## Perustiedot

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.

- **Säkäkorkeus:** uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- **Luonne rotumääritelmän mukaan:** valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.

Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.

Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.

Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.

Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.

Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.

Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.

Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.

## Koulutus ja liikunta

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.

Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.

Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti

Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.

## Terveys

Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.

Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.

Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.

Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.

Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:

- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet

## Historia ja alkuperä

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.

Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.

## Arki rodun kanssa

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.

Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira

Swedish Kennel Club

Danish Kennel Club

Norwegian Kennel Club

The Danish/Swedish Farmdog Club of America

Fédération Cynologique Internationale

Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on eloisa, pienehkö skandinaavinen maatiaiskoira, jolla on tiivis ja urheilullinen rakenne sekä sileä, pääosin valkoinen karvapeite värillisin laikuin. Tämä hyvin ihmisläheinen, älykäs ja energinen koira on erinomainen ja hellä perheenjäsen, kun se saa päivittäin liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä.

Anne Mette Davik

# Silkkiterrieri

## Rotu lyhyesti

- Silkkiterrieri on pieni koira, jolla on yllättävän rohkea ja eloisa luonne. Se käyttäytyy usein paljon kokoistaan suuremman terrierin tavoin.
- Tyylikkäästä, laskeutuvasta turkistaan huolimatta rotu on kehitetty aidoksi terrieriksi, jolla on vaisto ajaa takaa pieniä tuhoeläimiä.
- Silkkiterrieri on yleensä kiintynyt omiin ihmisiinsä, valpas kotona ja nopea huomaamaan uudet äänet tai vierailijat.
- Turkki on hienolaatuinen ja silkkinen, ei juurikaan karkea. Se vaatii silti säännöllistä harjausta, jotta korvien ympärille, jalkoihin ja vatsan alle ei muodostu takkuja.
- Hyvin jalostetussa silkkiterrierissä yhdistyvät yleensä kääpiökoiran helposti mukana kulkeva koko sekä terrierien ystävien arvostama uteliaisuus, itsevarmuus ja eloisuus.

## Ulkonäkö ja turkki

Silkkiterrieri on rotu, joka kiinnittää huomion heti. Ensi silmäyksellä moni huomaa pitkän, kiiltävän turkin ja pienen koon, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, ettei koira ole suinkaan hauras. Se on pieni terrieri, jolla on siisti, tasapainoinen olemus, kohtalainen luusto ja hieman korkeuttaan pidempi runko. Sen tulee näyttää hienostuneelta mutta ei hennolta.

Useimmat silkkiterrierit ovat niin kevyitä, että niitä on helppo kantaa, mutta samalla riittävän vankkoja pysyäkseen aktiivisen omistajan mukana. Ilme on tarkkaavainen ja älykäs, ja pienet pystyt korvat korostavat rodun valpasta olemusta. Liikkeiden tulee olla vapaat ja eloisat, koiran energisen luonteen mukaisesti.

Turkki on yksi rodun tunnusmerkeistä. Se on hienolaatuinen, suora ja silkkisen tuntuinen, ei villava eikä karkea. Ihanteellisesti se laskeutuu rungonmyötäisesti olematta liian runsas. Tyypillinen väritys on sininen ruskein merkein. Sinisen sävy voi vaihdella hopeansinisestä liuskeensiniseen, ja kasvoissa sekä jaloissa on täyteläisen ruskeat merkit. Pennut syntyvät usein tummempina, ja niiden väritys voi muuttua kasvun myötä.

Vaikka silkkiterrieri näyttää loisteliaalta, turkinhoito on hallittavissa, kun siitä huolehtii säännöllisesti. Tätä turkkia ei voi jättää viikoiksi hoitamatta ja yrittää sitten kunnostaa yhdellä pitkällä hoitokerralla.

Hyviä turkinhoitorutiineja ovat:

- Harjaa turkki useita kertoja viikossa takkujen ehkäisemiseksi, erityisesti korvien takaa ja etujalkojen alta.
- Käytä pehmeää harjaa tai kampaa, joka ei vahingoita hienolaatuista karvaa.
- Pese koira tarvittaessa hellävaraisella koirashampoolla ja kuivaa huolellisesti.
- Siisti karvat tassujen ja intiimialueiden ympäriltä puhtauden ylläpitämiseksi.
- Tarkista silmänympärykset ja parta ruoantähteiden sekä kyynelvärjäytymien varalta.

<x-quote text="Silkkinen turkki pysyy helpommin hoidettavana, kun turkinhoito kuuluu viikkorutiiniin eikä ole vain satunnainen pelastusoperaatio." from="Get a Pet" />

Jos toiveena on huoliteltu mutta käytännöllinen seuralainen, turkin pitäminen lyhyemmässä kotimallissa voi helpottaa päivittäistä hoitoa rodun tyylikkään ilmeen silti säilyessä. Lyhyemmässäkin turkissa silkkiterrierin tulisi näyttää huolitellulta, puhtaalta ja selvästi terrieriltä.

## Luonne ja persoonallisuus

Silkkiterrieri on älykäs, eloisa ja persoonallinen. Se ei ole unelias sylikoira, joka vain tarkkailee elämää tyynyltään. Se haluaa osallistua, tutkia kotia, partioida puutarhassa ja pysyä perillä omien ihmistensä tekemisistä. Moni omistaja ihastuu rotuun juuri siksi, että siinä yhdistyvät kääpiökoiran koko ja aidon terrierin rohkeus.

Arjessa silkkiterrieri on usein iloinen, valpas ja vahvasti perheeseensä kiintynyt. Se nauttii yleensä läheisyydestä omien ihmistensä kanssa, mutta sillä on myös itsenäinen puolensa. Hetken se voi olla hurmaava ja seuraavassa hyvin päättäväinen. Terrierin itsevarmuus on osa rodun viehätystä, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira aina tottele heti.

Silkkiterrieri voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa kodissa, jossa koiraa kohdellaan kunnioittavasti ja yhdessäoloa valvotaan. Usein parhaiten sen seuraksi sopivat vanhemmat lapset, jotka osaavat käsitellä pientä koiraa hellävaraisesti. Hyvin pienet lapset voivat vahingossa kuormittaa tai käsitellä väärin näin pientä koiraa, etenkin riehakkaissa leikeissä.

Suhtautuminen muihin lemmikkeihin vaihtelee. Osa silkkiterriereistä elää sopuisasti muiden koirien kanssa, varsinkin jos ne on sosiaalistettu varhain. Pieneläimet, kuten jyrsijät, voivat herättää takaa-ajovietin. Myös perheen kissoihin tutustuttaminen voi vaatia huolellisuutta, jos koiralla on voimakas saalisvietti.

Tyypillisiä luonteenpiirteitä ovat:

- Nopeat reaktiot ja tarkka havainnointikyky
- Taipumus haukkua, kun ympäristössä tapahtuu muutoksia
- Uteliaisuus, joka voi tylsistyessä johtaa kepposiin
- Uskollisuus perheelle ja joskus varautuneisuus vieraita kohtaan
- Itsevarmuus, joka voi olla koiran kokoa suurempi

<x-quote text="Silkkiterrierimme oppi tunnistamaan kaikki rappukäytävän äänet viikossa, joten meidän piti opettaa hiljenemisvihje jo varhain. Muuten se olisi ilmoittanut jokaisesta naapurista." from="Maja, silkkiterrierin omistaja" />

Uudelle omistajalle yksi haaste on se, että rodun tarpeita saatetaan aliarvioida. Pienen koon ja kauniin ulkonäön vuoksi siltä odotetaan joskus vaivattoman koristekoiran luonnetta. Todellisuudessa silkkiterrieri tarvitsee selkeät arjen säännöt, sosiaalistamista ja tekemistä mielelle. Kun nämä tarpeet täyttyvät, siitä kasvaa usein hauska ja antoisa seuralainen, jossa on paljon persoonallisuutta helposti mukana kulkevassa koossa.

## Koulutus ja liikunta

Silkkiterrieri tarvitsee enemmän toimintaa ja tekemistä kuin moni pieneltä rodulta odottaa. Se ei kaipaa päivittäin tuntikausia raskasta liikuntaa, mutta voi parhaiten saadessaan säännöllisiä lenkkejä, mahdollisuuksia tutkia ympäristöä ja lyhyitä harjoituksia, jotka pitävät sen nokkelan mielen virkeänä. Se on kuin terrierin työinnolla varustettu koira pienessä paketissa.

Terve aikuinen koira hyötyy yleensä päivittäisistä kävelyistä sekä kotona tapahtuvasta leikistä ja harjoittelusta. Monet silkkiterrierit rakastavat etsimisleikkejä, lelujen jahtaamista ja pulmien ratkomista. Ne oppivat nopeasti, mutta huomaavat yhtä nopeasti myös epäjohdonmukaisuudet. Jos säännöt vaihtuvat päivästä toiseen, tämä rotu osaa käyttää tilanteen hyväkseen.

Koulutus sujuu parhaiten, kun se on myönteistä, selkeää ja palkitsemiseen perustuvaa. Kovat ojennukset voivat saada jotkut koirat vastahakoisiksi tai haukkuherkiksi, kun taas myönteiset menetelmät tuovat yleensä niiden innokkuuden esiin. Pidä harjoitukset lyhyinä ja tavoitteellisina. Viisi keskittynyttä minuuttia voi tuottaa enemmän tulosta kuin pitkä, toistava harjoitus.

Silkkiterrierille sopivaa tekemistä ovat usein:

- Lyhyet päivittäiset lenkit, joilla on runsaasti aikaa haistella
- Luoksetulon harjoittelu turvallisella, aidatulla alueella
- Temppujen ja tottelevaisuuden perusteiden opettelu
- Aktivointiruokailu ja hajuleikit sisällä
- Hallitut leikit sopivien koirakavereiden kanssa

Saalisvietti on tärkeä ottaa huomioon. Silkkiterrieri voi havaita linnun tai pieneläimen ja reagoida hetkessä, joten luotettava luoksetulo vaatii kunnollista harjoittelua. Vapaana sitä tulisi pitää vain turvallisilla alueilla, ellei luoksetulo ole todella varma.

<x-quote text="Pienet terrierit voivat usein parhaiten, kun liikuntaan yhdistetään aivotyötä. Fyysinen väsymys auttaa, mutta juuri mielekäs tekeminen ehkäisee parhaiten häiritsevää haukkumista ja levottomuutta." from="Get a Pet" />

Tämä rotu nauttii usein tehtävistä, vaikka ne olisivat yksinkertaisiakin. Lelujen noutaminen, esineiden nimien opettelu tai pienten rutiinien harjoittelu ennen ruokailua voivat kaikki olla hyödyksi. Kaupunkikodissa kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, kun lenkeistä ja aivojumpasta huolehditaan säännöllisesti. Ilman riittävää tekemistä silkkiterrieri saattaa keksiä omat huvituksensa, mikä tarkoittaa yleensä haukkumista, kaivamista tai kiinnostavien tavaroiden varastamista eri puolilta kotia.

## Terveys

Silkkiterrieriä pidetään yleisesti melko kestävänä pienenä rotuna, ja monet elävät pitkään hyvässä hoidossa. Tyypillinen elinikä on noin 12–15 vuotta, ja jotkut yksilöt elävät tätäkin vanhemmiksi. Kuten kaikilla rotukoirilla, vastuullisella jalostuksella ja ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla on kuitenkin suuri merkitys.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio on yksi vaiva, josta omistajan on hyvä olla tietoinen. Siinä polvilumpio luiskahtaa pois paikaltaan, ja tila voi vaihdella lievästä vakavampaan. Joillakin koirilla se näkyy ajoittaisena jalan nostamisena muutaman askeleen ajaksi, kun taas toisille voi kehittyä kipua tai pitkäaikaisia liikkumisvaikeuksia. Rodulla voi esiintyä myös silmäongelmia, joten säännölliset silmätarkastukset ovat järkeviä etenkin jalostuskoirille.

Monien pienten rotujen tavoin silkkiterrieri voi olla altis hammas- ja suusairauksille, jos suunhoito laiminlyödään. Pienessä suussa hampaat ovat usein ahtaasti, joten plakkia ja hammaskiveä voi kertyä nopeasti. Päivittäinen tai lähes päivittäinen hampaiden harjaus on yksi arvokkaimmista terveysrutiineista, jonka omistaja voi ottaa käyttöön.

Kasvattajan tai eläinlääkärin kanssa kannattaa keskustella myös seuraavista asioista:

- Silmien terveystutkimukset
- Polvitutkimus
- Nivelkipuun viittaavien merkkien seuraaminen
- Hammashoidon suunnittelu pentuiästä lähtien
- Painonhallinta, sillä ylipaino kuormittaa pieniä niveliä

Hyvä kasvattaja kertoo avoimesti sukulinjojensa terveydestä ja selittää mielellään, mitä tutkimuksia koirille on tehty. Jos vielä vertailet rotuja, [Koirarodun valintaopas](https://getapet.com/fi/dog-breed-advisor) voi auttaa rajaamaan, millainen koira sopii kotiisi ja aktiivisuustasoosi.

Tavanomaiseen terveydenhoitoon kuuluvat rokotukset, loistorjunta, hammastarkastukset ja vuosittaiset eläinlääkärikäynnit. Koska rotu on eloisa ja ketterä, omistajan kannattaa myös ehkäistä vammoja, joita voi syntyä huonekaluilta hyppäämisestä tai liukkailla lattioilla juoksemisesta.

<x-quote text="Kääpiöroduilla ja pienillä terriereillä pienet ennaltaehkäisevät teot ovat tärkeitä. Painonhallinnalla, hammashoidolla ja nivelten varhaisella seurannalla voi olla suuri vaikutus koko elämän aikana." from="Get a Pet" />

Pentua valitessa kannattaa keskittyä turkin näyttävyyden sijaan terveyteen, luonteeseen ja kasvattajan avoimuuteen. Kaunis koira on ilo, mutta terve ja hyvin kasvatettu koira luo parhaat edellytykset pitkälle ja onnelliselle yhteiselolle.

## Historia ja alkuperä

Silkkiterrieri kehitettiin Australiassa, missä kasvattajat yhdistivät pieniä terrierityyppejä luodakseen eloisan seurakoiran, jossa olisi sekä tyylikkyyttä että työkoiran intoa. Rodulla on läheinen yhteys yorkshirenterrieriin ja australianterrieriin, ja näiden vaikutus näkyy yhä sen ulkonäössä ja luonteessa. Suuri osa näyttävän turkin laadusta on peräisin yorkshirenterrieriltä, kun taas australianterrieri toi rotuun sitkeyttä, itsevarmuutta ja käytännöllisiä terrierin vaistoja.

Vaikka silkkiterrieriä pidetään nykyään yleensä seurakoirana, sitä ei luotu pelkän ulkonäön vuoksi. Varhaisia silkkiterriereitä arvostettiin valppaina pieninä kotikoirina, jotka kykenivät myös torjumaan tuhoeläimiä. Tämä kauneuden ja hyödyllisyyden yhdistelmä muovasi rodun luonnetta. Vielä nykyäänkin monilla yksilöillä on voimakas halu jahdata, tutkia ja partioida ympäristöään.

Ajan myötä silkkiterrieri sai suosiota myös Australian ulkopuolella tyylikkään ulkonäkönsä, kätevän kokonsa ja rohkean luonteensa ansiosta. Se vetosi ihmisiin, jotka halusivat pienen mutta aktiivisen ja osallistuvan koiran passiivisen seuralaisen sijaan. Tässä mielessä se sijoittuu kiinnostavasti koristeellisten kääpiörotujen ja karumpien työterrierien väliin.

Nykyään silkkiterrieri on pääasiassa seuralainen ja perhekoira, ja jotkut harrastavat sen kanssa myös koiraurheilua tai tottelevaisuutta. Osa omistajista yllättyy siitä, kuinka paljon tämä pieni koira nauttii tekemisestä. Rotu voi näyttää tarpeeksi huolitellulta näyttelykehään, mutta silkkisen turkin alla on edelleen toiminnasta pitävä koira.

Jos tutustut pieniin seurakoirarotuihin laajemmin, [Koirarodut](https://getapet.com/fi/breeds/dog)-osiosta voit vertailla silkkiterrieriä muihin terriereihin ja kääpiökoiriin, joiden hoidon ja liikunnan tarpeet poikkeavat toisistaan.

Rodun historiassa erityisen kiinnostavaa on se, ettei se ole koskaan menettänyt terrierin sisuaan. Monet pienet koirat tunnetaan ennen kaikkea ulkonäöstään, mutta silkkiterrieri on säilyttänyt toimeliaisuutensa ja kipinänsä. Se on tärkeä syy siihen, miksi rodun omistautuneet harrastajat ovat siihen niin kiintyneitä.

## Arki silkkiterrierin kanssa

Elämä silkkiterrierin kanssa on usein nautinnollista ja hauskaa, mutta vaatii enemmän aktiivista osallistumista kuin ensikertalainen saattaa odottaa. Rotu on riittävän pieni kerrostalokotiin, mutta se ei ole koristeellinen sivustaseuraaja. Se huomaa rutiinit, reagoi kodin tunnelmaan ja haluaa yleensä olla aidosti mukana arjessa. Se voi tarkoittaa yhteisiä lenkkejä, uusien leikkien opettelua, keittiön tapahtumien valvomista tai vieraista ilmoittamista jo ennen kuin ovikello on ehtinyt soida loppuun.

Rodun vaatima sitoutuminen on kohtuullista mutta jatkuvaa. Silkkiterrieri ei tarvitse äärimmäistä liikuntaa, mutta se tarvitsee selkeän päivärytmin. Myös turkinhoito on olennainen osa omistamista. Jos nautit harjaamisesta ja koiran pitämisestä siistinä, se voi olla mieluisaa puuhaa. Jos et, budjettiin kannattaa varata rahaa ammattimaiseen turkinhoitoon tai käytännölliseen, helppohoitoiseen leikkaukseen.

Uuden omistajan kannattaa varautua seuraaviin asioihin:

- Säännöllinen harjaus ja turkin tarkistaminen
- Päivittäiset lenkit ja lyhyet koulutustuokiot
- Haukkumisen hallinnan harjoittelu jo varhain
- Huolellinen tutustuttaminen lapsiin ja muihin lemmikkeihin
- Jatkuva hammashoito
- Pientenkin pakoreittien valvominen, sillä pienet terrierit voivat olla yllättävän seikkailunhaluisia

Vuosikulut vaihtelevat maan ja elämäntavan mukaan, mutta omistajan tulee varautua laadukkaan ruoan, eläinlääkärinhoidon, turkinhoitovälineiden tai trimmauskäyntien, vakuutuksen, koulutuskurssien ja ennaltaehkäisevän hoidon kustannuksiin. Monessa kodissa vuotuinen summa on selvästi suurempi kuin pienestä koirasta osataan odottaa. Pieni koko vähentää ruokakuluja, mutta ei välttämättä terveydenhoidon tai turkinhoidon kustannuksia. Vakuutusta kannattaa usein harkita, etenkin rodulle, joka voi ajan mittaan tarvita hampaisiin tai niveliin liittyvää hoitoa. [Lemmikkivakuutus](https://getapet.com/fi/pet-insurance)-sivusta voi olla apua pitkän aikavälin budjetin suunnittelussa.

Silkkiterrierille hyödyllisiä varusteita ovat hyvin istuvat valjaat, kevyt talutin, turkinhoitokampa, pehmeä harja, liukumattomalla pohjalla varustettu peti, turvalliset hampaita hoitavat purutuotteet ja aktivointilelut. Monet hyötyvät myös sisäkäyttöön tarkoitetusta rampista tai portaista, jos ne mielellään kiipeävät huonekaluille.

<x-quote text="Suurin yllätys ei ollut turkinhoito vaan se, kuinka tärkeä päivittäinen rutiini oli. Niinä päivinä, kun kunnon lenkki ja viiden minuutin harjoittelu jäivät väliin, se haukkui sisällä paljon enemmän." from="Oskar, ensimmäisen koiransa omistaja" />

Oikealle ihmiselle tämä rotu on erittäin antoisa kumppani. Silkkiterrieri sopii omistajalle, joka haluaa pienen, tyylikkään ja älykkään koiran, jossa on terrierin henkeä, ja joka vastaa mielellään tuohon eloisuuteen ajalla, kärsivällisyydellä ja johdonmukaisella hoidolla.

Silkkiterrieri

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Silkkiterrieri on pieni, tyylikäs mutta vankkarakenteinen terrieri, jolla on hieno, silkkinen turkki ja rohkea, eloisa luonne. Tämä kiintyvä ja valpas koira sopii omistajalle, joka pystyy huolehtimaan säännöllisestä turkinhoidosta, päivittäisistä lenkeistä, koulutuksesta ja aivojumpasta. Siinä yhdistyvät usein helposti mukana kulkeva koko ja vahvat terrierinvaistot.

Anne Margrethe Trengereid

Pointteri

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pointteri on urheilullinen ja elegantti metsästyskoira, joka tunnetaan tunnusomaisesta seisonta-asennostaan ja erinomaisesta hajuaististaan. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyt, sileä turkki on helppohoitoinen. Rotu sopii aktiivisille, ulkoilusta nauttiville omistajille.

Koira- ja kissakasvattajat: Haugesund

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet