Turkish Van myynnissä

Rodulla on yleensä puolipitkä, pehmeä turkki, jossa ei ole aluskarvaa. Siksi se takkuuntuu vähemmän kuin monien muiden pitkäkarvaisten kissojen turkki. Tyypillinen väritys on pääosin valkoinen, ja päässä sekä hännässä on värillisiä merkkejä. Tätä kutsutaan usein van-kuvioinniksi. Talvella turkki voi muuttua tuuheammaksi ja pöyheämmäksi, kun taas lämpiminä kuukausina se kevenee ja lyhenee karvanlähdön myötä.

Monet tämän rodun kissat ovat poikkeuksellisen kiinnostuneita vedestä ja saattavat leikkiä pesualtaissa, kylpyammeissa tai matalissa altaissa. Vaikka kaikki rodun kissat eivät ui, kiinnostus veteen on niin yleistä, että sitä pidetään rodulle ominaisena piirteenä. Kuten kaikkia lemmikkejä, myös näitä kissoja on turvallisuuden vuoksi tärkeää valvoa avoveden äärellä.

Ne ovat yleensä aktiivisia, älykkäitä ja itsevarmoja kissoja, jotka kiintyvät usein vahvasti valitsemiinsa ihmisiin. Monet nauttivat yhteisistä leikeistä ja voivat olla varsin äänekkäitä ja viestiväisiä. Ne saattavat suhtautua valikoivasti muihin lemmikkeihin ja suosivat niiden rajoja kunnioittavia kumppaneita. Ne tarvitsevat myös riittävästi tilaa vetäytyä omaan rauhaansa silloin, kun sitä kaipaavat.

Pituudestaan huolimatta turkki on melko helppohoitoinen, sillä siinä ei ole paksua pohjavillaa. Harjaus kerran tai kahdesti viikossa riittää yleensä poistamaan irtokarvat ja ehkäisemään takkuuntumista, mutta karvanlähtöaikoina turkkia on hyvä hoitaa useammin. Myös säännöllinen kynsien leikkaaminen ja korvien tarkistaminen kuuluvat perushoitoon.

Rotua ei pidetä hypoallergeenisena, ja sen koirat tuottavat allergeeneja, jotka aiheuttavat oireita niille herkille ihmisille. Joidenkin omistajien mielestä turkin rakenne ja vähäisempi taipumus takkuuntua helpottavat karvanlähdön hallintaa, mutta allergiaoireita voi silti esiintyä. Allergisen kannattaa viettää aikaa rodun koirien seurassa ennen kuin päättää ottaa sellaisen kotiinsa.

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä luonnonrotuna, mutta senkin edustajille voi iän myötä kehittyä kissoille tavallisia sairauksia, kuten sydänsairauksia tai munuaisongelmia. Vastuulliset kasvattajat tutkivat kissoja perinnöllisten sairauksien varalta mahdollisuuksien mukaan ja välttävät liiallista sisäsiitosta. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja normaalipainon ylläpitäminen ovat tärkeitä, jotta ongelmat havaitaan ajoissa.

Ne ovat yleensä energisiä ja urheilullisia ja nauttivat usein kiipeilystä, hyppimisestä ja yhteisistä leikeistä. Korkeat kiipeilypuut, hyllyt ja päivittäiset leikkihetket huiskuleluilla tai noutoleikit auttavat täyttämään niiden henkiset ja fyysiset tarpeet. Ilman riittävää tekemistä ne voivat tylsistyä ja alkaa käyttäytyä ei-toivotulla tavalla.

Ne voivat sopeutua hyvin kerrostaloasumiseen, kunhan niillä on riittävästi kiipeilymahdollisuuksia ja virikkeitä. Kiipeilytelineet, aktivointiruokintalelut ja säännölliset leikkihetket ovat välttämättömiä. Ikkunat ja parvekkeet on tärkeää suojata, sillä uteliaisuus ja ketteryys voivat johtaa tapaturmiin, jos tilat eivät ole kissalle turvallisia.

Monet viihtyvät aktiivisissa kodeissa ja leikkivät innokkaasti lasten kanssa, jotka osaavat kohdella niitä kunnioittavasti. Koska ne voivat olla vahvoja ja energisiä, pienille lapsille on hyvä opettaa kissan hellävaraista käsittelyä ja kehonkielen tulkitsemista. Valvottu yhdessäolo auttaa rakentamaan myönteisen ja turvallisen suhteen kissan ja lapsen välille.

Rotu on melko kookas ja lihaksikas, ja monet aikuiset yksilöt painavat enemmän kuin tavalliset kotikissat keskimäärin. Kasvu voi olla melko hidasta, ja ne saattavat saavuttaa täyden fyysisen kypsyyden vasta noin 3–5 vuoden iässä. Tasapainoinen ruokavalio tukee tänä aikana tervettä kehitystä ilman liiallista painonnousua.