¶Sisällysluettelo
¶Perustiedot
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on pieni mutta vankka ja aktiivinen maatila- ja seurakoira, joka on kotoisin Tanskasta ja Ruotsista. FCI luokittelee rodun ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi. Se ei siis ole terrieri, vaikka sitä kutsuttiin aiemmin skåninterrieriksi.
- Säkäkorkeus: uroksilla 34–37 cm ja nartuilla 32–35 cm. Sallittu poikkeama on 2 cm kumpaankin suuntaan.
- Alkuperäinen käyttötarkoitus: ilmoittaa tulijoista, pyydystää rottia ja elää tiiviisti maatilan ihmisten rinnalla.
- Luonne rotumääritelmän mukaan: valpas, eloisa ja tarkkaavainen.
- Karvapeite: lyhyt, karhea ja sileä. Valkoinen on vallitseva väri.
- Sopii parhaiten: ihmiselle tai perheelle, joka haluaa opettaa arjen taitoja, tarjota sekä liikuntaa että nenätyöskentelyä ja auttaa koiraa rauhoittumaan.
Rotumääritelmässä ei ilmoiteta virallista painoa. Eri verkkosivuilla esitettyihin lukuihin on siksi syytä suhtautua suuntaa antavina, ei painovälinä, johon jokaisen aikuisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran pitäisi mahtua. Pentua valittaessa vanhempien koko, kuntoluokka ja rakenteellinen terveys kertovat enemmän kuin yksittäinen painoväli.
¶Ulkonäkö ja karvapeite
Tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran tulee olla pieni, tiivis ja vankka, ei hento tai elegantti. Runko on hieman suorakaiteen muotoinen: säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 9:10. Rotu kehittyy fyysisesti hitaasti, ja lihaksisto sekä rungon vankkuus voivat kehittyä täysiksi vasta kolmen tai neljän vuoden iässä.
Pää on suhteellisen pieni ja kolmionmuotoinen. Korvat voivat olla ruusukorvat tai eteenpäin taittuneet; pystykorvat eivät kuulu rodun ihannetyyppiin. Häntä voi olla luonnostaan pitkä tai synnynnäisesti töpö, jolloin sen pituus vaihtelee. Synnynnäinen töpöhäntä on luonnollista vaihtelua, eikä sitä pidä sekoittaa typistettyyn häntään.
Karvapeite on karhea, lyhyt ja sileä, eikä siinä ole pohjavillaa. Valkoisen tulee olla vallitseva väri. Laikut voivat olla yhtä tai useampaa väriä: mustaa, punaruskeaa, keltaista, maksanruskeaa, riistanväriä tai kellanruskean eri sävyjä. Myös päässä tulee olla laikkuja, ja pilkutus valkoisilla alueilla on sallittua. Ulkonäkö voi siis vaihdella huomattavasti ilman, että kyse olisi rodun eri muunnoksista.
Karvapeite on helppohoitoinen, vaikka karvaa voi lähteä huomattavasti. Harjaa irtokarvat pois tarpeen mukaan, etenkin runsaamman karvanlähdön aikaan, ja pese koira, kun se on oikeasti likainen. Tarkista samalla iho, korvat, tassut ja kynnet. Totuta pentu vähitellen hampaiden harjaukseen ja muuhun käsittelyyn. Rauhallinen, palkitsemiseen perustuva käsittelyharjoittelu helpottaa sekä arkisia hoitotoimia että eläinlääkärikäyntejä.
¶Luonne ja persoonallisuus
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä nopea, utelias ja ihmisläheinen, mutta rotunimi ei takaa leppoisaa perhekoiraa. Rotumääritelmä kuvaa rotua valppaaksi, eloisaksi ja tarkkaavaiseksi. Arjessa tämä tarkoittaa usein valmiutta osallistua, liikkeeseen reagoimista ja sitä, että koira ilmoittaa ihmisille lähistön tapahtumista.
Monissa yksilöissä näkyy yhä tausta maatilan vahtikoirana. Monet ilmoittavat haukkumalla jonkun saapumisesta, mutta haukkuherkkyys ja se, kuinka nopeasti koira hiljenee, vaihtelevat. Jos kodissa äänet kantautuvat helposti, kannattaa selvittää, miten vanhemmat ja aikuiset lähisukulaiset reagoivat ovien ääniin, porraskäytävän tapahtumiin ja vieraisiin. Se kertoo enemmän kuin oletus siitä, että rotu olisi aina hiljainen tai aina haukkuherkkä.
Ruotsin Kennelliiton vanhemmassa BPH-käyttäytymiskuvauksen yhteenvedossa rotu näyttäytyy pääosin itsevarmana ja melko energisenä. Uteliaisuudessa, leikkisyydessä ja kiinnostuksessa vieraita ihmisiä kohtaan on kuitenkin selviä eroja. BPH kuvaa koiran reaktioita; se ei ole koe, jonka koira läpäisee tai hylkää. Tutustu yksittäisen koiran kuvauspöytäkirjaan ja kysy, miten vanhemmat käyttäytyvät arjessa.
Rodun rottakoirataustan vuoksi kiinnostus pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan on syytä ottaa huomioon. Tämä ei tarkoita, että jokainen pihakoira jahtaisi kaikkea näkemäänsä, mutta tulevan omistajan on varauduttava opettamaan toiminnan keskeyttämistä ja luoksetuloa. Kanit, marsut ja muut pienet lemmikit tarvitsevat turvalliset tilat, joihin koira ei pääse.
¶Koulutus ja liikunta
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee säännöllisesti sekä liikuntaa että tekemistä mielelle, mutta kaikille koirille sopivaa tuntimäärää ei ole. Ikä, terveys, tekemisen kuormittavuus, ympäristö ja palautuminen ratkaisevat, millainen päivä on hyvä. Aikuisen koiran arkeen voi kuulua lenkkejä, vapaata liikkumista turvallisessa paikassa, nenätyöskentelyä, leikkiä ja lyhyitä arkitaitojen harjoituksia. Pennut tarvitsevat vähitellen karttuvia kokemuksia ja paljon lepoa, eivät pienoiskoossa toteutettua aikuisen koiran päiväohjelmaa.
Seuraa kellon sijaan koiran käyttäytymistä. Sopivan tekemisen jälkeen koira pystyy rauhoittumaan kotona, palautuu rasituksesta ja liikkuu vaivattomasti vielä seuraavanakin päivänä. Jatkuva levottomuus voi kertoa siitä, ettei arjessa ole riittävästi mielekästä tekemistä, mutta vauhdikkaan liikunnan lisääminen ei aina ole ratkaisu. Joskus koira tarvitsee enemmän nenätyöskentelyä, selkeämpiä rutiineja tai apua rauhoittumiseen.
Panosta taitoihin, jotka auttavat nopeaa ja tarkkaavaista koiraa arjessa:
- luoksetulo ja oma-aloitteinen kontaktin ottaminen, kun näkyviin tulee villieläimiä tai muita häiriötekijöitä
- jahtaamisen, kaivamisen ja kiihkeän leikin lopettaminen
- rauhallinen käytös ovilla, ikkunoilla ja vieraiden saapuessa
- lepääminen silloinkin, kun ihmiset liikkuvat kotona
- löysällä hihnalla kulkeminen ja ohjeisiin reagoiminen vilkkaissa ympäristöissä
- tassujen, suun, korvien ja kehon käsittelyn hyväksyminen levollisesti
Etene koulutuksessa asteittain, käytä myönteisiä, palkitsemiseen perustuvia menetelmiä ja sovita vaikeustaso yksilölle sopivaksi. Rotu oppii usein nopeasti, mikä tarkoittaa myös sitä, että haukkuminen, vetäminen tai ylikiihtyminen voivat vakiintua, jos koira saa niiden avulla toistuvasti haluamansa. Agility, rally-toko, jäljestys, nosework ja muut koiraharrastukset voivat sopia rodulle, mutta mikään tietty laji ei ole välttämätön. Tärkeintä on toimiva ja pitkäjänteinen yhdistelmä yhteistyötä, nenätyöskentelyä, liikuntaa ja palautumista.
¶Terveys
Tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa pidetään yleisesti terveenä rotuna, mutta luonnehdinta ”terve rotu” ei korvaa kyseisen pentueen taustojen selvittämistä. Pyydä rekisteröidyt tutkimustulokset päivämäärineen sekä tietoa lähisukulaisista. Pelkkä tutkimuksen nimi tai maininta vanhempien terveystutkimuksista kertoo liian vähän ilman varsinaisia tuloksia.
Lonkkadysplasia eli HD on aihe, jossa vanha ja ajantasainen tieto sekoittuvat helposti. Rodulla on tällä hetkellä Ruotsin Kennelliiton tason 1 terveysohjelma. Se tarkoittaa, että HD-tulokset voidaan tallentaa keskitettyyn rekisteriin, mutta lonkkakuvaus ei ole pentujen rekisteröinnin edellytys. Rotuyhdistyksen mukaan jalostukseen ei tulisi käyttää koiria, joiden HD-tulos on D tai E tai joilla on kliinisiä oireita. Virallinen tulos ja mahdollinen HD-indeksi antavat silti hyödyllistä tietoa nimenomaan lonkista; ne eivät ole todistus koiran kokonaisterveydestä.
Polvilumpion sijoiltaanmenon eli patellaluksaation osalta rotuyhdistyksen nykyinen suositus on, ettei sairastunutta tai sen vuoksi leikattua koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Suositus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla vanhemmilla olisi oltava virallinen polvitutkimustulos. Kysy sekä tutkimuksista että vanhempien, sisarusten ja aiempien jälkeläisten polviongelmista.
Primaarinen linssiluksaatio eli PLL on vakava silmäsairaus, joka liittyy ADAMTS17-geenin mutaatioon. Rodulle on saatavilla validoitu DNA-testi. Rotuyhdistys suosittelee testaamista erityisesti silloin, kun suvussa on kantajia tai testaamattomia lähisukulaisia eikä niiden ja jalostuskoiran välissä ole DNA-testillä terveeksi todettua koiraa. Suosituksen mukaan kantajan saa yhdistää vain DNA-testillä terveeksi todettuun tai vanhempiensa perusteella perinnöllisesti terveeseen koiraan. Terve PLL-tulos koskee tätä mutaatiota; se ei sulje pois muita silmäongelmia tai muita sairauksia.
Ennen pennun ostamista on perusteltua tarkistaa:
- vanhempien henkilöllisyys ja varsinaiset HD-tulokset, jos ne on lonkkakuvattu
- mahdolliset polvitutkimukset ja suvun tiedossa oleva terveyshistoria
- PLL-status ja se, miten tulos sopii yhteen toisen vanhemman tuloksen kanssa
- lähisukulaisten sairaudet, ontuminen, hammasongelmat ja luonne
- että kasvattaja osaa selittää sekä yhdistelmän vahvuudet että siihen liittyvät epävarmuudet
¶Historia ja alkuperä
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira edustaa vanhaa skandinaavista maatilakoiratyyppiä, mutta rotuna se on tunnustettu verrattain hiljattain. Samankaltaisia koiria eli pitkään Tanskan ja Etelä-Ruotsin maatiloilla, missä ne pitivät rottakantaa kurissa, ilmoittivat tulijoista ja toimivat seurakoirina. Tyypin tarkkaa kehityshistoriaa ei tunneta. Yhteyksistä pinsereihin ja brittiläisiin valkoisiin metsästysterriereihin on keskusteltu, mutta niitä ei pidä esittää varmana polveutumishistoriana.
Ennen rodun tunnustamista käytössä oli muun muassa nimi skåninterrieri. Ruotsissa vuonna 1986 järjestettyyn kartoitukseen tuotiin 107 koiraa. Kartoitus tuki käsitystä siitä, että tyyppi oli riittävän yhtenäinen ja että siinä oli samalla säilynyt hyödyllistä geneettistä vaihtelua. Ruotsi ja Tanska tunnustivat rodun yhdessä vuonna 1987 nimellä tanskalais-ruotsalainen pihakoira.
FCI myönsi rodulle väliaikaisen kansainvälisen tunnustuksen vuonna 2008 ja lopullisen tunnustuksen vuonna 2019. Rotu sijoitettiin ryhmään 2 pinserityyppiseksi koiraksi, ei terrieriryhmään. Nykyisin useimmat ovat seurakoiria, mutta taipumus ilmoittaa tapahtumista, kiinnostus pieniin jyrsijöihin ja vahva työskentelyhalu tekevät rodun historiasta merkityksellisen myös nykykodissa.
¶Arki rodun kanssa
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira sopii parhaiten kotiin, jossa yhdessäolo, aktiivisuus ja arkitaitojen harjoittelu ovat luonteva osa elämää. Se voi sopia ensimmäiseksi koiraksi, mutta pieni koko ei tee rodusta vaivatonta. Omistajan on osattava arvostaa nopeaa koiraa, ehkäistä jahtaamista ja ilmoitushaukkua sekä oltava valmis harjoittelemaan rauhoittumista yhtä huolellisesti kuin vauhdikasta tekemistä.
Aikuisen tulee aina valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa. Koira tarvitsee lepopaikan, jossa sitä ei häiritä, eikä lasten pidä häiritä sitä sen syödessä, nukkuessa tai pyrkiessä pois tilanteesta. Arvioi vanhempien käyttäytymistä ja yksittäisen koiran kykyä lopettaa leikki; ilmaus ”lapsiystävällinen rotu” ei takaa turvallisuutta.
Pihakoira voi elää kissan kanssa, mutta onnistuminen riippuu yksilöistä ja tutustuttamisesta. Estä koiraa jahtaamasta kissaa, tarjoa kissalle korkeita paikkoja ja esteettömiä poistumisreittejä sekä pidä ensimmäiset kohtaamiset lyhyinä ja hallittuina. Pieneläimet, kuten kanit ja jyrsijät, tulee pitää fyysisesti erillään koirasta, vaikka se vaikuttaisi valvottuna rauhalliselta.
Kerrostaloasuminen voi onnistua, jos koira pääsee ulkoilemaan, saa käyttää nenäänsä ja oppii olemaan ilmoittamatta rakennuksen jokaisesta äänestä. Piha ei korvaa aktiivista tekemistä, eikä suuri koti ratkaise yksin jäämiseen liittyviä haasteita. Aloita yksinoloharjoittelu hyvin lyhyillä jaksoilla, kun koiralla on turvallinen ja rauhallinen olo. Pidennä aikaa vasta, kun se pystyy aidosti rentoutumaan, ja järjestä muuta hoitoa, jos arki edellyttää pidempiä poissaoloja kuin koira kestää.
Tapaa mahdollisuuksien mukaan molemmat vanhemmat tai muita aikuisia lähisukulaisia ennen päätöstä. Tarkkaile, miten ne tervehtivät ihmisiä, palautuvat yllätyksestä, reagoivat pieneläimiin ja ääniin sekä rauhoittuvat tekemisen jälkeen. Nämä havainnot, todennettavat terveystiedot ja sukulinjansa tunteva kasvattaja kertovat arjesta enemmän kuin yleiset lupaukset siitä, että rotu sopii kaikille.
¶Ominaisuudet
¶Usein kysytyt kysymykset
Millainen tanskalais-ruotsalainen pihakoira on luonteeltaan perhekoirana?
Tämän rodun koirat ovat yleensä iloisia, ihmisläheisiä ja sopeutuvaisia, ja ne haluavat innokkaasti olla mukana perheen arjessa. Ne ovat leikkisiä ja helliä omia ihmisiään kohtaan, mutta voivat suhtautua vieraisiin pidättyvästi tai tarkkaavaisesti. Varhainen sosiaalistaminen on tärkeää, jotta niiden luontainen valppaus ei muutu liialliseksi epäluuloisuudeksi tai haukkumiseksi.
Kuinka paljon liikuntaa tanskalais-ruotsalainen pihakoira todella tarvitsee päivittäin?
Pienestä koostaan huolimatta ne on jalostettu maatilojen työkoiriksi, ja ne tarvitsevat yleensä vähintään 60–90 minuuttia liikuntaa päivässä. Liikuntaan tulisi sisältyä reippaita kävelylenkkejä sekä vapaana juoksemista tai ohjattua tekemistä, kuten noutoleikkejä tai hajutyöskentelyä. Jos ne eivät saa riittävästi tekemistä sekä mielelle että keholle, ne voivat muuttua levottomiksi, haukkua herkästi tai alkaa käyttäytyä häiritsevästi.
Sopiiko tanskalais-ruotsalainen pihakoira kerrostaloasuntoon?
Ne voivat sopeutua kerrostaloasumiseen, kunhan niiden liikunnan ja mielekkään tekemisen tarpeista huolehditaan hyvin johdonmukaisesti. Keskikokoisina ja lyhytkarvaisina ne sopivat pienempiinkin tiloihin, mutta valppautensa vuoksi ne saattavat haukkua usein rappukäytävästä tai kadulta kuuluville äänille. Hyvä äänieristys, päivittäinen ulkoilu ja luotettavasti toimivan ”hiljaa”-vihjeen opettaminen ovat tällaisessa ympäristössä erityisen tärkeitä.
Miten tanskalais-ruotsalainen pihakoira eroaa jackrussellinterrieristä tai rottaterrieristä?
Kaikki kolme ovat aktiivisia ja älykkäitä työkoiria, mutta tanskalais-ruotsalainen pihakoira on yleensä hieman leppoisampi eikä yhtä kiihkeästi toimintaan suuntautunut kuin monet jackrussellinterrierit. Sitä on käytetty maatilan yleisapulaisena ja rotanpyytäjänä, minkä ansiosta sen luonne on yleensä hieman tasapainoisempi ja yhteistyöhaluisempi kuin joidenkin hyvin intensiivisten terrierilinjojen koirilla. Energiaa sillä on silti runsaasti, joten tulevan omistajan ei kannata odottaa rauhallista sylikoiraa.
Mitkä ovat tanskalais-ruotsalaisten pihakoirien yleisimmät terveysongelmat?
Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta omistajan on hyvä seurata muutamia terveysriskejä. Merkittävimpiä ovat polvilumpion sijoiltaanmeno, lonkkaniveldysplasia ja tietyt silmäsairaudet, kuten kaihi. Säännölliset nivel- ja silmätutkimukset, terveystutkittujen vanhempien käyttö jalostuksessa ja koiran pitäminen hoikkana voivat auttaa pienentämään riskejä ja havaitsemaan ongelmat ajoissa.
Ovatko tanskalais-ruotsalaiset pihakoirat taipuvaisia haukkumaan tai vahtimaan äänekkäästi?
Niitä on perinteisesti käytetty maatilojen vahtikoirina, joten monet yksilöt ovat luonnostaan haukkuherkkiä ja ilmoittavat uusista äänistä nopeasti. Johdonmukaisella koulutuksella, totuttamalla koiraa kodin tavallisiin ääniin ja selkeillä rutiineilla haukkuminen saadaan yleensä pysymään hallinnassa. Ilman ohjausta haukkuminen voi muuttua häiritseväksi etenkin vilkkailla asuinalueilla tai taloyhtiöissä.
Millaista turkinhoitoa tanskalais-ruotsalainen pihakoira tarvitsee?
Lyhyt, tiivis turkki on helppohoitoinen, ja yleensä viikoittainen harjaus riittää irtokarvojen ja pintalian poistamiseen. Karvaa lähtee ympäri vuoden, mutta runsaammin vuodenaikojen vaihtuessa. Säännöllinen kynsien leikkaaminen, korvien tarkistaminen ja hampaiden hoito ovat tällä rodulla tärkeämpiä kuin perusteellinen turkinhoito.
Voiko tanskalais-ruotsalainen pihakoira olla turvallisesti yhdessä pienten lemmikkien, kuten kissojen tai jyrsijöiden, kanssa?
Niitä käytettiin aikoinaan rottien torjuntaan, joten monilla yksilöillä on voimakas saalistusvietti pieniä, nopeasti liikkuvia eläimiä kohtaan. Jotkut voivat elää sopuisasti kissojen kanssa, jos ne kasvavat yhdessä ja yhteiseloa valvotaan huolellisesti. Niitä ei kuitenkaan pidä koskaan jättää valvomatta pienten nisäkkäiden, kuten kanien tai lemmikkijyrsijöiden, seuraan. Hyvästä koulutuksesta huolimatta vaistot voivat tietyissä tilanteissa syrjäyttää opitun käyttäytymisen.
Kuinka helppo tanskandoggi–ruotsalainen pihakoira on kouluttaa ensikertalaiselle koiranomistajalle?
Rotu on älykäs, motivoituu ruoasta ja työskentelee yleensä mielellään ihmisten kanssa, mikä voi tehdä kouluttamisesta palkitsevaa. Sillä on kuitenkin myös terrierimäistä itsenäisyyttä, ja se saattaa kokeilla rajojaan etenkin murrosiässä. Johdonmukaiset säännöt, lyhyet ja kannustavat harjoitukset sekä monipuolinen tekeminen, kuten agility tai hajutyöskentely, auttavat pitämään koiran innostuneena ja vastaanottavaisena ohjaukselle.
Millainen kotiympäristö sopii parhaiten tanskalais-ruotsalaiselle pihakoiralle?
Ne viihtyvät aktiivisissa kodeissa, joissa ne pääsevät osallistumaan arjen puuhiin, ulkoiluun ja yhteisiin leikkeihin. Turvallisesti aidattu piha on suureksi avuksi, mutta ei välttämätön, jos koira saa suunnitelmallista liikuntaa ja virikkeitä. Yleensä ne ovat onnellisimmillaan, kun niillä on selkeä tehtävä, läheinen suhde omiin ihmisiinsä ja jämäkkä mutta reilu ohjaus.
¶Vertailu muihin rotuihin
Vertaa rotua Tanskalais-ruotsalainen pihakoira muihin rotuihin ja katso erot luonteessa, aktiivisuudessa ja hoidossa ennen kuin teet valintasi. Näytä kaikki vertailut
