Rodun Venäjänbolonka kasvattajat läheltäsi

Tämä pieni seurakoirarotu on tyypillisesti hellä ja ihmisläheinen, ja se kiintyy hyvin vahvasti perheeseensä. Rodun koirat suhtautuvat vieraisiin yleensä ystävällisesti ja kohteliaasti tutustumisen jälkeen, mutta voivat aluksi olla hieman varautuneita tai varovaisia. Hyvin sosiaalistettuina ne ovat yleensä lempeitä, leikkisiä ja sopeutuvat hyvin monenlaisiin koteihin.

Vilkkaasta luonteestaan huolimatta tämän rodun liikunnantarve on vähäinen tai kohtalainen. Terveelle aikuiselle koiralle riittää yleensä kaksi tai kolme lyhyttä lenkkiä sekä leikkiä ja aivojumppaa sisätiloissa. Säännöllinen, kevyt liikunta sopii rodulle paremmin kuin raskas tai pitkäkestoinen fyysinen rasitus.

Rotu on kehitetty seurakoiraksi kaupunkioloihin, ja se sopii yleensä erittäin hyvin kerrostaloasuntoon. Nämä koirat ovat pieniä eivätkä yleensä kovin äänekkäitä. Ne eivät tarvitse paljon tilaa, kunhan saavat päivittäin seuraa ja lyhyitä kävelylenkkejä. Pitkät yksinolot voivat olla niille vaikeita, joten ne sopivat omistajille, jotka ovat usein kotona.

Niillä on pitkä, laineikas tai kihara turkki, josta irtoaa hyvin vähän karvaa. Siksi ne voivat sopia joillekin lievästi koira-allergisille. Mikään rotu ei kuitenkaan ole täysin allergisoimaton, ja allergiset reaktiot vaihtelevat yksilöllisesti. Säännöllinen turkinhoito auttaa vähentämään hilsettä ja pitämään turkin hyvässä kunnossa.

Niiden pehmeä ja pörröinen turkki takkuuntuu helposti, joten se on harjattava huolellisesti useita kertoja viikossa. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää korvantaustoihin, kainaloihin ja kaulan alueeseen. Monet omistajat leikkauttavat turkin lyhyemmäksi ja käytännöllisemmäksi, jotta sen hoito olisi helpompaa. Myös säännöllinen korvien hoito, kynsien leikkaus ja silmien puhdistus ovat tärkeitä, sillä kasvojen alueella on runsaasti karvaa.

Kaiken kaikkiaan rotua pidetään melko terveenä pienikokoisena koirarotuna, mutta sillä voi olla alttiutta kääpiökoirille tyypillisiin vaivoihin, kuten polvilumpion sijoiltaanmenoon, hammassairauksiin ja silmäongelmiin. Joissakin sukulinjoissa voi esiintyä myös taipumusta allergioihin tai ihon herkkyyteen. On tärkeää valita kasvattaja, joka teettää jalostuskoirille terveystutkimuksia ja pitää kirjaa niiden terveystiedoista.

Ne ovat yleensä ystävällisiä ja leikkisiä lasten kanssa, kun niitä käsitellään hellävaraisesti, mutta pienen kokonsa vuoksi ne voivat loukkaantua rajuissa leikeissä. Kun tutustuminen hoidetaan huolellisesti, ne tulevat usein hyvin toimeen muiden koirien ja jopa kissojen kanssa. Pienten lasten ja koiran yhdessäoloa on suositeltavaa valvoa, jotta koira ei loukkaannu vahingossa.

Ne ovat älykkäitä ja miellyttävät mielellään omistajiaan, joten perustaitojen opettaminen positiivisin menetelmin voi olla helppoa. Monien muiden kääpiörotujen tavoin niiden sisäsiistiksi opettaminen voi vaatia kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta, etenkin huonolla säällä, jolloin pienet koirat eivät mielellään lähde ulos. Lyhyet, tiheät tarpeidentekokäynnit ja selkeä päivärytmi auttavat niitä oppimaan sisäsiisteiksi.

Tämä seurakoiraksi jalostettu rotu viihtyy parhaiten ihmistensä lähellä eikä voi hyvin joutuessaan olemaan pitkiä aikoja yksin. Monille rodun koirille voi kehittyä yksinoloon liittyvää stressiä, jos ne jätetään säännöllisesti yksin useiksi tunneiksi. Rotu sopii parhaiten koteihin, joissa joku on kotona suurimman osan päivästä tai joissa koiralle voidaan järjestää seuraa päivän ajaksi.

Rotu kehitettiin Venäjällä pieneksi, uskolliseksi seurakoiraksi aikana, jolloin suuret koirat eivät soveltuneet hyvin kaupunkiasuntoihin. Jalostuksessa on siksi suosittu hellyydenkipeyttä ja sisäelämään sopivia ominaisuuksia työ- tai vahtikoiran ominaisuuksien sijaan. Nykyisin rodun koirat ovatkin yleensä sosiaalisia ja sopeutuvaisia ja kaipaavat paljon ihmisen seuraa.