Rodun Ragdoll kasvattajat läheltäsi

Monet rentoutuvat sylissä aivan veltoiksi ja suhtautuvat käsittelyyn poikkeuksellisen rennosti ja kärsivällisesti, mistä rodun nimikin juontuu. Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan heittäydy täysin veltoiksi, ja pennut ovat usein aikuisia aktiivisempia ja vähemmän rauhallisia. Niiden rauhallinen luonne on perinnöllinen, mutta myös sosiaalistaminen ja ympäristö muovaavat sitä.

Ne ovat yleensä lempeitä, kärsivällisiä ja ihmisläheisiä, minkä vuoksi ne sopivat usein hyvin perheisiin, joissa lapset osaavat kohdella eläimiä kunnioittavasti. Ne tulevat tavallisesti hyvin toimeen muiden ystävällisten kissojen ja jopa rauhallisten koirien kanssa, kunhan tutustuminen tapahtuu vähitellen. Luottavaisen luonteensa vuoksi ne tarvitsevat ihmisen huolehtimaan siitä, etteivät leikit ylly liian rajuiksi ja että yhdessäolo pysyy turvallisena.

Puolipitkä turkki on silkkinen, eikä siinä ole tiheää aluskarvaa. Siksi se takkuuntuu vähemmän kuin monien pitkäkarvaisten rotujen turkki, mutta vaatii silti säännöllistä hoitoa. Useimmille riittää harjaus kaksi tai kolme kertaa viikossa, karvanlähtöaikoina päivittäin. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää korvien taustoihin, kainaloihin ja kauluriin, jotta takkuja ja karvapalloja ei pääse muodostumaan.

Useimmat kasvattajat ja eläinlääkärit suosittelevat pitämään ne sisäkissoina, sillä ne ovat luottavaisia eivätkä osaa varoa ulkomaailman vaaroja. Ne eivät välttämättä pakene vaaraa, vaan saattavat lähestyä vieraita ihmisiä, liikennettä tai aggressiivisia eläimiä. Sisäelämä, jossa on tarjolla kiipeilypuita, leikkihetkiä ja katseltavaa ikkunasta, sopii yleensä hyvin niiden rauhalliselle ja seuraa kaipaavalle luonteelle.

Rodulla on kohonnut riski sairastua hypertrofiseen kardiomyopatiaan eli sydänlihaksen paksuuntumiseen, johon liittyy tunnettuja geenimuunnoksia. Rodun kissat voivat olla alttiita myös virtsarakkokiville ja hammassairauksille. Lisäksi ylipaino voi rasittaa niiden niveliä, kuten monilla muillakin suurikokoisilla kissoilla. On tärkeää valita kasvattaja, joka seuloo kissoiltaan sydänsairauksia, ja käyttää kissa säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksessa.

Rotu kuuluu suurimpiin kissarotuihin: monet urokset painavat noin 7–9 kiloa, ja naaraat ovat hieman kevyempiä. Kasvu on hidasta ja tasaista, ja kissat saavuttavat usein täyden kokonsa ja turkkinsa vasta 3–4 vuoden iässä. Painoa on seurattava tarkasti, jotta suuri koko ei tarkoita liiallista rasvan kertymistä.

Ne eivät ole hypoallergeenisia, vaan tuottavat kissan allergiaoireita aiheuttavia proteiineja. Jotkut kokevat saavansa tämän rodun kissoista hieman vähemmän oireita, mikä johtuu usein säännöllisestä turkinhoidosta ja sisällä elämisestä, mutta tämä on hyvin yksilöllistä. Allergisen kannattaa viettää aikaa saman sukulinjan aikuisten kissojen kanssa ennen kissan hankintapäätöstä.

Ne ovat yleensä rauhallisia ja leppoisia, mutta tarvitsevat silti päivittäin yhteistä leikkiä pysyäkseen hyvässä kunnossa ja saadakseen virikkeitä. Lyhyet, keskittyneet leikkihetket huiskaleluilla, noutoleikit ja kiipeilymahdollisuudet sopivat niille hyvin. Ilman liikuntaa ne voivat lihoa, ja tylsistyminen voi näkyä liiallisena naukumisena tai huomion hakemisena.

Niillä on yleensä hiljainen ääni, eivätkä ne tavallisesti ole yhtä puheliaita kuin monet muut rodut, vaikka yksilöiden välillä on eroja. Useimmat ovat hellyydenkipeitä ja ihmisrakkaita ja seuraavat mielellään omistajaansa huoneesta toiseen. Ne viihtyvät usein sylissä tai aivan vieressä, mutta jotkut ovat mieluummin lähellä kuin sylissä.

Kissanpennut syntyvät lähes valkoisina, ja niiden naamioväritys kehittyy vähitellen ensimmäisten kuukausien aikana. Värikuvio erottuu yleensä selvästi 3–4 kuukauden iässä, mutta sävy syvenee edelleen noin 2–3 vuoden ikään asti. Silmien sininen väri näkyy jo varhain, mutta sen syvyys ja kirkkaus voivat vielä kehittyä pennun kasvaessa.