alueisiin. Pidä eläimet aluksi fyysisesti erillään, järjestä kissalle turvallisia poistumisreittejä ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin niiden suhde on pysynyt vakaana pidemmän aikaa.

Hiirten, hamstereiden, marsujen ja muiden pienlemmikkien kanssa tarvitaan erityistä varovaisuutta. Ruotsin Kennelliitto varoittaa nimenomaisesti, että rotaterrieri voi nähdä ne saaliina. Huolehdi eläinten fyysisestä erillään pitämisestä ja turvallisista asumuksista. Tottelevaisuus ei ole riittävä suoja silloin, kun aikuinen ei ole valvomassa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä etäisyyksistä ja poissaoloista silloin, kun koira on turvallisella mielellä ja rauhallinen. Lisää niitä vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Jotkut yksilöt oppivat nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat huomattavasti enemmän aikaa. Jatkuva haukkuminen, ahdistuneisuus, pakoyritykset tai tuhoaminen kertovat siitä, että harjoittelua on helpotettava ja suunnitelmaa muutettava.

Lyhyt turkki ei yksin kerro, miten hyvin koira pärjää pohjoismaisessa säässä. Tarkkaile koiran vointia kylmässä, tuulessa ja sateessa ja sovita liikunta sekä suojaus sen mukaan. Koira, joka jännittyy, nostelee tassujaan tai haluaa lopettaa lenkin, tarvitsee apua lämpimänä pysymiseen. Mikään yksittäinen lämpötilaraja tai vaatetusohje ei kuitenkaan sovi kaikille koirille.

Lyhyt turkki ei myöskään tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja iholla, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen kannattaa selvittää oma herkkyytensä ja tavata kyseinen koira useita kertoja sen sijaan, että luottaisi karvapeitteen tyyppiin.

Rotaterrieri on oikea valinta, jos haluat nopean, tarkkaavaisen ja yhteistyöhaluisen terrierin ja olet valmis tekemään saalistusvietin hallinnasta, koulutuksesta ja levosta osan arkea. Se sopii huonommin kotiin, jossa pienlemmikkien on saatava liikkua vapaasti, koira joutuisi olemaan usein yksin tai toiveena on pieni koira, jolle riittävät lyhyet lenkit.

Rotaterrieri

Rotaterrieri on Yhdysvalloissa jalostettu pieni tai keskikokoinen, urheilullinen maatila- ja tuhoeläinten pyyntikoira. Älykkäänä ja energisenä se voi parhaiten saadessaan koulutusta, liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa. Sen lyhyt, helppohoitoinen turkki voi olla monen kirjava. Rotu sopii aktiiviseen kotiin ja menestyy monissa koiraurheilulajeissa.

Disabelles

Nightheaven's Kennel

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Unkarinvizsla

Unkarinvizsla on keskikokoinen, urheilullinen metsästyskoira, jolla on lyhyt kullanruosteen värinen turkki ja ilmeikkäät meripihkanväriset silmät. Se on hellä, ihmisläheinen ja hyvin energinen koira, joka tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä sekä lempeää ja johdonmukaista koulutusta. Turkki on siisti ja helppohoitoinen. Unkarinvizsla kiintyy vahvasti aktiiviseen perheeseensä.

Vi föderupp korthårig Kanintax, Dvärgtax och Normaltax och Ungersk Vizsla sen 2011 med stamtavla.
Våra avels mål är sunda friska stabila hundar som fungerar utmärkt som familjemedlemmar och i andra aktiviteter. En tax fungerar utmärkt till det mesta så också en vizsla.
Alla våra hundar kan givetvis tränas för jakt. 
Välkommen visa intresse för våra hundar. / Catarina Wik /Göteborg / 
Kennelpojke Fredrik Rodin / Your Choice kennel

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet