## Rotu lyhyesti

Pyreneittenmastiffi on suuri espanjalainen vahti- ja suojelukoira. Se on itsenäinen, sillä on voimakas vartiointivietti ja syvä haukkuääni. Rotu sopii parhaiten kokeneelle omistajalle, jolla on tilaa, aikaa päivittäiseen koulutukseen sekä hyvin suunnitellut käytännöt vierailijoiden, lasten ja muiden eläinten varalle.

- Rodun espanjankielinen nimi on Mastín del Pirineo, ja sen FCI-rotunumero on 92. Se ei ole sama rotu kuin pyreneittenkoira.
- Uroksen säkäkorkeuden on oltava vähintään 77 cm, ja ihanteena on yli 81 cm. Nartun säkäkorkeuden on oltava vähintään 72 cm, ja ihanteena on yli 75 cm.
- Rotumääritelmässä ei aseteta säkäkorkeuden ylärajaa eikä määritellä painoa. Rodulla ei siis ole virallista rotumääritelmän mukaista painoa.
- Rotu kehitettiin suojelemaan karjaa etenkin susilta ja karhuilta, ja nykyään sitä käytetään myös maaseudun kiinteistöjen vartiointiin.
- Karvapeite on tiheä, karhea ja keskipitkä. Pohjaväri on valkoinen, ja päässä on oltava selvärajainen maski.
- Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa eli HD:tä ja kyynärniveldysplasiaa eli ED:tä. Ruotsin koirakanta on pieni, joten saatavilla olevat luvut eivät riitä kertomaan luotettavasti, kuinka yleisiä nämä sairaudet ovat.

Sinun on oltava valmis elämään koiran kanssa, joka arvioi kodin ympäristön tapahtumia itsenäisesti eikä automaattisesti toivota jokaista vierasta tervetulleeksi.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Pyreneittenmastiffin tulee olla suuri, voimakas ja lihaksikas mutta ei raskaan tai kömpelön näköinen. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla ketterät. Rotumääritelmässä annetaan vähimmäis- ja ihannesäkäkorkeudet mutta ei ylärajaa. Kiinteät korkeus- ja painohaarukat ovat siksi harhaanjohtavia: virallista kilomäärää ei ole.

Karvapeite on yksi rodun tunnusmerkeistä. Sen tulee olla tiheä ja karhea, ei villava, sekä keskipitkä. Selän keskiosassa ihannepituus on 6–9 cm. Karva on pidempää lavoilla, kaulassa, rungon alapuolella, raajojen takaosissa ja hännässä. Karvapeite on runsas, mutta sen ei tule olla liioitellun pitkä.

Pohjaväri on valkoinen, ja kasvoilla on aina oltava selvärajainen maski. Molempien korvien tulee sisältyä maskiin. Rungon mahdollisten laikkujen tulee olla maskin värisiä ja selvärajaisia. Käpälien, raajojen ja hännänpään tulee olla valkoiset. Täysin valkoinen tai kolmivärinen väritys, punaiset laikut ja kellertävänvalkoinen pohjaväri eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottavia.

Viikoittainen harjaus on hyvä perusrutiini. Karvanlähtöaikaan tai takkujen muodostuessa turkkia on hoidettava useammin. Kiinnitä erityistä huomiota kaulan, raajojen ja hännän pidempiin karvoihin ja tarkista samalla iho, korvat, kynnet ja tassut. Pesuväli kannattaa sovittaa koiran elintapoihin kiinteän aikataulun sijaan.

Opeta pentu jo varhain seisomaan rauhallisesti, kun harjaat turkkia ja tarkistat tassut, suun ja korvat. Yhteistyöhaluista koiraa on turvallisempi hoitaa ja tutkia.

## Luonne ja käyttäytyminen

Pyreneittenmastiffi on itsenäinen vartijakoira, ei pelkästään suuri seurakoira. Rotumääritelmä kuvaa ihannekoiraa ystävälliseksi, rauhalliseksi, ylpeäksi ja älykkääksi. Sitä kuvataan myös pelottomaksi koiraksi, joka ei alistu vieraille, on tietoinen voimastaan ja jonka haukku on syvä ja vaikuttava. Myös Ruotsin Kennelliitto korostaa rodun voimakasta vartiointiviettiä ja reviirikäyttäytymistä.

Tasapainoinen koira voi siis olla arjessa rauhallinen mutta reagoida jonkun lähestyessä kotia. Vartiointivietti ei ole sama asia kuin aiheeton aggressiivisuus, mutta se ei myöskään katoa tottelevaisuuskoulutuksella. Omistajan on estettävä koiraa ottamasta vastuuta ulko-ovesta, tontin rajoista tai vieraista.

Rotumääritelmä kuvaa jalostuksen ihannetta, ei anna lupausta jokaisen yksilön ominaisuuksista. Myös Ruotsista saatavilla oleva aineisto on rajallinen: rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan 24 BPH-käyttäytymiskuvausta vuosilta 2008–2023 eikä yhtään MH-luonnekuvausta. Kysy, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, käsittelyyn, yllättäviin ääniin ja kohtaamisiin. Tapaa ne mahdollisuuksien mukaan ja pyydä nähtäväksi mahdolliset rekisteröidyt luonne- ja käyttäytymiskuvausten tulokset.

Ystävällisyys muita koiria kohtaan kuuluu rodun ihanteeseen, mutta se ei takaa, että jokainen aikuinen yksilö tulee toimeen kaikkien muiden koirien kanssa. Sama koskee lapsia ja kissoja. Varhaiset kokemukset, yksilöllinen luonne ja omistajan toimintatavat vaikuttavat kaikki. Valitse yksilö sen todelliseen tulevaan kotiin sopivaksi ja järjestä kodin tilat niin, että koiran voi tarvittaessa erottaa muista rauhallisesti.

## Koulutus ja liikunta

Koulutuksen tavoitteena on saada tämä suuri ja itsenäinen koira hallittavaksi ennen kuin se on täysikasvuinen. Keskity erityisesti kontaktiin, hihnassa kulkemiseen, luoksetuloon, pysähtymiseen, ovilla odottamiseen, yhteistyöhön hoitotoimissa ja omalle paikalle rauhoittumiseen. Lyhyet, selkeät ja palkitsemiseen perustuvat harjoitukset opettavat koiralle, mistä käytöksestä seuraa palkkio, ilman tarpeettomia ristiriitoja.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että se pystyy seuraamaan ihmisiä, koiria ja arjen tapahtumia rauhallisesti ilman vartioimista, pakenemista tai eteenpäin ryntäämistä. Anna sille tilaa ja opeta sitä hakemaan sinusta tukea. Vieraiden saapuessa koiran tulisi osata odottaa portin tai muun esteen takana ja palata omalle paikalleen.

Aikuinen pyreneittenmastiffi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta kiinteät liikunta-ajat ovat huono ohjenuora. Sovita rauhalliset lenkit, hajutyöskentely ja arjen harjoittelu koiran kuntoon, nivelten tilanteeseen, ikään ja säähän. Vapaana pihalla oleminen ei korvaa yhteistä tekemistä tai harjoittelua vieraissa ympäristöissä.

Pentu kasvaa nopeasti ensimmäisen elinvuotensa aikana. Liikunnan tulee olla maltillista, ja sitä lisätään sen mukaan, miten vaivattomasti pentu liikkuu ja miten hyvin se palautuu, ei kaikille saman minuuttikaavan perusteella. Valitse lyhyitä retkiä, joissa yhdistyvät liikkuminen, haistelu ja lepo, pitkien tasavauhtisten matkojen tai toistuvan hyppimisen sijaan. Toistuva jäykkyys, haluttomuus liikkua tai ontuminen ovat syitä vähentää rasitusta ja ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Hyvä luoksetulo ei poista hihnan ja turvallisen aidan tarvetta. Aloita harjoittelu ilman suuria häiriöitä ja lisää vaikeustasoa vähitellen. Älä testaa tottelevaisuutta tilanteessa, joka on koiralle vielä liian vaativa.

## Terveys

Lonkka- ja kyynärniveldysplasia ovat selkeimmin dokumentoidut terveyshuolet, mutta Ruotsin koirakanta on liian pieni luotettavien yleisyyslukujen saamiseksi. Rotukohtaisessa jalostusstrategiassa todetaan sekä tutkittujen koirien vähäinen määrä että käyttökelpoisten vakuutustietojen puute. Siksi on rehellisempää tarkastella tietyn pentueen ja sen sukulaisten tuloksia kuin esittää koko rotua koskeva prosenttiluku.

Ruotsissa molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Vuoden 2026 säännöt eivät kuitenkaan edellytä rodulta virallista kyynärniveltulosta. Rotuyhdistyksen suositus on tiukempi: molemmilla jalostuskoirilla tulisi olla viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset, kyynärnivelten tuloksen tulisi olla ED 0 ja lonkkatuloksen korkeintaan HD C. HD C -tuloksen saanut koira tulisi yhdistää koiraan, jonka lonkkatulos on HD A tai B.

Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset, kertomaan lähisukulaisista ja perustelemaan yhdistelmän valinta. Rotuyhdistys suosittelee enintään 6,3 prosentin sukusiitosastetta, saman yhdistelmän toteuttamista korkeintaan kahdesti ja kunkin jalostuskoiran jälkeläismäärän rajaamista 20:een. Se suosittelee myös tiedossa olevaa BPH- tai MH-tulosta.

Nopean kasvun vuoksi kuntoluokka, ruokinta ja liikunnan määrä ovat tärkeitä. Seuraa pennun kuntoluokkaa ja kasvua yhdessä kasvattajan ja eläinlääkärin kanssa ja säädä ruokintaa heidän neuvojensa mukaan.

Hyvin suurten koirien omistajien on syytä tunnistaa mahalaukun laajentuma ja kiertymä eli GDV, vaikka rotua koskevat tiedot eivät kerro sen yleisyydestä juuri pyreneittenmastiffilla. Tulokseton yökkäily, kuolaaminen, levottomuus, läähätys, turvonnut tai kivulias vatsa, kalpeat ikenet, heikkous tai lyyhistyminen vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa. Ennaltaehkäisevästä mahalaukun kiinnitysleikkauksesta voi keskustella eläinlääkärin kanssa. Se vähentää kiertymän riskiä mutta ei estä mahalaukun laajentumista.

## Historia ja alkuperä

Pyreneittenmastiffi kehittyi Espanjassa karjan vahti- ja suojelukoiraksi. Pyreneiden vuoristoalueilla se puolusti eläimiä suurpedoilta, etenkin susilta ja karhuilta. Tehtävä vaati voimaa, valppautta ja kykyä arvioida uhkia ilman jatkuvaa ohjausta. Nämä piirteet näkyvät yhä rodun tavassa työskennellä ja vartioida.

Kun sudet ja karhut katosivat suuresta osasta aluetta, näiden koirien tarve väheni. Myös Espanjan sisällissodan jälkeinen vaikea taloustilanne teki hyvin suurten, vailla selkeää työtehtävää olevien koirien pitämisestä kallista. Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan koirakannan rippeitä säilyi muutamien paimenten luona 1970-luvun puoliväliin asti.

Tämän jälkeen harrastajat etsivät koiria pohjoisilta vuoristoalueilta ja alkoivat elvyttää rotua. Espanjan rotuyhdistys perustettiin vuonna 1977, ja siitä tuli tärkeä osa tätä työtä. Nykyrodulla on siis vanha työkoiraperintö, mutta sen jalostuskanta on rakennettu uudelleen verrattain hiljattain.

Ruotsissa rotua pidetään pääasiassa seurakoirana, jolla on vartiointitaipumuksia. Rodun historialla on edelleen käytännön merkitystä: itsenäiseen suojelutyöhön jalostetusta koirasta ei automaattisesti tule vaivatonta kaupunkikoiraa vain siksi, että se kasvaa nykyaikaisessa kodissa.

## Arki rodun kanssa

Elämä pyreneittenmastiffin kanssa edellyttää huolellisesti suunniteltua arkea. Ruotsin Kennelliitto pitää maaseutuympäristöä ja ulkoilumahdollisuuksia parempana lähtökohtana kuin kerrostaloasuntoa tai kaupunkia. Muissa ympäristöissä tarvitaan toimiva suunnitelma tilankäyttöön, portaissa kulkemiseen, päivittäisiin lenkkeihin, haukkumiseen, vierailuihin ja koiran turvalliseen erottamiseen muista.

Arvioi käytännön edellytykset ennen koiran hankintaa:

- Pääseekö koira kulkemaan ovista, porteista ja yhteisistä tiloista ilman lähikohtaamisia?
- Onko piha aidattu turvallisesti, ja onko sinulla suunnitelma, jolla estät koiraa ottamasta vastuuta tontin rajoista?
- Voitko erottaa koiran tukevan portin tai muun esteen taakse, kun paikalle tulee huolto- tai remonttityöntekijöitä, vieraita tai lasten kavereita?
- Mahtuuko aikuinen koira turvallisesti autoon, ja saatko sen eläinlääkäriin, jos se ei pysty hyppäämään tai kävelemään omin avuin?
- Pystyvätkö kaikki kodin aikuiset hallitsemaan hyvin voimakkaan koiran hihnassa, hoitamaan sitä ja toimimaan hätätilanteissa?
- Onko saatavillasi kasvattaja, kouluttaja ja eläinlääkäri, jotka ymmärtävät suuria, itsenäisiä vartijakoiria?

Lasten ja koirien yhdessäolo vaatii aikuisen aktiivista valvontaa. Ystävällinenkin koira voi kaataa pienen lapsen, eikä vartiointikäyttäytyminen tarkoita, että koiran pitäisi olla vastuussa lapsesta. Anna koiran syödä ja levätä rauhassa ja lopeta yhteinen puuha ennen kuin kukaan kiihtyy liikaa.

Tutustuta koira kissaan tai toiseen koiraan vähitellen ja hallitusti niin, että etäisyyttä voidaan pitää ja eläimet voidaan erottaa toisistaan. Yhdessä kasvaminen parantaa yhteiselon edellytyksiä mutta ei takaa sitä. Seuraa suhdetta myös koiran kasvaessa ja sen vartiointikäyttäytymisen kehittyessä.

Harjoittele yksinoloa vähitellen. Aloita lyhyistä, koiralle helpoista jaksoista ja pidennä niitä vasta, kun se osaa rentoutua. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira stressaantuu, haukkuu tai alkaa tarkkailla ympäristöään. Suuri piha ei korvaa sosiaalista kanssakäymistä, ja se voi tarjota koiralle paljon tilaisuuksia harjoitella rajojen vartiointia.

Pyreneittenmastiffi sopii ihmiselle, joka arvostaa suurta, arvokasta ja itsenäistä vartijaa ja on valmis hallitsemaan sen voimaa, vartiointiviettiä ja itsenäistä harkintaa. Sopivassa kodissa ennakoidaan ennen kuin näistä piirteistä tulee ongelmia, eikä koiralle anneta vastuuta perheen turvallisuudesta.

Pyreneittenmastiffi

The Kennel Club (UK)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Société Centrale Canine (France)

VDH - Verband für das Deutsche Hundewesen (Germany)

Pyreneittenmastiffi on espanjalainen karjanvartijakoira, joka on kooltaan jättimäinen ja luonteeltaan vakaa. Sen tiheä turkki on valkoinen tummin laikuin. Rauhallinen, tarkkaavainen ja syvästi uskollinen koira on perhettään kohtaan hellä mutta vieraita kohtaan pidättyväinen. Se tarvitsee tilaa, jämäkkää mutta lempeää koulutusta ja kokeneen omistajan.

Wo-Wo

## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

Ginny Angel

## Pikatiedot

Pomeranian on saksanpystykorvan pienin kokomuunnos: hyvin pieni mutta eloisa seurakoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki, valpas luonne ja herkkä haukku. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa ja aktivoida pieneen kokoon pakattua oikeaa koiraa, ei niinkään pääasiassa sylissä kannettavaa lemmikkiä etsivälle.

- **Rotu ja alkuperä:** saksanpystykorva, pomeranian/Zwergspitz, lähtöisin Saksasta ja myöhemmin jalostettu edelleen Englannissa
- **Koko:** säkäkorkeus tavallisesti 18–23 cm ja paino noin 2–3 kg; rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi mainitaan 21 cm sallittuine poikkeamineen, ja painon tulee olla koiran kokoon sopiva
- **Odotettavissa oleva elinikä:** noin 12–16 vuotta on suuntaa antava arvio, ei lupaus yksittäisen koiran eliniästä
- **Luonne:** usein valpas, iloinen, kiintyvä ja nopea oppimaan, mutta yksilöllä, kasvatuksella ja arjella on suuri vaikutus
- **Aktiivisuus:** päivittäisiä lenkkejä, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä sekä aikaa rauhoittumiseen ja palautumiseen
- **Turkinhoito:** perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko, karvanlähtöaikaan useammin
- **Huomioitavaa:** haukkuminen, hampaiden hoito, polvilumpioiden tutkimustulokset sekä turvallinen käsittely pienten lasten ja huomattavasti suurempien koirien seurassa

”Teacup pomeranian” ja ”mini pomeranian” eivät ole erikseen tunnustettuja kokomuunnoksia. Ne ovat markkinointinimityksiä, jotka eivät ennusta sen luotettavammin aikuisen koiran kokoa, terveyttä tai luonnetta. Virallisen kokomuunnoksen nimi on pomeranian tai Zwergspitz. Arvioi vanhempia, aikuisia sukulaisia, terveystietoja ja kasvattajan tavoitteita sen sijaan, että luottaisit myyntinimitykseen.

## Ulkonäkö ja turkki

Pomeranian on tiivisrakenteinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Sillä on pieni, suippo pää, pienet pystyt korvat ja runsaskarvainen häntä, jota se kantaa korkealla selän päällä. Runsas turkki saa koiran näyttämään pyöreämmältä kuin sen alla oleva runko on.

Rodulla on kaksinkertainen turkki. Peitinkarvan tulee olla pitkää, suoraa ja rungosta koholla, kun taas pohjavilla on lyhyttä, tiheää ja pehmeää. Turkki muodostaa selvän kaulurin, takaraajojen housukarvoituksen ja tuuhean hännän. Rotumääritelmässä kuvataan luonnollinen turkki, joka ei saa näyttää leikkaamalla muotoillulta. Hyväksyttyjä värejä ovat muun muassa valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat muut määritellyt värit ja väriyhdistelmät.

Ruotsin Kennelliiton mukaan perusteellinen harjaus ja kampaus noin joka toinen viikko on hyvä lähtökohta, mutta monet koirat tarvitsevat tiheämpää harjausta karvanlähtöaikaan. Käy turkki läpi ihoa myöten sen sijaan, että silottelisit vain pintaa. Lisää hoitoa heti, kun pieniä takkuja alkaa muodostua. Hoitotiheys on sovitettava koiran turkkiin, vuodenaikaan ja arkeen; yksi kiinteä aikataulu ei sovi kaikille.

Turkin laatu on tärkeämpää kuin mahdollisimman suuri tuuheus. Oikeanlaisessa kaksinkertaisessa turkissa on sekä peitinkarvaa että pohjavillaa. Runsas pohjavilla yhdistettynä niukkaan peitinkarvaan on rodussa tunnistettu ongelma, joka voi vaikeuttaa turkinhoitoa. Kasvattajan luona on siksi hyödyllistä nähdä aikuisia koiria eikä vain pennun pehmeää pentuturkkia.

## Luonne ja persoonallisuus

Pomeranianit ovat usein valppaita, eloisia ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyviä. Rotumääritelmä kuvaa iloista, kiintyvää ja oppivaista koiraa, jolla ei ole voimakasta metsästysviettiä. Tämä on kuitenkin jalostusihanne, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy vieraiden, lasten tai muiden eläinten kanssa.

Pystykorvan valppaus tarkoittaa, että se saattaa reagoida nopeasti ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Haukkumisen taustalla on rodun tehtävä ilmoittaa tulijoista. Tavoitteena ei tarvitse olla koira, joka ei koskaan ilmoita mistään, vaan koira, joka pystyy lopettamaan, hakemaan ohjausta omistajaltaan ja rauhoittumaan uudelleen. Ehkäise tilanteita, joissa koira pääsee toistuvasti haukkumaan pitkään, palkitse tauoista ja harjoittele rauhallista toimintatapaa toistuvissa haukkua laukaisevissa tilanteissa.

Sosiaalistaminen on tärkeää, mutta se ei takaa tietynlaista luonnetta. Anna pennun tutustua ihmisiin, ympäristöihin ja tasapainoisiin koiriin tahdissa, jossa se pystyy yhä ajattelemaan, ottamaan kontaktia ja palautumaan. Runsaampi altistuminen ei välttämättä ole parempi asia, jos tilanteet kuormittavat koiraa liikaa.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi kertoa, miten kuvattava koira reagoi vakioiduissa tehtävissä, mutta tulos ei ole hyväksytty tai hylätty eikä ennusta kaikkea. Pomeranianeista saatavilla oleva aineisto on myös rajallinen. Tarkastele mahdollista BPH-tulosta yhdessä vanhempien arkikäyttäytymisen ja kasvattajan aikuisista sukulaisista antamien tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Pomeranian tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa yhdistyvät koiran tahtiin tehdyt lenkit, hajutyöskentely, yhteistyö, leikki ja häiriötön lepo. Arvioi tasapainoa koiran kuntoluokan, liikkumisen, keskittymisen ja rauhoittumiskyvyn perusteella, älä pelkästään kuljetun matkan mukaan.

Rotu voi nauttia noseworkista, rally-tokosta ja agilitystä, kun tehtävät ja ympäristö sovitetaan koiran kokoon ja kokemukseen. Myös löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, temput sekä ruoan tai esineiden etsintä tarjoavat mielekästä tekemistä. Anna koiran kiinnostuksen ratkaista harjoituksen pituus sen sijaan, että noudattaisit kiinteää viiden tai kymmenen minuutin aikataulua.

Palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa koiraa ymmärtämään, mikä kannattaa, lisäämättä sen epävarmuutta. Panosta jo varhain seuraaviin taitoihin:

- tassujen, suun ja turkin rauhallinen käsittely
- kontaktin ottaminen ja luoksetulo myös silloin, kun jokin liikkuu tai pitää ääntä
- mahdollisuus vetäytyä ja levätä
- opeteltu tauko sen jälkeen, kun koira on huomannut äänen
- varmuus erilaisilla alustoilla ja arjen matkoilla

Pieni koko edellyttää turvallisuutta, ei toimettomuutta. Nosta koira syliin, kun tilanteessa on todellinen vaara, mutta anna sen myös kävellä, haistella ja ratkaista yksinkertaisia tehtäviä itsenäisesti. Ehkäise putoamiset huonekaluilta tai sylistä ja keskeytä rajut leikit huomattavasti suurempien koirien kanssa ennen kuin kokoerosta tulee ongelma.

## Terveys

Kun ostat pentua Ruotsista, erityisen hyödyllisiä ovat vanhempien rekisteröidyt polvitutkimustulokset, tiedot hampaista ja purennasta sekä mahdolliset turkkiongelmat aikuisilla sukulaisilla. Varmennetut koirien henkilöllisyydet, rekisteröidyt tulokset ja avoimet vastaukset kertovat enemmän kuin pitkä luettelo mahdollisista sairauksista.

Pomeranianeilla ja muilla pienillä koiraroduilla esiintyy polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota. Ruotsissa polvitutkimus ei kuulu rodun pakolliseen terveysohjelmaan, mutta Ruotsin pomeranian-rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirien tutkimista. Yhdistys suosittelee, ettei asteen 2 tai 3 tuloksen saaneita koiria käytetä jalostukseen ja että asteen 1 tuloksen saanut koira yhdistetään vain asteen 0 koiraan. Tämä on jalostussuositus, ei tae pennun tulevasta terveydestä.

Pyydä vanhempien rekisteröidyt nimet tai rekisterinumerot ja tarkista tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannasta. Varmista molempien vanhempien henkilöllisyys, tutkimuspäivä ja tulos. Pelkkä ilmoitus ”vanhemmat on tutkittu” ei riitä, jos koiraa ja tulosta ei voida jäljittää.

Karvanlähtöä kuvataan joskus nimillä ”black skin disease”, BSD tai alopecia X. Rodun nykyinen ruotsalainen jalostusstrategia korostaa, ettei BSD ole itsessään sairaus eikä tieteellinen diagnoosinimike, vaan epävirallinen kattotermi useille karvanlähtöä aiheuttaville tiloille. Selittämätön karvanlähtö vaatii siksi eläinlääkärin arvion. Kysy, miten vanhempien ja vanhempien sukulaisten turkit ovat kehittyneet, mutta älä vaadi varmoja vakuutuksia periytymisestä silloin, kun syyt ovat epäselviä.

Myös hampaat, leuat ja purenta ovat rodulla tärkeitä. Totuta pentu suun tutkimiseen ja aloita hampaiden harjaus varhain; ihanteellisesti hampaat harjataan päivittäin. Hae apua, jos koiralla on kipuja tai syömisvaikeuksia tai jos purenta näyttää vahingoittavan suun pehmytkudoksia.

## Historia ja alkuperä

Pomeranian on lähtöisin Saksasta ja kuuluu saksanpystykorviin. Zwergspitz tarkoittaa kääpiöpystykorvaa, kun taas pomeranian on saman virallisen kokomuunnoksen kansainvälisesti tunnettu nimi.

Rodun nykyistä tyyppiä kehitettiin edelleen Englannissa. Pomeranian Club perustettiin siellä vuonna 1891, ja tuolloin laadittiin myös varhainen rotumääritelmä. Rodun dokumentoitu historia onkin parasta tiivistää saksanpystykorvataustaan ja merkittävään jatkokehitykseen Englannissa, ei katkeamattomaan ja varmaan kertomukseen yhdestä tietystä esihistoriallisesta koiratyypistä.

Rodun aiempi tehtävä tulijoista ilmoittavana koirana auttaa ymmärtämään sen nykyistä valppautta ja haukkuherkkyyttä. Nykyään pomeraniania pidetään ensisijaisesti seurakoirana, mutta se on säilyttänyt pystykorvan valppauden ja nauttii usein yhteistyötä ja hajuaistin käyttöä vaativista tehtävistä.

## Arki pomeranianin kanssa

Pomeranian voi elää hyvin lasten ja muiden eläinten kanssa sekä kerrostalossa, mutta se edellyttää, että aikuiset mukauttavat ympäristön hyvin pienelle ja valppaalle koiralle sopivaksi. Rotunimi tai varhainen sosiaalistaminen eivät tee kohtaamisista automaattisesti turvallisia.

Pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä. Lapsen tulee istua alas koiran kanssa seurustellessaan, antaa koiran poistua eikä koskaan kantaa sitä ilman apua. Koira tarvitsee häiriöttömän lepopaikan. Pomeranian ei ole lelu, ja putoaminen sylistä tai korkealta huonekalulta voi aiheuttaa vakavia vammoja, vaikka rotu on eloisa ja kokoonsa nähden vankka.

Muiden koirien kanssa hallitut kohtaamiset ovat tärkeämpiä kuin kohtaamisten suuri määrä. Valitse rauhallisia koiria, harjoittele rauhallista kontaktia etäältä ja keskeytä fyysiset leikit, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tutustuta koira kissaan vähitellen, mieluiten ensin hajujen ja erottavan esteen avulla. Kissalla on oltava oma poistumisreitti, eikä jahtaaminen saa päästä vakiintumaan tavaksi. Älä jätä eläimiä keskenään ennen kuin niiden yhdessäolo sujuu vakaasti.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun koira saa ulkona tekemistä ja pystyy rentoutumaan sisällä. Keskeinen kysymys on usein ääni, ei asunnon pinta-ala. Talossa, jossa äänet kantautuvat helposti, omistajan on ehkäistävä ikkunoiden ja oven vahtimista, harjoiteltava rauhallisia rutiineja ja suhtauduttava vakavasti naapureille aiheutuvaan häiriöön.

Pomeranianien kuvataan usein kiintyvän vahvasti omiin ihmisiinsä, ja yksinoloa tulee opetella vähitellen. Pentua ei voi jättää yksin heti alusta lähtien. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä turvallisessa ympäristössä ja pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rauhallisena. Jos se alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin tai raapia eikä pysty rauhoittumaan, harjoitus on muuttunut liian vaikeaksi ja sitä on helpotettava.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin väri ja luvattu aikuispaino:

- tapaa emä ja mahdollisuuksien mukaan muita aikuisia sukulaisia
- kysy, miten ne suhtautuvat ääniin, vieraisiin ja käsittelyyn sekä miten ne osaavat levätä
- varmista molempien vanhempien henkilöllisyys ja polvitutkimustulos
- kysy suvun hampaista, purennasta ja pitkäaikaisesta karvanlähdöstä
- pyydä kasvattajaa kertomaan yhdistelmän tavoitteesta ja aiempien jälkeläisten kehityksestä
- suhtaudu torjuvasti myyntiväitteisiin, joissa ”teacup” tai ”mini” esitetään terveyden takeena

Sopiva pomeranian on koira, jonka todennäköinen luonne ja hoitotarpeet sopivat arkeesi ja jonka kasvattaja antaa tiedot dokumentteineen, tuntee aikuiset koiransa ja osaa puhua vaihtelusta ja riskeistä yhtä avoimesti kuin rodun viehätyksestä.

Pomeranian

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Deutscher Spitz Club (Germany)

Pomeranian on pikkuruinen, kettumainen pystykorva, jolla on pöyheä kaksinkertainen turkki ja monia värimuunnoksia. Nämä 2–3,5 kg painavat koirat ovat eloisia, valppaita ja ihmisläheisiä seuralaisia sekä hyviä vahtikoiria. Ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, lempeää ja palkitsevaa koulutusta, päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa ja hampaiden hoitoa. Niiden pieniä niveliä on myös suojeltava.

## Perustiedot

Siperianhusky on keskikokoinen, virallisesti tunnustettu rekikoirarotu, joka on kehitetty työskentelemään valjakossa ja kuljettamaan kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Se on ystävällinen ja seurallinen koira, mutta vain harva yksilö soveltuu pelkäksi seurakoiraksi. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka todella haluaa tarjota koiralle vetotyötä tai kestävyyttä vaativaa liikuntaa ja pystyy huomioimaan voimakkaan saalistusvietin, suuren aktiivisuuden tarpeen ja mahdolliset yksinolovaikeudet.

- **Käyttötarkoitus:** pohjoinen rekikoira, FCI:n ryhmä 5.
- **Alkuperä:** koiratyyppi kehittyi Koillis-Siperiassa; rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat.
- **Koko:** urokset 53,5–60 cm ja 20,5–28 kg; nartut 50,5–56 cm ja 15,5–23 kg.
- **Tyypillinen luonne:** rotumääritelmän mukaan ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin.
- **Arjessa tärkeintä:** mielekäs työ, turvallinen hallinta ulkona, seura ja varhain aloitettu arjen taitojen harjoittelu.

Suuri piha ei korvaa työtä ja lenkkejä, eivätkä runsaat lenkit automaattisesti täytä rodun tarvetta tehdä fyysistä työtä yhdessä ohjaajan kanssa tai valjakossa. Ratkaisevaa ei siis ole vain se, kuinka aktiivinen olet, vaan myös se, haluatko elää rekikoiran kanssa ja rakentaa sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen sopivan arjen.

## Ulkonäkö ja turkki

Siperianhuskyn tulee näyttää kestävään työskentelyyn rakennetulta koiralta, ei raskaalta kuormankuljettajalta eikä hentoiselta pikajuoksijalta. Runko on kohtalaisen tiivis ja hieman korkeuttaan pidempi, ja rakenne mahdollistaa kevyet, vaivattomat liikkeet. Sopiva paino ja hyvin kehittynyt lihaksisto ovat työkyvyn kannalta tärkeämpiä kuin raskas tai poikkeuksellisen pörröinen ulkomuoto.

Mantelinmuotoiset silmät voivat olla ruskeat, siniset, keskenään eriväriset tai osittain eriväriset. Siniset silmät ovat siis sallitut, mutta silmien väri ei kerro koiran työkyvystä, luonteesta tai sopivuudesta tiettyyn kotiin.

Keskipitkä turkki on kaksinkertainen: siinä on pehmeä, tiheä pohjavilla ja suorat peitinkarvat. Karvanlähdön aikana pohjavilla voi puuttua ilman, että siinä on mitään poikkeavaa. Sallittuja värejä ovat musta, harmaa, agouti, soopeli, punainen ja valkoinen joko yksivärisinä tai erilaisina sävy- ja kuvioyhdistelminä. Merle ja brindle eivät kuitenkaan ole rotumääritelmässä sallittuja kuviointeja.

Harjaa turkkia koiran todellisen tarpeen mukaan ja irrota karvanlähdön aikana irtoavaa pohjavillaa hellävaraisesti. Kaikille koirille tai kaikkiin vuodenaikoihin sopivaa kiinteää hoitoaikataulua ei ole. Rotumääritelmä sallii karvojen siistimisen varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä, mutta ei muuta ulkonäkösyistä tehtävää trimmausta. Lääketieteellisestä syystä tehtävä turkin ajelu on tietenkin eläinlääketieteellinen asia, ei turkin muotoilua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen siperianhusky on ystävällinen, lempeä, valpas ja avoin mutta myös itsenäinen. Sen laumatausta vaikuttaa vahvasti sen käyttäytymiseen. Sen ei kuulu olla korostuneen epäluuloinen vieraita kohtaan, omaisuuttaan puolustava vahtikoira tai aggressiivinen muita koiria kohtaan. Tämä kuvaa rodun ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön luonnetta.

Laumavietti on tehnyt rodusta taitavan työskentelemään tiiviissä yhteistyössä muiden koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen siperianhusky tulisi automaattisesti toimeen kaikkien saman talouden koirien kanssa. Leikkityylillä, ruoan ja muiden resurssien hallinnalla, sukupuolella, iällä, aiemmilla kokemuksilla ja rauhallisella tutustuttamisella on edelleen merkitystä.

Saalistusvietti on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, jotka on ymmärrettävä ennen koiran hankintaa. Monia rodun koiria on vaikea ulkoiluttaa vapaana, vaikka luoksetulo olisi opetettu huolellisesti. Pitkä liina tai turvallisesti aidattu alue antaa liikkumavapautta ilman, että turvallisuus perustuu pelkkään luoksetuloon. Kissojen kanssa toimeen tuleminen riippuu koirayksilöstä, sen kasvatuksesta ja kissan käyttäytymisestä, mutta rauhallista yhteiseloa ei pidä koskaan pitää itsestäänselvyytenä. Pienet nisäkkäät ja linnut on pidettävä fyysisesti erillään koirasta niin, ettei niiden turvallisuus riipu koiran päätöksestä olla jahtaamatta.

Rotumääritelmän mukainen ystävällinen luonne ei myöskään automaattisesti tee koirasta turvallista lasten kanssa. Lasten ja koirien on opittava ymmärtämään toistensa viestejä, aikuisen on oltava läsnä pienten lasten seurassa, ja koiralla on oltava rauhallinen lepopaikka.

## Koulutus ja liikunta

Siperianhusky tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja virikkeitä, mutta kaikille yhteinen päivittäinen tuntimäärä antaa harhaanjohtavan kuvan. Tarve vaihtelee iän, kunnon, terveyden, lämpötilan, alustan ja työn vaativuuden mukaan. Tietyn tuntimäärän täyttymistä tärkeämpää on, että koira saa tehdä rodulle sopivaa työtä, palautuu hyvin ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Valjakossa vetäminen, koirahiihto ja hyvin suunniteltu sulan maan vetoharjoittelu ovat lähellä rodun käyttötarkoitusta. Kuormitusta ja matkoja on lisättävä vähitellen. Aloittelija hyötyy suuresti siitä, että pääsee kokeneen rekikoirayhdistyksen opastuksella perehtymään valjaisiin, vetoliinoihin, käskyihin, ohituksiin sekä sään ja alustojen arviointiin. Rotuyhdistyksen rekikoirakokeissa, joihin kuuluu myös DP20+, arvioidaan käyttöominaisuuksia, luonnetta ja koiran työkykyä polaarisena rekikoirana.

Arkeen tarvitaan myös rauhallisia lenkkejä, hajutyöskentelyä, yhteistyötä ja palautumista. Harjoittele alusta lähtien erityisesti seuraavia taitoja:

- siisti hihnakäytös ja rauhallisena pysyminen valjastettaessa;
- pysähtyminen, suunnan vaihtaminen ja odottaminen ennen lähtöä;
- turvalliset toimintatavat ovilla, autoilla, porteilla ja koiratarhoissa;
- luoksetulo opeteltuna taitona niin, ettei se ole ainoa keino estää jahtaamista;
- rauhoittuminen, käsiteltävänä oleminen ja kierrosten laskeminen työn jälkeen.

Koulutuksen tulee olla palkitsevaa, selkeää ja hyvin suunniteltua. Kovat otteet eivät tee itsenäisestä koirasta yhteistyöhaluisempaa, ja ne voivat vahingoittaa suhdettanne. Lämpimällä säällä vähennä kuormitusta tai ajoita työskentely päivän viileämpiin hetkiin. Paksu turkki ja rasitus lisäävät ylikuumenemisen riskiä. Keskeytä tekeminen, jos koira läähättää voimakkaasti, heikkenee, sen liikkeiden hallinta vaikeutuu tai se on poikkeuksellisen väsynyt. Arvioi tilannetta koiran käyttäytymisen, fyysisten merkkien ja olosuhteiden perusteella, älä yhden lämpötilarajan mukaan.

## Terveys

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa siperianhuskya kuvataan yleisesti terveeksi, mutta tietopohjassa on tärkeä rajoitus: suhteellisen harvalta koiralta on tutkittu lonkat, kyynärnivelet ja silmät. Se, että useimmat tutkitut koirat ovat olleet terveitä, ei osoita kaikkien sukujen olevan vapaita perinnöllisistä ongelmista.

SKK:n nykyisten rekisteröintisääntöjen mukaan siperianhusky ei kuulu rotuihin, joilta vaaditaan erikseen virallinen lonkkatutkimustulos. Siksi on virheellistä sanoa, että lonkkakuvaus tai silmätutkimus olisi rodulle yleinen rekisteröintivaatimus Ruotsissa. Tuloksista voi silti olla hyötyä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, mitä tutkimuksia on todella tehty, miksi ne on valittu ja millaisia tuloksia vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla sukulaisilla on.

DNA-testejä on saatavilla myös kolmelle dokumentoidulle geenimuunnokselle: SHPN1, SPS1 ja HUU. SHPN1 on etenevä neurologinen sairaus, joka vaikuttaa liikkumiseen. Sen oletetaan periytyvän väistyvästi, mutta kaikille koirille, joilla on kaksi kopiota geenimuunnoksesta, ei kehity selviä oireita. Ruotsin rotuyhdistys on kiinnittänyt erityistä huomiota ruotsalaisissa sukutauluissa esiintyviin tunnettuihin SHPN1-kantajiin. Kantaja ei ole sama asia kuin sairas koira. Olennaista on, että yhdistelmä suunnitellaan molempien vanhempien geenitilanne tuntien. SPS1 liittyy pentujen vapinaoireyhtymään, kun taas HUU aiheuttaa kohonneen virtsahappopitoisuuden ja siihen liittyvän uraattikivien riskin. Testin olemassaolo ei tee kaikista kolmesta testistä pakollisia jokaiselle ruotsalaiselle pentueelle. Kysy, mitkä testit ovat kyseisessä suvussa olennaisia, ja pyydä nähtäväksi alkuperäiset laboratoriotulokset.

Huomioi myös, miten koirat käytännössä kestävät työtä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset ovat selviytyneet harjoittelusta, onko niillä esiintynyt toistuvaa ontumista, tassuongelmia, neurologisia oireita tai virtsakiviä ja missä iässä mahdolliset ongelmat alkoivat. Pidä koira hoikkana, kohota kuntoa vähitellen ja selvitä liikkeissä tapahtuvien muutosten syy sen sijaan, että jatkaisit harjoittelua niistä huolimatta.

## Historia ja alkuperä

Siperianhusky kehittyi rekikoiraksi Koillis-Siperiassa, mutta FCI:n rotumääritelmän mukaan rodun virallinen alkuperämaa on Yhdysvallat. Sen alkuperäinen tehtävä oli kuljettaa kevyitä kuormia kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Tämä käyttötarkoitus selittää yhä rodun kokoa, liikkeitä, yhteistyötä laumassa ja kestävyyttä.

Siperialaiset koirat herättivät huomiota Alaskassa, kun niistä koostunut valjakko osallistui All Alaska Sweepstakes -kilpailuun vuonna 1909 ja sijoittui kolmanneksi. Seuraavana vuonna näistä koirista koostuneet valjakot sijoittuivat ensimmäiseksi, toiseksi ja neljänneksi. Leonhard Seppala voitti kilpailun kolmena peräkkäisenä vuonna 1915–1917. Myöhemmin hän oli yksi vuoden 1925 Nomen seerumiviestin ajajista, kun koiravaljakot kuljettivat kurkkumätäseerumia Alaskan halki.

American Kennel Club tunnusti siperianhuskyn vuonna 1930. FCI hyväksyi rodun lopullisesti vuonna 1966. Nämä ajankohdat on dokumentoitu. Sen sijaan suosituille kertomuksille, joiden mukaan kaikkien nykyisten koirien luonne juontuisi niiden esi-isien nukkumisesta perheiden teltoissa, ei ole vankkaa näyttöä.

## Arki rodun kanssa

Siperianhusky sopii parhaiten kotiin, jossa rekikoiraelämä kuuluu suunnitelmaan alusta asti eikä ole vain jotakin, jota ehkä kokeillaan myöhemmin. Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta se edellyttää poikkeuksellisen huolellista valmistautumista, kokeneiden valjakkoajajien tukea ja arkea, jossa on jo valmiiksi tilaa työlle, turvalliselle kuljettamiselle, koiran hallinnalle ja palautumiselle.

Kerrostaloasuminen voi onnistua. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että koiran tarpeet täyttyvät ja se pystyy rauhoittumaan sisällä. Jos talon äänieristys on heikko, tarvitset myös suunnitelman sen varalle, että koira ääntelee kiihtyessään tai yksin jäädessään. Turvallisuus alkaa jo porraskäytävästä, hissistä ja ulko-ovelta: käytä hihnaa ja toimintatapoja, jotka estävät koiraa pääsemästä liikenteeseen tai jahtaamaan luonnoneläimiä.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa hyvin pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Yksinoloaikaa pidennetään vain niin kauan kuin koira pystyy pysymään rauhallisena. Rodulla on voimakas laumavietti, ja joillekin yksilöille yksinolo on vaikeaa huolellisesta harjoittelusta huolimatta. Suunnittele etukäteen koiranhoitaja, päivähoito tai arki, jossa koira voi kulkea mukanasi. Toinen koira voi tarjota seuraa, mutta ei takaa yksinolon sujumista.

Kasvattajaa valitessa kannattaa arvioida koiria sen sijaan, että valitsisi pelkän ”käyttölinjainen”- tai ”näyttelylinjainen”-nimikkeen perusteella. Pyydä nähdä vanhemmat arjessa ja työssä. Kysy, millaisia matkoja ja millaisilla alustoilla ne harjoittelevat, miten ne palautuvat ja työskentelevät valjakossa sekä miten niitä käsitellään levossa, kuljetuksen aikana ja ihmisiä tai koiria kohdatessa. Tarkista rekisteröidyt rekikoirakoetulokset ja terveystiedot SKK Hunddata- ja Avelsdata-palveluista.

Rotuyhdistyksen pentulistalle pääsy edellyttää jäsenyyttä ja molempien vanhempien SKK-rekisteröintiä. Listalla oleminen ei siis itsessään todista työkykyä tai tehtyjä terveystutkimuksia. Kasvattajan tulisi pystyä selittämään, miksi yhdistelmä on valittu, ja esittämään tarkkoja tietoja käyttöominaisuuksista, luonteesta, terveydestä ja vanhemmista sukulaisista. Ne kertovat pennun odotettavissa olevista ominaisuuksista enemmän kuin turkin väri, silmien väri tai linjanimike.

Siperianhusky

Siberian Husky Club of Great Britain

The Norwegian Siberian Husky Club

Swedish Kennel Club

Royal Society for the Prevention of Cruelty to Animals (RSPCA)

Siperianhusky on keskikokoinen, urheilullinen rekikoira, jolla on paksu kaksinkertainen turkki ja huomiota herättävät, eriväriset silmät. Ystävällisenä ja energisenä koirana se tarvitsee runsaasti liikuntaa, turvallisesti aidatun pihan ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Rotu on yleensä terve ja pitkäikäinen, mutta sillä on taipumusta silmäongelmiin ja siitä lähtee runsaasti karvaa.

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Vargarflockens

Smith Labradoodles

Alplyckans

Postgårdsbacken

101 Labradoodles

## Perustiedot

Cockapoo on cockerspanielin ja villakoiran risteytys, ei yhtenäinen rotu, jolla olisi yhteinen rotumääritelmä. Siksi koko, turkki, aktiivisuustaso ja luonne voivat vaihdella huomattavasti yksilöstä toiseen. Hyödyllisimmät tiedot pennusta saa sen omista vanhemmista ja lähisukulaisista, ei cockapoon yleiskuvauksesta.

- **Tausta:** cockerspanielin ja villakoiran risteytys
- **Vaihtelu:** cockerin sukulinja ja villakoiran kokomuunnos vaikuttavat muun muassa kokoon, turkkiin ja työskentelytapaan
- **Tavalliset sukupolvimerkinnät:** F1 tarkoittaa cockerspanielin ja villakoiran risteytystä. Esimerkiksi merkinnän F1b b-kirjain kertoo, että myöhempi sukupolvi on takaisinristeytetty jompaankumpaan vanhempaisrotuun
- **Tärkeää tietää:** sukupolvimerkintä kuvaa polveutumista, mutta ei takaa tietynlaista turkkia, kokoa, luonnetta tai terveydentilaa
- **Mitä omistajalta tarvitaan:** aikaa koulutukseen, päivittäiseen tekemiseen ja säännölliseen turkinhoitoon sekä halua arvioida koiraa yksilönä risteytyksen maineeseen luottamisen sijaan

Kysy aina, minkä tyyppinen cockerspanieli ja minkä kokoinen villakoira pennun taustalla on. Käyttölinjaisella englannincockerspanielilla voi olla erilaisia ominaisuuksia kuin näyttelylinjaisella cockerilla, ja toy-, kääpiö-, keskikokoisen ja isovillakoiran kokoeroilla on huomattava merkitys arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Aikuisen cockapoon kokoa ja turkkia ei voi ennustaa yhden yhteisen mittataulukon perusteella. Villakoiria on neljää kokomuunnosta, ja lopputulokseen vaikuttavat myös cockerin sukulinja ja perinnöllinen vaihtelu. Kysy kasvattajalta, millaista cockeria ja mitä villakoiran kokomuunnosta risteytyksessä on käytetty, mikä on vanhempien säkäkorkeus ja paino sekä millaisiksi aikuiset täys- tai puolisisarukset ovat kehittyneet. Tämä kertoo enemmän kuin koko risteytykselle annetut yleiset kokotiedot.

Turkki voi olla melko suora, laineikas tai kihara. Karvaa voi lähteä vähän, selvästi tai jotakin siltä väliltä, jopa saman pentueen sisaruksilla. Villakoiraristeytyksistä saattaa irrota vähemmän karvaa kuin monista muista koirista, mutta kihara turkki takkuuntuu herkemmin, etenkin märkänä. Vähäinen karvanlähtö ei siis tarkoita vähäistä hoidon tarvetta.

Käy turkki läpi sekä harjalla että kammalla ihoa myöten. Jos kampa takertuu, turkissa on yhä takkuja, vaikka pinta näyttäisi hyvin harjatulta. Harjauksen, pesun ja leikkaamisen tarve riippuu juuri kyseisen koiran turkin pituudesta ja tiheydestä sekä arjen olosuhteista, ei yhdestä kaikille cockapoo-koirille sopivasta aikataulusta. Totuta pentu rauhallisesti ja varhain tassujen, korvien ja kasvojen käsittelyyn sekä fööniin ja trimmauskoneeseen.

Cockapoo ei ole allergiavapaa koira. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosta irtoavassa aineksessa, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa pentuesisarusten välillä. Vähäinen karvanlähtö, kihara turkki tai F1b-merkintä ei siis takaa, että allerginen ihminen voisi elää koiran kanssa. Allergiaoireista kärsivän kannattaa kysyä neuvoa terveydenhuollosta ennen koiran hankintaa ja varautua siihen, että reaktiot voivat vaihdella koirayksilöstä toiseen.

## Luonne ja käyttäytyminen

Cockapoossa voivat yhdistyä cockerspanielin eloisuus ja yhteistyöhalu sekä villakoiran aktiivisuus ja koulutettavuus, mutta risteytys ei tuota ennalta määrättyä luonnetta. Sosiaalisuus, jahtaamisinto, ääniherkkyys, rauhoittumiskyky ja suhtautuminen käsittelyyn voivat kaikki vaihdella. Myös ympäristöllä, varhaisilla kokemuksilla ja koulutuksella on suuri merkitys.

Suhtaudu varauksella lupauksiin, joiden mukaan jokainen cockapoo on helppo ensikoira tai sopii automaattisesti lapsiperheeseen. Brittiläisessä kyselytutkimuksessa, joka sisälsi tietoja 9 402 koirasta, havaittiin useita käyttäytymiseroja yleisten villakoiraristeytysten ja niiden vanhempaisrotujen välillä. Tutkimus ei tue ajatusta siitä, että risteytykset tarvitsisivat yleisesti vähemmän koulutusta. Tulokset koskevat ryhmiä eivätkä ennusta yksittäisen pennun käyttäytymistä, mutta ne osoittavat, miksi myyntipuhe ei saa korvata kunnollista käyttäytymisen arviointia.

Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai ainakin emä ja muita läheisiä aikuisia sukulaisia. Tarkkaile, miten ne palautuvat yllättävästä äänestä, lähestyvät ihmisiä olematta tunkeilevia, sietävät turhautumista ja rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Kysy erikseen haukkumisesta, resurssien puolustamisesta, jahtaamisesta, yksinolosta, autoilusta ja turkinhoidosta. Todellisia tilanteita kuvaavat vastaukset ovat hyödyllisempiä kuin luonnehdinnat ”kiltti” tai ”perheystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Cockapoo tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja palautumista, mutta mikään minuutteihin perustuva sääntö ei sovi jokaiselle koiralle. Paljon toistetulle pentujen liikunnan viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä tukea, eikä sitä pidä käyttää tiukkana aikatauluna. Liikunnan määrän tulee perustua ikään, kokoon, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen. Pentu tarvitsee lyhyitä, vaihtelevia tekemishetkiä ja runsaasti lepoa. Aikuinen voi nauttia lenkeistä, hajutyöskentelystä, noutamisesta, ongelmanratkaisusta ja muusta harjoittelusta omistajansa kanssa.

Lisää kuormitusta vähitellen ja seuraa kokonaisuutta. Jäykkyys, haluttomuus liikkua, pitkään jatkuva ylivireys tai poikkeava väsymys tekemisen jälkeen ovat syitä keventää vaatimuksia ja ottaa tarvittaessa yhteyttä eläinlääkäriin. Jatkuvasti tekemistä hakeva koira saattaakin tarvita apua rauhoittumiseen, parempaa unta tai rauhallista hajutyöskentelyä, ei automaattisesti pidempää ja vauhdikkaampaa lenkkiä.

Aloita näiden taitojen harjoittelu varhain:

- luoksetulo ja kontaktin pitäminen ympäristön hajuista ja liikkeestä huolimatta
- rauhallinen hihnassa kävely sekä luotettava pysähtymis- tai irrottamisvihje
- korvien, tassujen, suun ja koko turkin rauhallinen käsittely
- siirtyminen aktiivisesta tekemisestä lepoon ja päinvastoin
- yksinolon asteittainen harjoittelu hyvin pienin askelin
- rento autoilu ja neutraalit kohtaamiset ihmisten ja koirien kanssa

Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta ja pidä vaikeustaso sopivana. Cocker-tausta voi tuoda kiinnostusta hajuihin, lintuihin ja liikkeeseen, kun taas villakoirataustaan yhdistetään usein nopea oppiminen. Pidä näitä mahdollisina lähtökohtina, älä takeina. Luoksetulon on toimittava asteittain lisääntyvien häiriöiden keskellä ennen kuin koiralle annetaan enemmän vapautta.

## Terveys

Cockapoo ei ole automaattisesti vanhempaisrotujaan terveempi. Toisessa, omistajilta kerättyihin tietoihin perustuvassa tutkimuksessa verrattiin kolmea yleistä villakoiraristeytystä niiden vanhempaisrotuihin. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu 86,6 prosentissa vertailuista. Tulos ei tue väitettä, että risteytykset olisivat yleisesti terveempiä, eikä myöskään väitettä, että ne olisivat yleisesti sairaampia. Aineisto kerättiin yhtenä ajankohtana, ja se kuvaa ryhmiä, joten sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen pennun terveyttä.

Käytännössä riskejä vähennetään arvioimalla kumpikin vanhempi oman rotunsa ja kokomuunnoksensa mukaisesti. Pyydä rekisterinumero tai muu todennettava tunnistetieto, kunkin tutkimuksen nimi, tutkimuspäivä ja varsinainen tulos. ”Eläinlääkärin tarkastama” tai ”DNA-testattu” ei riitä, ellei ole selvää, mitä on tutkittu.

### Tarkista cocker-vanhemman tiedot

Ruotsin cockerspanieliyhdistyksen pentuvälityksen kriteereihin kuuluvat dokumentoidut lonkkatulokset, voimassa oleva silmätutkimuslausunto ja familiaalisen nefropatian eli FN:n testitulos. Nämä ovat yhdistyksen kriteerejä puhdasrotuisten cockerpentueiden välitykselle, eivät kaikkia cockapoo-pentueita koskeva virallinen säännöstö. Ne ovat silti olennaisia tarkistettavia asioita cocker-vanhemman kohdalla. Kysy myös prcd-PRA:sta, mutta muista, että prcd-PRA-testi kattaa vain tämän tietyn PRA:n muodon eikä sulje pois kaikkia verkkokalvosairauksia.

### Tarkista villakoiravanhemman tiedot

Selvitä ensin villakoiran tarkka kokomuunnos. Ruotsissa toy-, kääpiö- ja keskikokoisilla villakoirilla on prcd-PRA:ta koskeva terveysohjelma, johon kuuluu tulosten kirjaaminen. Isovillakoirien jalostuksessa painotukset ovat toiset, ja lonkkatulokset ovat keskeisessä asemassa. Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee myös polvitutkimusta ennen toy- ja kääpiövillakoirien jalostuskäyttöä. Tarkista, mitkä tutkimukset ovat olennaisia juuri kyseisen vanhemman kokomuunnokselle, äläkä tyydy pelkkään toteamukseen ”villakoira on tutkittu”.

Myös DNA-tuloksia on tulkittava yhdessä. Autosomaalisesti resessiivisesti periytyvän sairauden tervettä kantajaa voidaan käyttää jalostukseen ilman sairaiden pentujen syntymistä, jos toinen vanhempi on geneettisesti vapaa samasta geenimuunnoksesta. Molempien vanhempien testitulosten on kuitenkin oltava todennettavissa. Pyydä eläinlääkäriä tai kyseistä rotuyhdistystä selittämään epäselvät tulokset.

## Historia ja alkuperä

Cockapoo polveutuu kahdesta rodusta, joiden työkäytöstä on dokumentoitua historiaa. Cockerspanieli kehitettiin Britanniassa riistaa ylösajavaksi ja noutavaksi metsästyskoiraksi. Sen nimi liittyy lehtokurpan metsästykseen. Villakoiralla on vanhempi eurooppalainen tausta vedestä noutavana koirana. Nykyään molempia pidetään myös seurakoirina ja monipuolisina harrastuskoirina.

Nykyinen risteytys on tullut suosituksi seurakoirana, mutta sillä ei ole yhteistä rotumääritelmää, joka yhtenäistäisi kokoa, turkkia ja muita ominaisuuksia. Väitteille tarkasta syntyvuosikymmenestä tai yhdestä alkuperäisestä jalostustavoitteesta on heikosti dokumentoitua näyttöä, eikä niitä pidä käyttää nykyisten koirien ominaisuuksien ennustamiseen. Yksittäisen pennun kohdalla vanhempien henkilöllisyys, käyttölinjat, terveys ja käyttäytyminen ovat paljon tärkeämpiä kuin yksinkertaistettu alkuperätarina.

## Arki cockapoon kanssa

Cockapoo voi sopeutua hyvin monenlaisiin koteihin, kun yksilön tarpeet sopivat perheen arkeen. Kerrostaloasunto ei itsessään ole este, mutta koira tarvitsee säännölliset rutiinit tarpeilla käymiseen, tekemiseen ja lepoon sekä harjoittelua porraskäytävän ja oven ulkopuolisten äänten varalle. Kodin koko ei ratkaise haukkumista tai ahdistusta. Tunnista reaktion laukaisevat tilanteet ja harjoittele sellaisella vaikeustasolla, jolla koira pystyy pysymään rauhallisena.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona, poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy rentona. Jos koira haukkuu, ulvoo, tuhoaa tavaroita, yrittää paeta tai ei pysty syömään yksin jäätyään, palaa harjoittelussa askel taaksepäin ja selvitä syy. Voimakas ahdistus vaatii eläinlääkärin ja pätevän käytösasiantuntijan apua.

Aikuisen tulee aina vastata lasten ja koiran välisistä tilanteista. Koira tarvitsee rauhoitetun lepopaikan, eivätkä lapset saa häiritä sitä, kun se nukkuu, syö tai yrittää siirtyä pois. Yhteensopivuus kissojen tai muiden koirien kanssa riippuu yksilöistä. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, hyödynnä etäisyyttä ja fyysisiä esteitä ja estä jahtaaminen ennen kuin annat eläimille enemmän vapautta yhdessä.

Ennen pennun ostamista sinun pitäisi osata vastata seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä cockerin sukulinjaa ja villakoiran kokomuunnosta on käytetty, ja kuinka suuria vanhemmat ovat?
- Mitä kirjattuja terveystuloksia kummaltakin vanhemmalta on saatavilla päivämäärineen ja tunnistetietoineen?
- Miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät levossa, käsiteltäessä, ääniä kuullessaan, vieraiden koirien seurassa ja yksin ollessaan?
- Millainen turkki aikuisilla sukulaisilla on, ja millaista hoitoa se käytännössä vaatii?
- Miten pennut on kasvatettu ja totutettu ihmisiin, arjen ääniin, erilaisiin alustoihin, käsittelyyn ja lyhyisiin erossaoloihin?

Perusteltu arvio alkaa asiakirjoista ja havaittavista ominaisuuksista. Älä valitse cockapoota vain siksi, että sitä kuvaillaan allergiaystävälliseksi, helpoksi tai täydelliseksi perhekoiraksi.

Cockapoo

The British Cockapoo Society

PDSA (UK)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Cockapoot ovat pieniä tai keskikokoisia seurakoiria, jotka ovat cockerspanielin ja villakoiran risteytyksiä. Ne ovat ystävällisiä, ihmisläheisiä ja vilkkaita ja sopivat aktiivisille perheille sekä ensimmäistä koiraansa hankkiville. Monilta lähtee vain vähän karvaa, mutta ne tarvitsevat säännöllistä turkinhoitoa, päivittäistä koulutusta sekä vähintään tunnin liikuntaa ja aivojumppaa päivässä.

Jag har klippt hundar och katter i 32 år, Har även ett litet hunddagis.
Jag har bara en liten uppfödning, med en kull då och då.
 Min ambition att få fram så trygga, glada friska och lugna hundar som möjligt och att dom får en bra uppväxt. 

Jag har precis startat en ny Instagram sida för valparna. 
Du kan följa mig på:  babsans_cockerpoovalpar

Babsan hund och kattklipp , babsans cockerpoo

Rose

Sheperd Guardians är en liten och engagerad kennel som föder upp SKK-registrerade schäferhundar med stort hjärta för rasen.

Uppfödningen sker i liten skala där varje hund får tid, närvaro och rätt förutsättningar att utvecklas både mentalt och fysiskt. Hälsa, arbetsvilja och stabilt temperament är grundpelare i avelsarbetet, med målet att föda upp trygga, rastypiska schäferhundar som fungerar lika väl som familjehundar som i arbete.

Sheperd Guardians

Maine coon

Governing Council of the Cat Fancy (GCCF) - United Kingdom

Fédération Internationale Féline (FIFe) - France

Maine Coon-Katzen e.V. (German Maine Coon Club) - Germany

The Norwegian Forest Cat Club (includes information on Maine Coons) - Norway

The Cat Fanciers' Association (CFA) - United Kingdom

Suuri ja vankkarakenteinen pohjoisamerikkalainen kissa, jolla on suorakaiteen muotoinen vartalo, tupsulliset tassut ja puolipitkä, säänkestävä turkki, joka on melko helppohoitoinen. Tämä ystävällinen ja leikkisä ”lempeä jättiläinen” sirkuttaa ja kurisee, viihtyy perheen ja muiden lemmikkien seurassa ja tarvitsee tilaa, virikkeitä sekä säännöllistä hoitoa.

Månskenstassen's

Uppfödning av Maltipoo, Shihpoo & Labradoodle på landsbygden utanför Göteborg 🌸
Snälla, glada, friska familjehundar med trevligt temperament & hälsotestade föräldrar.
Vi finns på Instagram! Lyckligavovvenskennel

Lyckliga Vovven

Päsnäs Kennel

Linnea Rosdahl

Anna Persson

## Perustiedot

Basenji on pieni, kevytrakenteinen alkukantainen metsästyskoira Keski-Afrikasta. Se ei hauku tavalliseen tapaan, mutta äänetön se ei ole: rotu viestii muun muassa jodlaamalla, kujertamalla ja monilla muilla äänillä. Basenji sopii ihmiselle, joka arvostaa itsenäistä koiraa ja pystyy huomioimaan sen metsästysvietin turvallisesti.

- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat.
- **Alkuperä ja vastuumaa:** rotu on peräisin Keski-Afrikasta, ja sen vastuumaa FCI:ssä on Iso-Britannia.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** metsästys, muun muassa riistan ajaminen ansoihin. Nykyisin basenji on Ruotsissa ensisijaisesti seurakoira.
- **Koko:** rotumääritelmän ihannekoko on uroksilla 43 cm ja 11 kg sekä nartuilla 40 cm ja 9,5 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen.
- **Ääntely:** ei hauku, mutta ei ole mykkä. Sen tunnusomaista ääntä kuvaillaan kujerruksen ja jodlauksen sekoitukseksi.
- **Luonne:** älykäs, itsenäinen, kiintyvä ja valpas. Osa yksilöistä suhtautuu vieraisiin pidättyvästi.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee säännöllistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja koulutusta, jonka koira kokee mielekkääksi.
- **Jalostuksessa huomioitavat keskeiset terveysasiat:** Fanconin oireyhtymä, PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA sekä silmätutkimukset.
- **Kiiman vuodenaikaisuus:** monien basenjinarttujen kiimakierto on vuodenaikaan sidottu. Pohjoismaissa kiima on usein kerran vuodessa syksyllä, mutta poikkeuksiakin esiintyy.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Basenji on rungon pituuteen nähden korkearaajainen, ja sen tulee näyttää kevyeltä, tasapainoiselta ja ketterältä. Pää on hienopiirteinen, korvat ovat pienet ja pystyt, ja otsa rypistyy koiran höristäessä korviaan. Rintakehästä vatsalinja kohoaa selvästi erottuvaan vyötäröön, ja häntä kiertyy tiukalle kippuralle selän päälle. Rotumääritelmän mitat ovat ihanteita, joten jos aikuiskoolla on sinulle merkitystä, tutustu vanhempiin ja muihin aikuisiin lähisukulaisiin.

Karvapeite on lyhyt, sileä, tiivis ja erittäin hienolaatuinen. Hyväksyttyjä värejä ovat mustavalkoinen, punavalkoinen, musta punaruskein ja valkoisin merkein sekä brindle, jossa punaisella pohjalla on mustia raitoja. Valkoista tulee olla käpälissä, rinnassa ja hännänpäässä. Valkoiset raajat, otsapiirto ja kaulus ovat sallittuja.

Lyhyt turkki on melko helppo pitää puhtaana. Tarkista iho ja turkki säännöllisesti ja harjaa, kun irtokarvaa tai likaa on tarpeen poistaa. Lyhyt karvapeite ei kuitenkaan tee rodusta allergiavapaata. Koiran allergeeneja esiintyy pääasiassa ihossa ja syljessä, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä. Allergisen kannattaa siksi arvioida tilannetta juuri kyseisen koiran kanssa ja keskustella lääkärin kanssa ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Basenjissa yhdistyvät läheinen suhde omiin ihmisiin ja vahva kyky tehdä omia päätöksiä. Rotumääritelmä kuvaa sitä älykkääksi, kiintyväksi ja valppaaksi, mutta se ei ole itsestään selvästi miellyttämishaluinen. Rauhallisessa ympäristössä viehättävältä ja kekseliäältä vaikuttava käytös voi muuttua turvallisuusriskiksi, kun koira näkee tai haistaa jotakin, jota se haluaa lähteä seuraamaan.

Rotumääritelmän mukaan basenji voi olla hieman pidättyväinen vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei ole sama asia kuin pelko tai aggressiivisuus. Anna pennun tutustua erilaisiin ihmisiin, koiriin ja ympäristöihin omaan tahtiinsa. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ja käsittelyyn.

Basenji voi elää tyytyväisenä lapsiperheessä, mutta rotu ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee valvoa pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lasten tulee jättää koira rauhaan, kun se nukkuu, syö tai siirtyy pois. Arvioi yksittäisen koiran viestejä ja taustaa etenkin silloin, kun harkitset aikuista kodinvaihtajaa.

Suhtautuminen muihin koiriin, kissoihin ja pieneläimiin vaihtelee. Rodun metsästystaustan vuoksi nopea liike voi käynnistää takaa-ajon myös koiralla, joka on sisällä rauhallinen perheen kissan kanssa. Rakenna yhteiseloa hitaalla tutustuttamisella, erillisillä turvallisilla alueilla ja estämällä koiraa harjoittelemasta jahtaamista. Tuttuus kotona ei automaattisesti tarkoita, että koiraan voisi luottaa ulkona vieraiden kissojen tai pieneläinten lähellä.

## Koulutus ja liikunta

Basenji tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Yhdistä kävelyjä, haistelumahdollisuuksia, lyhyitä koulutushetkiä ja vapaampaa liikkumista täysin turvallisessa paikassa. Sovita liikunnan määrä ja rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja palautumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun yhteistyö on palkitsevaa. Käytä palkkiona ruokaa, leikkiä, liikettä tai pääsyä tutkimaan jotakin koiraa kiinnostavaa. Lyhyet, selkeät ja vaihtelevat tehtävät toimivat usein paremmin kuin saman asian toistuva hiominen. Palkitsemiseen perustuvien menetelmien hyödyistä oppimiselle ja hyvinvoinnille on parempaa näyttöä kuin kivun, pelottelun tai fyysisten ojennusten käytöstä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain, mutta älä luota siihen ainoana turvakeinona. Paikoissa, joissa voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä, hihna, pitkä liina tai kokonaan aidattu alue on turvallisempi ratkaisu kuin odotus siitä, että koulutus voittaisi metsästysvietin. Varmista, että portit ja aidat ovat turvallisia juuri omalle koirallesi. Järjestely ei ole turvallinen vain siksi, että se on toiminut toisella basenjilla.

Jäljestys, hajutyöskentely ja maastojuoksu, jossa koira ajaa keinotekoista viehettä, voivat tarjota hallittuja tapoja käyttää rodun metsästys- ja jäljestämiskykyjä. Yhtä tärkeitä taitoja ovat kontaktin ottaminen, löysällä hihnalla kävely, löydettyjen esineiden vaihtaminen palkkioon, käsittelyn hyväksyminen ja rauhoittuminen. Pennun kanssa tärkeintä on rauhallinen maailmaan tutustuminen, leikin kautta oppiminen ja fyysisen kuormituksen asteittainen lisääminen.

## Terveys

Parhaiten dokumentoidut jalostuksessa huomioitavat terveysongelmat ovat Fanconin oireyhtymä ja silmäsairaudet, erityisesti PRA-BJ1 ja muu basenjien retinopatia/PRA. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, mitä kukin tutkimus kattaa. Pelkkä maininta ”terveystutkittu” ei riitä.

Fanconin oireyhtymä on perinnöllinen sairaus, jossa munuaistiehyet eivät ime elektrolyyttejä ja ravintoaineita normaalisti takaisin elimistöön. Tärkeitä aineita menetetään siksi virtsan mukana. Lisääntynyt juominen ja virtsaaminen sekä glukoosi virtsassa ovat tunnettuja merkkejä ja vaativat eläinlääkärin arviota. Basenjeille on saatavilla DNA-testi. Ruotsin rotukohtaisen jalostusstrategian mukaan kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan, mutta kahta kantajaa ei saa yhdistää.

Silmien terveyden arviointiin tarvitaan muutakin kuin yksi DNA-tulos. PRA-BJ1-testi koskee yhtä tunnistettua geenimuunnosta, kun taas toinen basenjien retinopatian/PRA:n muoto todetaan silmätutkimuksessa. Terve PRA-BJ1-testitulos ei siis sulje pois kaikkia perinnöllisiä silmäsairauksia. Rodulla esiintyy myös sikiöaikaisten silmäkalvojen jäänteitä eli PPM:ää. Lievät löydökset eivät yleensä vaikuta näköön, mutta laajemmat löydökset on arvioitava erikseen.

On tärkeää erottaa sitovat säännöt rotuyhdistyksen jalostustyöstä. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöt eivät edellytä basenjilta rotukohtaisesti virallista lonkkakuvaus-, silmätutkimus- tai DNA-tulosta. Rodun erityismääräys koskee värikoodausta. Vuonna 2024 hyväksytyssä jalostusstrategiassa puolestaan kuvataan yhdistyksen pentuvälitys sekä Fanconin oireyhtymää, PRA-BJ1:tä, silmätutkimuksia ja lonkkakuvauksia koskevat vaatimukset tai suositukset. SKK-rekisteröinti ei siis osoita, että kaikki nämä tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajalta asiakirjat, joista näkyvät koiran tunnistetiedot, tutkimuspäivä ja tulos. Tarkista erityisesti:

- molempien vanhempien Fanconi-tulokset ja se, että mahdollinen kantaja on yhdistetty geneettisesti terveeseen koiraan
- molempien vanhempien PRA-BJ1-tulokset sekä ajantasaiset silmätutkimustulokset
- onko vanhempien lonkat kuvattu lonkkaniveldysplasian eli HD:n varalta, vaikka rotuyhdistys suosittelee tätä eikä edellytä sitä
- onko pennun eläinlääkärintarkastuksessa todettu napatyrä; pieni rasvaa sisältävä tyrä ei ole sama asia kuin suuri tyrä
- vanhemmilla, sisaruksilla ja vanhemmilla lähisukulaisilla toistuvat munuais-, silmä-, liikkumis- tai luonneongelmat.

## Historia ja alkuperä

Basenji on kotoisin Keski-Afrikasta, jossa sitä on käytetty metsästykseen, muun muassa riistan ajamiseen ansoihin. Koirat metsästävät sekä näön että hajuaistin avulla. Työ vaatii niin yhteistyötä kuin itsenäisiä päätöksiäkin, mikä auttaa ymmärtämään rodulle ominaista läheisen kiintymyksen ja omatoimisuuden yhdistelmää.

Rodun dokumentoitu länsimainen jalostushistoria pääsi vauhtiin Englannissa 1930-luvulla. Afrikan ulkopuolinen jalostus perustui aluksi harvoihin koiriin, joten geenipohja oli kapea. Myöhemmät tuonnit Kongosta, muun muassa 1980-luvun lopulla ja 2000-luvulla, toivat mukaan uutta perimää.

Basenji saapui Ruotsiin vuonna 1951 Englannista tuotujen koirien myötä, mutta kasvatus vilkastui vasta 1970-luvulla. Brindle hyväksyttiin rotumääritelmään vuonna 1999 myöhempien Afrikan-tuontien jälkeen.

Vanhoissa kuvissa esiintyy basenjia muistuttavia koiria, ja rotua kuvaillaan usein hyvin ikivanhaksi. Yhtäläisyydet osoittavat, että koiratyypillä on syvät historialliset juuret, mutta ne eivät todista katkeamatonta polveutumisketjua antiikista nykyiseen rekisteröityyn basenjiin. On täsmällisempää erottaa vanha koiratyyppi nykyisen rodunjalostuksen dokumentoidusta historiasta.

## Arki basenjin kanssa

Se, ettei basenji hauku muiden koirien tavoin, ei tarkoita hiljaista kotia. Jodlaus, ulvonta ja vinkuminen voivat kuulua kauas, ja äänekkyydessä on yksilöllisiä eroja. Kerrostaloasuminen voi onnistua, kun liikunta, hajutyöskentely, lepo ja turvallinen ulkoilu on järjestetty asianmukaisesti. Asumismuoto ei korvaa tekemistä eikä rauhoittumisen harjoittelua.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Siirry aluksi vain hetkeksi portin taakse tai oven ulkopuolelle ja pidennä aikaa koiran pysyessä rauhallisena. Pientä pentua ei voi jättää yksin, eikä aikuisen koiran kykyä olla yksin voi päätellä rodusta. Kysy, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset osaavat levätä ja selviytyvät lyhyistä erohetkistä. Järjestä apua, jos arkesi edellyttää koiralta enemmän kuin se pystyy levollisesti sietämään.

Jos kotona on kissa, järjestä sille ensin koiralta rauhoitettu alue, omat ruoka- ja vesipaikat, hiekkalaatikko sekä pakoreitit. Aloita pitämällä eläimet erillään ja tutustuttamalla niitä toistensa hajuihin. Siirry sitten lyhyisiin kohtaamisiin portin läpi koiran ollessa hihnassa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Estä jokainen jahtaamisyritys. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin molemmat ovat pysyneet toistuvasti rauhallisina. Jos koira jää jatkuvasti tuijottamaan kissaa tai jahtaa sitä, pidä eläimet erillään.

Monien basenjinarttujen kiimakierto on selvästi vuodenaikaan sidottu, ja Pohjoismaissa kiima osuu usein syksyyn. Siksi monet pentueet syntyvät loppuvuodesta. Myös pääasiallisen kiimakauden ulkopuolisia kiimoja on dokumentoitu. Älä suunnittele koiran arjen järjestelyjä tai pennun hankintaa sen oletuksen varaan, että jokaiselle nartulle tulee poikkeuksetta yksi kiima aina täsmälleen samaan aikaan.

Ennen kuin valitset basenjin, varmista, että voit vastata myöntävästi seuraaviin väittämiin:

- Haluan elää itsenäisen koiran kanssa ja osaan kouluttaa sitä vaatimatta ehdotonta tottelevaisuutta.
- Voin tarjota päivittäistä liikuntaa, hajutyöskentelyä ja hallittuja mahdollisuuksia käyttää koiran luontaisia kykyjä.
- Minulla on turvallinen suunnitelma hihnan, pitkän liinan tai aitauksen käytöstä kaikkialla, missä voi tulla vastaan luonnonvaraisia eläimiä.
- Kaikki kodissa asuvat osaavat kunnioittaa koiran lepopaikkaa ja tunnistaa, milloin se haluaa omaa tilaa.
- Olen nähnyt vanhempien varsinaiset Fanconi-, PRA-BJ1- ja silmätutkimustulokset ja ymmärrän, mitä ne merkitsevät yhdessä.
- Olen kysynyt ääntelystä, yksinolosta, jahtaamisesta, napatyristä ja aikuisten lähisukulaisten terveydestä enkä ole vain käynyt katsomassa pentuja.

Basenji on oikea valinta silloin, kun itsenäisyys, metsästysvietti ja poikkeava ääntely hyväksytään osaksi arkea eikä niitä pidetä yksityiskohtina, jotka koulutus poistaa. Turvallisten rutiinien ja palkitsemiseen perustuvan yhteistyön avulla rodusta voi saada läheisen ja omaleimaisen kumppanin.

Basenji

Federation Cynologique Internationale (FCI)

The Basenji Club of Great Britain

Basenji on pieni, urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka säkäkorkeus on 40–43 cm ja paino 9–12 kg. Sillä on lyhyt turkki, kippura häntä ja ryppyinen otsa. Sitä kutsutaan usein ”haukkumattomaksi”, sillä haukkumisen sijaan se jodlaa. Basenji on siisti, itsenäinen, älykäs ja voimakastahtoinen. Se tarvitsee kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, turvallisesti aidatun alueen sekä säännöllisesti liikuntaa ja aivojumppaa.

Mi Mijas

Lina Carlsson

Sågsvedjans

Bo Jansson

## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Koira- ja kissakasvattajat: Borås

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet