Rodun Rhodesiankoira kasvattajat läheltäsi

Ne ovat yleensä rauhallisia, itsevarmoja ja itsenäisiä, ja niillä on vahva halu suojella perhettään. Monet suhtautuvat vieraisiin varautuneesti, mutta hyvin sosiaalistettuina ne eivät ole luonnostaan aggressiivisia. Ne voivat olla herkkiä, ja niille sopii parhaiten johdonmukainen ja reilu kohtelu kovien kurinpitokeinojen sijaan.

Ne voivat olla erinomaisia perhekoiria, kun ne kasvatetaan selkein rajoin ja sosiaalistetaan varhain. Kokonsa ja voimansa vuoksi niitä on aina valvottava pienten lasten seurassa, sillä ne saattavat vahingossa kaataa lapsen. Ne kiintyvät usein vahvasti vanhempiin lapsiin, jotka kohtelevat niitä kunnioittavasti ja osaavat toimia koirien kanssa.

Ne on jalostettu kestäviksi, ja ne tarvitsevat useimpina päivinä vähintään tunnista kahteen tuntia liikuntaa sekä virikkeitä mielelle. Pitkät kävelylenkit, juoksu, vaeltaminen ja ohjatut leikit sopivat hyvin, kun nivelet ovat täysin kehittyneet. Jos liikuntaa ei ole riittävästi, ne voivat muuttua levottomiksi ja niille voi kehittyä ei-toivottuja käytösmalleja.

Ne ovat älykkäitä ja oppivaisia, mutta voivat olla myös vahvatahtoisia, mikä voi tuoda haasteita ensikertalaiselle koiranomistajalle. Ensimmäistä koiraansa hankkivan kannattaa varautua panostamaan hyvään koulutukseen, sosiaalistamiseen ja selkeisiin arjen sääntöihin heti alusta lähtien. Kokeneen kouluttajan tai rodun hyvin tuntevan tukihenkilön apu on usein erittäin hyödyllistä.

Niillä on tavallista suurempi riski lonkka- ja kyynärniveldysplasiaan, tiettyihin syöpiin ja kilpirauhasongelmiin. Rodulla esiintyy myös dermoidisinusta, joka on synnynnäinen ihon kehityshäiriö. Vastuulliset kasvattajat tutkivat siksi pennut sen varalta. Säännölliset eläinlääkärintarkastukset ja koiran pitäminen hoikkana ovat tärkeitä pitkän aikavälin terveydelle.

Dermoid sinus on putkimainen ihon kehityshäiriö, joka voi yhdistää ihon pinnan syvempiin kudoksiin selkärangan alueella. Se voi aiheuttaa toistuvia tulehduksia tai vakavia komplikaatioita, ellei sitä tunnisteta ja hoideta, usein leikkauksella. Vastuulliset kasvattajat tutkivat pentueet tämän kehityshäiriön varalta eivätkä käytä jalostukseen koiria, joilla se todetaan.

Ne ovat usein itsenäisiä ajattelijoita eivätkä välttämättä suostu toistamaan samoja harjoituksia tai taivu koviin koulutusmenetelmiin. Parhaiten toimivat yleensä lyhyet ja vaihtelevat harjoitukset, joissa hyödynnetään palkkioita, selkeitä rajoja ja arjen tilanteissa saatavaa vahvistusta. Johdonmukaisuus on ratkaisevan tärkeää, sillä ne oppivat nopeasti, mitä ne voivat tehdä ilman seurauksia.

Monet tulevat hyvin toimeen muiden koirien kanssa, etenkin jos ne ovat kasvaneet yhdessä ja ovat kooltaan ja luonteeltaan samankaltaisia. Voimakas saalistusvietti voi aiheuttaa ongelmia kissojen tai pieneläinten kanssa, joten huolellinen tutustuttaminen ja tilanteiden hallinta ovat tärkeitä. Varhainen sosiaalistaminen ja luotettavan luoksetulon opettaminen auttavat vähentämään ongelmia vieraiden koirien kohtaamisissa ulkona.

Niiden lyhyt turkki on helppohoitoinen, ja yleensä riittää harjaus kerran viikossa sekä pesu silloin tällöin. Karvaa lähtee etenkin karvanlähtöaikoina, mutta vähemmän kuin monilta kaksinkertaisen turkin omaavilta roduilta. Säännöllinen kynsien leikkaus, korvien tarkistus ja hampaiden hoito ovat silti tarpeen.

Ne voivat sopeutua pienempiinkin koteihin, kunhan niiden liikunnan ja henkisen virikkeen tarpeista huolehditaan päivittäin. Kodin kokoa tärkeämpää on mahdollisuus juosta turvallisilla alueilla sekä osallistua suunnitelmalliseen toimintaan ja koulutukseen. Hyviä hihnatapoja ja rauhallista käytöstä sisätiloissa on opetettava aktiivisesti pennusta lähtien.