Rodun Porcelaine kasvattajat läheltäsi

Kotona tämä rotu on yleensä lempeä, rauhallinen ja perheelleen hellä, ja usein myös hiljaisempi kuin monet muut ajokoirat. Maastossa se on energinen ja määrätietoinen ja keskittyy tiiviisti hajujen seuraamiseen, mikä voi vaikeuttaa luoksetuloa. Omistajan on hyvä varautua selvään eroon koiran rennon sisäkäytöksen ja ulkona esiin tulevan intensiivisen työskentelyasenteen välillä.

Tämä urheilullinen metsästyskoira tarvitsee yleensä vähintään 1,5–2 tuntia liikuntaa päivässä sekä keskittymistä vaativaa hajutyöskentelyä tai aivojumppaa. Pikainen kävely korttelin ympäri ei riitä. Vapaana juokseminen turvallisilla alueilla, pitkät vaellukset, jäljestysleikit ja ohjattu tekeminen auttavat pitämään koiran tyytyväisenä ja vähentävät ei-toivottua käyttäytymistä.

Rotu voi olla ensikertalaiselle haastava voimakkaan metsästysviettinsä, kestävyytensä ja hajujälkien seuraamistaipumuksensa vuoksi. Ensimmäistä koiraansa hankkiva voi pärjätä sen kanssa, jos hän sitoutuu koulutukseen, sosiaalistamiseen ja runsaan päivittäisen liikunnan tarjoamiseen, mutta rotua ei yleensä pidetä helppona ensikoirana. Aiemmasta kokemuksesta aktiivisten ajokoirien tai työkoirarotujen kanssa on hyötyä.

Se voi asua pienemmässäkin kodissa, kunhan se saa joka päivä riittävästi liikuntaa ja virikkeitä. Ilman pitkiä kävelylenkkejä, juoksemista ja hajutyöskentelyä se voi muuttua sisätiloissa levottomaksi, äänekkääksi tai alkaa tuhota paikkoja. Kodin kokoa tärkeämpää on, että koira pääsee ulkoilemaan turvallisilla alueilla ja omistajalla on aktiivinen elämäntapa.

Tämän rodun saalistusvietti on yleensä hyvin voimakas, sillä se on jalostettu jänisten ja muun riistan metsästykseen. Jotkut yksilöt voivat elää kissojen kanssa, jos ne kasvavat yhdessä ja yhteiseloa valvotaan huolellisesti, mutta pienet, nopeasti liikkuvat eläimet ovat aina vaarassa. Jos kodissa on eri eläinlajeja lemmikkeinä, valvonta, turvalliset aitaukset ja arjen huolelliset järjestelyt ovat välttämättömiä.

Rotua pidetään yleisesti melko terveenä, mutta monien keskikokoisten ja suurten ajokoirien tavoin sillä voi olla alttiutta korvatulehduksille, tietyille tuki- ja liikuntaelimistön vaivoille sekä toisinaan mahalaukun laajentumalle ja kiertymälle. Pitkiin luppakorviin kertyy kosteutta, joten ne tarvitsevat säännöllistä hoitoa. Vastuulliset kasvattajat tutkivat jalostuskoiransa perinnöllisten sairauksien varalta ja kertovat avoimesti kasvatuslinjoissaan ilmenneistä ongelmista.

Turkki on lyhyt ja melko helppohoitoinen. Yleensä viikoittainen harjaus riittää poistamaan irtokarvat ja pitämään ihon terveenä. Koska turkki on enimmäkseen valkoinen, lika ja pienet iho-ongelmat erottuvat helposti. Ihon ja turkin kunto kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Korvien puhdistaminen on erityisen tärkeää tulehdusten ehkäisemiseksi.

Monien ranskalaisten ajokoirien tavoin ne ovat luonnostaan äänekkäitä ja haukkuvat tai ulvovat matalalla äänellä jäljittäessään tai innostuessaan. Kotona niitä voi opettaa olemaan hiljaisempia, mutta jonkinasteinen ääntely on normaalia etenkin niiden pitkästyessä. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos asuu lähellä naapureita.

Johdonmukainen, palkitsemiseen perustuva koulutus ja selkeät rajat toimivat parhaiten, sillä kovat menetelmät heikentävät usein koiran yhteistyöhalua. Lyhyet, vaihtelevat harjoitukset, joissa koira pääsee käyttämään hajuaistiaan, kuten jäljestysleikit tai hajuihin perustuvat luoksetuloharjoitukset, pitävät sen kiinnostuksen yllä. Varhain aloitettu luoksetulon, hihnakäytöksen ja itsehillinnän harjoittelu on erityisen tärkeää, jotta koira voi liikkua turvallisesti vapaana.

Monet ovat helliä, kärsivällisiä ja ystävällisiä lapsia kohtaan, etenkin jos ne ovat kasvaneet lasten kanssa pennusta asti. Innostuksensa ja kokonsa vuoksi ne voivat olla hieman rajuja leikeissään, joten yhdessäoloa pienten lasten kanssa on suositeltavaa valvoa. Laumaviettisenä ajokoirana se viihtyy yleensä mieluummin aktiivisen perheen mukana kuin pitkiä aikoja yksin.