## Pikatiedot

Keskikokoinen villakoira on yksi villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Kooltaan se sijoittuu kääpiövillakoiran ja isovillakoiran väliin. Se on valpas ja hyvin koulutettava seurakoira, jonka turkki vaatii paljon hoitoa.

- **Koko:** Säkäkorkeuden on oltava yli 35 ja enintään 45 senttimetriä. Rotumääritelmässä ei anneta virallista painoa, joten aikuisen koiran sopivaa painoa tulee arvioida rakenteen ja kuntoluokan perusteella yleisen painohaarukan sijaan.
- **Kokomuunnos:** Villakoiran kokomuunnos voi muuttua virallisessa mittauksessa, jos sitä ei ole vielä loppumitattu. Ruotsissa loppumittaus voidaan tehdä 15 kuukauden iästä alkaen.
- **Luonne:** Ihanteena on myönteinen, seurallinen ja nopeasti oppiva koira, mutta sosiaalinen varmuus, aktiivisuus ja suhtautuminen ääniin vaihtelevat yksilöiden ja sukulinjojen välillä.
- **Aktiivisuus:** Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja mielekästä tekemistä aivoille. Yksi tietty minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille.
- **Turkki:** Turkki voi olla kihara tai nyörimäinen, ja karvaa irtoaa usein hyvin vähän. Turkki vaatii kuitenkin huolellista kampaamista, pesua, kuivaamista ja leikkaamista.
- **Jalostuksen terveystutkimukset:** Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava voimassa oleva virallinen prcd-PRA-tulos joko DNA-testistä tai voimassa olevasta, rekisteriin merkitystä perimän perusteella terveeksi todetusta statuksesta.

## Ulkonäkö ja turkki

Keskikokoinen villakoira on sopusuhtainen koira, jonka runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Sen tulee näyttää valppaalta ja aktiiviselta, ei raskaalta tai matalaraajaiselta. Säkäkorkeus erottaa sen kääpiövillakoirasta ja isovillakoirasta.

Tiheä turkki voi olla kihara tai muodostaa nyörejä. Se kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee leikkaamista, mutta sopiva leikkausväli riippuu turkin pituudesta, leikkausmallista, arjesta ja siitä, kuinka herkästi juuri kyseisen koiran turkki takkuuntuu. Lyhyt ja käytännöllinen leikkaus helpottaa usein hoitoa, mutta ei poista turkinhoidon tarvetta.

Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, valjaiden ja kaulapannan alle, kainaloihin sekä jalkojen alueelle. Selvitä pienet takut ennen kuin ne kiristyvät, ja tarkista samalla iho, korvat ja kynnet. Opeta pentu seisomaan paikallaan ja hyväksymään kosketus lyhyissä, rauhallisissa harjoituksissa palkitsemalla. Tämä helpottaa sekä turkinhoitoa kotona että käyntejä ammattitrimmaajalla.

Älä noudata pesuissa ja leikkauksissa jäykkää aikataulua. Tarkista sen sijaan, kulkeeko kampa koko turkin läpi, pysyykö iho puhtaana ja kuivana ja pystyykö koira liikkumaan vapaasti. Tiheä turkki on kuivattava perusteellisesti pesun tai uimisen jälkeen. Jos iholla on punoitusta tai epämiellyttävää hajua tai iho- ja korvavaivat toistuvat, pyydä eläinlääkärin arvio sen sijaan, että nyppisit karvoja tai käyttäisit voimakkaita tuotteita rutiininomaisesti.

Vuonna 2024 voimaan tulleen uuden rotumääritelmän myötä Ruotsin Kennelliitto on rekisteröinyt 16 värimuunnosta, joihin kuuluu sekä yksi- että monivärisiä koiria. Tämä ei tarkoita, että merle olisi hyväksytty jalostusväri. Ruotsin rekisteröintisääntöjen mukaan merleä kantavan vanhemman jälkeläisiä ei voi rekisteröidä, ja tällaisesta astutuksesta seuraa myös jalostusrajoituksia.

Keskikokoisesta villakoirasta irtoaa usein hyvin vähän karvaa kodin pinnoille, koska irtokarvat voivat jäädä kiharoihin kampaamiseen asti. Rotua on silti harhaanjohtavaa kutsua karvaa pudottamattomaksi tai allergiaystävälliseksi. Mikään koirarotu ei ole allergeeniton, ja allerginen ihminen voi reagoida eri koiriin eri tavoin. Allergisen kannattaa siksi selvittää oma reaktionsa ennen koiran hankintaa eikä luottaa pelkkään rotunimeen.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotuihanteen mukaan keskikokoinen villakoira on ystävällinen, seurallinen, eloisa ja helposti koulutettava. Monia viehättää sen yhteistyöhalun ja käytännöllisen keskikokoisuuden yhdistelmä. Ihanne ei kuitenkaan takaa, että jokainen koira suhtautuisi varmasti lapsiin, vieraisiin ihmisiin, muihin koiriin tai uusiin ympäristöihin.

Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus BPH tarjoaa parempaa tietoa kuin väitteet siitä, että rotu olisi aina helppo. Ruotsin Villakoirakerhon helmikuussa 2026 julkaisemassa keskikokoisten villakoirien raportissa 565 koiraa oli aloittanut BPH-kuvauksen. Kyseessä ei ole hyväksytty–hylätty-koe, eikä se kerro yksilöstä kaikkea. Se kuitenkin tuo esiin koiran reaktioita kontaktiin, leikkiin, yllätyksiin, ääniin ja poikkeavalla tavalla lähestyvään ihmiseen.

Pyydä kasvattajaa avaamaan tulosten taustoja. Miten vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjessa? Hakeutuvatko ne kontaktiin olematta tungettelevia? Osaavatko ne rauhoittua, sietävätkö ne äkillisiä ääniä ja palautuvatko ne odottamattomista tilanteista? Onko useita sukulaisia kuvattu, vai perustuuko käsitys yhteen koiraan? Tällaiset kysymykset kertovat enemmän kuin luonnehdinnat ”älykäs”, ”lapsirakas” tai ”täydellinen ensimmäiseksi koiraksi”.

Keskikokoinen villakoira voi huomata liikkeet ja äänet nopeasti, mutta haukkuherkkyys vaihtelee. Kiinnitä huomiota vanhempien reaktioihin ääniin ja opeta koiraa poistumaan ikkunan tai oven luota ja asettumaan rauhalliseen paikkaan. Sopiva tekeminen ja apu rauhoittumiseen antavat koiralle paremmat edellytykset pärjätä kodissa, johon naapuriäänet kantautuvat helposti.

## Koulutus ja liikunta

Keskikokoinen villakoira tarvitsee päivittäin tekemistä sekä keholle että mielelle, mutta tarvetta ei voi tiivistää tiettyyn ulkoiluminuuttien määrään. Sopivaan tasoon vaikuttavat ikä, terveys, kunto, ympäristö ja yksilön kyky rauhoittua. Hyvään päivärytmiin kuuluu lenkkejä, joilla on aikaa haistella, lyhyitä koulutushetkiä ja ajattelua tai etsimistä vaativa tehtävä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii rodun yhteistyöhaluun ja tekee oppimisesta selkeää ilman pelkoa. Aloita kontaktista, luoksetulosta, mukana pysymisestä, käsittelystä ja omalla paikalla lepäämisestä. Lisää vaikeutta vähitellen ja käytä palkkiona jotakin koiralle arvokasta: ruokaa, leikkiä, kontaktia tai lupaa jatkaa kiinnostavan asian tutkimista.

Hajutyöskentely, jäljestys, noutaminen, temput, toko, rally-toko ja agility ovat mahdollisia harrastuksia, eivät vaatimuksia. Vuorottele liikuntaa, ongelmanratkaisua ja palautumista. Pentu tarvitsee lyhyempiä ja helpompia harjoituksia, kun taas tervettä aikuista voidaan totuttaa vähitellen pidempiin retkiin tai vaativampaan koiraurheiluun.

Arvioi arjen tasapainoa, älä vain tekemisen määrää. Jos koira pystyy keskittymään, palautumaan ja lepäämään tekemisen jälkeen, kuormitus on usein sopivampi kuin silloin, jos se käy jatkuvasti ylikierroksilla. Levottomuus voi kertoa tekemisen tarpeesta, mutta myös siitä, että koira tarvitsee apua rauhoittumiseen. Varaa rauhalle, unelle ja rauhoittumisen harjoittelulle yhtä tietoisesti tilaa kuin uusille tempuille.

## Terveys

Ruotsissa keskikokoisten villakoirien jalostuksen sitova terveysvaatimus koskee prcd-PRA:ta, joka on yksi perinnöllisen etenevän verkkokalvon surkastuman muoto. Molemmilla vanhemmilla on ennen astutusta oltava virallinen status joko DNA-testin tai voimassa olevan, perimän perusteella terveeksi osoittavan rekisterimerkinnän kautta. Kantajan saa yhdistää vain testattuun terveeseen tai perimän perusteella terveeseen koiraan. Geneettisesti sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA-tulos koskee vain tätä geenimuunnosta. Se ei sulje pois muita PRA:n muotoja tai muita silmäsairauksia. Siksi Ruotsin Villakoirakerho suosittelee jalostuskoirille myös toistuvia silmätarkastuksia. Kerho toivoo lisäksi, että useampia keskikokoisia villakoiria lonkkakuvattaisiin, ja suosittelee C-lonkkaisen koiran käyttämistä jalostukseen harkiten ja vain terve lonkkaisen parin kanssa. Nämä ovat suosituksia, toisin kuin sitova prcd-PRA-vaatimus.

Pyydä nähtäväksi päivätyt viralliset tulokset ja varmista koirien tunnistetiedot sen sijaan, että tyytyisit ilmoitukseen ”terveystutkitusta” pentueesta. Kysy vanhempien, täyssisarusten, aiempien jälkeläisten ja vanhempien sukulaisten sairauksista, liikkumisvaikeuksista, silmäongelmista ja luonteesta. Yksi terve tutkimustulos ei kerro koko suvun terveydestä.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista kertomaan:

- molempien vanhempien prcd-PRA-status ja se, miksi yhdistelmä täyttää säännöt
- milloin vanhempien silmät on viimeksi tarkastettu ja mitä lonkkatuloksia on saatavilla
- mitä muita virallisia tuloksia, kuten BPH-kuvauksia, vanhemmilla ja niiden lähisukulaisilla on
- mitä terveysongelmia suvussa on todellisuudessa esiintynyt, myös silloin kun niihin ei ole DNA-testiä.

Koska rotumääritelmässä ei anneta ihannepainoa, arvioi aikuisen koiran kuntoluokkaa sekä tunnustelemalla että katsomalla. Kylkiluiden tulee tuntua, ja koiralla tulee erottua sen rakenteeseen sopiva vyötärö. Nopeat painonmuutokset, ontuminen, näön muutokset tai toistuvat iho- ja korvaongelmat ovat syitä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

## Historia ja alkuperä

FCI ilmoittaa villakoiran alkuperämaaksi Ranskan. Rotumääritelmän historiaosuudessa rodun ranskankielinen nimi *caniche* yhdistetään naarassorsaa tarkoittavaan ranskan sanaan, ja villakoiria käytettiin vesilintujen metsästykseen. Rotumääritelmässä rodun kerrotaan myös polveutuvan barbetista, vanhasta ranskalaisesta vesikoirasta. Tämä on dokumentoitua perustietoa; teorioihin yhdestä tarkasta kehitysreitistä eri puolilla Eurooppaa on syytä suhtautua varauksella.

Villakoirasta kehittyi neljä kokomuunnosta, joilla on sama perustyyppi. Ruotsissa villakoirat jaettiin suuriin ja pieniin vuonna 1932. Pienempi muunnos nimettiin keskikokoiseksi villakoiraksi vuonna 1952, ennen kuin kääpiövillakoira ja myöhemmin toyvillakoira tulivat uusiksi kokomuunnoksiksi. Keskikokoinen villakoira ei siis ole risteytys tai moderni sekarotuinen koira, vaan villakoirarodun tunnustettu kokomuunnos.

Rodun tausta vesityöskentelyssä voi innostaa kokeilemaan noutamista ja uimista niistä nauttivien koirien kanssa. Se ei tarkoita, että jokainen keskikokoinen villakoira pitäisi automaattisesti vedestä tai että se pitäisi kouluttaa metsästykseen. Nykyään rotu luokitellaan seurakoiraksi, ja tekeminen kannattaa valita yksilön kiinnostuksen mukaan.

## Arki rodun kanssa

Arki keskikokoisen villakoiran kanssa koostuu läheisestä yhdessäolosta, päivittäisestä tekemisestä ja säännöllisestä turkinhoidosta, jota ei voi jättää väliin. Rotu voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, mutta kodin kokoa tärkeämpää on, että koira osaa rauhoittua, sietää ääniä ja saa tarpeensa täytetyiksi ulkona.

Lapsiperheessä aikuisen on vastattava lasten ja koiran välisistä kohtaamisista. Lapsille tulee opettaa, ettei koiraa häiritä sen syödessä tai levätessä, ja koira tarvitsee oman paikan, jossa se saa olla rauhassa. Valitse koira ja kasvattaja luonteen tasapainoisuudesta saadun tiedon perusteella, älä sen oletuksen varassa, että keskikokoisuus tekisi koirasta automaattisesti kestävän tai turvallisen lasten seurassa.

Yksinoloa on opeteltava pienin askelin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä niitä vain, kun koira pysyy rauhallisena. Älä suunnittele, että pentu tai yksinoloon tottumaton aikuinen selviäisi heti kokonaisesta työpäivästä yksin. Työajat, tarpeilla käynnit ja tarvittaessa saatava apu on järjestettävä ennen koiran kotiintuloa.

Sama yksilöllinen lähestymistapa koskee muita eläimiä. Kun tutustutat koiraa kissaan, varmista kissalle turvallinen pakopaikka, estä koiraa jahtaamasta ja pidä kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Älä jätä niitä kahdestaan ennen kuin molemmat ovat rentoja ja niiden yhteiselo on pysynyt vakaana pidemmän aikaa. Elämä muiden koirien tai pieneläinten kanssa riippuu kokemuksista, jahtaamis- ja leikkihalusta sekä tutustuttamisen toteutuksesta, ei vain rodusta.

Varmista ennen koiran hankintaa, että pystyt tarjoamaan sille koko sen elämän ajan kolme asiaa: aikaa koulutukseen ja yhdessäoloon, suunnitelman turkinhoitoon sekä rahat ammattitrimmaukseen tai omiin välineisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaisia, pyydä nähdä, miten ne rauhoittuvat ja suhtautuvat käsittelyyn, ja tarkista viralliset terveystulokset. Näin voit tehdä valinnan koirista saadun tiedon ja oman arkesi perusteella etkä keskikokoisesta villakoirasta muodostetun ihannekuvan varassa.

Keskikokoinen villakoira

The Poodle Club of UK

Norwegian Kennel Club (NKK)

Svenska Pudelklubben (Swedish Poodle Club)

Fédération Cynologique Internationale (FCI)

Verein für Deutsche Spitze e.V.

Keskikokoinen villakoira on keskikokoinen, urheilullinen koira, jonka kihara, niukasti karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Se on erittäin älykäs ja helposti koulutettava, ulkona vilkas mutta sisällä rauhallinen. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira on monipuolinen kumppani, joka sopii erinomaisesti perhe-elämään ja moniin koiraurheilulajeihin.

Zalanka´s

## Perustiedot

Jackrussellinterrieri on pieni, virallisesti tunnustettu terrierirotu, jolla on vahva työskentelyhalu ja selkeä metsästystausta. Se sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa aktiivisesti, pystyy hallitsemaan sen metsästysviettiä arjessa ja opettaa sen myös rauhoittumaan. Pieni koko ei siis tarkoita vähäisiä tarpeita.

- **Alkuperä:** Englanti; rotua kehitettiin edelleen Australiassa
- **Käyttötarkoitus:** luolakoira ja seurakoira
- **Ihannesäkäkorkeus:** 25–30 cm
- **Rotumääritelmän mukainen suuntaa antava paino:** noin 5 kg 25 cm:n korkuisella ja 6 kg 30 cm:n korkuisella koiralla
- **Karvapeite:** sileä, puolikarkea eli broken tai karkea; valkoisen tulee olla vallitseva väri, ja siinä voi olla mustia ja/tai punaruskeita merkkejä
- **Rotumääritelmän kuvaamat tyypilliset piirteet:** eloisa, valpas, aktiivinen, rohkea, ystävällinen ja rauhallisen itsevarma
- **Omistajan huomioitava:** metsästysviettiin, luoksetuloon, rauhoittumiseen ja mielekkääseen tekemiseen on panostettava

Jackrussellinterrieri ja parsonrussellinterrieri ovat kaksi eri rotua. Parsonrussellinterrieri on korkeampi ja rakenteeltaan neliömäisempi, kun taas jackrussellinterrieri on matalampi ja rungoltaan hieman pidempi. Siksi koiran rekisteröity rotu kannattaa tarkistaa sen sijaan, että sen päättelisi ulkonäöstä tai käyttäisi rotujen nimiä toistensa synonyymeina.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Jackrussellinterrierin tulee olla vahva, ketterä ja mittasuhteiltaan suorakaiteen muotoinen: runko on hieman säkäkorkeutta pidempi. Ihannesäkäkorkeus on 25–30 cm, ja rotumääritelmän paino-ohje vastaa noin yhtä kiloa jokaista viittä säkäkorkeussenttimetriä kohti. Kyse on rotumääritelmän mittasuhteesta, ei laihdutustaulukosta. Yksittäisen koiran sopivaa painoa on arvioitava myös rakenteen, lihasmassan ja kuntoluokan perusteella.

Rintakehän tulee olla syvä mieluummin kuin leveä, ja sen ympärysmitan kyynärpäiden takaa tulisi olla noin 40–43 cm. Suhteellisen joustava rintakehä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn maan alla. Kokonaisrakenteen tulee olla toimiva ja mahdollistaa vaivaton liikkuminen, ei raskas tai liioiteltu.

Rodulla on kolme karvatyyppiä:

- **Sileä karva** on tiiviisti rungonmyötäistä, ja sen hoidoksi riittää yleensä harjaaminen irtokarvan ja lian poistamiseksi.
- **Puolikarkea eli broken-karva** on kahden muun karvatyypin välimuoto, jossa osassa kehoa on pidempiä, karkeita karvoja.
- **Karkea karva** muodostuu karkeasta peitinkarvasta ja aluskarvasta. Se nypitään käsin karvan ollessa kypsää.

Puolikarkea ja karkea turkki tulisi nyppiä, ei leikata koneella. Vanhan karvan leikkaaminen poistamisen sijaan voi heikentää karvan rakennetta sekä sen suojaa kosteutta ja likaa vastaan. Pyydä kokenutta trimmaajaa näyttämään, miten juuri oman koirasi turkkia hoidetaan. Hoitotarve määräytyy karvan kypsyyden ja laadun mukaan, ei kaikille sopivan viikkoaikataulun perusteella. Tarkista samalla säännöllisesti kynnet, tassut, korvat ja hampaat.

## Luonne ja persoonallisuus

Jackrussellinterrieri on pohjimmiltaan eloisa, valpas ja itsevarma työterrieri, jonka tulee olla myös ystävällinen. Rotu kehitettiin tekemään itsenäisiä päätöksiä riistan lähituntumassa. Sama itsenäisyys voi näkyä kotona oma-aloitteisuutena, sinnikkyytenä sekä nopeina reaktioina liikkeisiin ja ääniin. Metsästysvietti säilyy myös pelkästään seurakoirina elävillä yksilöillä.

Rotukuvaus on ihanne, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonteeseen vaikuttavat perimä, varhaiset kokemukset, terveys, ympäristö ja koulutus. Älä kysy vain, ovatko vanhemmat ”kilttejä”. Pyydä saada tavata ainakin emä ja kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat vieraisiin ihmisiin, koirakohtaamisiin, äkillisiin ääniin, käsittelyyn ja lepoon. Selvitä myös, mitä kasvattaja painottaa jalostusvalinnoissaan: metsästystä, koiraurheilua vai ensisijaisesti seurakoiran ominaisuuksia.

BPH-käyttäytymiskuvaus voi antaa jäsenneltyä tietoa siitä, miten yksittäinen koira reagoi vakioidussa arviointitilanteessa. Se ei kuitenkaan ole hyväksytty–hylätty-testi eikä voi taata pennun tulevaa käyttäytymistä. Myös vanhemmassa ruotsalaisessa rotuaineistossa arvioituja jackrussellinterriereitä oli liian vähän, jotta koko rodusta voitaisiin tehdä varmoja päätelmiä. Pennunostajalle vanhempien ja sukulaisten tulokset ovat siksi hyödyllisempiä kuin yleistävät väitteet rodun keskivertoluonteesta.

Rotu voi sopia ensimmäiseksi koiraksi ihmiselle, joka haluaa oppia, osallistua kursseille ja kouluttaa johdonmukaisesti palkitsemalla. Se on heikompi valinta ihmiselle, joka etsii ennen kaikkea pientä ja vaivatonta koiraa, jonka voisi ilman muuta päästää vapaaksi tai joka tyytyisi lyhyisiin tarpeidentekolenkkeihin.

## Koulutus ja liikunta

Jackrussellinterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja mahdollisuuksia rauhoittua, mutta kaikille yksilöille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, ympäristö ja tekemisen intensiteetti vaikuttavat kuormitukseen. Rauhallinen metsälenkki haistelutaukoineen, harkittu koulutushetki ja palautuminen voivat antaa enemmän kuin pitkäkestoinen, toistuva pallon heittäminen.

Rakenna arkeen monipuolista tekemistä: lenkkejä vaihtelevassa maastossa, etsintää tai jäljestystä, lyhyitä koulutushetkiä, hallittua leikkiä sekä tehtäviä, joissa koira käyttää nenäänsä ja kehoaan. Agility, nosework ja jäljestys voivat sopia monille yksilöille, mutta harjoittelun määrää tulee lisätä vähitellen. Pennuilla alustat, vauhti, leikki ja lepo on sovitettava yksilön mukaan. Usein toistetulle viiden minuutin säännölle ei ole tieteellistä näyttöä.

Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- kontaktin pitäminen ja vihjeisiin reagoiminen hajuista ja liikkeestä huolimatta
- luoksetulo ja erillinen hätäpysäytysvihje
- esineistä irrottaminen ja tekemisen lopettaminen
- rauhallinen hihnakävely ja muiden koirien neutraali ohittaminen
- tassujen, suun, korvien ja turkin käsittelyn hyväksyminen rennosti
- omalle paikalle meneminen ja rentoutuminen
- yksinolo, jota harjoitellaan hyvin pienin ja turvallisin askelin

Metsästysvietin vuoksi vapaana pitämistä ei saa koskaan jättää toiveiden varaan. Harjoittele ensin turvallisesti aidatulla alueella ja käytä pitkää liinaa siellä, missä se on turvallista, kunnes koira pystyy irrottautumaan häiriöistä ja vastaamaan vihjeisiin luotettavasti. Hyvinkin koulutettu koira voi joutua pysymään kytkettynä luonnonvaraisten eläinten, liikenteen ja muiden vaarojen lähellä. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät säännöt kertovat koiralle, mitä siltä odotetaan, ja auttavat säilyttämään yhteistyön myös vireen noustessa.

## Terveys

Ruotsin Kennelliiton mukaan rodulla ei ole tunnettuja rotukohtaisia sairauksia, mutta polvilumpion sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy. Tämä ei tarkoita, että jokainen koira sairastuisi tai että rotu olisi vapaa kaikista muista sairauksista. Se tarkoittaa, että huolellinen terveyden arviointi kannattaa aloittaa dokumentoiduista tuloksista ja kyseisestä suvusta pitkän, jäsentelemättömän diagnoosiluettelon sijaan.

Ruotsalaisessa rotukohtaisessa jalostusstrategiassa suositellaan jalostuskoirille polvi- ja silmätutkimusta. Silmät suositellaan tutkittaviksi ennen jalostuskäyttöä, sen jälkeen kolmen vuoden välein ja kerran yli kahdeksan vuoden iässä. Nämä ovat jalostussuosituksia. Niitä ei pidä esittää kaikkia koiria koskevina rekisteröintivaatimuksina tai takeena pentujen terveydestä.

Pyydä ennen pennun ostamista vanhempien rekisterinimet ja -numerot ja tarkista:

- kuka tutkimuksen on tehnyt
- milloin polvi- ja silmätutkimukset on tehty
- varsinainen tutkimustulos pelkän ”tutkittu”-maininnan sijaan
- onko lähisukulaisilla ollut toistuvia polvi-, silmä- tai muita terveysongelmia
- vanhempien iät ja se, onko suvun vanhempien koirien terveyttä seurattu

Normaali tutkimustulos vähentää epävarmuutta tutkitun vaivan osalta, mutta se ei ole elinikäinen takuu. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, kohota sen kuntoa vähitellen ja ota yhteyttä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy toistuvaa ontumista, kipua, näkömuutoksia tai huomattavia käyttäytymisen muutoksia.

## Historia ja alkuperä

Jackrussellinterrieri on lähtöisin 1800-luvun Englannista, ja rodun historia liittyy pastori John Russelliin. Hän kehitti kettuterriereitä, jotka pystyivät juoksemaan kettukoirien mukana ja menemään luoliin ajamaan ketut ja muun riistan ulos. Työ vaati pientä, ketterää, rohkeaa ja itsenäistä koiraa.

Läheistä sukua olevista linjoista kehittyi kaksi tyyppiä. Korkeammasta ja neliömäisemmästä tyypistä tuli parsonrussellinterrieri, matalammasta ja hieman pidemmästä jackrussellinterrieri. Rodun alkuperä on siis Englannissa, mutta Australia mainitaan maana, jossa rotua kehitettiin edelleen ja jossa tehtiin tärkeää työtä rotumääritelmän parissa. Ruotsin Kennelliitto tunnusti jackrussellinterrierin vuonna 2001.

Historia selittää useita edelleen selvästi näkyviä ominaisuuksia: käyttötarkoitukseen sopivan koon, ketterän rungon, kyvyn itsenäisiin päätöksiin sekä kiinnostuksen riistan etsimiseen ja seuraamiseen. Näistä ominaisuuksista voi olla hyötyä koulutuksessa ja koiraurheilussa, mutta nykyarjessa ne tarvitsevat ohjausta.

## Arki rodun kanssa

Arki jackrussellinterrierin kanssa sujuu parhaiten, kun kodissa yhdistyvät aktiivinen tekeminen sekä selkeät lepoa, turvallisuutta ja itsehillintää tukevat rutiinit. Rotu voi asua kerrostalossa. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koiran tarpeisiin vastataan ja se oppii olemaan reagoimatta jokaiseen porraskäytävän tai ikkunan takaa kuuluvaan ääneen. Harjoittele rauhallista käyttäytymistä ja neutraalia suhtautumista ääniin ennen kuin haukkumisesta tulee tapa.

Lasten kanssa pätee sama perussääntö kuin kaikkien koirien kohdalla: aikuinen vastaa vuorovaikutuksesta, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka, jossa sitä ei häiritä. Lasten ei pidä ottaa koiralta ruokaa tai leluja, kantaa sitä tai seurata sitä, kun se siirtyy pois. Rodun nopeuden ja intensiivisyyden vuoksi rauhalliset, lyhyet yhdessäolohetket ovat parempi vaihtoehto kuin rajut leikit ilman taukoja.

Yhteiselo muiden koirien tai kissojen kanssa riippuu yksilöistä, ja tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti. Varhainen tottuminen voi auttaa, mutta se ei poista metsästysviettiä. Kanit, jyrsijät ja muut pieneläimet on pidettävä täysin ja turvallisesti erillään. Älä valitse rotua sillä oletuksella, että koulutus takaa rauhallisen yhteiselon. Monikoirakodissa tarvitaan myös erillisiä lepopaikkoja sekä keinoja järjestää ruoka, lelut ja muut koirille tärkeät asiat niin, ettei niistä synny kilpailua.

Yksinoloa tulee opettaa vähitellen vasta, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Ruotsissa suljettua häkkiä ei saa käyttää kotona tavallisena lepopaikkana tai koiran liikkumisen rajoittamiseen. Tarjoa sen sijaan mukava peti tai riittävän suuri, turvallinen alue, jossa koira voi liikkua ja valita lepopaikkansa.

Ennen koiran hankintaa kaikkien perheenjäsenten tulisi voida vastata myöntävästi kolmeen kysymykseen: Pystymmekö tarjoamaan koiralle mielekästä tekemistä joka päivä? Pystymmekö hallitsemaan metsästysviettiä koulutuksen, hihnan ja turvallisten ympäristöjen avulla? Pystymmekö turvaamaan häiriöttömän palautumisen ja johdonmukaiset säännöt ilman kovia menetelmiä? Jos vastaus on kyllä, jackrussellinterrieristä voi tulla innokas harrastuskaveri ja seuralainen. Passiiviseksi pieneksi sivustaseuraajaksi se kuitenkin harvoin jää.

Jackrussellinterrieri

The Kennel Club (UK)

Svenska Kennelklubben (Sweden)

Dansk Kennel Klub (Denmark)

Norwegian Kennel Club

Jackrussellinterrieri on pieni, vankka ja energinen ketunmetsästykseen jalostettu terrieri, joka on luonteeltaan rohkea ja älykäs. Se tarvitsee päivittäin 1–2 tuntia liikuntaa sekä aivojumppaa. Väritys on pääosin valkoinen, ja karvatyyppejä on kolme. Rodulla on voimakas kaivamisvietti ja saalisvietti. Se on perhettään kohtaan hellä, mutta vaativa eikä sovi hyvin vähän liikkuvaan kotiin.

Debbie Hedegaard Pedersen

## Rotu lyhyesti

- Bichon frisé on pieni ranskalais-belgialainen seurakoira, joka kuuluu FCI:n roturyhmään 9.
- Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uros saa olla senttimetrin korkeampi ja narttu kaksi senttimetriä matalampi, kunhan mittasuhteet pysyvät tasapainoisina.
- Aikuisen koiran tulee olla valkoinen. Runsas turkki muodostuu löyhistä korkkiruuvikiharoista sekä pehmeästä, tiheästä pohjavillasta.
- Ihanteena on iloinen, seurallinen ja sopeutuvainen koira, joka viihtyy lähellä omia ihmisiään. Luonteessa on silti yksilöllisiä eroja.
- Turkinhoito vaatii sekä aikaa että taitoa. Jos pesu, föönaus, kampaaminen ja trimmaaminen eivät onnistu kotona tai eivät tunnu mielekkäiltä, koiralle on järjestettävä säännölliset käynnit trimmaajalla.
- Bichon frisé ei ole allergiavapaa koira. Allergeenien määrä vaihtelee yksilöittäin, jopa saman pentueen sisällä.

## Ulkonäkö ja turkki

Bichon frisé on pieni, mutta se ei saa vaikuttaa hentoiselta. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja valkoinen, kihara turkki luo rodulle ominaisen pyöreän siluetin. Tummat silmät ja musta kirsu muodostavat kasvoihin kolme selvästi erottuvaa tummaa pistettä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 25–29 senttimetriä ja paino noin 5 kilogrammaa suhteessa koiran kokoon. Uroksen säkäkorkeus saa olla enintään 30 senttimetriä ja nartun vähintään 23 senttimetriä, kunhan mittasuhteet säilyvät tasapainoisina.

Turkki koostuu kiharasta peitinkarvasta ja pehmeästä, tiheästä pohjavillasta. Aikuisen bichon frisén tulee olla puhtaanvalkoinen. Alle vuoden ikäisellä pennulla voi olla hieman beigeä tai samppanjansävyä, mutta rotumääritelmän mukaan sitä saa olla enintään kymmenesosassa koiraa. Nuoren pennun vaalea värisävy ei siis automaattisesti ole värivirhe.

Turkinhoito on yksi tärkeimmistä asioista, jotka on syytä ottaa huomioon rotua valitessa. Kiharat on harjattava ja kammattava ihoa myöten. Jos kampa takertuu, kohdassa on takku, joka on selvitettävä varovasti. Pelkkä pintaharjaus voi jättää ihon lähelle tiiviin huopakerroksen. Pentukarvan vaihtuessa, usein noin 5–7 kuukauden iässä mutta joskus myöhemmin, turkki voi olla tarpeen käydä huolellisesti läpi päivittäin.

Rotuyhdistys suosittelee käytännön ohjeena pesua noin kahden viikon ja trimmausta noin kuuden viikon välein. Sopiva väli riippuu turkin laadusta ja pituudesta, säästä sekä siitä, kuinka huolellisesti turkkia kammataan hoitokertojen välillä. Kuivaa turkki pesun jälkeen kokonaan äläkä suuntaa iholle liian kuumaa ilmaa. Aloita totuttelu varhain lyhyillä, myönteisillä harjoituksilla, jotta pentu oppii suhtautumaan rauhallisesti trimmauspöydällä olemiseen, harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn ja fööniin. Pyydä kasvattajaa tai kokenutta trimmaajaa näyttämään oikeat työtavat ennen kuin takuista tulee ongelma.

Rotua suositellaan usein allergisille, koska siitä irtoaa kotiin suhteellisen vähän näkyvää karvaa. Se ei kuitenkaan tee koirasta hypoallergeenista. Koiran allergeeneja on muun muassa syljessä ja ihossa, ja niiden määrä vaihtelee koirasta toiseen. Allergisen on siksi arvioitava oma tilanteensa ja tavattava juuri kyseinen koira useita kertoja. Rodun nimi ei koskaan takaa oireettomuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Bichon frisé on ennen kaikkea seurakoira: ihmisläheinen, eloisa ja usein helppo ottaa mukaan arjen menoihin. Rotumääritelmä kuvaa sopeutuvaista koiraa, joka suhtautuu seurallisesti ihmisiin ja muihin koiriin, kiintyy vahvasti omistajiinsa eikä saa olla hermostunut tai herkkähaukkuinen. Tämä on jalostuksen tavoite, ei lupaus jokaisen yksilön käyttäytymisestä.

Ruotsalaisen rotuyhdistyksen terveyskysely antaa luonteesta monivivahteisemman kuvan. Useimmat omistajat kuvailivat koiriaan varmoiksi, iloisiksi ja myönteisiksi, mutta osa koirista suhtautui vieraisiin ihmisiin pidättyvästi tai oli varovainen kohdatessaan muita koiria. Rauhallinen, varhain aloitettu tutustuminen erilaisiin ympäristöihin on siksi tärkeää myös seurallisena tunnetulle rodulle. Anna pennun tutustua uusiin ihmisiin, alustoihin, ääniin ja koiriin sellaisessa tahdissa, että se pysyy uteliaana ja osallistuu mielellään.

Rotu voi sopia ensikoiran omistajalle, joka haluaa opettaa koiralle arjen taitoja ja arvostaa läheistä suhdetta koiraansa. Pieni koko ei tee koiranpidosta vaivatonta. Turkki vaatii paljon hoitoa, pennun on päästävä tarpeilleen usein, ja aikuinen koira tarvitsee päivittäin tekemistä, seuraa sekä asteittaista yksinolon harjoittelua.

Bichon frisé ei välttämättä ole äänekäs. Yksilö voi silti alkaa reagoida rappukäytävän ääniin, ikkunan ohi kulkeviin ihmisiin tai levottomiin tilanteisiin. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, järjestä tarvittaessa lepopaikka kauemmas ikkunoista ja ulko-ovesta ja harjoittele arjen ääniin suhtautumista ennen kuin reagoimisesta tulee tapa.

## Koulutus ja liikunta

Bichon frisé tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta kaikille koirille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto ja päivän muu tekeminen vaikuttavat tarpeeseen. Terveen aikuisen koiran arjessa voidaan yhdistää haisteluun aikaa antavat lenkit, leikki ja lyhyet koulutushetket. Pennut tarvitsevat useampia mutta lyhyempiä ulkoiluja, kun taas vanhempi koira voi tarvita rauhallisempaa tahtia ja enemmän taukoja.

Vaikka bichon frisé on jalostettu seurakoiraksi, se pystyy paljon muuhunkin kuin sylissä istumiseen. Ruotsalaiset omistajat harrastavat koiriensa kanssa muun muassa noseworkia, rally-tokoa, tottelevaisuutta ja agilityä. Kilpaileminen ei ole olennaista, vaan tarkoituksena on tarjota koiralle tehtäviä, jotka se ymmärtää. Tällaisia ovat esimerkiksi piilotetun lelun etsiminen, lyhyen hajujäljen seuraaminen, tempun opettelu tai kontaktin harjoittelu lenkillä. Sopiva päivärytmi auttaa koiraa pysymään hyvässä kunnossa, tutkimaan ulkomaailmaa uteliaasti ja rauhoittumaan kotona.

Koulutus toimii parhaiten, kun se perustuu palkitsemiseen, etenee vaiheittain ja mukautetaan yksilölle sopivaksi. Lyhyet harjoitukset helpottavat keskittymistä. Kiinnitä erityistä huomiota luoksetuloon, hihnassa kävelyyn, rauhalliseen odottamiseen ja paikallaan seisomiseen turkinhoidon aikana. Käsittelyyn totuttelu on bichon frisélle tärkeä arjen taito, eikä sitä pidä lykätä ensimmäiseen trimmaukseen asti.

Ei ole vakuuttavaa näyttöä siitä, että bichon frisé olisi rotuna poikkeuksellisen vaikea opettaa sisäsiistiksi. Pennut oppivat eri tahtiin. Vie pentu ulos nukkumisen, ruokailun ja leikin jälkeen, palkitse ulos tehdyistä tarpeista äläkä rankaise vahingoista. Jos aiemmin sisäsiisti koira alkaa äkkiä virtsata sisälle, selvitä syy sen sijaan, että pitäisit käytöstä itsepäisyytenä.

## Terveys

Rotuyhdistyksen tuoreimmassa ruotsalaisessa katsauksessa rodun yleistä terveydentilaa kuvataan hyväksi tai erittäin hyväksi. Joinakin vuosina tutkittuja koiria on kuitenkin ollut verrattain vähän, eikä omistajakysely korvaa eläinlääkärin diagnooseja. Tarkista vanhempien dokumentoidut tutkimustulokset sen sijaan, että luottaisit yleiseen vakuutteluun rodun tavallisesta terveydestä.

Polvilumpioiden asentoa kuvaava polvitutkimustulos on Ruotsissa tärkeä tarkistettava asia. Ruotsin Kennelliitto ei rekisteröi pentuetta, jos vanhemmilta puuttuu virallinen polvitutkimustulos. Kummankin vanhemman on oltava tutkimushetkellä vähintään vuoden ikäinen, ja tuloksen on oltava saatavilla ennen astutusta. Rotuyhdistyksen ensisijainen suositus on, että molempien vanhempien tulos on 0 eli normaali. Pyydä kasvattajaa näyttämään tulokset Ruotsin Kennelliiton tietokannoista ja kysy lähisukulaisten polviongelmista.

Myös silmien terveyteen on kiinnitettävä huomiota, mutta sitä koskevat säännöt ovat erilaiset. Ruotsin Kennelliiton aiempi silmätutkimusvaatimus on poistettu. Rotuyhdistys suosittelee edelleen, että jalostuskoirilla on astutushetkellä enintään 12 kuukautta vanha silmätutkimuslausunto, ja antaa ohjeita siitä, millaisia yhdistelmiä tiettyjen löydösten yhteydessä voidaan tehdä. Kysy sekä ajantasaisesta silmätutkimuksesta että suvussa todetuista silmäsairauksista, mutta älä pidä tutkimusta nykyisenä rekisteröinnin ehtona.

Ruotsalaisessa terveyskyselyssä raportoitiin silmien vuotamista, mutta sen syitä ei selvitetty. Kyynelten aiheuttamat värjäymät näkyvät valkoisessa turkissa nopeasti, mutta silmän kunto on karvan väriä tärkeämpi. Uusi tai lisääntynyt vuoto, siristely, kipu, turvotus tai näkökyvyn muutos on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä. Rodun terveysstrategiassa mainitaan myös toistuva kutina ja allergiaongelmat, mutta näyttö ei riitä luotettavien yleisyyslukujen esittämiseen.

Hampaiden hoito on tärkeä osa jokaisen koiran arkea. Päivittäinen hampaiden harjaus on paras tapa ehkäistä hampaiden kiinnityskudossairauksia. Samalla punoitus, pahanhajuinen hengitys tai vaurioituneet hampaat on helpompi huomata ajoissa. Totuta pentu vähitellen huulten nostamiseen ja hampaiden koskettamiseen yhtä rauhallisesti kuin turkinhoitoonkin.

## Historia ja alkuperä

Bichon frisén dokumentoitu nykyhistoria on ranskalais-belgialainen. FCI:n mukaan tämäntyyppisiä pieniä koiria tuotiin Italiasta Ranskaan renessanssin aikana. Nimi kehittyi sanasta barbichon muotoon bichon, ja 1600- ja 1700-lukujen maalauksissa samankaltaisia koiria esiintyy kuninkaallisten ja muiden merkkihenkilöiden seurassa.

Rotu tuli uudelleen muotiin Napoleon III:n valtakaudella, jolloin se tunnettiin nimellä Ténériffe. Kahden maailmansodan jälkeen rotu oli lähellä kadota, mutta ranskalaiset ja belgialaiset kasvattajat elvyttivät kannan. Nykyinen ranskankielinen nimi bichon à poil frisé vahvistettiin vuonna 1978, jolloin rotu tunnustettiin ranskalais-belgialaiseksi. Ruotsiin rotu saapui vuonna 1976, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet syntyivät seuraavana vuonna.

Rodusta kerrotaan myös värikkäitä tarinoita, jotka liittyvät merimiehiin, rotanpyyntiin ja matkaaviin koiriin, mutta niiden tueksi on vähemmän dokumentoitua tietoa. Parhaiten lähteillä tuettu historia kertoo ennen kaikkea eurooppalaisesta seurakoirasta.

## Arki rodun kanssa

Bichon frisé voi viihtyä yhtä hyvin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossa, sillä kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Koira tarvitsee säännöllistä ulkoilua, päivittäistä tekemistä ja harjoittelua, jotta se osaa suhtautua rauhallisesti ulko-oven takaa kuuluviin ääniin. Ruotsalaisissa eläinten hyvinvointiohjeissa aikuisia koiria neuvotaan ulkoiluttamaan päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat useampia ulkoilukertoja.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita, kun koira tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Poistu aluksi vain hyvin lyhyeksi ajaksi ja pidennä aikaa vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksi aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin yksin, kun taas toinen tarvitsee enemmän seuraa tai hoitajan. Ulvominen, tavaroiden tuhoaminen, levottomuus tai ruoasta kieltäytyminen kertovat siitä, että harjoittelussa on palattava helpompaan vaiheeseen. Tilanteesta voi olla tarpeen keskustella pätevän kouluttajan tai eläinlääkärin kanssa.

Lasten kanssa tarvitaan samat turvallisuussäännöt kuin muidenkin koirien kohdalla. Pienten lasten ja koirien seurassa on oltava aikuinen, ja koiralla on oltava oma lepopaikka, jossa se saa olla rauhassa. Bichon frisén pieni keho vaatii hellävaraista käsittelyä. Lasten ei pidä kantaa koiraa tai häiritä sitä sen syödessä tai nukkuessa. Jos kodissa on jo koira tai kissa, tutustumisen tulee tapahtua rauhallisesti ja riittävän etäältä. Rodun seurallinen ihanne ei poista huolellisen tutustuttamisen tarvetta.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja hyväksyy turkinhoidon viikoittaiseksi velvollisuudeksi. Ennen pennun ostamista sinun pitäisi saada nähdä vanhempien polvi- ja silmätutkimustulokset, kysyä niiden suhtautumisesta yksinoloon, ääniin, ihmisiin ja koiriin sekä saada käytännön opastus turkinhoitoon. Näin päätös perustuu koiraan ja todelliseen yhteiseen arkeenne eikä lupauksiin vaivattomasta pienestä lemmikistä.

Bichon frisé

Svenska Kennelklubben (Swedish Kennel Club)

Dansk Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Deutscher Bichon Frisé Club e.V.

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira (23–30 cm, 5–8 kg), jonka pumpulinpehmeä, valkoinen ja vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä ja tiheää hoitoa. Iloinen ja ihmisläheinen bichon frisé sopeutuu niin kaupunkiin kuin omakotitaloonkin. Se nauttii leikeistä ja hellyydestä, tarvitsee kohtuullisesti päivittäistä liikuntaa ja haluaa olla tiiviisti mukana perheen arjessa.

Torshøjs

## Rotu lyhyesti

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi tunnetaan Ruotsissa nimellä braque francais, type pyrénées. Tätä keskikokoista ranskalaista seisovaa lintukoiraa arvostetaan sen seurallisuuden ja halun tehdä metsästyksessä tiivistä yhteistyötä ohjaajansa kanssa. Se on gascognelaistyyppiä pienempi ja kevyempi, mutta sillä on silti voimakas työskentelyn tarve. Ystävällinen luonne ja helppohoitoinen turkki eivät siis poista aktiivisen elämäntavan tarvetta.

- **Koko:** Vuoden 2023 FCI:n rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 51–58 cm ja narttujen 49–56 cm. Koiran tulee olla lihaksikas ja ketterä, ei raskasrakenteinen.
- **Aktiivisuus:** Suuri. Rotu tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia käyttää metsästyskoiran taitojaan.
- **Turkinhoito:** Lyhyt ja hienolaatuinen karvapeite on erittäin helppohoitoinen. Säännöllinen harjaus ja pesu tarvittaessa yleensä riittävät. Myös korvat, kynnet ja hampaat tarvitsevat hoitoa.
- **Elinajanodote:** AKC antaa suuntaa antavaksi arvioksi noin 12–15 vuotta. Arvio ei takaa yksittäisen koiran elinikää.
- **Sopii parhaiten:** Aktiiviselle metsästäjälle tai omistajalle, joka haluaa rakentaa tiiviin yhteistyösuhteen koiraansa ja jolla on selkeä suunnitelma metsästyskoulutukseen, noutamiseen ja muuhun mielekkääseen tekemiseen.

Kerro kasvattajalle aluksi, mitä haluat koirasi kanssa tehdä. Kysy, miten aikuiset koirat työskentelevät, millaisia ne ovat kotona ja millaisia metsästyskoe- ja terveystutkimustuloksia niillä on. Rodun maine yhteistyöhaluisena koirana ei poista tarvetta valita omaan tilanteeseen sopivaa yksilöä ja kasvattajaa.

## Ulkonäkö ja turkki

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi on sopusuhtainen metsästyskoira, jolla on selvästi erottuvat lihakset sekä kevyt ja tarkoituksenmukainen rakenne. Sen nahka on tiiviimpi kuin kookkaammalla gascognelaistyypillä, ja kaulanahkaa on vain vähän tai ei lainkaan. Kirsu on kastanjanruskea. Silmät ovat ruskeat tai tummankeltaiset. Luppakorvat ovat kiinnittyneet silmien tason yläpuolelle eivätkä aivan ulotu kirsun kärkeen.

Voimassa olevan FCI:n rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 51–58 cm ja narttujen 49–56 cm. Värivaihtoehtoja ovat kastanjanruskea, ruskeavalkoinen, tiheästi pilkuttunut ruskeavalkoinen sekä ruskea punaruskein merkein. Häntä on ohut, ja se voi olla pitkä tai luonnostaan lyhyempi. Koko ja värimerkit eivät kuitenkaan kerro, miten yksittäinen pentu aikanaan suoriutuu metsästyksessä.

Karvapeite on lyhyempi ja hienolaatuisempi kuin gascognelaistyypillä, eikä se vaadi paljon hoitoa. Harjaa turkki säännöllisesti irtokarvojen ja lian poistamiseksi ja pese koira tarvittaessa. AKC suosittelee säännöllistä viikoittaista turkinhoitoa. Tarkista samalla iho, etenkin tiheässä kasvillisuudessa työskentelyn jälkeen, sillä pienet haavat tai ihoon tarttuneet vierasesineet voivat helposti jäädä huomaamatta.

Totuta pentu alusta lähtien korvien, tassujen ja suun rauhalliseen käsittelyyn. Lyhyet harjoitukset, joissa yhteistyöstä palkitaan, helpottavat hoitotoimia. Tarkista koiran keho ulkoilun jälkeen, pidä kynnet sopivan pituisina ja ota hampaiden harjaus tavaksi. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten korvat tutkitaan ihoa ärsyttämättä ja aiheuttamatta koiralle epämukavuutta.

## Luonne ja persoonallisuus

Ruotsin kennelliitto (SKK) kuvailee rotua ystävälliseksi, mutkattomaksi ja seuralliseksi, kun taas AKC korostaa sen miellyttämishalua. Koira voi nauttia sekä perheensä läheisyydestä että yhdessä työskentelystä. Tämä tekee rodusta kiinnostavan tiivistä yhteistyösuhdetta etsivälle, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö suhtautuisi samalla tavalla ihmisiin, muihin koiriin tai vieraisiin tilanteisiin. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun aikuisia sukulaisia ja kysy niiden arjesta.

Seisovan lintukoiran työ edellyttää sekä oma-aloitteisuutta että yhteistyötä. Sen täytyy käyttää hajuaistiaan ja etsiä riistaa pitäen samalla yhteyttä ohjaajaansa. Panosta selkeään viestintään ja palkitse käyttäytymisestä, jota haluat vahvistaa. Nopeakin oppija tarvitsee kokemusta ja ohjausta ymmärtääkseen, mitä siltä eri tilanteissa odotetaan.

Tarjoa pennulle myönteisiä kokemuksia ihmisistä, muista koirista ja arjen tilanteista sen omaan tahtiin. Vaikka rotua kuvataan seuralliseksi, rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat silti tärkeitä. Kysy myös, käyttääkö kasvattaja koirien tuntemuksensa tukena esimerkiksi BPH-käyttäytymiskuvausta. Tuloksia tulee aina tarkastella yhdessä koiran kokemusten sekä sen koti- ja työskentelykäyttäytymisen kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Suhtaudu tähän rotuun työskentelevänä seisovana lintukoirana. Metsästyskoulutus, haku, nouto ja jäljestäminen tarjoavat sille mahdollisuuksia käyttää useita luontaisia kykyjään. Hyvin suunniteltuun arkeen kuuluvat myös lenkit vaihtelevassa maastossa ja yksilölle sopiva kunnon kehittäminen. Pyydä kasvattajalta tai kokeneelta metsästyskoirakouluttajalta apua nuoren koiran kehityksen ja käytännön työskentelyn ensiaskelten suunnitteluun.

Aloita varhain kontaktin, luoksetulon, paikalla pysymisen ja esineiden käteen luovuttamisen harjoittelu. Etene pienin askelin ja käytä koiralle mieluisia palkkioita. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa korostetaan selkeää viestintää ja varoitetaan siitä, että epäoikeudenmukainen rankaiseminen voi vähentää koiran yhteistyöhalua. Lisää häiriöitä vähitellen. Pidä koira turvallisesti hallinnassa tilanteissa, joissa metsästysvietti voisi viedä sen mukanaan, kunnes opitut taidot toimivat luotettavasti myös kyseisessä tilanteessa.

Retkeily, uinti sekä esimerkiksi toko, rally-toko ja agility voivat tuoda vaihtelua tekemiseen. AKC mainitsee useita näistä mahdollisina liikuntamuotoina. Sovita vaatimukset aina koiran ikään, terveyteen ja kuntoon. Nuoren koiran arjessa leikin, harjoittelun ja levon tulee olla tasapainossa. Seuraa koiran palautumista ja pyydä apua arjen suunnitteluun, jos sen on vaikea rauhoittua tekemisen lomassa.

## Terveys

SKK toteaa, että Ruotsin koirakanta on liian pieni rodun terveyden luotettavaan arviointiin. Myös vuoden 2026 ruotsalaisessa jalostusstrategiassa käytettävissä olevaa tietoa kuvataan rajalliseksi. Pyydä dokumentoitua tietoa vanhemmista ja muista lähisukulaisista. Kysy sekä terveystutkimustuloksista että toistuvista ongelmista, joita omistajat ovat havainneet arjessa tai työskentelyn aikana.

Jalostusstrategiassa suositellaan lonkkaniveldysplasian (HD) osalta tuloksia A tai B, mutta myös C-tuloksen saaneen koiran käyttö on mahdollista geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kyynärnivelten osalta suositus on kyynärniveldysplasian (ED) aste 0. Suositusten mukaan koira, jonka ED-tulos on 1, tulisi yhdistää koiraan, jonka ED-tulos on 0. Asiakirjassa todetaan, etteivät lonkka- ja kyynärnivelkuvaukset ole rodulla pakollisia jalostuskäytön ehtoja. Pyydä kasvattajaa kertomaan, miten nivelterveys, sukulaisten tulokset ja geneettinen monimuotoisuus on huomioitu suunnitellussa yhdistelmässä.

Jalostusstrategiassa kehotetaan seuraamaan myös ihon ja turkin, silmien ja korvien terveyttä sekä muita terveysongelmia. Nämä ovat seurattavia osa-alueita, eivät osoitus siitä, että kaikki mainitut vaivat olisivat rodussa yleisiä. Jos kasvattaja viittaa DNA-testiin, hänen tulee kertoa selvästi, mitä sairautta tai ominaisuutta testi tutkii. Tällainen testitulos vastaa eri kysymykseen kuin kliininen tutkimus.

Käytännön ennaltaehkäisevä hoito on aktiiviselle koiralle tärkeää. Tarkista korvat, käy keho läpi työskentelyn jälkeen ja seuraa koiran kuntoluokkaa aktiivisuuden muuttuessa. Hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle esimerkiksi kivun, toistuvien korvavaivojen tai jatkuvan kutinan vuoksi. Koiran työskentelyhalu tai kuuluminen usein kestäväksi kuvattuun rotuun ei korvaa tutkimusta, jos jokin on muuttunut.

## Historia ja alkuperä

Ranskanseisojan juuret ovat Lounais-Ranskassa ja Pyreneiden keskiosissa, missä seisovia lintukoiria on käytetty riistalintujen metsästykseen jo pitkään. Nykyisillä kahdella tyypillä on yhteinen historia: kookkaammalla gascognelaistyypillä ja pienemmällä rodulla Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi. Ne eroavat toisistaan muun muassa koon, rungon vahvuuden ja nahan osalta, mutta niiden perustehtävä seisovina lintukoirina on sama.

Pyreneläistyyppi on säilyttänyt vahvan yhteytensä käytännön metsästykseen, jossa haku, seisonta ja nouto ovat keskeisiä tehtäviä. Rotu on edelleen harvinainen Ruotsissa, missä sitä edustaa mannermaisten lintukoirien rotujärjestö Specialklubb för Kontinentala Fågelhundar. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa painotetaan metsästysominaisuuksien arviointia ja kansainvälistä yhteistyötä, jotta pientä koirakantaa voidaan kehittää käyttöominaisuudet, luonne, terveys ja geneettinen monimuotoisuus huomioiden.

## Arki rodun kanssa

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi sopii elämäntapaan, jossa koira pääsee aktiivisesti mukaan tekemiseen. Mieti etukäteen, mitä teette yhdessä niin metsästyskaudella kuin muulloinkin vuoden aikana. Hyvässä arjessa on tilaa liikunnalle, hajutyöskentelylle, yhteistyölle ja levolle. Kysy, millainen kasvattajan aikuisten koirien tavallinen viikko on, ja vertaa sitä oman taloutesi käytettävissä olevaan aikaan ja kokemukseen.

Rodun ystävällinen luonne voi tarjota hyvän pohjan perhe-elämälle, mutta lasten ja koirien on saatava tutustua toisiinsa aikuisen valvonnassa. Vastuullisen aikuisen tulee aina olla läsnä pienten lasten ollessa koiran kanssa. Koira tarvitsee paikan, jossa se saa levätä häiriöttä. Lasten puolestaan on opittava kunnioittamaan koiran ruokarauhaa, unta ja merkkejä siitä, että se kaipaa omaa tilaa.

Muut koirat voivat olla mieluisia kumppaneita, mutta tutustuminen on sovitettava yksilöiden mukaan. Kissojen ja pienempien eläinten kanssa rodun metsästysvaisto edellyttää erityistä huolellisuutta. Anna eläinten totutella toisiinsa hallituissa olosuhteissa ja varmista, että voit tarvittaessa erottaa ne toisistaan. Se, että koira tulee kotona toimeen jonkin eläimen kanssa, ei takaa samanlaista suhtautumista vieraisiin eläimiin ulkona.

Asumisolojen on mahdollistettava koiran liikunnan ja tekemisen tarpeiden täyttäminen käytännössä. Harjoitusmaastojen ja hyvien ulkoilualueiden läheisyys on etu, mutta pelkkä piha ei tarjoa kaikkea koiran tarvitsemaa. Kysy, miten aikuiset sukulaiset suhtautuvat vieraisiin, ääniin ja rauhallisempiin päiviin. Harjoittele vauhdikkaamman tekemisen rinnalla rauhallisia arjen rutiineja, jotta koira oppii toimimaan molemmissa tilanteissa.

Aloita yksinoloon totuttelu vähitellen, kun pentu tuntee olonsa kotona turvalliseksi. Aloita lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa koiran reaktioiden mukaan. Järjestä tarvittaessa seuraa tai hoitaja. Rodun seurallinen maine ei kerro tarkkaa rajaa sille, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin. Suunnittele työpäivät ja muut poissaolot oman koirasi ja sen harjoittelun etenemisen mukaan.

Ennen ostopäätöstä kannattaa hankkia selkeät vastaukset erityisesti kolmeen asiaan: kasvattajan metsästystavoitteisiin, aikuisten koirien arkikäyttäytymiseen ja dokumentoituun terveysseurantaan. Valitse kasvattaja, joka pystyy puhumaan avoimesti sekä vahvuuksista että rajoitteista. Kun rodun työn ja seuran tarve sopii kodin arkeen, sillä on kaikki edellytykset olla seurallinen ja innokas metsästys- ja harrastuskumppani.

Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi

Ketterä, keskikokoinen ranskalainen seisova lintukoira, jolla on lyhyt turkki, ruskeita merkkejä ja lempeä ilme. Pienemmässä pyreneläistyypissä yhdistyvät vahva metsästysvietti, ystävällinen ja seurallinen luonne sekä yhteistyöhalukkuus. Ranskanseisoja, pyreneläistyyppi nauttii metsästyksestä, noutamisesta ja perheensä läheisyydestä. Se tarvitsee päivittäin liikuntaa, virikkeitä sekä selkeää ja lempeää koulutusta.

Camilla Koch

## Perustiedot

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen, voimakas saksalainen työ-, paimen- ja palveluskoirarotu. Se sopii omistajalle, joka haluaa kouluttaa koiraansa aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Rotu on yhteistyöhaluinen ja monipuolinen, mutta rodun sisäinen vaihtelu on huomattavaa. Siksi kasvattajan, vanhempien ja pentueen valinta on erityisen tärkeää.

- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Roturyhmä:** FCI:n ryhmä 1, Lammas- ja karjakoirat
- **Säkäkorkeus:** urokset 60–65 cm, nartut 55–60 cm
- **Paino:** urokset 30–40 kg, nartut 22–32 kg
- **Karvapeite:** lyhytkarvainen tai pitkäkarvainen, molemmilla aluskarva
- **Aktiivisuustaso:** korkea; rotu tarvitsee liikuntaa, hajutyöskentelyä, ongelmanratkaisua ja yhteistyötä
- **Tärkeää ennen hankintaa:** selvitä vanhempien ja lähisukulaisten terveys, luonne, käyttöominaisuudet ja liikkeet. Älä tyydy pelkkään kasvattajan ilmoittamaan linjaan tai koirien näyttelyansioihin.

Saksanpaimenkoira voi olla erittäin kyvykäs perhe- ja harrastuskoira, kun arki vastaa kyseisen yksilön työskentelyhalua. Se on kuitenkin harvoin hyvä valinta ihmiselle, joka etsii ensisijaisesti helppoa seurakoiraa. Ensimmäistä koiraansa hankkivan on varauduttava käymään koulutuksissa, harjoittelemaan säännöllisesti ja hakemaan apua ajoissa, jos koiralla ilmenee pelokkuutta, stressiä, voimakasta tarvetta jahdata liikkuvia kohteita tai vaikeuksia rauhoittua.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Saksanpaimenkoiran tulee olla voimakas ja lihaksikas ilman liioiteltuja piirteitä rakenteessa tai liikkeissä. Runko on hieman korkeuttaan pidempi. Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 60–65 cm ja paino 30–40 kg, narttujen säkäkorkeus 55–60 cm ja paino 22–32 kg.

Selkä ja lantio eivät ole sama asia. Rotumääritelmässä kuvataan suora selkä, joka jatkuu hieman laskevana lantiona. Selvästi köyry tai laskeva lanneosa sekä ylikulmautuneet, pihtikinttuiset tai epävakaat takaraajat eivät kuulu rodun ihanteeseen. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa erityisohjeissa ylälinja ja takaosa on tunnistettu riskialueiksi, ja liikkeet tulee arvioida sekä käynnissä että ravissa.

Pennunostajalle luonnolliset liikkeet kertovat enemmän kuin äärimmilleen viety näyttelyasento. Pyydä nähdä vanhempien liikkuvan käynnissä ja ravissa tasaisella alustalla. Takaraajojen tulee toimia vakaasti ja pysyä takaa katsottuna yhdensuuntaisina ilman, että kintereet painuvat sisäänpäin tai vaikuttavat epävakailta. Tarkastele myös aikuisia sukulaisia, sillä pennusta ei vielä näe, miten sen vartalo toimii täysikasvuisena.

Rodulla on kaksi hyväksyttyä karvapeitemuunnosta. Lyhytkarvaisella saksanpaimenkoiralla on tiheä, kova ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on pidempää, pehmeämpää eikä yhtä rungonmyötäistä. Molemmilla tulee olla aluskarva, ja molemmista lähtee karvaa. Harjaa ja kampaa tarpeen mukaan, karvanlähtöaikoina tavallista useammin. Kiinnitä erityistä huomiota korvien takana sekä raajoissa ja hännässä olevaan pidempään karvaan. Pese koira sen likaantuessa, älä ennalta määrätyn aikataulun mukaan.

## Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan saksanpaimenkoiran tulee olla tasapainoinen, hyvähermoinen, itsevarma, tarkkaavainen ja ohjattava. Tämä on jalostustavoite, ei lupaus jokaisen yksilön ominaisuuksista. Luonne, työskentelyhalu, sosiaalisuus, pelokkuus ja kyky rauhoittua voivat vaihdella huomattavasti rodun yksilöiden ja sukulinjojen välillä.

Saksanpaimenkoiria kuvataan usein älykkäiksi, uskollisiksi tai luontaisesti suojeleviksi, mutta nämä luonnehdinnat kertovat arjesta liian vähän. Voimakkaan työskentelyhalun omaava koira voi sopivissa tehtävissä olla keskittynyt ja hyvin ohjattava, mutta ilman selkeitä tehtäviä vaativa. Ympäristön tarkkailu voi tukea hyvää yhteistyötä ohjaajan kanssa, mutta se voi myös johtaa haukkumiseen tai voimakkaisiin reaktioihin, jos koira on epävarma, stressaantunut tai puutteellisesti koulutettu. Rotua ei pidä valita sillä oletuksella, että jokainen yksilö olisi automaattisesti luotettava vahtikoira tai helppo perhekoira.

Osassa rodun jalostusta on painotettu ensisijaisesti käyttökokeita ja palveluskoiratyötä, kun taas toisissa sukuhaaroissa näyttelyillä on ollut enemmän painoarvoa. Nimitykset ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” eivät silti yksin ennusta aktiivisuustasoa tai sopivuutta perhe-elämään. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat käyttäytyvät vieraiden ihmisten ja koirien seurassa, miten ne suhtautuvat ääniin ja uusiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua silloin, kun mitään ei tapahdu. Pyydä myös pentuesisarusten, puolisisarusten ja aiempien jälkeläisten tuloksia sekä kuvauksia niiden arkikäyttäytymisestä.

Ruotsissa käytettävässä MH-luonnekuvauksessa kirjataan koiran reaktiot tilanteissa, joihin sisältyy kontaktia, leikkiä, takaa-ajoa, toimettomuutta, yllätyksiä, uhkaa ja laukauksia. MH on kuvaus, ei koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Lue koko kuvaustulos ja vertaile useita lähisukulaisia sen sijaan, että tyytyisit pelkkään tietoon koiran ”tunnetusta luonnetilasta”.

## Koulutus ja liikunta

Saksanpaimenkoiran on saatava käyttää päivittäin sekä kehoaan että mieltään, mutta kaikille yksilöille sopivaa tuntimäärää ei ole. Tarpeeseen vaikuttavat ikä, terveys, palautuminen, kunto ja toiminnan sisältö. Nuori koira tarvitsee erilaista kuormitusta kuin täysikasvuinen, hyväkuntoinen aikuinen.

Toimiva arki yhdistää lenkkeilyn ja turvallisilla alueilla vapaana liikkumisen hajutyöskentelyyn, ongelmanratkaisuun ja yhteistyöharjoituksiin. Jäljestys, etsintätyöskentely, tottelevaisuus, palveluskoirakokeet ja muut keskittymistä vaativat tehtävät sopivat rodun taustaan. Vaihtele alustoja ja ympäristöjä, mutta lisää harjoitusten kestoa, vaikeutta ja fyysistä kuormitusta vähitellen. Tavoitteena ei ole väsyttää koiraa loppuun joka päivä, vaan kehittää kuntoa, kehonhallintaa, itsehillintää ja palautumiskykyä.

Palkitsemiseen perustuva, yksilöllisesti sovitettu koulutus tekee toivotun käyttäytymisen selväksi rakentamatta yhteistyötä pelon tai epämukavuuden varaan. Aloita ajoissa luoksetulon, kontaktin, käsittelyn, löysällä hihnalla kävelyn, häiriöiden läheisyydessä sopivalla etäisyydellä työskentelyn ja esineistä irrottamisen harjoittelu. Harjoittele myös vähemmän näyttävää taitoa: rauhassa makoilua silloin, kun mitään ei tapahdu. Jos saksanpaimenkoiralle tarjotaan vain kiihdyttävää toimintaa, se voi oppia kiihtymään erittäin taitavasti mutta sen voi olla vaikea rauhoittua uudelleen.

Pentuja ei pidä liikuttaa aikuisten koirien tavoin. Lyhyet tutkimusretket, omaehtoinen leikki, lepo ja myönteinen tutustuminen uusiin ympäristöihin ovat tärkeämpiä kuin pitkät matkat, hypyt tai jyrkät käännökset. Lisää fyysistä kuormitusta vähitellen koiran kasvaessa. Jos koira ontuu tai jäykistyy, liikkuu vastahakoisesti tai sen liikkumistapa muuttuu, kevennä liikuntaa ja ota yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Lonkkadysplasia eli HD ja kyynärniveldysplasia eli ED ovat keskeisiä tutkittavia terveysominaisuuksia, kun hankitaan Ruotsiin rekisteröityä saksanpaimenkoiraa. Molemmat ovat painopisteitä Ruotsin Kennelliiton ja rotuyhdistyksen jalostusstrategiassa. Rodulla esiintyy myös iho-ongelmia sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia. Ruotsalaisessa jalostusstrategiassa todetaan kuitenkin, että joistakin paljon keskustelua herättävistä selkä- ja kutinaongelmista puuttuu koottua tietoa. Pitkät sairausluettelot ilman tietoa sukulaisista kertovatkin pennunostajalle vähemmän kuin varmennetut tutkimustulokset ja lähisukulaisten terveystiedot.

Ruotsin Kennelliiton vuonna 2026 voimassa olevien rekisteröintisääntöjen mukaan molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD-tulos ennen astutusta. Koska rodulla on käytössä HD-indeksi, vanhempien indeksien keskiarvon suositellaan olevan astutushetkellä yli 100. Koiria, joiden HD-tulos on D tai E, ei saa käyttää jalostukseen. Saksanpaimenkoirilta vaaditaan myös virallinen ED-tulos. Jos vanhempi on syntynyt 1. tammikuuta 2006 tai sen jälkeen, tuloksen on oltava ED 0. ED-indeksien keskiarvon suositellaan olevan yli 100. Säännöt voivat muuttua, joten tarkista aina ajantasaiset määräykset Ruotsin Kennelliitosta.

Pentua hankkiessasi selvitä muutakin kuin se, täyttävätkö vanhemmat vähimmäisvaatimukset:

- vertaa vanhempien HD- ja ED-tuloksia sekä ajantasaisia indeksejä
- selvitä, kuinka moni aiempien pentueiden koirista ja lähisukulaisista on tutkittu
- kysy suvussa esiintyvistä iho-ongelmista, toistuvasta kutinasta, liikkumisvaikeuksista ja muista diagnooseista
- tutustu vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten MH- tai MT-tuloksiin
- seuraa aikuisten koirien luonnollista käyntiä ja ravia sekä kysy, miten ne pärjäävät työssä ja arjessa.

Yksi hyvä yksilötulos ei poista riskejä. Koko pentueen ja lähisuvun tulokset antavat paremman kokonaiskuvan ennen ostopäätöstä.

## Historia ja alkuperä

Saksanpaimenkoira kehitettiin Saksassa monipuoliseksi paimen- ja työkoiraksi. Kun saksalainen rotuyhdistys perustettiin vuonna 1899, aloitettiin suunnitelmallinen jalostustyö Keski- ja Etelä-Saksan paimenkoirista. Tavoitteena oli yhdistää toimiva rakenne, sopiva luonne ja työkyky.

Ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin vuonna 1899 A. Meyerin ja Max von Stephanitzin ehdotusten pohjalta. Rodun työominaisuudet johtivat pian sen käyttöön muissakin tehtävissä kuin paimennuksessa. Sittemmin saksanpaimenkoira on saavuttanut merkittävän aseman työ-, kilpailu- ja palveluskoirana monilla aloilla.

Tämä historia selittää, miksi yhteistyökyky, kestävyys, hajutyöskentely ja toimiva rakenne ovat rodulle yhä keskeisiä. Se selittää myös, miksi rotua ei pidä arvioida vain ääriviivojen tai värin perusteella. Terveen ja hyvärakenteisen saksanpaimenkoiran tulee pystyä työskentelemään ja liikkumaan tehokkaasti. Ulkomuodon tulee tukea toimintakykyä.

## Arki saksanpaimenkoiran kanssa

Saksanpaimenkoira voi elää hyvin perheessä ja myös kerrostalossa, mutta vain, jos omistaja pystyy tarjoamaan koulutusta, palautumista, tilaa ja turvalliset arjen järjestelyt. Piha ei korvaa tekemistä, eikä asumismuoto korvaa suunnittelua. Huonosti äänieristetyssä talossa on myös ehkäistävä ja harjoittelulla vähennettävä haukkumista sekä reagointia porraskäytävän tai ikkunoiden ulkopuolelta kuuluviin ääniin.

Aikuisen on oltava läsnä koiran ja lasten ollessa yhdessä, etenkin koska rotu on kookas ja voimakas. Lasten ei pidä vastata ulkoilutuksesta eikä puuttua tilanteisiin, joissa koira on voimakkaasti kiihtynyt. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, eikä lapsia ja koiraa pidä jättää keskenään. Sopivuus perhe-elämään riippuu yksilön luonteesta, kokemuksista ja koulutuksesta, ei rodun nimestä.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Saksanpaimenkoira voi elää toisen koiran tai kissan kanssa, mutta sitä ei voi luvata rodun perusteella. Anna koirien tutustua rauhallisesti, mieluiten puolueettomalla alueella. Kun tutustutat koiraa kissaan, järjestä kissalle poistumisreittejä, joihin koira ei pääse. Käytä porttia ja hihnaa ja estä jahtaaminen ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Etene vain silloin, kun molemmat eläimet ovat rentoja, ja valvo niitä, kunnes niiden yhteiselo on vakiintunut.

Yksinoloa on harjoiteltava vähitellen. Pientä pentua ei pidä jättää yksin. Turvalliseksi olonsa tunteva aikuinen koira, joka on opetettu yksinoloon, pärjää yleensä muutaman tunnin, ei kokonaista työpäivää. Pidennä aikaa pienin askelin ja järjestä koiranhoitaja tai muu ratkaisu, jos arki vaatii pidempää yksinoloa kuin koira pystyy rauhallisesti sietämään.

Saksanpaimenkoiran paras koti ei määräydy osoitteen perusteella. Siellä on aikuisia, jotka haluavat kouluttaa, osaavat lukea koiran viestejä, seuraavat sen terveyttä ja tarjoavat sekä mielekästä tekemistä että aitoa lepoa koiran koko elämän ajan.

Saksanpaimenkoira

Verein für Deutsche Schäferhunde (SV) e.V. (Germany)

Den Danske Kennel Klub (Danish Kennel Club)

Saksanpaimenkoira on keskikokoinen tai suuri, urheilullinen työkoirarotu, joka on erittäin älykäs ja helposti koulutettava. Se on uskollinen ja luonnostaan suojelunhaluinen ja tarvitsee päivittäin runsaasti liikuntaa ja aktivointia. Sillä on kaksinkertainen turkki, josta irtoaa paljon karvaa. Rotua käytetään laajalti poliisi-, sotilas-, etsintä- ja pelastustehtävissä.

Hvolbæk's

## Perustiedot

Havannankoira on pieni, FCI:n hyväksymä seurakoira, joka kuuluu roturyhmään 9. FCI ilmoittaa rodun alkuperämaaksi Kuuban ja kuvaa, kuinka tämä koiratyyppi kulkeutui saarelle läntiseltä Välimereltä. Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä, ja kahden senttimetrin poikkeama kumpaankin suuntaan sallitaan. Virallista painoväliä ei ole. Arvioi koiran todennäköistä aikuiskokoa säkäkorkeuden, rakenteen, kuntoluokan ja vanhempien perusteella, älä luvatun kilomäärän mukaan.

Rotumääritelmän ihanne on tarkkaavainen, kiintyvä, iloinen, ystävällinen ja leikkisä koira. Tämä on jalostustavoite, ei tae siitä, miten jokainen yksilö käyttäytyy lasten, vieraiden ihmisten tai muiden eläinten kanssa. Ruotsalainen BPH-käyttäytymiskuvausaineisto osoittaakin rodun sisällä selvää vaihtelua.

Pitkä turkki on rodun arjen suurin hoitovelvoite. Se on kammattava ihoa myöten, ja se voi vaatia tiheää hoitoa etenkin pentuturkin vaihtuessa aikuisen turkkiin. Niukka tai puuttuva aluskarva ei tee havannankoirasta allergiatonta. Koiran allergeeneja on muun muassa ihohilseessä ja syljessä, ja niiden määrä vaihtelee yksilöittäin.

## Ulkonäkö ja turkki

Havannankoiran tulee olla pieni, matalaraajainen ja vankka olematta raskas tai liikkeiltään rajoittunut. Rungon pituuden ja säkäkorkeuden suhteen tulisi olla noin 4:3. Eturaajojen tulee olla suorat ja yhdensuuntaiset sekä liikkeiden kevyet, joustavat ja eteenpäin suuntautuvat. Kun arvioit koiraa, kiinnitä huomiota vapaisiin liikkeisiin: selvää ontumista, epätasaista painon varaamista tai voimakkaasti ulospäin kaartuvia eturaajoja ei pitäisi näkyä. Runsas turkki ei saa peittää rakenteen toiminnallisia puutteita.

Rotumääritelmän mukainen säkäkorkeus on 23–27 senttimetriä. Sallittu poikkeama laajentaa hyväksytyn vaihteluvälin 21–29 senttimetriin. Ihannepainoa ei ole määritelty. Kaksi samankorkuista koiraa voi siis painaa eri verran luuston, lihaksiston ja kuntoluokan vuoksi. Lähellä kumpaa tahansa kokorajaa oleva koira ei ole automaattisesti parempi tai huonompi, mutta Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan suuntausta kohti kookkaampia ja painavampia koiria ja korostetaan, että rodun tulee säilyttää kääpiökoiramainen olemuksensa.

Rotumääritelmän mukaan aikuisen koiran peitinkarvan tulee olla hyvin pitkää, noin 12–18 senttimetriä, pehmeää ja suoraa tai laineikasta. Se voi myös muodostaa kiharaisia suortuvia. Aluskarva on niukkaa ja puuttuu usein kokonaan. Väreinä esiintyy valkoista, kellanruskeaa, mustaa, havannanruskeaa, tupakanruskeaa ja punaruskeaa sekä sallittujen värien laikkuja ja tan-merkkejä. Älä anna värin mennä terveyden, luonteen ja terveen, toimivan rakenteen edelle pentua valitessasi.

Rotumääritelmä edellyttää luonnollista turkkia eikä salli näyttelyturkin leikkaamista tasapitkäksi lukuun ottamatta rajattuja poikkeuksia tassujen, otsan ja kuonon alueella. Kyse on rodunomaisesta ulkonäöstä, ei perusteesta jättää kivuliaita takkuja selvittämättä. Kampaa turkkia pienissä osissa ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin, jalkoihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Hoitotiheys riippuu turkin pituudesta, laadusta, kosteudesta ja takkuuntumisherkkyydestä. Karvanvaihtovaiheessa turkki saattaa vaatia päivittäistä hoitoa.

Totuta pentu vähitellen kampaamiseen, tassujen käsittelyyn, kynsien leikkaamiseen ja hampaiden harjaukseen. Pidä tauko, jos pentu pelästyy tai stressaantuu. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, ja kuivaa se huolellisesti. Harjaa hampaat päivittäin koirille tarkoitetulla hammastahnalla, sillä hammaskivi ja hampaiden kiinnityskudossairaudet ovat pienillä koirilla tavallista yleisempiä.

## Luonne ja persoonallisuus

Rotumääritelmän mukaan havannankoiran tulee olla tarkkaavainen, ystävällinen ja leikkisä, mutta yksilöt suhtautuvat ympäröivään maailmaan eri tavoin. Rotumääritelmä kuvaa toivottua luonnetta. Se ei todista, että pentu olisi automaattisesti hyvä lasten kanssa, hiljainen, peloton tai helppo ensimmäinen koira.

Ruotsin Kennelliiton vuoden 2026 BPH-analyysi sisältää 233 havannankoiran käyttäytymiskuvauksen. Osallistuneiden koirien välillä oli huomattavaa vaihtelua siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita ihmisiä, kuinka paljon ne leikkivät, kuinka uteliaita ne olivat ja miten ne reagoivat epävakaisiin alustoihin. Monilla oli vain vähän sosiaalista pelkoa, eivätkä ne käyttäytyneet uhkaavasti vieraita kohtaan. Aineisto kattoi kuitenkin vain noin 1,5 prosenttia tarkasteltuina syntymävuosina Ruotsissa syntyneistä koirista. Tulokset kuvaavat siis osallistuneita koiria, eivät kaikkia havannankoiria.

BPH on käyttäytymiskuvaus, ei testi, jonka koira läpäisee tai hylkää. Pyydä nähtäväksi vanhempien täydelliset tulokset ja tarkastele yksittäisiä reaktioita. Tapaa pennun emä sen kotiympäristössä ja havainnoi, pystyykö se tervehtimään, halutessaan olemaan ottamatta kontaktia ja palautumaan yllättävästä tapahtumasta ilman pitkittynyttä pelkoa tai stressiä.

Pienet lapset ja koira tarvitsevat aikuisen valvontaa, ja koiralla on oltava suojaisa lepopaikka. Sen pieni keho voi vahingoittua rajussa leikissä, vaikka koira itse hakeutuisi seuraan. Muihin koiriin ja kissoihin tutustumisen tulee edetä vähitellen niin, että eläimillä on riittävästi etäisyyttä ja poistumisreittejä ja että ne voidaan tarvittaessa erottaa toisistaan. Aiemmat kokemukset ja yksilön sosiaaliset taidot merkitsevät enemmän kuin rodun nimi.

## Koulutus ja liikunta

Havannankoira tarvitsee päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja rauhoittumisen harjoittelua. Ei ole yhtä luotettavaan tietoon perustuvaa minuuttimäärää, joka sopisi kaikille koirille. Sovita lenkit, leikki ja muu rasitus koiran ikään, kuntoon, terveyteen, säähän ja palautumiseen.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi, ja se nauttii usein yhteistyöstä. Hajutyöskentely, temput, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti mukautettu agility voivat tuoda hyödyllistä vaihtelua, mutta kilpaileminen ei ole tarpeen. Panosta luoksetuloon, löysällä hihnalla kävelemiseen, odottamiseen, esineistä luopumiseen, rauhalliseen tutkittavana olemiseen ja rauhoittumiseen silloinkin, kun lähellä tapahtuu asioita. Käytä palkitsemiseen perustuvaa koulutusta, aseta selkeät kriteerit ja vältä fyysistä tai psyykkistä pakottamista.

Valppaus voi muuttua haukkumiseksi, kun rappukäytävässä liikutaan tai koira odottaa toimintaa. Vähennä tarpeetonta ikkunoiden ja ovien vahtimista, palkitse rauhallista käytöstä ja anna koiralle selkeä vaihtoehtoinen tehtävä. Suhtaudu turkinhoitoon ja lyhyisiin yksinoloihin taitoina, joita harjoitellaan alusta lähtien. Sisäsiisteys rakentuu tiheistä ulkoilumahdollisuuksista, valvonnasta ja palkitsemisesta, ei rankaisemisesta tai oletuksesta, että rotu olisi vaikea opettaa sisäsiistiksi.

## Terveys

Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa havannankoiraa kuvataan suhteellisen terveeksi roduksi. Huolellinen pennun hankinta edellyttää silti sekä suositusten että toteutuneiden tutkimustulosten tarkistamista. Ruotsin Kennelliiton nykyisissä rekisteröintisäännöissä havannankoiralle ei ole polvia, silmiä tai sydäntä koskevaa rotukohtaista tason 2 tai 3 vaatimusta. Tämä ei tee tutkimuksista merkityksettömiä. Rotuyhdistyksen suositukset ovat laajemmat, ja ne on erotettava pentueen rekisteröinnin virallisista ehdoista.

Rotuyhdistys suosittelee jalostuskoirille polvitutkimusta yli vuoden iässä ilman poikkeavia löydöksiä. Lisäksi se suosittelee silmätutkimuksia noin vuosittain yhden vuoden iästä vähintään kuusivuotiaaksi siten, että tulos on astutushetkellä enintään vuoden vanha, sekä sydäntutkimusta ilman poikkeavia löydöksiä ennen astutusta. Nämä suositukset ovat rotuyhdistyksen pentuvälityksen ehtoja, mutta ne eivät ole sama asia kuin SKK:n rekisteröintivaatimus.

Pyydä koirien rekisterinumerot ja tarkista tutkimustulos, päivämäärä ja todellinen terveystilanne SKK Avelsdata -palvelusta. Pelkkä ilmaus ”terveystutkittu” ei riitä. Polvitutkimuksen tulos voidaan rekisteröidä 12 kuukauden iästä alkaen. Asteikko ulottuu nollasta eli normaalista kolmeen, jolloin polvilumpio on pysyvästi sijoiltaan. Hyvääkin yksilötulosta on tarkasteltava yhdessä vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten tietojen kanssa, sillä suvun kokonaiskuva kertoo enemmän kuin yksittäinen tutkimus.

Suorat eturaajat ja vapaat liikkeet ovat tärkeitä sekä terveydelle että näyttelymenestykselle. Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa nostetaan esiin käyrät eturaajat, yksittäiset lyhentyneen kyynärluun eli short ulna -tapaukset sekä selkäkivut ja välilevytyrät. Tutkimuksessa, johon osallistui 355 norjalaista havannankoiraa, havaittiin yhteys kromosomissa 18 sijaitsevan FGF4-variantin sekä raajojen pituuden ja eturaajojen muodon välillä. Tutkimus osoittaa yhteyden tutkitussa populaatiossa, mutta ei sitä, että jokaiselle varianttia kantavalle koiralle kehittyisi kliinisiä ongelmia tai että jokin tietty DNA-testi olisi Ruotsissa pakollinen.

Katso koiran kävelyä ja kääntymistä sekä tarkista, että se varaa painoa tasaisesti molemmille eturaajoille. Kysy lähisuvun ontumisesta, kivuista, selkävaivoista ja leikkauksista. Kysy myös toistuvista silmäongelmista, sydämen sivuäänistä ja jatkuvasta kutinasta tai muista iho-ongelmista, sillä nämä nostetaan esiin Ruotsin jalostuksen tavoiteohjelmassa. Eläinlääkärin tulee arvioida oireet. Kasvattajan puolestaan pitäisi pystyä osoittamaan, mitä on todella tutkittu ja miksi.

## Historia ja alkuperä

Havannankoiralla on dokumentoitu yhteys sekä läntiseen Välimereen että Kuubaan. FCI:n rotumääritelmässä kuvataan, kuinka pieniä seurakoiria kehittyi Espanjan ja Italian rannikoilla ja kuinka italialaiset merikapteenit veivät niitä varhaisessa vaiheessa Kuubaan. Alkuperämaaksi on merkitty Kuuba, ja rodun rotumääritelmän vastuutaho on FCI.

Vanhat kuubalaiset sukulinjat katosivat saarelta, mutta niiden jälkeläisiä säilyi Yhdysvalloissa, ja niiden avulla rakennettiin nykyinen kanta. Ruotsin rotukohtaisessa jalostuksen tavoiteohjelmassa kuvataan hyvin pientä perustajapopulaatiota. Tämä osaltaan selittää, miksi geneettinen monimuotoisuus ja yksittäisten jalostuskoirien maltillinen käyttö ovat edelleen tärkeitä. Tästä on parempaa dokumentoitua tietoa kuin väitteistä, joiden mukaan rotu olisi Kuuban virallinen kansalliskoira tai sen syntyvuosi tunnettaisiin tarkasti.

Rodun ensimmäiset koirat tuotiin Ruotsiin ja rekisteröitiin siellä vuonna 1988, ja ensimmäiset ruotsalaiset pentueet rekisteröitiin vuonna 1989. Sen jälkeen havannankoiran suosio seurakoirana on kasvanut huomattavasti.

## Arki havannankoiran kanssa

Havannankoira voi viihtyä monenlaisissa kodeissa, jos omistajalla on aikaa turkinhoitoon, päivittäiseen toimintaan ja koulutukseen. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti ongelma, mutta rappukäytävän äänien, ulkoilupaikan etäisyyden ja rauhallisen käytöksen harjoittelumahdollisuuksien on oltava hallittavissa. Piha ei korvaa lenkkejä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista tai yhdessäoloa.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä koiran tuntiessa olonsa turvalliseksi ja pidennä aikaa vasta, kun se pystyy lepäämään haukkumatta, levottomasti kuljeskelematta tai osoittamatta muita stressin merkkejä. Pentua ei voi jättää yksin samoin perustein kuin aikuista koiraa. Suunnittele työpäivien järjestelyt ennen koiran hankintaa.

Kokeile turkinhoitorutiinia käytännössä ennen päätöstä. Pyydä kasvattajaa näyttämään, miten turkki kammataan ihoa myöten, kuinka kauan koko turkin läpikäynti kestää ja miten turkki muuttuu koiran varttuessa. Jos perhe ei pysty pitämään turkkia takuttomana, tarvitaan toisenlainen hoitosuunnitelma, joka laaditaan asiantuntevan trimmaajan kanssa. Rodunomainen ulkonäkö ei saa koskaan mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Tapaa pentu emänsä kanssa koirien omassa asuinympäristössä ennen ostopäätöstä ja tarkista rekisterinumerot, sukutaulu ja tunnistetiedot. Vertaa vanhempien polvi-, silmä- ja sydäntutkimustuloksia rotuyhdistyksen voimassa oleviin suosituksiin. Kysy myös lähisuvun luonteista, eturaajoista, selistä ja iho-ongelmista. Ruotsissa syntyneen pennun on oltava luovutettaessa vähintään kahdeksan viikon ikäinen, ja sillä on oltava eläinlääkärintarkastuksesta todistus, joka on tuolloin enintään seitsemän päivää vanha.

Paras valinta ei ole automaattisesti pienin, pörröisin tai ulospäinsuuntautunein pentu. Valitse pentu, jonka vanhemmat liikkuvat vapaasti, joiden tutkimuksista on dokumentit, jotka palautuvat hyvin ja joita voidaan käsitellä rauhallisesti. Se kertoo tulevasta arjesta enemmän kuin väri, markkinoitu paino tai ilmaukset ”allergiaystävällinen” ja ”täydellinen perhekoira”.

Havannankoira

Havannankoira on Kuuban kansallisrotu ja pienikokoinen seurakoira. Se on vankkarakenteinen ja eloisa, ja sillä on pitkä, silkkinen turkki, josta irtoaa vain vähän karvaa. Tämä hellä ja ihmisläheinen koira sopii perheille ja viihtyy niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä kävelylenkkejä, leikkiä ja aivojumppaa eikä viihdy pitkiä aikoja yksin.

Nova Midnight Stars

## Perustiedot

Papillon on pieni, eloisa ja nopeasti oppiva seurakoira, joka sopii usein ihmiselle, joka haluaa yhdistää läheisyyden lenkkeilyyn, koulutukseen ja arjen virikkeisiin. Rotu kuuluu mannermaisiin kääpiöspanieleihin, joiden ranskankielinen nimi on Épagneul Nain Continental. Papillonilla on pystyt korvat, kun taas phalène-muunnoksella on luppakorvat. Ruotsissa koirat rekisteröidään korvien asennon mukaan, ja rekisteröinti voidaan muuttaa, jos korvat kehittyvät eri tavalla kuin aluksi arvioitiin.

- **Alkuperä:** Ranska ja Belgia
- **Käyttötarkoitus:** seurakoira, FCI:n ryhmä 9
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan noin 28 cm
- **Paino:** rotumääritelmässä on kaksi painoluokkaa. Suuremmassa luokassa urosten paino on 2,5–4,5 kg ja narttujen enintään 5 kg. Toiseen luokkaan kuuluvat alle 2,5 kg painavat koirat, joiden vähimmäispaino on 1,5 kg.
- **Turkki:** pitkä ja silkkinen, ei pohjavillaa
- **Aktiivisuus:** pienikokoinen mutta usein eloisa, työskentelyhaluinen ja innokas oppimaan
- **Elinikä:** monet elävät vanhoiksi; Ruotsin kennelliiton mukaan 15 vuoden ikä ei ole epätavallinen

Rotumääritelmän mitat kuvaavat ihannetta, eivät lupausta siitä, että jokainen aikuinen koira olisi täsmälleen niiden kokoinen. Tulevan omistajan kannattaakin kiinnittää enemmän huomiota vanhempien kokoon, koiran kuntoluokkaan ja terveeseen rakenteeseen kuin tavoitella tiettyä lukemaa tai mahdollisimman pientä yksilöä.

## Ulkonäkö ja turkki

Papillonin tulee olla sopusuhtainen kääpiökoira, joka on siro mutta vankka. Runko on hieman säkäkorkeutta pidempi, ja liikkeiden tulee olla vapaat, kevyet ja tyylikkäät. Pienen kokonsa vuoksi koiraa on suojeltava putoamisilta ja huomattavasti suurempien koirien liian rajuilta leikeiltä, mutta rotumääritelmä ei kuvaa papillonia hauraaksi koiraksi.

Suuret korvat ovat rodun tunnusomaisin piirre. Papillonilla ne ovat pystyt ja vinosti ulospäin suuntautuneet, perhosen siipien tapaan. Phalènella puolestaan on liikkuvat luppakorvat. Ero on siis korvien asennossa: molemmat ovat saman mannermaisen kääpiöspanielin muunnoksia, ja niitä voi syntyä samaan pentueeseen.

Turkki on yksinkertainen eli pohjavillaton, ja sen tulee olla runsas, kiiltävä ja hieman laineikas, ei kihara. Päässä ja raajojen etupuolella karva on lyhyttä, mutta rungossa, korvissa, rinnassa, reisissä ja hännässä pidempää. Pohjaväri on valkoinen, ja sen tulee olla vallitseva rungossa ja raajoissa. Värilliset laikut voivat olla erivärisiä, kun taas huulten, silmäluomien reunojen ja kirsun tulee olla rotumääritelmän mukaisesti hyvin pigmentoituneet.

Turkinhoito on yleensä melko vaivatonta, kun takkujen muodostuminen ehkäistään. Tarkista turkki säännöllisesti ja kampaa erityisesti korvien takaa ja reisien sisäpinnoilta, joihin Ruotsin kennelliiton mukaan syntyy helposti takkuja. Pese koira sen ollessa likainen; kaikille yksilöille sopivaa kiinteää pesuväliä ei ole. Tarkista samalla kynnet, tassut, korvat ja iho. Sovita hoito koiran turkin ja arjen tarpeisiin sen sijaan, että noudattaisit kiinteää pesu- tai leikkausaikataulua.

## Luonne ja persoonallisuus

Papillon on tyypillisesti valpas, eloisa ja nopeasti oppiva koira, joka on hyvin kiinnostunut ihmisistä ja tekemisestä. Sen pienessä kehossa on usein enemmän työskentelyhalua kuin nimitys ”sylikoira” antaa ymmärtää. Papillon voi nauttia sekä läheisestä yhdessäolosta että keskittymistä, ongelmanratkaisua tai kehonhallintaa vaativista tehtävistä.

Rotukuvauksia ei kuitenkaan pidä tulkita takuuksi tietynlaisesta luonteesta. Ruotsin kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvauksissa on havaittu huomattavaa vaihtelua osallistuneiden papillonien välillä esimerkiksi siinä, kuinka innokkaasti ne tervehtivät vieraita, kuinka mielellään ne leikkivät ja kuinka uteliaita ne ovat. Tulokset koskevat arvioituja koiria ja osoittavat ennen kaikkea, miksi yksilölliset ominaisuudet, sukulinjat, varhaiset kokemukset ja jatkuva koulutus ovat kaikki tärkeitä.

Valppaus voi näkyä siinä, kuinka nopeasti koira huomaa äänet, vieraat ja kodin ulkopuolella tapahtuvan liikkeen. Sen ei tarvitse johtaa merkittävään haukkumisongelmaan, mutta rauhallista käytöstä kannattaa palkita alusta lähtien, opettaa koiralle vaihtoehtoinen tehtävä ovelle ja välttää sitä, että jokainen havainto johtaa kiihtymiseen. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat toimivat arjessa, älä pelkästään sitä, miten ne käyttäytyvät näyttelyissä tai koulutustilanteissa.

## Koulutus ja liikunta

Papillon tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta yhtä kaikille sopivaa minuuttimäärää ei ole. Terve ja hyväkuntoinen aikuinen koira jaksaa usein yllättävän pitkiäkin lenkkejä, kun taas pentu, iäkäs koira tai terveysongelmista kärsivä yksilö tarvitsee toisenlaista kuormitusta. Sovita aktiivisuus ikään, kuntoon, säähän ja palautumiseen sen sijaan, että arvioisit tarpeita koiran koon perusteella.

Rotu oppii usein nopeasti myös sellaisia asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät kriteerit toimivat hyvin. Vaihtele arkitottelevaisuutta, hajutyöskentelyä, tasapainoharjoituksia ja pieniä ongelmanratkaisutehtäviä, ja lopeta harjoitus silloin, kun koira jaksaa vielä keskittyä. Agility, toko ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle hyvin, kun harjoittelussa edetään vähitellen ja alusta, esteet sekä kuormitus sovitetaan koiran kokoon ja kehitysvaiheeseen.

Pieni koira tarvitsee yhtä huolellista luoksetulon harjoittelua ja erilaisiin ympäristöihin totuttamista kuin suurikin. Harjoittele kontaktia ja luoksetuloa turvallisissa paikoissa ennen kuin päästät koiran vapaaksi alueilla, joilla liikenne, luonnonvaraiset eläimet tai suuremmat koirat voivat aiheuttaa vaaran. Opeta koiraa myös rauhoittumaan tekemisen välissä. Papillon, jolle tarjotaan vain vauhdikasta tekemistä, voi oppia erittäin taitavaksi kiihtymään mutta jäädä vähemmälle harjoitukselle rauhoittumisessa.

## Terveys

Ruotsin kennelliitto kuvaa papillonia yleisesti terveeksi ja usein pitkäikäiseksi roduksi, mutta vastuulliset terveystutkimukset ovat silti tärkeitä. Ruotsissa syntyvien pentueiden kohdalla pap-PRA1 on selkein virallinen tutkimusvaatimus. Pap-PRA1 on perinnöllinen etenevän verkkokalvon surkastuman eli PRA:n muoto, joka vaurioittaa verkkokalvoa. Se periytyy autosomissa peittyvästi: kantajalla on yksi kopio geenimuunnoksesta, eikä sille kehity tätä nimenomaista tautimuotoa, kun taas geneettisesti sairas koira on perinyt muunnoksen molemmilta vanhemmiltaan.

Ruotsin kennelliiton rekisteröintisäännöt edellyttävät molemmilta vanhemmilta virallista pap-PRA1-DNA-testitulosta tai merkintää siitä, että ne ovat vanhempiensa tulosten perusteella terveitä. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä sairasta koiraa saa käyttää jalostukseen. Pap-PRA1-DNA-testi ei kuitenkaan sulje pois kaikkia muita PRA:n geneettisiä syitä tai muita silmäsairauksia. Silmätutkimuksella on siksi eri tarkoitus. Ruotsalainen rotuyhdistys Papillon-Ringen suosittelee silmätutkimusta kolmen vuoden iän jälkeen muiden silmämuutosten seuraamiseksi.

Rodussa esiintyy patellaluksaatiota, jossa polvilumpio pääsee siirtymään pois normaalilta paikaltaan. Rotuyhdistys suosittelee, että jalostuskoirilla on ennen astutusta tiedossa normaali polvitutkimustulos. Suositus on tärkeä, mutta Ruotsin kennelliiton nykyisissä säännöissä polvitulosta ei mainita papillonin erillisenä rekisteröintivaatimuksena. Pyydä nähdä tutkimustulos sen sijaan, että olettaisit rekisteröinnin itsessään takaavan sen.

Muissa maissa suositeltuihin tutkimusohjelmiin voi kuulua lisätutkimuksia. Esimerkiksi brittiläinen Royal Kennel Club mainitsee NAD-testin papillonin täydentävien tutkimusten joukossa. Tämä ei tee NAD-testistä Ruotsin rekisteröintivaatimusta. Pyydä kasvattajaa erottamaan toisistaan Ruotsissa pakolliset tutkimustulokset, rotuyhdistyksen suositukset ja vapaaehtoiset lisätutkimukset.

Myös suun terveys ansaitsee huomiota. Pienillä koiraroduilla esiintyy tavallista enemmän hampaiden kiinnityskudossairauksia, ja päivittäinen hampaiden harjaus on yksinkertainen tapa vähentää runsaan hammaskiven ja kivuliaan parodontiitin riskiä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet tai haluttomuus pureskella ovat syitä hakeutua eläinlääkärin arvioon.

## Historia ja alkuperä

Papillon on lähtöisin Ranskasta ja Belgiasta, ja se on mannermaisen kääpiöspanielin pystykorvainen muunnos. Koiratyyppi on dokumentoitu jo 1500-luvulla, ja sitä pidettiin seurakoirana Euroopan hoveissa. Nimi Papillon tarkoittaa ranskaksi perhosta ja viittaa suuriin, vinosti kannettuihin, pitkien hapsujen reunustamiin korviin. Phalène tarkoittaa yöperhosta, ja nimitystä käytetään luppakorvaisesta muunnoksesta.

FCI tunnustaa rodun numerolla 77 seura- ja kääpiökoirien ryhmässä. Nykyinen rotumääritelmä kattaa sekä papillonin että phalènen. Historia selittää rodun roolia seurakoirana, mutta nykyinen papillon ei ole pelkkä koriste: sen eloisuus ja oppimishalu näkyvät monissa tämän päivän koiraharrastuksissa.

## Arki rodun kanssa

Papillon voi viihtyä hyvin niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin tekemistä, läheisyyttä ja tukea rauhoittumisen opetteluun. Kodin kokoa tärkeämpää on arjen sisältö. Kodissa, johon kantautuu paljon ääniä, on panostettava erityisesti rauhalliseen käytökseen oven, eteisen ja ikkunoiden läheisyydessä, sillä valpas yksilö saattaa muuten alkaa kommentoida jokaista muutosta.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta tämä riippuu koiran luonteesta, lapsen käyttäytymisestä ja aikuisten valvonnasta. Opeta lapsia antamaan koiralle rauha sen nukkuessa tai syödessä, olemaan nostamatta sitä syliin tai tarttumatta siihen sekä leikkimään sen kanssa lattian tasolla valvotusti. Tämä suojaa sekä koiraa että lasta ja kuvaa asiaa täsmällisemmin kuin yleinen ”lapsiystävällinen”-luonnehdinta.

Samaa yksilöllistä arviointia tarvitaan muiden eläinten kanssa. Papillon voi elää koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä rauhallisesti ja vähitellen. Järjestä eläimille omat ruokailu- ja lepopaikat sekä mahdollisuus vetäytyä rauhaan, ja valvo leikkiä silloin, kun eläinten kokoero on suuri. Ystävällinenkin suuri koira voi vahingoittaa hyvin pientä koiraa vahingossa.

Yksinolo on taito, eikä sen sujumista voi päätellä rodusta. Totuta koira vähitellen lyhyisiin yksinoloihin ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rentona. Haukkuminen, vinkuminen, levoton edestakaisin kulkeminen, tuhoaminen tai tavallisesti mieluisasta palkkiosta kieltäytyminen voivat kertoa siitä, että harjoituksessa edettiin liian suuri askel.

Ennen pennun ostamista selvitä muutakin kuin sen ulkonäkö. Pyydä nähtäväksi vanhempien rekisteröidyt pap-PRA1-tulokset, polvitulokset ja mahdolliset silmätutkimustulokset sekä kysy, miksi juuri kyseinen yhdistelmä on valittu. Tapaa emä ja tarkkaile, miten koirat palautuvat uusien äänten ja vieraiden kohtaamisen jälkeen. Ruotsin kennelliittoon rekisteröidyn pennun mukana tulee saada rekisteritodistus, Ruotsin kennelliiton kauppasopimus ja eläinlääkärintarkastustodistus, joka on luovutuspäivänä enintään seitsemän vuorokautta vanha. Terveystutkimukset vähentävät riskejä, mutta ne eivät voi koskaan taata tietynlaista terveydentilaa tai luonnetta. Siksi avoin dokumentointi ja realistiset odotukset ovat lupauksia tärkeämpiä.

Papillon

Papillon Breed Club UK

Danish Kennel Club (Dansk Kennel Klub)

Papillon on pieni ja elegantti kääpiökoira, jolla on suuret, perhosmaiset korvat, hieno ja silkkinen kirjava turkki sekä komea hapsuhäntä. Se on vilkas, älykäs ja helposti koulutettava koira, joka nauttii liikunnasta ja aivotyöstä ja on valpas vahtikoira. Sen turkki tarvitsee säännöllistä harjausta, ja se elää usein 15–19-vuotiaaksi.

Hemias Joy

## Perustiedot

- Bernhardinkoira on sveitsiläinen jättirotu, jota pidetään nykyisin pääasiassa seura-, vahti- ja maatilan koirana. Rotua käytetään myös jäljestys- ja etsintätehtävissä.
- Rotumääritelmän mukaan urosten säkäkorkeus on 70–90 cm ja narttujen 65–80 cm. Ruotsin Kennelliitto antaa suuntaa antavaksi painoksi noin 60–100 kg, mutta itse rotumääritelmässä painoa ei määritellä.
- Rodusta on lyhytkarvainen ja pitkäkarvainen muunnos. Molemmilla on runsas aluskarva.
- Rotumääritelmä kuvaa luonnetta ystävälliseksi, valppaaksi ja rauhallisesta eloisaan vaihtelevaksi. Tämä on ihanne, ei tae jokaisen yksilön luonteesta.
- Suuri koko vaikuttaa kaikkeen arjessa: tilantarve, kuljetukset, koulutus, ruokinta ja eläinlääkärinhoito vaativat enemmän suunnittelua kuin pienemmän koiran kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Bernhardinkoiran tulee olla suuri ja voimakas mutta silti sopusuhtainen ja terveesti liikkuva. Rotumääritelmän mukainen enimmäissäkäkorkeus on uroksilla 90 cm ja nartuilla 80 cm, mutta tätä korkeampi koira voidaan hyväksyä, jos se on sopusuhtainen ja liikkuu oikein. Tämä ei poista rotumääritelmän ylärajoja eikä tarkoita, että mahdollisimman suuri koira olisi ihanne. Kun tapaat aikuisia koiria, kiinnitä huomiota siihen, kantavatko ne painonsa vaivatta ja liikkuvatko ne vakaasti ja helposti.

Lyhytkarvaisella muunnoksella on tiheä, kiiltävä ja rungonmyötäinen peitinkarva sekä runsas aluskarva. Pitkäkarvaisen muunnoksen peitinkarva on suoraa ja keskipitkää, ja silläkin on runsas aluskarva. Karva voi olla hieman laineikasta lantion ja lonkkien alueella, ja raajoissa on hapsut. Pohjaväri on valkoinen, ja siinä on punaisia laikkuja tai selän ja kyljet peittävä punainen mantteli. Punaisen sävyt vaihtelevat kirkkaanpunaisesta tummanpunaiseen, ja tumma maski on toivottava.

Turkkia hoidetaan karvatyypin ja sen todellisen kunnon mukaan. Pitkäkarvainen muunnos tarvitsee perusteellisen harjauksen vähintään kerran viikossa takkujen ehkäisemiseksi ja useammin silloin, kun aluskarvaa irtoaa tai turkki on kastunut ja likaantunut. Myös lyhyt turkki on käytävä läpi, jotta irtoava aluskarva, ihomuutokset ja aristavat kohdat huomataan. Kiinnitä erityistä huomiota tiheäkarvaisiin alueisiin sekä pannan ja valjaiden alle jääviin kohtiin. Pese koira silloin, kun se on oikeasti likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan.

Osa bernhardinkoirista kuolaa runsaasti, osa huomattavasti vähemmän. Jos kuolan määrä voi vaikuttaa rotuvalintaasi, tapaa koiran aikuisia sukulaisia. Pyyhkeen pitäminen vesikupin lähellä on yleensä realistisempaa kuin kuolaamattoman koiran odottaminen.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillisen bernhardinkoiran tulisi olla ystävällinen ja valpas, ja sen temperamentti voi vaihdella rauhallisesta melko eloisaan. Ruotsin Kennelliitto kuvaa rotua tasapainoiseksi ja perhekeskeiseksi, mutta nimitys ”lastenhoitajakoira” on harhaanjohtava. Minkään koiran ei pidä odottaa sietävän päällään kiipeilyä, tiukkoja halauksia tai häirintää syödessään tai levätessään.

Lasten seurassa koiran koko on aivan yhtä tärkeä huomioitava asia kuin sen luonne. Vastuullisen aikuisen on aina ohjattava yhdessäoloa, opetettava lasta antamaan koiran poistua tilanteesta ja estettävä rajut leikit, joissa joku voi kaatua. Rauhallinen yksilö voi sopia lapsiperheeseen erittäin hyvin, mutta arvioi aina kyseistä koiraa sen sijaan, että luottaisit rodun maineeseen.

Samaa huolellisuutta tarvitaan muiden koirien ja kissojen seurassa. Rotumääritelmä ei takaa yhteensopivuutta muiden eläinlajien kanssa. Tutustuta eläimet toisiinsa hallitusti, järjestä niille erilliset lepopaikat ja keskeytä liian rajuksi käyvä leikki. Ystävällinenkin leikki voi olla pienelle koiralle tai kissalle vaarallista kokoeron vuoksi. Kysy kasvattajalta, miten pentueen vanhemmat suhtautuvat vieraisiin koiriin, vierailijoihin, käsittelyyn ja odottamattomiin ääniin. Tämä kertoo enemmän kuin yleiset väitteet siitä, että rotu olisi aina sosiaalinen, hiljainen tai suojeleva.

## Koulutus ja liikunta

Koulutus kannattaa aloittaa silloin, kun bernhardinkoira on vielä kokonsa puolesta helposti hallittavissa. Tärkeimpiä taitoja ovat löysällä hihnalla kulkeminen, ihmisten rauhallinen tervehtiminen kaikki neljä tassua maassa, luoksetulo ja odottaminen pyydettäessä. Opeta pentu myös suhtautumaan rennosti suun tutkimiseen, tassujen käsittelyyn ja kehon tarkistamiseen. Varhainen sosiaalistaminen, hihnakäytöksen harjoittelu ja pentukurssit ovat erityisen arvokkaita näin suureksi kasvavalle koiralle. Etene pienin askelin ja palkitse rauhallisesta käytöksestä, jota haluat nähdä jatkossakin.

Rotu tarvitsee päivittäin sekä liikuntaa että mielekästä tekemistä, mutta kaikille sopivan minuuttimäärän antaminen olisi harhaanjohtavaa. Lenkkien, etsintäleikkien ja jäljestysharjoitusten sopiva kesto ja kuormittavuus riippuvat koiran iästä, terveydestä ja kunnosta sekä säästä. Rauhallinen olemus ei tarkoita, että koira pärjäisi ilman liikuntaa. Hyvä lihaskunto ja turvalliset arkirutiinit ovat näin painavalle koiralle tärkeitä.

Pennut kasvavat nopeasti. Ruotsin Kennelliitto suosittelee välttämään pitkiä kävelylenkkejä ensimmäisen vuoden aikana. Anna pennun sen sijaan liikkua lyhyemmissä jaksoissa, tutustua erilaisiin ympäristöihin ja levätä tekemisten välillä. Lisää matkaa ja vaikeustasoa vähitellen koiran yksilöllisen kehityksen mukaan sen sijaan, että noudattaisit kaikille koirille sopivaksi oletettua ikärajaa.

Ole erityisen varovainen lämpimällä säällä. Paksuturkkiset koirat kuuluvat niihin, jotka voivat olla tavallista herkempiä kuumuudelle. Liiku päivän viileämpinä aikoina, tarjoa vettä ja lopeta liikunta, jos koira läähättää jatkuvasti, kuolaa poikkeuksellisen paljon, sen limakalvot ovat kuivat ja punaiset tai se vaikuttaa sekavalta tai heikolta. Jos epäilet lämpöhalvausta, viilennä koiraa viileällä, ei jääkylmällä vedellä ja ota viipymättä yhteyttä eläinlääkäriin.

## Terveys

Ruotsissa keskeisiä huomioitavia asioita ovat niveltutkimusten tulokset, terve rakenne ja mahalaukun laajentuman ja kiertymän oireiden tunnistaminen. Rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa ja kyynärniveldysplasiaa, joista käytetään tavallisesti lyhenteitä HD ja ED. Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin Kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen HD- ja ED-tulos ennen astutusta. Bernhardinkoiran viralliset lonkkakuvat otetaan aikaisintaan 18 kuukauden iässä. Tiedossa oleva tutkimustulos tarkoittaa, että tulos on kirjattu; se ei automaattisesti tarkoita, ettei koiralla olisi dysplasiaa. Pyydä nähtäväksi varsinaiset lausunnot äläkä tyydy pelkkään tietoon siitä, että vanhemmat on ”tutkittu”. Ruotsin Kennelliiton nykyisten sääntöjen mukaan jalostukseen ei saa käyttää koiraa, jonka ED-aste on 2 tai 3, jolla on kliininen kyynärniveldysplasia tai jolle on tehty sen vuoksi leikkaus.

Rotu kuuluu myös Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisten erityisohjeiden eli BSI-ohjeiden piiriin. Niissä kiinnitetään huomiota ylikokoiseen ja liian raskaaseen päähän, kasvojen liialliseen ihoon, löysiin huulitaskuihin sekä löysiin, liian suuriin tai sisäänpäin kiertyneisiin silmäluomiin. Ostajalle nämä antavat konkreettisia tarkkailukohteita: silmien tulee näyttää terveiltä, iho ei saa olla ärtynyt, suun ja hampaiden tulee toimia kunnolla ja koiran tulee liikkua voimakkaasti mutta vaivatta. Näyttävä ulkomuoto ei saa koskaan mennä toimivuuden edelle.

Eräässä eläinlääketieteellisessä tutkimuksessa bernhardinkoirilla todettiin suurentunut mahalaukun laajentuman ja kiertymän riski. Kyse on äkillisestä, hengenvaarallisesta hätätilanteesta, jossa aika on ratkaiseva tekijä. Tulokseton yökkäily, nopeasti turpoava vatsa, levottomuus, läähätys, vatsakipu ja vaikeus asettua makuulle edellyttävät välitöntä yhteydenottoa eläinlääkäriin. Älä jää odottamaan, menevätkö oireet ohi. Mikään yksinkertainen kotirutiini ei poista riskiä kokonaan. Keskustele eläinlääkärin kanssa juuri oman koirasi riskistä ja mahdollisista ehkäisevistä toimenpiteistä.

Nopeasti kasvava pentu tarvitsee sille sopivaa ruokaa kasvua vastaavia määriä. Noudata kasvattajan ja eläinlääkärin ohjeita ja seuraa koiran kehon kuntoa ja liikkumista kasvun aikana sen sijaan, että yrittäisit saada pennun kasvamaan mahdollisimman nopeasti.

## Historia ja alkuperä

Bernhardinkoiran dokumentoitu historia alkaa Sveitsin ja Italian väliseltä Ison Sankt Bernhardin solalta. Sinne perustettiin majatalo 1000-luvulla. Majatalossa pidettiin suuria vuoristokoiria suojelu- ja vartiointitehtävissä 1600-luvun puolivälistä lähtien. Niitä näkyy vuodelta 1695 peräisin olevissa kuvissa ja mainitaan majatalon asiakirjoissa vuodesta 1707 alkaen. Myöhemmin koirat kulkivat matkalaisten mukana ja etsivät lumeen ja sumuun eksyneitä ihmisiä.

Vuosina 1800–1814 elänyt Barry on rodun kuuluisin pelastuskoira, ja sveitsiläisissä historiallisissa kertomuksissa sen kerrotaan pelastaneen yli 40 ihmistä. Kyse on historiallisesta tiedosta, ei jokaisen yksittäisen pelastustehtävän nykyaikaisesta dokumentoinnista. Kaulassa riippuva pieni viinatynnyri kuuluu ennen kaikkea rodun tunnettuun mielikuvaan. Sen alkuperästä kiistellään, ja Ruotsin Kennelliiton lähteissä tynnyriä kuvataan myytiksi, ei todellisissa pelastustehtävissä käytetyksi varusteeksi.

Vuonna 1867 Heinrich Schumacher alkoi pitää koiristaan sukutaulukirjanpitoa. Kun Sveitsin kantakirja avattiin vuonna 1884, sen ensimmäinen koira oli Leon-niminen bernhardinkoira. Sveitsin rotuyhdistys perustettiin samana vuonna. Vuonna 1887 rotumääritelmä hyväksyttiin ja bernhardinkoira julistettiin virallisesti sveitsiläiseksi roduksi. Nykyisin koirat elävät pääasiassa seura- ja maatilan koirina, vaikka jäljestys- ja etsintätyö yhdistävät niitä edelleen niiden historiaan.

## Arki bernhardinkoiran kanssa

Elämä bernhardinkoiran kanssa vaatii koiran koon huomioimista suunnittelussa. Kerrostaloasunto ei ole automaattisesti sopimaton, mutta koiran on pystyttävä kääntymään, lepäämään ja kulkemaan kodissa ilman ahtautta. Mieti portaiden käyttöä, hissin mahdollista rikkoutumista, autoon pääsemistä ja sitä, miten auttaisit sairasta tai iäkästä koiraa. Myös ruoka, tukevat varusteet, kuljetukset ja eläinlääkärinhoito maksavat usein enemmän kuin pienemmän koiran kohdalla, vaikka tarkkaa summaa ei voikaan ennustaa.

Älä oleta bernhardinkoiran pärjäävän yksin koko työpäivää. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisellekin koiralle yksinolo on ensin opetettava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä erossaoloista silloin, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi ja on rauhoittunut. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena. Yksinoloon opetettu aikuinen voi pärjätä muutaman tunnin, mutta kaikille yksilöille sopivaa aikarajaa ei ole.

Tarkista ennen ostoa kolme asiaa:

1. Pyydä vanhempien tarkat viralliset HD- ja ED-tulokset ja kysy, onko lähisukulaisilla ollut nivel- tai liikkumisongelmia.
2. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia koiria ja tarkkaile niiden luonnetta, silmiä, ihoa, suuta, liikkumista ja suhtautumista käsittelyyn – älä pelkästään kokoa ja pään tyyppiä.
3. Tee realistinen suunnitelma kodin tiloista, autosta, lämpimän sään järjestelyistä, yksinolosta, arjen koulutuksesta ja avusta siltä varalta, ettei koira jonain päivänä pysty kävelemään omin voimin.

Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka arvostaa hyvin suurta koiraa mutta asettaa toimintakyvyn, rauhalliset arkitaidot ja yhteisen arjen mahdollisimman suuren koon tai romantisoitujen pelastuskoiramyyttien edelle.

Bernhardinkoira

Deutscher Club für Leonberger Hunde (DCLH)

Vétérinaire Santé (France)

Suuri ja lempeä vuoristokoira, jonka sveitsiläiset munkit kehittivät pelastus- ja seurakoiraksi. Bernhardinkoira on rauhallinen ja hellä etenkin lasten kanssa, mutta se on hyvin kookas, kuolaa paljon ja siitä lähtee runsaasti karvaa. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, huolellista nivelten ja terveyden hoitoa sekä tiivistä osallistumista perheen arkeen.

Uhlania's

Englanninsetteri

Federation Cynologique Internationale (FCI)

Englanninsetteri on elegantti, keskikookas tai kookas metsästyskoira, jolla on silkkinen, belton-värinen turkki ja hapsuinen häntä. Lempeänä, uskollisena ja ihmisrakkaana se sopii aktiivisille perheille, jotka nauttivat pitkistä päivittäisistä kävelylenkeistä. Se on herkkä kovakouraiselle kohtelulle, joten koulutuksessa toimivat parhaiten lempeys ja johdonmukaisuus. Turkki kaipaa säännöllistä hoitoa.

Setter Landet´s

## Rotu lyhyesti

- Valkoinen länsiylämaanterrieri eli westie on pieni mutta vankkarakenteinen terrieri Skotlannin Ylämailta.
- Rodun säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Pieneen kokoon tulisi yhdistyä voimaa, ketteryyttä ja aimo annos itsevarmuutta.
- Valkoinen, kaksikerroksinen turkki tulee trimmata nyppimällä, ei leikkaamalla. Varaudu ammattilaisen tekemään trimmaukseen noin viisi tai kuusi kertaa vuodessa ja perusteelliseen kampaamiseen viikoittain.
- Westie on yleensä valpas, iloinen, rohkea ja ystävällinen, mutta terrierin itsenäisyys ja metsästystausta näkyvät usein arjessa.
- Ihosairaudet ja kutina ovat rodun keskeisin dokumentoitu terveysongelma. Kysy suvun iho- ja korvaterveydestä sen sijaan, että luottaisit pelkkään yleiseen tutkimuspakettiin.
- Monet westiet elävät 12–15-vuotiaiksi, mutta elinikä vaihtelee yksilön, terveyden ja elinolojen mukaan.

## Ulkonäkö ja turkki

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni, tiivisrakenteinen ja huomattavasti vankempi kuin sen siisti valkoinen ulkomuoto saattaisi antaa ymmärtää. Rotumääritelmä kuvaa voimakasrakenteista koiraa, jolla on syvä rintakehä, suora selkä, lihaksikkaat raajat ja vapaat liikkeet. Säkäkorkeus on noin 28 senttimetriä. Tummat silmät, pienet pystykorvat ja suora, terhakka häntä luovat rodulle ominaisen valppaan ilmeen.

Turkissa on kaksi selvästi erottuvaa kerrosta. Peitinkarvan tulee olla suoraa, karheaa ja noin viiden senttimetrin pituista, pohjavillan puolestaan lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Väri on valkoinen. Karvanlaadulla on merkitystä muutenkin kuin ulkonäön kannalta: oikein hoidettu karhea turkki hylkii hyvin likaa, eikä siitä irtoa kotiin kovin paljon karvaa.

Jotta turkki säilyttää karheutensa, westien kypsä peitinkarva tulee poistaa nyppimällä. Ruotsin kennelliitto ei suosittele turkin leikkaamista, sillä se muuttaa karvanlaatua. Osaavan trimmaajan apua tarvitaan tavallisesti viisi tai kuusi kertaa vuodessa. Käyntien välillä turkki kammataan huolellisesti kerran viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää vatsan alle, kainaloihin ja nivusiin, joihin muodostuu helposti takkuja. Tarkista samalla iho, korvat, hampaat, tassut ja kynnet. Hyvin hoidettua karheaa turkkia ei tarvitse pestä usein. Kun pesu on tarpeen, käytä mietoa koirashampoota ja huuhtele se huolellisesti pois.

Vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergiselle turvallista. Koiran allergeeneja on muun muassa ihosoluissa, talissa, syljessä ja virtsassa, ja niiden määrä voi vaihdella suuresti saman rodun kahden yksilön välillä. Koira-allergisen ei siksi pidä valita westietä ”hypoallergeenista” turkkia koskevien väitteiden perusteella.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen westie on valpas, ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja itsevarma. Se on seurallinen pieni koira, mutta ei sellainen, joka odottaa automaattisesti ohjeita joka tilanteessa. Rodun tausta työskentelevänä terrierinä on suosinut aloitekykyä, kestävyyttä ja rohkeutta. Nykykodissa nämä ominaisuudet voivat näkyä voimakkaana uteliaisuutena, ääniin haukkumisena tai välittömänä kiinnostuksena kaikkeen liikkuvaan.

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi elää onnellisesti lapsiperheessä, kun aikuiset ottavat vastuun kaikista koiran ja lasten välisistä tilanteista. Pienen lapsen ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen, ja koira tarvitsee oman lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Vankka rakenne ei tarkoita, että koiran pitäisi sietää kantamista, kiinnipitämistä tai häirintää syödessään tai nukkuessaan.

Westien toimeentulo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu enemmän yksilöstä, kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin mistään yksinkertaisesta rotua koskevasta säännöstä. Järjestä rauhallisia kohtaamisia, anna molemmille eläimille runsaasti tilaa ja keskeytä leikki ennen kuin se kiihtyy liikaa. Pienten lemmikkien kanssa on oltava erityisen varovainen. Rotu kehitettiin pienriistan pyyntiin, joten häkki tai aiemmat rauhalliset kohtaamiset eivät takaa turvallisuutta saalistuskäyttäytymisen herätessä.

Suhtaudu rotukuvaukseen ihanteena, älä jokaista pentua koskevana lupauksena. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat suhtautuvat vieraisiin, koirakohtaamisiin, käsittelyyn ja vieraisiin ympäristöihin sekä osaavatko ne rauhoittua sisällä. Näistä vastauksista on enemmän hyötyä kuin luonnehdinnoista ”itsepäinen”, ”lapsiystävällinen” tai ”leppoisa”.

## Koulutus ja liikunta

Valkoinen länsiylämaanterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa, hajutyöskentelyä ja yhteistä tekemistä, mutta kaikille koirille sopivaa kiinteää aikamäärää ei ole. Terveen aikuisen mielekäs arki voi koostua monipuolisista lenkeistä, hajujen tutkimisesta, etsintäleikeistä, leikistä ja lyhyistä koulutushetkistä. Sovita tekemisen määrä ikään, kuntoon, terveyteen ja säähän. Sopivasti liikkuva koira pysyy sopusuhtaisena, liikkuu ilman jäykkyyttä ja pystyy rauhoittumaan kotona.

Palkitsemiseen perustuva koulutus toimii sekä arjen taitojen opettamisessa että haukkumisen ja epävarman luoksetulon kaltaisissa haasteissa. Tee oikeasta valinnasta helppo: ota etäisyyttä häiriöön, palkitse kontaktista ja opeta selkeä vaihtoehtoinen toiminta, kuten omalle pedille meneminen tai takaisin sinua kohti kääntyminen. Kovat ojennukset eivät puutu käyttäytymisen syyhyn ja voivat heikentää sekä koiran hyvinvointia että yhteistyötä.

Luoksetuloa tulee harjoitella asteittain helpoista ympäristöistä vaativampiin edeten. Käytä pitkää liinaa aina, kun luonnoneläimet, liikenne tai muut voimakkaat häiriöt tekisivät epäonnistumisesta vaarallista. Tavoitteena ei ole todistaa, että koira voi olla vapaana, vaan antaa sille vapautta turvallisuudesta tinkimättä. Hajujen etsintä, arkitottelevaisuus, rally-toko ja sopivasti sovellettu agility voivat tarjota terrierille selkeitä tehtäviä ilman pitkiä, toistavia harjoituksia.

Pentua ei pidä liikuttaa aikuisen koiran tavoin. Pidennä lenkkejä vähitellen ja totuta pentu erilaisiin alustoihin ja uusiin ympäristöihin asteittain. Varaa runsaasti aikaa palautumiseen.

## Terveys

Ihosairaudet ja kutina ovat valkoisen länsiylämaanterrierin selkeimmin dokumentoitu terveysongelma. WestieAlliansen-rotuyhdistyksen vapaaehtoisessa terveyskyselyssä vuonna 2019 iho-ongelmia ilmoitettiin 92 koiralla 535:stä eli noin 17 prosentilla. Kyselyä ei ollut tilastollisesti vakioitu, joten lukua ei pidä pitää tarkkana arviona ongelmien yleisyydestä koko rodussa. Se kuitenkin osoittaa, miksi toistuvaan kutinaan, punoitukseen, tassujen nuolemiseen ja korvavaivoihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Hakeudu eläinlääkäriin, jos kutina toistuu tai ei hellitä. Loiset, tulehdukset, allergiat ja muut syyt voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta ne vaativat erilaista hoitoa. Samassa kyselyssä 59 koiralla 535:stä oli korvavaivoja useammin kuin kerran vuodessa, ja iho- ja korvaongelmia esiintyi toisinaan yhdessä. Ruoan vaihtaminen, tiheä peseminen tai lisäravinteiden antaminen ilman diagnoosia voi viivästyttää asianmukaista hoitoa.

Kraniomandibulaarinen osteopatia (CMO) ja Legg–Perthesin tauti ovat rodulla dokumentoituja sairauksia, mutta kyselyssä niitä ilmoitettiin harvoin: CMO:ta kahdella ja Legg–Perthesin tautia viidellä koiralla. CMO voi aiheuttaa pennun leukaan äkillistä kipua ja turvotusta. DNA-testi voi tukea jalostusvalintoja, mutta rotuyhdistyksen RAS-asiakirja painottaa, että testi kertoo riskitasosta eikä anna yksiselitteistä tulosta siitä, onko koira terve vai sairas.

Ruotsin kennelliitto ei ole vahvistanut rodulle terveysohjelmaa. Rodulla ei siis ole virallista vaatimusta esimerkiksi polvi-, lonkka- ja silmätutkimuksista koostuvasta yleisestä tutkimuspaketista. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kertomaan ihosairauksista, kutinasta sekä toistuvista korva- ja ruoansulatusvaivoista kummallakin vanhemmalla, niiden sisaruksilla ja aiemmilla jälkeläisillä. Kysy, miten vanhemmat sukulaiset voivat ja seurataanko pentueiden terveyttä noin yhden ja kolmen vuoden iässä. Jos suvussa esiintyy CMO:ta, kasvattajan tulee pystyä kertomaan, miten tieto ja mahdolliset testitulokset ovat vaikuttaneet vanhempien valintaan.

Vastuullinen kasvattaja erottaa selvästi toisistaan Ruotsin kennelliiton säännöt, rotuyhdistyksen suositukset ja omat vapaaehtoiset tutkimuksensa. Pyydä nähtäväksi rekisteröidyt tulokset ja eläinlääkärintodistukset silloin, kun niitä on, mutta arvosta myös täsmällisiä tietoja lähisukulaisista. Keskitetyn terveysohjelman puuttuminen ei tarkoita, ettei perinnöllisiä riskejä olisi.

## Historia ja alkuperä

Valkoinen länsiylämaanterrieri on lähtöisin Skotlannin läntiseltä Ylämaalta, missä se kehittyi pieneksi ja ketteräksi työterrieriksi. Karkeakarvaiset terrierit menivät luoliin muun muassa kettujen ja mäyrien perässä sekä pitivät rottia ja muita pieneläimiä kurissa. Työ vaati rohkeutta, nopeutta, vahvoja leukoja ja kykyä tehdä itsenäisiä päätöksiä vaikeassa maastossa.

Valkoiset koirat oli helpompi erottaa riistasta Skotlannin nummilla. Poltallochin eversti Malcolm alkoi suosia valkoisia terriereitä 1860-luvulla, mikä oli tärkeä vaihe nykyisen rodun kehityksessä. Nimi West Highland White Terrier vakiintui vuonna 1905. Risteytykset cairnterrierien kanssa olivat sallittuja vielä vuoteen 1924 asti, mikä osoittaa, kuinka läheistä sukua skotlantilaiset terrierityypit olivat rodun muotoutuessa.

Nykyään rotua pidetään pääasiassa seurakoirana, mutta sen historiallinen työskentelytapa näkyy yhä kiinnostuksena hajuihin, koloihin, liikkeeseen ja itsenäiseen toimintaan. Tämä selittää myös, miksi tottelevaisuusharjoittelu, agility ja muu tekeminen sopivat sille usein paremmin kuin pelkistä lyhyistä tarpeidentekolenkeistä koostuva arki.

## Arki rodun kanssa

Valkoinen länsiylämaanterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin: arjen sisältö on kodin kokoa tärkeämpää. Kerrostalossa omistajan on opetettava koiraa suhtautumaan rauhallisesti ovien, yhteisten tilojen ja ikkunoiden lähellä kuuluviin ääniin ja näkyvään liikkeeseen. Pihasta on hyötyä, mutta se ei korvaa lenkkejä, uusia hajuja ja yhteistä harjoittelua.

Yksinoloa tulee opetella vähitellen niin lyhyissä jaksoissa, että koira pysyy levollisena. Palaa helpompaan vaiheeseen, jos koira osoittaa ahdistusta tai hätääntyy. Ruotsin maatalousviraston ohje koiran ulkoiluttamisesta päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein koskee liikuntaa ja tarpeiden tekemistä. Se ei ole lupaus siitä, että jokainen westie pärjäisi hyvin kuusi tuntia yksin. Pennut, iäkkäät koirat ja ahdistuvat yksilöt tarvitsevat tiiviimpää huolenpitoa ja useampia ulkoilukertoja.

Rotu voi sopia ensikoiraksi ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraa, on valmis käyttämään hihnaa tai pitkää liinaa ja hyväksyy jatkuvan turkinhoidon tarpeen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii aina vapaana pidettävää, harvoin ääntä pitävää koiraa, joka pärjää yksin kokonaiset työpäivät. Varaa säännölliselle nyppimiselle tilaa sekä kalenterista että budjetista jo ennen päätöstä.

Ennen rodun valitsemista sinun pitäisi voida vastata myöntävästi neljään kysymykseen:

- Onko päivittäiselle tekemiselle, koulutukselle ja häiriöttömälle levolle aikaa?
- Onko yksinoloon ja työpäivän aikaisiin ulkoiluihin turvallinen suunnitelma?
- Voidaanko koira pitää hihnassa tai pitkässä liinassa siellä, missä sen metsästysvietti sitä edellyttää?
- Riittääkö sekä aikaa että rahaa säännölliseen ammattilaisen tekemään nyppimiseen?

Jos vastaat kyllä ja arvostat pientä, aloitekykyistä koiraa, westie voi olla hauska ja läheinen kumppani moniksi vuosiksi.

Valkoinen länsiylämaanterrieri

West Highland White Terrier Club of England

VCA Animal Hospitals

Die Terrierhunde (Germany)

Svenska Terrierklubben (Sweden)

Valkoinen länsiylämaanterrieri on pieni ja vankkarakenteinen skotlantilainen terrieri, jonka karkeasta valkoisesta turkista irtoaa vain vähän karvaa. Se on itsevarma, haukkuherkkä ja itsenäinen mutta myös hellä, ja se sopii niin kaupunkiin kuin maaseudullekin. Se tarvitsee päivittäisiä kävelylenkkejä, aivojumppaa, säännöllistä turkinhoitoa ja johdonmukaista, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Kni's

## Perustiedot

Kääpiösnautseri on pieni mutta vankkarakenteinen saksalainen rotu, jolla on vahva vahtimisvietti, runsaasti työintoa ja nypittävä turkki. Se on snautseriroduista pienin, mutta ei pelkkä pienennetty snautseri. Kääpiösnautseri on oma rotunsa, joka kehitettiin maatilan töihin pienikokoiseksi ja helposti hallittavaksi koiraksi.

- **Säkäkorkeus:** 30–35 cm sekä uroksilla että nartuilla
- **Paino:** rotumääritelmän mukaan 4–8 kg
- **Alkuperämaa:** Saksa
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** rotanpyytäjä ja maatilan koira
- **Turkki:** karkea peitinkarva ja tiheä pohjavilla
- **Värit:** musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä valkoinen
- **Tyypillisiä piirteitä:** valpas, kestävä, utelias ja usein herkkähaukkuinen

Kääpiösnautseri sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa kouluttaa koiraansa ja puuhailla sen kanssa päivittäin sekä on valmis huolehtimaan turkista säännöllisesti. Kätevän kokonsa ansiosta koira on helppo ottaa mukaan, mutta arki vaatii silti selkeitä rutiineja.

## Ulkonäkö ja turkki

Kääpiösnautserin tulee olla tiivisrakenteinen, vahva ja suunnilleen yhtä pitkä kuin korkea. Parta, tuuheat kulmakarvat ja karkea turkki luovat snautserille tunnusomaisen ulkomuodon. Rotumääritelmän säkäkorkeus- ja painorajat ovat samat molemmille sukupuolille, mutta aikuisen koiran sijoittuminen näiden rajojen sisällä riippuu sen rakenteesta ja kuntoluokasta.

Turkki koostuu tiheästä pohjavillasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta. Neljä hyväksyttyä väriä ovat yksivärinen musta, pippuri ja suola, musta-hopea sekä yksivärinen valkoinen. Väri ei määrää koiran luonnetta eikä sitä, kuinka hyvin se sopii tiettyyn kotiin.

Karkea turkki vaatii nyppimistä, jossa poistetaan kypsä, kuollut peitinkarva. Ruotsin Kennelliitto suosittelee nyppimistä vähintään neljä kertaa vuodessa ja pohjavillan läpikäyntiä noin kerran viikossa. Se, kuinka usein koko turkki on nypittävä, riippuu yksilön turkin laadusta, kasvunopeudesta ja halutusta pituudesta. Parta, jalkojen koristekarvat ja pehmeämmät alueet on kammattava, jotta niihin ei kerry likaa tai takkuja.

Koneella leikkaaminen voi sopia koiralle, joka on herkistynyt käsittelylle tai jonka on vaikea seistä nyppimisen ajan, mutta se muuttaa turkin rakennetta. Peitinkarvan leikkaaminen kypsien karvojen poistamisen sijaan tekee turkista usein pehmeämmän ja villavamman. Kysy kasvattajalta tai kokeneelta trimmaajalta, miten koiran turkkia on aiemmin hoidettu, ennen kuin valitset hoitotavan.

Oikein hoidetusta karkeasta turkista irtoaa yleensä hyvin vähän karvaa, mutta se ei tee kääpiösnautserista allergiavapaata. Vähäinen karvanlähtö ei kerro, miten allerginen ihminen reagoi koiraan, eikä minkään rodun voida taata sopivan kaikille. Jos perheessä on allergiaa, kysy neuvoa lääkäriltä, vietä aikaa koirien seurassa hallituissa olosuhteissa ja tee suunnitelma ennen koiran hankintaa.

## Luonne ja persoonallisuus

Kääpiösnautseri on yleensä tarkkaavainen, utelias ja kestävä. Se huomaa nopeasti ympäristön äänet, liikkeet ja ihmiset, joten se voi olla tehokas pieni hälyttäjä. Sama valppaus voi kuitenkin johtaa toistuvaan haukkumiseen ovella, rappukäytävässä tai ikkunan ääressä, ellei koiraa auteta rauhoittumaan.

Rotuominaisuudet kuvaavat taipumuksia, eivät jokaista yksilöä. Ruotsalaisten luonnearviointien aineisto kattaa liian pienen osan kasvattajista, jotta sen perusteella voisi muodostaa luotettavan kuvan kaikista kääpiösnautsereista. Sukulinjojen ja yksilöiden väliset erot voivat olla huomattavia. Tarkkaile, miten pennun vanhemmat ja lähisukulaiset käyttäytyvät arjen tilanteissa. Tasapainoisen koiran tulisi palautua yllätyksestä ja osata rentoutua, kun mitään ei tapahdu.

Kääpiösnautserit oppivat usein nopeasti ja voivat olla palkitsevia koulutuskumppaneita. Omistajan on silti tehtävä toivotusta käytöksestä koiralle selkeää ja kannattavaa. Kovat ojennukset voivat lisätä stressiä ja haukkumista. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva koulutus auttaa opettamaan koiralle, mitä sen halutaan tekevän ei-toivotun käytöksen sijaan.

## Koulutus ja liikunta

Kääpiösnautseri tarvitsee päivittäin liikuntaa sekä tekemistä nenälle ja aivoille. Kaikille koirille sopivaa, minuuteissa mitattavaa ohjetta ei ole. Terve nuori aikuinen voi nauttia pitkistä lenkeistä ja koiraurheilusta, kun taas pentu, iäkäs tai sairas koira tarvitsee erilaista kuormitusta.

Yhdistä vaihtelevissa ympäristöissä tehtyihin lenkkeihin lyhyitä koulutushetkiä, hajuleikkejä ja aikaa tutkia ympäristöä koiran omaan tahtiin. Rally-toko, hajutyöskentely, temppukoulutus ja agility voivat hyödyntää hyvin rodun nopeutta ja yhteistyöhalua. Tarkoitus ei ole väsyttää koiraa uuvuksiin joka päivä. Parempi mittari on se, pystyykö koira olemaan aktiivinen ulkona ja rauhoittumaan sen jälkeen kotona.

Aloita arkitaitojen opettaminen varhain: kontaktin ottaminen, luoksetulo, hihnassa kulkeminen, tassujen ja parran käsittely sekä omalla paikalla rauhoittuminen. Harjoittele hälytyshaukun hallintaa ennen kuin siitä tulee tapa. Palkitse koiraa siitä, että se huomaa äänen ja kääntää sitten huomionsa takaisin sinuun. Opeta myös yksinkertainen toimintatapa ovikellon soimista ja vieraiden saapumista varten. Estä näkymä ulos, jos koira harjoittelee ikkunasta haukkumista. Muuta vain yhtä asiaa kerrallaan ja lisää vaikeutta vain koiran pysyessä rauhallisena.

Rodun tausta rotanpyytäjänä näkyy joillakin yksilöillä voimakkaana haluna jahdata pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä. Luotettava luoksetulo ja hihnan käyttö paikoissa, joissa voi kohdata luonnoneläimiä, ovat järkeviä varotoimia, vaikka saalisvietin voimakkuus vaihtelee.

## Terveys

Kääpiösnautseria pidetään yleisesti vankkana rotuna, mutta virtsakivet ja silmäsairaudet ovat kaksi dokumentoitua terveyshuolta. Ruotsin Kennelliiton mukaan virtsakiviä esiintyy hieman yli viidellä prosentilla rodun koirista. Rotuyhdistyksen terveystyössä seurataan myös muun muassa etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta sekä kaihia.

Rodulla on myös tunnettu alttius veren kohonneille triglyseridiarvoille. Tämä ei tarkoita, että jokainen kääpiösnautseri sairastuisi, eikä kohonnut arvo automaattisesti selitä ruoansulatusoireita tai haimatulehdusta. Toistuva oksentelu, ripuli, vatsakipu, virtsaamisvaivat tai näkökyvyn muutokset vaativat eläinlääkärin arviota. Eläinlääkäri voi ratkaista, tarvitaanko virtsanäyte, silmätutkimus tai paaston jälkeen otettava verinäyte.

Pyydä kasvattajaa ennen pennun ostamista näyttämään konkreettiset terveystiedot sen sijaan, että tyytyisit pelkkään vakuutukseen suvun terveydestä. Tarkista vanhempien kirjatut silmätutkimustulokset ja kysy lähisukulaisten virtsakivistä, toistuvista ruoansulatusvaivoista ja silmäsairauksista. Rotuyhdistys julkaisee DNA-testituloksia useista testattavissa olevista sairauksista, mutta geenitestipaneeli ei ole yleinen terveystodistus eikä kata kaikkia PRA:n muotoja. Kysy, mitä testejä on tehty, mitä tulokset tarkoittavat juuri kyseisen yhdistelmän kannalta ja mitä ajantasaisia suosituksia kasvattaja noudattaa.

Myös pienet koirat tarvitsevat säännöllistä hampaidenhoitoa. Totuta koira hampaiden harjaukseen pentuna ja tarkasta suu säännöllisesti, jotta pahanhajuinen hengitys, arkuus tai pureskeluvaikeudet huomataan ajoissa.

## Historia ja alkuperä

Kääpiösnautseri kehittyi Saksassa 1900-luvun vaihteen tienoilla. Frankfurt am Mainin alueella pieni snautserimainen koira tunnettiin karkeakarvaisena kääpiöpinserinä. Ruotsin Kennelliiton kuvauksen mukaan kasvattajat käyttivät pieniä snautsereita ja kääpiöpinsereitä kehittäessään yhtenäisempää tyyppiä.

Tämän pienen maatilakoiran tehtävänä oli pitää rotat kurissa ja ilmoittaa ihmisille maatilojen ja tallien ympärillä tapahtuvasta liikkeestä. Työtausta auttaa ymmärtämään nykyrodun nopeuden, valppauden ja pieniin liikkeisiin kohdistuvan kiinnostuksen yhdistelmää. Nykyään kääpiösnautseri on seurakoira, mutta se hyötyy edelleen sekä kehon että aivojen käytöstä.

## Arki kääpiösnautserin kanssa

Kääpiösnautseri voi asua kerrostalossa, mutta pieni koira ei automaattisesti ole helppo naapuri. Mieti, pystytkö hallitsemaan koiran reagointia ovilta ja ikkunoista kuuluviin ääniin, tarjoamaan useita tarpeidentekoulkoiluja ja järjestämään päivittäistä tekemistä. Kyky rauhoittua sisällä on usein kodin kokoa tärkeämpi asia.

Rotu voi elää onnellisesti lasten kanssa, kun aikuinen auttaa sekä lasta että koiraa toimimaan rauhallisesti yhdessä. Pienten lasten ja koirien seurassa on aina oltava aikuinen, ja koira tarvitsee lepopaikan, jossa se saa olla rauhassa. Vastuu lenkeistä, koulutuksesta ja turkinhoidosta kuuluu aikuisille, vaikka lapset auttaisivat mielellään.

Se, voiko koira elää kissan kanssa, riippuu enemmän yksilöistä, niiden aiemmista kokemuksista ja tutustuttamisesta kuin rodun nimestä. Pidä ensikohtaamiset rauhallisina, erota eläimet tarvittaessa portilla ja tarjoa kissalle pakoreittejä. Jyrsijät ja muut pienet lemmikit on pidettävä turvallisesti erillään koirasta. Rodun tunnetun rotanpyyntitaustan vuoksi ei ole viisasta olettaa, ettei koiralla olisi saalisviettiä.

Yksinoloa on opeteltava vähitellen. Pientä pentua ei voi jättää yksin, ja aikuisten koirien kyky selviytyä yksinolosta ahdistumatta vaihtelee suuresti. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista poissaoloista, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi, ja pidennä aikaa vain sen pysyessä rentona. Suunnittele yksinolo yksilön mukaan sen sijaan, että olettaisit tietyn rodun voivan olla yksin tietyn tuntimäärän.

Valitse kääpiösnautseri, jos pidät tarkkaavaisesta ja aktiivisesta koirasta ja haluat käyttää aikaa koulutukseen ja turkin nyppimiseen. Harkitse toista rotua, jos toivot lähes hoitovapaata turkkia, harvoin hälyttävää koiraa tai varmaa ratkaisua allergioiden ja pienten lemmikkien kanssa elämiseen.

Kääpiösnautseri

Svenska Schnauzer Pinscherklubben (Sweden)

Verein für Deutsche Schäferhunde (Germany)

Kääpiösnautserit ovat pienikokoisia, vankkarakenteisia, älykkäitä ja oppivaisia koiria, jotka viihtyvät ihmisten seurassa. Niiden karkea, vain vähän karvaa pudottava turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Ne ovat valppaita vahtikoiria, joissa on terrierimäistä luonnetta. Ne tarvitsevat päivittäistä liikuntaa, virikkeitä ja johdonmukaista koulutusta, ja ne elävät usein 12–15-vuotiaiksi.

Frisenborg's

Maiken Skovholm Boesen

## Perustiedot

Kultainennoutaja on brittiläinen, FCI:n ryhmään 8 kuuluva metsästyskoira, joka on jalostettu etsimään ja noutamaan ammuttua riistaa tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa. Tämä tausta näkyy yhä rodun työskentelyhalussa, kiinnostuksessa esineiden kantamiseen sekä tarpeessa saada sekä liikuntaa että ratkottavia tehtäviä.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia; rodun dokumentoitu kehitys sijoittuu Englannin ja Skotlannin rajaseudulle
- **Alkuperäinen käyttötarkoitus:** riistalintujen noutaminen maalta ja vedestä
- **Säkäkorkeus:** rotumääritelmän mukaan uroksilla 56–61 cm ja nartuilla 51–56 cm
- **Karvapeite:** suora tai laineikas kaksinkertainen karvapeite, jossa on tiheä, vettähylkivä pohjavilla
- **Väri:** kullan ja kerman sävyt; punainen ja mahonginvärinen eivät kuulu rotumääritelmän mukaisiin väreihin
- **Luonneihanne:** ystävällinen, itsevarma, älykäs, ohjattava ja työhaluinen
- **Sopii parhaiten:** kotiin, jossa koiraa halutaan kouluttaa, sille tarjotaan mielekästä tekemistä ja se otetaan mukaan arkeen

Rotumääritelmä kuvaa ihannetta, ei takaa jokaisen yksilön ominaisuuksia. Luonteeseen, aktiivisuuteen ja arkikäyttäytymiseen vaikuttavat myös jalostuksen painotukset, vanhemmat, kasvuolot, terveys ja koulutus.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Kultaisennoutajan tulee olla tasapainoinen, sopusuhtainen ja toimelias. Sen rakenteen tulee soveltua työskentelyyn olematta raskas tai liioiteltu. Urokset ovat yleensä narttuja suurempia, mutta toimintakyky, vapaat liikkeet ja rakenteen yleinen terveys ovat voimakasta ulkonäköä tärkeämpiä.

Karvapeite koostuu suorasta tai laineikkaasta peitinkarvasta, runsaammista hapsuista sekä tiheästä, vettähylkivästä pohjavillasta. Sallitut värit vaihtelevat kermanvärisestä kullan eri sävyihin. Punainen ja mahonginvärinen eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä, ja valkoista sallitaan vain muutaman karvan verran rinnassa. Väri tai ruumiinrakenne ei kuitenkaan ennusta luotettavasti yksittäisen koiran aktiivisuutta tai työhalua.

Kaksinkertaisesta karvapeitteestä lähtee karvaa, ja se tarvitsee säännöllistä hoitoa etenkin runsaan pohjavillan irtoamisen aikaan. Harjaa koko turkki läpi tarpeen mukaan ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä jalkojen ja hännän hapsuihin, joihin muodostuu herkästi takkuja. Kammalla voi varmistaa, että harjaus on ulottunut pohjavillaan asti. Pese koira sen ollessa likainen, älä kiinteän aikataulun mukaan. Uinnin tai märän lenkin jälkeen turkki kannattaa selvittää ja antaa kuivua kunnolla. Tarkista myös iho ja korvat, jos koiralla on merkkejä ärsytyksestä.

Kynsien leikkaaminen, hampaiden hoito sekä ihon, korvien ja tassujen tarkistaminen kuuluvat perushoitoon. Olennaista on sovittaa hoitorutiinit koiran turkkiin, karvanlähtöön, aktiivisuuteen sekä siihen, kuinka usein se kastuu tai likaantuu.

## Luonne ja persoonallisuus

Kultaisennoutajan luonneihanne on ystävällinen, itsevarma ja ohjattava koira, jolla on luontainen halu työskennellä ja noutaa. Monet hakeutuvat ihmisen lähelle, kantavat esineitä ja nauttivat yhteisistä tehtävistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen kultainennoutaja olisi automaattisesti rauhallinen, helppo tai kaikkien kanssa sosiaalinen.

Rotu aikuistuu usein melko hitaasti. Nuori kultainennoutaja voi olla kehollinen, kiihkeä ja helposti häiriintyvä vielä kauan sen jälkeen, kun se on saavuttanut täyden kokonsa. Siksi arjen taitoja, kuten rauhallista tervehtimistä, ohjauksen seuraamista, käsittelyn hyväksymistä ja rauhoittumista, on harjoiteltava yhtä suunnitelmallisesti kuin noutamista ja tottelevaisuutta.

Kasvattajien tavoitteet vaihtelevat käytännön metsästyksestä kokeisiin, näyttelyihin ja laajemmin seurakoiraominaisuuksiin. Nimitykset kuten ”käyttölinjainen” ja ”näyttelylinjainen” antavat vain karkean viitteen eivätkä ennusta luotettavasti yksilön toimintatarmoa, ulkonäköä tai kykyä rauhoittua. Pyydä sen sijaan kasvattajaa kuvailemaan vanhempien ja lähisukulaisten arkikäyttäytymistä, työhalua, pelkoja, sosiaalisuutta sekä palautumista toiminnan tai stressin jälkeen. Käyttöominaisuuksien ja luonteen arvioinnit voivat antaa lisätietoa, mutta ne ovat osa kokonaiskuvaa, eivät takuita.

Rotu voi sopia sitoutuneelle ensikertalaisellekin, etenkin kasvattajan ja koulutuskurssin tuella. Omistajan on silti varauduttava melko suureen, vahvaan ja usein vilkkaaseen murrosikäiseen koiraan, joka tarvitsee johdonmukaisia rutiineja, päivittäistä yhteistä tekemistä ja aikaa aikuistua.

## Koulutus ja liikunta

Kultainennoutaja tarvitsee päivittäin liikuntaa, aivotyötä ja mahdollisuuksia palautua, mutta kaikille sopivaa kiinteää päivittäistä liikuntamäärää ei ole. Ikä, terveys, kunto, yksilölliset ominaisuudet ja jalostuksen painotukset vaikuttavat siihen, miten liikunta kannattaa jakaa ja kuinka kuormittavaa se voi olla.

Aikuisen koiran tasapainoiseen arkeen voi kuulua lenkkejä vaihtelevassa maastossa, hajutyöskentelyä, etsintätehtäviä, noutamista, tottelevaisuusharjoittelua ja rauhoittumisen harjoittelua eri ympäristöissä. Vaihtelu antaa enemmän kuin yritys väsyttää koira joka päivä samalla kovatehoisella tekemisellä. Rotu on jalostettu yhteistyöhön, joten tehtävät, joilla on selkeä alku, tarkoitus ja loppu, sopivat sille usein paremmin kuin hallitsematon, kiivastahtinen pallonheitto.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä leikkihetkiä, erilaisiin ympäristöihin tutustumista ja liikkumista sekä runsaasti lepoa tekemisen välissä. Kuormitus tulee sovittaa pennun kehitykseen ja liikkumisalustaan, ei laskea kiinteän minuuttisäännön mukaan. Lisää kestoa ja vaikeutta vähitellen ja anna pennun jaksamisen ja palautumisen ohjata etenemistä.

Palkitsemiseen perustuva koulutus sopii yleensä rodun yhteistyöhaluun. Painota jo varhain seuraavia taitoja:

- luoksetulo ja yhteydenpito ohjaajaan ihmisten, koirien ja riistan hajujen läsnä ollessa
- löysällä hihnalla kävely ja rauhallinen tervehtiminen
- esineistä luopuminen ja niiden vaihtaminen ilman ristiriitoja
- paikallaan pysyminen ja odottaminen ennen noutoa tai leikkiä
- opetettu vihje lepäämiseen ja rauhoittumiseen

Kiinnostus veteen on yleistä, mutta kaikki kultaisetnoutajat eivät halua veteen, eikä uimataitoa pidä koskaan olettaa itsestäänselvyydeksi. Tutustuta koira veteen matalassa, rauhallisessa paikassa, josta on helppo nousta pois. Anna koiran edetä omaan tahtiinsa ja valvo sitä jatkuvasti. Virtaukset, heikot jäät, leväkukinnat ja rannat, joilta on vaikea päästä pois, vaativat erityistä varovaisuutta.

## Terveys

Lonkat, kyynärnivelet ja silmät ovat keskeisiä terveyskohteita kultaisennoutajan jalostuksessa Ruotsissa. Pennunostajan on tärkeää erottaa toisistaan Ruotsin kennelliiton viralliset rekisteröintivaatimukset, rotuyhdistyksen suositukset ja yksittäisen tutkimuksen tulos.

Jotta pentue voidaan rekisteröidä Ruotsin kennelliittoon, molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen lonkkakuvaustulos ennen astutusta. Tämä ei tarkoita, että kyynärkuvaus, silmätutkimus ja DNA-testit olisivat vastaavia pakollisia Ruotsin kennelliiton vaatimuksia rodun jokaiselle pentueelle. Ruotsin kultaisennoutajan rotuyhdistyksen suositukset ja pentuvälityksen ehdot menevät pidemmälle: niihin sisältyvät lonkka- ja kyynärkuvaustulokset, voimassa oleva silmätutkimus, GR_PRA1/2-status sekä tiettyjä meriittejä.

Yhdistys suosittelee yleensä lonkkatulosta A tai B ja terveitä kyynärniveliä. Suositusten mukaan koiria, joiden lonkkatulos on C tai kyynärtulos 1, tulisi käyttää jalostukseen vain poikkeustapauksissa. Tällöin pentueen laskennallisen lonkka- tai kyynärindeksin on oltava vähintään 100. Silmätutkimuslausunto saa olla astutushetkellä enintään kaksi vuotta vanha, ja vähintään toisen vanhemman on oltava testattu terveeksi tai oltava perimänsä perusteella terve sekä GR_PRA1:n että GR_PRA2:n suhteen.

Pyydä nähtäväksi varsinaiset tulokset, älä tyydy pelkkään mainintaan siitä, että koirat on ”tutkittu”. Tarkista lonkka- ja kyynärtulokset, mahdolliset indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja tulos sekä kummankin vanhemman DNA-status. GR_PRA1 ja GR_PRA2 liittyvät tiettyihin mutaatioihin. Testit eivät kata kaikkia PRA:n perinnöllisiä syitä eivätkä siksi korvaa kliinistä silmätutkimusta.

Rodussa esiintyy lonkka- ja kyynärniveldysplasiaa sekä joitakin silmäsairauksia. Myös rotukohtaisessa jalostusstrategiassa kasvaimet nostetaan esiin koko rodun kannalta tärkeänä kysymyksenä. Näistä tiedoista ei voi johtaa varmaa prosenttilukua tai ennustetta yksittäiselle pennulle. Kysy myös vanhempien, sisarusten ja vanhempien lähisukulaisten terveydestä ja eliniästä. Hyvät tutkimustulokset vähentävät epävarmuutta, mutta eivät koskaan takaa tulevaa terveyttä.

## Historia ja alkuperä

Kultainennoutaja kehitettiin 1800-luvun loppupuolella Englannin ja Skotlannin rajaseudulla noutamaan ammuttua riistaa sekä maalta että vedestä. Muuttuvat metsästystavat loivat tarpeen koiralle, joka osasi etsiä, painaa mieleensä riistan putoamispaikat, odottaa ja työskennellä kestävästi tiiviissä yhteistyössä ohjaajansa kanssa.

Lordi Tweedmouthin säilyneet jalostusmuistiinpanot dokumentoivat rodun varhaista kehitystä. Keltainen noutaja paritettiin tweedinvesispanielin kanssa, ja jatkuva jalostusvalinta muovasi rodun noutamiseen, vesityöskentelyyn ja yhteistyöhön liittyviä ominaisuuksia. Kultainennoutaja tunnustettiin omaksi rodukseen vuonna 1913, ja Ruotsiin se saapui noin vuonna 1950.

Nykyään rodulla on muitakin tehtäviä kuin käytännön metsästys, mutta sen taustalla on edelleen merkitystä. Etsiminen, kiinnostus esineisiin, kestävyys sekä kyky vuorotella toiminnan ja odottamisen välillä ovat ominaisuuksia, joita on vaalittava jalostuksella ja koulutuksella myös ensisijaisesti seurakoirina elävillä yksilöillä.

## Arki kultaisennoutajan kanssa

Kultainennoutaja sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa sosiaalisen, koulutettavan koiran mukaan jokapäiväiseen elämään. Ystävällinen luonneihanne ei tee arjen taidoista synnynnäisiä: nuoren kultaisennoutajan on opittava tervehtimään rauhallisesti, kulkemaan hihnassa, käsittelemään esineitä sopivalla tavalla ja rauhoittumaan myös silloin, kun ympärillä tapahtuu paljon.

Rotu voi tulla hyvin toimeen lasten kanssa, mutta yhdessäolo vaatii aikuisen valvontaa. Lasten tulee oppia kunnioittamaan koiran lepoa, ruokailua ja viestejä, ja koiraa on opetettava tervehtimään ja leikkimään kaatamatta ihmisiä tai tunkeutumatta liian lähelle. Sama huolellisuus koskee muita eläimiä. Monet kultaisetnoutajat elävät koirien tai kissojen kanssa, mutta tutustumisen tulee edetä vähitellen ja hallitusti, riittävän etäisyyden päästä. Kissalla on oltava turvallinen paikka vetäytyä. Koiran aiemmat kokemukset sekä kiinnostus jahtaamiseen tai esineiden kantamiseen vaikuttavat tilanteeseen.

Kerrostaloasuminen voi sujua hyvin, jos ulkoilutukselle ja koulutukselle on realistinen suunnitelma sekä märälle turkille ja rauhalliselle sisälläololle riittävästi tilaa. Piha on käytännöllinen, mutta se ei korvaa lenkkejä, ympäristönvaihdoksia tai yhteistä tekemistä. Rotu on usein seurallinen, ja yksinoloa on harjoiteltava vähitellen lyhyistä, turvallisista jaksoista alkaen. Pelkän rodun perusteella ei voi päätellä, kuinka pitkään yksittäinen koira pärjää yksin.

Ennen pennun ostamista katso väriä ja vanhempien titteleitä pidemmälle. Pyydä kasvattajaa näyttämään viralliset terveystulokset, indeksit, silmätutkimuksen päivämäärä ja DNA-status. Tapaa mahdollisuuksien mukaan emä, kysy lähisukulaisten käyttäytymisestä kotioloissa ja pyydä konkreettisia esimerkkejä aktiivisuudesta, sosiaalisuudesta, peloista ja palautumisesta. Valitse pentue, jonka dokumentoidut ominaisuudet ja kasvattajan tavoitteet sopivat siihen elämään, jonka pystyt aidosti tarjoamaan.

Kultainennoutaja

The Golden Retriever Club UK

The Kennel Club UK

Ystävällinen, keskikokoinen tai suuri noutaja, jolla on tiheä, vettähylkivä kullanvärinen turkki ja pehmeä ote kantaessaan. Erittäin oppivainen, ihmisläheinen ja leikkisä koira tarvitsee päivittäin yhdessäoloa, turkinhoitoa ja 1,5–2 tuntia monipuolista liikuntaa. Alun perin metsästyskoiraksi jalostettu kultainennoutaja on nykyään yleinen perhe-, avustaja- ja terapiakoira.

Thilde Wivel Bilstrup

## Perustiedot

- **Alkuperä:** Iso-Britannia, juuret Skotlannin ylämailla ja länsirannikon saarilla
- **Roturyhmä:** Terrierit, pienikokoisten terrierien alaryhmä
- **Säkäkorkeus:** noin 28–31 senttimetriä
- **Paino:** ihanteellisesti 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen
- **Karvapeite:** karkea peitinkarva ja lyhyt, pehmeä pohjavilla
- **Värit:** kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa tai lähes musta, myös näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset
- **Tyypilliset piirteet:** aktiivinen, rohkea, utelias ja itsenäinen
- **Sopii parhaiten:** ihmiselle, joka haluaa tarjota pienelle työterrierille sekä mielekästä tekemistä että selkeät arjen rajat

Cairnterrieri on pieni mutta vankkarakenteinen brittiläinen terrieri, joka on kehitetty käytännön työhön kiviröykkiöissä ja maatiloilla. Kokonsa puolesta se on helppo ottaa mukaan, mutta koko ei juuri kerro sen aktiivisuudesta: tämä rotu tarvitsee tekemistä sekä keholle että mielelle. Se sopii paremmin terrierin oma-aloitteisuutta arvostavalle kuin ihmiselle, joka etsii aina ohjeita odottavaa koiraa.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Cairnterrierin tulee näyttää luonnolliselta, ketterältä ja työkykyiseltä. Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on noin 28–31 senttimetriä ja ihannepaino 6–7,5 kilogrammaa suhteessa korkeuteen. Runko on tiivis, selkä suora, leuat vahvat, korvat pienet ja pystyt sekä silmät tumman pähkinänruskeat. Etukäpälät voivat olla hieman takakäpäliä suuremmat, mikä liittyy rodun alkuperäiseen työskentelyyn vaikeakulkuisessa maastossa.

Karvapeite on kaksinkertainen ja säänkestävä. Runsaan peitinkarvan tulee olla karheaa mutta ei karkealaatuista, ja pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiivistä. Lievä laineikkuus sallitaan. Värejä ovat kermanvärinen, vehnänvärinen, punainen, harmaa ja lähes musta sekä kaikkien näiden värien juovikkaat eli brindle-muunnokset. Tummemmat korvat ja kuono ovat yleisiä. Yksivärinen musta tai valkoinen sekä musta ruskein merkein eivät ole rotumääritelmän mukaisia värejä.

Oikeanlainen turkinhoito säilyttää sekä karvan rakenteen että kaksinkertaisen karvapeitteen suojaavuuden. Vanha peitinkarva poistetaan nyppimällä. Ruotsin kennelliitto antaa suuntaa-antavaksi ohjeeksi kahdesta neljään nyppimiskertaa vuodessa, mutta tarve riippuu karvan laadusta ja koiran elinolosuhteista. Kampaa turkki läpi pari kertaa viikossa ja totuta koira jo pentuna tassujen, korvien ja kehon käsittelyyn. Koneella leikkaamista ei suositella, sillä se voi heikentää karvapeitteen vedenhylkivyyttä.

Oikein hoidetusta cairnterrieristä irtoaa usein melko vähän karvaa, mutta vähäinen karvanlähtö ei tee rodusta allergikolle turvallista. Useat koirasta peräisin olevat aineet voivat aiheuttaa allergisia reaktioita, ja reaktiot vaihtelevat ihmisestä toiseen. Allergisen kannattaa siksi viettää aikaa rodun aikuisten koirien seurassa ja keskustella omasta tilanteestaan terveydenhuollon ammattilaisen kanssa ennen päätöksentekoa.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on aktiivinen, rohkea, kestävä ja iloinen koira, joka on itsevarma olematta aggressiivinen. Uteliaisuus ja itsenäisyys kuuluvat cairnterrierin luonteeseen. Arjessa ne näkyvät usein nopeana ongelmanratkaisuna, tutkimisenhaluna ja kykynä tehdä omia päätöksiä, kun jokin herättää koiran kiinnostuksen.

Rotuihanne ei takaa jokaisen yksilön luonnetta. Ruotsalaisen rotujärjestön yhteenvedoissa kuvataan vaihtelua muun muassa ääniherkkyydessä, haukkumisessa, metsästyskäyttäytymisessä ja sosiaalisessa itsevarmuudessa. Ruotsalainen koirien käyttäytymisen ja persoonallisuuden kuvaus, BPH, voi antaa tietoa siihen osallistuneista koirista, mutta rodun keskiarvo ei ennusta luotettavasti yksittäisen pennun ominaisuuksia. Kysy kasvattajalta, miten vanhemmat ja lähisukulaiset suhtautuvat odottamattomiin ääniin, vieraisiin, toisten koirien kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Rodun tausta maatila- ja metsästyskoirana voi näkyä kiinnostuksena liikkeeseen, hajuihin, kaivamiseen ja pienempiin eläimiin. Nämä taipumukset eivät ole yhtä voimakkaita kaikilla cairnterriereillä, mutta niihin on järkevää varautua alusta lähtien. Hyvien kokemusten myötä koira voi olla seurallinen ihmisten ja toisten koirien kanssa, mutta kunnioittavan etäisyyden salliminen on usein parempi ratkaisu kuin jokaisen vastaantulijan tervehtimisen vaatiminen.

## Koulutus ja liikunta

Cairnterrieri tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta sama minuuttimäärä ei sovi kaikille koirille. Hyvässä arkirytmissä yhdistyvät lenkit vaihtelevissa ympäristöissä, hajutyöskentely, lyhyet koulutushetket, leikki ja rauhallinen palautuminen. Sovita tekemisen määrä koiran ikään, terveyteen ja siihen, miten se reagoi aktiivisen tekemisen jälkeen. Yhä enemmän kierroksia keräävä koira ei välttämättä tarvitse lisää virikkeitä, vaan helpompia tehtäviä ja apua rauhoittumiseen.

Koulutus toimii parhaiten, kun se on selkeää, palkitsemiseen perustuvaa ja jaettu pieniin vaiheisiin. Cairnterrierit oppivat nopeasti myös asioita, joita omistaja ei tarkoittanut opettaa, joten palkitse toivottua arkikäyttäytymistä alusta lähtien. Vaihtele palkkioita ja lopeta harjoitus koiran ollessa vielä innostunut. Kovat koulutusmenetelmät voivat aiheuttaa ristiriitoja lisäämättä koiran yhteistyöhalua.

Luoksetulon harjoitteluun kannattaa panostaa erityisesti, sillä koira saattaa valita hajujäljen tai eläimen ohjaajansa sijaan. Aloita vähähäiriöisessä ympäristössä, palkitse luoksetulosta johdonmukaisesti ja käytä pitkää liinaa alueilla, joita ei ole aidattu turvallisesti. Hyvin opetettu luoksetulo on keino vähentää riskejä, ei takuu siitä, ettei koira lähtisi riistan perään. Oma sallittu kaivupaikka voi olla hyödyllinen. Opeta rappukäytävästä tai ikkunan takaa kuuluvien äänten varalle rauhallinen vaihtoehtoinen tehtävä: se kertoo koiralle selkeämmin, mitä siltä odotetaan, kuin toistuva toruminen.

## Terveys

Cairnterrieriä pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta vastuulliseen pennunhankintaan kuuluu silti suvun terveydestä kysyminen. Rotujärjestön nykyisessä jalostusstrategiassa kiinnitetään erityistä huomiota steroidiresponsiiviseen meningiitti-arteriittiin eli SRMA:han sekä aiemmin todettuun munuaisten kehityshäiriöön, munuaisdysplasiaan eli RD:hen. Pitkä luettelo koirilla yleisesti esiintyvistä sairauksista kertoo ostajalle tietystä suvusta vähemmän kuin avoimet tiedot vanhemmista, täyssisaruksista ja aiemmista jälkeläisistä.

SRMA on tulehduksellinen sairaus, jota rotujärjestö seuraa yhteistyössä Ruotsin maatalousyliopiston kanssa. Järjestön suosituksiin kuuluu sairaan koiran jättäminen pois jalostuksesta sekä lähisuvun sairaushistorian huomioiminen yhdistelmiä suunniteltaessa. Pennunostajan kannattaa kysyä konkreettisesti SRMA:n esiintymisestä pennun vanhemmilla sekä näiden jälkeläisillä, täyssisaruksilla ja vanhemmilla. Vastauksen tulisi olla täsmällinen, eikä pelkkä toteamus siitä, että jalostuskoirat vaikuttavat terveiltä.

RD todettiin 28 ruotsalaisella cairnterrierillä vuosina 1980–2003, eikä rotujärjestön nykyiseen strategiaan ole kirjattu myöhemmin vahvistettuja tapauksia. Järjestö suosittelee edelleen, että sairastunut koira, sen saman yhdistelmän täyssisarukset ja sen vanhemmat jätetään pois jalostuksesta. Kyseessä on siis historiallisesti merkittävä riski, jonka vuoksi sukutiedoilla on yhä merkitystä, vaikka uudempia vahvistettuja tapauksia ei ole raportoitu Ruotsissa.

Ruotsin kennelliiton vuoden 2026 rekisteröintisäännöissä ei aseteta cairnterrierien jalostuskoirille rotukohtaista vaatimusta tietystä terveystutkimustuloksesta. Tämä ei tarkoita, ettei terveyden arviointi olisi tärkeää. Pyydä kasvattajaa kertomaan, mitä tutkimuksia on tehty, miksi ne on valittu ja miten yhdistelmä noudattaa rotujärjestön suosituksia sairaushistorian ja geneettisen monimuotoisuuden osalta. Jos koiralle tulee oireita, hakeudu eläinlääkärin vastaanotolle. Rotutiedon perusteella ei voi tehdä yksittäisen koiran diagnoosia.

## Historia ja alkuperä

Cairnterrieri kehittyi Skotlannin ylämailla sekä muun muassa Skyen, Mullin ja Harrisin saarilla. Pieniä karkeakarvaisia terrierejä pidettiin maatiloilla haittaeläinten torjuntaa varten, ja niitä käytettiin kallioiden ja kivikoiden suojiin hakeutuvien eläinten metsästykseen. Sana *cairn* tarkoittaa kiviröykkiötä ja viittaa maastoon, jossa koirat työskentelivät.

Kun rotua alettiin esittää koiranäyttelyissä, se yritettiin vuonna 1908 rekisteröidä nimellä Short-haired Skye Terrier eli lyhytkarvainen skyenterrieri. Nimeä vastustettiin, ja Cairn Terrier hyväksyttiin rodun nimeksi vuonna 1910. Ensimmäinen cairnterrieri rekisteröitiin Ruotsissa vuonna 1924. Nykyinen rotumääritelmä kuvastaa yhä selvästi työkoiran ihannetta: koiran tulee olla valpas, ulkonäöltään luonnollinen ja vapaasti liikkuva, ja sillä tulee olla säänkestävä, suojaava karvapeite.

Historia auttaa ymmärtämään monia nykyisiä ominaisuuksia, mutta se ei määrää jokaisen koiran käyttäytymistä. Itsenäisyydestä oli hyötyä terrierin työskennellessä etäällä ihmisestä, ja tiivis rakenne auttoi sitä liikkumaan vaikeassa maastossa. Nykyiselle omistajalle tämä perintö tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että koira hyötyy ongelmanratkaisumahdollisuuksista. Se ei tarkoita, että koiraa olisi käytettävä metsästykseen.

## Arki cairnterrierin kanssa

Cairnterrieri voi asua niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin, kunhan se saa riittävästi tekemistä, lepoa ja koulutusta. Oma piha on kätevä, mutta se ei korvaa lenkkejä ja yhteistä tekemistä. Tarkista aidat uteliaan ja kaivamisesta pitävän terrierin näkökulmasta. Kerrostalossa rappukäytävän ja oven ulkopuolisiin ääniin liittyvä harjoittelu kannattaa aloittaa varhain, sillä valpas koira voi muuten ottaa tavakseen vahtia sisäänkäyntiä.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen sen jälkeen, kun koira tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä poissaoloista ja pidennä niitä vain, kun koira pystyy pysymään rauhallisena. Kamera voi auttaa havaitsemaan stressiä, joka ei näy enää omistajan palatessa. Jos koira kuljeskelee levottomasti, läähättää, ulvoo, haukkuu jatkuvasti tai tuhoaa tavaroita, harjoitus on liian vaikea ja siinä on palattava helpompaan vaiheeseen.

Arki lasten kanssa sujuu parhaiten, kun aikuiset huolehtivat sekä koiran levosta että lapsen käyttäytymisestä. Lapset eivät saa häiritä syövää tai nukkuvaa koiraa, eikä pieniä lapsia saa koskaan jättää yksin koiran kanssa. Yhteiselo muiden koirien ja kissojen kanssa riippuu yksilöstä, varhaisista kokemuksista ja tutustuttamisesta. Pidä ensimmäiset kohtaamiset rauhallisina ja hallittuina, järjestä jokaiselle eläimelle oma vetäytymispaikka äläkä oleta, että ystävällisyys perheen kissaa kohtaan ulottuu automaattisesti vieraisiin kissoihin. Pienet lemmikkieläimet vaativat erityistä varovaisuutta rodun metsästystaustan vuoksi.

Älä keskity pennunhankinnassa pelkkään kokoon ja ulkonäköön. Tapaa mahdollisuuksien mukaan aikuisia sukulaiskoiria, kysy suhtautumisesta ääniin, haukkumisesta, metsästysvietistä, käsittelystä ja rauhoittumiskyvystä sekä pyydä selkeät vastaukset SRMA:n ja RD:n esiintymisestä suvussa. Varmista myös, että saatavillasi on osaavaa nyppimiseen perustuvaa turkinhoitoa. Cairnterrieri sopii parhaiten kotiin, jossa sen itsenäisyyttä ohjataan rakentavasti arjen koulutuksella, hajutyöskentelyllä sekä johdonmukaisilla mutta lempeillä rajoilla.

Cairnterrieri

Société Centrale Canine (France)

Cairn Terrier Club of Germany

Pieni ja vankkarakenteinen Skotlannista kotoisin oleva terrieri, joka on jalostettu metsästämään kiviröykkiöiden lomassa. Säkäkorkeus on noin 28–31 cm. Karhea, säänkestävä kaksinkertainen turkki vaatii säännöllistä nyppimistä ja harjausta. Rohkea, utelias, kiintyvä ja haukkuherkkä koira, joka nauttii päivittäisistä lenkeistä, aivojumpasta ja aktiivisesta perhe-elämästä. Yleensä terve ja pitkäikäinen.

Cale Hill's

## Pikatiedot

- Shih tzu on pieni, puhdasrotuinen seurakoira, jonka juuret ovat Tiibetissä ja jota on kehitetty Kiinassa. Rodun rotumääritelmästä vastaa Iso-Britannia.
- Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. FCI tunnustaa vain yhden shih tzun, ei erillisiä ”mini”-, ”imperial”- tai ”teacup”-muunnoksia.
- Rodulle tyypillisiä piirteitä ovat ystävällinen mutta itsenäinen luonne, valpas ilme ja vankka runko, joka on hieman korkeuttaan pidempi.
- Pitkä turkki vaatii paljon hoitoa. Lyhyeksi leikattu kotikoiran turkki vähentää työmäärää, mutta ei poista harjauksen, pesun eikä silmien, korvien, tassujen ja ihon tarkistamisen tarvetta.
- Vaivaton ja äänetön hengitys, ulkonemattomat silmät ja toimiva suu ovat tärkeämpiä kuin äärimmäisen lyhyt kuono tai liioitellun runsas turkki.
- Shih tzu voi viihtyä kerrostaloasunnossa, mutta tarvitsee silti päivittäin liikuntaa, mielekästä tekemistä ja seuraa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shih tzu on pieni mutta vankkarakenteinen, ei hento kääpiökoira. Rungon pituuden säästä hännäntyveen tulee olla säkäkorkeutta suurempi. Rintakehä on leveä ja syvä, ja korkealle kiinnittynyt häntä kaartuu selän päälle. Pää on leveä ja pyöreä. Kuono on lyhyt ja leveä, mutta sierainten tulee olla hyvin avoimet ja silmien suuret olematta ulkonevat.

Rotumääritelmän mukaan säkäkorkeus on enintään 27 senttimetriä ja paino 4,5–8 kilogrammaa. Rotutyypin ja terveen toimintakyvyn tulee olla tärkeämpiä kuin pyrkimys mahdollisimman pieneen koiraan. Siksi esimerkiksi ”imperial” ja ”teacup” eivät tarkoita rodun tunnustettuja kokomuunnoksia.

Turkissa on pitkä, tiheä peitinkarva ja kohtuullisesti pohjavillaa, joka ei saa olla villavaa. Karva voi olla suoraa tai hieman laineikasta, ja kaikki värit ovat sallittuja. Pään karvoitus luo rodulle ominaisen krysanteemimaisen ilmeen, mutta se ei saa peittää koiran näkökenttää. Turkki ei saa koskaan olla niin pitkä tai raskas, että se rajoittaa liikkumista.

Täyspitkässä turkissa oleva shih tzu tarvitsee säännöllisen hoitorutiinin. Ruotsin Kennelliitto korostaa säännöllisiä pesuja, huolellista kuivaamista ja kampaamista takkujen ehkäisemiseksi. Kasvojen karvat on pidettävä pois silmiltä, ja turkki tulee käydä läpi ihoa myöten, jotta pienistä takuista ei kehity suuria ja kivuliaita.

Lyhyeksi leikattua shih tzua on helpompi hoitaa, mutta sekään ei ole hoitovapaa. Turkki kasvaa jatkuvasti ja tarvitsee harjausta, pesua ja leikkausta juuri kyseiselle turkille ja arkeen sopivin välein. Rotua ei pidä kuvata allergiaystävälliseksi: ihmisen reaktiota koiraan ei voi päätellä turkin ulkonäöstä tai kotona näkyvän irtokarvan määrästä.

## Luonne ja persoonallisuus

Shih tzun tulee olla ystävällinen, eloisa, valpas ja itsenäinen. Tämä seurakoira osallistuu usein mielellään perheen elämään, mutta sen itsenäisyys voi näkyä silloin, kun se ei näe tehtävässä mitään mieltä. Tämä tuo rotuun persoonallisuutta ja huumoria, mutta ei tarkoita, että jokainen yksilö olisi automaattisesti yhteistyöhaluinen kaikissa tilanteissa.

Luonne vaihtelee yksilöittäin, ja siihen vaikuttavat jalostus, varhaiset kokemukset ja arjen koulutus. Rodun ystävällisyys ei siis takaa, että jokainen shih tzu pitäisi kaikista lapsista, koirista tai kissoista. Yhteiselo lasten kanssa sujuu parhaiten, kun lapset osaavat käsitellä koiraa rauhallisesti, antavat sen levätä häiriöttä eivätkä kanna sitä ilman apua. Pienten lasten ja koiran seurassa tulee aina olla aikuinen lähellä.

Muihin koiriin ja kissoihin tutustutaan vähitellen. Rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin oletus siitä, että rotu tulee aina toimeen kaikkien kanssa. Osa yksilöistä on alusta asti avoimia, kun taas toiset tarvitsevat enemmän aikaa.

Shih tzu saattaa haukkua ääniä ja vieraita, mutta äänekkyys vaihtelee, ja siihen voi vaikuttaa arjen rutiineilla. Palkitse rauhallisesta käytöksestä, tarjoa koiralle vaihtoehto ovelle ryntäämiselle ja vältä tekemästä vahingossa jokaisesta ilmoitushaukahduksesta suurta tapahtumaa.

## Koulutus ja liikunta

Shih tzu tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, vaikka rotua ei olekaan rakennettu pitkäkestoiseen, raskaaseen työskentelyyn. Useat kävelyt, joilla on aikaa haistella, lyhyet leikkihetket ja pienet koulutustehtävät tekevät päivästä yleensä mielekkäämmän kuin yksi yksitoikkoinen lenkkireitti. Matka ja rasittavuus on sovitettava koiran ikään, kuntoon, säähän ja hengityskykyyn.

Lyhyet ja selkeät harjoitukset sopivat rodun älykkyyden ja itsenäisyyden yhdistelmälle. Palkitse toivotusta käytöksestä ja harjoittele yhtä asiaa kerrallaan: kontaktia, luoksetuloa, käsittelyä, hihnassa kulkemista ja rauhoittumista. Sisäsiisteyden opettaminen helpottuu, kun koira pääsee usein ulos, rutiinit ovat ennakoitavia ja palkkio annetaan heti ulkona tarpeiden tekemisen jälkeen. Ei ole näyttöä siitä, että jokainen shih tzu olisi poikkeuksellisen helppo tai vaikea opettaa sisäsiistiksi.

Lämpötilan ja hengityksen tulee määrittää liikunnan määrä ja rasittavuus. Shih tzua, jonka hengitys on työlästä tai äänekästä, joka jää nopeasti jälkeen tai jonka on vaikea palautua, ei pidä rasittaa enempää. Lämpimällä säällä ulkoillaan päivän viileämpinä aikoina. Pyydä eläinlääkäriä arvioimaan toistuvat hengitysäänet tai heikentynyt rasituksensieto. Kuorsausta ja rohisevaa hengitystä ei pidä kuitata normaaleiksi vain siksi, että rotu on lyhytkuonoinen.

Yksinoloa opetetaan vähitellen aloittaen hyvin lyhyistä jaksoista. Pidennä aikaa vain, jos koira pysyy rauhallisena, ja muuta suunnitelmaa, jos se osoittaa ahdistusta tai epämukavuutta. Ruotsissa koirien on saatava päivittäin sekä fyysistä että henkistä aktivointia, ja ne tulisi viedä ulos päiväsaikaan vähintään kuuden tunnin välein. Pennut ja vanhat koirat tarvitsevat yleensä useampia ulkoilumahdollisuuksia.

## Terveys

Shih tzun tärkeimmät terveystarkastukset liittyvät hengitykseen, silmiin sekä suuhun ja hampaisiin. Rotu voi elää pitkään, ja laajassa brittiläisessä eläinlääkärien potilastietoihin perustuneessa tutkimuksessa sen sairastavuuden kokonaiskuva oli lähempänä koiria yleensä kuin useita muita lyhytkalloisia rotuja. Tämä ei tarkoita, että lyhentyneeseen kalloon liittyvät riskit voisi sivuuttaa.

Shih tzulla voi esiintyä lyhytkalloisten koirien ahtauttavaa hengitystieoireyhtymää eli BOASia. Vuonna 2026 tehdyssä brittiläisessä tutkimuksessa, johon osallistui 42 shih tzua, rodun BOAS-riski arvioitiin kohtalaiseksi, ja hieman alle puolet koirista sai luokituksen 0. Aineisto oli pieni eikä kerro yksittäisen koiran terveydestä, mutta se osoittaa, miksi hengitystä on arvioitava käytännössä. Avoimet sieraimet, äänetön hengitys levossa ja liikkeessä, normaali palautuminen ja sopiva kuntoluokka ovat tärkeitä merkkejä. Tutkimuksessa havaittiin shih tzuilla myös yhteys kuntoluokan ja BOAS-luokituksen välillä.

Respiratory Function Grading Scheme eli RFG Scheme on standardoitu hengityksen toiminnallinen arviointimenetelmä. Vuonna 2026 Ruotsin Kennelliitto päätti aloittaa shih tzujen RFG-tulosten keskitetyn rekisteröinnin, mutta arvioinnit voidaan käynnistää vasta, kun käytettävissä on koulutettuja eläinlääkäreitä ja tarvittavat tekniset menettelyt. Kysy kasvattajalta, mitä hengitystutkimuksia koirille on todella tehty, ja tarkista ajantasainen tilanne Ruotsin Kennelliitosta.

Silmien tulee olla suuret mutta eivät ulkonevat. Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa ohjeissa liiallisen ulkonevat silmät nimetään riskikohteeksi, ja brittiläisissä terveysohjeissa suositellaan silmätutkimusta ennen jalostuskäyttöä. Hakeudu nopeasti eläinlääkäriin, jos koira alkaa äkillisesti siristää tai hieroa silmäänsä tai silmään ilmaantuu selvää punoitusta, sameutta tai runsasta eritettä. Sarveiskalvovauriot ovat kivuliaita ja vaativat tutkimusta.

Myös suun terveys on tärkeä huomion kohde, sillä ruotsalaisissa ohjeissa varoitetaan kapeasta alaleuasta ja hampaiston huonosta kunnosta. Brittiläisessä tutkimuksessa, joka kattoi 11 082 shih tzua, yleisimmin kirjattu diagnoosi oli ikeniin ja hampaiden tukikudoksiin vaikuttava sairaus. Samassa tutkimuksessa nousivat esiin myös anaalirauhasten, korvien ja silmien sairaudet. Päivittäinen harjaus koirille tarkoitetulla hammastahnalla on tehokkainta kotihoitoa plakin torjuntaan. Eläinlääkärin tarkastusta tarvitaan silti, jos koiralle kertyy hammaskiveä, hengitys haisee pahalta, ikenet vuotavat verta tai pureskelu vaikeutuu.

Tutkimuksessa tarkastellun brittiläisen koirapopulaation keskimääräinen kuolinikä oli 12,7 vuotta. Kyse on populaatiota kuvaavasta luvusta, ei lupauksesta yksittäisen koiran eliniästä.

## Historia ja alkuperä

Shih tzun juuret ovat Tiibetissä, mutta rotua kehitettiin Kiinassa, jossa tämäntyyppisiä koiria eli keisarillisissa palatseissa. FCI ilmoittaa alkuperämaaksi Tiibetin (Kiina) ja rotumääritelmästä vastaavaksi maaksi Ison-Britannian. Rotu kuuluu seurakoirien ryhmään, eikä siltä ole koskaan vaadittu käyttökoetulosta.

Ensimmäinen dokumentoitu tuonti Isoon-Britanniaan tapahtui vuonna 1931. Shih tzuja esitettiin aluksi näyttelyissä yhdessä lhasa apsojen kanssa, mutta pään ja yleisen rotutyypin erot johtivat shih tzun tunnustamiseen omaksi rodukseen vuonna 1934. Britannian kennelliitto rekisteröi sen erikseen vuonna 1940. Skandinaviaan rotu saapui 1930-luvulla.

Todennettu historia on selkeä ilman romantisoivia lisäyksiä: juuret Tiibetissä, kehitys Kiinassa ja myöhempi rotumääritelmän laatiminen Isossa-Britanniassa. Nykyinen ystävällinen mutta itsenäinen seurakoira kuvastaa tehtävää, joka rodulla on pitkään ollut ihmisen lähellä.

## Arki rodun kanssa

Shih tzu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa pienen, seurallisen kumppanin ja hyväksyy sen, että turkki, silmät, hampaat ja hengitys vaativat jatkuvaa huomiota. Rotu voi sopia niin kerrostaloasuntoon kuin omakotitaloonkin. Ratkaisevaa ei ole kodin koko vaan se, saako koira liikuntaa, hajutyöskentelyä, lepoa, seuraa ja säännöllisesti mahdollisuuksia päästä ulos.

Arki sujuu helpoimmin, kun turkinhoitoon, hampaiden harjaukseen ja käsittelyyn totutellaan varhain pienin askelin. Myös lyhyessä turkissa pidettävän koiran on totuttava harjaan, kampaan, pesuun, hiustenkuivaajaan, tassujen tarkistamiseen ja kasvojen alueen kosketteluun. Varaudu myös säännölliseen turkin leikkaamiseen joko kotona tai ammattitrimmaajalla.

Ennen pennun valintaa tapaa sen emä ja mielellään muitakin aikuisia sukulaisia niiden liikkuessa tavalliseen tapaan, ei vain paikallaan istumassa. Kuuntele niiden hengitystä ennen lyhyttä kävelyä ja sen jälkeen, tarkista, että sieraimet ovat avoimet eivätkä silmät ulkonevat, ja kysy, miten kasvattaja seuraa silmien, suun ja hampaiden terveyttä sekä hengityksen toimintaa. Pyydä nähtäväksi saatavilla olevat tutkimustulokset ja vertaa niitä Ruotsin Kennelliiton ajantasaisiin tietoihin.

Rotu sopii huonommin kotiin, jossa koira jäisi säännöllisesti yksin pitkiksi päiviksi, päivittäinen turkinhoito ei onnistu tai koiralta toivotaan raskasta liikuntaa lämpimällä säällä. Kotiin, jossa arvostetaan läheistä kumppania, joka ei aina ole innokas tekemään pyydettyä, shih tzu voi olla erittäin mieluisa valinta, kunhan terve toimintakyky asetetaan äärimmäisen ulkonäön edelle.

Shih tzu

Société Centrale Canine (French Kennel Club)

Pieni ja vankkarakenteinen seurakoira, joka on lähtöisin Tiibetin ja Kiinan palatseista. Se painaa 4,5–8 kg, ja sillä on pitkä, laskeutuva turkki sekä krysanteemia muistuttavat kasvot. Hellyydenkipeä, iloinen ja itsevarma shih tzu sopii monenlaisiin koteihin. Se tarvitsee kohtuullisesti liikuntaa, perusteellista turkinhoitoa sekä kärsivällistä, palkitsemiseen perustuvaa koulutusta.

Elisabeth Riis

Gydegaard's

## Rotu lyhyesti

- Shetlanninlammaskoira eli sheltti on pieni brittiläinen seura- ja paimenkoira, jonka juuret ovat Shetlandinsaarten maatilakoirissa.
- Rotumääritelmän mukaan se on aktiivinen, valpas, ystävällinen ja älykäs koira, joka on tarkkaavainen omistajaansa kohtaan. Varautuneisuus vieraita kohtaan on sallittua, mutta hermostuneisuus ei.
- Ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Rotumääritelmässä ei määritellä ihannepainoa.
- Pitkä, kaksinkertainen turkki on hoidettava ihoa myöten etenkin korvien takaa ja karvanlähtöaikaan. Koko turkin säännölliselle lyhyeksi leikkaamiselle ei kuitenkaan pitäisi olla tarvetta.
- Rotu sopii parhaiten ihmiselle, joka haluaa yhdistää päivittäisen liikunnan koulutukseen, hajutyöskentelyyn tai muuhun aivotyöhön ja joka on valmis totuttamaan koiraa rauhallisesti ääniin, erilaisiin ympäristöihin ja yksinoloon.
- Pentua valittaessa dokumentoidut silmätutkimustulokset, lähisukulaisten luonne sekä MDR1:n ja merlen tuntemus ovat tärkeämpiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu on aina terve tai helppo arjessa.

## Ulkonäkö ja turkki

Shetlanninlammaskoira on pieni, kevytrakenteinen ja ketterä koira, jonka rungon tulee olla hieman säkäkorkeutta pidempi. Rotumääritelmän mukainen ihannesäkäkorkeus on uroksilla 37 cm ja nartuilla 35,5 cm. Yli 2,5 cm:n poikkeama kumpaankin suuntaan on rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottava. Nämä ovat rodun arvostelussa käytettäviä ihannemittoja, eivät lupaus jokaisen yksilön koosta. Ihannepainoa ei määritellä, joten koiran kuntoluokka ja rakenne kertovat sopivasta painosta paremmin kuin yksittäinen vaa'an lukema.

Pään tulee olla pitkän, tylpän kiilan muotoinen. Kallon ja kuonon tulee olla yhtä pitkät, ja niiden välisen keskikohdan tulee sijaita silmän sisänurkan kohdalla. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja yleensä tummanruskeat. Blue merle -värisillä koirilla ne voivat olla kokonaan tai osittain siniset. Pienet korvat ovat levossa taaksepäin suuntautuneet. Koiran ollessa valppaana ne suuntautuvat eteenpäin ja niiden kärjet taittuvat.

Karvapeite on kaksinkertainen: peitinkarva on pitkää, suoraa ja melko karheaa, kun taas pohjavilla on lyhyttä, pehmeää ja tiheää. Monille koirille sopii perusteellinen turkinhoito noin kerran viikossa, karvanlähtöaikaan useammin. Kampaa turkki ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvien taustoihin. Tassujen ympärillä ja kintereissä olevaa karvaa voi tarvittaessa siistiä. Pesun jälkeen turkin on kuivuttava ihoa myöten.

Hyväksytyt värit ovat soopeli, kolmivärinen, blue merle, mustavalkoinen sekä musta ruskein merkein, joskaan viimeksi mainittua ei nykyisin esiinny. Blue merlen yleisvaikutelman tulee olla hopeansininen, ja siinä on mustaa marmorointia. Valkoisia merkkejä voi esiintyä esimerkiksi piirrossa, kauluksessa, rinnassa, kaulurissa, raajoissa ja hännänpäässä. Valkoiset laikut rungossa ovat kuitenkin rotumääritelmän mukaan erittäin epätoivottavia. Rotumääritelmän värivaatimukset ja merleen liittyvät geneettiset säännöt ovat eri asioita.

## Luonne ja persoonallisuus

Tyypillinen shetlanninlammaskoira on valpas, ystävällinen, älykäs ja vahvasti omistajaansa suuntautunut, mutta yksilöiden sosiaalisuudessa, ääniherkkyydessä ja itsevarmuudessa on selviä eroja. Koira voi suhtautua vieraisiin pidättyvästi eikä välttämättä halua tervehtiä heitä, mutta pelkoa ei pidä kuitata normaalina varautuneisuutena.

Ruotsin Kennelliiton BPH-käyttäytymiskuvaus osoittaa, miksi pelkkä keskiarvo ei riitä koiran valinnan perusteeksi. Kuvatut sheltit osoittivat monissa testitilanteissa vain vähän pelkoa, mutta esimerkiksi tervehtimistilanteissa ja yllätyksiin reagoimisessa oli huomattavaa vaihtelua. Analyysi koskee siihen osallistuneita koiria, eikä sen perusteella voi ennustaa yksittäisen pennun käyttäytymistä. Kysy, miten vanhemmat ja lähisukulaiset reagoivat vieraisiin, ääniin ja uusiin ympäristöihin ja kuinka nopeasti ne palautuvat.

Rodun tehtäviin on historiassa kuulunut ympäristön tarkkailu ja hälyttäminen. Siksi haukkuminen voi olla arjessa tärkeä huomioitava asia, mutta se ei tarkoita, että jokainen sheltti olisi kovin äänekäs. Se, että BPH-kuvauksessa vain harvat koirat haukkuivat tai vinkuvat tilanteissa, joissa ääntelyä ei odotettu, ei tarkoita rodun olevan kotona aina hiljainen jonkun kulkiessa porraskäytävässä. Arvioi juuri sitä koiraa ja kasvuympäristöä, josta olet koiraa valitsemassa.

Shelttien kuvataan yleensä tulevan toimeen muiden koirien kanssa ilman ristiriitoja, mutta tämä ei takaa jokaisen kohtaamisen sujumista eikä yhteiselon onnistumista kissojen tai pienlemmikkien kanssa. Varhaisilla kokemuksilla, koiran yksilöllisellä käyttäytymisellä ja hallitulla tutustuttamisella on suuri merkitys.

## Koulutus ja liikunta

Shetlanninlammaskoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä, mutta kaikille yksilöille sopivaa, luotettavasti perusteltua minuuttimäärää ei ole. Hyvässä päivärytmissä vuorottelevat lenkit, haistelumahdollisuudet, lyhyet koulutushetket, leikki ja lepo. Agility, rally-toko, toko, nosework ja temppujen opettelu voivat sopia rodun nopeuteen ja yhteistyöhaluun. Koiraharrastus ei kuitenkaan ole välttämätön, jos arki tarjoaa muuten monipuolista liikuntaa ja ongelmanratkaisua.

Käytä palkitsemiseen perustuvaa, asteittain etenevää koulutusta, jossa huomioidaan koiran herkkyys. Kova äänenkäyttö voi lisätä epävarmuutta. Helpota sen sijaan tilannetta ja palkitse toivomastasi käytöksestä. Jos koira reagoi ovelta kuuluviin ääniin, ikkunan takana näkyvään liikkeeseen tai vieraisiin, voit:

- lisätä etäisyyttä tai estää ärsykkeen näkymisen tai kuulumisen niin, että koira pystyy yhä keskittymään;
- palkita koiraa siitä, että se kääntyy takaisin puoleesi ja rauhoittuu omalle paikalleen;
- harjoitella hiljaisilla, ennakoitavilla äänillä ennen vaikeustason nostamista;
- antaa koiralle tauon, jos se ei pysty ottamaan palkkiota vastaan tai rauhoittumaan.

Tavoitteena ei ole estää kaikkea viestintää, vaan auttaa koiraa irrottautumaan tilanteesta, palautumaan ja rauhoittumaan. Jos oma koirasi alkaa jahdata, kiertää tai näykkiä juoksevia lapsia, polkupyöriä tai muita nopeasti liikkuvia kohteita, suhtaudu siihen konkreettisena turvallisuus- ja koulutusongelmana sen sijaan, että selittäisit käytöksen rodun taustalla. Pidä koira hihnassa tai riittävän etäällä samalla, kun opetat sille turvallista vaihtoehtoista toimintatapaa.

Pennut tarvitsevat lyhyitä, myönteisiä kokemuksia ja runsaasti palautumisaikaa. Lisää vaatimuksia ja vaikeustasoa koiran iän, kunnon ja itsevarmuuden mukaan. Aikuisella koiralla kyky levätä tekemisen välissä on yhtä tärkeä kuin se, kuinka pitkiä matkoja se jaksaa kävellä.

## Terveys

Shetlanninlammaskoiralla on useita hyvin dokumentoituja terveysongelmia, jotka liittyvät erityisesti silmiin. Harkittu pennunvalinta lähtee todennettavista tuloksista, ei puheista ”terveistä linjoista”. Pyydä kasvattajaa näyttämään rekisteröidyt tutkimustulokset ja kertomaan, miksi juuri kyseinen vanhempaisyhdistelmä on valittu.

CEA eli collie eye anomaly on synnynnäinen silmän kehityshäiriö. Sen lievemmän muutoksen, CRD:n, ei yleensä katsota vaikuttavan näköön, mutta kolobooma voi vaikuttaa siihen. Osa CEA-muutoksista on helpointa havaita nuoren pennun silmätutkimuksessa, ja ne voivat myöhemmin peittyä pigmentin alle. PRA puolestaan on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeutumiseen. DNA-testi kertoo, onko koiralla jokin tietty testattava geenimuunnos. Se ei paljasta kaikkia silmämuutoksia. Rodulla esiintyy useampaa PRA:n muotoa sekä muita verkkokalvosairauksia, joten DNA-testi ja kliininen silmätutkimus vastaavat eri kysymyksiin.

Ruotsin aiempi terveysohjelma, joka edellytti ennen jalostuskäyttöä enintään vuoden vanhaa silmätarkastuslausuntoa, päättyi vuonna 2017. Rotuyhdistyksen rotukohtainen jalostusstrategia RAS suosittelee silmätutkimusta pennuille, tutkimusta yli vuoden iässä ennen jalostuskäyttöä sekä vanhempien jalostuskoirien seurantatutkimuksia. Suositukset eivät ole sama asia kuin rekisteröintivaatimukset. Tarkista Ruotsin Kennelliiton ajantasaiset säännöt ja rekisteröidyt tulokset ennen koiran ostamista tai jalostuskäyttöä.

MDR1 eli ABCB1 vaikuttaa kuljettajaproteiiniin, joka auttaa suojaamaan aivoja tietyiltä aineilta. Mutaatiota on todettu shetlanninlammaskoirilla, ja se voi lisätä joidenkin lääkkeiden aiheuttamien vakavien haittavaikutusten riskiä. Yksittäisen koiran geneettinen status selviää vain sen omalla DNA-testillä. Säilytä tulos ja näytä se eläinlääkärille. Älä koskaan muuta lääkeannosta tai hoitoa verkosta löytyneen listan perusteella.

Myös kinneralueen vammoja ja muita nivelongelmia on dokumentoitu rodun ruotsalaisessa jalostusstrategiassa. Kysy vanhempien ja vanhempien sukulaisten ontumisesta, kinnerongelmista ja niveltutkimustuloksista, mutta älä pidä yksittäistä röntgentulosta kattavana takeena terveydestä.

Blue merle on hyväksytty väri, mutta kahta merlegeenin kantajaa ei saa parittaa keskenään. Geenimuunnoksen periytyminen molemmilta vanhemmilta aiheuttaa vakavien vaurioiden, kuten näkö- ja kuulovaurioiden, riskin. Ruotsin Kennelliitto kieltää kahden merlevärisen sheltin jälkeläisten rekisteröinnin, ja sillä on erilliset säännöt soopelinväristen jälkeläisten piilevää merleä varten.

## Historia ja alkuperä

Shetlanninlammaskoira on lähtöisin Shetlandinsaarilta, missä se kehittyi pienistä maatilakoirista. Risteytyksistä collieiden kanssa on dokumentoitua tietoa, mutta suuri osa muusta varhaisesta alkuperästä perustuu oletuksiin.

Saarilla koirien tehtäviin kuului muun muassa lampaiden pitäminen poissa viljelyksiltä ja maatilan tapahtumista hälyttäminen. Niitä ei siksi kuvata ensisijaisesti nykyisenkaltaisiksi erikoistuneiksi paimenkoiriksi. Pieni koko ja säänkestävä turkki sopivat ankaraan, tuuliseen ja kosteaan ilmastoon, jossa resursseja oli niukasti.

Rotu kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kohti yhtenäisempää tyyppiä. Britannian Kennel Club tunnusti shetlanninlammaskoiran vuonna 1914, ja ensimmäinen yksilö saapui Ruotsiin vuonna 1930. Sheltti on oma FCI:n tunnustama rotunsa, jolla on oma rotumääritelmänsä, kokonsa ja kehityshistoriansa.

## Arki rodun kanssa

Shetlanninlammaskoira voi viihtyä lapsiperheessä, muiden eläinten kanssa ja kerrostalossa, kunhan yksilön luonne ja kodin arki sopivat yhteen. Sen koko on käytännöllinen, mutta ääniherkkyys, yhteistyön tarve ja yksilölliset erot itsevarmuudessa voivat merkitä enemmän kuin kodin pinta-ala.

Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Lasten on annettava koiran syödä, nukkua ja vetäytyä omaan rauhaansa häiritsemättä. Älä valitse rotua pelkästään siksi, että sen sanotaan ”sopivan lapsille”, vaan kysy koiran omista kokemuksista ja vanhempien luonteista.

Kissaan tai toiseen koiraan tutustumisen tulee tapahtua hallitusti niin, että eläimillä on mahdollisuus ottaa etäisyyttä ja levätä erillään. Palkitse rauhallisesta käytöksestä ja estä jahtaaminen tai toisen ahdistaminen suhteen kehittyessä. Pienlemmikit tarvitsevat fyysisen suojan, vaikka koira vaikuttaisi ystävälliseltä.

Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira saa päivittäin tekemistä ja pystyy lepäämään porraskäytävän, hissin ja naapureiden äänistä huolimatta. Arvioi kodin ääniympäristöä ja kysy, mitkä pennut palautuvat helposti uusista kokemuksista. Oma piha ei korvaa lenkkejä, koulutusta eikä seuraa.

Yksinoloa on harjoiteltava asteittain sen jälkeen, kun pentu tuntee olonsa turvalliseksi kotona. Aloita hyvin lyhyistä, rauhallisista hetkistä ja pidennä niitä vain koiran pysyessä rauhallisena. Yksinoloon tottunut aikuinen koira voi pärjätä muutaman tunnin, mutta yksilölliset erot ovat suuria, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Jos koira haukkuu, kuljeskelee levottomasti, läähättää tai ei pysty rauhoittumaan, palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen ja järjestä arki niin, ettei koira joudu olemaan yksin pidempään kuin se kestää.

Rotu on hyvä valinta ihmiselle, joka arvostaa tarkkaavaista, koulutettavaa koiraa ja on valmis turkinhoitoon, ääniin totuttamiseen ja aivotyön tarjoamiseen. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii täysin itsenäistä koiraa, varmasti hiljaista kotia tai koiraa, jonka on oltava yksin pitkien työpäivien ajan.

Shetlanninlammaskoira

Shetland Sheepdog Club of the UK

Shetlanninlammaskoira on pieni tai keskikokoinen, ketterä paimenkoira, jolla on tiheä kaksinkertainen turkki ja näyttävä väritys. Se on älykäs, herkkä ja hyvin ihmisläheinen. Se kiintyy vahvasti perheeseensä, suhtautuu vieraisiin pidättyväisesti ja menestyy koiraurheilussa. Se tarvitsee säännöllistä turkinhoitoa, päivittäisiä lenkkejä ja aivojumppaa.

Rugdals'

## Perustiedot

Toyvillakoira on pienin villakoiran neljästä tunnustetusta kokomuunnoksesta. Rotumääritelmän mukaan sen säkäkorkeuden tulee olla yli 24 cm ja enintään 28 cm. Ihannekorkeus on 25 cm, ja alarajasta sallitaan 1 cm:n poikkeama alaspäin. Nimitykset kuten ”teacup”, ”tiny toy” ja ”micro” eivät tarkoita viidettä virallista kokomuunnosta. Myyntinimikkeisiin luottamisen sijaan kannattaa kysyä vanhempien ja muiden läheisten aikuisten sukulaisten todellista säkäkorkeutta.

Toyvillakoira on pieni seurakoira, mutta sillä tulee olla samat normaalit mittasuhteet ja selvä villakoiran rotutyyppi kuin suuremmilla kokomuunnoksilla. Rotumääritelmä kuvaa valpasta, aktiivista ja helposti koulutettavaa koiraa, ei hentoa miniatyyria, jolla on kääpiökasvuisuuteen viittaavia piirteitä. Pieni koko ei vähennä koulutuksen, ulkoilun, virikkeiden tai turkinhoidon tarvetta.

Ennen koiran hankintaa on hyvä huomioida seuraavat asiat:

- Turkki kasvaa jatkuvasti, ja se on leikattava säännöllisesti. Lyhyeksi leikattu turkkikin tarvitsee harjausta ja pesua.
- Toyvillakoira ei ole allergeeniton. Eläinallerginen voi saada oireita myös koirasta, josta irtoaa vain vähän näkyvää karvaa.
- Ruotsissa syntyvien pentueiden vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Myös polvi- ja silmätutkimukset ovat tärkeitä, mutta niitä koskevat osin erilaiset säännöt ja suositukset.
- Terveen ja rakenteeltaan tasapainoisen toyvillakoiran tulee olla aktiivinen ja liikkua vaivattomasti. Koti on silti järjestettävä niin, ettei koira pääse putoamaan korkealta tai leikkimään liian rajusti paljon suurempien koirien kanssa.

## Ulkonäkö ja turkki

Toyvillakoiran tulee näyttää sopusuhtaiselta villakoiralta pienessä koossa. Sen liikkeiden tulee olla kevyet ja joustavat ja ilmeen valpas. Kokoraja perustuu säkäkorkeuteen, ei luvattuun aikuispainoon.

Villakoiralla voi olla kihara tai nyöriturkki. Kiharan turkin tulee olla tiheä, hienolaatuinen, joustava ja tasaisesti kihartunut. Se kasvaa jatkuvasti eikä siitä irtoa karvaa samalla tavalla kuin monien muiden koirien turkista. Kotona on siksi yleensä vähemmän irtokarvaa, mutta hoitotyötä ei ole vähemmän: irronneet karvat voivat jäädä turkkiin ja edistää takkuuntumista.

Toimiva turkinhoitorutiini perustuu valittuun leikkaukseen ja turkin kuntoon, ei kiinteään viikkoaikatauluun. Käy turkki läpi ihoa myöten ja kiinnitä erityistä huomiota korvantaustoihin, kainaloihin sekä valjaiden tai kaulapannan alle jääviin kohtiin. Pese koira, kun turkki kaipaa puhdistusta, selvitä takut hellästi ja leikkaa turkki ennen kuin sen pituus vaikeuttaa hoitoa. Jos turkkia ei leikata kotona, tarvitaan säännöllisesti ammattilaisen apua. Totuta pentu vähitellen harjaan, kampaan, tassujen käsittelyyn, trimmauskoneeseen ja lyhyisiin paikallaan seisomisen hetkiin.

Elokuusta 2024 lähtien Ruotsissa käytössä oleva rotumääritelmä on kattanut sekä yksiväriset että moniväriset villakoirat. Yksivärisiä ovat musta, valkoinen, ruskea, harmaa ja aprikoosinpunainen. Muita hyväksyttyjä vaihtoehtoja ovat kaksiväriset, tan-merkkiset, kolmiväriset ja juovikkaat koirat. Rekisteröitäviä värimuunnoksia on yhteensä 16. Väri ei vaikuta koiran hoidon tai koulutuksen tarpeisiin.

## Luonne ja persoonallisuus

Toyvillakoiran tulee olla ystävällinen, iloinen, uskollinen ja yhteistyöhaluinen. Monet yksilöt huomaavat muutokset nopeasti, nauttivat yhteisestä tekemisestä ja oppivat kodin rutiinit vaivatta. Rotu sopiikin hyvin ihmiselle, joka haluaa läheisen kumppanin ja pitää myös koiran kouluttamisesta.

Rotukuvaus on suuntaa antava, ei lupaus jokaisen pennun luonteesta. Ruotsalaisissa käyttäytymiskuvauksissa villakoirat ovat ryhmänä vaikuttaneet yleensä myönteisiltä ja tarkkaavaisilta, ja odottamattomia uhkaavia reaktioita on esiintynyt vähän. Pienemmistä kokomuunnoksista on kuitenkin rajallisesti tietoa, ja aineistossa on enemmän keskikokoisia villakoiria kuin kääpiö- tai toyvillakoiria. Tulosten perusteella ei siksi voi ennustaa yksittäisen koiran käyttäytymistä.

Tarkkaile, miten pennun emä ja muut aikuiset lähisukulaiset rauhoittuvat yllättävän tapahtuman jälkeen, lähestyvät ihmisiä ja suhtautuvat tavalliseen käsittelyyn. Kysy kasvattajalta sekä koirien vahvuuksista että asioista, jotka ovat vaatineet tavallista enemmän harjoittelua. Haukkuva, vetäytyvä tai ylikiihtyvä koira ei ole automaattisesti ”tyypillinen toy”. Käyttäytymiseen vaikuttavat yksilölliset ominaisuudet, kokemukset, ympäristö ja se, millaista käytöstä koiran ympärillä olevat ihmiset palkitsevat.

Itsevarma ja seurallinen toyvillakoira voi olla ihana perhekoira, mutta pienen kokonsa vuoksi sen ja lasten yhdessäoloa on valvottava. Lasten on annettava koiran levätä, istuuduttava ennen sen nostamista eivätkä he saa koskaan jahdata sitä, ajaa sitä nurkkaan tai kantaa sitä kuin lelua. Koiralla on aina oltava mahdollisuus poistua tilanteesta. Sama periaate koskee muita koiria: valitse rauhallisia leikkikavereita ja keskeytä leikki, jos kokoero tai leikin rajuus tekee siitä turvatonta.

## Koulutus ja liikunta

Toyvillakoira tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivotyötä. Sen lyhyempi askel vaikuttaa kuljettuun matkaan, mutta lenkki, hajuleikki ja koulutushetki palvelevat eri tarpeita eivätkä täysin korvaa toisiaan. Sovita tekemisen määrä koiran ikään ja kuntoon, maastoon ja säähän sekä siihen, miten hyvin koira palautuu rasituksesta.

Hyödyllistä arjen tekemistä ovat esimerkiksi ruoan tai lelun etsiminen, hajujäljen seuraaminen, kontaktin ja rauhallisen odottamisen harjoittelu sekä uuden tehtävän opettelu. Agility, rally-toko, tottelevaisuuskoulutus ja nosework voivat sopia terveelle koiralle, kun hypyt, esteet ja vaikeustaso sovitetaan sille sopiviksi. Pennun tulee saada tutkia ympäristöään ja kehittää koordinaatiotaan ilman toistuvaa, voimakkaasti kehoa kuormittavaa rasitusta.

Hyvä koulutettavuus ei tarkoita, että koira kouluttaisi itse itsensä. Toyvillakoira oppii nopeasti myös asioita, joita et tarkoittanut opettaa. Pidä harjoitukset selkeinä, palkitse toivottua käytöstä ja pidä tauko ennen kuin koiran keskittyminen herpaantuu. Jos koira on levoton tai turhautunut, tarkastele tekemisen, unen ja vaatimusten tasapainoa sen sijaan, että vain lisäisit liikuntaa.

Sisäsiisteyden opettelussa pätevät samat periaatteet kuin muillakin pennuilla: vie pentu ulos unen, ruokailun ja leikin jälkeen, tarjoa sille usein tilaisuus onnistua ja palkitse rauhallisesti ulkona. Sisälle sattunut vahinko kertoo siitä, että ulkoilutuksen ajoitusta tai valvontaa on muutettava; kyse ei ole uhmakkuudesta tai heikosta älykkyydestä. Pieni pentu voi tarvita tiheämpiä pissataukoja, mutta sama ikäraja tai aikataulu ei sovi kaikille toyvillakoirille.

## Terveys

Tulevan omistajan on tärkeää erottaa Ruotsin kennelliiton rekisteröintivaatimukset rotuyhdistyksen suosituksista. Toy-, kääpiö- ja keskikokoisten villakoirien molemmilla vanhemmilla on oltava virallinen prcd-PRA-tulos ennen astutusta. Tulos voi perustua hyväksyttyyn DNA-testiin tai osoittaa koiran olevan vanhempiensa perusteella perinnöllisesti vapaa sairaudesta. Kantajan saa yhdistää sairaudesta vapaaseen koiraan. Kahta kantajaa ei saa yhdistää, eikä testissä sairaaksi todettua koiraa saa käyttää jalostukseen.

prcd-PRA on etenevä verkkokalvosairaus, joka voi johtaa sokeuteen. Puhdas DNA-testitulos osoittaa, ettei koiralla ole tutkittua geenimuutosta, mutta se ei sulje pois muita silmäsairauksia. Ruotsin villakoirayhdistys suositteleekin silmätutkimusta yli 18 kuukauden iässä ja uudelleen viiden ikävuoden jälkeen. Pyydä nähtäväksi molempien vanhempien tulokset ja selvitä, minkä ikäisiä ne olivat tutkimushetkellä.

Patellaluksaatio tarkoittaa, että polvilumpio voi siirtyä pois normaalilta paikaltaan. Virallinen tulos annetaan asteikolla 0–3: 0 tarkoittaa vakaata polvilumpiota, kun taas asteet 1–3 kuvaavat sijoiltaanmenon lisääntyvää vaikeusastetta. Virallisen lausunnon voi saada aikaisintaan 12 kuukauden iässä. Toy- ja kääpiövillakoirilla Ruotsin villakoirayhdistys suosittelee asteen 1 koiran käyttöä jalostukseen vain harkitusti ja ainoastaan sellaisen koiran kanssa, jonka tulos on 0/0. Tämä on jalostussuositus, ei samanlainen rekisteröintivaatimus kuin prcd-PRA:n kohdalla. Vuosina 2016–2021 virallisesti tutkituista pienempien kokomuunnosten villakoirista 90–95 prosenttia sai tuloksen 0/0, mutta vain osa kunkin vuoden koirakannasta tutkittiin. Luku kuvaa siis tutkittuja koiria, ei kaikkia toyvillakoiria.

Pienillä koirilla on myös tavallista suurempi riski sairastua hampaiden kiinnityskudossairauksiin. Totuta pentu suun käsittelyyn ja etene vähitellen päivittäiseen hampaiden harjaukseen. Pyydä eläinlääkäriä tarkistamaan purenta, ikenet sekä plakin ja hammaskiven kertyminen tavallisten käyntien yhteydessä. Pahanhajuinen hengitys, vuotavat ikenet, heiluvat hampaat tai äkillinen muutos pureskelussa on syytä tutkituttaa eläinlääkärillä.

## Historia ja alkuperä

Villakoira on vanha eurooppalainen rotu, jonka alkuperämaaksi nykyisessä rotumääritelmässä mainitaan Ranska. Sitä käytettiin alun perin vesilintujen metsästykseen ja vedestä noutamiseen. Tätä työtä teki pääasiassa suurempi villakoiratyyppi, joten nykyisellä toyvillakoiralla ei ole samanlaista historiallista käyttötaustaa.

Pienemmät villakoirat kehitettiin ennen kaikkea seurakoiriksi. Suurempien villakoirien pienikokoisista yksilöistä alettiin 1800-luvulla jalostaa kääpiömuunnosta, ja kokoluokkien rajat muuttuivat myöhemmin ajan mittaan. Toyvillakoira tunnustettiin Ruotsissa täysin omaksi kokomuunnoksekseen vuonna 1990. Sillä on rodun kanssa yhteinen varhaishistoria, mutta toy-kokomuunnoksen historia Ruotsissa on paljon lyhyempi kuin villakoiran historia vesikoirana.

Kaikkia neljää kokomuunnosta koskee sama rotumääritelmä, mutta terveyssuositukset ja rekisteröintisäännöt on silti tarkistettava nimenomaan toy-kokomuunnoksen osalta.

## Arki toyvillakoiran kanssa

Toyvillakoira voi viihtyä niin kerrostaloasunnossa kuin omakotitalossakin, kun se saa päivittäin ulkoilua, aivotyötä ja lepoa. Asunnon pinta-alaa tärkeämpää on, että arkeen kuuluu lenkkejä, turkinhoitoa, koulutusta ja seuraa. Luistamaton leikkialusta, rauhallinen lepopaikka ja korkealta hyppäämisen estäminen voivat vähentää riskejä rajoittamatta normaalia liikkumista.

Yksinoloa tulee alkaa harjoitella vähitellen sen jälkeen, kun pentu on kotiutunut. Aloita hyvin lyhyistä hetkistä ja pidennä aikaa vain niin kauan kuin koira pysyy levollisena. Aikuisten koirien kyky olla yksin vaihtelee suuresti. Palaa harjoittelussa helpompaan vaiheeseen, jos koira alkaa vaeltaa levottomasti, läähättää, haukkua jatkuvasti, rikkoa oven ympäristöä tai lakkaa ottamasta herkkuja vastaan.

Kissan tai toisen koiran kanssa rauhallinen tutustuminen ja mahdollisuus vetäytyä ovat tärkeämpiä kuin rotuun liitetyt yleiset käsitykset. Suojaa pientä pentua rajulta leikiltä, pidä eläimet erillään ruokailun ja puruluiden syömisen aikana äläkä anna uuden koiran jahdata kissoja tai pieniä lemmikkejä. Joistakin tulee läheisiä ystäviä, kun taas toiset voivat parhaiten, kun niiden tilankäyttöä ohjataan selkeästi.

Villakoiria markkinoidaan usein allergiaystävällisinä, koska niistä irtoaa vain vähän näkyvää karvaa. Allergeeneja on kuitenkin myös syljessä, ihosoluissa, virtsassa ja talirauhasten eritteissä, eikä yksikään koira ole allergeeniton. Allergisen kannattaa pyytää lääkäriltä neuvoa ja selvittää ennen koiran hankintaa, miten hän reagoi koiriin. Villakoiran turkki ei ole tae oireettomuudesta.

Ennen pennun ostamista:

- tapaa pennun emä ja tutustu siihen, miten koirat elävät ja käyttäytyvät arjen tilanteissa;
- tarkista molempien vanhempien tiedot Ruotsin kennelliiton Hunddata-tietokannasta, erityisesti prcd-PRA-, polvi- ja silmätulokset, ja kysy lähisukulaisten terveydestä ja luonteesta;
- kysy vanhempien ja aiempien pentueiden koirien säkäkorkeutta aikuisena sen sijaan, että luottaisit ”micron” kaltaisiin nimityksiin tai luvattuun painoon;
- pyydä kasvattajaa näyttämään turkinhoitorutiini ja kertomaan, millaiseen käsittelyyn pentu on jo tottunut;
- lue eläinlääkärin tarkastustodistus ja tarkastele itse pennun liikkumista, silmiä, korvia, suuta, ihoa ja yleiskuntoa;
- varmista, että saat rekisteröintitodistuksen, kirjallisen kauppasopimuksen ja eläinlääkärin tarkastustodistuksen, joka on luovutushetkellä enintään seitsemän päivää vanha.

Pienin pentu ei automaattisesti ole sinulle sopivin. Valitse kasvattaja, joka näyttää viralliset tutkimustulokset, puhuu avoimesti yksilöiden välisestä vaihtelusta ja auttaa löytämään kotiisi sopivan toyvillakoiran.

Toyvillakoira

The Swedish Kennel Club

The Norwegian Kennel Club

The Danish Kennel Club

The French Kennel Club (Société Centrale Canine)

Toyvillakoira on villakoirista pienin. Se on rakenteeltaan neliömäinen ja olemukseltaan elegantti. Sen tiheästä, kiharasta turkista irtoaa vain vähän karvaa, mutta turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Toyvillakoira on eloisa, herkkä ja erittäin oppivainen. Se kiintyy läheisesti omiin ihmisiinsä ja sopii aktiiviseen elämään sisäkoirana. Hyvin hoidettuna se elää usein 14–16-vuotiaaksi tai vanhemmaksikin.

CamiRoses

## Rotu lyhyesti

Englanninbulldoggi on brittiläinen, FCI:n tunnustama seurakoirarotu, joka kuuluu ryhmään 2. Se on tiivisrakenteinen ja voimakas, mutta rotutyyppi ei saa koskaan mennä vaivattoman hengityksen, terveiden liikkeiden tai silmien ja ihon terveyden edelle.

- **Alkuperä:** Iso-Britannia
- **Käyttötarkoitus:** Seurakoira
- **Rotumääritelmän mukainen paino:** uroksilla noin 25 kg ja nartuilla noin 23 kg
- **Säkäkorkeus:** nykyinen FCI:n rotumääritelmä ei määrittele virallista säkäkorkeutta
- **Karvapeite:** lyhyt, sileä ja rungonmyötäinen
- **Ihanneluonne:** valpas, rohkea, uskollinen, luotettava ja lempeä
- **Tärkeintä pentua hankittaessa:** tarkista dokumentoidut hengitystutkimusten tulokset ja seuraa, miten vanhemmat hengittävät, liikkuvat ja palautuvat rasituksesta

Rotu voi sopia ihmiselle, joka haluaa seurallisen, perheensä lähellä viihtyvän kumppanin ja on valmis valitsemaan kasvattajan erityisen huolellisesti. Se sopii huonommin ihmiselle, joka etsii koiraa raskaaseen liikuntaan tai ei pysty mukauttamaan arkea lämpimään säähän ja koiran hengitykseen.

## Ulkonäkö ja karvapeite

Englanninbulldoggin tulee olla matala, leveä, lihaksikas ja tiivisrakenteinen ilman liioiteltuja piirteitä. Pää on suuri suhteessa runkoon, mutta rotumääritelmässä todetaan selvästi, ettei se saa haitata koiran tasapainoa tai liikkumista. Hengitysvaikeudet eivät ole toivottu rotuominaisuus.

Kirsun tulee olla musta ja leveä sekä sierainten suuret ja avoimet. Kasvoissa voi olla hienoja ryppyjä, mutta ihoa ei saa olla niin paljon, että se haittaa silmiä, kirsua tai hengitystä. Silmissä ei saa olla ilmeisiä ongelmia. Häntä on luonnostaan lyhyt, mutta se ei saa olla sisäänpäin kääntynyt tai niin tiiviisti painunut, että se aiheuttaa iho-ongelmia tai vaikeuttaa ulostamista. Liikkeiden tulee olla terveet ja vapaat.

Karvapeite on lyhyt, sileä ja helppo pitää puhtaana. Hyväksyttyjä värejä ovat juovikas, punaisen eri sävyt, kellanruskea, vaalea kellanruskea, valkoinen ja kirjava. Musta, musta punaruskein merkein ja pigmentitön kirsu eivät ole rotumääritelmän mukaan toivottuja.

Turkinhoito on yksinkertaista, mutta ihopoimut vaativat huomiota. Tarkista kasvojen poimut ja mahdolliset hännänympäryksen poimut, puhdista ne tarvittaessa ja kuivaa iho huolellisesti. Punoitus, haju, kosteus, kutina tai arkuus edellyttävät eläinlääkärin arviota, eivät vain puhdistamisen lisäämistä. Totuta koira jo nuorena siihen, että sen ihoa, silmiä, korvia, tassuja, hampaita ja häntää tutkitaan.

## Luonne ja persoonallisuus

Rodun ihanne on valpas, rohkea, uskollinen ja lempeä koira, mutta luonne vaihtelee yksilöiden ja sukulinjojen välillä. Englanninbulldoggi voi olla hyvin ihmisläheinen ja seurallinen, mutta sen voima ja innokkuus saattavat joskus näkyä rajuna tai tungettelevana käytöksenä.

Arvioi yksittäistä koiraa, älä pelkkää rotukuvausta. Tapaa mahdollisuuksien mukaan pennun emä ja muita aikuisia sukulaisia tavallisessa arkiympäristössä. Niiden tulisi pystyä kohtaamaan ihmisiä ilman voimakasta pelkoa tai aiheetonta aggressiivisuutta ja rauhoittumaan tekemisen jälkeen.

Aikuisen valvonta on välttämätöntä koiran ja lasten ollessa yhdessä. Koira tarvitsee rauhallisen lepopaikan, jossa sitä ei häiritä. Lapsille tulee opettaa, ettei koiran päälle saa kiivetä, sitä ei saa herättää eikä sen kasvojen poimuja tai häntää käsitellä. Vankkarakenteinen englanninbulldoggi voi vahingossa kaataa pienen lapsen, vaikka se olisi liikkeellä ystävällisin aikein.

Sama varovaisuus koskee muita eläimiä. Osa yksilöistä elää hyvin yhdessä koirien tai kissojen kanssa, mutta rotu ei takaa yhteensopivuutta. Varhainen sosiaalistaminen, rauhallinen tutustuttaminen ja mahdollisuus pitää eläimet aluksi erillään ovat hyödyllisempiä kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu tulee aina toimeen muiden lemmikkien kanssa.

## Koulutus ja liikunta

Englanninbulldoggi tarvitsee päivittäin liikuntaa ja aivojumppaa, mutta sopiva määrä riippuu sen hengityksestä, lämmönsiedosta ja palautumisnopeudesta, ei tietystä minuuttimäärästä. Rauhallinen arkitaitojen harjoittelu, hajutyöskentely, ongelmanratkaisu ja koiran omaan tahtiin tehdyt kävelyt tarjoavat mielekästä tekemistä. Tarkoituksena ei ole uuvuttaa koiraa.

Kouluta ystävällisesti, selkeästi ja johdonmukaisesti. Lyhyet harjoitukset ja koiralle mieluisat palkkiot auttavat sitä keskittymään. Panosta ohjaajan kuuntelemiseen, luoksetuloon, yhteistyöhön hoitotilanteissa ja rauhoittumiseen. Koira on kokoonsa nähden vahva, joten löysällä hihnalla kävelemistä ja rauhallista tervehtimistä kannattaa opettaa varhain.

Mukauta liikunta säähän ja alustan olosuhteisiin. Kuumalla tai kostealla säällä lyhytkalloisen koiran voi olla vaikeampi viilentää itseään. Keskeytä liikunta, jos koiran hengitys alkaa selvästi kuulua, se käyttää vatsalihaksiaan voimakkaasti hengittämiseen, läähättää palautumatta, nyökyttää päätään hengityksen tahdissa, jää jälkeen tai vaikuttaa poikkeuksellisen väsyneeltä. Lyyhistyminen, pyörtyminen, sinertävät tai hyvin kalpeat limakalvot ja vaikea hengitysvaikeus vaativat välitöntä eläinlääkärin hoitoa.

Terveen yksilön tulisi pystyä kävelemään, leikkimään ja tutkimaan ympäristöään ilman, että hengitys muodostuu esteeksi. Kuorsausta, karkeita hengitysääniä ja hidasta palautumista ei pidä kuitata viehättävinä erikoisuuksina.

## Terveys

Hengitystoiminta on rodun tärkein rotukohtainen terveyskysymys. BOAS eli lyhytkalloisten koirien ahtauttava hengitystieoireyhtymä voi vaikuttaa koiran kykyyn leikkiä, syödä, nukkua, liikkua ja säädellä ruumiinlämpöään. Riski liittyy lyhyeen kalloon ja pehmytkudoksiin, joiden on mahduttava hengitysteihin. Oireyhtymä ei vaikuta kaikkiin englanninbulldoggeihin yhtä voimakkaasti, ja sen vaikeusaste voi muuttua iän, kuntoluokan ja muiden yksilöllisten tekijöiden myötä.

Ruotsissa rotu kuuluu Ruotsin Kennelliiton RFG-S-terveysohjelmaan. Jotta pentue voidaan rekisteröidä, molemmille vanhemmille on tehtävä virallinen RFG-S-arviointi ennen astutusta. Koiran on oltava virallisessa arvioinnissa vähintään 24 kuukauden ikäinen, eikä todistus saa olla astutushetkellä yli 24 kuukautta vanha. Arvioinnissa tutkitaan sieraimet, kuntoluokka, sydän ja keuhkot sekä tehdään reipas kolmen minuutin kävelytesti, johon kuuluvat tarkastukset ennen rasitusta ja sen jälkeen.

RFG-S-arvioinnissa hengitystoiminta luokitellaan asteikolla 0–3. Luokat 0 ja 1 katsotaan kliinisesti oireettomiksi, kun taas luokat 2 ja 3 tarkoittavat, että koiralla on kliinisiä BOAS-oireita. Ruotsin Kennelliiton sääntöjen mukaan luokkaan 2 tai 3 arvioituja koiria tai koiria, joiden sieraimet ovat voimakkaasti ahtautuneet, ei saa käyttää jalostukseen. Tulos on tärkeä tarkistuspiste, ei elinikäinen takuu: BOAS voi kehittyä myöhemmin, joten koira saatetaan joutua arvioimaan uudelleen.

Pyydä kasvattajaa näyttämään vanhempien voimassa olevat tulokset ja tarkista ne itse Ruotsin Kennelliiton Hunddata- tai Avelsdata-tietokannoista. Tarkkaile koiria myös levossa ja kevyen liikunnan jälkeen: hengityksen tulisi olla hiljaista ja vaivatonta, sierainten avoimet ja palautumisen kohtuullisen nopeaa. Koiralle tai sen lähisukulaisille tehdyt hengitystieleikkaukset ovat tärkeä tieto. Koira, jonka hengitysteitä on avarrettu leikkauksella, ei voi saada virallista RFG-S-tulosta.

Ruotsin Kennelliiton rotukohtaisissa arvosteluohjeissa kiinnitetään huomiota myös liikkeisiin, ihoon, silmiin ja häntään. Etsi koiraa, joka liikkuu vapaasti, jonka silmät ovat terveet ja ärsytyksettömät ja jonka ihopoimut eivät ole tulehtuneet. Hännän tulee olla helposti puhtaana pidettävä, eikä se saa painua tiiviisti peräaukon päälle. Pidä koira sopivassa kuntoluokassa, sillä ylipaino voi lisätä hengityksen kuormitusta. Hakeudu eläinlääkärin arvioon, jos koiralle ilmaantuu uusia hengitysääniä, sen kestävyys heikkenee, se sietää huonosti lämpöä tai sillä on toistuvia iho-ongelmia, silmien ärsytystä, ontumista tai hännänympäryksen ongelmia.

## Historia ja alkuperä

Englanninbulldoggin dokumentoidut juuret ovat Isossa-Britanniassa. Sana ”bulldog” tunnetaan kirjallisista lähteistä 1630-luvulta, ja tämäntyyppisiä koiria käytettiin aiemmin härkien syöttiotteluissa. Kun tällaiset eläinottelut kiellettiin vuonna 1835, rodun käyttötarkoitus ja kehityssuunta muuttuivat.

Bulldoggeja alkoi esiintyä koiranäyttelyissä noin vuonna 1860. Kun taistelukoirasta tuli seura- ja näyttelykoira, myös tavoiteltu luonne muuttui kohti nykyisessä rotumääritelmässä kuvattua lempeää ja luotettavaa koiraa. Vanhat kertomukset siitä, mistä keskiaikaisista koirista rotu tarkalleen kehittyi, ovat epävarmempia, eikä niitä pidä sekoittaa dokumentoituun historiaan.

Rotu on ollut pitkään brittiläinen symboli, mutta sen tärkein perintö nykypäivänä ei ole äärimmäinen ulkomuoto. Nykyinen rotumääritelmä korostaa sen sijaan, että liioitellut piirteet, hengitysvaikeudet, epäterveet liikkeet ja ilmeiset silmäongelmat eivät ole toivottuja.

## Arki rodun kanssa

Englanninbulldoggi voi asua kerrostalossa tai omakotitalossa, kunhan arjessa on ulkoilua, tekemistä, lepoa ja koiralle sopiva lämpötila. Kodin kokoa tärkeämpää on mahdollisuus päästä säännöllisesti ulos ja ehkäistä ylikuumenemista. Vaikeasti hengittävä bulldoggi ei sovellu paremmin vähäliikuntaiseen elämään vain siksi, että se liikkuu vähän.

Yksinoloon on totuteltava vähitellen. Aloita hyvin lyhyistä ja turvallisista jaksoista ja pidennä niitä vain, jos koira pysyy rauhallisena. Aikuisten koirien yksinolon sietokyky vaihtelee, eikä pientä pentua pidä jättää yksin. Suunnittele pentuaika ja työpäivien järjestelyt ennen hankintaa sen sijaan, että olettaisit rodun pärjäävän automaattisesti tietyn ajan yksin.

Valitse kasvattaja koirien toimintakyvyn ja kasvattajan avoimuuden perusteella, älä pelkän pään muodon, värin tai palkintojen vuoksi. Pyydä selkeät vastaukset seuraaviin kysymyksiin:

- Mikä on kummankin vanhemman RFG-S-luokka, milloin arvioinnit on tehty ja voiko tulokset tarkistaa?
- Voitko nähdä vanhempien liikkuvan ja palautuvan ilman voimakkaita hengitysääniä tai hengitysponnistelua?
- Esiintyykö lähisukulaisilla toistuvia iho-, silmä-, liikkumis- tai häntäongelmia?
- Voiko häntää liikuttaa ja pitää puhtaana ilman kipua tai tiukkoja ihopoimuja?
- Miten astutukset ja synnytykset ovat sujuneet sukulinjassa, ja ovatko nartut pystyneet synnyttämään luonnollisesti?
- Miten pentuja sosiaalistetaan ja miten vanhempien luonnetta arvioidaan?

Hyvä valinta on yksilö, joka pystyy elämään tavallista koiran elämää, hengittämään vaivattomasti ja liikkumaan terveesti ja jonka luonne on tasapainoinen. Se on tärkeämpää kuin mahdollisimman lyhyt kuono, leveä etuosa tai raskas rakenne.

Englanninbulldoggi

The Bulldog Club Inc. (UK)

Englanninbulldoggi on tiivisrakenteinen, lihaksikas seurakoira, jolla on leveä rintakehä, ryppyiset kasvot ja lyhyt turkki. Se on rauhallinen ja hellä, kiintyy vahvasti perheeseensä ja on usein hyvin lapsirakas. Se tarvitsee kevyttä, kohtuullista liikuntaa sekä hengityksen, ihon ja nivelten terveydestä huolehtimista läpi elämän.

Koira- ja kissakasvattajat: Aarhus

Ostajille

Myyjille

Työkalut

Koirat

Kissat

Get a Pet