Tiffanie myynnissä

Tämän rodun kissat ovat yleensä helliä, ihmisläheisiä ja seurallisia, mutta eivät yhtä intensiivisiä kuin jotkin itämaiset rodut. Ne kiintyvät usein vahvasti yhteen tai kahteen perheenjäseneen, seurailevat mielellään omia ihmisiään kotona ja osallistuvat kodin arjen puuhiin. Monet ovat puheliaita, mutta niiden ääni on pehmeämpi ja vähemmän vaativa kuin siamilaisilla ja niiden kaltaisilla kissoilla.

Rotu kehitettiin Isossa-Britanniassa lyhytkarvaisista aasialaiskissoista ja pitkäkarvageeniä kantavista burmalaislinjoista. Se on käytännössä aasialaisryhmän puolipitkäkarvainen muunnos, jonka ruumiinrakenteeseen ja luonteeseen burmalaistausta on vaikuttanut. Tämä tausta selittää sen sopusuhtaisen rakenteen, seurallisen luonteen ja usein voimakkaan kiintymyksen ihmisiin.

Turkki näyttää tuuhealta ja laskeutuu kauniisti, mutta pohjavillaa on yleensä melko vähän, joten se ei takkuunnu yhtä helposti kuin monilla muilla pitkäkarvaisilla kissoilla. Useimmat tarvitsevat harjausta muutaman kerran viikossa. Karvanlähtöaikoina turkki vaatii erityistä huomiota, jotta takajalkojen housukarvat ja kauluri eivät takkuunnu. Säännöllinen turkinhoito auttaa myös vähentämään karvapalloja ja pitämään puuhkamaisen hännän hyvässä kunnossa.

Ne sopeutuvat erittäin hyvin sisäkissoiksi, kunhan ne saavat riittävästi huomiota ja virikkeitä. Seurallisen luonteensa vuoksi ne viihtyvät usein mieluummin ihmisten lähellä kuin vaeltelevat kaukana ulkona. Kiipeilypaikat, yhteiset leikkihetket ja mahdollisuus katsella ulos ikkunasta auttavat pitämään ne tyytyväisinä niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tämän rodun kissat ovat yleensä kohtalaisen aktiivisia: ne leikkivät innokkaasti lyhyitä hetkiä ja rentoutuvat sitten omistajiensa lähellä. Ne pitävät usein aktivointileluista, joista saa ruokaa, sekä huiskuleluista ja rauhallisista noutoleikeistä, mutta eivät yleensä ole yhtä vilkkaita kuin jotkin itämaiset kissarodut tai bengalit. Päivittäiset leikkihetket ovat tärkeitä tylsistymisen ja painonnousun ehkäisemiseksi.

Burma- ja aasiankissataustansa vuoksi niillä voi esiintyä samoja terveysriskejä kuin näillä roduilla, kuten lihavuutta, hammassairauksia ja joissakin sukulinjoissa perinnöllisiä sairauksia, kuten hypokalemiaa tai diabetesta. Vastuulliset kasvattajat seulovat tunnettuja sairauksia ja seuraavat jalostuskissojen sydämen ja munuaisten terveyttä. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja painonhallinta ovat tälle rodulle erityisen tärkeitä.

Monet ovat lempeitä ja kärsivällisiä ja viihtyvät niitä kunnioittavasti kohtelevien lasten kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä lasten kanssa. Ne nauttivat usein toisen ystävällisen kissan seurasta ja voivat elää sopuisasti rauhallisten, kissan rajoja kunnioittavien koirien kanssa. Varhainen, myönteinen sosiaalistaminen on avain niiden tyypillisesti leppoisan luonteen säilyttämiseen.

Ne ovat keskikokoisia ja ruumiinrakenteeltaan niin sanottua semi-foreign-tyyppiä, eli eivät erityisen tanakoita eivätkä kovin hoikkia. Aikuiset tuntuvat painavammilta kuin näyttävät. Niillä on lihaksikas vartalo, pyöreä rintakehä ja rodulle ominainen tuuhea häntä. Urokset ovat yleensä naaraita kookkaampia ja vankkarakenteisempia.

Ne voivat olla erinomainen valinta huolehtiville ensikertalaisille, jotka toivovat läheisyyttä ja yhteistä tekemistä kaipaavaa lemmikkiä. Ne ovat yleensä luonteeltaan joustavia ja sopeutuvaisia, mutta niiden turkki vaatii säännöllistä hoitoa eivätkä ne viihdy pitkiä aikoja yksin. Ne sopivat parhaiten ihmisille, jotka ovat paljon kotona ja nauttivat päivittäisestä yhdessäolosta ja leikistä.

Niillä esiintyy monenlaisia yksivärisiä, shaded-, savu- ja tabby-värityksiä, jotka heijastavat niiden aasialaiskissa- ja burmataustaa. Yleisiä värejä ovat ruskea, sininen, lila, suklaa, punainen ja kerma sekä erilaiset kilpikonnaväritykset. Puolipitkässä turkissa näkyy usein kauniita sävyvaihteluita, jotka saavat sen näyttämään pehmeältä ja hulmuavalta.