Rodun Viiriäiskoira (wachtelhund) kasvattajat läheltäsi

Tämän rodun koirat ovat yleensä ystävällisiä, ihmisläheisiä ja hyvin uskollisia perheelleen. Ne kiintyvät usein erityisen vahvasti yhteen ihmiseen. Koiraa kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa ne ovat tavallisesti lempeitä ja leikkisiä, mutta voimakkaan metsästysvietin vuoksi yhdessäoloa on tärkeää valvoa. Vieraita kohtaan ne voivat olla varautuneita ja saattavat haukkua herkästi, joten varhainen sosiaalistaminen on tärkeää.

Rodun metsästysvietti on erittäin voimakas, sillä se on jalostettu nimenomaan riistan ylösajoon ja jäljittämiseen vaativissa olosuhteissa. Jotkut yksilöt voivat sopeutua aktiiviseen kotiin, jossa ei metsästetä, kunhan ne saavat päivittäin runsaasti liikuntaa ja suunnitelmallista aivotyötä, kuten hajutyöskentelyä. Monet ovat kuitenkin onnellisimmillaan päästessään käyttämään metsästystaitojaan säännöllisesti, ja niiden pitäminen hallinnassa vapaana voi olla vaikeaa alueilla, joilla liikkuu luonnonvaraisia eläimiä.

Tämä energinen, työskentelyyn jalostettu metsästyskoira tarvitsee yleensä vähintään 1,5–2 tuntia reipasta liikuntaa päivässä, eivätkä pelkät rauhalliset kävelylenkit riitä. Sopivia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi vapaana juokseminen turvallisilla alueilla, maastotyöskentely, jäljestys ja muut vaativat aktiviteetit. Jos koira ei pääse purkamaan energiaansa riittävästi, siitä voi tulla levoton ja äänekäs, ja se voi alkaa tuhota paikkoja.

Rotu ei yleensä sovellu kovin hyvin kerrostaloasumiseen tai hyvin kaupunkimaiseen elämäntapaan, sillä se tarvitsee tilaa, ulkona työskentelyä ja säännöllisiä mahdollisuuksia liikkua luonnossa. Sille sopii parhaiten koti, jossa on turvallisesti aidattu piha ja josta pääsee helposti pelloille tai metsään. Kaupungissa rodun kanssa pärjäävät yleensä vain erittäin sitoutuneet omistajat, jotka pystyvät tarjoamaan sille päivittäin runsaasti rasittavaa liikuntaa ja koulutusta.

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta korvatulehdukset ovat tavallisia raskaiden luppakorvien sekä rodun vesi- ja tiheikkömieltymyksen vuoksi. Rodulla voi esiintyä lonkkaniveldysplasiaa ja silmäongelmia, joten vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoiransa näiden sairauksien varalta. Kuten kaikilla aktiivisilla metsästyskoirilla, myös tapaturmat ja nivelten liiallinen kuormitus ovat riskejä, jos liikuntaa ei suunnitella järkevästi.

Laineilevasta, keskipitkästä turkista irtoaa karvaa kohtalaisesti ympäri vuoden ja runsaammin karvanlähtöaikoina. Viikoittainen harjaus ja tiheämpi turkinhoito karvanlähtöaikoina pitävät turkin yleensä hyvässä kunnossa ja auttavat ehkäisemään takkuuntumista sekä takiaisten tarttumista turkkiin. Korvat on syytä tarkistaa ja puhdistaa säännöllisesti, etenkin metsästyksen tai uimisen jälkeen.

Se on älykäs ja työskentelyhaluinen, mutta hajujälkeä seuratessaan se voi olla itsenäinen ja määrätietoinen. Parhaiten toimii yleensä johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus, johon yhdistetään selkeät toimintatavat ja runsaasti maastotyöskentelyä. Vaihtelu ja aidot tehtävät, kuten jäljestys tai noutaminen, pitävät sen mielenkiinnon yllä huomattavasti paremmin kuin pelkät toistuvat tottelevaisuusharjoitukset.

Koska rotu on jalostettu pienriistan metsästykseen, monilla yksilöillä on voimakas saalistusvietti pienempiä eläimiä kohtaan. Jotkut voivat elää sopuisasti kissojen kanssa, jos ne kasvavat yhdessä ja yhteiseloa valvotaan huolellisesti, mutta riski on aina olemassa etenkin vieraiden pienlemmikkien kanssa. Eläimet on usein tarpeen pitää turvallisesti erillään ja päästää toistensa seuraan vain valvotusti.

Tämä rotu sopii aktiivisille omistajille, jotka viihtyvät ulkona ja pystyvät tarjoamaan koiralle päivittäin reipasta liikuntaa säällä kuin säällä. Metsästäjät, etsintä- ja pelastuskoirien ohjaajat sekä hyvin liikunnalliset perheet ovat usein rodulle sopivimpia omistajia. Ensimmäistä koiraansa hankkiville tai lähinnä sisätiloissa viihtyvää seuralaista etsiville rotu on yleensä haastava.

Kotimaansa ulkopuolella rotu on varsin harvinainen, ja sen kasvatus keskittyy usein lähinnä metsästäjäpiireihin. Pennun hankintaan voi liittyä pitkiä jonotusaikoja, tuontijärjestelyjä sekä ostajan aikomusten ja elämäntavan tarkkaa arviointia. Tulevien omistajien kannattaa olla liikkeellä hyvissä ajoin ja varautua matkustamaan tai tekemään yhteistyötä rotuun erikoistuneiden kasvattajien kanssa.