Skyenterrieri

The Kennel Club (UK)

Skye Terrier Club (UK)

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Dansk Terrier Klub (Denmark)

Société Centrale Canine (France)

Skyenterrieri on skotlantilainen, pitkärunkoinen ja matalaraajainen terrieri, jolla on suora, maahan asti ulottuva kaksinkertainen turkki. Alun perin ketun ja mäyrän metsästykseen jalostettu rotu on rauhallinen ja uskollinen, ja se kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Vieraisiin se suhtautuu pidättyväisesti. Skyenterrieri tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, säännöllistä turkinhoitoa sekä harkittua, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

Kennel Fairsky’s

Eazy Perfection

## Perustiedot

Bokseri on seurallinen, energinen ja fyysisesti voimakas käyttökoira, joka viihtyy saadessaan osallistua aktiivisesti perheen elämään. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää päivittäin aikaa yhteiseen liikuntaan, koulutukseen ja leikkiin sekä nauttii ilmeikkäästä, oma-aloitteisesta ja vahvasti seuraa kaipaavasta koirasta.

- **Alkuperä:** Saksa
- **Käyttötarkoitus:** käyttö-, seura- ja vahtikoira
- **Koko:** urokset 57–63 cm ja noin 30 kg; nartut 53–59 cm ja noin 25 kg
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, keltainen tai juovikas, musta maski; valkoisia merkkejä voi esiintyä
- **Aktiivisuus:** suuri; tarvitsee sekä liikuntaa että mielekkäitä tehtäviä
- **Elinikä:** suuntaa antavasti noin 9–11 vuotta

Olennaista ei ole se, pidätkö bokserin ulkonäöstä, vaan se, haluatko elää vilkkaan, voimakkaan ja ohjausta tarvitsevan koiran kanssa. Aktiivisessa kodissa bokseri voi olla läheinen, leikkisä ja yhteistyöhaluinen kumppani. Rauhallista ja itsenäistä koiraa etsivälle se ei ole yhtä sopiva valinta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Bokseri on keskikokoinen, tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen koira, jolla on vahva luusto ja selvästi erottuvat lihakset. Sen tulee näyttää urheilulliselta, ei raskaalta tai kömpelöltä. Rodun tunnusomaiseen päähän kuuluvat leveä kuono, musta maski ja rodunmukainen alapurenta. Kuono on lyhyt, mutta sen mittasuhteiden tulee olla tasapainoiset ja sierainten avoimet. Äärimmäisen lyhyt kuono ei ole tavoite.

Urosten säkäkorkeus on tavallisesti 57–63 cm ja paino noin 30 kg. Narttujen säkäkorkeus on 53–59 cm ja paino noin 25 kg. Tämän kokoisen koiran hihnassa vetäminen, ihmisiä vasten hyppiminen ja riehakkaat tervehdykset voivat olla vaikeasti hallittavia, jos koulutusta lykätään.

Karva on lyhyttä, kovaa, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pohjaväri on erisävyinen keltainen tai juovikas, ja koiralla on aina musta maski. Pieniä valkoisia merkkejä voi esiintyä. Myös kokonaan tai pääosin valkoisia koiria syntyy, mutta valkoinen ei ole rotumääritelmän hyväksymä väri. Koiraa valittaessa terveys ja luonne ovat värimerkkejä tärkeämpiä.

Turkinhoito on helppoa. Harjaa koiraa runsaamman karvanlähdön aikaan, pese se tarvittaessa ja pyyhi tassut märkien lenkkien jälkeen. Lyhyen karvan ansiosta iho on helppo tarkastaa. Tarkkaile punoitusta, kutinaa, haavaumia ja uusia patteja. Tarkasta säännöllisesti myös korvat, kynnet ja hampaat. Leikkaa kynnet niiden kasvaessa liian pitkiksi ja vie koira eläinlääkärin arvioon, jos iho- tai korvaongelmat jatkuvat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen bokseri on seurallinen, valpas, utelias ja leikkisä. Se hakeutuu ihmisten lähelle ja haluaa olla siellä, missä perhekin on, mutta säilyttää samalla käyttökoiran valppauden ja itsevarmuuden. Monen bokserin leikkityyli pysyy nuorekkaana ja fyysisenä pitkälle aikuisikään.

Bokseri voi sopia erittäin hyvin aktiiviseen lapsiperheeseen, mutta rodun maine lapsiystävällisenä ei koskaan takaa yksittäisen koiran käytöstä. Bokseri on voimakas, nopea ja innostuessaan usein riehakas. Se voi vahingossa kaataa pienen lapsen, ja aikuisen on aina valvottava koiran ja lapsen yhteistä leikkiä. Opeta jo pennulle rauhallinen tervehtiminen, omalle pedille tai matolle asettuminen ja leikin lopettaminen.

Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee. Ruotsin kennelliitto toteaa, että rodussa esiintyy aggressiivisuutta muita koiria kohtaan, ja joillekin bokserinomistajille koirakohtaamiset ovat arjen haaste. Tämä ei tarkoita, että bokserit olisivat yleisesti epäsosiaalisia. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että hallittuun totuttamiseen muihin koiriin, hihnakäytökseen ja kykyyn irrottaa huomio muista koirista on syytä panostaa. Valitse leikkikaverit yksilön ja sen leikkityylin mukaan: bokserin fyysinen leikki voi olla pienille tai varovaisille koirille liian rajua.

Osa boksereista suhtautuu vieraisiin avoimesti, osa pidättyväisemmin. Varhainen ja harkittu sosiaalistaminen tutustuttaa koiran erilaisiin ihmisiin, paikkoihin, alustoihin ja arjen ääniin ilman, että jokaisen kohtaamisen tarvitsee johtaa tervehtimiseen. Tavoitteena on itsevarma koira, joka pystyy suhtautumaan ympäristöönsä neutraalisti silloin, kun tilanne sitä vaatii.

## Koulutus ja liikunta

Bokseri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä. Pelkät lyhyet tarpeidentekolenkit eivät riitä terveelle aikuiselle koiralle, mutta kaikille ei sovi sama ajallinen liikuntatavoite. Kuormitus tulee sovittaa ikään, kuntoon, lämpötilaan, hengitykseen ja terveydentilaan. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, leikkiä sekä esimerkiksi jäljestystä, etsintätehtäviä, tottelevaisuuskoulutusta tai muita koiraurheilulajeja.

Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Palkitse käytöstä, jota haluat nähdä useammin, ruoalla, leikillä tai yhdessäololla ja suunnittele harjoitukset niin, että koira voi onnistua. Kovia tai pelotteluun perustuvia menetelmiä ei tarvita. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset sopivat usein vilkkaalle koiralle, mutta tärkeintä ovat vaihtelu ja selkeä päivärytmi.

Panosta taitoihin, jotka helpottavat arkea voimakkaan koiran kanssa:

- kävely löysällä hihnalla
- luoksetulo kutsusta ja leikin lopettaminen pyynnöstä
- koirien ja ihmisten ohittaminen ohjaajaan keskittyen
- tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa
- tavaroiden jättäminen rauhaan ja odottaminen ovilla
- siirtyminen toiminnasta lepoon omalle paikalle

Hihnakävely, luoksetulo, koirakohtaamiset ja riehakkaat tervehdykset nousivat toistuvasti esiin Ruotsin bokseriyhdistyksen vuoden 2025 omistajakyselyssä. Pentu- tai nuorten koirien kurssista voi siksi olla hyötyä jo varhaisessa vaiheessa. Sovita liikunta kasvavan koiran tarpeisiin ja lisää sen kestoa ja rasittavuutta vähitellen sen sijaan, että veisit nuoren koiran suoraan juoksu- tai pyörälenkeille.

## Terveys

Kun valitset bokseria ja kasvattajaa, perehdy terveystaustoihin huolellisesti. Rodussa esiintyy muun muassa lonkkaniveldysplasiaa, spondyloosia, munuaisdysplasiaa, vanhempien koirien polviongelmia sekä ihosairauksia ja allergioita. Myös sydänsairaudet ja kasvaimet ovat tärkeitä osa-alueita rodun terveysohjelmassa. Ruotsalaisessa vakuutettuja koiria koskevassa tutkimuksessa boksereilla todettiin myös selvästi suurentunut syöttösolukasvainten riski.

Bokseri on lyhytkuonoinen, mutta kaikilla boksereilla ei ole lyhytkuonoisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Selviä hengitysääniä, työlästä hengitystä, heikkoa palautumista tai huonoa lämmönsietoa ei silti pidä sivuuttaa rodulle normaaleina ominaisuuksina. Bokseri kuuluu rotuihin, joita koskevissa erityisissä näyttelyohjeissa kiinnitetään huomiota hengitykseen, kuonon pituuteen ja ihoon. Toukokuusta 2026 lähtien bokserit ovat Ruotsissa voineet osallistua myös standardoituun RFG-S-hengitysarviointiin. Testi voi antaa lisätietoa koiran hengityksestä, mutta se ei ole bokserin yleinen pakollinen jalostusvaatimus.

Pyydä kasvattajaa selittämään tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”:

- Tarkasta vanhempien viralliset lonkkatulokset ja kysy suunnitellun pentueen HD-indeksistä. Ruotsin bokseriyhdistyksen jalostusstrategiassa viitataan Ruotsin kennelliiton suositukseen, jonka mukaan pentueen arvioidun indeksin tulisi olla yli 100.
- Tutustu vanhempien MH-luonnekuvaustuloksiin ja kysy, miten lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa.
- Pyydä tietoa sydäntutkimuksesta. Rotuyhdistys suosittelee molemmille vanhemmille erikoiseläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua tai Doppler-/ultraäänitutkimusta.
- Pyydä tietoa yli 24 kuukauden iässä otetuista spondyloosiröntgenkuvista rotuyhdistyksen suosituksen mukaisesti.
- Kysy, onko koirille tehty RFG-S-arviointi, ja kuuntele itse niiden hengitystä levossa ja kevyen liikunnan jälkeen.
- Kysy kasvattajalta lähisukulaisten syövistä, munuaissairauksista, iho- ja polviongelmista sekä eliniästä.

Pidä koira hoikkana ja kohota sen kuntoa vähitellen. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, poikkeavasti lisääntynyttä juomista tai virtsaamista, uusia tai muuttuvia patteja tai selviä hengitysvaikeuksia. Varhaiset tutkimukset eivät poista perinnöllistä riskiä, mutta ne parantavat mahdollisuutta havaita ongelma ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Bokseri kehitettiin Saksassa paikallisista koiratyypeistä 1800-luvulla. Sen lähin dokumentoitu esi-isä on brabantinbullenbeisser, saksalainen bulldoggityyppinen metsästäjien apuna työskennellyt koira. Sen tehtävänä oli tarttua sitä kohti ajettuun riistaan ja pitää se paikallaan metsästäjän saapumiseen asti. Tämä selittää leveän kuonon ja voimakkaiden leukojen merkityksen.

Nykyaikaisesta bokserista tuli monipuolinen käyttö-, vahti- ja seurakoira. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1902. Bokseri-nimen alkuperää ei ole varmuudella selvitetty, joten selitystä, jonka mukaan nimi johtuu koiran tavasta käyttää etutassujaan leikkiessä, on pidettävä tarinana eikä todennettuna tietona.

Rodun tausta näkyy edelleen sen työskentelyinnossa, valppaudessa ja yhteistyöhalussa. Nykybokserin ei tarvitse harrastaa mitään tiettyä lajia, mutta sille on hyväksi ratkoa säännöllisesti tehtäviä yhdessä ohjaajansa kanssa.

## Arki bokserin kanssa

Bokseri voi asua kerrostalossa, rivitalossa tai omakotitalossa. Arjen järjestelyt ovat asunnon neliömäärää tärkeämpiä. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Sisällä koiran täytyy oppia rauhoittumaan. Muuten perhe voi huomata elävänsä suuren, jatkuvasti kierroksilla käyvän koiran kanssa, joka keksii itselleen koko ajan tekemistä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Ruotsin kennelliiton mukaan joillakin boksereilla on vaikeuksia jäädä yksin, joten pitkien työpäivien ajaksi on hyvä järjestää koiranhoitaja tai muuta apua. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan aikuiset koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kuusi tuntia on ohjeessa mainittu ulkoiluväli, ei tae siitä, että jokainen bokseri viihtyisi yksin niin pitkään.

Ota myös sää huomioon. Bokserin lyhyt turkki suojaa kylmältä vain vähän, ja lyhyt kuono edellyttää erityistä varovaisuutta kuumalla säällä. BOASista kärsivien koirien voi olla vaikeampi säädellä ruumiinlämpöään. Ajoita rasittavampi liikunta hellepäivän viileämpiin hetkiin, tarjoa vettä ja varjoa ja lopeta liikunta, jos hengitys tai palautuminen poikkeaa tavallisesta. Kun arvioit koiran takin tarvetta kylmällä säällä, tarkkaile sen liikkumista, turkin märkyyttä ja mahdollisia epämukavuuden merkkejä.

Bokseri sopii parhaiten perheeseen, joka voi vastata myöntävästi neljään kysymykseen: Haluammeko tarjota koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö opettamaan rauhallista käytöstä ja arjen taitoja johdonmukaisesti? Onko meillä toimiva, pitkäjänteinen suunnitelma yksinoloa varten? Olemmeko valmiita perehtymään terveyteen ja hengitykseen yhtä huolellisesti kuin luonteeseen ja ulkonäköön? Jos vastaus on kyllä, rodun energia, huumorintaju ja voimakas läheisyyden tarve voivat olla sen suurimpia vahvuuksia yhteisessä arjessa.

Bokseri

The Boxer Club UK

Boxer Klub e.V. Germany

Svenska Boxerklubben (Swedish Boxer Club)

Bokseri on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen koira, jolla on lyhyt turkki ja ilmeikäs, leveä pää. Se on eloisa, leikkisä ja ihmisrakas, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein lempeä lapsia kohtaan. Energisenä ja suojelunhaluisena koirana se tarvitsee johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja virikkeitä.

Con-Tibi’s

DelikatessaHagby

## Rotu lyhyesti

Amerikanstaffordshirenterrieri, jota kutsutaan usein amstaffiksi, on yhdysvaltalainen terrieri ja kuuluu FCI:n ryhmään 3. Tämä tiivisrakenteinen ja poikkeuksellisen voimakas koira on nykyään pääasiassa seurakoira. Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisesta kouluttamisesta ja on valmis kantamaan vastuun voimakkaasta koirasta arjen tilanteissa.

- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm.
- Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa-antavat painot ovat uroksille 28–33 kg ja nartuille 19–25 kg, mutta terve kuntoluokka ja tasapainoiset mittasuhteet ovat yksittäistä lukemaa tärkeämpiä.
- Karva on lyhyttä, tiivistä, jäykkää ja kiiltävää, ja turkki on yleensä helppohoitoinen.
- Ihanteena on valpas, rohkea ja ympäristöstään kiinnostunut koira. Ruotsin Kennelliitto kuvaa amstaffia myös sosiaaliseksi, aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi, mutta yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja.
- Koiran kanssa matkustavan on tarkistettava reitti etukäteen: amerikanstaffordshirenterrieri kuuluu kiellettyihin rotuihin sekä Norjassa että Tanskassa.

Amerikanstaffordshirenterrieri on tunnustettu rotu, jolla on oma rotumääritelmänsä. Leveä kallo, lyhyt karva ja lihaksikas runko eivät siis yksin riitä osoittamaan koiraa amstaffiksi. Pennun hankintaa harkitsevalle rekisteröity sukutaulu ja tiedot vanhemmista ovat paljon hyödyllisempiä kuin ulkonäköön perustuvat oletukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanstaffordshirenterrierin tulee olla kokoonsa nähden voimakas, lihaksikas ja tiivisrakenteinen mutta silti ketterä ja liikkuva. Rakenteen tulee näyttää tasapainoiselta, ei niin raskaalta tai liioitellulta, että se haittaa liikkumista. Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 46–48 cm ja nartuilla 43–46 cm. Rotumääritelmä edellyttää korkeuden ja painon olevan oikeassa suhteessa, mutta siinä ei anneta painoväliä. Ruotsin Kennelliiton ilmoittamat painot ovat siis käytännön suuntaviivoja, eivät tavoitepainoja, joihin jokaisen koiran pitäisi yltää.

Karva on rungonmyötäistä, lyhyttä, jäykkää ja kiiltävää. Pehmeä harja tai kuminen sukimiskinnas riittää usein irtokarvojen poistamiseen, ja koiran voi pestä silloin, kun siihen on todellinen tarve. Totuta pentu rauhallisesti tassujen, kynsien, korvien, suun ja ihon tarkistamiseen. Näin sekä arkinen hoito että myöhemmät eläinlääkärin tutkimukset sujuvat helpommin.

Yksiväriset, moniväriset ja laikulliset väritykset ovat sallittuja. Kokonaan valkoinen tai yli 80-prosenttisesti valkoinen väritys, musta punaruskein merkein sekä maksanruskea eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia. Väri ei ennusta luotettavasti luonnetta tai terveyttä. Punoitusta, kutinaa, jatkuvaa tassujen nuolemista tai korvissa tapahtuvia muutoksia tulee arvioida oireina, eikä niitä pidä selittää turkin värillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanstaffordshirenterrierin tulisi olla valpas, utelias ja rohkea, mutta rotukuvaukset kertovat ihanteesta ja rodun keskimääräisistä ominaisuuksista, eivät jokaisen koiran luonteesta. Ruotsin Kennelliiton käyttäytymisen arviointiaineistossa rodun sosiaalisuus ja energisyys ovat keskimäärin melko korkealla tasolla, mutta yksilöiden välillä on suurta vaihtelua. Kasvatuksella, kokemuksilla ja koulutuksella on merkitystä, mutta pentua valittaessa kannattaa huomioida myös lähisukulaisten käyttäytyminen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan vanhempien BPH-käyttäytymiskuvausten tuloksia ja mahdollisia luonneindeksejä konkreettisten arkiesimerkkien avulla. Selvitä, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, äkillisiin ääniin, uusiin alustoihin, käsittelyyn ja muihin koiriin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä ja muita lähisukulaisia. Pelkkä kuvaus ”sosiaalinen” kertoo paljon vähemmän kuin se, miten koira palautuu yllättävän tapahtuman jälkeen.

Rotu on fyysisesti voimakas, ja koira voi käyttää voimaansa määrätietoisesti. Rauhalliset, hallitut kohtaamiset ovat siksi arvokkaampia kuin oletus siitä, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Rodun tai sukupuolen perusteella ei voi päätellä, voiko amstaff elää turvallisesti tietyn koiran, kissan tai pieneläimen kanssa. Arvioi kyseisen koiran aiempia kokemuksia, kiinnostusta jahtaamiseen tai leikkimiseen sekä kykyä irrottaa huomionsa tilanteesta ja rauhoittua.

Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista, että kissalla on suojaisia paikkoja ja mahdollisuus poistua milloin tahansa. Käytä porttia tai muuta turvallista estettä, pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja rauhallisina ja estä jahtaaminen alusta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin tunnet niiden käyttäytymisen hyvin. Hyväksy myös se, ettei joidenkin eläinten yhteiselo ole koskaan turvallista.

Amerikanstaffordshirenterrieri voi elää lapsiperheessä, mutta aikuisen on aina vastattava lasten ja koiran välisistä tilanteista. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman suojaisan paikan. Rodun voimakkuuden vuoksi lasten ei pidä käsitellä koiraa yksin tilanteissa, joissa äkillistä ryntäystä tai toisen koiran kohtaamista voi olla vaikea hallita.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanstaffordshirenterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja kivusta tai nivelsairaudesta kärsivä koira tarvitsevat erilaiset suunnitelmat. Sovita aktiivisuuden määrä koiran ikään, terveyteen, palautumiseen ja siihen, miten se käyttäytyy kotona liikunnan jälkeen. Tavoitteena on hyväkuntoinen koira, joka osaa vuorotella aktiivisuuden ja levon välillä, ei koiran väsyttäminen hinnalla millä hyvänsä.

Lenkkeilyyn voi yhdistää hajutyöskentelyä, jäljestystä, tottelevaisuusharjoittelua ja lyhyitä ongelmanratkaisutehtäviä. Ruotsin Kennelliitto nostaa sopiviksi harrastuksiksi noseworkin, jäljestyksen ja tottelevaisuuden. Lisää harjoittelun kestoa ja kuormitusta vähitellen ja pidä koira terveessä kuntoluokassa. Jos koiran liikkuminen muuttuu äkillisesti, se epäröi autoon hyppäämistä tai palautuu aiempaa hitaammin, pyydä eläinlääkäriä selvittämään syy. Älä yritä korjata muutosta lisäämällä liikuntaa.

Arkitaitojen harjoittelu kannattaa aloittaa varhain palkitsemisen, selkeiden rutiinien ja sopivan pienten harjoitusaskelten avulla. Voimakkaalle amerikanstaffordshirenterrierille erityisen hyödyllisiä taitoja ovat:

- löysällä hihnalla kulkeminen ja kääntyminen pois lähestyvän koiran luota;
- hyvin harjoiteltu luoksetulo sekä vihje esineen tai tilanteen jättämiseen;
- rauhallinen tervehtiminen ilman hyppimistä tai vetämistä;
- rauhallinen odottaminen ja asettuminen lepäämään portin tai muun esteen taakse;
- tassujen, kynsien, korvien, suun ja kehon käsittelyyn rentoutuminen.

Kipuun, pelkoon tai koviin ojennuksiin perustuva koulutus voi vahingoittaa sekä luottamusta että oppimista. Palkitse toivottua käytöstä, helpota harjoitusta koiran kohdatessa vaikeuksia ja hae ajoissa apua asiantuntevalta kouluttajalta, jos koiran voimaa tai reaktioita on vaikea hallita.

## Terveys

Amerikanstaffordshirenterrierin kohdalla kannattaa kysyä erityisesti lonkkien, kyynärnivelten, ihon ja ristisiteiden terveydestä. Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodulla lonkka- ja kyynärniveldysplasian, ristisideongelmat sekä ihosairaudet, joihin liittyy kutinaa, ihottumaa, tassujen punoitusta ja allergiaa. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi. Pyydä tarkkoja tietoja vanhemmista, sisaruksista ja aiemmista pentueista sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun ”terveistä linjoista”.

Ruotsissa rekisteröitävien pentueiden molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Amerikanstaffordshirenterriereiltä vaaditaan myös virallinen kyynärnivelkuvaustulos. Rekisteriin kirjattu tulos tarkoittaa vain sitä, että tutkimus on tehty, ei välttämättä sitä, että nivel on terve. Tarkista siis varsinaiset tulokset. Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa suositellaan lisäksi, että suunnitellun pentueen alustavat lonkka- ja kyynärnivelindeksit ylittävät 100. Kyseessä on jalostussuositus, jota ei pidä sekoittaa rekisteröintivaatimuksiin.

NCL-A on perinnöllinen neurologinen sairaus, joka vaikuttaa pikkuaivoihin ja voi aiheuttaa tasapaino- ja koordinaatiohäiriöitä. Ensioireet ilmaantuvat usein 3–5 vuoden iässä. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, ja sen penetranssi on epätäydellinen. DNA-testin tulos kirjataan normaaliksi, kantajaksi tai geneettisesti sairaaksi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja selvitä, miten ne on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.

Kun arvioit pentuetta, tarkista:

- vanhempien tarkat lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä pentueen alustavat indeksit;
- NCL-A-status ja tulosten vaikutus suunniteltuun yhdistelmään;
- BPH-kuvaukset ja mahdolliset luonneindeksit sekä niitä täydentävät esimerkit lähisukulaisten arkikäyttäytymisestä;
- vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä esiintyneet ihosairaudet, ristisidevammat ja muut toistuvat ongelmat.

## Historia ja alkuperä

Amerikanstaffordshirenterrieri kehittyi Yhdysvalloissa bull-and-terrier-tyyppisistä koirista, joita siirtolaiset toivat mukanaan 1800-luvulla. Rodun yhdysvaltalaisen kattojärjestön tietojen mukaan tämäntyyppisiä koiria oli maassa noin vuoteen 1870 mennessä. Rodun historiaan kuuluu koiratappelutausta, mutta nykyrodun virallista rotumääritelmää ja jalostusta tulee arvioida tämän päivän toimintakykyä, terveyttä ja luonnetta koskevien odotusten pohjalta.

Vuonna 1936 American Kennel Club hyväksyi koirat kantakirjaansa staffordshirenterriereinä. Nimi muutettiin amerikanstaffordshirenterrieriksi 1. tammikuuta 1972, jotta rotu erottuisi vasta tunnustetusta staffordshirenbullterrieristä. Ensimmäinen amerikanstaffordshirenterrieri rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1991.

Nämä vuosiluvut selittävät nimenmuutoksia, mutta ne eivät tee kaikista samannäköisistä koirista samanrotuisia. Nykyiselle pennunostajalle todennettava sukutaulu, dokumentoidut terveystiedot ja lähisukulaisten tunteminen ovat arvokkaampia kuin epämääräiset nimitykset, kuten ”pitbull-tyyppinen”.

## Arki rodun kanssa

Amerikanstaffordshirenterrieri voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ja palautumisaikaa ja sen arjessa on turvalliset rutiinit. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Kerrostalossa omistajan on pystyttävä hallitsemaan koira turvallisesti käytävissä, hisseissä ja ahtaissa tiloissa, ehkäisemään häiritsevää melua ja järjestämään ulkoilut niin, etteivät vaikeat koirakohtaamiset hallitse jokaista lenkkiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tulisi jättää huolellisen harjoittelun jälkeen yksin vain muutamaksi tunniksi kerrallaan. Ruotsin sääntö, jonka mukaan koirat on tavallisesti vietävä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, ei ole suositus yksinolon kestosta. Suunnittele pentuaika, työpäivien järjestelyt ja varahoito jo ennen koiran saapumista.

Mieti myös koiran fyysistä hallintaa. Valjaiden tai pannan on istuttava turvallisesti, hihnasta on saatava pitävä ote ja ulkoiluttajan on pystyttävä pitelemään koira yllättävässä tilanteessa. Tämä ei puolla kovia menetelmiä, vaan on rodun voimakkuudesta johtuva käytännön vaatimus. Ennakointi, etäisyyden ottaminen ja vaihtoehtoisten toimintatapojen opettaminen ehkäisevät enemmän ongelmia kuin liian myöhään annetut ojennukset.

Matkustaminen vaatii erityistä huolellisuutta. Amerikanstaffordshirenterrierit ja niiden risteytykset ovat Norjassa kiellettyjä, eikä niitä saa tuoda maahan. Myös Tanska kieltää rodun ja sen risteytysten tuomisen maahan oleskelua varten. Tanskassa on rajattu poikkeus, joka sallii suoran kauttakulun autolla ilman tarpeettomia pysähdyksiä, mutta se ei oikeuta lomailemaan maassa eikä koske junamatkustamista. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina Norjan Mattilsynetin ja Tanskan eläinlääkintä- ja elintarvikeviranomaisen ajantasaiset ohjeet ennen matkan varaamista tai reitin valintaa.

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii suunnitelmallisesta kouluttamisesta, pystyy tarjoamaan päivittäin tekemistä ja kykenee hallitsemaan koiraa, joka on sekä sosiaalinen että fyysisesti vaativa. Jos kotitaloudessa ei ole aikaa yksinoloharjoitteluun, turvallisiin tutustumisiin, hihnataitojen opettamiseen ja huolelliseen terveyden seurantaan, vähemmän voimakas tai vähemmän vaativa rotu on usein parempi valinta.

Amerikanstaffordshirenterrieri

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Amerikanstaffordshirenterrieri on lihaksikas, keskikokoinen ja ihmisläheinen koira, jolla on lyhyt, helppohoitoinen turkki. Värivaihtoehtoja on monia. Se on hellä ja energinen ja oppii hyvin, kun sitä koulutetaan johdonmukaisesti ja positiivisin menetelmin. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa, sosiaalistamista ja vastuullista hallintaa.

Vi är en liten hemmabaserad uppfödning av American Staffordshire Terrier där fokus ligger på stabilt temperament, hälsa och familjevänliga hundar. Våra hundar är en del av familjen och valparna växer upp i hemmiljö tillsammans med barn och vardagsljud för att få en trygg och social start i livet.

Vi följer Svenska Kennelklubbens regler och finns alltid tillgängliga för stöd och råd till våra valpköpare även efter leverans.

Patrick Nielsen Amstaff

## Perustiedot

- Samojedinkoira on keskikokoinen arktinen pystykorva, joka on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta. Se soveltuu yhä sekä rakenteensa että luonteensa puolesta aktiiviseen elämään ja pitkäkestoiseen työhön.
- Rotumääritelmän mukaan samojedinkoira on reki- ja seurakoira. Se ei siis ole vain valkoinen perhekoira, vaan työtä tekevä arktinen rotu, joka tarvitsee fyysistä tekemistä.
- Aikuinen uros painaa noin 20–25 kg ja narttu 16–20 kg. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Sallittu poikkeama on kolme senttimetriä kumpaankin suuntaan.
- Runsaasta kaksinkertaisesta turkista irtoaa paljon karvaa. Säännöllinen turkinhoito ja karvanlähtöaikojen tavallista työläämpi hoito kuuluvat samojedinkoiran omistajan arkeen.
- Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, avoin, valpas ja eloisa. Rotu on myös itsenäinen, ja saalisvietti, ohjattavuus ja äänekkyys voivat vaihdella huomattavasti yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- Samojedinkoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisesti ympäri vuoden ja jolla on aikaa koulutukseen, turkinhoitoon ja arkeen osallistuvaan koiraan.

## Ulkonäkö ja turkki

Samojedinkoiran tulee olla ketterä ja kestävä arktinen pystykorva, pikemminkin urheilullinen kuin raskasrakenteinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja runsaskarvainen häntä kiertyy valppaalla koiralla selän päälle tai kyljelle. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 57 cm ja nartuilla 53 cm. Molemmilla sallitaan kolmen senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan. Suuntaa antava aikuispaino on uroksilla 20–25 kg ja nartuilla 16–20 kg.

Niin sanottu samojedinhymy syntyy mantelinmuotoisista silmistä ja hieman ylöspäin kaartuvista suupielistä. Se kuvaa rodun ilmettä eikä takaa tietynlaista luonnetta. Sen ei myöskään ole osoitettu olevan mekanismi, joka estäisi kuolaamista tai jään muodostumista.

Turkki koostuu lyhyestä, pehmeästä ja tiheästä pohjavillasta sekä pidemmästä, suoremmasta ja karkeammasta peitinkarvasta. Urosten kaulus on usein näyttävämpi, kun taas narttujen turkki on usein hieman lyhyempi ja pehmeämpi. Sallitut värit ovat puhtaanvalkoinen, kermanvärinen sekä valkoinen, jossa on hieman keksinvärisiä merkkejä.

Sovita turkinhoito turkin kuntoon sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin kosteutta ja irtokarvaa voi jäädä. Karvanlähtöaikaan turkkia on hoidettava tavallista useammin ja perusteellisemmin. Pese koira silloin, kun se todella tarvitsee pesua, ja kuivaa koko turkki sen jälkeen huolellisesti, jotta ihon viereen ei jää kosteutta. Turkkia ei yleensä pidä leikata lyhyeksi tai ajella hoidon helpottamiseksi. Keskustele eläinlääkärin kanssa, jos karvan leikkaaminen on lääketieteellisistä syistä tarpeen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen samojedinkoira on ystävällinen, ihmisiä kohtaan avoin, valpas ja eloisa. Rotumääritelmä kuvaa sitä hyvin sosiaaliseksi eikä pidä sitä sopivana vahtikoiraksi. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö tervehtisi ihmisiä samalla tavalla tai että rotunimi takaisi itsevarmuuden kaikissa tilanteissa. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran yksilöllinen luonne vaikuttavat kaikki asiaan.

Ruotsalaisissa jalostustavoitteissa toivotaan helposti lähestyttäviä ja avoimia koiria, jotka ovat luontevia sekä ihmisten että muiden koirien seurassa. Vuosien 2015–2025 BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset vastaavat pääosin tätä tavoitetta. Ne eivät kuitenkaan ennusta yksittäisen pennun kehitystä. Tutustu vanhempiin ja lähisukulaisiin tavallisessa arjessa sen sijaan, että luottaisit vain rotukuvaukseen tai keskiarvoihin.

Itsenäisyys kuuluu rodun työskentelytapaan. Samojedinkoiran tulee pystyä tekemään aloitteita, keskittymään fyysiseen tehtävään ja työskentelemään olematta liiaksi riippuvainen ohjaajastaan. Arjessa samat ominaisuudet voivat näkyä sinnikkyytenä, omina ideoina ja siinä, ettei koira aina päätä seurata sinua. Koulutus sujuu helpommin, kun tehtävä on selkeä, palkkio koiralle mieleinen ja toistoilla on tarkoitus.

Myös saalisviettiä on arvioitava yksilöllisesti. Rotumääritelmän mukaan metsästysvietti on vain heikosti kehittynyt, mutta Ruotsin Kennelliiton nykyisissä pennunostajan ohjeissa varoitetaan, että rodussa voi silti esiintyä voimakasta metsästysviettiä. Älä oleta, että samojedinkoiraa voi pitää turvallisesti vapaana pelkän rodun perusteella.

## Koulutus ja liikunta

Samojedinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja voi yleensä hyvin, kun ainakin osalla siitä on selkeä tarkoitus. Valjakkotyöskentely, vaeltaminen, koirarepun kantaminen ja muut kestävyyttä vaativat lajit ovat lähellä rodun alkuperäistä käyttötarkoitusta. Hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu ja ongelmanratkaisu tuovat vaihtelua, mutta eivät korvaa mahdollisuutta liikkua ja tehdä fyysistä työtä.

Ruotsin Kennelliitto suosittelee aikuiselle koiralle yleiseksi lähtökohdaksi vähintään tunnin päivittäistä lenkkiä sekä fyysistä harjoittelua kolme tai neljä kertaa viikossa. Pidä tätä suuntaviivana, älä tarkkana annostuksena. Sopiva määrä riippuu iästä, kunnosta, terveydestä, lämpötilasta, alustasta ja rasituksen voimakkuudesta. Pentujen ja nuorten koirien lihaksistoa ja kuormituksen sietoa tulee kehittää vähitellen, ei aikuisen koiran harjoitusohjelmaa noudattaen.

Koira voi oppia kaksi erillistä sääntöä: työvaljaissa nojataan vetoon ja vedetään vihjeestä, kun taas tavallisessa taluttimessa kuljetaan hihna löysällä. Käytä lajiin sopivia varusteita, opeta selkeät lähtövihjeet ja lisää matkaa, nopeutta ja kuormaa vähitellen. Virallinen rekikoirien käyttötulos osoittaa, että koira on suorittanut määritellyn työn koeolosuhteissa. Se antaa hyödyllistä tietoa käyttöominaisuuksista, mutta ei todista, ettei koiralla olisi nivelsairauksia, sydänsairauksia tai pelkoja tavallisessa arjessa.

Lämpimällä säällä kuormitus on sovitettava olosuhteisiin ja koiran yksilöllisiin reaktioihin. Ajoita raskaammat harjoitukset päivän viileämpiin hetkiin, valitse sopiva alusta, tarjoa vettä ja lopeta, jos koira ei palaudu normaalisti. Yleispätevä lämpötilaraja on harhaanjohtava, sillä ilmankosteus, auringonpaiste, nopeus, kunto ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki lämpökuormaan.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä koskaan yliarvioi sen varmuutta. Pitkä liina tai aidattu alue antaa koiralle liikkumatilaa silloin, kun ympäristö on liian haastava turvalliseen vapaana ulkoiluun. Tämä on erityisen tärkeää, jos koiralla on saalisviettiä tai taipumusta valita omat reittinsä.

## Terveys

Samojedinkoiralla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä. Rodun uuden ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan noin 20–25 prosenttia tutkituista, vuosina 2019–2024 syntyneistä koirista sai lonkkatuloksen C, D tai E. Luku koskee tutkittuja koiria, eikä sitä voi suoraan pitää koko populaation esiintyvyyslukuna. Lonkkatuloksiin kannattaa silti perehtyä pentua valittaessa.

Ruotsiin rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Samojedinkoira kuuluu myös Ruotsin lonkkaindeksijärjestelmään: vanhempien indeksien keskiarvoksi suositellaan yli sataa, eikä D- tai E-lonkkaisia koiria saa käyttää jalostukseen. Tilanne on siis moniulotteisempi kuin väite, jonka mukaan jalostusyhdistelmässä voisi käyttää vain A- ja B-lonkkaisia koiria. Tarkista SKK Avelsdata -palvelusta molempien vanhempien tulokset ja astutushetken indeksit sekä sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset.

Rotuyhdistys suosittelee myös silmätutkimusta aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tuloksen tulisi olla terve tai sisältää vain ei-perinnölliseksi luokiteltu löydös. Nykyinen jalostusstrategia osoittaa, että vain pieni osa samojedinkoirista kävi silmätutkimuksessa vuosina 2021–2024. Pyydä nähtäväksi varsinainen rekisteröity tulos sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutukseen suvun hyvästä silmäterveydestä.

Myös diabetes eli sokeritauti ansaitsee huomiota. Sekä laaja ruotsalainen vakuutusaineistoon perustuva tutkimus että myöhempi norjalainen tutkimus sijoittivat samojedinkoiran suurimman riskin rotujen joukkoon. Tutkimukset kuvaavat riskiä rotutasolla eivätkä ennusta yksittäisen pennun sairastumista. Kysy lähisukulaisten diagnooseista ja ota koiran terveydessä tapahtuvat muutokset viipymättä puheeksi eläinlääkärin kanssa.

## Historia ja alkuperä

Samojedinkoira on kotoisin Pohjois-Venäjältä ja Siperiasta, ja sen nimi juontuu samojedikansoista. Eri alueilla koiria käytettiin metsästykseen, vetotöihin ja myöhemmin porojen paimentamiseen. Ne elivät tiiviisti ihmisten rinnalla ja auttoivat rotumääritelmän mukaan myös pitämään ihmiset lämpiminä näiden asumuksissa. Nykyrodun viralliset käyttötarkoitukset ovat rekikoirana ja seurakoirana toimiminen.

Siperiasta Länsi-Eurooppaan tuotu pieni koirajoukko sekä tutkimusretkikuntien hankkimat koirat muodostivat länsimaisen kannan perustan. Ensimmäinen samojedinkoira rekisteröitiin Ruotsin Kennelliitossa vuonna 1893. Pohjoismaiselle pystykorvalle julkaistiin ruotsalais-norjalainen rotumääritelmä vuonna 1908, ja ensimmäinen englantilainen samojedinkoiran rotumääritelmä laadittiin vuonna 1909.

Tämä historia selittää, miksi nykyjalostuksessa on kyse muustakin kuin valkoisesta turkista ja ystävällisestä ilmeestä. Ruotsin arktisten koirien yhdistys pyrkii säilyttämään rodun arktiset ominaisuudet ja käytännön kyvyn toimia rekikoirana. Samojedinkoiran valitsevan tulisi siksi olla kiinnostunut sen käyttöominaisuuksista, ei vain ulkonäöstä.

## Arki samojedinkoiran kanssa

Samojedinkoira voi asua kerrostalossa, jos sen tarpeet täytetään asianmukaisesti kodin ulkopuolella. Asunnon kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen liikuntaan, palautumiseen ja säännölliseen ulkoiluun. Jos talon äänieristys on heikko, selvitä, kuinka äänekkäitä pennun lähisukulaiset ovat kotona, ja harjoittele rauhallista käytöstä alusta lähtien. Äänekäs yksilö voi nopeasti häiritä naapureita.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja rauhallisista poissaoloista, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona, ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rauhoittua. Jotkin koirat oppivat nopeasti, toiset tarvitsevat paljon enemmän aikaa. Älä suunnittele pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että samojedinkoirasi pärjää automaattisesti yksin kokonaisen työpäivän.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin minkä tahansa koiran kanssa: aikuisen tulee olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Rodun ihanteellinen sosiaalisuus on myönteinen lähtökohta, mutta rotunimi ei korvaa valvontaa ja koiran kunnioittavaa kohtelua. Noudata samaa huolellisuutta kissojen ja muiden eläinten kanssa. Kysy vanhempien käyttäytymisestä, järjestä tutustumiset huolellisesti ja tee ratkaisut yksilön saalisvietin ja aiempien kokemusten perusteella.

Turkki näkyy arjessa. Irtokarvaa on siedettävä, turkinhoitoon on varattava aikaa ja kastunut turkki on pystyttävä kuivaamaan perusteellisesti. Samojedinkoira ei ole allergiavapaa: koiran allergeeneja on pääasiassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Allergisen ei pidä tehdä hankintapäätöstä valkoiseen turkkiin, vähäiseen hajuun tai vähäiseen karvanlähtöön liittyvien väitteiden perusteella.

Selvitä, mihin kasvattajan yleiset laatua koskevat väitteet perustuvat. Tarkista vanhempien lonkkatulokset ja ajantasaiset indeksit, silmätulokset, BPH-käyttäytymiskuvaukset ja mahdolliset käyttötulokset. Kysy, miten lähisukulaiset ovat suoriutuneet valjakkotyöskentelystä, käyttäytyneet muiden koirien seurassa, rauhoittuneet kotona, pärjänneet yksin ja selviytyneet lämpimissä olosuhteissa. Pyydä kasvattajaa näyttämään aikuisen koiran turkin hoito. Käyttötulos kertoo testatuista käyttöominaisuuksista, BPH havaituista reaktioista ja terveysrekisterit tunnetuista tutkimustuloksista. Yhdessä ne antavat paremman pohjan päätökselle, mutta mikään yksittäinen merkintä ei takaa, millaiseksi pentu kasvaa.

Samojedinkoira

Fédération Cynologique Internationale

Svenska Polarhundklubben (Swedish Polar Dog Club)

Deutscher Club für Nordische Hunde e.V.

Samojedinkoira on keskikokoinen, vahva arktinen pystykorva, jonka samojedikansat jalostivat paimentamaan poroja, vetämään rekiä ja elämään perheiden kanssa samoissa teltoissa. Se tunnetaan ”samojedinhymystään” ja paksusta, vain vähän tuoksuvasta kaksinkertaisesta turkistaan. Se on sosiaalinen, energinen, äänekäs ja älykäs koira, joka tarvitsee tiivistä yhdessäoloa, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä runsaasti liikuntaa.

Vintertassen

## Perustiedot

- Berninpaimenkoira on suuri sveitsiläinen maatiaiskoira, jota käytettiin alun perin vartiointiin, vetotöihin ja karjanajoon. Nykyään se on ennen kaikkea seurakoira ja monipuolinen työkoira.
- Urosten säkäkorkeus on 64–70 cm, ihannekorkeus 66–68 cm. Narttujen säkäkorkeus on 58–66 cm, ihannekorkeus 60–63 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä painoa.
- Rodun tulee olla itsevarma, tarkkaavainen, hyväntahtoinen ja perheeseensä kiintynyt sekä vieraita kohtaan ystävällinen.
- Aikuinen koira tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja tekemistä. Pennuille ja nuorille koirille ei pidä teettää suunnitelmallista kuntovalmennusta eikä raskasta fyysistä rasitusta.
- Pitkä, kaksinkertainen karvapeite tarvitsee tavallisesti perusteellisen harjauksen kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan useammin.
- Ruotsissa molemmilla vanhemmilla on oltava viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset ennen astutusta. Histiosyyttisen sarkooman HS-testi arvioi sairastumisriskiä, mutta ei osoita koiraa terveeksi tai sairaaksi.
- Kasvainsairaudet ja lyhyt elinikä ovat rodun vakavimmat terveyshuolet. Siksi sukulaisten elinikä ja dokumentoidut kuolinsyyt ovat tärkeitä pennun valinnassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Berninpaimenkoira on suuri ja voimakas, mutta sen tulee olla myös liikkuva, sopusuhtainen ja tasapainoinen. Rungon pituus on noin kymmenen prosenttia säkäkorkeutta suurempi, ja yleisvaikutelman tulee olla pikemminkin tiivis kuin pitkänomainen. Raskas olemus ei tarkoita oikeaa rotutyyppiä: koiran tulee liikkua vapaasti ja kantaa suuri kokonsa olematta ylipainoinen.

Urosten säkäkorkeuden tulee olla 64–70 cm, mieluiten 66–68 cm. Narttujen vastaavat mitat ovat 58–66 cm ja 60–63 cm. Rotumääritelmä ei anna painoväliä. Arvioi aikuisen koiran mittasuhteita, lihaksistoa ja kuntoluokkaa sen sijaan, että tavoittelisit tiettyä vaakalukemaa.

Pään tulee olla voimakas mutta ei liian raskas. Silmät ovat tummanruskeat ja mantelinmuotoiset, korvat keskikokoiset ja kolmionmuotoiset. Tuuhea häntä ulottuu vähintään kintereeseen. Levossa se riippuu alhaalla, mutta liikkeessä se voi nousta selkälinjan tasolle.

Karvapeite on pitkä ja kiiltävä, joko suora tai hieman laineikas. Pohjaväri on pikimusta, ja poskissa, silmien yläpuolella, raajoissa ja rinnassa on täyteläisen ruosteenruskeat merkit. Valkoista on muun muassa symmetrisenä piirtona päässä sekä kurkussa ja rinnassa. Valkoiset käpälät ja valkoinen hännänpää ovat toivottavia, mutta merkkien symmetrisyys ei kerro mitään koiran terveydestä.

Ruotsin Kennelliiton rotuopas suosittelee harjaamista tai kampaamista kerran viikossa ja karvanlähtöaikaan päivittäin. Sovita hoitoväli koiran ja vuodenajan mukaan. Käy turkki läpi ihoa myöten ja tarkista korvantaustat, kainalot ja hapsut, joihin voi piiloutua takkuja. Tunnustele samalla mahdolliset patit, aristavat kohdat ja ihomuutokset.

Ajoita kesän pidemmät ulkoilut päivän viileämpiin hetkiin, tarjoa varjoa ja vettä ja anna koiran levätä, jos se ei palaudu normaalisti. Älä koskaan jätä koiraa kuumaan autoon, edes varjoon tai ikkuna raollaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen berninpaimenkoiran tulee olla itsevarma, hyväntahtoinen ja yhteistyöhaluinen, ei pelokas tai aggressiivinen. Rotumääritelmä kuvaa sitä myös tarkkaavaiseksi ja valppaaksi koiraksi, joka on kiintynyt perheeseensä ja suhtautuu vieraisiin ystävällisesti. Tämä on jalostuksen ja luonteen tavoite, ei lupaus jokaisesta pennusta tai kaikista tilanteista.

Rotu on usein seurallinen ja yhteistyöhaluinen, mutta tämänkokoinen riehakas nuori koira voi kaataa lapsen, vetää aikuisen pois tasapainosta tai tunkea vieraan iholle ilman minkäänlaista aggressiivista tarkoitusta. Opeta jo varhain pitämään kaikki neljä tassua maassa, tervehtimään rauhallisesti, kävelemään löysällä hihnalla ja rauhoittumaan omalle paikalle.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun täytyy tervehtiä kaikkia. Tarjoa sille rauhallisia kokemuksia ihmisistä, koirista, liikenteestä, erilaisista alustoista, käsittelystä ja ympäristöistä ja anna sen myös tarkkailla etäältä. Toistuva pelokkuus on otettava vakavasti sen sijaan, että se sivuutettaisiin rodun ”herkkyytenä”.

Berninpaimenkoira voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa, mutta ratkaisevaa on koirayksilö ja se, miten tutustuminen toteutetaan. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä tai häiritä sitä sen nukkuessa. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja aikuisen tulee aina valvoa koirien ja pienten lasten yhdessäoloa.

## Koulutus ja liikunta

Aikuinen berninpaimenkoira tarvitsee joka päivä kunnolla liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita määrä koiran ikään, kuntoluokkaan, terveyteen, fyysiseen kuntoon, alustaan ja lämpötilaan. Lenkit, joilla on aikaa haistella, arjen taitojen harjoittelu, hajutyöskentely ja leikki muodostavat paremman arjen kuin pelkkä koiran väsyttäminen.

Pentujen ja nuorten koirien kohdalla Ruotsin Kennelliitto erottaa omaehtoisen liikkumisen tarkoituksellisesta liikuntaharjoittelusta. Anna koiran liikkua omaan tahtiinsa ja levätä tarvittaessa. Suunnitelmalliset juoksulenkit, toistuva hyppiminen ja raskaat vetotyöt saavat odottaa, kunnes koira on fyysisesti täysikasvuinen. Älä nojaa yksinkertaiseen viiden minuutin sääntöön, vaan sovita aktiivisuus koiran liikkumisen, väsymisen ja palautumisen mukaan.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset toimivat hyvin. Panosta taitoihin, joiden opettaminen vaikeutuu, jos ne jätetään siihen asti, että koira on saavuttanut täyden kokonsa:

- kävely löysällä hihnalla ja kääntyminen ohjaajan mukana
- tervehtiminen hyppimättä tai nojaamatta koko painolla ihmistä vasten
- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan häiriöiden keskellä
- odottaminen oviaukoissa sekä rauhallinen autoon nouseminen ja sieltä poistuminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittely yhteistyössä koiran kanssa

Rodun työtaustaa voi hyödyntää hajutyöskentelyssä, tottelevaisuuskoulutuksessa, rally-tokossa, koirarepun kantamisessa tai rotuyhdistyksen veto- ja käyttökokeissa. Kuorman vetäminen edellyttää sopivia varusteita, asteittaista harjoittelua sekä fyysisesti täysikasvuista ja tervettä koiraa.

## Terveys

Terveyden ja pitkäikäisyyden tulee painaa paljon berninpaimenkoiraa valittaessa. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa kasvainsairaudet nimetään rodun suurimmaksi terveysongelmaksi, ja siinä todetaan myös lyhyen eliniän olevan yhä ongelma. Kukaan ei silti voi luvata, kuinka monta vuotta yksittäinen koira elää.

Jalostusstrategiassa esitetyssä ruotsalaisessa vakuutusaineistossa vuosilta 2016–2021 kuoliniän mediaani oli 5,5 vuotta. Sveitsiläisessä tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin vuosina 2001–2002 syntyneitä rotuyhdistykseen rekisteröityjä koiria, eliniän mediaani oli 8,4 vuotta. Koirapopulaatiot, ajanjaksot ja menetelmät eroavat toisistaan, joten luvut eivät ole keskenään samanlaisia ennusteita. Ne osoittavat, miksi lähisukulaisten terveys ja pitkäikäisyys ovat hyödyllisempää tietoa kuin yksi yleinen elinikähaarukka.

Kasvainsairaudet aiheuttivat yli puolet kuolemista sekä sveitsiläisessä että alankomaalaisessa tutkimuksessa. Histiosyyttinen sarkooma on se kasvaintyyppi, johon rodun terveysohjelmassa erityisesti keskitytään. HS-testi jakaa koirat rodun sisällä tavanomaista pienemmän, keskimääräisen tai tavanomaista suuremman perinnöllisen riskin ryhmiin. Se ei ole diagnostinen testi: pienemmän riskin koira voi silti sairastua, ja suuremman riskin koira voi pysyä terveenä.

HSIMS arvioi suunnitellun yhdistelmän riskiä vanhempien HS-tulosten perusteella. Sitä on tarkasteltava yhdessä pitkäikäisyyden, muiden terveystekijöiden, sukulaisuuden ja toimintakyvyn kanssa. Valinta pelkästään pienimmän riskin perusteella kaventaisi perinnöllistä monimuotoisuutta. Ruotsin jalostusstrategia suosittelee HS-testausta, mutta se ei ole Ruotsin Kennelliittoon rekisteröinnin edellytys. Vuodesta 2025 lähtien Ruotsin sveitsinpaimenkoirayhdistyksen pentuvälitys on kuitenkin edellyttänyt molempien vanhempien testaamista.

Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkka- ja kyynärniveldysplasialausunto ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon. Koiria, joiden lonkkatulos on D tai E tai kyynärtulos 2 tai 3, ei saa käyttää jalostukseen. Jalostusstrategia suosittelee lisäksi kyynärniveliltään terveitä vanhempia ja yli 100:n yhdistettyä lonkka- ja kyynärnivelindeksiä. Indeksi 100 vastaa rodun keskiarvoa, ja laskennassa hyödynnetään myös sukulaisten tietoja. Siksi indeksit ja tutkittujen pentuesisarusten tulokset kertovat enemmän kuin yksi yksittäinen tutkimustulos.

Munuaisdysplasia eli RD on vakava munuaisten kehityshäiriö, jota esiintyy pääasiassa nuorilla koirilla. Varmistetut tapaukset kirjataan keskitetysti, ja varma diagnoosi edellyttää munuaiskudoksen tutkimista. Familiaalinen nefropatia on toinen rodulla todettu munuaissairaus, jota esiintyy useammin nuorilla aikuisilla. Ei ole olemassa yksinkertaista DNA-testiä, jolla voitaisiin osoittaa, ettei suunniteltuun yhdistelmään liity näiden sairauksien perinnöllistä riskiä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- vanhempien viralliset lonkka- ja kyynärtulokset sekä suunnitellun yhdistelmän ajantasaiset indeksit
- kuinka monta pentuesisarusta ja aiempaa jälkeläistä on tutkittu ja millaisin tuloksin
- HS-tulokset sekä se, miten HSIMS ja perinnöllinen monimuotoisuus on otettu huomioon
- vanhempien, sisarusten ja vanhempien sukulaisten munuaissairaudet, kasvaindiagnoosit, eliniät ja varmistetut kuolinsyyt

## Historia ja alkuperä

Berninpaimenkoiran dokumentoitu historia ulottuu Sveitsin Bernin ympäristön alppiseutujen maatilakoiriin. Se vartioi tiloja, veti kuormia ja auttoi karjan käsittelyssä. Koiria kutsuttiin nimellä Dürrbächler Riggisbergin lähellä sijaitsevan Dürrbachin majatalon mukaan. Pitkäkarvainen, kolmivärinen koiratyyppi oli siellä yleinen.

Dürrbächler-koiria esitettiin koiranäyttelyissä vuosina 1902, 1904 ja 1907. Marraskuussa 1907 Burgdorfin seudun kasvattajat perustivat Schweizerischen Dürrbach-Klub -yhdistyksen yhtenäistääkseen koirien tyyppiä ja määritelläkseen niiden ominaisuudet. Nimi berninpaimenkoira vakiintui myöhemmin suhteessa muihin sveitsinpaimenkoirarotuihin.

Väite rodun polveutumisesta roomalaisista mastiffeista toistuu usein, mutta se ei kuulu luotettavasti dokumentoituun historiaan. Varmennettu historia keskittyy Bernin seudun paikallisiin maatilakoiriin, niiden vartiointi-, veto- ja karjatyöhön sekä rodun järjestelmälliseen kehittämiseen 1900-luvun alussa.

## Arki berninpaimenkoiran kanssa

Berninpaimenkoira tarvitsee arjessa toimivia tilaratkaisuja, ei vain riittävästi lattiapinta-alaa. Kerrostaloasuminen voi onnistua, mutta selvitä portaiden, hissin, liukkaiden lattioiden ja sopivien ulkoilualueiden toimivuus sekä se, miten sairastunutta koiraa voisi kuljettaa. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä.

Varaudu suureen petiin, koiralle sopivaan autoon ja valjaisiin, ruoka- ja vakuutuskuluihin sekä paikkaan, jossa märkä turkki voi kuivua. Lisää tarvittaessa liukuesteitä. Nämä käytännön asiat on parempi ratkaista koiran ollessa nuori kuin vasta sen ollessa kipeä.

Yksinoloa on harjoiteltava koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista koiran ollessa rauhallinen ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy asettumaan makuulle ja rentoutumaan. Jatkuva vinkuminen, edestakainen kuljeskelu, läähätys tai raapiminen kertoo, että harjoitus oli liian vaikea. Rodun kiintymys perheeseen ei tarkoita, että koiralle kehittyisi ero-ongelmia, mutta se ei myöskään takaa, että koira pärjäisi yksin kokonaisen työpäivän.

Tutustuta koirat ja kissat toisiinsa vähitellen. Pidä ne aluksi erillään, anna niiden tottua toistensa hajuun, järjestä kissalle koiralta rauhoitettu paikka ja estä koiraa jahtaamasta sitä. Lyhyitä kohtaamisia portin läpi tai koiran ollessa hihnassa voi pidentää, kun molemmat eläimet ovat rentoja. Sama rauhallinen periaate pätee muiden koirien kohtaamiseen. Berninpaimenkoiran koon vuoksi hihnakäytöksen opettaminen varhain on erityisen tärkeää.

Hyvä kasvattaja osaa kertoa suvun vahvuuksista ja ongelmista ja esittää asiakirjat, ei pelkkiä testien nimiä. Valitse yhdistelmä, jossa terveyttä, luonnetta, toimintakykyä ja perinnöllistä monimuotoisuutta on tarkasteltu kokonaisuutena. Avoimuus sairaista ja kuolleista sukulaisista on vähintään yhtä arvokasta kuin vanhempien hyvät tulokset.

Berninpaimenkoira

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Norsk Kennel Klub (Norway)

Deutscher Club für Berner Sennenhunde e.V. (Germany)

Sveitsiläinen, maatilakoiraksi jalostettu suurikokoinen koira, jolla on vahva, tasapainoinen rakenne ja paksu kolmivärinen turkki. Berninpaimenkoira on hellä ja ihmisläheinen sekä yleensä lempeä lapsia kohtaan. Se tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, viileän ilmaston, säännöllistä turkinhoitoa ja lempeää koulutusta. Terveystutkimukset ovat erityisen tärkeitä nivelongelmien ja syöpäsairauksien vuoksi.

## Perustiedot

Bernedoodle on berninpaimenkoiran ja villakoiran risteytys, ei vakiintunut koirarotu. Sillä ei siis ole yhteistä rotumääritelmää, jonka ansiosta kokoa, turkkia tai luonnetta voisi ennakoida yhtä luotettavasti kuin vakiintuneella rodulla.

- **Koko:** Suuntaa antavasti bernedoodlen säkäkorkeus voi olla 30–60 cm ja paino 25–45 kg, mutta vaihtelu on huomattavaa. Luvut ovat ohjeellisia, eivät lupaus yksittäisen koiran koosta.
- **Turkki:** Turkki voi muistuttaa enemmän berninpaimenkoiran karvaa pudottavaa kaksinkertaista turkkia tai villakoiran jatkuvasti kasvavaa, kiharaa turkkia. Monen yksilön turkki on jotakin näiden väliltä.
- **Aktiivisuus:** Bernedoodle tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä aivotyötä ja koulutusta, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, kokoon, terveyteen ja yksilöllisiin tarpeisiin.
- **Turkinhoito:** Varaudu säännölliseen, perusteelliseen kampaamiseen ja mahdolliseen ammattilaisen tekemään leikkaukseen, jos turkki muistuttaa villakoiran turkkia.
- **Terveys:** Risteytys ei itsessään ole tae terveydestä. Luotettavaa tietoa antavat molempien vanhempien, niin berninpaimenkoiran kuin villakoirankin, todennettavat terveystutkimukset ja niiden tulokset.

Ennen ostamista tärkeintä ei siis ole pentueelle annettu nimitys vaan se, mitä koiria vanhempina on todella käytetty, millaisia ne ovat terveydeltään ja käytökseltään sekä millaisiksi aiemmat jälkeläiset ovat aikuisina kehittyneet kooltaan, turkiltaan ja käytökseltään.

## Ulkonäkö ja turkki

Bernedoodlen aikuiskokoa ei voi päätellä luotettavasti sen nimestä. Villakoiria on neljää kokoa: toyvillakoiran säkäkorkeus on noin 24–28 cm, kääpiövillakoiran 28–35 cm, keskikokoisen villakoiran 35–45 cm ja isovillakoiran yli 45 cm ja enintään 60 cm. Berninpaimenkoira on huomattavasti suurempi: narttujen säkäkorkeus on 58–66 cm ja urosten 64–70 cm. Vanhempana käytetyn villakoiran kokomuunnoksella on siksi suuri käytännön merkitys.

Nimitykset kuten ”mini” ja ”standard” eivät ole bernedoodlen virallisia kokoluokkia. Pyydä sen sijaan tieto villakoiravanhemman rekisteröidystä kokomuunnoksesta, molempien vanhempien mitoista ja painosta sekä aiempien yhdistelmien täysikasvuisista jälkeläisistä. Näin saat luotettavamman pohjan arviolle kuin kokomerkinnästä tai pennun tassujen koosta. Sukupuoli ja yksilöllinen perimä vaikuttavat silti siihen, että saman pentueen koirat voivat kasvaa erikokoisiksi.

Myös turkin laatua on vaikea luvata etukäteen. Berninpaimenkoiralla on pitkä, suora tai laineikas kaksinkertainen turkki, jossa on aluskarvaa ja selvät karvanlähtökaudet. Villakoiran turkki on tiheä ja kihara, kasvaa jatkuvasti eikä irtoa samalla tavalla. Bernedoodlen turkki voi olla suorempi, laineikkaampi tai kiharampi, ja aluskarvan sekä karvanlähdön määrä vaihtelee.

Varaudu siihen, että turkki vaatii enemmän hoitoa kuin toivot. Käy koko turkki läpi säännöllisesti ja sovita hoitorutiinit siihen, kuinka helposti se takkuuntuu ja kuinka paljon siitä lähtee karvaa. Tiheämpi, villakoiramaisempi turkki tarvitsee yleensä säännöllistä leikkaamista. Totuta pentu alusta asti rauhallisesti harjaamiseen, kampaamiseen, tassujen käsittelyyn ja pesuun.

Bernedoodle ei ole allergiavapaa koira. Allergeenit ovat pääosin peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin jopa saman pentueen sisällä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa, että allerginen ihminen sietäisi koiraa. Koira-allergisen kannattaa kysyä neuvoa terveydenhuollosta ja arvioida reaktiotaan juuri kyseiseen koiraan sen sijaan, että luottaisi turkin kuvaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Bernedoodlen luonnetta on arvioitava yksilökohtaisesti. Berninpaimenkoiraa kuvataan hyväntahtoiseksi, kiintyneeksi, tarkkaavaiseksi ja helposti ohjattavaksi, kun taas villakoira on yleensä sosiaalinen, eloisa, nopeaälyinen ja aktiivinen. Risteytys ei kuitenkaan automaattisesti peri molempien vanhempaisrotujen toivotuimpia ominaisuuksia tiettynä yhdistelmänä.

Jotkin bernedoodlet ovat rauhallisia ja lempeitä, toiset taas kiihkeämpiä, valppaampia tai herkemmin kiihtyviä. Koira voi oppia nopeasti mutta olla samalla herkkä kovakouraiselle käsittelylle, tai se voi olla kotona seurallinen mutta uusissa ympäristöissä pidättyväinen. Varhaiset kokemukset, jalostusvalinnat, arki, terveys ja koulutus vaikuttavat siihen, miten perinnölliset taipumukset kehittyvät.

Tapaa aina pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä tai muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä huomiota siihen, miten koirat palautuvat yllätyksistä, ottavat luottavaisesti kontaktia ihmisiin ja osaavat rauhoittua sekä miten niitä käsitellään arjessa. Kysy myös, miten aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät saavutettuaan sukukypsyyden. Tämä kertoo enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että kaikki bernedoodlet tulevat toimeen lasten kanssa, ovat helppoja tai suhtautuvat kaikkiin sosiaalisesti.

## Koulutus ja liikunta

Bernedoodle tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tarkka minuuttimäärä sopii huonosti näin vaihtelevalle risteytykselle. Pienen, rauhallisen aikuisen tarpeet voivat olla erilaiset kuin suuren nuoren koiran, joka on perinyt enemmän villakoiran vauhdikkuutta. Lenkkeilyn rinnalle kannattaa tarjota hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, arkitottelevaisuuden harjoittelua ja rauhallista palautumista.

Pennuille ja suurikokoisiksi kasvaville nuorille koirille ei pidä teettää tavoitteellista kuntoharjoittelua. Lisää kuormitusta, matkoja ja vaikeustasoa vähitellen koiran kehityksen mukaan. Aikuiselle koiralle voivat sopia esimerkiksi jäljestys, hajutyöskentely, rally-toko, noutaminen tai retkeily, jos sen keho ja kiinnostuksen kohteet sopivat niihin.

Kouluta palkitsemalla, selkeillä rutiineilla ja lyhyissä harjoituksissa. Panosta luoksetuloon, hihnakäytökseen, käsittelyyn, rauhoittumiseen ja kykyyn irrottautua houkuttelevista häiriöistä. Bernedoodle ei tarvitse ”vahvaa johtajaa”, vaan johdonmukaisen omistajan, joka ehkäisee ei-toivottujen tapojen syntymistä ja tekee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa.

Risteytys voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta se ei ole automaattisesti helppo ensimmäinen koira. Epävarma aikuiskoko, vaativa turkinhoito ja aktiivisuustason vaihtelu edellyttävät enemmän valmistautumista kuin kuvaus ”älykäs ja helppo kouluttaa” antaa ymmärtää.

## Terveys

Bernedoodlesta ei ole riittävästi vahvaa tutkimusnäyttöä, jotta sille voitaisiin määritellä luotettava, oma sairausprofiili. Terveysriskejä ei siksi pidä arvioida vain yhdistämällä kahden rodun sairausluetteloita, eikä risteytystä pidä olettaa terveemmäksi pelkästään siksi, että sen vanhemmat ovat erirotuisia.

Vuonna 2024 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa verrattiin kolmea muuta villakoiraristeytystä — cavapoota, cockapoota ja labradoodlea — niiden vanhempaisrotuihin. Raportoidussa sairastumisriskissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa 86,6 prosentissa vertailuista. Bernedoodle ei ollut mukana tutkimuksessa, mutta tulos osoittaa, miksi väite ”sekarotuiset ovat terveempiä” ei riitä päätöksen perusteeksi.

Tarkista sen sijaan kummankin vanhemman tiedot erikseen:

- **Berninpaimenkoiralle** suositeltuihin tutkimuksiin kuuluvat lonkkien, kyynärnivelten, silmien ja sydämen tutkimukset sekä degeneratiivisen myelopatian DNA-testi. Rodulla on todettu muun muassa lonkkaniveldysplasiaa, kyynärniveldysplasiaa, munuaisdysplasiaa ja kasvainsairauksia.
- **Villakoiran** olennaiset tutkimukset riippuvat kokomuunnoksesta. Toyvillakoiralta tulisi olla PRA-prcd-testin sekä silmä- ja polvitutkimusten tulokset. Kääpiövillakoira tarvitsee lisäksi lonkkatutkimuksen. Isovillakoiralle suositellaan lonkka-, silmä- ja kilpirauhastutkimuksia sekä NEwS:n ja tyypin I von Willebrandin taudin DNA-testituloksia. Jos vanhempi on keskikokoinen villakoira, ajantasaiset ruotsalaiset suositukset on tarkistettava erikseen. Älä oleta, että toisen kokomuunnoksen tutkimuspaketti on riittävä.

Pyydä rekisteri- tai tietokantatunnukset ja lue varsinaiset tulokset. Tehty tutkimus ei tarkoita, että tulos olisi normaali. Esimerkiksi kansainväliset CHIC- ja BRT-merkinnät osoittavat, että määrätyt tulokset on tallennettu ja julkaistu, eivät sitä, että koira olisi vapaa kaikista riskeistä. Terveet ja tutkitut vanhemmatkaan eivät anna takuuta, mutta ne tarjoavat huomattavasti paremman pohjan arvioinnille kuin suulliset vakuuttelut tai yleinen DNA-testipaketti, joka ei liity vanhempaisrotuun ja villakoiran kokomuunnokseen.

## Historia ja alkuperä

Bernedoodle on nykyaikainen, tarkoituksella tehty risteytys kahdesta vakiintuneesta rodusta, joiden dokumentoidut historiat ovat hyvin erilaiset. Väitteitä tarkasta ”ensimmäisestä” pentueesta, kasvattajasta tai aloitusvuodesta toistetaan usein, mutta niiden taustalla ei ole kenneljärjestöjen yhteisesti vahvistamaa määrittelyä, eikä niitä pidä esittää varmana rodun syntyhistoriana.

Berninpaimenkoira on peräisin Sveitsistä, ja sitä käytettiin Bernin seudulla maatila-, vahti-, veto- ja karjanajokoirana. FCI pitää villakoiraa ranskalaisena rotuna. Sen suurempaa tyyppiä käytettiin aikoinaan vedestä noutavana metsästyskoirana, ja myöhemmin siitä kehitettiin useita kokomuunnoksia seura- ja harrastuskoiriksi.

Nimi bernedoodle kuvaa siis syntyperää, ei kummankaan vanhempaisrodun rotumääritelmän yhtenäistä jatkumoa. Sukupolvia kuvaavat termit ja kaupalliset linjanimet eivät korvaa tietoja todellisista vanhemmista eivätkä takaa tietynlaista turkkia, kokoa, terveyttä tai luonnetta.

## Arki bernedoodlen kanssa

Bernedoodle voi elää hyvin perheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostaloasunnossa, jos juuri kyseisen koiran koko, käytös ja tarpeet sopivat arkeen. Asumismuotoa tärkeämpää on mahdollisuus päivittäiseen ulkoiluun, tekemiseen, lepoon ja käytännön turkinhoitoon.

Aikuisen on aina oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä. Lasten tulee oppia antamaan koiralle ruokailu- ja leporauha, ja koira tarvitsee oman turvallisen paikan. Suuri tai vilkas bernedoodle voi vahingossa kaataa pienen lapsen, kun taas pienempi yksilö voi loukkaantua rajussa leikissä. Maininta ”lapsiystävällinen” ei siis koskaan korvaa valvontaa ja opettamista.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä ja sen aiemmista kokemuksista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, järjestä kissalle paikkoja, joihin koira ei pääse, ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Älä jätä eläimiä keskenään, ennen kuin niiden käytös on turvallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa tulee harjoitella asteittain hyvin lyhyistä hetkistä alkaen. Ruotsalainen ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ei tarkoita, että koiran voisi tavoitteenomaisesti jättää niin pitkäksi aikaa yksin. Jotkin aikuiset koirat pärjäävät pari tuntia, kun taas toiset ahdistuvat paljon aiemmin. Järjestä koiranhoitaja, päivähoito tai muu ratkaisu, jos työpäivän pituus ei sovi kyseiselle koiralle.

### Tarkista ennen ostamista

- Mitä kokomuunnosta villakoiravanhempi edustaa, ja mitkä ovat vanhempien todelliset mitat?
- Voitko tavata emän ja nähdä dokumentaatiota isästä, aikuisista sukulaisista ja aiemmista jälkeläisistä?
- Onko molemmista vanhemmista saatavilla kattavat, todennettavat terveystulokset kyseisen rodun ja villakoiran kokomuunnoksen mukaisesti?
- Millainen turkki aikuisilla koirilla on, kuinka usein sitä hoidetaan, ja voiko kasvattaja näyttää turkinhoitoa käytännössä?
- Millaista tukea on saatavilla, jos koiran koko, luonne tai turkki osoittautuu erilaiseksi kuin odotettiin?

Hyvin valmistautunut bernedoodlen omistaja valitsee siis vanhemmat ja kasvatusolosuhteet yhtä huolellisesti kuin itse pennun. Tämä ei poista kaikkea epävarmuutta, mutta tekee sen näkyväksi ennen kuin siitä tulee arjen ongelma.

Bernedoodle

German Kennel Club (VDH)

Royal Canin (UK)

Bernedoodlet ovat berninpaimenkoiran ja villakoiran risteytyksiä, joiden koko vaihtelee pienestä suureen. Ne ovat vankkarakenteisia, helliä ja ihmisrakkaita koiria. Niiden aaltoilevasta tai kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta se vaatii säännöllistä hoitoa. Bernedoodlet ovat älykkäitä mutta aikuistuvat hitaasti. Ne sopivat aktiivisiin koteihin, joissa niiden ei tarvitse olla pitkiä aikoja yksin.

Vi har fött i familjen i över 45 år. Vi utbildar oss kontinuerligt för att kunna skapa de bästa möjliga förutsättningarna för våra hundar. 
Om du har några frågor finns vi tillgängliga och hjälper gärna till. 
Snabelsnuten ser fram emot deras besök. ☺️

Snabelsnutens Hus

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Mindre sällskapsuppfödning av dvärgtax och corgi utanför SKK/FCI, med både svenska och ungerska hundar i avelsbasen. Vi finns i Skåne, under namnet Jersgårdens. 

Vi genomför HD/ED-röntgen samt ögonlysning inför (alternativt i nära relation till kull i efterhand) planerad valpkull. Våra tikar föder maximalt 3 kullar under sin ”mamma-karriär”, och bor tillsammans med oss som familjehundar. En del av våra hundar är DNA-testade via embark för att utesluta att vi avlar merle + merle (dold merle).

Jersgården

Rättargården

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Sheperd Guardians är en liten och engagerad kennel som föder upp SKK-registrerade schäferhundar med stort hjärta för rasen.

Uppfödningen sker i liten skala där varje hund får tid, närvaro och rätt förutsättningar att utvecklas både mentalt och fysiskt. Hälsa, arbetsvilja och stabilt temperament är grundpelare i avelsarbetet, med målet att föda upp trygga, rastypiska schäferhundar som fungerar lika väl som familjehundar som i arbete.

Sheperd Guardians

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Vi har 1-4 valpkullar per år och jag vill avla fram aussies som är trygga och funkar bra i vardagslivet men som också kan jobba med fint fokus och hög arbetslust. Jag är noga med att hundarna jag använder i avel ska vara sunt byggda och exteriört korrekta. De ska inte ha för mycket skärpa, gå upp för högt i stress eller ha rädslor.

Chaspades

Uppfödning av Maltipoo, Shihpoo & Labradoodle på landsbygden utanför Göteborg 🌸
Snälla, glada, friska familjehundar med trevligt temperament & hälsotestade föräldrar.
Vi finns på Instagram! Lyckligavovvenskennel

Lyckliga Vovven

Dorsens

Lavendelblommans kennel

Anfastebo hunduppfödning

Vaktmästarboställets kennel

Ozkagården's

## Perustiedot

Suomenlapinkoira on suomalainen paimentava ja vartioiva koira, jonka juuret ovat poronhoidossa. Nykyään useimmat elävät kuitenkin aktiivisina seurakoirina. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka viihtyy paljon ulkona, tarjoaa koiralle monipuolista koulutusta ja osaa opettaa sitä myös rauhoittumaan. Ystävällisyys on rodulle tyypillistä, mutta se ei kerro, kuinka seurallinen, äänekäs tai herkästi stressaantuva yksittäisestä pennusta tulee.

- **Alkuperämaa:** Suomi
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** porojen paimentaminen ja vartiointi
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla 49 cm ja nartuilla 44 cm, sallittu poikkeama 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Karvapeite:** pitkä, karkea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Väri:** kaikki värit ovat sallittuja, mutta päävärin on oltava hallitseva
- **Sopii parhaiten:** aktiiviseen kotiin, jossa nautitaan yhdessä tekemisestä, ulkoilusta ja valppaasta koirasta
- **Tärkeitä arvioitavia asioita:** äänenkäyttö, kyky rauhoittua, vanhempien luonne ja dokumentoidut terveystutkimukset

Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa. Myös säkäkorkeus kuvaa rotutyyppiä eikä lupaa tarkkaa kokoa: rotumääritelmän mukaan tyyppi on kokoa tärkeämpi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Suomenlapinkoira on hieman keskikokoa pienempi, kokoonsa nähden voimakasrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Pää on melko leveä, korvat ovat pystyt tai taittokorvat, ja runsaskarvainen häntä kaartuu liikkeessä selän päälle tai sivulle. Levossa häntä voi riippua.

Kaksinkertainen karvapeite koostuu pitkästä, karkeasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Uroksilla kaulus on usein näyttävämpi. Kaikki värit ovat sallittuja, kunhan yksi pääväri on hallitseva. Siksi kaksi rodulle tyypillistä suomenlapinkoiraa voivat näyttää hyvinkin erilaisilta.

Turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja runsaan karvanlähdön aikaan sitä on hoidettava tavallista useammin. Käy turkki läpi pohjavillaan asti erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan kohdalta. Pese koira vain tarvittaessa. Tavallinen turkinhoito perustuu harjaamiseen, ei turkin leikkaamiseen lyhyeksi. Jos turkki on leikattava lääketieteellisestä syystä, noudata eläinlääkärin ohjeita.

Karvanlähdön ja turkin määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan. Karvatonta kotia toivovan tai yhteen kiinteään viikoittaiseen turkinhoitopäivään luottavan on syytä muuttaa lähestymistapaansa: tunnustele turkkia käsin ja käy sitä läpi kammalla, ja sovita hoitorutiini oman koiran tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa suomenlapinkoiraa älykkääksi, rohkeaksi, rauhalliseksi, oppimishaluiseksi, ystävälliseksi ja uskolliseksi. Arjessa monissa yksilöissä yhdistyvät työskentelyhalu, tarkkaavaisuus ja halu pysytellä perheen lähellä. Suomenlapinkoira on silti paimentava ja vartioiva pystykorva, ei automaattisesti hiljainen tai kaikissa tilanteissa vaivaton koira.

Rotu käyttää herkästi ääntään. Osa koirista ilmoittaa äänistä, kodin ulkopuolella liikkuvista ihmisistä tai ympäristön liikkeestä, kun taas toiset ovat huomattavasti hiljaisempia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat ovikelloon, vieraisiin, ohittaviin koiriin ja rauhallisiin hetkiin sisällä. Se kertoo enemmän kuin yleinen väite koko rodun äänekkyydestä.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2019 BPH-käyttäytymisanalyysi antaa hyödyllisen mutta rajallisen kuvan. Siinä oli mukana 229 arvioitua koiraa, ja Ruotsissa syntyneet 212 osallistujaa edustivat vain noin kolmea prosenttia raportin syntymävuosiluokkien Ruotsissa syntyneistä koirista. Rodun keskiarvona oli vieraiden ihmisten maltillinen tervehtiminen, mutta vaihtelu oli suurta: osa koirista tuskin tervehti, osa tervehti hyvin innokkaasti. Rodun keskiarvo voi kuvata koirakantaa, mutta se ei ennusta yksittäisen pennun ominaisuuksia.

Vanhempien BPH- tai MH-kuvausten tuloksiin kannattaa tutustua, mutta lue koko arvio ja kysy myös koirien arkikäyttäytymisestä. Rauhallinen palautuminen yllätyksestä, kodin arkeen sopiva äänenkäyttö ja kyky rentoutua ovat perhe-elämässä usein tärkeämpiä kuin innokas tervehtiminen.

## Koulutus ja liikunta

Suomenlapinkoira tarvitsee säännöllistä liikuntaa, mielekästä tekemistä ja kykyä rauhoittua, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevassa maastossa, mahdollisuuksia haistella ja tutkia, lyhyitä yhteistyöhön perustuvia harjoituksia sekä rauhallisempia palautumispäiviä. Jäljestys, hajutyöskentely, toko, rally-toko, agility ja huolellisesti ohjattu paimennus ovat esimerkkejä lajeista, jotka voivat sopia eri yksilöille.

Arvioi sopivaa tasapainoa koiran käyttäytymisen perusteella. Sopivasti tekemistä saava koira pystyy työskentelemään innokkaasti ja sen jälkeen rauhoittumaan. Levoton edestakaisin kulkeminen, jatkuva ympäristön tarkkailu, univaikeudet tai alati kasvavat vaatimukset tekemisestä voivat kertoa siitä, että koira tarvitsee enemmän palautumista ja selkeämpiä rauhoittumista tukevia rutiineja, eivät vain pidempiä harjoituksia.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluiseen luonteeseen. Aloita jo varhain kontaktin, luoksetulon ja häiriöistä oma-aloitteisen irrottautumisen harjoittelu. Harjoittele ensin riittävän kaukana häiriöistä ja käytä pitkää liinaa, kun luoksetulo ei vielä ole varma. Paimennustausta voi tehdä liikkeestä kiinnostavaa, mutta metsästys- ja paimennusvietti vaihtelevat. Sovita harjoittelu oman koirasi ominaisuuksiin.

Haukkumista harjoiteltaessa tavoitteena ei ole rangaista koiraa ilmoittamisesta vaan tehdä tilanteesta sille selkeä. Osoita huomanneesi haukun aiheuttajan, palkitse tauosta ja opeta koira siirtymään rauhalliseen paikkaan pois ikkunoiden tai oven luota. Vähennä mahdollisuuksia jatkuvaan vartiointiin. Jos haukkumisen taustalla on pelko, yksinolon vaikeus tai voimakas stressi, puutu syyhyn sen sijaan, että vain vaientaisit koiran.

## Terveys

Rodun jalostusstrategian mukaan suomenlapinkoiralla ei ole merkittäviä yleisiä fyysisiä terveysongelmia, mutta useat perinnölliset sairaudet on silti huomioitava jalostuksessa. Pennunostajalle tärkeimmät tarkistettavat asiat ovat lonkat, silmät ja oikein tulkitut DNA-testitulokset. Kyynärniveltulokset ja käyttäytymiskuvaukset antavat lisätietoa.

Viralliset vaatimukset on erotettava rotuyhdistyksen tiukemmista kriteereistä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista lonkkatulosta ennen astutusta. Jotta pentue pääsee Ruotsin suomenlapinkoirien rotuyhdistyksen pentulistalle, lisäkriteereihin kuuluvat hyväksyttävät lonkkatulokset, enintään 24 kuukautta vanha silmätutkimus ja DNA-tulosten perusteella sopiva yhdistelmä. Jos vanhempien kyynärnivelet on tutkittu, niiden on oltava terveet. Tämä ei tarkoita, että silmätutkimukset, kyynärniveltutkimukset ja kaikki DNA-testit olisivat sellaisinaan Ruotsin kennelliiton virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Prcd-PRA on yksi etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, kun taas Pompen tauti eli GSDII on vakava glykogeenin kertymäsairaus. Molemmat periytyvät autosomaalisesti resessiivisesti eli peittyvästi. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Kantaja voidaan yhdistää geenitestillä terveeksi todettuun tai perimän perusteella terveeseen kumppaniin ilman, että pennut sairastuvat kyseisen mutaation aiheuttamaan tautiin. Kahta kantajaa ei saa yhdistää. Prcd-PRA-testi kattaa vain kyseisen PRA-muodon, ei kaikkia silmäsairauksia, joten ajantasainen silmätutkimus on edelleen tärkeä.

Pyydä kasvattajaa näyttämään alkuperäiset tai rekisteristä riippumattomasti tarkistettavat tulokset ja selvitä seuraavat asiat:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja mielellään myös yhdistelmän ennustettu lonkkaindeksi
- kummankin koiran silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos
- yhdistelmän prcd-PRA- ja GSDII-status, ei pelkästään mainintaa ”testattu”
- kyynärniveltulokset, jos koirat on tutkittu
- BPH- tai MH-kuvausten tulokset sekä vanhempien käyttäytyminen kotona, äänten yhteydessä ja yllättävien tilanteiden jälkeen
- lähisukulaisilla ilmoitetut terveysongelmat

Mikään tutkimuslista ei takaa tervettä pentua. Se voi kuitenkin osoittaa, onko kasvattaja tehnyt olennaiset tutkimukset, ymmärtänyt tulokset ja valinnut yhdistelmän, joka pienentää tunnettuja riskejä poistamatta terveitä kantajia tarpeettomasti geenipoolista.

## Historia ja alkuperä

Suomenlapinkoiran nykyinen rotuhistoria alkaa Suomesta. Rotumääritelmän mukaan saamelaiset ovat käyttäneet vuosisatojen ajan suomenlapinkoiraa muistuttavia koiria porojen paimentamiseen ja vartiointiin Pohjois-Fennoskandiassa ja Venäjällä. Ilmaus ”muistuttavia koiria” on olennainen: se kertoo vanhasta työtehtävästä ja koiratyypistä, mutta ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisista koirista nykyrotuun.

Rodun nykyaikaisen kehityksen virstanpylväät tunnetaan tarkemmin. Suomen Kennelliitto hyväksyi lapinpaimenkoiran ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1945. Nimi muutettiin lapinkoiraksi vuonna 1967, rotutyyppi vakiintui 1970-luvulla ja nykyinen nimi suomenlapinkoira otettiin käyttöön vuonna 1993. Tämän kehityksen aikana pitkäkarvaisempi lapinkoiratyyppi erotettiin pidempirunkoisesta ja lyhytkarvaisemmasta lapinporokoirasta.

Poropaimennustausta auttaa ymmärtämään, miksi rotumääritelmässä yhdistyvät valppaus ja rohkeus sekä rauhallisuus ja oppimishalukkuus. Työkoiran oli reagoitava liikkeeseen ja pidettävä yhteyttä ohjaajaansa aiheuttamatta tokassa tarpeetonta häiriötä. Sama monipuolisuus näkyy nykyään rodun tehtävässä aktiivisena seurakoirana ja useissa koiraurheilulajeissa, vaikka vain harvat yksilöt työskentelevät nykyisin porojen parissa.

## Arki suomenlapinkoiran kanssa

Suomenlapinkoira voi olla erinomainen perhekoira kodissa, jossa liikunta, turkinhoito, äänenkäyttö ja tiivis yhteistyö tuntuvat luontevilta. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa aina hiljaisen, hyvin vähän karvaa pudottavan koiran tai koiran, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ilman muuta tekemistä.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen on valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä. Ystävällinenkin koira voi kokea olevansa ahdistettu nurkkaan, kun se nukkuu, syö tai yrittää poistua tilanteesta. Opeta sekä lapsille että koiralle rauhallista yhdessäoloa.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Älä oleta, että rodun nimi takaa vähäisen saalistusvietin tai välittömän ystävyyden. Kysy, miten vanhemmat ja pentu ovat käyttäytyneet muiden eläinten seurassa. Järjestä ensikohtaamiset niin, että tilaa on riittävästi ja eläimet on helppo erottaa toisistaan, ja anna jokaiselle omat resurssit ja lepopaikat.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa runsaasti monipuolista ulkoilua ja omistaja harjoittelee aktiivisesti ilmoitushaukun hallintaa porraskäytävissä, hisseissä ja ikkunoiden äärellä. Kodin koko ei ratkaise tekemisen tarvetta eikä haukkumista. Päivittäiset rutiinit ja ympäristön äänet ovat tärkeämpiä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee suuresti, eikä toinen koira ole varma ratkaisu ero-ongelmiin. Jos koira ei pysty rauhoittumaan yksin jäädessään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja harkitse ammattilaisen apua.

Harkittu ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin rodun ystävälliseen maineeseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kuuntele niiden reaktioita arjen ääniin, tarkkaile niiden kykyä rauhoittua ja pyydä kasvattajaa selittämään sekä terveystiedot että koirien luonne. Näin on paljon helpompi arvioida, sopiiko suomenlapinkoira omaan kotiisi.

Suomenlapinkoira

The Finnish Lapphund Club Of Great Britain

Suomen Kennelliitto (The Finnish Kennel Club)

Verein für Finnische Lapphunde Deutschland e.V.

Suomenlapinkoirat ovat keskikokoisia, vankkarakenteisia arktisia pystykorvia, joilla on paksu kaksinkertainen turkki ja ystävällinen, valpas luonne. Porojen paimentamiseen jalostetut koirat ovat ihmisläheisiä, älykkäitä ja herkkähaukkuisia. Ne voivat parhaiten saadessaan päivittäin liikuntaa, aivojumppaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa.

Vi bedriver uppfödning i hemmiljö och strävar efter att få fram friska, trevliga och rastypiska hundar.

Allt enligt SKK's regler

Vi vill bibehålla den rastypiska mentaliteten den Finska Lapphunden ska ha. 
Den ska vara glad, älska livet och trivas i de flesta hundvänliga hem. Den ska som ras vara en mångsidig sällskapshund och passa många olika livsstilar. Den ska tycka om aktiviteter men också kunna slappna av och njuta av livet.

Strix's

## Rotu lyhyesti

- Lagotto romagnolo on italialainen tryffelikoira, joka kuuluu roturyhmään 8. Sen juuret ovat Romagnan alueen vedestä noutavissa koirissa.
- Tämä pieni tai keskikokoinen, vankkarakenteinen rotu on mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Urosten säkäkorkeus on 43–48 cm ja paino 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg.
- Lagotto tarvitsee päivittäin liikuntaa ja nenätyöskentelyä. Etsintä, jäljestys, nosework ja muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sopivat rodun käyttökoirataustaan.
- Rotumääritelmän mukaan koira on miellyttämishaluinen, innokas ja omistajaansa kiintynyt, mutta sosiaalinen varmuus, ääniherkkyys ja kiinnostus vieraisiin ihmisiin vaihtelevat yksilöittäin.
- Tiheä, kihara turkki kasvaa jatkuvasti. Sitä on leikattava, tarkastettava ja selvitettävä ennen kuin se takkuuntuu. Rotu ei ole allergiavapaa.
- Ruotsissa kasvatettua pentua ostavan kannattaa erottaa toisistaan Ruotsin Kennelliiton rekisteröintivaatimukset ja rotuyhdistyksen niitä laajemmat jalostussuositukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Lagotto romagnolo on tiivisrakenteinen koira, jonka olemus on vankka ja rustiikkinen. Sen runko on lähes yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus. Aikuiskoko vaihtelee hieman sukupuolen mukaan: urosten säkäkorkeuden tulisi olla 43–48 cm ja painon 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg. Kokonaisuus on ketterä työkoira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta eikä liian hentoiselta.

Kihara turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla tiheä ja villava, ja karheampien kiharoiden alla tulee erottua aluskarva. Sallittuja värejä ovat luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein merkein, oranssi- ja ruskeapäistärikkö sekä yksivärinen ruskea tai oranssi valkoisin merkein tai ilman. Kellanruskeita tan-merkkejä voi esiintyä. Musta ei ole hyväksytty väri.

Turkki kasvaa koko koiran elämän ajan ja voi huopaantua, jos sen hoito laiminlyödään. Tarkasta iho ja käy läpi herkästi takkuuntuvat kohdat, erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Selvitä takut tai leikkaa ne pois ennen kuin ne kiristyvät. Sovita hoitoväli turkin laadun, vuodenajan, uimisen ja kasvillisuudessa liikkumisen mukaan. Kaikille lagotoille sopivaa viikoittaista hoitoaikataulua ei ole.

Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen ja käytännöllinen leikkaus, joka seuraa rungon ääriviivoja. Turkkia ei tule muotoilla villakoiran tapaan. Näyttelyissä rungon karvan enimmäispituudeksi määritellään noin neljä senttimetriä. Päässä karva saa olla pidempää, mutta se ei saa peittää silmiä. Kotikoiralla kalenteriin merkittyä hoitopäivää tärkeämpää on turkin todellinen kunto: koiran on nähtävä ja liikuttava esteettä, ihon on oltava helposti tarkastettavissa eikä turkki saa olla huopaantunut tai täynnä likaa ja kasvinosia. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen sukulinjan turkkia hoidetaan.

Tarkasta ja haistele korvia säännöllisesti ja puhdista korvan ulko-osat tarvittaessa. Runsas karvoitus voi joillakin koirilla altistaa ongelmille, mutta karvojen säännöllinen nyppiminen ei automaattisesti sovi jokaiselle. Epämiellyttävä haju, ruskea erite, punoitus, arkuus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lagottoja kuvaillaan joskus allergiaystävällisiksi, koska irtokarvaa näkyy vähemmän kuin monilla runsaasti karvaa pudottavilla roduilla. Kuvaus on harhaanjohtava. Koiran allergeeneja on ennen kaikkea ihossa ja syljessä, niiden määrä vaihtelee saman rodunkin yksilöiden välillä, eikä mikään rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan lagotto on miellyttämishaluinen, mutkaton, innokas, helposti koulutettava ja omistajaansa syvästi kiintynyt. Se nauttii tiiviistä yhteistyöstä ihmisen kanssa, käyttää nenäänsä sinnikkäästi ja saattaa ilmoittaa poikkeavista tapahtumista, vaikkei sitä ole jalostettu vahtikoiraksi. Sopivassa kodissa se on usein arjessa aktiivisesti mukana oleva kumppani, joka kaipaa yhteistä tekemistä pelkän liikunnan sijaan.

Rotumääritelmän ihanne ei takaa jokaisen koiran käyttäytymistä. Ruotsalaisissa BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu suuria eroja siinä, miten lagotot tervehtivät vieraita ihmisiä. Monet ottavat vain vähän kontaktia, ja myös uteliaisuus, huolestuneisuus ja yllätyksestä palautuminen vaihtelevat. Pidättyväisyys ei välttämättä ole pelkoa, mutta usein epävarma koira tarvitsee etäisyyttä ja tukea, ei pakotettuja kohtaamisia.

Pennunostajalle lähisuvun luonne on siksi yhtä tärkeä kuin rodun yleiskuvaus. Tapaa emä pentuineen, kysy vanhempien ja lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin, ääniin ja uusiin paikkoihin sekä pyydä nähtäväksi mahdolliset BPH-tulokset. BPH kuvaa käyttäytymistä; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää.

Lagotto voi elää tyytyväisenä lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuminen varhaisessa vaiheessa ja koiran aiemmat kokemukset ovat tärkeitä. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Takaa-ajoleikit ja kohtaamiset pieneläinten kanssa vaativat samaa huolellisuutta kuin muidenkin koirien kohdalla.

## Koulutus ja liikunta

Lagotto romagnolo tarvitsee aktiivisen elämän, jossa hajutyöskentelyllä on selkeä paikkansa. Rotu on kehittynyt etsimään itsenäisesti mutta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Monet yksilöt nauttivat noseworkista, ihmisten tai esineiden etsinnästä, jäljestyksestä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta ja agilitystä. Tarpeen täyttämiseksi ei kuitenkaan tarvitse kilpailla tai etsiä oikeita tryffeleitä.

Rakenna arkeen rutiini, johon kuuluu lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa hajujen tutkimiseen ja lyhyitä keskittymistä vaativia tehtäviä. Yksinkertainen piilotettujen esineiden tai herkkujen etsintä voi olla arvokasta tekemistä, mutta nenätyöskentely ei korvaa liikuntaa, sosiaalisia kontakteja, lepoa eikä arjen perustaitoja. Tarkkoja minuutti- tai tuntimääriä hyödyllisempää on seurata koiran käyttäytymistä: sopivalla aktiivisuustasolla koira on ulkona innokas tekemään ja pystyy kotona rauhoittumaan ilman jatkuvaa levottomuutta tai liiallisen kuormituksen merkkejä.

Opeta luoksetulo varhain ja palkitse kontaktista myös silloin, kun ympäristössä on houkutuksia. Jalostus on vähentänyt rodun aiempaa metsästysviettiä, mutta ei poistanut sitä kaikilta yksilöiltä. Vanhemmissa rotukyselyissä osalla koirista todettiin kiinnostusta riistaan. Käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti siinä ympäristössä, jossa koiraa on tarkoitus pitää vapaana.

Tasapainota tekemistä rauhoittumisen harjoittelulla. Lagotto, jolle tarjotaan jatkuvasti lisää kiihdyttävää tekemistä, ei opi automaattisesti lepäämään. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, ennakoitavat tauot ja palkitsemiseen perustuva koulutus kehittävät sekä yhteistyötä että itsehillintää. Sovita liikunta koiran ikään, terveyteen ja päivän tilanteeseen, erityisesti pennun kasvuaikana sekä sairauden tai vamman jälkeen.

## Terveys

Lagoton ostajan kannattaa ensisijaisesti tarkastaa dokumentoidut tutkimustulokset ja koiran suvun terveyshistoria sen sijaan, että hän vain kävisi läpi pitkän testilistan. Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä sääntöjen mukaisesti.

Rotuyhdistyksen jalostussuositukset menevät tätä pidemmälle. Yhdistys suosittelee pentueen alustavaksi lonkkaindeksiksi vähintään 98:aa ja koirille, joilla ei ole ruotsalaista lonkkaindeksiä, lonkkatulosta A tai B. Se ei suosittele D- tai E-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Näistä asioista on tärkeää kysyä, mutta kyse on yhdistyksen suosituksista. Niitä ei pidä sekoittaa viralliseen vaatimukseen siitä, että lonkkatulos on tiedossa.

Rodussa esiintyy silmäsairauksia. Siksi rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille virallista, Ruotsin Kennelliittoon kirjattua silmätutkimusta, joka on tehty enintään vuotta ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä ja löydökset sen sijaan, että tyytyisit vakuutukseen koiran ”testaamisesta”.

DNA-testejä on saatavilla myös peittyvästi periytyviin sairauksiin: BFJE:hen, jota kutsutaan myös hyvänlaatuiseksi perinnölliseksi nuoruusiän epilepsiaksi, sekä lagoton kertymäsairauteen eli LSD:hen. Rotuyhdistys suosittelee, että koirien geenitestitulos tunnetaan ja että kantaja yhdistetään vain geneettisesti terveeksi todettuun koiraan. Käsitteet terve, kantaja ja sairas koskevat juuri sitä geenimuunnosta, joka on testattu. Kantaja ei automaattisesti ole sairas, eikä terve testitulos takaa, että koira olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Pyydä testitulosten lisäksi tietoa lähisukulaisten toistuvista korva-, iho-, ruoansulatus-, silmä- ja neurologisista ongelmista.

Korvat tarvitsevat säännöllistä huomiota, sillä osalle yksilöistä kehittyy korvaongelmia. Tarkasta ne turkinhoidon yhteydessä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos huomaat voimakasta hajua, eritettä, punoitusta, kipua tai pään ravistelua. Älä pidä toistuvaa ongelmaa pelkästään karvojen leikkaamisella tai puhdistamisella ratkaistavana asiana.

## Historia ja alkuperä

Lagotto romagnolo on kotoisin Koillis-Italiassa sijaitsevasta Romagnasta. Sen nimi liittyy veteen, ja alun perin koirat toimivat vedestä noutajina Comacchion ja Ravennan alavilla kosteikkoalueilla. Tiheä turkki, työhalu ja erinomainen hajuaisti olivat siinä ympäristössä hyödyllisiä ominaisuuksia.

Kun laajoja kosteikkoalueita kuivattiin ja muutettiin viljelymaaksi, koirien työ muuttui. Niiden etsintäkykyä alettiin hyödyntää tryffelien löytämisessä Romagnan pelloilta ja kukkuloilta. Nykyinen rotumääritelmä nimeää rodun käyttötarkoitukseksi tryffelikoiran, ja sijoittuminen roturyhmään 8 kuvastaa sen vesikoirataustaa.

Rodun yksilömäärä väheni jyrkästi toisen maailmansodan jälkeen, mutta 1970-luvulla aloitettiin työ sen säilyttämiseksi. FCI tunnusti rodun vuonna 1995. Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin samana vuonna, ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 1996 ja Ruotsin lagotto romagnolo -yhdistys perustettiin vuonna 2000.

## Arki lagoton kanssa

Lagotto romagnolo sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tavalliseen koira-arkeen aktiivista tekemistä, hajutyöskentelyä ja säännöllistä turkinhoitoa. Käytännöllisen kokonsa ansiosta se voi asua kerrostaloasunnossa, mutta kodin neliöt eivät korvaa ulkoilua, koulutusta ja mahdollisuutta rauhoittua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös syytä puuttua varhain hälytyshaukuntaan, jonka laukaisevat porraskäytävän tai oven takaa kuuluvat äänet.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää heti yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä muutaman tunnin yksinolosta vaihtelee paljon. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään rauhallisesti. Jatkuva vinkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai muut stressin merkit kertovat, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen ja toisinaan haettava ammattilaisen apua.

Ennen pennun ostamista käytännön muistilista on hyödyllisempi kuin lupaukset rodun sopivuudesta ”kaikille”:

- Tapaa emä ja kysy suvun koirien arkikäyttäytymisestä, peloista, palautumisesta ja mahdollisista BPH-tuloksista.
- Tarkasta molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja selvitä, miten suunniteltu yhdistelmä vastaa rotuyhdistyksen indeksisuositusta.
- Pyydä nähtäväksi tuoreet silmätutkimustulokset sekä BFJE- ja LSD-geenitestitulokset. Pyydä myös selitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten toistuvista terveysongelmista, älä vain kirjatuista tutkimustuloksista.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito ja varaudu siihen, että turkin leikkaaminen kuuluu koiran hoitoon koko sen elämän ajan.

Lagotto voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa ja kiinnostusta koulutukseen, turkinhoitoon ja koiran viestien ymmärtämiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta, samaan lyhyeen päivittäiseen lenkkiin tyytyvää koiraa tai jonka koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin pitkien työpäivien ajan.

Lagotto romagnolo

The Swedish Lagotto Club

The Norwegian Lagotto Club

The Danish Kennel Club

The Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Keskikokoinen italialainen vesi- ja tryffelikoira, jolla on vankka rakenne ja tiheä, kihara, vain vähän karvaa pudottava turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen sekä erittäin helposti koulutettava. Se nauttii hajutyöskentelystä, aivojumpasta ja aktiivisesta ulkoilmaelämästä perheen kanssa.

Pugotto – mixen med vasst IQ och skarp nos

Koirakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet