## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

The Kennel Club (UK)

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Änglavaktens Fina

## Rotu lyhyesti

- Bedlingtoninterrieri on brittiläinen terrieri, jonka pehmeän, karitsamaisen ulkomuodon takana piilee voimakas saalistusvietti.
- Rodun säkäkorkeus on noin 41 cm ja paino tavallisesti 8–10 kg. Nartut voivat olla hieman matalampia ja urokset hieman korkeampia.
- Koira on usein ulkona vilkas ja kotona rauhallinen, mutta tarvitsee päivittäisen liikunnan lisäksi myös aivotyötä.
- Karvaa irtoaa hyvin vähän, mutta turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja leikkaamista noin 6–8 viikon välein.
- Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiatonta.
- Kuparitoksikoosi on tärkein rotukohtainen terveysasia, joka on syytä selvittää ennen pennun ostamista.
- Rotu sopii niin kerrostaloon kuin omakotitaloonkin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, yksinoloon totutellaan vähitellen ja ulkoilun turvallisuudesta huolehditaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Bedlingtoninterrieri on ketterä ja lihaksikas koira, jonka ääriviivat poikkeavat useimmista muista terriereistä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, lanneosa on luonnostaan kaareva ja vatsalinja selvästi ylösvetäytynyt. Pää on päärynän- tai kiilanmuotoinen, eikä selvää otsapengertä ole. Vaalea, silkkinen päätupsu korostaa rodulle ominaista karitsamaista ilmettä. Tyylikkään ulkokuoren alla on nopeaksi rakentunut koira: rotumääritelmän mukaan sen tulee pystyä nopeaan laukkaan.

Säkäkorkeus on noin 41 cm ja paino 8–10 kg. Nartuilla sallitaan hieman matalampi ja uroksilla hieman korkeampi säkäkorkeus. Värit ovat sininen, maksanvärinen ja hiekanvärinen joko tan-merkein tai ilman. Karvan tulee olla tiheää ja ihosta koholla, ja sillä tulee olla selvä taipumus kihartua etenkin päässä ja kasvoissa. Se ei saa tuntua karkealta.

Karvaa irtoaa hyvin vähän, mutta turkki ei silti ole helppohoitoinen. Käytännön ohjeena on harjata ja kammata turkki vähintään kerran viikossa ja leikata se noin 6–8 viikon välein. Takkuuntuminen voi vaatia tiheämpää hoitoa etenkin metsälenkkien jälkeen ja kohdissa, joissa turkki hankautuu. Perinteinen rotutrimmaus vaatii taitoa, joten kysy kasvattajalta helppohoitoisesta kotikoiran leikkauksesta sekä bedlingtoninterrierin tuntevan trimmaajan yhteystietoja.

Korviin on syytä kiinnittää erityistä huomiota, sillä rodulla on havaittu runsasta karvankasvua korvissa ja ahtaita korvakäytäviä. Tarkista korvat säännöllisesti punoituksen, epämiellyttävän hajun, kutinan ja toistuvien vaivojen varalta. Ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos oireita ilmenee. Karvan leikkaaminen ja säännölliset tarkastukset helpottavat ongelmien havaitsemista, mutta eivät korvaa eläinlääkärin arviota.

Vaikka bedlingtoninterrieristä irtoaa vähän karvaa, se ei tee rodusta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin. Koira-allergisen on siksi arvioitava omaa reaktiotaan juuri kyseiseen koiraan sen sijaan, että luottaisi pelkkään turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Bedlingtoninterrierissä yhdistyvät ystävällisyys ja kiintymys sekä terrierin rohkeus ja halu lähteä saaliin perään. Rodun ihanne on vilkas, valpas ja älykäs seuralainen, joka on levossa lempeä mutta valmis toimimaan heti, kun jotain tapahtuu. Tämä kuvaa hyvin rodun eri puolia: sama koira voi maata rauhallisesti sohvalla ja hetkeä myöhemmin haluta syöksyä jonkin liikkuvan perään.

Monet yksilöt viihtyvät tiiviisti perheensä lähellä ja rauhoittuvat hyvin sisätiloissa, kun niiden tarpeista on huolehdittu. Osa voi suhtautua vieraisiin hieman pidättyvästi. Arkuus ja hermostuneisuus eivät kuitenkaan kuulu rodun ihanneluonteeseen. Pennun kokemukset, vanhempien luonne ja omistajan arki vaikuttavat kaikki aikuisen koiran kehitykseen. Tapaa siksi pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita sen sukulaisia.

Ruotsalaiset käyttäytymisen arvioinnit ja omistajakyselyt antavat rodun suhtautumisesta muihin koiriin monivivahteisen kuvan. Pienessä BPH-kuvaukseen eli ruotsalaiseen käyttäytymis- ja persoonallisuuskuvaukseen osallistuneessa ryhmässä aggressiivisuutta esiintyi kokonaisuutena vähän. Omistajakyselyssä mainittiin kuitenkin myös koiria, joille koirakohtaamiset olivat vaikeita, etenkin joitakin uroksia. Tästä ei voi päätellä, että rotu olisi aggressiivinen tai poikkeuksetta helppo, vaan että yksilöllä ja tutustumistavalla on suuri merkitys. Suosi rauhallisia kohtaamisia, palkitse koiraa huomion suuntaamisesta ohjaajaan äläkä anna ahtaiden tai kaoottisten tilanteiden määrittää sen sosiaalistumista.

Voimakas saalistusvietti mainitaan rotumääritelmässä, ja siihen on suhtauduttava vakavasti. Bedlingtoninterrieri voi reagoida hyvin nopeasti luonnoneläimiin, kissoihin tai muihin pieneläimiin. Jotkin yksilöt voivat elää sopuisasti tutun kissan kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa sitä. Suunnittele arki aina turvalliseksi ja pidä koira erillään pienistä lemmikeistä silloin, kun et pysty valvomaan niiden yhdessäoloa.

## Koulutus ja liikunta

Bedlingtoninterrieri tarvitsee päivittäistä liikuntaa, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille yksilöille. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä, mahdollisuuksia juosta turvallisesti sekä keskittymistä vaativaa tekemistä. Ikä, terveys, kunto ja edellisen päivän rasitus vaikuttavat kaikki sopivaan liikunnan määrään. Tyytyväisen koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan kotona sen sijaan, että se käy vain yhä suuremmilla kierroksilla lenkkien pidentyessä.

Rodulle voivat sopia agility, jäljestys, verijälki, rally-toko tai tavallinen arkitaitojen harjoittelu. Lajia tärkeämpää on, että koira saa käyttää sekä kehoaan että päätään yhdessä omistajansa kanssa. Etsintäleikit, tasapainoharjoitukset, lyhyet tottelevaisuusharjoitukset ja hallittu leikki tuovat vaihtelua ilman, että jokaisesta päivästä täytyy tehdä suurta koulutusprojektia.

Käytä palkkioita, selkeitä kriteerejä ja lyhyitä harjoituksia. Bedlingtoninterrieri on älykäs ja voi oppia nopeasti, mutta terrierin itsenäisyys tekee tarkoituksettomasta toistosta vähemmän houkuttelevaa. Palkitse arjessa toivomaasi käytöstä: oma-aloitteista kontaktin ottamista, rauhallista odottamista ovella, hihnassa mukana kulkemista ja takaa-ajon keskeyttämistä leikin aikana. Kovat ojennukset voivat vahingoittaa yhteistyötä, eikä niitä tarvita selkeiden rajojen asettamiseen.

Luoksetulon harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, mutta voimakas saalistusvietti voi syrjäyttää hyvin opitunkin vihjeen. Käytä pitkää liinaa aina, kun ympäristö ei ole turvallinen, ja päästä koira vapaaksi vain paikassa, jossa epäonnistuneella luoksetulolla ei voi olla vakavia seurauksia. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira tottelee aina, vaan kerryttää runsaasti onnistuneita toistoja ja pitää liina tai turvallinen aitaus varmistuksena.

## Terveys

Kuparitoksikoosi on bedlingtoninterrierin tärkein tunnettu rotukohtainen sairaus. COMMD1-geeniin liittyvässä muodossa perinnöllinen muutos voi aiheuttaa kuparin kertymistä maksaan. Sairaus periytyy autosomaalisesti peittyvästi, eli koiran on perittävä kyseinen geenimuunnos molemmilta vanhemmiltaan, jotta sillä on sairaudelle altistava perimä.

COMMD1-testin tulos voi olla terve, kantaja tai geneettisesti sairas. Kantaja ei sairastu testatun geenimuunnoksen vuoksi, mutta voi siirtää sen jälkeläisilleen. Geneettisesti sairaalla koiralla on muunnoksesta kaksi kopiota, ja sillä on riski sairastua elämänsä aikana. Terve tulos koskee testissä tutkittua deleetiota eli häviämää. Se ei sulje pois kaikkia muita maksasairauden tai kuparitoksikoosin mahdollisia syitä.

Scandinavian Bedlington Club edellyttää, että pentueen vanhemmat on DNA-testattu Ruotsin maatalousyliopiston kautta ennen kuin pentue voidaan ottaa yhdistyksen pentuvälitykseen. Pentuvälitykseen pääsy edellyttää myös silmätutkimusta. Nämä ehdot eivät ole sama asia kuin Ruotsin Kennelliiton asettama erityinen rekisteröintivaatimus: sen vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei ole bedlingtoninterrieriä koskevaa DNA-testaus- tai silmätutkimusvaatimusta. Ero on tärkeä, kun arvioit, mitä kasvattaja on käytännössä tehnyt.

Pyydä nähtäväksi asiakirjat sen sijaan, että tyytyisit tietoon koirien ”testaamisesta”:

- molempien vanhempien COMMD1-tulokset, joista koirien henkilöllisyys käy ilmi, sekä selvitys siitä, mitä yhdistelmä merkitsee,
- ajantasaiset silmätutkimustulokset ja tieto siitä, miten mahdolliset löydökset vaikuttivat jalostuspäätökseen,
- tiedot lähisukulaisten toistuvista maksa-, silmä-, iho- tai korvaongelmista,
- kasvattajan suunnitelma pentujen terveyden seuraamiseksi niiden luovutuksen jälkeen.

Iho ja korvat kuuluvat Ruotsin rotuyhdistyksen seuraamiin terveysasioihin. Vanhemmissa kyselyissä on raportoitu kutinaa, korvatulehduksia, runsasta karvankasvua korvissa ja ahtaita korvakäytäviä, mutta kysely ei ennusta jokaisen pennun riskiä. Tieto antaa aiheen kysyä ja tarkkailla, eikä se ole diagnoosi. Toistuva kutina, pään ravistelu, punoitus tai silmien vuotaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Bedlingtoninterrieri kehitettiin Northumberlandissa Pohjois-Englannissa, ja se liittyy erityisesti Bedlingtonin kaivoskaupunkiin. Rotu tunnettiin aiemmin rothburynterrierinä. Varhaisten koirien piti olla nopeita, vahvoja ja monipuolisia, ja niitä käytettiin kaniinien sekä muun pienriistan ja tuhoeläinten metsästykseen.

Rotuyhdistys perustettiin vuonna 1877 sen jälkeen, kun rotumääritelmä oli alkanut muotoutua 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kehitys paikallisesta käyttöterrieristä nykyiseksi elegantimmaksi näyttely- ja seurakoiraksi tunnetaan hyvin. Sen sijaan kertomukset siitä, mitä muita rotuja kehitykseen tarkalleen osallistui, ovat epävarmempia. Metsästystausta ja käyttöterrierin luonne ovatkin varmempaa perintöä kuin mikään yksittäinen kiistanalainen risteytys.

Bedlingtoninterrieri saapui Ruotsiin 1900-luvun alussa. Nykyään sitä pidetään siellä pääasiassa seura- ja näyttelykoirana, vaikka sen nopeus, rohkeus ja soveltuvuus koiraurheiluun heijastavat yhä rodun alkuperää.

## Arki rodun kanssa

Bedlingtoninterrieri voi asua yhtä hyvin kerrostalossa kuin omakotitalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on arki: koiran on päästävä ulos, saatava aivotyötä ja voitava juosta turvallisessa paikassa. Piha ei korvaa lenkkejä, ja aidan on oltava pitävä, jos lähistöllä liikkuu luonnoneläimiä tai kissoja.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin koirien kanssa. Aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Bedlingtoninterrierin ystävällinen ihanneluonne ei takaa, ettei väärinkäsityksiä synny. Lapset eivät saa kiipeillä koiran päällä, häiritä sitä tai yrittää nostaa sitä syliin.

Yksinoloon totuttelu on aloitettava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky rauhoittua ilman seuraa vaihtelee paljon. Etene harjoittelussa pienin askelin ja järjestä arki oman koirasi mukaan, älä rodulle väitetyn kiinteän tuntimäärän perusteella.

Varaa säännölliseen turkinhoitoon sekä aikaa että rahaa. Jos et halua opetella käytännöllistä kotikoiran leikkausta itse, etsi rodun tunteva trimmaaja ja varaa ajat noin 6–8 viikon välein. Myös viikoittaisen kampaamisen, korvien tarkistamisen ja rauhallisen käsittelyharjoittelun tulisi kuulua arkeen pennusta lähtien.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen seuralaisen mutta kunnioittaa myös terrierin saalistusviettiä ja itsenäisyyttä. Tapaa ennen ostopäätöstä aikuisia koiria, tutustu COMMD1- ja silmätutkimustuloksiin, kysy turkinhoidosta ja tee konkreettinen suunnitelma liikunnasta, yksinolosta ja kodin mahdollisista pienistä lemmikeistä. Näin on paljon helpompi arvioida, sopivatko pehmeä ulkokuori ja määrätietoinen luonne omaan kotiisi.

Bedlingtoninterrieri

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Association Canine Allemande (VDH - German Kennel Club)

Bedlingtoninterrierit ovat pieniä, karitsamaisia mutta urheilullisia terriereitä, joilla on hoikka, kaarevalinjainen vartalo ja tunnusomainen kihara turkki. Turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta se vaatii säännöllistä hoitoa. Alun perin metsästykseen jalostetut bedlingtoninterrierit ovat nopeita, uteliaita, herkkiä ja perheelleen omistautuneita koiria, joilla on voimakas saalistusvietti. Ne hyötyvät lempeästä koulutuksesta ja päivittäisestä liikunnasta.

Sida på Facebook 
Havelocks FCI Bedlingtonterrier

Havelocks

## Rotu lyhyesti

- Lagotto romagnolo on italialainen tryffelikoira, joka kuuluu roturyhmään 8. Sen juuret ovat Romagnan alueen vedestä noutavissa koirissa.
- Tämä pieni tai keskikokoinen, vankkarakenteinen rotu on mittasuhteiltaan lähes neliömäinen. Urosten säkäkorkeus on 43–48 cm ja paino 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg.
- Lagotto tarvitsee päivittäin liikuntaa ja nenätyöskentelyä. Etsintä, jäljestys, nosework ja muu yhteistyöhön perustuva harjoittelu sopivat rodun käyttökoirataustaan.
- Rotumääritelmän mukaan koira on miellyttämishaluinen, innokas ja omistajaansa kiintynyt, mutta sosiaalinen varmuus, ääniherkkyys ja kiinnostus vieraisiin ihmisiin vaihtelevat yksilöittäin.
- Tiheä, kihara turkki kasvaa jatkuvasti. Sitä on leikattava, tarkastettava ja selvitettävä ennen kuin se takkuuntuu. Rotu ei ole allergiavapaa.
- Ruotsissa kasvatettua pentua ostavan kannattaa erottaa toisistaan Ruotsin Kennelliiton rekisteröintivaatimukset ja rotuyhdistyksen niitä laajemmat jalostussuositukset.

## Ulkonäkö ja turkki

Lagotto romagnolo on tiivisrakenteinen koira, jonka olemus on vankka ja rustiikkinen. Sen runko on lähes yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus. Aikuiskoko vaihtelee hieman sukupuolen mukaan: urosten säkäkorkeuden tulisi olla 43–48 cm ja painon 13–16 kg, narttujen vastaavasti 41–46 cm ja 11–14 kg. Kokonaisuus on ketterä työkoira, joka ei saa vaikuttaa raskaalta eikä liian hentoiselta.

Kihara turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla tiheä ja villava, ja karheampien kiharoiden alla tulee erottua aluskarva. Sallittuja värejä ovat luonnonvalkoinen, valkoinen ruskein tai oranssein merkein, oranssi- ja ruskeapäistärikkö sekä yksivärinen ruskea tai oranssi valkoisin merkein tai ilman. Kellanruskeita tan-merkkejä voi esiintyä. Musta ei ole hyväksytty väri.

Turkki kasvaa koko koiran elämän ajan ja voi huopaantua, jos sen hoito laiminlyödään. Tarkasta iho ja käy läpi herkästi takkuuntuvat kohdat, erityisesti korvien takaa, kainaloista sekä valjaiden ja kaulapannan alta. Selvitä takut tai leikkaa ne pois ennen kuin ne kiristyvät. Sovita hoitoväli turkin laadun, vuodenajan, uimisen ja kasvillisuudessa liikkumisen mukaan. Kaikille lagotoille sopivaa viikoittaista hoitoaikataulua ei ole.

Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen ja käytännöllinen leikkaus, joka seuraa rungon ääriviivoja. Turkkia ei tule muotoilla villakoiran tapaan. Näyttelyissä rungon karvan enimmäispituudeksi määritellään noin neljä senttimetriä. Päässä karva saa olla pidempää, mutta se ei saa peittää silmiä. Kotikoiralla kalenteriin merkittyä hoitopäivää tärkeämpää on turkin todellinen kunto: koiran on nähtävä ja liikuttava esteettä, ihon on oltava helposti tarkastettavissa eikä turkki saa olla huopaantunut tai täynnä likaa ja kasvinosia. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen sukulinjan turkkia hoidetaan.

Tarkasta ja haistele korvia säännöllisesti ja puhdista korvan ulko-osat tarvittaessa. Runsas karvoitus voi joillakin koirilla altistaa ongelmille, mutta karvojen säännöllinen nyppiminen ei automaattisesti sovi jokaiselle. Epämiellyttävä haju, ruskea erite, punoitus, arkuus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Lagottoja kuvaillaan joskus allergiaystävällisiksi, koska irtokarvaa näkyy vähemmän kuin monilla runsaasti karvaa pudottavilla roduilla. Kuvaus on harhaanjohtava. Koiran allergeeneja on ennen kaikkea ihossa ja syljessä, niiden määrä vaihtelee saman rodunkin yksilöiden välillä, eikä mikään rotu ole allergiavapaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan lagotto on miellyttämishaluinen, mutkaton, innokas, helposti koulutettava ja omistajaansa syvästi kiintynyt. Se nauttii tiiviistä yhteistyöstä ihmisen kanssa, käyttää nenäänsä sinnikkäästi ja saattaa ilmoittaa poikkeavista tapahtumista, vaikkei sitä ole jalostettu vahtikoiraksi. Sopivassa kodissa se on usein arjessa aktiivisesti mukana oleva kumppani, joka kaipaa yhteistä tekemistä pelkän liikunnan sijaan.

Rotumääritelmän ihanne ei takaa jokaisen koiran käyttäytymistä. Ruotsalaisissa BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu suuria eroja siinä, miten lagotot tervehtivät vieraita ihmisiä. Monet ottavat vain vähän kontaktia, ja myös uteliaisuus, huolestuneisuus ja yllätyksestä palautuminen vaihtelevat. Pidättyväisyys ei välttämättä ole pelkoa, mutta usein epävarma koira tarvitsee etäisyyttä ja tukea, ei pakotettuja kohtaamisia.

Pennunostajalle lähisuvun luonne on siksi yhtä tärkeä kuin rodun yleiskuvaus. Tapaa emä pentuineen, kysy vanhempien ja lähisukulaisten suhtautumisesta vieraisiin, ääniin ja uusiin paikkoihin sekä pyydä nähtäväksi mahdolliset BPH-tulokset. BPH kuvaa käyttäytymistä; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää.

Lagotto voi elää tyytyväisenä lasten, muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei takaa yhteensopivuutta. Rauhallinen tutustuminen varhaisessa vaiheessa ja koiran aiemmat kokemukset ovat tärkeitä. Aikuisen tulee aina valvoa koiran ja pienten lasten yhdessäoloa, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Takaa-ajoleikit ja kohtaamiset pieneläinten kanssa vaativat samaa huolellisuutta kuin muidenkin koirien kohdalla.

## Koulutus ja liikunta

Lagotto romagnolo tarvitsee aktiivisen elämän, jossa hajutyöskentelyllä on selkeä paikkansa. Rotu on kehittynyt etsimään itsenäisesti mutta yhteistyössä ohjaajan kanssa. Monet yksilöt nauttivat noseworkista, ihmisten tai esineiden etsinnästä, jäljestyksestä, tottelevaisuuskoulutuksesta, rally-tokosta ja agilitystä. Tarpeen täyttämiseksi ei kuitenkaan tarvitse kilpailla tai etsiä oikeita tryffeleitä.

Rakenna arkeen rutiini, johon kuuluu lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, aikaa hajujen tutkimiseen ja lyhyitä keskittymistä vaativia tehtäviä. Yksinkertainen piilotettujen esineiden tai herkkujen etsintä voi olla arvokasta tekemistä, mutta nenätyöskentely ei korvaa liikuntaa, sosiaalisia kontakteja, lepoa eikä arjen perustaitoja. Tarkkoja minuutti- tai tuntimääriä hyödyllisempää on seurata koiran käyttäytymistä: sopivalla aktiivisuustasolla koira on ulkona innokas tekemään ja pystyy kotona rauhoittumaan ilman jatkuvaa levottomuutta tai liiallisen kuormituksen merkkejä.

Opeta luoksetulo varhain ja palkitse kontaktista myös silloin, kun ympäristössä on houkutuksia. Jalostus on vähentänyt rodun aiempaa metsästysviettiä, mutta ei poistanut sitä kaikilta yksilöiltä. Vanhemmissa rotukyselyissä osalla koirista todettiin kiinnostusta riistaan. Käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti siinä ympäristössä, jossa koiraa on tarkoitus pitää vapaana.

Tasapainota tekemistä rauhoittumisen harjoittelulla. Lagotto, jolle tarjotaan jatkuvasti lisää kiihdyttävää tekemistä, ei opi automaattisesti lepäämään. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, ennakoitavat tauot ja palkitsemiseen perustuva koulutus kehittävät sekä yhteistyötä että itsehillintää. Sovita liikunta koiran ikään, terveyteen ja päivän tilanteeseen, erityisesti pennun kasvuaikana sekä sairauden tai vamman jälkeen.

## Terveys

Lagoton ostajan kannattaa ensisijaisesti tarkastaa dokumentoidut tutkimustulokset ja koiran suvun terveyshistoria sen sijaan, että hän vain kävisi läpi pitkän testilistan. Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton lonkkaniveldysplasiaa koskevaan terveysohjelmaan. Molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä sääntöjen mukaisesti.

Rotuyhdistyksen jalostussuositukset menevät tätä pidemmälle. Yhdistys suosittelee pentueen alustavaksi lonkkaindeksiksi vähintään 98:aa ja koirille, joilla ei ole ruotsalaista lonkkaindeksiä, lonkkatulosta A tai B. Se ei suosittele D- tai E-lonkkaisten koirien käyttöä jalostukseen. Näistä asioista on tärkeää kysyä, mutta kyse on yhdistyksen suosituksista. Niitä ei pidä sekoittaa viralliseen vaatimukseen siitä, että lonkkatulos on tiedossa.

Rodussa esiintyy silmäsairauksia. Siksi rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille virallista, Ruotsin Kennelliittoon kirjattua silmätutkimusta, joka on tehty enintään vuotta ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tutkimuspäivä ja löydökset sen sijaan, että tyytyisit vakuutukseen koiran ”testaamisesta”.

DNA-testejä on saatavilla myös peittyvästi periytyviin sairauksiin: BFJE:hen, jota kutsutaan myös hyvänlaatuiseksi perinnölliseksi nuoruusiän epilepsiaksi, sekä lagoton kertymäsairauteen eli LSD:hen. Rotuyhdistys suosittelee, että koirien geenitestitulos tunnetaan ja että kantaja yhdistetään vain geneettisesti terveeksi todettuun koiraan. Käsitteet terve, kantaja ja sairas koskevat juuri sitä geenimuunnosta, joka on testattu. Kantaja ei automaattisesti ole sairas, eikä terve testitulos takaa, että koira olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Pyydä testitulosten lisäksi tietoa lähisukulaisten toistuvista korva-, iho-, ruoansulatus-, silmä- ja neurologisista ongelmista.

Korvat tarvitsevat säännöllistä huomiota, sillä osalle yksilöistä kehittyy korvaongelmia. Tarkasta ne turkinhoidon yhteydessä ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos huomaat voimakasta hajua, eritettä, punoitusta, kipua tai pään ravistelua. Älä pidä toistuvaa ongelmaa pelkästään karvojen leikkaamisella tai puhdistamisella ratkaistavana asiana.

## Historia ja alkuperä

Lagotto romagnolo on kotoisin Koillis-Italiassa sijaitsevasta Romagnasta. Sen nimi liittyy veteen, ja alun perin koirat toimivat vedestä noutajina Comacchion ja Ravennan alavilla kosteikkoalueilla. Tiheä turkki, työhalu ja erinomainen hajuaisti olivat siinä ympäristössä hyödyllisiä ominaisuuksia.

Kun laajoja kosteikkoalueita kuivattiin ja muutettiin viljelymaaksi, koirien työ muuttui. Niiden etsintäkykyä alettiin hyödyntää tryffelien löytämisessä Romagnan pelloilta ja kukkuloilta. Nykyinen rotumääritelmä nimeää rodun käyttötarkoitukseksi tryffelikoiran, ja sijoittuminen roturyhmään 8 kuvastaa sen vesikoirataustaa.

Rodun yksilömäärä väheni jyrkästi toisen maailmansodan jälkeen, mutta 1970-luvulla aloitettiin työ sen säilyttämiseksi. FCI tunnusti rodun vuonna 1995. Ensimmäiset dokumentoidut tuontikoirat saapuivat Ruotsiin samana vuonna, ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 1996 ja Ruotsin lagotto romagnolo -yhdistys perustettiin vuonna 2000.

## Arki lagoton kanssa

Lagotto romagnolo sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää tavalliseen koira-arkeen aktiivista tekemistä, hajutyöskentelyä ja säännöllistä turkinhoitoa. Käytännöllisen kokonsa ansiosta se voi asua kerrostaloasunnossa, mutta kodin neliöt eivät korvaa ulkoilua, koulutusta ja mahdollisuutta rauhoittua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös syytä puuttua varhain hälytyshaukuntaan, jonka laukaisevat porraskäytävän tai oven takaa kuuluvat äänet.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää heti yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä muutaman tunnin yksinolosta vaihtelee paljon. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään rauhallisesti. Jatkuva vinkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai muut stressin merkit kertovat, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen ja toisinaan haettava ammattilaisen apua.

Ennen pennun ostamista käytännön muistilista on hyödyllisempi kuin lupaukset rodun sopivuudesta ”kaikille”:

- Tapaa emä ja kysy suvun koirien arkikäyttäytymisestä, peloista, palautumisesta ja mahdollisista BPH-tuloksista.
- Tarkasta molempien vanhempien viralliset lonkkatulokset ja selvitä, miten suunniteltu yhdistelmä vastaa rotuyhdistyksen indeksisuositusta.
- Pyydä nähtäväksi tuoreet silmätutkimustulokset sekä BFJE- ja LSD-geenitestitulokset. Pyydä myös selitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmän suunnittelussa.
- Kysy vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten toistuvista terveysongelmista, älä vain kirjatuista tutkimustuloksista.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito ja varaudu siihen, että turkin leikkaaminen kuuluu koiran hoitoon koko sen elämän ajan.

Lagotto voi olla hyvä valinta ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa ja kiinnostusta koulutukseen, turkinhoitoon ja koiran viestien ymmärtämiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta, samaan lyhyeen päivittäiseen lenkkiin tyytyvää koiraa tai jonka koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin pitkien työpäivien ajan.

Lagotto romagnolo

The Swedish Lagotto Club

The Norwegian Lagotto Club

The Danish Kennel Club

The Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Keskikokoinen italialainen vesi- ja tryffelikoira, jolla on vankka rakenne ja tiheä, kihara, vain vähän karvaa pudottava turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Se on hellä, herkkä ja ihmisläheinen sekä erittäin helposti koulutettava. Se nauttii hajutyöskentelystä, aivojumpasta ja aktiivisesta ulkoilmaelämästä perheen kanssa.

Redéns Lagotto

## Perustiedot

Mopsi on pieni ja tiivisrakenteinen seurakoira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen kumppanin arkeen ja on valmis seuraamaan säännöllisesti koiran hengitystä, silmiä, ihopoimuja, hampaita ja painoa.

- **Alkuperämaa:** Kiina; rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **FCI-numero:** 253
- **Rotumääritelmän ihannepaino:** 6,3–8,1 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei ilmoiteta säkäkorkeutta
- **Rotumääritelmän mukaiset värit:** hopea, aprikoosi, kellanruskea ja musta
- **Karvapeite:** lyhyt, hienolaatuinen, sileä ja pehmeä
- **Perinteinen käyttötarkoitus:** seurakoira

Ihannepaino kuvaa rodun tavoiteltua rakennetta, eikä se ole jokaisen koiran yksilöllinen tavoitepaino. Mopsin tulee olla kokoonsa nähden lihaksikas ja voimakas, mutta ei ylipainoinen. Painoa onkin arvioitava yhdessä koiran rakenteen, sukupuolen ja kuntoluokan kanssa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mopsin tulee olla selvästi neliömäinen, tiivis ja voimakasrakenteinen, mutta silti vaivattomasti liikkuva. Rodulle ominaisia piirteitä ovat korkealle kiinnittynyt, tiukasti kiertyvä häntä sekä vaaleiden värimuunnosten tumma maski. Rotumääritelmässä annetaan ihannepaino mutta ei säkäkorkeutta, joten väitteiden virallisesta säkäkorkeusvälistä ei pidä antaa ohjata koiran valintaa.

Mopsin pään tulee olla sekä rodunomainen että toimiva. Sierainten tulee olla avoimet, kuonopoimu ei saa peittää nenää tai haitata nenän tai silmien toimintaa, eivätkä silmät saa olla ulkonevat. Tarkkaile koiraa sekä levossa että liikkumisen jälkeen: vaivaton hengitys, kirkkaat silmät ja vakaat liikkeet ovat tärkeämpiä kuin erityisen lyhyt kuono tai runsaat poimut.

Lyhyttä turkkia ei tarvitse leikata. Harjaaminen poistaa irtokarvaa ja tarjoaa samalla tilaisuuden huomata ihomuutoksia. Karvanlähdön määrä vaihtelee yksilöittäin, eikä lyhyt turkki tee rodusta hypoallergeenista.

Sovita kasvojen ihopoimujen hoito koiran oman ihon tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kaikille mopseille sopivaksi oletettua aikataulua. Ihon tulee olla kuiva, eikä siinä saa olla punoitusta tai haavaumia. Arkuus, erite tai voimakas haju ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin sen sijaan, että kokeilisit omin päin erilaisia tuotteita. Tarkista myös kynnet, korvat ja suu säännöllisesti ja totuta koira käsittelyyn pienin askelin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa mopsia viehättäväksi, arvokkaaksi ja älykkääksi koiraksi, joka on tasaluonteinen, iloinen ja eloisa. Seurakoiraksi jalostettuna se haluaa usein olla lähellä ja mukana arjen tekemisissä. Tämä sopii ihmiselle, joka haluaa viettää paljon aikaa koiransa kanssa, mutta kaikki mopsit eivät silti ole samanlaisia.

Ruotsissa liian harva mopsi on osallistunut BPH-käyttäytymiskuvaukseen, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja ja yksityiskohtaisia päätelmiä koko maan mopsikannasta. Kasvatus, kokemukset ja terveys vaikuttavat kaikki koiran itsevarmuuteen, aktiivisuuteen, haukkuherkkyyteen ja suhtautumiseen vieraisiin ihmisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia. Kiinnitä huomiota koiriin, jotka rauhoittuvat uusien kokemusten jälkeen ja pystyvät olemaan seurallisia kiihtymättä liikaa.

Mopsi voi elää onnellisesti lasten, koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteiselon sujumista. Aikuisen tulee olla läsnä lasten ja koirien ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Muihin eläimiin tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen niin, että eläimillä on tilaa vetäytyä erilleen. Uutta kotia etsivän aikuisen koiran oma tausta kertoo usein enemmän kuin yleinen väite rodusta.

Myös kipu tai muu epämukavuus voi muuttaa käyttäytymistä. Jos koira alkaa äkillisesti vältellä kosketusta, muuttuu levottomaksi, menettää kiinnostuksensa liikkumiseen tai sen luonne muuttuu, se tarvitsee terveydentilan arvioinnin eikä vain lisää koulutusta.

## Koulutus ja liikunta

Mopsi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, fyysinen kunto, kuntoluokka, lämpötila ja ennen kaikkea hengityskyky ratkaisevat, kuinka kuormittavaa tekeminen on. Rauhallisia kävelyjä, hajutyöskentelyä ja yksinkertaisten arkitaitojen harjoittelua voi yhdistellä yksilön tarpeisiin sopivaksi kokonaisuudeksi.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin yhteistyön, luoksetulon, hihnassa kulkemisen ja hoitotoimiin osallistumisen harjoitteluun. Pidä tehtävät selkeinä ja pidä tauko jo ennen kuin koira väsyy tai turhautuu. Ruoka voi olla hyvä palkkio, mutta laske koulutusherkut mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen, jotta harjoittelu ei johda painonnousuun.

Tarkkaile koiran vointia sen sijaan, että vertailisit kävelymatkoja. Mopsin tulisi pystyä liikkumaan ilman äänekästä hengitystä tai selvää ponnistelua ja palautumaan ilman pitkään jatkuvaa hengitysvaikeutta. Keskeytä tekeminen ja vie koira viileään, rauhalliseen paikkaan, jos sen hengitys muuttuu selvästi raskaammaksi, se alkaa heiketä tai ei halua jatkaa. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai pyörtyminen ovat merkkejä hätätilanteesta.

Lämmin ja kostea sää voi vaikeuttaa lyhytkuonoisen koiran lämmönsäätelyä. Ajoita liikunta päivän viileämpiin hetkiin, valitse rauhallisempi tahti ja vältä kovaa rasitusta. Kaikille mopseille yhteistä turvallista lämpötilarajaa ei ole. Anna koiran hengityksen, palautumisen ja käyttäytymisen ratkaista, mikä sille sopii.

Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää liikkeidensä hallintaa ilman pitkiä, kuormittavia harjoituksia. Hyvin hengittävä ja hyväkuntoinen aikuinen mopsi pystyy usein muuhunkin kuin lyhyisiin korttelikierroksiin, mutta rasitusta on lisättävä vähitellen. Jos hengitys rajoittaa koiran toimintaa toistuvasti, se tarvitsee eläinlääkärin arvion. Tätä ei pidä kuitata lyhytkuonoiselle koiralle normaalina ominaisuutena.

## Terveys

Hengitys on mopsin tärkein seurattava terveysasia. Lyhytkuonoisten koirien ahtauttavassa hengitystieoireyhtymässä eli BOASissa ahtaat ylähengitystiet vaikeuttavat hengittämistä. Oireita voivat olla työläs tai äänekäs hengitys, huono palautuminen, heikko lämmön- ja rasituksensieto sekä häiriintynyt uni. Hengitystieongelmiin voi liittyä myös ruoan tai nesteen takaisinvirtausta. Vaikea hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Ruotsissa mopsi kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-Scheme-terveysohjelmaan. Pentueen rekisteröinti edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta voimassa oleva virallinen RFG-tulos. Viralliseen arviointiin voi osallistua aikaisintaan 24 kuukauden iässä, ja todistus saa olla astutushetkellä enintään 24 kuukautta vanha. Koiria, joiden BOAS-luokka on 2 tai 3 tai joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen.

Luokka 0 tarkoittaa, että koira on arviointihetkellä kliinisesti oireeton eikä sillä ole BOASiin liittyviä hengitysongelmia. Luokka 1 tarkoittaa, että koira on kliinisesti oireeton, mutta sillä on lieviä merkkejä, jotka eivät vaikuta suoriutumiseen rasituskokeessa. Tulos kuvaa koiran tilannetta arviointihetkellä, eikä se ole elinikäinen takuu. Pentua valitessasi pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset, arviointipäivämäärät ja sierainten arviot. Pentu on liian nuori saadakseen oman virallisen tuloksen.

Myös silmien seuranta on tärkeää. Ulkonevat silmät altistuvat helpommin vammoille, ja väärään suuntaan kasvavat karvat, sisäänpäin kiertyvät silmäluomet tai kuivasilmäisyys voivat ärsyttää sarveiskalvoa. Silmien siristely, lisääntynyt kyynelvuoto, punoitus, sameus, värimuutokset tai silmän hankaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä viipymättä. Sarveiskalvohaava voi olla hyvin kivulias, vaikka sitä olisi vaikea havaita ilman erityistä väriainetta.

Kasvojen ihopoimut, suu ja kuntoluokka vaativat huomiota läpi elämän. Kuivaa poimut niiden kostuessa ja hae apua, jos iho tulehtuu. Totuta koira hampaiden harjaukseen jo nuorena ja tarkista hampaat ja ikenet säännöllisesti. Pyydä eläinlääkäriä näyttämään myös, miten kuntoluokkaa arvioidaan, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen ja liikkumisen kuormitusta.

Ruotsin rotuyhdistys MopsOrden suosittelee, että molempien vanhempien polvilumpioiden sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota sekä mopseilla esiintyvää tulehduksellista aivosairautta NME/PDE:tä koskeva tila tunnetaan. Nämä ovat rotuyhdistyksen suosituksia, eikä niitä pidä sekoittaa rekisteröinnin edellyttämään pakolliseen RFG-vaatimukseen. NME-DNA-testi kertoo perinnöllisestä alttiudesta; se ei osoita, että koiralla on sairaus tai että se varmasti sairastuu siihen. Pyydä kasvattajaa selittämään sekä tulokset että yhdistelmän valintaperusteet. Geenimerkkitestiä ei pidä tulkita todistukseksi koiran kaikinpuolisesta terveydestä.

Vuonna 2024 julkaistussa laajassa brittiläisessä tutkimuksessa mopsien eliniän mediaani oli 11,6 vuotta. Tutkimus kuvaa siihen osallistuneita brittiläisiä koiria, eikä se ennusta yksittäisen Ruotsissa elävän koiran elinikää. Hengitys, kuntoluokka, silmät, hampaat, yleisterveys ja eläinlääkärin hoidon saatavuus vaikuttavat kaikki elämänlaatuun vuosien varrella.

## Historia ja alkuperä

Mopsin virallinen alkuperämaa on Kiina, kun taas Iso-Britannia on sen kotimaa ja vastaa rotumääritelmästä. Rodun varhaishistoriaa ei ole dokumentoitu kattavasti. Tarinoita kiinalaisista palatsikoirista, hollantilaisista kauppalaivoista ja kuninkaallisista onkin parempi pitää rotuun liittyvänä perimätietona kuin täysin todennettuna historiana.

Myöhemmältä ajalta on varmempia virstanpylväitä. Mopsi mainittiin ruotsalaisessa akateemisessa väitöskirjassa vuonna 1753. Rotua esitettiin brittiläisessä koiranäyttelyssä vuonna 1861, ja Englannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1883. Isossa-Britanniassa kehittyessään mopsi sai suuren osan nykyisessä rotumääritelmässä kuvatusta ulkomuodostaan.

Rodun historia selittää sen roolin seurakoirana, mutta vanhoilla ihanteilla ei pidä puolustella liioiteltuja piirteitä. Nykyinen rotumääritelmä edellyttää muun muassa avoimia sieraimia, silmiä, jotka eivät ole ulkonevat, ja vaivattomia liikkeitä. Rodunomaisen mopsin tulee myös pärjätä hyvin arjessa.

## Arki mopsin kanssa

Mopsi voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki on. Olennaisia ovat säännölliset tarpeidentekoulkoilut, koiralle sopiva tekeminen, viileä lepopaikka ja mahdollisuus olla perheen lähellä olematta jatkuvasti huomion keskipisteenä. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, kannattaa myös opettaa koiraa jo varhain suhtautumaan rauhallisesti käytävästä ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, pidennä aikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira ahdistuu. Se, kuinka pitkään aikuinen mopsi pystyy olemaan rauhallisesti yksin, riippuu yksilöstä, sen kokemuksista, iästä ja terveydestä. Pentu tarvitsee aikuista tiheämmin valvontaa ja ulospääsyä tarpeilleen.

Ennen pennun valintaa on erityisen hyödyllistä:

- seurata vanhempien liikkumista ja kuunnella niiden hengitystä ennen liikuntaa ja sen jälkeen
- tarkistaa molempien vanhempien voimassa olevat viralliset RFG-tulokset ja arviointipäivämäärät
- kysyä suvun silmistä, ihosta, hampaista, polvilumpioista ja NME/PDE:stä
- tarkistaa, että sieraimet ovat avoimet eikä kuonopoimu haittaa silmien tai nenän toimintaa
- valita kasvattaja, joka osaa kertoa yhdistelmän vahvuuksista ja heikkouksista
- varautua eläinlääkärin hoitoon sekä hengityksen, silmien, suun, ihon ja kuntoluokan jatkuvaan seurantaan.

Mopsi sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa seurallista, pienikokoista kumppania ja antaa koiran hengityksen ja jaksamisen ohjata arkea. Se sopii huonommin ihmiselle, joka haluaa koiran raskaaseen liikuntaan säässä kuin säässä tai ei halua käyttää aikaa terveydentilan seurantaan ja ennaltaehkäisevään hoitoon.

Mopsi

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Association of Veterinarians for Animal Rights (AVAR) - Germany

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on ryppyiset kasvot, kippura häntä ja ilmeikkäät silmät. Mopsi painaa yleensä 6–8 kg ja sopii kaupunkikotiin. Se on hellä, ihmisrakas ja leikkisä koira, joka tarvitsee kohtuullisesti kevyttä liikuntaa, läheistä yhdessäoloa perheen kanssa ja huolellista painonhallintaa. Lyhyen kuononsa vuoksi se vaatii erityistä huolenpitoa helteellä.

Liten uppfödning i hemmiljö med sunda mopsar.

P’zazz

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

FCI - Fédération Cynologique Internationale

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Vi är en kennel som finns i Södertälje.
Kenneln grundades 2020 och vi föder upp den underbara rasen tax normalstor långhår.
Vi har ca 1-2 kullar om året.
Vår målsättning är att vi får fram mentalt bra valpar och en härlig extriör.

Hos oss har ni suport livet ut,vi finns alltid tillgängliga för våra valpköpare.

Fyrstjärnans

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Limelight Kennels

## Rotu lyhyesti

Venäjänbolonka on pieni ja eloisa seurakoira, joka viihtyy yleensä lähellä ihmisiään. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi tai perheeseen, jossa ollaan valmiita säännölliseen koulutukseen, mutta pieni koko ei tee siitä vaivatonta valintaa. Turkki tarvitsee jatkuvaa hoitoa, yksinoloon on totuteltava vähitellen, ja yksittäisen koiran luonne merkitsee enemmän kuin rodusta esitetyt yleiskuvaukset.

- Pohjoismaiset kennelliitot ovat hyväksyneet rodun kansallisesti ja sijoittaneet sen ryhmään 9, mutta FCI ei ole hyväksynyt sitä.
- Toivottu enimmäissäkäkorkeus on 26 cm ja ihannepaino 3–4 kg.
- Turkki on pitkä, tiheä ja kihara tai laineikas. Karvaa irtoaa usein melko vähän, mutta se ei tee rodusta allergiavapaata.
- Rotumääritelmän mukaan koiran tulee olla kiintyvä, eloisa ja iloinen. Ruotsista saatua käyttäytymistietoa on kuitenkin liian vähän, jotta jokaisen yksilön ominaisuuksista voisi antaa varmoja lupauksia.
- Pennunostajan kannattaa tarkistaa tallennetut polvi- ja silmätutkimustulokset sekä prcd-PRA-testitulokset ja kysyä myös vanhempien käyttäytymisestä arjen tilanteissa.

## Ulkonäkö ja turkki

Venäjänbolonkan tulee olla pieni ja tiivisrakenteinen, ja sen rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukaan rungon pituus saa ylittää säkäkorkeuden enintään 15 prosentilla. Runsas turkki voi saada koiran näyttämään todellista pyöreämmältä, joten sen kuntoluokkaa ja rakennetta on arvioitava katsomisen lisäksi tunnustelemalla.

Turkin tulee olla pitkä, tiheä ja kohtalaisen paksu sekä suurikiharainen tai laineikas. Pohjavillaa voi olla kohtalaisesti tai ei lainkaan. Kaikki värit ovat sallittuja lukuun ottamatta yksiväristä valkoista, täplikästä tai kirjavaa väritystä sekä merleä. Leuassa, kurkussa, eturinnassa tai varpaissa voi olla hyvin pieni, tuskin havaittava valkoinen merkki. Suuremmat valkoiset alueet eivät siis kuulu hyväksyttyyn väritykseen.

Turkki on kammattava säännöllisesti läpi ihoa myöten. Pitkä, pehmeä karva takkuuntuu herkimmin hankaukselle alttiista kohdista, kuten kainaloista, nivusista, korvien takaa sekä valjaiden tai pannan alta. Koko turkin hoitoväli riippuu karvan laadusta ja pituudesta sekä koiran arjesta, mutta helposti takkuuntuvat kohdat kannattaa tarkistaa usein. Pienet takut on hyvä selvittää hellästi ennen kuin ne tiivistyvät huopuneiksi paakuiksi. Totuta pentu alusta lähtien kampaamiseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin paikallaanoloihin luistamattomalla alustalla.

Virallisen näyttelystandardin mukaisesti esitettävän koiran turkkia ei saa leikata eikä trimmata tassukarvojen siistimistä lukuun ottamatta. Pään karvat saa sitoa ylös, jos ne putoavat silmien eteen. Tämä sääntö koskee rodun esittämistä rotumääritelmän mukaisesti. Arjessa turkkia on silti hoidettava niin, ettei siitä aiheudu epämukavuutta iholle, silmien ympärille tai tassuihin.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa venäjänbolonkan kiintyväksi, eloisaksi, iloiseksi ja seuralliseksi seurakoiraksi. Moni toivookin bolonkasta koiraa, joka osallistuu mielellään perheen elämään ja kulkee vaivattomasti mukana. Toive on kohtuullinen, mutta se ei takaa, että jokainen koira suhtautuisi automaattisesti luottavaisesti vieraisiin, pysyisi hiljaisena kerrostalossa tai kokisi kaikki kohtaamiset helpoiksi.

Ruotsin koirakannasta on vain vähän tietoa. Nykyisen jalostuksen tavoiteohjelman aineistoon kuului muun muassa vain 20 suoritettua BPH-käyttäytymiskuvausta ja 139 vastausta terveys- ja käyttäytymiskyselyyn. Tämä ei riitä varmoihin päätelmiin koko rodusta. Kyselyyn vastanneista 18,7 prosenttia ilmoitti, ettei ollut tyytyväinen koiransa käyttäytymiseen. Kyse on kuitenkin kyselytuloksesta, ei luotettavasta arviosta koko koirakannassa. Tuloksen tärkein anti on osoittaa, miksi rodun ystävällinen luonnekuvaus ei korvaa suunnitellun pentueen vanhempien arviointia.

Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, yllättäviin ääniin, käsittelyyn ja muihin koiriin sekä kuinka helposti ne rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Mahdolliset BPH-tulokset voivat tuoda hyödyllisiä lisähavaintoja, mutta lue koko kuvaus sen sijaan, että etsisit yhtä hyväksymisrajaa. Haukkuminen ja kiinnostus takaa-ajoon voivat vaihdella sekä yksilön että ympäristön mukaan. Tietoa ei ole riittävästi, jotta koko rodulle voisi luvata tiettyä tasoa näissä ominaisuuksissa.

## Koulutus ja liikunta

Venäjänbolonka tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja lepoa, mutta rodulle ei ole perusteltua, minuutteina ilmaistavaa liikuntasuositusta. Tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä koulutustuokioita. Sovita tekemisen kesto ja vaativuus koiran ikään, kuntoon ja palautumiseen. Koira, jonka on vaikea rauhoittua, saattaa tarvita vähemmän kiihdyttävää tekemistä ja enemmän palautumista. Keskittymisensä menettävä ja omaa viihdettä keksivä koira taas voi hyötyä tarkoituksenmukaisemmista virikkeistä.

Kouluta palkitsemalla, etene pienin askelin ja huomioi, mikä juuri omaa koiraasi motivoi. Aloita varhain arkea helpottavista taidoista: kontaktista, luoksetulosta, ovella odottamisesta, rauhallisesta hihnakävelystä, omalle paikalle rauhoittumisesta sekä turkin ja tassujen hoidon hyväksymisestä. Vie pentu usein ulos nukkumisen, syömisen ja leikin jälkeen, kehu ulos tarpeiden tekemisestä äläkä rankaise sisälle sattuvista vahingoista. Palkitse rauhallista käytöstä jo ennen kuin koira kiihtyy ja alkaa haukkua ääniä tai vieraita. Vähennä samalla ympäristön ärsykkeitä, jotka ylläpitävät käytöstä.

Pieni koko ei ole syy kantaa koiraa tilanteesta toiseen. Anna sen liikkua, tutkia ja ratkaista sopivan kokoisia pulmia omin jaloin. Vältä kuitenkin vaatimuksia, jotka eivät sovi nuorelle tai vielä harjaantumattomalle koiralle. Rotua kuvataan koulutettavaksi, ja koira voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, rally-tokosta tai muista koiran ja ohjaajan yhteistyöhön perustuvista lajeista.

## Terveys

Rodun yleisimmistä terveysongelmista Ruotsissa ei ole riittävästi tietoa luotettavan kokonaiskuvan muodostamiseen. Nykyistä jalostuksen tavoiteohjelmaa laadittaessa maassa oli vähän rodun koiria, terveyskyselyyn saatiin 139 vastausta eikä rotukohtaisia vakuutustilastoja ollut saatavilla. Siksi ei ole perusteltua esittää pitkää listaa sairauksista, jotka olisivat tässä rodussa poikkeuksellisen yleisiä. Pennunostaja saa parempaa tietoa tutustumalla vanhempien ja lähisukulaisten tallennettuihin tutkimustuloksiin.

Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on tiedossa oleva polvitutkimustulos. Tutkimuksessa eläinlääkäri arvioi, pysyykö polvilumpio vakaasti paikallaan vai voiko sen siirtää pois paikaltaan. Tavoitteena on yhdistää kaksi polviltaan tervettä koiraa. Suosituksen mukaan asteen 1 tuloksen saanut koira tulee yhdistää vain polviltaan terveeseen koiraan, eikä asteen 2 tai sitä huonomman tuloksen saaneita koiria tule käyttää jalostukseen.

Silmien osalta suosituksena on terve silmätutkimustulos enintään vuotta ennen astutusta. Yhdistys suosittelee myös tallennettua prcd-PRA-geenitestitulosta: kantaja tulee yhdistää perimältään terveeseen koiraan, ei toiseen kantajaan. Prcd-PRA-geenitesti kertoo vain tutkittavasta geenimuunnoksesta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmämuutoksia, joten se ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Nämä ovat rotuyhdistyksen jalostussuosituksia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei ole rotukohtaista ehtoa, joka edellyttäisi juuri näitä tuloksia pentueen rekisteröimiseksi. Ero on tärkeä: rekisteröity pentu voi olla yhdistelmästä, joka ei noudata kaikkia yhdistyksen suosituksia. Pyydä nähtäväksi alkuperäiset tulokset tai tarkista ne Ruotsin Kennelliiton koiratietokannasta. Kysy myös, miten kasvattaja on huomioinut lähisukulaisten terveyden.

## Historia ja alkuperä

Rotu kehitettiin seurakoiraksi entisessä Neuvostoliitossa. Nykyisen rotumääritelmän mukaan jalostus alkoi vuonna 1951 pienistä koirista, joiden alkuperää ei tunnettu. Tämä varovainen kuvaus on luotettavampi kuin yksityiskohtaiset kertomukset, joissa nimetään tiettyjä kantarotuja ilman vahvaa dokumentaatiota.

Ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1966. Kiinnostus rotuun ja koirien määrä kasvoivat 1970- ja 1980-luvuilla, ja kansallinen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1999. Rotumääritelmää uudistettiin vuosina 2010 ja 2019. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 2006, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät vuonna 2007. Vuodesta 2013 lähtien rotu on ollut kansallisesti hyväksytty ja sillä on ollut oikeus osallistua pohjoismaisten kenneljärjestöjen näyttelyihin, vaikka FCI ei edelleenkään ole hyväksynyt sitä.

## Arki venäjänbolonkan kanssa

Venäjänbolonka voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa sopivasti ulkoilua tarpeiden tekemistä varten, tekemistä ja lepoa sekä opetusta rauhalliseen suhtautumiseen porraskäytävästä tai oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on se, miten arki järjestetään. Jos etsii pientä koiraa vähän liikuntaa sisältävään elämäntapaan, valintaa kannattaa harkita uudelleen: rodun pieni koko vähentää sen viemää tilaa, ei seuran, liikkumisen ja oppimisen tarvetta.

Yksinoloon on totuteltava hyvin pienin ja rauhallisin askelin. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita, kun koiralla on turvallinen olo ja se on käynyt ulkona. Poistu hetkeksi ja palaa ennen kuin koira huolestuu. Pidennä aikaa vain, kun koira pystyy lepäämään. Järjestä apua, jos työpäivä edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää ahdistumatta.

Pienet lapset tarvitsevat aikuisen valvontaa koiran seurassa. Näin pieni koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä pienten lasten pidä nostella, kantaa tai jahdata sitä. Opeta lasta kutsumaan koiraa luokseen tarttumisen sijaan ja anna koiran poistua tilanteesta. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kertoo kodin turvallisuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle korkealla kulkevia poistumisreittejä ja koiralta rajattu alue, estä jahtaaminen, pidä koira hihnassa ensimmäisissä hallituissa kohtaamisissa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden vuorovaikutus on pysynyt rauhallisena pidemmän aikaa. Pienet lemmikkieläimet on aina pidettävä turvallisesti erillään koirasta.

Rodusta saattaa irrota vähemmän karvaa kuin monista muista koirista, mutta se ei ole hypoallergeeninen. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee jopa saman rodun yksilöiden välillä. Vähäinen karvanlähtö ei osoita, että koira tuottaisi vähemmän allergeeneja. Koira-allergisen tulee siksi tukeutua terveydenhuollon ammattilaisen neuvoihin, ei tiettyyn rotuun liitettyyn lupaukseen.

Keskity ennen ostoa konkreettisiin selvityksiin: tapaa emä mahdollisuuksien mukaan ja tarkkaile, miten se palautuu tavallisista arjen tilanteista, pyydä polvi-, silmä- ja prcd-PRA-tulokset, keskustele turkinhoidon todellisesta työmäärästä ja suunnittele yksinolo sekä arki lasten tai muiden eläinten kanssa omassa kodissasi. Näin arvioit, sopivatko juuri kyseinen koira ja sen jalostuksessa tehdyt valinnat omaan elämääsi, sen sijaan että luottaisit pieneen kokoon tai ihannoituun rotukuvaukseen.

Venäjänbolonka

Svenska Kennelklubben (SKK)

Deutscher Verband der Gebrauchshundsportvereine (DVG)

Norwegian Kennel Club (NKK)

Pieni ja vankkarakenteinen venäjänbolonka on venäläinen kääpiökoirarotu, jolla on pitkä, laineikas ja vain vähän karvaa pudottava turkki. Värivaihtoehtoja on useita. Se on hellä, ihmisläheinen ja herkkä koira, joka voi parhaiten saadessaan tiivistä yhdessäoloa ja kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa. Älykäs venäjänbolonka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, mutta tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Linde-Lou's

Kiinanpalatsikoira

Pékingese Klubben Sverige (Sweden)

Kiinanpalatsikoira on pieni, vankkarakenteinen kääpiökoira, jota saivat aikoinaan pitää vain Kiinan keisariperheen jäsenet. Sillä on leijonamainen harja, litteä kuono ja pitkä, kaksinkertainen turkki, joka vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on rauhallinen mutta ylpeä ja itsenäinen. Se kiintyy syvästi valitsemiinsa ihmisiin, tarvitsee maltillisesti liikuntaa ja on valpas, uskollinen vahtikoira.

Mister-Casanowa´s

## Perustiedot

Amerikancockerspanieli on pienikokoinen, Yhdysvalloista lähtöisin oleva lintukoira ja seurakoira, jonka elegantin ulkomuodon taakse kätkeytyy huomattava työskentelyinto. Se on oma rotunsa, ei englannincockerspanielin pienempi versio. Roduilla on yhteinen alkuperä, mutta eri rotumääritelmät ja jalostushistoriat. Ei silti voi olettaa, että jokainen amerikancockerspanieli olisi rauhallisempi tai metsästysvietiltään vähäisempi kuin jokainen englannincockerspanieli.

- **Alkuperämaa:** Yhdysvallat.
- **Luokitus:** FCI:n rotunumero 167, ryhmä 8: noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ylösajava ja noutava lintukoira; rotumääritelmässä mainitaan myös seurakoira.
- **Ihannesäkäkorkeus:** uroksilla noin 38 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- **Ihanneluonne:** tasapainoinen, itsevarma ja iloinen, ei arka.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja tekemään yhteistyötä ohjaajan kanssa.
- **Turkinhoito:** vaativaa etenkin silloin, kun turkki pidetään pitkänä. Lyhyempi kotitrimmaus helpottaa päivittäistä hoitoa, mutta korvat, tassut ja iho on silti tarkastettava.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää koiran kanssa yhdessäolon ja kouluttamisen ja on valmis säännölliseen turkin- ja korvienhoitoon. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi omistajalle, joka hakee tarvittaessa apua, mutta suhteellisen pieni koko ei tee siitä automaattisesti helppoa valintaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikancockerspanielin tulee olla vahva, tasapainoinen ja ketterä koira tiiviissä koossa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, mutta koira ei saa vaikuttaa pitkältä eikä matalalta. Selväpiirteisen pään tulee olla sopusuhtainen runkoon nähden. Silmien tulee olla tummat, eivätkä ne saa olla ulkonevat. Ilmeen tulee olla valpas ja lempeä. Liikkeiden tulee olla vapaat ja tehokkaat, eikä runsas turkki saa peittää koiran ääriviivoja.

Rotumääritelmä jakaa värit mustiin, muihin yksivärisiin ja kirjaviin. Rungon karvapeite on keskipitkä, ja sen alla on suojaava pohjavilla. Korvissa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa on runsaammat hapsut. Oikeanlaatuinen karva on silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Liiallinen karvamäärä, pumpulimainen karvanlaatu tai kiharuus eivät ole tavoitteena: amerikancockerspanielin tulee edelleen pystyä toimimaan metsästyskoirana.

Kampaamisen ja trimmaamisen tarve riippuu turkin määrästä, pituudesta ja laadusta sekä koiran aktiivisuudesta ja säästä. Jaa turkkia jakauksille ihoa myöten ja varmista, että kampa kulkee karvan läpi takertelematta. Takkuja muodostuu helposti korvien ympärille, kainaloihin, nivusiin ja tassuihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle. Metsälenkin, sateen tai uimisen jälkeen turkki on tarkastettava erityisen huolellisesti ja kuivattava kunnolla.

Täyspitkä näyttelyturkki vaatii huomattavasti enemmän työtä kuin lyhyt kotitrimmaus. Pyydä kasvattajaa näyttämään hoitorutiinit jo ennen pennun kotiutumista. Totuta pentu vähitellen kampaan, kuivaimeen, trimmauskoneeseen, tassujen käsittelyyn ja lyhyisiin hetkiin paikallaan seisten. Näin turkinhoidosta tulee arjen taito eikä kamppailu siinä vaiheessa, kun turkki on jo takussa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on tasapainoinen, rohkea ja iloinen koira, joka nauttii työskentelystä oman ihmisensä kanssa. Monet amerikancockerspanielit ovat kontaktinhakuisia, leikkisiä ja nopeita oppimaan, mutta rotumääritelmä kuvaa jalostustavoitetta eikä lupaa tietynlaista luonnetta jokaiselle yksilölle. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, kasvatus ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran luonteeseen.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto on liian suppea antamaan luotettavaa kuvaa koko rodun luonteesta: nykyisessä jalostusstrategiassa mainitaan vain 25 vuosina 2015–2023 kuvattua koiraa. Siksi on hyödyllisempää tavata pennun emä ja mahdollisuuksien mukaan muitakin lähisukulaisia. Tarkkaile, miten koirat hakevat kontaktia, suhtautuvat käsittelyyn, reagoivat yllättäviin asioihin ja rauhoittuvat niiden jälkeen. Kysy, miten sukulaiset pärjäävät sellaisessa arjessa, jota itse suunnittelet.

Metsästysominaisuuksissa on vaihtelua, mutta ne voivat olla yhä tallella. Rotua kuvataan edelleen ylösajavaksi ja noutavaksi lintukoiraksi, vaikka sen metsästyskäyttö on Ruotsissa harvinaista. Amerikancockerspanieli saattaakin yhtäkkiä kiinnostua voimakkaasti hajusta tai linnusta. Luoksetuloa ja kontaktia ulkoillessa on harjoiteltava, eikä niitä voi pitää itsestäänselvyyksinä.

## Koulutus ja liikunta

Amerikancockerspanieli tarvitsee päivittäistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sopiva määrä riippuu iästä, terveydestä, kunnosta, ympäristöstä ja päivän muusta kuormituksesta. Hyvässä arjessa yhdistyvät lenkkeily ja vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa sekä hajutyöskentely, noutaminen, yhteistyö ja kyky rauhoittua tekemisen jälkeen.

Rodun tausta tarjoaa useita luontevia harrastusvaihtoehtoja. Etsintäharjoitukset, ihmisjälki, verijälki, hallittu noutaminen ja ohjaajan lähellä tehtävät harjoitukset hyödyntävät sekä koiran nenää että sen yhteistyöhalua. Myös rally-toko, tottelevaisuuskoulutus, agility ja koiratanssi voivat sopia yksilölle. Aloita helpoista tehtävistä ja lisää vaikeutta, kestoa ja fyysistä kuormitusta vasta, kun koira palautuu hyvin.

Panosta jo varhain luoksetuloon, kontaktiin, rauhalliseen käytökseen kohtaamisissa ja kykyyn jättää kiinnostava hajujälki. Harjoittele myös arjen taitoja: silmien ja korvien tutkimista, tassujen käsittelyä, trimmauspöydällä seisomista ja lepäämistä silloinkin, kun lähellä on liikettä. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat ylläpitämään motivaatiota.

Tekemisen lisääminen ei aina ratkaise levottomuutta. Koiralle, jonka on vaikea rauhoittua, voi olla tarpeen järjestää selkeämmin lepoaikaa, muokata harjoittelua sopivammaksi tai tarkistaa terveydentila. Pennun kanssa uusiin ympäristöihin tutustuminen, kehonhallinta ja lyhyet tehtävät ovat tärkeämpiä kuin pitkät, toistuvat liikuntaharjoitukset.

## Terveys

Korvien terveys on tärkein ennakolta huomioitava terveysasia, ja silmätutkimus on Ruotsissa selkeä jalostuskäytön vaatimus. Ruotsalainen jalostusstrategia nimeää korvatulehdukset rodun yleisimmäksi terveysongelmaksi. Riippuvien korvien, runsaan korvakarvoituksen ja tuuhean turkin vuoksi on erityisen tärkeää päästä näkemään iho, pitää korva-aukon ympäristön karvoitus hallittavana ja havaita ongelmat varhain.

Haju, punoitus, turvotus, erite, arkuus tai pään ravistelu ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Toistuvien vaivojen syy on selvitettävä, sillä taustalla voi olla jokin muu ongelma. Terveitä korvia ei kuitenkaan tarvitse puhdistaa tiheän vakioaikataulun mukaan. Jalostusstrategia ei myöskään tue väitettä, että amerikancockerspanieleilla olisi yleisesti jo syntyessään ahtaat korvakäytävät.

Rodussa esiintyy perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia ja verkkokalvon poimuja, ja yksittäisiä PRA-tapauksia on todettu. Ruotsissa rekisteröitävän pentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos. Lausunto saa olla enintään vuoden vanha, ja tuloksen on oltava voimassa ennen astutusta. Sääntö edellyttää ajantasaista tutkimustulosta, mutta se ei tarkoita, että jokaisen diagnoosin kohdalla olisi oltava terve-tulos. Tarkista vanhempien tulokset ja tutkimuspäivät Ruotsin kennelliiton Avelsdata-tietokannasta ja pyydä kasvattajaa selittämään, miten mahdolliset löydökset on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

prcd-PRA-geenitesti ei takaa suojaa kaikilta PRA:n muodoilta eikä korvaa silmätutkimusta. Vuonna 2025 Ruotsin kennelliiton jalostustoimikunta hylkäsi hakemuksen amerikancockerspanielin keskitetystä tason 1 prcd-PRA-terveysohjelmasta, koska ei ollut osoitettu, että rodussa vahvistetut PRA-tapaukset johtuivat juuri kyseisestä mutaatiosta. Rodun ruotsalaisia vaatimuksia ei pidä sekoittaa englannincockerspanielin tutkimuspaketteihin: FN, lonkkakuvaus ja polvitutkimus eivät nykyisten sääntöjen mukaan ole amerikancockerspanielin virallisia rekisteröintivaatimuksia.

Ruotsin kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ulkomuototuomareille nostetaan esiin pään muoto, silmät ja liiallinen karvapeite. Pentua valittaessa terve rakenne, silmät, jotka eivät ole ulkonevat eivätkä vuoda jatkuvasti, oikea purenta, vapaat liikkeet ja koiraa haittaamaton turkki ovat tärkeämpiä kuin äärimmäinen ulkonäkö. Terveet vanhemmat vähentävät epävarmuutta, mutta eivät takaa tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Amerikancockerspanielilla ja englannincockerspanielilla on yhteiset juuret, mutta amerikkalainen tyyppi kehittyi Yhdysvalloissa omaksi rodukseen. Vuonna 1882 syntynyttä Obo II:ta pidetään yleisesti merkittävänä koirana rodun amerikkalaisen historian alkuvaiheissa. Tyyppien väliset erot selkiytyivät 1900-luvun alkupuoliskolla.

Vuonna 1945 American Kennel Club jakoi cockerspanielin amerikancockerspanieliksi ja englannincockerspanieliksi. Ensimmäiset amerikancockerspanielit saapuivat Ruotsiin 1950-luvulla. FCI:n mukaan rodun alkuperämaa on Yhdysvallat, ja rotu kuuluu noutajien, ylösajavien koirien ja vesikoirien ryhmään. Nykyisin rotu painottuu usein seura- ja näyttelykoiraksi, mutta rotumääritelmässä mainittu lintukoiran käyttötarkoitus selittää, miksi hajutyöskentely, etsiminen ja noutaminen ovat sille edelleen mielekästä tekemistä.

## Arki rodun kanssa

Amerikancockerspanieli voi elää hyvin sekä omakotitalossa että kerrostaloasunnossa, kun liikunta, ulkoilu, turkinhoito ja palautuminen on järjestetty asianmukaisesti. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, tarvitaan rauhallisen suhtautumisen harjoittelua ääniin sekä suunnitelma koiran päivien järjestämiseksi. Pelkkä rotu ei kerro, haukkuuko yksilö paljon vai vähän.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten, koirien ja muiden eläinten kanssa, mutta rotu ei yksin takaa sitä. Koiran ja pienen lapsen seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan. Muihin eläimiin tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja hallitusti. Huomioi yksilön aiemmat kokemukset, taipumus resurssien puolustamiseen, leikkityyli ja kiinnostus jahtaamiseen pelkän yleisen rotukuvauksen sijaan.

Yksinoloa opetetaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Osa yksilöistä oppii nopeasti, kun taas toiset tarvitsevat hitaampaa etenemistä. Rotua ei siksi pidä kuvata yksinoloon kykenemättömäksi eikä ilman harjoittelua ongelmattomaksi.

Seuraavat asiat kannattaa tarkistaa erityisen huolellisesti ennen pennun ostamista:

- Tarkista molempien vanhempien viralliset silmätutkimustulokset ja tutkimuspäivät Avelsdatasta. Varmista, että kumpikin tulos oli astutushetkellä enintään vuoden vanha.
- Kysy vanhempien ja lähisukulaisten toistuvista korva-, silmä- ja iho-ongelmista, älä vain siitä, vaikuttavatko koirat terveiltä juuri tapaamispäivänä.
- Tapaa pennun emä ja tarkkaile sen kontaktinottoa, suhtautumista käsittelyyn, reaktioita ääniin ja palautumista. Kysy muista lähisukulaisista, jos isä ei ole paikalla.
- Kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin, pään terveisiin mittasuhteisiin, silmiin, jotka eivät ole ulkonevat, vuotavat tai siristelevät, sekä turkin määrään, joka on hoidettavissa ilman, että se haittaa koiraa.
- Pyydä kasvattajaa näyttämään turkin ja korvien hoito. Arvioi työmäärää sen turkinpituuden mukaan, jossa aiot koiran oikeasti pitää.
- Kerro suunnittelemastasi arjesta ja harrastuksista. Sukulinjansa tuntevan kasvattajan pitäisi osata keskustella yksilöiden välisestä vaihtelusta sen sijaan, että hän lupaisi kaikkien pentujen olevan samanlaisia.

Säännöt ja suositukset voivat muuttua. Tarkista ostohetkellä aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitolta ja rotuyhdistykseltä sen sijaan, että luottaisit vanhaan tarkistuslistaan.

Amerikancockerspanieli

Dansk Kennel Klub (DKK)

amerikancockerspanieli on pieni ja vankkarakenteinen metsästyskoira, jolla on silkkinen turkki ja suuret, ilmeikkäät silmät. Iloinen, hellä ja ihmisrakas koira sopii aktiivisille perheille. Se tarvitsee päivittäistä liikuntaa, virikkeitä, lempeää ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä ja perusteellista turkin ja korvien hoitoa.

Light&Dark's

## Perustiedot

Irlanninsusikoira on erittäin suuri, karkeakarvainen vinttikoira, joka on kotoisin Irlannista. Siinä yhdistyvät vinttikoiran nopeus ja metsästysvietti sekä yleensä ystävällinen luonne. Sen koko vaikuttaa kuitenkin lähes kaikkiin arjen ratkaisuihin autosta ja kodista pennun kasvatukseen.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 10 kuuluva vinttikoira, jota käytettiin alun perin susien ja muun suurriistan metsästykseen.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukainen vähimmäissäkäkorkeus ja -paino ovat uroksilla 79 cm ja 54 kg sekä nartuilla 71 cm ja 41 kg. Urosten toivottu keskimääräinen säkäkorkeus on 81–86 cm. Enimmäiskorkeutta tai -painoa ei ole määritelty.
- **Rakenne:** Voimakas ja lihaksikas, mutta ei yhtä massiivinen kuin tanskandoggi. Sen tulee olla skotlanninhirvikoiraa vankempi menettämättä vinttikoiran linjoja ja liikkuvuutta.
- **Luonne:** Yleensä ystävällinen, kiintyvä ja kotona rauhallinen. Metsästysvietti voi olla voimakas, ja siinä on yksilöllisiä eroja.
- **Liikunta:** Tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä ja turvallisia tilaisuuksia juosta kunnolla. Määrä tulee sovittaa ikään, kuntoon ja palautumiseen.
- **Turkki:** Rungossa, raajoissa ja päässä karhea ja kova, kulmakarvat ja parta ovat selvät. Turkki tarvitsee säännöllistä hoitoa, mutta sitä ei pidä leikata pehmeäturkkisen seurakoiran tapaan.
- **Hyvä tietää:** Rodun elinajanodote on lyhyempi kuin monilla pienemmillä koirilla. Ennen pennun ostamista on tärkeää selvittää sydänterveys, pennun varhainen maksashunttitutkimus sekä lähisukulaisten sairaudet.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsusikoiran tulee olla suuri ja vaikuttava näyttämättä raskaalta tai kömpelöltä. Sillä on pitkä runko, syvä rintakehä, lihaksikkaat raajat ja pitkä, loivasti kaartuva häntä. Liikkeiden tulee olla vaivattomat ja toimeliaat. Se on vähemmän massiivinen kuin tanskandoggi mutta painavampi ja voimakkaampi kuin skotlanninhirvikoira.

Kokoa koskevat luvut ymmärretään usein väärin. Rotumääritelmässä annetaan molemmille sukupuolille vähimmäismitat ja uroksille toivottu keskimääräinen säkäkorkeus 81–86 cm, mutta virallista enimmäiskokoa ei ole. Nartun kokoa tai kummankaan sukupuolen lopullista painoa ei siis voi päätellä kapeasta vaihteluvälistä. Mittasuhteet, voima ja terveet liikkeet ovat tärkeämpiä kuin mahdollisimman suuren koiran tavoittelu.

Karvan tulee olla karheaa ja kovaa, erityisesti silmien yläpuolella ja leuan alla. Sallittuja värejä ovat harmaa, juovikas eli brindle, punainen, musta, puhtaanvalkoinen ja kellanruskea eli fawn sekä skotlanninhirvikoiralla esiintyvät värit. Kampaa ja harjaa turkkia sen yksilöllisen tarpeen mukaan, selvitä takut ja poista kuollut, epäsiisti karva poistamatta suojaavaa peitinkarvaa. Tarkista myös parta, korvat, tassut, kynnet ja iho. Pesutarpeen ratkaisevat lika, ihon kunto ja arki, eivät kiinteät pesuvälit.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsusikoira on yleensä ystävällinen ja ihmisläheinen, mutta rotukuvaus ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Varhainen sosiaalistaminen, vanhempien luonne ja koiran omat kokemukset vaikuttavat kaikki sen itsevarmuuteen ja sosiaalisuuteen. Suuren koon vuoksi jo innokas tervehdys, leikki tai äkillinen hihnasta nykäisy edellyttää hyvää hallintaa.

Kyseessä on metsästystaustainen vinttikoira. Sisällä rauhallinen koira voi reagoida silmänräpäyksessä peuraan, jänikseen tai juoksevaan kissaan. Vapaana pitämisen tulee siksi perustua yksilön käytännössä osoitettuun luoksetulovarmuuteen ja ympäristöön, ei oletukseen, että lempeä luonne tarkoittaisi heikkoa saalisviettiä. Turvallisesti aidattu alue on usein paras paikka täysivauhtiseen juoksuun.

Monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Yhteiselo kissojen tai pienempien eläinten kanssa on yksilöllisempää: pentu voi oppia kodin säännöt menettämättä taipumustaan lähteä ulkona takaa-ajoon. Tutustuta eläimet toisiinsa rauhallisesti, järjestä kissalle pakoreittejä ja pidä koira fyysisesti hallinnassa, kunnes eläinten yhteinen käytös on ennakoitavaa.

Tasapainoinen aikuinen koira voi olla lasten kanssa lempeä ja kärsivällinen, mutta aikuisen aktiivinen valvonta on silti välttämätöntä. Suuri koira voi kaataa pienen lapsen vahingossa. Opeta lapsia jättämään koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa ja järjestä koiralle lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsusikoira tarvitsee johdonmukaista ja ystävällistä koulutusta, jonka opit toimivat myös silloin, kun koira painaa ohjaajaansa enemmän. Aloita varhain kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen, luoksetulon, käsittelyn sekä ihmisten, koirien ja luonnonvaraisten eläinten rauhallisen ohittamisen harjoittelu. Lyhyet, selkeät harjoitukset ja palkitseminen sopivat rodulle yleensä paremmin kuin kovat korjaukset tai pitkät, toistuvat harjoitussarjat.

Rakenna luoksetuloa vähitellen helpoista tilanteista vaativampiin häiriöihin. Käytä aitaamattomilla alueilla pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii luotettavasti myös mahdollisten saaliseläinten lähellä. Mikään koulutusmenetelmä ei takaa, että vinttikoira keskeyttää takaa-ajon aina. Hihna ja aidat ovat siis turvavälineitä, eivät merkkejä epäonnistuneesta koulutuksesta.

Aikuinen koira hyötyy monipuolisista kävelyistä, hajutyöskentelystä ja mahdollisuuksista liikkua vapaammin turvallisessa paikassa. Kaikille koirille sopivaa, tutkimusnäyttöön perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Tarkkaile sen sijaan koiran liikkumista, hengitystä, halukkuutta jatkaa ja palautumista liikunnan aikana ja sen jälkeen. Lisää rasitusta vähitellen ja mukauta sitä helteellä, sairauden aikana tai kun kunto on heikko.

Pennut kasvavat nopeasti, ja niiden tulee saada leikkiä ja liikkua omaan tahtiinsa. Vältä pitkiä, toistuvia matkoja, korkeita hyppyjä ja raskasta kuntoharjoittelua ennen kuin keho on kehittynyt valmiiksi. Arkiliikunta, leikki sopivilla alustoilla, tauot ja uusiin ympäristöihin tutustuminen kehittävät sekä kehoa että itseluottamusta. Pyydä neuvoja pennun yksilöllisen kasvun ja kuntoluokan perusteella sen sijaan, että noudattaisit kaikille samaa ikäkuukausiin perustuvaa minuuttikaavaa.

## Terveys

Terveen elämän alku perustuu huolelliseen kasvattajan valintaan ja sen jälkeen asianmukaiseen hoitoon koko elämän ajan. Irlanninsusikoirien elinajanodote on lyhyempi kuin monilla pienemmillä roduilla. Ruotsalaisessa ja kansainvälisessä tutkimustiedossa korostuvat erityisesti sydänsairaudet, syöpä, keuhkokuume ja maksashuntti. Yksittäinen koira voi pysyä pitkään terveenä, mutta rodun riskejä ei pidä vähätellä.

Rodulla esiintyy dilatoivaa kardiomyopatiaa eli DCM:ää sekä rytmihäiriöistä eteisvärinää. Eteisvärinää voi esiintyä jo ennen kuin omistaja huomaa selviä oireita, ja se voi edeltää sydänlihassairautta. Sydämen ultraäänitutkimus näyttää sydämen rakenteen ja pumppaustoiminnan, kun taas EKG:llä arvioidaan sydämen rytmiä. Tutkimukset vastaavat eri kysymyksiin, ja niitä voidaan tarvita yhdessä. Kysy, milloin molemmat vanhemmat on viimeksi tutkittu, mitä menetelmiä käytettiin ja mitä aiempien sukupolvien sydänterveydestä tiedetään. Normaali tulos vähentää epävarmuutta tutkimushetkellä, mutta ei takaa, ettei sairautta voisi myöhemmin kehittyä.

Portosysteemisessä shuntissa eli PSS:ssä veri kulkee maksan ohi. Rodulla on vakiintunut käytäntö tutkia pennuilta sappihapot varhain, yleensä noin 6–8 viikon iässä ennen luovutusta. Pyydä nähtäväksi pentueen tulokset ja selvitä, miten mahdollisia poikkeavia arvoja on tutkittu edelleen. Tämä kertoo enemmän kuin yleinen vakuuttelu sukulinjan terveydestä.

Osteosarkooma ja muut syövät sekä vakava keuhkokuume kuuluvat rotuyhdistyksen keskeisiin terveyshuoliin. Pitkittynyt ontuminen, kipu tai turvotus vaatii eläinlääkärin arviota. Hakeudu nopeasti hoitoon myös voimakkaan väsymyksen tai hengitystieoireiden vuoksi, sillä rodulla keuhkokuume voi kehittyä nopeasti ja vakavaksi.

Syvä rintakehä tuo mukanaan myös mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n riskin. Toistuvat tuloksettomat oksennusyritykset, nopeasti turpoava tai kivulias vatsa, voimakas levottomuus, kalpeat ikenet, heikkous tai lyyhistyminen ovat hätätilanteen merkkejä. Lähde heti eläinlääkäriin; tilaa ei voi hoitaa kotona. Keskustele eläinlääkärin kanssa yksilöllisestä riskistä ja mahdollisesta ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta eli gastropeksiasta. Leikkaus pienentää mahalaukun kiertymisen riskiä, mutta ei estä kaikkia mahalaukun laajentumistilanteita.

Kun arvioit pentuetta, erota pakolliset rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen terveyssuosituksista. Pakollisen tutkimusvaatimuksen puuttuminen ei tee terveysasiasta merkityksetöntä. Pyydä päivätyt tutkimuslausunnot, pennun PSS-tulos sekä avointa tietoa lähisukulaisten eliniästä ja kuolinsyistä.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsusikoiran juuret ovat Irlannin suurissa metsästyskoirissa, mutta nykyrotu on tulosta dokumentoidusta 1800-luvun elvytystyöstä, ei antiikista asti muuttumattomana jatkunut sukulinja. Vuonna 391 jaa. roomalainen konsuli kirjoitti Roomaan lähetetyistä irlantilaisista koirista. Tällaisia koiria käytettiin susien ja muun suurriistan metsästykseen.

Kun sudet katosivat Irlannista, näiden koirien tarve väheni, ja tyyppi oli lähellä häviämistä 1600-luvun loppuun mennessä. Myöhemmin 1800-luvulla kapteeni George Augustus Graham kokosi jäljellä olevia koiria, joiden katsottiin edustavan tätä tyyppiä, ja elvytti rodun. Työssä käytettiin skotlanninhirvikoiria sekä yksittäisiä borzoi- ja tanskandoggiristeytyksiä. Rotu esitettiin näyttelyssä omassa luokassaan vuonna 1879, ja Irlannin rotuyhdistys perustettiin vuonna 1885.

Tämä nykyrodun historia selittää sekä sen sukulaisuutta muihin suuriin vinttikoiriin että sitä, miksi muinaisista susikoirista kertovia tarinoita ei pidä pitää nykykoirien täydellisenä sukupuuna. Ensimmäinen irlanninsusikoira saapui Ruotsiin vuonna 1931, ja Ruotsin irlanninsusikoirayhdistys perustettiin vuonna 1976.

## Arki irlanninsusikoiran kanssa

Elämä irlanninsusikoiran kanssa vaatii ennen kaikkea tilaa, turvallisuutta ja ennakointia. Rotu voi asua kerrostaloasunnossa, jos se saa sopivasti tekemistä ja koti toimii käytännössä. Erittäin suuri koira tarvitsee kuitenkin tilaa kääntyä ja levätä, pitävät lattiat sekä helpon kulkureitin ulos. Useat porrasvälit ilman hissiä ovat erityisen hankalia kasvavalle pennulle tai loukkaantuneelle aikuiselle, jota ei voi kantaa.

Arvioi auton sopivuutta aikuisen koiran tarpeisiin: koiran on voitava maata turvallisesti, päästä sisään ilman vaarallisia hyppyjä ja matkustaa autossa myös sairastuneena. Tarkista, että portit ja aidat pitävät suuren ja nopean koiran turvallisesti sisäpuolellaan. Tukeva peti, vakaat ruoka- ja vesikupit sekä riittävä tila ruokailupaikan ympärillä helpottavat myös arkea.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen lyhyissä ja turvallisissa jaksoissa. Rauhallinen rotu ei automaattisesti viihdy pitkiä päiviä yksin, ja suuri, ahdistunut koira voi vahingoittaa sekä itseään että kotia. Järjestä koiranhoitaja tai muuta apua jo ennen hankintaa, jos työpäivät ylittävät säännöllisesti ajan, jonka koira pystyy olemaan yksin.

Näistä kysymyksistä on erityistä hyötyä kasvattajaa valittaessa:

- Voitko tavata emän, ja miten molemmat vanhemmat käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä tavallisissa arkiympäristöissä?
- Milloin molemmille vanhemmille on viimeksi tehty sydämen ultraäänitutkimus ja EKG, ja millaisia tuloksia lähisukulaisista on tiedossa?
- Onko koko pentue tutkittu PSS:n varalta ennen luovutusta, ja saatko tuloksesta kopion?
- Mitä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten eliniästä ja kuolinsyistä tiedetään?
- Miten järjestät turvallisen liikunnan, kuljetuksen, vakuutuksen ja avun, jos koira ei pysty kävelemään omin avuin?

Sopivan kodin ei tarvitse olla kaikkein suurin, mutta sen on oltava käytännössä valmistautunut. Ystävällistä vinttikoiraa arvostava ihminen, joka pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä ja jolla on riittävästi rahaa ja tilaa erittäin suurelle koiralle, voi löytää siitä persoonallisen kumppanin. Jos toiveena on koira, jota voi pitää luotettavasti vapaana kaikkialla, käytössä on pieni auto tai koiran odotetaan sietävän pitkiä päiviä yksin, kannattaa valita toinen rotu.

Irlanninsusikoira

Irish Wolfhound Club of Great Britain

Irish Wolfhound Club of Northern Ireland

The Irish Wolfhound Club (Germany)

Irlanninsusikoira on erittäin suuri ja korkea vinttikoira, jolla on voimakas mutta sulavalinjainen rakenne ja karkea, säänkestävä karvapeite. Luonteeltaan se on rauhallinen, lempeä ja herkkä. Sisätiloissa se on levollinen, mutta tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja tilaa. Rotuun liittyy merkittäviä terveysriskejä, ja sen elinikä on suhteellisen lyhyt, joten huolellinen jalostus ja hyvä hoito ovat ensiarvoisen tärkeitä.

Liten uppfödning i hemmiljö sedan 1989.
BPH beskriver de flesta hundar av min uppfödning.
Innehavare av Hamiltonplaketten och Sv. Vinthundklubbens Uppfödarmedalj.
Internationell exteriördomare sedan 2002

Irishcanis

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

Kennel Hjärtats Magic Pom

## Rotu lyhyesti

Venäjänvinttikoira on suuri venäläinen vinttikoira, jossa yhdistyvät rauhallinen käytös kotona, voimakas saalistusvietti ja erittäin nopea laukka. Ruotsissa rotua pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta sen alkuperäinen työskentelytapa elää edelleen maastojuoksussa, jossa koira ajaa keinoviehettä hallituissa olosuhteissa.

- Urosten toivottu säkäkorkeus on 75–85 cm ja narttujen 68–78 cm.
- Rotu on sisätiloissa yleensä hiljainen ja luonteeltaan itsenäinen. Ihmisiin se suhtautuu neutraalisti tai ystävällisesti.
- Kaukana näkyvä nopea liike voi laukaista takaa-ajon, joten talutin, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on olennainen osa arkea.
- Pitkä, silkkinen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja karvaa voi ajoittain lähteä runsaasti.
- Venäjänvinttikoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa suurta ja herkkää koiraa eikä odota voivansa pitää sitä vapaana avoimessa maastossa.

## Ulkonäkö ja turkki

Venäjänvinttikoira on korkea, hoikka ja hieman pitkänomainen, mutta sen tulee olla myös vahva ja lihaksikas. Pitkä ja kapea pää, syvä rintakehä, selvästi kuroutunut vatsalinja ja loivasti kaartuva ylälinja muodostavat rodulle ominaisen siluetin. Luuston tulee olla vahva olematta karkea. Rodulle tyypillinen ravi on pitkäaskelista ja vaivatonta. Saalista ajaessaan koira siirtyy erittäin nopeaan laukkaan.

Karvapeite on pitkä, kevyt ja silkkinen. Se voi olla laineikas tai muodostaa suuria kiharoita. Päässä, korvissa ja raajojen sisäpinnoilla karva on lyhyempää. Pidempää hapsukarvaa on muun muassa kaulassa, rinnassa, raajojen takaosissa ja hännässä. Rodussa esiintyy monia värejä ja väriyhdistelmiä.

Turkki on hyvä harjata pari kertaa viikossa ja karvanlähtöaikana useammin. Harjaa karva ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja pitkiin hapsukarvoihin, joihin voi kätkeytyä takkuja. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja suu. Turkin ei tarvitse olla näyttelykunnossa pysyäkseen terveenä, mutta takkujen ei saa antaa kiristää ihoa. Venäjänvinttikoira ei ole hyvä valinta ihmiselle, joka haluaa pitää kotinsa vapaana koirankarvoista.

## Luonne ja persoonallisuus

Venäjänvinttikoira on yleensä rauhallinen, älykäs ja itsenäinen, ja se havainnoi tarkasti ympärillään tapahtuvaa liikettä. Rotumääritelmän mukaan se suhtautuu ihmisiin neutraalisti tai ystävällisesti. Monet yksilöt ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä ja haukkuvat vähän, mutta se ei tarkoita arkuutta tai etäisyyttä omaan perheeseen. Itsevarma venäjänvinttikoira voi olla hyvin kiintynyt läheisiinsä hakematta jatkuvasti ihmiseltä ohjeita.

Rodun rauhallinen maine ei takaa, että jokainen yksilö sopisi yhteen kaikkien lasten tai koirien kanssa. Varhainen, koiran ehdoilla etenevä sosiaalistaminen ja vanhempien luonne ovat hyvin tärkeitä. Koiran ja pienen lapsen yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koiralla on oltava lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Koska venäjänvinttikoira on suuri ja nopea, myös ulkoilutuksen tulee olla aikuisen vastuulla.

Monet venäjänvinttikoirat tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Yhteiselo myös kodin tutun kissan kanssa voi onnistua, etenkin huolellisen tutustuttamisen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona nopeasti liikkuvien kissojen tai muiden pieneläinten lähellä. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa korostetaan juuri tätä eroa: koira voi suhtautua oman talouden eläimeen aivan eri tavalla kuin ulkona pakenevaan eläimeen.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus sujuu parhaiten rauhallisena yhteistyönä, jossa käytetään selkeitä palkkioita, lyhyitä harjoituksia ja tarkoituksenmukaista vaihtelua. Venäjänvinttikoira on älykäs, mutta se on jalostettu tekemään nopeita päätöksiä kaukana ohjaajasta. Toistaminen ilman selvää tarkoitusta voi siksi heikentää sen kiinnostusta, kun taas kovat menetelmät vaarantavat sekä koiran hyvinvoinnin että suhteen ihmiseen. Aloita jo varhain kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen, ovilla ja porteilla pysähtymisen, yhteistyöhön perustuvien hoitotoimien sekä varman luoksetulovihjeen harjoittelu.

Luoksetulo on tärkeä taito, mutta turvallisuutta ei saa rakentaa yksin sen varaan. Kun venäjänvinttikoira näkee mahdollisen saaliin, päätös takaa-ajosta voi syntyä hetkessä. Käytä talutinta tai pitkää liinaa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä, ja valitse vapaana juoksemiseen kokonaan aidattu alue. Ruotsissa koirat eivät saa juosta vapaina alueilla, joilla voi olla luonnonvaraisia eläimiä, 1. maaliskuuta ja 20. elokuuta välisenä aikana. Muulloinkin omistajan on estettävä koiraa ajamasta tai jahtaamasta luonnonvaraisia eläimiä.

Aikuinen venäjänvinttikoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, jossa yhdistyvät kävelylenkit, haistelun ja tutkimisen mahdollisuudet, lyhyet koulutushetket sekä tilaisuudet juosta kunnolla turvallisessa ympäristössä. Kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Sovita liikunnan määrä koiran ikään, terveyteen, maastoon ja palautumiseen. Maastojuoksu voi tarjota terveelle, täysikasvuiselle koiralle hallitun tavan toteuttaa rodunomaista käyttäytymistä.

Pennut kasvavat nopeasti ja voivat saavuttaa suuren juoksunopeuden jo nuorina. Lisää lenkkien ja harjoittelun määrää vähitellen äläkä teetä pennulla pitkiä, toistavia tai voimakkaasti kuormittavia harjoituksia. Vapaa liikkuminen omaan tahtiin turvallisella alustalla, riittävä lepo ja kasvattajan sekä eläinlääkärin kanssa suunniteltu ruokinta luovat paremman perustan kuin pennun väsyttäminen uuvuksiin.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostusstrategiassa venäjänvinttikoiraa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, eikä erilliselle terveysohjelmalle ole katsottu olevan tarvetta. Tämä ei tarkoita, ettei rodussa esiintyisi sairauksia tai että kaikki sukulinjat olisivat samanlaisia. Osa tiedoista perustuu omistajakyselyihin ja vanhempiin vakuutustilastoihin, joten prosenttilukuja ei tule pitää yksittäisen koiran tarkkana sairastumisriskinä.

Ruotsissa vuonna 2021 tehdyssä terveyskyselyssä ruoansulatuskanavan vaivat olivat yleisimmin ilmoitettu ongelmaryhmä, vaikka diagnoosi puuttui usein. Kyselyssä mainitaan rodussa esiintyneiden syöpien joukossa myös osteosarkooma eli eräs luusyövän muoto. Älä kysy vain tavanomaisia tutkimustuloksia. Pyydä kasvattajaa kertomaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä, mukaan lukien ruoansulatuskanavan vaivat, mahalaukun laajentuma ja kiertymä, syövät, äkilliset kuolemat sekä luonne.

Mahalaukun laajentuma ja kiertymä on välittömästi hengenvaarallinen hätätilanne, jota esiintyy useimmiten suurilla koirilla. Tulokseton yökkäily, levottomuus, nopeasti turpoava vatsa ja voimakas kipu vaativat välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin ja kiireellistä lähtöä klinikalle. Keskustele ehkäisevistä käytännöistä eläinlääkärin kanssa. Ruotsin kennelliitto neuvoo välttämään liikuntaa juuri ennen ruokintaa ja muutaman tunnin ajan sen jälkeen.

Degeneratiivisen myelopatian eli DM:n DNA-testin tulosta on tulkittava harkiten. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa sitä kuvataan riskitestiksi, ei diagnoosiksi, ja useat muut sairaudet voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita. Tulosta on siksi arvioitava yhdessä suvun terveystietojen ja eläinlääkärin asiantuntemuksen kanssa, eikä sitä pidä käyttää yksinään ennusteena koiran tulevaisuudesta.

## Historia ja alkuperä

Venäjänvinttikoira kehitettiin Venäjällä nopeaksi, vahvaksi ja säänkestäväksi metsästyskoiraksi. FCI:n virallinen historiaosuus kuvaa rodun kehitystä 1400-luvulta lähtien ja kertoo, kuinka useat vinttikoiratyypit ja paikalliset koiratyypit vaikuttivat nykyisen venäjänvinttikoiran syntyyn. Koirilla metsästettiin pääasiassa jäniksiä ja kettuja sekä vähäisemmässä määrin susia.

Venäjän aatelisto järjesti 1700- ja 1800-luvuilla suuria metsästyksiä, joihin osallistui lukuisia vinttikoiria, ajokoiria ja ratsastajia. Tehtävä edellytti koiralta kykyä havaita liike, kiihdyttää nopeasti ja toimia ilman ihmisen jatkuvaa ohjausta. Tämä selittää pitkälti rodun nykyistä yhdistelmää rauhallisuutta, itsenäisyyttä ja voimakasta reagointia näköärsykkeisiin.

Moskovan metsästysseura hyväksyi yhteisen rotumääritelmän vuonna 1888. Sen pääperiaatteet ovat säilyneet nykyisessä rotumääritelmässä. Ruotsissa venäjänvinttikoira on nykyään ennen kaikkea seurakoira. Maastojuoksussa se pääsee toteuttamaan luontaista liikkumistapaansa ja metsästyskäyttäytymisensä piirteitä ilman elävää saalista.

## Arki venäjänvinttikoiran kanssa

Elämä venäjänvinttikoiran kanssa vaatii enemmän suunnittelua kuin sen rauhallinen sisäkäytös saattaa aluksi antaa ymmärtää. Kodissa on oltava riittävästi tilaa, jotta näin suuri koira voi kääntyä, maata täydessä pituudessaan ja liikkua liukastumatta. Kerrostaloasuntokin voi sopia, jos portaissa kulkeminen, kuljetukset, turkinhoito, tarpeilla käynnit ja pääsy turvalliselle juoksualueelle on järjestetty asianmukaisesti. Oma piha ei kuitenkaan korvaa lenkkejä eikä muuta tekemistä. Tavallinen aita ei automaattisesti tee alueesta turvallista juoksupaikkaa: arvioi aidan korkeus, portit ja heikot kohdat juuri oman koirasi kannalta.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, ja sen sujumista on arvioitava koirakohtaisesti. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas yksinoloon hyvin totutettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein, pennut ja iäkkäät koirat useammin. Suunnittele arki koiran todellisten reaktioiden perusteella äläkä oleta, että hiljainen koira on aina tyytyväinen.

Ennen koiran hankintaa sinun pitäisi voida vastata myöntävästi seuraaviin kysymyksiin:

- Voinko tarjota turvallista päivittäistä liikuntaa ja säännöllisiä mahdollisuuksia juosta kokonaan aidatulla alueella?
- Hyväksynkö sen, että koiran on usein pysyttävä taluttimessa paikoissa, joissa voi olla luonnonvaraisia eläimiä tai pieneläimiä?
- Onko minulla riittävästi tilaa, sopiva auto tai muu kuljetusjärjestely sekä varaa hyvin suuren koiran kuluihin?
- Pystynkö hoitamaan pitkää turkkia ja elämään runsaan karvanlähdön kanssa?
- Pystyykö kasvattaja kertomaan usean sukupolven luonteesta, terveydestä ja eliniästä sen sijaan, että näyttäisi vain yksittäisiä tutkimustuloksia?

Ihmiselle, joka arvostaa itsenäisen koiran kumppanuutta ja pystyy käytännössä huomioimaan saalistusvietin, suuren koon ja liikunnantarpeen, venäjänvinttikoira voi olla rauhallinen ja läheinen perheenjäsen, jonka henkeäsalpaava nopeus pääsee oikeuksiinsa sopivassa ympäristössä.

Venäjänvinttikoira

The Borzoi Club

Svenska Vinthundklubben (Swedish Sighthound Club)

Verein für Deutsche Windhunde (German Sighthound Association)

Venäjänvinttikoira on kookas ja elegantti venäläinen vinttikoira, jolla on hulmuava, laineikas turkki ja pitkä, kapea pää. Sisätiloissa se on rauhallinen, herkkä ja kissamainen, mutta ulkona se pystyy äkillisiin, vauhdikkaisiin pyrähdyksiin. Sillä on voimakas takaa-ajovietti, ja se tarvitsee lempeää koulutusta, sosiaalistamista ja turvallisesti aidattuja alueita vapaaseen liikuntaan.

Barowiak's

Islanninlammaskoira

The Icelandic Sheepdog International Cooperation

The Icelandic Sheepdog Association of America

Islanninlammaskoira on Islannin ainoa alkuperäinen pystykorvatyyppinen paimenkoira. Se on keskikokoista pienempi, vankka ja ketterä koira, jolla on kippurahäntä ja paksu, kaksikerroksinen turkki, jota esiintyy useissa väreissä. Iloinen, seurallinen ja haukkuherkkä islanninlammaskoira voi parhaiten, kun se saa päivittäin liikuntaa, olla tiiviisti mukana perheen arjessa sekä lempeää koulutusta ja säännöllistä turkinhoitoa.

Bretagnenajokoira

Société Centrale Canine (France)

The British Kennel Club

Association Of L'Epagneul Breton (UK)

Verband für das Deutsche Hundewesen (Germany)

Bretagnenajokoira on keskikokoinen ranskalainen ajokoira, jolla on karkea, kullanvärisestä punertavan kellanruskeaan vaihteleva turkki, tummat ja ilmeikkäät silmät sekä vankka, urheilullinen rakenne. Villisian metsästykseen jalostettu rotu on energinen, utelias ja sosiaalinen sekä kotioloissa lempeä. Se tarvitsee runsaasti ulkoliikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja säännöllistä mutta helppoa turkinhoitoa.

Isländsk Fårhund: Jag försöker rikta in mig på att bejaka ursprungs syfte dvs vallning, men även främja dess egenskaper som gårds-,vakt- o familjehund. 
Griffon Fauve de Bretagne är en drivande jakthund med skall på klövvilt o fantastisk familjehund. Hundarna i kenneln anv. till praktisk jakt.

Kennel Sangilak

## Rotu lyhyesti

Englanninvinttikoira on brittiläinen vinttikoira, joka kuuluu FCI:n ryhmään 10. Se on kehitetty ajamaan jänistä näköaistinsa avulla, ja sen rakenne on luotu nopeutta varten. Ruotsissa rodun kaksi päätyyppiä ovat näyttely- eli standardilinjaiset ja juoksulinjaiset koirat. Kaikki kuuluvat samaan rotuun, eikä juoksulinjainen koira välttämättä ole koskaan kilpaillut.

- Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 71–76 senttimetriä ja nartuilla 68–71 senttimetriä.
- Rotumääritelmässä ei määritellä painoa. Ruotsin Kennelliiton suuntaa antavan arvion mukaan näyttelytyypin urokset painavat 30–50 kilogrammaa ja nartut 28–42 kilogrammaa. Juoksutyypin koirat ovat usein 10–15 kilogrammaa kevyempiä. Linja, sukupuoli, säkäkorkeus ja kuntoluokka vaikuttavat siis kokoon huomattavasti.
- Karva on hienoa, lyhyttä ja ihonmyötäistä. Turkki vaatii vain vähän hoitoa, mutta suojaa heikosti kylmältä, märältä säältä ja hankaumilta.
- Englanninvinttikoira reagoi liikkeeseen nopeasti. Mahdollisuus liikkua tilavalla, turvallisesti aidatulla alueella on tärkeämpää kuin oletus siitä, että hyvä luoksetulo tekisi vapaana pitämisestä turvallista kaikkialla.
- Rotumääritelmä kuvaa englanninvinttikoiraa älykkääksi, lempeäksi, kiintyväksi ja tasapainoiseksi. Yksittäisen koiran rauhallisuuteen, sosiaalisuuteen ja jahtaamishaluun vaikuttavat myös sen linja, kasvatus, kokemukset ja terveys.

Englanninvinttikoira sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin mutta pystyy myös hallitsemaan rodun nopeutta ja metsästysviettiä. Tulevan omistajan on siksi pohdittava sekä arkea sisällä että mahdollisuuksia turvalliseen liikuntaan ulkona.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninvinttikoira on korkea, vahva ja tasapainoisesti rakentunut koira, ei pelkästään hyvin hoikka. Pitkää päätä ja lihaksikasta kaulaa seuraavat viistot lavat, syvä rintakehä, hieman kaartuva lanne ja voimakas takaosa. Kuroutunut vatsalinja ja pitkät raajat luovat tutun vinttikoiran siluetin. Rakenteessa yhdistyvät nopeus ja kestävyys ilman raskastekoisuuden vaikutelmaa.

Näyttely- ja juoksulinjaiset koirat voivat erota ulkonäöltään selvästi. Näyttelytyyppi on yleensä suurempi ja painavampi, kun taas juoksutyyppi on usein kevyempi. Kyse on yhden rodun kahdesta tyypistä, ei kahdesta virallisesti erillisestä rodusta. Jos koiran koolla on merkitystä kodin, auton tai arjen kannalta, pyydä kasvattajaa näyttämään sen täysikasvuisia lähisukulaisia.

Karvan tulee olla hienoa ja ihonmyötäistä. Sallitut värit ovat musta, valkoinen, punainen, sininen, kellanruskea, punakeltainen ja juovikas eli brindle, joko yksivärisinä tai valkoiseen yhdistyneinä. Tavallisesti turkki tarvitsee harjausta vain irtokarvan poistamiseksi ja pesua silloin, kun koira on todella likainen. Lyhyen turkin ansiosta myös naarmut, hankaumat ja kuntoluokan muutokset on helppo havaita.

Valitse sääsuoja koiran ja tilanteen mukaan, älä tietyn lämpötilarajan perusteella. Hoikka koira saattaa tarvita takin seistessään paikallaan kylmässä tai kastuessaan, kun taas liikkuvalle koiralle sama vaate voi olla liian lämmin. Tarkista, etteivät panta, valjaat tai takki hankaa kapeaa kaulaa, lapojen seutua tai kainaloita. Pehmeä makuupaikka vedottomassa kohdassa on myös käytännöllinen lyhytkarvaiselle koiralle, jonka luiset kohdat ovat selvästi esillä.

## Luonne ja käyttäytyminen

Englanninvinttikoira voi olla kotona hiljainen ja hellä, mutta ilmaus ”sohvaperuna” on yksinkertaistus, ei jokaisen koiran taattu ominaisuus. Osa rauhoittuu helposti tekemisen lomassa, kun taas toiset tarvitsevat enemmän tukea ääniin, yksinoloon, vieraisiin tai uusiin ympäristöihin totuttelussa. Kysy, miten juuri kyseinen koira käyttäytyy todellisissa arkitilanteissa sen sijaan, että luottaisit rodun maineeseen.

Rotua on jalostettu havaitsemaan liikettä kaukaa ja lähtemään sen perään. Luonnoneläin, kissa tai pieni juokseva koira voi siksi herättää jahtaamisvietin hyvin nopeasti. Tämä ei tarkoita, ettei yksikään englanninvinttikoira sopisi muiden eläinten seuraan. Yhteensopivuus on kuitenkin arvioitava yksilöllisesti, eikä rauhallinen ensikohtaaminen kerro varmasti, miten koira reagoi toisen eläimen lähtiessä juoksemaan.

Lasten kanssa koiran oma varmuus ja kodin toimintatavat merkitsevät enemmän kuin yleinen rotukuvaus. Aikuisen tulee ohjata kohtaamisia, turvata koiran nukkumapaikka ja estää lapsia kiipeämästä koiran päälle, pitelemästä sitä väkisin tai yllättämästä sitä levossa. Noudata samaa huolellisuutta pienten koirien ja kissojen kanssa: aloita tutustuminen etäältä hihnan, portin tai muun turvallisen esteen avulla, tarjoa jokaiselle eläimelle mahdollisuus vetäytyä äläkä jätä niitä keskenään valvomatta ennen kuin tunnet niiden reaktiot hyvin. Häkeissä tai aitauksissa pidettävät pienlemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta.

Ystävällinen ja selkeä käsittely sopii rodulle kovia ojennuksia paremmin. Pysähtyvä tai vetäytyvä englanninvinttikoira ei välttämättä ole itsepäinen, vaan se voi olla epävarma, kuormittunut tai kivulias. Palkitse toivottua käytöstä ja helpota tehtävää niin, että koira uskaltaa yrittää uudelleen.

## Koulutus ja liikunta

Englanninvinttikoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää kehoaan, mutta kaikille koirille sopivaa luotettavaa minuuttimäärää ei ole. Lenkit, nuuskiminen ja arkitaitojen harjoittelu muodostavat perustan. Niiden lisäksi koira voi päästä laukkaamaan suurelle, turvallisesti aidatulle alueelle, kun sen ikä, terveys, alusta ja kunto sen sallivat. Nuoren, huonokuntoisen, iäkkään tai vasta uuteen kotiin muuttaneen koiran kuntoa on rakennettava vähitellen.

Metsästysvietti on turvallisuuden kannalta keskeisin huomioitava asia. Pidä koira hihnassa liikenteen lähellä ja kaikkialla, missä voi tulla vastaan luonnoneläimiä tai pieniä eläimiä. Aidan on oltava ehjä, kyseiselle koiralle riittävän korkea ja vailla rakoja, joista hoikka koira voisi pujahtaa läpi. Tarkista myös maasto ennen koiran irti päästämistä: kovaa juokseminen liukkaalla, epätasaisella tai roskaisella alustalla lisää loukkaantumisriskiä.

Opeta koiralle omaan nimeen reagoiminen, kontaktin ottaminen, pysähtyminen ja luoksetulo, sillä nämä taidot voivat vähentää riskejä ja helpottaa arkea. Luoksetulo ei kuitenkaan poista synnynnäistä taipumusta lähteä saaliin perään. Harjoituskentällä joka kerta palaava koira voi tehdä toisenlaisen valinnan, kun peura syöksähtää piilostaan. Pitkä liina voi joissakin paikoissa antaa enemmän liikkumatilaa, mutta se ei ole turvallinen hallitsemattomassa täysivauhtisessa laukassa ja vaatii huolellista käsittelyä.

Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset toimivat usein hyvin. Harjoittele taitoja, joista on käytännön hyötyä: rauhallista odottamista ovilla, hihnassa mukana kulkemista, tassujen ja suun käsittelyn hyväksymistä, pysähtymistä vihjeestä ja omalle paikalle rauhoittumista. Entiselle kilpakoiralle portaat, liukkaat lattiat, lasiovet, kodin äänet ja tavallinen perhe-elämä voivat olla vieraita. Selvitä, mitä juuri kyseinen koira jo osaa, ja tutustuta se muuhun pienin askelin. Älä oleta, että samat asiat olisivat uusia jokaiselle uuteen kotiin muuttavalle koiralle.

## Terveys

Englanninvinttikoiran terveyttä on tarkasteltava sen linjan ja suvun kautta, sillä ruotsalaisissa tilastoissa näyttely- ja juoksutyypit yhdistetään usein, vaikka niiden riskit voivat erota toisistaan. Pyydä nähtäväksi kirjatut tutkimustulokset, kysy lähisukulaisten terveydestä ja varmista, että tutkimukset ovat koiran linjan kannalta olennaisia.

Ruotsin nykyisessä rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että näyttelylinjaisten jalostuskoirien perinnöllisen neuropatian eli GHN:n status tunnetaan. Eräässä tutkimuksessa sairaus yhdistettiin tutkituilla näyttelylinjaisilla englanninvinttikoirilla peittyvästi periytyvään NDRG1-geenin muutokseen. DNA-tulosta on siksi tulkittava yhdessä periytymistavan ja toisen vanhemman tuloksen kanssa, eikä kantajuus yleisesti tarkoita koiran olevan sairas.

Juoksulinjoille sama jalostusstrategia suosittelee etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n DNA-testiä sekä silmätutkimusta ennen jokaista astutusta. Nämä suositukset ovat linjakohtaisia. Englanninvinttikoiralla ei kuitenkaan ole erityistä pakollista terveysohjelmaa Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä. Sitovan rekisteröintivaatimuksen puuttuminen ei tarkoita, etteivät terveystutkimukset olisi tärkeitä.

Englanninvinttikoiran veriarvot voivat myös poiketa koirien yleisistä viitearvoista. Tutkimuksissa on havaittu muun muassa suurempia punasolumääriä ja korkeampaa hematokriittia, kun taas valkosolujen ja verihiutaleiden määrät ovat usein pienempiä. Myös kreatiniini- ja kilpirauhasarvoja voi olla tarpeen tulkita rotu huomioiden. Kerro eläinlääkärille aina, että koira on englanninvinttikoira, ja pyydä klinikkaa huomioimaan rotukohtaiset viitearvot ennen tuloksen toteamista poikkeavaksi.

Joillakin englanninvinttikoirilla on raportoitu viivästynyttä verenvuotoa 1–4 päivän kuluttua leikkauksesta, vaikka tavanomaiset hyytymistutkimukset eivät ole selvästi ennakoineet ongelmaa. Ennen leikkausta tai hammastoimenpidettä eläinlääkärin tulee tietää koiran rotu, mahdolliset aiemmat poikkeavat verenvuodot ja aiempien toimenpiteiden yksityiskohdat. Lääkityksen ja ennaltaehkäisevän hoidon valinta kuuluu eläinlääkärille. Tutkimusnäyttö ei tue yhtä yksinkertaista vakioratkaisua kaikille englanninvinttikoirille.

Brittiläisessä kliinisessä tutkimuksessa englanninvinttikoira kuului myös rotuihin, joilla osteosarkoomaa eli luusyöpää esiintyi tutkitussa populaatiossa tavallista enemmän. Tämä ei ennusta yksittäisen koiran kohtaloa, mutta jatkuva selittämätön ontuminen, paikallinen kipu tai turvotus on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä sen sijaan, että sen katsottaisiin johtuvan vain iästä tai aiemmasta kilpailu-urasta.

## Historia ja alkuperä

Englanninvinttikoiralla on pitkä historia, mutta siitä kerrotaan usein varmemmin kuin todisteet antavat aihetta. Virallisessa rotumääritelmässä todetaan, että rodun alkuperä Lähi-idässä on kiistanalainen, ja mainitaan egyptiläisissä haudoissa olevat englanninvinttikoiraa muistuttavien koirien kuvat. Yhdennäköisyys osoittaa vinttikoiratyypin olevan ikivanha, mutta se ei todista katkeamatonta sukulinjaa muinaisesta Egyptistä jokaiseen nykyiseen englanninvinttikoiraan.

Nykyisen rotumääritelmän kuvaama yhtenäinen rotu kehitettiin Britteinsaarilla. Englanninvinttikoiria käytettiin jäniksen ajamiseen avoimessa maastossa näköaistin ja nopeuden avulla. Tämä tausta selittää sekä nopean reagoinnin liikkeeseen että laukkaan soveltuvan rakenteen.

Kun mekaanisella vieheellä käytävät ovaaliratakilpailut käynnistyivät vuonna 1926, syntyi erillinen, juoksunopeutta painottava jalostussuunta. Näyttely- ja juoksulinjat kehittyivät tämän jälkeen osittain eri suuntiin, ja Ruotsissa erot näkyvät koossa ja terveyssuosituksissa. Ne ovat silti edelleen samaa rotua. Nykyisin englanninvinttikoiria pidetään seurakoirina, niitä esitetään näyttelyissä ja niiden kanssa harrastetaan järjestettyä vinttikoiratoimintaa. Myös monet entiset kilpakoirat saavat uuden kodin perheen lemmikkeinä.

## Arki englanninvinttikoiran kanssa

Englanninvinttikoira voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, jos se osaa rauhoittua sisällä, pääsee ulos päivittäin ja sille on järjestetty turvalliset liikuntamahdollisuudet. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat portaat, liukkaat lattiat, äänten kantautuminen, ulos pääsemisen helppous sekä se, miten hyvin koira sietää melua ja yksinoloa. Arvioi yksilöä siinä ympäristössä, jossa se todella tulee asumaan.

Opeta yksinoloa vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä, mahdollisimman tavanomaisista poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Uuteen kotiin muuttaneen koiran tulee saada asettua arkeensa ennen vaatimusten lisäämistä. Jatkuva haukkuminen, edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen, kuolaaminen tai se, ettei koira pysty syömään tuttuja herkkuja, voivat kertoa harjoituksen olleen liian vaikea. Lyhennä poissaoloa ja hae asiantuntevaa apua, jos ongelmat jatkuvat.

Järjestä koti pitkärunkoiselle, nopealle koiralle, joka voi reagoida liikkeeseen äkillisesti. Tarjoa pehmeä ja rauhallinen nukkumapaikka, lisää tarvittaessa liukumattomia alustoja ja varmista ovien ja porttien kiinniolo ennen hihnan irrottamista. Tutustuta koira kissoihin ja muihin koiriin vaiheittain. Myös perheen kissan kanssa rauhallisesti elävä koira voi reagoida eri tavalla ulkona juoksevaan kissaan.

Hanki ennen koiran ostamista tai uuden kodin tarjoamista selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Onko koira näyttely- vai juoksulinjainen, ja minkä kokoisia sen lähimmät täysikasvuiset sukulaiset ovat?
- Mitkä terveystutkimukset vanhemmille on tehty: tunnetaanko näyttelylinjaisten GHN-status, tai onko juoksulinjaisille tehty PRA-testi ja silmätutkimukset?
- Mitä vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä tiedetään?
- Miten koira suhtautuu lapsiin, pieniin koiriin, kissoihin, luonnoneläimiin, liikenteeseen, vieraisiin ihmisiin ja yksinoloon?
- Millaisiin ympäristöihin ja arkikokemuksiin koira on todella tutustunut?

Hyvät vastaukset kuvaavat havaintoja, tuloksia ja poikkeuksia sen sijaan, että niissä luvattaisiin kaikkien englanninvinttikoirien olevan samanlaisia. Kun metsästysvietti, linja, terveys ja kotiympäristö sopivat yhteen, englanninvinttikoira voi olla läheinen ja helppo arjen kumppani, kunhan sen turvallisuustarpeita ei aliarvioida.

Englanninvinttikoira

The Greyhound Club of Great Britain

Den Danske Greyhound Klub

Korkeat ja hoikat englanninvinttikoirat ovat näön avulla saalistavia vinttikoiria, jotka on luotu nopeisiin spurtteihin mutta ovat sisätiloissa rauhallisia. Niiden lyhyt, helppohoitoinen turkki voi olla monenvärinen, ja ne tarvitsevat pehmeän makuupaikan sekä suojaa säältä. Lempeinä, herkkinä ja hellinä koirina ne sopivat omistajille, jotka tarjoavat säännöllisen päivärytmin, lempeää koulutusta ja kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa.

Sjudraget

## Perustiedot

Australianpaimenkoira on Yhdysvalloissa kehitetty paimen- ja työkoira, joka sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja työskennellä sen kanssa päivittäin. Se on nopea, herkästi reagoiva ja monipuolinen, mutta sen työskentelyhalu sekä vahtimis- ja paimennusvietit tarkoittavat, että se sopii harvoin ensisijaisesti vaivatonta seurakoiraa etsivälle.

- Rotu kuuluu FCI:n ryhmään 1, ja se on kehitetty lampaiden ja nautojen paimentamiseen maatiloilla ja karjatiloilla.
- Toivottu säkäkorkeus on uroksilla 51–58 cm ja nartuilla 46–53 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta ihannepainoa.
- Karvapeite on keskipitkä ja säänkestävä, ja siinä on pohjavilla. Perusvärit ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen, valkoisin merkein ja tan-merkein tai ilman niitä.
- Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Hännän typistäminen on kielletty Ruotsissa.
- Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja mahdollisuuksia rauhoittua.
- Ruotsissa jalostukseen käytettävien koirien keskeisiä tarkistettavia tietoja ovat virallinen lonkkakuvaustulos (HD) ja MH-luonnekuvauksessa saatu tunnettu luonnekuvausstatus. MH:ssa kirjataan koiran reaktioita; kyse ei ole hyväksytty–hylätty-kokeesta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, tasapainoisesti rakentunut ja ketterä koira, jonka tulee olla hieman korkeuttaan pidempi. Sen tulee olla lihaksikas ja vankka olematta raskas tai kömpelö, sillä rakenteen on mahdollistettava nopeat suunnanmuutokset ja pitkäkestoinen työskentely. Rotumääritelmässä annetaan toivottu säkäkorkeus mutta ei ihannepainoa. Arvioi aikuista koiraa sen mittasuhteiden, kuntoluokan, liikkeiden ja toimintakyvyn perusteella sen sijaan, että luottaisit painohaarukkaan, jonka väitetään olevan peräisin rotumääritelmästä.

Karvapeite on suora tai laineikas, keskipitkä ja säänkestävä. Pohjavillan määrä vaihtelee muun muassa ilmaston ja vuodenajan mukaan. Rodunomainen turkki tarvitsee säännöllistä kampaamista ja tavallista tarkempaa seurantaa karvanlähdön aikana, mutta kaikille koirille ei sovi sama viikoittainen hoitoaikataulu. Tunnustele turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joihin hankaus voi helposti aiheuttaa takkuja, kuten korvien taakse ja hapsukarvoihin. Tarkista samalla iho, tassut ja kynnet, kun koira on työskennellyt metsässä tai vaikeakulkuisessa maastossa.

Neljä perusväriä ovat sinimarmoroitu eli blue merle, musta, punamarmoroitu eli red merle ja punainen. Kaikkiin voi liittyä valkoisia merkkejä ja tan-merkkejä, mutta niitä ei välttämättä ole. Silmät voivat olla ruskeat, siniset tai meripihkanväriset, ja niissä voi esiintyä myös näiden yhdistelmiä, pilkkuja ja marmorointia. Eriväriset silmät ovat siis sallitut, eivätkä ne itsessään kerro mitään koiran luonteesta.

Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai lyhyt. Luonnostaan lyhyestä hännästä käytetään usein nimitystä NBT, natural bobtail, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään. Ruotsin kennelliitto merkitsee rodun rekisteritietoihin häntämerkinnän, joka kertoo, onko koiralla täyspitkä häntä, töpöhäntä, tavallista lyhyempi häntä, puuttuuko häntä kokonaan vai onko se typistetty. Pennunostajalle rekisterimerkintä on luotettavampi tieto kuin valokuvasta tehty arvaus.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoiran tulee olla älykäs työkoira, jolla on voimakas paimennus- ja vahtimisvietti sekä tasainen ja hyväntahtoinen luonne. Se voi suhtautua vieraisiin aluksi pidättyvästi, mutta rodunomainen neutraali suhtautuminen ei tarkoita pelkoa tai aggressiivisuutta. Ruotsin australianpaimenkoirayhdistys korostaakin, että neutraali on selkeämpi ilmaus kuin pidättyväinen.

Yksilöiden ja sukujen välillä on huomattavaa vaihtelua. Osa koirista reagoi ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin voimakkaasti, kun taas toiset ovat arjessa tasaisempia. Myös paimennus- ja vahtimistaipumusten voimakkuus, ääniin reagointi ja sosiaalinen kiinnostus vaihtelevat. Käyttölinjainen- tai näyttelylinjainen-nimitys ei riitä ennustamaan pennun luonnetta. Tutustu sen sijaan vanhempiin, aikuisiin lähisukulaisiin, kasvattajan tavoitteisiin, työskentelynäyttöihin ja dokumentoituihin luonnearviointeihin.

Paimenkoirana rotu ohjaa karjaa kehollaan ja liikkeillään. Tämä voi näkyä voimakkaana kiinnostuksena liikkuviin kohteisiin. Arjessa koira saattaa haluta seurata, pysäyttää tai ohjailla juoksevia lapsia, polkupyöriä, lenkkeilijöitä tai muita eläimiä. Kyse on mahdollisesta rotuominaisuudesta, ei kaikkien australianpaimenkoirien käytöksestä eikä perusteesta antaa käytöksen jatkua. Etäisyys, hihna tai este, opetettu vaihtoehtoinen toimintatapa ja palkitseminen kontaktin ottamisesta ohjaajaan tekevät tilanteesta turvallisemman harjoittelun aikana.

MH on erityisen hyödyllinen jalostuskoirien ja niiden sukulaisten vertailussa. Kuvauksessa kirjataan muun muassa koiran reaktioita kontaktiin, käsittelyyn, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja laukauksiin. Se ei yksin ennusta pennun kehitystä eikä mittaa työskentelykykyä kokonaisuudessaan. Lue koko kuvauspöytäkirja ja kysy, miten koira käyttäytyy ja palautuu tavallisissa ympäristöissä.

## Koulutus ja liikunta

Australianpaimenkoira tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä sisältäviä tehtäviä. Kiinteä tuntimäärä ei kuitenkaan kuvaa yksittäisen koiran tarpeita. Rauhallinen metsälenkki, jäljestäminen tai etsintä, arkitottelevaisuus, paimennus, palveluskoirakokeet, agility ja muu hyvin suunniteltu harjoittelu kuormittavat koiraa eri tavoin. Sovita määrä ja teho koiran ikään, terveyteen, aiempaan kuntoon ja palautumiseen.

Sujuva arki vaatii muutakin kuin koiran väsyttämistä fyysisesti. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- kontakti ja ohjattavuus myös silloin, kun lähellä liikkuu jotakin,
- luoksetulo, jota harjoitellaan ensin helpossa ympäristössä ja varmistetaan tarvittaessa pitkällä liinalla,
- hihnassa kulkeminen vetämättä, käsiteltävänä oleminen ja odottaminen,
- selkeä siirtyminen tekemisestä rauhoittumiseen,
- kyky luopua lasten, ajoneuvojen ja eläinten seuraamisesta tai ohjailusta.

Koulutuksen tulee perustua palkitsemiseen, edetä vaiheittain ja sopia yksilölle. Rotu oppii usein nopeasti, joten myös vahingossa palkitut toimintatavat voivat vakiintua nopeasti. Tee toivotun käytöksen valitsemisesta helppoa, lisää vaikeutta vähitellen äläkä käytä pelottelua, uhkailua tai fyysistä rankaisemista.

Pennut ja nuoret koirat tarvitsevat liikettä, kokemuksia erilaisista ympäristöistä, lepoa ja lyhyitä oppimishetkiä, eivät aikuisen koiran työmäärää tai kiinteään minuuttimäärään perustuvaa liikuntaohjelmaa. Tavoitteena on koira, joka pystyy työskentelemään innokkaasti, pysyy ohjattavana ja osaa sen jälkeen rauhoittua. Jos tekemistä lisätään mutta koiran on yhä vaikeampi nukkua, rentoutua tai selvitä arjen ärsykkeistä, suunnitelmaa on arvioitava uudelleen sen sijaan, että vauhtia vain lisätään.

## Terveys

Ruotsissa pentua ostavan on tärkeää erottaa toisistaan sitovat rekisteröintisäännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset DNA-testit. Ruotsin kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan koiralla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Sääntöjen piiriin kuuluvilta, Ruotsissa asuvilta jalostuskoirilta vaaditaan lisäksi tunnettu luonnekuvausstatus kokonaan suoritetusta MH-luonnekuvauksesta. Tunnettu tulos ei automaattisesti tarkoita hyvää lonkkatulosta tai toivottua luonneprofiilia, joten tarkista aina varsinainen tulos.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassaan SASK suosittelee jalostuskoirille yleensä A- tai B-lonkkia ja silmätutkimusta. Yhdistys korostaa myös lähisukulaisten lonkkatulosten tarkistamisen merkitystä, sillä rodulla ei ole lonkkaindeksiä. Kyynärniveldysplasian (ED) seulonta on vapaaehtoista eikä kuulu rodun erityisiin rekisteröintivaatimuksiin. Älä tyydy ilmaisuun ”terveystutkittu”, vaan pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä on tutkittu, miltä koiralta, milloin ja millaisin tuloksin.

DNA-testejä on saatavilla muun muassa CEA:lle, HSF4:lle ja MDR1:lle, mutta SASK ei määrää yhtä yleispätevää testipakettia jokaiseen yhdistelmään. Kukin testi koskee tiettyä geeniä tai riskimuunnosta. Esimerkiksi normaali HSF4-tulos ei sulje pois kaikkia kaihin muotoja eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Tarpeelliset testit valitaan suvussa dokumentoitujen riskien ja suunnitellun yhdistelmän perusteella.

MDR1, jota kutsutaan myös nimellä ABCB1, voi vaikuttaa tiettyjen lääkkeiden jakautumiseen elimistössä ja kulkeutumiseen aivoihin. Yksittäisen koiran statusta ei voi päätellä ulkonäöstä. Jos koira on testattu, tulos tulee kirjata sen eläinlääkärin potilastietoihin. Lääkkeen valinta ja annostus kuuluvat aina eläinlääkärille.

Kahta merleväristä koiraa ei tule yhdistää. Yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merlemuunnoksesta ja tavallista suurempi kuurouden sekä näkö- tai silmäpoikkeavuuksien riski. Luonnostaan lyhyen NBT-hännän geneettinen tausta on erilainen. SASK suosittelee varovaisuutta myös yhdistelmissä, joissa molemmat vanhemmat kantavat NBT-muunnosta, mutta näitä kahta asiaa ei pidä sekoittaa toisiinsa.

## Historia ja alkuperä

Nimestään huolimatta nykyisen kaltainen australianpaimenkoira on kehitetty Yhdysvalloissa. FCI:n rotumääritelmä yhdistää nimen baskipaimeniin, jotka saapuivat Yhdysvaltoihin Australiasta 1800-luvulla. Vanhempien paimenkoirien tarkka osuus rodun taustassa on epävarmempi, joten yksityiskohtaisiin kuvauksiin rodun täsmällisestä synty-yhdistelmästä on suhtauduttava teorioina.

Amerikkalaiset lammas- ja karjatilalliset jatkoivat koirien valintaa monipuolisuuden, itsenäisen työskentelyn, älykkyyden ja paimennuskyvyn perusteella. Toisen maailmansodan jälkeen rodun tunnettuus kasvoi, kun lännenratsastus, rodeot, hevosnäytökset, elokuvat ja televisio tavoittivat entistä laajemman yleisön. Nykyrodun tausta amerikkalaisilla karjatiloilla selittää sekä nimen ristiriidan että sen, miksi käyttöominaisuudet ovat yhä keskeinen osa rodun kuvausta.

## Arki rodun kanssa

Australianpaimenkoira sopii parhaiten arkeen, johon kuuluu suunnitelmallista tekemistä, oppimista ja palautumista myös tavallisina työviikkoina. Suuri piha ei korvaa yhteisiä tehtäviä, eikä kilpailutavoitteita tarvita, kunhan koiran elämä on mielekästä ja monipuolista. Jos toiveena on koira lähinnä lyhyille kävelyille, kannattaa valita vähemmän vaativa koiratyyppi.

Lasten ja koiran yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja perheessä on mietittävä etukäteen, miten vauhdikkaat leikit järjestetään. Keskeytä tilanne ja lisää etäisyyttä jo ennen kuin koira alkaa tuijottaa liikettä herkeämättä tai ohjailla sitä. Lapsille ei pidä antaa vastuuta tilanteista, joissa nopea ja voimakas koira voi reagoida ympäristöönsä.

Yhteiselo koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta, ei rodun nimestä. Selvitä vanhempien ja kyseisen koiran aiemmat kokemukset. Aloita rauhallisesti käyttäen erillisiä turvallisia tiloja, estettä ja hihnaa, huolehdi kissan esteettömästä pakoreitistä ja etene vasta, kun molemmat eläimet pystyvät olemaan rentoina. Pienet lemmikkieläimet voivat vaatia pysyvää erottamista fyysisin estein.

Rotu voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi ulkoilua, mielekkäitä tehtäviä ja lepoa ja omistaja pystyy hallitsemaan sen reaktioita ääniin. Huonosti äänieristetyssä rakennuksessa on ehkäistävä sitä, että yhteisten tilojen äänet saavat koiran vahtimaan ja haukkumaan. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen ja arvioida koiran oman käytöksen perusteella. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein on ulkoilua koskeva ohje, ei mittari sille, kuinka pitkään yksittäinen koira viihtyy yksin.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinumerot, lonkkatulokset, täydelliset MH-kuvauspöytäkirjat, silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset sekä olennaiset DNA-testitulokset. Tarkista myös häntämerkintä ja työskentelysaavutukset. Kysy lisäksi, miten aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat ihmisiin, ääniin ja liikkeeseen sekä miten ne lepäävät ja palautuvat. Nämä tiedot kertovat todennäköisestä arjesta koiran kanssa enemmän kuin väri, silmät tai se, kutsuuko kasvattaja koiria käyttö- vai näyttelylinjaisiksi.

Australianpaimenkoira

Australianpaimenkoira on keskikokoinen, urheilullinen paimenkoira, joka on erittäin älykäs ja energinen. Se on uskollinen ja ihmisläheinen, kiintyy syvästi omiin ihmisiinsä ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa, koulutusta ja aivotyötä. Näyttävä, säänkestävä turkki ja vaihtelevat silmien värit lisäävät sen viehätysvoimaa.

Mazima's Kennel

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Mascars

Nammours

## Perustiedot

Irlanninsetteri on Irlannista kotoisin oleva keskikokoinen, energinen seisova lintukoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Rodun ihanteessa korostuu myös rakastava luonne. Get a Pet -palvelussa rodun nimi on **irlanninsetteri**. Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmässä siitä käytetään nimeä **punainen irlanninsetteri**. Kyseessä on yksivärinen punainen rotu, ei punavalkoinen irlanninsetteri, joka on oma rotunsa.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 7, seisovat lintukoirat
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Riistalintujen etsiminen ja osoittaminen seisonnalla, linnun ajaminen lentoon käskystä sekä noutaminen laukauksen jälkeen
- **Säkäkorkeus:** Urokset 58–67 cm ja nartut 55–62 cm
- **Paino:** Ei määritelty rotumääritelmässä
- **Aktiivisuustaso:** Korkea; rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tehtäviä, joissa se saa käyttää nenäänsä ja tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa
- **Sopii parhaiten:** Aktiiviseen kotiin, jossa halutaan harjoitella säännöllisesti ja pystytään huolehtimaan metsästysvietin hallinnasta, luoksetulosta ja runsaasta liikunnantarpeesta

Irlanninsetteri ei ole ensisijaisesti seurakoira, jonka tarpeet täyttyvät ennalta määrätyllä ulkoilurutiinilla. Rotu on kehitetty työskentelemään laajoilla alueilla, ja tämä tausta näkyy sen nopeudessa, kestävyydessä, itsenäisyydessä ja kiinnostuksessa lintujen hajuihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsetterin tulee olla urheilullinen ja tasapainoinen sekä rakenteeltaan nopeaan, pitkäkestoiseen liikkumiseen sopiva – ei raskas tai liian runsasturkkinen. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 58–67 cm ja narttujen 55–62 cm. Painoa ei ole määritelty, joten sopiva kuntoluokka on arvioitava koirakohtaisesti.

Väri on täyteläinen kastanjanpunainen ilman mustaa. Rotumääritelmä voi sallia pienet valkoiset merkit, mutta irlanninsetteriä ei pidä sekoittaa erilliseksi roduksi tunnustettuun punavalkoiseen irlanninsetteriin.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienolaatuista. Muualla rungossa se on kohtalaisen pitkää, mahdollisimman sileää, suoraa ja laineetonta. Muun muassa korvissa ja raajoissa on pidempää, silkkistä hapsutusta. Turkin tulee korostaa koiran toiminnallista rakennetta, ei peittää rungon ääriviivoja tai haitata liikkumista.

Turkinhoidon tulee perustua koiran todellisiin tarpeisiin, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Tarkista hapsut, korvien ja kaulan karva sekä tassujen ympäristö vaikeakulkuisessa maastossa ulkoilun jälkeen. Selvitä alkavat takut hellävaraisesti ennen kuin ne tiivistyvät ja poista siemenet, risut ja lika. Rodun turkkia ei perinteisesti leikata lyhyeksi, mutta korvien, kaulan ja tassujen ympäriltä voi siistiä varovasti sojottavia tai herkästi takkuuntuvia karvoja. Voimakas muotoilu ei kuulu rodun tarkoituksenmukaiseen ulkonäköön.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsetterin ihanneluonne on kiihkeä, älykäs, energinen, rakastava ja uskollinen, mutta ystävällisyys ei automaattisesti tee rodusta helppoa. Voimakas metsästysvietti ja kyky työskennellä kaukana ohjaajasta tarkoittavat, että nuori tai kouluttamaton koira voi olla nopea, herkästi häiriintyvä ja vaikeasti tavoitettavissa, kun ympäristö kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja.

Kun rodun tarpeet täyttyvät, se voi olla sisällä rauhallinen ja miellyttävä ja ulkona hyvin kiihkeä. Tämä kuvaa hyvin rodun kahta puolta, mutta ei takaa samaa jokaiselle yksilölle. Perimä, kasvatus, palautuminen, koulutus ja arkiympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten koira käyttäytyy kotona.

Irlanninsetteri voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta ei ihmiselle, joka etsii tavallisiin hihnalenkkeihin ja vähäiseen viikonloppuaktiviteettiin tyytyvää koiraa. Omistajan on nautittava harjoittelusta silloinkin, kun edistyminen on hidasta, ja pystyttävä estämään metsästysvietin muuttuminen turvallisuusriskiksi.

Nimitykset kuten ”metsästyslinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät yksin riitä ennustamaan arkikäyttäytymistä. Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, miten ne työskentelevät ulkona, kuinka helposti ne rauhoittuvat ja millaisia metsästys- tai muita käyttötuloksia niillä todella on. Vaihtelua voi esiintyä sekä pentueiden välillä että saman pentueen sisällä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsetteri tarvitsee paljon päivittäistä tekemistä, mutta kaikille aikuisille koirille ei sovi sama tuntimäärä. Kuormitukseen vaikuttavat ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja tekemisen sisältö. Rauhallinen kävely ja hakuharjoitus avoimessa maastossa voivat kestää yhtä kauan mutta kuormittaa koiraa hyvin eri tavoin.

Rodun alkuperäinen työskentelytapa selittää, mikä sitä usein motivoi: koira etsii riistalintuja nopeasti ja järjestelmällisesti, osoittaa löytämänsä riistan seisonnalla, ajaa sen lentoon ohjaajan käskystä ja noutaa laukauksen jälkeen. Seurakoiran ei tarvitse osallistua käytännön metsästykseen, mutta arjessa tulisi tarjota mahdollisuuksia toteuttaa samoja perusominaisuuksia esimerkiksi vaihtelevassa maastossa liikkumalla, hajutyöskentelyllä, hakuharjoituksilla, noutamisella ja ohjaajakontaktia vaativilla tehtävillä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain rauhallisessa ympäristössä ja lisää häiriöitä vähitellen. Rodun metsästysvietin vuoksi turvallisesti aidattu alue tai pitkä liina on turvallisempi välivaihe kuin vapaana pitämisen kokeileminen onnen varassa. Pitkä liina tulee kiinnittää valjaisiin, ja sitä on käytettävä kaukana liikenteestä. Koiran voi päästää vapaaksi vasta, kun se pystyy irrottautumaan kiinnostavasta kohteesta ja palaamaan luokse myös silloin, kun hajut, linnut tai liike kilpailevat sen huomiosta.

Pennulle lyhyet kävelyt, leikki, ympäristöön tutustuminen ja helpot yhteistyöharjoitukset ovat parempi perusta kuin aikuisen koiran kuormitus. Lisää rasitusta vähitellen ja huolehdi riittävästä unesta ja palautumisesta. Usein toistetulle ”viiden minuutin säännölle” – viisi minuuttia liikuntaa jokaista ikäkuukautta kohden – ei ole tieteellistä tukea yleispätevänä mallina. Se ei saa korvata pennun koon, kehityksen ja liikuntaan reagoinnin arviointia.

## Terveys

Irlanninsetterin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan rodussa mahdollisesti esiintyvät sairaudet, Ruotsin viralliset jalostusvaatimukset sekä keskitetysti tallennettavat ja julkaistavat tutkimustulokset. Pitkä diagnoosiluettelo kertoo pennunostajalle vähemmän kuin vanhempien dokumentoidut tulokset ja avoin selvitys lähisukulaisten terveydestä.

- **Lonkkadysplasia (HD):** Vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Rodulla on myös HD-indeksi. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että vanhempien indeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Rotukohtaisen säännön mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
- **CLAD:** Koiran leukosyyttiadheesion puutos on vakava valkosolujen toimintahäiriö, joka periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Aiempi vaatimus DNA-testistä tai perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta pentueen rekisteröimiseksi poistettiin vuonna 2014, mutta tuloksia voidaan edelleen tallentaa keskitetysti. Rotujärjestö suosittelee yhä sellaisten ulkomaisten ja maahantuotujen jalostuskoirien testaamista, joiden status ei ole tiedossa.
- **rcd4-PRA:** Tämä on tietty resessiivisesti periytyvä verkkokalvon etenevän surkastuman eli PRA:n muoto. Vuonna 2025 tehdyn päätöksen jälkeen Ruotsin Kennelliitto tallentaa ja julkaisee irlanninsetterien DNA-tuloksia Hunddata- ja Avelsdata-palveluissa. Testi kertoo koiran statuksen juuri rcd4-mutaation osalta; se ei sulje pois muita PRA:n muotoja.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien rekisteröidyt lonkkatulokset ja selittämään yhdistelmän HD-indeksi. Pyydä myös dokumentoidut CLAD- ja rcd4-tulokset sekä selvitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Tarkista tiedot Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta sen sijaan, että luottaisit suullisiin vakuutuksiin. Kysy lisäksi vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten toistuvista sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja eliniästä. Näin saat olennaisemman kuvan kuin olettamalla, että jokaiselle yksilölle kehittyy kaikki, mitä rodussa on joskus raportoitu.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa työskenteleväksi metsästyskoiraksi, ja nykyrodun historia liittyy tiiviisti lintujen metsästykseen. Rotumääritelmän mukaan se polveutuu punavalkoisesta irlanninsetteristä ja tuntemattomasta yksivärisestä punaisesta koirasta. Tunnistettava rotutyyppi oli olemassa Irlannissa jo 1700-luvulla.

Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882, ja se julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886. Tämä auttoi määrittelemään yksivärisen punaisen rodun identiteetin ja ominaisuudet. Ensimmäiset tuontikoirat saapuivat Ruotsiin 1890-luvulla, ja Ruotsin irlanninsetterikerho perustettiin vuonna 1910.

Rotumääritelmän ytimessä on toimintakykyinen koira, jossa yhdistyvät nopeus, voima, kestävyys ja ystävällinen ilme. Historia ei siis ole pelkkää taustatietoa: se selittää, miksi metsästysvietti, liikunnantarve ja yhteistyö ohjaajan kanssa ovat yhä keskeinen osa rodun kanssa elämistä.

## Arki rodun kanssa

Irlanninsetteri sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota päivittäin liikuntaa, koulutusta ja palautumista riippumatta siitä, asutaanko omakotitalossa vai kerrostaloasunnossa. Piha ei korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton. Kerrostalossa korostuvat erityisesti sopivien ulkoilualueiden helppo saavutettavuus, toimivat arkirutiinit, melutaso ja koiran kyky rauhoittua.

Rodusta voi tulla lämmin ja läheinen perheenjäsen, mutta ”lapsiystävällinen” ei tarkoita riskitöntä. Suuri, nopea ja leikkisä koira voi kaataa pienen lapsen tahattomasti. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Vastuu ulkoilusta, liikunnasta ja koulutuksesta kuuluu aikuisille.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Varhainen totuttaminen ei ole tae onnistumisesta, varsinkaan koiralla, joka on jalostettu reagoimaan lintujen hajuihin ja liikkeeseen. Kissaan tutustuttaessa eläimillä tulee aluksi olla erilliset turvalliset alueet ja kissalla selkeät pakoreitit. Ensimmäisten kohtaamisten on oltava rauhallisia, ja niissä tulee käyttää porttia tai hihnaa. Älä jätä eläimiä keskenään valvomatta ennen kuin niiden keskinäinen suhde tunnetaan hyvin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuiset koirat eroavat suuresti siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinoloon. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rentoutumaan. Koti, jossa koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin koko työpäivän ilman apua, sopii rodulle huonosti.

Ennen koiran hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Onko arjessa tilaa mielekkäälle tekemiselle myös pimeinä ja sateisina työpäivinä? Pystytkö harjoittelemaan luoksetuloa ja hallitsemaan koiraa turvallisesti ennen kuin se on luotettava vapaana? Voiko kasvattaja näyttää terveystiedot ja kuvailla vanhempia yksilöinä pelkän linjanimityksen sijaan? Jos yksikin vastaus on ei, on järkevää valita vähemmän vaativa rotu tai odottaa.

Irlanninsetteri

The Irish Setter Club of Germany

The Irish Setter Breeders Club (UK)

Irlanninsetteri on elegantti irlantilainen lintukoira, jonka mahonginpunainen, hapsuinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Tämä keskikookas tai suuri, atleettinen ja erittäin energinen koira voi parhaiten saadessaan päivittäin reipasta liikuntaa ja aivotyötä. Se on hellä, ihmisläheinen ja leikkisä perhekoira, joka tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

REDMOTION
Vi är en liten kennel med stort hjärta! våra hundar lever tillsammans med oss i familjen.

Jag heter Maria och är aktiv i föreningen Irländsk setter Sverige, jag är sammankallande i uppfödarkommiten och även lokalansvarig för Uppland Västmanland.
Jag har gått SKKs uppfödarutbildning och brinner för rasen irländsk setter.
Vi föder upp enligt SKKs riktlinjeroch följer deras avtal. Jag ställer ofta ut mina settrar.

Redmotion

## Perustiedot

- Amerikanakita on suuri, voimakasrakenteinen pystykorvarotu, joka on lähtöisin Japanista ja jota kehitettiin edelleen Yhdysvalloissa. FCI luokittelee sen seurakoiraksi ryhmään 5.
- Urosten säkäkorkeus on 66–71 cm ja narttujen 61–66 cm. Rotumääritelmässä ei ilmoiteta painoa. Suuntaa antavana tietona Ruotsin Kennelliitto ilmoittaa urosten painoksi noin 45–55 kg ja narttujen 35–45 kg.
- Rotua kuvataan valppaaksi, vastaanottavaiseksi, arvokkaaksi ja rohkeaksi. Se voi myös olla pidättyväinen ja itsenäinen, joten kohtaamistilanteiden, käsittelyn ja arjen hallintataitojen harjoittelu on tärkeää.
- Amerikanakitat saattavat suhtautua suvaitsemattomasti muihin koiriin, erityisesti samaa sukupuolta oleviin. Siksi rotu on harvoin luonteva valinta ihmiselle, joka haluaa käydä säännöllisesti koirapuistossa tai käyttää koirapäivähoitoa.
- Tiheästä kaksinkertaisesta turkista lähtee ajoittain runsaasti karvaa. Turkinhoito ei ole monimutkaista, mutta karvan määrä ja koiran koko tekevät siitä melko työlästä.
- Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka osaa ehkäistä vaaratilanteita, kouluttaa palkitsemalla ja käsitellä erittäin vahvaa koiraa rauhallisesti myös vilkkaassa ympäristössä.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanakitan tulee antaa kookas, voimakas ja tasapainoinen vaikutelma. Sillä on vahva luusto, leveä ja syvä rintakehä sekä runko, joka on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ylhäältä katsottuna massiivinen pää muodostaa tylpän kolmion. Pienet silmät, syvä kuono ja pystyt korvat luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Häntä on suuri, korkealle kiinnittynyt ja runsaskarvainen. Se kaartuu selän päälle tai kylkeä vasten kolmeneljäsosakierteelle, täydelle kierteelle tai kaksoiskierteelle. Varovasti alas laskettuna hännän viimeisen nikaman tulee ulottua kintereeseen.

Turkki koostuu pehmeästä, tiheästä aluskarvasta ja suorasta, jäykästä peitinkarvasta, joka on hieman koholla rungosta. Päässä, korvissa ja raajojen alaosissa karva on lyhyempää. Sään ja lantion kohdalla peitinkarva on noin viiden senttimetrin pituista, ja hännässä karvoitus on kaikkein runsainta.

Värikirjo on laajempi kuin japanilaisella akitalla. Väreinä esiintyy punaista, kellanruskeaa, valkoista, juovikasta ja pintoa, joko maskin tai otsapiirron kanssa tai ilman niitä. Yksivärisellä valkoisella koiralla ei ole maskia. Nykyinen, vuonna 2026 julkaistu FCI:n rotumääritelmä määrittelee merlekuvioinnin ja maksanruskean värin hylkääviksi virheiksi. Tämä on hyvä huomioida, sillä vanhemmissa rotukuvauksissa saatetaan todeta yksinkertaisesti kaikkien värien olevan sallittuja.

Hoida turkkia sen kunnon mukaan, älä pelkästään kiinteän viikkoaikataulun perusteella. Käy aluskarva kammalla läpi kaulasta, reisien takaosista, korvien takaa ja hännän ympäriltä. Jos kampa takertuu tai aluskarva on tiiviisti ihoa vasten, turkki kaipaa perusteellisempaa käsittelyä. Tarkista samalla iho, korvat, kynnet ja hampaat. Huuhtele ja kuivaa turkki pesun jälkeen huolellisesti ihoa myöten.

## Luonne ja persoonallisuus

Amerikanakita on yleensä valpas ja itsenäinen eikä hakeudu kaikkien seuraan. Rotumääritelmän mukaan sen luonteen tulee olla arvokas, rohkea ja vastaanottavainen. Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi luontainen vahtikoira tai automaattisesti turvallinen lasten seurassa. Jalostus, kokemukset, terveys ja koulutus vaikuttavat kaikki koiran käyttäytymiseen.

Opeta koiralle, että vieraita ihmisiä voi olla lähellä ilman, että heidän kanssaan tarvitsee olla tekemisissä. Tavoitteena ei ole, että kaikki saavat silittää koiraa, vaan että se pystyy ohittamaan ihmisiä, ottamaan vastaan vieraita ja hyväksymään käsittelyn ilman pelkoa tai uhkaavaa käytöstä. Palkitse rauhallisista reaktioista ja säilytä riittävä etäisyys. Jos koira jähmettyy, estää kulkemisen, murisee tai palautuu tilanteista huonosti, tarvitaan ammattilaisen apua.

Muiden koirien kohtaamisessa on oltava erityisen huolellinen. FCI toteaa nimenomaisesti, että amerikanakitat saattavat suhtautua suvaitsemattomasti muihin koiriin, etenkin samaa sukupuolta oleviin. Kyse on rotuun liittyvästä riskistä, ei jokaisen yksilön käyttäytymistä koskevasta ennusteesta. Myös rodun vanhemmassa ruotsalaisessa jalostusstrategiassa nostettiin käytännön huolenaiheiksi koiriin kohdistuva aggressiivisuus ja pidättyväisyys vieraita kohtaan, mutta aineisto oli rajallinen: vuosina 2008–2014 vain 19 koiraa osallistui MH-luonnekuvaukseen ja yksi oli suorittanut BPH-käyttäytymiskuvauksen. Nämä luvut eivät kuvaa koko nykyistä koirakantaa.

Tarkkaile pentueen vanhempia ja aikuisia sukulaisia tavallisissa arkitilanteissa. Kysy, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ahtaisiin tiloihin, käsittelyyn ja kumpaakin sukupuolta oleviin koiriin. Pentu voi muodostaa hyvän suhteen kotona asuvaan koiraan hyväksymättä silti vieraita koiria aikuisena. Koirapuistot ja vieraiden koirien tervehtiminen hihnassa ovat usein huonoja vaihtoehtoja.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanakita tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja vuorovaikutusta, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää minuuttimäärää ei ole. Terve aikuinen voi nauttia pitkistä kävelyistä, retkeilystä, jäljestämisestä, etsintätehtävistä ja rauhallisista kehonhallintaharjoituksista. Sovita määrä koiran ikään, kuntoon, maastoon, lämpötilaan ja palautumiseen. Raskaan rakenteen ja tiheän turkin vuoksi liikunta lämpimällä säällä on suunniteltava huolellisesti.

Varhaisessa koulutuksessa kannattaa keskittyä taitoihin, jotka tekevät vahvan koiran kanssa elämisestä turvallista:

- kävely löysällä hihnalla ja rauhallinen kääntyminen pois häiriöistä
- oma-aloitteinen kontaktin ottaminen ja odottaminen ovien ja porttien takana
- luoksetulo aidatuilla alueilla sekä turvalliset vaihtoehdot silloin, kun vapaana liikkuminen ei sovi tilanteeseen
- haju- ja etsintäharjoitukset, joita voi tehdä erillään muista koirista
- tassujen, korvien, suun ja turkin rauhallinen käsittely yhteistyössä koiran kanssa
- lepo ja rauhoittuminen toiminnan jälkeen

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen paremmin kuin kovat ojennukset. Lyhyet ja selkeät harjoitukset, joiden tarkoituksen koira ymmärtää, ovat usein tuloksellisempia kuin saman asian jatkuva toistaminen. Palkkiona voivat toimia ruoka, etäisyyden lisääminen, haistelu, leikki tai pääsy koiran haluamaan paikkaan.

Pentujen ja nuorten koirien tulee saada tutkia, leikkiä ja liikkua monipuolisesti ilman pitkiä juoksulenkkejä, raskasta fyysistä rasitusta tai suuria määriä toistuvia hyppyjä. Lisää vaikeustasoa vähitellen. Ontuminen, jäykkyys tai haluttomuus liikkua edellyttävät eläinlääkärin arviota.

## Terveys

Amerikanakita kuuluu Ruotsissa pakollisen lonkkaniveldysplasiaohjelman piiriin. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi jälkeläisiä, jos jommaltakummalta vanhemmalta puuttui virallinen lonkkatulos astutushetkellä. Virallinen tulos ei automaattisesti tarkoita arvosanaa A tai B. Kennelliiton yleisten sääntöjen mukaan E-lonkkaista koiraa ei saa käyttää jalostukseen, ja D-lonkkaisen koiran saa yhdistää vain A- tai B-lonkkaiseen koiraan. Pyydä nähtäväksi varsinainen lausunto arvosanoineen ja tutkimuspäivineen, älä tyydy pelkkään tietoon siitä, että vanhemmat on ”kuvattu”.

Amerikanakitojen ruotsalainen jalostusstrategia perustuu pääasiassa vuosien 2008–2014 tietoihin, joten siihen tulee suhtautua vanhempana lähteenä, ei ajantasaisena tietona sairauksien yleisyydestä. Tutkittuja koiria oli liian vähän, jotta koko rodun lonkkien, kyynärnivelten tai silmien terveydestä olisi voitu tehdä varmoja päätelmiä. Asiakirjassa suositellaan lonkkatulosta A tai B, kyynärniveltulosta 0 sekä toistuvia silmätutkimuksia, joista yksi on aina tehtävä ennen ensimmäistä astutusta. Kyynärnivel- ja silmätuloksia kannattaa kysyä, mutta ne eivät ole sama asia kuin Ruotsin vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen pakollinen rotukohtainen lonkkavaatimus.

Pyydä molemmista vanhemmista sekä mahdollisuuksien mukaan niiden vanhemmista täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä seuraavat tiedot:

- tarkka lonkka-arvosana sekä kyynärniveltulos ja tutkimuspäivä
- silmätutkimuksen tulos ja päivämäärä
- lähisukulaisten toistuvat iho-, turkki-, polvi- tai silmäongelmat
- lähisukulaisilla todettu sebaceous adenitis eli talirauhastulehdus tai uveodermatologinen oireyhtymä
- lähisukulaisten elinikä ja niiden sairastamat sairaudet

Tutkimuslista ei takaa terveyttä. Tuloksia on tarkasteltava yhdessä suvun terveystietojen, koirien arjessa selviytymisen ja vanhempien keskinäisen yhteensopivuuden kanssa. Myös Akita Club of America suosittelee lonkkien, silmien ja kilpirauhasen tutkimista. Tämä voi olla merkityksellistä, jos koiran taustalla on amerikkalaisia tai muita ulkomaisia linjoja.

Amerikanakita on suuri ja syvärintainen, joten omistajan tulee tunnistaa mahalaukun laajentuman ja kiertymän eli GDV:n oireet. Kyseessä on äkillinen, hengenvaarallinen tila. Tulokseton yökkäily, runsas kuolaaminen, levottomuus, läähätys, turvonnut tai kivulias vatsa, kalpeat ikenet, heikkous tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

## Historia ja alkuperä

Amerikanakita on lähtöisin Japanista, mutta se kehittyi omaksi tyypikseen Yhdysvalloissa. Nykyisen FCI:n rotumääritelmän mukaan keskikokoisia akita matagi -koiria käytettiin koiratappeluissa vuodesta 1603 lähtien. Vuodesta 1868 alkaen niitä risteytettiin muun muassa tosan ja mastiffin kanssa, mikä kasvatti niiden kokoa mutta heikensi useita pystykorville ominaisia piirteitä. Koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, ja yhdeksän akitaa nimettiin Japanin luonnonmuistomerkeiksi vuonna 1931.

Koirakanta pieneni voimakkaasti toisen maailmansodan aikana. Koiria takavarikoitiin sotilasvaatteissa käytettävien turkisten vuoksi, ja osa omistajista risteytti koiriaan saksanpaimenkoirien kanssa välttääkseen määräyksen. Sodan jälkeen jäljellä oli useita tyyppejä. Yhdysvaltalaiset sotilaat veivät kotimaahansa Dewa-linjan koiria, joissa näkyi mastiffin ja saksanpaimenkoiran vaikutus.

Näitä linjoja kehitettiin edelleen Yhdysvalloissa. Akita Club of America perustettiin vuonna 1956, ja American Kennel Club hyväksyi rodun kantakirjaansa ja virallisiin näyttelyluokkiin lokakuussa 1972. Koska Yhdysvaltain ja Japanin kennelliitot eivät tuolloin tunnustaneet toistensa sukutauluja, amerikkalainen kanta kehittyi ilman uusia japanilaisia sukulinjoja. Tuloksena oli suurempi ja raskaampi tyyppi, jolla hyväksyttyjen värien kirjo oli laajempi ja jonka FCI tunnustaa nykyisin amerikanakitaksi.

## Arki amerikanakitan kanssa

Amerikanakita voi olla sisällä rauhallinen, mutta arjen järjestelyjen on toimittava myös silloin, kun kissa juoksee ohi, irtokoira lähestyy tai lapsi avaa ulko-oven. Ratkaisevaa ei ole pelkästään tilan määrä, vaan se, pystytkö ylläpitämään turvallisia rutiineja joka päivä.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava aktiivisesti. Näin suuri koira voi kaataa lapsen tahattomasti. Lapset eivät saa koskaan häiritä koiraa sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Valitse kasvattaja sen perusteella, miten aikuiset koirat todella käyttäytyvät lasten seurassa, älä yleisen suojelunhaluisuutta koskevan väitteen perusteella.

Yhteiselo toisen koiran, kissan tai pienemmän eläimen kanssa on arvioitava yksilöllisesti. Varhainen tutustuminen voi auttaa, mutta se ei korvaa portteja, erillisiä lepopaikkoja, hallittuja tutustuttamisia eikä mahdollisuutta pitää eläimet erillään. Hyvä suhde perheen kissaan ei myöskään kerro varmasti, miten koira reagoi ulkona kohtaamaansa kissaan.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran käsittelyyn on riittävästi tilaa, ahtaita kohtaamistilanteita voidaan välttää ja koira saa ulkona tarpeeksi liikuntaa ja mielekästä tekemistä. Pihan on oltava turvallisesti aidattu, eikä se koskaan korvaa lenkkeilyä tai koulutusta. Totuta koira yksinoloon vähitellen lyhyistä, rauhallisista hetkistä alkaen. Arvioi yleisen aikarajan sijaan, pystyykö juuri kyseinen koira todella rauhoittumaan.

Tapaa ennen pennun valintaa vähintään sen emä ja mielellään useita aikuisia sukulaisia. Pyydä nähdä, miten koirat kävelevät hihnassa, ottavat vastaan vieraita ja palautuvat yllättävästä tapahtumasta. Tarkista terveystulokset itse ja kysy, miten kasvattaja arvioi, mikä pentu sopii kotiisi. Amerikanakita on oikea valinta vain, jos arvostat sen itsenäisyyttä ja sinulla on myös aikaa, voimaa ja harkintakykyä hallita sitä turvautumatta fyysiseen voimankäyttöön.

Amerikanakita

Suuri ja voimakas pystykorvatyyppinen koira, jolla on leveä, karhumainen pää ja kippura häntä. Rauhallinen, uskollinen ja voimakkaasti perhettään suojeleva, mutta vieraita kohtaan varautunut ja muita koiria kohtaan usein etäinen. Paksusta kaksinkertaisesta turkista lähtee runsaasti karvaa. Älykäs ja itsenäinen koira, joka sopii parhaiten kokeneelle ja johdonmukaiselle omistajalle.

Min-M's

## Pikatiedot

Keskikokoinen villakoira on yksi villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Kooltaan se sijoittuu kääpiövillakoiran ja isovillakoiran väliin. Se on valpas ja hyvin koulutettava seurakoira, jonka turkki vaatii paljon hoitoa.

- **Koko:** Säkäkorkeuden on oltava yli 35 ja enintään 45 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa, joten aikuisen koiran sopivaa painoa tulee arvioida rakenteen ja kuntoluokan perusteella yleisen painohaarukan sijaan.
- **Kokomuunnos:** Villakoiran kokomuunnos voi muuttua virallisessa mittauksessa, jos sitä ei ole vielä loppumitattu. Ruotsissa loppumittaus voidaan tehdä 15 kuukauden iästä alkaen.
- **Luonne:** Ihanteena on myönteinen, seurallinen ja nopeasti oppiva koira, mutta sosiaalinen varmuus, aktiivisuus ja suhtautuminen ääniin vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- **Aktiivisuus:** Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille. Yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille.
- **Turkki:** Turkki voi olla kihara tai nyörimäinen, ja karvaa irtoaa usein hyvin vähän. Turkki vaatii kuitenkin huolellista kampaamista, pesua, kuivaamista ja leikkaamista.
- **Jalostuksen terveystutkimukset:** Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava voimassa oleva virallinen prcd-PRA-tulos joko DNA-testistä tai voimassa olevasta, rekisteriin merkitystä perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta.

## Ulkonäkö ja turkki

Keskikokoinen villakoira on sopusuhtainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sen tulee näyttää valppaalta ja aktiiviselta, ei raskaalta tai matalaraajaiselta. Säkäkorkeus erottaa sen kääpiövillakoirasta ja isovillakoirasta.

Tiheä turkki voi olla kihara tai muodostaa nyörejä. Se kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee leikkaamista, mutta sopiva leikkausväli riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, arjesta ja siitä, kuinka herkästi juuri kyseisen koiran turkki takkuuntuu. Lyhyt ja käytännöllinen leikkaus helpottaa usein hoitoa, mutta ei poista turkinhoidon tarvetta.

Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin sekä jalkojen alueelle. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät, ja tarkista samalla iho, korvat ja kynnet. Opeta pentu seisomaan paikallaan ja hyväksymään kosketus lyhyissä, rauhallisissa harjoituksissa palkitsemalla. Tämä helpottaa sekä turkinhoitoa kotona että käyntejä ammattitrimmaajalla.

Älä noudata pesuissa ja leikkauksissa jäykkää aikataulua. Tarkista sen sijaan, kulkeeko kampa koko turkin läpi, pysyykö iho puhtaana ja kuivana ja pystyykö koira liikkumaan vapaasti. Tiheä turkki on kuivattava perusteellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Jos iholla on punoitusta tai epämiellyttävää hajua tai iho- ja korvavaivat toistuvat, pyydä eläinlääkärin arvio sen sijaan, että nyppisit karvoja tai käyttäisit voimakkaita tuotteita rutiininomaisesti.

Vuonna 2024 voimaan tulleen uuden rotumääritelmän myötä Ruotsin Kennelliitto on rekisteröinyt 16 värimuunnosta, joihin kuuluu sekä yksi- että monivärisiä koiria. Tämä ei tarkoita, että merle olisi hyväksytty jalostusväri. Ruotsin rekisteröintisääntöjen mukaan merleä kantavan vanhemman jälkeläisiä ei voi rekisteröidä, ja tällaisesta astutuksesta seuraa myös jalostusrajoituksia.

Keskikokoisesta villakoirasta irtoaa usein hyvin vähän karvaa kodin pinnoille, koska irtokarvat voivat jäädä kiharoihin kampaamiseen asti. Rotua on silti harhaanjohtavaa kutsua karvaa pudottamattomaksi tai allergiaystävälliseksi. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allerginen ihminen voi reagoida eri koiriin eri tavoin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma reaktionsa ennen koiran hankintaa eikä luottaa pelkkään rotunimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukaan keskikokoinen villakoira on ystävällinen, seurallinen, eloisa ja helposti koulutettava. Monia viehättää sen yhteistyöhalun ja käytännöllisen keskikokoisuuden yhdistelmä. Ihanne ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira suhtautuisi varmasti lapsiin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus BPH tarjoaa parempaa tietoa kuin väitteet siitä, että rotu olisi aina helppo. Ruotsin Villakoirakerhon helmikuussa 2026 julkaisemassa keskikokoisten villakoirien raportissa 565 koiraa oli aloittanut BPH-kuvauksen. Kyseessä ei ole hyväksytty–hylätty-koe, eikä se kerro yksilöstä kaikkea. Se kuitenkin tuo esiin koiran reaktioita kontaktiin, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja poikkeavalla tavalla lähestyvään ihmiseen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan tulosten taustoja. Miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa? Hakeutuvatko ne kontaktiin olematta tungettelevia? Osaavatko ne rauhoittua, sietävätkö ne äkillisiä ääniä ja palautuvatko ne odottamattomista tilanteista? Onko useita sukulaisia kuvattu, vai perustuuko käsitys yhteen koiraan? Tällaiset kysymykset kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”älykäs”, ”lapsirakas” tai ”täydellinen ensimmäiseksi koiraksi”.

Keskikokoinen villakoira voi huomata liikkeet ja äänet nopeasti, mutta haukkuherkkyys vaihtelee. Kiinnitä huomiota vanhempien reaktioihin ääniin ja opeta koiraa poistumaan ikkunan tai oven luota ja asettumaan rauhalliseen paikkaan. Sopiva tekeminen ja apu rauhoittumiseen antavat koiralle paremmat edellytykset pärjätä kodissa, johon naapuriäänet kantautuvat helposti.

## Koulutus ja liikunta

Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta tarvetta ei voi tiivistää tiettyyn ulkoiluminuuttien määrään. Sopivaan tasoon vaikuttavat ikä, terveys, kunto, ympäristö ja yksilön kyky rauhoittua. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja ajattelua tai etsimistä vaativa tehtävä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluun ja tekee oppimisesta selkeää ilman pelkoa. Aloita kontaktista, luoksetulosta, mukana pysymisestä, käsittelystä ja omalla paikalla lepäämisestä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä palkkiona jotakin koiralle arvokasta: ruokaa, leikkiä, kontaktia tai lupaa jatkaa kiinnostavan asian tutkimista.

Hajutyöskentely, jäljestys, noutaminen, temput, toko, rally-toko ja agility ovat mahdollisia harrastuksia, eivät vaatimuksia. Vuorottele liikuntaa, ongelmanratkaisua ja palautumista. Pentu tarvitsee lyhyempiä ja helpompia harjoituksia, kun taas tervettä aikuista voidaan totuttaa vähitellen pidempiin retkiin tai vaativampaan koiraurheiluun.

Arvioi arjen tasapainoa, älä vain tekemisen määrää. Jos koira pystyy keskittymään, palautumaan ja lepäämään tekemisen jälkeen, kuormitus on usein sopivampi kuin silloin, jos se käy jatkuvasti ylikierroksilla. Levottomuus voi kertoa tekemisen tarpeesta, mutta myös siitä, että koira tarvitsee apua rauhoittumiseen. Varaa rauhalle, unelle ja rauhoittumisen harjoittelulle yhtä tietoisesti tilaa kuin uusille tempuille.

## Terveys

Ruotsissa keskikokoisten villakoirien jalostuksen sitova terveysvaatimus koskee prcd-PRA:ta, joka on yksi perinnöllisen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto. Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava virallinen status joko DNA-testin tai voimassa olevan, perimän perusteella terveeksi osoittavan rekisterimerkinnän kautta. Kantajan saa yhdistää vain testattuun terveeseen tai perimän perusteella terveeseen koiraan. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA-tulos koskee vain tätä geenimuunnosta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin Villakoirakerho suosittelee jalostuskoirille myös toistuvia silmätarkastuksia. Kerho toivoo lisäksi, että useampia keskikokoisia villakoiria lonkkakuvattaisiin, ja suosittelee C-lonkkaisen koiran käyttämistä jalostukseen harkiten ja vain terve lonkkaisen parin kanssa. Nämä ovat suosituksia, toisin kuin sitova prcd-PRA-vaatimus.

Pyydä nähtäväksi päivätyt viralliset tulokset ja varmista koirien tunnistetiedot sen sijaan, että tyytyisit ilmoitukseen ”terveystutkitusta” pentueesta. Kysy vanhempien, täyssisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja luonteesta. Yksi terve tutkimustulos ei kerro koko suvun terveydestä.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista kertomaan:

- molempien vanhempien prcd-PRA-status ja se, miksi yhdistelmä täyttää säännöt
- milloin vanhempien silmät on viimeksi tarkastettu ja mitä lonkkatuloksia on saatavilla
- mitä muita virallisia tuloksia, kuten BPH-kuvauksia, vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on
- mitä terveysongelmia suvussa on todellisuudessa esiintynyt, myös silloin kun niihin ei ole DNA-testiä.

Koska rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, arvioi aikuisen koiran kuntoluokkaa sekä tunnustelemalla että katsomalla. Kylkiluiden tulee tuntua, ja koiralla tulee erottua sen rakenteeseen sopiva vyötärö. Nopeat painonmuutokset, ontuminen, näön muutokset tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

## Historia ja alkuperä

FCI ilmoittaa villakoiran alkuperämaaksi Ranskan. Rotumääritelmän historiaosuudessa rodun ranskankielinen nimi *caniche* yhdistetään naarassorsaa tarkoittavaan ranskan sanaan, ja villakoiria käytettiin vesilintujen metsästykseen. Rotumääritelmässä rodun kerrotaan myös polveutuvan barbetista, vanhasta ranskalaisesta vesikoirasta. Tämä on dokumentoitua perustietoa; teorioihin yhdestä tarkasta kehitysreitistä eri puolilla Eurooppaa on syytä suhtautua varauksella.

Villakoirasta kehittyi neljä kokomuunnosta, joilla on sama perustyyppi. Ruotsissa villakoirat jaettiin suuriin ja pieniin vuonna 1932. Pienempi muunnos nimettiin keskikokoiseksi villakoiraksi vuonna 1952, ennen kuin kääpiövillakoira ja myöhemmin toyvillakoira tulivat uusiksi kokomuunnoksiksi. Keskikokoinen villakoira ei siis ole risteytys tai moderni sekarotuinen koira, vaan villakoirarodun tunnustettu kokomuunnos.

Rodun tausta vesityöskentelyssä voi innostaa kokeilemaan noutamista ja uimista niistä nauttivien koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen keskikokoinen villakoira pitäisi automaattisesti vedestä tai että se pitäisi kouluttaa metsästykseen. Nykyään rotu luokitellaan seurakoiraksi, ja tekeminen kannattaa valita yksilön kiinnostuksen mukaan.

## Arki rodun kanssa

Arki keskikokoisen villakoiran kanssa koostuu läheisestä yhdessäolosta, päivittäisestä tekemisestä ja säännöllisestä turkinhoidosta, jota ei voi jättää väliin. Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, mutta kodin kokoa tärkeämpää on, että koira osaa rauhoittua, sietää ääniä ja saa tarpeensa täytetyiksi ulkona.

Lapsiperheessä aikuisen on vastattava lasten ja koiran välisistä kohtaamisista. Lapsille tulee opettaa, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa olla rauhassa. Valitse koira ja kasvattaja luonteen tasapainoisuudesta saadun tiedon perusteella, älä sen oletuksen varassa, että keskikokoisuus tekisi koirasta automaattisesti kestävän tai turvallisen lasten seurassa.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Älä suunnittele, että pentu tai yksinoloon tottumaton aikuinen selviäisi heti kokonaisesta työpäivästä yksin. Työajat, tarpeilla käynnit ja tarvittaessa saatava apu on järjestettävä ennen koiran kotiintuloa.

Sama yksilöllinen lähestymistapa koskee muita eläimiä. Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista kissalle turvallinen pakopaikka, estä koiraa jahtaamasta ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin molemmat ovat rentoja ja niiden yhteiselo on pysynyt vakaana pidemmän aikaa. Elämä muiden koirien tai pieneläinten kanssa riippuu kokemuksista, jahtaamis- ja leikkihalusta sekä tutustuttamisen toteutuksesta, ei vain rodusta.

Varmista ennen koiran hankintaa, että pystyt tarjoamaan sille koko sen elämän ajan kolme asiaa: aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon, suunnitelman turkinhoitoon sekä rahat ammattitrimmaukseen tai omiin välineisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, pyydä nähdä, miten ne rauhoittuvat ja suhtautuvat käsittelyyn, ja tarkista viralliset terveystulokset. Näin voit tehdä valinnan koirista saadun tiedon ja oman arkesi perusteella etkä keskikokoisesta villakoirasta muodostetun ihannekuvan varassa.

Keskikokoinen villakoira

The Poodle Club of UK

Svenska Pudelklubben (Swedish Poodle Club)

Verein für Deutsche Spitze e.V.

Keskikokoinen villakoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jonka kihara, niukasti karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on erittäin älykäs ja helposti koulutettava, ulkona vilkas mutta sisällä rauhallinen. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira on monipuolinen kumppani, joka sopii erinomaisesti perhe-elämään ja moniin koiraurheilulajeihin.

Koira- ja kissakasvattajat: Bromma

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet