## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Föder upp Jack Russel Terrier i en liten skala.
En mångsidig och rolig hund.

Jackriver

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Vi är en liten familjär kennel med 1 till 2 kullar om året .
Vi finns i Bjärred och har nära till havet och fin miljö . Det finns 2 vuxna hundar i hemmet just nu . Våra hundar är hälso testade , meriterade och sunda individer . Valparna växer upp i hemmet tsm med flocken där de får vara med i vardagen . 
Vår familj består av mig min man och två vuxna döttrar med familjer och barnbarn . Jag jobbar i hemmet med mitt hundtrim vilket gör att hundarna alltid finns med mig .

Gillan's

Madlene

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Beautyful

## Perustiedot

- Belgianpaimenkoira malinois on belgianpaimenkoiran lyhytkarvainen muunnos. FCI:n ja Ruotsin Kennelliiton mukaan malinois, groenendael, tervueren ja laekenois ovat saman rodun neljä muunnosta, jotka eroavat toisistaan ennen kaikkea karvapeitteen ja värin perusteella.
- Malinois on keskikokoinen, neliömäinen ja urheilullinen työkoira. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Rotumääritelmä sallii 2 cm:n poikkeaman alaspäin ja 4 cm:n poikkeaman ylöspäin.
- Rotu on valpas ja nopea sekä ajatuksissaan että toiminnassaan, ja se on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisen kanssa. Nopea oppiminen ei tee malinois’sta helppoa arjessa: koulutuksessa on kehitettävä myös rauhallista käytöstä, itsehillintää ja palautumiskykyä.
- Malinois sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa harjoitella säännöllisesti ja voi tarjota päivittäin sekä liikuntaa että nenä- ja aivotyötä. Pelkät pitkät lenkit riittävät harvoin kokonaisuudeksi.
- Perhekoiran, urheilukoiran ja virkakoiran roolit eivät sulje toisiaan pois, mutta kasvattajan ja pentueen valinnalla on suuri merkitys. Tarkastele vanhempien arkikäytöstä, luonnearvioita, käyttötuloksia, terveyttä ja aiempia jälkeläisiä, älä pelkkää rodun nimeä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Malinois’n tulee olla keskikokoinen, neliömäinen ja voimakas mutta ei raskaan näköinen. Rungon pituuden tulisi siis olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden, eikä koira saa antaa selvästi pitkärunkoista vaikutelmaa. Pää on kuiva ja selväpiirteinen, korvat ovat pienet, kolmionmuotoiset ja pystyt, ja liikkeiden tulee olla kevyet ja eloisat.

Rotumääritelmän ihannesäkäkorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm alaspäin ja 4 cm ylöspäin. Urokset painavat noin 25–30 kg ja nartut noin 20–25 kg. Luvut kuvaavat normaalikuntoista aikuista koiraa. Mittasuhteet, lihaksisto ja kehon kunto kertovat enemmän kuin yksittäinen vaa’an lukema.

Malinois on lyhytkarvainen. Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosissa sekä hieman runsaampaa kaulalla, reisissä ja hännässä. Pohjavilla on tiheä. Karvapeitteen tulee olla kellanruskea mustin karvankärjin, ja koiralla tulee olla selvä musta maski. Vähäinen valkoinen väri eturinnassa ja varpaissa sallitaan, mutta suuret valkoiset merkit eivät ole rotumääritelmän mukaisia.

Turkki ei vaadi vaativaa ammattimaista hoitoa. Harjaa koiraa, kun karvaa irtoaa, ja pese se, kun se on oikeasti likainen. Karvanlähtöaikaan tiheämpi harjaus on hyödyksi. Metsässä, pitkässä heinikossa tai vedessä työskentelyn jälkeen kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja korvat. Lyhyt turkki helpottaa tarkastamista, mutta ei korvaa koiran kehon säännöllistä tunnustelua käsin.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen malinois on valpas, aktiivinen ja hyvin toimintavalmis. Samalla rodun ihanteena on itsevarma koira, joka ei ole pelokas eikä aggressiivinen. Voimakas intensiteetti ei tarkoita heikkoa tunteiden säätelyä, eikä jatkuvasti stressaantunut koira ole rodulle tyypillisempi vain siksi, että se on nopea.

Yksilöiden välillä on huomattavia eroja. Ruotsin Kennelliitto kehottaa tulevia omistajia varautumaan eroihin sekä muunnosten että yksittäisten koirien välillä. Siksi esimerkiksi nimitys ”käyttö-, virka- tai näyttelylinjainen” ei yksin riitä päätöksen pohjaksi. Pyydä nähdä, miten vanhemmat tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, suhtautuvat käsittelyyn, ohittavat muita koiria ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Tutustu koko MH-luonnekuvaukseen eli ruotsalaiseen Mentalbeskrivning Hund -kuvaukseen ja kysy, miten sisarukset ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät tavallisessa arjessa.

Perheeseen sopiva ja asianmukaisesti ohjattu malinois voi elää hyvin lasten kanssa, mutta sen nopeus ja nopeat reaktiot edellyttävät aikuisen valvontaa. Sekä lapsilla että koiralla tulee olla paikka, jossa ne saavat levätä häiriöttä. Rajut leikit on lopetettava ennen kuin koira alkaa jahdata liikettä tai kiihtyy liikaa. Pienten lasten vastuulle ei saa koskaan jättää koulutusta tai ulkoilutusta. Sama varovaisuus koskee kissoja, pieneläimiä ja vieraita koiria: yhteiselon onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja koulutuksesta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja varmista, että ne voidaan pitää erillään.

## Koulutus ja liikunta

Malinois tarvitsee päivittäin sekä fyysistä että henkistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa, luotettavasti perusteltua tuntimäärää ei ole. Suunnitelman tulee perustua ikään, terveyteen, kuntoon, työn laatuun ja palautumiskykyyn. Tasapainoiseen viikkoon voi kuulua lenkkeilyä ja kunnon kehittämistä sekä jäljestystä, hajutyöskentelyä, tottelevaisuusharjoittelua, palveluskoiralajeja tai muuta tavoitteellista tekemistä. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa mahdollisimman paljon, vaan kehittää hyödyllisiä taitoja ja kestävää arkirutiinia.

Harjoittele jo varhain yhteistyöhalua, luoksetuloa, löysällä hihnalla kulkemista, käsittelyä, pysähtymis- ja vapautusvihjeitä sekä odottamista ja lepäämistä. Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, sopia yksilölle ja vaikeutua vähitellen koiran kehittyessä. Lyhyet, selkeät harjoitukset taukoineen tuottavat usein parempaa työskentelyä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran tarkkuus heikkenee tai se kiihtyy liikaa.

Pentuja ja nuoria koiria ei pidä liikuttaa kuin täysikasvuisia virkakoiria. Kehitä voimaa, varmuutta erilaisissa ympäristöissä ja kehonhallintaa vähitellen. Älä anna toistuvan pallon jahtaamisen, hyppimisen tai pitkien juoksulenkkien muodostaa koko liikuntaohjelmaa. Seuraa liikkumista ja palautumista. Jäykkyys, ontuminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen tai kyvyttömyys rauhoittua liikunnan jälkeen ovat syitä vähentää kuormitusta ja tarvittaessa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin tai kokeneeseen kouluttajaan.

Myös ensikertalainen voi onnistua, mutta opittavaa on paljon ja nopeasti. Realistiseen suunnitelmaan kuuluvat mahdollisuus saada apua palveluskoirayhdistykseltä tai kokeneelta kouluttajalta, kasvattajan tuki sekä selkeä käsitys siitä, mitä koiran kanssa tehdään pimeinä arki-iltoina ja silloin, kun kilpailuja tai virkatehtäviä ei ole.

## Terveys

Belgianpaimenkoiraa kuvataan yleisesti terveeksi ja hyväkuntoiseksi roduksi, mutta lonkkiin, kyynärniveliin, epileptistyyppisiin kohtauksiin ja selkäongelmiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Ennen pennun ostamista on tärkeää erottaa sitovat rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen tiukemmista jalostussuosituksista ja tarkastella sukua laajemmin kuin vain vanhempien yksittäisiä tuloksia.

Ruotsiin rekisteröitävässä jalostuksessa Ruotsin Kennelliiton nykyiset säännöt edellyttävät virallista lonkka- ja kyynärnivelstatusta sekä tunnettua luonnetta niiltä vanhemmilta, joita kyseiset määräykset koskevat. Vuonna 2016 tai sen jälkeen syntyneillä koirilla tunnettu luonne tarkoittaa kokonaan suoritettua MH-luonnekuvausta, jonka kaikki 33 kohtaa on kirjattu. Yleisempi ruotsalainen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus Beteende- och personlighetsbeskrivning hund (BPH) ei korvaa tätä vaatimusta belgianpaimenkoirilla. Rotukohtainen jalostusstrategia (RAS) suosittelee lisäksi A- tai B-lonkkia, terveitä kyynärniveliä ja arvosanaa 1 tai 2 MH:n ampumisosiossa. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset ja tarkista myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedot.

Epilepsiaa koskevia tietoja on tulkittava huolellisesti. Vanhemmassa RAS-kyselyssä raportoitiin kohtauksia tai epileptistyyppisiä oirejaksoja pienellä osalla malinois’ista, mutta omistajien ilmoitukset eivät vastaa eläinlääkärin diagnooseja. Luvut eivät myöskään kerro, kuinka yleinen ongelma rodussa on nykyään. Tutkimuksissa on osoitettu belgianpaimenkoirien epilepsiaan liittyvän perinnöllinen osuus, ja vahvin julkaistu näyttö koskee groenendael- ja tervueren-muunnoksia. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten kohtauksista sen sijaan, että luottaisit laajaan kaupalliseen DNA-testipakettiin.

RAS-kyselyssä nousi esiin myös malinois’ien selkäongelmia, mutta nämäkin tiedot perustuivat omistajien ilmoituksiin vanhemmassa aineistossa, eikä niitä pidä tulkita nykyisiksi yleisyysluvuiksi. Kysy suvussa esiintyneestä spondyloosista, lanne-ristiselän ongelmista, toistuvasta ontumisesta ja työskentelyyn liittyvistä vammoista. Aktiivisen koiran kannalta rehellinen tieto suvun terveydestä, viralliset niveltulokset ja suunnitelma kunnon asteittaiseen kehittämiseen ovat hyödyllisempiä kuin pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista.

## Historia ja alkuperä

Malinois on lähtöisin Belgiasta, ja se kehittyi paikallisista paimenkoirista, joita käytettiin 1800-luvun lopulla. Belgianpaimenkoirayhdistys perustettiin Brysselissä vuonna 1891. Samana vuonna eläinlääketieteen professori Adolphe Reul kokosi yhteen 117 koiraa määritelläkseen ja valitakseen yhtenäisemmän tyypin. Ensimmäinen yksityiskohtainen rotumääritelmä oli valmis vuoteen 1892 mennessä.

Ensimmäiset belgianpaimenkoirat merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1901, ja noin vuoteen 1910 mennessä tyypin ja luonteen katsottiin vakiintuneen. Nykyisessä FCI:n rotumääritelmässä belgianpaimenkoira on yksi rotu, jolla on neljä muunnosta: lyhytkarvainen malinois, pitkäkarvaiset groenendael ja tervueren sekä karkeakarvainen laekenois. Malinois on saanut nimensä Malinesista, joka on Mechelenin kaupungin ranskankielinen nimi. Lyhytkarvainen tyyppi kehitettiin siellä.

Perinteisen paimennustyön tarpeen vähentyessä myös koirien työ muuttui. Karjan parissa ja maatiloilla tarvittaville ominaisuuksille — tarkkaavaisuudelle, ketteryydelle, kestävyydelle ja tiiviille yhteistyölle — löytyi uusia käyttökohteita palveluskoirakokeista, etsinnästä, vartioinnista ja virkatyöstä. Tämä tausta selittää rodun kyvykkyyttä, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö sopisi automaattisesti kaikkiin tehtäviin.

## Arki rodun kanssa

Arki malinois’n kanssa sujuu parhaiten, kun tekeminen, palautuminen ja kodin säännöt on suunniteltu jo ennen koiran saapumista. Suuri tyhjä piha ei korvaa yhteistä työskentelyä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton koti. Olennaista on, saako koira päivittäin liikuntaa ja henkistä tekemistä, oppiiko se olemaan rauhallinen sisällä ja pystytäänkö sen kanssa toimimaan turvallisesti porraskäytävissä, joukkoliikenteessä ja muita koiria ohitettaessa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aikuinen koira, joka on tottunut olemaan yksin ja suhtautuu siihen rauhallisesti, pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta pientä pentua ei voi jättää yksin. Ruotsin maatalousvirasto suosittelee myös, että koirat ulkoilutetaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin. Kyse on hoidon vähimmäisvaatimuksesta, ei tavoiteajasta, jonka malinois’n pitäisi olla yksin. Koiran todellinen reagointi ratkaisee, onko harjoittelussa edettävä hitaammin.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Minulla on selkeä koulutustavoite ja päivittäin aikaa sekä tekemiselle että levolle.
- Olen tavannut vanhemmat tai saanut luotettavaa tietoa niiden arkikäytöksestä, MH-tuloksista, työskentelykyvystä ja palautumisesta.
- Olen tarkistanut viralliset lonkka-, kyynärnivel- ja luonnetiedot sekä kysynyt lähisuvun epileptistyyppisistä kohtauksista, selkäongelmista ja luonteesta.
- Minulla on lasten, vieraiden ja muiden eläinten varalle suunnitelma, joka perustuu valvontaan, erillään pitämiseen ja asteittaiseen harjoitteluun.
- Saan asiantuntevaa apua, jos koiran intensiteettiä, pelkoa, jahtaamiskäyttäytymistä tai stressiä on vaikea hallita.

Oikealle ohjaajalle malinois on poikkeuksellisen monipuolinen koulutuskumppani. Kestävä valinta ei kuitenkaan ole kaikkein räjähtävimmältä vaikuttava pentu, vaan yksilö, jonka ominaisuudet, sukutausta ja jalostuksen tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka voit sille aidosti tarjota.

Belgianpaimenkoira malinois

Société Centrale Canine (France)

Deutscher Club für Belgische Schäferhunde e.V. (Germany)

Belgianpaimenkoira malinois on keskikokoinen tai suuri, hoikka ja erittäin atleettinen paimenkoira, jolla on lyhyt kellanruskea turkki ja musta maski. Se on äärimmäisen älykäs, kiihkeä, uskollinen ja ihmiskeskeinen. Se tarvitsee selkeät rajat, päivittäistä aivotyötä ja runsaasti liikuntaa. Se viihtyy parhaiten kokeneen, hyvin aktiivisen omistajan kanssa.

Rexx

## Perustiedot

Mopsi on pieni ja tiivisrakenteinen seurakoira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen kumppanin arkeen ja on valmis seuraamaan säännöllisesti koiran hengitystä, silmiä, ihopoimuja, hampaita ja painoa.

- **Alkuperämaa:** Kiina; rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **FCI-numero:** 253
- **Rotumääritelmän ihannepaino:** 6,3–8,1 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei ilmoiteta säkäkorkeutta
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** hopea, aprikoosi, kellanruskea ja musta
- **Karvapeite:** lyhyt, hienolaatuinen, sileä ja pehmeä
- **Perinteinen käyttötarkoitus:** seurakoira

Ihannepaino kuvaa rodun tavoiteltua rakennetta, eikä se ole jokaisen koiran yksilöllinen tavoitepaino. Mopsin tulee olla kokoonsa nähden lihaksikas ja voimakas, mutta ei ylipainoinen. Painoa onkin arvioitava yhdessä koiran rakenteen, sukupuolen ja kuntoluokan kanssa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mopsin tulee olla selvästi neliömäinen, tiivis ja voimakasrakenteinen, mutta silti vaivattomasti liikkuva. Rodulle ominaisia piirteitä ovat korkealle kiinnittynyt, tiukasti kiertyvä häntä sekä vaaleiden värimuunnosten tumma maski. Rotumääritelmässä annetaan ihannepaino mutta ei säkäkorkeutta, joten väitteiden virallisesta säkäkorkeusvälistä ei pidä antaa ohjata koiran valintaa.

Mopsin pään tulee olla sekä rodunomainen että toimiva. Sierainten tulee olla avoimet, kuonopoimu ei saa peittää nenää tai haitata nenän tai silmien toimintaa, eivätkä silmät saa olla ulkonevat. Tarkkaile koiraa sekä levossa että liikkumisen jälkeen: vaivaton hengitys, kirkkaat silmät ja vakaat liikkeet ovat tärkeämpiä kuin erityisen lyhyt kuono tai runsaat poimut.

Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaaminen poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden huomata ihomuutoksia. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin, eikä lyhyt turkki tee rodusta hypoallergeenista.

Sovita kasvojen ihopoimujen hoito koiran oman ihon tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kaikille mopseille sopivaksi oletettua aikataulua. Ihon tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla punoitusta tai haavaumia. Arkuus, erite tai voimakas haju ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että kokeilisit omin päin erilaisia tuotteita. Tarkista myös kynnet, korvat ja suu säännöllisesti ja totuta koira käsittelyyn pienin askelin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa mopsia viehättäväksi, arvokkaaksi ja älykkääksi koiraksi, joka on tasaluonteinen, iloinen ja eloisa. Seurakoiraksi jalostettuna se haluaa usein olla lähellä ja mukana arjen tekemisissä. Tämä sopii ihmiselle, joka haluaa viettää paljon aikaa koiransa kanssa, mutta kaikki mopsit eivät silti ole samanlaisia.

Ruotsissa liian harva mopsi on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja ja yksityiskohtaisia päätelmiä koko maan mopsikannasta. Kasvatus, kokemukset ja terveys vaikuttavat kaikki koiran itsevarmuuteen, aktiivisuuteen, haukkuherkkyyteen ja suhtautumiseen vieraisiin ihmisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä huomiota koiriin, jotka rauhoittuvat uusien kokemusten jälkeen ja pystyvät olemaan seurallisia kiihtymättä liikaa.

Mopsi voi elää onnellisesti lasten, koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon sujumista. Aikuisen tulee olla läsnä lasten ja koirien ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Muihin eläimiin tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen niin, että eläimillä on tilaa vetäytyä erilleen. Uutta kotia etsivän aikuisen koiran oma tausta kertoo usein enemmän kuin yleinen väite rodusta.

Myös kipu tai muu epämukavuus voi muuttaa käyttäytymistä. Jos koira alkaa äkillisesti vältellä kosketusta, muuttuu levottomaksi, menettää kiinnostuksensa liikkumiseen tai sen luonne muuttuu, se tarvitsee terveydentilan arvioinnin eikä vain lisää koulutusta.

## Koulutus ja liikunta

Mopsi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, fyysinen kunto, kuntoluokka, lämpötila ja ennen kaikkea hengityskyky ratkaisevat, kuinka kuormittavaa tekeminen on. Rauhallisia kävelyjä, hajutyöskentelyä ja yksinkertaisten arkitaitojen harjoittelua voi yhdistellä yksilön tarpeisiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin yhteistyön, luoksetulon, hihnassa kulkemisen ja hoitotoimiin osallistumisen harjoitteluun. Pidä tehtävät selkeinä ja pidä tauko jo ennen kuin koira väsyy tai turhautuu. Ruoka voi olla hyvä palkkio, mutta laske koulutusherkut mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen, jotta harjoittelu ei johda painonnousuun.

Tarkkaile koiran vointia sen sijaan, että vertailisit kävelymatkoja. Mopsin tulisi pystyä liikkumaan ilman äänekästä hengitystä tai selvää ponnistelua ja palautumaan ilman pitkään jatkuvaa hengitysvaikeutta. Keskeytä tekeminen ja vie koira viileään, rauhalliseen paikkaan, jos sen hengitys muuttuu selvästi raskaammaksi, se alkaa heiketä tai ei halua jatkaa. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai pyörtyminen ovat merkkejä hätätilanteesta.

Lämmin ja kostea sää voi vaikeuttaa lyhytkuonoisen koiran lämmönsäätelyä. Ajoita liikunta päivän viileämpiin hetkiin, valitse rauhallisempi tahti ja vältä kovaa rasitusta. Kaikille mopseille yhteistä turvallista lämpötilarajaa ei ole. Anna koiran hengityksen, palautumisen ja käyttäytymisen ratkaista, mikä sille sopii.

Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää liikkeidensä hallintaa ilman pitkiä, kuormittavia harjoituksia. Hyvin hengittävä ja hyväkuntoinen aikuinen mopsi pystyy usein muuhunkin kuin lyhyisiin korttelikierroksiin, mutta rasitusta on lisättävä vähitellen. Jos hengitys rajoittaa koiran toimintaa toistuvasti, se tarvitsee eläinlääkärin arvion. Tätä ei pidä kuitata lyhytkuonoiselle koiralle normaalina ominaisuutena.

## Terveys

Hengitys on mopsin tärkein seurattava terveysasia. Lyhytkuonoisten koirien ahtauttavassa hengitystieoireyhtymässä eli BOASissa ahtaat ylähengitystiet vaikeuttavat hengittämistä. Oireita voivat olla työläs tai äänekäs hengitys, huono palautuminen, heikko lämmön- ja rasituksensieto sekä häiriintynyt uni. Hengitystieongelmiin voi liittyä myös ruoan tai nesteen takaisinvirtausta. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Ruotsissa mopsi kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-Scheme-terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta voimassa oleva virallinen RFG-tulos. Viralliseen arviointiin voi osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä, ja todistus saa olla astutushetkellä enintään 24 kuukautta vanha. Koiria, joiden BOAS-luokka on 2 tai 3 tai joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen.

Luokka 0 tarkoittaa, että koira on arviointihetkellä kliinisesti oireeton eikä sillä ole BOASiin liittyviä hengitysongelmia. Luokka 1 tarkoittaa, että koira on kliinisesti oireeton, mutta sillä on lieviä merkkejä, jotka eivät vaikuta suoriutumiseen rasituskokeessa. Tulos kuvaa koiran tilannetta arviointihetkellä, eikä se ole elinikäinen takuu. Pentua valitessasi pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset, arviointipäivämäärät ja sierainten arviot. Pentu on liian nuori saadakseen oman virallisen tuloksen.

Myös silmien seuranta on tärkeää. Ulkonevat silmät altistuvat helpommin vammoille, ja väärään suuntaan kasvavat karvat, sisäänpäin kiertyvät silmäluomet tai kuivasilmäisyys voivat ärsyttää sarveiskalvoa. Silmien siristely, lisääntynyt kyynelvuoto, punoitus, sameus, värimuutokset tai silmän hankaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä viipymättä. Sarveiskalvohaava voi olla hyvin kivulias, vaikka sitä olisi vaikea havaita ilman erityistä väriainetta.

Kasvojen ihopoimut, suu ja kuntoluokka vaativat huomiota läpi elämän. Kuivaa poimut niiden kostuessa ja hae apua, jos iho tulehtuu. Totuta koira hampaiden harjaukseen jo nuorena ja tarkista hampaat ja ikenet säännöllisesti. Pyydä eläinlääkäriä näyttämään myös, miten kuntoluokkaa arvioidaan, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen ja liikkumisen kuormitusta.

Ruotsin rotuyhdistys MopsOrden suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpioiden sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota sekä mopseilla esiintyvää tulehduksellista aivosairautta NME/PDE:tä koskeva tila tunnetaan. Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eikä niitä pidä sekoittaa rekisteröinnin edellyttämään pakolliseen RFG-vaatimukseen. NME-DNA-testi kertoo perinnöllisestä alttiudesta; se ei osoita, että koiralla on sairaus tai että se varmasti sairastuu siihen. Pyydä kasvattajaa selittämään sekä tulokset että yhdistelmän valintaperusteet. Geenimerkkitestiä ei pidä tulkita todistukseksi koiran kaikinpuolisesta terveydestä.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa mopsien eliniän mediaani oli 11,6 vuotta. Tutkimus kuvaa siihen osallistuneita brittiläisiä koiria, eikä se ennusta yksittäisen Ruotsissa elävän koiran elinikää. Hengitys, kuntoluokka, silmät, hampaat, yleisterveys ja eläinlääkärin hoidon saatavuus vaikuttavat kaikki elämänlaatuun vuosien varrella.

## Historia ja alkuperä

Mopsin virallinen alkuperämaa on Kiina, kun taas Iso-Britannia on sen kotimaa ja vastaa rotumääritelmästä. Rodun varhaishistoriaa ei ole dokumentoitu kattavasti. Tarinoita kiinalaisista palatsikoirista, hollantilaisista kauppalaivoista ja kuninkaallisista onkin parempi pitää rotuun liittyvänä perimätietona kuin täysin todennettuna historiana.

Myöhemmältä ajalta on varmempia virstanpylväitä. Mopsi mainittiin ruotsalaisessa akateemisessa väitöskirjassa vuonna 1753. Rotua esitettiin brittiläisessä koiranäyttelyssä vuonna 1861, ja Englannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1883. Isossa-Britanniassa kehittyessään mopsi sai suuren osan nykyisessä rotumääritelmässä kuvatusta ulkomuodostaan.

Rodun historia selittää sen roolin seurakoirana, mutta vanhoilla ihanteilla ei pidä puolustella liioiteltuja piirteitä. Nykyinen rotumääritelmä edellyttää muun muassa avoimia sieraimia, silmiä, jotka eivät ole ulkonevat, ja vaivattomia liikkeitä. Rodunomaisen mopsin tulee myös pärjätä hyvin arjessa.

## Arki mopsin kanssa

Mopsi voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki on. Olennaisia ovat säännölliset tarpeidentekoulkoilut, koiralle sopiva tekeminen, viileä lepopaikka ja mahdollisuus olla perheen lähellä olematta jatkuvasti huomion keskipisteenä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, kannattaa myös opettaa koiraa jo varhain suhtautumaan rauhallisesti käytävästä ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, pidennä aikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira ahdistuu. Se, kuinka pitkään aikuinen mopsi pystyy olemaan rauhallisesti yksin, riippuu yksilöstä, sen kokemuksista, iästä ja terveydestä. Pentu tarvitsee aikuista tiheämmin valvontaa ja ulospääsyä tarpeilleen.

Ennen pennun valintaa on erityisen hyödyllistä:

- seurata vanhempien liikkumista ja kuunnella niiden hengitystä ennen liikuntaa ja sen jälkeen
- tarkistaa molempien vanhempien voimassa olevat viralliset RFG-tulokset ja arviointipäivämäärät
- kysyä suvun silmistä, ihosta, hampaista, polvilumpioista ja NME/PDE:stä
- tarkistaa, että sieraimet ovat avoimet eikä kuonopoimu haittaa silmien tai nenän toimintaa
- valita kasvattaja, joka osaa kertoa yhdistelmän vahvuuksista ja heikkouksista
- varautua eläinlääkärin hoitoon sekä hengityksen, silmien, suun, ihon ja kuntoluokan jatkuvaan seurantaan.

Mopsi sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa seurallista, pienikokoista kumppania ja antaa koiran hengityksen ja jaksamisen ohjata arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa koiran raskaaseen liikuntaan säässä kuin säässä tai ei halua käyttää aikaa terveydentilan seurantaan ja ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mopsi

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Association of Veterinarians for Animal Rights (AVAR) - Germany

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on ryppyiset kasvot, kippura häntä ja ilmeikkäät silmät. Mopsi painaa yleensä 6–8 kg ja sopii kaupunkikotiin. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä koira, joka tarvitsee kohtuullisesti kevyttä liikuntaa, läheistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista painonhallintaa. Lyhyen kuononsa vuoksi se vaatii erityistä huolenpitoa helteellä.

Aeneas

## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

Saman

## Perustiedot

Italianvinttikoira on vinttikoiraryhmän pienin rotu, mutta rakenteeltaan se on vinttikoira pienoiskoossa. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on molemmilla sukupuolilla 32–38 senttimetriä ja paino enintään 5 kilogrammaa. Virallista vähimmäispainoa tai tarkasti rajattua ”ihannepainoa” ei ole. Painolukeman sijaan tulee arvioida koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa ja kokonaisuuden tasapainoisuutta.

- Rodun alkuperämaa on Italia. Sen FCI-numero on 200, ja se kuuluu ryhmään 10, alaryhmään 3.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta eloisaksi, helläksi ja tottelevaiseksi. Tämä on rotumääritelmän ihanne, ei tae siitä, miten jokainen koira suhtautuu vieraisiin, yksinoloon tai uusiin ympäristöihin.
- Lyhyt ja hienolaatuinen karva suojaa säältä vain vähän. Koira saattaa tarvita vaatetusta kylmällä, märällä tai tuulisella säällä, mutta tarve riippuu koirasta, olosuhteista ja liikkumisen määrästä.
- Liikkuvan kohteen näkeminen voi laukaista takaa-ajon nopeasti. Luoksetulon harjoittelu on tärkeää, mutta liikenteen, luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten läheisyydessä hihna tai turvallisesti aidattu alue on silti turvallinen valinta.
- Nuori koira tarvitsee sekä suojaa huonoilta alastuloilta että vapaata, monipuolista liikkumista, joka kehittää lihaksia, tasapainoa ja luustoa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa jakaa arkensa pienen, nopean ja valppaan koiran kanssa ja pystyy yhdistämään päivittäisen liikunnan järkeviin turvatoimiin. Pieni koko ei tarkoita, ettei koira tarvitsisi liikuntaa.

## Ulkomuoto ja turkki

Italianvinttikoiran tulee olla mittasuhteiltaan neliömäinen tai lähes neliömäinen: rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus tai hieman sitä lyhyempi. Siro luusto, syvä rintakehä, ylös vetäytyvä vatsalinja ja pitkät raajat luovat vinttikoiramaisen siluetin. Siro luusto ei tarkoita heikkoutta, vähäistä lihaksistoa tai alipainoa.

Rotumääritelmä edellyttää joustavaa, tasapainoista ja maatavoittavaa ravia. Liioiteltu, korkea ja lyhyt askel, joka muistuttaa hackney-liikettä, on virhe, vaikka se saattaisi näyttää tyylikkäältä. Laukassa rodun tulee ilmentää vinttikoiran nopeutta ja kimmoisuutta.

Karvan tulee olla kauttaaltaan lyhyttä, silkkistä ja hienolaatuista, ilman hapsuja. FCI:n rotumääritelmä hyväksyy vain yksivärisen mustan, harmaan tai isabellan eri sävyissään. Valkoista sallitaan vain rinnassa ja käpälissä. Punainen, juovikas eli brindle ja muut kuviot eivät siis ole Ruotsissa rotumääritelmän mukaisia värejä, vaikka muiden rekisterien käytännöt tai arkiset värinimitykset voivat aiheuttaa sekaannusta.

Turkinhoito on helppoa ja tehdään tarpeen mukaan. Pyyhi lika pois, poista irtokarvat pehmeällä harjalla tai hoitokintaalla ja pese koira, kun se on likainen. Tarkista samalla iho, kynnet, anturat, korvat ja suu.

Ohut turkki suojaa heikosti tuulelta ja sateelta. Hyvin istuva takki voi tehdä ulkoilusta miellyttävämpää huonolla säällä, mutta kaikille koirille sopivaa yksittäistä lämpötilarajaa ei ole. Tarkkaile vapinaa, jännittynyttä asentoa, haluttomuutta liikkua ja pyrkimystä hakeutua suojaan. Riisu tai säädä vaatetusta, jos koiralle tulee lämmin vauhdin lisääntyessä.

## Luonne ja persoonallisuus

Italianvinttikoiran tulee olla eloisa, hellä ja tottelevainen, ja monet rodun edustajat hakeutuvat lähelle ihmistä. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi hiljainen, viihtyisi sylissä tai osaisi olla yksin ilman harjoittelua. Perimä, kokemukset ja arkiympäristö muovaavat yksilöä.

Rotu voi siirtyä levosta vauhdikkaaseen leikkiin hetkessä. Koira rauhoittuu todennäköisemmin sisällä, kun se saa liikkua, haistella, oppia ja levätä häiriöttä.

Ruotsalaisten BPH- ja MH-luonnekuvausten otokset ovat liian pieniä, jotta niiden perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Tutustu sen sijaan vanhempiin ja aikuisiin sukulaisiin. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, tervehtivät vieraita ihmisiä ja rentoutuvat silloin, kun mitään ei tapahdu.

Lasten kanssa vuorovaikutuksen tapa merkitsee enemmän kuin pelkkä ikä. Aikuisen tulee valvoa leikkiä, koiran on päästävä halutessaan pois, eivätkä lapset saa kantaa sitä tai häiritä sitä sen nukkuessa tai syödessä. Koira voi loukkaantua, jos se putoaa, siihen törmätään tai se osallistuu rajuihin leikkeihin paljon suuremman koiran kanssa. Valitse leikkikaverit leikkityylien yhteensopivuuden mukaan ja keskeytä leikki ennen kuin vauhti karkaa hallinnasta.

Yhteiselo kissojen kanssa voi onnistua rauhallisen ja hallitun tutustuttamisen jälkeen, mutta aiemmat kokemukset eivät takaa turvallista käytöstä ulkona. Liike voi herättää takaa-ajovietin. Linnut, kanit ja pienet jyrsijät tulee pitää fyysisesti erillään koirasta. Sovita porttien, hihnojen ja erillisten huoneiden käyttö koiran todellisen käyttäytymisen mukaan.

## Koulutus ja liikunta

Italianvinttikoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, tilaisuuksia juosta turvallisesti sekä lyhyitä, mielekkäitä harjoitteluhetkiä. Kaikille koirille sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen ratkaisevat, millainen yhdistelmä lenkkejä, leikkiä ja vapaata liikkumista on sopiva.

Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa korostetaan pitkiä lenkkejä, monipuolista harjoittelua ja turvallista vapaana juoksemista. Aidatulla alueella koira voi vaihdella vauhtiaan ilman avoimien alueiden liikenteeseen ja luonnonvaraisiin eläimiin liittyviä riskejä. Tarkista aidat, portit ja maapohja. Harjoittele luoksetuloa ja oma-aloitteista yhteydenpitoa ohjaajaan, mutta älä odota niiden poistavan takaa-ajotaipumusta.

Pentu tarvitsee sopivassa suhteessa fyysisiä haasteita ja suojaa. Rotuyhdistyksen strategiassa suositellaan jo varhain liikkumista erilaisilla alustoilla ja turvallista vapaata liikkumista lihasten ja luuston vahvistamiseksi. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa pitävillä alustoilla. Estä putoamiset korkeilta huonekaluilta, huonot alastulot liukkailla lattioilla ja törmäykset suurempiin koiriin. Totuta pentu portaisiin, hyppäämiseen ja koiraurheiluun vähitellen kehonhallinnan kehittyessä.

Kouluta palkitsemalla ja pidä harjoitukset lyhyinä. Hihnassa kulkeminen, tassujen ja suun rauhallinen käsittely, ovilla odottaminen ja turvallisessa lepopaikassa oleminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Kylmällä tai märällä säällä vaatetus ja useat lyhyemmät ulkoilut voivat toimia paremmin kuin lenkki, jolla koira jäykistyy kylmästä. Valitse suojaisia reittejä ja täydennä tekemistä hajutyöskentelyllä sisällä. Jos koira ontuu, välttää varaamasta painoa jalalle tai kieltäytyy äkillisesti liikkumasta, keskeytä tekeminen ja vie koira eläinlääkärin arvioitavaksi.

## Terveys

Italianvinttikoira ei kuulu Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rotukohtaisen terveysohjelman piiriin. Tämä ei tee terveystutkimuksista merkityksettömiä. Nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia suosittelee jalostukseen suunniteltujen koirien silmätutkimusta ennen astutusta. Lisäksi siinä kannustetaan viralliseen polvitutkimukseen ja sydämen kuunteluun eläinlääkärillä ennen jalostuskäyttöä. Säännöllinen hammashoito on niin ikään tärkeää.

Omistajakyselyt, vakuutustilastot ja eläinlääkärien potilastiedot keräävät tietoa eri tavoin, ja monet ruotsalaiset aineistot ovat pieniä. Niistä ei voi päätellä yksittäisen koiran riskiä varmasti. Silmät, hampaat, polvilumpiot sekä värttinä- ja kyynärluun murtumat ovat silti olennaisia keskustelunaiheita, koska ne toistuvat saatavilla olevassa aineistossa.

On tärkeää erottaa kaksi erilaista hammasongelmaa toisistaan. Säännöllinen suunhoito ja eläinlääkärin tarkastukset auttavat ehkäisemään tavallisia hampaiden kiinnityskudossairauksia. Perinnöllinen kiillehypoplasia eli FEH on sen sijaan peittyvästi periytyvä, ENAM-geeniin liittyvä hammaskiilteen kehityshäiriö. Se voi aiheuttaa kiilteen kuoppaisuutta, värimuutoksia ja hampaiden poikkeavaa muotoa. UC Davis korostaa, ettei FEH-variantti ole yhteydessä hampaiden kiinnityskudossairauksiin. DNA-testitulos ei siis korvaa hammashoitoa.

Primaariseen sulkukulmaglaukoomaan eli PCAG:hen ja etenevään verkkokalvon surkastumaan eli PRA:han on kansainvälisesti saatavilla geneettisiä riskiarvioita. Ne eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, onko koira terve vai sairastuuko se. PCAG-testi koskee kahta toisiinsa kytkeytynyttä riskivarianttia, joita tutkimuksessa löytyi monilta mutta ei kaikilta sairastuneilta koirilta. PRA-tulos yhdistää viisi riskialuetta, ja sairaudesta voi olla muitakin geneettisiä muotoja. Nämä testit eivät ole Ruotsissa rekisteröinnin edellytys eivätkä korvaa silmätutkimusta.

Pienet pennut voivat hypätä korkealta ennen kuin ne osaavat hallita alastuloa, ja ruotsalaisessa aineistossa mainitaan kyynärvarren murtumia. Huolehdi pitävistä lattiapinnoista ja hallitusta leikistä sekä estä putoamiset korkealta. Tervettä pentua ei pidä pitää paikallaan: monipuolinen ja turvallinen liikkuminen auttaa kehoa kehittymään.

Pyydä kasvattajaa näyttämään tutkimus- ja testitulokset sekä selittämään, miten ne on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Kysy myös lähisukulaisten hammas-, silmä-, polvi- ja sydänterveydestä sekä murtumista. Pelkkä ”terveystestattu” ei riitä: kysy testin nimi, päivämäärä, tulos ja rajoitukset.

## Historia ja alkuperä

Rotumääritelmä kuvaa rodun kulkeutuneen faaraoiden hovien pienistä vinttikoirista Kreikan kautta Italiaan 400-luvun eaa. alussa. Sen mukaan rodun merkittävin kehitys tapahtui renessanssiajan hoveissa. Tämä on virallinen historiakuvaus, ei todiste katkeamattomasta sukupuusta nykykoiriin asti tai kaikkien myöhempien kuninkaallistarinoiden paikkansapitävyydestä.

Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodun historialliseksi tehtäväksi pienriistan metsästyksen ja kertoo rodun kehittyneen edelleen Italiassa, Saksassa ja Itävallassa. Seurakoiran rooli ja vinttikoiran ominaisuudet kuuluvat yhteen: nopeat reaktiot, näköhavaintoon perustuva takaa-ajo ja kyky laukata ovat säilyneet.

FCI:n rotumääritelmässä alkuperämaa on Italia, ja rotu kuuluu vinttikoiriin, ei seura- ja kääpiökoirien ryhmään. Sen tarpeita tulee siksi tarkastella pienen vinttikoiran tarpeina, vaikka se nauttisikin lepäämisestä perheen lähellä.

## Arki italianvinttikoiran kanssa

Italianvinttikoira voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos ulos pääsee helposti, se saa päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuden juosta turvallisesti sekä rauhallisen lepopaikan. Rutiinit merkitsevät enemmän kuin kodin koko. Liukkaat lattiat, hallitsemattomat hypyt ja pitkät päivät yksin eivät muutu sopiviksi vain siksi, että koira on pieni.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen. Aloita, kun koira on käynyt ulkona ja on rauhallinen, poistu lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi näyttää, mitä poissaolon aikana tapahtuu, mutta toinen koira ei ole varma ratkaisu. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita tai ei pysty syömään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen. Hae ammattilaisen apua, jos ongelma on voimakas.

Sisäsiisteys on opeteltava taito, ei todistettu rotuvika. Tarjoa usein tilaisuuksia tarpeiden tekemiseen unen, ruokailun ja leikin jälkeen, mene koiran kanssa ulos ja palkitse onnistumisista. Säältä suojautuminen voi auttaa, mutta säännölliset mahdollisuudet ulkoiluun ja valvonta ovat tärkeämpiä kuin erillinen sisävessa.

Laita mattoja kohtiin, joissa koira liukastelee, järjestä rauhallinen lepopaikka ja estä vaaralliset hypyt korkealta. Anna koiran samalla tutustua erilaisiin alustoihin ja käyttää kehoaan. Lasten ja suurempien koirien kanssa tarvitaan valvontaa, kissojen kanssa hidasta tutustuttamista ja mahdollisuus pitää eläimet erillään.

Ennen pennun ostoa kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Milloin vanhempien silmät tutkittiin ja mitkä olivat tulokset?
- Onko vanhemmilla viralliset polvitutkimustulokset, ja kuunteliko eläinlääkäri kummankin sydämen ennen jalostuskäyttöä?
- Käytettiinkö FEH-testiä tai PCAG- tai PRA-riskipaneeleja, ja miten juuri näitä tuloksia tulee tulkita?
- Mitä lähi- ja vanhempien sukulaisten hammasterveydestä, murtumista, silmäongelmista ja polviongelmista tiedetään?
- Miten vanhemmat suhtautuvat uusiin ihmisiin, alustoihin, käsittelyyn, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Miten pentujen tasapainon, lihaksiston, erilaisissa ympäristöissä toimimisen varmuuden ja arkirutiinien kehittymistä on tuettu?

Onnistunut yhteiselo edellyttää vinttikoiran nopeuden ja herkkyyden arvostamista, kykyä tukea turvallista fyysistä kehitystä sekä halua opettaa arjen taitoja askel kerrallaan. Silloin italianvinttikoira voi olla sekä läheinen kumppani että aktiivinen ja kyvykäs pieni koira.

Italianvinttikoira

The Italian Greyhound Club (UK)

Italianvinttikoira on hyvin pieni, siroluustoinen vinttikoira, jolla on lyhyt, vain vähän karvaa pudottava turkki ja elegantit liikkeet. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä. Se tarvitsee lämpöä, lempeää koulutusta, kohtuullisesti liikuntaa ja mahdollisuuksia turvallisiin juoksupyrähdyksiin sekä varovaista käsittelyä hentojen raajojensa suojelemiseksi.

## Rotu lyhyesti

- Amerikankarvatonterrieri on pieni tai keskikokoinen yhdysvaltalainen terrieri, jota pidetään nykyään pääasiassa seurakoirana.
- Rodusta on kaksi muunnosta: karvaton ja karvallinen. Molemmat kuuluvat samaan rotuun.
- Ihannesäkäkorkeus on sekä uroksilla että nartuilla 30,5–40,5 cm. Rotumääritelmässä ei ole määritelty painoa.
- Rodun kuuluu olla energinen, valpas, utelias ja nopea oppimaan, mutta yksilöiden aktiivisuudessa voi olla huomattavia eroja.
- Rottaterrieritausta näkyy yhä voimakkaana saalistusviettinä etenkin pieniä eläimiä kohtaan, vaikka paljas iho rajoittaa karvattoman muunnoksen liikkumista tiheässä kasvillisuudessa.
- Pohjoismaiset kennelliitot ovat hyväksyneet rodun, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä.

Amerikankarvatonterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen seuralaisen ja pystyy huolehtimaan sekä arjen koulutuksesta että paljaan ihon suojaamisesta. Karvattomuus ei tee koirasta allergiatonta eikä poista terrierin metsästysviettiä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Amerikankarvatonterrierin kuuluu olla ketterä, lihaksikas ja hieman korkeuttaan pidempi. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhde on noin 10:9. Luuston tulee olla keskivahva ja liikkeiden vapaat ja tasaiset. Selän tulee pysyä vahvana ja vaakasuorana liikkeessä. Kyseessä on urheilullinen terrieri, ei hento kääpiökoira.

Ihannesäkäkorkeus on molemmilla sukupuolilla 30,5–40,5 cm. Rotumääritelmässä ei anneta painorajoja, joten mittasuhteet, lihaksisto ja kuntoluokka kertovat enemmän kuin epävirallinen painoluku. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miltä vanhemmat näyttävät ja miten ne liikkuvat aikuisina.

Sekä karvaton että karvallinen muunnos ovat hyväksyttyjä. Karvaton pentu syntyy pehmeän pentukarvan peittämänä, ja karva häviää vähitellen. Noin 8–10 viikon iässä rungon tulisi olla karvaton lukuun ottamatta tuntokarvoja ja mahdollista hyvin hienoa untuvaa. Karvallisella muunnoksella säilyy lyhyt, sileä, tiheä ja kiiltävä karvapeite. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä ja albinismia lukuun ottamatta.

Karvattomuus periytyy peittyvästi ja liittyy SGK3-geenin varianttiin. Karvallinen koira voi siis kantaa varianttia olematta itse karvaton. Tähän perinnölliseen karvattomuuden muotoon ei liity samanlaisia vaikutuksia hampaisiin ja hedelmällisyyteen kuin joillakin muilla karvattomilla roduilla esiintyvään vallitsevasti periytyvään karvattomuuteen. Tämä ei tarkoita, että jokaisella koiralla täytyisi olla täydellinen hampaisto: rotumääritelmä hyväksyy leikkaavan tai tasapurennan, eikä puuttuvista välihampaista rangaista.

Ihonhoito tulee sovittaa koiran ihon ja sään mukaan kiinteän hoitorutiinin sijaan. Karvaton koira voi tarvita kylmällä hyvin istuvan takin ja voimakkaassa auringonpaisteessa suojaa iholleen. Tarkista leikkien ja lenkkien jälkeen, onko ihossa hankaumia, naarmuja tai punoitusta. Kuiva iho saattaa toisinaan tarvita pehmentävää voidetta, mutta toistuva ihottuma, kutina tai tulehtuneet ihoalueet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Karvallinen muunnos tarvitsee lähinnä säännöllistä harjausta, kynsienhoitoa sekä korvien ja hampaiden tarkistamista.

## Luonne ja käyttäytyminen

Amerikankarvatonterrierin kuuluu olla energinen, valpas, utelias ja nopea oppimaan. Itsevarma yksilö haluaa yleensä osallistua perheen arkeen ja nauttii sekä seurasta että mielekkäästä tekemisestä. Myös terrieritausta näkyy selvästi: koira saattaa reagoida nopeasti liikkeeseen, tarkkailla kodin ulkopuolisia tapahtumia ja tehdä omia päätöksiään, kun jotakin kiinnostavaa ilmaantuu.

Myönteiset varhaiset kokemukset ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, äänistä ja ympäristöistä ovat tärkeitä. Sosiaalistaminen ei tarkoita, että koiran pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se selviytyy arjesta rauhallisesti ja hakee ohjaajaltaan tukea. Ruotsissa liian harva rodun koira on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tulosten perusteella voisi kuvailla koko rotua. Siksi kannattaa tarkkailla juuri kyseisen pentueen vanhempien käyttäytymistä.

Aktiivisuudessa on eroja. Ruotsin rotuyhdistyksen kuvauksen mukaan rodussa on sekä melko maltillisia koiria että hyvin intensiivisiä yksilöitä, jotka tarvitsevat paljon liikuntaa ja tekemistä. Kysy, miten vanhemmat ja niiden aiemmat jälkeläiset käyttäytyvät tavallisessa arjessa: osaavatko ne rauhoittua tekemisen jälkeen, miten ne suhtautuvat vieraisiin ja ääniin ja kuinka voimakkaasti ne pyrkivät jahtaamaan pieniä eläimiä?

Saalistusvietti on keskeinen arjessa huomioitava asia. Rodun esi-isät metsästivät rottia ja muita tuhoeläimiä, ja amerikankarvatonterrieri voi pitää hiiriä, hamstereita, marsuja ja muita pieniä lemmikkejä saaliina. Älä oleta yhteiselon olevan turvallista vain siksi, että koira kasvaa samassa taloudessa. Pidä eläimet turvallisesti erillään aina, kun aikuinen ei voi valvoa niitä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikankarvatonterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja rauhoittumisen harjoittelua. Tietty minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Parempi mittari on se, saako yksilö liikkua rennosti, käyttää nenäänsä ja ratkoa tehtäviä sekä pystyykö se sen jälkeen lepäämään kotona muuttumatta levottomaksi tai yliväsyneeksi.

Yhdistä lenkkeihin hajutyöskentelyä, lyhyitä koulutushetkiä, leikkiä ja kehonhallintaharjoituksia. Rotu voi nauttia esimerkiksi noseworkista, rally-tokosta, agilitystä ja temppujen opettelusta, kun vaatimukset sopivat koiran ikään ja fyysiseen kuntoon. Huomioi tekemisessä myös paljas iho: tiheä kasvillisuus voi naarmuttaa sitä, ja kylmyys tai voimakas auringonpaiste saattavat edellyttää lyhyempiä harjoituksia, toista vuorokaudenaikaa tai suojavaatetusta.

Käytä selkeitä vihjeitä, lyhyitä toistoja ja palkkioita, joita koira todella arvostaa. Uteliaisuutensa ja oppimiskykynsä ansiosta moni yksilö huomaa toistuvat kaavat nopeasti – myös ei-toivotut. Palkitse rauhallisuudesta ovella, oma-aloitteisesta kontaktista ulkona ja siitä, että koira pystyy irrottamaan huomionsa kohteesta, jota se haluaisi jahdata. Kovat ojennukset voivat synnyttää ristiriitoja tai epävarmuutta, eivätkä ne opeta koiralle, mitä sen pitäisi tehdä sen sijaan.

Luoksetulon ja pysähtymisen harjoittelu pienten eläinten läheisyydessä on erityisen tärkeää, mutta koulutus ei poista saalistusviettiä. Käytä talutinta tai pitkää liinaa paikoissa, joissa voi tulla vastaan luonnoneläimiä, kunnes koiran reagointi vihjeisiin on osoittautunut kyseisessä ympäristössä todella luotettavaksi. Jos koira haukkuu ääniä tai vieraita, puutu tilanteeseen sekä ennakoimalla että harjoittelemalla: estä ikkunoilla vahtiminen, opeta koira rauhoittumaan valittuun paikkaan ja palkitse hälyttämisen lopettamisesta.

## Terveys

Ruotsissa on liian vähän rekisteröityjä rodun koiria, jotta rodun terveyttä voitaisiin kuvata kovin varmasti. Siksi on harhaanjohtavaa niin kutsua amerikankarvatonterrieriä yleisesti terveeksi kuin esittää pitkä diagnoosiluettelo ikään kuin jokainen sairaus olisi yleinen. Tuleva omistaja saa parempaa tietoa perehtymällä vanhempien tutkimustuloksiin, lähisukulaisten sairauksiin ja siihen, miten kasvattaja seuraa aiempien pentueidensa terveyttä.

Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että molempien vanhempien DNA-status prcd-PRA:n ja primaarisen linssiluksaation eli PLL:n osalta tunnetaan ennen astutusta. PLL:n kantajalle tulisi tehdä silmätutkimus lähellä astutusajankohtaa. Koiria, joilla on polvilumpion sijoiltaanmenon oireita tai joille on tehty sitä korjaava leikkaus, ei tulisi käyttää jalostukseen. Kasvattajan tulisi myös varmistaa ennen luovutusta, että jokainen pentu kuulee. Myös jälkeläisten pitkäaikaisten allergioiden, iho-ongelmien ja autoimmuunisairauksien tulisi vaikuttaa tuleviin jalostusvalintoihin.

Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eivät pakollinen terveysohjelma. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä amerikankarvatonterrieriä koskee vain karvapeitteen tyypin kirjaamista koskeva erityismääräys. Niissä ei ole rotukohtaista vaatimusta prcd-PRA-, PLL-, polvi- tai kuulotutkimuksista. Säännöt voivat muuttua, joten pentuetta suunnittelevan tulee aina tarkistaa ajantasainen versio.

Pyydä pennunostajana nähtäväksi DNA-tulokset ja varmista, mitä koiraa ne koskevat. Yhden geenivariantin testitulos ei ole yleinen terveystodistus. Kysy myös, miten polvilumpiot on tutkittu, miten pentujen kuulo tarkistetaan ja onko lähisukulaisilla ollut iho-, allergia-, silmä- tai immuunijärjestelmään liittyviä ongelmia. Koska rotu on saanut alkunsa pienestä koiramäärästä, myös vanhempien keskinäisellä sukulaisuudella ja avoimella seurannalla on merkitystä.

Karvaton koira ei ole allergiaton. Koiran allergeeneja on pääasiassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin myös saman rodun tai pentueen sisällä. Koira-allergisen ei tulisi valita rotua pelkän karvapeitteen perusteella. Keskustele riskistä terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ja vietä aikaa juuri kyseisen koiran seurassa useita kertoja ennen päätöstä. Lyhyt tapaaminen rodun toisen yksilön kanssa ei takaa mitään.

## Historia ja alkuperä

Amerikankarvatonterrieri kehittyi yhdysvaltalaisesta rottaterrieristä, joka oli rottien ja muiden pienten saaliseläinten pyyntiin käytetty maatila- ja metsästyskoira. Syksyllä 1972 rottaterrieripentueeseen syntyi karvaton narttu. Scottin perhe antoi sille nimeksi Josephine, ja siitä tuli rodun kantanarttu. Vuonna 1981 se sai pentueen, jossa oli kaksi karvatonta ja kaksi karvallista pentua. Tämä loi pohjan rodun jatkokehitykselle.

1980- ja 1990-luvuilla kantaa rakennettiin pienestä koiramäärästä, ja karvattomuusominaisuuden vakiinnuttamiseen käytettiin lähisukulaisten välisiä parituksia. Tämä selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus on yhä tärkeä osa jalostusvalintoja. Karvallinen muunnos ei ole ei-toivottu sivutuote, vaan tunnustettu osa rotua, ja se voi auttaa laajentamaan jalostuspohjaa.

United Kennel Club rekisteröi sen rottaterrierin karvattomaksi muunnokseksi vuonna 1999 ja omaksi rodukseen vuonna 2004. American Kennel Club tunnusti rodun täysin vuonna 2016. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 2005 ja sai ensimmäisen pentueensa seuraavana vuonna. Ruotsin kennelliitto on hyväksynyt rodun vuodesta 2017 lähtien. Rotu voi osallistua näyttelyihin ja koiraurheiluun Pohjoismaissa, mutta FCI ei edelleenkään ole tunnustanut sitä.

## Arki amerikankarvatonterrierin kanssa

Amerikankarvatonterrieri voi asua kerrostalossa, kunhan se saa riittävästi ulkoilua, apua rauhoittumiseen ja harjoitusta porraskäytävästä ja ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin suhtautumisessa. Arjen sisältö merkitsee enemmän kuin kodin koko. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa omistajan on kuitenkin puututtava hälytyshaukkuun varhain ja järjestettävä koiralle rauhallinen lepopaikka.

Lasten kanssa aikuisen valvonta ja koiran rajojen kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin rotu. Lapsia ja koiria ei tule jättää keskenään, ja koira tarvitsee turvallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Paljas iho tekee myös rajuista leikeistä, terävistä kynsistä ja huolimattomasta nostamisesta erityisen sopimattomia.

Yhteiselo kissan kanssa voi onnistua joiltakin yksilöiltä, mutta saalistusvietin vuoksi tutustuttamisen on oltava rauhallista ja hallittua. Kissalla tulee olla omat poistumisreitit sekä omat ruoka-, juoma-, lepo- ja wc-paikat. Koiraa on estettävä jahtaamasta kissaa, ja kohtaamisia tulee valvoa, kunnes niiden keskinäinen käyttäytyminen on ennakoitavaa. Pienet jyrsijät ja muut saaliseläimiksi miellettävät lemmikit on aina pidettävä turvallisesti erillään.

Yksinolo on opittava taito, ei rodun synnynnäinen ominaisuus. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja rauhalliseksi. Pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rentona. Jatkuva ahdistus, haukkuminen tai pakoyritykset kertovat siitä, että harjoittelussa on edetty liian nopeasti. Järjestä hoito, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira pystyy sietämään.

Pohjoismaisessa ilmastossa karvattoman koiran vaatteiden on oltava ennen kaikkea toimivia, ei vain hyvännäköisiä. Tarkista, että takit lämmittävät hankaamatta etujalkojen alta tai rinnasta. Sovita ulkoilun kesto tuulen, sateen, lämpötilan ja koiran liikkumisen mukaan. Voimakkaassa auringonpaisteessa tarvitaan varjoa ja mahdollisesti ihon suojausta. Tämä ylimääräinen huolenpito on keskeinen osa rotuvalintaa siinä missä terrierin liikunnan ja koulutuksen tarve sekä turvallinen toiminta pienten eläinten läheisyydessä.

Amerikankarvatonterrieri

American Hairless Terrier Club of the United Kingdom

Svenska Terrierklubben (Swedish Terrier Club)

Dansk Terrier Klub (Danish Terrier Club)

Norwegian Terrier Club

Pieni ja vilkas terrieri, josta on sekä karvaton että karvallinen muunnos. Sen säkäkorkeus on yleensä 25–46 cm ja paino 5–12 kg. Se on hyvin ihmisläheinen, viihtyy sisätiloissa ja karvanlähtö on vähäistä, joten se sopii usein myös allergiaan taipuvaisille omistajille. Se tarvitsee päivittäin kohtuullisesti liikuntaa, virikkeitä, ihon suojausta sekä johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

## Perustiedot

Rotaterrieri on pieni tai keskikokoinen amerikkalainen terrieri, jolla on runsaasti energiaa, voimakas saalistusvietti ja intoa työskennellä omistajansa kanssa. Rotu kehitettiin maatilakoiraksi torjumaan rottia ja muita tuhoeläimiä. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta työkoiratausta näkyy yhä siinä, miten nopeasti se huomaa liikkeen ja miten innokkaasti se etsii, jahtaa ja ratkoo ongelmia.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat
- **Roturyhmä:** Ryhmä 3, terrierit
- **Käyttötarkoitus:** Alun perin maatilakoira ja rotanpyytäjä, nykyään pääasiassa aktiivinen seurakoira
- **Koko:** Kääpiömuunnoksen säkäkorkeus 25,5–33 cm, vakiokokoisen yli 33 cm ja enintään 46 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta painorajoja. Koiran tulee olla sopusuhtainen ja painon sopia sen kokoon ja rakenteeseen.
- **Karvapeite:** Lyhyt, rungonmyötäinen, sileä ja kiiltävä
- **Väri:** Kirjava eli valkoista pohjaväriä ja värillisiä laikkuja; useat värit ja merkit ovat sallittuja
- **Luonne:** Tarkkaavainen, kiintyvä, energinen ja nopea oppimaan, saalistusvietti on selvä
- **Hyväksyntä:** Pohjoismaiden Kennelunionin (PKU) hyväksymä, mutta ei FCI:n hyväksymä rotu

Rotaterrieri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa toimia aktiivisesti koiransa kanssa ja on valmis panostamaan saalistusvietin hallintaan, luoksetuloon ja rauhoittumiseen. Pieni koko ei tarkoita vähäistä liikunnan tai koulutuksen tarvetta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rotaterrieri on tiivisrakenteinen, vahva ja ketterä olematta raskastekoinen. Se on vain hieman korkeuttaan pidempi, ja kokonaisvaikutelman tulee ilmentää nopeutta, voimaa ja tasapainoisuutta. Rodulla on kaksi virallista kokomuunnosta: kääpiömuunnos, jonka säkäkorkeus on 25,5–33 cm, ja vakiokokoinen muunnos, jonka säkäkorkeus on yli 33 cm ja enintään 46 cm. Rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, joten mittasuhteet, kuntoluokka ja liikkeet kertovat enemmän kuin vaa’an lukema.

Pää on kiilanmuotoinen ja ilme valpas. Korvat voivat olla pystyt, puolipystyt tai nappikorvat, ja kaikki kolme korvatyyppiä ovat yhtä hyväksyttäviä. Häntä voi olla luonnostaan lyhyt tai pitkä. Pitkä häntä kapenee kärkeä kohti ja ulottuu suunnilleen kintereeseen, mutta rotumääritelmässä hännän pituutta itsessään ei pidetä tärkeänä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty.

Karvapeite on lyhyt, rungonmyötäinen, sileä ja kiiltävä. Tyypillinen väritys on kirjava: selvärajaisia värillisiä laikkuja yhdistettynä valkoiseen. Sallittuja värejä ovat muun muassa musta tai suklaanruskea, punainen, aprikoosi, sininen, kellanruskea, tan ja sitruunankeltainen, joko tan-merkein tai ilman niitä. Valkoinen kuuluu aina väritykseen, ja värivaihtelu on runsasta.

Lyhyt turkki on helppo tarkastaa. Harjaa sitä tarvittaessa irtokarvan ja lian poistamiseksi ja tarkista samalla iho, korvat, tassut, kynnet ja hampaat. Pese koira sen ollessa likainen sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesuaikataulua. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin ja vuodenajan mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotaterrieri on tarkkaavainen, kiintyvä ja täynnä energiaa. Se oppii nopeasti, kun koulutus on selkeää ja motivoivaa. Se huomaa nopeasti ympäristönsä tapahtumat ja voi suhtautua vieraisiin varautuneesti. Rotumääritelmän mukaan se on yleensä ystävällinen muita koiria kohtaan, mutta yksilöiden ja kohtaamisten välillä on eroja.

Voimakas saalistusvietti on rodun tärkein arjessa huomioitava ominaisuus. Rotaterrieri voi reagoida jyrsijään, lintuun tai muuhun pieneläimeen erittäin nopeasti. Kaikki koirat eivät käyttäydy samalla tavalla, mutta tulevan omistajan kannattaa varautua voimakkaaseen saalistusviettiin. Koulutus vähentää riskejä ja parantaa yhteistyötä, mutta se ei poista koiran perinnöllisiä vaistoja.

Varhainen sosiaalistaminen ja asteittainen totuttaminen erilaisiin ympäristöihin auttavat koiraa suhtautumaan luontevasti ihmisiin, koiriin, ääniin ja uusiin paikkoihin. Tätä työtä tulee jatkaa koiran kasvaessa sen turvallisuudentunnetta kunnioittavassa tahdissa. Järjestä rauhallisia kokemuksia, ota tarvittaessa lisää etäisyyttä ja palkitse käytöksestä, jota toivot koiran toistavan.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo ensimmäinen koira. Omistajan on pidettävä kouluttamisesta, estettävä pieneläinten jahtaaminen ja autettava valpasta koiraa hallitsemaan kiihtymistään ja rauhoittumaan.

## Koulutus ja liikunta

Rotaterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja koulutusta yhdessä omistajansa kanssa. Yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Arvioi sopivaa kuormitusta koiran palautumisen, kuntoluokan, keskittymiskyvyn ja rauhoittumisen perusteella.

Yhdistä lenkkeilyyn hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, kontaktiharjoituksia, ongelmanratkaisua ja hallittua leikkiä. Lisää fyysistä kuormitusta ja tehtävien vaikeutta vähitellen etenkin kasvavan koiran kanssa ja sovita tekeminen koiran ikään, kuntoon ja terveydentilaan.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja työskentelyhalua. Panosta alusta lähtien kolmeen taitoon:

1. **Luoksetulo:** aloita helpoissa ympäristöissä ja käytä pitkää liinaa aina, kun koira saattaa lähteä luonnoneläinten perään.
2. **Kohteesta irrottautuminen ja huomion siirtäminen:** palkitse koiraa siitä, että se jättää hajun, liikkeen tai esineen ja kääntyy takaisin puoleesi.
3. **Rauhoittuminen:** opeta koira lepäämään omalla paikallaan ja palautumaan toiminnan jälkeen.

Aidatun alueen turvallisuus on arvioitava sekä kyseisen koiran että paikan mukaan. Mikään tietty aidan korkeus ei takaa, että rotaterrieri pysyy aitauksen sisällä. Tarkista aukot, aidan alareunan raot ja portit. Älä jätä koiraa ilman valvontaa vain siksi, että piha on aidattu.

Myös Ruotsin lainsäädäntö edellyttää erityistä huolellisuutta luonnoneläinten lähellä. Maaliskuun 1. päivän ja elokuun 20. päivän välisenä aikana koiria on estettävä juoksemasta vapaana alueilla, joilla on riistaa. Muina aikoina koiria, joita ei käytetä metsästykseen, on estettävä ajamasta tai jahtaamasta riistaa. Voimakkaan saalistusvietin omaava koira tarvitsee usein hihnan tai pitkän liinan, kunnes luoksetulo toimii myös voimakkaista häiriöistä huolimatta.

## Terveys

Eri terveysongelmien yleisyydestä Ruotsin rotaterriereillä ei voida esittää luotettavaa arviota. Ruotsin Kennelliiton mukaan rekisteröityjä koiria on siihen liian vähän. Vuonna 2022 julkaistu rotukohtainen jalostusstrategia (RAS), joka perustuu vuoden 2021 loppuun mennessä kerättyihin tietoihin, kuvaa sekin pohjoismaista kantaa pieneksi ja suurelta osin nuoreksi. Arvioi pentuetta ja sen sukua sen sijaan, että luottaisit yleiseen väitteeseen rodun terveydestä tai sairaudesta.

Vaatimukset ja suositukset on tärkeää erottaa toisistaan. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rotaterrierille ei aseteta rotukohtaisia terveysvaatimuksia. Ruotsalaisessa RAS-asiakirjassa suositellaan kuitenkin, että vanhempien DNA-status silmäsairauksien eli primaarisen linssiluksaation (PLL) ja prcd-PRA:n osalta tunnetaan ennen astutusta. Asiakirjassa käsitellään myös polvilumpion sijoiltaanmenoa ja suositellaan, että kasvattaja tarkistaa pentujen kuulevan ennen luovutusta. Yhdysvaltalainen rotujärjestö suosittelee lisäksi polvi-, lonkka- ja sydäntutkimuksia sekä PLL-geenitestiä. Tämä yhdysvaltalainen ohjelma ei ole rekisteröinnin edellytys Ruotsissa.

Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia kummallekin vanhemmalle on tehty, ja selittämään tulokset. Kantaja ei tarkoita samaa kuin sairas koira. Kysy, miten periytymistapa ja toisen vanhemman testitulos vaikuttavat yhdistelmään. Kysy myös, mitä terveysongelmia suvussa on esiintynyt ja miten aiempien pentueiden terveyttä seurataan.

Ennen pennun ostamista seuraavista kysymyksistä on enemmän hyötyä kuin pitkästä sairausluettelosta:

- Mitä tutkimuksia ja DNA-testejä on tehty, milloin ja kenen toimesta?
- Voiko tulokset tarkistaa todistuksista tai virallisista rekistereistä?
- Miten pentujen kuulo on tarkistettu?
- Onko lähisukulaisilla tiedossa silmä-, polvi-, lonkka- tai sydänongelmia?
- Miten kasvattaja ylläpitää geneettistä monimuotoisuutta Ruotsin pienessä kannassa?

Eläinlääkärintarkastustodistus kertoo pennun kunnosta tarkastushetkellä, mutta se ei korvaa tietoa vanhemmista ja muusta suvusta. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on kipua, ontumista, näön muutoksia, selvä muutos kuulossa tai muita oireita.

## Historia ja alkuperä

Rotaterrieri kehitettiin Yhdysvalloissa monipuoliseksi maatilakoiraksi. Sen päätehtävänä oli torjua rottia ja muita tuhoeläimiä. Rotumääritelmässä kuvataan myös sen kykyä metsästää pienriistaa ja työskennellä sekä maan päällä että maan alla. Tämä tausta selittää rodun nykyistä valppautta, nopeita reaktioita, energisyyttä ja saalistusviettiä.

United Kennel Club hyväksyi rodun vuonna 1999, ja American Kennel Club myönsi sille täyden hyväksynnän vuonna 2013. Ruotsin Kennelliitto päätti rodun hyväksymisestä syksyllä 2016, ja päätös tuli voimaan 1. tammikuuta 2017. Rotumääritelmän ruotsinnos hyväksyttiin samana vuonna, ja se perustuu American Kennel Clubin rotumääritelmään.

Rotaterrieri on Pohjoismaiden Kennelunionin hyväksymä, mutta ei FCI:n hyväksymä rotu. Se on siis hyväksytty rotu, joka voidaan rekisteröidä Ruotsissa FCI-hyväksynnän puuttumisesta huolimatta. Ero koskee sitä, mikä koirajärjestö on hyväksynyt rodun ja sen rotumääritelmän.

## Arki rotaterrierin kanssa

Rotaterrierin kanssa eläminen vaatii enemmän saalistusvietin ja aktiivisuuden huomioimista kuin asunnon koon pohtimista. Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi liikuntaa, hajutyöskentelyä, koulutusta ja lepoa. Jos rakennuksen äänieristys on heikko, omistajan on puututtava haukkumiseen rauhallisesti ja varhain. Omakotitalo ja piha eivät korvaa yhteistä tekemistä omistajan kanssa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuussääntö on aikuisen valvonta. Lasten tulee antaa koiran syödä ja levätä rauhassa, ja koira tarvitsee oman rauhallisen paikan. Aikuisen on kannettava vastuu ulkoilusta, koulutuksesta ja tilanteista, jotka voivat johtaa ristiriitoihin.

Rotu voi tulla hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja yksilöt huomioiden. Yhteiselo kissan kanssa riippuu molempien eläinten aiemmista kokemuksista ja siitä, voidaanko koti jakaa erillisiin alueisiin. Pidä eläimet aluksi fyysisesti erillään, järjestä kissalle turvallisia poistumisreittejä ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin niiden suhde on pysynyt vakaana pidemmän aikaa.

Hiirten, hamstereiden, marsujen ja muiden pienlemmikkien kanssa tarvitaan erityistä varovaisuutta. Ruotsin Kennelliitto varoittaa nimenomaisesti, että rotaterrieri voi nähdä ne saaliina. Huolehdi eläinten fyysisestä erillään pitämisestä ja turvallisista asumuksista. Tottelevaisuus ei ole riittävä suoja silloin, kun aikuinen ei ole valvomassa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä etäisyyksistä ja poissaoloista silloin, kun koira on turvallisella mielellä ja rauhallinen. Lisää niitä vasta, kun koira pystyy rentoutumaan. Jotkut yksilöt oppivat nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat huomattavasti enemmän aikaa. Jatkuva haukkuminen, ahdistuneisuus, pakoyritykset tai tuhoaminen kertovat siitä, että harjoittelua on helpotettava ja suunnitelmaa muutettava.

Lyhyt turkki ei yksin kerro, miten hyvin koira pärjää pohjoismaisessa säässä. Tarkkaile koiran vointia kylmässä, tuulessa ja sateessa ja sovita liikunta sekä suojaus sen mukaan. Koira, joka jännittyy, nostelee tassujaan tai haluaa lopettaa lenkin, tarvitsee apua lämpimänä pysymiseen. Mikään yksittäinen lämpötilaraja tai vaatetusohje ei kuitenkaan sovi kaikille koirille.

Lyhyt turkki ei myöskään tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja iholla, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen kannattaa selvittää oma herkkyytensä ja tavata kyseinen koira useita kertoja sen sijaan, että luottaisi karvapeitteen tyyppiin.

Rotaterrieri on oikea valinta, jos haluat nopean, tarkkaavaisen ja yhteistyöhaluisen terrierin ja olet valmis tekemään saalistusvietin hallinnasta, koulutuksesta ja levosta osan arkea. Se sopii huonommin kotiin, jossa pienlemmikkien on saatava liikkua vapaasti, koira joutuisi olemaan usein yksin tai toiveena on pieni koira, jolle riittävät lyhyet lenkit.

Rotaterrieri

Rotaterrieri on Yhdysvalloissa jalostettu pieni tai keskikokoinen, urheilullinen maatila- ja tuhoeläinten pyyntikoira. Älykkäänä ja energisenä se voi parhaiten saadessaan koulutusta, liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa perheen kanssa. Sen lyhyt, helppohoitoinen turkki voi olla monen kirjava. Rotu sopii aktiiviseen kotiin ja menestyy monissa koiraurheilulajeissa.

Uppfödning av American Hairless Terrier, Rat Terrier och Italiensk Vinthund.

Elly Plump's

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Swedish Kennel Club

Danish Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Fédération Cynologique Internationale

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

Lindegårdshunden

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Beyondnperfect

## Perustiedot

American bully on Yhdysvalloissa kehitetty nykyaikainen koirarotu, joka on jalostettu ensisijaisesti seurakoiraksi. United Kennel Club (UKC) tunnusti rodun vuonna 2013, mutta Ruotsin kennelliitto (SKK) ei tunnusta sitä, joten american bullya ei voi rekisteröidä SKK:hon. Tarkista aina, mihin rekisteriin kasvattaja viittaa ja mitkä asiakirjat todella kuuluvat kyseiselle koiralle.

Pocket, Standard, Classic ja XL eivät ole neljä eri rotua. Ne ovat eri rekisterien käyttämiä koko- tai tyyppinimityksiä, joiden määritelmät poikkeavat osittain toisistaan. UKC:n jaottelu on Pocket, Standard/Classic ja XL, ja se perustuu pääasiassa säkäkorkeuteen ja rakenteeseen, ei tiettyyn painoon. Classic on yhtä korkea kuin Standard, mutta sen luusto on kevyempi ja kokonaismassa pienempi. XL-nimitys kertoo siis vähemmän kuin vanhempien säkäkorkeudet, rakenne ja dokumentoidut mitat täysikasvuisina.

Rotumääritelmän ihanne on itsevarma, ystävällinen ja eloisa seurakoira, jolla on voimakas runko. Tämä on jalostustavoite, ei tae jokaisen koiran ominaisuuksista. Terve, toimiva rakenne, luonne ja hallittavuus ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen pään muoto, mahdollisimman leveä rintakehä tai suuri paino.

## Ulkonäkö ja turkki

American bullyn tulisi olla tiivisrakenteinen ja vahvasti lihaksikas mutta samalla aktiivinen, ketterä ja liikkeiltään hyvin koordinoitu. UKC:n rotumääritelmän mukaan Pocket-urosten säkäkorkeus on noin 36 senttimetristä alle 43 senttimetriin ja narttujen noin 33 senttimetristä alle 41 senttimetriin. Standard-urokset ovat noin 43–51 senttimetriä ja nartut 41–48 senttimetriä korkeita. XL-urosten säkäkorkeus on yli 51 ja enintään noin 58 senttimetriä, narttujen yli 48 ja enintään noin 56 senttimetriä. Classic on Standardin korkuinen mutta kevytrakenteisempi. Muut rekisterit, kuten American Bully Kennel Club, jakavat muunnokset ja niiden kokorajat hieman eri tavoin. Selvitä, minkä rekisterin määritelmään kokoluokitus perustuu.

UKC ei määrittele painorajoja, jotka ratkaisisivat koiran kokoluokan. Kaksi samankorkuista koiraa voivat painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Katso molempia vanhempia ja mahdollisuuksien mukaan myös täysikasvuisia sukulaisia sen sijaan, että luottaisit luvattuun aikuispainoon.

Rakenteen on toimittava myös liikkeessä. Koiran tulisi pystyä kävelemään ja ravaamaan ilman, että sen jalat menevät ristiin, rintakehä haittaa etujalkojen liikettä tai liiallinen massa tekee liikkumisesta vaivalloista. UKC pitää vakavina rakennevirheinä kuonoa, joka on niin lyhyt, että se häiritsee normaalia hengitystä, liikkumista haittaavan leveää rintakehää sekä voimakkaasti kaareutuneita eturaajoja. Koiraa arvioidessasi painota vapaita liikkeitä, avoimia sieraimia ja vaivatonta hengitystä enemmän kuin liioiteltua ulkomuotoa.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Harjaa koiraa tarpeen mukaan irtokarvan poistamiseksi. Tarkista myös ihopoimut, tassut, kynnet, korvat ja hampaat. Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan.

Myös värivaatimukset riippuvat rekisteristä. UKC hyväksyy monia värejä, mutta merle on hylkäävä virhe. Muilla rekistereillä voi olla erilaiset säännöt. Yhdysvaltalainen UKC:n rotumääritelmä sallii sekä luonnolliset että typistetyt korvat, mutta Ruotsissa korvien typistäminen on kielletty ilman lääketieteellistä syytä. Siksi luonnolliset korvat ovat Ruotsissa normaali valinta.

## Luonne ja käyttäytyminen

UKC:n ihanteen mukaan american bullyn tulisi olla itsevarma, lempeä ja ihmisystävällinen, ja ihmisiin kohdistuvaa aggressiivisuutta pidetään rodulle epätyypillisenä. Nämä sanat kuvaavat sitä, millaiseksi rekisteri rodun haluaa. Ne eivät korvaa yksittäisen koiran, sen vanhempien, kasvuolojen ja kokemusten arviointia.

Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja tarkkaile, miten se suhtautuu vieraisiin, käsittelyyn ja arjen ääniin. Kysy, miten molemmat vanhemmat reagoivat säikähdettyään: pystyvätkö ne rauhoittumaan ja hakemaan tukea vai jäävätkö stressi ja pelko päälle? Aikuisen koiran huomion pitäisi olla ohjattavissa muualle ja koiran hallittavissa ilman, että omistajan tarvitsee turvautua fyysiseen voimaan.

American bully voi sopia hyvin lapsiperheeseen, mutta rodun nimi ei takaa sitä. Vastuullisen aikuisen on aina oltava läsnä, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, johon lapset eivät seuraa sitä. Jos koira on lasta vahvempi, aikuisen tulee pitää taluttimesta kiinni. Arvioi myös, miten koira reagoi jonkun lähestyessä sen ruokaa, leluja tai nukkumapaikkaa, ja hae apua ajoissa, jos käytös huolestuttaa.

Sama yksilöllinen arviointi koskee suhtautumista muihin eläimiin. Aiemmat kokemukset, saaliskiinnostus, kiihtymisherkkyys ja sosiaaliset taidot vaihtelevat. Tutustuta koirat toisiinsa puolueettomalla alueella niin, että niillä on reilusti etäisyyttä ja taluttimet pysyvät löysinä. Koiran ja kissan tutustumiseen tarvitaan esteitä, pakoreittejä sekä lyhyitä, hallittuja kohtaamisia. Älä jätä niitä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden käytös on pysynyt vakaana pidemmän aikaa.

## Koulutus ja liikunta

American bully tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole olemassa luotettavaan näyttöön perustuvaa liikuntatuntien määrää, joka sopisi kaikille koirille. Lenkit ja muu rasitus tulee sovittaa koiran ikään, kokomuunnokseen, kuntoluokkaan, nivelten kuntoon, hengitykseen, säähän ja palautumiseen.

Panosta arkitaitoihin, jotka helpottavat elämää vahvan koiran kanssa: löysällä hihnalla kulkemiseen, luoksetuloon, kontaktin säilyttämiseen häiriöissä, ovella odottamiseen, esineistä luopumiseen, tutkimisen hyväksymiseen ja omalle paikalle rauhoittumiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, jossa koiralle on selvää, mitä siltä odotetaan, ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Yhdistä rauhallisiin kävelyihin hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja lyhyitä koulutushetkiä. Lisää rasittavampaa liikuntaa vähitellen. Keskeytä tekeminen ja anna koiran palautua, jos sen liikkuminen muuttuu raskaaksi, hengitys on tauon jälkeenkin työlästä tai koira hakeutuu varjoon eikä pysty rauhoittumaan.

Kuumuudessa on oltava erityisen varovainen raskasrakenteisen tai lyhytkuonoisen yksilön kanssa. Liiku viileämpinä vuorokaudenaikoina, pidä vettä mukana ja sovita rasitus koiran hengitykseen. Äänekäs hengitys levossa, huomattavan heikko kuumuudensieto tai lyyhistyminen eivät ole normaaleja rotuominaisuuksia, joiden kanssa pitäisi vain jatkaa. Ne ovat syitä viedä koira eläinlääkärin arvioitavaksi.

## Terveys

American bullylla ei ole Ruotsin SKK:n terveysohjelmaa, josta ostaja saisi valmiin tarkistuslistan. Siksi ostajan on perehdyttävä kummankin jalostuskoiran tuloksiin ja kysyttävä, miten kasvattaja on valinnut tutkimukset koirien rakenteen, suvun ja aiempien jälkeläisten perusteella. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä. Pyydä asiakirjat, joista käyvät ilmi koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä, tutkimusmenetelmä, tulos ja asiakirjan myöntänyt organisaatio, ja varmista, että ne koskevat oikeaa koiraa.

Pyydä nähtäväksi nimenomaan lonkka- ja kyynärniveltutkimusten tulokset, jos niitä on saatavilla. British Veterinary Association julkaisi vuonna 2024 tilastoja, joissa oli 101 american bullyn lonkkatulokset ja 88 kyynärniveltulokset. Tämä osoittaa, että virallisesti arvioituja tuloksia on saatavilla tarkasteltavaksi. Luvut kuvaavat kuitenkin rajallista joukkoa brittiläisessä järjestelmässä tutkittuja koiria. Ne eivät kerro ongelmien yleisyydestä koko populaatiossa, eivätkä tutkimukset ole Ruotsin SKK:n vaatimus. Tulkitse kummankin vanhemman tulokset oikean arviointijärjestelmän mukaisesti ja kysy, toistuuko sama ongelma lähisukulaisilla.

Arvioi asiakirjojen lisäksi koiran toimintakykyä. Jalostuskoiran tulisi hengittää hiljaisesti ja vapaasti levossa sekä kohtuullisen liikunnan jälkeen. Sen sierainten tulee olla avoimet, lämmönsäätelyn toimia ja liikkumisen sujua ilman ontumista tai rakenteesta johtuvia rajoitteita. Hyvin lyhyt kuono, epäsuhtaisen suuri pää, liiallinen massa, äärimmäisen leveä rintakehä tai liikkumista haittaavat raajojen virheasennot ovat varoitusmerkkejä. Älä hyväksy valveilla kuorsaamista tai työlästä hengitystä ”rodulle tyypillisenä”.

Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien pentueiden eläinlääkärintutkimuksista, liikkumis- tai hengitysvaikeuksista sekä varhaisista kuolemista. Suvun terveystietojen ja yksittäisen koiran tutkimuslöydösten tulisi ohjata mahdollisia lisätutkimuksia. Ruotsin jalostussäännöt edellyttävät, että jalostukseen käytettävät koirat ovat fyysisesti ja psyykkisesti terveitä, ja kieltävät yhdistelmät, joiden odotetaan lisäävän kärsimyksen tai perinnöllisten toimintarajoitteiden riskiä.

## Historia ja alkuperä

American bully kehitettiin Yhdysvalloissa amerikkalaisista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. UKC kuvaa sen kehittyneen amerikanpitbullterrieristä, ja vähäisempää vaikutusta ovat tuoneet amerikanbulldoggi, englanninbulldoggi ja olde english bulldogge. Tavoitteena oli omaleimainen, raskasrakenteisempi seurakoira, ei minkään yksittäisen kantamuodon kopio. UKC tunnusti american bullyn 15. heinäkuuta 2013.

Tämä tausta auttaa ymmärtämään, miksi nimitykset ”pit bull”, ”bully” ja ”bull terrier” sekoittuvat joskus arkikielessä. Ne eivät kuitenkaan ole keskenään vaihdettavia rotunimiä. Kysy, mihin rekisteriin ja rotumääritelmään sukutaulu tai kokoluokitus perustuu. UKC:n, ABKC:n ja muiden rekisterien jaottelut, värisäännöt ja asiakirjavaatimukset voivat poiketa toisistaan.

Ero on erityisen tärkeä Ruotsissa: SKK ei tunnusta american bullya, eikä sitä voi rekisteröidä SKK:hon. Muun rekisterin todistus ei siis ole SKK:n todistus eikä sellaisenaan osoita hyvää terveyttä tai luonnetta. Varmista asiakirjan myöntäjä ja koiran henkilöllisyys.

## Arki rodun kanssa

American bully sopii parhaiten omistajalle, joka osaa käsitellä vahvaa koiraa rauhallisesti, kouluttaa sitä säännöllisesti ja asettaa toimintakyvyn äärimmäisen ulkomuodon edelle. Kerrostaloasuminen ei itsessään ole este, mutta asunnon tilojen, portaiden tai hissin, tarpeidentekopaikalle pääsyn, naapureista kuuluvien äänien ja tiheän ulkoilun mahdollisuuden on sovittava koiran kokoon. Hyvin suuri yksilö voi olla pienessä kodissa käytännössä hankala, vaikka se olisi sisällä rauhallinen.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään ilman stressiä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele yksinolo koiran käytöksen ja ulkoilutarpeen mukaan sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän tietyn tuntimäärän.

Ennen ostoa tapaa pentu emänsä kanssa koirien asuinpaikassa, tarkista emän tunnistetiedot Ruotsin maatalousviraston keskitetystä koirarekisteristä ja pyydä nähtäväksi terveystulosten alkuperäiset asiakirjat tai todennettavat jäljennökset. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintodistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha. Mikrosirun numeron, kauppa-asiakirjojen ja muiden tietojen on vastattava toisiaan. Jos Ruotsissa syntyneeksi kerrotulla koiralla on typistetyt korvat, on selvä syy pysähtyä ja selvittää sen alkuperä sekä maahantuontihistoria.

Ruotsissa ei ole yksittäisiin koirarotuihin kohdistuvia kieltoja, mutta omistaja vastaa aina koiran hallinnasta ja siitä, ettei koira aiheuta vahinkoa tai huomattavaa haittaa. Säännöt on tarkistettava uudelleen ennen matkustamista, muuttoa tai kauttakulkua. Muissa maissa voi olla bull-tyyppisiä koiria koskevia erityissääntöjä, ja jotkin lainsäädännön määritelmät perustuvat koiran ulkomuotoon ja säkäkorkeuteen rekisteriin merkityn nimen sijaan.

Hyvä ostopäätös perustuu siis muuhunkin kuin american bully -nimitykseen. Valitse koira, joka hengittää vapaasti, liikkuu esteettä ja palautuu hyvin, jonka vanhemmat ovat hallittavia ja jonka terveys- ja alkuperätiedot ovat selkeästi todennettavissa. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, pään koko tai luvattu painoluokka.

American bully

American bully on Yhdysvalloista peräisin oleva tiivisrakenteinen ja lihaksikas seurakoira, joka on kehitetty pitbull-tyyppisistä roduista. Jalostuksessa on tavoiteltu tasapainoista ja ystävällistä luonnetta. Rodusta on useita kokomuunnoksia, ja sille ovat ominaisia kulmikas pää sekä lyhyt, helppohoitoinen turkki. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä lähellä sekä saadessaan koulutusta ja sosiaalistamista.

Tyson

## Perustiedot

Cockapoo on cockerspanielin ja villakoiran risteytys, ei yhtenäinen rotu, jolla olisi yhteinen rotumääritelmä. Siksi koko, turkki, aktiivisuustaso ja luonne voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Hyödyllisimmät tiedot pennusta saa sen omista vanhemmista ja lähisukulaisista, ei cockapoon yleiskuvauksesta.

- **Tausta:** cockerspanielin ja villakoiran risteytys
- **Vaihtelu:** cockerin sukulinja ja villakoiran kokomuunnos vaikuttavat muun muassa kokoon, turkkiin ja työskentelytapaan
- **Tavalliset sukupolvimerkinnät:** F1 tarkoittaa cockerspanielin ja villakoiran risteytystä. Esimerkiksi merkinnän F1b b-kirjain kertoo, että myöhempi sukupolvi on takaisinristeytetty jompaankumpaan vanhempaisrotuun
- **Tärkeää tietää:** sukupolvimerkintä kuvaa polveutumista, mutta ei takaa tietynlaista turkkia, kokoa, luonnetta tai terveydentilaa
- **Mitä omistajalta tarvitaan:** aikaa koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja säännölliseen turkinhoitoon sekä halua arvioida koiraa yksilönä risteytyksen maineeseen luottamisen sijaan

Kysy aina, minkä tyyppinen cockerspanieli ja minkä kokoinen villakoira pennun taustalla on. Käyttölinjaisella englannincockerspanielilla voi olla erilaisia ominaisuuksia kuin näyttelylinjaisella cockerilla, ja toy-, kääpiö-, keskikokoisen ja isovillakoiran kokoeroilla on huomattava merkitys arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Aikuisen cockapoon kokoa ja turkkia ei voi ennustaa yhden yhteisen mittataulukon perusteella. Villakoiria on neljää kokomuunnosta, ja lopputulokseen vaikuttavat myös cockerin sukulinja ja perinnöllinen vaihtelu. Kysy kasvattajalta, millaista cockeria ja mitä villakoiran kokomuunnosta risteytyksessä on käytetty, mikä on vanhempien säkäkorkeus ja paino sekä millaisiksi aikuiset täys- tai puolisisarukset ovat kehittyneet. Tämä kertoo enemmän kuin koko risteytykselle annetut yleiset kokotiedot.

Turkki voi olla melko suora, laineikas tai kihara. Karvaa voi lähteä vähän, selvästi tai jotakin siltä väliltä, jopa saman pentueen sisaruksilla. Villakoiraristeytyksistä saattaa irrota vähemmän karvaa kuin monista muista koirista, mutta kihara turkki takkuuntuu herkemmin, etenkin märkänä. Vähäinen karvanlähtö ei siis tarkoita vähäistä hoidon tarvetta.

Käy turkki läpi sekä harjalla että kammalla ihoa myöten. Jos kampa takertuu, turkissa on yhä takkuja, vaikka pinta näyttäisi hyvin harjatulta. Harjauksen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu juuri kyseisen koiran turkin pituudesta ja tiheydestä sekä arjen olosuhteista, ei yhdestä kaikille cockapoo-koirille sopivasta aikataulusta. Totuta pentu rauhallisesti ja varhain tassujen, korvien ja kasvojen käsittelyyn sekä fööniin ja trimmauskoneeseen.

Cockapoo ei ole allergiavapaa koira. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosta irtoavassa aineksessa, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa pentuesisarusten välillä. Vähäinen karvanlähtö, kihara turkki tai F1b-merkintä ei siis takaa, että allerginen ihminen voisi elää koiran kanssa. Allergiaoireista kärsivän kannattaa kysyä neuvoa terveydenhuollosta ennen koiran hankintaa ja varautua siihen, että reaktiot voivat vaihdella koirayksilöstä toiseen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Cockapoossa voivat yhdistyä cockerspanielin eloisuus ja yhteistyöhalu sekä villakoiran aktiivisuus ja koulutettavuus, mutta risteytys ei tuota ennalta määrättyä luonnetta. Sosiaalisuus, jahtaamisinto, ääniherkkyys, rauhoittumiskyky ja suhtautuminen käsittelyyn voivat kaikki vaihdella. Myös ympäristöllä, varhaisilla kokemuksilla ja koulutuksella on suuri merkitys.

Suhtaudu varauksella lupauksiin, joiden mukaan jokainen cockapoo on helppo ensikoira tai sopii automaattisesti lapsiperheeseen. Brittiläisessä kyselytutkimuksessa, joka sisälsi tietoja 9 402 koirasta, havaittiin useita käyttäytymiseroja yleisten villakoiraristeytysten ja niiden vanhempaisrotujen välillä. Tutkimus ei tue ajatusta siitä, että risteytykset tarvitsisivat yleisesti vähemmän koulutusta. Tulokset koskevat ryhmiä eivätkä ennusta yksittäisen pennun käyttäytymistä, mutta ne osoittavat, miksi myyntipuhe ei saa korvata kunnollista käyttäytymisen arviointia.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai ainakin emä ja muita läheisiä aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllättävästä äänestä, lähestyvät ihmisiä olematta tunkeilevia, sietävät turhautumista ja rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Kysy erikseen haukkumisesta, resurssien puolustamisesta, jahtaamisesta, yksinolosta, autoilusta ja turkinhoidosta. Todellisia tilanteita kuvaavat vastaukset ovat hyödyllisempiä kuin luonnehdinnat ”kiltti” tai ”perheystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Cockapoo tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta mikään minuutteihin perustuva sääntö ei sovi jokaiselle koiralle. Paljon toistetulle pentujen liikunnan viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä tukea, eikä sitä pidä käyttää tiukkana aikatauluna. Liikunnan määrän tulee perustua ikään, kokoon, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Pentu tarvitsee lyhyitä, vaihtelevia tekemishetkiä ja runsaasti lepoa. Aikuinen voi nauttia lenkeistä, hajutyöskentelystä, noutamisesta, ongelmanratkaisusta ja muusta harjoittelusta omistajansa kanssa.

Lisää kuormitusta vähitellen ja seuraa kokonaisuutta. Jäykkyys, haluttomuus liikkua, pitkään jatkuva ylivireys tai poikkeava väsymys tekemisen jälkeen ovat syitä keventää vaatimuksia ja ottaa tarvittaessa yhteyttä eläinlääkäriin. Jatkuvasti tekemistä hakeva koira saattaakin tarvita apua rauhoittumiseen, parempaa unta tai rauhallista hajutyöskentelyä, ei automaattisesti pidempää ja vauhdikkaampaa lenkkiä.

Aloita näiden taitojen harjoittelu varhain:

- luoksetulo ja kontaktin pitäminen ympäristön hajuista ja liikkeestä huolimatta
- rauhallinen hihnassa kävely sekä luotettava pysähtymis- tai irrottamisvihje
- korvien, tassujen, suun ja koko turkin rauhallinen käsittely
- siirtyminen aktiivisesta tekemisestä lepoon ja päinvastoin
- yksinolon asteittainen harjoittelu hyvin pienin askelin
- rento autoilu ja neutraalit kohtaamiset ihmisten ja koirien kanssa

Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja pidä vaikeustaso sopivana. Cocker-tausta voi tuoda kiinnostusta hajuihin, lintuihin ja liikkeeseen, kun taas villakoirataustaan yhdistetään usein nopea oppiminen. Pidä näitä mahdollisina lähtökohtina, älä takeina. Luoksetulon on toimittava asteittain lisääntyvien häiriöiden keskellä ennen kuin koiralle annetaan enemmän vapautta.

## Terveys

Cockapoo ei ole automaattisesti vanhempaisrotujaan terveempi. Toisessa, omistajilta kerättyihin tietoihin perustuvassa tutkimuksessa verrattiin kolmea yleistä villakoiraristeytystä niiden vanhempaisrotuihin. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu 86,6 prosentissa vertailuista. Tulos ei tue väitettä, että risteytykset olisivat yleisesti terveempiä, eikä myöskään väitettä, että ne olisivat yleisesti sairaampia. Aineisto kerättiin yhtenä ajankohtana, ja se kuvaa ryhmiä, joten sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen pennun terveyttä.

Käytännössä riskejä vähennetään arvioimalla kumpikin vanhempi oman rotunsa ja kokomuunnoksensa mukaisesti. Pyydä rekisterinumero tai muu todennettava tunnistetieto, kunkin tutkimuksen nimi, tutkimuspäivä ja varsinainen tulos. ”Eläinlääkärin tarkastama” tai ”DNA-testattu” ei riitä, ellei ole selvää, mitä on tutkittu.

### Tarkista cocker-vanhemman tiedot

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen pentuvälityksen kriteereihin kuuluvat dokumentoidut lonkkatulokset, voimassa oleva silmätutkimuslausunto ja familiaalisen nefropatian eli FN:n testitulos. Nämä ovat yhdistyksen kriteerejä puhdasrotuisten cockerpentueiden välitykselle, eivät kaikkia cockapoo-pentueita koskeva virallinen säännöstö. Ne ovat silti olennaisia tarkistettavia asioita cocker-vanhemman kohdalla. Kysy myös prcd-PRA:sta, mutta muista, että prcd-PRA-testi kattaa vain tämän tietyn PRA:n muodon eikä sulje pois kaikkia verkkokalvosairauksia.

### Tarkista villakoiravanhemman tiedot

Selvitä ensin villakoiran tarkka kokomuunnos. Ruotsissa toy-, kääpiö- ja keskikokoisilla villakoirilla on prcd-PRA:ta koskeva terveysohjelma, johon kuuluu tulosten kirjaaminen. Isovillakoirien jalostuksessa painotukset ovat toiset, ja lonkkatulokset ovat keskeisessä asemassa. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee myös polvitutkimusta ennen toy- ja kääpiövillakoirien jalostuskäyttöä. Tarkista, mitkä tutkimukset ovat olennaisia juuri kyseisen vanhemman kokomuunnokselle, äläkä tyydy pelkkään toteamukseen ”villakoira on tutkittu”.

Myös DNA-tuloksia on tulkittava yhdessä. Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa voidaan käyttää jalostukseen ilman sairaiden pentujen syntymistä, jos toinen vanhempi on geneettisesti vapaa samasta geenimuunnoksesta. Molempien vanhempien testitulosten on kuitenkin oltava todennettavissa. Pyydä eläinlääkäriä tai kyseistä rotuyhdistystä selittämään epäselvät tulokset.

## Historia ja alkuperä

Cockapoo polveutuu kahdesta rodusta, joiden työkäytöstä on dokumentoitua historiaa. Cockerspanieli kehitettiin Britanniassa riistaa ylösajavaksi ja noutavaksi metsästyskoiraksi. Sen nimi liittyy lehtokurpan metsästykseen. Villakoiralla on vanhempi eurooppalainen tausta vedestä noutavana koirana. Nykyään molempia pidetään myös seurakoirina ja monipuolisina harrastuskoirina.

Nykyinen risteytys on tullut suosituksi seurakoirana, mutta sillä ei ole yhteistä rotumääritelmää, joka yhtenäistäisi kokoa, turkkia ja muita ominaisuuksia. Väitteille tarkasta syntyvuosikymmenestä tai yhdestä alkuperäisestä jalostustavoitteesta on heikosti dokumentoitua näyttöä, eikä niitä pidä käyttää nykyisten koirien ominaisuuksien ennustamiseen. Yksittäisen pennun kohdalla vanhempien henkilöllisyys, käyttölinjat, terveys ja käyttäytyminen ovat paljon tärkeämpiä kuin yksinkertaistettu alkuperätarina.

## Arki cockapoon kanssa

Cockapoo voi sopeutua hyvin monenlaisiin koteihin, kun yksilön tarpeet sopivat perheen arkeen. Kerrostaloasunto ei itsessään ole este, mutta koira tarvitsee säännölliset rutiinit tarpeilla käymiseen, tekemiseen ja lepoon sekä harjoittelua porraskäytävän ja oven ulkopuolisten äänten varalle. Kodin koko ei ratkaise haukkumista tai ahdistusta. Tunnista reaktion laukaisevat tilanteet ja harjoittele sellaisella vaikeustasolla, jolla koira pystyy pysymään rauhallisena.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy rentona. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita, yrittää paeta tai ei pysty syömään yksin jäätyään, palaa harjoittelussa askel taaksepäin ja selvitä syy. Voimakas ahdistus vaatii eläinlääkärin ja pätevän käytösasiantuntijan apua.

Aikuisen tulee aina vastata lasten ja koiran välisistä tilanteista. Koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan, eivätkä lapset saa häiritä sitä, kun se nukkuu, syö tai yrittää siirtyä pois. Yhteensopivuus kissojen tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, hyödynnä etäisyyttä ja fyysisiä esteitä ja estä jahtaaminen ennen kuin annat eläimille enemmän vapautta yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi osata vastata seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä cockerin sukulinjaa ja villakoiran kokomuunnosta on käytetty, ja kuinka suuria vanhemmat ovat?
- Mitä kirjattuja terveystuloksia kummaltakin vanhemmalta on saatavilla päivämäärineen ja tunnistetietoineen?
- Miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät levossa, käsiteltäessä, ääniä kuullessaan, vieraiden koirien seurassa ja yksin ollessaan?
- Millainen turkki aikuisilla sukulaisilla on, ja millaista hoitoa se käytännössä vaatii?
- Miten pennut on kasvatettu ja totutettu ihmisiin, arjen ääniin, erilaisiin alustoihin, käsittelyyn ja lyhyisiin erossaoloihin?

Perusteltu arvio alkaa asiakirjoista ja havaittavista ominaisuuksista. Älä valitse cockapoota vain siksi, että sitä kuvaillaan allergiaystävälliseksi, helpoksi tai täydelliseksi perhekoiraksi.

Cockapoo

The British Cockapoo Society

PDSA (UK)

Cockapoot ovat pieniä tai keskikokoisia seurakoiria, jotka ovat cockerspanielin ja villakoiran risteytyksiä. Ne ovat ystävällisiä, ihmisläheisiä ja vilkkaita ja sopivat aktiivisille perheille sekä ensimmäistä koiraansa hankkiville. Monilta lähtee vain vähän karvaa, mutta ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, päivittäistä koulutusta sekä vähintään tunnin liikuntaa ja aivojumppaa päivässä.

GoBiten

Väldigt aktivt valp hund fint 
Älskar Barn oär kärleksfullt

Enco

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

The Kennel Club (United Kingdom)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

Amqu's

Pieni münsterinseisoja

Verband für Kleine Münsterländer e.V.

Svenska Münsterländerklubben (Sweden)

Dansk Münsterländer Klub (Denmark)

Pieni münsterinseisoja on keskikokoinen, ruskeavalkoinen ja monipuolinen saksalainen metsästyskoira, jossa yhdistyvät tyylikäs, helppohoitoinen ja hapsuinen turkki sekä vahvat työskentelyominaisuudet. Se on ihmisläheinen, herkkä ja älykäs koira, joka tarvitsee säännöllistä koulutusta, haastetta mielelle ja aktiivista ulkoilmaelämää mutta osaa rentoutua rauhallisesti kotona.

Munsterhusets

Schapendoes

Schapendoes Club of Great Britain

The Kennel Club (UK) - Schapendoes

Fédération Cynologique Internationale (FCI) - Schapendoes

Swedish Kennel Club - Schapendoes

Dansk Kennel Klub (DKK) - Schapendoes

Schapendoes on iloinen hollantilainen paimenkoirarotu, jonka pörröisestä turkista lähtee vähän karvaa mutta joka vaatii paljon hoitoa. Tämä keskikokoinen, urheilullinen ja ketterä koira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sisällä se on rauhallinen ja viihtyy kainalossa. Älykkäänä, herkkänä ja ihmisläheisenä se sopii aktiiviselle, koiraansa panostavalle omistajalle ja monipuolisiin koiraurheilulajeihin.

Zattsco

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Poppans pudlar

## Perustiedot

Affenpinseri on pieni saksalainen seurakoira, joka on valpas, omapäinen ja vahvasti ihmisiinsä kiintyvä. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka etsii aktiivista arjen kumppania pienessä koossa, arvostaa koiran huumorintajua ja oma-aloitteisuutta sekä osaa kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** Ryhmä 2, Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 25–30 cm
- **Paino:** noin 4–6 kg
- **Rakenne:** tiivis ja mahdollisimman neliömäinen
- **Karvapeite:** karkea ja tiheä; pidemmät, karkeat karvat muodostavat kulmakarvat, parran ja rodulle ominaisen päätä kehystävän karvoituksen
- **Väri Ruotsissa käytössä olevan FCI:n rotumääritelmän mukaan:** puhtaanmusta, pohjavilla musta

Pienen kokonsa ansiosta affenpinseri on helppo ottaa mukaan, mutta passiivinen sylikoira se ei ole. Se tarvitsee lenkkejä, hajutyöskentelyä, uuden oppimista ja mahdollisuuksia osallistua perheen elämään. Pennut ja nuoret koirat voivat olla erityisen vilkkaita.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Affenpinserin tulee olla pieni, karkeakarvainen ja tiivisrakenteinen. Sen kasvoilla on rodulle nimen antanut ilme. Tummat, melko pyöreät silmät, ulkoneva alaleuka ja karkea kasvojen karvoitus luovat niin sanotun apinamaisen ilmeen. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden.

Lyhyen kuonon tulee olla suora, ei ylöspäin kääntynyt, ja sierainten tulee olla hyvin avoimet. Tavoitteena ei siis ole äärimmäisen litteä kuono. Alaleuka ulottuu yläleukaa pidemmälle, mutta kulmahampaat, etuhampaat ja kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni.

Ruotsissa käytössä oleva FCI:n rotumääritelmä edellyttää puhtaanmustaa karvapeitettä ja mustaa pohjavillaa. Historiallisissa kuvauksissa mainitaan useita värejä, ja toisinaan pentuja voi yhä syntyä muunvärisinä. Tämä ei kuitenkaan muuta nykyisessä rotumääritelmässä määriteltyä väriä.

Karvapeitteen hoito on melko yksinkertaista, mutta se vaatii nyppimistä, tavallisesti muutaman kerran vuodessa. Kypsä karva poistetaan, jotta turkin karkea rakenne ja oikea muoto säilyvät. Nyppimiskertojen välillä turkki kammataan tarpeen mukaan. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää partaan, raajojen pidempiin karvoihin ja muihin helposti takkuuntuviin kohtiin. Tarkista myös, etteivät silmien ympärillä olevat karkeat karvat ärsytä silmiä.

Karvatyyppi ei tee affenpinseristä allergiavapaata. Allergiavapaita koirarotuja ei ole, ja koiran allergeeneja on pääasiassa ihossa ja syljessä. Allergisen on siksi arvioitava omaa reaktiotaan juuri kyseiseen koiraan sen sijaan, että luottaisi pelkkään karvatyyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Affenpinseri on tyypillisesti kiintyvä, valpas, rohkea ja itsepäinen. Se haluaa usein olla perheensä lähellä ja huomaa nopeasti ympäristönsä muutokset. Vieraisiin se saattaa suhtautua pidättyvästi. Anna koiran lähestyä omaan tahtiinsa sen sijaan, että pakottaisit sen tervehtimään.

Valppaus voi näkyä haukkumisena jonkun saapuessa, ulko-oven takaa kuuluvien äänien yhteydessä tai jonkin odottamattoman tapahtuessa. Haukkumisen määrä vaihtelee, eikä kukaan voi luvata hiljaista affenpinseriä. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, opeta jatkuvan hälytyshaukun tilalle selkeä vaihtoehtoinen toimintatapa ja järjestä koti niin, ettei koira koe tarvetta vahtia jatkuvasti ikkunoita tai ovea.

Rotumääritelmä kuvaa rodun toivottua luonnetta. Vuosille 2021–2026 julkaistussa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kuitenkin todetaan, että liian harva ruotsalainen affenpinseri oli osallistunut Ruotsin BPH- tai MH-luonnekuvaukseen, jotta rodun luonteesta voitaisiin muodostaa luotettava kokonaiskuva. Väitteet siitä, että jokainen yksilö olisi peloton, hyvin sosiaalinen tai erityisen haukkuherkkä, menevät siis esitettyä näyttöä pidemmälle. Pentua valittaessa vanhempien arkikäyttäytyminen kertoo enemmän kuin rotua koskevat yleistävät lupaukset.

Suhteet muihin koiriin riippuvat yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Affenpinseri voi olla kohtaamisissa hyvin itsevarma, ja sen on opittava ohittamaan ja olemaan muiden koirien seurassa tunkeutumatta niiden tilaan. Rodun aiempi käyttö rottien ja hiirten pyydystäjänä tarkoittaa myös sitä, ettei sitä voi automaattisesti pitää turvallisena vapaana pienten lemmikkien seurassa. Jos kotona on jo kissa, tarvitaan rauhallista tutustuttamista, turvallisia poistumisreittejä ja valvontaa. Rodun historia ei ennusta yksittäisen koiran reaktiota.

## Koulutus ja liikunta

Affenpinseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa tarkkaa minuuttimäärää ei ole. Sovita lenkit, leikki ja koulutus koiran ikään, terveyteen, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. Tärkeintä on monipuolinen arki, jossa koira saa liikkua, tutkia ja käyttää päätään.

Nosework, ihmisjäljen seuraaminen, etsintäharjoitukset ja rally-toko voivat sopia rodun uteliaisuudelle ja työskentelyhalulle. Tavallinenkin lenkki muuttuu antoisammaksi, kun koira saa välillä seurata hajuja, etsiä valmiiksi asetettuja esineitä tai ratkaista yksinkertaisen tehtävän. Myös turvalliset tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset ovat hyödyllisiä. Koiraa ei kannata kantaa kaikkien sellaisten esteiden ohi, joista se pystyy selviytymään itse varmasti.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeutta vähitellen. Lyhyet, vaihtelevat harjoitukset onnistuvat yleensä paremmin kuin lukuisat yksitoikkoiset toistot. Panosta erityisesti luoksetuloon, kontaktin ottamiseen ja siihen, että koira osaa irrottaa huomionsa kiinnostavasta asiasta. Älä kuitenkaan koskaan pidä luoksetuloa turvallisuuden takeena liikenteen tai pieneläinten lähellä.

Valppautta ja itsenäisyyttä on helpompi ohjata, kun koira harjoittelee arjen tilanteita jo varhain: vieraiden saapumista, oven ääniä, muiden koirien kohtaamista, käsittelyä ja rauhoittumista samalla, kun lähellä tapahtuu jotakin. Kovat ojennukset voivat aiheuttaa ristiriitoja tai epävarmuutta, eikä niitä tarvita selkeiden rajojen asettamiseen.

## Terveys

Affenpinseriä kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta Ruotsin pieni populaatio vaikeuttaa luotettavien päätelmien tekemistä sairauksien yleisyydestä. Huolellisen pennunostajan kannattaa siksi tutustua sekä virallisiin tutkimustuloksiin että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten terveyteen sen sijaan, että luottaisi yleiseen toteamukseen rodun terveydestä.

Hengitys on tällä hetkellä yksi seurattavista asioista. Affenpinserillä on lyhyt kuono, mutta rotumääritelmä edellyttää hyvin avoimia sieraimia. Toukokuusta 2026 lähtien rodun RFG-Scheme-menetelmällä saadut BOAS-luokitukset voidaan tallentaa Ruotsin Kennelliiton keskitettyyn rekisteriin. Tutkimuksessa arvioidaan koiran hengitystä ennen lyhyttä rasituskoetta ja sen jälkeen. Keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Kysy silti vanhempien hengityksestä, kestävyydestä, palautumisesta ja mahdollisista RFG-luokituksista. Selvästi kuuluvaa hengitysääntä, työlästä hengitystä, sinertäviä limakalvoja, pyörtymistä tai huomattavaa kuumuuden sietämättömyyttä ei pidä kuitata rodulle normaalina.

Toinen seurattava terveysasia on patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. Nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa esitetään vanhempaa, rajallista aineistoa: Ruotsin Kennelliiton vuosien 2011–2018 tiedoissa 90 koiralla oli kirjattu polvitutkimus, ja niistä viidellä todettiin löydös. Erillisessä omistajakyselyssä puolestaan 19 vastaajaa 172:sta ilmoitti koirallaan olevan patellaluksaatio. Luvut eivät kuvaa yksittäisen pennun tämänhetkistä riskiä, mutta ne antavat hyvän syyn kysyä virallisista polvitutkimustuloksista ja suvun polviongelmista.

Jalostusstrategiassa nostetaan tärkeiksi jalostuksessa huomioitaviksi asioiksi myös synnytysvaikeudet ja pentujen kuolemat ennen rekisteröintiä. Aineisto ei ole riittävän ajantasaista luotettavan yleisyyden ilmoittamiseen. Kysy, miten emän ja sen lähisukuun kuuluvien narttujen synnytykset ovat sujuneet, onko keisarileikkauksia tarvittu ja miten aiemmat pentueet ovat kehittyneet. Pyydä kasvattajaa myös kertomaan, miten suunniteltu yhdistelmä edistää tämän pienen populaation geneettistä monimuotoisuutta.

Aloita hampaiden säännöllinen hoito jo pentuna ja pyydä eläinlääkäriä tutkimaan ontuminen, toistuvat hengitysäänet, silmien ärsytys tai muut oireet. Mahdollisten diagnoosien luettelo ei koskaan korvaa yksittäisen koiran tutkimista.

## Historia ja alkuperä

Affenpinseri on vanha saksalainen rotu, joka on kehittynyt karkeakarvaisesta pinseristä. Samantyyppisiä koiria esiintyy vanhassa eurooppalaisessa taiteessa, ja rotu rekisteröitiin Saksassa ensimmäisen kerran vuonna 1879. Se oli suosittu kääpiökoira 1900-luvun alun tienoilla.

Etelä-Saksassa affenpinseriä pidettiin seurakoirana, mutta lähteissä sitä kuvataan myös pienenä maatilan vahtikoirana, joka ilmoitti vieraista ja tappoi rottia ja hiiriä. Tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun valppautta, nopeita reaktioita sekä kiinnostusta etsimiseen ja ongelmanratkaisuun. Se ei kuitenkaan määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Ruotsissa rotua esiintyi pieninä määrinä eri aikoina 1900-luvulla, mutta pysyvää kantaa ei syntynyt. Vuonna 1986 Saksasta tuotiin kaksi koiraa, ja tämä uusi alku mahdollisti rodun vakiintumisen maahan uudelleen.

## Arki affenpinserin kanssa

Affenpinseri voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koira saa lenkkejä, tekemistä, lepoa ja seuraa. Helposti ääniä kantavassa kerrostalossa omistajan on kuitenkin huomioitava rodun valppaus ja harjoiteltava rauhallista suhtautumista ulko-oven takaa kuuluviin ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy pysymään levollisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee huomattavasti. Rotu on vahvasti perheeseensä kiintyvä, joten suunnittele arki oman koirasi mukaan äläkä luota luvattuun tuntimäärään.

Lasten kanssa koiran pieni koko korostaa hellävaraisen käsittelyn tärkeyttä. Pienten lasten ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Lasten ei tule kantaa koiraa, häiritä sitä syödessä tai nukkuessa eikä pitää sitä väkisin paikallaan halattavana. Elämä koiraa kunnioittavassa perheessä voi sujua hyvin, mutta aikuisilla on täysi vastuu sekä koiran tarpeista että lasten turvallisuudesta.

Tapaa ennen pennun ostamista ainakin emä, tarkkaile koirien hengitystä ja liikkumista ja kysy luonteesta, polvitutkimustuloksista, RFG-luokituksista, hampaista, silmistä, synnytyksistä ja aiemmista jälkeläisistä. Pyydä täsmällisiä vastauksia ja todennettavia tuloksia silloin, kun niitä on saatavilla. Affenpinseri sopii parhaiten kotiin, jossa pientä kokoa ei erehdytä pitämään vähäisten tarpeiden merkkinä: se haluaa osallistua, ajatella, liikkua ja tulla otetuksi vakavasti.

Affenpinseri

British Kennel Club

Deutscher Club für Affenpinscher

Svenska Kennelklubben

Société Centrale Canine

Affenpinseri on pieni ja vankkarakenteinen saksalainen kääpiökoirarotu, jolla on karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki ja apinamaiset kasvot. Aikoinaan pelottomana rotanpyytäjänä toiminut affenpinseri on nykyään eloisa seurakoira ja valpas vahti. Se on leikkisä ja kiintyvä mutta myös itsenäinen, ja tarvitsee kärsivällistä koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa sekä päivittäin liikuntaa ja virikkeitä.

Nanja

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Noxsidus

Belgianpaimenkoira, tervueren

Belgian Shepherd Dog Association of Great Britain

Société Royale Saint-Hubert (Belgium)

The Norwegian Kennel Club

belgianpaimenkoira, tervueren on älykäs, keskikokoinen tai suuri paimenkoira, jolla on runsas, pitkä turkki ja valpas, elegantti olemus. Se on uskollinen ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, säännöllistä harjausta sekä lempeää ja johdonmukaista koulutusta voidakseen hyvin aktiivisena perheenjäsenenä.

Koira- ja kissakasvattajat: Hvidovre

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet