## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Jakob Peter Christiansen

## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

The Kennel Club (UK)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Helle-Sofia's

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Norwegian Kennel Club

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Herdsmaid's

Karkeakarvainen kettuterrieri

Svenska Terrierklubben (Sweden)

American Kennel Club

Association Française du Fox-Terrier Club (France)

Karkeakarvainen kettuterrieri on pieni, vankkarakenteinen ja energinen metsästysterrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja eloisa ja jolla on voimakas saalistusvietti. Sen karkeasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä nyppimistä. Rotu on älykäs mutta itsenäinen ja tarvitsee johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa, aivojumppaa ja huolellista turkinhoitoa.

Foxtan's

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Miniatures Empire

## Perustiedot

Rhodesiankoira on suuri ja urheilullinen koira eteläisestä Afrikasta. Se tunnetaan etenkin selässä kulkevasta karvaharjanteesta, jonka karvat kasvavat vastakkaiseen suuntaan kuin muu turkki. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, jolla on runsaasti aikaa liikuntaan ja koulutukseen sekä valmiudet ohjata itsenäistä koiraa, jolla on metsästys- ja vartiointitausta.

- **Alkuperä:** eteläinen Afrikka. Rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Säkäkorkeus:** urosten ihannekorkeus on 63–69 cm ja narttujen 61–66 cm.
- **Ihannepaino:** rotumääritelmän mukaan uroksilla noin 36,5 kg ja nartuilla 32 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, tiheä ja sileä, väriltään vaalean vehnänvärisestä punavehnään.
- **Luonne:** ihanteena on arvokas ja älykäs koira, joka suhtautuu vieraisiin hieman pidättyvästi mutta ei ole aggressiivinen eikä arka.
- **Aktiivisuustaso:** korkea. Rhodesiankoira tarvitsee monipuolista liikuntaa, aivotyötä ja aikaa rauhoittumiseen.

Rotukuvaus ei ole lupaus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Vanhemmat, lähisukulaiset, kasvuympäristö ja koulutus kertovat enemmän juuri siitä pennusta, jota olet harkitsemassa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Rhodesiankoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas mutta samalla ketterä ja tasapainoinen, ei koskaan raskas tai kömpelö. Rotumääritelmässä urosten ihanteellinen säkäkorkeus on 63–69 cm ja paino noin 36,5 kg, narttujen vastaavasti 61–66 cm ja noin 32 kg. Nämä ovat rodun ihanteita, eivät lupaus jokaisen koiran aikuiskoosta tai -painosta.

Selän karvaharjanne eli ridge on rodun tunnusmerkki. Sen tulee alkaa lapojen takaa, kaventua lonkkaluita kohti ja olla symmetrinen. Rotumääritelmä edellyttää kahta samanlaista, vastakkain sijaitsevaa karvapyörrettä eli kruunua. Väärä kruunujen määrä on ulkomuotovirhe, ja harjanteen puuttuminen on ulkomuotoarvostelussa hylkäävä virhe. Tämä ei määritä sitä, miten koira pärjää arjessa. Harjanteen ulkonäön arviointi ja dermoid sinus -tutkimus ovat eri asioita.

Karvapeitteen tulee olla lyhyt, tiheä, sileä ja kiiltävä, ei villava eikä silkkinen. Väri vaihtelee vaalean vehnänvärisestä punavehnään. Pieni määrä valkoista rinnassa ja varpaissa on sallittua, samoin tumma kuono ja tummat korvat. Runsas valkoinen väri ja liiallinen mustien karvojen määrä eivät ole toivottavia. Kirsu voi olla musta tai ruskea, ja silmien värin tulee sopia yhteen karvapeitteen ja kirsun värin kanssa.

Lyhyt turkki ei vaadi erityistä hoitoa. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, pidä kynnet sopivan pituisina ja tarkista iho, korvat ja tassut. Sovita hoito yksilön ja sen arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit jäykkää viikkoaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen rhodesiankoira on itsenäinen ja valpas sekä pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan. Pidättyväisyys tarkoittaa, että koira voi mieluummin pysytellä hieman etäällä; se ei ole sama asia kuin pelko. Rotumääritelmässä arkuutta tai aggressiivisuutta ei pidetä toivottavana. Rotuyhdistyksen käyttäytymisaineisto puolestaan osoittaa, että sosiaalinen varmuus, reaktiot ja palautuminen vaihtelevat yksilöittäin.

Rodulla on sekä metsästys- että vartiointitausta. Saaliskiinnostus, valppaus ja itsenäinen päätöksenteko voivat siksi näkyä arjessa, mutta niiden voimakkuus vaihtelee koirasta toiseen. Vierailijat huomaava koira ei automaattisesti ole luotettava vahtikoira, eikä hiljaisuus käyttäytymiskuvauksessa takaa hiljaisuutta kotona.

Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten koira reagoi määritellyssä testitilanteessa. Se on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai jossa se hylätään. Lue koko tulos Ruotsin kennelliiton Avelsdata-palvelusta ja kiinnitä erityistä huomiota sosiaaliseen varmuuteen, pelkoihin ja palautumiseen. Pyydä saada tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös muita aikuisia sukulaisia. Niiden käyttäytyminen tavallisissa tilanteissa kertoo enemmän kuin ilmoituksen kuvaukset, kuten ”lapsiperheeseen sopiva” tai ”tasapainoinen”.

Rhodesiankoira voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rodun nimi ei takaa turvallisuutta. Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiran on saatava syödä, nukkua ja vetäytyä rauhaan ilman häirintää. Valitse yksilö ja kasvattaja oman perheesi todellisen tilanteen mukaan sen sijaan, että luottaisit yleisluonteiseen kuvaukseen.

## Koulutus ja liikunta

Rhodesiankoira tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Hyvään arkeen kuuluu lenkkeilyä vaihtelevissa ympäristöissä, mahdollisuuksia vapaampaan liikkumiseen turvallisissa paikoissa, hajutyöskentelyä ja yhteistyötä vaativia tehtäviä sekä niiden jälkeen aikaa rauhoittumiseen.

Jäljestys, etsintäharjoitukset ja muut hajuaistiin perustuvat harrastukset tarjoavat rodun kyvyille mielekästä käyttöä. Voimaa, nopeutta ja kestävyyttä tulee kehittää vähitellen, etenkin kasvavalla nuorella koiralla. Sovita kuormitus koiran fyysisiin valmiuksiin, alustaan ja palautumiseen sen sijaan, että noudattaisit yksinkertaista ikään perustuvaa kaavaa.

Itsenäisyys ei tarkoita, ettei rotua voisi kouluttaa, mutta se korostaa motivaation ja selkeyden merkitystä. Palkitsemiseen perustuvat, vaihtelevat harjoitukset toimivat paremmin kuin pitkät toistosarjat tai kova vastakkainasettelu. Aloita kontaktin, löysällä hihnalla kulkemisen ja luoksetulon harjoittelu varhain. Jos koira pyrkii jahtaamaan luonnoneläimiä, käytä pitkää liinaa tai turvallisesti aidattua aluetta, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös häiriöiden läsnä ollessa.

Tutustuta pentu ihmisiin, koiriin, paikkoihin ja ääniin tahdissa, jossa se pystyy yhä olemaan kontaktissa sinuun ja palautumaan kokemuksista. Tavoitteena ei ole tervehtiä kaikkia vaan tuntea olonsa turvalliseksi arjen tilanteissa.

## Terveys

Ennen pennun ostamista keskeisiä tarkistettavia asioita ovat viralliset lonkka- ja kyynärniveltulokset sekä dokumentoitu tutkimus pennun mahdollisen dermoid sinuksen varalta. Varmista, että jokainen tulos kuuluu oikealle koiralle, ja erota toisistaan Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt ja rotuyhdistyksen tiukemmat pentuvälitysehdot.

Ruotsin kennelliitto edellyttää rhodesiankoirapentueen rekisteröimiseksi, että molemmilla vanhemmilla on virallinen lonkkaniveldysplasialausunto ennen astutusta. Rodulla on myös erillinen vaatimus virallisesta kyynärniveldysplasialausunnosta. Säännön piiriin kuuluvia pohjoismaisia jalostuskoiria ei saa käyttää jalostukseen, jos niiden ED-aste on 2 tai 3 tai jos niillä on kliinisesti todettu tai leikkauksella hoidettu kyynärniveldysplasia. Pelkkä tuloksen olemassaolo ei tarkoita hyvää tulosta, joten tarkista itse lausunto ja kysy, miten yhdistelmä on suunniteltu.

Ruotsin rhodesiankoirayhdistyksen pentuvälitysehdot ovat näitä perusvaatimuksia tiukemmat. Niihin sisältyy vanhempien ikää, lonkka-arvosanoja ja yhdistelmiä, ED-astetta 0 sekä tiettyjen koirien käyttäytymisen dokumentointia koskevia ehtoja. Jos pentuetta ilmoitetaan pentuvälityksessä, selvitä, mitä ehtojen täyttyminen tarkoitti juuri kyseisen yhdistelmän kohdalla. Jos pentue ei ole välityksessä, kysy, mikä ehto jäi täyttymättä. Pelkkä mukanaolo tai puuttuminen ei kerro koko terveystilannetta.

Dermoid sinus, usein lyhennettynä DS, on synnynnäinen kehityshäiriö, jossa iho ja sen alaiset kudokset eivät eriydy kokonaan sikiönkehityksen aikana. Se voi muodostaa syvyydeltään vaihtelevan käytävän. Pennut tulee siksi tutkia huolellisesti sellaisen henkilön toimesta, jolla on siihen riittävä kokemus. Ostajalle tulee kertoa, kuka tutkimuksen teki ja mitä siitä kirjattiin.

Tutkimuksissa harjanteen aiheuttava geneettinen muutos on yhdistetty suurentuneeseen DS-riskiin, mutta harjannetta koskevalla geenitestillä ei voida diagnosoida dermoid sinusta. Rotuyhdistys korostaa, ettei DS:n geneettistä taustaa ole täysin selvitetty, eikä suosittele uudempaa kaupallista riskitestiä, jonka luotettavuudesta ei ole julkaistua validointitutkimusta. Ulkoisesti oikeanlainen harjanne ei siis koskaan korvaa pennun fyysistä tutkimusta.

Nuoruusiän myoklonisen epilepsian eli JME:n ja degeneratiivisen myelopatian eli DM:n kaltaisten sairauksien DNA-testejä ei tule pitää pakollisena vakiotestipakettina jokaiselle Ruotsissa tehtävälle yhdistelmälle. Rotuyhdistys suosittelee arvioimaan testien tarvetta sukulaisuussuhteiden ja tiedossa olevien tulosten perusteella. Kysy kasvattajalta, miksi tietty testi valittiin, mille koiralle tulos kuuluu ja miten se vaikutti yhdistelmän suunnitteluun. Tämä kertoo enemmän kuin yksilöimätön väite siitä, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pidä koira myös terveessä, toimintakykyä tukevassa kuntoluokassa. Seuraa ajan mittaan painoa, vyötäröä, kylkiluiden tunnusteltavuutta ja kestävyyttä. Anna eläinlääkärin arvioida muutokset ja oireet sen sijaan, että tekisit päätelmiä yleisen sairausluettelon perusteella.

## Historia ja alkuperä

Rhodesiankoira kehittyi eteläisessä Afrikassa, ja se on ainoa sieltä lähtöisin oleva kansainvälisesti tunnustettu koirarotu. Kapmaan siirtokunnassa varhaisten uudisasukkaiden koiria risteytettiin paikallisten, puolikesyjen ja selkäharjanteellisten metsästyskoirien kanssa. Virallinen rotuhistoria ei anna tyhjentävää luetteloa kaikista nykyrodun taustalla olevista eurooppalaisista roduista, joten tarkat risteytysreseptit ovat arvailua.

Rodun alkuperäinen käyttötarkoitus toi sille nimityksen ”leijonakoira”, mutta ilmaus kaipaa taustoitusta. Koirien tehtävänä oli jäljittää riistaa, etenkin leijonia, ja ketteryytensä avulla pitää eläin aloillaan turvallisen välimatkan päästä metsästäjän saapumiseen asti. Ne työskentelivät usein pareittain tai kolmen koiran ryhmissä. Niiden tehtävänä ei ollut tappaa leijonaa omin voimin.

F.R. Barnes laati ensimmäisen rotumääritelmän Bulawayossa silloisessa Rhodesiassa vuonna 1922 käyttäen mallina dalmatiankoiran rotumääritelmää. Etelä-Afrikan kenneljärjestö hyväksyi sen vuonna 1926. Nykyisestä rotumääritelmästä vastaavat Etelä-Afrikka ja Zimbabwe, ja se kuvaa edelleen nopeaa, toimintakykyistä ja kestävää koiraa, ei raskasrakenteista.

## Arki rhodesiankoiran kanssa

Rhodesiankoira sopii parhaiten kotiin, jossa sille voidaan tarjota läheistä yhdessäoloa, päivittäistä tekemistä, johdonmukaista koulutusta ja riittävästi mahdollisuuksia levätä rauhassa. Asunnon koko ei yksin ratkaise kodin sopivuutta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koiran tarpeet täyttyvät ulkona ja se pystyy rentoutumaan sisällä. Suuri piha ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä eikä yhteistyötä omistajan kanssa.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen, eikä pentua saa jättää yksin ennen kuin se on siihen valmis. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista yksinolohetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Kaikille aikuisille sopivaa rotukohtaista tuntirajaa ei ole. Suunnittele yksinolot oman koirasi mukaan ja järjestä apua, jos koira ahdistuu, ääntelee, tuhoaa paikkoja tai sen on vaikea rauhoittua.

Se, voiko rhodesiankoira elää muiden koirien tai kissojen kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensikohtaamiset hallittuina, tarjoa jokaiselle eläimelle oma turvallinen tila ja estä jahtaaminen. Kissan kanssa kasvanut pentu voi oppia hyvät toimintatavat, mutta se ei ennusta varmasti, miten koira suhtautuu vieraisiin pieneläimiin ulkona.

Ennen ostopäätöstä seuraavat tarkistukset ovat yleisiä lupauksia arvokkaampia:

- varmista vanhempien henkilöllisyys sekä viralliset HD- ja ED-tulokset SKK:n Avelsdata-palvelusta;
- kysy, täyttääkö pentue rotuyhdistyksen pentuvälitysehdot ja mitä mahdolliset poikkeukset tarkoittavat;
- pyydä dokumentti pennun dermoid sinus -tutkimuksesta;
- lue vanhempien ja lähisukulaisten BPH-tuloksia kuvauksina, älä pistemäärinä;
- kysy, miksi mahdolliset DNA-testit tehtiin ja miten tulokset vaikuttivat yhdistelmän suunnitteluun;
- tapaa aikuisia sukulaisia ja arvioi niiden varmuutta, palautumista, saaliskiinnostusta ja kykyä rauhoittua arjessa;
- arvioi rehellisesti, kuinka paljon sinulla on aikaa koulutukseen, liikuntaan, päiväaikaiseen hoitoon ja asteittaiseen yksinoloharjoitteluun.

Sopivan koiran ei tule vain vastata rotumääritelmää. Sen tulee olla lähtöisin vanhemmista, joiden terveystiedot on dokumentoitu hyvin, ja sen ominaisuuksien tulee sopia elämään, jonka voit sille tarjota.

Rhodesiankoira

Verein für Deutsche Doggen (Germany)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Rhodesian Ridgeback Club of Great Britain

Société Centrale Canine (France)

Rhodesiankoira on voimakas ja urheilullinen afrikkalainen metsästyskoira, jonka tunnusmerkki on selässä vastakarvaan kasvava karvaharjanne. Se on perheelleen uskollinen ja hellä, mutta suhtautuu vieraisiin varautuneesti. Rotu tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa ja johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta. Se sopii aktiiviselle ja kokeneelle omistajalle.

Aazambas

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Hurulunda

## Rotu lyhyesti

Rottweiler on voimakas, keskikokoinen tai suuri saksalainen työkoira. Se sopii ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa säännöllisesti, pystyy hallitsemaan sen voiman ja jolla on aikaa sekä liikuntaan että koiran mieltä aktivoivaan tekemiseen. Rottweiler voi kiintyä perheeseensä vahvasti, mutta sen vartiointitaipumus ja työskentelyhalu tekevät kasvattajan valinnasta, varhaisesta koulutuksesta ja luotettavasta arjen hallinnasta erityisen tärkeitä.

- **Alkuperä:** Saksa. Rotu on FCI:n tunnustama, ja sitä on käytetty vartio-, karja-, veto-, poliisi- ja palveluskoirana.
- **Koko:** urosten säkäkorkeus on 61–68 cm ja narttujen 56–63 cm. Suuntaa antavasti aikuinen uros painaa noin 50 kg ja narttu noin 42 kg, mutta painoon vaikuttavat säkäkorkeus, sukupuoli ja rakenne.
- **Turkki:** lyhyt ja tiheä kaksinkertainen karvapeite, joka harjataan ja pestään tarpeen mukaan.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä tai muuta aivotyötä sekä jatkuvaa arkitaitojen harjoittelua.
- **Tärkeää ennen hankintaa:** tarkista vanhempien luonnearviointien tulokset, lonkka- ja kyynärtulokset sekä POANV-sairauden DNA-testitulokset. Sairauden aiempi nimi on JLPP.

Rottweiler on harvoin helpoin valinta kokemattomalle omistajalle. Hyvin valmistautunut ensikertalainenkin voi onnistua, mutta hänen kannattaa varautua pentukurssiin, jatkuvaan tottelevaisuuskoulutukseen sekä rodun tuntevan kasvattajan tai palveluskoirayhdistyksen tukeen.

## Ulkonäkö ja turkki

Rottweiler on keskikokoinen tai suuri koira, jolla on tiivis ja lihaksikas runko. Sen tulee näyttää voimakkaalta mutta ei kömpelöltä, ja rakenteen tulee ilmentää myös ketteryyttä ja kestävyyttä. Pää on leveä, korvat ovat kolmiomaiset ja riippuvat, ja mustassa turkissa on selvärajaiset punaruskeat merkit.

Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja tiheästä aluskarvasta. Turkki on helppohoitoinen, mutta koirasta lähtee karvaa, ja karvanlähtöaikoina sitä on harjattava tavallista useammin. Kaikille rottweilereille sopivaa pesuväliä ei ole: pese koira sen likaannuttua ja harjaa tarpeen mukaan, erityisesti runsaan karvanlähdön aikaan. Tarkista samalla kynnet, korvat, iho ja hampaat, jotta muutokset huomataan ajoissa.

Painoa tulee arvioida yhdessä koiran ruumiinrakenteen ja kehon kunnon kanssa, ei pelkän vaakalukeman perusteella. Hyväkuntoisella koiralla on erottuva vyötärö, ja kylkiluiden tulee tuntua helposti kevyesti tunnusteltaessa. Kehon kunnon säännöllinen arviointi on erityisen hyödyllistä painavalle koiralle.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rodun ihanteena on ystävällinen, hyväntahtoinen, rohkea ja työskentelyhaluinen koira, joka on tasapainoinen ja tarkkaavainen ympäristönsä suhteen. Tämä kuvaa jalostuksen tavoitetta, ei jokaisen rottweilerin käyttäytymistä. Perimä, varhaiset kokemukset, terveys, koulutus ja itse tilanne vaikuttavat kaikki yksittäisen koiran käytökseen.

Rottweilerin vartiointitaipumus ei tarkoita, että rotu olisi lähtökohtaisesti aggressiivinen. Valppaus, itsenäisyys, kiinnostus saaliiseen, halu tarttua ja vetää leikeissä sekä suuri fyysinen voima voivat kuitenkin olla vaikeasti hallittava yhdistelmä, jos koira on pelokas, stressaantuu helposti tai on puutteellisesti koulutettu. Siksi on hyödyllisempää selvittää vanhempien todellista käyttäytymistä kuin tyytyä yleisiin kuvauksiin, kuten ”kiltti” tai ”turvallinen”.

Pyydä nähtäväksi vanhempien MH-luonnekuvausten tulokset ja kysy kasvattajalta, miten koirat reagoivat sosiaaliseen kontaktiin, yllätyksiin, ääniin ja leikkiin sekä jäikö niille pelkoja tilanteiden jälkeen. MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot vakioiduissa tilanteissa. Pelkkä kuvauksen suorittaminen ei ole laatuluokitus. Tutustu myös lähisukulaisiin ja tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa arkiympäristössä.

Rottweiler voi elää hyvin lapsiperheessä, mutta rotu ei itsessään takaa lapsiystävällistä käytöstä. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä koiran ja pienten lasten ollessa yhdessä, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Aikuisen tulee huolehtia ulkoilutuksesta, sillä nuori tai innostunut rottweiler voi olla liian voimakas lapsen hallittavaksi.

## Koulutus ja liikunta

Rottweilerin on saatava liikkua ja käyttää päätään päivittäin, mutta kiinteä tuntimääräinen liikuntasuositus on harhaanjohtava. Tarve vaihtelee iän, terveyden, kunnon ja tekemisen mukaan. Suunnittele arkeen kävelylenkkejä, rauhallista palautumista, hajutyöskentelyä ja lyhyitä koulutushetkiä. Säädä niiden määrää sen mukaan, miten koira niihin käytännössä reagoi.

Jäljestys, etsintätehtävät, tottelevaisuuskoulutus, rally-toko ja hyvin suunniteltu ulkoilu tarjoavat sekä yhteistyötä että ongelmanratkaisua. Rotu voi nauttia myös vetotyöstä tai muista fyysisesti vaativista lajeista, kun koira on täysikasvuinen, terve ja sen kunto on rakennettu niihin asteittain. Runsas harjoittelu ei korvaa rauhoittumisen taitoa, joten harjoitelkaa myös rauhallista käytöstä ja levollisia arkirutiineja.

Aloita varhain käsittelyyn totuttaminen, hihnassa kulkeminen, luoksetulo, rauhalliset tervehdykset ja huomion kääntäminen pois ihmisistä, eläimistä tai esineistä pyynnöstä. Palkitse toivottua käytöstä ja tee säännöistä helposti ymmärrettäviä. Vältä pelkoon, pakottamiseen tai kipuun perustuvia menetelmiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen eivätkä tarjoa oikotietä voimakkaan koiran hallintaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Tavoitteena on, että koira pystyy havainnoimaan ihmisiä, koiria ja uusia ympäristöjä ilman tarvetta lähestyä niitä tai reagoida voimakkaasti. Hyvä kurssi auttaa omistajaa lukemaan koiran viestejä ja harjoittelemaan sille sopivalla tasolla. Jatka harjoittelua myös nuoruusiässä, jolloin fyysinen voima kehittyy usein itsehillintää nopeammin.

## Terveys

Rottweilerin tärkeimmät dokumentoidut terveystutkimukset koskevat lonkkia, kyynärniveliä ja POANV/JLPP-sairautta. Rodulla on terveysohjelmia lonkkaniveldysplasian eli HD:n, kyynärniveldysplasian eli ED:n sekä perinnöllisen neurologisen POANV-sairauden varalta. POANV:n aiempi nimi on JLPP. Rodulla esiintyy myös silmäsairauksia, ja monet kasvattajat tutkituttavat koiriensa silmät.

Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset tulokset ja tarkista ne myös itse Ruotsin kennelliiton palveluista. HD:n ja ED:n osalta on olennaista tarkastella sekä vanhempien omia röntgentuloksia että suunnitellun pentueen alustavaa indeksiä. Ruotsin rottweileryhdistys suosittelee lisäsuosituksissaan pentueen alustavaksi indeksiksi vähintään 101:tä sekä HD:n että ED:n osalta. Indeksi perustuu laajempaan tietoon kuin yhden koiran tutkimustulos, mutta sekään ei takaa pennun olevan vapaa nivelongelmista.

POANV/JLPP periytyy peittyvästi. Kantaja on yleensä terve, mutta voi siirtää geenimuunnoksen jälkeläisilleen. Tavoitteena ei ole sulkea kaikkia kantajia automaattisesti pois jalostuksesta, vaan varmistaa, että DNA-status on virallisesti vahvistettu eikä yhdistelmästä voi syntyä sairaita pentuja. Pyydä kasvattajaa selittämään molempien vanhempien tulokset ja se, miten ne on otettu huomioon yhdistelmää suunniteltaessa.

Kysy myös silmätutkimuksista ja iäkkäämpien lähisukulaisten terveydestä. Pitkät luettelot kaikista rottweilerilla joskus todetuista sairauksista ovat vähemmän hyödyllisiä kuin dokumentoidut tulokset ja kyseisessä suvussa toistuvat ongelmat. Monet rottweilerit elävät noin 8–10-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee, eikä sitä voi ennustaa yksittäiselle koiralle.

Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa asteittain ja kysy eläinlääkäriltä neuvoa, jos koira ontuu, osoittaa selviä kivun merkkejä tai sillä on hengitysmuutoksia tai neurologisia oireita. Ennaltaehkäisevä hoito ei korvaa eläinlääkärin arviota silloin, kun koiralla on sairauden oireita.

## Historia ja alkuperä

Rottweiler kehittyi saksalaisessa Rottweilin kaupungissa ja sen ympäristössä käytännön vartio- ja karjakoiraksi. Nimi Rottweiler Metzgerhund viittaa kaupungin teurastajiin, jotka valitsivat koiria työominaisuuksien perusteella ja käyttivät niitä karjan ajamiseen ja vartiointiin, omaisuuden suojelemiseen sekä kuormien vetämiseen.

Rodun virallinen historiankuvaus yhdistää tämän tyyppisten koirien varhaiset edeltäjät roomalaisajan karjakoiriin. Rodun myöhempi kehitys liittyy Rottweiliin ja koirien siellä tekemään käytännön työhön. Kun 1900-luvun alussa etsittiin sopivia poliisikoiria, rottweileria kokeiltiin tehtävään, ja rotu hyväksyttiin poliisikoiraksi vuonna 1910.

Työkoiratausta näkyy rodussa yhä. Nykyisin rottweileria pidetään työ-, palvelus- ja seurakoirana. Kestävyyden, valppauden ja yhteistyöhalun kaltaisille ominaisuuksille tarvitaan harkittuja purkautumiskanavia myös silloin, kun koira elää ensisijaisesti perheenjäsenenä.

## Arki rottweilerin kanssa

Rottweiler voi asua kerrostalossa, jos arjessa on riittävästi ulkoilua, koulutusta ja lepoa. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä tai yhteistä tekemistä. Mieti etäisyyttä sopiviin ulkoilupaikkoihin, portaita, äänten kantautumista sekä sitä, pystyvätkö kaikki kodin aikuiset pitämään koiran hallinnassa ja käsittelemään sitä turvallisesti.

Yksinoloon on totuteltava asteittain. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, kun taas olonsa turvalliseksi tunteva ja yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää usein muutaman tunnin. Etenemistahdin tulee määräytyä koiran omien viestien mukaan. Ruotsin maatalousviraston ohje ulkoiluttaa koiraa päivällä vähintään kuuden tunnin välein ei ole tavoite sille, kuinka pitkäksi aikaa koira pitäisi jättää yksin.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Järjestä kissalle turvallinen alue, käytä aluksi porttia tai hihnaa ja palkitse rauhallisesta käytöksestä. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos jompikumpi eläin pelkää tai jos koira alkaa tuijottaa herkeämättä ja kiihtyy liikaa. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden vuorovaikutus on ollut johdonmukaisesti turvallista pidemmän aikaa. Sama varovaisuus koskee kohtaamisia muiden koirien kanssa: varhainen sosiaalistaminen ei takaa, että aikuinen koira viihtyisi kaikkien muiden koirien seurassa.

Omistajan vastuulla on varmistaa, ettei koira häiritse tai pelota ihmisiä tai muita eläimiä julkisilla paikoilla. Rottweilerin kohdalla tämä tarkoittaa, että hihnassa kulkemisen, luoksetulon ja huomion irrottamisen häiriötekijöistä on onnistuttava jo ennen kuin tilanne muuttuu vaikeaksi. Tarvittavan hallinnan tason ratkaisevat koiran todellinen käytös, ympäristö ja omistajan kyky puuttua tilanteeseen.

### Tarkista ennen hankintaa

- Tapaa vanhemmat ja kysy niiden käyttäytymisestä arjessa, ei vain koulutuksissa tai näyttelyissä.
- Tutustu MH-luonnekuvausten tuloksiin ja kysy vanhempien ja lähisukulaisten peloista, sosiaalisuudesta, leikistä ja palautumisesta.
- Tarkista viralliset HD- ja ED-tulokset sekä suunnitellun pentueen alustava indeksi.
- Tarkista molempien vanhempien virallinen POANV/JLPP-status ja kysy silmätutkimuksista.
- Kuvaile arkeasi kasvattajalle rehellisesti ja kysy, millaista tukea on saatavilla pentu- ja nuoruusvaiheessa.

Rottweiler sopii parhaiten kotiin, jossa sen työskentelyhalu huomioidaan päivittäin eikä vain satunnaisella pitkällä lenkillä. Säännöllisestä koulutuksesta, selkeistä rutiineista ja suuresta vastuusta nauttiva voi saada siitä läheisen ja monipuolisen koiran. Pääasiassa helppoa seurakoiraa etsivän kannattaa valita vähemmän vaativa rotu.

Rottweiler

Svenska Rottweilerklubben (Swedish Rottweiler Club)

Deutscher Rottweiler-Klub (German Rottweiler Club)

Rottweiler on voimakas, keskisuuri tai suuri työkoira, jolla on lyhyt musta turkki ja ruosteenruskeat merkit. Se on rauhallinen, uskollinen ja perheeseensä kiintyvä, mutta suhtautuu vieraisiin yleensä varautuneesti. Voidakseen hyvin se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä liikuntaa ja aivotyötä sekä vastuullisen omistajan.

Lyckans Hjärtan

## Perustiedot

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, aktiivinen terrieri, joka on kotoisin Irlannista. Rotu kehittyi monipuoliseksi maatilan työkoiraksi, mutta nykyään sitä pidetään pääasiassa seurakoirana. Sitä kuvataan yleensä eloisaksi, kiintyväksi, älykkääksi ja kekseliääksi, mutta myös itsenäiseksi. Se sopii ihmiselle, joka haluaa käyttää aikaa koulutukseen, liikuntaan ja turkinhoitoon.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 3, terrierit
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Maatilan työt, tuhoeläinten torjunta ja metsästys
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan uroksen säkäkorkeus on 46–48 cm ja paino noin 18–20,5 kg; nartun tulee olla hieman pienempi
- **Turkki:** Yksinkertainen, pehmeä ja silkkinen, väriltään vehnän eri sävyjä
- **Aktiivisuus:** Aktiivinen; tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä myös mielelle
- **Turkinhoito:** Vaativaa ja säännöllistä

Rotu sopii parhaiten omistajalle, joka arvostaa seurallista ja selvästi terrierimäistä koiraa sekä pystyy tarjoamaan sille arjen koulutusta, monipuolista tekemistä ja huolellista turkinhoitoa. Se ei ole paras valinta, jos toiveena on koira, joka tyytyy lyhyisiin lenkkeihin, tarvitsee hyvin vähän hoitoa tai on kaikissa tilanteissa helppo kouluttaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninvehnäterrieri on tiivisrakenteinen ja vankka olematta raskas. Sen runko on suunnilleen yhtä pitkä kuin koiran säkäkorkeus, ja kokonaisvaikutelmassa tulisi yhdistyä voima ja ketteryys. Pienet, eteenpäin taittuvat korvat, tummat silmät, parta ja otsan päälle laskeutuva karva luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Aikuisen koiran turkki on rodun tunnusomaisin piirre. Sen tulee olla yksinkertainen; pohjavillaa sallitaan vain korvissa. Karvan tulee tuntua pehmeältä ja silkkiseltä, ei karkealta tai villavalta. Väri vaihtelee vaaleasta vehnänväristä lämpimämpään, kullanpunertavaan sävyyn. Turkki voi olla laineikas tai löyhästi kihartuva.

Irlanninvehnäterrierin pentu ei välttämättä näytä aikuiselta koiralta. Pennun turkki voi olla punertava tai harmahtava, ja sillä voi olla tumma maski sekä tummat karvankärjet. Sekä väri että karvan laatu muuttuvat useassa vaiheessa, ja lopullinen aikuisen turkki kehittyy yleensä puolentoista ja kahden ja puolen vuoden iän välillä. Pelkän pennun värin tai turkin pehmeyden perusteella ei siis voi päätellä tarkasti, millainen turkista tulee aikuisena.

Turkista irtoaa kotiin usein vähemmän karvaa kuin roduista, joilla on voimakas kausittainen karvanlähtö, mutta se ei pysy kunnossa itsestään. Irtoava karva voi jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista. Monelle aikuiselle koiralle perusteellinen kampaus kerran viikossa on sopiva lähtökohta, kun taas pentuturkin vaihtuessa kampausta voidaan tarvita useita kertoja viikossa. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen ja kennelliiton ohjeissa suositellaan myös säännöllisiä pesuja sekä turkin leikkaamista useita kertoja vuodessa. Sopiva hoitoväli riippuu turkin laadusta ja pituudesta sekä koiran päivittäisestä tekemisestä.

Rotua ei pidä kuvata allergiattomaksi. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrät vaihtelevat yksilöittäin myös saman rodun sisällä. Koira-allergisen on siksi syytä pyytää asianmukaista terveydenhuollon neuvontaa ja tavata kyseinen koira useita kertoja ennen ostopäätöksen harkitsemista.

## Luonne

Tyypillinen irlanninvehnäterrieri on eloisa, perheensä seurassa viihtyvä ja nopeasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Rotumääritelmä kuvaa sitä temperamenttiseksi, kiintyväksi, uskolliseksi ja älykkääksi. Sen itsenäinen terrieriluonne voi kuitenkin tulla esiin, kun jokin ympäristössä tuntuu omistajan suunnitelmia kiinnostavammalta.

Luonteessa on eroja niin yksilöiden kuin sukulinjojen välillä. Ruotsalaisiin käyttäytymiskuvauksiin osallistuneista koirista useimmilla on havaittu vain vähän aggressiivisia reaktioita, mutta tulokset osoittavat myös selvää vaihtelua rodun sisällä. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin, äkillisiin ääniin ja käsittelyyn sekä miten ne palautuvat yllätyksistä. Jos vanhemmat ovat osallistuneet BPH- tai MH-käyttäytymiskuvaukseen, tulokset voivat antaa konkreettisempaa tietoa kuin yleiset väitteet rodusta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, kun sekä koira että lapsi oppivat kunnioittamaan toistensa rajoja. Koiran ja pienten lasten yhdessäoloa tulee aina valvoa aikuisen, ja koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Suhtautuminen muihin koiriin ja muihin eläinlajeihin vaihtelee yksilöittäin. Varhaiset, rauhalliset tutustumiset ja harkitut arjen järjestelyt ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että kaikki rodun koirat käyttäytyisivät samalla tavalla.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninvehnäterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mahdollisuuksia käyttää päätään. Kaikille yksilöille sopivaa, kiinteää liikuntamäärää ei ole. Nuori, kasvava koira, hyväkuntoinen aikuinen ja ikääntynyt koira tarvitsevat erilaista rasitusta, ja liikunta tulee sovittaa kuntoon, terveyteen ja palautumiseen.

Rotu voi nauttia esimerkiksi hajutyöskentelystä, jäljestämisestä, rally-tokosta, agilitystä ja tavallisesta arkitaitojen harjoittelusta. Vaihtelu on usein palkitsevampaa kuin pelkkä lenkin pidentäminen. Etsintäleikit, kontaktiharjoitukset, kehonhallinta ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät voivat auttaa löytämään paremman tasapainon aktiivisuuden ja levon välille.

Aloita luoksetulon, hihnassa kulkemisen, käsittelyn ja rauhoittumisen harjoittelu varhain. Ruotsin Kennelliitto huomauttaa, että rotu voi olla utelias ja lähteä omille seikkailuilleen, joten pihan aitausten on oltava turvalliset. Harjoittele luoksetuloa järjestelmällisesti, mutta käytä hihnaa tai pitkää liinaa paikoissa, joissa luoksetulon epäonnistuminen voisi aiheuttaa vaaran.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii hyvin älykkäälle ja itsenäiselle koiralle: palkitse toivotusta käytöksestä, tee tehtävästä selkeä ja lisää vaikeutta pienin askelin. Kovat rankaisut ovat tarpeettomia ja voivat aiheuttaa stressiä sekä heikentää yhteistyötä. Lyhyet, innostavat harjoitukset selkeine taukoineen onnistuvat yleensä paremmin kuin pitkät toistot.

## Terveys

Monet irlanninvehnäterrierit pysyvät aktiivisina pitkälle vanhuuteen, mutta rodulla on terveysriskejä, jotka pennunostajan on hyvä tuntea. Ruotsalaisissa rotutiedoissa nostetaan esiin erityisesti munuais- ja ruoansulatuskanavan ongelmat sekä eräät iho- ja korvavaivat. Rodulla tunnettu riski ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi.

Kaksi tärkeää käsitettä ovat PLN ja PLE. **PLN** eli proteiinia hukkaava nefropatia tarkoittaa valkuaisaineiden menetystä munuaisten kautta. **PLE** eli proteiinia hukkaava enteropatia on yhteisnimitys tiloille, joissa valkuaisaineita menetetään suoliston kautta. Nämä sairaudet voivat olla vakavia ja puhjeta vasta aikuisiällä. PLN:ään liittyvien riskivarianttien tunnistamiseen on saatavilla DNA-testi, mutta sen tulos ei yksin ole diagnoosi: riskivariantteja kantava koira ei välttämättä sairastu, ja myös muut tekijät vaikuttavat sairastumiseen. PLE:tä varten ei ole vastaavaa geenitestiä.

Toistuva ripuli tai oksentelu, selittämätön laihtuminen, turvotus, lisääntynyt jano tai lisääntynyt virtsaaminen on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Näillä oireilla voi olla monia syitä, eivätkä ne osoita koiran sairastavan PLE:tä tai PLN:ää, mutta niitä ei pidä sivuuttaa rodulla, jolla riski tunnetaan.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostussuosituksiin kuuluvat tiedossa oleva lonkkakuvaustulos ja mikroftalmian DNA-testitulos. Mikroftalmia on tila, jossa silmä ei ole kehittynyt normaalisti. Yhdistyksellä on myös erillisiä suosituksia, jotka koskevat munuaisdysplasiaa, PLE:tä tai PLN:ää sairastavien koirien lähisukulaisia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei kuitenkaan aseteta tämän rodun pentujen rekisteröinnille rotukohtaista vaatimusta vanhempien virallisista lonkkakuvaustuloksista. Pennun rekisteröinti Ruotsin Kennelliittoon ei siis automaattisesti tarkoita, että kaikki rotuyhdistyksen suosittelemat tutkimukset olisi tehty.

Pyydä kasvattajaa esittämään:

- vanhempien viralliset lonkkakuvaustulokset
- mikroftalmian DNA-testitulokset
- PLN-testitulokset, jos testi on tehty, sekä tasapainoinen selitys tuloksen merkityksestä
- tiedot lähisuvussa esiintyneistä PLE-, PLN- ja munuaisdysplasiatapauksista
- tietoa vanhempien ja vanhempien sukulaisten terveydestä pidemmältä ajalta

## Historia ja alkuperä

Irlanninvehnäterrieri on kotoisin Irlannista ja yksi maan neljästä terrierirodusta. Sen varhaista historiaa ei tunneta tarkasti. Kirjallisia mainintoja pehmeäturkkisista koirista on noin 200 vuoden takaa, mutta väitteisiin tätä tarkemmasta tai vanhemmasta alkuperästä on syytä suhtautua epävarmoina.

Pienviljelijät käyttivät näitä terriereitä monenlaisiin maatilan tehtäviin, kuten tuhoeläinten torjuntaan ja yleisiin tilan töihin. Koirilla metsästettiin myös mäyriä ja saukkoja. Irlannin Kennelliitto hyväksyi rodun vuonna 1937, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1957.

Rotu saapui Ruotsiin vuonna 1965, ja ensimmäinen ruotsalainen pentue syntyi vuonna 1967. Siellä siitä on tullut pääasiassa seura- ja harrastuskoira, vaikka sen työinto näkyy yhä esimerkiksi jäljestämisessä, hajutyöskentelyssä, tottelevaisuudessa ja agilityssä.

## Arki irlanninvehnäterrierin kanssa

Elämä irlanninvehnäterrierin kanssa on aktiivista ja seurallista. Rotu voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossa, kunhan se saa liikuntaa, mielekästä tekemistä, säännöllisiä ulkoilukertoja ja riittävästi lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on se, millaista koiran arki käytännössä on.

Varaa turkinhoitoon aikaa joka viikko ja varaudu suurempaan työmäärään nuoren koiran turkin vaihtuessa. Pyydä kasvattajaa näyttämään käytännössä, miten turkki kammataan, pestään ja leikataan. Kiinnitä erityistä huomiota partaan, jalkoihin, kainaloihin, nivusiin ja korvien taustoihin, joissa kosteus ja hankaus voivat helposti aiheuttaa takkuja.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Yksinoloon asianmukaisesti totutettu aikuinen koira voi yleensä olla yksin muutaman tunnin, mutta yksilöiden välillä on suuria eroja, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Järjestä pentuajaksi runsaasti seuraa ja rakenna arki niin, että koira voi osallistua perheen elämään.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa iloisen ja aloitekykyisen terrierin ja pitää koulutusta sekä turkinhoitoa osana koiran omistamista. Se sopii huonommin kotiin, jossa ehdottomina vaatimuksina ovat vähäinen hoidon tarve, pitkät yksinoloajat tai koira, joka asettaa yhteistyön aina oman uteliaisuutensa edelle. Valitse kasvattaja dokumentoidun terveyden, tasapainoisen luonteen ja sukulinjasta avoimesti annettujen tietojen perusteella, älä pelkästään pennun värin tai sellaisten lupausten pohjalta, että rotu olisi helppohoitoinen tai allergiaystävällinen.

Irlanninvehnäterrieri

Irish Soft Coated Wheaten Terrier Club of Great Britain

Norsk Terrier Klub (Norway)

Irlanninvehnäterrieri on keskikokoinen, urheilullinen terrieri, joka on siirtynyt irlantilaisilta maatiloilta perheiden seurakoiraksi. Se tunnetaan silkkisestä, vehnänvärisestä ja vain vähän karvaa pudottavasta turkistaan, iloisesta ja ihmisläheisestä luonteestaan sekä runsaasta turkinhoidon tarpeestaan. Se on eloisa mutta koulutettavissa ja yleensä terve, joskin rodulla esiintyy joitakin sille ominaisia terveysriskejä.

Extra's

## Perustiedot

- Tiibetinspanieli on pieni, FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira – nimestään huolimatta se ei ole metsästyskoira.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 25 cm ja paino noin 4–7 kg. Nämä ovat suuntaa antavia mittoja, eivät lupaus jokaisen aikuisen koiran koosta.
- Rotua kuvataan iloiseksi, valppaaksi, älykkääksi ja uskolliseksi, mutta myös itsenäiseksi ja toisinaan vieraita kohtaan pidättyväiseksi.
- Keskipitkä kaksinkertainen karvapeite koostuu silkkisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.
- Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa, mutta niiden määrä on sovitettava yksilön tarpeisiin.
- Ruotsissa silmäterveys on rodun jalostuksen selkein huomionkohde. Silmätutkimus ja PRA3-geenistatus antavat eri tietoa, eikä niitä pidä sekoittaa toisiinsa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Tiibetinspanieli on pieni, mutta sen tulee näyttää tasapainoiselta ja ketterältä ilman liioiteltuja piirteitä. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, selkä on suora ja liikkeiden tulee olla vapaat, tarmokkaat ja yhdensuuntaiset. Rotumääritelmän noin 25 cm:n säkäkorkeus ja 4–7 kg:n paino ovat hyödyllisiä suuntaviivoja. Jos aikuisen koiran koolla on sinulle suuri merkitys, tutustu myös molempiin vanhempiin ja niiden läheisiin aikuisiin sukulaisiin.

Pää on pieni suhteessa runkoon, ja kuonon tulee olla keskipitkä, tylppä ja poimuton. Lievä alapurenta on rodulle tyypillinen, mutta hampaat tai kieli eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Silmien tulee olla tummanruskeat, soikeat, kirkkaat ja eteenpäin suuntautuneet. Arvioi koiraa kokonaisuutena – kirkkaita silmiä, sulkeutuvaa suuta, vaivattomia liikkeitä ja sopusuhtaista päätä – äläkä valitse ulkonäöltään kaikkein äärimmäisintä yksilöä.

Karvapeite koostuu keskipitkästä, melko rungonmyötäisestä peitinkarvasta sekä hienosta, tiheästä pohjavillasta. Korvissa, eturaajojen takaosissa, hännässä ja reisissä on pidemmät hapsut. Uroksilla on yleensä narttuja runsaampi kaulus, mutta karvapeite ei saa olla liioitellun runsas. Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja. Väri ei kuitenkaan kerro koiran luonteesta tai terveydestä.

Perusteellinen harjaus ja kampaus kerran viikossa on hyvä lähtökohta. Karvanlähdön aikaan turkki kannattaa tarkistaa useammin. Kampaa ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin ja hapsuihin, joihin hankaus voi muodostaa takkuja. Pese koira, kun se on oikeasti likainen, ja anna turkin kunnon ratkaista pesutarve kalenterin sijaan. Totuta pentu rauhallisesti myös kynsien leikkaamiseen, suun hoitoon ja muuhun käsittelyyn. Hampaiden harjaus on tärkeä rutiini koko koiran elämän ajan.

## Luonne ja persoonallisuus

Tiibetinspanieli sopii ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista ja omatahtoista seuralaista. Rodun ihanneluonteeseen kuuluvat iloisuus, itsevarmuus, älykkyys, valppaus ja uskollisuus. Itsenäisyys voi olla viehättävää, mutta se tarkoittaa myös sitä, ettei koira välttämättä toimi vain siksi, että sitä pyydetään. Rotu voi sopia ensikoiraksi, mutta se ei ole automaattisesti helppo: kärsivällisyys, palkitsemiseen perustuva koulutus ja koiran viestien kunnioittaminen ovat tärkeämpiä kuin aiempi koiranomistajuus.

Rodulle mahdollinen pidättyväisyys vieraita kohtaan ei tarkoita, että pelokkuus tai aggressiivisuus olisi hyväksyttävää. Tasapainoisen koiran pitäisi voida tarkkailla tulijaa etäältä ja rauhoittua ilman, että sitä pakotetaan tervehtimään. Kun vierailet kasvattajan luona, seuraa emän ja muiden aikuisten sukulaisten reaktioita uuteen ihmiseen, kosketukseen, ääniin ja arjen vilinään. Niiden tulisi osata hakea tukea ja palautua tilanteista.

Valppaus voi ilmetä haukkumisena, kun oven tai ikkunan ulkopuolella tapahtuu jotakin. Yksilön haukkumiseen vaikuttavat myös ympäristö, kokemukset ja koulutus. Sen sijaan, että kysyisit vain, onko rotu haukkuherkkä, kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden saapuessa ja kuinka nopeasti ne rauhoittuvat. Jos äänet kantautuvat kodissa helposti, palkitse alusta asti hiljaisesta tarkkailusta, opeta selkeä vihje siirtyä pois ärsykkeen luota ja rauhoittua sekä rajoita pääsyä tähystyspaikoille, jotka pitävät koiran jatkuvasti vahdissa.

Ruotsalainen koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaava BPH-arviointi voi antaa hyödyllistä tietoa yksittäisen koiran reaktioista. Se on kuitenkin kuvaus, ei hyväksytty–hylätty-koe. Jos vanhemmat tai aikuiset lähisukulaiset ovat osallistuneet BPH-arviointiin, käy tulokset läpi kasvattajan kanssa. Pidä niitä omia havaintojasi täydentävänä tietona, älä takeena pennun tulevasta luonteesta.

## Koulutus ja liikunta

Tiibetinspanieli tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi tiivistää tiettyyn minuuttimäärään. Rotu voi kulkea mukana pidemmilläkin retkillä ja silti rauhoittua kotona. Hyvässä arjessa kävelyt, hajutyöskentely, leikki ja yhteistyöharjoitukset vuorottelevat häiriöttömän levon kanssa. Sovita kuormitus koiran ikään ja terveyteen, maastoon ja säähän sekä siihen, kuinka nopeasti koiran liikkuminen ja vireys palautuvat tavalliselle tasolle rasituksen jälkeen.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun itsenäiseen luonteeseen. Tee tehtävästä selkeä ja koiralle kannattava sen sijaan, että korottaisit ääntä tai käyttäisit fyysisiä ojennuksia. Vaihtele harjoitteluympäristöä ja palkkioita ja lopeta, kun koira on vielä innostunut. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta keskittyminen ja laatu ovat kellonaikaa tärkeämpiä.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät arjesta turvallista ja rauhallista:

- huomion suuntaaminen sinuun ja kanssasi kulkeminen liikenteen ja muiden häiriöiden lähellä
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa tai aidatulla alueella
- vihje siirtyä pois ovelta tai ikkunalta ja rauhoittua
- vapaaehtoinen osallistuminen turkinhoitoon sekä tassujen, suun ja silmien tutkimiseen
- rauhallinen tervehtiminen ja kyky levätä porraskäytävästä tai kodin ulkopuolelta kuuluvista äänistä huolimatta
- asteittainen yksinoloharjoittelu niin, ettei koiraa jätetä yksin pidemmäksi aikaa kuin se pystyy olemaan rauhallinen

Koiraharrastukset voivat olla mukavia, jos yksilö pitää niistä, mutta ne eivät ole välttämättömiä eivätkä yksin osoita, että koiran arkiset tarpeet täyttyvät. Olennaista on, että koira liikkuu vaivattomasti, säilyttää uteliaisuutensa tekemisen aikana ja pystyy rauhoittumaan sen jälkeen.

## Terveys

Ruotsissa kasvatettua tiibetinspanielia ostettaessa silmäterveyttä koskevat asiakirjat ovat tärkein konkreettinen tarkistettava asia. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen silmätutkimustulos, joka on astutushetkellä enintään vuoden vanha. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien rekisterinumerot, tutkimuspäivämäärät ja varsinaiset tulokset. Pelkkä vakuutus siitä, että ne on ”testattu”, ei riitä.

PRA on yhteisnimitys perinnöllisille verkkokalvosairauksille, jotka voivat johtaa sokeutumiseen. PRA3 on yksi rodussa esiintyvistä geenimuunnoksista, mutta PRA3-geenitesti ei kata kaikkia kliinisen PRA:n syitä. Silmätutkimus ja geenitesti vastaavat siksi eri kysymyksiin:

- silmätutkimus kertoo silmien kliinisestä tilasta tutkimushetkellä, ja siinä voidaan havaita PRA sekä muita muutoksia
- PRA3-testi kertoo, onko koira tämän nimenomaisen PRA3-muunnoksen suhteen geneettisesti terve, kantaja vai sairas
- kantaja ei sairastu PRA3:n vuoksi, mutta voi siirtää muunnoksen jälkeläisilleen, joten sen saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- geneettisesti terve PRA3-tulos ei todista, että koira olisi vapaa kaikista silmäsairauksista

PRA3-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta geenitesti ei ole samalla tavalla virallinen vaatimus kuin voimassa oleva silmätutkimus. Jos kasvattaja kertoo koiran olevan vanhempiensa perusteella geneettisesti terve, tarkista, että tieto on todella kirjattu rekisteriin. Ruotsin kennelliitto kirjaa polveutumisen perusteella terveen statuksen enintään kolmelle sukupolvelle.

Rotuyhdistys kiinnittää jalostustyössään huomiota myös munuaisten kehityshäiriöön eli munuaisdysplasiaan, poikkeaviin ripsiin, sisäänpäin kiertyviin silmäluomiin ja polvilumpion sijoiltaanmenoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen tiibetinspanieli sairastuisi tai että kaikki nämä tutkimukset olisivat rekisteröinnin edellytys. Kysy sen sijaan vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten todetuista sairauksista ja tutkimustuloksista. Pentua ostettaessa lyhyt, todennettavissa oleva selvitys suvun terveydestä on hyödyllisempi kuin yleinen väite suvun ”täydellisestä terveydestä”.

## Historia ja alkuperä

Tiibetinspanieli on lähtöisin Aasiasta, mutta sen varhaishistoriasta ei ole katkeamatonta, täysin dokumentoitua sukupuuta. Tiibetissä ja Kiinassa on ollut pieniä koiria jo pitkään, ja rotuun liittyvä perimätieto yhdistää ne palatsien ja luostarien seurakoiriin ja valppaisiin vahteihin. Ei ole mahdollista varmistaa tarkasti, missä tämä koiratyyppi alun perin kehittyi tai miten se siirtyi alueelta toiselle.

Nykyinen rotu kehitettiin Britanniassa, jossa siitä on kirjallisia tietoja 1800-luvun lopulta. Vuonna 1934 tiibetiläiset rodut saivat omat rotumääritelmänsä British Tibetan Breeds Association -yhdistyksen kautta. Toisen maailmansodan jälkeen Britannian kanta rakennettiin uudelleen pienestä koiramäärästä. Siksi rotumääritelmän vastuumaa on Britannia, vaikka alkuperämaaksi on merkitty Tiibet.

Ensimmäinen tiibetinspanieli tuotiin Ruotsiin vuonna 1955, ja ensimmäinen ruotsalainen rekisteröinti tehtiin seuraavana vuonna. Nämä ajankohdat on dokumentoitu paremmin kuin kertomukset siitä, miten luostarikoiria annettiin lahjoiksi tai miten ne vahtivat muureilla. Tarinat voivat auttaa ymmärtämään rodun mainetta valppaana seurakoirana, mutta niitä tulee pitää perimätietona, ei varmennettuna historiana.

## Arki tiibetinspanielin kanssa

Tiibetinspanieli voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun sen arkeen kuuluu liikuntaa, mielekästä tekemistä, lepoa ja sosiaalista kanssakäymistä. Kodin kokoa tärkeämpää ovat säännölliset ulkoilumahdollisuudet ja vahtihaukun hallinta. Kerrostalossa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota vanhempien haukkumiseen, talon ääneneristykseen sekä siihen, pystytkö harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella, ikkunan ääressä ja yhteisessä porraskäytävässä.

Lasten kanssa pätevät samat perussäännöt kuin muidenkin pienten koirien kohdalla: aikuisen tulee olla paikalla, lasten ei pidä nostaa tai kantaa koiraa, ja koiralla on oltava rauhoitettu lepopaikka. Itsevarmasta yksilöstä voi tulla ihana perhekoira, mutta rodun nimi ei koskaan korvaa valvontaa tai koiran kehonkielen kunnioittamista.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Kysy, millaisia kokemuksia vanhemmilla ja pennulla todella on muista eläimistä. Aloita kissaan tutustuttaminen pitämällä eläimet eri tiloissa ja vaihtamalla niiden hajuja. Etene sitten tutustumiseen portin läpi ja koiran ollessa hihnassa, ja varmista, että kissalla on aina esteetön poistumisreitti. Anna kummankin eläimen edetä omaan tahtiinsa äläkä jätä niitä keskenään ilman valvontaa, ennen kuin niiden käyttäytyminen on ennakoitavaa. Silloinkin kummallakin tulee olla oma tilansa.

Yksinolo on opeteltava taito, ei pysyvä rotuominaisuus. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuinenkin koira on totutettava siihen vähitellen hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista aloittaen. Pidennä aikaa vasta, kun koira pystyy lepäämään ilman jatkuvaa haukkumista, edestakaista kulkemista tai ahdistusta. Jos arkesi edellyttää koiran olevan yksin kokonaisia työpäiviä, tämä rotu on muiden seurakoirien tavoin huono valinta, ellei sopivaa päivähoitoa järjestetä.

Ennen ostopäätöstä sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin asioihin:

- miksi juuri tämä yhdistelmä on valittu ja miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa
- vanhempien rekisterinumerot sekä silmätutkimusten päivämäärät ja tulokset
- molempien vanhempien PRA3-status ja yhdistelmän merkitys pennuille
- lähisuvun tiedossa olevat silmäongelmat, munuaisdysplasiatapaukset ja polvilumpion sijoiltaanmenot
- vanhempien ja niiden aiempien jälkeläisten aikuiskoko, haukkuminen, suhtautuminen vieraisiin ja palautuminen kiihtymyksestä

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa elää pienen ja aktiivisen seuralaisen kanssa. Tiibetinspanieli viihtyy lähellä, mutta ei aina tottele käskystä. Kun tarjolla on lempeää koulutusta, selkeät arjen rajat ja tilaa itsenäiselle luonteelle, tiibetinspanieli voi nauttia retkistä, tarkkailla ympäristöään valppaasti ja levätä kotona rauhallisesti.

Tiibetinspanieli

The Tibetan Spaniel Association (UK)

The United Kingdom Kennel Club

Norsk Kennel Klub (Norwegian Kennel Club)

Tiibetinspanieli on pieni mutta vankkarakenteinen, noin 4–7 kiloa painava tiibetiläinen seurakoira, jolla on silkkinen kaksinkertainen turkki, harjamainen kauluri ja runsaskarvainen häntä. Se on valpas, mutta koulutettuna ei turhan haukkuherkkä, itsenäisyydessään kissamainen ja syvästi perheeseensä kiintynyt. Se tulee hyvin toimeen sitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ja sopeutuu niin kaupunkiin kuin maallekin. Liikuntaa ja turkinhoitoa se tarvitsee kohtuullisesti.

Follow

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

Therese Williamsdotter

## Perustiedot

Snautseri on keskikokoinen, aktiivinen ja valpas koira, joka on kotoisin Saksasta. Tämä sivu käsittelee keskikokoista rotua, jonka ruotsinkielinen nimi on yksinkertaisesti Schnauzer. Nimi ei ole kääpiösnautserin, snautserin ja suursnautserin yhteisnimitys, vaan ne ovat kolme erillistä rotua, joilla on omat rotumääritelmänsä ja osittain erilaiset terveyshuolensa.

- FCI luokittelee snautserin ryhmään 2 ja ilmoittaa sen alkuperämaaksi Saksan.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on sekä uroksilla että nartuilla 45–50 cm ja paino 14–20 kg.
- Runko on vahva, tiivis ja mittasuhteiltaan lähes neliömäinen.
- Hyväksytyt värit ovat puhdas musta mustalla aluskarvalla sekä pippuri ja suola.
- Kaksinkertainen karvapeite on tiheä ja karkea, ja se tarvitsee säännöllistä kampaamista ja nyppimistä.
- Rodun ihanneluonteessa yhdistyvät eloisuus, harkitseva rauhallisuus, leikkisyys, uskollisuus ja valppaus.

Snautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja tehdä sen kanssa yhdessä asioita mutta myös opettaa sille rauhoittumista. Ensikertalainenkin voi pärjätä hyvin, kun arkeen kuuluvat palkitsemiseen perustuva koulutus, turkinhoito ja selkeät rutiinit. Rotu ei kuitenkaan takaa, että yksittäisen koiran kanssa olisi helppoa. Vanhempien ja aikuisten lähisukulaisten käyttäytyminen kertoo enemmän.

## Ulkonäkö ja turkki

Snautseri on selvästi keskikokoinen: sekä urosten että narttujen säkäkorkeus on 45–50 cm ja paino 14–20 kg. Sen tulee olla ennemmin tiivis kuin hoikka, ja säkäkorkeuden tulee vastata suunnilleen rungon pituutta. Pitkä pää, parta ja tuuheat kulmakarvat luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Karvapeite koostuu tiheästä aluskarvasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Peitinkarvan tulee olla karkeaa, ei pehmeää, laineikasta tai silkkistä. Mustan snautserin tulee olla kauttaaltaan puhtaan musta aluskarvaa myöten. Pippuri ja suola -väritys voi vaihdella tummasta raudanharmaasta hopeanharmaaseen, mutta siihen tulee kuulua kokonaisuuteen sopiva tumma maski. Selvästi vaaleat merkit päässä, rinnassa tai raajoissa eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito kuuluu säännöllisesti snautserin arkeen. Ruotsin Kennelliiton käytännön ohjeena on turkin nyppiminen noin neljä kertaa vuodessa ja kampaaminen vähintään viikoittain. Nyppimällä poistetaan vanhaa peitinkarvaa, jotta turkin karkea rakenne säilyy. Jos turkki leikataan koneella, parta, kulmakarvat sekä vatsan ja raajojen pidemmät karvat on silti kammattava ja ihon lähelle syntyvät takut ehkäistävä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen suvun koirien turkkia hoidetaan. Käytännön opastus on hyödyllisempi kuin yleinen hoitoaikataulu.

Hyvin hoidetusta, nypitystä snautserin turkista irtoaa usein vähän karvaa, mutta rotu ei ole allergiavapaa. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, syljessä, virtsassa ja talirauhasten eritteissä. Vähäinen karvanlähtö ei siis kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan. Kysy terveydenhuollosta neuvoa ennen koiran hankintaa sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun perustuviin väitteisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Snautserin tulee olla eloisa, hyväntahtoinen, leikkisä ja valpas mutta myös kykenevä rauhoittumaan. Se tarkkailee usein herkästi kodin ympärillä olevia ihmisiä, ääniä ja liikettä. Rodun aiempi tehtävä maatilan vahtikoirana näkyykin joissakin yksilöissä selvemmin kuin toisissa.

Ruotsin Kennelliiton nykyinen BPH-analyysi, joka laadittiin rodun ylitettyä 200 kuvatun koiran rajan, on erityisen hyödyllinen, sillä se tuo esiin rotukuvauksen taakse kätkeytyvän vaihtelun. Aineistossa on 284 BPH-käyttäytymiskuvaukseen osallistunutta snautseria, mutta Ruotsissa vuosina 2010–2023 syntyneistä rodun koirista mukana oli vain noin 12 prosenttia. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät rodun kaikkia yksilöitä. Joukossa on sekä koiria, jotka eivät tervehdi vierasta, että hyvin innokkaasti tervehtiviä koiria. Myös leikkihalu vaihtelee huomattavasti. Harva osoitti uhkaavaa käytöstä vierasta kohtaan, kun taas reaktiot vaihtelivat enemmän naamioituneen ihmisen lähestyessä poikkeavalla tavalla.

Pennun hankintaa harkitsevalle käytännön johtopäätös on selvä: älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada nähdä, miten ne ottavat vieraat vastaan, suhtautuvat käsittelyyn, palautuvat yllätyksestä ja siirtyvät tekemisestä lepoon. Myös niiden BPH- tai MH-kuvaustuloksista voi olla hyötyä. BPH on kuitenkin käyttäytymiskuvaus, ei koe, jonka koira joko läpäisee tai hylätään.

Rotumääritelmän mukaan snautserin tulee olla valpas olematta äänekäs. Tämä on jalostuksellinen ihanne, ei lupaus hiljaisuudesta. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, palkitse alusta asti rauhallisesta käytöksestä oven, eteisen ja ikkunoiden lähellä. Opeta myös, mitä koiran kuuluu tehdä havaittuaan äänen.

## Koulutus ja liikunta

Snautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sen tarpeita ei voi laskea tietyn minuuttimäärän perusteella. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, vapaa liikkuminen turvallisessa paikassa, hajutyöskentely, arkitaitojen harjoittelu, leikki ja palautuminen. Arvioi kokonaisuuden toimivuutta koiran perusteella: sen pitäisi pystyä työskentelemään mielellään, pysymään kuulolla ja sen jälkeen rauhoittumaan sen sijaan, että se kävisi jatkuvasti yhä suuremmilla kierroksilla.

Koulutuksen tulee olla myönteistä, palkitsemiseen perustuvaa ja asteittain etenevää. Tee toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja valitse palkkio yksilön mukaan. Ruoan, leikin ja haistelumahdollisuuden arvo vaihtelee koirasta toiseen. Lyhyet harjoitukset voivat auttaa nuoren koiran keskittymisen herpaantuessa, mutta kaikille sopivaa aikarajaa ei ole. Lisää vaikeutta vasta, kun koira onnistuu helpommassa tilanteessa.

Rodun tausta rotanpyytäjänä antaa syyn suhtautua vakavasti liikkeen herättämiin reaktioihin ja jahtaamishaluun. Se ei tarkoita, että kaikki snautserit jahtaisivat yhtä innokkaasti tai että niiden luoksetulovarmuus olisi ennalta tietyn tasoinen. Harjoittele luoksetuloa vähitellen vaikeutuvissa häiriöissä ja käytä pitkää liinaa tai aidattua aluetta, kunnes tiedät, miten koirasi reagoi luonnoneläimiin, kissoihin, pyöräilijöihin ja juoksijoihin. Turvatoimi ei ole merkki koulutuksen epäonnistumisesta.

Hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja muut yhteistyöhön perustuvat harrastukset voivat sopia rodulle hyvin. Valitse tekeminen kuitenkin koiran fyysisten ominaisuuksien, motivaation ja palautumiskyvyn mukaan. Tavoitteena on kestävä arki, ei kalenterin täyttäminen mahdollisimman monella harrastuksella.

## Terveys

Snautseria kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta pennunostajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota lonkkiin, lähisukulaisten todettuihin sairauksiin ja kasvattajan avoimuuteen. Myös rodun nykyisessä ruotsalaisessa jalostusstrategiassa seurataan ruoansulatuskanavan ongelmia, nisä- ja ihokasvaimia sekä kynsivammoja.

Lonkkaniveldysplasia eli HD on monitekijäinen sairaus, jonka taustalla vaikuttavat sekä perimä että ympäristö. A ja B tarkoittavat normaaleja lonkkia, C lievää, D keskivaikeaa ja E vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa. Röntgenkuva kertoo nivelen rakenteesta, mutta ei suoraan siitä, onko koiralla kipuja. Myös kaksi A- tai B-lonkkaista koiraa voi saada lonkkaniveldysplasiaa sairastavia jälkeläisiä, varsinkin jos muilla lähisukulaisilla on huonommat lonkat.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä snautserilta ei edellytetä rotukohtaisesti tiedossa olevaa lonkkakuvaustulosta. Tätä ei pidä sekoittaa jalostusstrategian mukaiseen lonkkaniveldysplasian seurantaan ja tavoitteeseen lisätä kuvattujen koirien määrää. Pyydä nähtäväksi vanhempien viralliset tulokset ja tutustu myös niiden sisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksiin. Näin saat arviointiin laajemman pohjan sekoittamatta suositusta rekisteröintivaatimukseen.

Jalostusstrategian joidenkin osien pohjana oleviin terveyskyselyihin saatiin 121 ja 303 vastausta. Ne nostavat esiin asioita, joita rotuyhdistyksen on syytä seurata, mutta niiden perusteella ei voida arvioida luotettavasti koko rodun sairastumisriskejä. Kysy kasvattajalta vanhemmilla, sisaruksilla ja aiemmissa pentueissa todetuista ruoansulatuskanavan sairauksista, nisä- tai ihokasvaimista sekä toistuvista kynsivammoista. Tämä on olennaisempaa kuin pitkä luettelo kääpiö- tai suursnautserilta lainattuja silmä-, sydän- tai DNA-tutkimuksia.

Myös luonnetiedot kuuluvat kokonaiskuvaan. BPH-tulos voi antaa viitteitä vanhemman ominaisuuksista, mutta sitä tulee tarkastella yhdessä arkikäyttäytymisen, sukulaisten ja kasvattajan tavoitteiden kanssa.

## Historia ja alkuperä

Snautseri kehittyi Etelä-Saksassa vankaksi maatila- ja tallikoiraksi. Se viihtyi hevosten parissa, vartioi ympäristöään ja pyydysti rottia ripeästi, minkä vuoksi koiratyyppi sai kansanomaisen nimen ”Rattler”. Kun Pinscher-Schnauzer-kerho perustettiin vuonna 1895, rotu merkittiin rekisteriin karkeakarvaisena pinserinä.

Ruotsalaisen jalostusstrategian mukaan sana ”Schnauzer” esiintyi kirjallisuudessa vuonna 1842 ja viittaa todennäköisesti rodulle ominaisiin viiksiin. Nimet muuttuivat myöhemmin. Ruotsin kantakirjassa rotua kutsuttiin vuonna 1913 saksalaiseksi karkeakarvaiseksi pinseriksi, vuodesta 1928 snautseriksi ja vuodesta 1942 keskikokoiseksi snautseriksi. Vuonna 2003 rodun ruotsinkieliseksi nimeksi palautettiin Schnauzer.

Tämä on rodun historian luotettavasti dokumentoitu ydin. Sen menneisyydestä kerrotaan muitakin tarinoita, mutta niille on vähemmän näyttöä, eikä niitä tarvita nykypäivän snautserin ymmärtämiseen.

## Arki snautserin kanssa

Snautseri voi asua omakotitalossa tai kerrostaloasunnossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, lepoa ja tukea ympäristönsä kanssa pärjäämiseen. Kerrostalossa äänten kantautuminen on neliömäärää olennaisempaa: tarkkaile, miten koira reagoi ulko-oveen, hissiin ja naapureihin, ja opeta sille rauhallinen vaihtoehto jatkuvalle hälyttämiselle. Turvallinen ja vaivaton pääsy lenkille helpottaa arkea huomattavasti.

Aikuisen on valvottava lasten ja koiran yhdessäoloa. Lapsia ja koiria ei tule jättää keskenään, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei velvoita koiraa sietämään siinä roikkumista, unesta herättämistä tai rajuja leikkejä.

Yksinoloon totutellaan vähitellen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, kun taas yksinoloon opetettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin. Pidennä aikaa koiran käyttäytymisen perusteella ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai ei pysty rauhoittumaan. Rodun perusteella ei voi määrittää turvallista yksinolon aikarajaa.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Rotanpyyntitaustan vuoksi pienet, nopeasti liikkuvat eläimet voivat olla joillekin yksilöille vaikeita. Kun tutustutat koiraa kissaan, estä jahtaaminen, pidä kohtaamiset lyhyinä ja varmista aina kissalle pakoreitit. Eläinten vapautta voidaan lisätä sen mukaan, miten rauhallisesti ne ovat yhdessä, ei sen mukaan, kuinka kauan ne ovat asuneet saman katon alla.

Ennen koiran hankintaa kannattaa erityisesti selvittää:

- että kokoa, terveyttä ja arkea koskevat neuvot käsittelevät snautseria eivätkä jotakin muuta snautserirotua;
- vanhempien rekisterinumerot, viralliset lonkkatulokset ja lähisukulaisten terveystiedot;
- BPH- tai MH-kuvaukset vanhempien arkikäyttäytymisen rinnalla;
- miten kasvattaja tukee sosiaalisuutta, ohjaa valppautta ja edistää palautumista sekä yhteistyötaitoja;
- millaiseen turkinhoitoon pentu on tottunut ja kuka voi opettaa sen sinulle;
- miten aiempien pentueiden ruoansulatuskanavan ongelmia, kasvaimia ja kynsivammoja on seurattu.

Snautserille sopii koti, jossa arvostetaan valpasta ja tekemisestä nauttivaa koiraa, on aikaa turkinhoitoon ja osataan tasapainottaa aktiivisuus ja rauhoittuminen. Jos etsit varmasti hiljaista, allergiselle sopivaa tai vaivatonta koiraa, snautserin komea parta ei yksin riitä valintaperusteeksi.

Snautseri

The Schnauzer Club of Great Britain

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Swedish Schnauzer Club)

Pinscher Schnauzer Klub (Germany)

Keskikokoinen, vankkarakenteinen maatilakoiraksi jalostettu koira, jolla on karkea, niukasti karvaa pudottava turkki. Väriltään se on pippuri ja suola tai musta. Älykäs, valpas ja suojeleva mutta myös hellä ja leikkisä. Tarvitsee päivittäistä liikuntaa, aivotyötä, varhaista sosiaalistamista ja säännöllistä turkinhoitoa. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Ninopes

## Perustiedot

Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.

- **Koko:** voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- **Rodun asema:** Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- **Luonne:** eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- **Arjen tärkein kysymys:** onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?

## Ulkonäkö ja turkki

Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.

Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.

Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.

Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.

Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.

Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.

Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.

## Koulutus ja liikunta

Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.

Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.

## Terveys

Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.

Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.

Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.

## Historia ja alkuperä

Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.

Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.

Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.

## Arki biewerterrierin kanssa

Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.

Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.

Biewerterrieri

Deutscher Biewer Yorkshire Terrier Club (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Biewerterrieri on pieni, kolmivärinen kääpiökokoinen seurakoira, jonka pitkä, silkkinen ja vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, leikkisä ja ihmisrakas koira sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa sekä lempeää koulutusta. Hyvällä hoidolla se voi elää noin 15-vuotiaaksi.

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

Noble York's

Tanskanpystykorva

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

German Kennel Club (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Tanskanpystykorva on keskikokoinen, ketterä ja Tanskasta kotoisin oleva pohjoismainen seurakoira, jolla on kettumainen naama ja kippura häntä. Se on iloinen, ihmisläheinen ja valpas ja ilmoittaa vieraista haukkumalla. Sen tiheä, kaksinkertainen turkki vaihtelee valkoisesta kermanväriseen ja vaatii säännöllistä harjausta. Aktiivinen ja älykäs koira oppii hyvin lempeällä koulutuksella ja tarvitsee päivittäistä liikuntaa.

Hetina's

Norwichinterrieri

Norwich Terrier Club of Great Britain

Den Norske Kenneklub (Norwegian Kennel Club)

Norwichinterrierit ovat pieniä, vankkarakenteisia ja itsevarmoja terriereitä, joilla on pystyt korvat, kettumainen, valpas ilme ja karkea, säänkestävä turkki. Ne jalostettiin alun perin maatilojen rotanpyytäjiksi, ja ne ovat yhä vilkkaita ja uteliaita metsästäjiä. Ne tarvitsevat säännöllistä liikuntaa, virikkeitä ja kohtuullisesti turkinhoitoa ja ovat yleensä pitkäikäisiä.

Ursi´s Norwich

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Gallinas

## Perustiedot

Irlanninsetteri on Irlannista kotoisin oleva keskikokoinen, energinen seisova lintukoira, jolla on voimakas metsästysvietti. Rodun ihanteessa korostuu myös rakastava luonne. Get a Pet -palvelussa rodun nimi on **irlanninsetteri**. Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmässä siitä käytetään nimeä **punainen irlanninsetteri**. Kyseessä on yksivärinen punainen rotu, ei punavalkoinen irlanninsetteri, joka on oma rotunsa.

- **Roturyhmä:** Ryhmä 7, seisovat lintukoirat
- **Alkuperämaa:** Irlanti
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** Riistalintujen etsiminen ja osoittaminen seisonnalla, linnun ajaminen lentoon käskystä sekä noutaminen laukauksen jälkeen
- **Säkäkorkeus:** Urokset 58–67 cm ja nartut 55–62 cm
- **Paino:** Ei määritelty rotumääritelmässä
- **Aktiivisuustaso:** Korkea; rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että tehtäviä, joissa se saa käyttää nenäänsä ja tehdä yhteistyötä ohjaajan kanssa
- **Sopii parhaiten:** Aktiiviseen kotiin, jossa halutaan harjoitella säännöllisesti ja pystytään huolehtimaan metsästysvietin hallinnasta, luoksetulosta ja runsaasta liikunnantarpeesta

Irlanninsetteri ei ole ensisijaisesti seurakoira, jonka tarpeet täyttyvät ennalta määrätyllä ulkoilurutiinilla. Rotu on kehitetty työskentelemään laajoilla alueilla, ja tämä tausta näkyy sen nopeudessa, kestävyydessä, itsenäisyydessä ja kiinnostuksessa lintujen hajuihin.

## Ulkonäkö ja turkki

Irlanninsetterin tulee olla urheilullinen ja tasapainoinen sekä rakenteeltaan nopeaan, pitkäkestoiseen liikkumiseen sopiva – ei raskas tai liian runsasturkkinen. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 58–67 cm ja narttujen 55–62 cm. Painoa ei ole määritelty, joten sopiva kuntoluokka on arvioitava koirakohtaisesti.

Väri on täyteläinen kastanjanpunainen ilman mustaa. Rotumääritelmä voi sallia pienet valkoiset merkit, mutta irlanninsetteriä ei pidä sekoittaa erilliseksi roduksi tunnustettuun punavalkoiseen irlanninsetteriin.

Päässä, raajojen etupuolella ja korvien kärjissä karva on lyhyttä ja hienolaatuista. Muualla rungossa se on kohtalaisen pitkää, mahdollisimman sileää, suoraa ja laineetonta. Muun muassa korvissa ja raajoissa on pidempää, silkkistä hapsutusta. Turkin tulee korostaa koiran toiminnallista rakennetta, ei peittää rungon ääriviivoja tai haitata liikkumista.

Turkinhoidon tulee perustua koiran todellisiin tarpeisiin, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Tarkista hapsut, korvien ja kaulan karva sekä tassujen ympäristö vaikeakulkuisessa maastossa ulkoilun jälkeen. Selvitä alkavat takut hellävaraisesti ennen kuin ne tiivistyvät ja poista siemenet, risut ja lika. Rodun turkkia ei perinteisesti leikata lyhyeksi, mutta korvien, kaulan ja tassujen ympäriltä voi siistiä varovasti sojottavia tai herkästi takkuuntuvia karvoja. Voimakas muotoilu ei kuulu rodun tarkoituksenmukaiseen ulkonäköön.

## Luonne ja persoonallisuus

Irlanninsetterin ihanneluonne on kiihkeä, älykäs, energinen, rakastava ja uskollinen, mutta ystävällisyys ei automaattisesti tee rodusta helppoa. Voimakas metsästysvietti ja kyky työskennellä kaukana ohjaajasta tarkoittavat, että nuori tai kouluttamaton koira voi olla nopea, herkästi häiriintyvä ja vaikeasti tavoitettavissa, kun ympäristö kiinnostaa sitä enemmän kuin ohjaaja.

Kun rodun tarpeet täyttyvät, se voi olla sisällä rauhallinen ja miellyttävä ja ulkona hyvin kiihkeä. Tämä kuvaa hyvin rodun kahta puolta, mutta ei takaa samaa jokaiselle yksilölle. Perimä, kasvatus, palautuminen, koulutus ja arkiympäristö vaikuttavat kaikki siihen, miten koira käyttäytyy kotona.

Irlanninsetteri voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, mutta ei ihmiselle, joka etsii tavallisiin hihnalenkkeihin ja vähäiseen viikonloppuaktiviteettiin tyytyvää koiraa. Omistajan on nautittava harjoittelusta silloinkin, kun edistyminen on hidasta, ja pystyttävä estämään metsästysvietin muuttuminen turvallisuusriskiksi.

Nimitykset kuten ”metsästyslinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät yksin riitä ennustamaan arkikäyttäytymistä. Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, miten ne työskentelevät ulkona, kuinka helposti ne rauhoittuvat ja millaisia metsästys- tai muita käyttötuloksia niillä todella on. Vaihtelua voi esiintyä sekä pentueiden välillä että saman pentueen sisällä.

## Koulutus ja liikunta

Irlanninsetteri tarvitsee paljon päivittäistä tekemistä, mutta kaikille aikuisille koirille ei sovi sama tuntimäärä. Kuormitukseen vaikuttavat ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja tekemisen sisältö. Rauhallinen kävely ja hakuharjoitus avoimessa maastossa voivat kestää yhtä kauan mutta kuormittaa koiraa hyvin eri tavoin.

Rodun alkuperäinen työskentelytapa selittää, mikä sitä usein motivoi: koira etsii riistalintuja nopeasti ja järjestelmällisesti, osoittaa löytämänsä riistan seisonnalla, ajaa sen lentoon ohjaajan käskystä ja noutaa laukauksen jälkeen. Seurakoiran ei tarvitse osallistua käytännön metsästykseen, mutta arjessa tulisi tarjota mahdollisuuksia toteuttaa samoja perusominaisuuksia esimerkiksi vaihtelevassa maastossa liikkumalla, hajutyöskentelyllä, hakuharjoituksilla, noutamisella ja ohjaajakontaktia vaativilla tehtävillä.

Aloita luoksetulon harjoittelu varhain rauhallisessa ympäristössä ja lisää häiriöitä vähitellen. Rodun metsästysvietin vuoksi turvallisesti aidattu alue tai pitkä liina on turvallisempi välivaihe kuin vapaana pitämisen kokeileminen onnen varassa. Pitkä liina tulee kiinnittää valjaisiin, ja sitä on käytettävä kaukana liikenteestä. Koiran voi päästää vapaaksi vasta, kun se pystyy irrottautumaan kiinnostavasta kohteesta ja palaamaan luokse myös silloin, kun hajut, linnut tai liike kilpailevat sen huomiosta.

Pennulle lyhyet kävelyt, leikki, ympäristöön tutustuminen ja helpot yhteistyöharjoitukset ovat parempi perusta kuin aikuisen koiran kuormitus. Lisää rasitusta vähitellen ja huolehdi riittävästä unesta ja palautumisesta. Usein toistetulle ”viiden minuutin säännölle” – viisi minuuttia liikuntaa jokaista ikäkuukautta kohden – ei ole tieteellistä tukea yleispätevänä mallina. Se ei saa korvata pennun koon, kehityksen ja liikuntaan reagoinnin arviointia.

## Terveys

Irlanninsetterin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan rodussa mahdollisesti esiintyvät sairaudet, Ruotsin viralliset jalostusvaatimukset sekä keskitetysti tallennettavat ja julkaistavat tutkimustulokset. Pitkä diagnoosiluettelo kertoo pennunostajalle vähemmän kuin vanhempien dokumentoidut tulokset ja avoin selvitys lähisukulaisten terveydestä.

- **Lonkkadysplasia (HD):** Vanhemmilla on oltava virallinen lonkkatutkimustulos ennen astutusta, jotta jälkeläiset voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaisesti. Rodulla on myös HD-indeksi. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että vanhempien indeksien keskiarvo on astutushetkellä yli 100. Rotukohtaisen säännön mukaan D- tai E-lonkkaisia koiria ei tule käyttää jalostukseen.
- **CLAD:** Koiran leukosyyttiadheesion puutos on vakava valkosolujen toimintahäiriö, joka periytyy autosomaalisesti resessiivisesti. Aiempi vaatimus DNA-testistä tai perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta pentueen rekisteröimiseksi poistettiin vuonna 2014, mutta tuloksia voidaan edelleen tallentaa keskitetysti. Rotujärjestö suosittelee yhä sellaisten ulkomaisten ja maahantuotujen jalostuskoirien testaamista, joiden status ei ole tiedossa.
- **rcd4-PRA:** Tämä on tietty resessiivisesti periytyvä verkkokalvon etenevän surkastuman eli PRA:n muoto. Vuonna 2025 tehdyn päätöksen jälkeen Ruotsin Kennelliitto tallentaa ja julkaisee irlanninsetterien DNA-tuloksia Hunddata- ja Avelsdata-palveluissa. Testi kertoo koiran statuksen juuri rcd4-mutaation osalta; se ei sulje pois muita PRA:n muotoja.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien rekisteröidyt lonkkatulokset ja selittämään yhdistelmän HD-indeksi. Pyydä myös dokumentoidut CLAD- ja rcd4-tulokset sekä selvitys siitä, miten tulokset on huomioitu yhdistelmää suunniteltaessa. Tarkista tiedot Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-palvelusta sen sijaan, että luottaisit suullisiin vakuutuksiin. Kysy lisäksi vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten toistuvista sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja eliniästä. Näin saat olennaisemman kuvan kuin olettamalla, että jokaiselle yksilölle kehittyy kaikki, mitä rodussa on joskus raportoitu.

## Historia ja alkuperä

Irlanninsetteri kehitettiin Irlannissa työskenteleväksi metsästyskoiraksi, ja nykyrodun historia liittyy tiiviisti lintujen metsästykseen. Rotumääritelmän mukaan se polveutuu punavalkoisesta irlanninsetteristä ja tuntemattomasta yksivärisestä punaisesta koirasta. Tunnistettava rotutyyppi oli olemassa Irlannissa jo 1700-luvulla.

Irish Red Setter Club perustettiin vuonna 1882, ja se julkaisi rotumääritelmän vuonna 1886. Tämä auttoi määrittelemään yksivärisen punaisen rodun identiteetin ja ominaisuudet. Ensimmäiset tuontikoirat saapuivat Ruotsiin 1890-luvulla, ja Ruotsin irlanninsetterikerho perustettiin vuonna 1910.

Rotumääritelmän ytimessä on toimintakykyinen koira, jossa yhdistyvät nopeus, voima, kestävyys ja ystävällinen ilme. Historia ei siis ole pelkkää taustatietoa: se selittää, miksi metsästysvietti, liikunnantarve ja yhteistyö ohjaajan kanssa ovat yhä keskeinen osa rodun kanssa elämistä.

## Arki rodun kanssa

Irlanninsetteri sopii parhaiten aktiiviseen kotiin, jossa sille voidaan tarjota päivittäin liikuntaa, koulutusta ja palautumista riippumatta siitä, asutaanko omakotitalossa vai kerrostaloasunnossa. Piha ei korvaa tekemistä, eikä kerrostaloasunto ole automaattisesti sopimaton. Kerrostalossa korostuvat erityisesti sopivien ulkoilualueiden helppo saavutettavuus, toimivat arkirutiinit, melutaso ja koiran kyky rauhoittua.

Rodusta voi tulla lämmin ja läheinen perheenjäsen, mutta ”lapsiystävällinen” ei tarkoita riskitöntä. Suuri, nopea ja leikkisä koira voi kaataa pienen lapsen tahattomasti. Koiran ja pienten lasten seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Vastuu ulkoilusta, liikunnasta ja koulutuksesta kuuluu aikuisille.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä ja siitä, miten tutustuminen järjestetään. Varhainen totuttaminen ei ole tae onnistumisesta, varsinkaan koiralla, joka on jalostettu reagoimaan lintujen hajuihin ja liikkeeseen. Kissaan tutustuttaessa eläimillä tulee aluksi olla erilliset turvalliset alueet ja kissalla selkeät pakoreitit. Ensimmäisten kohtaamisten on oltava rauhallisia, ja niissä tulee käyttää porttia tai hihnaa. Älä jätä eläimiä keskenään valvomatta ennen kuin niiden keskinäinen suhde tunnetaan hyvin.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja myös aikuiset koirat eroavat suuresti siinä, kuinka helposti ne oppivat yksinoloon. Aloita hyvin lyhyistä, arkisista hetkistä silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy rentoutumaan. Koti, jossa koira joutuisi säännöllisesti olemaan yksin koko työpäivän ilman apua, sopii rodulle huonosti.

Ennen koiran hankintaa sinun tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Onko arjessa tilaa mielekkäälle tekemiselle myös pimeinä ja sateisina työpäivinä? Pystytkö harjoittelemaan luoksetuloa ja hallitsemaan koiraa turvallisesti ennen kuin se on luotettava vapaana? Voiko kasvattaja näyttää terveystiedot ja kuvailla vanhempia yksilöinä pelkän linjanimityksen sijaan? Jos yksikin vastaus on ei, on järkevää valita vähemmän vaativa rotu tai odottaa.

Irlanninsetteri

The Irish Setter Club of Germany

The Irish Setter Breeders Club (UK)

Irlanninsetteri on elegantti irlantilainen lintukoira, jonka mahonginpunainen, hapsuinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Tämä keskikookas tai suuri, atleettinen ja erittäin energinen koira voi parhaiten saadessaan päivittäin reipasta liikuntaa ja aivotyötä. Se on hellä, ihmisläheinen ja leikkisä perhekoira, joka tarvitsee johdonmukaista, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta.

WoodWood’s

## Rotu lyhyesti

- Valkoinen länsiylämaanterrieri eli westie on pieni mutta vankkarakenteinen terrieri Skotlannin Ylämailta.
- Rodun säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Pieneen kokoon tulisi yhdistyä voimaa, ketteryyttä ja aimo annos itsevarmuutta.
- Valkoinen, kaksikerroksinen turkki tulee trimmata nyppimällä, ei leikkaamalla. Varaudu ammattilaisen tekemään trimmaukseen noin viisi tai kuusi kertaa vuodessa ja perusteelliseen kampaamiseen viikoittain.
- Westie on yleensä valpas, iloinen, rohkea ja ystävällinen, mutta terrierin itsenäisyys ja metsästystausta näkyvät usein arjessa.
- Ihosairaudet ja kutina ovat rodun keskeisin dokumentoitu terveysongelma. Kysy suvun iho- ja korvaterveydestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen tutkimuspakettiin.
- Monet westiet elävät 12–15-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee yksilön, terveyden ja elinolojen mukaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni, tiivisrakenteinen ja huomattavasti vankempi kuin sen siisti valkoinen ulkomuoto saattaisi antaa ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa voimakasrakenteista koiraa, jolla on syvä rintakehä, suora selkä, lihaksikkaat raajat ja vapaat liikkeet. Säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Tummat silmät, pienet pystykorvat ja suora, terhakka häntä luovat rodulle ominaisen valppaan ilmeen.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarvan tulee olla suoraa, karheaa ja noin viiden senttimetrin pituista, pohjavillan puolestaan lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Väri on valkoinen. Karvanlaadulla on merkitystä muutenkin kuin ulkonäön kannalta: oikein hoidettu karhea turkki hylkii hyvin likaa, eikä siitä irtoa kotiin kovin paljon karvaa.

Jotta turkki säilyttää karheutensa, westien kypsä peitinkarva tulee poistaa nyppimällä. Ruotsin kennelliitto ei suosittele turkin leikkaamista, sillä se muuttaa karvanlaatua. Osaavan trimmaajan apua tarvitaan tavallisesti viisi tai kuusi kertaa vuodessa. Käyntien välillä turkki kammataan huolellisesti kerran viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vatsan alle, kainaloihin ja nivusiin, joihin muodostuu helposti takkuja. Tarkista samalla iho, korvat, hampaat, tassut ja kynnet. Hyvin hoidettua karheaa turkkia ei tarvitse pestä usein. Kun pesu on tarpeen, käytä mietoa koirashampoota ja huuhtele se huolellisesti pois.

Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrä voi vaihdella suuresti saman rodun kahden yksilön välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita westietä ”hypoallergeenista” turkkia koskevien väitteiden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen westie on valpas, ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja itsevarma. Se on seurallinen pieni koira, mutta ei sellainen, joka odottaa automaattisesti ohjeita joka tilanteessa. Rodun tausta työskentelevänä terrierinä on suosinut aloitekykyä, kestävyyttä ja rohkeutta. Nykykodissa nämä ominaisuudet voivat näkyä voimakkaana uteliaisuutena, ääniin haukkumisena tai välittömänä kiinnostuksena kaikkeen liikkuvaan.

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun aikuiset ottavat vastuun kaikista koiran ja lasten välisistä tilanteista. Pienen lapsen ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei tarkoita, että koiran pitäisi sietää kantamista, kiinnipitämistä tai häirintää syödessään tai nukkuessaan.

Westien toimeentulo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu enemmän yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin mistään yksinkertaisesta rotua koskevasta säännöstä. Järjestä rauhallisia kohtaamisia, anna molemmille eläimille runsaasti tilaa ja keskeytä leikki ennen kuin se kiihtyy liikaa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava erityisen varovainen. Rotu kehitettiin pienriistan pyyntiin, joten häkki tai aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät takaa turvallisuutta saalistuskäyttäytymisen herätessä.

Suhtaudu rotukuvaukseen ihanteena, älä jokaista pentua koskevana lupauksena. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, koirakohtaamisiin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua sisällä. Näistä vastauksista on enemmän hyötyä kuin luonnehdinnoista ”itsepäinen”, ”lapsiystävällinen” tai ”leppoisa”.

## Koulutus ja liikunta

Valkoinen länsiylämaanterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää aikamäärää ei ole. Terveen aikuisen mielekäs arki voi koostua monipuolisista lenkeistä, hajujen tutkimisesta, etsintäleikeistä, leikistä ja lyhyistä koulutushetkistä. Sovita tekemisen määrä ikään, kuntoon, terveyteen ja säähän. Sopivasti liikkuva koira pysyy sopusuhtaisena, liikkuu ilman jäykkyyttä ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii sekä arjen taitojen opettamisessa että haukkumisen ja epävarman luoksetulon kaltaisissa haasteissa. Tee oikeasta valinnasta helppo: ota etäisyyttä häiriöön, palkitse kontaktista ja opeta selkeä vaihtoehtoinen toiminta, kuten omalle pedille meneminen tai takaisin sinua kohti kääntyminen. Kovat ojennukset eivät puutu käyttäytymisen syyhyn ja voivat heikentää sekä koiran hyvinvointia että yhteistyötä.

Luoksetuloa tulee harjoitella asteittain helpoista ympäristöistä vaativampiin edeten. Käytä pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne tai muut voimakkaat häiriöt tekisivät epäonnistumisesta vaarallista. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira voi olla vapaana, vaan antaa sille vapautta turvallisuudesta tinkimättä. Hajujen etsintä, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti sovellettu agility voivat tarjota terrierille selkeitä tehtäviä ilman pitkiä, toistavia harjoituksia.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Pidennä lenkkejä vähitellen ja totuta pentu erilaisiin alustoihin ja uusiin ympäristöihin asteittain. Varaa runsaasti aikaa palautumiseen.

## Terveys

Ihosairaudet ja kutina ovat valkoisen länsiylämaanterrierin selkeimmin dokumentoitu terveysongelma. WestieAlliansen-rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 iho-ongelmia ilmoitettiin 92 koiralla 535:stä eli noin 17 prosentilla. Kyselyä ei ollut tilastollisesti vakioitu, joten lukua ei pidä pitää tarkkana arviona ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Se kuitenkin osoittaa, miksi toistuvaan kutinaan, punoitukseen, tassujen nuolemiseen ja korvavaivoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Hakeudu eläinlääkäriin, jos kutina toistuu tai ei hellitä. Loiset, tulehdukset, allergiat ja muut syyt voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta ne vaativat erilaista hoitoa. Samassa kyselyssä 59 koiralla 535:stä oli korvavaivoja useammin kuin kerran vuodessa, ja iho- ja korvaongelmia esiintyi toisinaan yhdessä. Ruoan vaihtaminen, tiheä peseminen tai lisäravinteiden antaminen ilman diagnoosia voi viivästyttää asianmukaista hoitoa.

Kraniomandibulaarinen osteopatia (CMO) ja Legg–Perthesin tauti ovat rodulla dokumentoituja sairauksia, mutta kyselyssä niitä ilmoitettiin harvoin: CMO:ta kahdella ja Legg–Perthesin tautia viidellä koiralla. CMO voi aiheuttaa pennun leukaan äkillistä kipua ja turvotusta. DNA-testi voi tukea jalostusvalintoja, mutta rotuyhdistyksen RAS-asiakirja painottaa, että testi kertoo riskitasosta eikä anna yksiselitteistä tulosta siitä, onko koira terve vai sairas.

Ruotsin kennelliitto ei ole vahvistanut rodulle terveysohjelmaa. Rodulla ei siis ole virallista vaatimusta esimerkiksi polvi-, lonkka- ja silmätutkimuksista koostuvasta yleisestä tutkimuspaketista. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kertomaan ihosairauksista, kutinasta sekä toistuvista korva- ja ruoansulatusvaivoista kummallakin vanhemmalla, niiden sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset voivat ja seurataanko pentueiden terveyttä noin yhden ja kolmen vuoden iässä. Jos suvussa esiintyy CMO:ta, kasvattajan tulee pystyä kertomaan, miten tieto ja mahdolliset testitulokset ovat vaikuttaneet vanhempien valintaan.

Vastuullinen kasvattaja erottaa selvästi toisistaan Ruotsin kennelliiton säännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja omat vapaaehtoiset tutkimuksensa. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja eläinlääkärintodistukset silloin, kun niitä on, mutta arvosta myös täsmällisiä tietoja lähisukulaisista. Keskitetyn terveysohjelman puuttuminen ei tarkoita, ettei perinnöllisiä riskejä olisi.

## Historia ja alkuperä

Valkoinen länsiylämaanterrieri on lähtöisin Skotlannin läntiseltä Ylämaalta, missä se kehittyi pieneksi ja ketteräksi työterrieriksi. Karkeakarvaiset terrierit menivät luoliin muun muassa kettujen ja mäyrien perässä sekä pitivät rottia ja muita pieneläimiä kurissa. Työ vaati rohkeutta, nopeutta, vahvoja leukoja ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä vaikeassa maastossa.

Valkoiset koirat oli helpompi erottaa riistasta Skotlannin nummilla. Poltallochin eversti Malcolm alkoi suosia valkoisia terriereitä 1860-luvulla, mikä oli tärkeä vaihe nykyisen rodun kehityksessä. Nimi West Highland White Terrier vakiintui vuonna 1905. Risteytykset cairnterrierien kanssa olivat sallittuja vielä vuoteen 1924 asti, mikä osoittaa, kuinka läheistä sukua skotlantilaiset terrierityypit olivat rodun muotoutuessa.

Nykyään rotua pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta sen historiallinen työskentelytapa näkyy yhä kiinnostuksena hajuihin, koloihin, liikkeeseen ja itsenäiseen toimintaan. Tämä selittää myös, miksi tottelevaisuusharjoittelu, agility ja muu tekeminen sopivat sille usein paremmin kuin pelkistä lyhyistä tarpeidentekolenkeistä koostuva arki.

## Arki rodun kanssa

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin: arjen sisältö on kodin kokoa tärkeämpää. Kerrostalossa omistajan on opetettava koiraa suhtautumaan rauhallisesti ovien, yhteisten tilojen ja ikkunoiden lähellä kuuluviin ääniin ja näkyvään liikkeeseen. Pihasta on hyötyä, mutta se ei korvaa lenkkejä, uusia hajuja ja yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa tulee opetella vähitellen niin lyhyissä jaksoissa, että koira pysyy levollisena. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätääntyy. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee liikuntaa ja tarpeiden tekemistä. Se ei ole lupaus siitä, että jokainen westie pärjäisi hyvin kuusi tuntia yksin. Pennut, iäkkäät koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiiviimpää huolenpitoa ja useampia ulkoilukertoja.

Rotu voi sopia ensikoiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, on valmis käyttämään hihnaa tai pitkää liinaa ja hyväksyy jatkuvan turkinhoidon tarpeen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii aina vapaana pidettävää, harvoin ääntä pitävää koiraa, joka pärjää yksin kokonaiset työpäivät. Varaa säännölliselle nyppimiselle tilaa sekä kalenterista että budjetista jo ennen päätöstä.

Ennen rodun valitsemista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi neljään kysymykseen:

- Onko päivittäiselle tekemiselle, koulutukselle ja häiriöttömälle levolle aikaa?
- Onko yksinoloon ja työpäivän aikaisiin ulkoiluihin turvallinen suunnitelma?
- Voidaanko koira pitää hihnassa tai pitkässä liinassa siellä, missä sen metsästysvietti sitä edellyttää?
- Riittääkö sekä aikaa että rahaa säännölliseen ammattilaisen tekemään nyppimiseen?

Jos vastaat kyllä ja arvostat pientä, aloitekykyistä koiraa, westie voi olla hauska ja läheinen kumppani moniksi vuosiksi.

Valkoinen länsiylämaanterrieri

West Highland White Terrier Club of England

VCA Animal Hospitals

Die Terrierhunde (Germany)

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni ja vankkarakenteinen skotlantilainen terrieri, jonka karkeasta valkoisesta turkista irtoaa vain vähän karvaa. Se on itsevarma, haukkuherkkä ja itsenäinen mutta myös hellä, ja se sopii niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa, säännöllistä turkinhoitoa ja johdonmukaista, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Britt Søholm

## Perustiedot

Shiba on pieni japanilainen pystykorva ja pienin kuudesta alkuperäisestä japanilaisesta koirarodusta, joiden säilyttämiseksi NIPPO toimii. Rotu kehitettiin lintujen ja pienriistan metsästykseen, mutta nykyään shibaa pidetään pääasiassa seurakoirana.

- **Koko:** uroksen ihannesäkäkorkeus on 39,5 cm ja nartun 36,5 cm. Sallittu poikkeama on 1,5 cm kumpaankin suuntaan.
- **Paino:** suuntaa antavasti urokset painavat noin 9–11 kg ja nartut noin 7–9 kg.
- **Karvapeite:** lyhyt, kaksinkertainen karvapeite, jossa on suora ja karhea peitinkarva sekä pehmeä, tiheä aluskarva.
- **Värit:** punainen, musta ruskein merkein sekä seesamin eri muunnokset. Kaikkiin hyväksyttyihin väreihin kuuluvat vaaleat urajiro-merkit.
- **Luonne:** valpas, itsenäinen ja uskollinen, toisinaan vieraita kohtaan varautunut.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee monipuolista liikuntaa, hajutyöskentelyä ja lyhyitä harjoituksia, jotka tuntuvat koirasta mielekkäiltä.
- **Elinikä:** monet shibat elävät korkeaan ikään. Laajassa brittiläisessä tutkimuksessa eliniän mediaani oli 14,6 vuotta. Yksittäisen koiran elinikään vaikuttavat kuitenkin muun muassa perimä, terveys ja hoito.

Shiba sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa oma-aloitteista koiraa ja voi käyttää aikaa sosiaalistamiseen, luotettavan luoksetulon opettamiseen ja rauhalliseen käsittelyharjoitteluun. Itsenäisyys ei tarkoita, että koira pärjäisi omillaan.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Shiba on tiivisrakenteinen, lihaksikas ja hieman korkeuttaan pidempi koira. Sillä on pystyt, kolmiomaiset korvat ja vahva häntä, joka kaartuu selän päälle kierteelle tai sirpin muotoon. Liikkeiden tulee olla kevyet ja reippaat. Sukupuolten välillä on selvä kokoero, mutta rodun ei koskaan tulisi näyttää raskaalta tai liioitellulta.

Urajiro ei ole erillinen väri. Sillä tarkoitetaan vaaleita alueita, joita tulee olla kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alla, rinnassa ja vatsassa sekä raajojen ja hännän alapuolella. Termin tunteminen on hyödyllistä, kun vertailee punaisia, mustia ruskein merkein ja seesaminvärisiä shiboja.

Kaksinkertainen karvapeite suojaa koiraa karhean peitinkarvan ja tiheän aluskarvan ansiosta. Harjaus noin kerran viikossa riittää tavallisesti, mutta runsaan karvanlähdön aikana irtoavaa aluskarvaa on poistettava useammin. Karvanlähdön ajankohta ja määrä vaihtelevat yksilön, vuodenajan ja ympäristön mukaan, joten tarkkaan aikatauluun ei kannata varautua. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, ja totuta se jo varhain harjaukseen, tassujen tarkastamiseen ja kynsien leikkaamiseen. Turkkia ei tule rutiininomaisesti leikata tai ajella muotoon.

”Mame Shiba”, ”Mini Shiba” ja vastaavat nimet eivät tarkoita erillistä NIPPOn tunnustamaa rotua. Jos tarjolla on poikkeuksellisen pieni koira, kannattaa tarkistaa sen rekisteröinti sekä vanhempien koko ja terveys sen sijaan, että luottaisi markkinointinimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Shiba on yleensä tarkkaavainen, nopeaälyinen ja perheelleen uskollinen, mutta samalla niin itsenäinen, että se saattaa kyseenalaistaa tehtävän, josta ei koe hyötyvänsä. Tämä kuvaa rotua tarkemmin kuin pelkkä itsepäiseksi kutsuminen. Shiba oppii nopeasti, mutta yhteistyö on rakennettava luottamuksen, selkeyden ja kärsivällisyyden varaan.

Osa shiboista suhtautuu vieraisiin ihmisiin varautuneesti ja on herkkä tungettelevalle kehonkielelle. Varhaiset, myönteiset kokemukset erilaisista ihmisistä, ympäristöistä ja alustoista auttavat pentua. Tavoitteena on kuitenkin itsevarma koira, ei koira, jonka on tervehdittävä kaikkia. Anna koiralle tilaa väistää äläkä koskaan pakota sitä kontaktiin.

Rotu ei luotettavasti ennusta sitä, miten yksittäinen koira käyttäytyy lasten, koirien tai kissojen kanssa. Kasvatus, aiemmat kokemukset ja persoonallisuus vaikuttavat kaikki asiaan. Pyydä saada tavata pennun emä ja selvitä, miten vanhemmat ja aiemmat pentueet suhtautuvat uusiin tilanteisiin. Älä valitse pentua pelkän värin tai sukupuolen perusteella. Väitteet, joiden mukaan kaikilla shiboilla olisi ongelmia samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, ovat liian yleistäviä.

## Koulutus ja liikunta

Shiba tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta tiettyä minuuttimäärää olennaisempaa on se, miten aika käytetään. Vaihtele lenkkien vauhtia ja ympäristöä, varaa aikaa haisteluun ja tarjoa lisäksi esimerkiksi henkilöjäljestystä, verijälkeä, hajutyöskentelyä, agilityä tai lyhyitä taitoharjoituksia. Sovita rasitus koiran ikään, kuntoon ja terveyteen ja varmista, että se osaa myös rauhoittua ja levätä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii erityisen hyvin koiralla, joka tekee mielellään omia päätöksiä. Palkitse oma-aloitteisesta kontaktista, lähellä pysymisestä ja hyvistä valinnoista ennen kuin lisäät häiriöitä. Useat lyhyet ja selkeät harjoitukset tuottavat enemmän tulosta kuin saman asian toistuva jankkaaminen. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja heikentää luottamusta opettamatta koiralle, mitä sen halutaan tekevän.

Rodun metsästystausta voi näkyä kiinnostuksena hajuihin ja liikkeeseen, mutta kiinnostuksen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Etene luoksetuloharjoittelussa vähitellen ja käytä hihnaa tai pitkää liinaa kaikkialla, missä koiraa ei voi turvallisesti kutsua takaisin. Pihassa toimiva luoksetulo ei takaa, että koira tottelee riistan ilmestyessä näkyviin. Tarkista myös portit, valjaat ja aidat: turvallisuus ei saa koskaan olla yhden vihjeen varassa.

Harjoittele käsittelyä jo ennen kuin sitä tarvitaan. Aloita hyvin lyhyistä tassujen, korvien ja suun kosketuksista, palkitse rauhallisuudesta ja anna koiralle taukoja. Pidennä käsittelyn kestoa vähitellen ja ota mukaan harja, kynsisakset ja tutkimusasennot. Tämä helpottaa arkista hoitoa ja eläinlääkärikäyntejä etenkin silloin, kun koira ei pidä kiinni pitämisestä.

## Terveys

Ruotsalaisissa jalostusohjeissa shibaa kuvataan yleisesti terveeksi roduksi, mutta se ei tarkoita, että jokainen koira olisi ongelmaton. Pentua valittaessa dokumentoidut tutkimustulokset ja kasvattajalle esitetyt suorat kysymykset ovat hyödyllisempiä kuin yleinen vakuuttelu rodun terveydestä.

Sekä pitkäaikaisen käytännön että Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisääntöjen mukaan shibapentueen molemmilla vanhemmilla on oltava virallisesti kirjattu lonkkatutkimustulos ennen astutusta. Sääntö edellyttää lonkkien tutkimista, mutta ei rajaa jalostuskäyttöä vain A- tai B-lonkkaisiin koiriin. Yleiset säännöt kuitenkin sulkevat E-lonkkaiset koirat jalostuksesta ja sallivat D-lonkkaisen koiran yhdistämisen vain A- tai B-lonkkaiseen kumppaniin. Tarkista vanhempien ja mielellään myös lähisukulaisten tulokset Ruotsin Kennelliiton Hunddata-palvelusta ja pyydä kasvattajaa kertomaan, miten yhdistelmää on arvioitu.

Myös iho-ongelmista ja kutinasta kannattaa keskustella. Rotuyhdistyksen vuoden 2018 terveyskyselyssä noin 15 prosenttia vastaajista ilmoitti koirallaan olevan toistuvia tai pitkäkestoisia iho-ongelmia tai kutinaa. Noin 10 prosenttia kaikista vastaajista kertoi eläinlääkärin todenneen koiralla allergian. Vapaaehtoinen jäsenkysely osoittaa, mitä yhdistyksen on syytä seurata, mutta se ei kerro ongelmien tarkkaa yleisyyttä koko rodussa. Kysy erikseen vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten jatkuvasta kutinasta, tassujen nuolemisesta sekä toistuvista korva- tai iho-ongelmista.

Rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan myös kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimuksista, mutta tutkittuja koiria oli liian vähän, jotta tuloksista voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta. Silmä-, kyynärnivel- ja polvilumpiotutkimukset eivät siis ole shiban yleisiä rekisteröintivaatimuksia Ruotsissa. Kasvattaja on silti voinut teettää lisätutkimuksia kyseisen sukulinjan vuoksi. Pyydä tällöin tulokset nähtäväksi ja kysy, miksi juuri nämä tutkimukset on valittu.

Vuoden 2024 brittiläisessä elinikätutkimuksessa oli mukana 423 shibaa, ja eliniän mediaaniksi saatiin 14,6 vuotta. Kyse on brittiläistä koirapopulaatiota kuvaavasta luvusta, ei takuusta yksittäisen koiran eliniälle muualla. Tulos kuitenkin tukee rodun mainetta usein hyvin vanhaksi elävänä koirana.

## Historia ja alkuperä

Shiba on lähtöisin Japanista, missä sitä käytettiin vuoristoalueilla lintujen ja pieneläinten metsästykseen. Ennen nykyisen rodun vakiintumista alueellisia linjoja olivat muun muassa San'in, Shinshu ja Mino. Vanha sana *shiba* on yhdistetty pienuuteen. Nimen liittäminen tiettyyn turkin väriin tai kasvillisuuteen on tulkintaa, ei vakiintunutta tietoa sanan alkuperästä.

Kun ulkomaisia lintukoiria tuotiin Japaniin ja risteytettiin alkuperäisten koirien kanssa, puhdasrotuiset shibat kävivät alkuperäalueillaan harvinaisiksi. NIPPO perustettiin vuonna 1928 japanilaisten koirien säilyttämiseksi. Se alkoi koota yksityiskohtaisia sukutauluja vuonna 1932 ja laati rotumääritelmän vuonna 1934. Vuonna 1936 shiba nimettiin Japanissa kansalliseksi luonnonmuistomerkiksi.

Toinen maailmansota pienensi kantaa voimakkaasti, ja säilytystyö pääsi jälleen vauhtiin sodan jälkeen. NIPPO pitää Ishi Gota keskeisenä koirana nykyisen rodun kehityksessä ja Naka Gota sodanjälkeisen kannan elvyttämisen kantakoirana. Nykyinen shiba on siis järjestelmällisen säilytystyön tulos, ei vain muinaisajoista muuttumattomana säilynyt jäänne.

## Arki shiban kanssa

Shiba voi asua kerrostalossa, jos se saa riittävästi tekemistä ulkona, osaa rauhoittua sisällä eikä jää reagoimaan jokaiseen porraskäytävän ääneen. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat arkirutiinit, lähiympäristö ja mahdollisuudet turvalliseen liikuntaan. Oma rauhallinen lepopaikka on arvokas missä tahansa kodissa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: pienen lapsen ja koiran seurassa on aina oltava aikuinen. Opeta lasta jättämään koira rauhaan, kun se syö, nukkuu tai siirtyy pois. Älä koskaan anna lapsen halata koiraa, kiipeillä sen päällä tai ottaa siltä tavaroita. Jos kodissa on kissa tai pieniä lemmikkejä, tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen ja pidä ne tarvittaessa fyysisesti erillään. Arvioi yksittäisen koiran reaktioita sen sijaan, että luottaisit pelkkään rotuun.

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, että koira sietäisi yksinoloa. Aloita yksinoloharjoittelu vasta, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissaan. Poistu aluksi hyvin lyhyeksi ajaksi ja palaa ennen kuin pentu huolestuu. Pidennä aikaa vähitellen ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa kuljeskella levottomasti, haukkua tai raapia tai ei enää lepää tavalliseen tapaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinenkin tarvitsee päivittäin seuraa ja tilaisuuksia käydä tarpeillaan.

Verkossa usein ”shiban kiljunnaksi” kutsuttu läpitunkeva ääni ei ole diagnoosi, eikä sitä pidä kuitata pelkkänä huvittavana piirteenä. Huomioi tilanne ja koiran muu kehonkieli. Äkillinen parahdus kosketettaessa tai liikkuessa antaa aihetta ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, etenkin jos siihen liittyy ontumista, haluttomuutta liikkua, ruokahalun muutoksia tai poikkeavaa käytöstä. Arkisissa hoitotoimissa ennakoiva, yhteistyöhön perustuva harjoittelu on parempi vaihtoehto kuin koiran pitäminen kiinni siihen asti, että se luovuttaa.

Shiballe sopivin koti ei siis välttämättä ole se, jossa on pisin kokemus koirista, vaan koti, jossa kunnioitetaan yksittäisen koiran rajoja ja harjoitellaan järjestelmällisesti turvallisuutta, yhteistyötä ja arjen käsittelytilanteita.

Shiba

Den Danske Kennel Klub (Denmark)

Shiba on ikivanha japanilainen pystykorvatyyppinen metsästyskoira. Se on pieni mutta lihaksikas, ja sillä on kettumainen ilme, kippura häntä ja tuuhea kaksinkertainen turkki. Väriltään se on punainen, musta ruskein merkein tai seesami, ja kaikissa väreissä esiintyy urajiro-kuviointi. Shiba on itsenäinen, kissamainen ja uskollinen mutta pidättyväinen. Se on vahvatahtoinen ja voimakkaasti saalisviettinen, joten se tarvitsee varhaista sosiaalistamista, johdonmukaista ja palkitsevaa koulutusta sekä säännöllistä liikuntaa.

Tine Lautrup Petersen

## Perustiedot

Amerikanpaimenkoira on pieni, urheilullinen paimenkoira ja oma, kansainvälisesti tunnustettu rotunsa – ei pelkkä epävirallinen nimitys pienikokoiselle australianpaimenkoiralle. Vaikka rotu kehitettiin Yhdysvalloissa pienikokoisista australianpaimenkoirista, sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä ja se rekisteröidään erillisenä rotuna.

- **Alkuperä ja käyttötarkoitus:** Yhdysvallat; kehitetty maatila-, paimen- ja seurakoiraksi.
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, lammas- ja karjakoirat.
- **Säkäkorkeus:** urokset 35,5–46 cm ja nartut 33–43,5 cm.
- **Paino:** rotumääritelmässä ei ole määritelty painorajoja. Sopiva paino riippuu koiran korkeudesta, sukupuolesta ja rakenteesta.
- **Turkki:** keskipitkä kaksinkertainen karvapeite, joka voi olla suora tai laineikas.
- **Aktiivisuustaso:** korkea; tarvitsee liikuntaa, aivotyötä ja palautumista.

Amerikanpaimenkoira on pienikokoinen, mutta sen pieni koko ei tee paimenkoiran ominaisuuksista helpompia hallita. Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, ulkoilla sen kanssa ja opettaa sille myös rauhoittumista. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, jos omistajalla on aikaa, kärsivällisyyttä ja kiinnostusta palkitsemiseen perustuvaan koulutukseen. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea vaivatonta koiraa, jonka liikunnan ja arkitaitojen harjoittelun tarve on vähäinen.

## Ulkonäkö ja turkki

Amerikanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, ketterä ja vahva ilman raskasta tai liioiteltua vaikutelmaa. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sallittujen säkäkorkeuksien ääripäiden välillä on huomattava kokoero, joten yksi koko rodulle annettu painohaitari olisi harhaanjohtava. Arvioi koiran kuntoluokkaa, mittasuhteita ja lihaksistoa eläinlääkärin kanssa sen sijaan, että vertaisit kaikkia yksilöitä yhteen koko rotua koskevaan lukuun.

Turkki koostuu säänkestävästä peitinkarvasta ja aluskarvasta, jonka määrä voi vaihdella vuodenajan ja ilmaston mukaan. Säännöllinen, huolellinen kampaaminen riittää usein perushoidoksi, mutta karvanlähtöaikaan irtoava aluskarva vaatii enemmän huomiota. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen. Turkki jätetään yleensä luonnolliseksi, eikä runsas muotoilu kuulu rodun tavanomaiseen turkinhoitoon.

Hyväksytyt perusvärit ovat musta, punainen, blue merle ja red merle, joko tan-merkein ja valkoisin merkein tai ilman niitä. Valkoista saa esiintyä määritellyillä alueilla, mutta se ei saa olla hallitseva väri päässä tai rungossa. Silmät voivat olla ruskeat, siniset, pähkinänruskeat tai meripihkanväriset. Silmät voivat myös olla keskenään eriväriset, tai samassa silmässä voi olla useampaa väriä. Epätavallinen silmien väri on sallittua ulkonäön vaihtelua eikä itsessään kerro näkökyvystä, terveydestä tai luonteesta.

Häntä voi olla pitkä tai luonnostaan lyhyt eli synnynnäinen töpöhäntä, NBT. Lyhyt häntä ei siis automaattisesti tarkoita, että se olisi typistetty. Häntien typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, ja ruotsalaisen ostajan on syytä erottaa tuontikoiran synnynnäinen töpöhäntä kirurgisesti lyhennetystä hännästä.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmä kuvaa amerikanpaimenkoiraa älykkääksi, yhteistyöhaluiseksi, sopeutuvaiseksi ja uskolliseksi koiraksi, jolla on paimennus- ja vahtimisviettiä. Se tarkkailee usein ympäristöään valppaasti ja reagoi nopeasti. Tämä voi näkyä erinomaisena reagointina koulutuksessa, mutta myös siinä, että koira huomaa liikkeet, äänet ja muutokset, joita omistaja tuskin edes havaitsee.

Rotu voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi. Pidättyvyys tarkoittaa, että koira saattaa odottaa ja tarkkailla hakeutumatta kontaktiin; se ei ole sama asia kuin ujous, pelokkuus tai uhkaavuus. Pakotetut tervehdykset harvoin lisäävät pidättyvän koiran itsevarmuutta. Anna sille sen sijaan tilaa ja mahdollisuus tarkkailla sekä palkitse sen omasta aloitteesta tapahtuvaa rauhallista lähestymistä.

Ruotsalaisten BPH-käyttäytymiskuvausten tulokset osoittavat ennen kaikkea, että rodun sisäinen vaihtelu on suurta. Osa koirista tervehtii innokkaasti, toiset osoittavat vain vähän kiinnostusta, ja reaktiot yllätyksiin, ääniin ja epävarmoihin tilanteisiin vaihtelevat yksilöittäin. BPH kuvaa koiran reaktioita kyseisenä päivänä, eikä siinä anneta hyväksyttyä tai hylättyä tulosta. Pentua valittaessa vanhempien ja lähisukulaisten käyttäytyminen, palautuminen ja arjessa pärjääminen kertovatkin enemmän kuin yksittäinen luonnehdinta, kuten ”rodunomainen luonne”.

Rodun tarkkaa suuntautumista omaan perheeseensä ei pidä romantisoida väitteeksi siitä, että jokainen yksilö olisi automaattisesti itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton. Kysy kasvattajalta, miten aikuiset koirat suhtautuvat vieraisiin, uusiin ympäristöihin, käsittelyyn, ääniin ja rauhalliseen toimettomuuteen. Pyydä konkreettisia esimerkkejä ja tarkastele mahdollisia BPH-tuloksia osana kokonaisuutta.

## Koulutus ja liikunta

Amerikanpaimenkoira tarvitsee aktiivista elämää, mutta kaikille yksilöille sopivaa valmista päiväohjelmaa ei ole. Hyvään arkeen kuuluu lenkkejä ja turvallisissa paikoissa vapaata liikkumista, hajutyöskentelyä tai ongelmanratkaisua, lyhyitä harjoitteluhetkiä ja kunnollista lepoa. Kuormitus tulee sovittaa koiran ikään, kuntoon, terveyteen ja palautumiskykyyn.

Sopivia harrastuksia ovat esimerkiksi agility, rally-toko, jäljestys, nosework, toko, haku, paimennus ja temppujen harjoittelu. Mikään tietty laji ei ole välttämätön. Olennaista on, että koira saa käyttää sekä kehoaan että päätään ilman, että tekemisen intensiteetti kasvaa päivä päivältä. Jos koiran on toiminnan jälkeenkin vaikea rauhoittua, ratkaisu voi olla selkeämmissä tauoissa ja paremmin mitoitetussa harjoittelussa – ei automaattisesti liikunnan lisäämisessä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit sopivat nopealle ja herkästi reagoivalle koiralle. Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, hihnataitojen, käsittelyn ja rauhallisen odottamisen harjoittelu. Harjoittele myös helposti unohtuvia taitoja: rauhallista makoilua perheen ruokailun aikana, tehtävästä irrottautumista, ohikulkevien ihmisten ja koirien katselua niihin puuttumatta sekä rauhoittumista leikin jälkeen.

Arjessa paimennus- ja vahtimiskäyttäytyminen voivat näkyä liikkeen seuraamisena, juoksemisen hallitsemisena tai hälytyshaukkuna, kun jotakin tapahtuu. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira jahtaisi lapsia, paimentaisi kissoja tai haukkuisi paljon. Tarkkaile, mikä saa juuri oman koirasi reagoimaan, ja opeta vaihtoehtoisia toimintatapoja ennen kuin käytöksestä tulee tapa. Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja ikään sopivaa liikuntaa; niitä ei pidä liikuttaa kuten täysikasvuisia koiria.

## Terveys

Amerikanpaimenkoirilla esiintyy lonkkanivelen kasvuhäiriötä eli HD:tä, mutta Ruotsin koirakanta on nuori, ja useiden muiden sairauksien yleisyydestä on vain rajallisesti luotettavaa tietoa. Vakuutustilastojen diagnoosikoodit, pienet aineistot ja koirien alhainen keski-ikä ovat vaikeuttaneet vanhempien yhteenvetojen tulkintaa. Pitkä luettelo mahdollisista diagnooseista kertoo siksi vähemmän kuin pennun vanhempien ja lähisukulaisten todennetut tutkimustulokset.

On tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintiehdot rotuyhdistyksen jalostussuosituksista. Ruotsin kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä amerikanpaimenkoiralle ei ole asetettu rekisteröinnin ehdoksi erityistä rotukohtaista terveysohjelmaa. Ruotsin amerikanpaimenkoirayhdistys suosittelee kuitenkin, että ennen astutusta molemmilla vanhemmilla on:

- lonkkakuvaustulos A tai B ja kyynärkuvaustulos 0
- puhdas silmätarkastustulos, joka on enintään 18 kuukautta vanha
- tiedossa oleva prcd-PRA-status; kantajan saa yhdistää vain geneettisesti terveeseen koiraan
- tiedossa oleva NAD-status; yhdistelmän tulee olla terve–terve tai terve–kantaja.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset ja tutkimuspäivämäärät sekä selvitys siitä, miten vanhempien tulokset sopivat yhteen. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. DNA-testi antaa tietoa vain siitä geenimuunnoksesta, jota se tutkii, eikä korvaa kliinistä silmätarkastusta.

MDR1 eli ABCB1 on geenimuunnos, joka voi vaikuttaa siihen, miten koiran elimistö käsittelee tiettyjä lääkkeitä. Jos koira on testattu, säilytä tulos ja näytä se hoitavalle eläinlääkärille. Lääkkeen valintaa tai annostusta ei pidä koskaan ratkaista verkosta löytyvien yleisten rotuohjeiden perusteella.

Merleä ei saa yhdistää merleen, sillä yhdistelmästä voi syntyä pentuja, joilla on kaksi kopiota merle-alleelista ja suurentunut vakavien näkö- ja kuulovikojen riski. Tällainen yhdistelmä on Ruotsin kennelliiton perussääntöjen vastainen. Synnynnäinen töpöhäntä liittyy NBT-ominaisuuteen. Rotuyhdistys kehottaa varovaisuuteen NBT–NBT-yhdistelmien suhteen samalla, kun asiaa seurataan edelleen. Tätä ei pidä sekoittaa merle–merle-yhdistelmien nimenomaiseen kieltoon.

## Historia ja alkuperä

Amerikanpaimenkoira kehitettiin Kaliforniassa 1960-luvun lopulla jalostamalla pienikokoisia australianpaimenkoiria. Tavoitteena oli pienempi, kestävä paimenkoira, joka pystyisi työskentelemään muun muassa lampaiden ja vuohien kanssa ja sopisi samalla liikkuvaan karjatila- ja hevoselämään. Vuodesta 1980 lähtien rekisteröinnissä käytettiin nimeä Miniature Australian Shepherd, ennen kuin rotu sai myöhemmin nykyisen nimensä.

Yhdysvaltalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1990, ja rotu otettiin American Kennel Clubin kehittyvien rotujen rekisteriin vuonna 2011. Täysi tunnustus Yhdysvalloissa seurasi vuonna 2015, ja FCI tunnusti rodun vuonna 2019. Ruotsin ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2006, ja rekisteröinti amerikanpaimenkoiraksi alkoi Ruotsissa vuonna 2017.

Ruotsissa on myös valvottu roturisteytysohjelma, jossa voidaan käyttää australianpaimenkoiria Ruotsin kennelliiton rekisteröintisääntöjen mukaisesti. Jälkeläiset rekisteröidään amerikanpaimenkoiriksi. Tämä ei muuta koirien asemaa tunnustetun rodun edustajina, vaan ohjelma on säännelty jalostuksen työkalu. Ostajalle sukutaulu ja kasvattajan tavoitteet ovat tämän vuoksi erityisen tärkeitä, sillä ominaisuudet ja koko voivat vaihdella myös rotumääritelmän rajoissa.

## Arki amerikanpaimenkoiran kanssa

Amerikanpaimenkoira voi viihtyä hyvin niin omakotitalossa kuin kerrostaloasunnossakin. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen toimivuus: koiran on päästävä ulos, saatava käyttää aistejaan ja harjoitella sekä voitava levätä ilman jatkuvaa rappukäytävän, ikkunoiden tai pihan tarkkailua. Piha voi helpottaa arkea, mutta se ei korvaa yhteistä tekemistä tai erilaisiin ympäristöihin totuttelua.

Lasten kanssa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja lepopaikka, jossa koira saa olla rauhassa. Juokseminen ja kova ääni voivat kiinnittää liikkeeseen herkästi reagoivan paimenkoiran huomion. Rauhallinen yhdessäolo ja tauot ennen koiran ylivireytymistä ovat siksi tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu on ”lapsiystävällinen”. Lapsen vastuulle ei saa koskaan jättää kuormittuneen koiran viestien tulkintaa tai sen käsittelyä.

Yhteiselo toisen koiran tai kissan kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Anna eläinten tutustua vähitellen ja hallitusti, järjestä kissalle poistumisreittejä ja omat ruokailu-, lepo- ja muut tarpeelliset paikat sekä keskeytä tuijottaminen ja jahtaaminen jo varhain. Rotu ei takaa yhteensopivuutta, mutta paimenkoiratausta ei myöskään tee ongelmista väistämättömiä.

Yksinoloharjoittelussa tulee edetä vähitellen silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, on saanut liikuntaa ja on valmis lepäämään. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja seuraa juuri oman koirasi reaktioita. Pitkittynyt haukkuminen, edestakaisin kuljeskelu tai kyvyttömyys syödä ja levätä kertovat siitä, että harjoittelussa on edetty liian nopeasti. Ruotsalaisissa kodeissa suljettua häkkiä ei saa käyttää tavanomaiseen koiran säilyttämiseen eikä ratkaisuna yksinolo-ongelmiin.

Selvitä ennen pennun ostamista muutakin kuin rekisteröinti ja väri. Pyydä nähtäväksi vanhempien terveystulokset päivämäärineen, kysy MDR1-tuloksista ja muista olennaisista DNA-tuloksista, perehdy lähisuvun luonteeseen ja palautumiskykyyn sekä keskustele siitä, miten kasvattaja painottaa työskentelyhalua, ääniin reagointia, pidättyvyyttä ja rauhoittumiskykyä. Vastuullinen valinta perustuu siihen, millaiseen arkeen koira on jalostettu ja kasvatettu – ei vain sopivan ulkonäön löytämiseen.

Amerikanpaimenkoira

Norwegian Kennel Club (NKK)

Dansk Kennel Klub (DKK)

Kompakti ja urheilullinen paimenkoira, joka on jalostettu Yhdysvalloissa australianpaimenkoiran pienemmäksi versioksi. Älykäs ja omistautunut koira viihtyy tiiviisti perheensä lähellä, mutta suhtautuu vieraisiin usein varautuneesti. Tarvitsee säännöllistä koulutusta, aivotyötä ja liikuntaa. Keskipitkässä, kaksinkertaisessa turkissa esiintyy useita värejä. Yleensä terve rotu, jonka elinikä on 12–15 vuotta.

Koira- ja kissakasvattajat: Avedøre

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet