## Perustiedot

Ragdoll on Yhdysvalloista kotoisin oleva suurikokoinen, hitaasti kehittyvä ja usein seurallinen kissa. Rotua kuvataan yleensä rauhalliseksi ja uteliaaksi, mutta sen nimi ei takaa, että jokainen yksilö viihtyisi sylissä tai pitäisi kantamisesta. Kissan luonne, aiemmat kokemukset ja senhetkinen olo vaikuttavat aina asiaan.

- **Koko:** Aikuinen Ragdoll painaa usein noin 4–9 kg. Sukupuoli, ruumiinrakenne ja kuntoluokka vaikuttavat painoon huomattavasti, joten vaa’an lukemaa on arvioitava yhdessä kehon kunnon kanssa.
- **Aikuistuminen:** Ragdoll kehittyy hitaasti ja saattaa saavuttaa täyden fyysisen kehityksensä vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.
- **Turkki:** Puolipitkä tai pitkä, pehmeä turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista. Turkin perusteellinen tarkistus noin kerran viikossa on hyvä lähtökohta, mutta tiheämpi turkki voi vaatia enemmän huomiota.
- **Aktiivisuus:** Rauhallinen olemus ei tarkoita, että kissa voisi olla toimettomana. Se tarvitsee päivittäin saalistusleikkejä, raapimispaikkoja, korkeita tähystyspaikkoja, piiloja ja sosiaalista kanssakäymistä omilla ehdoillaan.
- **Terveys:** HCM on tärkein rotuun liittyvä terveysasia, joka on syytä selvittää ennen ostamista. R820W-muunnoksen DNA-testi ja sydämen ultraäänitutkimus antavat eri tietoa eivätkä korvaa toisiaan.
- **Sopivin koti:** Koti, jossa kissalle tarjotaan seuraa sitä pakottamatta, suurelle kissalle sopivia tukevia kalusteita sekä suunnitelmallista turkinhoitoa, leikkiä ja painonseurantaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Ragdoll on suuri, voimakas ja lihaksikas kissa, jolla on pitkä vartalo, siniset silmät ja kokoon nähden lempeä yleisilme. Naaraat ovat usein uroksia pienempiä, eikä nuoria kissoja pidä arvioida kuin ne olisivat jo täysikasvuisia. On normaalia, että rintakehä, pää ja lihaksisto kehittyvät vielä usean vuoden ajan.

Ragdoll on naamiokissa: kasvoissa, korvissa, jaloissa ja hännässä on enemmän väriä kuin kehon lämpimämmissä osissa. Pigmentin muodostuminen on lämpötilaherkkää, joten pennut syntyvät hyvin vaaleina ja niiden väri kehittyy myöhemmin. Rotumääritelmässä erotetaan kolme kuviointia:

- **Colourpoint:** tummemmat naamioväriset alueet ilman valkoista.
- **Mitted:** naamiokissa, jolla on valkoiset tassut ja valkoinen leuka; muut valkoiset merkit määritellään rotumääritelmässä.
- **Bicolour:** kasvoissa ja vartalossa on enemmän valkoista, ja kasvoissa on usein valkoinen, ylösalaisin olevan V:n muotoinen kuvio.

Turkki on puolipitkä tai pitkä, pehmeä ja silkkinen. Sen hoito voi olla helpompaa kuin joidenkin muiden pitkäkarvaisten kissojen turkin, mutta hoitovapaa se ei ole. Kampaa koko turkki säännöllisesti läpi ja tihennä hoitokertoja, jos takkuja alkaa muodostua. Pese kissa turkin tarpeen mukaan, älä rodulle määrätyn kiinteän aikataulun perusteella. Totuta kissa vähitellen kampaan, kynsien tarkistamiseen ja muuhun käsittelyyn ja lopeta ennen kuin se ahdistuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Ragdollit ovat usein rauhallisia, hiljaisia ja uteliaita, ja ne viihtyvät perheensä lähellä. Tämä kuvaa rotua yleisellä tasolla, mutta ei lupaa tietynlaista luonnetta. Ragdoll voi olla seurallinen olematta sylikissa, ja itsevarmakin kissa saattaa haluta päättää itse, milloin kosketus alkaa ja loppuu.

Rodun nimi viittaa joidenkin yksilöiden taipumukseen rentoutua nostettaessa. Se ei tarkoita, että jokainen Ragdoll pitäisi kantamisesta, ja väite rodun heikosta kivuntunnosta on väärä. Nosta kissaa vain, kun se hyväksyy sen, tue sekä etu- että takapäätä ja laske se alas, kun se haluaa pois. Lasten kannalta tärkein sääntö ei siis ole se, että rotu olisi ”suvaitsevainen”, vaan se, että kanssakäyminen on rauhallista, vapaaehtoista ja valvottua. Lapsen on annettava kissan poistua, eikä sitä saa koskaan kohdella leluna.

Kun tapaat aikuisen kissan tai pennun, tarkkaile juuri kyseistä yksilöä. Hakeutuuko se seuraan saatuaan ensin omaa tilaa, palautuuko se uudesta kokemuksesta ja rauhoittuuko se piiloutumatta tai muuttumatta vaativaksi? Tällaiset havainnot kertovat arjesta enemmän kuin kuvaukset ”koiramainen” tai ”täydellinen perhekissa”.

## Koulutus ja liikunta

Ragdoll tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja virikkeitä, vaikka rotua kuvataan harvoin erityisen vilkkaaksi. Tavoitteena ei ole kaikille sopiva minuuttimäärä, vaan se, että kissa saa päivittäin kiivetä, raapia, etsiä, vaania, jahdata ja ottaa saalista kiinni ikäänsä ja terveydentilaansa sopivalla tavalla.

Tarjoa tukevia raapimiskalusteita ja lepopaikkoja, jotka kestävät suuren aikuisen kissan painon. Sijoita lepopaikat, vesi, ruoka, hiekkalaatikot ja aktiviteetit eri puolille kotia sen sijaan, että kokoaisit kaiken yhteen paikkaan. Lyhyitä saalistusleikkejä, joissa lelu pidetään erillään käsistä, ruoanetsintäleikkejä ja yksinkertaisia ongelmanratkaisutehtäviä voi vaihdella kissan reaktioiden mukaan. Pentu voi kaivata tiheämpiä ja vauhdikkaampia leikkihetkiä, kun taas iäkäs kissa saattaa tarvita matalampia kiipeilypaikkoja, pitävämpiä alustoja ja rauhallisempaa liikettä.

Palkitsemiseen perustuvasta harjoittelusta on hyötyä kuljetuskoppaan totuttamisessa, kynsien leikkaamisessa, punnitsemisessa ja eläinlääkärikäynneillä. Aloita pienestä vaiheesta, jonka kissa hyväksyy, palkitse rauhallisesta käytöksestä ja lisää vaikeutta vähitellen. Pakottaminen voi tehdä seuraavasta kerrasta hankalamman. Jos aktiivisuus muuttuu äkillisesti tai kissa välttelee hyppäämistä ja leikkimistä, kipu tai sairaus on suljettava pois sen sijaan, että muutos selitettäisiin rodun rauhallisella luonteella.

## Terveys

Ragdoll voi elää pitkään, mutta rotunimi tai yksittäinen geenitesti ei takaa terveyttä. Noin 12–17 vuoden elinikä on suuntaa antava arvio. Yksittäisen kissan elinikään vaikuttavat muun muassa perinnölliset ominaisuudet, ennaltaehkäisevä hoito, ympäristö, ruokavalio ja tapaturmariski.

### HCM: DNA-tulos ja sydäntutkimus kertovat eri asioista

Hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista. Ragdollilla on todettu MYBPC3-geenin R820W-muunnos, johon liittyy suurentunut sairastumisriski. DNA-testillä voidaan selvittää, kantaako kissa juuri tätä muunnosta. Negatiivinen tulos, joka merkitään usein N/N, ei sulje pois muista syistä johtuvaa HCM:ää.

Sydämen ultraäänitutkimus vastaa eri kysymykseen: miltä sydän todellisuudessa näyttää tutkimushetkellä. Koska muutoksia voi kehittyä ajan myötä, sekä kissan ikä että tutkimuspäivä ovat olennaisia tietoja. Pyydä kasvattajaa näyttämään testi- ja tutkimuslausunnot, joista käy ilmi, mille kissalle kukin tulos kuuluu. Kysy, mitä DNA-testejä ja sydämen ultraäänitutkimuksia on tehty, milloin ne on tehty ja miten tuloksia hyödynnetään jalostuksessa. Väite ”HCM-vapaasta” linjasta ei korvaa asiakirjoja.

### Munuaiset ja paino

Ruotsin Ragdoll-yhdistys ei nimeä mitään tiettyä munuaissairautta rodulle ominaiseksi, mutta suosittelee terveysohjelmassaan jalostuskissojen munuaisten ultraäänitutkimusta. Älä sekoita munuaisten ultraäänitutkimusta PKD1-DNA-testiin äläkä oleta, että testin löytyminen laboratorion valikoimasta osoittaisi rodulla olevan yleinen riski kyseiseen sairauteen. Kysy sen sijaan, mikä tutkimus on tehty, mille kissalle, mikä oli tulos ja miksi juuri kyseinen menetelmä valittiin.

Koska Ragdoll on suuri ja turkki peittää vartalon ääriviivat, pelkät kilot kertovat huonosti sopivasta painosta. Seuraa kylkiluiden tuntumista, vyötäröä, vatsalinjaa ja lihasmassaa yhdessä eläinlääkärin arvion kanssa. Vähittäinen painonmuutos tai lihaskato kertoo enemmän kuin vertailu toiseen Ragdolliin.

## Historia ja alkuperä

Ann Baker kehitti Ragdollin Kalifornian Riversidessa 1960-luvulla, ja valkoinen Josephine-kissa oli tärkeä rodun kantaemo. Tämä on rodun varhaishistorian luotettava ydin. Myöhemmin kerrottiin monia dramaattisempia tarinoita, erityisesti väitettä siitä, että liikenneonnettomuus olisi muuttanut Josephinen geenejä tai tehnyt sen jälkeläisistä poikkeuksellisen rentoja. Tarinalle ei ole perusteita rodun luonteen geneettisenä selityksenä.

Rotua kehitettiin edelleen valitsemalla jalostukseen kissoja, joilla oli toivottu ulkonäkö ja luonne. FIFe hyväksyi Ragdollin täysin vuonna 1991, ja ensimmäinen Ragdoll rekisteröitiin SVERAKiin vuonna 1992. Nykyinen rotumääritelmä kuvaa suuren, sinisilmäisen naamiokissan, jonka kuviointi on colourpoint, mitted tai bicolour. Historia selittää siis rodun nimen ja kehityksen, mutta sen perusteella ei voi ennustaa jokaisen yksilön suhtautumista käsittelyyn.

## Arki Ragdollin kanssa

Ragdoll voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun ympäristö tarjoaa valinnanvaraa, liikkumismahdollisuuksia ja turvaa. Se, että rotua pidetään usein sisäkissana, ei vähennä sen tarvetta kiivetä, piiloutua, raapia ja harjoitella saalistamista leikin kautta. Sisäkissa tarvitsee siksi myös korkeussuunnassa käytettävää tilaa, piiloja, raapimispintoja sekä useita lepo-, ruokailu-, juoma- ja tarpeidentekopaikkoja. Suojaa ikkunat ja parvekkeet. Jos kissa ulkoilee, valitse järjestely liikenteen, petoeläinten, tartuntariskin ja kissan kokemuksen mukaan. Ulkotarha tai valjaat voivat mahdollistaa valvotun ulkoilun.

Monet Ragdollit hakeutuvat ihmisen seuraan, mutta sopivaa yksinoloaikaa ei voi määrittää pelkän rodun perusteella. Ruotsin eläinsuojeluohjeiden mukaan kissan vointi on tarkistettava vähintään kahdesti päivässä, mutta tämä on valvonnan vähimmäistaso eikä lupaus siitä, että seurallinen yksilö pärjäisi hyvin toistuvasti pitkiä päiviä yksin. Tarkkaile, miten kissa syö, leikkii, lepää ja hakee kontaktia. Toinen kissa ei ole automaattinen ratkaisu: kissojen välisen suhteen on toimittava, ja kummallakin on oltava omat, toisistaan erilleen sijoitetut ruokailu-, juoma-, lepo- ja tarpeidentekopaikat.

Totuta kissa uusiin eläimiin hitaasti. Aloita erillisistä turvallisista tiloista ja hajujen vaihtamisesta, etene lyhyisiin kohtaamisiin esteen läpi ja anna kissan määrätä tahti. Kun tutustutat kissaa koiraan, pidä koira hallinnassa ja varmista aina kissalle selkeä pakoreitti korkealle tai huoneeseen, johon koira ei pääse. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen sujuu vakaasti.

Kun ostat kissan Ruotsista, tarkista sen tunnistetiedot, sukutaulu, rokotus- ja eläinlääkärintarkastustodistukset, kirjallinen kauppasopimus sekä kasvattajan mainitsemat terveystiedot. SVERAKiin rekisteröity pentu luovutetaan tavallisesti aikaisintaan 14 viikon iässä. Luovutus 12 viikon iästä alkaen edellyttää eläinlääkärin hyväksyntää liiton poikkeussäännön mukaisesti. Ruotsin lain mukainen vähimmäisikä on 12 viikkoa luovutusehtojen täyttyessä, mikä ei ole sama asia kuin SVERAKin pääsääntö. Kissa on myös tunnistusmerkittävä ja rekisteröitävä neljän kuukauden ikään mennessä. Tarkista alkuperäiset asiakirjat ja varmista, että tunnistenumerot, nimet ja päivämäärät koskevat oikeaa kissaa ja sen vanhempia.

Ragdoll

The Governing Council of the Cat Fancy (GCCF)

Fédération Internationale Féline (FIFe)

The British Ragdoll Cat Club

The International Cat Association (TICA)

Nordic Ragdoll Club

Suuri ja lihaksikas naamiokissa, jolla on silkkinen puolipitkä turkki ja kirkkaansiniset silmät, jotka pysyvät sinisinä koko elämän ajan. Käsiteltäessä se rentoutuu ja muuttuu aivan veltoksi. Se kehittyy hitaasti aikuiseksi ja on luonteeltaan rauhallinen, hellä ja ihmisläheinen. Se sopii pääasiassa sisäkissaksi. Turkki vaatii säännöllistä mutta kohtuullista hoitoa.

SE*Havannas Ragdoll

Brittiläinen lyhytkarva

Governing Council of the Cat Fancy (GCCF)

The British Shorthair Cat Club

European Shorthair and British Shorthair Club (Germany)

Brittiläinen lyhytkarva on vankkarakenteinen, keskikokoinen tai suuri kissa, jolla on pyöreät kasvot ja tiheä, pehmeä turkki. Värivaihtoehtoja on monia, mutta tunnetuin on sininen kuparinvärisine silmineen. Rotu on rauhallinen ja hillityn hellyydenkipeä, ja se sopii hyvin sisäkissaksi myös kerrostaloasuntoon. Brittiläinen lyhytkarva aikuistuu hitaasti ja tarvitsee kohtuullisesti leikkiä, turkinhoitoa ja painonhallintaa.

Stjärnskottet’s

Kissakasvattajat

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet