## Rotu lyhyesti

- Kiinanharjakoira on pieni seurakoira, jolla on kaksi karvapeitemuunnosta: karvaton ja karvainen eli puuterihuisku. Molempia voi syntyä samaan pentueeseen.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa.
- Karvattomalla muunnoksella on päässä harja, jaloissa niin sanotut sukat ja hännässä töyhtö. Puuterihuiskun koko kehoa peittää pitkä, pehmeä karva.
- Rotumääritelmän mukaan kiinanharjakoiran tulee olla iloinen, eikä se saa koskaan olla vihainen. Yksilöiden välillä on silti selviä eroja sosiaalisuudessa, uteliaisuudessa, äänekkyydessä ja itsevarmuudessa.
- Ihon tai turkin hoidon, hampaiden harjauksen ja säänmukaisen suojauksen on kuuluttava arkeen alusta lähtien.
- Pentua valittaessa silmätutkimustulokset, PLL-status, hampaiston tila sekä lähisukulaisten terveys ja luonne ovat tärkeämpiä kuin rotua koskevat yleiset lupaukset.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kiinanharjakoira on pieni, toimelias ja siro, mutta ei välttämättä hento. Rodussa esiintyy sekä eleganttia peuramaista tyyppiä että hieman raskaampaa, vankkarakenteista tyyppiä. Rungon tulee olla keskipitkä tai pitkä, selkälinjan suora ja liikkeiden pitkät, sujuvat ja vapaat. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.

Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 28–33 cm ja nartuilla 23–30 cm. Nykyisessä rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa, joten 5,4 kg:n ylärajaa ei pidä pitää nykyisenä ihanteena. Arvioi aikuista koiraa sen sijaan mittasuhteiden, lihaksiston ja kuntoluokan perusteella.

Karvattoman muunnoksen rungon tulee olla pääosin paljas, ja pitkää karvaa on päässä, jaloissa ja hännässä. Runkokarvan määrä kuitenkin vaihtelee yksilöittäin. Pyydä nähdä pentu ennen trimmausta ja kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran ihoa ja koristekarvoja hoidetaan. Ihon tulee olla hieno, pehmeä ja kosketettaessa lämmin.

Puuterihuiskulla on ohut pohjavilla, jota peittää pitkistä, pehmeistä karvoista muodostuva huntu. Karvapeitteen tulee olla laskeutuva, ei raskas tai villava. Jaa turkki jakauksille ja kampaa se ihoa myöten. Kiinnitä erityistä huomiota alkaviin takkuhin kohdissa, joissa karva on tiheää tai hankautuu. Viikoittainen pesu- ja turkintarkastusrutiini voi olla hyvä lähtökohta, mutta turkin kunto ratkaisee, kuinka usein se tarvitsee takkujen selvittämistä, pesua ja perusteellista kuivausta.

Karvattoman koiran iholta on tarkistettava hankaumat, punoitus, näppylät ja kuivuus. Nuorille koirille voi hormonaalisten muutosten aikana tulla mustapäitä ja näppylöitä, mutta niiden määrä vaihtelee suuresti. Tarjoa varjoa ja sopiva vaatetus silloin, kun aurinko, tuuli, märkyys tai kylmyys sitä edellyttävät. Myös puuterihuisku voi tarvita sääsuojaa, sillä sen hieno karvapeite lämmittää melko vähän eikä hylji vettä erityisen hyvin. Jos iho pysyy tulehtuneena tai kutisevana tai siihen syntyy huonosti paranevia haavaumia, eläinlääkärin tulee selvittää syy ja auttaa hoitotuotteiden valinnassa.

Karvaton muunnos tai puuterihuisku ei kumpikaan ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrät vaihtelevat myös saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei siis takaa sopivuutta allergiaperheeseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Kiinanharjakoiran tulee olla iloinen eikä vihainen, mutta rodussa on monenlaisia persoonallisuuksia. Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen aineistossa arvioidut koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja kohtalaisen uteliailta, eivätkä ne yleensä olleet äänekkäitä tai aggressiivisia. Samassa aineistossa näkyy huomattavaa vaihtelua siinä, miten koirat tervehtivät vieraita ihmisiä, leikkivät ja reagoivat yllättäviin tapahtumiin.

Tämä tieto on hyödyllisempää kuin luonnehdinnat ”tarrakoira” tai ”yhden ihmisen koira”. Yksi yksilö voi hakea paljon fyysistä läheisyyttä, kun taas toinen on itsenäisempi. Jotkut tervehtivät vieraita heti, toiset tarkkailevat ensin mieluummin sivusta. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat käsittelyyn, uusiin ihmisiin, ääniin, rauhoittumiseen ja lyhyisiin erossaoloihin. Etsi pentua, joka pystyy tutkimaan ympäristöä omaan tahtiinsa ja palautumaan yllätyksistä.

Rotu voi olla valpas ja haukkua jotakin tapahtuessa, mutta tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi kovin äänekäs. Kodissa, jossa äänet kantautuvat helposti, koiraa kannattaa pienestä pitäen palkita rauhallisesta käyttäytymisestä ovien ja ikkunoiden lähellä sekä yhteisistä tiloista kuuluvien äänien aikana. Selvitä myös, osaako koira rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Lepäämisen taito on yhtä tärkeä kuin leikkisyys.

Lasten kanssa ratkaisevaa on vuorovaikutus, ei rotunimike. Koiran pieni koko vaatii erityistä varovaisuutta, jos lapset haluavat nostaa tai kantaa sitä, mutta mitään yleissääntöä rodun sopivuudesta vain vanhemmille lapsille ei ole. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava rauhallinen paikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Kiinanharjakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, perusteltua aikamäärää ei ole. Hyvään päivään voi kuulua lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä, lyhyt taitoharjoitus ja rauhallista palautumista. Aktiivinen yksilö voi nauttia pidemmistä retkistä, agilitystä, rally-tokosta, koiratanssista tai jäljestämisestä, kun taas toiselle sopii kevyempi tekeminen.

Sovita liikunnan kesto ja rasittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän, liikkumiseen ja palautumiseen. Kylmässä jännittynyt karvaton koira ei hyödy lenkistä vain siksi, että ennalta asetettu aika tulee täyteen. Valitse suojaus ja ulkoiluympäristö olosuhteiden mukaan ja täydennä tekemistä tarvittaessa sisäharjoittelulla.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin arjen taitojen opettamiseen. Aloita luoksetulosta, hihnassa kulkemisesta, paikalle rauhoittumisesta, esineiden jättämisestä rauhaan ja toiminnan lopettamisesta pyynnöstä. Harjoittele myös suun, tassujen, ihon, turkin ja korvien käsittelyä yhteistyössä koiran kanssa. Näin hampaiden harjaus, pesu, trimmaus ja eläinlääkärikäynnit kuormittavat vähemmän.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Anna sen sen sijaan tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin, alustoihin, ääniin ja ympäristöihin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, ajattelemaan ja itse valitsemaan, ottaako kontaktia. Jos pentu pelästyy, helpota tilannetta ja anna sille aikaa palautua. Tämä vahvistaa itseluottamusta paremmin kuin kohtaamiseen pakottaminen.

## Terveys

Kiinanharjakoirapentueen rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon eli SKK:hon ei edellytä rotukohtaisia terveystutkimuksia. Rotuyhdistys antaa kuitenkin selkeät jalostussuositukset. Ero on tärkeä pentuetta arvioitaessa: ohjeistus voi olla erittäin merkityksellinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Rotuyhdistyksen mukaan molempien vanhempien silmät tulisi tutkia aikaisintaan 18 kuukauden iässä, eikä tutkimuslausunto saisi astutushetkellä olla yli vuoden vanha. Lisäksi molempien DNA-statuksen tulisi olla tiedossa primaarin linssiluksaation eli PLL:n osalta. Yhdistys suosittelee myös tunnettua prcd-PRA:n DNA-statusta sekä aikaisintaan 12 kuukauden iässä tutkittua polvistatusta. Polvitutkimus on siis tärkeä tarkistettava asia, mutta se ei ole rodun erityinen rekisteröintivaatimus. Eläinlääkärin tekemää sydämen kuuntelua ennen jalostuskäyttöä pidetään toivottavana, ei muodollisena vaatimuksena tai yhdistyksen ”täytyy”- ja ”tulisi”-luokkien mukaisena suosituksena.

Pyydä nähtäväksi itse tutkimustulos, sen päivämäärä ja koiran tunnistetiedot. DNA-testi koskee vain tutkittua geenimuutosta eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Yksinkertaisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa ei automaattisesti tarvitse sulkea pois jalostuksesta, mutta se tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, jotta sairaita pentuja ei synny. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Rodussa esiin nostettuja silmäsairauksia ovat PLL, PRA:n tai retinopatian eri muodot sekä kuivasilmäisyys. Kysy myös vanhempien sukulaisten tutkimustuloksista ja oireista. Rotuyhdistyksen terveyskatsauksessa käsitellään lisäksi sydänsairauksia, jotka ilmenevät tavallisesti myöhemmällä iällä, sekä viitteitä selkäongelmista. Nämä havainnot antavat aihetta kysyä iäkkäämmistä sukulaisista sekä varhain havaituista sydämen sivuäänistä tai selkäoireista. Ne eivät tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Karvattomuus ja hampaisto liittyvät toisiinsa FOXI3-geenin muunnoksen kautta, joka vaikuttaa sekä karvan että hampaiden kehitykseen. Karvattomilta koirilta voi siksi puuttua pysyviä hampaita, tai niiden hampaat voivat olla poikkeavan muotoisia ja eteenpäin suuntautuneita. Puuterihuiskuilla tätä nimenomaista geneettistä vaikutusta ei ole, ja niillä tulisi normaalisti olla täydellinen hampaisto ja leikkaava purenta. Synnynnäiset hammaspuutokset eivät ole sama asia kuin hampaiden kiinnityskudossairaus, mutta molemmat muunnokset tarvitsevat päivittäistä hampaiden harjausta plakin ja iensairauksien ehkäisemiseksi. Seuraa maitohampaiden vaihtumista pysyviin hampaisiin ja pyydä eläinlääkäriä arvioimaan paikalleen jääneet maitohampaat, kipu, pahanhajuinen hengitys tai pureskeluvaikeudet.

Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa 928 kiinanharjakoiran elinajanodotteen mediaani oli 13,4 vuotta. Mediaanin luottamusväli oli 13,0–13,8 vuotta. Tulos kuvaa tutkimusaineiston koiria, ei yksittäisen koiran tulevaa elinikää.

## Historia ja alkuperä

Rodun varhaishistoria on epävarma. Alkuperämaaksi on merkitty Kiina, ja rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia, mutta muinaisten kiinalaisten karvattomien koirien ja nykyrodun välille ei voida osoittaa katkeamatonta sukulinjaa. Tarinoita kauppalaivojen koirista, rotanpyynnistä ja elämästä Han-dynastian aikana tulee siksi pitää teorioina eikä vahvistettuina tosiasioina.

Dokumentoitu nykyhistoria on selkeämpi. Kiinanharjakoiria esitettiin Yhdysvalloissa näyttelyissä vuosina 1885–1926, minkä jälkeen niitä nähtiin tuskin lainkaan lähes 50 vuoteen. Järjestelmällinen kasvatustyö käynnistettiin Britanniassa uudelleen vuosina 1965–1968 Yhdysvalloista tuotujen koirien avulla. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1972, ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi samana vuonna, ja koirat rekisteröitiin SKK:ssa vuonna 1973. Ruotsin kiinanharjakoirayhdistys Chinese Crested Club of Sweden perustettiin vuonna 1990.

## Arki kiinanharjakoiran kanssa

Asumismuoto ei yksin ratkaise, viihtyykö kiinanharjakoira kodissaan. Sekä kerrostaloasunto että omakotitalo voivat sopia, kunhan koira saa tekemistä, lepoa ja asteittaista yksinoloharjoittelua. Arvioi kotia äänten, sopivien ulkoilupaikkojen saavutettavuuden sekä sen kannalta, kuinka helposti koira pääsee suojaan vedolta, voimakkaalta auringonpaisteelta ja hälinältä. Pieni koko ei tarkoita vähäisiä tarpeita.

Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Kun se tuntee olonsa kotona turvalliseksi, harjoittelu voidaan aloittaa niin, että pentu rentoutuu sinun siirtyessäsi portin taakse tai poistuessasi huoneesta aivan lyhyesti. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Asteittain harjoitellut aikuinen koira pärjää usein yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja. Kamera voi auttaa havaitsemaan edestakaisen kulkemisen, läähätyksen, haukkumisen tai kyvyttömyyden rauhoittua.

Kissat ja muut koirat voivat elää hyvin kiinanharjakoiran kanssa, mutta vähäistä saalisviettiä tai ongelmatonta yhteiseloa ei voi luvata pelkän rodun perusteella. Tutustuta eläimet vähitellen, estä jahtaaminen ja varmista kissalle turvallinen poistumisreitti sekä omat erilliset resurssit. Sovita leikki koirien kokoon ja tapaan viestiä. Pienet lemmikit tulee pitää turvallisesti erillään, ellet pysty varmasti hallitsemaan tilannetta.

Sopivassa kodissa varaudutaan kahden karvapeitemuunnoksen eroihin, päivittäiseen hammashoitoon sekä koiraan, joka tarvitsee sekä läheisyyttä että kykyä tuntea olonsa turvalliseksi yksin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, näe pentu trimmaamattomana ja tarkista dokumentoidut terveystulokset. Nämä kertovat paljon enemmän kuin lupaukset siitä, että kaikki kiinanharjakoirat olisivat hiljaisia, allergiaystävällisiä tai automaattisesti helppoja perhekoiria.

Kiinanharjakoira

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Norwegian Kennel Club

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Kiinanharjakoira on siroluustoinen kääpiökoira, josta on kaksi muunnosta: karvaton, jolla on silkkinen harja sekä karvaa tassuissa ja hännässä, ja powder puff, jolla on pehmeä, kauttaaltaan peittävä turkki. Rotu on hellä ja ihmisläheinen ja oppii hyvin lempeillä koulutusmenetelmillä. Sen iho tai turkki tarvitsee suojaa ja hoitoa, ja päivittäisen liikunnan tarve on kohtuullinen.

Planerar kull sommaren 2024 efter två renrasiga hälsotestade Chinese Crested.
Trevliga.glada och framåt föräldradjur.
Jag har gått SKK uppfödarutbildning och genomfört rasens uppfödarprov.
Inga foderhundar eller på avbetalning.
catharina.svahn1@gmail.com

Jacinda

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Farahsolens

## Perustiedot

Mopsi on pieni ja tiivisrakenteinen seurakoira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen kumppanin arkeen ja on valmis seuraamaan säännöllisesti koiran hengitystä, silmiä, ihopoimuja, hampaita ja painoa.

- **Alkuperämaa:** Kiina; rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **FCI-numero:** 253
- **Rotumääritelmän ihannepaino:** 6,3–8,1 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei ilmoiteta säkäkorkeutta
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** hopea, aprikoosi, kellanruskea ja musta
- **Karvapeite:** lyhyt, hienolaatuinen, sileä ja pehmeä
- **Perinteinen käyttötarkoitus:** seurakoira

Ihannepaino kuvaa rodun tavoiteltua rakennetta, eikä se ole jokaisen koiran yksilöllinen tavoitepaino. Mopsin tulee olla kokoonsa nähden lihaksikas ja voimakas, mutta ei ylipainoinen. Painoa onkin arvioitava yhdessä koiran rakenteen, sukupuolen ja kuntoluokan kanssa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mopsin tulee olla selvästi neliömäinen, tiivis ja voimakasrakenteinen, mutta silti vaivattomasti liikkuva. Rodulle ominaisia piirteitä ovat korkealle kiinnittynyt, tiukasti kiertyvä häntä sekä vaaleiden värimuunnosten tumma maski. Rotumääritelmässä annetaan ihannepaino mutta ei säkäkorkeutta, joten väitteiden virallisesta säkäkorkeusvälistä ei pidä antaa ohjata koiran valintaa.

Mopsin pään tulee olla sekä rodunomainen että toimiva. Sierainten tulee olla avoimet, kuonopoimu ei saa peittää nenää tai haitata nenän tai silmien toimintaa, eivätkä silmät saa olla ulkonevat. Tarkkaile koiraa sekä levossa että liikkumisen jälkeen: vaivaton hengitys, kirkkaat silmät ja vakaat liikkeet ovat tärkeämpiä kuin erityisen lyhyt kuono tai runsaat poimut.

Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaaminen poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden huomata ihomuutoksia. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin, eikä lyhyt turkki tee rodusta hypoallergeenista.

Sovita kasvojen ihopoimujen hoito koiran oman ihon tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kaikille mopseille sopivaksi oletettua aikataulua. Ihon tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla punoitusta tai haavaumia. Arkuus, erite tai voimakas haju ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että kokeilisit omin päin erilaisia tuotteita. Tarkista myös kynnet, korvat ja suu säännöllisesti ja totuta koira käsittelyyn pienin askelin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa mopsia viehättäväksi, arvokkaaksi ja älykkääksi koiraksi, joka on tasaluonteinen, iloinen ja eloisa. Seurakoiraksi jalostettuna se haluaa usein olla lähellä ja mukana arjen tekemisissä. Tämä sopii ihmiselle, joka haluaa viettää paljon aikaa koiransa kanssa, mutta kaikki mopsit eivät silti ole samanlaisia.

Ruotsissa liian harva mopsi on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja ja yksityiskohtaisia päätelmiä koko maan mopsikannasta. Kasvatus, kokemukset ja terveys vaikuttavat kaikki koiran itsevarmuuteen, aktiivisuuteen, haukkuherkkyyteen ja suhtautumiseen vieraisiin ihmisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä huomiota koiriin, jotka rauhoittuvat uusien kokemusten jälkeen ja pystyvät olemaan seurallisia kiihtymättä liikaa.

Mopsi voi elää onnellisesti lasten, koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon sujumista. Aikuisen tulee olla läsnä lasten ja koirien ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Muihin eläimiin tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen niin, että eläimillä on tilaa vetäytyä erilleen. Uutta kotia etsivän aikuisen koiran oma tausta kertoo usein enemmän kuin yleinen väite rodusta.

Myös kipu tai muu epämukavuus voi muuttaa käyttäytymistä. Jos koira alkaa äkillisesti vältellä kosketusta, muuttuu levottomaksi, menettää kiinnostuksensa liikkumiseen tai sen luonne muuttuu, se tarvitsee terveydentilan arvioinnin eikä vain lisää koulutusta.

## Koulutus ja liikunta

Mopsi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, fyysinen kunto, kuntoluokka, lämpötila ja ennen kaikkea hengityskyky ratkaisevat, kuinka kuormittavaa tekeminen on. Rauhallisia kävelyjä, hajutyöskentelyä ja yksinkertaisten arkitaitojen harjoittelua voi yhdistellä yksilön tarpeisiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin yhteistyön, luoksetulon, hihnassa kulkemisen ja hoitotoimiin osallistumisen harjoitteluun. Pidä tehtävät selkeinä ja pidä tauko jo ennen kuin koira väsyy tai turhautuu. Ruoka voi olla hyvä palkkio, mutta laske koulutusherkut mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen, jotta harjoittelu ei johda painonnousuun.

Tarkkaile koiran vointia sen sijaan, että vertailisit kävelymatkoja. Mopsin tulisi pystyä liikkumaan ilman äänekästä hengitystä tai selvää ponnistelua ja palautumaan ilman pitkään jatkuvaa hengitysvaikeutta. Keskeytä tekeminen ja vie koira viileään, rauhalliseen paikkaan, jos sen hengitys muuttuu selvästi raskaammaksi, se alkaa heiketä tai ei halua jatkaa. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai pyörtyminen ovat merkkejä hätätilanteesta.

Lämmin ja kostea sää voi vaikeuttaa lyhytkuonoisen koiran lämmönsäätelyä. Ajoita liikunta päivän viileämpiin hetkiin, valitse rauhallisempi tahti ja vältä kovaa rasitusta. Kaikille mopseille yhteistä turvallista lämpötilarajaa ei ole. Anna koiran hengityksen, palautumisen ja käyttäytymisen ratkaista, mikä sille sopii.

Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää liikkeidensä hallintaa ilman pitkiä, kuormittavia harjoituksia. Hyvin hengittävä ja hyväkuntoinen aikuinen mopsi pystyy usein muuhunkin kuin lyhyisiin korttelikierroksiin, mutta rasitusta on lisättävä vähitellen. Jos hengitys rajoittaa koiran toimintaa toistuvasti, se tarvitsee eläinlääkärin arvion. Tätä ei pidä kuitata lyhytkuonoiselle koiralle normaalina ominaisuutena.

## Terveys

Hengitys on mopsin tärkein seurattava terveysasia. Lyhytkuonoisten koirien ahtauttavassa hengitystieoireyhtymässä eli BOASissa ahtaat ylähengitystiet vaikeuttavat hengittämistä. Oireita voivat olla työläs tai äänekäs hengitys, huono palautuminen, heikko lämmön- ja rasituksensieto sekä häiriintynyt uni. Hengitystieongelmiin voi liittyä myös ruoan tai nesteen takaisinvirtausta. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Ruotsissa mopsi kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-Scheme-terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta voimassa oleva virallinen RFG-tulos. Viralliseen arviointiin voi osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä, ja todistus saa olla astutushetkellä enintään 24 kuukautta vanha. Koiria, joiden BOAS-luokka on 2 tai 3 tai joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen.

Luokka 0 tarkoittaa, että koira on arviointihetkellä kliinisesti oireeton eikä sillä ole BOASiin liittyviä hengitysongelmia. Luokka 1 tarkoittaa, että koira on kliinisesti oireeton, mutta sillä on lieviä merkkejä, jotka eivät vaikuta suoriutumiseen rasituskokeessa. Tulos kuvaa koiran tilannetta arviointihetkellä, eikä se ole elinikäinen takuu. Pentua valitessasi pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset, arviointipäivämäärät ja sierainten arviot. Pentu on liian nuori saadakseen oman virallisen tuloksen.

Myös silmien seuranta on tärkeää. Ulkonevat silmät altistuvat helpommin vammoille, ja väärään suuntaan kasvavat karvat, sisäänpäin kiertyvät silmäluomet tai kuivasilmäisyys voivat ärsyttää sarveiskalvoa. Silmien siristely, lisääntynyt kyynelvuoto, punoitus, sameus, värimuutokset tai silmän hankaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä viipymättä. Sarveiskalvohaava voi olla hyvin kivulias, vaikka sitä olisi vaikea havaita ilman erityistä väriainetta.

Kasvojen ihopoimut, suu ja kuntoluokka vaativat huomiota läpi elämän. Kuivaa poimut niiden kostuessa ja hae apua, jos iho tulehtuu. Totuta koira hampaiden harjaukseen jo nuorena ja tarkista hampaat ja ikenet säännöllisesti. Pyydä eläinlääkäriä näyttämään myös, miten kuntoluokkaa arvioidaan, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen ja liikkumisen kuormitusta.

Ruotsin rotuyhdistys MopsOrden suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpioiden sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota sekä mopseilla esiintyvää tulehduksellista aivosairautta NME/PDE:tä koskeva tila tunnetaan. Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eikä niitä pidä sekoittaa rekisteröinnin edellyttämään pakolliseen RFG-vaatimukseen. NME-DNA-testi kertoo perinnöllisestä alttiudesta; se ei osoita, että koiralla on sairaus tai että se varmasti sairastuu siihen. Pyydä kasvattajaa selittämään sekä tulokset että yhdistelmän valintaperusteet. Geenimerkkitestiä ei pidä tulkita todistukseksi koiran kaikinpuolisesta terveydestä.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa mopsien eliniän mediaani oli 11,6 vuotta. Tutkimus kuvaa siihen osallistuneita brittiläisiä koiria, eikä se ennusta yksittäisen Ruotsissa elävän koiran elinikää. Hengitys, kuntoluokka, silmät, hampaat, yleisterveys ja eläinlääkärin hoidon saatavuus vaikuttavat kaikki elämänlaatuun vuosien varrella.

## Historia ja alkuperä

Mopsin virallinen alkuperämaa on Kiina, kun taas Iso-Britannia on sen kotimaa ja vastaa rotumääritelmästä. Rodun varhaishistoriaa ei ole dokumentoitu kattavasti. Tarinoita kiinalaisista palatsikoirista, hollantilaisista kauppalaivoista ja kuninkaallisista onkin parempi pitää rotuun liittyvänä perimätietona kuin täysin todennettuna historiana.

Myöhemmältä ajalta on varmempia virstanpylväitä. Mopsi mainittiin ruotsalaisessa akateemisessa väitöskirjassa vuonna 1753. Rotua esitettiin brittiläisessä koiranäyttelyssä vuonna 1861, ja Englannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1883. Isossa-Britanniassa kehittyessään mopsi sai suuren osan nykyisessä rotumääritelmässä kuvatusta ulkomuodostaan.

Rodun historia selittää sen roolin seurakoirana, mutta vanhoilla ihanteilla ei pidä puolustella liioiteltuja piirteitä. Nykyinen rotumääritelmä edellyttää muun muassa avoimia sieraimia, silmiä, jotka eivät ole ulkonevat, ja vaivattomia liikkeitä. Rodunomaisen mopsin tulee myös pärjätä hyvin arjessa.

## Arki mopsin kanssa

Mopsi voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki on. Olennaisia ovat säännölliset tarpeidentekoulkoilut, koiralle sopiva tekeminen, viileä lepopaikka ja mahdollisuus olla perheen lähellä olematta jatkuvasti huomion keskipisteenä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, kannattaa myös opettaa koiraa jo varhain suhtautumaan rauhallisesti käytävästä ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, pidennä aikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira ahdistuu. Se, kuinka pitkään aikuinen mopsi pystyy olemaan rauhallisesti yksin, riippuu yksilöstä, sen kokemuksista, iästä ja terveydestä. Pentu tarvitsee aikuista tiheämmin valvontaa ja ulospääsyä tarpeilleen.

Ennen pennun valintaa on erityisen hyödyllistä:

- seurata vanhempien liikkumista ja kuunnella niiden hengitystä ennen liikuntaa ja sen jälkeen
- tarkistaa molempien vanhempien voimassa olevat viralliset RFG-tulokset ja arviointipäivämäärät
- kysyä suvun silmistä, ihosta, hampaista, polvilumpioista ja NME/PDE:stä
- tarkistaa, että sieraimet ovat avoimet eikä kuonopoimu haittaa silmien tai nenän toimintaa
- valita kasvattaja, joka osaa kertoa yhdistelmän vahvuuksista ja heikkouksista
- varautua eläinlääkärin hoitoon sekä hengityksen, silmien, suun, ihon ja kuntoluokan jatkuvaan seurantaan.

Mopsi sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa seurallista, pienikokoista kumppania ja antaa koiran hengityksen ja jaksamisen ohjata arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa koiran raskaaseen liikuntaan säässä kuin säässä tai ei halua käyttää aikaa terveydentilan seurantaan ja ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mopsi

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Association of Veterinarians for Animal Rights (AVAR) - Germany

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on ryppyiset kasvot, kippura häntä ja ilmeikkäät silmät. Mopsi painaa yleensä 6–8 kg ja sopii kaupunkikotiin. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä koira, joka tarvitsee kohtuullisesti kevyttä liikuntaa, läheistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista painonhallintaa. Lyhyen kuononsa vuoksi se vaatii erityistä huolenpitoa helteellä.

Ubiquity's

## Perustiedot

- Löwchen on saksankielisestä nimestään huolimatta pieni ranskalainen seurakoirarotu, joka kuuluu FCI:n ryhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa.
- Rungon tulee olla neliömäinen eli koiran tulee olla yhtä pitkä kuin korkea.
- Pitkässä, laineikkaassa turkissa ei ole pohjavillaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa takkuuntumisen ehkäisemiseksi.
- Leijonaleikkaus on näyttelykehässä pakollinen, mutta kotikoiran ei tarvitse olla arjessa näyttelyleikkauksessa.
- Rotua kuvataan kiintyväksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi, mutta Ruotsin BPH-käyttäytymiskuvausten aineisto on vielä liian pieni esimerkiksi haukkumista tai vahtimista koskevien päätelmien tekemiseen.
- Ruotsalaisessa jalostuksessa kiinnitetään erityistä huomiota polvien ja silmien terveyteen sekä perinnölliseen monimuotoisuuteen.

## Ulkonäkö ja turkki

Löwchen on pieni mutta vankka koira, jolla on neliömäinen runko, ylväs pään asento ja eloisat liikkeet. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 26–32 senttimetriä yhden senttimetrin poikkeamalla ja paino noin 6 kilogrammaa. Vanha käsitys siitä, että rodun tulisi olla korkeuttaan pidempi, on siis rotumääritelmän vastainen: rungon pituuden ja säkäkorkeuden tulee olla yhtä suuret.

Karvan tulee olla silkkistä, pitkää, laineikasta ja tiheää ilman pohjavillaa. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Pohjavillan puuttuminen ei tarkoita, että turkinhoidon voisi jättää väliin. Karva, joka ei irtoa samalla tavalla kuin monilla karvanlähtöisillä roduilla, voi jäädä turkkiin. Hankaus korvien takana, kainaloissa ja raajojen ympärillä voi puolestaan aiheuttaa nopeasti takkuja.

Käytännöllinen hoitorutiini on käydä turkki läpi pienissä osissa ja tarkistaa kammalla, että se on selvä ihoa myöten. Tarvittava hoitoväli riippuu turkin pituudesta ja laadusta, säästä sekä koiran tekemisistä. Kamman tulee kulkea turkin läpi takertumatta, joten älä odota, että takut näkyvät jo pinnassa. Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen, pesuun ja föönaamiseen, jotta hoitohetkistä tulee ennakoitavia eikä kamppailua.

Perinteinen leijonaleikkaus on rotumääritelmässä kuvattu leikkaustapa. Takaosa ja osa raajojen karvasta ajellaan lyhyeksi, kun taas esimerkiksi etuosan karva ja hännän tupsu jätetään pitkiksi. Leijonaleikkaus on löwchenille näyttelyissä pakollinen, eikä pitkiä karvaosuuksia saa silloin muotoilla. Kotikoiralle leikkaus ei ole terveyden kannalta välttämätön. Käytännöllisempi, lyhyempi turkki voi helpottaa ihon pitämistä puhtaana ja turkin takuttomana.

Löwcheniä kuvataan roduksi, josta ei lähde karvaa tavanomaiseen tapaan, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Allergisen kannattaa siksi viettää useita kertoja aikaa juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa löwcheniä omistajaansa kiintyväksi ja tottelevaiseksi, tarkkaavaiseksi ja vastaanottavaiseksi sekä tarvittaessa rauhalliseksi ja huomaamattomaksi. Kuvaus kertoo jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa jokaisen yksilön käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, kotiympäristö ja koulutus vaikuttavat kaikki aikuisen koiran käyttäytymiseen.

Erityisesti haukkumista, vahtimisviettiä tai pelottomuutta ei pidä pitää vakiintuneina rotuominaisuuksina ilman riittävää näyttöä. Vuonna 2025 hyväksytyn Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan 37 löwcheniä oli osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen. Rotuyhdistys itse piti määrää liian pienenä näyttöön perustuvien päätelmien tekemiseen rodun luonteesta. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin, käsittelyyn, uusiin ympäristöihin ja rauhoittumiseen. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä.

Pieni seurakoira voi viihtyä perheensä lähellä haluamatta silti jatkuvasti syliin tai silitettäväksi. Opeta lapsille, että koiran on annettava poistua tilanteesta, sitä ei saa häiritä sen syödessä tai nukkuessa eikä sitä saa koskaan nostaa ilman aikuisen apua. Aikuisen tulee valvoa kaikkea koiran ja pienten lasten välistä kanssakäymistä. Sama harkinta koskee muita koiria ja kissoja: löwchen voi elää niiden kanssa sopuisasti, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuttaminen, mahdollisuus vetäytyä ja erilliset lepopaikat ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset eläinten toimeentulosta.

## Koulutus ja liikunta

Löwchen tarvitsee päivittäin liikuntaa, haistelua, leikkiä ja koulutusta, mutta kaikille rodun aikuisille koirille sopivaa, tutkittuun tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Terveelle aikuiselle voi sopia useampi päivittäinen lenkki, joilla on aikaa tutkia ympäristöä, sekä lyhyet koulutustuokiot ja lepo. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja edellisen päivän tekemisiin. Sopiva päivärytmi pitää koiran tyytyväisenä ja toimintakykyisenä sen sijaan, että se olisi toistuvasti jäykkä, ontuva tai uupunut.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii tarkkaavaiselle seurakoiralle. Aloita arjen turvallisuutta tukevista taidoista: kontaktista, löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, odottamisesta, käsittelyn hyväksymisestä ja rauhoittumisesta silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos koira ilmoittaa haukkumalla porraskäytävän äänistä, palkitse haukkumisen tauosta ja ohjaa se rauhalliseen paikkaan. Haukkumisen päälle huutaminen harvoin selkeyttää koiralle, mitä siltä toivotaan.

Pennulle monipuolinen, omaehtoinen liikkuminen on hyödyllisempää kuin niin sanottu viiden minuutin sääntö. Kaava, jossa kävelyminuutit määräytyvät ikäkuukausien mukaan, ei kerro, mitä juuri sinun pentusi jaksaa. Anna pennun tutkia omaan tahtiinsa, tarjoa hallittua leikkiä ja lisää matkaa, erilaisia alustoja ja haastetta vähitellen. Keskeytä liikunta ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos pentu ontuu, on kivulias tai haluton liikkumaan. Älä yritä ehkäistä polvilumpion sijoiltaanmenoa itse keksityillä porras- tai hyppysäännöillä, vaan huomioi pennun yksilöllinen tilanne ja kysy tarvittaessa neuvoa eläinlääkäriltä.

Rodun koko mahdollistaa monenlaisten harrastusten sovittamisen sille sopiviksi. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi arkitottelevaisuus, nosework, rally-toko ja agility. Valitse tekeminen koiran kiinnostuksen ja fyysisten edellytysten mukaan sen sijaan, että olettaisit kaikkien löwchenien pitävän samoista asioista.

## Terveys

Ennen löwchenin pennun ostamista kolme tärkeintä asiakirjoista tarkistettavaa asiaa ovat polvien tutkimustulokset, silmien terveys ja riittävän laaja jalostuspohja. Tämä ei tarkoita, että kaikilla koirilla olisi ongelmia, mutta Ruotsin rotukohtainen jalostusstrategia vuosille 2025–2029 osoittaa, miksi kasvattajien tulisi käsitellä näitä asioita järjestelmällisesti.

Strategiassa suositellaan, että eläinlääkäri tutkii jalostuskoirien polvet polvilumpion sijoiltaanmenon varalta koiran täytettyä vuoden. Koiria, joiden tulos on astetta 1 huonompi, ei tulisi käyttää jalostukseen. Asteen 1 tuloksen saaneelle koiralle suositellaan vain parituskumppania, jonka tulos on 0. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tulokset ja tarkista tutkimuspäivä sekä koiran tunnistetiedot.

Jalostuskoirille tulisi tehdä silmätarkastus, jonka tulos saa astutushetkellä olla enintään kaksi vuotta vanha. Strategiassa suositellaan myös jalostuskoirien silmätarkastusten jatkamista kahdeksan vuoden ikään saakka. Löydös ei automaattisesti johda kaikissa tapauksissa samanlaiseen jalostuspäätökseen, vaan arvio riippuu diagnoosista, oireista ja eläinlääkärin ohjeista. Varsinaisten lausuntojen lukeminen kertoo siksi enemmän kuin pelkkä kysymys siitä, onko vanhemmat ”testattu”.

Virallisesti tallennettu tulos, jalostusstrategian suositus ja pentujen rekisteröinnin muodollinen ehto ovat eri asioita. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa kaikkien rotujen polvi- ja silmätulokset keskitettyyn rekisteriin. Vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä löwchenillä ei kuitenkaan ole erityisiä terveysehtoja. Edellä kuvatut tutkimukset ovat siis vahvoja ruotsalaisia jalostussuosituksia, eikä niiden toteutumista voi olettaa pelkän pentueen rekisteröinnin perusteella.

Löwchenin maailmanlaajuinen kanta on pieni. Siksi jalostusstrategiassa painotetaan vanhempien vähäistä keskinäistä sukulaisuutta, samojen yhdistelmien toistamisen välttämistä ja sitä, ettei yksittäisiä koiria käytetä liikaa jalostukseen. Pennunostaja voi kysyä, miten kasvattaja on arvioinut sukulaisuutta, miksi juuri kyseiset vanhemmat on yhdistetty ja kuinka paljon niitä on jo käytetty jalostukseen. Nämä kysymykset täydentävät terveystodistusten antamaa tietoa ja kertovat, miten kasvattaja vaalii rodun perinnöllistä monimuotoisuutta pitkällä aikavälillä.

Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira ontuu toistuvasti, alkaa äkillisesti pitää jalkaa ylhäällä tai sillä on silmien ärsytystä, näön muutoksia tai kipua. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa ja tarkista hoitohetkien yhteydessä iho, korvat, hampaat, kynnet ja tassut. Muiden sairauksien nimeämiseen löwchenille tyypillisiksi ei ole riittävästi näyttöä pelkästään siksi, että niitä esiintyy pienillä koirilla.

## Historia ja alkuperä

Löwchen on virallisesti ranskalainen rotu, vaikka sen nimi on saksaa ja tarkoittaa suunnilleen ”pientä leijonaa”. Sen ranskankielinen FCI-nimi on Petit Chien Lion ja englanninkielinen nimi Little Lion Dog. Ranska on merkitty sekä rodun alkuperämaaksi että rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi, ja rotu kuuluu FCI:n ryhmän 9 seurakoiriin.

Virallisessa rotumääritelmässä mainitaan kaksi pientä löwchen-tyyppistä koiraa, jotka on veistetty kiveen Amiensin katedraalissa 1200-luvulla. Tunnusomainen hahmo esiintyy myös 1400-luvun kuvakudoksissa ja myöhemmässä eurooppalaisessa taiteessa. Nämä dokumentoidut kuvaukset kertovat rodun historiallisesta tyypistä. Tarinoilla koirien käytöstä vedestä noutajina, vuoteenlämmittäjinä tai aseman symboleina ei ole yhtä vahvaa näyttöä, eikä niitä pidä esittää varmistettuina tosiasioina.

Ranskan rotuyhdistys perustettiin vuonna 1947. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1961, ja nykyinen FCI:n rotumääritelmä julkaistiin vuonna 2004. Leijonamaisella ulkomuodolla on siis pitkä dokumentoitu historia, mutta nykyinen rotu on selkeästi määritelty seurakoiraksi, jolta ei edellytetä käyttökoetta.

## Arki rodun kanssa

Löwchen voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kun sen arkeen kuuluu lenkkejä, virikkeitä, turkinhoitoa, lepoa ja suunnitelmallista yksinolon harjoittelua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpi on arjen sisältö. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on opetettava koiralle rauhallista käytöstä myös ovien, hissien ja yhteisten tilojen äänien läheisyydessä, sillä rotua ei voi olettaa sen enempää hiljaiseksi kuin erityisen haukkuherkäksikään.

Yksinoloa tulee harjoitella hyvin pienin askelin silloin, kun koira on saanut liikuntaa ja on rauhallinen. Aloita lyhyistä, arkisista erossaoloista ja palaa ennen kuin koira hätääntyy. Pidennä aikaa vasta, kun koira osaa rauhoittua nykyisessä vaiheessa. Ei ole näyttöä siitä, että kaikilla löwcheneillä olisi yksinolo-ongelmia, mutta seurakoiran tausta on hyvä syy järjestää arki niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan levollisesti.

Turkki on suurin säännöllistä työtä vaativa asia. Täyspitkän turkin ylläpito tai näyttelyissä käyminen edellyttää enemmän aikaa takkujen selvittämiseen ja oikeanlaisen leijonaleikkauksen ylläpitämiseen. Lyhyempi kotikoiran leikkaus vähentää läpikäytävän karvan määrää, mutta ei poista kampaamisen, pesun, leikkaamisen ja käsittelyharjoittelun tarvetta. Varaudu joko opettelemaan hoito kunnolla tai käyttämään trimmaajan palveluja, ja muista tarkistaa myös turkin alla oleva iho.

Ennen pennun ostamista pyydä muutakin kuin yleisiä vakuutteluja suvun terveydestä ja hyvästä luonteesta. Tarkista alkuperäiset polvi- ja silmälausunnot ja varmista, että polvet on tutkittu koiran täytettyä vuoden. Varmista myös, että silmätulos oli astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha ja että mahdolliset löydökset on arvioitu asianmukaisesti. Kysy lisäksi vanhempien arkikäyttäytymisestä, mahdollisista käyttäytymiskuvauksista sekä siitä, miten yhdistelmä edistää perinnöllistä monimuotoisuutta. Vastaukset auttavat erottamaan huolellisesti suunnitellun jalostuspäätöksen pentueesta, joka täyttää vain rekisteröinnin vähimmäisehdot.

Löwchen sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, aktiivisen seuralaisen ja hyväksyy sen turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin sille, joka etsii hoitovapaata turkkia, varmasti allergiselle sopivaa koiraa tai ennalta taattua luonnetta. Valitse yksilö ja kasvattaja yhtä huolellisesti kuin rotu.

Löwchen

American Kennel Club (AKC)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Löwchen on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka tunnetaan leijonamaisesta trimmauksestaan, pitkästä ja laineikkaasta turkistaan sekä ylväästä ja eloisasta olemuksestaan. Se on hellä, valpas ja ihmisrakas koira, joka sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa, lempeää koulutusta ja tiivistä osallistumista perheen arkeen.

Brec's

Schnauzi-Heros

## Perustiedot

Beagle on seurallinen ja kestävä metsästyskoira, joka seuraa hajujälkiä erittäin määrätietoisesti. Kätevän kokonsa ansiosta se on helppo ottaa mukaan, mutta sen tarkka hajuaisti, metsästysvietti ja äänenkäyttö vaativat arjessa enemmän ennakointia kuin koiran koko antaisi ymmärtää.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Ajokoira, jolla metsästetään muun muassa jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua
- **Koko:** Säkäkorkeus 33–40 cm ja aikuispaino tavallisesti 10–15 kg
- **Luonne:** Iloinen, avoin, eloisa ja ystävällinen, mutta myös itsenäinen ja sinnikäs
- **Aktiivisuus:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä tilaisuuksia käyttää hajuaistiaan
- **Turkki:** Lyhyt, tiheä ja säänkestävä; helppohoitoinen, mutta karvaa irtoaa
- **Sopii parhaiten:** Ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää seurallisen koiran kanssa ja on valmis panostamaan luoksetuloon sekä huomioimaan äänenkäytön ja suuren ruokahalun

## Ulkonäkö ja turkki

Beagle on tiivisrakenteinen ja vankka koira, jonka tulee näyttää urheilulliselta mutta ei raskastekoiselta. Sen runko on tasapainoinen, raajat vahvat ja rintakehä pitkäkestoiseen työskentelyyn kehittynyt. Pitkät, alas kiinnittyneet korvat riippuvat poskien myötäisesti, ja koira kantaa vahvaa häntäänsä korkealla liikkuessaan.

Rotumääritelmän mukainen toivottu säkäkorkeus on 33–40 cm. Ruotsalaisten rotutietojen mukaan aikuinen beagle painaa tavallisesti 10–15 kg. Kuntoluokka on kuitenkin vaa'an lukemaa tärkeämpi: lihaksikas työkoira ja vähemmän liikkuva seurakoira voivat painaa eri verran, vaikka ne olisivat samankorkuisia.

Turkki on lyhyt ja tiheä ja suojaa huonolta säältä. Mustan, ruskean ja valkoisen yhdistävä kolmivärisyys on tuttu väritys, mutta rotumääritelmä sallii myös useita kaksivärisiä ja kirjavia värityksiä. Hännänpään tulee olla valkoinen.

Turkinhoito on yksinkertaista. Säännöllinen harjaus poistaa irtokarvaa etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan. Samalla kannattaa tarkistaa iho, tassut, kynnet ja hampaat. Luppakorvat voivat lisätä korvatulehduksen riskiä, mutta terveitä korvia ei pidä puhdistaa turhaan. Jos koira ravistelee päätään tai raapii korviaan tai korvissa on punoitusta, kipua, pahanhajuista eritettä tai toistuvia ongelmia, tilanne on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen beagle on ystävällinen, eloisa ja utelias. Se on luonteeltaan tasainen ja haluaa innokkaasti olla mukana tekemisissä. Rotu on kehitetty työskentelemään tiiviissä yhteistyössä ihmisten ja muiden koirien kanssa, ja se on usein seurallinen myös kotona. Sitä ei kuitenkaan ole jalostettu odottamaan ohjeita joka käänteessä. Metsästävän beaglen on tehtävä itsenäisiä päätöksiä ja seurattava jälkeä sinnikkäästi, mikä voi arjessa näyttää helposti itsepäisyydeltä.

Monet beaglet elävät sopuisasti lasten ja muiden koirien kanssa. Tämä on rodulle yleinen taipumus, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä tai jokaisen kohtaamisen sujumisesta. Lasten on opittava antamaan koiralle rauha sen syödessä ja levätessä, ja aikuisen tulee aina valvoa aktiivisesti koiran ja pienten lasten yhdessäoloa.

Äänenkäyttö kuuluu rodun työskentelyyn. Beagle voi haukkua tai päästää sointuvaa ajohaukkua seuratessaan hajua, innostuessaan tai hakiessaan kontaktia. Äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Riittävä tekeminen, huolellinen yksinolon harjoittelu ja rauhalliset arkirutiinit voivat vähentää tarpeetonta ääntelyä, mutta täysin hiljaista koiraa tarvitsevan kannattaa valita toinen rotu.

Ruoka motivoi beaglea usein voimakkaasti. Se voi helpottaa palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, mutta samalla työtasoille jätetty ruoka, avoimet roska-astiat ja ulkoa löytyvä syötävä voivat muodostua nopeasti ongelmaksi.

## Koulutus ja liikunta

Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja ennen kaikkea mielekästä hajutyöskentelyä. Sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle: ikä, terveydentila, metsästys, liikkumisen vauhti ja muu tekeminen vaikuttavat sopivaan kuormitukseen. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, pidempiä retkiä vaihtelevassa maastossa sekä säännöllisiä etsintä- ja jäljestystehtäviä.

Verijälki, ihmisen jäljen seuraaminen, nosework ja yksinkertaiset etsintäleikit hyödyntävät erinomaisesti rodun suurinta vahvuutta. Metsästyksestä kiinnostunut omistaja voi kehittää beaglen perinteisiä ajokoiran taitoja. Ruotsissa rodulla metsästetään yksin ajavana koirana jänistä, metsäkaurista, peuraa ja kettua. Verijälkiharjoittelulla voidaan puolestaan kehittää haavoittuneen riistan etsimisessä tarvittavia taitoja. Jokainen yksilö ei sovellu kaikelle riistalle, vaan metsästystavalla, vauhdilla ja äänenkäytöllä on merkitystä.

Käytä palkkioita ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Lyhyet harjoitukset, selkeät vihjeet ja koiran aidosti arvostamat palkkiot toimivat kovia ojennuksia paremmin. Osan päivän ruoka-annoksesta voi käyttää koulutukseen, jotta palkkiot eivät kasvata energiansaantia suunniteltua suuremmaksi.

Luoksetulon harjoitteluun on panostettava erityisen huolellisesti. Tuoreen jäljen löytänyt beagle voi pitää hajua ohjaajaansa kiinnostavampana, vaikka luoksetulo onnistuisi rauhallisessa ympäristössä. Aloita ilman häiriöitä, jatka pitkässä liinassa ja lisää haastetta vasta koiran onnistuessa. Moni beagle tarvitsee pitkän liinan tai turvallisesti aidatun alueen voidakseen liikkua vapaammin. Älä päästä koiraa irti liikenteen tai luonnonvaraisten eläinten lähellä vain siksi, että luoksetulo onnistui edellisenä päivänä.

Opeta koira myös rauhoittumaan. Mielekästä tekemistä ja riittävästi lepoa saavan beaglen kanssa arki sujuu usein helpommin kuin jatkuvasti puuhassa pidetyn koiran kanssa.

## Terveys

Beaglea pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta yksittäisillä koirilla voi esiintyä myös harvinaisia sairauksia. Ruotsalaisissa rotutiedoissa mainitaan kilpirauhasen sairaudet, välilevysairaus, epilepsia, steroidiresponsiivinen meningiitti-arteriitti eli aivokalvo- ja valtimotulehdus sekä lonkkaniveldysplasia. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa eli RAS:ssa käsitellään myös perinnöllistä Musladin–Lueken oireyhtymää eli MLS:ää ja Laforan epilepsiaa.

Pyydä kasvattajalta täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitkä ovat molempien vanhempien MLS- ja Lafora-geenitestien tulokset? Jos toinen vanhemmista on kantaja, toisen tulee olla geenitestillä terve rodun jalostusstrategian mukaisesti.
- Onko lähisukulaisilla epilepsiaa, aivokalvontulehdusta, selkäsairauksia, kilpirauhasen sairauksia tai muita toistuvia terveysongelmia?
- Miten vanhempien luonnetta ja metsästysominaisuuksia on arvioitu?
- Mitä voimassa olevia suosituksia ja rekisteröintisääntöjä kasvattaja on noudattanut juuri tässä yhdistelmässä?

Lonkkaniveldysplasiaa esiintyy vähän, eikä Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ole beaglelle rotukohtaista vaatimusta virallisesta lonkkatutkimustuloksesta. Kysy, mitä kasvattaja on todella tutkinut ja miksi, sen sijaan että olettaisit yhden yleisen tutkimuslistan soveltuvan kaikkiin tilanteisiin. Säännöt ja suositukset voivat muuttua vuosittain.

Painonhallinta on tärkeä osa arkea. Mittaa ruoka-annokset, laske koulutuspalkkiot mukaan päivän ruokamäärään ja seuraa koiran kuntoluokkaa ajan mittaan. Sovita annos ikään, työskentelyyn ja aktiivisuuteen. Pyydä eläinlääkäriltä neuvoa, jos paino nousee tai koira tarvitsee yksilöllisen suunnitelman. Pidä myös ruoka, lääkkeet ja roska-astiat koiran ulottumattomissa: ruokaa rakastava beagle voi olla sekä nopea että kekseliäs.

## Historia ja alkuperä

Beagle kehittyi Isossa-Britanniassa pieneksi ajokoiraksi, jota käytettiin jalan tapahtuvassa metsästyksessä, erityisesti jäniksenpyynnissä. Rodun nimi on dokumentoitu jo 1400-luvulla, mutta nykyinen, tunnistettava rotutyyppi vakiintui vasta 1870-luvulla. Brittiläisessä metsästysperinteessä useat beaglet työskentelivät yhdessä ajueena metsästäjien seuratessa jalan.

Ensimmäiset tunnetut beaglet esitettiin Ruotsissa Göteborgissa vuonna 1891. Rodun kehitys Ruotsissa vauhdittui, kun maan rotuyhdistys Svenska Beagleklubben perustettiin vuonna 1953. Työskentely mukautettiin pohjoismaiseen metsästysperinteeseen: ajueessa metsästämisen sijaan beagle työskentelee tavallisesti yksin, etsii ja nostaa riistan liikkeelle sekä ajaa sitä haukkuen.

Tämä historia näkyy selvästi nykyisessäkin koirassa. Maan tuntumassa työskentelevä nenä, kestävyys, itsenäisyys ja äänenkäyttö eivät ole pieniä erikoisuuksia, jotka voisi erottaa koiran roolista perheenjäsenenä. Ne ovat rodun työskentelyn ydinominaisuuksia, joille on tarjottava sopivasti käyttöä myös kodissa, jossa koiran kanssa ei metsästetä.

## Arki beaglen kanssa

Beagle sopii parhaiten kotiin, jossa arvostetaan aktiivista, seurallista ja hajujen ohjaamaa koiraa sekä osataan ennakoida turvallisuuteen ja äänenkäyttöön liittyviä asioita. Arjen rutiinit ovat kodin kokoa tärkeämpiä. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä, osaa rauhoittua sisällä eikä häiritse naapureita. Huonosti äänieristetyssä talossa on syytä varautua siihen, että rodun äänenkäyttö voi muodostua ongelmaksi.

Piha ei korvaa lenkkejä tai mielekästä työskentelyä, ja aitojen on oltava pitäviä. Aidatun alueen ulkopuolella hyvin istuvat valjaat ja pitkä liina ovat usein hyödyllisempi ratkaisu kuin täydellisen luoksetulon toivominen. Ruoka ja roska-astiat on säilytettävä koiran ulottumattomissa.

Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran ikä ja reaktiot huomioiden. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päiväsaikaan ulos vähintään kuuden tunnin välein ja pennut sekä iäkkäät koirat useammin. Tämä on ulkoilua koskeva ohje, ei toteamus siitä, että tietty koira pärjäisi yksin niin pitkään. Ahdistuva, ulvova tai rauhoittumaan kykenemätön beagle tarvitsee pienempiä harjoitteluvaiheita, enemmän seuraa ja itselleen paremmin sopivan päivärytmin.

Kissa voi asua samassa kodissa beaglen kanssa, mutta tutustumisen on edettävä hitaasti ja hallitusti. Kissa tarvitsee koiralta rauhoitettuja tiloja ja esteettömiä poistumisreittejä, eikä koiran saa koskaan antaa harjoitella sen jahtaamista. Kanien, jyrsijöiden ja lintujen kanssa on oltava erityisen varovainen: rodun metsästystaustan vuoksi turvallista yhteiseloa ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Valitse beagle, jos haluat hajutyöskentelyn osaksi arkea ja nautit itsenäisestä, kestävästä koirasta, joka myös pitää ääntä. Valitse toinen rotu, jos haluat hiljaisen koiran, jonka voi huoletta pitää vapaana, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin tai jonka on säännöllisesti vietettävä pitkät työpäivät yksin.

Beagle

The Beagle Club

Fédération Cynologique Internationale

Société Centrale Canine (France)

Beagle on pieni ja vankkarakenteinen ajokoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja tunnusomainen, raikuva haukku. Se on iloinen ja utelias ja tulee yleensä hyvin toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Beagle tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, turvallisesti aidatun pihan ja painonhallintaa, mutta sen turkinhoito on helppoa.

Deer Beams

## Perustiedot

Kääpiövillakoira on pieni ja aktiivinen villakoiran kokomuunnos, jolla on suuri into oppia ja jonka turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on seurakoira, joka yleensä nauttii oppimisesta ja arjen touhuissa mukana olemisesta. Parhaiten se sopii kuitenkin omistajalle, joka haluaa käyttää aikaa myös liikuntaan, rauhoittumisen harjoitteluun ja säännölliseen turkinhoitoon.

- **Rotu ja ryhmä:** yksi villakoiran neljästä kokomuunnoksesta; kuuluu seurakoirien ryhmään 9
- **Virallinen alkuperämaa:** Ranska
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan yli 28 cm ja enintään 35 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa; sopiva kehon kunto on yleistä kilomäärää tärkeämpi
- **Turkki:** runsas, kihara tai nyörimäinen karvapeite, joka vaatii hoitoa ja leikkaamista
- **Aktiivisuustaso:** tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta niiden määrä on sovitettava koiran ikään, terveyteen ja elämäntilanteeseen
- **Ruotsin terveysohjelma:** jalostuskoirilla on oltava ennen astutusta rekisteröity prcd-PRA-testitulos tai niiden on oltava rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi

Kooltaan kääpiövillakoira sijoittuu toyvillakoiran ja keskikokoisen villakoiran väliin. Ruotsissa lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa virallisella mittauksella vasta koiran täytettyä 15 kuukautta. Kokorajalla oleva nuori koira voidaan siksi rekisteröidä vanhempiensa koon perusteella ennen lopullista mittausta.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiövillakoiran tulee näyttää pienikokoiselta, sopusuhtaiselta villakoiralta ilman kääpiökasvuisuuden piirteitä. Rotumääritelmän mukaan rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi, ei täysin neliömäinen. Kokonaisuuden tulee olla tasapainoinen ja liikkeiden kevyet ja vapaat. Koiran tulee näyttää tyylikkäältä olematta kuitenkaan liian hentorakenteinen tai hauras.

Karvapeitettä on kahta tyyppiä. Kiharaturkkisen koiran karva on hienolaatuista, tiheää ja kimmoisaa, ja kiharat ovat tasaisia. Nyörimäinen karva on niin ikään hienolaatuista ja tiheää, mutta se muodostaa rodulle ominaisia nyörejä. Useimpien kotikoirien turkki pidetään lyhyeksi leikattuna, mutta lyhytkään turkki ei poista hoidon tarvetta.

Turkin pituus, leikkausmalli, sää ja koiran yksilölliset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuinka usein turkkia on harjattava, pestävä ja leikattava. Tarkista erityisesti helposti takkuuntuvat kohdat, kuten korvantaustat, kainalot, jalat sekä valjaiden ja kaulapannan alle jäävät alueet. Kamman pitäisi kulkea turkin läpi ihoon asti takertumatta. Jos takkuja muodostuu jatkuvasti säännöllisestä hoidosta huolimatta, lyhyempi leikkaus tai ammattitrimmaajan apu on parempi ratkaisu kuin koiralle sopimattoman hoitoaikataulun noudattaminen.

Totuta pentu vähitellen seisomaan liukumattomalla alustalla, kampaamiseen, tassujen ja kasvojen käsittelyyn sekä trimmauskoneen ja föönin ääneen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja etene pienin, helposti ymmärrettävin askelin. Näin luot hyvän pohjan turvalliselle turkinhoidolle koko koiran elämän ajaksi.

Villakoiran rotumääritelmä ja Ruotsin rekisteröintisäännöt ovat kattaneet 16 värimuunnosta 1. elokuuta 2024 alkaen. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Hyväksyttyjä monivärisiä muunnoksia ovat muun muassa valkoinen yhdistettynä toiseen väriin, musta tai ruskea tan-merkein, kolmivärinen ja brindle eli juovikas. Merle ei kuulu rotumääritelmän väreihin, eikä Ruotsissa voida rekisteröidä pentuetta, jos jompikumpi villakoiravanhemmista kantaa merlegeeniä.

Villakoirista ei irtoa karvaa samalla tavoin kuin monista muista koirista, ja irtokarvat voivat jäädä kiharaan turkkiin, kunnes ne harjataan pois. Tämä ei tee kääpiövillakoirasta allergiatonta. Koiran allergeenit ovat pääasiassa peräisin ihosta ja syljestä, ja allergiset reaktiot voivat vaihdella enemmän yksittäisten koirien kuin rotujen välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita rotua pelkän turkkityypin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiövillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja nopea oppimaan. Tasapainoinen koira tunnistaa usein nopeasti toistuvia kaavoja ja nauttii yhteistyöstä. Rotukuvaus on kuitenkin ihanne, ei lupaus siitä, miten jokainen koira reagoi ääniin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsin villakoirayhdistyksen jalostusstrategiassa esitellään 630 pienempien kokomuunnosten villakoiran BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksia. Ryhmään kuuluu keskikokoisia villakoiria, kääpiövillakoiria ja toyvillakoiria, mutta suurin osa on keskikokoisia. Tulokset kuvaavat muun muassa melko energisiä koiria, jotka suhtautuivat usein myönteisesti testitilanteisiin ja joilla ilmeni niissä vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä. Samassa aineistossa korostetaan sekä rodun sisäistä vaihtelua että arvioitujen koirien vähäistä määrää suhteessa koko populaatioon. Tulokset voivat siis kertoa jotakin ryhmästä, mutta ne eivät ennusta yksittäisen kääpiövillakoiran luonnetta.

Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa. Pyydä konkreettisia esimerkkejä siitä, miten ne palautuvat yllätyksistä, suhtautuvat käsittelyyn, vieraisiin ja ääniin, kohtaavat muita koiria ja osaavat rauhoittua. Nämä vastaukset kertovat koiran sopivuudesta omaan kotiin enemmän kuin yleiset kuvaukset, kuten sosiaalinen, älykäs tai leppoisa.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiövillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvä arki koostuu lenkeistä, mahdollisuuksista haistella ja tutkia, leikistä tai muusta liikunnasta sekä tehtävistä, jotka koira ymmärtää ja pystyy ratkaisemaan. Kuormitusta tulee mukauttaa iän, kunnon, terveyden ja palautumisen mukaan.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yhteistyöhaluiselle rodulle. Tee koiralle selväksi, mistä käytöksestä palkkio tulee, lisää vaikeutta pienin askelin ja harjoittele samaa taitoa eri ympäristöissä. Luoksetulo, ohjaajan huomioiminen, rauhallinen käsittely, odottaminen sekä ihmisten ja koirien ohittaminen ovat arjessa tärkeämpiä taitoja kuin lukuisten temppujen osaaminen.

Monipuolisuus on usein hyödyllisempää kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Hajutyöskentely, etsintätehtävät, noutaminen, tasapaino- ja kehonhallintaharjoitukset, rally-toko tai muut taidot voivat tarjota mielekästä tekemistä. Samalla koiran on opittava lepäämään ilman jatkuvaa viihdyttämistä. Jos rauhoittuminen on vaikeaa, tarkastele koko päivää: unta, ympäristöä, ennakoitavuutta, liikuntaa ja harjoittelun vaativuutta. Tekemisen lisääminen ei aina ole oikea ratkaisu.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Painota lyhyitä tutkimishetkiä, turvallista tutustumista erilaisiin ympäristöihin, leikkiä sopivilla alustoilla ja runsasta palautumista. Aikuiselle koiralle sopiva liikuntamäärä tukee hyvää kuntoa ja sujuvaa arkea ilman toistuvaa jäykkyyttä, ontumista, stressiä tai pitkäkestoista uupumusta.

## Terveys

Pentua hankittaessa tärkein tarkistettava rotukohtainen terveysvaatimus on vanhempien prcd-PRA-status. Ruotsin rekisteröintisäännöt edellyttävät, että toyvillakoirien, kääpiövillakoirien ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen DNA-testitulos tai että ne on rekisteröity polveutumisen perusteella terveiksi.

Prcd-PRA on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto, joka tuhoaa verkkokalvon valoherkkiä soluja. Ensin heikkenee hämäränäkö, ja lopulta sairas koira voi sokeutua. Periytymistapa on autosomaalinen peittyvä: kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantajaa saa käyttää jalostukseen vain DNA-testillä terveeksi todetun tai polveutumisen perusteella terveen koiran kanssa. Sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Terve prcd-PRA-testitulos ei takaa silmien terveyttä yleisesti. Testi koskee vain prcd-muotoa eikä sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee jalostuskoirille myös silmätutkimuksia ja kannustaa testaamaan DNA-testillä PRA:n rcd4-muodon.

Patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno on toinen pienempien villakoirien jalostuksessa huomioitava terveysasia. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee kääpiövillakoirille virallista polvitutkimusta, mutta se ei ole prcd-PRA:n kaltainen pakollinen rekisteröintivaatimus. Yhdistys suosittelee, että koiraa, jolla on asteen 1 polvilumpioluksaatio, käytetään jalostukseen harkitusti ja vain sellaisen koiran kanssa, jonka rekisteröity polvitulos on 0/0.

Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit tietoon vanhempien ”testaamisesta”. Tarkista prcd-PRA-status, kysy virallisten polvi- ja silmätutkimusten tuloksista ja selvitä, mitä terveysongelmia vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa tiedetään esiintyneen. DNA-testit, eläinlääkärin tutkimukset ja avoimesti kerrotut suvun terveystiedot täydentävät toisiaan. Mikään yksittäinen testi ei voi luvata, ettei pentu koskaan sairastu.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen koiratyyppi, jota on kuvattu maalauksissa jo 1400-luvulla. Rodun virallinen alkuperämaa on Ranska. Sen nimi ja varhainen käyttötarkoitus liittyvät läheisesti veteen: villakoiria käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen, ja vedestä noutavina koirina toimivat pääasiassa suuremmat yksilöt.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ensisijaisesti seurakoiriksi. Kääpiökokoista muunnosta alettiin kehittää 1800-luvulla suurempien kokomuunnosten pienistä yksilöistä. Ruotsissa pienemmät villakoirat jaettiin 1930-luvun alussa pieneen villakoiraan ja kääpiövillakoiraan. Ensin mainitun nimeksi tuli myöhemmin keskikokoinen villakoira. Nykyinen kääpiövillakoira jakaa siis rodun työkoirataustan ja koulutettavuuden, mutta sitä ei pidä kuvata niin kuin jokainen yksilö olisi automaattisesti vesikoira tai noutaja.

Kaikilla neljällä nykyisellä kokomuunnoksella on sama rodun perustyyppi. Kokoerot vaikuttavat arkeen, mutta ne eivät tee kääpiövillakoirasta erillistä risteytysrotua tai rakenteeltaan poikkeavaa pienoismuunnosta.

## Arki kääpiövillakoiran kanssa

Kääpiövillakoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, myös kerrostaloasunnossa, kun se saa päivittäin liikuntaa, aivotyötä, turkinhoitoa, sosiaalista kanssakäymistä ja harjoitusta rauhoittumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on se, mitä arki koiralle tarjoaa. Pienen koiran arki ei ole hyvää vain siksi, että se vie vähän tilaa, jos sen palautumisesta, ulkoilusta ja turvallisesta yksinoloharjoittelusta ei huolehdita.

Yksinoloon tulee totutella vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Huomioi ikä ja ahdistuksen merkit. Kukaan ei voi luvata, että tietty kääpiövillakoira pärjää yksin ennalta määrätyn tuntimäärän. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua, jos työpäivä kestää pidempään kuin koira on opetettu olemaan yksin.

Rotu voi elää hyvin lasten, koirien ja kissojen kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Aikuisen tulee aina valvoa pienten lasten ja koirien yhdessäoloa, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Tutustuta koira muihin eläimiin vähitellen. Käytä tarvittaessa etäisyyttä, porttia tai hihnaa, huolehdi erillisistä resursseista, kuten ruokailu- ja lepopaikoista, ja anna mahdollisuus lopettaa kohtaaminen. Älä koskaan pakota eläimiä kontaktiin.

Kääpiövillakoira sopii parhaiten kotiin, jossa nautitaan oppimishaluisesta ja arkeen osallistuvasta pienestä koirasta ja hyväksytään myös sen hoitoon kuuluva käytännön työ. Varaudu toistuvaan turkin leikkaamiseen, turkin huolelliseen tarkistamiseen, arkitaitojen harjoitteluun ja aktiiviseen tekemiseen ympäri vuoden. Valitse toinen rotu, jos haluat mahdollisimman vähän turkinhoitoa tai odotat koiran sopeutuvan ilman suunnitelmallista koulutusta ja yhdessäoloa.

Kääpiövillakoira

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Kääpiövillakoirat ovat pieniä ja urheilullisia koiria, joilla on tiheä, kihara turkki ja neliömäinen, sopusuhtainen rakenne. Niistä lähtee vain vähän karvaa. Ne ovat erittäin älykkäitä, herkkiä ja ihmisläheisiä, ja ne voivat parhaiten saadessaan koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja läheistä yhdessäoloa. Hyvällä hoidolla ne elävät yleensä pitkän ja aktiivisen elämän.

Piece of art’s kennel

## Perustiedot

- Englanninkääpiöterrieri on pieni brittiläinen seurakoira, jolla on selvästi terrierimäinen luonne.
- Rotumääritelmän mukainen **ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm** ja **ihannepaino 2,7–3,6 kg**. Nämä luvut kuvaavat ihannetta, eivät kaikkia terveitä aikuisia koiria.
- Karva on lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Väri on musta selvärajaisin punaruskein merkein.
- Rotu on aktiivinen, valpas ja usein herkkä ilmoittamaan havainnoistaan haukkumalla. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja stressinsietokyky vaihtelevat kuitenkin yksilöittäin ja sukulinjoittain.
- Ohut turkki suojaa heikosti kylmältä. Hyvin istuva takki voi olla tarpeen Skandinavian kylminä päivinä.
- Pienet jyrsijät voivat herättää jahtaamisvietin. Lasten ja suurempien koirien yhdessäoloa koiran kanssa on valvottava rauhallisesti loukkaantumisriskin pienentämiseksi.
- Painota dokumentoitua terveyttä, luonnetta ja sukutaulun monimuotoisuutta enemmän kuin pitkää luetteloa geenitesteistä, joiden tarkoitusta ei ole täsmennetty.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninkääpiöterrierin tulee olla tyylikäs, tiivisrakenteinen ja tasapainoinen. Sen ääriviivat ovat selkeät, mutta se ei saa vaikuttaa hauraalta. Pään ja raajojen tulee olla sopusuhtaiset runkoon nähden, ja liikkeiden vapaat, tasaiset ja täsmälliset. Ohuet, korkealle kiinnittyneet korvat muistuttavat muodoltaan kynttilän liekkiä, ja niiden tulee olla täysin pystyssä yhdeksän kuukauden iästä lähtien.

Rotumääritelmässä 25–30 cm:n säkäkorkeus ja 2,7–3,6 kg:n paino kuvataan nimenomaan ihannemitoiksi. Ne eivät ole yleinen normaalivaihtelun alue eivätkä ainoa terveen rakenteen mittari. Huomioi myös koiran kuntoluokka, sopusuhtaisuus, liikkeet ja se, miten koira selviytyy arjessa. Ihannepainosta poikkeava koira ei ole automaattisesti yli- tai alipainoinen.

Ainoa hyväksytty väri on musta, jossa on punaruskeat merkit määrätyissä kohdissa päätä, rintaa, raajoja ja rungon alapuolta. Mustan ja punaruskean tulee erottua selvästi toisistaan. Karvan tulee olla lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Turkki on yleensä helppohoitoinen: pyyhi lika pois ja käytä tarvittaessa pehmeää harjaa tai liinaa. Tarkista samalla iho, tassut, kynnet, korvat, silmät ja suu.

Lyhyessä turkissa ei ole lämmittävää aluskarvaa. Sovita ulkoilun kesto säähän, liikunnan rasittavuuteen ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin. Takki voi olla kylmällä säällä järkevä, mutta koira tarvitsee silti liikuntaa ja päivittäistä ulkoilua. Huuhtele ja kuivaa tassut tiesuolalle altistumisen jälkeen ja totuta koira jo nuorena rauhalliseen kynsienhoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Englanninkääpiöterrieri on tavallisesti valpas ja aktiivinen seuralainen, mutta rotukuvaukset eivät korvaa yksittäisen koiran arviointia. Rotumääritelmä edellyttää valpasta luonnetta ilman liiallista hermostuneisuutta. Ruotsalaisissa rotua koskevissa asiakirjoissa monia koiria kuvataan uteliaiksi, kiintyviksi ja innokkaiksi osallistumaan, mutta niissä kerrotaan myös huomattavasta vaihtelusta omistajien kokemuksissa.

Rotu voi suhtautua vieraisiin varautuneesti, ja jotkut yksilöt haukkuvat herkästi jonkun tullessa ovelle. Tämä ei tarkoita, että jokainen englanninkääpiöterrieri olisi etäinen tai äänekäs. Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä tai muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin ja hellävaraiseen käsittelyyn sekä miten nopeasti ne palautuvat yllättävistä tilanteista.

Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset eivät anna rodusta luotettavaa kokonaiskuvaa. Vuoden 2022 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa oli mukana vain 21 BPH-kuvauksen aloitusta, ja julkaistu rodun keskiarvo perustui ainoastaan 11 Ruotsissa syntyneeseen koiraan. Tämän pienen ryhmän tuloksissa näkyi epävarmuutta ja vähäisempää itsevarmuutta vieraiden ihmisten seurassa, mutta otos on liian pieni kuvaamaan kaikkia rodun koiria. Kysy luonteista usean sukupolven ajalta ja vältä yhdistelmiä, joiden vanhemmat ovat selvästi arkoja, hermostuneita tai herkästi stressaantuvia.

Rodun historia rotanpyytäjänä näkyy joissakin koirissa kiinnostuksena pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan. Hiiret, hamsterit ja marsut on siksi pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta; pelkkä rotunimi ei takaa onnistumista. Leikkiä huomattavasti suurempien koirien kanssa on valvottava ja tarvittaessa rajoitettava, sillä pieni ja hentoluustoinen koira voi loukkaantua, vaikka molemmat koirat olisivat ystävällisiä.

## Koulutus ja liikunta

Englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta tietty minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, sää, vauhti ja tekemisen sisältö ovat yleistä aikatavoitetta tärkeämpiä. Yhdistä päivittäisiin kävelyihin ja pidempiin retkiin hajutyöskentelyä, leikkiä, helppoja etsintätehtäviä, temppuja ja rauhallista lepoa. Aikuinen koira jaksaa usein liikkua enemmän kuin sen koosta voisi päätellä, kun taas pentu tarvitsee lyhyempiä tekemishetkiä, vapaata liikkumista ja runsaasti lepoa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun nopealle ja tarkkaavaiselle luonteelle. Pidä harjoitukset lyhyinä ja selkeinä. Kiinnitä erityistä huomiota kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen ja liikkuvista häiriöistä poispäin kääntymiseen. Käytä aidattua aluetta tai pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii myös houkuttelevassa ympäristössä.

Ehkäise jatkuvaa ovella haukkumista opettamalla koira menemään omalle paikalleen pois eteisestä. Palkitse sitä sinne rauhoittumisesta ja pyydä vieraita odottamaan koiran rauhoittumista ennen kuin he ottavat siihen kontaktia. Tavoitteena ei ole täydellinen hiljaisuus vaan selkeä vaihtoehto jatkuvalle hälytyshaukulle.

Totuta pentu jo varhain hellävaraisesti hampaiden ja korvien tutkimiseen, raajojen ja tassujen kosketteluun sekä turvalliseen nostamiseen. Harjoittelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen, olla myönteistä ja edetä pienin askelin. Näin arjen hoitotoimet, eläinlääkärikäynnit ja koiranäyttelyissä pöydällä tutkiminen sujuvat helpommin.

## Terveys

Englanninkääpiöterrierin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan suositellut terveystutkimukset, vain tietyissä sukulinjoissa olennaiset testit ja sitovat rekisteröintivaatimukset. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan silmätutkimusta sekä polvilumpioiden ja sydämen tutkimista. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä englanninkääpiöterrierille ei kuitenkaan aseteta pakollisia rotukohtaisia terveystutkimuksia. Tutkimus voi silti olla hyödyllinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Ruotsalainen terveystieto on rajallista. Jalostusstrategiassa kerrotaan pienessä kyselyssä ilmoitetuista sydämen sivuäänistä sekä melko vähäisistä silmä- ja polvitutkittujen koirien määristä. Nämä tiedot antavat aihetta kysymyksiin ja tutkimuksiin, mutta niiden perusteella ei voida päätellä, kuinka yleinen jokin sairaus rodussa on. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy sisaruksilla, vanhemmilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista sairauksista.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan kolme DNA-testiä jalostuskoirille, joiden sukutaulussa on yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria: nuoruusiän dilatoiva kardiomyopatia (JDCM), ksantinuria ja tyypin 1 von Willebrandin tauti. Voimassa olevissa brittiläisissä terveyssuosituksissa rodulle suositellaan JDCM-testiä, tyypin II ksantinuriatestiä ja silmätutkimusta, mutta vWD1-testiä ei mainita. Siksi sukutaulu ja asiaankuuluvat kansalliset suositukset kannattaa tarkistaa ennen laajan testipaneelin tilaamista ilman selkeää tarkoitusta.

JDCM on vakava sydänsairaus, joka voi puhjeta jo nuorena. Tyypin II ksantinuria voi aiheuttaa ksantiinikiteitä virtsateihin ja munuaisvaurioita. Molemmat periytyvät autosomissa peittyvästi: koira, jolla on yksi muuttunut geenikopio, on kantaja eikä sen odoteta sairastuvan, kun taas kaksi muuttunutta kopiota merkitsee sairastumisriskiä. Kantajaa ei tarvitse automaattisesti sulkea jalostuksesta. Yhdistelmä on suunniteltava niin, etteivät pennut peri kahta muuttunutta geenikopiota, ja samalla on turvattava perinnöllinen monimuotoisuus.

Pyydä ennen pennun ostamista selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä silmä-, polvi- ja sydäntutkimuksia on tehty, milloin ne on tehty ja mitkä olivat tulokset?
- Onko sukutaulussa yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria, ja mitkä DNA-testit ovat siksi olennaisia?
- Mitä tiedetään lähisukulaisten, ei vain vanhempien, terveydestä ja luonteesta?
- Miten kasvattaja välttää lähisukulaisten yhdistämistä ja yksittäisten jalostuskoirien liiallista käyttöä?

## Historia ja alkuperä

Englanninkääpiöterrieri on brittiläinen kääpiökoirarotu, joka polveutuu black and tan -terrieristä. Kaupungistumisen aikaan 1800-luvulla pieniä terriereitä käytettiin rottien torjuntaan, ja kapakoissa järjestettiin myös verisiä rotantappokilpailuja. Tämä historia auttaa ymmärtämään rodun terrierimäistä luonnetta, mutta sitä ei pidä romantisoida.

Britanniassa rotu tunnettiin useilla nimillä, kuten Miniature Black and Tan Terrier ja Black and Tan Toy Terrier. Britannian Kennel Club muutti nimeksi English Toy Terrier (Black and Tan) vuonna 1960. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin Yhdysvalloista vuonna 1958.

Pohjoisamerikkalaisia toy manchesterinterriereitä on sittemmin käytetty pienen geenipohjan laajentamiseen, ja niitä voi esiintyä ruotsalaisissa ja muissa pohjoismaisissa sukutauluissa. Tämä ei tarkoita, että rotujen määritelmät olisivat samanlaiset. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan eroja muun muassa pään muodossa ja ylälinjassa. Tulevalle omistajalle sukutaulu auttaa selventämään sekä koiran taustaa että sitä, mitkä DNA-testit voivat olla olennaisia.

## Arki rodun kanssa

Englanninkääpiöterrieri voi viihtyä kerrostaloasunnossa, kun se pääsee ulkoilemaan, saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii rauhoittumaan talon äänistä huolimatta. Kodin koko ei korvaa kävelylenkkejä, eikä pihakaan korvaa päivittäistä tekemistä. Jos äänet kantautuvat helposti asuntoon, aloita jo varhain rauhallisen käytöksen harjoittelu oven, hissin ja yhteisen porraskäytävän läheisyydessä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran ollessa turvallisella mielellä ja rauhallinen, pidennä aikaa hitaasti ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Järjestä työpäiviksi apua sen sijaan, että olettaisit pienen koiran voivan olla pitkiä aikoja yksin.

Rotu voi elää lasten kanssa, mutta aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eivätkä lapset saa nostaa, kantaa tai jahdata sitä. Sama varovaisuus koskee rajua leikkiä suurempien koirien kanssa. Englanninkääpiöterrieri on hentoluustoinen mutta ei koriste-esine: se tarvitsee turvallista liikuntaa, ja perheen on huolehdittava siitä, ettei se putoa, jää puristuksiin tai joudu kovakouraisesti käsitellyksi.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa pientä mutta aktiivista koiraa, pystyy tarjoamaan päivittäistä seuraa ja koulutusta ja on valmis arvioimaan koiraa yksilönä stereotypioiden sijaan. Harkittu päätös perustuu aikuisten lähisukulaisten tapaamiseen, terveystietojen tarkistamiseen ja arkeen, joka toimii myös kylmällä säällä tai silloin, kun koiraa ei voi ottaa mukaan.

Englanninkääpiöterrieri

English Toy Terrier Club (UK)

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Pieni ja elegantti musta-ruskea kääpiöterrieri, jolla on siro mutta urheilullinen rakenne ja helppohoitoinen lyhyt turkki. Uskollinen ja ihmisläheinen koira kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Eloisa, älykäs ja herkkä englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä suojaa äärimmäisiltä lämpötiloilta.

winsome flames

Khaos

## Perustiedot

Isovillakoira on suurin villakoiran neljästä virallisesta kokomuunnoksesta. Se on aktiivinen seurakoira, joka tarvitsee sekä tiivistä yhteistyötä omistajansa kanssa että perusteellista turkinhoitoa. Ruotsin puhekielessä käytetään joskus nimeä **kungspudel**, mutta kyseessä ei ole erillinen rotu tai kokomuunnos. Ruotsissa kokomuunnoksen virallinen nimi on **Pudel, stor**, ja englanniksi se on **Standard Poodle**.

- **Rotutyyppi:** tunnustettu villakoiran kokomuunnos FCI:n ryhmässä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Säkäkorkeus:** yli 45 cm, enintään 60 cm; rotumääritelmä sallii lisäksi 2 cm:n ylityksen
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole virallista painoa
- **Turkki:** runsas, kihara ja villava tai nyörimäinen
- **Ihanteellinen luonne:** valpas, aktiivinen, vastaanottavainen ja helposti koulutettava
- **Arjen tarpeet:** päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, lepoa ja säännöllistä turkinhoitoa
- **Ruotsin terveysohjelma:** molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ennen astutusta

Isovillakoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta yhteistyöhalukkuus ei tee siitä helppohoitoista. Tulevan omistajan on hyvä nauttia arjen taitojen opettamisesta, tarjota mielekästä tekemistä ja huolehtia turkista myös märällä säällä ja kiireisinä viikkoina.

## Ulkonäkö ja turkki

Isovillakoiran tulee olla tasapainoinen ja urheilullinen. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ei siis täysin neliömäinen. Virallinen säkäkorkeus on yli 45 cm ja enintään 60 cm, minkä lisäksi sallitaan 2 cm:n ylitys. Tämä sallittu poikkeama ei tee 62 cm:stä tavanomaista tavoitekorkeutta. Koska rotumääritelmä ei määritä painoa, aikuista koiraa tulee arvioida mittasuhteiden ja kuntoluokan perusteella, ei jonkin oletetun virallisen kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmä tunnistaa kaksi karvanlaatua. Kiharakarvaisella villakoiralla on tiheä, hienolaatuinen, villava ja tiukasti kihartuva turkki, kun taas nyörikarvaisen villakoiran turkki muodostaa pitkiä, selvästi erottuvia nyörejä. Seurakoirien turkki pidetään usein käytännöllisen lyhyenä, mutta lyhytkään leikkaus ei poista pesun, perusteellisen läpikäynnin ja leikkaamisen tarvetta.

Villakoiran hyväksyttyjen värien kirjo on laajempi kuin monet vanhemmat rotukuvaukset antavat ymmärtää. Yksiväristen mustan, valkoisen, ruskean, harmaan ja kellanpunaisen lisäksi nykyinen rotumääritelmä hyväksyy useita tarkoin määriteltyjä monivärisiä värityksiä. Näihin kuuluvat valkoisen yhdistelmät mustan, harmaan, ruskean tai kellanpunaisen kanssa sekä tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat väritykset. Moniväriset vaihtoehdot lisättiin kansainväliseen rotumääritelmään, joka tuli Ruotsissa voimaan vuonna 2024. Vanhemmat väitteet siitä, että villakoiran pitäisi aina olla yksivärinen, ovat siis vanhentuneita.

Turkki kasvaa jatkuvasti, joten sen hoitoon tarvitaan suunnitelma. Selvittämisen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, koiran aktiivisuudesta ja siitä, kuinka herkästi juuri sen turkki takkuuntuu. Tarkista turkki ihoon asti sen sijaan, että harjaisit vain pintaa. Totuta pentu rauhallisesti kampaan, trimmeriin, kuivaimeen, tassujen käsittelyyn ja paikallaan seisomiseen. Se helpottaa hoitoa myöhemmin.

Isovillakoirasta sanotaan usein lähtevän vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tarkoita allergiattomuutta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja ihmisen reaktio voi vaihdella koirayksilöiden, jopa pentuesisarusten, välillä. Allergisen ei siksi pitäisi valita isovillakoiraa pelkän rodun nimen tai ”hypoallergeenista” turkkia koskevan lupauksen perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan isovillakoiran tulee olla valpas, aktiivinen, uskollinen sekä helposti opetettava ja koulutettava. Arjessa tämä näkyy usein siinä, että koira huomaa nopeasti toistuvat toimintatavat, hakee kontaktia ja osallistuu mielellään perheen tekemisiin. Sama tarkkaavaisuus tarkoittaa myös sitä, että koira voi oppia nopeasti ei-toivottuja rutiineja, jos säännöt, palkitseminen ja odotukset ovat epäselviä.

Helppo koulutettavuus ei tarkoita, että kaikilla isovillakoirilla olisi samanlainen luonne, eikä sijoitus älykkyysvertailussa kerro, miten koira käyttäytyy arjessa. Ruotsalaisen käyttäytymisen ja persoonallisuuden arvioinnin suorittaneiden villakoirien tuloksissa voi näkyä yhteisiä piirteitä, mutta tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät jokaista isovillakoiraa. Sosiaalinen varmuus, aktiivisuustaso, ääniherkkyys, kiinnostus takaa-ajoon ja kyky rauhoittua voivat vaihdella perimän, varhaisten kokemusten ja koulutuksen mukaan.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja aikuisia sukulaisia. Kiinnitä vähemmän huomiota temppujen osaamiseen ja enemmän siihen, miten koirat palautuvat yllätyksestä, tervehtivät jäämättä voimakkaasti kierroksille ja rauhoittuvat silloin, kun mitään ei tapahdu. Kysy kasvattajalta, mitkä piirteet todella toistuvat suvussa ja miten suunnitellun yhdistelmän odotetaan toimivan tavallisessa kodissa.

Isovillakoira voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka nauttii kouluttamisesta ja hyväksyy turkinhoidon vaatiman työn. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti itsenäistä koiraa tai suurta koiraa, joka tarvitsee vain vähän päivittäistä yhdessäoloa ja tekemistä.

## Koulutus ja liikunta

Isovillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa yleispätevää minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen vaikuttavat sopivan kokonaisuuden suunnitteluun. Tasapainoiseen päivään kuuluu lenkkeilyä sekä mahdollisuuksia haistella, tutkia, tehdä yhteistyötä ja levätä häiriöttä.

Rotu nauttii usein harjoittelusta, jossa se ymmärtää tehtävänsä: esimerkiksi löysällä hihnalla kulkemisesta, luoksetulosta, noutamisesta, hajutyöskentelystä, kehonhallinnasta tai muista koiraharrastuksista. Lyhyitä ja selkeitä harjoituksia voi yhdistää taitojen harjoitteluun aidoissa arjen tilanteissa. Tavoitteena ei ole pitää koiraa jatkuvasti toiminnassa, vaan opettaa sitä siirtymään tekemisestä rauhoittumiseen ja päinvastoin.

Pennun kohdalla tekemisen laatu ja asteittainen totuttelu ovat tärkeämpiä kuin kaavamainen ikään sidottu minuuttisääntö. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa vaihtelevilla mutta turvallisilla alustoilla, pidä taukoja ja lisää kuormitusta vähitellen. Suunnittele seuraava harjoitus sen mukaan, miten pentu liikkuu, jaksaa keskittyä ja rauhoittuu harjoituksen jälkeen.

Villakoiran historia vedestä noutavana koirana selittää, miksi vesi ja noutaminen mainitaan usein rotukuvauksissa. Se ei kuitenkaan takaa, että jokainen isovillakoira haluaisi uida. Totuta koira veteen pakottamatta, valitse turvalliset paikat ja opeta se menemään veteen ja tulemaan pois vihjeestä.

## Terveys

Ruotsalaisen isovillakoirajalostuksen tärkein todennettava terveysvaatimus koskee lonkkaniveldysplasiaa: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Pelkkä maininta vanhempien ”terveystutkimuksista” ei siis riitä. Kysy, mitä tutkimuksia on tehty, ja tarkista tulokset.

Lonkat arvioidaan asteikolla A–E. A ja B katsotaan normaaleiksi, ja Ruotsin isovillakoirien terveysohjelma sallii myös C-lonkkaisten koirien jalostuskäytön. Ruotsin villakoirakerhon jalostusstrategian mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tulisi käyttää jalostukseen. Yksittäinen tulos on silti vain osa kokonaisuutta, sillä sekä perimä että ympäristö vaikuttavat lonkkien kehitykseen.

Isovillakoiralla on myös lonkkaindeksi. Siinä yhdistetään koiran oma tulos sukulaisten tietoihin. Arvo 100 vastaa rodun arvioitua keskimääräistä jalostusarvoa laskentahetkellä. Ruotsin villakoirakerho suosittelee suunnitellulle yhdistelmälle vähintään 97:n laskennallista pentueindeksiä. Kyseessä on jalostussuositus, jota tulee tarkastella yhdessä vanhempien lonkkatulosten, suvun tulosten, yleisterveyden ja geneettisen monimuotoisuuden kanssa, ei pennun erillisenä laatupisteytyksenä.

Villakoiran neljän kokomuunnoksen terveyssäännöt sekoittuvat helposti keskenään. Ruotsin virallinen prcd-PRA-geenitestivaatimus koskee toy-, kääpiö- ja keskikokoisia villakoiria, ei isovillakoiraa. Ruotsin villakoirakerho kannustaa silti testaamaan kaikilta kokomuunnoksilta rcd4-silmäsairauden ja suosittelee silmätarkastuksia. Geenitestin tulos koskee vain tutkittua geenimuunnosta. Se ei korvaa silmätarkastusta eikä koiran terveyden kokonaisarviota.

Ennen pennun ostamista seuraavat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin pitkä yleisluontoinen sairausluettelo:

- Mitkä ovat molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset, ja mikä on yhdistelmän laskennallinen lonkkaindeksi?
- Onko aikuisista sisaruksista ja muista lähisukulaisista saatavilla lonkkatuloksia?
- Onko vanhemmille tehty silmätarkastukset, ja mitä geenitestejä niille on tehty? Pyydä testien tarkat nimet ja tulokset.
- Mitä suvussa toistuvia diagnooseja, liikkumisongelmia tai muita terveyshuolia kasvattajan tiedossa on?
- Minkä ikäisiä suvun vanhemmat koirat ovat, ja miten niiden toimintakyky ja terveys ovat kehittyneet?

## Historia ja alkuperä

Villakoiran dokumentoidut juuret ovat Euroopassa, ja kansainvälisessä rotumääritelmässä sen alkuperämaaksi on merkitty Ranska. Rotumääritelmä kuvaa sen läheistä yhteyttä barbetiin ja varhaista käyttöä vesilintujen metsästyksessä. Myös rodun nimen historia liittyy veteen ja sorsiin.

Suuri kokomuunnos oli lähimpänä alkuperäistä vesityöskentelyä ennen kuin villakoirasta kehittyi edelleen usean kokoisia seura- ja näyttelykoiria. Ruotsin villakoirakerhon rotuhistoriassa klassinen leijonaleikkaus kuvataan käytännölliseksi vesityöskentelyyn tarkoitetuksi leikkaukseksi: turkkia jätettiin suojaamaan herkkiä alueita, kun taas muualta se ajettiin pois vedessä liikkumisen helpottamiseksi. Nykyiset leikkausmallit palvelevat pääasiassa käytännön tarpeita ja näyttelyitä, mutta tämä tausta auttaa ymmärtämään rodun tunnusomaista siluettia.

Villakoiraa muistuttavia koiria esiintyy eurooppalaisessa taiteessa 1400-luvulta lähtien. Nykyaikaiset rotumääritelmät syntyivät paljon myöhemmin, ja nykyistä isovillakoiraa arvioidaan seurakoirana, ei ikään kuin jokainen yksilö olisi jo koulutettu vesinoutaja.

## Arki isovillakoiran kanssa

Arki isovillakoiran kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa varaudutaan samanaikaisesti kolmeen asiaan: tiiviiseen yhteistyöhön, päivittäiseen tekemiseen ja turkinhoitoon, josta ei voi kokonaan pitää taukoa. Koira, joka saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii samalla lepäämään, on yleensä helpompi arjessa kuin koira, jolle tarjotaan vain yhä raskaampaa liikuntaa.

Isovillakoira voi asua kerrostalossa, jos omistaja huolehtii säännöllisestä ulkoilusta, sopivasta tekemisestä ja rauhasta sisällä. Oma piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhteistä aikaa. Haukkumista ja levottomuutta ei pidä kuitata väistämättöminä rotuominaisuuksina. Sen sijaan on syytä tarkastella tilannetta, käytöksen vahvistumista, stressiä, sopivan tekemisen puutetta ja koiran mahdollisuuksia rauhoittua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen aloittaen lyhyistä jaksoista, joiden aikana koira tuntee olonsa turvalliseksi. Harjoittelun etenemisvauhti riippuu yksilöstä. Suunnittele jo ennen koiran hankintaa pentuajan järjestelyt, työpäivät ja tarvittava apu sen sijaan, että olettaisit helposti koulutettavan koiran pärjäävän automaattisesti yksin tietyn ajan.

Rotu voi elää hyvin lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta rodun nimi ei takaa yhteiselon onnistumista. Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka. Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti niin, että eläimillä on tilaa ottaa etäisyyttä. Pennun aiemmat kokemukset, aikuisten eläinten käyttäytyminen ja omistajan tapa järjestää tutustuminen merkitsevät enemmän kuin rotutaulukon yleinen kyllä- tai ei-vastaus.

Pyydä lopuksi kasvattajaa näyttämään tavallinen turkinhoitokerta ja selittämään, millaista leikkausmallia hänen kotikoirillaan käytetään. Yhdistä tähän käytännön esittelyyn todennettavat lonkkatulokset, selkeät tiedot silmätarkastuksista ja geenitesteistä sekä rehellinen kuvaus aikuisten sukulaisten luonteesta. Näin valintasi perustuu siihen, millaisen koiran saatat todella saada, ei lupauksiin, joita mikään rotu ei voi taata.

Isovillakoira

The Poodle Club of the United Kingdom

Swedish Kennel Club

The Kennel Club (United Kingdom)

Isovillakoira on urheilullinen, vedestä noutava koira, josta lähtee vain vähän karvaa. Sen tiheä, kihara turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Erittäin älykkäänä ja herkkänä koirana se loistaa koulutuksessa, koiraurheilussa ja perhe-elämässä. Se voi parhaiten saadessaan olla tiiviisti perheensä seurassa sekä nauttiessaan päivittäisestä liikunnasta ja aivojumpasta.

## Pikatiedot

Keskikokoinen villakoira on yksi villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Kooltaan se sijoittuu kääpiövillakoiran ja isovillakoiran väliin. Se on valpas ja hyvin koulutettava seurakoira, jonka turkki vaatii paljon hoitoa.

- **Koko:** Säkäkorkeuden on oltava yli 35 ja enintään 45 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa, joten aikuisen koiran sopivaa painoa tulee arvioida rakenteen ja kuntoluokan perusteella yleisen painohaarukan sijaan.
- **Kokomuunnos:** Villakoiran kokomuunnos voi muuttua virallisessa mittauksessa, jos sitä ei ole vielä loppumitattu. Ruotsissa loppumittaus voidaan tehdä 15 kuukauden iästä alkaen.
- **Luonne:** Ihanteena on myönteinen, seurallinen ja nopeasti oppiva koira, mutta sosiaalinen varmuus, aktiivisuus ja suhtautuminen ääniin vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- **Aktiivisuus:** Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille. Yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille.
- **Turkki:** Turkki voi olla kihara tai nyörimäinen, ja karvaa irtoaa usein hyvin vähän. Turkki vaatii kuitenkin huolellista kampaamista, pesua, kuivaamista ja leikkaamista.
- **Jalostuksen terveystutkimukset:** Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava voimassa oleva virallinen prcd-PRA-tulos joko DNA-testistä tai voimassa olevasta, rekisteriin merkitystä perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta.

## Ulkonäkö ja turkki

Keskikokoinen villakoira on sopusuhtainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sen tulee näyttää valppaalta ja aktiiviselta, ei raskaalta tai matalaraajaiselta. Säkäkorkeus erottaa sen kääpiövillakoirasta ja isovillakoirasta.

Tiheä turkki voi olla kihara tai muodostaa nyörejä. Se kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee leikkaamista, mutta sopiva leikkausväli riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, arjesta ja siitä, kuinka herkästi juuri kyseisen koiran turkki takkuuntuu. Lyhyt ja käytännöllinen leikkaus helpottaa usein hoitoa, mutta ei poista turkinhoidon tarvetta.

Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin sekä jalkojen alueelle. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät, ja tarkista samalla iho, korvat ja kynnet. Opeta pentu seisomaan paikallaan ja hyväksymään kosketus lyhyissä, rauhallisissa harjoituksissa palkitsemalla. Tämä helpottaa sekä turkinhoitoa kotona että käyntejä ammattitrimmaajalla.

Älä noudata pesuissa ja leikkauksissa jäykkää aikataulua. Tarkista sen sijaan, kulkeeko kampa koko turkin läpi, pysyykö iho puhtaana ja kuivana ja pystyykö koira liikkumaan vapaasti. Tiheä turkki on kuivattava perusteellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Jos iholla on punoitusta tai epämiellyttävää hajua tai iho- ja korvavaivat toistuvat, pyydä eläinlääkärin arvio sen sijaan, että nyppisit karvoja tai käyttäisit voimakkaita tuotteita rutiininomaisesti.

Vuonna 2024 voimaan tulleen uuden rotumääritelmän myötä Ruotsin Kennelliitto on rekisteröinyt 16 värimuunnosta, joihin kuuluu sekä yksi- että monivärisiä koiria. Tämä ei tarkoita, että merle olisi hyväksytty jalostusväri. Ruotsin rekisteröintisääntöjen mukaan merleä kantavan vanhemman jälkeläisiä ei voi rekisteröidä, ja tällaisesta astutuksesta seuraa myös jalostusrajoituksia.

Keskikokoisesta villakoirasta irtoaa usein hyvin vähän karvaa kodin pinnoille, koska irtokarvat voivat jäädä kiharoihin kampaamiseen asti. Rotua on silti harhaanjohtavaa kutsua karvaa pudottamattomaksi tai allergiaystävälliseksi. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allerginen ihminen voi reagoida eri koiriin eri tavoin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma reaktionsa ennen koiran hankintaa eikä luottaa pelkkään rotunimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukaan keskikokoinen villakoira on ystävällinen, seurallinen, eloisa ja helposti koulutettava. Monia viehättää sen yhteistyöhalun ja käytännöllisen keskikokoisuuden yhdistelmä. Ihanne ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira suhtautuisi varmasti lapsiin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus BPH tarjoaa parempaa tietoa kuin väitteet siitä, että rotu olisi aina helppo. Ruotsin Villakoirakerhon helmikuussa 2026 julkaisemassa keskikokoisten villakoirien raportissa 565 koiraa oli aloittanut BPH-kuvauksen. Kyseessä ei ole hyväksytty–hylätty-koe, eikä se kerro yksilöstä kaikkea. Se kuitenkin tuo esiin koiran reaktioita kontaktiin, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja poikkeavalla tavalla lähestyvään ihmiseen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan tulosten taustoja. Miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa? Hakeutuvatko ne kontaktiin olematta tungettelevia? Osaavatko ne rauhoittua, sietävätkö ne äkillisiä ääniä ja palautuvatko ne odottamattomista tilanteista? Onko useita sukulaisia kuvattu, vai perustuuko käsitys yhteen koiraan? Tällaiset kysymykset kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”älykäs”, ”lapsirakas” tai ”täydellinen ensimmäiseksi koiraksi”.

Keskikokoinen villakoira voi huomata liikkeet ja äänet nopeasti, mutta haukkuherkkyys vaihtelee. Kiinnitä huomiota vanhempien reaktioihin ääniin ja opeta koiraa poistumaan ikkunan tai oven luota ja asettumaan rauhalliseen paikkaan. Sopiva tekeminen ja apu rauhoittumiseen antavat koiralle paremmat edellytykset pärjätä kodissa, johon naapuriäänet kantautuvat helposti.

## Koulutus ja liikunta

Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta tarvetta ei voi tiivistää tiettyyn ulkoiluminuuttien määrään. Sopivaan tasoon vaikuttavat ikä, terveys, kunto, ympäristö ja yksilön kyky rauhoittua. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja ajattelua tai etsimistä vaativa tehtävä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluun ja tekee oppimisesta selkeää ilman pelkoa. Aloita kontaktista, luoksetulosta, mukana pysymisestä, käsittelystä ja omalla paikalla lepäämisestä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä palkkiona jotakin koiralle arvokasta: ruokaa, leikkiä, kontaktia tai lupaa jatkaa kiinnostavan asian tutkimista.

Hajutyöskentely, jäljestys, noutaminen, temput, toko, rally-toko ja agility ovat mahdollisia harrastuksia, eivät vaatimuksia. Vuorottele liikuntaa, ongelmanratkaisua ja palautumista. Pentu tarvitsee lyhyempiä ja helpompia harjoituksia, kun taas tervettä aikuista voidaan totuttaa vähitellen pidempiin retkiin tai vaativampaan koiraurheiluun.

Arvioi arjen tasapainoa, älä vain tekemisen määrää. Jos koira pystyy keskittymään, palautumaan ja lepäämään tekemisen jälkeen, kuormitus on usein sopivampi kuin silloin, jos se käy jatkuvasti ylikierroksilla. Levottomuus voi kertoa tekemisen tarpeesta, mutta myös siitä, että koira tarvitsee apua rauhoittumiseen. Varaa rauhalle, unelle ja rauhoittumisen harjoittelulle yhtä tietoisesti tilaa kuin uusille tempuille.

## Terveys

Ruotsissa keskikokoisten villakoirien jalostuksen sitova terveysvaatimus koskee prcd-PRA:ta, joka on yksi perinnöllisen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto. Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava virallinen status joko DNA-testin tai voimassa olevan, perimän perusteella terveeksi osoittavan rekisterimerkinnän kautta. Kantajan saa yhdistää vain testattuun terveeseen tai perimän perusteella terveeseen koiraan. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA-tulos koskee vain tätä geenimuunnosta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin Villakoirakerho suosittelee jalostuskoirille myös toistuvia silmätarkastuksia. Kerho toivoo lisäksi, että useampia keskikokoisia villakoiria lonkkakuvattaisiin, ja suosittelee C-lonkkaisen koiran käyttämistä jalostukseen harkiten ja vain terve lonkkaisen parin kanssa. Nämä ovat suosituksia, toisin kuin sitova prcd-PRA-vaatimus.

Pyydä nähtäväksi päivätyt viralliset tulokset ja varmista koirien tunnistetiedot sen sijaan, että tyytyisit ilmoitukseen ”terveystutkitusta” pentueesta. Kysy vanhempien, täyssisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja luonteesta. Yksi terve tutkimustulos ei kerro koko suvun terveydestä.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista kertomaan:

- molempien vanhempien prcd-PRA-status ja se, miksi yhdistelmä täyttää säännöt
- milloin vanhempien silmät on viimeksi tarkastettu ja mitä lonkkatuloksia on saatavilla
- mitä muita virallisia tuloksia, kuten BPH-kuvauksia, vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on
- mitä terveysongelmia suvussa on todellisuudessa esiintynyt, myös silloin kun niihin ei ole DNA-testiä.

Koska rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, arvioi aikuisen koiran kuntoluokkaa sekä tunnustelemalla että katsomalla. Kylkiluiden tulee tuntua, ja koiralla tulee erottua sen rakenteeseen sopiva vyötärö. Nopeat painonmuutokset, ontuminen, näön muutokset tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

## Historia ja alkuperä

FCI ilmoittaa villakoiran alkuperämaaksi Ranskan. Rotumääritelmän historiaosuudessa rodun ranskankielinen nimi *caniche* yhdistetään naarassorsaa tarkoittavaan ranskan sanaan, ja villakoiria käytettiin vesilintujen metsästykseen. Rotumääritelmässä rodun kerrotaan myös polveutuvan barbetista, vanhasta ranskalaisesta vesikoirasta. Tämä on dokumentoitua perustietoa; teorioihin yhdestä tarkasta kehitysreitistä eri puolilla Eurooppaa on syytä suhtautua varauksella.

Villakoirasta kehittyi neljä kokomuunnosta, joilla on sama perustyyppi. Ruotsissa villakoirat jaettiin suuriin ja pieniin vuonna 1932. Pienempi muunnos nimettiin keskikokoiseksi villakoiraksi vuonna 1952, ennen kuin kääpiövillakoira ja myöhemmin toyvillakoira tulivat uusiksi kokomuunnoksiksi. Keskikokoinen villakoira ei siis ole risteytys tai moderni sekarotuinen koira, vaan villakoirarodun tunnustettu kokomuunnos.

Rodun tausta vesityöskentelyssä voi innostaa kokeilemaan noutamista ja uimista niistä nauttivien koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen keskikokoinen villakoira pitäisi automaattisesti vedestä tai että se pitäisi kouluttaa metsästykseen. Nykyään rotu luokitellaan seurakoiraksi, ja tekeminen kannattaa valita yksilön kiinnostuksen mukaan.

## Arki rodun kanssa

Arki keskikokoisen villakoiran kanssa koostuu läheisestä yhdessäolosta, päivittäisestä tekemisestä ja säännöllisestä turkinhoidosta, jota ei voi jättää väliin. Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, mutta kodin kokoa tärkeämpää on, että koira osaa rauhoittua, sietää ääniä ja saa tarpeensa täytetyiksi ulkona.

Lapsiperheessä aikuisen on vastattava lasten ja koiran välisistä kohtaamisista. Lapsille tulee opettaa, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa olla rauhassa. Valitse koira ja kasvattaja luonteen tasapainoisuudesta saadun tiedon perusteella, älä sen oletuksen varassa, että keskikokoisuus tekisi koirasta automaattisesti kestävän tai turvallisen lasten seurassa.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Älä suunnittele, että pentu tai yksinoloon tottumaton aikuinen selviäisi heti kokonaisesta työpäivästä yksin. Työajat, tarpeilla käynnit ja tarvittaessa saatava apu on järjestettävä ennen koiran kotiintuloa.

Sama yksilöllinen lähestymistapa koskee muita eläimiä. Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista kissalle turvallinen pakopaikka, estä koiraa jahtaamasta ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin molemmat ovat rentoja ja niiden yhteiselo on pysynyt vakaana pidemmän aikaa. Elämä muiden koirien tai pieneläinten kanssa riippuu kokemuksista, jahtaamis- ja leikkihalusta sekä tutustuttamisen toteutuksesta, ei vain rodusta.

Varmista ennen koiran hankintaa, että pystyt tarjoamaan sille koko sen elämän ajan kolme asiaa: aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon, suunnitelman turkinhoitoon sekä rahat ammattitrimmaukseen tai omiin välineisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, pyydä nähdä, miten ne rauhoittuvat ja suhtautuvat käsittelyyn, ja tarkista viralliset terveystulokset. Näin voit tehdä valinnan koirista saadun tiedon ja oman arkesi perusteella etkä keskikokoisesta villakoirasta muodostetun ihannekuvan varassa.

Keskikokoinen villakoira

The Poodle Club of UK

Norwegian Kennel Club (NKK)

Svenska Pudelklubben (Swedish Poodle Club)

Verein für Deutsche Spitze e.V.

Keskikokoinen villakoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jonka kihara, niukasti karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on erittäin älykäs ja helposti koulutettava, ulkona vilkas mutta sisällä rauhallinen. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira on monipuolinen kumppani, joka sopii erinomaisesti perhe-elämään ja moniin koiraurheilulajeihin.

Spirit of Ronja

## Perustiedot

Walesinspringerspanieli on oma brittiläinen rotunsa, ei englanninspringerspanielin punavalkoinen muunnos. Se on jalostettu riistan ylösajoon ja noutamiseen, ja se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tiiviin perhe-elämän säännölliseen koulutukseen ja ulkoiluun.

- Rotu on keskikokoinen ja tiivisrakenteinen. Uroksen säkäkorkeus on noin 48 cm ja nartun noin 46 cm.
- Rotumääritelmä sallii ainoastaan syvän punaisen ja valkoisen värityksen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä, silkkistä ja tiheää. Hapsutuksen tulee olla kohtuullista.
- Tyypillinen walesinspringerspanieli on ystävällinen, iloinen, työintoinen ja aktiivinen, mutta yksilöiden luonteissa on eroja.
- Rotu tarvitsee muutakin kuin korttelin ympäri kävelyä. Hajutyöskentely, yhteistyö ja mahdollisuudet liikkua vaihtelevassa maastossa ovat tärkeä osa arkea.
- Ruotsissa pentujen rekisteröinti Ruotsin kennelliittoon edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta virallinen lonkkatutkimustulos. Kirjattu tutkimustulos ei automaattisesti tarkoita terveitä lonkkia.
- Yhteiselo lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa voi sujua hyvin, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Koirayksilö, kasvatus, tutustuttaminen ja aikuisen valvonta ovat kaikki tärkeitä.

Ennen kaikkea tämä rotu sopii ihmiselle, joka nauttii koiran kanssa tekemisestä. Walesinspringerspanielin on opittava myös lepäämään, odottamaan ja olemaan rauhallisesti lyhyitä aikoja yksin. Jatkuva tekeminen ilman kykyä rauhoittua ei luo tasapainoista arkea.

## Ulkonäkö ja turkki

Walesinspringerspanieli on vahva, sopusuhtainen ja ketterä spanieli, jonka rakenne soveltuu pitkäkestoiseen työskentelyyn. Runko on tiivis mutta ei raskas, ja liikkeiden tulee olla voimakkaat ja maatavoittavat. Urosten säkäkorkeus on noin 48 cm ja narttujen noin 46 cm, mutta terve rakenne ja kokonaisuuden toimivuus ovat tärkeämpiä kuin se, osuuko yksittäisen koiran korkeus sentilleen näihin lukemiin.

Väritys erottaa rodun selvästi muista spanieleista: rotumääritelmä sallii vain syvän punaisen ja valkoisen. Karvan tulee olla suoraa tai rungonmyötäistä sekä silkkistä ja tiheää. Raajoissa, korvissa ja hännässä on hapsutusta, mutta sen tulee olla kohtuullista. Erittäin runsas, kihara tai helposti takkuuntuva turkki ei vastaa rotumääritelmän kuvaamaa käytännöllistä karvapeitettä.

Turkinhoito onnistuu kotona, mutta siitä on tehtävä säännöllinen rutiini. Kiinnitä erityistä huomiota seuraaviin:

- korvat ja hapsut metsälenkkien, uimisen ja pitkässä heinikossa liikkumisen jälkeen
- kainalot, nivuset ja korvantaustat, joihin voi alkaa muodostua takkuja
- tassut ja anturoiden väliset karvat etenkin märällä tai lumisella säällä
- iho ja korvat, jos koira alkaa rapsuttaa itseään, ravistella päätään tai haista poikkeavalta

Harjaa turkki, kun siihen alkaa jäädä irtokarvaa tai muodostua takkuja, ja poista roskat ennen kuin ne tarttuvat tiukasti kiinni. Kuivaa korvat ja turkki uimisen jälkeen, mutta älä puhdista tervettä korvakäytävää rutiininomaisesti ilman tarvetta. Ruotsin kennelliitto suosittelee yleisohjeena trimmausta kolmesta neljään kertaa vuodessa, kun taas rotuyhdistys korostaa tarpeen vaihtelevan yksilöittäin. Sopiva ajankohta määräytyy karvan kasvun, tassujen pidon ja korvien ympäristön ilmanvaihdon mukaan. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän kalenterin mukaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Walesinspringerspanielin tulee olla ystävällinen, iloinen ja hyvin aktiivinen, ei aggressiivinen tai hermostunut. Työskentelevältä spanielilta odotetaan yhteistyökykyä, yhteydenpitoa ohjaajaan sekä kykyä vuorotella toiminnan ja levon välillä. Nämä ominaisuudet voivat tehdä rodun kouluttamisesta palkitsevaa, mutta ne eivät tarkoita, että jokainen walesinspringerspanieli olisi helppo koira jokaiseen kotiin.

Monet walesinspringerspanielit haluavat pysytellä lähellä omia ihmisiään ja osallistua arkeen. Osa tervehtii vieraita innokkaasti, kun taas toiset tarvitsevat aikaa ennen kontaktin hakemista. Voimakasta pelokkuutta, jatkuvaa stressiä tai kyvyttömyyttä rauhoittua ei pidä kuitata rodulle tyypillisenä käytöksenä. Rotuyhdistys huomauttaa myös, että suhteellisen harvat koirat ovat osallistuneet virallisiin käyttäytymisen arviointeihin. Siksi laajat yleistykset koko rodun luonteesta olisivat harhaanjohtavia.

Kun tapaat kasvattajan, älä tyydy kuvaukseen ”ystävällinen perhekoira”. Pyydä saada tavata emä tavallisessa arkitilanteessa ja kysy, miten vanhemmat, sisarukset ja aiemmat jälkeläiset suhtautuvat vieraisiin paikkoihin, ihmisiin, ääniin, lepoon ja yksinoloon. Koira, joka palautuu nopeasti yllättävästä tilanteesta ja pystyy rauhoittumaan uudelleen, kertoo arjesta enemmän kuin pelkät tittelit tai innokas ensitervehdys.

Lasten seurassa pätevät samat turvallisuussäännöt kuin kaikkien koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Nuori, innokas walesinspringerspanieli saattaa tervehtiä ihmisiä riehakkaasti ja kantaa esineitä suussaan, vaikka sen tarkoitus olisi ystävällinen. Lapset eivät saa häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai halutessa vetäytyä pois.

## Koulutus ja liikunta

Walesinspringerspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä, mutta kaikille koirille sopivaa virallista tuntimäärää ei ole. Hyvä suunnitelma tarjoaa koiralle riittävästi tekemistä ilman, että se jää ylivireiseksi, kipeytyy tai ei ehdi palautua.

Rodun alkuperäinen työ selittää sen koulutustarpeita. Spanieli etsii riistaa maastosta ohjaajan edestä, ajaa sen liikkeelle ampumatilaisuutta varten ja noutaa sen jälkeen saaliin. Arjessa samat ominaisuudet näkyvät kiinnostuksena hajuihin, liikkeeseen ja esineisiin. Koulutuksessa kannattaa siksi painottaa seuraavia asioita:

- luoksetulo ja oma-aloitteinen yhteydenpito ohjaajaan, aluksi helpossa ympäristössä ja vähitellen suuremmissa häiriöissä
- pitkän liinan käyttö kaikkialla, missä koiraa ei vielä voi turvallisesti pitää vapaana
- maltti: rauhallinen odottaminen, kun jokin liikkuu tai muut koirat työskentelevät
- esineiden kantaminen ja luovuttaminen ilman ristiriitoja
- selkeä taukovihje ja rauhallinen paikka, johon koira voi asettua lepäämään

Tuo lenkkeihin vaihtelua etsintäleikeillä, jäljestyksellä, noutamisella tai muilla tehtävillä, joissa tarvitaan sekä hajuaistia että yhteistyötä. Myös agility, rally-toko ja toko voivat sopia yksilölle. Tavoitteena ei ole kerätä mahdollisimman montaa harrastusta vaan löytää kokonaisuus, jossa koira pystyy työskentelemään keskittyneesti ja sen jälkeen lepäämään.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat lyhyitä harjoituksia, vapaata liikkumista sopivassa maastossa ja kuormituksen asteittaista lisäämistä. Älä yritä väsyttää niitä pitkillä, yksitoikkoisilla matkoilla tai toistuvalla hyppimisellä. Sovita aikuisen koiran liikuntamäärä sen kuntoon, terveyteen, lämpötilaan ja edellisen päivän tekemiseen. Jäykkyys, tavallista hitaampi palautuminen, levottomuus liikunnan jälkeen tai heikentynyt uni ovat merkkejä siitä, että arjen rytmiä on muutettava.

## Terveys

Walesinspringerspanielia pidetään verrattain terveenä rotuna, mutta tulevan omistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin ja silmiin sekä kysyä lähisukulaisten iho- ja korvaongelmista. Terveystutkimukset vähentävät epävarmuutta, mutta ne eivät takaa yksittäisen koiran pysymistä terveenä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin kennelliiton lonkkaniveldysplasiaohjelman tasolle 2. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä. Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja kysy myös sisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä. ”Lonkkakuvattu” kertoo vain siitä, että tutkimus on tehty, ei siitä, millaisen tuloksen koira sai.

Silmien terveys on erotettava Ruotsin lonkkatutkimusvaatimuksesta. Ruotsin rekisteröintisäännöt eivät edellytä tältä rodulta silmätutkimustulosta, mutta walesinspringerspanielien rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille gonioskopiaa eli kammiokulman tutkimusta. Tutkimuksessa arvioidaan silmän nesteen poistumisreittiä, ja sitä hyödynnetään glaukooman eli silmänpainetaudin vähentämiseen tähtäävässä työssä. Kyseessä on vakava silmäsairaus, jota rotuyhdistys seuraa erityisen tarkasti. Kysy ajantasaisista silmä- ja gonioskopiatuloksista, lähisukulaisten löydöksistä sekä siitä, miten kasvattaja on huomioinut tulokset yhdistelmää suunnitellessaan.

Rotuyhdistyksen terveyskysely nostaa myös korvat, kutinan, ihon ja silmät seurattaviksi osa-alueiksi. Tämä ei tarkoita, että jokaisella walesinspringerspanielilla olisi näitä ongelmia. Tarkista koira uimisen sekä märässä tai tiheässä kasvillisuudessa liikkumisen jälkeen. Kysy eläinlääkärin neuvoa, jos koiralla on toistuvaa kutinaa, punoitusta, epämiellyttävää hajua, pään ravistelua, kipua tai näkökyvyn muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Walesinspringerspanieli kehittyi Walesin punavalkoisista spanieleista, ja se tunnustettiin omaksi rodukseen Britanniassa vuonna 1902. Walesin punavalkoisista spanieleista on kirjallisia mainintoja jo 1300-luvulta, mutta vanhoja alkuperäkertomuksia ei pidä esittää tarkempina kuin mitä todisteet tukevat.

Koiria käytettiin pääasiassa metsästykseen. Sana ”springer” viittaa riistan ajamiseen liikkeelle suojasta, ei siihen, että rotu olisi englanninspringerspanielin muunnos. Nykyisen rodun työhön kuuluvat riistan etsiminen, ylösajo ja noutaminen tiiviissä yhteistyössä ohjaajan kanssa.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1963, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1965. Ruotsin walesinspringerspanieliyhdistys perustettiin vuonna 1980. Nykyään rotua käytetään metsästykseen ja haavoittuneen riistan jäljestämiseen sekä aktiivisena seura- ja harrastuskoirana, mutta sen alkuperäinen käyttötarkoitus on edelleen avain sen tarpeiden ja käyttäytymisen ymmärtämiseen.

## Arki rodun kanssa

Walesinspringerspanieli voi asua niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin, kunhan arjessa on riittävästi tekemistä, palautumisaikaa ja mahdollisuuksia päästä hyville ulkoilualueille. Suuri piha ei korvaa yhteistä harjoittelua, eikä kerrostaloasunto ole itsessään ongelma. Aktiivinen ulkoiluelämä tuo kuitenkin mukanaan märkää turkkia, hiekkaa, siemeniä ja kuraisia tassuja, joihin on varauduttava.

Opeta yksinoloa vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja hyvin harjoitellutkin aikuiset koirat pärjäävät tavallisesti yksin vain muutamia tunteja päivässä. Ruotsalainen ohje, jonka mukaan koira tulee viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein, koskee tarpeilla käynnin ja ulkoilun väliä, ei tavoiteltavaa yksinoloaikaa. Järjestä apua, jos työpäivät tai matkat pitävät sinut poissa pidempään kuin koira pystyy rauhallisesti olemaan yksin.

Rotu voi elää muiden koirien kanssa, mutta valitse koirakaverit ja tutustumistavat yksilöiden mukaan. Kissojen ja pieneläinten kanssa tarvitaan suurempaa varovaisuutta, sillä ylösajava koira voi reagoida äkilliseen liikkeeseen. Varhainen totuttaminen voi auttaa, mutta turvallisuutta ei pidä perustaa oletukseen ”kiltistä rodusta”. Käytä portteja, erillisiä lepopaikkoja ja valvottuja kohtaamisia, kunnes tiedät, miten eläimet käyttäytyvät yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiset lonkkatulokset molemmilla vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on?
- Onko vanhemmille tehty silmätutkimus ja gonioskopia, ja millaisia löydöksiä suvussa esiintyy?
- Miten ne suhtautuvat uusiin paikkoihin, ihmisiin, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Millaista metsästysviettiä, ohjattavuutta ja rauhoittumiskykyä aiemmat jälkeläiset ovat osoittaneet?
- Millaista turkinhoitoa ja tekemistä kasvattajan omien koirien arkeen kuuluu?

Walesinspringerspanieli sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa aktiivisen työskentelykumppanin eikä passiivisesti mukana kulkevaa koiraa. Kun pystyt tarjoamaan hajutyöskentelyä, selkeää koulutusta, rauhallista palautumista ja runsaasti yhteistä aikaa, rodun työinto voi saada mielekkään paikan perheen arjessa.

Walesinspringerspanieli

The Welsh Springer Spaniel Club of UK

Keskikokoinen, urheilullinen ja punavalkoinen walesinspringerspanieli on kotoisin Walesista, ja se on jalostettu luotettavaksi metsästyskoiraksi. Se on hellä ja ihmisläheinen ja kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Se tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Rotu on herkkä ja yleensä terve. Sillä on säänkestävä turkki, ja se viihtyy mudassa ja vedessä.

Småskalig uppfödning av Welsh Springer Spaniel i hemmiljö.

Ghillsbay

## Perustiedot

Sileäkarvainen noutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva noutava metsästyskoirarotu. Rotu kehitettiin etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa maalta ja vedestä, joten yhteistyöhalu, noutohalu ja kyky työskennellä vaihtelevassa maastossa ovat sen keskeisiä ominaisuuksia myös pääasiassa seurakoirina elävillä yksilöillä.

- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 58–61 cm ja nartuilla 56–58 cm.
- Hyväkuntoisen koiran ihannepaino on uroksilla 27–36 kg ja nartuilla 25–32 kg. Luvut kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät jokaisen aikuisen koiran painoa tai kokoa.
- Hyväksytyt värit ovat musta ja maksanruskea.
- Rotumääritelmän ihanne on myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva koira. Energisyys, toiminnan intensiivisyys ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukujen välillä.
- Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä ihmisen kanssa. Pelkät pitkät lenkit eivät korvaa mielekkäitä tehtäviä.
- Kasvaimet ovat rodussa merkittävä terveyshuoli. Mikään yksittäinen testi ei voi osoittaa, ettei pennulla tai jalostuslinjalla olisi tulevaisuudessa syöpäriskiä.

## Ulkonäkö ja turkki

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla voimakas olematta raskas ja jalolinjainen olematta hento. Toiminnallinen tasapaino on tärkeämpää kuin raskas luusto, ylenpalttinen turkki tai suuri paino. Liikkeiden tulee olla vapaat, sujuvat ja edestä sekä takaa katsottuna suorat.

Pää on pitkä ja hyvin muotoutunut. Kallo on tasainen ja kohtuullisen leveä, ja otsapenger on vain loiva. Leukojen tulee olla riittävän pitkät ja vahvat noutotyöhön. Rintakehä on syvä ja melko leveä, lanne lyhyt ja vahva. Koira kantaa häntäänsä iloisesti, muttei juurikaan selkälinjan yläpuolella.

Karvapeite on tiheä, laadultaan hienosta keskikarkeaan ja mahdollisimman sileä. Täysikasvuisella koiralla raajoissa ja hännässä on selvät hapsut. Rotumääritelmä hyväksyy vain mustan ja maksanruskean värin. Keltaisiakin koiria syntyy, mutta keltainen ei ole hyväksytty näyttelyväri.

Turkkia tulee hoitaa sen todellisen kunnon ja koiran elämäntavan mukaan, ei kiinteää kalenteria noudattaen. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin. Uimisen tai vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen kuivaa koira ja tarkista, ettei turkissa ole takkuja tai siemeniä, ihossa ärsytystä tai pieniä haavoja eikä anturoissa vaurioita. Pidä korvat kuivina ja tarkista ne, jos niissä ilmenee hajua, punoitusta tai kutinaa. Siistimällä voidaan pitää tassujen ja hapsujen karvoitus käytännöllisenä, mutta turkkia ei pidä muotoilla raskaaksi tai liioitelluksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Sileäkarvaisen noutajan tulee olla itsevarma, myönteinen, ystävällinen, valpas ja herkästi ohjaukseen reagoiva. Rotumääritelmä kuvaa kuitenkin jalostuksen ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Pennunostajan kannattaa siksi arvioida vanhempia ja aikuisia sukulaisia sekä selvittää, miten kasvattaja seuraa koirien arkikäyttäytymistä, sen sijaan että tyytyisi käsitykseen rodun iloisuudesta.

Ruotsin Kennelliiton BPH-analyysissä, joka käsitti 209 Ruotsissa syntynyttä koiraa, rodun koettiin yleisesti olevan itsevarma, energinen, utelias, leikkisä ja seurallinen. Samassa analyysissä korostetaan rodun sisäistä vaihtelua ja todetaan, että voimakas uteliaisuus ja nopeat reaktiot voivat liittyä myös rauhoittumisen vaikeuksiin. Aineisto kuvaa osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kiinnitä huomiota sekä työskentelyhaluun että palautumiskykyyn: pystyvätkö aikuiset koirat tervehtimään ihmisiä menettämättä täysin itsehillintäänsä, suhtautumaan käsittelyyn rauhallisesti ja lepäämään silloin, kun mitään ei tapahdu?

Rotu on usein seurallinen, mutta sopivuutta lasten, muiden koirien tai kissojen kanssa ei pidä koskaan päätellä pelkän rodun perusteella. Vahva ja innokas koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienen lapsen ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Toisiin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Aiemmat kokemukset, jahtaamishalu ja kyky irrottaa huomio vihjeestä ovat tärkeämpiä kuin rodun yleiskuvaus.

## Koulutus ja liikunta

Sileäkarvainen noutaja tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta yleispätevää, luotettavaa minuuteissa tai tunneissa ilmaistavaa määrää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, toiminnan kuormittavuudesta ja koiran palautumisesta. Hyvä päivä yhdistää liikkumista, hajutyöskentelyä, noutamista, yhteistyötä ja häiriötöntä lepoa.

Noutaminen ja etsiminen tarjoavat usein enemmän kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Damit, yksinkertaiset markkeerausnoudot, lähihaku, jäljestys, metsästyskoirakoulutus tai ruotsalainen Funktionsbeskrivning Retriever -ominaisuuskuvaus antavat koiralle mahdollisuuden käyttää ominaisuuksia, joita varten rotu on kehitetty. Metsästyskokeet ja käytännön metsästys sopivat omistajille, jotka haluavat kehittää työskentelyä pidemmälle. Jokainen omistaja voi silti rakentaa arkeen tehtäviä, joissa koira etsii, kantaa, luovuttaa ja odottaa vihjettä.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii nopealle ja yhteistyöhaluiselle noutajalle. Harjoittele varhain erityisesti seuraavia taitoja:

- kontaktia ja löysällä hihnalla kulkemista ennen kuin koira saavuttaa täyden voimansa;
- luoksetuloa ja pysähtymistä myös silloin, kun jokin liikkuu tai tuoksuu kiinnostavalta;
- rauhallista tervehtimistä kaikki neljä tassua maassa;
- esineiden kantamista ja luovuttamista ilman ristiriitoja;
- paikallaan odottamista, rauhoittumista ja kierrosten laskemista toiminnan jälkeen;
- tassujen, korvien, suun ja turkin hoitoon osallistumista yhteistyössä ihmisen kanssa.

Vesityöskentely voi olla mielekästä tekemistä, mutta kiinnostus veteen ei tarkoita uimataitoa. Aloita matalassa vedessä, näytä koiralle turvallinen poistumisreitti, vältä voimakkaasti virtaavaa tai hyvin kylmää vettä äläkä koskaan jätä koiraa valvomatta. Kasvava koira tarvitsee monipuolista, vähitellen lisääntyvää kuormitusta. Toistuvat äkkipysähdykset, korkeat hypyt ja yksipuolinen pallon heittäminen eivät ole oikotie hyvään kuntoon.

## Terveys

Kasvaimet ovat tärkein rotukohtainen terveysasia, joka pennunostajan on syytä ymmärtää. Ruotsin Kennelliitto ja rotuyhdistys kuvaavat useiden kasvaintyyppien olevan rodussa yliedustettuina, ja sileäkarvaisella noutajalla on todettu alttius muun muassa histiosyyttiseen sarkoomaan. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi, mutta riskiä ei voi sivuuttaa DNA-testin, normaalin eläinlääkärintodistuksen tai nuorten ja terveiden vanhempien perusteella.

Kysy vanhempien, isovanhempien, täys- ja puolisisarusten sekä aiempien pentueiden koirien elinikää ja kuolinsyitä. Selvitä, mitkä diagnoosit eläinlääkäri on vahvistanut ja miten kasvattaja hyödyntää tietoa vanhemmista sukulaisista. Omalla koiralla uusi tai kasvava patti, pitkittyvä ontuminen, selittämätön laihtuminen tai selvä muutos ruokahalussa ja vireystilassa on syy eläinlääkärin arvioon. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eikä niitä pidä itse tulkita syöväksi.

Pentueen rekisteröinti Ruotsissa edellyttää Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkatulos ennen astutusta. Tiedossa oleva tulos tarkoittaa, että tutkimustulos on olemassa – ei automaattisesti sitä, että lonkat olisivat A- tai B-luokkaa. Tarkista todellinen arvosteluaste ja lähisukulaisten tulokset. Kyynärnivelten kuvaus on tärkeä tutkimus, jota rotuyhdistys toivoo tehtävän useammille koirille, mutta vuoden 2026 sääntöjen mukaan se ei ole rodulla erillinen rekisteröinnin ehto.

Myöskään silmätutkimus ei ole rodulla Ruotsin Kennelliiton virallinen vaatimus. Ruotsin sileäkarvaisten noutajien rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, että jalostuskoirien silmätutkimuslausunto on astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha. Yhdistys suosittelee myös gonioskopiaa mahdollisuuksien mukaan sekä välttämään yhdistelmiä, joissa molemmilla vanhemmilla on todettu pektinaattiligamentin dysplasiaa eli PLD:tä. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä, diagnoosit ja koko lausunto – pelkkä maininta ”silmät tutkittu” ei riitä.

Munuaisten kehityshäiriötä eli renaalista dysplasiaa (RD) esiintyy yksittäisinä vakavina tapauksina. Sileäkarvaiselle noutajalle ei ole validoitua RD:n DNA-testiä, joten kaupallista testitulosta ei pidä käyttää todisteena siitä, että koira tai yhdistelmä olisi sairaudesta vapaa. Lähisukulaisten tunnetut diagnoosit ja kasvattajan avoimuus ovat tässä olennaisempia.

## Historia ja alkuperä

Sileäkarvainen noutaja kehitettiin Isossa-Britanniassa noutavaksi metsästyskoiraksi laukauksen jälkeiseen työskentelyyn. Sen tehtävänä oli etsiä ja noutaa ammuttuja lintuja ja pienriistaa maalta ja vedestä. Tämä selittää rodulle ominaisen yhdistelmän hajuaistin käyttöä, yhteistyötä, kantamista ja pitkäkestoista liikkumista.

FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1954 ja luokittelee sen noutajiin, joilta vaaditaan käyttökoetulos. Sileäkarvainen noutaja saapui Ruotsiin 1960-luvulla. Historiallisten lähteiden tarkat kuvaukset siitä, millaisia koiria rodun kehityksen eri vaiheissa risteytettiin, vaihtelevat. Varmana ja käytännön kannalta tärkeänä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että nykyisen rodun tulee yhä pystyä toimimaan noutajana, ei vain näyttää sellaiselta.

## Arki rodun kanssa

Sileäkarvainen noutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää aktiivisen, työskentelevän noutajan kanssa ja aikoo myös opettaa sille rauhallista käytöstä. Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikoiran omistajalle, mutta se ei ole itsestään selvästi helppo: koko, nopeus ja innokkaat tervehdykset vaativat ennakointia, ja yhteistyön tarve jatkuu läpi elämän.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos ulos pääsee vaivattomasti, koira saa mielekästä tekemistä ja kotona harjoitellaan ääniin suhtautumista, tervehtimistä yhteisissä tiloissa sekä lepoa. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhteistä työskentelyä. Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä ja turvallisista jaksoista alkaen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Jos työpäivät merkitsevät säännöllisesti pitkää poissaoloa, koiran seurasta ja ulkoilusta on oltava luotettava suunnitelma jo ennen sen hankintaa.

Ennen pennun valintaa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne käyttäytyvät toiminnan, käsittelyn ja levon aikana?
- Mikä on kummankin vanhemman virallinen lonkkatulos, onko niillä kyynärniveltulokset ja mitä lähisukulaisten nivelterveydestä tiedetään?
- Milloin viimeisin silmätutkimus on tehty, mitä koko lausunnossa todetaan ja onko gonioskopiatuloksia saatavilla?
- Minkä ikäisinä lähisukulaiset ovat kuolleet, mitkä olivat kuolinsyyt ja mitä kasvain- tai RD-diagnooseja tiedetään?
- Miten kasvattaja seuraa aiempien pentueiden terveyttä, luonnetta ja työskentelykykyä vuosien mittaan?

Sopiva koti saa halukkaan, seurallisen ja monipuolisen työkoiran. Yhteensopivuusongelmia syntyy usein silloin, kun rodun ystävällisen ihanneluonteen oletetaan tarkoittavan, että koira selviytyy itsestään lasten, muiden eläinten, pitkien yksin vietettyjen päivien ja vailla todellisia tehtäviä olevan elämän kanssa.

Sileäkarvainen noutaja

The Flatcoated Retriever Society of Great Britain

The Swedish Kennel Club (Svenska Kennelklubben)

The Norwegian Kennel Club (Norsk Kennel Klub)

The Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Sileäkarvaiset noutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia metsästyskoiria, joilla on sileä musta tai maksanruskea turkki ja ystävällinen, pentumaisen leikkisä luonne. Ne ovat energisiä, ihmisrakkaita ja helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat runsaasti liikuntaa, positiivisiin menetelmiin perustuvaa koulutusta, tiivistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista terveydenhoitoa.

Söklustens

## Perustiedot

Snautseri on keskikokoinen, aktiivinen ja valpas koira, joka on kotoisin Saksasta. Tämä sivu käsittelee keskikokoista rotua, jonka ruotsinkielinen nimi on yksinkertaisesti Schnauzer. Nimi ei ole kääpiösnautserin, snautserin ja suursnautserin yhteisnimitys, vaan ne ovat kolme erillistä rotua, joilla on omat rotumääritelmänsä ja osittain erilaiset terveyshuolensa.

- FCI luokittelee snautserin ryhmään 2 ja ilmoittaa sen alkuperämaaksi Saksan.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on sekä uroksilla että nartuilla 45–50 cm ja paino 14–20 kg.
- Runko on vahva, tiivis ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen.
- Hyväksytyt värit ovat puhdas musta mustalla aluskarvalla sekä pippuri ja suola.
- Kaksinkertainen karvapeite on tiheä ja karkea, ja se tarvitsee säännöllistä kampaamista ja nyppimistä.
- Rodun ihanneluonteessa yhdistyvät eloisuus, harkitseva rauhallisuus, leikkisyys, uskollisuus ja valppaus.

Snautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja tehdä sen kanssa yhdessä asioita mutta myös opettaa sille rauhoittumista. Ensikertalainenkin voi pärjätä hyvin, kun arkeen kuuluvat palkitsemiseen perustuva koulutus, turkinhoito ja selkeät rutiinit. Rotu ei kuitenkaan takaa, että yksittäisen koiran kanssa olisi helppoa. Vanhempien ja aikuisten lähisukulaisten käyttäytyminen kertoo enemmän.

## Ulkonäkö ja turkki

Snautseri on selvästi keskikokoinen: sekä urosten että narttujen säkäkorkeus on 45–50 cm ja paino 14–20 kg. Sen tulee olla ennemmin tiivis kuin hoikka, ja säkäkorkeuden tulee vastata suunnilleen rungon pituutta. Pitkä pää, parta ja tuuheat kulmakarvat luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Karvapeite koostuu tiheästä aluskarvasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Peitinkarvan tulee olla karkeaa, ei pehmeää, laineikasta tai silkkistä. Mustan snautserin tulee olla kauttaaltaan puhtaan musta aluskarvaa myöten. Pippuri ja suola -väritys voi vaihdella tummasta raudanharmaasta hopeanharmaaseen, mutta siihen tulee kuulua kokonaisuuteen sopiva tumma maski. Selvästi vaaleat merkit päässä, rinnassa tai raajoissa eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito kuuluu säännöllisesti snautserin arkeen. Ruotsin Kennelliiton käytännön ohjeena on turkin nyppiminen noin neljä kertaa vuodessa ja kampaaminen vähintään viikoittain. Nyppimällä poistetaan vanhaa peitinkarvaa, jotta turkin karkea rakenne säilyy. Jos turkki leikataan koneella, parta, kulmakarvat sekä vatsan ja raajojen pidemmät karvat on silti kammattava ja ihon lähelle syntyvät takut ehkäistävä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen suvun koirien turkkia hoidetaan. Käytännön opastus on hyödyllisempi kuin yleinen hoitoaikataulu.

Hyvin hoidetusta, nypitystä snautserin turkista irtoaa usein vähän karvaa, mutta rotu ei ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, syljessä, virtsassa ja talirauhasten eritteissä. Vähäinen karvanlähtö ei siis kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan. Kysy terveydenhuollosta neuvoa ennen koiran hankintaa sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun perustuviin väitteisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Snautserin tulee olla eloisa, hyväntahtoinen, leikkisä ja valpas mutta myös kykenevä rauhoittumaan. Se tarkkailee usein herkästi kodin ympärillä olevia ihmisiä, ääniä ja liikettä. Rodun aiempi tehtävä maatilan vahtikoirana näkyykin joissakin yksilöissä selvemmin kuin toisissa.

Ruotsin Kennelliiton nykyinen BPH-analyysi, joka laadittiin rodun ylitettyä 200 kuvatun koiran rajan, on erityisen hyödyllinen, sillä se tuo esiin rotukuvauksen taakse kätkeytyvän vaihtelun. Aineistossa on 284 BPH-käyttäytymiskuvaukseen osallistunutta snautseria, mutta Ruotsissa vuosina 2010–2023 syntyneistä rodun koirista mukana oli vain noin 12 prosenttia. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät rodun kaikkia yksilöitä. Joukossa on sekä koiria, jotka eivät tervehdi vierasta, että hyvin innokkaasti tervehtiviä koiria. Myös leikkihalu vaihtelee huomattavasti. Harva osoitti uhkaavaa käytöstä vierasta kohtaan, kun taas reaktiot vaihtelivat enemmän naamioituneen ihmisen lähestyessä poikkeavalla tavalla.

Pennun hankintaa harkitsevalle käytännön johtopäätös on selvä: älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada nähdä, miten ne ottavat vieraat vastaan, suhtautuvat käsittelyyn, palautuvat yllätyksestä ja siirtyvät tekemisestä lepoon. Myös niiden BPH- tai MH-kuvaustuloksista voi olla hyötyä. BPH on kuitenkin käyttäytymiskuvaus, ei koe, jonka koira joko läpäisee tai hylätään.

Rotumääritelmän mukaan snautserin tulee olla valpas olematta äänekäs. Tämä on jalostuksellinen ihanne, ei lupaus hiljaisuudesta. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, palkitse alusta asti rauhallisesta käytöksestä oven, eteisen ja ikkunoiden lähellä. Opeta myös, mitä koiran kuuluu tehdä havaittuaan äänen.

## Koulutus ja liikunta

Snautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi laskea tietyn minuuttimäärän perusteella. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, vapaa liikkuminen turvallisessa paikassa, hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu, leikki ja palautuminen. Arvioi kokonaisuuden toimivuutta koiran perusteella: sen pitäisi pystyä työskentelemään mielellään, pysymään kuulolla ja sen jälkeen rauhoittumaan sen sijaan, että se kävisi jatkuvasti yhä suuremmilla kierroksilla.

Koulutuksen tulee olla myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa ja asteittain etenevää. Tee toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja valitse palkkio yksilön mukaan. Ruoan, leikin ja haistelumahdollisuuden arvo vaihtelee koirasta toiseen. Lyhyet harjoitukset voivat auttaa nuoren koiran keskittymisen herpaantuessa, mutta kaikille sopivaa aikarajaa ei ole. Lisää vaikeutta vasta, kun koira onnistuu helpommassa tilanteessa.

Rodun tausta rotanpyytäjänä antaa syyn suhtautua vakavasti liikkeen herättämiin reaktioihin ja jahtaamishaluun. Se ei tarkoita, että kaikki snautserit jahtaisivat yhtä innokkaasti tai että niiden luoksetulovarmuus olisi ennalta tietyn tasoinen. Harjoittele luoksetuloa vähitellen vaikeutuvissa häiriöissä ja käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes tiedät, miten koirasi reagoi luonnoneläimiin, kissoihin, pyöräilijöihin ja juoksijoihin. Turvatoimi ei ole merkki koulutuksen epäonnistumisesta.

Hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja muut yhteistyöhön perustuvat harrastukset voivat sopia rodulle hyvin. Valitse tekeminen kuitenkin koiran fyysisten ominaisuuksien, motivaation ja palautumiskyvyn mukaan. Tavoitteena on kestävä arki, ei kalenterin täyttäminen mahdollisimman monella harrastuksella.

## Terveys

Snautseria kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta pennunostajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin, lähisukulaisten todettuihin sairauksiin ja kasvattajan avoimuuteen. Myös rodun nykyisessä ruotsalaisessa jalostusstrategiassa seurataan ruoansulatuskanavan ongelmia, nisä- ja ihokasvaimia sekä kynsivammoja.

Lonkkaniveldysplasia eli HD on monitekijäinen sairaus, jonka taustalla vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. A ja B tarkoittavat normaaleja lonkkia, C lievää, D keskivaikeaa ja E vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa. Röntgenkuva kertoo nivelen rakenteesta, mutta ei suoraan siitä, onko koiralla kipuja. Myös kaksi A- tai B-lonkkaista koiraa voi saada lonkkaniveldysplasiaa sairastavia jälkeläisiä, varsinkin jos muilla lähisukulaisilla on huonommat lonkat.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä snautserilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiedossa olevaa lonkkakuvaustulosta. Tätä ei pidä sekoittaa jalostusstrategian mukaiseen lonkkaniveldysplasian seurantaan ja tavoitteeseen lisätä kuvattujen koirien määrää. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset tulokset ja tutustu myös niiden sisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksiin. Näin saat arviointiin laajemman pohjan sekoittamatta suositusta rekisteröintivaatimukseen.

Jalostusstrategian joidenkin osien pohjana oleviin terveyskyselyihin saatiin 121 ja 303 vastausta. Ne nostavat esiin asioita, joita rotuyhdistyksen on syytä seurata, mutta niiden perusteella ei voida arvioida luotettavasti koko rodun sairastumisriskejä. Kysy kasvattajalta vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa todetuista ruoansulatuskanavan sairauksista, nisä- tai ihokasvaimista sekä toistuvista kynsivammoista. Tämä on olennaisempaa kuin pitkä luettelo kääpiö- tai suursnautserilta lainattuja silmä-, sydän- tai DNA-tutkimuksia.

Myös luonnetiedot kuuluvat kokonaiskuvaan. BPH-tulos voi antaa viitteitä vanhemman ominaisuuksista, mutta sitä tulee tarkastella yhdessä arkikäyttäytymisen, sukulaisten ja kasvattajan tavoitteiden kanssa.

## Historia ja alkuperä

Snautseri kehittyi Etelä-Saksassa vankaksi maatila- ja tallikoiraksi. Se viihtyi hevosten parissa, vartioi ympäristöään ja pyydysti rottia ripeästi, minkä vuoksi koiratyyppi sai kansanomaisen nimen ”Rattler”. Kun Pinscher-Schnauzer-kerho perustettiin vuonna 1895, rotu merkittiin rekisteriin karkeakarvaisena pinserinä.

Ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan sana ”Schnauzer” esiintyi kirjallisuudessa vuonna 1842 ja viittaa todennäköisesti rodulle ominaisiin viiksiin. Nimet muuttuivat myöhemmin. Ruotsin kantakirjassa rotua kutsuttiin vuonna 1913 saksalaiseksi karkeakarvaiseksi pinseriksi, vuodesta 1928 snautseriksi ja vuodesta 1942 keskikokoiseksi snautseriksi. Vuonna 2003 rodun ruotsinkieliseksi nimeksi palautettiin Schnauzer.

Tämä on rodun historian luotettavasti dokumentoitu ydin. Sen menneisyydestä kerrotaan muitakin tarinoita, mutta niille on vähemmän näyttöä, eikä niitä tarvita nykypäivän snautserin ymmärtämiseen.

## Arki snautserin kanssa

Snautseri voi asua omakotitalossa tai kerrostaloasunnossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, lepoa ja tukea ympäristönsä kanssa pärjäämiseen. Kerrostalossa äänten kantautuminen on neliömäärää olennaisempaa: tarkkaile, miten koira reagoi ulko-oveen, hissiin ja naapureihin, ja opeta sille rauhallinen vaihtoehto jatkuvalle hälyttämiselle. Turvallinen ja vaivaton pääsy lenkille helpottaa arkea huomattavasti.

Aikuisen on valvottava lasten ja koiran yhdessäoloa. Lapsia ja koiria ei tule jättää keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei velvoita koiraa sietämään siinä roikkumista, unesta herättämistä tai rajuja leikkejä.

Yksinoloon totutellaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, kun taas yksinoloon opetettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Pidennä aikaa koiran käyttäytymisen perusteella ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai ei pysty rauhoittumaan. Rodun perusteella ei voi määrittää turvallista yksinolon aikarajaa.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Rotanpyyntitaustan vuoksi pienet, nopeasti liikkuvat eläimet voivat olla joillekin yksilöille vaikeita. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä jahtaaminen, pidä kohtaamiset lyhyinä ja varmista aina kissalle pakoreitit. Eläinten vapautta voidaan lisätä sen mukaan, miten rauhallisesti ne ovat yhdessä, ei sen mukaan, kuinka kauan ne ovat asuneet saman katon alla.

Ennen koiran hankintaa kannattaa erityisesti selvittää:

- että kokoa, terveyttä ja arkea koskevat neuvot käsittelevät snautseria eivätkä jotakin muuta snautserirotua;
- vanhempien rekisterinumerot, viralliset lonkkatulokset ja lähisukulaisten terveystiedot;
- BPH- tai MH-kuvaukset vanhempien arkikäyttäytymisen rinnalla;
- miten kasvattaja tukee sosiaalisuutta, ohjaa valppautta ja edistää palautumista sekä yhteistyötaitoja;
- millaiseen turkinhoitoon pentu on tottunut ja kuka voi opettaa sen sinulle;
- miten aiempien pentueiden ruoansulatuskanavan ongelmia, kasvaimia ja kynsivammoja on seurattu.

Snautserille sopii koti, jossa arvostetaan valpasta ja tekemisestä nauttivaa koiraa, on aikaa turkinhoitoon ja osataan tasapainottaa aktiivisuus ja rauhoittuminen. Jos etsit varmasti hiljaista, allergiselle sopivaa tai vaivatonta koiraa, snautserin komea parta ei yksin riitä valintaperusteeksi.

Snautseri

The Schnauzer Club of Great Britain

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Swedish Schnauzer Club)

Pinscher Schnauzer Klub (Germany)

Keskikokoinen, vankkarakenteinen maatilakoiraksi jalostettu koira, jolla on karkea, niukasti karvaa pudottava turkki. Väriltään se on pippuri ja suola tai musta. Älykäs, valpas ja suojeleva mutta myös hellä ja leikkisä. Tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, varhaista sosiaalistamista ja säännöllistä turkinhoitoa. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Ankiris

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Jag som står bakom Arrowtails heter Frida Rendert. 2015 fick jag hem min första aussie och har sedan dess varit frälst på rasen och ivrigt deltagit i rasklubbens arbete; jag har gått i rasparaden och stått i rasmonter, bidragit med foton till aussietidningen, åkt på föreläsningar i rasklubbens regi.

Arrowtail

## Perustiedot

Staffordshirenbullterrieri on brittiläinen, tiivisrakenteinen terrieri, joka on kokoonsa nähden erittäin voimakas. Se on oma tunnustettu rotunsa, eikä sama rotu kuin amerikanstaffordshirenterrieri, bullterrieri tai amerikanbully. Sopivan omistajan kanssa se voi olla läheinen ja aktiivinen kumppani. Valinnan tulee kuitenkin perustua yksittäisen koiran luonteeseen, käyttäytymiseen muiden koirien seurassa ja perheen kykyyn hallita voimakasta ja nopeaa koiraa – ei lempinimiin tai stereotypioihin.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Midlandsissa ja Staffordshiressa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 3, terrierit
- **Säkäkorkeus:** uroksilla ja nartuilla 35,5–40,5 cm
- **Paino:** uroksilla 12,7–17 kg ja nartuilla 11–15,4 kg
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja tiivis
- **Sopii parhaiten:** omistajalle, joka haluaa kouluttaa palkitsemalla, osaa lukea koiran kehonkieltä ja on suunnitellut harkitusti koirakohtaamiset, liikunnan ja palautumisen

Rotumääritelmä kuvaa koiraa älykkääksi, kiintymystä osoittavaksi, rohkeaksi ja luotettavaksi. Tämä on jalostustavoite, ei takuu jokaisen yksilön ominaisuuksista. Varhainen kasvuympäristö, terveys, kokemukset ja perinnölliset ominaisuudet vaikuttavat kaikki arkeen. Myös ensikertalainen voi onnistua, jos hän on valmis harjoittelemaan arjen hallintataitoja ja ehkäisemään vaikeita tilanteita ennalta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Staffordshirenbullterrierissä tulisi yhdistyä lihasvoima, tasapainoinen rakenne, ketteryys ja vapaat liikkeet. Rintakehä on leveä, runko tiivis ja pää lyhyt ja syvä, kallo leveä. Suurempi paino ei tarkoita parempaa rotutyyppiä. Korkeuden ja painon tulee olla oikeassa suhteessa toisiinsa, ja liian painavaksi kasvava koira menettää rodulta edellytettyä liikkuvuutta.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 35,5–40,5 cm. Urosten tulisi painaa 12,7–17 kg ja narttujen 11–15,4 kg. Painohaarukan yläraja ei ole itseisarvoinen tavoite, vaan koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa, sukupuolta ja rakennetta on arvioitava kokonaisuutena.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja tiivis. Poista irtokarva ja pese koira tarpeen mukaan kiinteän pesuaikataulun sijaan. Kutinaa, toistuvaa punoitusta tai tassujen nuolemista ei pidä kuitata tavallisena turkinhoito-ongelmana.

Hyväksytyt värit ovat punainen, kellanruskea, valkoinen, musta ja sininen valkoisin merkein tai ilman sekä kaikki juovikkaan eli brindlen sävyt valkoisin merkein tai ilman. Maksanruskea sekä musta ruskein merkein ovat rotumääritelmän mukaan ehdottoman ei-toivottuja. Sininen on hyväksytty väri, mutta väriä ei koskaan pidä asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti suunnitellun jalostusyhdistelmän edelle.

Rodun pää on suhteellisen lyhyt, mutta hengityksen tulee olla vapaata ja hiljaista. Toistuvaa tuhisemista, selvästi äänekästä hengitystä kohtuullisessa rasituksessa tai voimakasta kuorsaamista nukkuessa ei pidä selittää rodulle normaaliksi. Pään ja hengitysteiden toimivuutta arvioidaan sen perusteella, miten ne käytännössä toimivat.

## Luonne ja käyttäytyminen

Staffordshirenbullterrierin odotetaan olevan ihmisiin kiintyvä, rohkea ja luonteeltaan tasapainoinen, mutta ruotsalaiset käyttäytymiskuvaukset osoittavat suurta yksilöllistä vaihtelua. Koira voi olla avoin ja energinen, pidättyväisempi tai herkästi kuormittuva. Vanhempien ja lähisukulaisten arjesta saadut konkreettiset esimerkit ovat siksi hyödyllisempiä kuin väitteet siitä, miten rotu ”aina” käyttäytyy.

Voimakas ja pitkään jatkuva tervehtiminen ei osoita, että koira olisi sosiaalisesti varma. Se voi kertoa myös korkeasta viretilasta tai sosiaalisesta stressistä. Koiran on pystyttävä rauhoittumaan uudelleen, ja sillä on oltava mahdollisuus vetäytyä kontaktista. Ihmisiin kohdistuva aggressiivisuus ja äärimmäinen arkuus eivät kuulu rodun ihanteeseen, ja niihin on suhtauduttava vakavasti.

Koiran suhtautuminen ihmisiin ei kerro, miten se käyttäytyy muiden koirien kanssa. Rodun historian ja ruotsalaisen rotuyhdistyksen kuvaaman vaihtelun vuoksi leikkikaverit kannattaa valita huolellisesti. Ei pidä olettaa, että aikuinen koira viihtyy vieraassa koiraryhmässä tai koirapuistossa. Kaikki staffordshirenbullterrierit eivät ole aggressiivisia muita koiria kohtaan. Ratkaisujen tulee perustua koiran todelliseen leikkityyliin, kykyyn irrottautua tilanteesta, jännittyneisyyteen ja kokemuksiin – ei sukupuoleen tai rotunimikkeeseen perustuviin sääntöihin.

BPH, MH ja ruotsalainen luonneindeksi voivat antaa hyödyllistä tietoa vanhemmista ja sukulaisista, mutta ne eivät ennusta pennun koko persoonallisuutta. Kysy, miten koirat reagoivat yllätyksiin, ihmisiin, käsittelyyn, laukauksiin ja koirakohtaamisiin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat.

Lempinimi ”lastenhoitajakoira” ei ole turvallisuusarvio. Myös hyvin ihmisläheinen koira voi stressaantua, olla kivulias tai reagoida nopeasti. Lasten ja koirien yhdessäoloa on siksi aina valvottava tarkkaavaisen aikuisen, joka osaa lukea tilannetta ja puuttua siihen ajoissa.

## Koulutus ja liikunta

Staffordshirenbullterrieri tarvitsee säännöllistä liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta kaikille koirille sopivaa yhtä liikuntamäärää ei ole. Hyvään viikkoon voi kuulua lenkkejä erilaisissa ympäristöissä, vapaata liikkumista turvallisella alueella, hajutyöskentelyä, lyhyitä harjoituksia ja rauhallisia päiviä. Määrää tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen, lämpötilaan, rasituksen voimakkuuteen ja palautumiseen.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun energisyyteen ja yhteistyöhaluun. Aseta etusijalle arjen turvallisuutta tukevat taidot: löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo tai pitkän liinan käyttö, muiden koirien ohittaminen, tekemisen keskeyttäminen, rauhallinen tervehtiminen, odottaminen, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Tavoitteena ei ole sokea tottelevaisuus, vaan koira, joka pystyy tekemään hyviä valintoja myös innostuneena.

Sosiaalisten taitojen harjoittelu ei tarkoita sitä, että koiran pitäisi leikkiä kaikkien kanssa. Muutama huolella valittu koirakaveri, selkeät tauot ja hallitut kohtaamiset tarjoavat usein paremmat lähtökohdat kuin kaoottinen koirapuisto. Keskeytä tilanne, jos koirien kehot jäykistyvät, leikki muuttuu yksipuoliseksi, kierrokset vain nousevat tai toinen koira yrittää päästä pois. Harjoitelkaa rauhallista oleskelua etäämmällä sen sijaan, että menisitte aina lähelle.

Pentujen tulee saada tutkia ympäristöä, leikkiä ja kehittää kehonhallintaansa ilman pitkäkestoista, toistuvaa tai pakotettua liikuntaa. Aikuisille koirille esimerkiksi nosework, toko, rally-toko ja koiralle sovitettu agility voivat tarjota sekä aivotyötä että yhteistyötä. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen.

Kuumalla säällä tai rasittavassa liikunnassa anna koiran hengityksen ja palautumisen ohjata toimintaa. Hakeudu eläinlääkäriin, jos hengitys muuttuu selvästi työlääksi tai äänekkääksi, koira horjuu tai sen hengitys ei palaudu normaaliksi. Tällaisia oireita ei pidä hyväksyä osaksi rodun ulkomuotoa.

## Terveys

Allergiat ja atooppiset ihosairaudet kuuluvat staffordshirenbullterrierien tämänhetkisiin keskeisiin terveyskysymyksiin Ruotsissa. Älä kysy vain, onko vanhemmalla tutkimustulos, vaan selvitä myös vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten kutina, korvavaivat, tassuongelmat ja muut iho-oireet. Toistuvat iho-oireet voivat vaikuttaa hyvinvointiin ja arkeen pitkään.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen nykyisessä työssä korostuvat myös nivelet ja liikkuminen – erityisesti lonkat, kyynärpäät ja polvet – sekä silmät, hampaat, purenta ja hengitys. Rodulla esiintyy sarveiskalvovaurioita ja väärään suuntaan kasvavia ripsiä, ja virheasentoiset kulmahampaat voivat vaurioittaa suun kudoksia. Pyydä saada nähdä, miten vanhemmat liikkuvat ja hengittävät tavallisessa toiminnassa, eivät vain näyttelyasentoon aseteltuina.

Terveysvaatimukset ja suositukset ovat eri asioita. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä staffordshirenbullterrierin vanhemmilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiettyä terveystutkimustulosta. Rotuyhdistyksen nykyinen jalostusstrategia suosittelee silti, että molemmilla vanhemmilla on lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä BPH- tai MH-kuvauksella selvitetyt luonneominaisuudet. Ostajan tulee pyytää nähtäväksi varsinaiset tulokset silloinkin, kun ne eivät ole rekisteröinnin ehto.

L2Hga ja HC ovat kaksi erillistä peittyvästi periytyvää sairautta, joihin on olemassa DNA-testit. Ruotsin Kennelliitto tallentaa L2Hga-tulokset keskitetysti terveysohjelman tasolla 1. Kantaja ei sairastu kyseisen peittyvän geenimuunnoksen vuoksi, mutta sen saa yhdistää vain geenimuunnoksesta vapaaksi todettuun koiraan. Koiraa, joka on perinyt sairausmuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan, ei tule käyttää jalostukseen. Tarkista suunnitellun yhdistelmän koirien tunnistetiedot, testien päivämäärät ja tulokset. DNA-testi ei kerro mitään allergioista, nivelistä, hengityksestä tai yleisterveydestä.

Nykyisessä jalostusstrategiassaan rotuyhdistys suosittelee välttämään kahden sinisen tai kahden valkoisen koiran yhdistämistä. Tämä on jalostusyhdistelmiä koskeva suositus, ei todiste siitä, että jokainen sininen tai valkoinen koira olisi sairas. Älä koskaan valitse pentua ensisijaisesti poikkeavan värin vuoksi äläkä tyydy puutteellisempiin asiakirjoihin saadaksesi tietyn ulkonäön.

## Historia ja alkuperä

Staffordshirenbullterrieri kehittyi Englannin Midlandsissa ja Staffordshiren alueella vanhoista bull-and-terrier-tyyppisistä koirista. Sen taustaan kuuluvat aikakauden veriset eläintaistelut ja koiratappelut. Kun kytkettyjen eläinten kimppuun usuttaminen kiellettiin vuonna 1835, koiratappelut jatkuivat laittomina. Samalla koirat elivät tiiviisti omistajiensa rinnalla. Tämä historia on syytä kuvata avoimesti, mutta se ei tee jokaisesta nykykoirasta aggressiivista eikä sitä pidä käyttää riskialttiin käyttäytymisen romantisointiin.

Työ yhtenäisen rodun kehittämiseksi vauhdittui 1900-luvulla. Britannian Kennel Club tunnusti staffordshirenbullterrierin 25. toukokuuta 1935. Tämä loi perustan kirjalliselle rotumääritelmälle ja järjestelmällisemmälle jalostukselle, jonka tavoitteena oli voimakas, ketterä ja tasapainoinen terrieri. Ensimmäinen tunnettu tuontikoira saapui Ruotsiin vuonna 1962.

Nykyistä rotua tulee arvioida tämän päivän toimintakyvyn, terveyden ja luonteen perusteella. Historia selittää, miksi voimaan, kestävyyteen ja koirakohtaamisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, mutta se ei koskaan korvaa yksilöllistä arviota.

## Arki rodun kanssa

Staffordshirenbullterrierit voivat elää lasten kanssa, mutta yksikään koira ei ole lastenhoitaja. Aikuisen tulee ohjata yhdessäoloa, koiralle on annettava rauha nukkua ja syödä, ja sekä lapsella että koiralla on oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, pitää sitä väkisin paikallaan tai ottaa siltä tavaroita.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienempien eläinten kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Aiempi rauhallinen yhteiselo on hyödyllinen tieto, mutta ei tae tulevasta. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, pidä ne fyysisesti erillään, kun kukaan ei voi valvoa, ja tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Keskeytä jahtaaminen, tuijottamiseen lukkiutuminen tai kiihtyminen jo varhain.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran toiminnan, tarpeidentekoulkoilujen ja palautumisen tarpeet täyttyvät ja omistaja pystyy hallitsemaan meluun ja kohtaamisiin liittyvät tilanteet porraskäytävissä ja sisäänkäynneillä. Totuta koira yksinoloon vähitellen ja seuraa sen käyttäytymistä, mieluiten kameran avulla. Koko rodulle sopivaa yhtä yksinoloaikaa ei ole. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää koiran tavanomaiseen säilyttämiseen eikä tavallisena ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Pyydä ennen ostoa muutakin kuin luettelo tutkimusten nimistä:

- Tarkista koiran rekisteröity rotu ja sukutaulu, jotta sitä ei sekoiteta muihin bull-and-terrier-rotuihin.
- Pyydä nähtäväksi lonkka-, kyynär-, silmä-, L2Hga- ja HC-tulokset sekä perustelut suunnitellulle yhdistelmälle.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten ihosta, korvista, tassuista, hampaista, purennasta, hengityksestä ja liikkumisesta.
- Tarkastele BPH- ja MH-tuloksia tai luonneindeksiä yhdessä konkreettisten arjen ja koirakohtaamisten esimerkkien kanssa.
- Selvitä, miksi kasvattaja valitsi juuri nämä kaksi koiraa ja mitä heikkouksia yhdistelmällä pyritään parantamaan.

Tärkein kysymys ei ole, onko rotu ”kiltti” vai ”kova”, vaan sopivatko koiran ominaisuudet kotiisi ja pystytkö tarjoamaan sille turvallista koulutusta, sopivaa tekemistä, lepoa ja sopivaa seuraa.

Staffordshirenbullterrieri

The Staffordshire Bull Terrier Club of Great Britain

American Kennel Club (AKC) - Though not EU, it is a well-established source

Staffordshirenbullterrieri on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja vahva englantilainen terrieri, jolla on lyhyt ja helppohoitoinen turkki. Se tunnetaan syvästä kiintymyksestään ihmisiin, erityisesti lapsiin. Tämä eloisa ja herkkä koira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, positiivista koulutusta, kestäviä puruleluja ja tiivistä yhdessäoloa perheensä kanssa.

Kenneln startades redan 1975 av min mormor som hade tretton Golden Retriverkullar fram till och med 1993. 
2016 överlät hon kennelnamnet till mig och på så vis får det leva vidare inom familjen i ytterligare en generation men nu med Staffordshire bullterrier som ras.
2017 genomfördes SKKs Uppfödarutbildning, 2020 födde vi upp våra första egna valpar och sedan dess har vi haft en kull per år vilket är lagom för oss då det ligger mycket planering bakom varje kombination som vi genomför.

Dayennes

## Rotu lyhyesti

- Eurasier on keskikokoinen saksalainen pystykorvarotu, joka on kehitetty seurakoiraksi. Se on onnellisimmillaan saadessaan elää tiiviisti perheensä mukana.
- Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg. Nartun vastaavat mitat ovat 48–56 cm ja 18–26 kg.
- Rotumääritelmä kuvaa rauhallista, itsevarmaa ja tarkkaavaista koiraa, joka on vahvasti kiintynyt perheeseensä mutta ei hakeudu innokkaasti vieraiden seuraan.
- Pidättyväisyyttä ei pidä sekoittaa pelokkuuteen. Ruotsalaiset BPH-käyttäytymiskuvaukset osoittavat, että rodun yksilöiden varmuus sosiaalisissa tilanteissa vaihtelee selvästi.
- Eurasier osallistuu yleensä mielellään perheen tekemisiin, mutta ei tarvitse työkoirarodulle ominaista työmäärää. Liikunta ja koulutus on silti sovitettava päivittäin yksilön tarpeisiin.
- Kaksinkertainen turkki tarvitsee yleensä harjausta noin kerran viikossa ja useammin pohjavillan irrotessa.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävillä koirilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Rotuyhdistyksen tuloksia ja muita tutkimuksia koskevat suositukset ovat varsinaisia rekisteröintivaatimuksia laajemmat.
- Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa läheisen arjen kumppanin ja hyväksyy koiran itsenäisen puolen. Se sopii huonommin elämään, jossa seuraa on vähän tai koiran odotetaan tervehtivän kaikkia.

## Ulkonäkö ja turkki

Eurasier on tasapainoisesti rakentunut, keskikokoinen pystykorva. Sen runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, korvat ovat pystyt ja tuuhea häntä kaartuu selän päälle tai sivulle. Luuston tulee olla keskivahva, eikä paksu turkki saa peittää koiran mittasuhteita. Yleisvaikutelman tulee olla toimiva ja tasapainoinen, ei raskas tai ylenpalttisen pörröinen.

Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 52–60 cm ja paino 22–30 kg sekä nartun säkäkorkeus 48–56 cm ja paino 18–26 kg. Nämä luvut kuvaavat rotua, mutta eivät takaa yksittäisen pennun aikuiskokoa. Jos koolla on käytännön merkitystä, kannattaa tutustua myös vanhempiin ja lähisukulaisiin.

Turkki koostuu tiheästä, pehmeästä pohjavillasta ja keskipitkästä, suorasta peitinkarvasta, joka on melko löyhästi rungonmyötäistä. Karva on lyhyempää kuonossa, korvissa ja raajojen etupuolella sekä pidempää hännässä ja raajojen takaosissa. Nykyinen kansainvälinen rotumääritelmä sallii kaikki värit ja väriyhdistelmät puhtaanvalkoista ja valkokirjavaa lukuun ottamatta.

Arjessa perusteellinen harjaus noin kerran viikossa riittää usein. Pohjavillan irrotessa kerran tai kaksi vuodessa harjausta tarvitaan useammin, ja irtokarvaa voi silloin olla huomattavasti. Harjauksen yhteydessä on hyvä tarkistaa iho, kynnet, korvat ja hampaat. Pese koira, kun se on likainen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Eurasierin tulee olla rauhallinen, itsevarma ja tasapainoinen, vahvasti perheeseensä kiintynyt koira, joka ei ole erityisen kiinnostunut ottamaan kontaktia vieraisiin. Tämä voi tehdä rodusta mieluisan ihmiselle, joka haluaa koiran viihtyvän oman perheensä lähellä ilman, että se tervehtii automaattisesti kaikkia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen eurasier olisi hiljainen, varma tai helppo kaikissa tilanteissa.

Ruotsalaiset BPH-tulokset antavat monivivahteisemman kuvan kuin rotumääritelmän ihanne. Ryhmänä koirat osoittivat vain vähäistä kiinnostusta vieraisiin, mutta niiden varmuus sosiaalisissa kohtaamisissa vaihteli huomattavasti. Koira, joka valitsee rauhallisesti olla tervehtimättä, on pidättyväinen. Koira, joka pakenee, jähmettyy tai ahdistuu voimakkaasti, tarvitsee enemmän etäisyyttä ja tukea. Pidättyväisyydellä ei saa selitellä pelkoa tai uhkaavaa käytöstä.

Pentu tarvitsee varhain myönteisiä kokemuksia erilaisista ihmisistä, ympäristöistä, alustoista ja arjen tilanteista. Tavoitteena ei ole, että vieraat silittävät pentua, vaan että koira pystyy pysymään rauhallisena ja tuntemaan olonsa turvalliseksi myös silloin, kun se ei halua ottaa kontaktia. Anna sen tarkkailla sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy yhä syömään, tutkimaan ja palautumaan. Pakotetut tervehtimiset voivat lisätä epävarmuutta.

Eurasier voi elää onnellisesti lasten, koirien tai muiden eläinten kanssa, mutta rodun nimi ei takaa sitä. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat käsittelyyn, äkillisiin liikkeisiin ja vieraisiin koiriin. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet rauhallisesti, pidä ne tarvittaessa turvallisesti erillään ja valvo yhdessäoloa samalla, kun opit tuntemaan juuri tämän koiran taipumuksen lähteä takaa-ajoon.

## Koulutus ja liikunta

Eurasier oppii usein nopeasti, mutta sitä ei ole kehitetty työkoiraroduilta odotettavaan pitkäjänteiseen tehtävätyöskentelyyn. Selkeät rutiinit, koiran arvostamat palkkiot ja lyhyet harjoitukset, joilla on ymmärrettävä tavoite, toimivat yleensä parhaiten. Palkitse käytöksestä, jota haluat nähdä uudelleen, ja tee tehtävä koiralle selkeäksi luottamusta vahingoittamatta. Kovat ojennukset, pelottelu ja fyysinen painostus eivät kuulu koulutukseen.

Arjen taidot ovat tärkeämpiä kuin vaativien liikkeiden kartuttaminen. Opeta koiraa kulkemaan kanssasi hihnassa, odottamaan, tulemaan luokse kutsusta, hyväksymään käsittely ja rauhoittumaan silloin, kun mitään ei tapahdu. Vaihtele palkkioina ruokaa, leikkiä, liikettä ja mahdollisuuksia päästä tutkimaan koiraa kiinnostavia asioita. Jos koiran kiinnostus hiipuu, tehtävän helpottaminen tai vaihtaminen auttaa usein enemmän kuin saman vihjeen toistaminen.

Rotu lähtee yleensä mielellään kävelyille ja perheen retkille tarvitsematta varsinaisen työkoirarodun työmäärää. Tietty liikuntaminuuttien määrä kertoo vain vähän yksittäisen koiran tarpeista. Hyvään päivään kuuluu liikkumista, haistelumahdollisuuksia, ongelmanratkaisua ja riittävästi lepoa. Sovita nämä koiran ikään, terveyteen, säähän ja palautumiseen. Hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, hoopers ja muu yhteinen tekeminen voivat sopia rodulle, mutta valinnan tulee perustua yksilön motivaatioon.

Luoksetuloa on harjoiteltava, vaikka koira viihtyisi perheensä lähellä. Vahva kiintymys perheeseen tai maine vähäisestä saalisvietistä eivät tee koiran vapaana pitämisestä turvallista. Käytä hihnaa tai pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne, muut eläimet tai paikalliset säännöt estävät vapaana ulkoilun.

## Terveys

Eurasieria kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi, mutta tulevan omistajan kannattaa silti selvittää useita terveysriskejä ja jalostukseen liittyviä seikkoja. Aluksi on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton SKK:n rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen laajemmista jalostussuosituksista.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsissa, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Vaatimuksena on tiedossa oleva tulos, ei välttämättä A- tai B-luokitus. Ruotsin eurasier-yhdistys suosittelee jalostukseen koiria, joiden lonkkatulos on HD A tai B, kyynärtulos ED 0 ja polvitulos 0. Pyydä nähtäväksi viralliset tulokset ja selvitä mahdollisuuksien mukaan myös sisarusten ja aiempien jälkeläisten tulokset. Vanhempien tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

Rotuyhdistys suosittelee myös yhdistelmien huolellista suunnittelua Dandy–Walkerin kaltaisen epämuodostuman eli DWLM:n osalta. Geenimuunnos periytyy peittyvästi, ja se voidaan tunnistaa DNA-testillä. Geenimuunnoksesta vapaan koiran voi parittaa toisen vapaan koiran tai kantajan kanssa, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira, eikä sitä tarvitse sulkea jalostuksesta, kun sen parituskumppani on testattu vapaaksi. Tämä ero on tärkeä sekä sairaiden pentujen ehkäisemisen että perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta.

Rotuyhdistys seuraa myös ilmoitettuja kilpirauhasen vajaatoiminnan, haiman eksokriinisen vajaatoiminnan eli EPI/EPA:n ja mahalaukun kiertymän tapauksia. Yhdistys ei kuvaa näitä rodun suuriksi ongelmiksi, mutta jatkaa tiedon keräämistä niistä. Pitkittyneeseen väsymykseen, johon liittyy turkin muutoksia, tai toistuvaan ripuliin ja laihtumiseen on siksi syytä kiinnittää huomiota. Mahalaukun kiertymää epäiltäessä koira tarvitsee välittömästi päivystyksellistä eläinlääkärinhoitoa.

Kysy kasvattajalta virallisista nivel- ja polvitutkimustuloksista, DWLM-statuksesta sekä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tiedossa olevista diagnooseista. Yleinen vakuuttelu siitä, että suvun koirat ovat ”terveitä”, kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tulokset ja avoin kuvaus sukulaisten terveydestä.

## Historia ja alkuperä

Eurasier on nuori rotu, jonka saksalainen alkuperä on hyvin dokumentoitu. Julius Wipfel aloitti jalostusohjelman vuonna 1960 risteyttämällä chow chow’n ja wolfspitzin, joka tunnetaan myös nimellä keeshond. Varhaisia koiria kutsuttiin wolf-chow’ksi. Myöhemmin jalostukseen otettiin mukaan samojedinkoira, ja rodun nimeksi vaihdettiin eurasier sen eurooppalaisen ja aasialaisen alkuperän kuvaamiseksi.

FCI tunnusti eurasierin vuonna 1973, ja ensimmäinen eurasier saapui Ruotsiin vuonna 1994. Rotu on alusta asti tarkoitettu seurakoiraksi, eikä kansainvälinen rotumääritelmä edellytä käyttökoetta. Tämä auttaa ymmärtämään, miksi läheinen yhteys perheeseen ja tasapainoinen luonne arjessa ovat rodulle keskeisiä. Yksinkertaistavia väitteitä siitä, että kukin kantarotu olisi tuonut mukanaan yhden tietyn ominaisuuden, on kuitenkin syytä välttää: nykyiset koirat vaihtelevat niin luonteeltaan kuin rakenteeltaankin.

## Arki eurasierin kanssa

Eurasier sopii parhaiten kotiin, jossa koira saa osallistua arkeen. Se voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpiä ovat liikuntaan, lepoon, meluun ja seuraan liittyvät arjen järjestelyt. Piha ei korvaa lenkkejä tai yhdessäoloa perheen kanssa, eikä rotu taustansa vuoksi sovellu elämään pääasiassa yksin ulkotarhassa.

Yksinoloa on opetettava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena ennen lähtöäsi, poissaolosi aikana ja palattuasi. Koirat oppivat tämän eri tahtiin. Suunnittele arki oman koirasi mukaan, älä rodulle oletetun tuntimääräisen yksinolorajan perusteella.

Lapsiperheissä aikuisen valvonta ja rauhoitettu lepopaikka ovat tärkeämpiä kuin nimitys ”perhekoira”. Jos kodissa on kissoja tai pieniä lemmikkejä, turvallinen erilläänpito ja hallittu tutustuttaminen ovat tärkeämpiä kuin oletukset saalisvietistä. Jos haluat kouluttaa koiraa paljon, tapaa vanhemmat ja kysy, mikä niitä motivoi, miten ne suhtautuvat käsittelyyn ja miten ne palautuvat vieraissa ympäristöissä.

Pyydä ennen pennun ostamista nähtäväksi rekisteritodistus, kauppasopimus, tuore eläinlääkärintarkastustodistus ja vanhempien dokumentoidut terveystiedot. Tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, pystyvätkö ne suhtautumaan vieraisiin rauhallisen neutraalisti pakenematta, jähmettymättä tai joutumatta painostetuiksi kontaktiin. Huolellisesti suunnitellun eurasier-pentueen tulee olla perusteltu niin paperilla kuin suhteessa siihen elämään, jonka voit koiralle tarjota.

Eurasier

German Kennel Club (VDH)

Eurasier Klub e.V. Sitz Weinheim (EKW)

The Eurasier Society UK

Eurasier on keskikokoinen, tuuheaturkkinen pystykorva, joka on jalostettu rauhalliseksi perhekoiraksi. Se on herkkä ja kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä. Se viihtyy parhaiten rauhallisessa kodissa ja suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti mutta ei aggressiivisesti. Eurasier tarvitsee päivittäin kohtuullisesti lenkkeilyä, aivojumppaa, lempeää koulutusta ja säännöllistä turkinhoitoa.

EldZtorm

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Detta är en liten kennel som har som mål att bevara rasens specifika jaktliga egenskaper. 
Vi är en liten kennel som väntar vår första kull i slutet av Juli 2024.
 
Vårt fokus är att få fram sunda, trygga, samarbetsvilliga hundar med bra mentalitet.
 
Andvingens Sköna Klippa kallas för "Klippa" är den tik som vi hoppas kommer att bli vår "stammoder".
 
Vi finns även på kopahund.se, Goldenklubben, Facebook och har en hemsida på Hundpoolen.se.

Guld Nyckelns

## Perustiedot

Italianvinttikoira on vinttikoiraryhmän pienin rotu, mutta rakenteeltaan se on vinttikoira pienoiskoossa. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on molemmilla sukupuolilla 32–38 senttimetriä ja paino enintään 5 kilogrammaa. Virallista vähimmäispainoa tai tarkasti rajattua ”ihannepainoa” ei ole. Painolukeman sijaan tulee arvioida koiran kuntoluokkaa, lihaksistoa ja kokonaisuuden tasapainoisuutta.

- Rodun alkuperämaa on Italia. Sen FCI-numero on 200, ja se kuuluu ryhmään 10, alaryhmään 3.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta eloisaksi, helläksi ja tottelevaiseksi. Tämä on rotumääritelmän ihanne, ei tae siitä, miten jokainen koira suhtautuu vieraisiin, yksinoloon tai uusiin ympäristöihin.
- Lyhyt ja hienolaatuinen karva suojaa säältä vain vähän. Koira saattaa tarvita vaatetusta kylmällä, märällä tai tuulisella säällä, mutta tarve riippuu koirasta, olosuhteista ja liikkumisen määrästä.
- Liikkuvan kohteen näkeminen voi laukaista takaa-ajon nopeasti. Luoksetulon harjoittelu on tärkeää, mutta liikenteen, luonnonvaraisten eläinten ja pieneläinten läheisyydessä hihna tai turvallisesti aidattu alue on silti turvallinen valinta.
- Nuori koira tarvitsee sekä suojaa huonoilta alastuloilta että vapaata, monipuolista liikkumista, joka kehittää lihaksia, tasapainoa ja luustoa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa jakaa arkensa pienen, nopean ja valppaan koiran kanssa ja pystyy yhdistämään päivittäisen liikunnan järkeviin turvatoimiin. Pieni koko ei tarkoita, ettei koira tarvitsisi liikuntaa.

## Ulkomuoto ja turkki

Italianvinttikoiran tulee olla mittasuhteiltaan neliömäinen tai lähes neliömäinen: rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus tai hieman sitä lyhyempi. Siro luusto, syvä rintakehä, ylös vetäytyvä vatsalinja ja pitkät raajat luovat vinttikoiramaisen siluetin. Siro luusto ei tarkoita heikkoutta, vähäistä lihaksistoa tai alipainoa.

Rotumääritelmä edellyttää joustavaa, tasapainoista ja maatavoittavaa ravia. Liioiteltu, korkea ja lyhyt askel, joka muistuttaa hackney-liikettä, on virhe, vaikka se saattaisi näyttää tyylikkäältä. Laukassa rodun tulee ilmentää vinttikoiran nopeutta ja kimmoisuutta.

Karvan tulee olla kauttaaltaan lyhyttä, silkkistä ja hienolaatuista, ilman hapsuja. FCI:n rotumääritelmä hyväksyy vain yksivärisen mustan, harmaan tai isabellan eri sävyissään. Valkoista sallitaan vain rinnassa ja käpälissä. Punainen, juovikas eli brindle ja muut kuviot eivät siis ole Ruotsissa rotumääritelmän mukaisia värejä, vaikka muiden rekisterien käytännöt tai arkiset värinimitykset voivat aiheuttaa sekaannusta.

Turkinhoito on helppoa ja tehdään tarpeen mukaan. Pyyhi lika pois, poista irtokarvat pehmeällä harjalla tai hoitokintaalla ja pese koira, kun se on likainen. Tarkista samalla iho, kynnet, anturat, korvat ja suu.

Ohut turkki suojaa heikosti tuulelta ja sateelta. Hyvin istuva takki voi tehdä ulkoilusta miellyttävämpää huonolla säällä, mutta kaikille koirille sopivaa yksittäistä lämpötilarajaa ei ole. Tarkkaile vapinaa, jännittynyttä asentoa, haluttomuutta liikkua ja pyrkimystä hakeutua suojaan. Riisu tai säädä vaatetusta, jos koiralle tulee lämmin vauhdin lisääntyessä.

## Luonne ja persoonallisuus

Italianvinttikoiran tulee olla eloisa, hellä ja tottelevainen, ja monet rodun edustajat hakeutuvat lähelle ihmistä. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira olisi hiljainen, viihtyisi sylissä tai osaisi olla yksin ilman harjoittelua. Perimä, kokemukset ja arkiympäristö muovaavat yksilöä.

Rotu voi siirtyä levosta vauhdikkaaseen leikkiin hetkessä. Koira rauhoittuu todennäköisemmin sisällä, kun se saa liikkua, haistella, oppia ja levätä häiriöttä.

Ruotsalaisten BPH- ja MH-luonnekuvausten otokset ovat liian pieniä, jotta niiden perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Tutustu sen sijaan vanhempiin ja aikuisiin sukulaisiin. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllätyksistä, tervehtivät vieraita ihmisiä ja rentoutuvat silloin, kun mitään ei tapahdu.

Lasten kanssa vuorovaikutuksen tapa merkitsee enemmän kuin pelkkä ikä. Aikuisen tulee valvoa leikkiä, koiran on päästävä halutessaan pois, eivätkä lapset saa kantaa sitä tai häiritä sitä sen nukkuessa tai syödessä. Koira voi loukkaantua, jos se putoaa, siihen törmätään tai se osallistuu rajuihin leikkeihin paljon suuremman koiran kanssa. Valitse leikkikaverit leikkityylien yhteensopivuuden mukaan ja keskeytä leikki ennen kuin vauhti karkaa hallinnasta.

Yhteiselo kissojen kanssa voi onnistua rauhallisen ja hallitun tutustuttamisen jälkeen, mutta aiemmat kokemukset eivät takaa turvallista käytöstä ulkona. Liike voi herättää takaa-ajovietin. Linnut, kanit ja pienet jyrsijät tulee pitää fyysisesti erillään koirasta. Sovita porttien, hihnojen ja erillisten huoneiden käyttö koiran todellisen käyttäytymisen mukaan.

## Koulutus ja liikunta

Italianvinttikoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa, tilaisuuksia juosta turvallisesti sekä lyhyitä, mielekkäitä harjoitteluhetkiä. Kaikille koirille sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, sää, alusta ja palautuminen ratkaisevat, millainen yhdistelmä lenkkejä, leikkiä ja vapaata liikkumista on sopiva.

Rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa korostetaan pitkiä lenkkejä, monipuolista harjoittelua ja turvallista vapaana juoksemista. Aidatulla alueella koira voi vaihdella vauhtiaan ilman avoimien alueiden liikenteeseen ja luonnonvaraisiin eläimiin liittyviä riskejä. Tarkista aidat, portit ja maapohja. Harjoittele luoksetuloa ja oma-aloitteista yhteydenpitoa ohjaajaan, mutta älä odota niiden poistavan takaa-ajotaipumusta.

Pentu tarvitsee sopivassa suhteessa fyysisiä haasteita ja suojaa. Rotuyhdistyksen strategiassa suositellaan jo varhain liikkumista erilaisilla alustoilla ja turvallista vapaata liikkumista lihasten ja luuston vahvistamiseksi. Anna pennun liikkua omaan tahtiinsa pitävillä alustoilla. Estä putoamiset korkeilta huonekaluilta, huonot alastulot liukkailla lattioilla ja törmäykset suurempiin koiriin. Totuta pentu portaisiin, hyppäämiseen ja koiraurheiluun vähitellen kehonhallinnan kehittyessä.

Kouluta palkitsemalla ja pidä harjoitukset lyhyinä. Hihnassa kulkeminen, tassujen ja suun rauhallinen käsittely, ovilla odottaminen ja turvallisessa lepopaikassa oleminen ovat erityisen hyödyllisiä arkitaitoja.

Kylmällä tai märällä säällä vaatetus ja useat lyhyemmät ulkoilut voivat toimia paremmin kuin lenkki, jolla koira jäykistyy kylmästä. Valitse suojaisia reittejä ja täydennä tekemistä hajutyöskentelyllä sisällä. Jos koira ontuu, välttää varaamasta painoa jalalle tai kieltäytyy äkillisesti liikkumasta, keskeytä tekeminen ja vie koira eläinlääkärin arvioitavaksi.

## Terveys

Italianvinttikoira ei kuulu Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä rotukohtaisen terveysohjelman piiriin. Tämä ei tee terveystutkimuksista merkityksettömiä. Nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia suosittelee jalostukseen suunniteltujen koirien silmätutkimusta ennen astutusta. Lisäksi siinä kannustetaan viralliseen polvitutkimukseen ja sydämen kuunteluun eläinlääkärillä ennen jalostuskäyttöä. Säännöllinen hammashoito on niin ikään tärkeää.

Omistajakyselyt, vakuutustilastot ja eläinlääkärien potilastiedot keräävät tietoa eri tavoin, ja monet ruotsalaiset aineistot ovat pieniä. Niistä ei voi päätellä yksittäisen koiran riskiä varmasti. Silmät, hampaat, polvilumpiot sekä värttinä- ja kyynärluun murtumat ovat silti olennaisia keskustelunaiheita, koska ne toistuvat saatavilla olevassa aineistossa.

On tärkeää erottaa kaksi erilaista hammasongelmaa toisistaan. Säännöllinen suunhoito ja eläinlääkärin tarkastukset auttavat ehkäisemään tavallisia hampaiden kiinnityskudossairauksia. Perinnöllinen kiillehypoplasia eli FEH on sen sijaan peittyvästi periytyvä, ENAM-geeniin liittyvä hammaskiilteen kehityshäiriö. Se voi aiheuttaa kiilteen kuoppaisuutta, värimuutoksia ja hampaiden poikkeavaa muotoa. UC Davis korostaa, ettei FEH-variantti ole yhteydessä hampaiden kiinnityskudossairauksiin. DNA-testitulos ei siis korvaa hammashoitoa.

Primaariseen sulkukulmaglaukoomaan eli PCAG:hen ja etenevään verkkokalvon surkastumaan eli PRA:han on kansainvälisesti saatavilla geneettisiä riskiarvioita. Ne eivät anna yksiselitteistä vastausta siihen, onko koira terve vai sairastuuko se. PCAG-testi koskee kahta toisiinsa kytkeytynyttä riskivarianttia, joita tutkimuksessa löytyi monilta mutta ei kaikilta sairastuneilta koirilta. PRA-tulos yhdistää viisi riskialuetta, ja sairaudesta voi olla muitakin geneettisiä muotoja. Nämä testit eivät ole Ruotsissa rekisteröinnin edellytys eivätkä korvaa silmätutkimusta.

Pienet pennut voivat hypätä korkealta ennen kuin ne osaavat hallita alastuloa, ja ruotsalaisessa aineistossa mainitaan kyynärvarren murtumia. Huolehdi pitävistä lattiapinnoista ja hallitusta leikistä sekä estä putoamiset korkealta. Tervettä pentua ei pidä pitää paikallaan: monipuolinen ja turvallinen liikkuminen auttaa kehoa kehittymään.

Pyydä kasvattajaa näyttämään tutkimus- ja testitulokset sekä selittämään, miten ne on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Kysy myös lähisukulaisten hammas-, silmä-, polvi- ja sydänterveydestä sekä murtumista. Pelkkä ”terveystestattu” ei riitä: kysy testin nimi, päivämäärä, tulos ja rajoitukset.

## Historia ja alkuperä

Rotumääritelmä kuvaa rodun kulkeutuneen faaraoiden hovien pienistä vinttikoirista Kreikan kautta Italiaan 400-luvun eaa. alussa. Sen mukaan rodun merkittävin kehitys tapahtui renessanssiajan hoveissa. Tämä on virallinen historiakuvaus, ei todiste katkeamattomasta sukupuusta nykykoiriin asti tai kaikkien myöhempien kuninkaallistarinoiden paikkansapitävyydestä.

Ruotsin Kennelliitto mainitsee rodun historialliseksi tehtäväksi pienriistan metsästyksen ja kertoo rodun kehittyneen edelleen Italiassa, Saksassa ja Itävallassa. Seurakoiran rooli ja vinttikoiran ominaisuudet kuuluvat yhteen: nopeat reaktiot, näköhavaintoon perustuva takaa-ajo ja kyky laukata ovat säilyneet.

FCI:n rotumääritelmässä alkuperämaa on Italia, ja rotu kuuluu vinttikoiriin, ei seura- ja kääpiökoirien ryhmään. Sen tarpeita tulee siksi tarkastella pienen vinttikoiran tarpeina, vaikka se nauttisikin lepäämisestä perheen lähellä.

## Arki italianvinttikoiran kanssa

Italianvinttikoira voi viihtyä kerrostaloasunnossa, jos ulos pääsee helposti, se saa päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuden juosta turvallisesti sekä rauhallisen lepopaikan. Rutiinit merkitsevät enemmän kuin kodin koko. Liukkaat lattiat, hallitsemattomat hypyt ja pitkät päivät yksin eivät muutu sopiviksi vain siksi, että koira on pieni.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen. Aloita, kun koira on käynyt ulkona ja on rauhallinen, poistu lyhyeksi aikaa ja pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään. Kamera voi näyttää, mitä poissaolon aikana tapahtuu, mutta toinen koira ei ole varma ratkaisu. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita tai ei pysty syömään, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen. Hae ammattilaisen apua, jos ongelma on voimakas.

Sisäsiisteys on opeteltava taito, ei todistettu rotuvika. Tarjoa usein tilaisuuksia tarpeiden tekemiseen unen, ruokailun ja leikin jälkeen, mene koiran kanssa ulos ja palkitse onnistumisista. Säältä suojautuminen voi auttaa, mutta säännölliset mahdollisuudet ulkoiluun ja valvonta ovat tärkeämpiä kuin erillinen sisävessa.

Laita mattoja kohtiin, joissa koira liukastelee, järjestä rauhallinen lepopaikka ja estä vaaralliset hypyt korkealta. Anna koiran samalla tutustua erilaisiin alustoihin ja käyttää kehoaan. Lasten ja suurempien koirien kanssa tarvitaan valvontaa, kissojen kanssa hidasta tutustuttamista ja mahdollisuus pitää eläimet erillään.

Ennen pennun ostoa kasvattajan tulisi osata vastata selkeästi seuraaviin kysymyksiin:

- Milloin vanhempien silmät tutkittiin ja mitkä olivat tulokset?
- Onko vanhemmilla viralliset polvitutkimustulokset, ja kuunteliko eläinlääkäri kummankin sydämen ennen jalostuskäyttöä?
- Käytettiinkö FEH-testiä tai PCAG- tai PRA-riskipaneeleja, ja miten juuri näitä tuloksia tulee tulkita?
- Mitä lähi- ja vanhempien sukulaisten hammasterveydestä, murtumista, silmäongelmista ja polviongelmista tiedetään?
- Miten vanhemmat suhtautuvat uusiin ihmisiin, alustoihin, käsittelyyn, lepoon ja lyhyisiin yksinoloihin?
- Miten pentujen tasapainon, lihaksiston, erilaisissa ympäristöissä toimimisen varmuuden ja arkirutiinien kehittymistä on tuettu?

Onnistunut yhteiselo edellyttää vinttikoiran nopeuden ja herkkyyden arvostamista, kykyä tukea turvallista fyysistä kehitystä sekä halua opettaa arjen taitoja askel kerrallaan. Silloin italianvinttikoira voi olla sekä läheinen kumppani että aktiivinen ja kyvykäs pieni koira.

Italianvinttikoira

The Italian Greyhound Club (UK)

Italianvinttikoira on hyvin pieni, siroluustoinen vinttikoira, jolla on lyhyt, vain vähän karvaa pudottava turkki ja elegantit liikkeet. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä. Se tarvitsee lämpöä, lempeää koulutusta, kohtuullisesti liikuntaa ja mahdollisuuksia turvallisiin juoksupyrähdyksiin sekä varovaista käsittelyä hentojen raajojensa suojelemiseksi.

Bello Veloce

## Perustiedot

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksanpystykorvan keskikokoinen muunnos. Se on vilkas, valpas ja nopeasti oppiva seurakoira, joka kiintyy läheisesti perheeseensä ja tarkkailee luonnostaan kodin ympäristön tapahtumia. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista koiraa ja on valmis opettamaan sille rauhallista käytöstä sekä hallitsemaan haukkumista alusta lähtien.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Muunnos:** Yksi saksanpystykorvan viidestä muunnoksesta
- **Säkäkorkeus:** 35 cm, sallittu poikkeama 5 cm kumpaankin suuntaan eli vaihteluväli 30–40 cm
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää painoväliä, vaan painon tulee olla sopiva koiran kokoon nähden
- **Turkki:** Kaksinkertainen karvapeite, jossa on pitkä, suora peitinkarva ja lyhyt, tiheä pohjavilla
- **Arki:** Aktiivinen ja oppimishaluinen koira, jolla on rotumääritelmän mukaan vähäinen metsästysvietti mutta voimakas vahtimistaipumus

Mittelspitz on kleinspitziä suurempi ja grossspitziä pienempi. Se on oma kokomuunnoksensa, eikä sitä pidä arvioida pomeranianin mittojen tai ulkonäön perusteella. Tulevan omistajan kannalta haukkuminen, turkinhoito ja mahdollisuus tarjota mielekästä tekemistä ovat kodin kokoa tärkeämpiä asioita.

## Ulkonäkö ja turkki

Saksanpystykorva – mittelspitz on rakenteeltaan tiivis ja ääriviivoiltaan neliömäinen: rungon pituus vastaa säkäkorkeutta. Pää kapenee kohti kirsua ja muistuttaa ketun päätä. Silmien tulee olla tummat ja mantelinmuotoiset, korvien puolestaan pienet, kolmiomaiset ja pystyt. Runsaskarvainen häntä kaartuu korkealla selän päälle.

Virallinen säkäkorkeus on 35 cm, ja sallittu poikkeama on 5 cm kumpaankin suuntaan. Vaihteluväli on siis 30–40 cm, ei toisinaan mainittu 32–36 cm tai jokin muu tätä kapeampi väli. Rotumääritelmässä ei anneta kiinteää ihannepainoa kiloina. Aikuisen koiran painon ja kuntoluokan tulee sen sijaan sopia sen korkeuteen, rakenteeseen ja lihasmassaan.

Ruotsissa mittelspitzin saa parittaa viereisen kokomuunnoksen eli grossspitzin tai kleinspitzin kanssa. Tällaisesta yhdistelmästä syntyvät pennut rekisteröidään suuremman vanhemman muunnokseen. Lopullinen kokoon perustuva rekisteröinti tehdään virallisen mittauksen jälkeen, kun koira on yli 15 kuukauden ikäinen. Siksi kannattaa kysyä, minkä kokoisia vanhemmat ja niiden täysikasvuiset lähisukulaiset todellisuudessa ovat.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarva on pitkää ja suoraa, ja sen tulee olla pystyssä irti rungosta. Pohjavilla on lyhyttä, paksua ja tiheää. Kaulan ja lapojen ympärille muodostuu kaulus, ja takaraajojen takaosissa on runsaat housukarvat. Turkki ei saa olla laineikas, kihara tai takkuisen pörröinen, eikä se saa näyttää leikkaamalla muotoillulta.

Hyväksyttyjä värejä ovat musta, ruskea, valkoinen, oranssi ja harmaasävytteinen sekä useat rotumääritelmässä ”muut värit” -ryhmään kuuluvat värit: oranssisoopeli, kerma, kermasoopeli, musta ruskein merkein, musta hopeanvärisin merkein, ruskea ruskein merkein ja kirjava. Kirjavan koiran pohjavärin tulee olla valkoinen, ja laikkujen tulee olla yhtä rotumääritelmässä hyväksyttyä väriä. Värit, joita rotumääritelmässä ei kuvata, ovat näyttelyissä hylkääviä virheitä.

Hyvä lähtökohta turkinhoitoon on kammata turkki huolellisesti ihoa myöten noin kerran viikossa. Pohjavillan irrotessa hoitoa saatetaan tarvita useammin. Rodusta lähtee karvaa, vaikka irtokarvaa huomaa usein eniten selvinä karvanlähtökausina. Totuta koira käsittelyyn varhain ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kaulukseen, raajoihin ja hännänaluseen.

Rotumääritelmä sallii siistin ulkoasun mutta ei leikkaamalla muotoiltuja ääriviivoja. Ennen kuin harkitset turkin merkittävää siistimistä leikkaamalla, pyydä kasvattajaa näyttämään juuri kyseiselle turkille sopivat välineet ja tekniikka.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen mittelspitz on tarkkaavainen, vilkas, omistajaansa kiintynyt ja hyvin koulutettava. Rotumääritelmässä kuvataan myös luontaista varautuneisuutta vieraita kohtaan ja vähäistä metsästysviettiä. Arjessa valppaus näkyy usein nopeana reagointina kodin ulkopuolella liikkuviin ihmisiin ja eläimiin tai kuuluviin ääniin.

Tämä ei tarkoita, että kaikki mittelspitzit käyttäytyisivät samalla tavalla. Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksen tulosten analyysi osoittaa huomattavaa vaihtelua kuvattujen saksanpystykorvien välillä. Mittelspitzit olivat keskimäärin melko varmoja ja reagoivat sosiaalisissa kohtaamisissa harvoin aggressiivisesti, mutta osa koirista tuskin tervehti vierasta, kun taas osa tervehti hyvin voimakkaasti. Muutamia kuvauksia keskeytettiin koirien pelon vuoksi. Sen sijaan, että kysyisit vain vanhempien ”ystävällisyydestä”, kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä kuinka nopeasti ne palautuvat säikähdyksen jälkeen.

Haukkuminen on arjessa keskeinen huomioon otettava asia. Tapahtumista haukkumalla ilmoittava mittelspitz käyttäytyy rodulleen tyypillisesti, mutta ilmoitushaukun ei tarvitse jatkua pitkään. Palkitse hiljaisesta käytöksestä, opeta koira menemään omalle paikalleen jonkun tullessa ovelle ja rajoita sen mahdollisuuksia tarkkailla ikkunasta jokaista liikettä. Rotu ei ole oikea valinta, jos tarvitset lähes aina hiljaisen koiran.

Rotu voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun yhdessäolo on rauhallista ja koiraa kunnioittavaa. Pienten lasten ja koirien yhdessäoloa tulee aina valvoa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla häiriöttä. Melko vähäinen metsästysvietti voi helpottaa elämää muiden eläinten kanssa, mutta se ei takaa, että jokainen yksilö olisi turvallinen kissojen tai pienten lemmikkien seurassa. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja järjestä niille turvalliset, erilliset tilat.

## Koulutus ja liikunta

Mittelspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta mikään tietty tuntimäärä ei sovi kaikille koirille. Nuori koira, hyväkuntoinen aikuinen ja seniori tarvitsevat erilaista rasitusta. Sovita lenkit ja muu tekeminen koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja siihen, miten hyvin se pystyy rauhoittumaan niiden jälkeen.

Rodulle mieluisia harrastuksia voivat olla hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko, agility, koiratanssin seuraamisohjelma, tottelevaisuuskoulutus ja temppujen opettelu. Hyvän arjen ei tarvitse sisältää kilpailemista, mutta koira hyötyy tehtävistä, joissa se saa haistella, ajatella ja tehdä yhteistyötä omistajansa kanssa. Tasapainota aktiivista tekemistä rauhallisilla lenkeillä ja suunnitelluilla lepohetkillä sen sijaan, että yrittäisit väsyttää koiraa jatkuvalla kiihdyttävällä toiminnalla.

Varhain opeteltavia asioita ovat:

- rauhoittuminen ovien ja ikkunoiden lähellä sekä porraskäytävästä kuuluvien äänten aikana
- luoksetulo ja ohjeisiin reagoiminen, vaikka rodun metsästysvietti on yleensä melko vähäinen
- kävely löysällä hihnalla ja kontaktin säilyttäminen ihmisten ja koirien lähellä
- tassujen, turkin, suun ja korvien käsittelyn hyväksyminen
- makuulle asettuminen ja lepääminen silloin, kun mitään ei tapahdu

Palkitsemiseen perustuva koulutus kertoo koiralle selkeästi, mitä siltä toivotaan, ilman pelkoa tai kipua. Huomaa rauhalliset hetket ja palkitse niistä, tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa ja lisää häiriöitä vähitellen. Jos koira on jo alkanut haukkua, ota ensin etäisyyttä haukun aiheuttajaan tai estä näköyhteys siihen. Sen jälkeen voit harjoitella vaihtoehtoista toimintatapaa.

## Terveys

Saksanpystykorva – mittelspitz kuvataan yleisesti terveeksi ja kestäväksi roduksi, mutta polvilumpion sijoiltaanmeno ja perinnölliset silmäsairaudet ovat kaksi Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamaa terveysasiaa. Pennunostajan kannattaa pyytää nähtäväkseen varsinaiset tutkimustulokset sen sijaan, että tyytyisi yleiseen mainintaan vanhempien ”terveystutkimuksista”.

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Joillakin koirilla ei näy selviä oireita, kun taas toiset saattavat ontua tai jättää välillä askeleen väliin toisella takajalalla. Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpiot ovat normaalit. Pyydä nähtäväksi kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos ja varmista, että koiran tunnistetiedot vastaavat tuloksen tietoja.

Yhdistys suosittelee myös silmätutkimusta, jossa ei todeta löydöksiä, ennen jalostuskäyttöä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt eläinlääkäri, ja tulos tallennetaan keskitetysti Ruotsin Kennelliiton rekisteriin. Tutkimuksessa voidaan havaita tutkimushetkellä todettavissa olevia silmämuutoksia, mutta löydöksetön tulos ei ole lupaus siitä, ettei koiralle koskaan kehittyisi silmäongelmia. Kysy myös, onko vanhemmilla lähisukulaisilla esiintynyt silmäsairauksia.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä rotukohtaista polvi- tai silmätutkimusta mittelspitz-pentueen rekisteröimiseksi. Rotuyhdistyksen suositukset ovat siten sitovia rotukohtaisia rekisteröintivaatimuksia tiukemmat. Ruotsin Kennelliittoon rekisteröidyn pennun molemmilla vanhemmilla ei automaattisesti ole yhdistyksen suosittelemia tutkimustuloksia.

Pyydä kasvattajaa näyttämään:

- kummankin vanhemman virallinen polvitutkimustulos
- silmätutkimuslausunto päivämäärineen ja täydellisine arvioineen
- tietoja täysikasvuisten lähisukulaisten polvista, silmistä, ihosta ja turkista
- BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset, jos jompikumpi vanhemmista tai lähisukulaisia on kuvattu

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – mittelspitz on saksalainen muunnos FCI:n saksanpystykorvarodun sisällä. FCI hyväksyi saksanpystykorvan lopullisesti vuonna 1957, ja nykyinen rotumääritelmä jakaa rodun wolfspitziin, grossspitziin, mittelspitziin, kleinspitziin ja zwergspitziin.

Rotumääritelmässä toistetaan vanha teoria, jonka mukaan saksanpystykorvat polveutuvat kivikautisista suokoirista ja myöhempien järviasutuskulttuurien pystykorvista. Rotumääritelmän mukaan rodun ”sanotaan polveutuvan” näistä koirista. Tätä on siksi parasta pitää perinteisenä kertomuksena rodun taustasta, ei katkeamattomana ja täysin dokumentoituna sukupuuna kivikaudelle saakka.

Rodun saksalainen alkuperämaan rotuyhdistys kuvaa keskikokoista pystykorvaa kokomuunnokseksi, jota käsityöläiset, pienviljelijät ja ajurit ovat pitkään pitäneet maatilan ja kodin valppaana vahtina. Mittelspitz sai oman paikkansa saksanpystykorvan rotumääritelmässä vuonna 1969. Nykyään sitä pidetään pääasiassa seura- ja harrastuskoirana, mutta sen vahtimistaipumus on säilynyt.

## Arki rodun kanssa

Mittelspitz voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä ja lepoa sekä harjoitusta ääniin rauhallisesti suhtautumiseen. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on tärkeää miettiä jo ennen koiran hankintaa, miten estetään sitä tarkkailemasta porraskäytävää, ikkunoita ja ulko-ovea koko päivän ajan. Suuri piha ei ratkaise haukkumista eikä korvaa yhteisiä lenkkejä ja mielekästä tekemistä.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Hyvin yksinoloon totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on huomattavia eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Koira, joka ahdistuu, haukkuu jatkuvasti tai ei pysty rauhoittumaan, tarvitsee pienempiä harjoitusaskelia ja enemmän seuraa.

Varaudu hoitamaan turkkia viikoittain ja kampaamaan sitä useammin pohjavillan irrotessa. Käsittelyharjoittelun tulee koskea koko koiraa, ei vain sen selkää. Tarkista samalla iho, polvet, tassut, kynnet, korvat ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa valppaan, perheensä lähellä viihtyvän ja koulutuksesta nauttivan koiran ja hyväksyy sen, että vahtimistaipumus vaatii aktiivista ohjausta. Se sopii huonommin kotiin, jossa hiljaisuus, hyvin vähäinen aktiivisuuden tarve tai mahdollisimman helppo turkinhoito ovat ehdottomia vaatimuksia. Valitse kasvattaja dokumentoitujen polvi- ja silmätutkimustulosten, tasapainoisten aikuisten lähisukulaisten sekä haukkumisesta ja peloista annetun avoimen tiedon perusteella, älä pelkän värin tai pörröisen pentuturkin vuoksi.

Saksanpystykorva – mittelspitz

German Spitz Club of Great Britain

Federation Cynologique Internationale (FCI)

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (German Kennel Club)

Saksanpystykorva – mittelspitz on keskikokoinen koira, jolla on neliömäinen, tiivis rakenne, tuuhea kaksinkertainen karvapeite ja selän päälle kaartuva runsaskarvainen häntä. Se on valpas ja haukkuherkkä vahtikoira, mutta myös hellä ja ihmisrakas seuralainen, joka tarvitsee seuraa, koulutusta, virikkeitä ja säännöllistä turkinhoitoa. Rotu on yleensä terve, pitkäikäinen ja aktiivinen.

Jag föder upp mittelspitz i liten skala i hemmamiljö utanför Stockholm. Jag har 30 års erfarenhet av tyska spetsar. För oss föds valpar sällan ur noga genomtänkta kombinationer. Fokus ligger alltid på hälsa, bra mentalitet och individer som följer rasstandarden. Vi letar efter kärleksfulla och aktiva hem för våra valpar.  Välkomna att kontakta oss!

Your Treat

## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Koira- ja kissakasvattajat: Bromma

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet