Rodun Yorkshirenterrieri kasvattajat läheltäsi

Ne voivat olla ihania perhekoiria, mutta pienen kokonsa vuoksi ne voivat helposti loukkaantua kovakouraisessa käsittelyssä. Yleensä ne sopivat paremmin perheisiin, joissa lapset ovat jo vanhempia, osaavat toimia koirien kanssa ja kunnioittavat niiden omaa tilaa. On tärkeää valvoa lasten ja koiran yhdessäoloa ja opettaa lapsille, miten pientä koiraa käsitellään.

Ne ovat luonnostaan valppaita ja haukkuherkkiä, mikä voi johtaa runsaaseen haukkumiseen, jos siihen ei puututa ajoissa. Johdonmukainen koulutus, hiljaisuudesta palkitseminen ja riittävä aivojumppa ovat avainasemassa. Monet omistajat kokevat myös, että selkeän ”hiljaa”-vihjeen opettaminen auttaa pitämään haukkumisen kurissa.

Rodun hieno, hiusmainen turkki takkuuntuu helposti ja vaatii päivittäistä harjausta, jos se pidetään pitkänä. Monet omistajat valitsevat lyhyemmän ”pentuleikkauksen”, mutta silloinkin turkki on harjattava useita kertoja viikossa ja koira käytettävä ammattilaisen trimmattavana 4–8 viikon välein. Korvien puhdistus ja hampaiden hoito ovat tälle rodulle erityisen tärkeitä.

Niistä irtoaa hyvin vähän karvaa, ja niiden karva muistuttaa rakenteeltaan ihmisen hiusta, minkä vuoksi ne aiheuttavat usein vähemmän oireita allergikoille. Mikään koira ei kuitenkaan ole täysin allergiavapaa, sillä myös hilse ja sylki sisältävät allergeeneja. Paras tapa selvittää oma reaktiosi on viettää aikaa rodun edustajien kanssa ennen koiran hankkimista.

Ne ovat energisiä ja uteliaita, joten pelkkä sylissä kantaminen tai kotona touhuilu ei riitä niille. Kaksi tai kolme lyhyttä lenkkiä sekä leikki- tai koulutushetket sisätiloissa päivittäin riittävät yleensä täyttämään niiden tarpeet. Vältä liiallista niveliä kuormittavaa liikuntaa etenkin silloin, kun ne ovat hyvin nuoria tai niiden nivelet ovat hauraat.

Niillä esiintyy monia muita rotuja yleisemmin hammassairauksia, polvilumpion sijoiltaanmenoa, henkitorven kasaanpainumista ja tiettyjä maksan ongelmia, kuten portosysteemisiä shuntteja. Hyvin pienillä tai nuorilla yksilöillä myös matala verensokeri voi olla huolenaihe. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset, hyvä hampaiden hoito ja normaalipainon ylläpitäminen ovat erityisen tärkeitä.

Ne sopeutuvat hyvin pieniin tiloihin, kunhan niiden liikunnan ja seuran tarpeet täyttyvät. Kohtuullinen päivittäinen liikunta ja runsas yhdessäolo pitävät ne yleensä tyytyväisinä. Haukkuminen voi olla ongelma, kun naapurit asuvat lähellä, joten varhain aloitettu koulutus on tärkeää kerrostalossa asuessa.

Ne luulevat usein olevansa paljon kokoaan suurempia ja voivat käyttäytyä pelottomasti isojen koirien seurassa. Kun tutustuminen hoidetaan huolellisesti ja yhdessäoloa valvotaan, ne voivat elää sopuisasti muiden lemmikkien kanssa. Pienen kokonsa vuoksi ne voivat kuitenkin loukkaantua vahingossa. Varhainen sosiaalistaminen auttaa niitä oppimaan hyvät käytöstavat muiden eläinten seurassa.

Niiden koko ja hellyydenkipeä luonne viehättävät monia ensikertalaisia, mutta ne tarvitsevat johdonmukaista koulutusta, säännöllistä turkinhoitoa ja terveydentilan tarkkaa seurantaa. Ensimmäistä koiraansa hankkivat pärjäävät rodun kanssa usein hyvin, jos he ovat valmiita käyttämään aikaa sosiaalistamiseen, sisäsiisteyden opettamiseen ja päivittäiseen turkinhoitoon. Hyvin helppohoitoista koiraa toivoville rotu voi olla haastava.

Erittäin pienet yksilöt on yleensä jalostettu rotumääritelmää pienemmiksi, ja niillä on suurempi riski terveysongelmiin, kuten luuston haurauteen, matalaan verensokeriin ja sisäelinongelmiin. Vastuulliset kasvattajat tavoittelevat rotumääritelmän mukaista kokoa eivätkä markkinoi koiria ”teekuppikokoisina”. On turvallisempaa valita vastuullisesti kasvatettu, terve pieni koira kuin etsiä mahdollisimman pientä pentua.