## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Glitrevarden

## Perustiedot

- Englanninkääpiöterrieri on pieni brittiläinen seurakoira, jolla on selvästi terrierimäinen luonne.
- Rotumääritelmän mukainen **ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm** ja **ihannepaino 2,7–3,6 kg**. Nämä luvut kuvaavat ihannetta, eivät kaikkia terveitä aikuisia koiria.
- Karva on lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Väri on musta selvärajaisin punaruskein merkein.
- Rotu on aktiivinen, valpas ja usein herkkä ilmoittamaan havainnoistaan haukkumalla. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja stressinsietokyky vaihtelevat kuitenkin yksilöittäin ja sukulinjoittain.
- Ohut turkki suojaa heikosti kylmältä. Hyvin istuva takki voi olla tarpeen Skandinavian kylminä päivinä.
- Pienet jyrsijät voivat herättää jahtaamisvietin. Lasten ja suurempien koirien yhdessäoloa koiran kanssa on valvottava rauhallisesti loukkaantumisriskin pienentämiseksi.
- Painota dokumentoitua terveyttä, luonnetta ja sukutaulun monimuotoisuutta enemmän kuin pitkää luetteloa geenitesteistä, joiden tarkoitusta ei ole täsmennetty.

## Ulkonäkö ja turkki

Englanninkääpiöterrierin tulee olla tyylikäs, tiivisrakenteinen ja tasapainoinen. Sen ääriviivat ovat selkeät, mutta se ei saa vaikuttaa hauraalta. Pään ja raajojen tulee olla sopusuhtaiset runkoon nähden, ja liikkeiden vapaat, tasaiset ja täsmälliset. Ohuet, korkealle kiinnittyneet korvat muistuttavat muodoltaan kynttilän liekkiä, ja niiden tulee olla täysin pystyssä yhdeksän kuukauden iästä lähtien.

Rotumääritelmässä 25–30 cm:n säkäkorkeus ja 2,7–3,6 kg:n paino kuvataan nimenomaan ihannemitoiksi. Ne eivät ole yleinen normaalivaihtelun alue eivätkä ainoa terveen rakenteen mittari. Huomioi myös koiran kuntoluokka, sopusuhtaisuus, liikkeet ja se, miten koira selviytyy arjessa. Ihannepainosta poikkeava koira ei ole automaattisesti yli- tai alipainoinen.

Ainoa hyväksytty väri on musta, jossa on punaruskeat merkit määrätyissä kohdissa päätä, rintaa, raajoja ja rungon alapuolta. Mustan ja punaruskean tulee erottua selvästi toisistaan. Karvan tulee olla lyhyttä, tiheää, sileää ja kiiltävää. Turkki on yleensä helppohoitoinen: pyyhi lika pois ja käytä tarvittaessa pehmeää harjaa tai liinaa. Tarkista samalla iho, tassut, kynnet, korvat, silmät ja suu.

Lyhyessä turkissa ei ole lämmittävää aluskarvaa. Sovita ulkoilun kesto säähän, liikunnan rasittavuuteen ja koiran yksilöllisiin tarpeisiin. Takki voi olla kylmällä säällä järkevä, mutta koira tarvitsee silti liikuntaa ja päivittäistä ulkoilua. Huuhtele ja kuivaa tassut tiesuolalle altistumisen jälkeen ja totuta koira jo nuorena rauhalliseen kynsienhoitoon ja hampaiden harjaukseen.

## Luonne ja persoonallisuus

Englanninkääpiöterrieri on tavallisesti valpas ja aktiivinen seuralainen, mutta rotukuvaukset eivät korvaa yksittäisen koiran arviointia. Rotumääritelmä edellyttää valpasta luonnetta ilman liiallista hermostuneisuutta. Ruotsalaisissa rotua koskevissa asiakirjoissa monia koiria kuvataan uteliaiksi, kiintyviksi ja innokkaiksi osallistumaan, mutta niissä kerrotaan myös huomattavasta vaihtelusta omistajien kokemuksissa.

Rotu voi suhtautua vieraisiin varautuneesti, ja jotkut yksilöt haukkuvat herkästi jonkun tullessa ovelle. Tämä ei tarkoita, että jokainen englanninkääpiöterrieri olisi etäinen tai äänekäs. Pennun hankintaa harkitsevan kannattaa tavata emä ja mahdollisuuksien mukaan myös isä tai muita aikuisia lähisukulaisia. Tarkkaile, miten ne suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, ääniin ja hellävaraiseen käsittelyyn sekä miten nopeasti ne palautuvat yllättävistä tilanteista.

Ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tulokset eivät anna rodusta luotettavaa kokonaiskuvaa. Vuoden 2022 rotukohtaisessa jalostusstrategiassa oli mukana vain 21 BPH-kuvauksen aloitusta, ja julkaistu rodun keskiarvo perustui ainoastaan 11 Ruotsissa syntyneeseen koiraan. Tämän pienen ryhmän tuloksissa näkyi epävarmuutta ja vähäisempää itsevarmuutta vieraiden ihmisten seurassa, mutta otos on liian pieni kuvaamaan kaikkia rodun koiria. Kysy luonteista usean sukupolven ajalta ja vältä yhdistelmiä, joiden vanhemmat ovat selvästi arkoja, hermostuneita tai herkästi stressaantuvia.

Rodun historia rotanpyytäjänä näkyy joissakin koirissa kiinnostuksena pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan. Hiiret, hamsterit ja marsut on siksi pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta; pelkkä rotunimi ei takaa onnistumista. Leikkiä huomattavasti suurempien koirien kanssa on valvottava ja tarvittaessa rajoitettava, sillä pieni ja hentoluustoinen koira voi loukkaantua, vaikka molemmat koirat olisivat ystävällisiä.

## Koulutus ja liikunta

Englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta tietty minuuttimäärä ei sovi jokaiselle koiralle. Ikä, terveys, sää, vauhti ja tekemisen sisältö ovat yleistä aikatavoitetta tärkeämpiä. Yhdistä päivittäisiin kävelyihin ja pidempiin retkiin hajutyöskentelyä, leikkiä, helppoja etsintätehtäviä, temppuja ja rauhallista lepoa. Aikuinen koira jaksaa usein liikkua enemmän kuin sen koosta voisi päätellä, kun taas pentu tarvitsee lyhyempiä tekemishetkiä, vapaata liikkumista ja runsaasti lepoa.

Palkitsemiseen perustuva, asteittain etenevä koulutus sopii rodun nopealle ja tarkkaavaiselle luonteelle. Pidä harjoitukset lyhyinä ja selkeinä. Kiinnitä erityistä huomiota kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen ja liikkuvista häiriöistä poispäin kääntymiseen. Käytä aidattua aluetta tai pitkää liinaa, kunnes luoksetulo toimii myös houkuttelevassa ympäristössä.

Ehkäise jatkuvaa ovella haukkumista opettamalla koira menemään omalle paikalleen pois eteisestä. Palkitse sitä sinne rauhoittumisesta ja pyydä vieraita odottamaan koiran rauhoittumista ennen kuin he ottavat siihen kontaktia. Tavoitteena ei ole täydellinen hiljaisuus vaan selkeä vaihtoehto jatkuvalle hälytyshaukulle.

Totuta pentu jo varhain hellävaraisesti hampaiden ja korvien tutkimiseen, raajojen ja tassujen kosketteluun sekä turvalliseen nostamiseen. Harjoittelun tulee perustua vapaaehtoisuuteen, olla myönteistä ja edetä pienin askelin. Näin arjen hoitotoimet, eläinlääkärikäynnit ja koiranäyttelyissä pöydällä tutkiminen sujuvat helpommin.

## Terveys

Englanninkääpiöterrierin kohdalla on tärkeää erottaa toisistaan suositellut terveystutkimukset, vain tietyissä sukulinjoissa olennaiset testit ja sitovat rekisteröintivaatimukset. Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan silmätutkimusta sekä polvilumpioiden ja sydämen tutkimista. Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä englanninkääpiöterrierille ei kuitenkaan aseteta pakollisia rotukohtaisia terveystutkimuksia. Tutkimus voi silti olla hyödyllinen, vaikka se ei olisi pakollinen.

Ruotsalainen terveystieto on rajallista. Jalostusstrategiassa kerrotaan pienessä kyselyssä ilmoitetuista sydämen sivuäänistä sekä melko vähäisistä silmä- ja polvitutkittujen koirien määristä. Nämä tiedot antavat aihetta kysymyksiin ja tutkimuksiin, mutta niiden perusteella ei voida päätellä, kuinka yleinen jokin sairaus rodussa on. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien päivätyt tutkimustulokset ja kysy sisaruksilla, vanhemmilla ja aiemmilla jälkeläisillä todetuista sairauksista.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan kolme DNA-testiä jalostuskoirille, joiden sukutaulussa on yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria: nuoruusiän dilatoiva kardiomyopatia (JDCM), ksantinuria ja tyypin 1 von Willebrandin tauti. Voimassa olevissa brittiläisissä terveyssuosituksissa rodulle suositellaan JDCM-testiä, tyypin II ksantinuriatestiä ja silmätutkimusta, mutta vWD1-testiä ei mainita. Siksi sukutaulu ja asiaankuuluvat kansalliset suositukset kannattaa tarkistaa ennen laajan testipaneelin tilaamista ilman selkeää tarkoitusta.

JDCM on vakava sydänsairaus, joka voi puhjeta jo nuorena. Tyypin II ksantinuria voi aiheuttaa ksantiinikiteitä virtsateihin ja munuaisvaurioita. Molemmat periytyvät autosomissa peittyvästi: koira, jolla on yksi muuttunut geenikopio, on kantaja eikä sen odoteta sairastuvan, kun taas kaksi muuttunutta kopiota merkitsee sairastumisriskiä. Kantajaa ei tarvitse automaattisesti sulkea jalostuksesta. Yhdistelmä on suunniteltava niin, etteivät pennut peri kahta muuttunutta geenikopiota, ja samalla on turvattava perinnöllinen monimuotoisuus.

Pyydä ennen pennun ostamista selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mitä silmä-, polvi- ja sydäntutkimuksia on tehty, milloin ne on tehty ja mitkä olivat tulokset?
- Onko sukutaulussa yhdysvaltalaisia tai kanadalaisia koiria, ja mitkä DNA-testit ovat siksi olennaisia?
- Mitä tiedetään lähisukulaisten, ei vain vanhempien, terveydestä ja luonteesta?
- Miten kasvattaja välttää lähisukulaisten yhdistämistä ja yksittäisten jalostuskoirien liiallista käyttöä?

## Historia ja alkuperä

Englanninkääpiöterrieri on brittiläinen kääpiökoirarotu, joka polveutuu black and tan -terrieristä. Kaupungistumisen aikaan 1800-luvulla pieniä terriereitä käytettiin rottien torjuntaan, ja kapakoissa järjestettiin myös verisiä rotantappokilpailuja. Tämä historia auttaa ymmärtämään rodun terrierimäistä luonnetta, mutta sitä ei pidä romantisoida.

Britanniassa rotu tunnettiin useilla nimillä, kuten Miniature Black and Tan Terrier ja Black and Tan Toy Terrier. Britannian Kennel Club muutti nimeksi English Toy Terrier (Black and Tan) vuonna 1960. Ensimmäinen dokumentoitu tuontikoira saapui Ruotsiin Yhdysvalloista vuonna 1958.

Pohjoisamerikkalaisia toy manchesterinterriereitä on sittemmin käytetty pienen geenipohjan laajentamiseen, ja niitä voi esiintyä ruotsalaisissa ja muissa pohjoismaisissa sukutauluissa. Tämä ei tarkoita, että rotujen määritelmät olisivat samanlaiset. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa mainitaan eroja muun muassa pään muodossa ja ylälinjassa. Tulevalle omistajalle sukutaulu auttaa selventämään sekä koiran taustaa että sitä, mitkä DNA-testit voivat olla olennaisia.

## Arki rodun kanssa

Englanninkääpiöterrieri voi viihtyä kerrostaloasunnossa, kun se pääsee ulkoilemaan, saa käyttää sekä kehoaan että päätään ja oppii rauhoittumaan talon äänistä huolimatta. Kodin koko ei korvaa kävelylenkkejä, eikä pihakaan korvaa päivittäistä tekemistä. Jos äänet kantautuvat helposti asuntoon, aloita jo varhain rauhallisen käytöksen harjoittelu oven, hissin ja yhteisen porraskäytävän läheisyydessä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran ollessa turvallisella mielellä ja rauhallinen, pidennä aikaa hitaasti ja palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Järjestä työpäiviksi apua sen sijaan, että olettaisit pienen koiran voivan olla pitkiä aikoja yksin.

Rotu voi elää lasten kanssa, mutta aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ja koiran ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eivätkä lapset saa nostaa, kantaa tai jahdata sitä. Sama varovaisuus koskee rajua leikkiä suurempien koirien kanssa. Englanninkääpiöterrieri on hentoluustoinen mutta ei koriste-esine: se tarvitsee turvallista liikuntaa, ja perheen on huolehdittava siitä, ettei se putoa, jää puristuksiin tai joudu kovakouraisesti käsitellyksi.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa pientä mutta aktiivista koiraa, pystyy tarjoamaan päivittäistä seuraa ja koulutusta ja on valmis arvioimaan koiraa yksilönä stereotypioiden sijaan. Harkittu päätös perustuu aikuisten lähisukulaisten tapaamiseen, terveystietojen tarkistamiseen ja arkeen, joka toimii myös kylmällä säällä tai silloin, kun koiraa ei voi ottaa mukaan.

Englanninkääpiöterrieri

The Kennel Club (UK)

English Toy Terrier Club (UK)

Verein für Deutsche Spitze e.V. (Germany)

Pieni ja elegantti musta-ruskea kääpiöterrieri, jolla on siro mutta urheilullinen rakenne ja helppohoitoinen lyhyt turkki. Uskollinen ja ihmisläheinen koira kiintyy usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Eloisa, älykäs ja herkkä englanninkääpiöterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja virikkeitä sekä suojaa äärimmäisiltä lämpötiloilta.

I breed English Toy Terriers as a way to honor Mickey, my beloved dog who was taken from me far too suddenly at the age of eight. Through this work, I carry his memory forward, focusing on the same spirit, loyalty, and joy he brought into my life. Each dog represents a small piece of him, and this journey is both a tribute and a way to keep his legacy alive.

Carina B. Helgesen

## Perustiedot

Biewerterrieri on hyvin pieni ja aktiivinen seurakoira, jossa yhdistyvät terrierin valppaus ja pitkä, kolmivärinen, runsaasti hoitoa vaativa turkki. Rotu on kehitetty Saksassa yorkshirenterrierilinjoista, mutta sillä on nykyään oma rotumääritelmänsä.

- **Koko:** voimassa olevan ruotsalaisen rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on 21–26 cm ja paino 2,2–3,8 kg.
- **Rodun asema:** Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun, mutta FCI ei ole.
- **Luonne:** eloisa, valpas ja perheeseensä kiintynyt koira, joka osallistuu mielellään yhteiseen tekemiseen. Myös itsepäisyyttä ja jonkin verran saalisviettiä voi esiintyä.
- **Aktiivisuus:** tarvitsee pienestä koostaan huolimatta päivittäin liikuntaa, leikkiä ja aivotyötä.
- **Turkki:** pitkä, suora ja silkkinen, ei pohjavillaa. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodusta ei lähde karvaa, mutta turkki vaatii tiheää harjausta.
- **Arjen tärkein kysymys:** onko sinulla aikaa turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen, yksinolon harjoitteluun ja aktiiviselle pienelle koiralle?

## Ulkonäkö ja turkki

Biewerterrieri on pieni ja elegantti koira, jonka tunnusomaisimmat piirteet ovat pitkä, kolmivärinen turkki ja pään päälle sidottu tupsu. Runko on hieman korkeuttaan pidempi, joskin myös neliömäisempi rakenne hyväksytään. Korvat ovat pienet ja pystyt, silmät tummat ja ilme valpas.

Voimassa olevassa ruotsalaisessa rotumääritelmässä säkäkorkeudeksi määritellään 21–26 cm ja painoksi 2,2–3,8 kg. Toisessa pohjoismaisessa rotumääritelmän versiossa saatat kohdata myös mitat 18–28 cm ja 1,8–3,6 kg. Tämä ei tarkoita, että rodussa olisi kaksi kokomuunnosta. Kun vertailet ruotsalaisia tietoja, käytä voimassa olevaa Ruotsin Kennelliiton rotumääritelmää. Mitat kuvaavat rotumääritelmän ihannetta, eivät sitä, minkä kokoiseksi kukin pentu kasvaa.

Karvan tulee olla pitkää, suoraa, pehmeää ja silkkistä, eikä pohjavillaa ole. Päässä on sinistä tai mustaa, kullanväristä tai tan-väriä sekä valkoista. Rungon väri on sinivalkoinen tai mustavalkoinen, ja valkoista on rotumääritelmän mukaisesti muun muassa rinnassa, vatsassa, raajoissa ja hännänpäässä.

Tällainen turkki sopii omistajalle, joka on valmis säännölliseen hoitorutiiniin. Ruotsin Kennelliitto suosittelee turkin läpikäymistä vähintään joka toinen päivä ja toteaa, että pesu voi olla tarpeen yhden tai kahden viikon välein turkin pituuden ja tarpeen mukaan. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa karvat hankautuvat toisiaan vasten. Lyhyt kotikoiran leikkaus vähentää työtä, mutta ei poista kampauksen, pesujen ja säännöllisen leikkaamisen tarvetta. Näyttelykoiran turkki on pidettävä rotumääritelmän edellyttämässä kunnossa.

Vaikka rodusta ei Ruotsin Kennelliiton mukaan lähde karvaa, se ei tee siitä allergiaturvallista. Allergeeneja on myös ihossa, syljessä ja muissa kehon eritteissä, ja Ruotsin astma- ja allergialiitto korostaa, ettei mitään koirarotua voi kutsua allergiaturvalliseksi. Jos koira-allergia huolestuttaa, kyseisen ihmisen reaktio kyseiseen koiraan on arvioitava ennen hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Biewerterrieri on tyypillisesti eloisa, tarkkaavainen ja läheinen seuralainen, ei passiivinen sylikoira. Ruotsin Kennelliitto kuvailee rotua iloiseksi, valppaaksi ja pelottomaksi, kun taas rotumääritelmässä korostetaan koulutettavuutta, uskollisuutta ja vahvaa kiintymystä perheeseen. Koira onkin usein innolla mukana kaikessa kodin tapahtumissa.

Terrierimäisyys näkyy selvimmin valppautena, itsenäisyytenä ja haluna lähteä liikkuvien kohteiden perään. Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy jonkin verran saalisviettiä, ja koira saattaa lähteä lintujen, kissojen ja muiden pieneläinten perään. Luotettava luoksetulo, tarvittaessa hihnassa pitäminen ja varhain aloitettu harjoittelu tällaisten häiriöiden lähellä ovat siksi tärkeämpiä kuin koiran pieni koko saattaisi antaa ymmärtää.

Haukkuherkkyyttä ei voi ennustaa pelkän rodun perusteella. Ruotsin biewerterrieriyhdistys kuvaa yksilöiden välisiä eroja suuriksi: toiset haukkuvat, toiset eivät. Jos ääntely on ratkaiseva asia kodissa, jonka seinät ovat ohuet, kysy, mihin pentueen vanhemmat yleensä reagoivat, ja tapaa ne mahdollisuuksien mukaan. Varaudu myös totuttamaan pentua varhain ja vähitellen arjen ääniin sekä harjoittelemaan rauhallista käytöstä ovella.

## Koulutus ja liikunta

Biewerterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja se, miten hyvin koira rauhoittuu tekemisen jälkeen, ovat parempia mittareita kuin kiinteä minuuttimäärä.

Toimivaan arkeen kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, lenkkejä, joilla on aikaa haistella, leikkiä ja lyhyitä koulutushetkiä. Harjoittele luoksetuloa, hihnassa kulkemista, käsittelyä, sisäsiisteyttä ja rauhoittumista selkein, pienin askelin. Pienet koirat tarvitsevat samat johdonmukaisesti opetetut arjen taidot kuin suuretkin. Koiran kantaminen jokaisen vaikean tilanteen ohi ei korvaa koulutusta.

Rotu voi nauttia agilitystä, rally-tokosta, noseworkista ja temppujen opettelusta. Sovita esteet ja fyysinen kuormitus pienelle keholle ja kohota kuntoa vähitellen. Tavoitteena on koira, joka sekä haluaa tehdä yhteistyötä että osaa rauhoittua kotona. Enemmän tekemistä ei automaattisesti ole parempi, jos palautuminen jää liian vähäiseksi.

## Terveys

Biewerterrierin yleistä terveystilannetta Ruotsissa ei vielä voida kuvata luotettavasti, sillä rekisteröityjä koiria on vähän. Siksi on vastuullisempaa tarkastella dokumentoituja tutkimustuloksia ja lähisukulaisten terveyttä kuin luokitella rotu terveeksi tai sairaaksi.

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla esiintyy patellaluksaatiota eli polvilumpion sijoiltaanmenoa, jossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ruotsin biewerterrieriyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet on tutkittu ja niiden polvistatus tunnetaan. Pyydä kasvattajaa näyttämään molempien vanhempien dokumentoidut tulokset ja kertomaan, miten lähisukulaisten mahdolliset löydökset ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin.

Myös silmien terveys kannattaa selvittää. Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimuksia ja kertoo pohjoismaisilla koirilla todetusta harmaakaihista sekä perinnöllisestä verkkokalvosairaudesta prcd-PRA:sta, johon on saatavilla DNA-testi. Pyydä ajantasaiset silmätutkimustulokset ja kysy, miten kasvattaja hyödyntää DNA-testien tuloksia yhdistelmää suunnitellessaan. Geenitesti ei korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Hampaat tarvitsevat käytännön ennaltaehkäisevää hoitoa alusta lähtien. Ruotsin Kennelliitto suosittelee päivittäistä hampaiden harjausta, sillä pienille koirille kertyy herkästi hammaskiveä ja niiden suunterveys voi heikentyä. Totuta pentu vähitellen suun käsittelyyn ja pyydä eläinlääkärin arviota, jos maitohampaat eivät irtoa, suu vaikuttaa kipeältä, hengitys haisee pahalta tai syöminen on vaikeaa.

Ennen pennun hankintaa käytävässä terveyskeskustelussa tulisi siis käsitellä virallisia tutkimustuloksia, lähisukulaisten todettuja sairauksia ja kasvattajan suunnitelmaa terveydentilan seuraamiseksi. Pitkä luettelo pienillä koirilla mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin todennettavissa oleva tieto juuri kyseisestä yhdistelmästä.

## Historia ja alkuperä

Biewerterrieri kehitettiin Saksassa 1980-luvulla yorkshirenterriereistä. Ruotsalaisen rotumääritelmän historiaosuudessa kuvataan vuonna 1984 syntynyt pentue, jossa kahden puhdasrotuisen yorkshirenterrierin pennuilla oli valkoisia merkkejä. Biewerin pariskunta jatkoi tämän jälkeen rodun kasvatusta tavoitteenaan säilyttää tämä ominaisuus.

Rodulla on siis yhteinen alkuperä yorkshirenterrierin kanssa, mutta se ei ole vain saman rodun toisen värityksen nimitys. Sillä on oma rotumääritelmänsä ja tarkasti määritelty kolmivärinen väritys, ja rotumääritelmässä sitä kuvataan geneettisesti selvästi alkuperärodustaan erottuvaksi. Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity biewerterrieri merkittiin Ruotsin Kennelliiton rekisteriin vuonna 2018.

Ruotsin Kennelliitto ja muut Pohjoismaiden kennelliitot ovat tunnustaneet rodun kansallisesti, mutta FCI ei ole tunnustanut sitä. Tällä on merkitystä lähinnä rekisteröinnin ja tiettyjen kansainvälisten näyttelypalkintojen kannalta. Jos tuot koiran Ruotsiin, varmista Ruotsin Kennelliitolta ennen varausmaksun maksamista, että kyseinen sukutaulu voidaan hyväksyä rekisteröintiin. Toisen maan rekisteritodistus ei itsessään takaa rekisteröintiä Ruotsissa.

## Arki biewerterrierin kanssa

Biewerterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, mutta pieni koti ei tee koiranpidosta vaivatonta. Ratkaisevaa on, saako koira päivittäin tekemistä, opetetaanko sitä suhtautumaan rauhallisesti arjen ääniin ja saako se rodun tarvitsemaa perusteellista turkin- ja hampaidenhoitoa.

Lasten kanssa tärkein turvallisuuteen vaikuttava tekijä on koiran hyvin pieni koko. Ruotsin Kennelliitto suosittelee, että koirien ja pienten lasten seurassa on aina aikuinen ja että hyvin pieniä koiria käsitellään erityisen varovasti. Lasten ei pidä kantaa pentua, jahdata sitä tai häiritä sitä sen lepopaikassa. Rauhallinen yhdessäolo kertoo sopivuudesta enemmän kuin luonnehdinta ”lapsiystävällinen”.

Yhteiselo kissan tai muiden koirien kanssa voi sujua, mutta rotu ei takaa sitä. Biewerterrierin saalisvietin vuoksi etenkin juokseva kissa voi laukaista takaa-ajon. Järjestä kissalle turvallinen alue, jonne koira ei pääse, sekä korkeita pakopaikkoja. Pidä ensitapaamiset lyhyinä ja hallittuina äläkä salli jahtaamista. Muiden koirien kanssa leikkiä on valvottava ja ohjattava niin, ettei pieni koira loukkaannu kokoeron vuoksi.

Yksinoloa pitää harjoitella, ei testata pitkällä ensimmäisellä poissaololla. Ruotsin Kennelliiton mukaan pientä pentua ei voi jättää yksin, ja yksinoloon tottunut aikuinen koira pärjää yleensä muutaman tunnin, mutta yksilöiden väliset erot ovat suuria. Aloita, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi, poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Ruotsin maatalousvirasto ohjeistaa myös, että koirat tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein ja nuoret sekä vanhat koirat useammin.

Ennen rodun valintaa sinun pitäisi pystyä vastaamaan myöntävästi neljään kysymykseen: pystytkö huolehtimaan turkista ympäri vuoden, harjaamaan hampaat päivittäin, suunnittelemaan asteittaisen yksinoloharjoittelun ja tarjoamaan pienelle mutta aktiiviselle koiralle sekä liikuntaa että aivotyötä? Jos vastaus on kyllä, biewerterrieri voi olla innokkaasti arjessa mukana elävä, läheinen kumppani. Jos taas etsit helppohoitoista pientä koiraa, se on heikompi valinta.

Biewerterrieri

Deutscher Biewer Yorkshire Terrier Club (Germany)

Fédération Cynologique Internationale (Belgium)

Société Centrale Canine (France)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Biewerterrieri on pieni, kolmivärinen kääpiökokoinen seurakoira, jonka pitkä, silkkinen ja vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, leikkisä ja ihmisrakas koira sopii kerrostaloasumiseen ja tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa sekä lempeää koulutusta. Hyvällä hoidolla se voi elää noin 15-vuotiaaksi.

## Perustiedot

Yorkshirenterrieri on pieni brittiläinen terrieri, jota pidetään pääasiassa seurakoirana. Sen tulee silti olla valpas, älykäs ja eloisa sekä luonteeltaan tasapainoinen.

- FCI on hyväksynyt rodun brittiläiseksi terrieriksi numerolla 86. Se kuuluu ryhmään 3 ja kääpiöterrierien alaryhmään.
- Rotumääritelmän mukainen enimmäispaino on 3,2 kg, mutta vähimmäispainoa tai säkäkorkeutta ei ole määritelty. Käytännössä monet koirat painavat enimmäispainoa enemmän.
- ”Teacup” ei ole yorkshirenterrierin virallinen kokoluokka. Nimitys ei siis takaa koiran aikuiskokoa tai terveyttä.
- Karvapeitteen tulee olla suora, kiiltävä, hienolaatuinen ja silkkinen. Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikkaaminen vähentää työtä, mutta ei tee turkista hoitovapaata.
- Selkeimmin dokumentoidut terveyteen liittyvät huomionkohteet ovat hampaat, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio.

## Ulkonäkö ja turkki

Yorkshirenterrierin tulee olla tiivisrakenteinen, huoliteltu ja sopusuhtainen. Sen ryhdin tulee olla pystyasentoinen ja liikkeiden vapaat. Koira voi olla hyvin pieni, mutta se ei saa näyttää hauraalta tai liioitellun pienikokoiseksi jalostetulta.

Enimmäispaino 3,2 kg kuvaa rotumääritelmän mukaista näyttelyihannetta, ei lupausta jokaisen koiran aikuiskoosta. Rotumääritelmässä ei anneta säkäkorkeutta. Ruotsin kennelliiton SKK:n mukaan useimmat koirat ovat noin 20–25 cm korkeita ja monet painavat rotumääritelmän enimmäispainoa enemmän. Jopa saman pentueen pennut voivat kasvaa erikokoisiksi aikuisiksi. Pennunostajan kannattaakin kysyä vanhempien ja aikuisten sukulaisten todellisia painoja sen sijaan, että luottaisi nimityksiin kuten ”mini” tai ”teacup”.

Aikuisen koiran rotumääritelmän mukainen väri on rungossa tumma teräksensininen ja muun muassa päässä ja rinnassa kirkas kullanruskea. Karvan tulee olla suoraa, kiiltävää, hienolaatuista ja silkkistä, ei villavaa. Pennut syntyvät mustina ruskein merkein, ja aikuisen teräksensininen väri kehittyy vähitellen. Värin ja karvan laadun kehittymisnopeus vaihtelee, joten pentuturkista ei voi päätellä tarkasti, miltä aikuinen koira näyttää.

Pitkä turkki on kammattava usein ja huolellisesti ihoa myöten, etenkin hankaukselle alttiista kohdista. Monien seurakoirien turkki leikataan lyhyeksi arjen helpottamiseksi. Tällöin pesuun, kuivaukseen ja takkujen selvittämiseen kuluu vähemmän aikaa, mutta koira tarvitsee edelleen harjausta. Sen on myös opittava hyväksymään kasvojen, korvien, tassujen ja kynsien käsittely. Rodulla ei ole pohjavillaa, minkä vuoksi koira voi tarvita suojaa kylmällä ja märällä säällä.

Yorkshirenterrieriä kuvataan toisinaan allergisille sopivaksi, koska siitä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Tällainen lupaus on harhaanjohtava: mikään koira ei ole allergeeniton, ja koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihosoluissa. Jos henkilöllä on eläinallergia tai hän epäilee sitä, hänen on syytä keskustella lääkärin kanssa ennen koiran hankintaa.

Kolmivärinen biewerterrieri ei ole yorkshirenterrierin erityinen värimuunnos. Ruotsissa ja muissa Pohjoismaissa biewerterrieriä pidetään omana rotunaan, vaikka sillä on läheinen historiallinen yhteys yorkshirenterrieriin. FCI ei kuitenkaan ole hyväksynyt sitä roduksi.

## Luonne ja persoonallisuus

Yorkshirenterrieri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja toimintavalmis, ei passiivinen sylikoira. Rotumääritelmä korostaa älykkyyttä, eloisuutta ja tasapainoista luonnetta. Sosiaalisuus, haukkuherkkyys ja kiinnostus takaa-ajoon kuitenkin vaihtelevat yksilöittäin, ja niihin vaikuttavat myös kasvatus ja koulutus.

Nopea reagointi ääniin ja liikkeeseen voi tehdä rodusta herkästi hälyttävän. Se ei tarkoita, että jokainen yksilö haukkuisi liikaa. Koira, joka saa tutkia ympäristöään rauhassa, jota palkitaan hiljaisuudesta ja jota opetetaan rauhoittumaan, pystyy paremmin suhtautumaan oven takaa kuuluviin ääniin ja ikkunan ulkopuolella näkyvään liikkeeseen. Pelkkä haukun keskeyttäminen sen syytä muuttamatta johtaa harvoin pysyvään ratkaisuun.

Terrieritausta voi näkyä kiinnostuksena leluihin, hajuihin ja pieneläimiin. Siksi luoksetuloa ja kiinnostavasta asiasta irrottautumista on harjoiteltava, vaikka koiran saisi helposti nostettua syliin. Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä, tutustuttamisesta ja arjen rutiineista kuin siitä, luokitellaanko rotu yksiselitteisesti sopivaksi tai sopimattomaksi niiden seuraan.

Lasten kanssa tärkein käytännön huomio on koiran pieni koko. Lapsen on osattava antaa koiran poistua tilanteesta, leikkiä sen kanssa lattiatasolla ja välttää sen kantamista tai jahtaamista. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa tulee valvoa. Samaa varovaisuutta tarvitaan huomattavasti suurempien koirien kanssa leikittäessä, sillä ystävällinenkin painileikki voi olla yorkshirenterrierille liian rajua.

## Koulutus ja liikunta

Yorkshirenterrieri tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole mielekästä antaa. Hyvään päivään kuuluu useita tarpeidentekokäyntejä, haisteluun aikaa jättäviä lenkkejä, leikkiä, helppoja ongelmanratkaisutehtäviä ja koulutusta, jossa koira pääsee onnistumaan.

Sovita liikunnan määrä ja kuormittavuus koiran ikään, kuntoon, säähän ja yksilöllisiin tarpeisiin. On hyödyllisempää seurata koiran vointia arjessa ja muuttaa yhtä asiaa kerrallaan kuin tavoitella yleispätevää minuuttimäärää.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii nopeasti oppivalle rodulle. Panosta yhteistyöhön ja kontaktiin, luoksetuloon, löysällä hihnalla kulkemiseen, rauhalliseen lepopaikkaan sekä vaihtoehtoiseen toimintatapaan tilanteissa, joissa koira haluaa hälyttää. Harjoittele myös turkinhoitoa, hampaiden näyttämistä ja kynsien hoitoa pienin askelin. Tämä tekee arkisesta hoidosta turvallisempaa ja vähentää tarvetta pitää koiraa väkisin paikallaan.

Sosiaalistaminen ei tarkoita, että pennun pitäisi tervehtiä kaikkia. Se tarvitsee rauhallisia, myönteisiä kokemuksia ihmisistä, koirista, erilaisista alustoista, liikenteestä ja kodin äänistä ilman painostusta. Rotu voi nauttia myös hajutyöskentelystä, rally-tokosta, jäljestämisestä, tempuista tai kokoonsa sovitetusta agilitystä. Lajia tärkeämpää on tarjota koiralle mahdollisuuksia käyttää sekä kehoaan että mieltään.

## Terveys

Yorkshirenterrieri on rotuna melko pitkäikäinen, mutta hampaisiin ja polviniveliin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. SKK nostaa esiin hammaskiven, irtoamattomat maitohampaat ja polvilumpion sijoiltaanmenon ongelmina, joista omistajan on hyvä olla tietoinen.

Vuonna 2025 julkaistussa brittiläisessä tutkimuksessa tarkasteltiin 3 308 yorkshirenterrierin potilastietoja peruseläinlääkäripalveluja tarjoavilta vastaanotoilta vuodelta 2016. Hampaan kiinnityskudossairaus eli parodontiitti oli yleisin yksittäinen diagnoosi, ja se kirjattiin tutkimusvuoden aikana 21,1 prosentille koirista. Irtoamattomia maitohampaita todettiin 3,57 prosentilla, ja tutkijat tunnistivat myös rodun alttiuden polvilumpion sijoiltaanmenoon. Luvut kuvaavat brittiläistä tutkimusjoukkoa rajattuna ajanjaksona, eivät yksittäisen ruotsalaisen koiran riskiä. Ne kuitenkin osoittavat selvästi hammashoidon merkityksen arjessa.

Aloita pennun totuttaminen hampaiden harjaukseen varhain. Päivittäinen harjaus on paras käytännön keino ehkäistä plakkia ja hammaskiveä, mutta siihen tulee totutella ilman pakottamista. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan hampaiden vaihtuminen, jos maitohampaita jää paikoilleen pysyvien hampaiden puhjetessa tai jos koiran suu vaikuttaa kipeältä.

Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä vanhempien ja lähisukulaisten hampaista, purennasta ja polvinivelistä tiedetään. Kysy, onko vanhemmat tutkittu polvilumpion sijoiltaanmenon varalta, ja pyydä nähtäväksi dokumentoidut tulokset, jos sellaiset ovat saatavilla. Yksittäinen tutkimus voi vähentää epävarmuutta, mutta se ei koskaan takaa tervettä pentua.

Kaikille kennelliitoille yhteistä, pysyvää yorkshirenterrierin tutkimuspakettia ei ole. Tarkista ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä Ruotsissa voimassa olevat rekisteröintisäännöt sekä SKK:n ja rotuyhdistyksen suositukset sen sijaan, että luottaisit verkosta löytyneeseen vanhaan listaan.

Brittiläisessä tutkimuksessa kuoliniän mediaani oli 13,56 vuotta, mikä tukee käsitystä rodun pitkäikäisyydestä. Kyse on populaatiota kuvaavasta tunnusluvusta, ei yksilön eliniän ennusteesta. Kehon kuntoon, suun terveyteen, liikkumiseen, käyttäytymisen muutoksiin ja säännölliseen eläinlääkärinhoitoon on kiinnitettävä huomiota koko elämän ajan.

## Historia ja alkuperä

Yorkshirenterrieri kehittyi Pohjois-Englannissa 1800-luvulla ja sai muotonsa Yorkshiren tekstiiliteollisuusalueilla. Kutojat ja villatehtaiden työntekijät kasvattivat 1850-luvulta lähtien hyvin pieniä, pehmeäturkkisia terrierejä, joissa säilyi terrierin metsästysinto ja joista tuli myös haluttuja seurakoiria.

Rodun tarkkaa syntyhistoriaa ei ole dokumentoitu luotettavasti. Todennäköisinä taustarotuina mainitaan vanha black and tan -terrieri sekä maltankoira, dandiedinmontinterrieri ja skyenterrieri. Siksi on täsmällisempää puhua todennäköisistä esivanhemmista kuin nimetä jokin varma risteytys.

Rodun nimi hyväksyttiin noin vuonna 1870, ja yorkshirenterrieri tunnustettiin roduksi vuonna 1886. Se kehittyi 1800-luvun loppupuolella työläisyhteisöjen pienestä terrieristä nykyaikaiseksi seura- ja näyttelykoiraksi. Rotanpyyntiin liittyvillä kertomuksilla on uskottava pohja rodun terrieritaustassa ja rotumääritelmässä kuvatussa metsästysvietissä, mutta kaikki rodun varhaiset yksilöt eivät välttämättä työskennelleet kaivoksissa tai tehtaissa.

Elegantti turkki on sittemmin saanut paljon huomiota, mutta valpas ilme, oma-aloitteisuus ja kiinnostus liikkeeseen ovat edelleen tärkeitä piirteitä rodun kokonaisuudessa.

## Arki yorkshirenterrierin kanssa

Yorkshirenterrieri voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa tekemistä, rauhoittumisen harjoittelua ja säännöllistä hoitoa. Kodin kokoa tärkeämpää on, pystyykö perhe hallitsemaan haukkumista, järjestämään aikaa ulkoiluun ja luomaan turvallisen arkirytmin.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen hyvin lyhyistä hetkistä alkaen ja koiran reaktioiden mukaan edeten. Ruotsin maatalousviraston ohjeen mukaan koira tulisi ulkoiluttaa päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että koira selviytyisi kuuden tunnin yksinolosta. Pennut ja iäkkäät koirat tarvitsevat tiheämpiä ulkoilukertoja, ja ahdistunut koira tarvitsee toisenlaiset järjestelyt kellonajasta riippumatta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran ja hyväksyy kolme toistuvaa osaa arjessa: turkinhoidon, hammashoidon ja koulutuksen. Perheessä, jossa on pieniä lapsia tai suuria koiria, tarvitaan myös selkeät turvalliset toimintatavat. Kylmällä ja märällä säällä koira voi tarvita suojaa etenkin silloin, kun turkki on leikattu lyhyeksi tai koira seisoo paikallaan.

Ennen pennun ostamista kannattaa:

- tavata emä ja kysyä, miten vanhemmat ja aikuiset sukulaiset käyttäytyvät arjessa
- pyytää vanhempien ja aikuisten sukulaisten todelliset painot sekä suhtautua torjuvasti lupauksiin tietystä ”teacup”-koosta
- perehtyä dokumentoituihin tietoihin hampaista, purennasta ja polvilumpioista sekä ajantasaisiin jalostussuosituksiin
- päättää, pidetäänkö turkki pitkänä vai leikataanko se lyhyeksi, ja opetella tarvittava hoitorutiini jo ennen ostoa
- järjestää tarpeidentekokäynnit, yksinoloharjoittelu ja koiranhoitaja ennen pennun kotiintuloa.

Sopivassa kodissa yorkshirenterrieri on pieni, innokkaasti arkeen osallistuva kumppani, jolla on selvä terrieriluonne. Se on helppo ottaa mukaan, mutta sitä tulee kohdella aktiivisena koirana, ei asusteena.

Yorkshirenterrieri

FCI - Fédération Cynologique Internationale

Deutscher Verband für das Hundewesen (German Kennel Club)

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Yorkshirenterrieri on pienikokoinen ja itsevarma kääpiökoira, joka jalostettiin alun perin rotanpyytäjäksi Pohjois-Englannissa. Sen hieno, silkkinen turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Luonteeltaan se on vilkas, älykäs ja usein haukkuherkkä. Yorkshirenterrieri kiintyy vahvasti perheeseensä, tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja voi elää pitkän, aktiivisen elämän.

Golden Dreampaws

Smallwind

Oriental Short Hair

GCCF (Governing Council of the Cat Fancy)

FIFe (Fédération Internationale Féline)

Felinological Association of Sweden

PawPeds (Nordic PawPeds Database)

The Cat Fanciers' Association

Oriental Shorthairs are elegant, athletic cats with a Siamese‑type body, large ears and a sleek, low‑maintenance coat in many colors and patterns. Highly social, vocal, playful and intelligent, they crave daily interaction, mental stimulation and close companionship with their people.

Oriental Adore Cattery

## Perustiedot

Dalmatiankoira on keskikokoinen, urheilullinen ja seurallinen koira, joka sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa viettää koiransa kanssa aktiivista arkea. Se voi olla ihana perhekoira, mutta rotua ei pidä valita pelkän ulkonäön perusteella. Dalmatiankoira tarvitsee suunnitelmallista liikuntaa, koulutusta, palautumisaikaa ja runsaasti yhdessäoloa omien ihmistensä kanssa.

- **Alkuperä ja roturyhmä:** Kroatia; FCI:n ryhmä 6, ajavat ja jäljestävät koirat.
- **Koko:** Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 56–62 cm ja narttujen 54–60 cm. Ruotsin Kennelliiton antama suuntaa-antava paino on uroksilla noin 27–32 kg ja nartuilla 24–29 kg.
- **Karvapeite:** Lyhyt, karkea ja tiheä, valkoisella pohjalla mustia tai maksanruskeita pilkkuja.
- **Aktiivisuus:** Energinen ja kestävä. Rotu tarvitsee liikuntaa, mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja ratkoa tehtäviä sekä tukea rauhoittumisen opetteluun.
- **Tärkeät tarkistukset ennen ostoa:** Pyydä nähtäväksi pennun molempien korvien BAER-kuulotestin tulos, vanhempien kuulotutkimustulokset sekä selkeät tiedot niiden HUA- tai LUA-statuksesta. Pyydä myös lonkka- ja kyynärnivelkuvausten sekä BPH-luonnekuvauksen tulokset, jos ne ovat saatavilla.

Dalmatiankoira voi sopia sitoutuneelle ensikertalaiselle, joka on valmis perehtymään rodun erityisiin terveysnäkökohtiin ja luomaan johdonmukaiset arkirutiinit. Se on huono valinta ihmiselle, joka etsii lyhyisiin lenkkeihin tyytyvää koiraa, joutuu jättämään koiran usein yksin tai odottaa sen liikkuvan luotettavasti ja turvallisesti vapaana ilman järjestelmällistä koulutusta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Dalmatiankoiran tulee olla voimakas ja tasapainoinen olematta raskasrakenteinen. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi: rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhde on noin 10:9. Lyhyt, kiiltävä ja rungonmyötäinen karva korostaa urheilullisia ääriviivoja.

Pohjaväri on puhtaanvalkoinen. Pilkkujen tulee olla mustia tai maksanruskeita, selvärajaisia ja tasaisesti jakautuneita. Rungossa niiden halkaisija on tavallisesti noin 2–3 senttimetriä, päässä ja raajoissa ne ovat pienempiä. Pennut syntyvät valkoisina, ja pilkut ilmaantuvat vähitellen.

Turkki ei vaadi työlästä leikkaamista. Harjaa tarpeen mukaan irtokarvojen poistamiseksi ja tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Pese koira sen likaantuessa, älä kiinteän aikataulun mukaan. Lyhyt karva ei välttämättä tarkoita vähäistä karvamäärää kotona: karvanlähdön näkyvyys vaihtelee koiran, vuodenajan ja kodin mukaan.

Lyhyt karvapeite suojaa vain rajallisesti koiran seistessä paikallaan, ollessa märkä tai altistuessa kovalle pakkaselle. Sovita lenkkien vauhti ja pituus säähän ja koiran reaktioihin. Takki voi olla kylmällä tarpeen etenkin, jos koira jännittyy, hakeutuu lämpimään tai on haluton jatkamaan matkaa. Kuivaa tassut ja turkki märkien lenkkien tai suolatuilla talviteillä liikkumisen jälkeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tasapainoinen dalmatiankoira on ystävällinen, eloisa, uskollinen ja oppivainen. Rotumääritelmässä mainitaan myös tietty itsenäisyys. Arjessa tämä tarkoittaa usein koiraa, joka osallistuu mielellään perheen tekemisiin mutta tarvitsee selkeät rutiinit ja hyvän syyn tehdä yhteistyötä. Arkuus, hermostuneisuus ja aggressiivisuus eivät kuulu rotumääritelmän ihanteeseen, mutta rotukuvaus ei koskaan takaa yksittäisen koiran luonnetta.

Metsästysviettiä koskeviin väitteisiin tarvitaan täsmennystä. Kansainvälisessä rotumääritelmässä mainitaan selvä ajokoiran vaisto, kun taas Ruotsin Kennelliiton lyhyessä rotuesittelyssä metsästyskiinnostusta kuvataan vähäiseksi. Ero on hyvä syy arvioida yksilöä yleistyksiin luottamisen sijaan. Kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät luonnoneläinten läheisyydessä, ja tutustu niiden BPH-luonnekuvaustuloksiin, jos ne on kuvattu. Harjoittele luoksetuloa tarvittaessa pitkässä liinassa äläkä päästä koiraa vapaaksi aitaamattomalla alueella, ennen kuin sen toimivuutta on kokeiltu perusteellisesti.

Monet dalmatiankoirat haluavat pysyä perheensä lähellä ja reagoivat herkästi tunnelmiin ja epäselviin odotuksiin. Lyhyet, selkeät harjoitukset, palkitseminen ja selkeät tauot toimivat usein paremmin kuin jatkuva huomauttelu tai kovat ojennukset. Harjoittele omalle lepopaikalle rauhoittumista yhtä tietoisesti kuin käsittelyä, luoksetuloa ja mukana kulkemista.

Lasten ja muiden eläinten kanssa yksilön luonne, kokemukset ja kodin rutiinit merkitsevät enemmän kuin rotunimi. Suuri ja nopeasti liikkuva nuori koira voi kaataa pienen lapsen tarkoittamatta pahaa. Siksi vastuullisen aikuisen on aina valvottava pienten lasten ja koiran yhdessäoloa, ja koiralla on oltava suojaisa paikka, jossa se saa levätä häiriöttä.

## Koulutus ja liikunta

Dalmatiankoira tarvitsee säännöllistä ja monipuolista tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa tarkkaa minuuttimäärää ei ole. Hyvässä arjessa vuorottelevat lenkit, hajutyöskentely, lyhyet koulutustehtävät, vapaa liikkuminen turvallisissa paikoissa ja keskeytymätön lepo. Määrän tulee perustua koiran ikään, terveyteen, kuntoon ja päivän vointiin.

Rotu on aikoinaan kulkenut vaunujen ja hevosten mukana, ja monet aikuiset dalmatiankoirat nauttivat kestävyyttä vaativasta liikunnasta. Se ei tarkoita, että pentua pitäisi liikuttaa kuin hyväkuntoista aikuista. Anna nuoren koiran tutkia ympäristöä omaan tahtiinsa, kehittää kehonhallintaansa ja opetella arjen taitoja kilometrien keräämisen sijaan. Pyörän rinnalla juokseminen ja muu toistuva kuntoliikunta on syytä aloittaa vasta koiran ollessa fyysisesti kypsä. Aloita lyhyillä ja kevyillä harjoituksilla, lisää kuormitusta vähitellen ja lopeta, jos koira ontuu, on jäykkä, haluton tai poikkeuksellisen väsynyt.

Aseta etusijalle taidot, jotka tekevät aktiivisesta elämästä turvallisempaa:

- kontaktin pitäminen ja mukana kulkeminen myös silloin, kun lähellä jokin liikkuu
- luoksetulo, jota harjoitellaan aluksi pitkässä liinassa hallittujen häiriöiden keskellä
- rauhallinen odottaminen, aloilleen asettuminen ja rauhoittuminen tekemisen jälkeen
- korvien, tassujen ja suun yhteistyöhön perustuva käsittely
- pysähtymis- ja suuntavihjeet ennen pyörän tai hevosen mukana liikkumista

Vauhdin lisääminen ei aina ole ratkaisu levottoman nuoren koiran kanssa. Jos koira käy yhä enemmän ylikierroksilla, nukkuu huonosti tai sen on vaikea keskittyä, se saattaa tarvita helpompia tehtäviä ja enemmän palautumista uuden vaativan harjoituksen sijaan.

## Terveys

Dalmatiankoiran ostajan on erityisen tärkeää perehtyä kahteen asiaan: synnynnäiseen kuulonalenemaan ja rodun virtsahappoaineenvaihduntaan. Pyydä varsinaiset tutkimustulokset ja selvitä, mitä ne tarkoittavat. Älä tyydy epämääräiseen väitteeseen siitä, että pentue on ”terveystutkittu”.

### Kuulo ja BAER-testi

BAER on eläinlääkärin tekemä kuulotutkimus, jossa kumpikin korva tutkitaan erikseen. Se kertoo, kuuleeko koira molemmilla korvilla, vain toisella korvalla vai onko se molemmin puolin kuuro. Pyydä nähtäväksi pennun oma tutkimustodistus sekä vanhempien tulokset.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa raportoidaan vuosina 2018–2023 toimitettuja BAER-tuloksia. Tässä tutkittujen koirien joukossa noin 86 prosenttia kuuli molemmilla korvilla, hieman yli 11 prosenttia yhdellä korvalla ja hieman yli 2 prosenttia oli molemmin puolin kuuroja. Luvut kuvaavat tutkituista koirista toimitettuja tuloksia, eivätkä ne ennusta tarkasti jokaisen uuden pentueen tilannetta.

Yhdellä korvalla kuulevaa koiraa pidetään kliinisesti kuulevana, ja se voi pärjätä arjessa erittäin hyvin. Heikompi kyky paikantaa ääniä voi kuitenkin vaatia erityistä varovaisuutta liikenteessä ja muissa vaarallisissa ympäristöissä. Ruotsin dalmatiankoirayhdistys suosittelee vanhempien BAER-tutkimusta, yhdellä korvalla kuulevan koiran yhdistämistä vain molemmilla korvilla kuulevaan koiraan sekä sitä, ettei kuuroa koiraa käytetä koskaan jalostukseen.

### HUA, LUA ja uraattikivet

HUA ja LUA kuvaavat SLC2A9-geenin eri muotoja. Tämä geeni vaikuttaa virtsahapon kuljetukseen elimistössä. HUA-dalmatiankoirat erittävät virtsaan enemmän virtsahappoa, minkä vuoksi niillä on suurempi taipumus uraattikiteiden ja -kivien muodostumiseen. Kohonnut riski ei tarkoita, että koira varmasti sairastuu. Myöskään näytteessä näkyvät kiteet eivät yksin todista virtsakiven olemassaoloa.

LUA-dalmatiankoirilla on geenimuoto, joka mahdollistaa normaalin virtsahappoaineenvaihdunnan. Se tuotiin rotuun dokumentoidussa risteytysprojektissa Yhdysvalloissa 1970-luvulla, ja sitä esiintyy nykyisin rekisteröidyillä dalmatiankoirilla myös Ruotsissa. LUA ei suojaa koiraa kaikilta muilta virtsatieongelmilta.

Pyydä kasvattajalta dokumentoidut tiedot pennun ja sen vanhempien HUA- tai LUA-statuksesta ja kysy, onko suvussa esiintynyt virtsakiviä. HUA-koiralla tulee olla helposti saatavilla vettä ja säännöllisesti mahdollisuus virtsata. Jos koiralle tulee ongelmia, ruokinta ja mahdollinen hoito tulee suunnitella yksilöllisesti eläinlääkärin kanssa. Yksi tiukasti määritelty ruokavalio ei sovi jokaiselle. Toistuva virtsaamisen yrittäminen, kipu, veri virtsassa tai kyvyttömyys virtsata vaativat pikaista eläinlääkärin hoitoa.

### Tulokset, suositukset ja säännöt

Ruotsin dalmatiankoirayhdistys suosittelee muun muassa BPH-luonnekuvausta, jalostuskoirien BAER-tutkimusta sekä lonkka- ja kyynärniveltuloksiin perustuvia huolellisesti suunniteltuja yhdistelmiä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä dalmatiankoirilta ei edellytetä rotukohtaisesti BAER-tutkimusta, lonkka- tai kyynärnivelkuvausta, BPH-luonnekuvausta eikä HUA/LUA-statuksen selvittämistä. Rodun erityinen rekisteröintimääräys koskee värin merkitsemistä. Huolellinen ostaja voi silti pyytää tulokset, tarkistaa päivämäärät ja koirien tunnistetiedot sekä keskustella siitä, mitä tulokset merkitsevät kyseisen yhdistelmän kannalta.

## Historia ja alkuperä

Dalmatiankoiran virallinen alkuperämaa on Kroatia, ja sen nimi liittyy historialliseen Dalmatian alueeseen. Rodun varhaisinta historiaa on syytä kuvata varovaisesti, mutta rotumääritelmässä viitataan 1600-luvun ja 1700-luvun alun maalauksiin ja kirkonkronikoihin. Nimitys ”dalmatialainen koira” esiintyi vuonna 1771 laaditussa kuvauksessa, ja vuonna 1790 koira kuvitettiin ja kuvailtiin nimellä ”Dalmatian or Coach Dog” eli dalmatiankoira tai vaunukoira.

Englannissa dalmatiankoira tunnettiin vaunu- ja tallikoirana 1700-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Koirat kulkivat hevosvetoisten ajoneuvojen mukana, minkä vuoksi rotu yhdistettiin hevosiin, kestävyyteen ja pitkien matkojen kulkemiseen. Ensimmäinen epävirallinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1882, ja se virallistettiin vuonna 1890.

Vaunukoiratausta auttaa ymmärtämään rodun aktiivisuutta, mutta se ei määrää yksittäisen koiran liikunnantarvetta eikä tarkoita, että jokainen dalmatiankoira osaisi toimia turvallisesti hevosten lähellä. Tutustuta hevonen ja koira toisiinsa hallitusti ja opeta koiralle sen paikka ennen yhteistä liikkumista.

## Arki dalmatiankoiran kanssa

Hyvä arki dalmatiankoiran kanssa riippuu enemmän päivän rytmistä kuin kodin koosta. Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa riittävästi tekemistä, säännölliset tarpeidentekotauot ja rauhaa sisällä. Ääniherkkyyteen ja haukkumiseen on syytä kiinnittää huomiota varhain etenkin, jos naapurit ovat lähellä. Piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aloita myöhemmin hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista ja pidennä niitä vasta, kun koira pystyy aidosti lepäämään. Yksinoloon opetettu aikuinen koira pärjää tavallisesti muutaman tunnin, mutta kyky vaihtelee yksilöittäin. Älä suunnittele arkea jonkin oletetun rotukohtaisen enimmäisajan varaan.

Jos dalmatiankoira tulee asumaan kissan kanssa, järjestä kissalle ensin koiralta rauhoitettu alue sekä pääsy korkeille paikoille tai pakoreiteille. Aloita hajujen vaihtamisella ja lyhyillä tapaamisilla koiran ollessa hihnassa. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja keskeytä takaa-ajoyritykset. Älä jätä niitä kahden kesken, ennen kuin niiden kanssakäyminen on pysynyt rauhallisena pitkän aikaa. Samaa varovaisuutta tarvitaan pieneläinten kanssa.

Ennen pennun ostamista kannattaa tarkistaa:

- pennun oikean ja vasemman korvan BAER-tutkimustodistus
- vanhempien BAER-tulokset ja pennun dokumentoitu HUA- tai LUA-status
- vanhempien lonkka-, kyynärnivel- ja BPH-tulokset, jos ne ovat saatavilla, sekä kasvattajan näkemys yhdistelmästä
- miten vanhemmat käyttäytyvät ihmisten, koirien, luonnoneläinten ja äänten suhteen ja miten helposti ne rauhoittuvat tavallisessa arjessa
- miten kasvattaja sosiaalistaa pennut ja millaista tukea oston jälkeen on saatavilla

Dalmatiankoira sopii ihmiselle, joka arvostaa läheistä ja ilmeikästä koiraa, jolla riittää kestävyyttä, ja on valmis käyttämään aikaa sekä aktiiviseen tekemiseen että rauhoittumiseen. Valitse kasvattaja ja koirayksilö dokumentoitujen tulosten ja havaitun arkikäyttäytymisen perusteella, älä pilkkujen tai rotua koskevien yleisten lupausten vuoksi.

Dalmatiankoira

Dalmatiner Klub Deutschland e.V. (Germany)

Dalmatiankoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jolla on lyhyt valkoinen turkki ja selvärajaiset mustat tai maksanruskeat pilkut. Alun perin vaunu- ja vahtikoirana käytetty rotu on energinen ja älykäs, ja se tarvitsee huomattavasti tavallista enemmän liikuntaa. Uskollisena ja ihmisläheisenä koirana sen voi olla vaikea jäädä yksin. Rodulla on alttius kuurouteen ja virtsakiviin.

Kennel ShoSpot ble stiftet i 2000 av Shona på Askøy. Med Shona i spissen har familien drevet hjemmeoppdrett av dalmatinere og har avlet frem 15 av 18 kull. Avdeling Alver ble etablerte 2017 etter at Eva hadde kjøpt valp av Shona i 2014. Eva og mannen Helge har fostret 3 kull. 

Dalmatinere har vært en del av Shonas liv siden oppveksten i Scotland. Da Shona etablerte seg med mann og barn i Norge og senere flyttet til Askøy, var ikke familien komplett før det kom en dalmatiner i huset i 1994. Med dalmatinertispe nr to på plass, tok det ikke lang tid før tanken om kennel slo rot. Shona er prikkegal – noe som smittet over på familien. Ikke like lett alltid for Ned, hennes indiske mann gjennom nesten 40 år som pr definisjon ikke er interessert i hunder.  Han er likevel Shonas høyre hånd i driften og har en meget god teft for å velge ut de riktige hundene til kennelen.
At vi er en hjemmekennel kan barna våre skrive under på.  De er oppvokst med prikker på alle kanter og har bidratt mye til utviklingen av kennelen. Det er en selvfølge at også barnebarna får et naturlig forhold hundene, og enhver dalmatinervalp får bli kjent med barnebarna. Det er en viktig del av sosialiseringen vi gjør med valpene i vårt oppdrett.
Avdeling Alver
En sommerdag i 2014 kom Eva og mann på besøk til Shona og Ned, kun for å se på de nydelige valpene i A-kullet, og for å høre mer om kenneldriften. Shona kjente Eva fra utstillinger, treninger og arbeidslivet som en kunnskalpsrik dame med et stort hjerte for rasen.

Lite ante Eva da at en brun hanne  ikke ville vike fra  henne. Det gikk som det måtte, og tre uker senere reiste Pepper hjem til Brakstad.  Da Pepper var 1 år gammel ble Eva og Helge fosterforeldre til et søskenpar på 6 og 8 år. Pepper ble dermed et av deres viktigste holdepunkter livet. Med hund nr to på plass, en tispe, ble planen om å bruke Pepper i kennelens avlsprogram iverksatt. Og som på Askøy, ble både mann og barn en viktig del av valpenes hverdag.

Kennel Shospot

Secret-Garden

## Perustiedot

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni ja valpas seura- ja vahtikoira, joka viihtyy perheensä lähellä ja huomaa nopeasti, mitä ympärillä tapahtuu. Se sopii parhaiten omistajalle, joka nauttii aktiivisen pienen koiran seurasta, kouluttaa rauhallisesti ja johdonmukaisesti sekä auttaa koiraa erottamaan tavalliset arjen äänet tilanteista, jotka todella vaativat huomiota.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Rotutyyppi:** Yksi saksanpystykorvan viidestä kokomuunnoksesta
- **Käyttötarkoitus:** Seura- ja vahtikoira
- **Säkäkorkeus:** Ihannekorkeus on 27 cm, ja sallittu poikkeama on 3 cm kumpaankin suuntaan
- **Paino:** Rotumääritelmässä ei aseteta tarkkaa painoa. Käytännön suuntaviivana monet kleinspitzit painavat noin 5–8 kg, mutta sopiva kuntoluokka ja mittasuhteet ovat tiettyä kilomäärää tärkeämpiä
- **Karvapeite:** Pitkä, suora peitinkarva ja tiheä, pehmeä pohjavilla
- **Tyypillisiä piirteitä:** Valpas, eloisa, oppivainen ja usein pidättyväinen vieraita kohtaan

Kleinspitz on oma virallisesti tunnustettu kokomuunnoksensa, ei risteytys. Sen kokorajat ovat kuitenkin lähellä mittelspitzin ja pomeranianin kokorajoja. Ruotsissa sallitaan tietyin ehdoin vierekkäisten kokomuunnosten välisiä parituksia. Pennut rekisteröidään aluksi suuremman vanhemman kokomuunnokseen, ja myöhemmin näyttelyssä mitattavan koiran lopullinen kokomuunnos voidaan määrittää 15 kuukauden iästä alkaen. Pennunostajan kannattaakin kysyä molempien vanhempien koosta ja siitä, miten kasvattaja hoitaa kokomuunnoksen rekisteröinnin.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kleinspitzin tulee olla tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on suippo kuono, pienet pystyt korvat ja korkealle kiinnittynyt, selän päällä kannettu häntä. Runsas karvapeite muodostaa kaulan ympärille selvän kaulurin ja takaraajoihin housukarvoituksen. Karvapeitteen alla rungon tulee olla sopusuhtainen, ja liikkeiden tulee olla sujuvat ja joustavat.

Rodun ihannesäkäkorkeus on 27 cm, ja sallittu vaihteluväli on 24–30 cm. Tarkan kilomäärän sijaan rotumääritelmä suhteuttaa painon koiran kokoon. Arvioi koiran kuntoluokkaa tunnustelemalla ja tarvittaessa eläinlääkärin avulla: runsas turkki voi peittää ylipainon ja saada myös hoikan koiran näyttämään todellista painavammalta.

Hyväksyttyjä värejä ovat valkoinen, musta, ruskea, oranssi ja sudenharmaa sekä useat tarkasti määritellyt värimuunnokset, kuten kermanvärinen, oranssisoopeli, musta ruskein merkein ja valkopohjainen kirjava. Merle ei kuulu rotumääritelmän hyväksymiin väreihin. Väri on ulkonäköseikka, eikä sitä saa koskaan asettaa terveyden, luonteen ja huolellisesti harkitun parituksen edelle.

Karvapeite koostuu suorasta, karheammasta peitinkarvasta ja lyhyestä, tiheästä, pumpulimaisesta pohjavillasta. Harjaa tai kampaa turkki ihoa myöten noin kerran viikossa ja karvanlähtöaikoina useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden ja kaulapannan alle jääviin kohtiin. Turkkia ei tule säännönmukaisesti muotoilla runsaasti leikkaamalla. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Kleinspitz on yleensä eloisa, tarkkaavainen ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintynyt, mutta se ei välttämättä suhtaudu seurallisesti kaikkiin kohtaamiinsa ihmisiin. Rotumääritelmä kuvaa koiraa, joka on luonnostaan varautunut vieraita kohtaan olematta kuitenkaan pelokas tai aggressiivinen. Arjessa tämä voi tarkoittaa sitä, että koira tarkkailee vierasta mieluummin ensin ennen kuin hakeutuu tämän luo.

Haukkuherkkyys on tärkeä huomioida rotua valittaessa. Kleinspitz reagoi usein nopeasti ääniin, porraskäytävässä liikkumiseen tai jonkun saapumiseen ovelle. Tavoitteena ei tarvitse olla täysin äänetön koira, vaan koira, joka voi ilmoittaa havainnostaan ja rauhoittua sen jälkeen. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, lisää etäisyyttä toistuvasti haukkumista laukaiseviin ärsykkeisiin äläkä vahingossa vahvista jokaista hälytystä ryntäämällä koiran kanssa ikkunaan.

Standardoituun BPH-käyttäytymiskuvaukseen on osallistunut vasta pieni joukko kleinspitzejä, joiden omistajat ovat itse valinneet osallistumisen. Keskimäärin ryhmän koirat vaikuttivat melko itsevarmoilta ja osoittivat vain vähän uhkaavaa tai aggressiivista käytöstä, mutta ne eivät myöskään olleet erityisen seurallisia vieraita kohtaan. Tulokset kuvaavat osallistuneita koiria, eivät rodun jokaista yksilöä. Vanhempien käyttäytyminen, varhaiset kokemukset ja kasvattajan tarjoama kasvuympäristö kertovat yksittäisestä pennusta enemmän kuin pelkkä rotunimi.

Rodun saalistusviettiä kuvataan usein vähäiseksi, mutta se ei takaa varmaa luoksetuloa. Uteliaisuus ja innostus voivat silti saada kleinspitzin jahtaamaan lintuja, luonnoneläimiä tai polkupyöriä. Harjoittele luoksetuloa asteittain ja käytä pitkää liinaa siellä, missä ympäristö sitä edellyttää.

## Koulutus ja liikunta

Kleinspitz tarvitsee päivittäin liikuntaa ja tekemistä mielelle, mutta liikunnan määrä tulee sovittaa koiran ikään, terveyteen ja kokemukseen yleispätevän minuuttimäärän sijaan. Useat lenkit, mahdollisuudet haistella ja lyhyet ongelmanratkaisutehtävät sopivat sille usein paremmin kuin yksi pitkä ja yksitoikkoinen ulkoilu.

Rotu on nopea ja oppivainen, joten palkitsemiseen perustuva koulutus toimii hyvin, mutta myös epäselvät säännöt tulevat nopeasti esiin. Etene pienin askelin ja palkitse toivomastasi käytöksestä: kaikkien neljän tassun pitämisestä lattialla tervehdittäessä, kontaktista ennen oven avaamista ja hiljentymisestä ilmoitushaukun jälkeen. Kovat rangaistukset voivat aiheuttaa pelkoa tai lisätä ääntelyä, eivätkä ne kuulu nykyaikaiseen koirankoulutukseen.

Hajutyöskentely, temput, tasapainoharjoitukset ja arkitottelevaisuus tuovat hyödyllistä vaihtelua. Terve aikuinen kleinspitz voi nauttia myös pidemmistä lenkeistä, mutta kuntoa on rakennettava vähitellen. Pennun tulee saada liikkua vapaasti ja monipuolisesti ilman pakotettuja lenkkimatkoja tai toistuvaa hyppimistä. Pieni koko ei tee koirasta haurasta koriste-esinettä, mutta sitä on suojeltava putoamisilta, rajuilta leikeiltä ja rasitukselta, johon se ei ole vielä valmis.

Totuta koira jo varhain turkin ja hampaiden harjaukseen, kynsien leikkaamiseen ja tutkimiseen. Lyhyet, myönteiset käsittelyharjoitukset helpottavat säännöllistä hoitoa ja auttavat huomaamaan muutokset ihossa, silmissä, suussa tai liikkumisessa.

## Terveys

Kleinspitziä pidetään yleisesti melko terveenä pienenä rotuna, mutta harkittu pennun hankinta edellyttää muutakin kuin yleisluontoista vakuuttelua terveistä sukulinjoista. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja kysy, mitä ongelmia lähisukulaisilla on todellisuudessa esiintynyt.

Ruotsin rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirien polvet ovat terveet eikä niiden silmissä ole todettu poikkeavuuksia. Polvilumpiolöydökset kirjataan asteikolla 0–3, joten varsinainen tulos on aina huomioitava: pelkkä maininta siitä, että koiran polvet on tutkittu, ei kerro tutkimuksen löydöksistä. Virallisen silmätutkimuksen tekee siihen pätevöitynyt silmätarkastuseläinlääkäri. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan koiran silmien tilanteesta, ei elinikäistä takuuta.

Polvi- ja silmätutkimuksia koskevia suosituksia ei pidä sekoittaa keskitettyyn terveysohjelmaan tai kleinspitzin erilliseen rekisteröintiehtoon. Pennunostajan kannalta olennaisia ovat todelliset tutkimustulokset, tutkimusten ajankohdat ja se, miten kasvattaja hyödyntää tuloksia jalostuspäätöksissään.

Suhtaudu varauksella yleisluontoisiin väitteisiin PRA:n DNA-testeistä. Testi, joka tunnistaa tietyn geenimuunnoksen toisella rodulla, ei sulje pois kaikkia etenevän verkkokalvon surkastuman muotoja kleinspitzillä. Silmätutkimuksia, sukulaisten terveystietoja ja löydösten avointa raportointia ei siksi voi korvata epämääräisellä toteamuksella, että koirat on ”DNA-testattu”.

Pienten saksanpystykorvien kuvauksissa mainitaan poikkeavaa karvanlähtöä, mutta termejä BSD ja ”black skin disease” käytetään epävirallisina kattokäsitteinä, ei yhden varmistetun diagnoosin niminä. Poikkeavasta karvanlähdöstä kärsivä koira tarvitsee eläinlääkärin tutkimuksia, ei rotuun tai ulkonäköön perustuvaa diagnoosia.

Kuten muillakin koirilla, painonhallinta ja hampaiden hoito ovat osa ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen varhain ja tee siitä rauhallinen päivittäinen rutiini.

## Historia ja alkuperä

Saksanpystykorva – kleinspitz on nykymuodossaan lähtöisin Saksasta, ja se kuuluu FCI:n pystykorvien ja alkukantaisten koirien ryhmään. FCI:n rotumääritelmä kattaa kaikki viisi saksanpystykorvamuunnosta: wolfspitz/keeshond, grosspitz, mittelspitz, kleinspitz ja pomeranian.

Saksanpystykorvaa on historiallisesti kuvattu vahti- ja seurakoiraksi. Rotu sai FCI:n lopullisen hyväksynnän vuonna 1957, mutta rotumääritelmän sanamuotoja ja kokorajoja on sittemmin muutettu. Vanhemmissa kuvauksissa saksanpystykorvat yhdistetään hyvin varhaisiin eurooppalaisiin koiratyyppeihin, mutta näitä alkuperäkertomuksia on syytä pitää koirahistoriallisena perinteenä eikä nykyisen kleinspitzin todistettuna polveutumishistoriana.

Yhteinen rotumääritelmä selittää, miksi kokomuunnosten välisillä rajoilla on edelleen käytännön merkitystä jalostuksessa ja rekisteröinnissä. Kleinspitz ei siis ole vain arkikielinen ”pieni pystykorva”, vaan kokomuunnos, jonka tulee vastata rotumääritelmän mittoja ja yleisvaikutelmaa.

## Arki rodun kanssa

Kleinspitz voi viihtyä niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kun se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja tukea ääniin suhtautumiseen. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen järjestäminen. Heikosti äänieristetyssä asunnossa tulevan omistajan on kuitenkin suhtauduttava rodun herkkään ilmoitushaukun taipumukseen vakavasti ja suunniteltava rauhoittumisen harjoittelu alusta lähtien.

Lapsiperheessä kleinspitzistä voi tulla innokkaasti perheen elämään osallistuva koira, mutta aikuisten on aina vastattava lasten ja koiran yhdessäolosta. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, ja lasten on opittava olemaan häiritsemättä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Pienen kokonsa vuoksi kleinspitzin nostamisessa ja vauhdikkaissa leikeissä on oltava erityisen huolellinen. Mitään koiraa ei rodusta riippumatta saa jättää yksin pienten lasten kanssa.

Yhteiselo kissan tai toisen koiran kanssa riippuu enemmän yksilöistä ja tutustuttamisesta kuin rodusta. Ensikohtaamisten tulee olla rauhallisia ja asteittaisia, ja eläimillä on oltava mahdollisuus pitää etäisyyttä sekä omat ruoka- ja lepopaikat ja muut tärkeät resurssit. Aiempi kokemus toisesta eläinlajista auttaa, mutta ei takaa jokaisen yhdistelmän toimivuutta.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi uudessa kodissa. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa ilman stressiä vaihtelee suuresti. Pidennä yksinoloaikaa pienin askelin ja lyhennä sitä uudelleen, jos koira alkaa haukkua jatkuvasti, kulkea levottomasti edestakaisin, tuhota tavaroita tai osoittaa muita ahdistuksen merkkejä.

Kleinspitz sopii siis parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen mutta aktiivisen koiran, on valmis säännölliseen turkinhoitoon ja haluaa harjoitella koiran kanssa ääniin suhtautumista, varmuutta sosiaalisissa tilanteissa sekä arjen taitoja. Se on huonompi valinta ihmiselle, joka etsii hiljaista ja itsenäistä koiraa, joka tyytyy lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin ja voi olla yksin pitkien työpäivien ajan.

Saksanpystykorva – kleinspitz

VDH (Verband für das Deutsche Hundewesen)

Saksanpystykorva – kleinspitz on pieni, neliömäinen seurakoira, jolla on kettumainen ilme, tiheä kaksinkertainen turkki ja kippura häntä. Se on valpas, eloisa ja vahvasti omiin ihmisiinsä kiintyvä koira, joka sopeutuu hyvin niin kaupunkiin kuin maallekin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, liikuntaa ja koulutusta ja voi olla haukkuherkkä ja tarkkaavainen vahti.

Kathrine Karlson

## Perustiedot

Brabantingriffoni on pieni belgialainen seurakoira, joka on yleensä valpas, kiintynyt omistajaansa ja innokkaasti mukana kaikessa, mitä ympärillä tapahtuu. Se kuuluu FCI:n ryhmään 9 ja on kolmen läheistä sukua olevan belgialaisen griffonirodun sileäkarvainen edustaja. Kaksi muuta ovat belgian- ja brysselingriffoni.

- **Alkuperämaa:** Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 3,5–6 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, karhea ja kiiltävä, enintään 2 cm pitkä
- **Värit:** punainen, musta, musta ruskein merkein tai mustan ja punaisen sekoitus; tumma maski
- **Tyypillisiä piirteitä:** tarkkaavainen, aktiivinen, oppivainen, ystävällinen ja omistajaansa kiintynyt
- **Terveyden keskeiset seuranta-alueet:** hengitys, silmät, polvilumpiot ja hermostoperäisen kivun merkit

Kolmella griffonirodulla on yhteinen tausta, ja Ruotsin kennelliiton mukaan niitä voidaan risteyttää keskenään. Brabantingriffoni erottuu muista ennen kaikkea sileän karvapeitteensä ansiosta, kun taas belgian- ja brysselingriffoni ovat karkeakarvaisia. Rodut rekisteröidään erikseen.

Rotumääritelmän painoraja on luotettavampi ohjenuora kuin verkossa yleisesti esitetyt säkäkorkeudet. Rotumääritelmässä painoksi annetaan 3,5–6 kg, mutta säkäkorkeudelle ei määritellä vaihteluväliä. Kaksi aikuista koiraa voivat siis olla erikorkuisia ja silti molemmat täysin rodunomaisia.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Brabantingriffonin tulee olla pieni, tiivisrakenteinen ja lähes neliömäinen. Sillä on vahva luusto, mutta liikkeet eivät saa olla raskaat. Rungon pituuden tulisi olla suunnilleen sama kuin säkäkorkeuden. Lyhyt ja leveä pää, selvä alapurenta sekä suuret, tummat silmät luovat rodulle ominaisen ilmeen.

Rodunomaisuutta ei pidä sekoittaa liioiteltuihin piirteisiin. Sierainten tulee olla hyvin avoimet, silmien suuret mutta eivät koskaan ulkonevat ja alaleuan leveä. Kieli tai hampaat eivät saa näkyä suun ollessa kiinni. Koiraa arvioitaessa on tärkeämpää kiinnittää huomiota vapaaseen hengitykseen, avoimiin sieraimiin ja terveisiin silmiin kuin mahdollisimman litteisiin kasvoihin.

Karvapeite on karhea, kiiltävä ja enintään 2 cm pitkä. Se ei vaadi trimmausta. Harjaa ja pese koira tarpeen mukaan, esimerkiksi irtokarvan tai lian poistamiseksi.

Hyväksytyt värit ovat punainen, musta, musta ruskein merkein sekä mustan ja punaisen sekoitus. Tumma maski kuuluu toivottuun ulkonäköön. Vanhemmilla koirilla maski voi olla harmaa tai harmaakarvainen.

Lyhyt turkki on helppohoitoinen, mutta se ei tee rodusta allergiatonta. Allergiattomia koirarotuja ei ole, ja allergeenien määrä vaihtelee yksilöiden välillä jopa saman pentueen sisällä. Koira-allergisen kannattaa siksi arvioida, miten hän reagoi juuri kyseiseen koiraan, eikä tehdä valintaa pelkän karvan pituuden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Brabantingriffoni on pohjimmiltaan tarkkaavainen seurakoira, joka osallistuu mielellään perheen elämään. Rotumääritelmässä belgialaisia griffoneita kuvataan älykkäiksi, tasapainoisiksi ja valppaiksi. Ruotsin kennelliitto puolestaan kuvailee rotua aktiiviseksi, oppivaiseksi, kiintyväksi ja ystävälliseksi.

Tämä ei tarkoita, että jokainen yksilö reagoisi samalla tavalla. Perimä, varhainen kasvuympäristö, sosiaalistaminen, koulutus ja terveys vaikuttavat kaikki siihen, kuinka itsevarma, sosiaalinen ja mutkaton koirasta tulee. Aikuisen koiran tulisi osata rauhoittua tekemisen jälkeen ja kohdata ihmisiä ilman jatkuvaa pelkoa tai aggressiivisuutta. Kun käyt katsomassa pentuetta, pyri tapaamaan emä ja kysy, miten lähisukulaiset pärjäävät arjessa.

Rodun tarkkaavaisuudesta voi olla hyötyä keskittymisharjoituksissa, arkitottelevaisuudessa ja yksinkertaisissa hajuleikeissä. Palkitse rauhallista käytöstä alusta asti ja järjestä koiralle häiriötön lepopaikka, jotta se oppii myös rauhoittumaan.

Brabantingriffoni voi sopia sekä kokeneelle omistajalle että hyvin valmistautuneelle ensikertalaiselle, mutta pieni koko ei tarkoita, että koira pärjäisi vähällä huolenpidolla. Se tarvitsee lempeää ja johdonmukaista koulutusta, päivittäistä hoitoa sekä omistajan, joka suhtautuu hengityksen ja silmien terveyteen vakavasti. Valitse omaan elämääsi sopiva koirayksilö ja kasvattaja sen sijaan, että luottaisit lupauksiin rodun helppoudesta.

## Koulutus ja liikunta

Brabantingriffoni tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja aikaa palautumiseen, mutta kaikille koirille ei sovi samanpituinen lenkki. Terve yksilö voi nauttia kävelyistä, erilaisiin ympäristöihin tutustumisesta, leikistä, arjen harjoittelusta ja hajutyöskentelystä. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, kuntoon ja lämpötilaan sekä ennen kaikkea siihen, miten koira hengittää ja palautuu.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat usein pienelle, nopeasti oppivalle seurakoiralle. Palkitse toivottua käytöstä, jaa uudet taidot sopivan pieniin osiin ja lisää vaikeutta vasta, kun koira on tilanteessa rento. Totuta koira vähitellen myös suun ja kasvojen tutkimiseen. Tämä helpottaa hampaiden harjausta ja silmien tarkistamista.

Lyhyen kuonon vuoksi rasituksen on määräydyttävä sen mukaan, miten koiran hengitys sujuu. Hidasta tai lopeta tekeminen, jos hengitys muuttuu selvästi äänekkäämmäksi, koira haukkoo henkeä, ei palaudu normaalisti tai näyttää siltä, ettei sen lämmönsäätely toimi. Sinertävät limakalvot, lyyhistyminen tai huomattava hengitysvaikeus ovat hätämerkkejä, jotka vaativat eläinlääkärin hoitoa.

Ole erityisen varovainen kuumalla ja kostealla säällä. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja anna koiran levätä ennen kuin sen olo käy tukalaksi. Jos koira ei toistuvasti selviydy tavallisesta kävelystä tai leikistä hengityksensä vuoksi, se on tutkittava. Tätä ei pidä sivuuttaa lyhytkuonoiselle rodulle normaalina ominaisuutena.

Pennun liikuntaa ei pidä suunnitella samalla tavalla kuin aikuisen koiran. Anna sen kehon kehittyä monipuolisen, omaehtoisen liikkumisen, lyhyiden tutkimishetkien ja runsaan levon avulla. Lisää kestoa ja vaativuutta vähitellen pennun liikkumista, hengitystä ja palautumista seuraten.

## Terveys

Brabantingriffonin tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin, polvilumpioihin ja hermostoperäisen kivun merkkeihin. Jonkin terveysongelman esiintyminen rodussa ei tarkoita, että jokainen koira kärsisi siitä. Olennaisia ovat yksittäisen koiran tutkimustulokset ja toimintakyky.

Rotu on lyhytkuonoinen, mikä voi lisätä BOAS-oireyhtymän eli ylähengitysteiden ahtaudesta johtuvien hengitysvaikeuksien riskiä. Ruotsin kennelliitto on sisällyttänyt rodun pään muotoa ja hengitystä koskeviin rotukohtaisiin erityisohjeisiinsa. Käytännössä kannattaa siksi kiinnittää huomiota hiljaiseen ja vaivattomaan hengitykseen levossa, hyvin avoimiin sieraimiin sekä normaaliin palautumiseen liikunnan jälkeen. Kuorsausta muistuttavaa ääntä hereillä, lisääntynyttä hengitystyötä, heikkoa kestävyyttä tai huonoa lämmönsietoa ei pidä pitää viehättävinä rotuominaisuuksina.

RFG Scheme on eläinlääkärin tekemä tutkimus, jossa hengitystä arvioidaan ennen kolmen minuutin rasituskoetta ja sen jälkeen. Eläinlääkäri tutkii muun muassa sierainten muodon, kuuntelee sydämen ja keuhkot sekä luokittelee BOAS-oireet asteikolla 0–3. Luokka 0 tarkoittaa, ettei koiralla tutkimushetkellä ole kliinisiä oireita. Luokka 1 tarkoittaa lieviä oireita, jotka eivät vaikuta suorituskykyyn. Luokat 2 ja 3 kuvaavat vastaavasti kohtalaista ja vakavaa kliinistä haittaa.

Toukokuusta 2026 lähtien brabantingriffonin RFG-tuloksia voidaan tallentaa keskitetysti Ruotsin kennelliiton rekisteriin. Virallinen tulos rekisteröidään aikaisintaan 24 kuukauden iässä; sitä aiempi tulos merkitään alustavaksi. Brabantingriffonin tulosten keskitetty rekisteröinti ei tällä hetkellä tarkoita, että RFG-tutkimus olisi pakollinen ennen jalostuskäyttöä. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset tiedot Ruotsin kennelliitosta. Pennunostaja voi kysyä, onko vanhemmat tutkittu, mihin luokkiin ne on arvioitu ja miten ne selviytyvät tavallisesta liikunnasta ja lämpimästä säästä.

Rodussa esiintyy polvilumpio-ongelmia ja tiettyjä silmäsairauksia. Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa suositellaan, että jalostuskoirat tutkitaan polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation varalta ennen ensimmäistä astutusta ja että niille tehdään silmätutkimus astutusta edeltävän vuoden aikana. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset sen sijaan, että tyytyisit yleiseen vakuutteluun koirien terveydestä. Kysy myös lähisukulaisten sarveiskalvovaurioista ja muista silmäongelmista, sillä pään rakenne voi jättää silmät alttiimmiksi vaurioille.

Rodussa esiintyy syringomyeliaa, joka voi aiheuttaa voimakasta kipua, mutta sen yleisyyttä ruotsalaisilla koirilla ei tunneta. Vimmainen raapiminen, poikkeava liikkuminen tai selittämätön kipu esimerkiksi hihnassa kävellessä voivat antaa aiheen eläinlääkärin neurologiseen arvioon. Näillä oireilla voi olla useita syitä, eikä niiden perusteella pidä tehdä diagnoosia kotona.

Ota nopeasti yhteyttä eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää silmäänsä, räpytellä toistuvasti tai hangata silmää, jos silmä vuotaa tai koira vaikuttaa kivuliaalta. Hengitysvaikeus, sinertävät limakalvot tai lyyhistyminen vaativat välitöntä apua. Varhainen hoito on erityisen tärkeää, kun silmät ovat suuret ja kuono hyvin lyhyt.

## Historia ja alkuperä

Brabantingriffoni kehitettiin Belgiassa samasta koirakannasta kuin belgian- ja brysselingriffoni. Rotumääritelmän mukaan kaikkien kolmen taustalla on Brysselin seudulla tavattu pieni, karkeakarvainen koiratyyppi, joka tunnettiin nimellä Smousje. Nämä koirat työskentelivät tallien ympäristössä, missä ne auttoivat pitämään jyrsijöitä kurissa ja niiden kerrottiin vartioivan vaunuja.

1800-luvulla risteytykset muun muassa mopsin ja punaisen kingcharlesinspanielin kanssa muovasivat nykyistä griffonityyppiä. Nämä risteytykset toivat mukanaan sileän mustan karvapeitteen ja vakiinnuttivat rotutyyppiä. Ensimmäiset griffonit merkittiin Belgian kantakirjaan vuonna 1883, ja myöhemmin näitä pieniä koiria alettiin arvostaa seurakoirina myös Belgian ulkopuolella.

Sileäkarvainen muunnos tuli tunnetuksi brabantingriffonina. Nykyään kolmella griffonirodulla on omat FCI-numeronsa, ja ne eroavat toisistaan pääasiassa karvapeitteen ja värin perusteella. Yhteinen alkuperä näkyy kuitenkin yhä sekä rotumääritelmässä että ruotsalaisissa jalostuskäytännöissä. Historia selittää rotujen sukulaisuuden, mutta sen perusteella ei voi ennustaa yksittäisen koiran luonnetta tai terveyttä.

## Arki rodun kanssa

Brabantingriffoni sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, arkeen aktiivisesti osallistuvan seurakoiran ja pystyy mukauttamaan rutiineja koiran hengityksen, aktiivisuustason ja seurantarpeen mukaan. Se voi elää hyvin kerrostaloasunnossa, kunhan se pääsee säännöllisesti tarpeilleen, saa sopivasti tekemistä ja rauhallista palautumisaikaa sekä oppii suhtautumaan rauhallisesti rappukäytävän ja oven takaa kuuluviin ääniin.

Lasten ja koiran yhdessäoloa on aina valvottava. Näin pientä koiraa ei pidä nostella, jahdata eikä häiritä sen syödessä tai levätessä. Järjestä koiralle oma turvallinen paikka ja opeta lasta odottamaan, että koira tulee itse lähelle. Se, miten hyvin koira tulee toimeen toisen koiran tai kissan kanssa, riippuu yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja siitä, miten ne tutustutetaan toisiinsa. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Yksinoloon totuttaminen aloitetaan vähitellen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kodissaan. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Aikuisen koiran yksinolon sietoa kehitetään pienin askelin niin, ettei koira pelästy. Järjestä koiralle hoitaja tai muu ratkaisu, jos työpäiväsi on säännöllisesti pidempi kuin aika, jonka koira pystyy olemaan yksin ahdistumatta.

Suunhoito on tärkeä osa säännöllistä hoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen vähitellen ja pyydä eläinlääkäriltä apua sopivan harjaustiheyden määrittämiseen. Hampaita puhdistavat purutuotteet voivat täydentää hoitoa, mutta ne eivät korvaa mekaanista puhdistusta.

Ennen ostoa sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Miten vanhemmat hengittävät levossa, liikkuessa ja lämpimällä säällä?
- Onko niillä rekisteröityjä RFG-tuloksia, ja mihin luokkiin ne on arvioitu?
- Milloin polvilumpiot ja silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tuloksia on rekisteröity?
- Onko lähisukulaisilla ollut toistuvia sarveiskalvovaurioita, selittämätöntä kipua tai neurologisia oireita?
- Miten pennut on totutettu ihmisiin, arjen ääniin, käsittelyyn ja lepäämiseen?
- Millaista tukea kasvattaja tarjoaa, jos oston jälkeen herää kysymyksiä?

Sopivasta koirasta voi tulla uskollinen, harjoittelusta nauttiva kumppani. Olennaista ei ole vain pieni koko tai sileä turkki, vaan vapaa hengitys, terveet silmät, tasapainoinen luonne ja aktiiviselle seurakoiralle sopiva arki.

Brabantingriffoni

Brabantingriffoni on pienikokoinen, vankkarakenteinen belgialainen seurakoira, jolla on sileä, kiiltävä turkki ja suuret, tummat, lähes inhimilliset silmät. Se on uskollinen, herkkä ja älykäs koira, joka kiintyy vahvasti omiin ihmisiinsä ja sopii kaupunkiasumiseen. Se tarvitsee päivittäin sekä aivojumppaa että liikuntaa ja viihtyy parhaiten kodissa, jossa se joutuu harvoin olemaan yksin.

Lise Marie Soltveit

## Rotu lyhyesti

Coton de tuléar on Madagaskarilta kotoisin oleva pieni, virallisesti tunnustettu seurakoirarotu. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa seurallisen ja aktiivisen koiran osaksi perheen arkea ja on valmis käyttämään runsaasti aikaa turkinhoitoon. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta: turkki vaatii päivittäistä huomiota, ja koira tarvitsee myös liikuntaa, koulutusta ja asteittaista totuttelua yksinoloon.

- **Rotutyyppi:** FCI:n ryhmään 9 kuuluva seurakoira
- **Alkuperä:** Madagaskar; rotumääritelmän vastuumaa on Ranska
- **Säkäkorkeus:** urokset 26–28 cm ja nartut 23–25 cm
- **Paino:** urokset 4–6 kg ja nartut 3,5–5 kg
- **Turkki:** pitkä, tiheä, pehmeä ja puuvillamainen, pohjaväriltään valkoinen
- **Luonteen ihanne:** iloinen, tasapainoinen, seurallinen ja yhteistyöhaluinen
- **Suurin päivittäinen velvollisuus:** turkin perusteellinen hoito joka päivä

Coton de tuléar voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta vain, jos arjessa on jo valmiiksi aikaa turkinhoidolle, koulutukselle ja yhdessäololle. Nämä käytännön vaatimukset ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että pieni seurakoira olisi automaattisesti helppo.

## Ulkonäkö ja turkki

Coton de tuléarin tunnusomaisin piirre on pehmeä ja runsas turkki, joka tuntuu puuvillamaiselta. Karva ei saa olla kovaa tai karheaa, ja se voi olla hieman laineikasta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja tummat, pyöreähköt silmät korostavat rodun eloisaa ilmettä.

Pohjaväri on valkoinen. Korvissa sallitaan vähäisiä vaaleanharmaita tai punakimoja sävyjä. Samanlaista sävytystä voidaan hyväksyä muuallakin, jos yleisvaikutelma säilyy valkoisena, mutta rotumääritelmän mukaan se ei ole toivottavaa. Pennun värilliset merkit voivat muuttua turkin kehittyessä, mutta rotumääritelmä ei anna aikataulua muutoksille eikä takaa yksittäisen koiran aikuisväriä.

Pitkä turkki on harjattava ja kammattava päivittäin. Käy turkki läpi koko pituudeltaan ihosta karvan latvoihin asti, sillä pelkkä nopea pintaharjaus voi jättää takut piiloon. Ruotsin kennelliiton mukaan tyypillinen pesuväli on kahdesta neljään viikkoa, mutta todellinen tarve riippuu turkin pituudesta, säästä ja koiran likaantumisesta. Rauhallinen turkinhoidon harjoittelu kannattaa aloittaa pentuna, jotta koira oppii seisomaan paikallaan ja hyväksymään käsittelyn ilman ahdistusta.

Kotikoiran, jota ei esitetä näyttelyissä täydessä näyttelyturkissa, voi pitää lyhyemmässä turkissa arjen hoidon helpottamiseksi. Lyhyempi leikkaus ei poista säännöllisen kampaamisen ja ihon tarkistamisen tarvetta, mutta se voi vähentää työmäärää. Pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoito ennen koiran ostamista ja mieti, miten huolehdit siitä niin märillä ja kuraisilla säillä kuin kuivina päivinä.

Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi. Koirasta irtoavan näkyvän karvan määrä ei kerro, kuinka paljon se levittää allergeeneja, ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja. Koira-allergisen ei siksi pidä pitää rodun nimeä tai näennäisesti vähäistä karvanlähtöä takeena sopivuudesta.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa coton de tuléarin iloiseksi, tasapainoiseksi ja hyvin seuralliseksi niin ihmisten kuin muiden koirien kanssa. Ruotsin kennelliitto kuvaa sitä myös aktiiviseksi ja yhteistyöhaluiseksi koiraksi, joka osallistuu mielellään erilaisiin puuhiin omistajansa kanssa. Tämä on rodun ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsin rotuyhdistyksen jalostusstrategia osoittaa, miksi tällä erolla on merkitystä. Vanhemmissa kyselyvastauksissa mainittiin haukkumista, aggressiivisuutta muita koiria kohtaan ja laukauspelkoa, mutta myöhemmän aineiston perusteella ei voitu selvästi todeta, kuinka yleisiä nämä käyttäytymispiirteet olivat. Tiedon luotettavuutta rajoittivat alhainen vastausprosentti ja käyttäytymisarviointien vähäinen määrä. Siksi olisi harhaanjohtavaa luvata, että rotu on aina hiljainen, peloton tai helppo.

Kysy sen sijaan, miten pennun vanhemmat suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, yllättäviin ääniin ja lyhyisiin erossaoloihin omistajastaan. Tapaa mahdollisuuksien mukaan ainakin emä tavallisessa kotiympäristössä. Vanhempien käyttäytyminen, pennun varhaiset kokemukset ja oma pitkäjänteinen koulutuksesi kertovat kyseisestä koirasta enemmän kuin kuvaukset, kuten ”täydellinen perhekoira”.

## Koulutus ja liikunta

Coton de tuléar tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, mahdollisuuksia liikkua vapaana turvallisissa paikoissa sekä aivotyötä. Kaikille koirille sopivaa virallista päivittäistä liikuntasuositusta ei ole. Sovita liikunnan kesto ja vauhti koiran iän, terveyden, kunnon ja palautumisen mukaan.

Rodulle voivat sopia arkitottelevaisuus, hajutyöskentely, jäljestys, rally-toko ja agility. Lyhyitä koulutushetkiä voi sisällyttää lenkkeihin: kontaktin, luoksetulon, itsehillinnän ja rauhoittumisen harjoittelu on hyödyllisempää kuin pelkkä tekemisen tehostaminen. Vaihtele ympäristöjä ja tehtäviä, mutta huolehdi myös häiriöttömästä levosta.

Kiinnitä alusta lähtien erityistä huomiota kolmeen taitoon: perusteellisen turkinhoidon hyväksymiseen, rauhallisena pysymiseen ulko-oven takaisesta toiminnasta huolimatta sekä lyhyisiin yksinoloihin ilman ahdistumista. Totuta koira yksinoloon vähitellen hyvin lyhyiden ja turvallisten kokemusten kautta. Pidennä aikaa vain, kun koira pysyy rentona. Kiinteä aikataulu ei sovi jokaiselle pennulle.

## Terveys

Ruotsissa coton de tuléarin selkeimmin dokumentoidut terveyshuolet ovat silmäsairaus PRA ja patellaluksaatio eli polvilumpion sijoiltaanmeno. PRA tarkoittaa perinnöllisten sairauksien ryhmää, jossa verkkokalvo rappeutuu vähitellen ja näkö voi lopulta kadota. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Osa koirista on oireettomia, kun taas toisilla esiintyy ontumista tai kipua.

Rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitetään patellaluksaatiosta tärkeä mutta rajallinen tilastotieto. Vuosina 2014–2021 kirjatuista 156 polvitutkimuksesta 16,7 prosentissa todettiin jonkinasteinen sijoiltaanmeno. Kyseisenä aikana rekisteröidyistä koirista oli kuitenkin tutkittu vain 21,8 prosenttia. Luku kuvaa tutkittua joukkoa, eikä sitä pidä pitää luotettavana arviona vaivan yleisyydestä koko rodussa.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille silmätutkimusta, jonka lausunto saa astutushetkellä olla enintään 18 kuukautta vanha. Lisäksi se suosittelee uutta silmätutkimusta noin seitsemän vuoden iässä sekä ennen astutusta tehtävää polvitutkimusta aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Kyse on jalostussuosituksista, joten älä oleta jokaisen pentueen automaattisesti täyttävän niitä.

Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien viralliset tutkimustulokset ja tarkista tutkimuspäivämäärät. Kysy myös lähisuvun silmä-, polvi- ja käytösongelmista, älä pelkästään vanhempien tilanteesta. Tutkimustulos vähentää epävarmuutta yhden tietyn asian osalta, mutta ei takaa täysin tervettä pentua.

## Historia ja alkuperä

Rodun luotettavasti dokumentoitu historia on lyhyempi kuin monet siitä kerrotut värikkäät tarinat. Coton de tuléar on lähtöisin Madagaskarilta, ja nimen ”coton” viittaa puuvillamaiseen turkkiin. Rotu tuotiin Ranskaan ennen sen virallista tunnustamista, ja FCI hyväksyi sen lopullisesti vuonna 1970. Rotumääritelmän vastuumaa on Ranska, mutta alkuperämaaksi ilmoitetaan edelleen Madagaskar.

Ensimmäinen Ruotsissa rekisteröity coton de tuléar tuotiin Alankomaista vuonna 1991. Sittemmin rotu on vakiinnuttanut siellä asemansa seurakoirana, ja sen kanssa harrastetaan myös useita koiraurheilulajeja.

Verkossa kerrotaan usein tarinoita haaksirikoista, merirosvoista, rodun kuninkaallisesta asemasta ja laeista, jotka olisivat kieltäneet tavallisia ihmisiä omistamasta näitä koiria. Viralliset rotuasiakirjat eivät tarjoa riittävästi näyttöä, jotta tarinat voisi esittää vahvistettuna historiana. Niitä on parempi pitää rotuun liittyvinä legendoina kuin selityksenä nykyisten koirien ominaisuuksille.

## Arki rodun kanssa

Coton de tuléar voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan se saa päivittäin tekemistä, seuraa ja häiriötöntä lepoa. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Yhteisen porraskäytävän äänet voivat kuitenkin tehdä rauhoittumisen harjoittelusta erityisen hyödyllistä, jos koira reagoi niihin haukkumalla.

Lasten kanssa pätevät samat turvallisuusperiaatteet kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuisen tulee olla läsnä aina, kun pienet lapset ja koira ovat yhdessä, ja koira tarvitsee oman rauhallisen lepopaikan. Koska rotu on pienikokoinen, lasten on opittava, ettei koiraa saa kanniskella, ahdistaa tai käsitellä kovakouraisesti.

Rodun ihanteeseen kuuluu seurallisuus muiden koirien kanssa, mutta hyvät suhteet edellyttävät silti hallittua tutustumista ja myönteisiä kokemuksia. Näyttöä ei ole riittävästi siihen, että jokaisen coton de tuléarin voisi luvata tulevan hyvin toimeen kissojen tai muiden pieneläinten kanssa. Tutustuta eläimet rauhallisesti, estä jahtaaminen ja varmista, että jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaan.

Suunnittele yksinolot jo ennen pennun saapumista. Koira on totutettava yksin jäämiseen vähitellen, ja Ruotsin eläinsuojeluohjeiden mukaan koirat tulisi viedä päivisin ulos vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat ulkoilua useammin. Kokonainen työpäivä ilman järjestettyä taukoa, liikuntaa tai sosiaalista kontaktia ei siksi ole kestävä ratkaisu.

Keskity ennen ostamista konkreettisiin kysymyksiin. Pystytkö hoitamaan turkkia joka päivä? Voiko kasvattaja näyttää ajantasaiset silmä- ja polvitutkimustulokset? Miten vanhemmat suhtautuvat meluun, koirakohtaamisiin ja yksin jäämiseen? Millaisia kokemuksia pennut ovat saaneet käsittelystä ja tavallisista arkiympäristöistä? Selkeät vastaukset näihin kysymyksiin kertovat sopivuudesta enemmän kuin lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.

Coton de tuléar

Fédération Cynologique Internationale

Coton de tuléar on pieni ja vankkarakenteinen, Madagaskarilta kotoisin oleva seurakoira. Sen pitkä, valkoinen ja puuvillanpehmeä turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Iloinen, herkkä ja hyvin ihmisläheinen koira kiintyy vahvasti perheeseensä ja sopii myös kerrostaloasuntoon. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa ja lempeää koulutusta. Rotu on yleensä pitkäikäinen, mutta sillä on alttiutta joillekin nivel-, silmä- ja iho-ongelmille.

Nina Elisabeth Norill

Saksanmetsästysterrieri

Verein für Deutsche Jagdterrier e.V.

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Saksanmetsästysterrieri on pienikokoinen, urheilullinen työterrieri, joka on jalostettu Saksassa vaativaan metsästykseen. Se on erittäin vietikäs, peloton ja uskollinen koira, joka tarvitsee päivittäin runsaasti rasittavaa liikuntaa, johdonmukaista ja palkitsemiseen perustuvaa koulutusta sekä kokeneen ohjaajan. Sen turkki on säänkestävä, ja karvaa lähtee kohtalaisesti. Rotu sopii parhaiten aktiiviseen harrastus- tai metsästyskotiin.

Årreiane

## Rotu lyhyesti

Maltankoira on pieni seurakoira ihmiselle, joka haluaa läheisen ja valppaan kumppanin ja jolla on runsaasti aikaa turkinhoitoon. Se voi nauttia pitkistä kävelyistä ja leikeistä yhtä paljon kuin rauhallisista hetkistä sylissä. Pieni koko ei tarkoita, että koira haluaisi vain olla kannettavana, mutta se edellyttää hellävaraista käsittelyä.

- **Alkuperä ja kotimaa:** Välimeren keskiosat ja Italia
- **Roturyhmä:** Ryhmä 9, seura- ja kääpiökoirat
- **Koko:** urosten säkäkorkeus 21–25 cm ja narttujen 20–23 cm
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 3–4 kg
- **Turkki:** pitkä, suora, valkoinen ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Sopii ihmiselle, joka:** etsii eloisaa pientä seuralaista ja on valmis huolehtimaan säännöllisesti sen turkista, hampaista ja muusta hoidosta

Maltankoira voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta aloittelevankin omistajan on oltava valmis opettelemaan turkinhoitoa sekä harjoittelemaan yksinoloa, sisäsiisteyttä ja arjen käytöstaitoja alusta lähtien. Ennen rodun valitsemista kannattaa miettiä, haluaako todella hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin vuosien ajan.

## Ulkonäkö ja turkki

Maltankoira on pieni ja tyylikäs koira, jonka runko on säkäkorkeutta pidempi. Täyspitkä näyttelyturkki laskeutuu pitkänä ja suorana rungon myötäisesti. Rotumääritelmässä karvapeite kuvataan tiheäksi, kiiltäväksi ja silkkiseksi, eikä siinä ole pohjavillaa. Värin tulee olla puhtaanvalkoinen, mutta vaalea norsunluun sävy sallitaan.

Maltankoiran pitkä turkki on kammattava ja harjattava päivittäin tai vähintään joka toinen päivä, jotta pienet takut eivät pääse huopaantumaan. Valkoinen turkki tarvitsee myös säännöllistä pesua, mutta sopiva pesuväli riippuu turkin pituudesta, koiran arjesta ja siitä, kuinka paljon se likaantuu. Käy turkki järjestelmällisesti läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota kohtiin, joissa hankaus aiheuttaa helposti takkuja.

Monen kotikoirana elävän maltankoiran turkki leikataan näyttelyihannetta lyhyemmäksi. Lyhyt turkki voi nopeuttaa hoitoa, mutta se ei poista tarvetta tarkistaa ihoa, silmiä, korvia, kynsiä ja hampaita. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten juuri kyseisen koiran turkki kammataan, pestään ja kuivataan. Opeta pentu vähitellen seisomaan paikallaan, hyväksymään käsittely ja antamaan tutkia tassunsa, suunsa ja kasvonsa. Näin rutiinihoito on vähemmän stressaavaa sekä koiralle että omistajalle.

Maltankoiraa kuvataan joskus allergiaystävälliseksi, koska sillä ei ole pohjavillaa. Tämä on harhaanjohtavaa: mikään koira ei ole allergeeniton, ja allergeeneja on etenkin ihossa ja syljessä. Myös yksittäisten koirien aiheuttamat reaktiot vaihtelevat, saman rodun sisälläkin. Allergisen ihmisen kannattaa siksi kysyä omaan tilanteeseensa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta sen sijaan, että luottaisi rodun nimeen tai turkkityyppiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanteena on eloisa, kiintyvä, rauhallinen ja älykäs seuralainen. Monet maltankoirat seuraavat tarkasti omistajaansa, nauttivat pienten tehtävien oppimisesta ja vaihtavat luontevasti tekemisestä rauhalliseen yhdessäoloon. Ne ovat aktiivisesti mukana arjessa, eivät koristeita vailla omia tarpeita.

Rotukuvaus ei voi taata, miten yksittäinen koira suhtautuu vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin paikkoihin. Ruotsalaisen rotuyhdistyksen omistajakysely kattoi 247 koiraa, ja siinä ilmeni vaihtelevia sosiaalisia reaktioita. Raportoidulla ajanjaksolla vain 13 maltankoiraa oli osallistunut Ruotsin viralliseen käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaukseen. Määrä on liian pieni, jotta sen perusteella voisi tehdä varmoja päätelmiä koko rodusta.

Älä oleta, että jokainen maltankoira on hiljainen, suhtautuu kaikkiin ystävällisesti tai tulee automaattisesti helposti toimeen muiden eläinten kanssa. Kysy kasvattajalta, miten pennun vanhemmat käyttäytyvät arjessa: vieraiden seurassa, muita koiria kohdatessaan, käsiteltäessä, meluisissa tilanteissa ja levätessään. Rauhallinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin ja ympäristöihin sekä selkeät rutiinit ovat hyödyllisempiä kuin yleistävät luonnehdinnat, kuten ”haukkuherkkä” tai ”aina ystävällinen”.

## Koulutus ja liikunta

Maltankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Terve aikuinen voi nauttia pitkähköistä lenkeistä, hajuleikeistä, temppujen harjoittelusta ja leikkimisestä. Sovita vauhti ja matka koiran ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen. Lisää pennun liikuntaa vähitellen. Jos koira jäykistyy, ontuu tai väsyy tavallista enemmän, vähennä kuormitusta. Pitkittyvät oireet on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

Uutta asiaa opettaessa harjoitus kannattaa lopettaa koiran vielä jaksaessa keskittyä sen sijaan, että noudattaisi ennalta määrättyä harjoitusaikaa. Palkitse toivottua käytöstä ja harjoittele hyödyllisiä arkitaitoja: luoksetuloa, hihnassa kulkemista, omalle paikalle rauhoittumista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista sen jälkeen, kun koira on ilmoittanut jostakin havaitsemastaan.

Sisäsiisteyden oppiminen on prosessi, ei rodun älykkyyden tai itsepäisyyden mittari. Vie pentu usein ulos, erityisesti nukkumisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja palkitse onnistumisista. Myös yksinoloon on totuteltava vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisen koiran valmiudet riippuvat harjoittelusta ja luonteesta. Aloita hyvin lyhyistä ja arkisista erossaolohetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rentona.

## Terveys

Maltankoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta sillä voi esiintyä polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota ja napatyrää. Patellaluksaatiossa polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Ontuminen tai toistuva askelten väliin jättäminen on syy hakeutua eläinlääkärin arvioon.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen jalostusstrategiaan on kirjattu 40 rekisteröityä polvitutkimusta vuosilta 2012–2021. Kyseessä on pieni, valikoitunut aineisto, joka ei kerro vaivan yleisyydestä kaikkien maltankoirien joukossa. Pyydä sen sijaan kasvattajaa näyttämään vanhempien mahdolliset viralliset polvitutkimustulokset ja keskustele lähisuvussa esiintyneistä polvivaivoista ja napatyristä. Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 erityisten rekisteröintisääntöjen mukaan maltankoiralle ei ole rotukohtaista pakollista terveystutkimusta. Vapaaehtoinenkin tutkimustulos voi antaa hyödyllistä tietoa: vapaaehtoisuus ei tarkoita merkityksettömyyttä.

Rotuyhdistyksen omistajakyselyssä monella koiralla raportoitiin silmien vuotamista ja silmänalusten värjäytymistä, jota kutsutaan usein kyynelvärjäytymäksi. Kyselyraportissa värjäytymää kuvataan kosmeettiseksi haitaksi, mutta samalla todetaan, ettei sen syytä ole selvitetty. Pelkkä väri ei siis ole diagnoosi. Pidä silmänympärykset puhtaina ja kuivina, mutta kysy neuvoa eläinlääkäriltä, jos silmä punoittaa, koira siristelee tai hieroo sitä, silmästä tulee eritettä tai siinä ilmenee jokin muu selvä uusi muutos.

Tarkista silmät, liikkuminen, iho ja suu säännöllisesti. Aloita hampaiden harjaaminen koiran ollessa nuori ja pidä kaikki käsittely rauhallisena ja ennakoitavana. Pitkä luettelo pienten koirien mahdollisista sairauksista kertoo vähemmän kuin dokumentoidut tutkimustulokset, koiran omat oireet ja se, mitä lähisukulaisten terveydestä todella tiedetään.

## Historia ja alkuperä

Maltankoiran nimi ei todista, että rotu olisi peräisin Maltan saarelta. Virallisen rotumääritelmän mukaan sen alkuperäalue on Välimeren keskiosat ja kotimaa Italia. Nimi yhdistetään seemiläiseen satamaa tai turvapaikkaa tarkoittavaan sanaan, joka esiintyy useissa Välimeren alueen paikannimissä.

Rodun esi-isät elivät satamissa ja rannikkokaupungeissa, joissa ne pyydystivät rottia ja hiiriä varastoista ja laivojen ruumista. Pieniä *canes melitenses* -nimellä tunnettuja koiria mainittiin jo Aristoteleen aikana. Samankaltaisista koirista tuli myöhemmin arvostettuja seuralaisia antiikin Roomassa, ja niitä esiintyy renessanssimaalauksissa muodikkaasti pukeutuneiden ihmisten rinnalla. Rodun historiaan kuuluu siis sekä käytännön työtä satamissa että pitkä vaihe seurakoirana.

Ensimmäinen dokumentoitu maltankoira Ruotsissa oli narttu, joka tuotiin Englannista vuonna 1910 ja esitettiin näyttelyssä Tukholmassa vuonna 1911. Nykyään rotu on ensisijaisesti seurakoira, vaikka yksittäiset koirat voivat nauttia myös esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksesta, jäljestämisestä tai agilitystä itselleen sopivalla tasolla.

## Arki maltankoiran kanssa

Maltankoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa ulkoilua, aivotyötä, seuraa ja harjoitusta arjen ääniin suhtautumiseen. Pieni koti ei vähennä näitä päivittäisiä tarpeita, eikä pienen koiran kuulu viettää päiväänsä kannettavana. Se tarvitsee mahdollisuuksia kävellä, haistella, valita lepopaikkansa ja käyttää kehoaan turvallisesti.

Aikuisen valvonta on tärkeää lasten ja koiran ollessa yhdessä. Vain 3–4 kiloa painavalle koiralle on turvallisempaa, että leikit tapahtuvat lattiatasossa, sitä nostetaan hellävaraisesti ja sillä on peti, jossa se saa olla rauhassa. Lasten tulee jättää koira rauhaan sen syödessä tai nukkuessa. Se, tuleeko maltankoira toimeen muiden koirien, kissojen tai pienten lemmikkien kanssa, riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja huolellisesta tutustuttamisesta. Pelkkä rotu ei takaa yhteiseloa.

Arvioi arkeasi rehellisesti ennen koiran hankintaa:

- Voiko joku hoitaa koiran turkkia lähes päivittäin ja aloittaa hampaiden harjauksen sekä käsittelyharjoitukset heti?
- Miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ja muiden koirien seurassa, levätessään ja lyhyiden erossaolojen aikana?
- Onko virallisia polvitutkimustuloksia saatavilla, ja mitä kasvattaja tietää suvun polvista, napatyristä ja silmävaivoista?
- Saatko nähdä rekisteröintiasiakirjat ja tavata emän sen tavallisessa elinympäristössä?
- Pystytkö järjestämään pennulle hoitoa niin kauan kuin se on liian nuori jäämään yksin?

Maltankoira sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa sen hellyyden, eloisuuden ja oppimishalun yhdistelmää ja hyväksyy samalla tyylikkään valkoisen ulkomuodon taakse kätkeytyvän runsaan hoidon tarpeen ja yksilölliset erot.

Maltankoira

Maltankoira on pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, jolla on pitkä, valkoinen ja silkkinen turkki sekä ilmeikkäät tummat silmät. Se on hellä ja ihmisrakas koira, joka sopeutuu hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan pääsee päivittäin kävelylle. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, hampaiden hoitoa ja lempeää koulutusta, ja elää usein pitkän ja aktiivisen elämän.

Aneta Kinga Gorka

Zinaida Zildzo Johannessen

## Perustiedot

Labradorinnoutaja on keskikokoinen tai suuri noutava metsästyskoira, jonka juuret ovat Kanadan Newfoundlandissa. Rotu kehitettiin pääosin Britanniassa. Se tunnetaan yhteistyöhalustaan sekä kiinnostuksestaan kantaa ja noutaa esineitä. Labradorinnoutaja on aktiivinen työkoira, ei automaattisesti vaivaton perhekoira.

- **Säkäkorkeus:** ihannekorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm.
- **Paino:** aikuisen koiran suuntaa antava painohaarukka on noin 25–36 kg sukupuolen, rakenteen ja kuntoluokan mukaan.
- **Tyypillinen elinikä:** usein noin 10–12 vuotta.
- **Hyväksytyt värit:** musta, keltainen tai maksanruskea. Keltaisen sävyt vaihtelevat vaaleasta kermanväristä ketunpunaiseen.
- **Karvapeite:** lyhyt ja tiheä, pohjavilla hylkii vettä.
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** ammutun riistan etsiminen ja noutaminen.

Labradorinnoutajia jalostetaan erilaisin painotuksin. Osa kasvattajista keskittyy käyttöominaisuuksiin, osa ulkomuotoon ja seurakoiraominaisuuksiin, ja monet pyrkivät yhdistämään useita ominaisuuksia. Siksi esimerkiksi nimitykset ”käyttölinjainen labradorinnoutaja” ja ”näyttelylinjainen labradorinnoutaja” eivät kerro yksittäisestä koirasta kaikkea. Tutustu vanhempiin, aikuisiin sukulaisiin ja käyttötuloksiin sekä siihen, millaista arkea kasvattaja elää koiriensa kanssa ja mitä hän niiden kanssa tekee.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Labradorinnoutajan tulisi olla voimakasrakenteinen, tiivis ja ketterä, mutta ei raskas tai ylipainoinen. Tyypillisiä piirteitä ovat leveä pää, vahva runko, hyvin kulmautuneet raajat ja rodulle ominainen ”saukonhäntä”: tyvestä paksu, kärkeä kohti kapeneva häntä, jota peittää lyhyt ja tiheä karva. Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 56–57 cm ja nartuilla 54–56 cm. Vaa'an lukemaa tärkeämpää on, että vyötärö erottuu ja kylkiluut tuntuvat helposti ihon alta.

Karvapeite koostuu lyhyestä, tiheästä peitinkarvasta ja vettä hylkivästä pohjavillasta. Se suojaa hyvin kylmältä ja märältä, mutta labradorinnoutajasta voi myös irrota runsaasti karvaa, etenkin pohjavillan vaihtuessa. Harjaa koiraa tavallista useammin karvanlähtöaikaan ja pese se silloin, kun siihen on todellinen tarve. Sama säännöllinen pesu- tai harjausaikataulu ei sovi kaikille koirille.

Tarkista iho, tassut ja korvat säännöllisesti, etenkin pesun tai uimisen jälkeen. Kuivaa korvan ulko-osat tarvittaessa, mutta puhdista korvat vain silloin, kun se on tarpeen. Paha haju, ruskea erite, punoitus tai toistuva pään ravistelu ovat syitä eläinlääkärin arvioon, eivät pelkkään rutiininomaiseen korvien puhdistukseen.

Rotumääritelmässä hyväksytyt värit ovat yksivärinen musta, keltainen ja maksanruskea. Rinnassa voi olla pieni valkoinen merkki. ”Hopea” ei ole neljäs hyväksytty väri, vaan se kirjataan rotumääritelmän vastaiseksi väriksi. Pelkkä värinimitys ei kuitenkaan anna perusteita yleistäville väitteille yksittäisen koiran terveydestä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on ystävällinen, älykäs ja helposti ohjattava koira, joka nauttii yhteistyöstä ohjaajansa kanssa. Monet labradorinnoutajat hakeutuvat sosiaaliseen kanssakäymiseen, oppivat hyvin palkitsemiseen perustuvalla koulutuksella ja innostuvat niin leikistä kuin työskentelystäkin. Rotukuvaus ei silti takaa tietynlaista luonnetta. Siihen vaikuttavat myös perimä, varhaiset kokemukset, koulutus, terveys ja arkiympäristö.

Noutotaipumus näkyy usein haluna kantaa tavaroita suussa. Tarjoa koiralle sopivia esineitä ja opeta rauhallinen vaihtaminen tai irrotusvihje sen sijaan, että lähtisit jahtaamaan sitä sen poimiessa jotakin suuhunsa. Näin arjesta tulee turvallisempaa ja koira saa sopivan tavan toteuttaa luontaista käyttäytymistään. Ruoka voi olla tehokas palkkio, mutta myös leikki, hajutyöskentely ja mahdollisuus noutaa voivat toimia erittäin hyvin.

Jalostuslinjojen välillä on todellisia eroja, mutta rajat eivät ole ehdottomia. Käyttölinjaisessa jalostuksessa painotetaan usein nopeutta, kestävyyttä ja keskittynyttä noutotyöskentelyä. Ulkomuotopainotteisemmista linjoista tulevien koirien rakenne ja työskentelytapa voivat olla erilaisia. Tämä ei tarkoita, että jokaisen käyttölinjaisen labradorinnoutajan olisi vaikea rauhoittua tai että jokainen näyttelylinjainen olisi rauhallinen. Pyydä kasvattajalta konkreettisia esimerkkejä vanhempien energisyydestä, kyvystä rauhoittua, äänekkyydestä, sosiaalisuudesta ja työskentelyhalusta.

BPH- tai MH-luonnekuvaus voi antaa lisätietoa siitä, miten koira on reagoinut vakioiduissa tilanteissa. Kyse on käyttäytymisen kuvauksesta, ei luonnetestistä, jonka koira läpäisee tai hylätään. Arvioi kuvausta yhdessä omien tapaamiskokemustesi ja koiran sukulaisista saatujen tietojen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Labradorinnoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tehtäviä, joissa se pääsee käyttämään nenäänsä ja muistiaan sekä tekemään yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Ei ole yhtä kaikille sopivaa tuntimäärää, joka vastaisi pennun, aikuisen työkoiran, perhekoiran ja seniorin tarpeita. Sovita liikunnan ja tekemisen määrä sekä rasittavuus koiran ikään, terveyteen, kokemukseen ja palautumiseen.

Lenkkeihin voi yhdistää noutamista, henkilöetsintää, jäljestystä, tottelevaisuusharjoituksia, paikallaolon ja odottamisen harjoittelua sekä helppoja hajuleikkejä. Lyhyet, keskittyneet harjoitukset ovat usein hyödyllisempiä kuin saman tehtävän toistaminen siihen asti, että koiran keskittyminen herpaantuu. Lepo ja rauhoittumisen taito kuuluvat koulutukseen. Ne eivät ole merkki siitä, että koiralla olisi ollut liian vähän tekemistä.

Varhaisiin koulutustavoitteisiin kuuluvat luotettava luoksetulo, löysällä hihnalla kulkeminen, rauhallinen käsittely, maltti sekä selkeä vihje esineen luovuttamiseen. Käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja lisää vaikeutta vähitellen. Jos käytät koulutuksessa paljon ruokaa, laske se mukaan koiran päivittäiseen ruoka-annokseen.

Kiinnostus veteen on rodulle tavallista, mutta kaikki labradorinnoutajat eivät pidä uimisesta, eikä yksikään koira ole automaattisesti turvassa vedessä. Aloita matalassa, tyynessä vedessä, anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja varmista, että sen on helppo päästä pois vedestä. Valvo koiraa voimakkaasti virtaavan, kylmän tai leväisen veden äärellä äläkä heitä esineitä niin kauas, että innokas koira joutuu ylittämään omat kykynsä.

## Terveys

Pentua valitessa olennaista ei ole vain se, onko vanhemmat ”testattu”, vaan mitä tutkimuksia niille on tehty, milloin ne on tehty ja millaisia tulokset ovat. Labradorinnoutajan nivelet, silmät ja kuntoluokka ansaitsevat erityistä huomiota.

Jotta labradorinnoutajapentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Kirjattu tulos ei automaattisesti tarkoita tervettä tulosta. Ruotsin labradorinnoutajayhdistys suosittelee tiukempaa jalostusvalintaa: molempien vanhempien lonkkien ja kyynärnivelten tulisi olla kuvausten perusteella terveet, ja niille tulisi olla tehty silmätutkimus astutusta edeltäneiden kahden vuoden aikana ilman todettua perinnöllistä silmäsairautta erikseen määriteltyjä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Pyydä vanhempien rekisterinumerot ja tarkista varsinaiset tulokset, tutkimuspäivämäärät sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot sisaruksista, aiemmista jälkeläisistä ja muista lähisukulaisista. Näin saat enemmän tietoa kuin yleisluontoisesta toteamuksesta, että koirat on terveystutkittu.

DNA-testit voivat olla hyödyllisiä, kun niitä käytetään oikean sairauden tutkimiseen ja molempien vanhempien tuloksia tarkastellaan yhdessä. Esimerkiksi prcd-PRA-testi antaa tietoa vain kyseisestä verkkokalvosairauden muodosta. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä korvaa kliinistä silmätutkimusta. Peittyvästi periytyvissä sairauksissa, kuten EIC:ssä, terve kantaja ei välttämättä sairastu, mutta toisen vanhemman tulos on tunnettava, jotta vältetään sairaiden pentujen syntyminen. Laaja DNA-testipaneeli ei siis ole todiste hyvästä kokonaisterveydestä.

Ylipaino kuormittaa elimistöä, eikä sitä pidä hyväksyä normaalina rotuominaisuutena. Tunnustele kylkiluita ja tarkista, että vyötärö erottuu selvästi sekä ylhäältä että sivulta katsottuna. Punnitse koira säännöllisesti ja säädä ruoka-annoksia, puruherkkuja ja koulutuspalkkioita sen kuntoluokan mukaan. Tutkimuksissa joillakin labradorinnoutajilla esiintyvä POMC-geenimuunnos on yhdistetty voimakkaampaan ruokamotivaatioon ja suurempaan painoon. Kaikilla labradorinnoutajilla ei kuitenkaan ole tätä muunnosta, eikä lihominen ole väistämätöntä.

## Historia ja alkuperä

Labradorinnoutajan varhaiset juuret ovat Kanadan Newfoundlandin rannikolla, missä samantyyppiset koirat auttoivat kalastajia noutamaan tavaroita ja saalista vedestä. Näitä koiria tuotiin 1800-luvulla Britanniaan, jossa rodusta kehitettiin noutotyöhön erikoistunut metsästyskoira.

Britannian Kennel Club hyväksyi labradorinnoutajan omaksi rodukseen vuonna 1903. Ammutun riistan noutaminen muovasi monia rodulle yhä tunnusomaisia ominaisuuksia: kiinnostusta etsiä, kantaa ja luovuttaa esineitä, halua tehdä yhteistyötä myös etäältä sekä kykyä työskennellä vedessä ja vaikeassa maastossa. Nykyään labradorinnoutajia käytetään metsästyksessä, koiraurheilussa ja monenlaisissa yhteiskuntaa palvelevissa tehtävissä, mutta rodun työkoiratausta on tärkeä huomioida myös silloin, kun etsii ensisijaisesti seurakoiraa.

## Arki labradorinnoutajan kanssa

Labradorinnoutaja voi sopia monenlaiseen kotiin, kun omistaja haluaa jakaa koiran kanssa aktiivisen arjen ja hänellä on aikaa sekä koulutukseen että palautumiseen. Oma piha ei ole välttämätön, ja kerrostaloasuminenkin voi sujua hyvin, mutta koti ei korvaa lenkkejä, hajutyöskentelyä ja muuta mielekästä tekemistä ulkona. Koira on myös opetettava olemaan hiljaa ja rauhallisesti porraskäytävissä ja muissa yhteisissä tiloissa.

Lasten seurassa tarvitaan aikuisen valvontaa, selkeitä sääntöjä ja koiralle rauhallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Nuori tai innostunut labradorinnoutaja on niin vahva, että se voi kaataa pienen lapsen tahtomattaan. Lapselle ei pidä antaa vastuuta sellaisen koiran ulkoiluttamisesta, jota hän ei fyysisesti pysty hallitsemaan.

Monet labradorinnoutajat elävät sopuisasti muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta pelkkä rotu ei ratkaise yhteiselon onnistumista. Tutustuta eläimet toisiinsa vähitellen, estä jahtaaminen ja liian lähelle tunkeutuminen sekä tarjoa kissalle korkealla kulkevia tai erillisiä poistumisreittejä. Älä jätä eläimiä keskenään ilman valvontaa ennen kuin niiden kanssakäyminen on rauhallista ja ennakoitavaa.

Yksinoloa on opeteltava vaiheittain. Pientä pentua ei pidä vain jättää yksin, vaan harjoittelu aloitetaan hyvin lyhyistä hetkistä sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aikaa pidennetään vain, jos koira pystyy rentoutumaan. Aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta vaihtelee, joten arvioi koiran käyttäytymistä sen sijaan, että nojaisit johonkin yleispätevään enimmäisaikaan.

Ennen pennun ostamista sinun tulisi saada selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Millaiseen tekemiseen ja arkeen pentue on jalostettu?
- Miten vanhemmat työskentelevät, käyttäytyvät ihmisten ja koirien seurassa sekä rauhoittuvat käytännössä?
- Millaisia virallisia lonkka-, kyynärnivel- ja silmätutkimustuloksia on saatavilla, ja mitä lähisukulaisista tiedetään?
- Onko saatavilla BPH-luonnekuvauksia, metsästyskoetuloksia tai muita olennaisia arvioita ja saavutuksia, ja mitä ne kertovat?
- Miten kasvattaja valitsee eri pennuille kodit tulevien omistajien arjen perusteella?

Sopivimman koiran valinta riippuu muustakin kuin väristä, sukupuolesta ja linjanimityksestä. Valitse kasvattaja, joka osaa kuvata koiriensa todellisia ominaisuuksia, esittää todennettavat terveystulokset ja puhua rehellisesti pentueen sisäisistä eroista.

Labradorinnoutaja

Norwegian Kennel Club

Labradorinnoutajat ovat keskikokoisia tai suuria, urheilullisia ja ystävällisiä koiria, jotka ovat taitavia uimareita. Niiden lyhyt, tiheä ja vettähylkivä turkki on väriltään keltainen, musta tai suklaanruskea. Älykkäinä ja persoina ruoalle ne ovat helposti koulutettavia. Ne tarvitsevat päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, ja ne ovat suosittuja niin perhe- kuin työkoirinakin.

Marina Anatoljevna Kirkevik

## Perustiedot

Mäyräkoira on saksalainen, FCI:n ryhmään 4 kuuluva metsästyskoira, joka on kehitetty työskentelemään sekä maan alla että maan päällä. Rodusta on yhdeksän muunnosta: normaalikokoinen mäyräkoira, kääpiömäyräkoira ja kaniinimäyräkoira, joista jokaisella on lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen muunnos. Mäyräkoira kannattaakin valita koon, karvanlaadun, kasvattajan tavoitteiden ja koirien todellisten ominaisuuksien perusteella eikä pelkän rodun nimen mukaan.

- **Käyttötarkoitukset:** luolametsästys, ajometsästys, haavoittuneen riistan jäljestys ja seurakoirana toimiminen.
- **Työskentelytapa:** sitkeä, itsenäinen ja vahvasti hajuaistiin tukeutuva.
- **Koko:** määräytyy rinnanympäryksen, ei säkäkorkeuden tai yleisen painorajan perusteella.
- **Karvapeite:** lyhyt, pitkä tai karkea; hoitotarpeet eroavat selvästi toisistaan.
- **Keskeinen terveysriski:** välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä, joista käytetään usein yhteisnimitystä IVDD.
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa matalaraajaisen, työhaluisen metsästyskoiran ja pystyy tarjoamaan sille päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja johdonmukaista koulutusta.

Lopullinen kokomuunnos voidaan vahvistaa vasta, kun koira on vähintään 15 kuukauden ikäinen. Vanhempien koko antaa kohtuullisen hyvän osviitan, mutta pennun lopullista kokomuunnosta ei voida luvata ennen mittausta.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Mäyräkoiran tulee olla matala ja pitkärunkoinen mutta samalla tiivisrakenteinen, lihaksikas ja ketterä. Sen rakenne mahdollistaa sujuvan työskentelyn ahtaissa tiloissa, eikä sen kuulu olla äärimmäisen pitkä tai raskas. Rotumääritelmän mukaan maavaran tulee olla noin kolmannes säkäkorkeudesta ja säkäkorkeuden suhteen rungon pituuteen noin 1:1,7–1,8.

Rinnanympärys mitataan yli 15 kuukauden iässä sään korkeimmasta kohdasta rintakehän alimman kohdan kautta. Nykyiset kokorajat ovat:

- **Normaalikokoinen mäyräkoira:** urokset yli 37 cm mutta enintään 47 cm; nartut yli 35 cm mutta enintään 45 cm.
- **Kääpiömäyräkoira:** urokset yli 32 cm mutta enintään 37 cm; nartut yli 30 cm mutta enintään 35 cm.
- **Kaniinimäyräkoira:** urokset 27–32 cm; nartut 25–30 cm.

Kolmen karvanlaadun erot eivät rajoitu ulkonäköön. Lyhytkarvaisella mäyräkoiralla on lyhyt, tiheä ja rungonmyötäinen karvapeite, joka vaatii tavallisesti vain vähän säännöllistä hoitoa. Sekin on kuitenkin hyvä tarkistaa vaikeakulkuisessa maastossa liikkumisen jälkeen. Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on pohjavilla ja pidempiä hapsuja, jotka on kammattava helposti takkuuntuvilta alueilta, erityisesti korvien takaa sekä jaloista, vatsasta ja hännästä. Karkeakarvaisella mäyräkoiralla on peitinkarva, pohjavilla, parta ja selvät kulmakarvat. Oikeanlaatuinen karkea karva nypitään tarvittaessa; leikkaamalla ei saada samanlaista karvan rakennetta.

Sallitut värit ja kuviot riippuvat osittain karvanlaadusta. Rotumääritelmään sisältyvät punainen, musta tai ruskea ruskein merkein, laikullinen eli merle sekä juovikas väritys. Riistanväri on puolestaan tyypillinen karkeakarvaisille koirille. Karvan väri ei kerro suoraan luonteesta tai metsästysvietistä, mutta joillakin väriyhdistelmillä on merkitystä terveydelle. Jos pentu on merle, pyydä kasvattajaa selittämään sekä sen rekisteröity väri että värin periytyminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Ihanteellinen mäyräkoira on ystävällinen ja tasapainoinen, ei arka eikä aggressiivinen, mutta samalla tarmokas, sitkeä ja itsevarma. Sen itsenäisyys juontuu työstä, jossa koiran on tehtävä päätöksiä kaukana ohjaajastaan. Arjessa sama ominaisuus voi näkyä niin, että mäyräkoira kokeilee, päteekö sääntö todella joka kerta.

Metsästysvietti, sosiaalisuus, äänekkyys, leikkihalu ja kyky rauhoittua vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Ruotsalainen analyysi koirien käyttäytymistä ja persoonallisuutta kuvaavasta BPH-kuvauksesta kertoo monista itsevarmoista mäyräkoirista, mutta aineisto kattaa alle prosentin tarkastellusta Ruotsissa syntyneestä kannasta. Sen perusteella ei siis voida luvata yksittäiselle pennulle tietynlaista luonnetta. Myös väitteet siitä, että jokin karvanlaatu olisi aina rauhallisempi, helpompi kouluttaa tai vähemmän kiinnostunut metsästyksestä, ovat liian yleistäviä.

Kysy sen sijaan, miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät kotona, vieraiden kanssa, lenkeillä ja vieraissa ympäristöissä. Metsästyskäyttöön tulevan mäyräkoiran kohdalla koetulokset ja käytännön metsästyskokemus ovat olennaisia. Seurakoiraa etsivän on yhtä tärkeää kuulla konkreettisia esimerkkejä siitä, miten koirat rauhoittuvat toiminnan jälkeen, kuinka äänekkäitä ne ovat ja miten ne suhtautuvat käsittelyyn. Vastuullisen kasvattajan tulisi osata kertoa sekä vahvuuksista että asioista, jotka vaativat työtä.

## Koulutus ja liikunta

Mäyräkoira tarvitsee päivittäistä liikuntaa ja mielekästä hajutyöskentelyä, mutta yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Sopivaan kuormitukseen vaikuttavat ikä, kunto, alusta, kokomuunnos, terveys ja koiran tapa työskennellä. Terve aikuinen voi olla kestävä lenkki- ja retkikumppani. Pennun voimaa ja koordinaatiota taas tulee kehittää vähitellen, ja selkäoireisen koiran liikuntaan tarvitaan eläinlääkärin laatima suunnitelma.

Jäljestys, etsintäleikit, ihmisen hajujäljen seuraaminen ja huolellisesti suunnitellut ruoanetsintätehtävät antavat mäyräkoiralle mahdollisuuden käyttää parasta työvälinettään: nenäänsä. Lyhyet ja selkeät harjoitukset sekä koiran aidosti arvostama palkkio toimivat usein paremmin kuin toistot ilman selvää tarkoitusta. Aloita luoksetulon, pysähtymisvihjeiden, ohjaajan lähellä pysymisen ja hajujäljeltä irrottautumisen harjoittelu varhain. Tottelevaisuus ei poista metsästysviettiä, joten pitkä liina ja harkittu ympäristön valinta ovat tärkeitä silloin, kun luoksetulo ei ole varma. Ruotsissa koira ei saa jahdata tai ajaa riistaa metsästyksen ulkopuolella, ja erityistä valvontaa vaaditaan 1.3.–20.8. alueilla, joilla voi olla riistaa.

Selän suojeleminen ei tarkoita, että terveen mäyräkoiran pitäisi elää liikkumatonta elämää. Ei ole näyttöä siitä, että portaiden käytön tai huonekaluille ja niiltä alas hyppäämisen täydellinen kieltäminen yksinään ehkäisisi IVDD:tä. Kehitä sen sijaan koiran peruskuntoa, pidä se sopivassa painossa, vähennä kodin liukastumisvaaroja ja vältä hallitsemattomia korkeita hyppyjä sekä törmäyksiä. Sovita portaissa annettava apu ja nostamistavat koiran ikään, kokoon ja terveydentilaan.

## Terveys

Välilevyjen rappeutuminen ja välilevytyrä ovat mäyräkoiran merkittävin rotukohtainen terveysongelma. IVDD:ssä nikamien väliset välilevyt muuttuvat ja voivat painaa hermoja tai selkäydintä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos mäyräkoiralle ilmaantuu äkillisesti selvää selkä- tai niskakipua, se köyristää selkäänsä, kieltäytyy liikkumasta, kävelee horjuen, menettää voimaa jaloistaan tai sen on vaikea hallita virtsaamista tai ulostamista. Älä jää odottamaan, että lievät neurologiset oireet häviävät itsestään.

Ruotsin kennelliiton virallisessa mäyräkoirien selän röntgenseulonnassa lasketaan kalkkeutuneet välilevyt. Tutkimus tehdään aikaisintaan koiran kaksivuotispäivänä ja viimeistään nelivuotispäivää edeltävänä päivänä. Tulos ilmoitetaan muodossa K0, K1–K2, K3–K4 tai K5–K26. K0 tarkoittaa, ettei kalkkeutumia havaittu, ja suurempi K-luku tarkoittaa useampia kokonaan tai osittain kalkkeutuneita välilevyjä. Tulos antaa tietoa jalostuksen ja riskinarvioinnin tueksi. Se ei takaa, ettei koiralle koskaan tulisi kliinisiä oireita, eikä myöskään sitä, että niitä varmasti tulisi. Siksi myös tiedot vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten välilevytyristä ovat tärkeitä.

Selkäkuvaus ja silmätutkimukset ovat Ruotsissa mäyräkoirille vapaaehtoisia. Ruotsin mäyräkoirakerhon rotukohtainen jalostusstrategia suosittelee silti huomioimaan koiran ja sen suvun selkäterveyden sekä tutkituttamaan jalostuskoirien silmät ennen ensimmäistä jalostuskäyttöä ja myöhemmin uudelleen. Rodussa esiintyy PRA:ta eli etenevää verkkokalvon surkastumaa. Mäyräkoirien nykyiset rekisteröintimääräykset säätelevät muun muassa muunnosta, karvanlaatua, väriä ja lopullista koon mittausta, mutta selkä- tai silmätutkimuksia ei ole asetettu rekisteröinnin pakollisiksi ehdoiksi. Ostajan kannattaa siis pyytää nähtäväksi todelliset tutkimustulokset eikä tyytyä ilmaisuun ”terveystutkitut vanhemmat”.

Seuraa myös koiran lihavuuskuntoa: vyötärön tulee erottua ja kylkiluiden tuntua kevyesti tunnustelemalla. Jos yhdistelmässä on merlevärinen koira, kasvattajan tulee osata selittää värigeenien periytyminen. Molemmilta vanhemmilta peritty merle voi tuottaa kaksoismerlen, johon liittyy koirilla suurentunut kuulo- ja silmäongelmien riski.

## Historia ja alkuperä

Mäyräkoira kehitettiin Saksassa matalaraajaisista metsästyskoirista maanalaiseen työskentelyyn. Tällaisia koiria on tunnettu keskiajalta lähtien, mutta järjestelmällinen jalostus sai selkeämmän muotonsa 1800-luvulla. Saksan mäyräkoirakerho perustettiin vuonna 1888, ja jalostus alkoi kattaa kolme kokoa ja kolme karvanlaatua, joista nykyiset yhdeksän muunnosta muodostuvat.

Rodun matalalle rakenteelle, voimakkaalle etuosalle, kestävyydelle ja itsenäisyydelle on käytännöllinen selitys. Mäyräkoiran oli pystyttävä seuraamaan riistaa maan alle, mutta se saattoi toimia myös ajavana tai karkottavana koirana ja auttaa haavoittuneen riistan jäljestämisessä. Ruotsissa siitä tuli erityisen tärkeä hitaasti ajava koira metsäkauriskannan kasvaessa 1940-luvulla. Ruotsin mäyräkoirakerho perustettiin jo vuonna 1901.

Rodun historiallinen tehtävä näkyy yhä arjessa. Mäyräkoira, jota ei koskaan käytetä metsästykseen, tarvitsee silti mahdollisuuksia hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja liikkumiseen. Siksi ostajan kannattaa kysyä, mitä kasvattaja todella painottaa: luolatyöskentelyä, ajometsästystä, haavoittuneen riistan jäljestystä, näyttelyitä vai ensisijaisesti seurakoiraominaisuuksia.

## Arki mäyräkoiran kanssa

Mäyräkoira voi viihtyä hyvin kerrostaloasunnossa, kun se saa riittävästi ulkoilua ja tekemistä ja sitä totutetaan porraskäytävän sekä oven takaa kuuluviin ääniin. Kodin kokoa tärkeämpää on koiran päivän sisältö. Järjestä useita ulkoilukertoja, aikaa kiireettömään nuuskimiseen ja paikka, jossa koira saa levätä rauhassa. Yksinoloa tulee harjoitella vähitellen. Keskeytä harjoitus ja helpota sitä, jos koira osoittaa ahdistumisen merkkejä. Ruotsin maatalousviraston suositus aikuisen koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee tarpeiden tekemistä ja liikuntaa, ei sitä, kuinka pitkäksi aikaa yksittäisen mäyräkoiran voi jättää yksin.

Mäyräkoira voi olla hyvä lapsiperheen koira, mutta pienten lasten ja koirien seurassa tulee aina olla aikuinen. Lasten on opittava, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä. Pienten lasten ei pidä kantaa mäyräkoiraa: pieni koira putoaa helposti, ja nostettaessa sen selkää ja takaosaa on tuettava kunnolla. Koiralla tulee aina olla turvallinen lepopaikka, jossa sitä ei häiritä.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöstä, aiemmista kokemuksista ja metsästysvietistä. Tutustuta eläimet rauhallisesti, käytä välissä porttia tai muuta estettä ja järjestä molemmille omat turvalliset alueet. Voimakkaasti takaa-ajoon taipuvaisesta mäyräkoirasta ei välttämättä tule turvallista kumppania kanille, marsulle tai kissalle pelkällä tutustuttamisen harjoittelulla. Turvallinen fyysinen erillään pitäminen voi olla oikea pitkäaikainen ratkaisu.

Pyydä ennen pennun ostamista täsmälliset vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Minkä kokoiseksi ja minkä karvanlaatuiseksi pennun odotetaan kasvavan, ja kuinka varmasti tätä voidaan ennustaa?
- Mihin vanhempia käytetään, ja miten ne sekä niiden lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa?
- Onko saatavilla virallista K-tulosta ja tietoa vanhempien, sisarusten tai aiempien jälkeläisten kliinisesti oireilevista selkäongelmista?
- Milloin vanhempien silmät on viimeksi tutkittu, ja mitä tulokset kertovat?
- Mitä BPH-, metsästyskoe- tai näyttelytuloksia on rekisteröity, ja mitkä niistä ovat olennaisia juuri tämän pentueen kannalta?
- Miten pentuja on totutettu käsittelyyn, kodin ääniin, ihmisiin ja lyhyisiin erossaoloihin pentuesisaruksista?

Sopivin pentu ei automaattisesti ole pienin, vierailun aikana hiljaisin tai väriltään ensimmäisenä silmään osuva. Valitse yhdistelmä, jossa kasvattajan tavoitteet, koirien dokumentoitu terveys ja luonne sekä oma arkesi sopivat yhteen.

Mäyräkoira

UK Dachshund Club

British Veterinary Association

mäyräkoira: rohkea, pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen metsästyskoira, joka jalostettiin alun perin mäyrien ja kaniinien metsästykseen. Karvamuotoja ovat lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen, ja kokoja normaali- ja kääpiökoko. Uskollinen, vahvasti hajujen ohjaama, itsenäinen ja haukkuherkkä. Tarvitsee säännöllistä mutta harkittua liikuntaa sekä painonhallintaa selkärangan suojelemiseksi.

Irmelinn Gjøsæther Revheim

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh)

German Shorthaired Pointer Club of Germany (Deutsch-Kurzhaar-Verband)

Norwegian German Shorthaired Pointer Club (Norsk Vorstehhundklubb)

Svenska Vorstehklubben (Swedish Pointing Dog Club)

Lyhytkarvainen saksanseisoja (vorsteh) on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen metsästyskoira, jolla on lyhyt, karvaa pudottava turkki ja näyttävä maksanruskean ja valkoisen muodostama väritys. Se on energinen, ihmisläheinen ja älykäs koira, joka tarvitsee runsaasti päivittäistä liikuntaa, positiiviseen vahvistamiseen perustuvaa koulutusta ja läheistä yhdessäoloa perheensä kanssa pysyäkseen rauhallisena ja tyytyväisenä.

Øystein Svendsen

## Rotu lyhyesti

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen espanjalainen työkoira, joka oppii nopeasti, on valpas ja tarvitsee sekä liikuntaa että aivotyötä. Se sopii parhaiten sitoutuneelle omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa säännöllisesti, pystyy panostamaan huolelliseen varhaiseen sosiaalistamiseen ja on valmis opettelemaan rodun poikkeuksellisen turkinhoidon.

- **Alkuperä:** Espanja, jossa rodun historiallisesti suurin kanta on ollut Andalusiassa.
- **Käyttötarkoitus:** Vesikoira, metsästyskoira ja paimenkoira; Ruotsissa ensisijaisesti aktiivinen seura- ja harrastuskoira.
- **Koko:** Urokset 44–50 cm ja 18–22 kg, nartut 40–46 cm ja 14–18 kg.
- **Luonne:** Rotumääritelmän mukaan uskollinen, työteliäs, valpas, nopea oppimaan ja sopeutuvainen. Sosiaalisuudessa ja pelokkuudessa on kuitenkin huomattavia yksilöllisiä eroja.
- **Turkki:** Aina kihara ja villava. Turkkia ei harjata, vaan se pidetään kunnossa leikkaamalla se tasapituiseksi ja erottelemalla kiharoita tai nyörejä huolellisesti.
- **Arjen vaatimukset:** Varaudu voimakkaaseen, terävään haukkuun, suureen tekemisen tarpeeseen ja siihen, että koiralle on opetettava sekä aktiivista toimintaa että rauhoittumista.

Kihara ulkomuoto voi antaa vaikutelman helposta perhekoirasta, mutta työkoiratausta merkitsee enemmän kuin kampaus. Jos espanjanvesikoira saa vain tavalliset päivittäiset lenkkinsä, se voi keksiä itselleen tehtäviä, kuten ikkunan vahtimisen tai ääniin reagoimisen.

## Ulkonäkö ja turkki

Espanjanvesikoira on olemukseltaan rustiikkinen ja urheilullinen sekä hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaiset mitat eroavat uroksilla ja nartuilla: uroksen säkäkorkeus on 44–50 cm ja paino 18–22 kg, nartun säkäkorkeus 40–46 cm ja paino 14–18 kg. Enintään kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan voidaan sallia, jos koiran mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkin on oltava aina kihara ja rakenteeltaan villava. Lyhyt turkki muodostaa kiharoita, kun taas pitkä turkki voi nyörittyä. Turkin saa leikata, mutta silloin se tulee leikata tasaisesti koko kehosta, ei muotoilla koristeelliseksi leikkaukseksi. Karvanlaatu ja aluskarvan määrä vaihtelevat yksilöittäin, joten kahden espanjanvesikoiran turkinhoitotarpeet voivat olla hyvinkin erilaiset.

Tätä turkkia ei harjata eikä kammata tavallisen pitkän turkin tapaan. Kiharat ja nyörit erotellaan varovasti sormin. Jos ihon lähelle on muodostunut tiivistä huopaa, turkki on leikattava, sillä se kiristää ja voi aiheuttaa kipua. Kiinnitä erityistä huomiota kainaloihin, nivusiin, tassuihin, kaulapannan tai valjaiden alle jääviin kohtiin sekä riippuviin korviin. Pese koira sen ollessa likainen ja leikkaa turkki, kun sen pituus tai takkuuntuminen sitä edellyttää. Yksi kiinteä hoitoaikataulu ei sovi kaikille turkeille.

Hyväksytyt värit ovat yksivärinen valkoinen, musta tai kastanjanruskea sekä kaksivärinen valkomusta tai valkoinen ja kastanjanruskea. Kolmivärinen, musta tan-merkein ja ruskea tan-merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Häntä voi olla täyspitkä tai luonnostaan lyhyt eripituisina muunnoksina. Ruotsissa rodun häntä kirjataan rekisteriin puuttuvaksi, töpöksi, lyhyeksi, täyspitkäksi tai typistetyksi. Hännän typistäminen on Ruotsissa kiellettyä, vaikka kansainvälinen rotumääritelmä yhä kuvailee sitä. Ruotsissa syntyneen pennun lyhyen hännän tulisi siis olla luonnollinen, ei ulkonäön vuoksi muokattu.

Rodusta irtoaa tavallisesti hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee siitä allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosta irtoavissa hiukkasissa ja syljessä, ja ihmisten reaktiot vaihtelevat. Allergisen henkilön tulisi siksi tavata kyseinen koirayksilö useita kertoja sen sijaan, että valitsisi rodun pelkän turkin perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmä kuvaa espanjanvesikoiraa uskolliseksi, tottelevaiseksi, iloiseksi, työteliääksi, valppaaksi, tasapainoiseksi ja poikkeuksellisen nopeaksi oppimaan. Kuvaus kertoo hyödyllisesti jalostuksen ihanteesta, mutta ei takaa, että jokainen koira olisi helppo, peloton tai kaikkien kanssa seurallinen.

Rotu suhtautuu vieraisiin ihmisiin usein pidättyvästi tai vain kohtalaisen kiinnostuneesti. Pidättyvyys ei ole sama asia kuin pelko: itsevarma koira voi jättää tervehtimättä ja silti hyväksyä tarvittaessa käsittelyn. Jatkuvaa pakenemista, voimakasta ahdistusta, hidasta palautumista tai uhkaavia reaktioita ei pidä sivuuttaa rodulle tyypillisenä käytöksenä.

Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa kuvataan luonteen suurta vaihtelua ja asetetaan selkeäksi tavoitteeksi pelokkuuden vähentäminen. Myös ruotsalaisen BPH-käyttäytymiskuvauksen tuloksissa näkyy vaihtelua tervehtimisessä, leikissä, uteliaisuudessa ja yllätyksiin reagoimisessa. Suomalaisessa 5 932 koiran tutkimuksessa espanjanvesikoira kuului rotuihin, joilla esiintyi eniten vieraisiin ihmisiin kohdistuvaa pelkoa. Vähäisempi sosiaalistaminen 7–16 viikon iässä oli yhteydessä suurempaan riskiin. Tulos koskee ryhmää eikä määritä jokaista yksilöä, mutta se korostaa rauhallisen, varhaisen ympäristöön tutustumisen merkitystä.

Ruotsissa rodulle on ollut vuodesta 2024 lähtien käytössä luonneindeksi, joka kattaa sosiaalisuuden, leikkisyyden, ympäristövarmuuden ja uhkatilanteisiin liittyvän käyttäytymisen. Se on jalostuksen työkalu, ei todistus yksittäisen koiran ominaisuuksista. Tarkastele vanhempien BPH-tuloksia ja indeksiä sekä tapaa koirat itse: miten ne palautuvat yllätyksistä, hyväksyvät käsittelyn ja käyttäytyvät arkitilanteissa?

Valppaus ilmenee usein korkeana, melko terävänä haukkuna. Opeta koiraa jo nuorena huomaamaan ääni ja sen jälkeen jättämään se sikseen. Kaiken vahtimistaipumuksen poistaminen ei ole realistista, mutta koiran pitäisi pystyä rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjaajaansa.

## Koulutus ja liikunta

Espanjanvesikoiran on saatava käyttää sekä kehoaan että aivojaan päivittäin. Tietty tuntimäärä kertoo kuitenkin vähemmän kuin tekemisen sisältö ja koiran palautuminen. Toimivaan viikkoon kuuluu monipuolista liikkumista, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua, yhteistyötä ja tietoista levon harjoittelua.

Rotu oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pienin askelin etenevä, palkitsemiseen perustuva koulutus sopii sen oppimiskykyyn ja vähentää ristiriitoja herkän tai valppaan koiran kanssa. Tärkeimpiä harjoiteltavia asioita ovat löysällä hihnalla kulkeminen, luoksetulo, esineistä luopuminen, rauhallinen käytös ovilla ja ikkunoilla, tassujen ja korvien käsittely sekä selkeä vihje omalle paikalle rauhoittumiseen.

Sosiaalistaminen ei tarkoita sitä, että pentu altistetaan mahdollisimman monelle asialle lyhyessä ajassa. Anna sen sen sijaan tutustua ihmisiin, ääniin, alustoihin, liikenteeseen, veteen ja muihin koiriin sellaiselta etäisyydeltä, jolla se pystyy vielä ajattelemaan, ottamaan palkkion vastaan ja palautumaan. Älä pakota tervehtimään. Yksi hyvä kokemus on arvokkaampi kuin monta liian kuormittavaa kohtaamista.

Hajutyöskentely, ihmis- tai riistajälki, erikoisetsintä, nosework, tottelevaisuus, rally-toko ja agility ovat esimerkkejä rodulle mahdollisesti sopivista harrastuksista. Vesityöskentely voi sopia erinomaisesti, mutta rodun nimi ei takaa, että jokainen koira haluaa uida. Tutustuta koira veteen vähitellen ja anna sen varmuuden määrätä etenemistahti.

Aikuinen koira tarvitsee kunnon lenkkejä ja keskittymistä vaativia tehtäviä. Arvioi sopivaa määrää koiran lihavuuskunnon, fyysisen kunnon, unen, rauhoittumiskyvyn ja seuraavan päivän voinnin perusteella. Voimakkaasti kierroksilla oleva koira ei aina tarvitse lisää vauhtia, vaan se voi kaivata hajutyöskentelyä tai rauhoittumisen harjoittelua. Pennulle sopivat lyhyet tutkimusretket, vapaa leikki, yksinkertaiset harjoitukset ja runsas lepo. Lisää pidempiä matkoja, hyppyjä ja raskaampaa työskentelyä vähitellen.

## Terveys

Rodun selkein sitova ruotsalainen jalostusvaatimus koskee lonkkia: molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta, jotta pennut voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon. Rotuyhdistys suosittelee lisäksi, että Ruotsissa syntyneiden vanhempien lonkkaindeksien keskiarvo olisi astutushetkellä yli 100.

Yhdistys suosittelee myös BPH-kuvausta, ajantasaista silmätutkimusta sekä DNA-tietoja prcd-PRA:n ja neuroaksonaalisen dystrofian eli NAD:n osalta. Näitä suosituksia ei pidä sekoittaa viralliseen lonkkatutkimusvaatimukseen. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset, tutkimuspäivämäärät ja suunnitellun vanhempaisyhdistelmän tiedot sen sijaan, että tyytyisit mainintaan koirien ”terveystutkimuksista”.

Prcd-PRA on perinnöllinen verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi tunnistaa vain prcd-muunnoksen. Se ei sulje pois muita silmäsairauksia eikä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta. Ruotsin kennelliitto voi tallentaa rodun prcd-PRA-tuloksia keskitettyyn rekisteriin, mutta tämä tallennus ei itsessään ole erillinen rotukohtainen pentueen rekisteröintivaatimus. Kantajan voi yhdistää geneettisesti terveeseen koiraan ilman, että yhdistelmästä odotetaan sairaita pentuja. Kahta kantajaa ei kuitenkaan saa yhdistää, eikä geneettisesti sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen.

NAD on vakava neurologinen sairaus, joka on dokumentoiduissa tapauksissa alkanut koiran ensimmäisen elinvuoden aikana ja vaikuttanut liikkumiseen, koordinaatioon ja käyttäytymiseen. Rodussa tehdyissä tutkimuksissa on tunnistettu TECPR2-geenimuunnos ja saatu näyttöä peittyvästä periytymisestä. Rotuyhdistys suosittelee geneettisesti terveitä koiria tai kantajia vain yhdistettyinä geneettisesti terveeseen koiraan. Ruotsin kennelliitto ei tallenna NAD-tuloksia, joten pyydä nähtäväksi laboratoriotodistus ja tarkista molempien vanhempien tulokset.

Ruotsalainen jalostusstrategia pohjautuu osittain terveyskyselyyn, johon saatiin 871 täydellistä omistajavastausta. Tällainen kysely antaa yleiskuvan, mutta se ei vastaa eläinlääkärin diagnosoimiin tapauksiin perustuvaa tietoa sairauksien yleisyydestä. Pitkän yleisluonteisen diagnoosiluettelon sijaan kannattaa kysyä dokumentoituja tuloksia sekä tietoja vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten sairauksista.

Ilmoitettu elinikähaarukka ei ennusta yksittäisen koiran elinikää. Vastuullinen jalostus, sopiva lihavuuskunto, esteetön liikkuminen, kivuton iho ja nopea hakeutuminen eläinlääkäriin oireiden ilmaantuessa ovat hyödyllisempiä lähtökohtia espanjanvesikoiran valintaan ja hoitoon.

## Historia ja alkuperä

Espanjanvesikoiria on ollut Iberian niemimaalla jo pitkään. FCI:n rotumääritelmä kuvaa rodun yhteistä alkuperää vanhan ranskalaisen vesikoiratyypin, barbet’n, kanssa sekä Andalusian runsasta koirakantaa, jonka koiria kutsuttiin ”turkkilaisiksi koiriksi”. Varhaisesta historiasta ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä, ja myös ruotsalaisessa jalostusstrategiassa esitellään useita teorioita.

Työtehtävät vaihtelivat alueittain. Rotumääritelmässä kuvataan paimennusta, metsästystä ja kalastajien auttamista erityisesti alueilla, joilla villava turkki suojasi sekä märissä että kuivissa oloissa. Sen sijaan kaikille yksityiskohtaisille kertomuksille verkkojen noutamisesta, viestien kuljettamisesta veneiden välillä tai yhdestä tietystä reitistä, jota pitkin koirat saapuivat Espanjaan, ei ole riittävää näyttöä.

Nykyinen rotu alkoi muotoutua, kun harrastajat ryhtyivät vuodesta 1975 lähtien valitsemaan koiria ja laatimaan rotumääritelmää. Kolme perinteistä tyyppiä tunnetaan nimillä North, Sierra ja Marismeño, mutta nykyinen kanta on sekoittunut ja muodostaa yhden rodun. FCI hyväksyi rodun alustavasti vuonna 1989 ja lopullisesti vuonna 1999. Ensimmäiset koirat saapuivat Ruotsiin vuonna 1997; niiden tarkasta määrästä on eriäviä tietoja.

## Arki rodun kanssa

Espanjanvesikoirasta voi tulla läheinen ja hauska perheenjäsen, mutta se tarvitsee muutakin kuin tilaisuuden purkaa energiaansa. Arkeen on kuuluttava koulutusta, palautumista, turkin ja korvien tarkistamista sekä harkittua vahtimistaipumuksen hallintaa ja uusiin ympäristöihin tutustumista.

Lasten kanssa perussääntöjä ovat aikuisen valvonta ja koiran rauhallinen lepopaikka. Vilkas koira voi kaataa juoksevan lapsen tai yrittää ohjailla tätä ilman aggressiivista tarkoitusta. Lapset eivät saa vetää koiraa kiharoista eivätkä häiritä sitä sen syödessä tai levätessä. Arvioi vanhempien varmuutta ja palautumiskykyä sen sijaan, että olettaisit rodun nimen takaavan sopivuuden perheeseen.

Rotu voi elää muiden koirien ja kissojen kanssa, mutta suhteen toimivuus riippuu yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä kohtaamiset rauhallisina, estä jahtaaminen ja järjestä kissalle turvallisia pakoreittejä. Pieneläimet tarvitsevat omat erilliset, turvalliset tilansa. Rodun paimennus-, metsästys- ja vahtitaustan vuoksi ei ole viisasta luvata, että jokainen espanjanvesikoira olisi luotettava kaikkien eläinten seurassa.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa sopivasti tekemistä ja osaa rauhoittua. Sen voimakas haukku ja mahdollinen herkkyys ihmisille, äänille ja liikkeelle tekevät kuitenkin huonosti äänieristetystä tai hyvin vilkkaasta kodista vaativamman ympäristön. Piha on hyödyllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, tehtäviä eikä sosiaalistamista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella hyvin pienin askelin sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Jos koira seuraa omistajaansa kaikkialle eikä koskaan harjoittele lepäämistä portin takana tai toisessa huoneessa, pidemmät poissaolot voivat muodostua tarpeettoman vaikeiksi. Järjestä koiralle muuta hoitoa, jos työpäivä tarkoittaa säännöllisesti monen tunnin poissaoloa.

Rotu sopii ihmiselle, joka haluaa viettää aktiivista elämää älykkään, nopean ja valppaan harrastuskumppanin kanssa ja on valmis seuraamaan turkin kuntoa ja terveyttä huolellisesti. Se sopii huonommin, jos toiveena on luonnostaan kaikkien kanssa seurallinen koira, hyvin hiljainen koti, vähäinen koulutustarve tai kihara turkki, jota voi harjata tavalliseen tapaan.

Espanjanvesikoira (perro de agua español)

Verein für Deutsche Wachtelhunde e.V. (Germany)

Espanjanvesikoira (perro de agua español) on keskikokoinen, kiharakarvainen espanjalainen työkoirarotu, jota on käytetty paimennukseen ja vesityöskentelyyn. Se on uskollinen ja kiintyy usein erityisesti yhteen ihmiseen. Rotu on energinen, älykäs ja vieraita kohtaan pidättyväinen sekä luontaisesti valpas vahtikoira. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa, koulutusta ja turkilleen sopivaa erityishoitoa.

Camilla Kvamme Røstum

## Perustiedot

Chihuahua on meksikolainen seurakoira ja maailman pienin tunnustettu koirarotu. Se on niin pieni, että se voi kulkea omistajansa mukana lähes kaikkialle, mutta muiden koirien tavoin sekin tarvitsee koulutusta, liikuntaa sekä mahdollisuuksia käyttää nenäänsä ja päätään.

- **Alkuperämaa:** Meksiko
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** 1–3 kg, ihannepaino 1,5–2,5 kg
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmässä ei määritellä säkäkorkeutta, vaan chihuahua arvioidaan painon perusteella
- **Karvapeite:** lyhyt- tai pitkäkarvainen
- **Rodunomainen luonne:** nopea, valpas, eloisa ja hyvin rohkea
- **Tärkeät terveystarkastukset:** polvet, hampaat, purenta, silmät ja kallon aukile

”Teacup”, ”mini” ja vastaavat nimitykset eivät tarkoita chihuahuan virallisia kokoluokkia tai erillisiä muunnoksia. Rodulla on vain yksi painomääritelmä ja kaksi karvanlaatumuunnosta. Rotumääritelmän mukaan alle 1 kg:n tai yli 3 kg:n paino on hylkäävä virhe. Poikkeuksellisen pienikin koira kuuluu samaan rotuun, eikä pieni paino itsessään kerro laadusta tai hyvästä terveydestä.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Chihuahuan tulee olla tiivisrakenteinen ja hieman korkeuttaan pidempi. Sillä on omenanmuotoinen pää, suuret pystyt korvat ja korkealla kannettu häntä. Ilmeen tulee olla valpas, mutta silmät eivät saa olla ulkonevat eikä kuono liioitellun lyhyt.

Lyhytkarvaisen muunnoksen karva on lyhyttä, pehmeää, kiiltävää ja rungonmyötäistä. Pitkäkarvaisen muunnoksen karva on hienoa, silkkistä ja suoraa tai hieman laineikasta. Pidempää karvaa on muun muassa korvissa, kaulalla, raajoissa ja hännässä. Pitkä karvapeite ei siis saa olla raskas tai liiallisen runsas ja hulmuava, sillä ylenpalttinen turkki ei ole rodulle tyypillinen.

Turkinhoito on yleensä helppoa. Pese koira sen ollessa likainen ja kampaa pitkäkarvainen muunnos noin kerran viikossa. Kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin ja pidempiin hapsukarvoihin. Lyhytkarvaista turkkia voi harjata tarpeen mukaan. Totuta koira samalla siihen, että sen kynnet, hampaat, korvat ja silmät tarkastetaan.

Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja merleä lukuun ottamatta. Merle ei siis ole harvinainen, hyväksytty chihuahuan väri, vaan se on nimenomaisesti kielletty kansainvälisessä rotumääritelmässä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodunomainen chihuahua on nopea reagoimaan, valpas, eloisa ja rohkea. Se voi herkästi ilmoittaa kodin ympäristön tapahtumista, mutta pelokkuutta, aggressiivisuutta tai jatkuvaa haukkumista ei pidä kuvata rodun väistämättömiksi ominaisuuksiksi. Nykyinen rotumääritelmä ei hyväksy aggressiivisuutta eikä voimakasta arkuutta.

Monet chihuahuat kiintyvät läheisesti perheeseensä ja tarkkailevat vieraita ihmisiä, ääniä ja koiria. Siihen, miten tämä näkyy käytöksessä, vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys ja opitut asiat. Aina syliin nostettu ja tilanteesta pois kannettu chihuahua saa vähemmän tilaisuuksia harjoitella rauhallisia kohtaamisia ja liikkumista erilaisissa ympäristöissä. Näin pientä koiraa ei kuitenkaan pidä pakottaa tervehtimään muita tai sietämään liian tungettelevaa leikkiä ”sosiaalistamisen” nimissä. Hyvä sosiaalistaminen tarkoittaa lyhyitä, turvallisia kokemuksia, joissa koira saa pitää etäisyyttä ja palautua rauhassa.

Rotu voi sopia ensimmäistä koiraa hankkivalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja ottaa sen pienen koon vakavasti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii asustetta tai olettaa pienen koon tarkoittavan automaattisesti vähäistä vastuuta.

## Koulutus ja liikunta

Chihuahua tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Ikä, kunto, alusta, sää ja palautuminen ovat parempia ohjenuoria kuin yleispätevä ulkoiluaikataulu. Terve aikuinen chihuahua voi nauttia kävelyistä, hajutyöskentelystä, tempuista, arkitottelevaisuudesta ja sille sopiviksi mukautetuista koiraurheilulajeista.

Etene koulutuksessa vähitellen ja käytä palkitsemiseen perustuvia menetelmiä. Panosta erityisesti luoksetuloon, hihnakäytökseen, rauhalliseen käsittelyyn sekä siihen, että koira oppii lopettamaan haukkumisen ja rauhoittumaan. Lyhyet harjoitukset ovat usein käytännöllisiä, mutta päätä harjoitus koiran keskittymiskyvyn, älä ennalta määrätyn minuuttimäärän perusteella. Pientä koiraa koskevat samat lempeät ja johdonmukaiset säännöt kuin suurtakin.

Chihuahuan tulee yleensä saada kävellä itse sen sijaan, että sitä kannetaan, jotta se saa tarvitsemaansa liikuntaa ja kokemuksia erilaisista ympäristöistä. Kantaminen on järkevää väkijoukossa, loukkaantumisvaaran uhatessa tai silloin, kun koira todella tarvitsee apua, mutta se ei saa korvata liikuntaa. Pennut tarvitsevat enemmän taukoja, ja fyysistä kuormitusta on lisättävä vähitellen. Jos aikuinen koira kieltäytyy äkkiä kävelemästä tai alkaa ontua, syy tulee selvittää eikä vain kantaa koiraa eteenpäin.

## Terveys

Chihuahuan kannalta hyödyllisimmät terveystarkastukset koskevat polvia, suuta ja hampaita sekä pään muotoa, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä. Pitkää mahdollisten diagnoosien luetteloa tärkeämpää on tietää, mihin vanhempien, pennun ja aikuisen koiran terveydessä kannattaa kiinnittää huomiota.

- **Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellaluksaatio:** Polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan, ja oireena voi olla ontumista tai poikkeava liikkumistapa. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen polvitutkimustulos tutkimuksesta, joka on tehty aikaisintaan vuoden iässä ja ennen astutusta. Pyydä nähtäväksi tulokset Ruotsin Kennelliiton rekisteristä ja tarkista aina kaupantekohetkellä voimassa olevat säännöt.
- **Hampaat:** Brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuvassa tutkimuksessa hampaiden kiinnityskudossairaus ja irtoamattomat maitohampaat kuuluivat chihuahuoiden yleisimmin kirjattuihin terveysongelmiin. Totuta pentu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja seuraa tarkasti pysyvien hampaiden puhkeamista. Jos maitohammas ei irtoa pysyvän hampaan puhjetessa sen viereen, eläinlääkärin tulee arvioida suun tilanne.
- **Pää ja silmät:** Ruotsin Kennelliiton tuomareille tarkoitetuissa rotukohtaisissa ohjeissa nostetaan esiin liialliseen kääpiömäisyyteen, liian lyhyeen kuonoon, virheelliseen purentaan tai leukaan sekä liian ulkoneviin silmiin liittyvät riskit. Älä kysy vain ”omenapäästä”, vaan kiinnitä huomiota toimivaan purentaan, kuonoon, jossa ei ole liioiteltuja piirteitä, sekä silmiin, jotka eivät pullota.
- **Aukile:** Avoin aukile, josta käytetään myös nimitystä molera, ei ole toivottava ominaisuus. Se on nykyisen rotumääritelmän mukaan hylkäävä virhe. Aukileen sulkeutumisen jälkeen jäänyt pieni painauma on eri asia eikä ole hylkäävä virhe. Jos pennulla tai aikuisella koiralla epäillään avointa aukiletta, eläinlääkärin tulee arvioida tilanne.

Seuraa myös koiran kuntoluokkaa ja liikkumista. Äkilliseen ontumiseen, silmäkipuun tai syömisvaikeuksiin tulee suhtautua vakavasti.

## Historia ja alkuperä

Chihuahuan virallinen alkuperämaa on Meksiko, ja rotu on saanut nimensä Meksikossa sijaitsevasta Chihuahuan osavaltiosta. Tämä tiedetään varmasti, mutta rodun tarkasta kehityksestä nykyiseen muotoonsa on vähemmän luotettavaa tietoa.

Virallinen rotumääritelmä kertoo perimätiedosta, jonka mukaan alueella on saattanut elää pieniä koiria tolteekkien aikaan. Tulassa olevat techichi-nimisten koirien kuvaukset muistuttavat nykyistä chihuahuaa. Rotumääritelmä esittää tämän oletuksena, ei todisteena katkeamattomasta polveutumisesta. Tarinat tietystä muinaisesta kantamuodosta tai tietystä risteytyksestä on siksi syytä esittää teorioina eikä vahvistettuna historiatietona.

## Arki chihuahuan kanssa

Chihuahua voi viihtyä kerrostaloasunnossa, lapsiperheessä tai kodissa, jossa on muita eläimiä, kun arki järjestetään sopivaksi. Kodin kokoa tärkeämpiä ovat säännöllinen ulkoilu, koulutus, lepo ja sellaisten tilanteiden välttäminen, joissa pieni koira voi loukkaantua.

Aikuisen tulee aina olla läsnä, kun koira on pienten lasten seurassa. Lapsille on opetettava, että koiran annetaan olla rauhassa lepopaikassaan eikä sitä nostella, kanneta tai jahdata. Tämä ei tarkoita, että rotu ”ei pidä lapsista”, vaan kyse on käytännön turvallisuussäännöstä vain muutaman kilon painoisen koiran kanssa.

Toimeentulo koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ei pelkästään rodusta. Anna kahden koiran tutustua rauhallisesti puolueettomalla alueella ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Kissaan tutustuttaessa portti, erilliset lepopaikat ja suojaisat ruokailupaikat ovat hyödyksi. Kokoerolla on merkitystä: hyväntahtoinenkin leikki paljon suuremman koiran kanssa voi vahingoittaa chihuahuaa, joten yhdessäoloa on valvottava.

Yksinolon harjoittelu tulee aloittaa vähitellen, kun koira tuntee olonsa kodissa turvalliseksi. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky sietää yksinoloa vaihtelee. Anna koiran käytöksen ohjata harjoittelua sen sijaan, että olettaisit jokaisen chihuahuan kärsivän eroahdistuksesta tai pärjäävän yksin yhtä pitkään.

Kylmällä, tuulisella tai märällä säällä koira voi tarvita hyvin istuvan takin, mutta kaikille koirille sopivaa lämpötilarajaa ei ole. Huomioi karvanlaatu, ikä, terveys, aktiivisuus ja koiran omat merkit epämukavuudesta. Parhaassa arjessa yhdistyvät siis hyvin pienen kehon tarpeista huolehtiminen ja se, että chihuahua saa elää koirana.

Chihuahua

The British Chihuahua Club

Chihuahua on pieni mutta vankkarakenteinen seurakoira, joka painaa yleensä 1,5–3 kg. Sillä on omenanmuotoinen pää ja suuret silmät. Rodusta on sekä lyhyt- että pitkäkarvainen muunnos, ja turkin värejä on monia. Luonteeltaan chihuahua on omistajaansa kiintynyt, valpas ja rohkea. Voidakseen hyvin se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, koulutusta, läheistä yhdessäoloa sekä hyvää terveyden- ja hampaidenhoitoa.

Koira- ja kissakasvattajat: Åsane

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet