Norfolkinterrieri

Norfolk Terrier Club of Great Britain

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Agria Animal Insurance (Sweden)

Norfolkinterrieri on pieni ja vankkarakenteinen työterrieri, jolla on luppakorvat ja karkea, vähän karvaa irrottava turkki. Se on ystävällinen, valpas ja itsevarma ja sopii hyvin sosiaalistettuna perheisiin sekä tulee toimeen muiden koirien kanssa. Se sopeutuu niin kerrostaloon kuin omakotitaloonkin ja tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta ja säännöllistä turkinhoitoa.

Kejsarbackens är en alldeles nystartad kennel. Jag som är ägare heter Karin Enquist och jag har haft hundar i över 30 år. För ett par år sedan så hittade jag den perfekta rasen Norfolkterrier. En pigg och glad hund med alla dom positiva egenskaperna från terrier och med intresset för människor som man förknippar med Labradorer. Liten i formatet men rejäl och tålig som en större hund. Glad i både andra djur och barn. Min tanke med min kennel är att få fram friska och korrekta exemplar av rasen.

Kejsarbackens

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

## Perustiedot

Welsh corgi pembroke on pieni mutta voimakas paimen- ja karjakoira, jota pidetään nykyään pääasiassa aktiivisena seurakoirana. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää ulkoiluun arkitaitojen harjoittelua, hajutyöskentelyä tai muuta aivojumppaa.

- Säkäkorkeus: noin 25–30 senttimetriä
- Rotumääritelmän mukainen paino: uroksilla 10–12 kiloa ja nartuilla 9–11 kiloa
- Alkuperämaa: Iso-Britannia; rodun työhistoria juontaa juurensa Walesiin
- Karvapeite: keskipitkä kaksinkertainen turkki, josta irtoaa karvaa etenkin runsaampina karvanlähtöaikoina
- Luonne: ihanteena on rohkea, valpas ja ystävällinen koira, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja
- Elinikä: Ruotsin rotuyhdistyksen mukaan monet koirat elävät 12–14-vuotiaiksi, mutta terveydessä ja eliniässä on vaihtelua

Welsh corgi pembroke ja welsh corgi cardigan ovat kaksi erillistä rotua, eivät saman rodun muunnoksia. Ne eroavat toisistaan muun muassa kooltaan, väreiltään ja hännältään. Rotujen välillä ei kannata tehdä valintaa sellaisten yksinkertaistavien väitteiden perusteella, joiden mukaan toinen olisi aina rauhallisempi tai sosiaalisempi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Welsh corgi pembroke on matalaraajainen, vahva ja vankkarakenteinen koira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta tai liikkeiltään rajoittuneelta. Runko on keskipitkä, rintakehä leveä ja syvä ja korvat pystyt. Lyhyistä jaloistaan huolimatta terveen pembroken tulee liikkua vapaasti ja aktiivisesti.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25–30 senttimetriä, uroksen paino 10–12 kiloa ja nartun 9–11 kiloa. Nämä luvut ovat suuntaa antavia, eivät jokaiselle koiralle sopivia tavoitepainoja. Myös koiran kuntoluokka ja lihasmassa on otettava huomioon.

Karvapeite koostuu suorasta, keskipitkästä peitinkarvasta ja tiheästä pohjavillasta. Sallitut värit ovat punainen, soopeli, kellanruskea sekä musta ruskein merkein. Näihin väreihin voi liittyä valkoisia merkkejä raajoissa, rinnassa ja kaulassa, mutta valkoisia merkkejä ei tarvitse olla. Myös vähäinen valkoinen väri päässä ja kuonossa on sallittua.

Vanhemmista kuvauksista voi saada käsityksen, että kaikilla pembrokeilla on lyhyt häntä. Todellisuudessa pennut voivat syntyä joko täyspitkällä hännällä tai eripituisella luonnontöpöhännällä. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ellei se ole lääketieteellisesti välttämätöntä. Typistettyhäntäinen koira ei siis ole Ruotsissa kasvatettu, joten sen alkuperä ja tuontiasiakirjat on syytä tarkistaa huolellisesti.

Welsh corgi cardigan on yleensä hieman korkeampi, sillä on pitkä, kettumainen häntä ja sen sallittu värivalikoima on laajempi. Väri tai luonne ei ole luotettava tapa tunnistaa rotua, vaan koiran rotu käy ilmi sukutaulusta.

Turkkia ei tarvitse trimmata. Harjaa se säännöllisesti ja käy myös pohjavilla huolellisesti läpi karvanlähdön lisääntyessä. Näin irtokarva poistuu ja ihon muutokset on helpompi huomata. Pese koira sen likaannuttua, älä kiinteän aikataulun mukaan. Totuta pentu rauhallisesti harjaamiseen, kynsien hoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukainen koira on rohkea, työskentelyhaluinen, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Ruotsin Kennelliiton nykyiset BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset osoittavat kuitenkin huomattavaa vaihtelua arvioitujen koirien välillä. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset osoittavat selvästi vähemmän kiinnostusta. Rotukuvauksen perusteella ei siksi voi ennustaa tarkasti, millaiseksi yksittäinen pentu kehittyy.

Pembroken tausta maatila- ja karjakoirana näkyy usein valppautena, nopeina reaktioina ja kykynä tehdä itsenäisiä päätöksiä. Moni työskentelee mielellään omistajansa kanssa, mutta osa tarvitsee enemmän harjoittelua oppiakseen suuntaamaan huomionsa ohjaajaan ympäristön tapahtumien sijaan. Rodun kouluttaminen voi olla palkitsevaa, mutta arjen yhteistyötä ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

Ruotsin Kennelliitto nostaa esiin mahdollisen taipumuksen vahtimiseen, haukkumiseen ja kantapäiden näykkimiseen. Viimeksi mainittu liittyy rodun alkuperäiseen työhön nautojen takajalkojen lähellä, mutta paimennuskäyttäytyminen ei ole kaikilla koirilla samanlaista. Juoksevien lasten, jalkojen tai housunlahkeiden näykkimiseen on silti puututtava varhain. Palkitse rauhallisesta kontaktista, tarkkaavaisuudesta ja sopivan vaihtoehtoisen tekemisen valitsemisesta.

Myös äänenkäytössä on eroja. Pembroke voi reagoida ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkin odottamiseen, mutta pelkkä rotu ei ratkaise sitä, muodostuuko haukkumisesta ongelma. Kysy, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona. Luo alusta lähtien rauhalliset käytännöt ovitilanteisiin, vieraiden vastaanottamiseen ja lepoon.

Lapsiperheessä sopiva yksilö ja hyvin järjestetty arki ovat tärkeämpiä kuin ”perhekoiran” nimike. Koiran ja pienten lasten seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa.

## Koulutus ja liikunta

Welsh corgi pembroke tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta tietty minuuttien tai kilometrien määrä ei sovi kaikille koirille. Ikä, terveys, kunto ja lenkin sisältö ovat tärkeämpiä kuin vakioaikataulu.

Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja keskittymistä vaativaa tekemistä, kuten ruoan etsintää, jäljestystä tai arkitaitojen opettelua. Tasapainota rauhallinen tekeminen, liikkuminen ja suunnitellut lepohetket. Paljon juoksevan koiran voi silti olla vaikea rentoutua, jos se ei koskaan opi rauhoittumaan.

Aloita varhain luoksetulon, löysällä hihnalla kulkemisen, itsehillinnän sekä haukkumisen tai näykkimisen keskeyttävän rauhallisen vihjeen harjoittelu. Palkitsemiseen perustuva koulutus tekee koiralle selväksi, millaista toimintaa siltä toivotaan. Pidä harjoitukset selkeinä ja lopeta koiran ollessa vielä innostunut sen sijaan, että toistaisit samaa tehtävää kiinnostuksen hiipumiseen asti.

Rodulle mieluisia lajeja voivat olla tottelevaisuus, rally-toko, jäljestys, hajutyöskentely ja agility. Valitse tekeminen yksilön rakenteen ja motivaation mukaan. Kaikilla pembrokeilla ei ole paimennustaipumusta vain siksi, että rotua on aiemmin käytetty karjan paimentamiseen, vaan nämä ominaisuudet on arvioitava yksilöllisesti.

Lyhyet jalat eivät ole syy kohdella tervettä aikuista koiraa hauraana. Kehitä kuntoa ja lihaksistoa vähitellen ja huolehdi pitävästä alustasta liukkailla lattioilla. Sovita liikunta pennun, iäkkään koiran tai vammasta toipuvan koiran tarpeisiin. Äkillinen kipu, liikkumishaluttomuus, ontuminen tai heikkous edellyttää eläinlääkärin arviota, ei yleisluonteisia porras- tai ramppiohjeita.

## Terveys

Ruotsin jalostusstrategiassa welsh corgi pembrokea kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta ostajan on silti syytä tarkistaa lonkkien ja silmien tutkimustulokset sekä suvun dokumentoidut terveystiedot. On tärkeää erottaa toisistaan rekisteröinnin ehdot, rotuyhdistyksen suositukset ja saatavilla olevat DNA-testit.

Tammikuusta 2025 lähtien Ruotsin Kennelliitto on edellyttänyt pentujen rekisteröimiseksi, että kummallakin vanhemmalla on virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset ja kysy, miten kasvattaja on arvioinut suunnitellun yhdistelmän. ”Kuvattu” ei tarkoita, että tulos olisi terve.

Ruotsin rotuyhdistys Svenska Welsh Corgi Klubben suosittelee myös jalostuskoirien silmätutkimusta ennen astutusta. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset tulokset ja kysy lähisukulaisten silmälöydöksistä. Yhdistys seuraa myös ontumista ja kyynärluun kasvulevyn ennenaikaista sulkeutumista eli niin sanottua lyhyttä kyynärluuta, joka voi aiheuttaa eturaajan poikkeavaa kehitystä. Jos nuoren koiran etutassu kääntyy yhä enemmän ulospäin, eturaaja kaartuu tai koira ontuu, se on vietävä viipymättä eläinlääkärin tutkittavaksi.

Rodulle on saatavilla DNA-testejä degeneratiivisen myelopatian eli DM:n ja tyypin 1 von Willebrandin taudin varalta, mutta niiden tuloksia on tulkittava oikein. Ruotsin nykyisessä jalostusstrategiassa DM-testiä kuvataan riskitestiksi, eikä rutiinitestausta suositella, koska testi ei anna täydellistä kuvaa koiran kliinisestä tilanteesta eikä sairautta ole dokumentoitu merkittäväksi ongelmaksi Ruotsin koirakannassa. Tyypin 1 von Willebrandin taudin osalta rotuyhdistys luopui aiemmasta rutiinitestaussuosituksestaan arvioituaan asiaa yhdessä Ruotsin Kennelliiton DNA-ryhmän kanssa. Laboratoriotulos ei yksinään osoita, että koira on sairas tai sairastuu myöhemmin. Kysy kasvattajalta, miksi testi on tehty ja miten tulosta on punnittu suhteessa muihin terveysnäkökohtiin ja perinnölliseen monimuotoisuuteen.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa koko sen elämän ajan. Ylhäältä katsottuna vyötärön tulee erottua selvästi, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti painamalla. Punnitse koira säännöllisesti, mutta älä anna rotumääritelmän lukujen korvata asianmukaista kuntoluokan arviointia. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos paino muuttuu ilman selvää syytä tai koira tarvitsee suunnitelmallista painonpudotusta.

## Historia ja alkuperä

Welsh corgi pembroke kehittyi Walesissa maatila- ja paimenkoiraksi, mutta sen varhaisinta alkuperää ei ole pystytty lopullisesti selvittämään. Teorioita flaamilaisista kutojista, pohjoismaisista pystykorvatyyppisistä koirista ja sukulaisuudesta länsigöötanmaanpystykorvaan on syytä pitää teorioina, ei varmistettuna historiana.

Rodun dokumentoitu työ Walesin maatiloilla kertoo siitä selvemmin. Pembrokeja käytettiin karjan siirtämiseen navetoihin ja niistä pois, tilojen vahtimiseen sekä moniin muihin tehtäviin. Ne ajoivat karjaa kantapäistä näykkimällä ja työskentelivät lähellä eläinten takajalkoja. Tehtävä vaati valppautta, ketteryyttä ja päättäväisyyttä sekä itsenäisyyttä että yhteistyökykyä.

Pembrokeille ja cardiganeille kehittyi Walesissa omat tunnusomaiset piirteensä, mutta niitä käsiteltiin pitkään yhteisesti welsh corgeina. Ne erotettiin kahdeksi roduksi vuonna 1934. FCI:n luokituksessa welsh corgi pembroke on rotunumero 39 ja kuuluu ryhmään 1, lammas- ja karjakoirat.

Ruotsissa pembrokeja pidetään lähes yksinomaan seurakoirina, vaikka osa paimentaa edelleen. Työkoiratausta näkyy useammin koiraurheilussa, hajutyöskentelyssä ja arjessa, jossa koira ratkoo tehtäviä yhdessä omistajansa kanssa.

## Arki rodun kanssa

Welsh corgi pembroke voi asua kerros-, rivi- tai omakotitalossa, kunhan sen arjessa on riittävästi tekemistä, lepoa ja seuraa. Matala koko ei tarkoita vähäistä aktiivisuutta, eikä piha korvaa lenkkejä tai koulutusta. Kerrostalossa on erityisen tärkeää harjoitella jo varhain rauhallista suhtautumista yhteisistä tiloista kuuluviin ääniin, ikkunoiden takana näkyvään liikkeeseen ja oven tapahtumiin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rentona. Pennut ja ahdistuneet koirat tarvitsevat erityistä huolenpitoa. Koiran on myös päästävä ulos säännöllisesti päivän aikana, joten pitkiä työpäiviä tekevän on järjestettävä sille seuraa ja ulkoilutusta päiväksi.

Rotu voi elää muiden koirien tai kissojen kanssa, mutta yhteensopivuus riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle koiralta rauhoitettuja paikkoja ja esteetön pakoreitti, pidä ensimmäiset kohtaamiset hallittuina ja estä jahtaaminen. Pienet lemmikit on suojattava stressiltä ja fyysiseltä kontaktilta. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista on hyödyllinen tieto, mutta se ei takaa seuraavan yhteiselon onnistumista.

Pembroke voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka pitää kouluttamisesta ja pystyy toimimaan johdonmukaisesti ilman kovia menetelmiä. Se sopii huonommin sellaiselle, joka haluaa hyvin lyhyisiin lenkkeihin tyytyvän, vähän karvaa pudottavan tai automaattisesti hiljaisen ja mukautuvaisen koiran.

Rodun suosio on kasvanut huomattavasti Ruotsissa. Rodun yleistyessä huolellinen taustojen tarkistaminen on entistä tärkeämpää. Tapaa kasvattaja ja pennun emä sekä tarkista rekisteröinti, mikrosirutiedot, eläinlääkärin tarkastustodistus ja viralliset terveystulokset. Jos koira on tuotu ulkomailta tai sen häntä on typistetty, sen alkuperän ja tuontiasiakirjojen on oltava selvillä. Hyvä päätös perustuu asiakirjoihin, avoimiin vastauksiin ja koirien todelliseen käyttäytymiseen, ei valokuviin tai lupauksiin tietynlaisesta luonteesta.

Welsh corgi pembroke

Association Française du Corgi

Welsh corgi pembroke on pieni ja vankkarakenteinen paimenkoira, jolla on lyhyet jalat, kettumaiset kasvot ja säänkestävä kaksinkertainen turkki, josta lähtee karvaa ympäri vuoden. Älykkäänä, aktiivisena ja ihmisläheisenä koirana se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja lempeää koulutusta. Lisäksi sen painonhallintaan ja selän hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nattas Exklusive

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

Federation Cynologique Internationale (FCI)

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Dazzling Flash

## Rotu lyhyesti

- Eurasier on keskikokoinen saksalainen pystykorvarotu, joka on kehitetty seurakoiraksi. Se on onnellisimmillaan saadessaan elää tiiviisti perheensä mukana.
- Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg. Nartun vastaavat mitat ovat 48–56 cm ja 18–26 kg.
- Rotumääritelmä kuvaa rauhallista, itsevarmaa ja tarkkaavaista koiraa, joka on vahvasti kiintynyt perheeseensä mutta ei hakeudu innokkaasti vieraiden seuraan.
- Pidättyväisyyttä ei pidä sekoittaa pelokkuuteen. Ruotsalaiset BPH-käyttäytymiskuvaukset osoittavat, että rodun yksilöiden varmuus sosiaalisissa tilanteissa vaihtelee selvästi.
- Eurasier osallistuu yleensä mielellään perheen tekemisiin, mutta ei tarvitse työkoirarodulle ominaista työmäärää. Liikunta ja koulutus on silti sovitettava päivittäin yksilön tarpeisiin.
- Kaksinkertainen turkki tarvitsee yleensä harjausta noin kerran viikossa ja useammin pohjavillan irrotessa.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rotuyhdistyksen tuloksia ja muita tutkimuksia koskevat suositukset ovat varsinaisia rekisteröintivaatimuksia laajemmat.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa läheisen arjen kumppanin ja hyväksyy koiran itsenäisen puolen. Se sopii huonommin elämään, jossa seuraa on vähän tai koiran odotetaan tervehtivän kaikkia.

## Ulkonäkö ja turkki

Eurasier on tasapainoisesti rakentunut, keskikokoinen pystykorva. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja tuuhea häntä kaartuu selän päälle tai sivulle. Luuston tulee olla keskivahva, eikä paksu turkki saa peittää koiran mittasuhteita. Yleisvaikutelman tulee olla toimiva ja tasapainoinen, ei raskas tai ylenpalttisen pörröinen.

Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg sekä nartun säkäkorkeus 48–56 cm ja paino 18–26 kg. Nämä luvut kuvaavat rotua, mutta eivät takaa yksittäisen pennun aikuiskokoa. Jos koolla on käytännön merkitystä, kannattaa tutustua myös vanhempiin ja lähisukulaisiin.

Turkki koostuu tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja keskipitkästä, suorasta peitinkarvasta, joka on melko löyhästi rungonmyötäistä. Karva on lyhyempää kuonossa, korvissa ja raajojen etupuolella sekä pidempää hännässä ja raajojen takaosissa. Nykyinen kansainvälinen rotumääritelmä sallii kaikki värit ja väriyhdistelmät puhtaanvalkoista ja valkokirjavaa lukuun ottamatta.

Arjessa perusteellinen harjaus noin kerran viikossa riittää usein. Pohjavillan irrotessa kerran tai kaksi vuodessa harjausta tarvitaan useammin, ja irtokarvaa voi silloin olla huomattavasti. Harjauksen yhteydessä on hyvä tarkistaa iho, kynnet, korvat ja hampaat. Pese koira, kun se on likainen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Eurasierin tulee olla rauhallinen, itsevarma ja tasapainoinen, vahvasti perheeseensä kiintynyt koira, joka ei ole erityisen kiinnostunut ottamaan kontaktia vieraisiin. Tämä voi tehdä rodusta mieluisan ihmiselle, joka haluaa koiran viihtyvän oman perheensä lähellä ilman, että se tervehtii automaattisesti kaikkia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen eurasier olisi hiljainen, varma tai helppo kaikissa tilanteissa.

Ruotsalaiset BPH-tulokset antavat monivivahteisemman kuvan kuin rotumääritelmän ihanne. Ryhmänä koirat osoittivat vain vähäistä kiinnostusta vieraisiin, mutta niiden varmuus sosiaalisissa kohtaamisissa vaihteli huomattavasti. Koira, joka valitsee rauhallisesti olla tervehtimättä, on pidättyväinen. Koira, joka pakenee, jähmettyy tai ahdistuu voimakkaasti, tarvitsee enemmän etäisyyttä ja tukea. Pidättyväisyydellä ei saa selitellä pelkoa tai uhkaavaa käytöstä.

Pentu tarvitsee varhain myönteisiä kokemuksia erilaisista ihmisistä, ympäristöistä, alustoista ja arjen tilanteista. Tavoitteena ei ole, että vieraat silittävät pentua, vaan että koira pystyy pysymään rauhallisena ja tuntemaan olonsa turvalliseksi myös silloin, kun se ei halua ottaa kontaktia. Anna sen tarkkailla sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, tutkimaan ja palautumaan. Pakotetut tervehtimiset voivat lisätä epävarmuutta.

Eurasier voi elää onnellisesti lasten, koirien tai muiden eläinten kanssa, mutta rodun nimi ei takaa sitä. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat käsittelyyn, äkillisiin liikkeisiin ja vieraisiin koiriin. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet rauhallisesti, pidä ne tarvittaessa turvallisesti erillään ja valvo yhdessäoloa samalla, kun opit tuntemaan juuri tämän koiran taipumuksen lähteä takaa-ajoon.

## Koulutus ja liikunta

Eurasier oppii usein nopeasti, mutta sitä ei ole kehitetty työkoiraroduilta odotettavaan pitkäjänteiseen tehtävätyöskentelyyn. Selkeät rutiinit, koiran arvostamat palkkiot ja lyhyet harjoitukset, joilla on ymmärrettävä tavoite, toimivat yleensä parhaiten. Palkitse käytöksestä, jota haluat nähdä uudelleen, ja tee tehtävä koiralle selkeäksi luottamusta vahingoittamatta. Kovat ojennukset, pelottelu ja fyysinen painostus eivät kuulu koulutukseen.

Arjen taidot ovat tärkeämpiä kuin vaativien liikkeiden kartuttaminen. Opeta koiraa kulkemaan kanssasi hihnassa, odottamaan, tulemaan luokse kutsusta, hyväksymään käsittely ja rauhoittumaan silloin, kun mitään ei tapahdu. Vaihtele palkkioina ruokaa, leikkiä, liikettä ja mahdollisuuksia päästä tutkimaan koiraa kiinnostavia asioita. Jos koiran kiinnostus hiipuu, tehtävän helpottaminen tai vaihtaminen auttaa usein enemmän kuin saman vihjeen toistaminen.

Rotu lähtee yleensä mielellään kävelyille ja perheen retkille tarvitsematta varsinaisen työkoirarodun työmäärää. Tietty liikuntaminuuttien määrä kertoo vain vähän yksittäisen koiran tarpeista. Hyvään päivään kuuluu liikkumista, haistelumahdollisuuksia, ongelmanratkaisua ja riittävästi lepoa. Sovita nämä koiran ikään, terveyteen, säähän ja palautumiseen. Hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, hoopers ja muu yhteinen tekeminen voivat sopia rodulle, mutta valinnan tulee perustua yksilön motivaatioon.

Luoksetuloa on harjoiteltava, vaikka koira viihtyisi perheensä lähellä. Vahva kiintymys perheeseen tai maine vähäisestä saalisvietistä eivät tee koiran vapaana pitämisestä turvallista. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne, muut eläimet tai paikalliset säännöt estävät vapaana ulkoilun.

## Terveys

Eurasieria kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta tulevan omistajan kannattaa silti selvittää useita terveysriskejä ja jalostukseen liittyviä seikkoja. Aluksi on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton SKK:n rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen laajemmista jalostussuosituksista.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Vaatimuksena on tiedossa oleva tulos, ei välttämättä A- tai B-luokitus. Ruotsin eurasier-yhdistys suosittelee jalostukseen koiria, joiden lonkkatulos on HD A tai B, kyynärtulos ED 0 ja polvitulos 0. Pyydä nähtäväksi viralliset tulokset ja selvitä mahdollisuuksien mukaan myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset. Vanhempien tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

Rotuyhdistys suosittelee myös yhdistelmien huolellista suunnittelua Dandy–Walkerin kaltaisen epämuodostuman eli DWLM:n osalta. Geenimuunnos periytyy peittyvästi, ja se voidaan tunnistaa DNA-testillä. Geenimuunnoksesta vapaan koiran voi parittaa toisen vapaan koiran tai kantajan kanssa, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, eikä sitä tarvitse sulkea jalostuksesta, kun sen parituskumppani on testattu vapaaksi. Tämä ero on tärkeä sekä sairaiden pentujen ehkäisemisen että perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.

Rotuyhdistys seuraa myös ilmoitettuja kilpirauhasen vajaatoiminnan, haiman eksokriinisen vajaatoiminnan eli EPI/EPA:n ja mahalaukun kiertymän tapauksia. Yhdistys ei kuvaa näitä rodun suuriksi ongelmiksi, mutta jatkaa tiedon keräämistä niistä. Pitkittyneeseen väsymykseen, johon liittyy turkin muutoksia, tai toistuvaan ripuliin ja laihtumiseen on siksi syytä kiinnittää huomiota. Mahalaukun kiertymää epäiltäessä koira tarvitsee välittömästi päivystyksellistä eläinlääkärinhoitoa.

Kysy kasvattajalta virallisista nivel- ja polvitutkimustuloksista, DWLM-statuksesta sekä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedossa olevista diagnooseista. Yleinen vakuuttelu siitä, että suvun koirat ovat ”terveitä”, kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tulokset ja avoin kuvaus sukulaisten terveydestä.

## Historia ja alkuperä

Eurasier on nuori rotu, jonka saksalainen alkuperä on hyvin dokumentoitu. Julius Wipfel aloitti jalostusohjelman vuonna 1960 risteyttämällä chow chow’n ja wolfspitzin, joka tunnetaan myös nimellä keeshond. Varhaisia koiria kutsuttiin wolf-chow’ksi. Myöhemmin jalostukseen otettiin mukaan samojedinkoira, ja rodun nimeksi vaihdettiin eurasier sen eurooppalaisen ja aasialaisen alkuperän kuvaamiseksi.

FCI tunnusti eurasierin vuonna 1973, ja ensimmäinen eurasier saapui Ruotsiin vuonna 1994. Rotu on alusta asti tarkoitettu seurakoiraksi, eikä kansainvälinen rotumääritelmä edellytä käyttökoetta. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi läheinen yhteys perheeseen ja tasapainoinen luonne arjessa ovat rodulle keskeisiä. Yksinkertaistavia väitteitä siitä, että kukin kantarotu olisi tuonut mukanaan yhden tietyn ominaisuuden, on kuitenkin syytä välttää: nykyiset koirat vaihtelevat niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin.

## Arki eurasierin kanssa

Eurasier sopii parhaiten kotiin, jossa koira saa osallistua arkeen. Se voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpiä ovat liikuntaan, lepoon, meluun ja seuraan liittyvät arjen järjestelyt. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhdessäoloa perheen kanssa, eikä rotu taustansa vuoksi sovellu elämään pääasiassa yksin ulkotarhassa.

Yksinoloa on opetettava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena ennen lähtöäsi, poissaolosi aikana ja palattuasi. Koirat oppivat tämän eri tahtiin. Suunnittele arki oman koirasi mukaan, älä rodulle oletetun tuntimääräisen yksinolorajan perusteella.

Lapsiperheissä aikuisen valvonta ja rauhoitettu lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin nimitys ”perhekoira”. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, turvallinen erilläänpito ja hallittu tutustuttaminen ovat tärkeämpiä kuin oletukset saalisvietistä. Jos haluat kouluttaa koiraa paljon, tapaa vanhemmat ja kysy, mikä niitä motivoi, miten ne suhtautuvat käsittelyyn ja miten ne palautuvat vieraissa ympäristöissä.

Pyydä ennen pennun ostamista nähtäväksi rekisteritodistus, kauppasopimus, tuore eläinlääkärintarkastustodistus ja vanhempien dokumentoidut terveystiedot. Tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, pystyvätkö ne suhtautumaan vieraisiin rauhallisen neutraalisti pakenematta, jähmettymättä tai joutumatta painostetuiksi kontaktiin. Huolellisesti suunnitellun eurasier-pentueen tulee olla perusteltu niin paperilla kuin suhteessa siihen elämään, jonka voit koiralle tarjota.

Eurasier

German Kennel Club (VDH)

Eurasier Klub e.V. Sitz Weinheim (EKW)

The Eurasier Society UK

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Eurasier on keskikokoinen, tuuheaturkkinen pystykorva, joka on jalostettu rauhalliseksi perhekoiraksi. Se on herkkä ja kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä. Se viihtyy parhaiten rauhallisessa kodissa ja suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti mutta ei aggressiivisesti. Eurasier tarvitsee päivittäin kohtuullisesti lenkkeilyä, aivojumppaa, lempeää koulutusta ja säännöllistä turkinhoitoa.

Jag heter Ellinor Andersson och har haft en passion för hundar sedan 1987, då jag köpte min första Rottweiler. Min första Eurasier, Emmie, köpte jag 2004, och det var med henne min kärlek till rasen växte. Jag föder upp friska, trevliga familjehundar och genomför alltid hälsotester som röntgen, ögonlysning och blodprover. Emmie genomgick MH-test och Bessie BPH-test. Välkomna att kontakta mig vid intresse av en valp.

Coryana’s kennel

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Bison

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Norwegian Kennel Club

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Natus

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Kooikerhondje on kotoisin Alankomaista ja kuuluu FCI:n noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään.
- **Koko:** Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Rotumääritelmä sallii uroksille 38–42 cm:n ja nartuille 35–40 cm:n säkäkorkeuden, mutta painoa siinä ei määritellä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Koira houkutteli sorsia alankomaalaiseen eendenkooi-pyyntijärjestelmään. Se ei metsästänyt sorsia vaan herätti niiden uteliaisuuden näyttäytymällä näkösuojien välistä ja heiluttamalla valkoista häntäänsä.
- **Luonne:** Rodun tulee olla eloisa, valpas, ystävällinen ja työskentelyhaluinen. Monet yksilöt ovat läheisiä perheensä kanssa mutta varautuneita vieraita kohtaan. Yksilöllinen vaihtelu on huomattavaa.
- **Liikunnan ja tekemisen tarve:** Tämä pieni metsästyskoira reagoi nopeasti. Se tarvitsee monipuolisia lenkkejä, nenä- ja aivotyötä sekä harjoitusta rauhoittumiseen toiminnan jälkeen.
- **Turkki:** Keskipitkä turkki on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Koira esitetään luonnollisessa turkissa ilman trimmausta. Korvien mustat karvankärjet ovat toivottavat mutta eivät pakolliset.
- **Ennen pennun ostamista:** Pyydä nähtäväksi vanhempien varsinaiset polvi- ja silmätutkimustulokset sekä von Willebrandin taudin, ENM:n ja polymyosiitin testitulokset. Kysy myös, miten kasvattaja on arvioinut yhdistelmän luonnetta, terveyttä ja sukulaisuutta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kooikerhondje on pieni ja ketterä metsästyskoira, jonka runko on lähes neliömäinen ja liikkeet kevyet. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 40 cm ja nartun 38 cm. Sallitut vaihteluvälit ovat uroksilla 38–42 cm ja nartuilla 35–40 cm. Virallinen rotumääritelmä ei määrittele painoa, joten rotuoppaissa usein mainitut painot ovat vain suuntaa antavia eivätkä osa rotumääritelmää. Kuntoluokka, rakenne ja lihasmassa kertovat yksittäisestä koirasta enemmän kuin yleinen vaa'an lukema.

Karvapeite on keskipitkä, tiheä ja suora tai hieman laineikas, ja siinä on pohjavilla. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on selvärajaisia oranssinpunaisia läiskiä. Päässä on väriä silmien ympärillä ja poskissa, ja värialueita erottaa valkoinen piirto. Korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja niissä on hapsut. Pitkät mustat karvankärjet eli korvakorut ovat toivottavat mutta eivät välttämättömät. Runsaskarvaisessa hännässä on valkoinen puuhka.

Turkin kuuluu säilyttää luonnollinen ulkonäkönsä, eikä sitä tavallisesti tarvitse muotoilla tai trimmata kauttaaltaan. Tarkista korvien takana, jaloissa ja hännän alla olevat hapsut sormin, kammalla tai harjalla. Harjaa turkki, kun huomaat takun alkuja tai kun siihen on ulkoillessa tarttunut siemeniä ja risuja, sekä tavallista useammin karvanlähtöaikaan. Tämä on hyödyllisempää kuin kiinteän viikkoaikataulun noudattaminen, sillä turkin runsaus, aktiivisuus ja vuodenaika vaihtelevat.

Pese koira, kun se on likainen, ja kuivaa korvat ja turkki huolellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Tarkista samalla kynnet, tassut, iho ja korvat. Ihon punoitus, voimakas haju, aristus tai toistuva kutina on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Rodusta lähtee karvaa, eikä sitä voi kuvata hypoallergeeniseksi. Allergiset reaktiot eivät johdu pelkästään turkista, eikä minkään rodun voida taata sopivan tietylle allergiselle ihmiselle. Epävarmassa tilanteessa kannattaa viettää aikaa useiden aikuisten koirien kanssa niiden kodeissa ennen päätöksen tekemistä.

## Luonne ja persoonallisuus

Kooikerhondje on yleensä nopea, tarkkaavainen ja hyvin tietoinen ympäristönsä tapahtumista. Rotumääritelmä kuvaa sitä eloisaksi, ketteräksi, itsevarmaksi ja sitkeäksi koiraksi, joka on ystävällinen ja valpas olematta tarpeettoman äänekäs. Tämä on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Ruotsin ja Alankomaiden rotuyhdistykset kuvaavat selvää vaihtelua: jotkin koirat tervehtivät uusia ihmisiä mielellään, kun taas toiset tarkkailevat ensin mieluummin etäältä.

Varautuneisuus ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Rauhallisen, varautuneen koiran tulee saada kieltäytyä tutustumisesta. Pyydä vieraita olemaan aluksi huomioimatta koiraa ja anna sen itse päättää, lähestyykö se heitä. Nurkkaan ahdistettu koira voi yrittää puolustaa omaa tilaansa, joten pakotetut tervehtimiset ovat harvoin hyvää sosiaalistamista. Aggressiivisuus ja liiallinen arkuus eivät kuulu rodun ihanneluonteeseen.

Monet kooikerhondjet huomaavat liikkeet, äänet ja mielialojen muutokset hyvin nopeasti. Kovat ojennukset tai ennakoimaton arki voivat siksi aiheuttaa epävarmuutta. Selkeät rutiinit, lempeät rajat ja toivotusta käytöksestä palkitseminen ohjaavat paremmin. Sosiaalistaminen tarkoittaa turvallisia kokemuksia ja niiden jälkeistä palautumisaikaa. Se ei ole kilpailu siitä, kuinka monta ihmistä ja koiraa pentu saadaan tervehtimään.

Muiden koirien seurassa kooikerhondje voi olla seurallinen, valikoiva tai tiukka omasta tilastaan. Valitse sille tasapainoisia leikkikavereita. Pyydä saada tavata emä ja selvitä, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja koirakohtaamisiin. BPH-luonnekuvauksen tulokset voivat antaa hyödyllistä kuvailevaa tietoa, mutta BPH ei ole hyväksytty–hylätty-testi eikä se voi ennustaa pennun tulevaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Kooikerhondje tarvitsee sekä liikuntaa että keskittymistä vaativia tehtäviä. Terve aikuinen koira voi nauttia pitkistä lenkeistä, vaihtelevista maastoista, hajutyöskentelystä, noutamisesta sekä agilityn, rally-tokon tai tokon kaltaisista harrastuksista. Mikään tietty päivittäinen liikuntamäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivan määrän ratkaisevat ikä, terveys, kunto ja kyseisen päivän tekemisen kuormittavuus.

Arvioi kokonaisuuden tasapainoa. Koira, joka pystyy työskentelemään keskittyneesti, rauhoittuu sen jälkeen ja liikkuu seuraavana päivänä vaivattomasti, on todennäköisesti saanut sopivasti kuormitusta. Levottomuus voi johtua myös liiallisesta kiihdyttävästä toiminnasta tai siitä, ettei koira ole koskaan oppinut rentoutumaan. Jäykkyyden, ontumisen tai selvän kestävyyden muutoksen syy tulee selvittää sen sijaan, että harjoittelua vain jatkettaisiin oireista huolimatta.

Anna tehtävän vaikeuden ja koiran keskittymiskyvyn määrittää harjoituksen pituus. Palkitse ruoalla, leikillä tai mahdollisuudella mieluisaan tekemiseen ja vuorottele tarkkuutta vaativia tehtäviä helpompien onnistumisten kanssa. Luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, käsittelyyn tottuminen, odottaminen ja turvalliseen lepopaikkaan rauhoittuminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Pennun on saatava tutkia ympäristöään, kehittää koordinaatiotaan ja pitää runsaasti taukoja. Vältä ohjeita, joissa lenkin pituus lasketaan pelkän iän perusteella. Alusta, vauhti, leikin kuormittavuus ja pennun väsymisen merkit ovat aivan yhtä tärkeitä. Toistuvat jyrkät käännökset, korkeat hypyt ja jatkuva pallonheitto voivat odottaa, kunnes koiran voima ja kehonhallinta ovat kehittyneet pidemmälle.

Rotu voi reagoida nopeasti liikkeeseen ja ympäristön tapahtumiin. Harjoittele huomion suuntaamista ohjaajaan ja luoksetuloa pitkässä liinassa ennen suuremman vapauden antamista. Valitse paikat sen mukaan, kuinka hyvin juuri kyseinen koira on hallinnassa. Rodun aiempi käyttö tuhoeläinten torjunnassa antaa aihetta varovaisuuteen pieneläinten lähellä, mutta metsästyskiinnostus vaihtelee, eikä sitä pidä olettaa yhtä voimakkaaksi kaikilla yksilöillä.

## Terveys

Pennunostajan kannattaa keskittyä dokumentoituihin tuloksiin ja ymmärtää, mitä ne tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta. Polvien ja silmien terveys, tyypin III von Willebrandin tauti, perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia ja polymyosiitti ovat kooikerhondjella tärkeitä huomioitavia asioita. Myös lonkkatulokset voivat kuulua Ruotsin rotuyhdistyksen suosituksiin. Tutkimuksen tekeminen ei tarkoita samaa kuin hyvä tutkimustulos, eikä rotuyhdistyksen suositus välttämättä ole sitova rekisteröintiehto.

**Patellaluksaatiossa eli polvilumpion sijoiltaanmenossa** polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin Kennelliitto ilmoitti huhtikuussa 2026, että rodun terveysohjelma oli siirretty tasolta 2 pelkkään tulosten keskitettyyn rekisteröintiin. Keskitetty rekisteröinti tarkoittaa, että tutkimus on vapaaehtoinen, mutta Ruotsin Kennelliitto tallentaa tuloksen, kun tutkimus on tehty sen ohjeiden mukaisesti. Vanhoissa säännöissä ja verkkosivuilla voi yhä näkyä aiempi vaatimus. Pyydä molempien vanhempien ajantasaiset polvitutkimustulokset ja tarkista, mitkä säännöt olivat voimassa astutushetkellä. Älä tyydy pelkkään ilmoitukseen siitä, että koirat on ”tutkittu”.

**Tyypin III von Willebrandin tauti eli VWD** on vakava perinnöllinen verenvuototauti, jota on esiintynyt rodussa. Siihen on saatavilla DNA-testi, ja Ruotsin Kennelliitto voi rekisteröidä hyväksymänsä tulokset keskitetysti. Keskitetty rekisteröinti ei itsessään määrää, millaisia yhdistelmiä saa tehdä. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman DNA-tulos tai todennettava todistus siitä, että koira on vanhempiensa perusteella vapaa sairauden aiheuttavasta geenimuunnoksesta. Kasvattajan tulee osata selittää, miksi yhdistelmästä ei voi syntyä sairaita pentuja.

**Perinnöllinen nekrotisoiva myelopatia eli ENM** on etenevä neurologinen sairaus. Sairastuneilla nuorilla koirilla ensioire voi olla takajalkojen lievä koordinaatiohäiriö, usein 6–15 kuukauden iässä. Sen jälkeen kävely vaikeutuu vähitellen. Sairauteen on saatavilla DNA-testi, ja sen periytymistä käsitellään yksinkertaisena resessiivisenä eli peittyvänä ominaisuutena: kantaja ei sairastu geenimuunnoksen vuoksi, mutta pentu voi periä kaksi riskikopiota, jos molemmat vanhemmat siirtävät muunnoksen sille. Pyydä molempien vanhempien varmennetut tulokset ja selkeä perustelu yhdistelmälle.

**Perinnöllinen polymyosiitti** on monimutkaisempi sairaus. Se voi aiheuttaa lihasheikkoutta, jäykkää liikkumista ja heikentynyttä kestävyyttä, syömis-, juomis- tai nielemisvaikeuksia tai molempia oirekokonaisuuksia samanaikaisesti. Tutkimuksissa sairaus on yhdistetty DNA-muunnokseen, jonka penetranssi on matala. Tämä tarkoittaa, että muunnos lisää riskiä mutta ei ratkaise sitä, sairastuuko koira. Tulosta ei voi pelkistää luokkiin ”terve, kantaja tai sairas”, eikä DNA-tulos ole diagnoosi. Kasvattajan tulee osata selittää, miten vanhempien tulokset ja suvun terveystiedot ovat vaikuttaneet yhdistelmän valintaan.

Pyydä myös silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisilla todetuista sairauksista. Vastuullinen kasvattaja näyttää alkuperäiset tulokset tai todennettavan rekisterimerkinnän, keskustelee sekä vahvuuksista että riskeistä ja perustelee yhdistelmän. Tarkista ostohetkellä Ruotsin Kennelliiton voimassa olevat säännöt ja rotuyhdistyksen suositukset, sillä molemmat voivat muuttua.

## Historia ja alkuperä

Kooikerhondje kehitettiin Alankomaissa poikkeukselliseen tehtävään eendenkooi-sorsapyydyksellä, joka koostui lammesta, näkösuojista ja kapenevista pyyntikäytävistä. Koira liikkui rauhallisesti näkösuojien välistä esiin ja takaisin niin, että sen valkoinen, heiluva häntä vilahteli näkyvissä. Kesyt sorsat seurasivat, koska ne yhdistivät koiran ruokaan, ja villisorsat tulivat perässä uteliaisuuttaan. Kun linnut olivat edenneet riittävän pitkälle pyyntikäytävään, kooiker eli pyydyksen hoitaja otti tehtävän hoitaakseen. Koiran tehtävä oli houkutella sorsia, ei ajaa niitä takaa tai noutaa niitä.

Maatilalla sama koira saattoi torjua tuhoeläimiä, pitää seuraa ja ilmoittaa tulijoista. Tämä työ auttaa ymmärtämään rodun nopeuden, itsenäisyyden ja ohjaajan kanssa tehtävän yhteistyön yhdistelmää, mutta ei määrää jokaisen nykykoiran käyttäytymistä.

Nykyistä rotua muistuttavia koiria esiintyy vanhassa alankomaalaisessa taiteessa, mutta nykyrodun dokumentoitu elvytystyö alkoi 1940-luvulla. Paronitar van Hardenbroek van Ammerstol etsi vanhan tyypin koiria, ja Tommie-nimisestä nartusta tuli tärkeä kantakoira. Alankomaiden kennelliitto hyväksyi väliaikaisen rotumääritelmän vuonna 1966 ja tunnusti rodun virallisesti vuonna 1971.

Ensimmäinen kooikerhondje saapui Ruotsiin vuonna 1994, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1996. Rodun kapea kantapohja ja jalostuskoirien kansainvälinen vaihto ovat tärkeää taustaa nykyiselle työlle, jossa hyödynnetään dokumentoituja terveystietoja ja vaalitaan geneettistä monimuotoisuutta. Siksi on erityisen arvokasta, että kasvattaja keskustelee koko yhdistelmästä eikä esittele vain yhtä testitulosta.

## Arki rodun kanssa

Arki kooikerhondjen kanssa sujuu parhaiten, kun sekä toiminnalle että levolle on selkeä paikkansa. Piha ei korvaa yhteisiä lenkkejä, uusia ympäristöjä ja harjoittelua. Jos koira kiihtyy rappukäytävän äänistä tai ikkunan takana näkyvästä liikkeestä, lisää etäisyyttä ärsykkeisiin, estä tarvittaessa näkyvyys, järjestä turvallinen lepopaikka ja palkitse rauhallisuudesta jo ennen haukkumisen alkamista.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa liikuntaa, hajutyöskentelyä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat äänien kantautuminen, ulkoilumahdollisuudet ja omistajan arkirutiinit. Erityisen ääniherkän tai haukkuherkän koiran voi olla vaikea asua huonosti äänieristetyssä talossa. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja aiemmat jälkeläiset pärjäävät vastaavanlaisissa kodeissa.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisten valvontaa, hellävaraista käsittelyä ja suojaisa lepopaikka. Lasten ei pidä seurata koiraa, häiritä sitä syömisen tai nukkumisen aikana eikä halata sitä, kun se yrittää poistua. Lasten seurassa viihtyvä kooikerhondje voi olla hyvä perhekoira, mutta rotunimi ei takaa äkillisten liikkeiden ja kovien äänien sietämistä. Pyydä kasvattajaa auttamaan perheeseen sopivan pennun valinnassa ja ottamaan huomioon aikuisten sukulaisten käyttäytyminen.

Tutustuta koira muihin eläimiin yhtä rauhallisesti. Monet kooikerhondjet elävät sopuisasti koirien tai kissojen kanssa, kun kaikilla eläimillä on paikka, johon vetäytyä. Pienlemmikkien turvaksi tarvitaan fyysinen este, eikä niitä saa koskaan käyttää metsästyskiinnostuksen ”testaamiseen”. Älä jätä eläimiä keskenään liian varhain, vaikka ensimmäinen kohtaaminen olisi sujunut hyvin.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy lepäämään ahdistumatta. Kamera voi paljastaa varhaisia merkkejä, kuten edestakaisin kulkemista, läähätystä tai jatkuvaa ääntelyä. Rodulle ei ole yhteistä sopivaa yksinolon tuntimäärää, eikä paniikkiin joutuvaa koiraa pidä jättää pidemmäksi aikaa yksin siinä toivossa, että se ”tottuisi”.

Rotu ei edellytä kokenutta kilpakoiraharrastajaa, mutta se on harvoin vaivaton ensivalinta ihmiselle, joka haluaa kaikkia automaattisesti rakastavan ja ilman harkittua koulutusta mukana kulkevan koiran. Ensikertalainenkin voi onnistua hyvin asiantuntevan kasvattajan ja palkitsemiseen perustuvan koulutusohjaajan tuella. Olennaista on, nautitko nopeasta ja yksilöllisestä koirasta ja oletko valmis huomioimaan sekä sen kyvykkyyden että oman tilan tarpeen.

Kooikerhondje

The Nederlandse Kooikerhondje (UK) Club

Raad van Beheer (Dutch Kennel Club)

Societé Centrale Canine (French Kennel Club)

FCI (Fédération Cynologique Internationale)

Keskikokoinen tai pienehkö hollantilainen metsästyskoira, jolla on oranssinpunavalkoinen turkki, mustat korvankärjet ja tuuhea valkoinen häntä. Perhettään kohtaan hellä, vieraita kohtaan pidättyväinen, älykäs ja herkkä. Tarvitsee päivittäin liikuntaa, koulutusta ja seuraa. Yleensä terve rotu, jolla seurataan joidenkin perinnöllisten sairauksien esiintymistä.

Jag är en lite kennel som har haft 3 kooiker kullar och 2 rottweiler kullar. Nu föder jag bara upp kooikern. Min familj består av 2 snart vuxna barn och sambo. Bor i hus i Skåne. Våra hundar bor och lever tillsammans med oss. Mitt arbete för rasen är att hålla den frisk och sund.

Amazing Superstars

## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Swedish Kennel Club

Danish Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Fédération Cynologique Internationale

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

Trollpilens

## Rotu lyhyesti

Kääpiöpinseri on pieni, aktiivinen ja itsevarma seurakoira, joka tarvitsee huomattavasti johdonmukaisempaa koulutusta ja ohjausta kuin sen koosta voisi päätellä.

- Rotu on kotoisin Saksasta ja on oma itsenäinen rotunsa, ei pienennetty dobermanni.
- Rotumääritelmän mukaan aikuisen kääpiöpinserin säkäkorkeus on 25–30 cm ja paino 4–6 kg.
- Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppohoitoinen. Ruotsissa käytössä olevan rotumääritelmän hyväksymät värit ovat punaisen eri sävyt sekä musta punaisin tai ruosteenruskein merkein.
- Kääpiöpinseri on vilkas, nopea oppimaan ja valpas. Sen vahtimisvietti voi näkyä äänten ja vieraiden haukkumisena.
- Päivittäisten lenkkien lisäksi koira tarvitsee hajutyöskentelyä, leikkiä, ongelmanratkaisua tai muuta aivotyötä.
- Ruotsalaisessa jalostustyössä kiinnitetään erityistä huomiota polvilumpioihin, silmiin ja hampaiden terveyteen.
- Rotu voi viihtyä hyvin kerrostalossa ja perhekoirana, kun arjessa on tilaa toiminnalle, arkisiin ääniin totuttelulle, asteittaiselle yksinoloharjoittelulle ja lempeälle käsittelylle.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kääpiöpinseri on tiivisrakenteinen ja tyylikäs, mutta se ei saa näyttää hauraalta eikä liioitellun pieneltä. Rungon tulee olla mahdollisimman neliömäinen eli korkeuden ja pituuden suunnilleen samat. Lyhyt karvapeite tuo koiran ääriviivat selvästi esiin. Uroksilla ja nartuilla on samat rotumääritelmän mukaiset mitat: säkäkorkeus 25–30 cm ja paino 4–6 kg.

Rodulla on tummat, soikeat silmät ja joko pystyt korvat tai V:n muotoiset, eteenpäin taittuvat korvat. Häntä on luonnollinen. Hännän typistäminen on Ruotsissa kielletty.

Rotumääritelmän mukaan liikkeiden tulee olla tasapainoiset, vapaat ja maatavoittavat, ja selän tulee pysyä kiinteänä. Korkea, liioiteltu etuaskel, jota joskus kutsutaan hackney-liikkeeksi, ei siis ole Ruotsissa käytössä olevan rotumääritelmän mukainen ihanne, vaan se mainitaan erikseen virheenä.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä. Tavallisesti hoidoksi riittää satunnainen harjaus pehmeällä harjalla tai sukakintaalla sekä pesu koiran likaantuessa. Tarkista samalla kynnet, iho, korvat ja hampaat, jotta pienet muutokset huomataan ajoissa.

Ruotsissa käytössä oleva ja kansainvälinen FCI:n rotumääritelmä hyväksyvät kaksi värimuunnosta:

- yksivärinen saksanhirvenpunainen, punaruskea tai tummanpunaruskea
- lakanmusta selvärajaisin punaisin tai ruosteenruskein merkein

Ruskea, sininen ja muut niin sanotut erikoisvärit eivät kuulu Ruotsissa käytössä olevaan FCI:n rotumääritelmään. Jos pentua mainostetaan poikkeavan värisenä, kannattaa kysyä, minkä maan rotumääritelmään kasvattaja viittaa.

Koska kääpiöpinseri on pieni ja lyhytkarvainen, se saattaa tarvita apua lämpimänä pysymiseen Ruotsin talvisäässä. Sovita lenkin pituus koiran yksilöllisten tarpeiden mukaan, pidä se liikkeessä ja käytä kylmällä säällä hyvin istuvaa takkia, jos koira jännittyy, nostelee tassujaan, tärisee tai hakeutuu lämpimään. Kaikki koirat eivät tarvitse takkia samassa lämpötilassa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiöpinseri on tyypillisesti vilkas, temperamenttinen, itsevarma ja valpas. Se haluaa usein pysytellä perheensä lähellä, oppii nopeasti ja huomaa pienetkin muutokset ympäristössään. Näiden ominaisuuksien ansiosta rotua voi olla ilo kouluttaa, mutta ne voivat myös tehdä arjesta vaativaa: koira, joka oivaltaa nopeasti, miten palkkion saa, oppii pian myös sen, mitkä äänet, ovet ja liikkeet saavat ihmiset reagoimaan.

Vahtimisvietti on syytä ottaa vakavasti, mutta sitä ei kannata vahvistaa. Kääpiöpinseri saattaa ilmoittaa jonkun saapumisesta, mutta naapurien lähellä asuttaessa tavoitteena tulisi olla, että koira huomaa äänen ja rauhoittuu sen jälkeen uudelleen. Aloita rauhallinen harjoittelu ovikellon, vieraiden ja porraskäytävän äänten kanssa jo varhain. Palkitse hiljaisesta käytöksestä ennen kuin haukkuminen ehtii jatkua pitkään.

Ruotsalaiset käyttäytymisen arvioinnit antavat rodusta monipuolisemman kuvan kuin luonnehdinnat ”kova” tai ”itsepäinen”. Ruotsalaisen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavan BPH-kuvauksen tuloksissa arvioiduilla koirilla näkyy uteliaisuutta sekä kiinnostusta ruokaan ja omaan leluun. Monet näistä koirista olivat vähemmän kiinnostuneita tervehtimään vieraita tai leikkimään heidän kanssaan kuin tuttujen ihmisten kanssa. Tulokset koskevat osallistuneita koiria, eivät jokaista kääpiöpinseriä. Pentua valittaessa sen vanhempien ja lähisukulaisten arkikäytös on yleistä rotukuvausta tärkeämpää.

Pelkoa, aggressiivisuutta tai jatkuvaa stressiä ei pidä sivuuttaa toteamalla rodun olevan ”suuri koira pienessä koossa”. Tasapainoisella kääpiöpinserillä voi olla selkeät omat rajat, ja se voi olla pidättyväinen, mutta sen tulee pystyä palautumaan ja selviytymään arjesta.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiöpinseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, vauhti, maasto ja tekemisen sisältö merkitsevät enemmän kuin pelkkä aika. Rauhallinen haistelulenkki, muutama lyhyt koulutushetki ja leikki voivat antaa enemmän kuin yhtä pitkä mutta stressaava ulkoilu, jolla koira ei pääse tutkimaan ympäristöään.

Hyvään päivärytmiin kuuluvat:

- lenkit, joilla koira saa haistella ja liikkua vaihtelevissa ympäristöissä
- lyhyet harjoitukset, joissa opetellaan kontaktia, mukana kulkemista, luoksetuloa ja hihnakäytöstä
- hajuleikit, ongelmanratkaisu tai temput
- leikki, jolla on selkeä alku ja loppu
- häiriötön lepo ja rauhoittumisen harjoittelu

Kouluta lempeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset, selkeät tehtävät ja koiralle aidosti mieluisat palkkiot toimivat yleensä paremmin kuin jatkuva komentaminen tai kovat otteet. Rakenna luoksetuloa vaiheittain pitkän liinan avulla ja siirry vaikeampiin ympäristöihin vasta, kun harjoitus onnistuu rauhallisessa paikassa. Pidä koira hihnassa aina, kun liikenne, avoimet ovet tai aitaamaton alue voivat muuttaa yhden nopean virheen onnettomuudeksi.

Totuta pentu kynsien leikkaamiseen, suun ja hampaiden tarkistamiseen, valjaisiin, takkiin ja turvalliseen nostamiseen. Harjoitelkaa myös rauhallista olemista. Koira ei opi automaattisesti rauhoittumaan, jos sille tarjotaan aina lisää vauhdikasta tekemistä sen käydessä ylikierroksilla.

## Terveys

Kääpiöpinseriä pidetään melko terveenä rotuna, mutta Ruotsissa pennunostajien kannattaa kiinnittää erityistä huomiota polvilumpioihin, silmiin ja hampaisiin. Nämä ovat painopisteitä ruotsalaisen rotuyhdistyksen vuonna 2025 hyväksymässä jalostusstrategiassa.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Se voi aiheuttaa kipua tai ontumista. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostukseen käytettäville koirille tehdään yli 12 kuukauden iässä virallinen polvitutkimus, jonka tulos on terve ja joka on rekisteröity. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja tarkista, että ne on kirjattu rekisteriin, sen sijaan että luottaisit pelkkään suulliseen vakuutukseen.

Silmätutkimusta suositellaan ennen jalostuskäyttöä. Koiran tulee olla ensimmäisessä tutkimuksessa vähintään vuoden ikäinen, ja tutkimustuloksen tulisi astutushetkellä olla mieluiten enintään kolme vuotta vanha. Mahdolliset löydökset on arvioitava eläinlääketieteellisten jalostussuositusten perusteella, joten ”tutkittu” ei automaattisesti tarkoita, ettei löydöksiä ole.

Hammasterveydessä on selvästi parannettavaa. Rotuyhdistyksen terveyskyselyssä, johon saatiin 298 nimetöntä vastausta, 33 prosenttia ilmoitti hammaskiviongelmista ja 14 prosenttia parodontiitista eli hampaiden kiinnityskudossairaudesta. Koska luvut perustuvat omistajien omiin ilmoituksiin, ne eivät kerro ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Ne kuitenkin osoittavat, miksi hampaiden hoitoa ei pidä jättää vähälle huomiolle. Harjaa hampaat mieluiten päivittäin ja totuta koira käsittelyyn vähitellen. Tarkista hampaiden vaihtumisen aikaan, noin viiden–kuuden kuukauden iässä, etteivät paikoilleen jääneet maitohampaat haittaa pysyvän purennan kehittymistä.

Kysy kasvattajalta lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä, suvun hammasterveydestä sekä siitä, ovatko vanhemmat osallistuneet BPH- tai MH-luonnekuvaukseen. Mikään tutkimus ei voi taata täysin ongelmatonta koiraa, mutta dokumentoidut tulokset helpottavat riskien arviointia.

## Historia ja alkuperä

Kääpiöpinseri on saksalainen pinserirotu, jonka taustalla on käyttö rottakoirana ja vahtina. Se ei ole dobermannin pienempi versio. Samankaltaiset ääriviivat ja musta-punainen väritys ovat synnyttäneet tämän väärinkäsityksen, mutta rotumääritelmässä kääpiöpinseriä kuvataan pinserin pienoiskuvaksi.

Pienillä, sileäkarvaisilla pinserityyppisillä koirilla on Saksassa pitkät perinteet. Nykyisin tuntemamme rodun järjestelmällinen kehittäminen vauhdittui 1870-luvulla, ja Saksan pinserikerho perustettiin vuonna 1895. Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuoden 1900 tienoilla, ja vuonna 1925 saksalaiseen kantakirjaan kirjattiin noin 1 300 yksilöä.

Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1905. Nykyään rotu on pääasiassa seurakoira, mutta sen historia näkyy yhä valppaudessa, nopeudessa ja valmiudessa tutkia ympäristön pieniä liikkeitä.

## Arki kääpiöpinserin kanssa

Kääpiöpinseri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koko ei tee arjesta vaivatonta. Kerrostalossa erityisen tärkeitä ovat ääniin totuttelu, suunnitelmallinen tekeminen ja kyky rauhoittua. Piha voi helpottaa tarpeilla käymistä, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista eikä omistajan kanssa vietettyä aikaa.

Yksinolo on opeteltava taito, ja siinä on yksilöllisiä eroja. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aloita harjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa, kun pentu pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira voi pärjätä yksin muutaman tunnin, mutta kokonainen työpäivä poissa kotoa edellyttää muita järjestelyjä. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira haukkuu, ulvoo, kulkee levottomasti edestakaisin tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Rotu voi olla hyvä perhekoira, kun aikuinen ohjaa lasten ja koiran yhdessäoloa. Kääpiöpinseri on niin pieni, että se voi loukkaantua, jos se pudotetaan, sen päälle astutaan tai sitä nostetaan väärin. Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Lapsen ikää tärkeämpää on perheen kyky kunnioittaa koiran viestejä.

Muihin koiriin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Yhteiselo kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Jyrsijöiden, lintujen ja muiden hyvin pienten eläinten lähellä tarvitaan erityistä varovaisuutta, sillä rodun tausta rottakoirana vaikuttaa yhä sen käyttäytymiseen. Älä jätä niitä keskenään ilman turvallista erottelua.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin myynti-ilmoituksen tiedot. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt polvi- ja silmätutkimustulokset, kysy hammasterveydestä ja BPH- tai MH-kuvauksista ja tapaa mahdollisuuksien mukaan emä sekä muita aikuisia lähisukulaisia. Kysy kasvattajalta, miten hänen koiransa suhtautuvat vieraisiin, ääniin ja käsittelyyn sekä miten helposti ne rauhoittuvat uudelleen. Sopivin pentu ei välttämättä ole se, joka vaikuttaa viiden minuutin ajan rohkeimmalta, vaan se, jolla on hyvät edellytykset voida hyvin juuri sinun tarjoamassasi arjessa.

Kääpiöpinseri

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiöpinseri on pieni, neliömäinen ja lihaksikas kääpiökoira, jolla on lyhyt, sileä ja vain vähän karvaa pudottava turkki sekä korkea-askelinen liike. Se on energinen, rohkea ja valpas sekä hellä mutta itsenäinen seuralainen ja tehokas pieni vahtikoira. Se viihtyy parhaiten aktiivisten, koiransa kanssa innokkaasti puuhaavien omistajien seurassa.

Camalis

## Perustiedot

Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.

- **Koko:** voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- **Rodun asema:** Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- **Luonne:** eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- **Arjen tärkein kysymys:** onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?

## Ulkonäkö ja turkki

Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.

Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.

Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.

Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.

Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.

Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.

Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.

## Koulutus ja liikunta

Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.

Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.

## Terveys

Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.

Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.

Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.

## Historia ja alkuperä

Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.

Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.

Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.

## Arki biewerterrierin kanssa

Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.

Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.

Biewerterrieri

Deutscher Biewer Yorkshire Terrier Club (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Société Centrale Canine (France)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Biewerterrieri on pieni, kolmivärinen kääpiökokoinen seurakoira, jonka pitkä, silkkinen ja vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, leikkisä ja ihmisrakas koira sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa sekä lempeää koulutusta. Hyvällä hoidolla se voi elää noin 15-vuotiaaksi.

Stormbringer

## Perustiedot

Rhodesiankoira on suuri ja urheilullinen koira eteläisestä Afrikasta. Se tunnetaan etenkin selässä kulkevasta karvaharjanteesta, jonka karvat kasvavat vastakkaiseen suuntaan kuin muu turkki. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on runsaasti aikaa liikuntaan ja koulutukseen sekä valmiudet ohjata itsenäistä koiraa, jolla on metsästys- ja vartiointitausta.

- **Alkuperä:** eteläinen Afrikka. Rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Säkäkorkeus:** urosten ihannekorkeus on 63–69 cm ja narttujen 61–66 cm.
- **Ihannepaino:** rotumääritelmän mukaan uroksilla noin 36,5 kg ja nartuilla 32 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, tiheä ja sileä, väriltään vaalean vehnänvärisestä punavehnään.
- **Luonne:** ihanteena on arvokas ja älykäs koira, joka suhtautuu vieraisiin hieman pidättyvästi mutta ei ole aggressiivinen eikä arka.
- **Aktiivisuustaso:** korkea. Rhodesiankoira tarvitsee monipuolista liikuntaa, aivotyötä ja aikaa rauhoittumiseen.

Rotukuvaus ei ole lupaus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Vanhemmat, lähisukulaiset, kasvuympäristö ja koulutus kertovat enemmän juuri siitä pennusta, jota olet harkitsemassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rhodesiankoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas mutta samalla ketterä ja tasapainoinen, ei koskaan raskas tai kömpelö. Rotumääritelmässä urosten ihanteellinen säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino noin 36,5 kg, narttujen vastaavasti 61–66 cm ja noin 32 kg. Nämä ovat rodun ihanteita, eivät lupaus jokaisen koiran aikuiskoosta tai -painosta.

Selän karvaharjanne eli ridge on rodun tunnusmerkki. Sen tulee alkaa lapojen takaa, kaventua lonkkaluita kohti ja olla symmetrinen. Rotumääritelmä edellyttää kahta samanlaista, vastakkain sijaitsevaa karvapyörrettä eli kruunua. Väärä kruunujen määrä on ulkomuotovirhe, ja harjanteen puuttuminen on ulkomuotoarvostelussa hylkäävä virhe. Tämä ei määritä sitä, miten koira pärjää arjessa. Harjanteen ulkonäön arviointi ja dermoid sinus -tutkimus ovat eri asioita.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä, ei villava eikä silkkinen. Väri vaihtelee vaalean vehnänvärisestä punavehnään. Pieni määrä valkoista rinnassa ja varpaissa on sallittua, samoin tumma kuono ja tummat korvat. Runsas valkoinen väri ja liiallinen mustien karvojen määrä eivät ole toivottavia. Kirsu voi olla musta tai ruskea, ja silmien värin tulee sopia yhteen karvapeitteen ja kirsun värin kanssa.

Lyhyt turkki ei vaadi erityistä hoitoa. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, pidä kynnet sopivan pituisina ja tarkista iho, korvat ja tassut. Sovita hoito yksilön ja sen arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen rhodesiankoira on itsenäinen ja valpas sekä pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Pidättyväisyys tarkoittaa, että koira voi mieluummin pysytellä hieman etäällä; se ei ole sama asia kuin pelko. Rotumääritelmässä arkuutta tai aggressiivisuutta ei pidetä toivottavana. Rotuyhdistyksen käyttäytymisaineisto puolestaan osoittaa, että sosiaalinen varmuus, reaktiot ja palautuminen vaihtelevat yksilöittäin.

Rodulla on sekä metsästys- että vartiointitausta. Saaliskiinnostus, valppaus ja itsenäinen päätöksenteko voivat siksi näkyä arjessa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee koirasta toiseen. Vierailijat huomaava koira ei automaattisesti ole luotettava vahtikoira, eikä hiljaisuus käyttäytymiskuvauksessa takaa hiljaisuutta kotona.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten koira reagoi määritellyssä testitilanteessa. Se on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai jossa se hylätään. Lue koko tulos Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelusta ja kiinnitä erityistä huomiota sosiaaliseen varmuuteen, pelkoihin ja palautumiseen. Pyydä saada tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Niiden käyttäytyminen tavallisissa tilanteissa kertoo enemmän kuin ilmoituksen kuvaukset, kuten ”lapsiperheeseen sopiva” tai ”tasapainoinen”.

Rhodesiankoira voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rodun nimi ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiran on saatava syödä, nukkua ja vetäytyä rauhaan ilman häirintää. Valitse yksilö ja kasvattaja oman perheesi todellisen tilanteen mukaan sen sijaan, että luottaisit yleisluonteiseen kuvaukseen.

## Koulutus ja liikunta

Rhodesiankoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Hyvään arkeen kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, mahdollisuuksia vapaampaan liikkumiseen turvallisissa paikoissa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä vaativia tehtäviä sekä niiden jälkeen aikaa rauhoittumiseen.

Jäljestys, etsintäharjoitukset ja muut hajuaistiin perustuvat harrastukset tarjoavat rodun kyvyille mielekästä käyttöä. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä tulee kehittää vähitellen, etenkin kasvavalla nuorella koiralla. Sovita kuormitus koiran fyysisiin valmiuksiin, alustaan ja palautumiseen sen sijaan, että noudattaisit yksinkertaista ikään perustuvaa kaavaa.

Itsenäisyys ei tarkoita, ettei rotua voisi kouluttaa, mutta se korostaa motivaation ja selkeyden merkitystä. Palkitsemiseen perustuvat, vaihtelevat harjoitukset toimivat paremmin kuin pitkät toistosarjat tai kova vastakkainasettelu. Aloita kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu varhain. Jos koira pyrkii jahtaamaan luonnoneläimiä, käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös häiriöiden läsnä ollessa.

Tutustuta pentu ihmisiin, koiriin, paikkoihin ja ääniin tahdissa, jossa se pystyy yhä olemaan kontaktissa sinuun ja palautumaan kokemuksista. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkia vaan tuntea olonsa turvalliseksi arjen tilanteissa.

## Terveys

Ennen pennun ostamista keskeisiä tarkistettavia asioita ovat viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä dokumentoitu tutkimus pennun mahdollisen dermoid sinuksen varalta. Varmista, että jokainen tulos kuuluu oikealle koiralle, ja erota toisistaan Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen tiukemmat pentuvälitysehdot.

Ruotsin kennelliitto edellyttää rhodesiankoirapentueen rekisteröimiseksi, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkaniveldysplasialausunto ennen astutusta. Rodulla on myös erillinen vaatimus virallisesta kyynärniveldysplasialausunnosta. Säännön piiriin kuuluvia pohjoismaisia jalostuskoiria ei saa käyttää jalostukseen, jos niiden ED-aste on 2 tai 3 tai jos niillä on kliinisesti todettu tai leikkauksella hoidettu kyynärniveldysplasia. Pelkkä tuloksen olemassaolo ei tarkoita hyvää tulosta, joten tarkista itse lausunto ja kysy, miten yhdistelmä on suunniteltu.

Ruotsin rhodesiankoirayhdistyksen pentuvälitysehdot ovat näitä perusvaatimuksia tiukemmat. Niihin sisältyy vanhempien ikää, lonkka-arvosanoja ja yhdistelmiä, ED-astetta 0 sekä tiettyjen koirien käyttäytymisen dokumentointia koskevia ehtoja. Jos pentuetta ilmoitetaan pentuvälityksessä, selvitä, mitä ehtojen täyttyminen tarkoitti juuri kyseisen yhdistelmän kohdalla. Jos pentue ei ole välityksessä, kysy, mikä ehto jäi täyttymättä. Pelkkä mukanaolo tai puuttuminen ei kerro koko terveystilannetta.

Dermoid sinus, usein lyhennettynä DS, on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iho ja sen alaiset kudokset eivät eriydy kokonaan sikiönkehityksen aikana. Se voi muodostaa syvyydeltään vaihtelevan käytävän. Pennut tulee siksi tutkia huolellisesti sellaisen henkilön toimesta, jolla on siihen riittävä kokemus. Ostajalle tulee kertoa, kuka tutkimuksen teki ja mitä siitä kirjattiin.

Tutkimuksissa harjanteen aiheuttava geneettinen muutos on yhdistetty suurentuneeseen DS-riskiin, mutta harjannetta koskevalla geenitestillä ei voida diagnosoida dermoid sinusta. Rotuyhdistys korostaa, ettei DS:n geneettistä taustaa ole täysin selvitetty, eikä suosittele uudempaa kaupallista riskitestiä, jonka luotettavuudesta ei ole julkaistua validointitutkimusta. Ulkoisesti oikeanlainen harjanne ei siis koskaan korvaa pennun fyysistä tutkimusta.

Nuoruusiän myoklonisen epilepsian eli JME:n ja degeneratiivisen myelopatian eli DM:n kaltaisten sairauksien DNA-testejä ei tule pitää pakollisena vakiotestipakettina jokaiselle Ruotsissa tehtävälle yhdistelmälle. Rotuyhdistys suosittelee arvioimaan testien tarvetta sukulaisuussuhteiden ja tiedossa olevien tulosten perusteella. Kysy kasvattajalta, miksi tietty testi valittiin, mille koiralle tulos kuuluu ja miten se vaikutti yhdistelmän suunnitteluun. Tämä kertoo enemmän kuin yksilöimätön väite siitä, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pidä koira myös terveessä, toimintakykyä tukevassa kuntoluokassa. Seuraa ajan mittaan painoa, vyötäröä, kylkiluiden tunnusteltavuutta ja kestävyyttä. Anna eläinlääkärin arvioida muutokset ja oireet sen sijaan, että tekisit päätelmiä yleisen sairausluettelon perusteella.

## Historia ja alkuperä

Rhodesiankoira kehittyi eteläisessä Afrikassa, ja se on ainoa sieltä lähtöisin oleva kansainvälisesti tunnustettu koirarotu. Kapmaan siirtokunnassa varhaisten uudisasukkaiden koiria risteytettiin paikallisten, puolikesyjen ja selkäharjanteellisten metsästyskoirien kanssa. Virallinen rotuhistoria ei anna tyhjentävää luetteloa kaikista nykyrodun taustalla olevista eurooppalaisista roduista, joten tarkat risteytysreseptit ovat arvailua.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus toi sille nimityksen ”leijonakoira”, mutta ilmaus kaipaa taustoitusta. Koirien tehtävänä oli jäljittää riistaa, etenkin leijonia, ja ketteryytensä avulla pitää eläin aloillaan turvallisen välimatkan päästä metsästäjän saapumiseen asti. Ne työskentelivät usein pareittain tai kolmen koiran ryhmissä. Niiden tehtävänä ei ollut tappaa leijonaa omin voimin.

F.R. Barnes laati ensimmäisen rotumääritelmän Bulawayossa silloisessa Rhodesiassa vuonna 1922 käyttäen mallina dalmatiankoiran rotumääritelmää. Etelä-Afrikan kenneljärjestö hyväksyi sen vuonna 1926. Nykyisestä rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe, ja se kuvaa edelleen nopeaa, toimintakykyistä ja kestävää koiraa, ei raskasrakenteista.

## Arki rhodesiankoiran kanssa

Rhodesiankoira sopii parhaiten kotiin, jossa sille voidaan tarjota läheistä yhdessäoloa, päivittäistä tekemistä, johdonmukaista koulutusta ja riittävästi mahdollisuuksia levätä rauhassa. Asunnon koko ei yksin ratkaise kodin sopivuutta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona ja se pystyy rentoutumaan sisällä. Suuri piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä eikä yhteistyötä omistajan kanssa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, eikä pentua saa jättää yksin ennen kuin se on siihen valmis. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista yksinolohetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Kaikille aikuisille sopivaa rotukohtaista tuntirajaa ei ole. Suunnittele yksinolot oman koirasi mukaan ja järjestä apua, jos koira ahdistuu, ääntelee, tuhoaa paikkoja tai sen on vaikea rauhoittua.

Se, voiko rhodesiankoira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensikohtaamiset hallittuina, tarjoa jokaiselle eläimelle oma turvallinen tila ja estä jahtaaminen. Kissan kanssa kasvanut pentu voi oppia hyvät toimintatavat, mutta se ei ennusta varmasti, miten koira suhtautuu vieraisiin pieneläimiin ulkona.

Ennen ostopäätöstä seuraavat tarkistukset ovat yleisiä lupauksia arvokkaampia:

- varmista vanhempien henkilöllisyys sekä viralliset HD- ja ED-tulokset SKK:n Avelsdata-palvelusta;
- kysy, täyttääkö pentue rotuyhdistyksen pentuvälitysehdot ja mitä mahdolliset poikkeukset tarkoittavat;
- pyydä dokumentti pennun dermoid sinus -tutkimuksesta;
- lue vanhempien ja lähisukulaisten BPH-tuloksia kuvauksina, älä pistemäärinä;
- kysy, miksi mahdolliset DNA-testit tehtiin ja miten tulokset vaikuttivat yhdistelmän suunnitteluun;
- tapaa aikuisia sukulaisia ja arvioi niiden varmuutta, palautumista, saaliskiinnostusta ja kykyä rauhoittua arjessa;
- arvioi rehellisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa koulutukseen, liikuntaan, päiväaikaiseen hoitoon ja asteittaiseen yksinoloharjoitteluun.

Sopivan koiran ei tule vain vastata rotumääritelmää. Sen tulee olla lähtöisin vanhemmista, joiden terveystiedot on dokumentoitu hyvin, ja sen ominaisuuksien tulee sopia elämään, jonka voit sille tarjota.

Rhodesiankoira

Verein für Deutsche Doggen (Germany)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Rhodesian Ridgeback Club of Great Britain

Rhodesiankoira on voimakas ja urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka tunnusmerkki on selässä vastakarvaan kasvava karvaharjanne. Se on perheelleen uskollinen ja hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Rotu tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se sopii aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle.

En liten familjär kennel mitt i Skåne som föder upp en kull med några års mellanrum. För oss är det viktigt med att hinna utvärdera hälsa och mentalitet mellan våra kullar.

Vackra Vilda

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Mollipom

## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

The Kennel Club (United Kingdom)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

Välkommen till Vårsångens Kennel!

Vi är en liten, aktiv kennel som föder upp Flatcoated Retriever i hemmiljö.
Vår ambition är att föda upp friska, trygga och sociala familjehundar med fokus på Dual Purpose – det vill säga både som trevliga sällskapshundar och aktiva arbetskamrater i jakt och träning.

Christina Fredriksson
Vårsångens Kennel
0705380429
christinafredriksson@telia.com

Vårsångens

Milo

## Perustiedot

Bokseri on seurallinen, energinen ja fyysisesti voimakas käyttökoira, joka viihtyy saadessaan osallistua aktiivisesti perheen elämään. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää päivittäin aikaa yhteiseen liikuntaan, koulutukseen ja leikkiin sekä nauttii ilmeikkäästä, oma-aloitteisesta ja vahvasti seuraa kaipaavasta koirasta.

- **Alkuperä:** Saksa
- **Käyttötarkoitus:** käyttö-, seura- ja vahtikoira
- **Koko:** urokset 57–63 cm ja noin 30 kg; nartut 53–59 cm ja noin 25 kg
- **Karvapeite:** hyvin lyhyt, keltainen tai juovikas, musta maski; valkoisia merkkejä voi esiintyä
- **Aktiivisuus:** suuri; tarvitsee sekä liikuntaa että mielekkäitä tehtäviä
- **Elinikä:** suuntaa antavasti noin 9–11 vuotta

Olennaista ei ole se, pidätkö bokserin ulkonäöstä, vaan se, haluatko elää vilkkaan, voimakkaan ja ohjausta tarvitsevan koiran kanssa. Aktiivisessa kodissa bokseri voi olla läheinen, leikkisä ja yhteistyöhaluinen kumppani. Rauhallista ja itsenäistä koiraa etsivälle se ei ole yhtä sopiva valinta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Bokseri on keskikokoinen, tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen koira, jolla on vahva luusto ja selvästi erottuvat lihakset. Sen tulee näyttää urheilulliselta, ei raskaalta tai kömpelöltä. Rodun tunnusomaiseen päähän kuuluvat leveä kuono, musta maski ja rodunmukainen alapurenta. Kuono on lyhyt, mutta sen mittasuhteiden tulee olla tasapainoiset ja sierainten avoimet. Äärimmäisen lyhyt kuono ei ole tavoite.

Urosten säkäkorkeus on tavallisesti 57–63 cm ja paino noin 30 kg. Narttujen säkäkorkeus on 53–59 cm ja paino noin 25 kg. Tämän kokoisen koiran hihnassa vetäminen, ihmisiä vasten hyppiminen ja riehakkaat tervehdykset voivat olla vaikeasti hallittavia, jos koulutusta lykätään.

Karva on lyhyttä, kovaa, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pohjaväri on erisävyinen keltainen tai juovikas, ja koiralla on aina musta maski. Pieniä valkoisia merkkejä voi esiintyä. Myös kokonaan tai pääosin valkoisia koiria syntyy, mutta valkoinen ei ole rotumääritelmän hyväksymä väri. Koiraa valittaessa terveys ja luonne ovat värimerkkejä tärkeämpiä.

Turkinhoito on helppoa. Harjaa koiraa runsaamman karvanlähdön aikaan, pese se tarvittaessa ja pyyhi tassut märkien lenkkien jälkeen. Lyhyen karvan ansiosta iho on helppo tarkastaa. Tarkkaile punoitusta, kutinaa, haavaumia ja uusia patteja. Tarkasta säännöllisesti myös korvat, kynnet ja hampaat. Leikkaa kynnet niiden kasvaessa liian pitkiksi ja vie koira eläinlääkärin arvioon, jos iho- tai korvaongelmat jatkuvat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Tyypillinen bokseri on seurallinen, valpas, utelias ja leikkisä. Se hakeutuu ihmisten lähelle ja haluaa olla siellä, missä perhekin on, mutta säilyttää samalla käyttökoiran valppauden ja itsevarmuuden. Monen bokserin leikkityyli pysyy nuorekkaana ja fyysisenä pitkälle aikuisikään.

Bokseri voi sopia erittäin hyvin aktiiviseen lapsiperheeseen, mutta rodun maine lapsiystävällisenä ei koskaan takaa yksittäisen koiran käytöstä. Bokseri on voimakas, nopea ja innostuessaan usein riehakas. Se voi vahingossa kaataa pienen lapsen, ja aikuisen on aina valvottava koiran ja lapsen yhteistä leikkiä. Opeta jo pennulle rauhallinen tervehtiminen, omalle pedille tai matolle asettuminen ja leikin lopettaminen.

Suhtautuminen muihin koiriin vaihtelee. Ruotsin kennelliitto toteaa, että rodussa esiintyy aggressiivisuutta muita koiria kohtaan, ja joillekin bokserinomistajille koirakohtaamiset ovat arjen haaste. Tämä ei tarkoita, että bokserit olisivat yleisesti epäsosiaalisia. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että hallittuun totuttamiseen muihin koiriin, hihnakäytökseen ja kykyyn irrottaa huomio muista koirista on syytä panostaa. Valitse leikkikaverit yksilön ja sen leikkityylin mukaan: bokserin fyysinen leikki voi olla pienille tai varovaisille koirille liian rajua.

Osa boksereista suhtautuu vieraisiin avoimesti, osa pidättyväisemmin. Varhainen ja harkittu sosiaalistaminen tutustuttaa koiran erilaisiin ihmisiin, paikkoihin, alustoihin ja arjen ääniin ilman, että jokaisen kohtaamisen tarvitsee johtaa tervehtimiseen. Tavoitteena on itsevarma koira, joka pystyy suhtautumaan ympäristöönsä neutraalisti silloin, kun tilanne sitä vaatii.

## Koulutus ja liikunta

Bokseri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä. Pelkät lyhyet tarpeidentekolenkit eivät riitä terveelle aikuiselle koiralle, mutta kaikille ei sovi sama ajallinen liikuntatavoite. Kuormitus tulee sovittaa ikään, kuntoon, lämpötilaan, hengitykseen ja terveydentilaan. Hyvään viikkoon kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, leikkiä sekä esimerkiksi jäljestystä, etsintätehtäviä, tottelevaisuuskoulutusta tai muita koiraurheilulajeja.

Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Palkitse käytöstä, jota haluat nähdä useammin, ruoalla, leikillä tai yhdessäololla ja suunnittele harjoitukset niin, että koira voi onnistua. Kovia tai pelotteluun perustuvia menetelmiä ei tarvita. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset sopivat usein vilkkaalle koiralle, mutta tärkeintä ovat vaihtelu ja selkeä päivärytmi.

Panosta taitoihin, jotka helpottavat arkea voimakkaan koiran kanssa:

- kävely löysällä hihnalla
- luoksetulo kutsusta ja leikin lopettaminen pyynnöstä
- koirien ja ihmisten ohittaminen ohjaajaan keskittyen
- tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa
- tavaroiden jättäminen rauhaan ja odottaminen ovilla
- siirtyminen toiminnasta lepoon omalle paikalle

Hihnakävely, luoksetulo, koirakohtaamiset ja riehakkaat tervehdykset nousivat toistuvasti esiin Ruotsin bokseriyhdistyksen vuoden 2025 omistajakyselyssä. Pentu- tai nuorten koirien kurssista voi siksi olla hyötyä jo varhaisessa vaiheessa. Sovita liikunta kasvavan koiran tarpeisiin ja lisää sen kestoa ja rasittavuutta vähitellen sen sijaan, että veisit nuoren koiran suoraan juoksu- tai pyörälenkeille.

## Terveys

Kun valitset bokseria ja kasvattajaa, perehdy terveystaustoihin huolellisesti. Rodussa esiintyy muun muassa lonkkaniveldysplasiaa, spondyloosia, munuaisdysplasiaa, vanhempien koirien polviongelmia sekä ihosairauksia ja allergioita. Myös sydänsairaudet ja kasvaimet ovat tärkeitä osa-alueita rodun terveysohjelmassa. Ruotsalaisessa vakuutettuja koiria koskevassa tutkimuksessa boksereilla todettiin myös selvästi suurentunut syöttösolukasvainten riski.

Bokseri on lyhytkuonoinen, mutta kaikilla boksereilla ei ole lyhytkuonoisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Selviä hengitysääniä, työlästä hengitystä, heikkoa palautumista tai huonoa lämmönsietoa ei silti pidä sivuuttaa rodulle normaaleina ominaisuuksina. Bokseri kuuluu rotuihin, joita koskevissa erityisissä näyttelyohjeissa kiinnitetään huomiota hengitykseen, kuonon pituuteen ja ihoon. Toukokuusta 2026 lähtien bokserit ovat Ruotsissa voineet osallistua myös standardoituun RFG-S-hengitysarviointiin. Testi voi antaa lisätietoa koiran hengityksestä, mutta se ei ole bokserin yleinen pakollinen jalostusvaatimus.

Pyydä kasvattajaa selittämään tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”:

- Tarkasta vanhempien viralliset lonkkatulokset ja kysy suunnitellun pentueen HD-indeksistä. Ruotsin bokseriyhdistyksen jalostusstrategiassa viitataan Ruotsin kennelliiton suositukseen, jonka mukaan pentueen arvioidun indeksin tulisi olla yli 100.
- Tutustu vanhempien MH-luonnekuvaustuloksiin ja kysy, miten lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa.
- Pyydä tietoa sydäntutkimuksesta. Rotuyhdistys suosittelee molemmille vanhemmille erikoiseläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua tai Doppler-/ultraäänitutkimusta.
- Pyydä tietoa yli 24 kuukauden iässä otetuista spondyloosiröntgenkuvista rotuyhdistyksen suosituksen mukaisesti.
- Kysy, onko koirille tehty RFG-S-arviointi, ja kuuntele itse niiden hengitystä levossa ja kevyen liikunnan jälkeen.
- Kysy kasvattajalta lähisukulaisten syövistä, munuaissairauksista, iho- ja polviongelmista sekä eliniästä.

Pidä koira hoikkana ja kohota sen kuntoa vähitellen. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, poikkeavasti lisääntynyttä juomista tai virtsaamista, uusia tai muuttuvia patteja tai selviä hengitysvaikeuksia. Varhaiset tutkimukset eivät poista perinnöllistä riskiä, mutta ne parantavat mahdollisuutta havaita ongelma ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Bokseri kehitettiin Saksassa paikallisista koiratyypeistä 1800-luvulla. Sen lähin dokumentoitu esi-isä on brabantinbullenbeisser, saksalainen bulldoggityyppinen metsästäjien apuna työskennellyt koira. Sen tehtävänä oli tarttua sitä kohti ajettuun riistaan ja pitää se paikallaan metsästäjän saapumiseen asti. Tämä selittää leveän kuonon ja voimakkaiden leukojen merkityksen.

Nykyaikaisesta bokserista tuli monipuolinen käyttö-, vahti- ja seurakoira. Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1902. Bokseri-nimen alkuperää ei ole varmuudella selvitetty, joten selitystä, jonka mukaan nimi johtuu koiran tavasta käyttää etutassujaan leikkiessä, on pidettävä tarinana eikä todennettuna tietona.

Rodun tausta näkyy edelleen sen työskentelyinnossa, valppaudessa ja yhteistyöhalussa. Nykybokserin ei tarvitse harrastaa mitään tiettyä lajia, mutta sille on hyväksi ratkoa säännöllisesti tehtäviä yhdessä ohjaajansa kanssa.

## Arki bokserin kanssa

Bokseri voi asua kerrostalossa, rivitalossa tai omakotitalossa. Arjen järjestelyt ovat asunnon neliömäärää tärkeämpiä. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Sisällä koiran täytyy oppia rauhoittumaan. Muuten perhe voi huomata elävänsä suuren, jatkuvasti kierroksilla käyvän koiran kanssa, joka keksii itselleen koko ajan tekemistä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Ruotsin kennelliiton mukaan joillakin boksereilla on vaikeuksia jäädä yksin, joten pitkien työpäivien ajaksi on hyvä järjestää koiranhoitaja tai muuta apua. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan aikuiset koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kuusi tuntia on ohjeessa mainittu ulkoiluväli, ei tae siitä, että jokainen bokseri viihtyisi yksin niin pitkään.

Ota myös sää huomioon. Bokserin lyhyt turkki suojaa kylmältä vain vähän, ja lyhyt kuono edellyttää erityistä varovaisuutta kuumalla säällä. BOASista kärsivien koirien voi olla vaikeampi säädellä ruumiinlämpöään. Ajoita rasittavampi liikunta hellepäivän viileämpiin hetkiin, tarjoa vettä ja varjoa ja lopeta liikunta, jos hengitys tai palautuminen poikkeaa tavallisesta. Kun arvioit koiran takin tarvetta kylmällä säällä, tarkkaile sen liikkumista, turkin märkyyttä ja mahdollisia epämukavuuden merkkejä.

Bokseri sopii parhaiten perheeseen, joka voi vastata myöntävästi neljään kysymykseen: Haluammeko tarjota koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö opettamaan rauhallista käytöstä ja arjen taitoja johdonmukaisesti? Onko meillä toimiva, pitkäjänteinen suunnitelma yksinoloa varten? Olemmeko valmiita perehtymään terveyteen ja hengitykseen yhtä huolellisesti kuin luonteeseen ja ulkonäköön? Jos vastaus on kyllä, rodun energia, huumorintaju ja voimakas läheisyyden tarve voivat olla sen suurimpia vahvuuksia yhteisessä arjessa.

Bokseri

The Boxer Club UK

Boxer Klub e.V. Germany

Svenska Boxerklubben (Swedish Boxer Club)

Bokseri on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen koira, jolla on lyhyt turkki ja ilmeikäs, leveä pää. Se on eloisa, leikkisä ja ihmisrakas, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein lempeä lapsia kohtaan. Energisenä ja suojelunhaluisena koirana se tarvitsee johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja virikkeitä.

Typhoon's

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

En liten familjekennel där taxarna är med oss oavsett om vi är i skogen med bössa/svampkorg eller hemma i tv-soffan. Vi föder upp korthåriga normal- och dvärgtaxar. Viktigt för oss är god mentalitet, god exteriör och friska, aktiva och välmående hundar. Vi finns i Skåne och västra Blekinge.

Go All In

## Perustiedot

Akita on suuri japanilainen pystykorva, jota pidetään nykyisin pääasiassa seurakoirana. Se on itsenäinen, tarkkaavainen ja kotona usein rauhallinen, mutta tarvitsee omistajan, joka kouluttaa kärsivällisesti ja osaa hallita voimakasta koiraa ihmisten ja muiden eläinten seurassa.

- **Alkuperämaa:** Japani
- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus:** urokset 67 cm ja nartut 61 cm, sallittu poikkeama kumpaankin suuntaan 3 cm
- **Paino:** FCI:n rotumääritelmässä ei määritellä virallista painoa
- **Karvapeite:** suora, karhea peitinkarva ja pehmeä, tiheä pohjavilla
- **Tavallisia harrastuksia ja aktiviteetteja:** seurakoirana toimiminen, näyttelyt, jäljestys, hajutyöskentely ja muu arjen virikkeistäminen

Akita ja amerikanakita ovat eri rotuja. Japanilainen akita on kevytrakenteisempi ja selvemmin pystykorvatyyppinen, ja sillä hyväksyttyjen värien kirjo on suppeampi. Amerikanakita on raskasrakenteisempi, ja sillä on oma rotumääritelmänsä. Siksi tiedot, terveystulokset ja sukutaulut on aina tarkistettava oikean rodun mukaan.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä koiraa ja on valmis suunnittelemaan huolellisesti koirakohtaamiset, luoksetuloharjoittelun ja varhaisen tutustumisen erilaisiin arkiympäristöihin. Se on harvoin oikea valinta, jos toiveena on kaikkia innokkaasti tervehtivä koira, joka toistaa mielellään samaa harjoitusta lukuisia kertoja.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Akitan tulee olla suuri, vankka ja tasapainoinen koira, jolla on pystyt korvat ja paksu, tiukasti selän päälle kiertyvä häntä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on uroksilla 67 cm ja nartuilla 61 cm, ja sallittu poikkeama on 3 cm kumpaankin suuntaan. Painoa ei määritellä, joten muualla esitettyjä painolukuja ei pidä pitää rodun virallisena painovälinä.

Hyväksytyt värit ovat punainen, seesami, juovikas eli brindle ja valkoinen. Seesami tarkoittaa punaista karvaa, jossa on mustat kärjet. Kaikissa muissa väreissä paitsi valkoisessa tulee olla **urajiro**: vaaleaa karvaa muun muassa kuonon sivuilla, poskissa, rungon ja hännän alapuolella sekä raajojen sisäpinnoilla. Musta maski ja valkoisella pohjalla olevat värilaikut eivät kuulu japanilaisen akitan rotumääritelmään. Amerikanakitalla tällaisia värityksiä voi esiintyä, mikä on yksi lisäsyy pitää rodut erillään.

Karvapeite koostuu karheasta, suorasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Karva on hieman pidempää sään ja lantion kohdalla ja pisintä hännässä. Akitalta irtoaa tavallisesti runsaasti pohjavillaa noin kahdesti vuodessa. Näinä aikoina turkki on kammattava perusteellisesti ja riittävän usein, jotta irtoava pohjavilla ei pääse pakkautumaan. Karvanlähtöaikojen välillä harjaustiheys sovitetaan koiran turkin tarpeisiin, ja koira pestään tarvittaessa.

Totuta koira jo pentuna rauhallisesti ja myönteisten kokemusten avulla harjaukseen, kynsien leikkaamiseen, hampaiden tarkastamiseen sekä tassujen, korvien ja ihon tutkimiseen. Tämä on erityisen hyödyllistä suuren ja itsenäisen koiran kanssa: palkitsemiseen ja koiran yhteistyöhön perustuva käsittely helpottaa sekä arjen hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja käyttäytyminen

Akitaa kuvaillaan tyynen arvokkaaksi, uskolliseksi ja vastaanottavaiseksi mutta myös itsevarmaksi ja itsenäiseksi. Tämä ei tarkoita, että kaikki yksilöt käyttäytyisivät samalla tavalla. Jalostus, varhaiset kokemukset, koulutus ja koiran oma persoonallisuus vaikuttavat kaikki siihen, miten se suhtautuu ihmisiin ja eläimiin.

Monet akitat kiintyvät vahvasti perheeseensä ja seuraavat mielellään kodin tapahtumia. Vieraita kohtaan koira voi olla pidättyväinen. Tavoitteena ei tarvitse olla se, että koira hyväksyy kaikkien silittelyn, vaan se, että se osaa olla rauhallisesti ja turvallisesti vieraiden, ohikulkijoiden ja uusien ympäristöjen keskellä.

Ruotsin Kennelliitto huomauttaa, että rodulla voi olla vaikeuksia tulla toimeen muiden koirien, erityisesti samaa sukupuolta olevien, kanssa. Tähän kannattaa suhtautua ennakoitavana riskinä, ei jokaista akitaa koskevana varmuutena. Järjestä tutustumiset hallitusti, älä pakota koiraa tervehtimään ja opettele tunnistamaan jännittymisen varhaiset merkit. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat molempia sukupuolia oleviin koiriin.

Rodun metsästys- ja vahtikoiratausta tarkoittaa myös sitä, että turvallisuus pieneläinten seurassa ja mahdollisuus vapaana ulkoiluun on arvioitava yksilöllisesti. Kissan kanssa kasvanut akita voi elää sopuisasti juuri kyseisen kissan kanssa, mutta se ei kerro, miten koira reagoi ulkona juoksevaan eläimeen. Käytä talutinta tai pitkää liinaa, kunnes luoksetulon toimivuus on kunnolla testattu kaikissa ympäristöissä, joissa koiraa aiotaan pitää vapaana.

Akita voi elää lapsiperheessä, mutta rotu ei takaa turvallisuutta. Vastuullisen aikuisen on aina valvottava pienten lasten ja minkä tahansa koiran yhdessäoloa, ja koiralla tulee olla rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Koska aikuinen akita on suuri ja voimakas, myös ulkoilutuksen ja haastavien koirakohtaamisten on oltava aikuisen vastuulla.

## Koulutus ja liikunta

Akita tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, viralliseen suositukseen perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu koiran iästä, terveydestä ja kunnosta sekä liikunnan rasittavuudesta. Lenkkien lisäksi koiralle tulee tarjota tehtäviä, joissa se saa käyttää päätään ja nenäänsä.

Jäljestys, hajutyöskentely ja vaihtelevat lenkit sopivat rodun tunnettuun kiinnostukseen hajuja ja jälkiä kohtaan. Myös tottelevaisuusharjoittelu ja agility voivat sopia, kun ne mukautetaan yksilölle. Ruotsin Kennelliitto toteaa, että akitat voivat kyllästyä toistuvaan harjoitteluun. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, joista koira saa sille mieluisan palkkion, toimivatkin usein paremmin kuin lukuisat mekaaniset toistot.

Kouluta turvallisesti, johdonmukaisesti ja myönteisin menetelmin. Palkitse toivottu käytös ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Kovat fyysiset rangaistukset eivät poista koiran itsenäistä ajattelua, ja ne voivat heikentää luottamusta. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin taitoihin:

- oma-aloitteinen kontaktin ottaminen ja löysällä hihnalla kulkeminen
- muiden koirien rauhallinen ohittaminen ja etäisyyden lisääminen tarvittaessa
- luoksetulo ensin häiriöttömissä paikoissa ja myöhemmin pitkän liinan turvin
- hyvin harjoiteltu omalle paikalle rauhoittuminen vieraiden saapuessa
- yhteistyöhön perustuva tassujen, suun, korvien ja turkin käsittely

Turvallisesti aidattu alue on paras paikka vapaaseen liikkumiseen, kunnes luoksetulo toimii myös häiriöiden keskellä. Hyvin koulutettukin akita voi tehdä itsenäisiä päätöksiä. Vapaana pitämisen tulee siksi perustua kyseisen koiran käytökseen ja paikan riskeihin, ei rodun yleiskuvaukseen.

## Terveys

Akitaa pidetään yleisesti suhteellisen terveenä rotuna, mutta Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa autoimmuunisairaudet, lonkkaniveldysplasia ja silmäsairaudet nostetaan seurattaviksi asioiksi. Harkittu pennun hankinta edellyttääkin sekä kirjattuihin terveystutkimustuloksiin tutustumista että avointa tietoa suvussa esiintyvistä sairauksista.

Erityistä huomiota kiinnitetään kahteen sairauteen: sebaceous adenitis -sairauteen eli **SA:han** sekä Vogt–Koyanagi–Haradan oireyhtymän kaltaiseen sairauteen, jota koirilla kutsutaan usein nimillä **VKH** tai **UDS**. SA on talirauhasia vaurioittava tulehdussairaus, joka voi aiheuttaa iho- ja turkkiongelmia. VKH/UDS voi aiheuttaa pigmentin häviämistä ja vakavia silmäongelmia. Rotuyhdistyksen vuosia 2000–2020 koskevassa selvityksessä näitä sairauksia raportoitiin pienellä määrällä ruotsalaisia akitoja, mutta lukuja ei pidä tulkita nykyistä sairastumisriskiä kuvaaviksi prosenttiosuuksiksi. Yhdistyksen strategian mukaan SA- tai VKH-diagnoosin saaneita koiria ei tule käyttää jalostukseen, ja myös niiden sukulaisten terveys on otettava huomioon.

Lonkkien osalta on tärkeää erottaa toisistaan sääntö ja suositus. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen kuin akitapentue voidaan rekisteröidä. Vaatimus tarkoittaa, että tuloksen on oltava kirjattu. Se ei itsessään tarkoita, että jokaisen sallitun yhdistelmän molemmilla vanhemmilla olisi A- tai B-lonkat. Rotuyhdistyksen jalostusstrategia menee pidemmälle ja toteaa, ettei D- tai E-lonkkaisia koiria tule käyttää jalostukseen.

Silmätutkimus ei ole akitan rekisteröinnin edellytys Ruotsin vuoden 2026 sääntöjen mukaan. Rotuyhdistys kuvaa tutkimusta vapaaehtoiseksi mutta toivottavaksi jossakin vaiheessa jalostukseen aiotun koiran elämää. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa arvokasta tietoa kasvattajia vertailtaessa.

Pyydä kasvattajaa näyttämään ja selittämään:

- molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä
- onko vanhemmille tehty silmätutkimukset ja millaisia tuloksia lähisukulaisista on tiedossa
- onko lähisukulaisilla esiintynyt SA:ta, VKH/UDS:ää tai muita diagnosoituja iho- tai silmäsairauksia
- miten terveys, luonne ja geneettinen monimuotoisuus on sovitettu yhteen suunnitellussa yhdistelmässä

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla on pitkittyviä ihomuutoksia, huomattavaa karvanlähtöä, pigmentin häviämistä, silmäkipua, silmien punoitusta tai äkillisiä näkömuutoksia. Näillä oireilla voi olla useita syitä, eikä niitä voi arvioida turvallisesti pelkän rodun tai verkkotietojen perusteella.

## Historia ja alkuperä

Akita on kotoisin Japanista, ja se on saanut nimensä Akitan alueesta. FCI:n historiaosuudessa akita matagia kuvataan keskikokoiseksi karhunmetsästyskoiraksi. Vuodesta 1603 lähtien näitä koiria käytettiin myös koiratappeluissa, ja vuodesta 1868 alkaen niitä risteytettiin tosien ja mastiffien kanssa. Koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, ja vuonna 1931 yhdeksän erinomaista akitaa nimettiin Japanissa luonnonmuistomerkeiksi.

Toinen maailmansota koetteli rotua ankarasti. Sen jälkeen jäljellä oli kolme erilaista tyyppiä: matagiakitat, taisteluakitat ja koirat, joilla oli saksanpaimenkoirataustaa. Japanilaiset kasvattajat ryhtyivät palauttamaan alkuperäistä pystykorvatyyppiä käyttämällä jalostuksessa matagiakitoja ja vähentämällä ulkomaisten rotujen vaikutusta. Tämä työ muovasi nykyisen japanilaisen akitan.

Amerikkalainen linja kehittyi toiseen suuntaan. Sodan jälkeisen raskasrakenteisemman tyypin koiria vietiin Yhdysvaltoihin, jossa amerikanakita kehittyi. Ruotsissa kanta jaettiin vuonna 2000, ja rodun jalostusstrategian mukaan nykyinen ruotsalainen akitajalostus perustuu japanilaisiin linjoihin. Akita ja amerikanakita eivät siis ole saman koiran kaksi nimeä, vaan erillisiä rotuja, joilla on omat rotumääritelmänsä.

## Arki akitan kanssa

Akita voi asua kerrostaloasunnossa, kun sen arkeen kuuluu riittävästi ulkoilua, sopivaa tekemistä ja häiriötön lepopaikka. Pelkkä asunnon koko ei ratkaise arjen toimivuutta. Tärkeämpää on, että suuri koira pystyy kulkemaan rauhallisesti yhteisissä sisäänkäynneissä ja ahtaissa tiloissa, koirakohtaamiset ovat hallittavissa ja lähistöltä löytyy hyviä ulkoilupaikkoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Itsevarma aikuinen koira, joka on huolellisesti opetettu olemaan yksin, pärjää usein muutaman tunnin, mutta pentua ei voi jättää yksin samalla tavalla. Edistyminen on yksilöllistä. Älä pidennä yksinoloaikaa, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Järjestä koiranhoitaja, koirapäiväkoti tai muu ratkaisu, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Jos kodissa on muita koiria, huomioi niiden sukupuoli, kunkin yksilön suhtautuminen muihin koiriin ja mahdollisuus pitää koirat tarvittaessa erillään. Ruoki ne erikseen ja anna erityisen mieluisat puruherkut erillään, jos kilpailu aiheuttaa huolta. Tarjoa myös useita rauhallisia lepopaikkoja. Kissoihin ja pieneläimiin tutustuminen on järjestettävä hallitusti, ja eläimet on voitava erottaa toisistaan portilla tai ovella. Aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät tee kaikista tulevista tilanteista riskittömiä.

Ennen pennun ostamista tapaa kasvattajan linjoista peräisin olevia aikuisia koiria ja pyydä konkreettisia esimerkkejä yleisten rotukuvausten sijaan. Kysy, miten koirat selviytyvät koirakohtaamisista, vieraista, käsittelystä, yksinolosta ja uusista paikoista. Peilaa vastauksia omaan arkeesi: kuka huolehtii ulkoilutuksesta, miten vieraiden käyminen järjestetään, missä koira saa levätä ja mitä tehdään, jos sitä ei voi pitää vapaana tai yhdessä perheen toisen koiran kanssa? Tällainen pohdinta kertoo yhteensopivuudesta enemmän kuin akitan kuvaileminen vain uskolliseksi, rauhalliseksi tai itsenäiseksi.

Akita

American Kennel Club (AKC) - Akita Breed Overview

Akita on suuri ja voimakas japanilainen pystykorvarotu, jolla on leveä pää, kippura häntä ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, josta irtoaa runsaasti karvaa. Se on rauhallinen, itsenäinen ja vieraita kohtaan pidättyväinen, mutta perheelleen syvästi uskollinen ja luontainen vahti. Älykkäänä mutta vahvatahtoisena koirana se sopii parhaiten kokeneelle ja johdonmukaiselle omistajalle.

Petit basset griffon vendéen

Norsk Kennel Klub (Norway)

petit basset griffon vendéen: pieni ja vankkarakenteinen ranskalainen ajokoira, jolla on karkea, pörröinen turkki sekä tuuheat kulmakarvat ja parta. Iloinen, seurallinen ja hassutteleva, mutta myös itsenäinen, äänekäs ja vahvatahtoinen. Tarvitsee runsaasti liikuntaa, kärsivällistä ja palkitsevaa koulutusta sekä voimakkaan metsästysviettinsä vuoksi turvallisesti aidatun pihan.

En liten kennel i hemma miljö som föder upp SKK reggade , vaccinerade o chippade hundar av raserna:

- Petit Basset Griffon Vendeén 
- Kishu
- Japansk Akita

Petit Fantasy

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

manoellas

Jungleland

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Koira- ja kissakasvattajat: Helsingborg

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet